Netin anonyymit mölinäkuorolaiset

Filosofi Pekka Himanen ei alkuun nähnyt nettikeskusteluissa mitään hyvää, mutta on nyt muuttanut elitististä filosofiaansa hivenen sallivammaksi: hän tarkoittaakin vain anonyymeja, täysin nimettömiä ja epäasiallisia nettikeskusteluja.

Edellinen käy selväksi Suomen Kuvalehden toimittajan, Susan Heikkisen kolumnista (SK 5.4.), johon muuan kommentoija vinkkasi edellisessä keskustelussa. Heikkinen on itse sitä mieltä, että kaikenlaisia netin mölinäkuoron veisuja tarvitaan, myös niitä anonyymeja huuteluja ja kyselyjä.

Heikkisen mukaan viestinten moderointi on jo karsinut silkat häirikköviestit, mutta monien tiedotusvälineiden nettipalstat vilisevät silti edelleen sellaisia keskustelutaidottomien ihmisten puskalaukauksia, jotka ovat perustelemattomia, asiasta lipsuvia, henkilöön käyviä ja nimettömyydessään raukkamaisia, vaikka eivät mitään lakia rikkoisikaan.

Näinhän tämä menee, ja huomaan asian varsin hyvin omassa blogissanikin, aina kun keskustelussa ovat päivänpolttavat ajankohtaisaiheet. Olen jopa antanut yhdelle mölinäkuorolaiselle bännit pitkään jatkuneen blogin sabotointiyrityksen vuoksi, vaikka täydellinen ilmaisunvapaus on johtavia periaatteitani kaikessa viestinnässäni.

Yleensä ottaen pidän anonyymien kommenteista ja monista varsin värikkäistä ja osuvista välihuudoista. Ne ovat keskustelujen suola, ja anonyymius suo joskus turvan sanoa sellaista, jota ei muuten tohtisi mutta joka on hyvä saada sanotuksi. Juuri siksi en suostu poistamaan anonyymina kirjoittamisen mahdollisuutta blogistani. Minusta raja käy juuri tuossa, että jos joku yrittää tukkia tai tuhota alustan, jolle kirjoittaa, foorumin tai blogin, sitä ei tarvitse sallia.

Olen siis samaa mieltä toimittaja Heikkisen kanssa anonyymien kommenttien tarpeellisuudesta, mutta motiivini on eri kuin Heikkisen, joka tahtoo opettaa anonyymit fiksuiksi. Itse arvostan anonyymeja kommentteja sinällään, enkä tahdo opettaa anonyymeja kuten Heikkinen. Kun anonyymit saavat siis kirjoitella vapaasti foorumeilla ja blogeissa, he Heikkisen mukaan samalla oppivat hyvän keskustelukulttuurin alkeita. - Miksei näinkin, mutta - pitääkö mölinä lopultakaan muuttaa yhtään miksikään?

Parnasso-blogissa on muuten mielenkiintoinen keskustelu blogisensuurista. Siellä yritetään savustaa yhtä vakituista kommentoijaa ulos blogista. Ilmeisesti kyseinen keskustelija kommentoi liian vuolaasti ja ohi asian, ja ärsyttää siksi päätoimittajaa ja muita. Toimenpide ei päätoimittajan mukaan ole kuitenkaan sensuuria, vaan "toimituksellista editointia". Päätoimittaja Jarmo Papinniemi nimittäin sanoo: "Sensuuri on sitä, että joku ulkopuolinen puuttuu julkaisutoimintaan ja määrää ennalta sen, mitä julkaistaan ja mitä ei.

Sen sijaan tämä on toimittamista eli julkaistavan materiaalin valikointia ja ryhmittelyä."

Voisiko siis ajatella, että selkeän tai pitkäaikaisen häiriköinnin eliminoiminen omasta blogista olisi Parnasso-tyyliin blogijulkaisun editointia, ei sensuuria? Vai meneekö se nyt vaan yksinkertaisesti niin, että kaikki mölinä ja pöljyys tulee sallia, jotta mölinäkuoro oppii tavoille?

(Maalaus Hieronymus Bosch)