Kesäpäiväkirja 5. sivu

11.7. Ap. klo 11.30 Aamupäivän joutilasta sunnuntaioloa. Kirkonkellot ovat soineet kolmesti: ennakkoon, alussa ja lopuksi. Ketään ei ole haudattu tai vihitty, koska neljäs soitto puuttui. Rantaterassi on napsahtanut auki ja mereltä kantautuu tiirojen kirkunaa. Juoppolaiva on seilannut takaisin kylän laituriin, tango kuului selkeästi, mutta en tunnistanut laulajaa.

Olen kantanut kirjoitusvälineeni ulos puutarhan siimekseen, varjoisaan kolkkaan, jossa tuoksuu meren suola - niin tämän tuoksun määrittelisin - kun tuulenhenkäys osuu pensasaidan rakosista pihaan. Ruutu ei heijasta tässä juurikaan muuta kuin talon valkean nurkkalaudan. Pöytä tosin on hieman kaltevassa asennossa, sillä talo on rinnekukkulalla ja kaikki täällä on vähän viistossa, kukat ja pöydät ja tuolit.

Ulkona on myös yli seitsemänsataasivuinen Unio Mystica, jonka olen asettanut harmaaksi hiutuneen puujakkaran päälle, helmikirjottu kirjanmerkkinauha välissään. Näin kirjaa ei tarvitse pidellä käsissään tai sylissään, vaan voi nojautua eteenpäin sitä kohti ja käännellä vain sivuja istuen pehmustetussa baden-badenissa. Voi myös välillä kosketella sivun pintaa - seikka jota arvostan erikoisesti paksuissa kuvilla varustetuissa laitoksissa kuten Unio Mysticakin on.

Baden-badenin vieressä on toinen puujakkara, jolla on vesipullo ja pokkari, jota koeluen siskolle, että onko tarpeeksi "kiva", kuten kirjan hänelle tulee olla sinä lyhyenä aikana, jonka hän Suomessa viettää. Koeluettava on jokin paljon myynyt tarina tytöstä, joka rakastuu vampyyriin. Pokkari on kevyt pidellä, kevyt lukea. Odotan vain, että se tempaisisi minut mukaansa ja voisin hetkeksi unohtaa kylkikipuni, joka tänään taas tuntuu erityisen pahalta, koska en tahdo syödä kipulääkkeitä. Kipu säteilee myös selkään, joka on kuin tulessa, koska väkisinkin kiristän itseni suppuun kivun vuoksi. Olisi ehkä viisasta syödä kipulääkkeitä, jotta muut lihakset pysyisivät rentoina.

Kustantajien tulisi muuten kiinnittää enemmän huomiota kirjojen ulkoasupönöttämisen lopettamiseen. Tärkeää on, että kirja olisi kevyt pitää ja käsitellä, jos se kerran on painavaa luettavaa. Seitsensataasivuiset mammutit kiellettäkööt lailla, ne tulisi julkaista keveissä osissa yhden hinnalla. Tilaan mielelläni Savukeitaan kirjoja, jotka ovat laadukkaita sisällöltään ja kepeitä ulkoiselta painoltaan. Kustantajat taitavat olla haluttomia kehittämään alaansa lukijoiden toiveiden mukaan. Kuka kaipaa paksua pönöttävää mammuttikirjaa? Pehmeäkantiset säilyvät seuraaville polville siinä kuin kovakantisetkin, jos nyt jotakin itsestämme haluamme jälkeenjääville kertoa: näitä minä luin.

Aion kohta mennä riippukeinuun makoilemaan - ehkä käyn uimassa ensin ja kuuntelen hetken lintujen kirkunaa luotojen yllä - mutta minua pidättelee siis juuri se, ettei ole tarpeeksi kevyttä hyvää kirjaa, jota lukea keinussa. Kaikki kirjani ovat nyt paksuja ja tietokirjatyyppisiä. Kunpa sähköinen kirja pian tulisi! Ostan sen heti. Läpyskä, jota voi pidellä pikkulillillä ja sisällä voi olla vaikka Decamerone tai Kama Sutra kauniine ja hieman hupaisine kuvineen. Tosin minulla on on tuo sutra hyllyssäni, mutta sekin on vähän painava ja ehkä kuvat avautuisivat vakavammin, kun on itse vaakatasossa.

Ip. klo 18.17. Kyllä on kauheata. Ihanaa ja kauheaa yhtaikaa tämä helle, enemmän kuitenkin ihanaa. Iltapäivän kuumina tunteina alkoi paahtaa rannassakin liikaa, eikä meressä voi koko ajan lillua. Laiturilla ei sitä paitsi ole ollenkaan varjoa. Nyt tässä puutarhan nurkkauksessa on hyvä olla, puolivarjossa ja leppeässä tuulenvireessä. Tytär on ostanut tuulettimen kaupunkiasuntoonsa, joka on kokonaan etelän puolella. Lähetti kuvan, jossa koira makaa lattialla tuulettimen edessä autuaana kieli lerpallaan. Tulevat viikolla tänne lomailemaan. Kunpa tämä kylkikipu vain lakkaisi jomottamasta! Helle sen sijaan jatkukoon minun puolestani.

(Maalaus Arvid Liljelund, kuvassa von Wrigth-veljes)