20.7.2011

Kesäpäiväkirja: 14. sivu


20.7. Nyt meikäläistä viedään kun mustalaisen hevosta markkinoilla. Tai ainakin siltä tuntuu. Eilinen ilta meni siskon tulon kohinassa, ja tämä päivä on mennyt myös niin, että koko ajan on jotain tekemistä ja puhumista. Tekisi mieli sanoa, että auttakaa, antakaa minun olla hetki itsekseni, osallistumatta. Kurkkuni kihelmöi, kun en malta olla hiljaa ja kun minua puhutetaan koko ajan.

Uudenkaupungin torilta tullessamme törmäsimme ruumisautokulkueen perään, ja vasta kylän tienhaarassa kirkon lähellä huomasimme, että saattue oli Martan juuri kuolleen veljen saattokulkue, Martan Mazda heti ruumisauton jäljessä. Kun nousimme autosta mökin pihalla, kellot soivat pitkin tauoin, ja meillä oli auton perä täynnä viinipakkauksia, pari kakkupohjaa, toriostoksina ahvenfileitä, kantarelleja, mansikoita sekä herneitä; kirjakakauppaostoksena kirja naistenviikon nimipäiväsankarille, ynnä muuta tarviketta, kuten kermaa ja jogurtteja sekä rasvaton piimä. Nimipäiväkutsujen jälkeen on sitten viikonloppuna Martan veljen hautajaiset, jonne olemme kutsutut, vaikka hautajaiset ovat ns. hiljaiset hautajaiset ulkosalla, jos sää sallii. Martta ja Martti puolestaan ovat kutsutut meille nimipäiväkesteihin, jossa tarjoillaan kahvia ja teetä ja tilkka Hennessyä.

Iltapäivällä kävimme rannassa, ja totesimme yhdessä, kaislasakset kainalossa ja hansikkaat kädessä, että emme enää naisissa pysty taistelemaan kaislanperkeleitä vastaan, ne ovat saaneet meistä erävoiton. Laiturin alkupään rikki menneet lankutkin käännyttivät meidät takaisin, minulla käsivarret, siskolla sääret paarmansyöminä. Tämä on ensimmäinen kesä ilman suoraa yhteyttä mereen.

Sisko päätti sitten, että nyt siivotaan aitta vanhasta romusta, kun ei kerran rantaa voikaan itse perata. Aitassa on orsilla pino äidin kutomia mattoja. On myös vanha koristeellinen puusohva ja lipasto, jonka vetimet ovat rikki , mutta jonka laatikoissa on äidin Wetterhoffin käsityöpiirustuksia ja Olga-tädin ikivanhoja mustareunaisia surukirjeitä. On vanhat nukenvaunut, kirjoja, lehtiä, kouluvihkoja, kangaspuut osina. On myös äidin vanhoja vaatteita, mm. musta kauluksesta kiiltävä juhlapuku, joka hänellä oli jotain ansiomerkkiä saadessaan. On vihreä jakkupuku, jossa hän oli tumma ja kaunis hymykuoppainen kiharapää. Muistan, että hän värjäsi itse hiuksiaan Poly Colorilla, kun harmaantuminen alkoi. Aina hän osti uuden mustan tuubin. On lapsen keltainen sadetakki, jossa on iso sininen musteläiskä.

Edessä on henkien taisto, kun sisko tahtoo aitan tyhjäksi ja kamat mustiin jätesäkkeihin ja jätekuljetukseen, ja minusta taas olisi hauska säilyttää aitta sellaisenaan, muistojen paikkana. Toisaalta, mitä ihminen tekee muistoilla?

(Valokuvassa vanha Kusti-kisu, tänään iltapäivän auringossa)

112 kommenttia:

  1. Jännää. Nyt se siskon viinin lipitys sitten alkaa. Jään odottamaan tilanteen kehittymistä / eskaloitumista.

    Raportoithan pian?

    VastaaPoista
  2. Tämä on kesäpäiväkirja, joten toki raportoin kaikesta, mistä minua kirjoituttaa.

    Koskaan en etukäteen päätä aihetta, kirjoitan paljolti kuten päiväkirjaa kirjoitetaan, ilman tarkkaa aiheenvalintaa.

    VastaaPoista
  3. Aiheet valitsevat itse itsensä, olen huomannut.

    Henkien taistossa kallistun tämän kerran sinun kannallesi. Muistot ovat säilyttämistä varten.

    Fiksun näköinen kissa tuo Kusti.

    Mihin Martan veli kuoli? Oliko yllätys vai odotettu? Luultavasti ei yllätys, koskapa tulee nimppareillekin.

    VastaaPoista
  4. Kissa on kun vanha valtiomies, näyttää siltä kuin tuntisi oman arvonsa. Ja mikäs on tuntiessa kun on lämmin ja maha täys.

    Tunne useamman ihmisen, jotka eivät ole säilyttäneet edes valokuvia elämänsä varrelta, minullakin enemmät ovat elon myrskyihin kadonneet.

    Minkä hävittää, takaisin ei saa, sydäntä lähinnä olevat kannattaa säilyttää.

    Eikä rojuja kannata halveksia,
    - myyntiin, myyntiin, - keräilijät ovat niin pöljiä, että rikkinäinen lipasto on niille aarre, kun ovat katselleet liikaa "antiikkia, antiikkia"-ohjelmia. Ja voihan se ollakin.

    Toisaalta - kirjoja kun joskus keräsin, ostin joskus sellaisilta, jotka kävivät kaatopaikalta(kin) niitä dyykkaamassa, kuolinpesiä sinne joskus aika suruttomasti kai viedään.

    Yhden hyvän neuvon joskus sain ja sitä olen noudattanut, - kuolleiden ihmisten numerot poistan samana päivänä puhelimesta, kun asiasta kuulen.

    VastaaPoista
  5. Komea on vanha herra, sopivasti itseensä tyytyväisen oloinen! Niinhän niillä on tapana olla, kissoilla. (Siksi ne ovatkin paljon kivempia kotieläimiä kuin perässä juoksevat koirat.)

    Olen Ritsard kanssasi samoilla linjoilla - muistot eivät ole valokuvissa vaan sydämessä.

    Ei se sitä tarkoita etteikö kuviakin ole joskus mukava katsella.

    VastaaPoista
  6. Ei kun et R ihan niin tainnut sanoakaan, so what! :)

    Kamalaa sekin, jos ihan sydämestä ottaisi, jos jotkin kuvat katoaisvat / menisivät pilalle tms.

    Kaikestahan tässä joutuu luopumaan ja uutta tulee tilalle.

    Pelin henki, elämän.

    VastaaPoista
  7. Onpas julman näköinen kissa. Niinhän ne on. Saattokulkueista mulle tulee mieleen Fiat 600.

    Olen kaksi kertaa ollut matkustajana semmosessa. Toisella kertaa ei tapahtunut sen kummempaa. Mutta toiseen Fiiattiin joku älypää oli keksinyt sahata kattoon aukon ja istuttaa siihen (aidon) WC-pöntön (avattavan) kannen. Kerran, Nurmeksessa, kun ajettiin sillä autolla niin meitä vastaan tuli hautajaissaattue. Vierustoverini, joka osittain istui päälläni (koska meitä oli siinä pompannapissa noin 10, nousi ja avasi kattopöntön ja teki kunniaa.
    Ps. Minusta se oli erittäin asiallisesti tehty. Vaikka asia ei minulle mitenkään kuulunut.

    VastaaPoista
  8. Niin, Kuunkuiske, minusta se henkilökohtainen asia, jokainen omien tuntojensa mukaan. Menneisyyteen ei kenenkään kannata hirttäytyä.

    VastaaPoista
  9. Martan veljen tarina on surullinen.

    Veli oli laivasähköasentaja, ja kulki nuoresta pitäen maailman merillä. Hän tuli aina reissuiltaan kotiin sikahumalassa, ja vanhemmat matkustivat aluksi aina hakemaan häntä milloin Turun, milloin Helsingin satamaan, jotta mies ei olisi ryypännyt kaikkia rahojaan.

    Vaan hän ryyppäsi itsensä deekikselle, hyvän vauraan perheen kolmas poika. Hän joutui vanhempien kuoltua vanhainkotiin alle kuusikymppisenä, saatuaan aivoruhjeen kaaduttuaan asvalttiin. Kuoli syöpään nyt viikolla. Muut veljet ovat menestyneitä ja vauraita, ja letka ruumisauton perässä olikin näyttävä.

    En tuntenut vainajaa kovin hyvin, hän oli jo merillä kun kasvoin isommaksi. Kaikki tunsivat hänet perheen mustana lampaana, jolle vanhemmat antoivat yksinäisen järvihuvilan, jottei ryyppäisi kylässä ihmisten silmissä. Tämän järvihuvilan Martta peri veljen jouduttua vanhainkotiin. Järvihuvilalle menemme huomenna uimaan ja saunaan.

    VastaaPoista
  10. Minulle tulee lähiaikoina ajankohtaiseksi tavaroiden perkaus ja tarkoitus olisi tehdä se ronskimmalla kädellä.

    SPR:lle kaikki liikenevät vaatteet ja astiat ja muut käyttökelpoiset ylimääräiset tavarat.

    Kaksi tai kolme muovikassillista vanhoja kirjeitä? Roskiin vaan. Eiköhän niiden kanssa ole tullut jo vietettyä jokunen nostalgiahetki, joten joutavat mennä.

    Satakunta vhs-kasettia? Eivät taida kelvata yhtään mihinkään, kun moisia vekottimia ei ole olemasssa kuin museossa.

    Tuleepa muuten kevyt olo jo valmiiksi!

    VastaaPoista
  11. Kusti on viisas kuin itämaan tietäjä. Nyt vanhemmiten se on vain vähän pihalla kaikesta, jos jokin asia sen rutiinissa muuttuu.

    Tänään juuri sanoin muille, että Kustin identiteetti on nyt kateissa. Se on silmät pyöreinä melun ja kohinan ja ihmisten keskellä. Ei tiedä, kuka on sen oma ihminen ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Tuossa kuvassa se on puutarhapöydällä perin uupuneena näkemästään sisliskosta ja punarinnasta, joka ajoi sitä pois pihalta.

    VastaaPoista
  12. Vaikea se on ymmärtää tuollaista viinanhimoa, mikä vie ihmisen turmioon.

    Herää kysymys, että mikä syöksee ihmisen tuollaiseen? Kohdistuiko vanhempien rakkaus etupäässä niihin esittelykelpoisiin siskoihin ja veljiin? Tuliko liikaa takkiin ihmissuhteissa? Oliko veljen vaikea löytää paikkaansa?

    Rankemmalla kädellä juominen lienee tietoisen itsetuhoista.

    Ei kun isompi ryyppyvaihde vaan päälle, jos ei näe elämässä isommin mieltä.

    Se ei kylläkään ole elämän vika vaan niiden lasien, joiden läpi sitä katsoo.

    VastaaPoista
  13. Ps. Vainajana en kyllä ilahdu siitä että sää tänään ei "salli mun hautaamista"... (Siis ulos.)

    Tai käsitänkö nyt jotain väärin? (Kuolleet yleensä käsittävät asiat toisella tavalla.)

    VastaaPoista
  14. Muu tavara joutaa mennä, mutta kaikki käsinkirjoitettu materiaali on minulle pyhää dokumenttia, jota voi vielä tarvita vaikka arkistolähteeksi johonkin.

    Luulen, että siskokin haluaa kyllä säilyttää osan tavaroista, kuten matot ja ehkä nuo äidin Wetterhof-piirustukset. Käsinkirjoitetut surukirjeet otan kyllä itselleni.

    VastaaPoista
  15. Siis ulkona siunaaminen - näin piti kai sanoa. Ei arkkua ollenkaan kirkkoon sisälle, vaan ulkona.

    Minusta se olisi kaunista.

    VastaaPoista
  16. Vaikea se on ymmärtää tuollaista viinanhimoa, mikä vie ihmisen turmioon.

    Kuvauksesi sopii niin kohdilleen Iineksen siskoon...

    Rankemmalla kädellä juominen lienee tietoisen itsetuhoista.

    Ja tämäkin vielä...niin totta.
    Tämän takia pyysin Iinestä tarkkailemaan niitä viinitetroja ja vaikka piilottamaan ne saunanpataan. Antaa sieltä sitten vaikka putkimiehelle tai sutarille. He osannevat käsitella ja neutraloida ko. aineet vaarattomaan muotoon, omalla prosessillaan.

    VastaaPoista
  17. Jotenkin on niin hassusti, että muistot - vaikka ne ovat sydämessä - ovat kiinni myös tavarassa.

    Kun katson unohtunutta tavaraa, muistan asioita sen ympäriltä. Noista äidin vaatteista tuli mieleen tuo äidin käyttämä Poly Color ja se, miten hän pelkäsi harmaantumista.

    En tiennyt muistavani asiaa, ennen kuin tuo aitassa roikkuva hame palautui mieleeni. Sen myötä tuli mieleeni myös lehtikuva, jossa äidin rintaan kiinnitettiin ansiomerkkiä ja äiti seisoi arkana ja jäykkänä kiinnittäjän "kynsissä".

    VastaaPoista
  18. Kuunkuiske,

    kenpä tietäis tuonkin veljeksen juomisen syyn.

    Koti oli vauras, isä oli hyvä, mitä parhain, leppoisa ja myhäilevä kylän johtohenkilö päätöksenteossa, kaikkien kunnioittama ja tuntema. Äiti oli seurallinen ja iloinen, mutta entinen orpolapsi, ja kovin kiinni rahassa ja tavarassa. Perheen arvostukset olivat kokonaisuutena melko materialistisia ja oman edun tuntevia.

    Lapset olivat kaikki aika erilaisia, tämä kuollut veli oli toisen veljen kanssa hiljaisempi. Toinen hiljainen kuitenkin pärjäsi parhaiten koko lapsikatraasta. Kovin ovat siis erilaisia samankin perheen lapset.

    Anonyymi, kuvaus ei sovi siskooni. Sisko ei ole koskaan luistanut työstään eikä velvollisuuksistaan, vaan on tunnollisista tunnollisin. Hän on tyyppiä "sairaanakin töissä". Sisko on sosiaalinen ja iloinen, ja puskee läpi harmaan kiven suomalaisella sisulla. Hän juo vapaa-aikoinaan melko paljon, mutta en ole koskaan nähnyt häntä esim. krapulassa tai edes aamulla pitkään nukkuvana.

    VastaaPoista
  19. Aloin oikein miettiä, että koskakohan olen saanut oikein kunnollisen käsin
    kirjoitetun kirjeen? Kymmenen vuotta sitten?

    En ole itsekään kunnostautunut asiassa vuosikausiin.

    Mietin myös sitä, että miksi vanhoilla kirjeillä ei ole minulle oikein virkaa.

    Heidän tähtensä, keiden kanssa yhteys jatkuu, ei ole tarve palata vanhoihin kirjeisiin.

    Esim. vanhoja rakkauskirjeitä en osaa pitää aarteina. En, koska niissä kirjoitetut sanat eivät ole enää voimassa.

    VastaaPoista
  20. Minä taas muistan ikuisesti yhdet sanat kirjeestä: "Turku oli autio ja tyhjä kun 'Iines' ei ollut siellä. Orpous henki kämpän seinistä."

    Ei haittaa, vaikka sanat eivät ole enää voimassa. Toisaalta en kyllä tarvitse noita sanoja enää mihinkään, joutaisivat painua unholaan. Turhaa painolastia.

    Muisti on kumma juttu. Jotakin muistaa, jotakin sitten taas ei. Esimerkiksi lapsuusystävät voivat muistaa yhteisistä leikeistä eri leikit ja eri asiat.

    VastaaPoista
  21. Oi Kuunkuiske, aiheutit minulle nyt kyllä rytmihäiriöitä ja sydämentykytystä... Miten voit heittää vanhat kirjeesi roskiin? Siis miten kykenet siihen, sillä minulle jo ajatus on mahdoton... Ei siis olisi tullut edes mieleen, ellet olisi kertonut.

    Etenkin rakkauskirjeet säilytän, jos en muuta. Menkööt vaikka osakekirjat ennen niitä.

    Minäkin olin muuten entisen laivasähkömiehen hautajaisissa. Mutta hän oli miesten parhaita.

    VastaaPoista
  22. Tapsa, jotkut sanat (kirjoitetut ja sanotut) ovat palaneet osaksi sydäntä, halusi tai ei.

    Siksi.

    Jos taas jonkin kirjeen sanat eivät ole muistissa, niillä ei ole tarpeeksi arvoa.

    Siksi.

    En halua olla se vanha ihminen, joka hakee elämäänsä merkitystä menneisyydestä.

    Siksi.

    VastaaPoista
  23. Aloin oikein miettiä, että koskakohan olen saanut

    No niin, tuota kannattaa tosiaan oikein miettiä hartaasti. Mielikuvitusmaailmaan voi toki aina turvautua. Ihanat kesä yöt ja sitten...niin mitä sitten? Ei mitään. Heräsit ja laskit kissan ulos.

    VastaaPoista
  24. Keskityin noin 1/2sitoista tunniksi siihen että noin 3nen kerran katsoin Milos Formanin "Vaaleaverikön rakkaus" -leffan. Muistin kaiken vaikken olekaan lukenut siitä yhtään arvostelua: en siis tiedä mitä auktoriteetit siitä ovat mieltä. Minä olen sitä mieltä että jos Aki Kaurismäen "Tulitikkutehtaan tytössä" olisi ollut yhtä paljon (koko maailmaa vastaan vittuilevaa) huumoria, Aki olisi saanut "Kultaisen Palmun & Hopeisen Hassis Palmunsa" jo silloin. Aki on - joka on kummallinen käsitys - Formanin rinnalla tosikko. (Minä en pääse, enkä haluakaan päästä mihinkään Bergmanista tai Fellinistä enkä Tarkovskista... se on taas toinen juttu.)

    Rakastan leffoja, vaikka en ymmärrä niitä, ei se minun vikani ole.

    VastaaPoista
  25. Muistot meistä (tai muiden muistot heistä) säilyvät lähinnä ajatuksissa. Tavarat, jotka ovat kulmikkaita, ja isoja, säilyvät jos niitä säilytetään oikein; muuten niiden kanssa on vaikea tulla toimeen. (Pikkurihkaman voi heittää ikkunasta ulos.) Valokuvat ovat henkilökohtaisia niin kauan kun niissä on isä/äiti/isoisä/isoäiti/+sukulaisia. Sen jälkeen ne ovat kiusallisia "koti-fideo-HDV-HSV-perfomansseja".

    Ps. Voin minä tämän mielipiteeni muuttaa päinvastaiseksikin. (Jos on tarvis.)

    VastaaPoista
  26. Tuosta Aki Kaurismäen elokuvien puuttuvasta huumorista - kun minusta juuri se, että huumorin merkit puuttuvat kaikesta kerronnasta niin tyystin, on tavattoman humoristista.

    Minusta Kaurismäellä komedia on kiinni kaikessa, mikään ei ole vain osiensa summa. Jo Matti Pellonpään olemuskin on pelkkää elämää rakastavaa komediaa, samoin Kati Outisen. Se miten he ovat "ei mitään, ei missään", on äärettömän painavaa ja surullisenhupaisaa.

    VastaaPoista
  27. "Sisko ei ole koskaan luistanut työstään eikä velvollisuuksistaan"

    Äh, ei tätä väitettykään, eikä kyseenalaistettu. Tästä ei ole kysymys nyt ollenkaan.

    "Hän on tyyppiä "sairaanakin töissä"."

    No tämä piirteen jaan siskosi kanssa. Aivan liian monet, ja aivan liian helposti, jäädään kotiin jos on hiukan nuhaa. Tällaiset lähes "kroonisesti" sairaat (omalla diagnoosillaan) tulevat kalliiksi työnantajille ja suomalaiselle yhteiskunnalle.

    "Sisko on sosiaalinen ja iloinen"

    Tämä voi olla sen viinin lipittelyn seuraus, teennäinen sellainen.

    "Hän juo vapaa-aikoinaan melko paljon, mutta en ole koskaan nähnyt häntä esim. krapulassa"

    Tätä en voi ymmärtää. Miksi käyttää vapaa-aikansa ja lomansa viinin kittaamiseen? Tuohan on selvä alkoholismin merkki. Ei tuossa krapulaa ehdi tulla kun kokoajan vetää viiniä napaan.
    Jos minulla olisi lomaa, niin ei minulle tulisi mieleenkään täyttää päiviä alkon ryystämisellä. En ole absolutisti, ei siitä ole kyse, mutta jos otan alkoa, niin otan sitä sitten esim. kerran viikossa. Voihan silloin ottaa, jos tilanne "vaatii" sitten reippaammin, mutta muut lomapäivät teen kyllä jotain muuta. Eihän voi (kunnolla) retkeilläkklän, jos ei voisi siirtyä kohteeseen omalla autolla. Ei sitä aina voi junalla(kaan) reissata.

    Ei se mitään trendikästä ja komeaa ole, jos kokoajan on viinilasi nokan alla. Säälittäväähän tuo on. Siksi en ymmärrä miksi näet tuon viinin lipittelyn niin hohdokkaana ja upeana.

    VastaaPoista
  28. Taidat olla oikeassa. (Kuten aina.) "Alakuloinen komedia" on hyvä käsitemääritelmä: opin sen äsken. (Aion käyttää sitä tästä lähin.) Chaplinin "Kaupungin valot" on jotain jossa se näkyy, en ole varma. Mielestäni Elämä on, kun sitä ajattelee, surullinen juttu. Koska... no, "ei elämästä selviä hengissä". (En silti käsitä MIKSI ensin täytyy kitua?)

    VastaaPoista
  29. Japekin on oikeassa. (Huokaus.) Ei kun ihan totta: joko sitä juo tai juo sitten kunnolla.

    Ps. Minusta Elämä ilman alkoholia on PALJON värikkäämpää.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi,

    kuka on puhunut "päivien täyttämisestä viinillä ja ryystämisellä"? Ei meillä kukaan avaa juomajääkaappia (sis. myös piimät ja vissyt) ennen päiväateriaa (klo 13 - 14), jolla minäkin juon usein oluen - olut on raikas ruokajuoma.

    Luulisin, että tässä on kyseessä myös kulttuurien erilaisuus. Kun suomalainen usein tarjoaa alituista kahvia ja nisua vieraille, sisko tarjoaa lasin viiniä, jos vieras sitä haluaa. Se nyt tietysti, että kun vieras ottaa yhden lasin, siskolta menee toinenkin kevyesti. Sen jälkeen on kuitenkin taas pitkä tauko ja usein
    lähdetään töihin tai jonnekin uimaan. Illalla sitten on se hetki, jolloin viinin lipitystä esiintyy. No minulta ei kulu, olen yleensä ilman mitään juomaa, ellei meillä ole muitakin vieraita.

    VastaaPoista
  31. Mutta kyllä Sulla on kissan näköinen kissa. Olen noita naukumaijoja kouluttanut useitakin... ja jo viikon päästä olen alkanut muistuttaa heitä.

    Kissat ovat kivoja.

    VastaaPoista
  32. Hyvä Iines,
    ystäväni lahjoitti äitinsä hääpuvun ja arkivaatteitakin pienen paikkakunnan museolle ja sai siitä kehut ja kuvansa paikallislehteen.Nämä vaatteet olivat kyllä ehkä hiukan vanhempia kuin äitisi kävelypuvut ja juhlakoltut, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mikä museoita ilahduttaa! En pystyisi laittamaan niitä SPR:n tai UFFin laatikoihin.Vintage-kaupatkin ovat yksi mahdollisuus.

    VastaaPoista
  33. kuka on puhunut "päivien täyttämisestä viinillä ja ryystämisellä"?

    Viittaan omiin kertomuksiisi mm. viime kesältä. Viiniä kului "kokoajan" ja sinun piti lähteä vielä hakemaan siskolle lisää juotavaa, kun vanhat loppui kesken kaiken. Vanha viisaus sanoo, että se joka ei omia juomiaan pysty hakemaan, on alkoholisti. Toivon, että et ryhdy puolustelemaan ja peittelemään siskosi juopottelua.

    juon usein oluen - olut on raikas ruokajuoma.

    Olut onkin tosiaan raikasta, useimmiten. Itse suosin myös olutta, koska viini on liian hapokasta. On tuota närästystä ja happovaivaa muutenkin, ilman viinin juomista.

    VastaaPoista
  34. Kissa ei muuten ole minun, vaan tyttären. Jostain määrittelemättömästä syystä se kulkeutui viime syksynä minulla kaupunkikotiin ja vietti siellä koko talven. Kai se nytkin tulee.

    VastaaPoista
  35. Siis en juo usein olutta - tuo lainaus antaa väärän kuvan. Juon ruualla usein oluen. Pelkkä oluen lipitys ei minulta käy, sillä en halua juosta pissillä. Seurustelujuomaksi juon kuivaa viiniä, en koskaan drinkkejä.

    VastaaPoista
  36. Anonyymi, klo 9.40,

    hyvä vinkki tuo museo, mutta tuskinpa vaan äidin puvuilla on tuollaista arvoa, kuten vanhalla hääpuvulla varmaan onkin. Samanlaisia kolttuja näkee edelleen kirpputorien tangoilla. Täytyy nyt katsoa, miten tavarat junaillaan. Tänään on sadepäivä, joten ehkä siivous käynnnistyy ellemme pääse järvelle saunaan.

    VastaaPoista
  37. Kysytkö, mitä ihmien tekee muistoilla? Mitä eniten lähestyvässä vanhuudessa pelkään, on mahdollinen muistojen menetys. On kipeitä muistoja tpahtumista, jotka aikanaan olivat melkein kestämättömiä. Antaisinko edes niistä yhtään pois?
    Sanotaan, että ihminen elää niin kauan, kuin yksikin hänet muistaa. Heitä on rajan takana jo monta.

    VastaaPoista
  38. Ihana kissa! Kaunis ja niin viisaan näköinen.

    VastaaPoista
  39. Kysyin kyllä, Delilah, mitä ihminen tekee muistoilla. Riku vastasi aika viisaasti, että tärkeimmät muistot ovat sydämessä, eivät tavarassa. Näin sen ainakin ymmärsin.

    Huomaan myös sen, että muisteleminen palauttaa itsessään mieleen lisää yksityiskohtia, eivät muistot ole tavarassa kiinni - joskin tavara voi nopeasti palauttaa mieleen jotain unohtunutta.

    Alzheimerin taudissahan muisti murenee kaleidoskooppinäöksi, jolloin todellisuus koostuu irrallisista muistikuvista. Kun nekin katoavat, ihminen on vailla minuutta.

    VastaaPoista
  40. Riku vastasi viisaasti. Sydämessä muistot ovat, eivät tavarassa. Jokin esine voi kuitenkin kirvoittaa muiston, joka on jo melkein kadonnut. Alzheimer on säälimätön, se vie uhriltaan kaiken.

    VastaaPoista
  41. Äärimmäisen inhottavan näköinen kissa! (Eli Katti.) Jos esimerkiksi Kuunkuiske hakisi minua tanssiin, naistenvuorolla, olisin ihan eri näköinen ja muutenkin myyty. (Ja menisin. Vaikka en osaa tanssia. Koska olen rumpali.) Mutta varmaan kumminkin valssattais...

    VastaaPoista
  42. Jalat sillä on kyllä samperin söpösti!

    VastaaPoista
  43. Aikoinaan, kun mulla oli kissa, mun piti nukkua lapaset kädessä. Kun se raapi mua öisin.

    VastaaPoista
  44. Siis kissahan on niin nätti... että. (Täytyy ihan keksiä, että keksisi siitä jotain negatiivista.)

    Ps. Iines, olen varannut meille hääpäiväksi 24.7 2019 klo 13:45. (Päivä on torstai. Ja paikka on Petäjäveden kirkko.) Jos Sulle siis sopii...

    VastaaPoista
  45. Muistot ovat kivoja, paitsi, jos ne ovat juuri niitä, eli siis ei kivoja. Sitäpaitsi muistikuvat menettävät värinsä helpommin, kuin paperikuvat. Vaikkapa Helan Eki, joka oli paperimies, on nykyisin ihan mustavalkoinen, paitsi kunnanvaltuustossa ihan punainen. Muistan kuin eilisen päivän kun olin matkalla Polsusta (otin siellä pohjat) Ruthin Vintille. Kävelin Väikkäriä ylöspäin kun päätinkin käydä Tyyne K "lihapiirakalla" puiston kupeessa (. . . nuoleskelee vieläkin marinadia etusormestaan).

    Värikäskin elämä (colorful life) saattaa päättyä värittömäksi rusinaksi niinkuin Häggin veljesten, tulikuumassa saunassa. Sen jälkeen en ole syönyt rusinapullia, puhumattakaan että olisin niitä noukkinut pois. Sensijaan joskus noukin kivan illan päätteeksi Ruukkujen tasangolta ( lue: tori) taskulämmintä kossua. Toisin sanoen, kun oikein vitutti, jä oikeaa suoraa tuli päin näköä. Kyllä näytti mustavalkoiselta, paitsi näin jälkeenpäin, kivalta.

    VastaaPoista
  46. Jaaha, täällä on taas MT-kuntoutujien kesäajot menossa...

    VastaaPoista
  47. Nyt siellä taitaa kahvitus olla juuri meneillään. Joukko persjalkaisia maatiaisrotuisia naisia ja Martti, lipittävät teetä ja ryypiskelevät kahvia. Saattaa siinä sivutuotteena mennä, kielten kantojen kirkastamiseksi, muutama lasillinen valkoviiniäkin.

    VastaaPoista
  48. "SPR:lle kaikki liikenevät vaatteet ja astiat ja muut"

    Hyväntekeväisyyteen lahjoitetaan myös roskatavaraa

    Huonokuntoiset tai rikkinäiset vaatteet ja tavarat tuottavat päänvaivaa hyväntekeväisyysjärjestöille.

    Lahjoituksista huonoa tavaraa on usein 10–15 prosenttia, pahimmillaan jopa 40 prosenttia.

    Osa vaatteista ja tavaroista on niin surkeassa kunnossa, että hyväntekeväisyysjärjestöt joutuvat viemään ne omalla kustannuksellaan kaatopaikalle. Tämä raha on pois avustustyöstä.

    VastaaPoista
  49. 21. heinäkuuta 2011 11.33

    Muistan. Ja tiedän, kuka olet. (Ei minun tulisi mieleenkään sanoa sitä muille.)

    Aree! (Ja Oroa muille.)

    VastaaPoista
  50. Minä olen vilpittömän iloinen, että olet pärjännyt. - mikis

    VastaaPoista
  51. Ei ollut persjalkaisten naisten kahvikutsut, vaan oltiin järvellä saunomassa, kärtsäämässä makkaraa ja katsomassa kuikan sukelluksia.

    Noista lahjoituksista SPR:lle ja muille sen verran, että en ole ollut innokas tällaisissa laupeudentöissä. Myyn mieluummin tavaran kirppiksellä tai heitän pois kuin annan epämuodikasta takkia ja housua köyhille. Luulen nimittäin, että köyhäkin pitäisi uudemmasta ja kauniimmasta tavarasta.

    VastaaPoista
  52. Kumpa osaisi ja tietäisi kaiken sen, minkä elämän varrella on osannut ja tietänyt.

    Minulla on sellainen valikoiva muisti, joka ei sisällä yleensä niitä asioita, joita haluaisin.

    Helpotus, ei vieläkään dementiaa ajattelin, kun elävästi pystyin kaivamaan muistini kätköistä Iineksen viime vuoden järvisaunajuttuja.

    SPR epäilemättä tekee paljon hyvää, mutta itse en sille haluaisi antaa mitään. Liikaa huippupalkkaisia johtajia ja muuta organisaatiota.

    VastaaPoista
  53. Hyväntekeväisyysjärjestöjen organisaatiot tuntuvat nielevän itse suuren osan kerätyistä varoista. Ja vilppiäkin esiintyy.

    Yleensä jostain syystä suhtaudun varauksella kaikkiin hyväntekijöihin, vaikka varmaan usein turhaankin. Minusta termi "hyväntekeminen" tai "hyväntekijä" on kuin karitsan viitta suden yllä.

    VastaaPoista
  54. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  55. En ehkä ihan noin pitkälle menisi, mutta jonkin verran kyllä.

    Maailmalla tiedostavien ihmisten rahoja kerää hyväntekeväisyydelle tylsää musiikkia tekevä U2-niminen yhtye.

    Hyväntekeväisyytensä pääkohde on Bono-niminen latva-B6 laululintu, muihin kohteisiin menee 0,000000000jotain tuotoista.

    VastaaPoista
  56. Iines, lahjoitan tavarani SPR:lle tai jollekin muulle järjestölle tasan yhdestä syystä: siksi kun olen niin laiska, etten viitsi alkaa puljaamaan jonkin kirpputoripöydän kanssa. En todellakaan, vaikka satanen tai pari saattaisi lohjeta. Se olisi vaivaan nähden pieni palkkio. Parempi kun hakevat kaikki pois vaan.

    Rikkinäistä tavaraa minulla ei ole.

    Se mikä ei kelpaa suomalaisille, menköön eteen päin niille keille kelpaa.

    VastaaPoista
  57. Jossain vaiheessa uutisoitiin, että jonkun sotaveteraanijärjestön omaisuusmassaa aletaan purkamaan, koska heidän auttamiselleen ovat erittäinkin viimeiset ajat.

    Ilmeisesti loppupäätös oli se, ettei kannata, koska veteraanit kuitenkin kohta loppuvat. - Järjestöt alkavat kai rahoillaan vaalimaan veteraanien muistoa, se on kivaa kivaa kivaa, kun siinä saa päteä ja ylen hankalat veteraanitkaan eivät enää mahdollisine vaatimuksineen häiritse.

    Ja saa käyttää omiin mielitahtoisinsa ja pyrkimyksiinsä heidän kokemuksiaan ja tuntojaan, käyttää heidän puhevaltaansa.

    Sellaista "aasit ratsastavat Jeesuksella"-meininkiä.

    Pääseekö varmasti joku veteraani kylpylään, jos annan rahaa ovikelloa pimputtavalle varusmiehelle?

    VastaaPoista
  58. No en minäkään ole konsaan vanhoja vaatteita kaupannut kirppiksellä, vaan pelkkää tavaraa. Jotenkin tuntuisi oudolta myydä intiimejä vaatteita, kun minulla ei ole koskaan ollut isoa vaatevarastoa, vaan ne vaatteet, jotka minulla on, ovat kyllä käytössä.

    Mieleiset mukavat vaatteet pidän, kunnes ne kuluvat liiaksi tai menevät rikki.

    Nyt minulle on kertynyt kyllä yksi tangollinen takkeja, joita en käytä. Niistä voisi olla hyötyä jollekulle. Toisaalta kuulin tyttäreltä, että "kukaan ei käytä enää tuommoisia". No en minäkään, joten miksi olettaisin, että köyhän pitäisi käyttää niitä?

    VastaaPoista
  59. Antaisin mieluusti roponi suoraan sotaveteraanille, jos mahdollista. Minua vähän riepoo se, että rahoilla kustannetaan esimerkiksi kalliita kuntolaitoksia, jonne kaikki sotavetaraanit eivät ikinä pääse. Kunto pitäisi hoitaa - ja hoidetaankin - terveyskeskustasolla, ja avustusten pitäisi mennä suoraan veteraaneille, tai muille tarvitseville.

    VastaaPoista
  60. Ei Iines köyhän tarvitse käyttää epämuodikkaita muiden jämävaatteita!

    Vaatteita myös viedään moneen sellaiseen maahan, jossa ehjät ja puhtaat vaatteet menevät tarpeeseen.

    VastaaPoista
  61. Hyväntekeväisyysjärjestöjen organisaatiot tuntuvat nielevän itse suuren osan kerätyistä varoista. Ja vilppiäkin esiintyy.

    Totta turiset. Nyt olet jälleen asian ytimessä. Kiva, kun palauduit ainakin hetkiseksi "normaaliksi" :)

    Muistammehan muuten, ei niin kauan aikaa sitten tapahtuneen, jossa SPR:n vilpilinen lekuri leikki ihmisten lahjoittamalla verellllä ja osti kaveriltaan "konsulttipalveluita" miljoonilla. Lienee saanut oman tukevan siivun niistä tuo lekuri. Vastenmielistä!

    VastaaPoista
  62. Iines, lahjoitan tavarani SPR:lle tai jollekin muulle järjestölle tasan yhdestä syystä: siksi kun olen niin laiska

    Heittäisit ne roskikseen, niin säästäisit paljon resursseja ja aikaa (muiden ihmisten) siihen todelliseen auttamistyöhön. Se että olet laiska ei kyllä oikeuta sitä, että muiden pitää korjata jätöksesi ja risat tavarasi pois.

    On muuten surullista, kun jotkin ihmiset on ns. kertakäyttökulttuurin mädättämiä. Pitäisi ostaa vain sellaista mikä kestää ja jota voi pitää vuosia. Mitä järkeä on ostaa vaatteita ja krääsää, jotka kaupassa näyttää upeilta, mutta kotona ne onkin lumppuja. Mitä tuhlausta! Sinunkin hiilijalanjälkesi on varmaan amerikan kokoinen, eli viet yli 1000 afrikkalaisen verran resursseja maapallolta.

    VastaaPoista
  63. Antaisin mieluusti roponi suoraan sotaveteraanille

    Aah - ihanaa tekstiä, kuin runoutta, pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
  64. Hyvä niin, Kuunkuiske.

    Eihän siinä mitään menetäkään, jos antaa tarpeettomat takkinsa. Monelaista urbaanilegendaa vain kulkee näistä vaatekeräyksistä, miten jokuset tavaranvastaanottajat valitsevat ehjät ja puhtaat päältä itselleen. Esimerkiksi Viron-keräyksiä on paljon, ja on ihmisiä, jotka pyytävät ehjiä ja puhtaita vaatteita säkeittäin, ja lastaavat niillä autonsa viedäkseen ne Viroon. Kaipa ne sinne päätyvät.

    VastaaPoista
  65. Jape, juurihan sanoin että minulla ei ole jätöksiä eikä risaa tavaraa. Yritä ymmärtää kirjoitettua sanaa.

    Saisin tavaroista setelin poikineen, jos valitsisin käyttää vapaa-aikaani siihen, että kävisin harva se päivä pöyhimässä siihen tarkoitukseen varaamaani kirpparipöytää edustuskuntoon. En valitse.

    Minusta olisi tyhmää, epäeettistä ja epäekologista heittää hyvää tavaraa roskikseen.

    VastaaPoista
  66. Meille kansalaisille on hyvin helpottavaa, etteivät köyhät tai laitapuolen kulkijat enää erotu katukuvasta rähjäisten vaatteiden tähden. - Tuntuu niin mukavasti, ettei sellaisia olisikaan!

    HS:n kulttuuritoimituksen sanonkomämikä haikaili hiljan 70-lukua, jolloin Helsingin pultsaritkin käyttivät pukua ja valkoista paitaa. Ehkä se vain oli sellaista kevyilyä.

    Yksi mieleenpainuvimmista muistoistani on, kun lapsena kävin Helsigissä ja katselin spurguja. Näkymä ei unohdu.

    Paskat ja kuset housuissa, haju hirveä, vuosikausien historia "valkoisissa" paidoissaan, vaahto suupielissään, arvet naamoissaan.

    Sellainen piti laittaa piiloon, Tocksmannille oli kurja mennä moisten välistä pujotellessa.

    VastaaPoista
  67. juurihan sanoin että minulla ei ole jätöksiä eikä risaa tavaraa

    Okei!
    Miksi heität / annat ne pois?

    Minusta olisi tyhmää, epäeettistä ja epäekologista heittää hyvää tavaraa roskikseen.

    Okei!
    Onko mielestäsi tyhmää, epäeettistä ja epäekologista käydä usein pöyhimässä kauppojen hyllyjä ja ostaa yli oman tarpeen - "Oi kun on kiva jakku!" ?

    Kannattaisiko harkita TODELLISIA tarpeitaan hieman tarkemmin ja hyväksyä se että sitä jo kerran käytettyä asua voi käyttää toisenkin kerran?
    Väittäisin että ekologisuus ja eettisyyskin paranisi ja hiilijalanjälkesiskin pienensi.

    Kaikesta huolimatta (tai sen takia) oikein lämmintä kesää sinulle Kuunkuiske!

    VastaaPoista
  68. Minun mieleenpainuvin muistoni spurgusta on mies, joka kulki Aninkaisten sillan alla raiteilla paukkupakkasilla töpötellen pikkutakkisillaan, toisessa jalassa kenkä, toisessa jäätynyt sukka.

    Tällaisia miehiä ei hyväntekijöitten apu taida koskaan saavuttaa. Minäkin vain istuin bussissa, jalassani lämpimät nahkasaappaat.

    VastaaPoista
  69. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, eikä meidän kaivoon kosketa, mull on haulikko.

    VastaaPoista
  70. Toisaalta on niinkin, että kaivo, johon ei kosketa, ehtyy.

    Meillä on muuten kaivo, joka oli joskus sammakoitten kansoittama. Siitä vain huiskaistiin koukun päähän kiinnitetyllä ämpärillä sammakot syrjään ja otettiin vettä. Nyt tänne mökille tulee terveellistä vesijohtovettä, kloorin samentamaa tai vähän ruskeaa. Kunnan vesimestari sanoi että jaa, kyllä sitä juoda voi.

    VastaaPoista
  71. Kunnan vesimestari sanoi että jaa, kyllä sitä juoda voi.

    Eikös näin sanottu taannoin Nokiallakin (paikkakunta)?

    VastaaPoista
  72. Kaverit olivat joskus takavuosina keski-euroopassa lomailemassa vuokratulla bussilla. Kilpailivat pöljät siitä, kuka kauimmin on juomatta vettä, muita nesteitä sai vapaasti kuluttaa. Päättyi kuulemma ratkaisemattomaan.

    Firmoissa taitaa olla jo ohi menemässä vesipulloautomaattien hullutus. Huonolaatuista vettä kalliisen hintaan.

    Minä hymyilen kauniisti, kun näen nuoria ihmisiä vesipullo matkassaan kaupungilla. Hyvähän sellainen on tietysti olla, ettei kuole kesken kaupunkimatkan.

    Sitten on näitä, jotka taistelevat "myrkytettyä vesijohtovettä" vastaan. Ovat niin oikeassa, minäkin tunnen oloni välillä hyvin heikoksi.

    Minä haluaisin perustaa firman, joka kauppaa "eettistä luomuvettä kankkulan porakaivosta".

    VastaaPoista
  73. Minä hymyilen kauniisti, kun näen nuoria ihmisiä vesipullo matkassaan kaupungilla. Hyvähän sellainen on tietysti olla, ettei kuole kesken kaupunkimatkan.

    Kyse on Blondi-ilmiön sivujuonteesta jota aika moni opetettu kana on oppinut noudattamaan. On vallan hemmetin trendikästä että!

    VastaaPoista
  74. Nokia kyllä minunkin mieleeni tuli, kun ihmettelin tämän pienen kunnan ruskeaa vettä. En ole juonut sitä enää suoraan hanasta, vaan ostan lähdevettä kanistereissa juomavedeksi, ja muun veden otan kyllä edelleen hanassta, mm. ruuanlaittoon ja kahviin.

    Muutoin ihmettelen ihmisten villiä ostaa vettä mieluummin pullosta kuin ottaa hanasta. Suomalainen vesijohtovesihän on tutkimustenkin mukaan puhtaampaa kuin pullotetut vedet, jotka alkavat hyvin nopeasti kerätä bakteereita.

    VastaaPoista
  75. Nokia kai on ainutlaatuinen tapaus, ihan heti en usko, että muualla olisi tullut mieleen yhdistää paskaviemäri ja käyttövesi väliputkella, josta joku onneton voi vahingossa sulut aukaista.

    Vaan en tuota tiedä.

    Ruskeuden sanotaan olevan putkien ruostetta, mutta epäilen salaliittoa,- luultavasti sen mukana imeytyy päähän poliittisia ajatuksia ja formaldehydraattia.

    VastaaPoista
  76. "En todellakaan, vaikka satanen tai pari saattaisi lohjeta."

    Kuunkuiske on ihanaa että lohkeilet vaan aviomiehesi suuntaan.

    VastaaPoista
  77. Vielä tuosta kesäpaikkakunnan ruskeanpuoleisesta vedestä sananen.

    Nyttemmin vesi on hieman kirkastunut, mutta edelleen juomalasia kohottamalla huomaa, että vesi ei ole läpikuultavan kirkasta niin kuin sen pitää olla. Se on hieman sameaa, väliin aavistuksen ruskeaa, ja usein kloorin samentamaa harmaata mössöä. Soittaessani kunnanvirastoon tekninen osasto vastasi, että jaa, kyllä sitä silti juoda voi.

    On kuitenkin niin, että vesi on värjännyt mm. aiemmin mainitsemani Pikku-Lolitan äidin valkoiset merkkihousut kirjavan ruskeiksi pesukoneessa. Hän haki kunnalta korvausta pesulalaskusta ja sai, samaten muuan toinen on saanut korvauksia värjääntyneestä pyykistä.

    Vikaa siis on, mutta vesi on kunnan mukaan juomakelpoista, ja siitä menee täysi vesimaksu. Näin siitä huolimatta, että ostan juomaveden kaupasta, kun en halua juoda sameaa mössöä.

    VastaaPoista
  78. Vesijohtolaitoksista - aasinsillan kautta - muihin viemäriverkostoihin.

    Pikkupoikana (11 - 12 v.) nimittäin tutustuin erääseen pornograafiseen valokuvakokoelmaan. Niitä plaratessani minulle selvisi eräitä Elämän Tosi Asioita. Seuraukset olivat musertavia: aina kun näin naisen, lehahdin tulipunaiseksi! Ja mulla alkoi seistä... Se oli kiukuttavan kiusallista aikaa. Ei ihme, että hermostuin, ja lähdin metsään kävelemään. Ja kun en tiennyt mitä siellä tekisin, aloin kerätä perhosia.

    Huh, huh! Se oli kamalaa aikaa.

    Ps. Huomasitteko, että kirjoitin näin pitkän tekstin käyttämättä yhtäkään kaarisulkua? (Ei ihme, että niitä on nyt tuossa pöydän kulmalla iso pino.) Aukaisee ikkunan ja heittää ne ulos. No ni, enää pari jäi, antaa olla.

    VastaaPoista
  79. Olisi ehkä voinut kokeilla myös kylmiä pyyhkeitä, mikis.

    Jostain nimittäin luin, että ennen harrastettiin tällaistakin. Pyyhe kasteltiin jääkylmään veteen ja sillä vedeltiin ympäri kehoa. Ehkä se oli juuri siksi, ettei olisi tarvinnut mennä metsään.

    Vaikka kyllä perhosten keruukin hauskaa oli. Se vaan, että perhoset kiinnitetään neulalla alustaan kuolemaan. Hui.

    VastaaPoista
  80. Perhoset tainnutettiin pumpulipehmusteisissa lasipulloissa (siihen aikaan kun minä niitä keräsin) syankaliumilla. Enää ei kai ko. myrkkyä apteekeissa myydä? Joka on ihan hyvä. Koska se tappaa ihmisenkin, erittäin helposti.

    Ps. Toinen asia on - otan minä tämänkin huomioon - on, että jos heittäytyy "linkolalaiseksi"... niin syankaaliumia pitäisi myydä joka koulun mehuautomaatissa. Ja ilmaiseksi.

    VastaaPoista
  81. Perhoset tainnutettiin pumpulipehmusteisissa lasipulloissa (siihen aikaan kun minä niitä keräsin) syankaliumilla.

    Eikös Hitlerkin "tainnuttanut" ihmisiä tuolla aineella niissä "suihkuissaan", jotka ei kyllä olleet pumpulipehmusteisia? Valto voisi tietää, kun on perehtynyt Hitleriin ja teemaan paremmin.

    VastaaPoista
  82. Tiedätkös... herra A., että luonnossa asiat tapahtuvat paljon, paljon, paljon julmemmin kuin sairaaloiden teho-osastolla. (Tai siis juuri niin kuin Sachsenhausenissa.) Eli, preparoidut perhoset kärsivät kivuttomamman kuoleman kuin mitä olisivat ansainneet, pölhö.

    VastaaPoista
  83. ps. ja jos kukaan ei ole aikaisemmin sanonut sinua "pölhöksi" niin vaihda nyt herran jumala tuttavapiiriäsi.

    VastaaPoista
  84. Minä en ole mikään koira joka istuu pöydän alla ja katsoo sieltä (suloisilla) silmillään että tipahtaako sieltä joku Namu-Pala mullekin. (HAU.) Ei, enempi ole kissa joka pomppaa (singahtaa?) keskelle pöytää ja tanssii siinä sitten kissanpolskan. Ja ottaa silinterihatun päästä, kumartaa, ja menee takaisin puuhailemaan omiaan.

    Ps. Viime yönä perustin Firman. (Tajusin sen vasta tänä aamuna.) Pakko mun on sitä mainostaa.

    " ... mikis & Co -firma on tarttunut naisten tisseihin jo vuodesta 1954 lähtien. Eikä koskaan syyttä! Eikä koskaan turhaan!
    Anna sinäkin tissisi mikis & Co -firman huollettavaksi. Takaamme, että ette pety!... "

    Nyt täytyy kyllä sanoa, ikävä kyllä, että seuraava vapaa aika luiskahtaa tuonne... tuonne lokakuun jälkipuolelle. Mutta aina kannattaa kytätä peruutuspaikkoja!

    VastaaPoista
  85. No, ei nuo karkeudet - joita lasket ilmoille tasaisin väliajoin - saa minua tämän enempää reagoimaan. Et ole sen arvoinen.
    Sinulla oli moukantuuria, että ylipäätään soin sinulle tämän responssin suomeksi. Voisin puhua myös kielillä... Minulla on hyvin rikas kieli.

    Tämän hetken mielikuvista - tässä ruokatunnilla - vastaa tunnelmakuva Iineksestä marimekossaan ja siskosta viinipäissään. Kertoivat että eivät ole persjalkaisia. Uskoiskohan vaan...
    Mielestäni naisella pitää olla hyvin istuvat vaatteet, jossa tulee muodot esiin. Sellainen nainen, jolla pylly jatkuu samana lautana selästä - ilman näkyvää eroa - niin se ei ole luomisopin mukainen, mielestäni. Tähän on vaikea preparoitua.

    VastaaPoista
  86. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

    VastaaPoista
  87. Tietysti, jos ruokatunnilla (=0,30h) ehtii vetää kyykkykuivat, niin hyvä niin. Voi taas alkaa tekee duunia (= seurata mitä netissä tapahtuu). Ja pyyhkiä vaivihkaan siämenet pois kourasta. Koska, kohta täytyy maksaa Alvit ja Velvit ja mitä niitä nyt onkaan. (Kaikkea ei voi edes tekniikan ja -liikuntatieteen tohtori muistaa.)

    VastaaPoista
  88. ps. onneksi saamme silti, päivittäin, nauttia sinun - oi Hra A - sielukkaista (ja päin vastoin kuin monen muun) ja happamattomista mielipiteistä.

    Mikä minunkaan iltapäiväni olisi ilman sinua? Aika ontto.

    VastaaPoista
  89. Jos olisin Jani Toivola - huhhuh - loukkantuisin sanoistasi. Onneksi - luojan tähden - en ole Jani Toivola.

    PS. Kyllä minun ruokatuntini on (halutessani) tunti.

    PS2. Velvi tuo mieleen vain miehille sukupuolen perustella pakollisen asevelvollisuuden suorittamiseni. Minä en saanut juurikaan velviä.

    PS3. 69 minuuttia siihen, että on kahvitunti.

    VastaaPoista
  90. kuka on Jani Toivola? Miksi minun pitäisi olla hän?

    VastaaPoista
  91. Siis persjalkaisuushan liittyy kiinteästi ihmisen pituuteen.

    Persjalkaisuutta esiintyy lähinnä lyhyillä naisilla, joilla on muutoin normaalit muodot, mutta pituutta naftisti, ehkä vain 160 cm, kuten meikäläisellä. Väkisinhän siinä takamus on lähellä maan pintaa, ja juuri tämä ulottuvuus aiheuttaa sen, että lyhyen naisen jalka näyttää alkavan suoraan pakarasta, tai sanotaanko niin, että aina ei ole varmaa, mistä reisi alkaa ja mihin pakara päättyy.

    Onhan reidessäkin korkeimmalla kohtaa pallukka, ja kun se yhtyy pakaraan, siinä on tyypillinen persjalka. Persjalka siis ei ole sama kuin lattapylly.

    VastaaPoista
  92. Siis persjalkaisuushan liittyy kiinteästi ihmisen pituuteen.

    Minusta tähän termiin liittyy enemmänkin kuin vain tuo.

    Mielestäni persjalkainen = henkilö, jolla jalat ja pylly on kuin yhtä puuta, sellainen lautamainen, jossa ei erota mistä toinen loppuu ja toinen alkaa. Tämähän yleensä yhdistyy siihen että ei ole mitään muotoja ja kumpuja vaan kantapäistä lapaluihin asti on kuin lainelauta, ihan suora ja muodoton. Tähän voi toki olla yhdistynyt vielä lyhytjalkaisuus, suhteessa selän pituuteen.

    VastaaPoista
  93. "kantapäistä lapaluihin asti on kuin lainelauta, ihan suora ja muodoton"

    Tämähän on kukkakeppi tai mehupilli.

    Persjalalla on pyllynposkea ja reitevää reittä, mutta lyhytmittaisesti, mistä tulee vähän hassu vaikutelma. Ihmisen ei tarvitse siis olla laiha eikä lihava, vaan pyöreän kankun tulee vain olla lähellä maata, nivelkohtana polvi.

    Juuri siitä nimi tuleekin, että on jotakin, eikä siitä, että jotakin puuttuu.

    VastaaPoista
  94. Miehenä, joka olen elänyt näin pitkään (ja jota joka jumalan aamu ihmettelen), tiedän, että miehelle elämässä merkityksellisin asia on ejakulaatio. Sitä, vaikka olen edelleen saman verran elänyt + vähän päälle, en tiedä, mikä naiselle on merkityksellistä?

    Haluaisin tietää, tietysti, etten tahattomasti käyttäytyisi väärin.

    VastaaPoista
  95. Naiselle merkityksellisin asia maailmassa on äitiys, äidiksi tulo, vauvan synnyttäminen.

    Veikkaan, että tämä kuuluu ihmisbiologiaan, luonnon kiertokulkuun kaikilla eläinlajeillakin. Ejakulaatio ja synnytys, siinä elämän merkittävimmmät asiat.

    VastaaPoista
  96. Sitä paitsi Jape: minusta Kuunkuiskeen mielipiteet ovat parempia kuin Sinun ja minun mielipiteemme yhteensä potenssiin 2. (Olen sitä paitsi tirkistellyt kun hän voimistelee kuunsirpillä: se on lumoava näky. )

    Ps. Äläkä taas väkätä vastaan.

    VastaaPoista
  97. Tiesin vastauksesi, Iines. Kysymykseni oli lähinnä provokaatiota.

    Ps. Mutta kyllä minä biologian tunnen... voi hyvänen aika, kerrankin Ypäjällä näin niin kiimaisia tammoja että... poika parka, säikähdin! Vieläkin, vaikka tästä on monta vuotta, jos pitää ajaa Forssasta Turkuun, ajan mieluummin Loimaan kuin Ypäjän kautta.

    VastaaPoista
  98. Minusta puheet naisen kiimasta ovat suuresti ylimainostettuja. Tätä ei pidä lukea niin, ettei kiimaa olisi. Se on vain ilmiönä pienempi kuin miehet tahtovat tietää.

    Luonto on järjestänyt niin, että miehen kiima on suurempi, mies on se joka viettelee ja nousee selkään, mies on orhi ja se, jolle nainen alistuu ja avautuu, kun hänelle sopii. Tätä ei sitten pidä lukea niin, että nainen ei haluaisi. Miehen tehtävä on sytyttää naisen halu, naisen tehtävä ei ole pössytellä lahnaa kuiviin. Jos näin on, kyse ei ole halusta, vaan tekniikasta.

    VastaaPoista
  99. minusta Kuunkuiskeen mielipiteet ovat parempia kuin Sinun ja minun mielipiteemme yhteensä potenssiin 2

    Anteeksi pieni viive vastineessa. Kävin oluella lähipubissa. Lievä pettymys; siellä ei tällä kertaa ollutkaan sitä rehvää ja viehättävää, ronskiakin, pubiemäntää laskemassa olutta.

    Mitä tulee taas tuohon poskettomaan väitteeseesi, niin totean, että en yhdy.

    Tässä ihan viime aikoina on nähty tässä blogissa mielenkiintoinen ilmiö, jonka haluan nosta esiin ja tarkasteluun. Nimittäin KK ja Iineshä on kuin paita ja perse; komppaavat toianaan vaikak yleisö tietää että molemat on pihalla kuin lumihenkilöt.

    Nyt kuitenkin kävi tarkestelun kannalta mielenkiintoinen ilmiö. Pari ketjua aiemmin Iines esitti kannan, jonka mukaan nainen ei voi olla raikaja, koska hän ei, iineksen märitelmän mukaan, voi tunkeutua sukuelimellä keneenkään, mikä oli Iineksen mielestä raiskauken edellytys. Nyt kuitenkin KK totesi, että harjanvarrella suoritettu luvaton tunkeutuminen toisen henkilän anukseen (sukupuolineutraalisti! Poikeavaa mm. Iineksen kantaan) olisi raiskaus. Tässä siskot menivät ristiin ja Iines muutti kantaansa myöhemmässä keskustelussa. Hän laittoi vakavan asian lekkeriksi, sanaleikikisi.

    Nyt sitten tässä ketjussa KK - enkeli oamsta mielestään - ilmoitti lahjoittavansa omat rikkinäisetkin tavarat SPR:lle koska on niin laiska. Iines puolestaan ilmoitti, että ei voisi olla niin julma, että kiusaisi SPR:ää tai muitakaan hyväntekeväsiyysjärjestöjä moisella kujeella, vaan antaisi mielummin silkkaa rahaa esim. sotaveteraaneille, (mistä annoin välittömät rispektit). Nyt kävi sitten niin, että KK ryhtyi vetäytymään ja muuttamaan stooriaan siten että "siskokset" olisivata herttaisen jeesuksen samaista mieltä kaikesta.

    Koin tuon huvittavana, joskin selkärangattomana ilveilynä.

    Annan kuitenkin Iinekselle muutaman ekstra pisteen, jos hän oli sotaveteraaniasiassa tosissaan. Toivon että oli.

    VastaaPoista
  100. Olen sitä paitsi tirkistellyt kun hän voimistelee kuunsirpillä: se on lumoava näky.

    En usko. Uskon, että KK on enemmän puhetta kuin muotoja. KK voisi olla kiva, mutta hän on epäviehättävä, koska ei omaa aitoa empatiaa eikä ymmärrystä.

    Itse uskon, että Iines on viehättävämpi. Hän on tekokova, mutta perimmiltään pehmeä ja herttainen. Mitä nyt ampiaisenpesätukka+korva kuvasta voi päätellä jotain, on hän kyllä viehättävä. Valokuvablogin profiilin (sinänsä ärsyttävä) puolikas naamakuva antaa lisäviitteitä viehättävyydestä. Eniteen minut vetosi kuitnkin hänen toaletti kuva jossa hän lymyilee kännykän takana tuore nuorekas frisyyri päässään. Siinä oli jotain HOTTIA. Olisin sattanut jopa hakea häntä tanssimaan, jollei olisi lymyillyt siellä kännyn takana tuntemattomana.

    VastaaPoista
  101. Shemalet ovat myös mielenkiintoisia persoonia. He, jos ketkään, pystyvät raiskaamaan ketä tahansa.

    Ps. Ei se minua yhtään hermostuta.

    VastaaPoista
  102. Sikim, aika laimea esitys. Pinnistele hiukan...

    VastaaPoista
  103. Yritin tuohon uuteen 15.sivuun raapustaa päälle kommenttia hiirellä, mutta ei se onnistunut, jälkeäkään ei jäänyt.

    VastaaPoista
  104. Olen muuten jape monesta asiasta samaa mieltä kuin sinä. Nyt mietin, ihan tosissani, että miksi en voi hyväksyä käsityksiäsi...? En osaa sanoa sitä aivan varmasti. Mutta ehdottomuutesi tekee Sinusta epäuskottavan. Asiat kun eivät ole on/off vaan helvetin paljon muuta. Josta Kukaan ei Ikinä pysty ottamaan selvää. (Kunhan vaan luulottelevat...)

    Se, että jape sinnikkäästi yrittää, on tykättävää.

    (Voisin sanoa tämän väärimminkin mutta en osaa. Olen hyvin emotionaalinen ihminen, itsekin.)

    VastaaPoista
  105. Ai, että mikis ei pysty parempaan?

    En tietenkään.

    Upeaa, että jotkut muut pystyvät. Siis ajattelin Bulgagovia (en Sinua, tällä kertaa).

    http://www.youtube.com/watch?v=2ob3eIoCK0g

    VastaaPoista
  106. No hupsista, olin painanut vahingossa ruksin kohtaan Älä salli kommentointia. Itsekin katsoin äsken, että jotenkin outo tuo uuden jutun loppupuoli.

    VastaaPoista
  107. Mark Twainilla on hurjia novelleja. Samoin Swiftillä. Kolmas kummallinen kirjailija on Wittgenstein. (Tosin se on enemmän runoilija kuin nämä kaksi muuta. Potenssiin toisiinsa.)

    Ps. En minä halua olla ilkeä! En.

    VastaaPoista
  108. Nyt mietin, ihan tosissani, että miksi en voi hyväksyä käsityksiäsi...?

    Jään jännäämään mietintäsi tuloksia.

    Vinkkinä (tai huomion vain) voin sanoa, että sinun mietintäsi vaikuttaa tältä nykyajan suvaitsevaiston mietinnältä. Hehän eivät suvaitse omasta näkökulmastaan poikkeavia, erilaisia, mielipiteitä. Osuu napiin sinun mietintäsi kanssa.

    Sääli.

    Sinusta olisi joskus voinut tulla jotain, mutta nyt olen menettänyt uskoni...

    VastaaPoista
  109. Jännää on ventata kans kenen kanssa Matti Nykänen seuraavaksi eroo? (Vai oliko tämä keskusteluaiheen väistelyä?) Koska muuten ite aiot mennä kihloihin?

    VastaaPoista
  110. Tupsahdettiin pitkän erämaavaelluksen jälkeen ihmisten ilmoille kurkistelemaan, kuka blogituttu on vielä hengissä tai ehkäpä jopa hengessä. Näinä aikoina hyvä tarkistaa. Iineksen ikkunan editsehän käy mahdoton vilinä. On pitänyt suhteet kunnossa.
    Jossain Iines kyseli, mitä vastaisi vihtorin kyselijöille. Noh, Deellä on tosi ilkikurisen ilkeä vastaus: "Sama se kumpaa kusettaa miestä vai koiraa?" Tuhmasti sanottu, mutta eihän se ole Deeltä kovinkaan uutta.
    Kuulumisista sen verran, että saatiin Timbuktuun toinenkin narttu. kerrassaan rakastettava katukoiru Malagan Magda alias Dooris. Se sulostuttaa laumaamme kovin.
    Kusti-katti saa sydämet kehräämään täällä aavikon laidalla.
    Helliköön kesä teitä!
    Tupsahdettiin pitkän erämaavaelluksen jälkeen ihmisten ilmoille kurkistelemaan, kuka blogituttu on vielä hengissä tai ehkäpä jopa hengessä. Näinä aikoina hyvä tarkistaa. Iineksen ikkunan editsehän käy mahdoton vilinä. On pitänyt suhteet kunnossa.
    Jossain Iines kyseli, mitä vastaisi vihtorin kyselijöille. Noh, Deellä on tosi ilkikurisen ilkeä vastaus: "Sama se kumpaa kusettaa miestä vai koiraa?" Tuhmasti sanottu, mutta eihän se ole Deeltä kovinkaan uutta.
    Kuulumisista sen verran, että saatiin Timbuktuun toinenkin narttu. kerrassaan rakastettava katukoiru Malagan Magda alias Dooris. Se sulostuttaa laumaamme kovin.
    Kusti-katti saa sydämet kehräämään täällä aavikon laidalla.
    Helliköön kesä teitä!

    VastaaPoista
  111. Niin, esiinnytään näköjään toisteisesti. Harhamaa ilmassa...
    Terv. Edelliset

    VastaaPoista
  112. Vielä palataan vihtori-asiaan,
    todisteet: http://www.youtube.com/watch?v=9beQh1yH5uU

    VastaaPoista