3.7. luullakseni. Ja niin onkin, kun tarkistin viemällä kursorin tietokoneen päiväyksen päälle. Olen nyt kotona Pikkukaupungissa vain käymäseltään. Koti tuntuu autiolta tyhjine jääkaappeineen ja katkaistuine sähköineen ja alaslaskettuine kaihtimineen. Nyt koti on mökillä. Aluksi kun menen mökille, koti on kaupungissa. Elän kaksi siirtymävaihetta vuodessa. Kumpikin saa aikaan mahtavan orpouden ja irtaantumisen tunteen, ihan kuin olisi juureton kasvi, jokin irtonainen lumme lillumassa mustassa järvessä, kiinnittymättä mihinkään muihin kuin viereisiin kasveihin ja jopa järviruttoon.
4.7. Mitä kritiikki on ja mitä se ei ole? Lyhyt oppimäärä.
Tapaus lähtee vaikka siitä, että anonyymi haukkuu blogistia puskista oikein henkilökohtaisesti. Tulee julmaa mollausta. Sitten tulee se, että blogisti ei salli eikä siedä kritiikkiä, koska hän torjuu kritiikin.
Mistä lähtien henkilökohtaisuuksiin meneminen, haukkuminen ja molllaus on ollut kritiikkiä? Ovatko ihmiset niin tyhmiä, etteivät tosiaan tiedä, mitä kritiikki on? Tuleeko siis opettajankin sanoa oppilaalle, jota joku kalvaa, että koetapas nyt Kerttu sietää vähän kritiikkiä? Pyyhi paksut poskesi ja mene terästäytymään, hus.
5.7. Pesukoneen linko ei linkoa kuin osittain. Joudun vääntämään pyykin käsin ripustettavaksi. Nyt ei ole energiaa pesukonekaupoille ja koneen tuontia odottelemaan ja uutta opettelemaan. Kodin koneen korjaushan ei kannata, vaan meidät on opetettu ostamaan uusi tuote vuodenkin käytön jälkeen. Tämä pesukone on onneksi toiminut yhtä kauan kuin autoni, 12 vuotta. Ehkä on uuden aika. Olen säästänyt Nordean Etutilille peräti 600 euroa. En siis joudu vararikkoon. Olen kuitenkin ehkä tulossa materialistiksi, sillä en mitenkään raaskisi kajota säästöihini, vaan tahtoisin vain ihailla summan kasvua. Minulla on säästöjä. Onko teillä?
7.7. Palasin aamulla mökille puhtaitten pyykkien kanssa, kolme mustaa muovisäkillistä, yhdessä siskon mökkivaatteet, toisessa lakanat ja pyyhkeet ja kolmannessa omat mökkivaatteeni. Tytär lupautui pesemään omat mökkivaatteensa ja lakanansa itse tykönään. Palaa siskoni kanssa, poimii tämän kentältä tullessaan parin viikon kuluttua. Minä täällä panen huushollin ja maiseman priimakuntoon leidien tulla. Ostan jääkaapit täyteen juomia ja herkkuja. Siivoan saunan ja panen lakanat siskon sänkyyn. Asetan tuhkakupin saunan terassille, kukkaruukku nurinpäin savilautasen päälle. Kannan astiat täyteen saunavettä. Tuon takkapuita ja pesen takkahuoneen ruutuikkunat. Poimin kuolleet kärpäsenraadot lattialta.
Nyt olen kissan kanssa kahden. Täällä ovat muutaman päivän poissaolon aikana puhjenneet kukkaan sormustinkukat, harjaneilikat, pähkämöt, ruusut täyteyteensä, nukkeruusu on nupulla. Myös sukulaisen pihasta kaivettu vaaleanpunainen kerrottu ruusu kukkii kaaritukeen nojaten, samoin kuin valkea pitsimäinen köynnoshortensia. Lisäksi kaikki istuttamani yksivuotiset kukat ovat venyneet ja vanuneet joka suuntaan. Krassissa on oranssi nuppu, köynnöksen kärki tavoittelee valkoista ikkunanpuitetta. Kasvua ei huomaa, jos seisoo koko ajan vieressä. Pitää etääntyä. Muutoinkin liike ja muutos on kai ihmiselle vain hyväksi.
8.7. Eläinlääkäriin en ole saanut yhteyttä kymmenistä soitoista huolimatta. Automaatti toistaa samaa tietoa äkillisesti sairastuneista eläimistä. Pitäisi vain uusia kissan kilpirauhaslääkeresepti. Luulen, että nousen tästä ja ajan suoraan yhdelle yksityisklinikalle reseptin kanssa. En lähde, ennen kuin lääkäri uusii reseptin, sillä lääkkeet loppuvat alkuviikolla. Kissa on muutenkin vanha ja väsynyt, ei sitä saa kiusata, jos auttaakin voi. Se ei enää miu'ukaan muuta kuin avaten suunsa äänettämään miukaisuun, silmiin katsoen.
(Valokuva Iines)
Apilankukassa viihtyvä kimalainen on kauniisti kuvattu. Pihasi kuulostaa myös hyvin kauniilta. Kaiken muun osasin kukista kuvitella, mutta nukkeruusu ei tuo mieleen minkänlaista kuvaa. Onko kyseessa kenties jokin hyvin pienikukkainen lajike, vai mistä nimi johtuu?
VastaaPoistaToivottavasti saat kissallesi lääkkeet ajoissa. Kissalle, joka juttelee ilman ääntä emännälleen.
Nukkeruusun kukat ovat pienet ja vaatimattomat, mutta niitä on paljon. Ostin taimen, kun nimi tuntui kauniilta.
VastaaPoistaEn saanut kissalle lääkkeitä, vaan käynnistyi aikamoinen hulabaloo. Olen nimittäin tätä ennen soittanut kotikaupunkini eläinlääkärille päivystysaikana kymmeniä kertoja, koskaan ei vastattu. Silloin kun joku vastasi, nauhalla pyöri tiedote, että soittakaa päivystysaikana klo 8 - 9. Kiireellisissä tapauksissa oli eri numerot, jotka ohjasivat kauas eri kaupunkeihin.
Nyt painelin siis yksityisklinikalle Laitilaan, ja löysin tyhjän huoneiston, lääkäri oli lopettanut. Menin siitä sitten Laitilan terveyskeskukseen, ja sieltä neuvottiin kaupungin eläinlääkärin ovelle. Ovi oli lukossa ja tiedote, joka ohjasi pieneläimet Turkuun, mutta ajanvaraus taas jostain blablablaa.
Soitin tyttärelle, kun en voinut soittaa muualle, ääni on käheänä eikä juurikaan kulje. Tytär soitti vantaalaiselle yksityisklinikalle, jossa sanottiin, että EI, näkemättä eläintä ei reseptiä voi meillä uusia. Sitten tytär soitti kotikaupunkini numeroihin, ja kaikissa pyöri sama nauhoite, jonka olin kuullut tuhannesti. Nyt ollan tilanteessa, että ei ole pienintäkään tietoa kissan reseptin uusijasta. Kaikki lääkärit ovat lomalla, ja jossain isossa kuntayhtymässä on vain yksi sijaislääkäri kymmenenkin kunnan yhteiskäytössä.
Päätimme soittaa vielä maanantaina kumpikin kotikaupunkini numeroon, ja ellei kukaan vastaa, soitetaan terveyskeskuksen johtajalle, koska hänen alaiseensa eläinlääkäriin, joka alkuperäisen reseptin kirjoitti, ei saa yhteyttä kymmenien soittojen ja parin viikon yrityksenkään jälkeen. Uhataan valituksella! Kissan lääkkeet riittävät keskiviikkoon.
Hui Iines, sinullahan huimia summia säästössä on:)
VastaaPoistaMinulle eikä perheeni jäsenille jää koskaan mitään tileille lillumaan. Tämä vastaus tulee surkuttelematta tai kadehtimatta.
Ai niin, mutta nythän valehtelen. Pojille on kai jotain omille tileilleen säästynyt niistä rahoista, joita ukki ja mummi on antanut ja ne, jotka ovat tulleet synttärilahjoiksi. Mutta eivät taida olla kovin isoja summia, en tiedä kun eivät ole minun huolenani ne tilit.
Lapsilisät menevät suoraan kulutukseen, syksyisin ja keväisin vaatteisiin, muulloin ruokaan.
Kemppinen kirjoittaa oikeussaleja kiertävistä kverulanteista toissapv:n pakinassaan. Olisiko näissä kalvuuanonyymeissä hieman samaa, aivoperäistä vikaa?
http://kemppinen.blogspot.com/2011/07/retteloitsijat.html
Mikä nimitys sellaisen vamman omaaville olisi sopiva?
Voiko omaan blogiinsa saada järjestymään automaattisesti toimivan lähestymiskiellon niille virtuaalimaailman jäsenille, joiden kommentteja tai muutakaan lähestymisyritystä ei kaipaa?
Etkö tunne ketään ihmislääkäriä?
VastaaPoistaMeidän koira syö lääkettä, jonka resepti on kirjoitettu ihmiselle.
Samoja lääkkeitä ne usein syövät, ihmiset ja eläimet. Annostuksen voi tarkistaa netistä. Vanhasta reseptistä näet myös annostuksen.
Lääkkeen koostumus lukee purkin kyljessä.
Näin meillä keplotellaan silloin tällöin.
Kannatan tasapalkkasysteemiä. Kaikkien työtätekevien aika on yhtä arvokasta!
VastaaPoistaValto,
VastaaPoistaei minullekaan jäänyt säästöön silloin, kun lapsi oli ja asui kotona. Eikä sen jälkeenkään, sillä kaipa jokainen lasta avustaa minkä voi tämän opiskellessa.
Lapsilisät eivät jääneet meilläkään koskaan lapsen tilille korkoa kasvamaan, vaan ne menivät ihan elämiseen ja lapsen tarvikkeiden ja vaatteiden ostoon.
Kesäiset päiväykset ovat vain: vappuna on kylmä, juhannuksena sataa vettä, heinäkuussa loma,elokuussa töihin ja kauhea morkkis.- Rahaakaan ei ole, kyllä kelpaa rännän ja tuiverruksen tulla.
VastaaPoistaKuten muistamme, kaukaaviisas ajatusten airut, kaiken henkisen hyvän Mätäjoki ja Vantaa nimeltään EK, kertoi muutamia vuosia sitten, että lomakausi olisi siirrettävä elokuuhun, kun kerran Euroopassakin kuuluu olevan.
Ite olivat ajatelleet.
Sitä eivät vannoutuneimmatkaan hännysmiehet enää ottaneet tosissaan, naurismaan aidat ja navetan nokkosetkin nauroivat.
Heinäkuussa ei toimi mikään, niin se vain on.
Kansantaloudellisesti se on tärkeää, uusin voimin syksyllä. Irtiotto kesän parhaimpina hetkinä tarvitaan, senhän on todennut jo läntinenkin tieremies.
Nyt minulla ei lanttu leikkaa, että kuka EK se olikaan. Muistan varmaan heti, kun postaan tämän.
VastaaPoistaOn kuitenkin niin, että minä kannatan ajatusta koulujenkin lomakauden siirtämisestä elokuuhun. Loma voisi alkaa juhannuksena ja kestää elokuun loppuun.
Kesäkuun alku on usein kylmä, ja uimavedet eivät vielä ole lämmenneet. Vanhemmatkaan eivät halua lomiaan kesäkuuksi.
Elokuussa sato kypsyy, marjat ja sienet, ja ne tulisivat paremmin poimituksi, kun olisi vielä lomaa ja aikaa laittaa marjoja. Elokuussa on usein myös hyvin lämmintä, uimavedet parhaimmillaan.
Sekin on hassua, että Suomi on heinäkuun kiinni, kun muu Eurooppa tekee vielä työtä ja täyttä politiikkaa. Suomella on lappu luukulla.
Anonyymi,
VastaaPoistakysyin terveyskeskuksesta, voiko ihmislääkäri kirjoittaa tuon Tyrazol-lääkkeen, koska se käsittääkseni on ihmislääke. Hoitaja sanoi, ettei voi. Sitä paitsi reseptissä lukee KISSALLE, niin en voi jekuttaakaan.
Alempi anonyymi,
eihän tasapalkka voi mitenkään olla oikeudenmukainen eikä demokratian pelisääntöjen mukainen.
Työt ovat erilaisia, toiset ovat rutiinitehtäviä, toiset taas vaativat vuosien koulutuksen ja kokemuksen. On selvää, että koulutuksen ja tiedollisenkin osaamisenkin tulee näkyä palkassa.
Se on taas sitten demokratiaa ja oikeudenmukaista, että jokaisella on samat mahdollisuudet kouluttaa itsensä vaikka kuinka hyväpalkkaiseksi. Koulutus on ilmaista ja on opintotuet. Pitää vaan lukea ja opiskella ahkerasti. Aina se ei ole kiinni päästäkään, vaan pikemmin istumalihaksista ja koulutuksen arvostamisesta, tiedon halajamisesta.
Sinun työurasi aikana Elinkeinoelämän keskusriistämön nimi taisi olla Työnantajien keskuskuristamo, TK.
VastaaPoistaSe on se taho, jonka tutkimukset saavat tiedemieht kerta toisensa jälkeen huudahtamaan kateellisina: OOH!, ja vielä kerran OOH!
Virheellisiä ovat ne tiedot, joiden mukaan sinne pakkautuisivat työnantajapuolelta ne, joista on pakko päästä eroon varsinaisesta toiminnasta.
Tuo oli liian vaikea!
VastaaPoistaMietin nimittäin henkilön nimikirjaimia, ja mieleeni ei tullut muuta kuin tämä Mannerheimin lastensuojeluliiton pahoinpitelijäjohtaja Eeva Kuuskoski.
Mutta ok, selitys kelpaa.
Olen kuten tavallisesti myöhässä kommentoimaan. Minäkin olen väsynyt odottamaan puhelimen ääressä,. Kalliiksi käy.
VastaaPoistaihmislääkäri ei voi kirjoittaa reseptiä eläimelle. Mutta ihmiselle voi.
VastaaPoistaTuttava, tuttu, tutunkauppaa voi sen tehdä, vaikka IIneksen nimellä, hyvän hyvyyttään, vaikeassa tilanteessa.
aika kummaa jos eivät voi uusia reseptiä potilasta näkemättä krooniseen vaivaan. Eikö ole muka eläinten puhelinreseptiä olemassa?
Anonyymi,
VastaaPoistaei minulla ole lääkäreissä tuttuja. Omassa kunnassani siis sanottiin, ettei ihmislääkäri voi kirjoittaa eläimelle lääkettä - tai siis uusia reseptiä. Tämä on sikäli hassua, että eläinlääkäri on kaupungin eläinlääkäri ja lomalla, ilman sijaista. Naapurikunnat hoitavat vuorollaan päivystystä.
Tämä kaupungineläinlääkärihän kirjoitti reseptin kissaa näkemättä kuvailtuani oireet: öinen levoton ramppaaninen portaissa edestakaisin, jatkuva veden lipitys, turkin huono kunto, oksentelu. Annettiin kilpirauhasen liikatoimintalääke ja munuaisten suojalääke, joka on onneksi reseptivapaa ravintolisä.
Kissan kunto parani silmissä, öinen ramppaaminen lakkasi, samoin oksentelu, turkki alkoi kasvaa uutta pehmeää karvaa ja veden lipitys väheni. Ja nyt on jäljellä muutama pilleri, joita säännöstelen, jättämällä toisen pillerin pois päiväannostuksesta.
Ellei maanantaiaamuna saada yhteyttä oman kunnan päivystävään lääkäriin, minä teen valituksen ja ilmoitan sen sairaalan johdolle. Ja kirjoitan paikallislehteen! Ettäs kaikki tietävät!
Ihmettelen tuota Blogisisko-kommenttia, joka johtaa Blogisiskon blogiin mutta jonka tyyli ei ole Blogisiskoa.
VastaaPoistaJätän sen toistaiseksi tuohon varmentamista varten, poistan tarvittaessa.
Mitä kritiikki on ja mitä se ei ole? Pitkä oppimäärä.
VastaaPoista"Ihmettelen kyllä edelleen, että Suomella on varaa sijoittaa korkeasti koulutettu, pätevä ja muuten täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa oleva akateeminen työntekijä laakereillaan lepäämään."
Tämä blogistin kirjoittama sisältää yksiselitteisen ajatuksen, jota en ole nähnyt kenenkään kieltävän. Sen sijaan, on yritetty kaikin keinoin rajata "Iines" itse tuon toteamuksen ulkopuolelle. Henkilökohtaisuuksia suojakilpenään ja puolustuksenaan käyttäen on Iines ottanut myös pedagogistin asenteen käyttöönsä. Näin hän toteuttaa ohjeekseen ottamaansa, Riku Riemun toteamusta: "Hyvät keskustelut ovat mahdollisia totuusarvoja mielenkiintoisempia."
Iineksen pyrkimys hyveellisyyteen ja kirkasotsaisuuteen tarjoaa usein toistuvan ristiriidan. Milloin tohtorin väitöskirja olisi tullut tehtyä, milloin voisi mennä takaisin työelämään, milloin sairaudesta ei ole kuin vähäinen haitta jokapäiväisessä elämässä, mutta . . . Käytännön askareet mökillä hoituu ahkeruudella ja työteliäisyydellä, vaikka pari palvelijaa ei olisi pahitteeksi. Milloin elämä on tarkkaan harkittua päämäärätietoista toimintaa tai milloin se on heitetty kuin "lastu laineille". Toiset ovat täysin oman onnensa seppiä, eli vastuussa kaikesta tekemisistään.
En minä, mutta ne muut! – Mallukin. Tiesi ihmisen anatomian paremmin. Ei ihme että totuuden tunnustaminen karvasteli pitkään. Iineksen elämä on "kirjoitettu tähtiin".
Sinä et taida olla pannaanasetettu anonyymi, ainakin puheenvuorosi on asiallinen. Siispä saat asiallisen vastauksen, jonka kirjoitan tässä hieman kauempana meren päällä pumisevaa ukkosta pitäessäni.
VastaaPoistaTuo lausahdus on lausuttu siis pian työni lopettamisen jälkeen, jolloin en tajunnut kunnolla vielä koko asiaa, vaan kielsin itseltäni tietyt totuudet. Kaipasin työtäni, ja ennen kaikkea oppilaita ja työyhteisöäni, koko koulutaloa hirvittävästi ja tunsin itseni hylkytavaraksi. Siinä lausahduksessa on siis otettava sieluulinen konteksti huomioon, tai tulee ruumiita.
On ylipäänsä totuudelle ja asioiden ymmärtämiselle vaarallista irrotella sanoja ja vaatia jotakuta niistä tilille uudessa kontekstissa, vuosien jälkeen.
Nyt ymmärrän enemmän. Ei minusta olisi toiveitteni ja osaamisalueeni ammatteihin ilman suuria myönnytyksiä työnantajan taholta. Ei minusta olisi liukuhihnallekaan tehdastyöhön, sillä sormissani on nivelrikko, esimerkiksi vasen etusormi ei taivu ollenkaan ja se on kestokipeä, olllut jo viisi vuotta, ja nyt vasta kuvautin käteni. Että kyllä se ansiotyö oli nyt siinä, itki tai potki.
Olet muuten ymmärtänyt minut väärin. Minä olen kirkasotsainen ja ehkä hyveellinenkin, mutta tämä ei ole se asia. Pointti on siinä, että näen itseni ja olen huvittunut kirkasotsaisuudestani, ironisoin sitä kaiken aika. Pyrin siitä tietenkin pois, koska kirkasotsaisuus on naiivia ja typerää.
Onko Mallu papin tytär?
VastaaPoistaIInes, kyllä se olen minä. :) :) Olen alkanut kommentoida taas omalla nimimerkilläni. Täytynee laittaa myös oma nimi tai rekisteröinnin merkki mukaan.
VastaaPoistaVäsähtänyt tyyli kertoo siitä, kuinka väsähtäneeksi tulee, kun yrittää saada selvää siitä, miten jonkun firman mokkula saadaan toimimaan macissa, ja lopulta kun on puhunut lukuisten kyseisen firman "neuvojien" kanssa yksi heistä tunnustaa, että he eivät tiedä asiasta mitään. Heitä ei edes kouluteta siihen. Vain ne harvat, joilla on mac itsellään, tietävät asiasta. Kului paljon aikaa ja rahaa puheluihin. Nyt tiedän, että saan apua Stockmannilta, josta ostin tietokoneeni.
Kiitos huolenpidosta. Se on tarpeen. Häiriöitä on ollut.
Nytkin Googlessa näkyy muka Blogisisko-blogina muuan blogi, joka muuttuu omaksi itsekseeen heti kun sitä klikkaa. Mysteeri.
Kannattaa klikata vain sitä ensimmäistä, jossa on osoite blogisisko.blogspot.com ja mennä muihin blogeihini Blogger-profiilin kautta.:) Luojan kiitos rekisteröin blogini nimen ihan virallisesti.
Ehkä tässä kannattaa myös mainita, että en lähetä sähköpostia mistään sähköpostiosoitteesta, jossa on sana 'blogisisko'.
Et taida olla pannaanasetettu?
VastaaPoistaAika kategorista ajattelua, kiitos armopalasta . . . ja vielä luonnon armoilla!
Punaisena lankana on kaikessa kirjoittelussani ollut syvemmän totuuden kaivelu. Usein se on tyssännyt jo pinnan alla olleeseen kiveen tai juureen. Juuriin, jotka ovat katkenneet tai katkaistu, mutta toimivat silti.
En ole huomannut, että joku olisi vakavissaan edellyttänyt että vammaiset on "pakotettava" töihin vaan juuri niin, kuin tunsit itsekin, ollaksesi hyödyllinen ja tarpeellinen. Mitä taas tulee soveltuviin ammatteihin, niin miksi ihmeessä tyrkytät muiden hyväksyttäväksi vain epäasiallisia, pakkotahtisia rasvanahkaduunarin töitä. Luulisi tuolla työelämän kokemuksella ja lukeneisuudella paremmin itseään arvostavan ammatin näkemään.
Tuo paljon lainattu lause ei ole mitenkään kontekstistään irti reväisty vaan itsenäinen ajatus jota tukevia kannanottoja on täällä nyt aiemmin esitelty viljalti. Vaarallisen siitä tekee se, että se on kääntynyt sinua itseäsi ja tekemiäsi ratkaisuja vastaan. "Hölyn pölykään" ei niitä tosiasioita paljonkaan hämärrä.
Tuosta ammatillisesta orientoitumisesta. Saatat vielä palvelutalossakin muistutella dementikkoja suomenkielen oikeellisuudesta ja pitää luentoa kouluttaaksesi "vähempiosaisia". Siinä on sitä sielullista kontekstiä, jotka yhä edelleen saattavat olla totuusarvoja "mielekkäämpiä".
Anonyymi, kirjoituksesi lopulle: höpö höpö.
VastaaPoistaHuolimatta kielipoliisimenneisyydestäni en tunne vetoa kielen kyttäämiseen. Kielipoliisiblogikin oli silkka huumoriblogi, ja minulle oli tavaton yllätys, että siitä suututtiin jollain taholla. En alleviivannut huumoriutta siinä, en edes vihjannut huumoriuteen, joten tosikot ottivat sen tosissaan - mistä en heitä syytä. Tarkat lukijat kyllä oivalsivat blogin pohjavireen.
En siis huomauttele Iineksenä enkä suomen kielen oppineena toisten kielestä, koska minusta kieli on sillä tavalla pyhää, että se elää ilman kontrollointia ja ohjausta. Se on ja sitä katsotaan että ahaa, tuo sanoo noin, tuo on kieltä.
Ei tuo pannaanasetettu mitään kategorista ajattelua ole, mutta tuo on, että nimität jotain äkkiväärästi kategoriseksi, taitaa olla.
Pannaanasetuksen taustalla on mieletöntä kalvamista, niin kuin jokainen keskustelut lukenut näkee ilman osoittamista. On henkilökohtaisesti Iineksen kalvajia, ja tähän melskeeseen sitten saattaa asiallisempi anonyymi hukkua. Minä en muuten kirjoittaisi anonyymina, jos blogissa on juuri riehunut anonyymijoukkue ikävästi.
PS Suomen kielen opetuksesta tätä nykyä taitaa 5 prosenttia olla oikeakielisyysopastusta. 95 prosenttia on kirjallisuus-, kirjoittamis-, teatteri- ja elokuva-, media- ja ilmaisukasvatusta.
Anna, ok, asia selvä.
VastaaPoistaEpäilin siksi, että taannoin muuan häirikkö varasti täällä yhden kommentoijan rekisteröidyn nikin, ja esiintyi tämän nimissä kirjoittaen moskaa. Siinä oli tuommoinen harmaa Bloggerin kuvake, ja se kiinnitti tuossa Blogisiskon kommentissa äsken huomiotani.
Minua opastettiin, että harmaa kuvake ei ole aina aito, ja arvelin siksi kaikkien harmaitten voivan olla petkutuksia.
Täytyy siis tulla aina Blogger-profiilin kautta. Hyvä neuvo, Mutta minulla siellä aukeavat kaikki blogini, täytynee laittaa kommentin perään blogin nimi,
VastaaPoistaTule Blogisisko-blogiini yleensä, vaikka muistaakseni 1500-luvun blogini tai mkrohistoriablogi, Mummo(ni) blogi näkyy profiilissa ensimmäisenä.
Iines: "... jossa sanottiin, että EI, näkemättä eläintä ei reseptiä voi meillä uusia."
VastaaPoistaTämähän on outoa, sillä ihmisen resepti kyllä uusitaan ihmistä näkemättä.
Viimeksi uusin Kallion terveysasemalla yhden reseptin tiputtamalla sen postilaatikkoon ja haettaessa hoitsu tarkisti vain sen, että muistan sotuni. (Muistin.)
Iines: "Minulla on säästöjä. Onko teillä?"
On, mutta minua ihan oikeasti hieman hämmästyttää, ettet kohtuullisista tuloistasi huolimatta ole säästänyt enempää. (Tämä ei ole moite, vaan kysymys.)
Olet näköjään sitä lajia ihmisiä, jotka keksivät kaikille rahoilleen käyttöä saman tien?
Soininvaaralla (jota luen joskus) nimimerkki Az kertoi mielenkiintoisen tarinansa, jonka ydin oli se, että Suomessa voi elää kohtuullisesti jopa kieltäytymällä työstä.
Taito se on sekin.
Vantaalainen yksityisklinikka oli antanut ymmärtää, että se nimenomaan on lainmukainen toimintatapa - reseptiä ei saa antaa tutkimatta eläintä.
VastaaPoistaTässä on suurin ongelma nyt se, että lääkäriä ei saada edes puhelimen päähän, ja tuo vantaalaisklinikka oli ainoa, jossa ihminen vastasi puhelimeen. Ilmeisesti reseptin uusiminen ja määräys maaseutuapteekkiin ei ole rahallisesti kannattava tapahtuma yksityisklinikalle.
Täkäläiset päivystävät pienlääkärit ovat Turussa asti - heitäkään ei saatu puhelimeen, vaan automaattinauha pyöri; ja vanhaa kissaa ei viedä Turkuun asti kuumassa autossa helteillä, etenkin kun kissa on äärimmäisen lääkäripelkoinen ja hoitovastainen sekä matkapahoinvoiva, jokaisen automatkan jälkeen päivän pökerryksissä. Miksi rääkätä vanhaa kissaa, kun asia on selvä ja yksinkertainen?
Tapsa, olenhan minä säästänyt palkastani oman ison ja kauniin kaksikerroksisen rivitalokodin, ja uuden auton, kun vanha on tullut vanhaksi. Olen myös maksanut yhden ihmisen palkasta yksinäni kaikki kodin kulut, taloyhtiön isot remonttilainat, tuhansien eurojen viimeksi. Myös mökin ylläpito ja hoito sähkö- ja vesimaksuineen sekä tuntuvine kiinteistöveroineen vie vuositasolla ison summan.
Uskon kyllä, että säästöjä saa aikaiseksi pienilläkin tuloilla. Pienet menot ovat avainsana säästämisessä. Minä en ole tuhluri, mutta en erityisen säästäväinenkään.
Niin, tarkoitinkin sitä, että vaikka sinulla on omaisuutta ja kohtuutulot, niin et kuitenkaan ole tuntenut tarvetta säästää nimenomaan rahaa puskuriksi äkkitarvetta varten.
VastaaPoistaTietysti luottokorteilla sellaisista selviää, mutta itse olen sen verran vanhanaikainen näissä asioissa, köyhistä oloista kun olen lähtöisin, etten osaa elää tilipäiviä odotellen.
Tapsa,
VastaaPoistaminäkään en käytä luottokorttiominaisuutta kortistani, vaan aina debitiä. Tosin juuri hiljakkoin huomasin isossa marketissa näpäyttäneeni silkassa vahingossa kredit-puolta, ja pelästyin virhepainallustani. En halua elää velaksi.
Mutta siis minulla ei ole ollut irtonaista rahaa säästettäväksi ennen, sillä olen aina maksanut perheen lainat ja laskut yhden ihmisen palkasta ja eläkkeestä.
Parituloilla elävä ei ehkä aina huomaa, että kahden tuloista jää tietenkin huomattavasti enemmän käteen kuin yhden tuloista. Yksinäisen pitää ostaa samat koneet, asunnot ja kalliit ruuat kuin paritulollistenkin. Ruoka ei välttämättä tule aina paljonkaan halvemmaksi yhdelle kuin kahdelle. Yhdeltä jää usein hieman yli ja menee ehkä haaskuuseen, kun myytävät annokset ovat liian isoja. Aina ei viitsi ostaa tiskiltä yhtä lohimedaljongia.
Itselläni iso menoerä on ollut myös lapsen opiskelun ja elämisen avustukset. Nyt ei tarvitse enää auttaa, vaan kaikki jää omaan kulutukseen. Siitä johtuu nyt vasta alkanut irtonaisen rahan säästömahdollisuus.
PS
VastaaPoistaUnohdin mainita, että onhan minulla kesäpaikkakunnan säästöpankissa mökkitili, jolla on minun ja siskon yhteisiä säästöjä. Tili ei ole ollut koskaan tyhjä. Nytkin siellä on terassirahat.
En ole huomannut laskea tätä säästöiksi.
"Mistä lähtien henkilökohtaisuuksiin meneminen, haukkuminen ja molllaus on ollut kritiikkiä?"
VastaaPoistaEhkä Hazardin Halme-kolumnista lähtien? Muistaakseni bloggari sitä kovasti puolusti. Siinä kai kritisoitiin jotain.
Mutta - ja tässä on pointti - en minä nimittänyt Hazardin kolumnia kritiikiksi.
VastaaPoistaEikä Hazardkaan sitä nimittänyt muuksi kuin kolumniksi.
Kyse on siitä, voiko henkilökohtaista haukkumista nimittää kritiikiksi.
Lisään tähän vielä sen, että minusta siis käsitys kritiikin olemuksesta on ollut näissä keskustelussa sellainen, että
VastaaPoistakritiikki = haukkuminen, negatiivinen arvostelu.
Oikeastihan kritiikkiä on myös myönteinen ja kehuva arviointi. Kritiikki tarkoittaa siis arviointia, yksilöityä ja perusteltua pohdintaa, ei siis mätkimistä henkilökohtaisella tasolla. Sellainen on haukkumista, ei kritiikkiä. Kritiikki voi olla hyvää tai huonoa.
Kun sanotaan siis, että joku ei kestä kritiikkiä, niin se tarkoittaa, että ei kestä kehumista eikä haukkumista. Tulikohan tämä nyt selväksi?
Tuli, tuli... mutta entä kun sanotaan, että esittää kritiikkiä jotain kohtaan? Se lienee aina negatiivista?
VastaaPoistaEntä kriittinen? Sekin on kai lähtökohtaisesti negatiivista suhtautumista, vaikka muitakin merkityksiä tietysti on, esim. ilmauksessa kriittinen raja.
Maahanmuuttokriittinen?
Taiteen ulkopuolella kritiikki on ehkä nykymerkityksessä enemmänkin arvostelua kuin arviointia.
Hyviä ja pohdiskeluun kutsuvia esimerkkejä, Tapsa!
VastaaPoistaKaikissa esimerkeissäsi on mielestäni sanalla kriittinen jonkinasteisen rajoittuneen käsityksen (= kritiikki on negatiivista) merkitysvivahde.
Kritiikki ylipäänsä nähdäänkin ylempää tulevana viisaamman sanana, joka kertoo, miten asiat oikeasti ovat. Mieluusti kritiikin siis katsotaan oikaisevan virheitä.
Oikeasti kritiikki on - tai sen ehkä pitäisi olla - pohdiskelevaa ja arvioivaa objekktiivisuuteen pyrkivää esitystä jostakin kohteesta, usein hengentuotteesta, kuten tekstistä tai taideteoksesta.
Maahanmuuttokriittinen on mielestäni ominaisuus, jossa maahanmuuttoa ei nähdä yksinomaan maahanmuuttajan näkökulmasta, vaan myös auttajamaan resurssien ja myös oikeuksien valossa. Asiaa pyritään katsomaan objektiivisesti. Minusta tämä on kritiikin lähtökohta. Siihen en ota kantaa, missä määrin maahanmuuttokriittisyys on pysynyt kielitieteellisessä kuosissaan. Tunteita kuumentavissa yhteiskunnallisissa asioissa ratsastetaan myös Atlaksen harteilla.
Esittää kritiikkiä merkitsee kyllä minulle yksinomaan arviointia esityksestä. Sana tuli erityisen tutuksi oppilaillekin viestinnän tunneilta, joissa he arvioivat toistensa esityksiä. Jokainen kriitikko ymmärsi, että kritiikissä katsotaan esityksen ansiot ja sudenkuopat.
Kriittinen ihminen on ehkä hieman eri asia kuin nuo yllä olevat hengentuotteisiin yhdistetyt. Kriittinen ihminen on yleisen käsityksen mukaan aika ankara tyyppi, joka suhtautuu asiohin arvostellen ja ennen kaikkea negatiivisesti. Näin ei tietenkään tarvitse olla, vaan joku voi yksinkertaisesti vaan olla pohdiskeleva ja analysoiva, ei niin heittäytyvä.
Takavuosina minulla oli pomo, joka katsoi ilmettäni sisään tullessani ja sanoi oikein paheksuvalla äänensävyllä: "Kattokaa, kun se on taas riittinen!"
VastaaPoistaEi oikein kehdannut jatkaa pahaa tuulta, hukkaan meni hyvä ärtymys, kun itseäkin alkoi naurattamaan.
Takavuosina arvostettu ja matkittu teatteri- ja telkkarikriitikko oli Jukka Kajava.
VastaaPoistaKriitikko, joka mielivaltaisesti purki omat harmituksensa erilaisiin esityksiin. Jälkeenpäin olen joltain maakunnan arvostelijalta lukenut, kun koittivat kilpailla vielä ilkeämmin sanomisesta, olihan Kajava standardinasettaja.
Eikä niissä Kajavan arvosteluissa mitään asiaa ollut erittäin taidokkaan vittuilun lisäksi.
Jukka Kajava oli huono, Kajava oli erittäin huono, Jukka oli huonon huono. Ja huono. Mutta huono.
Huomaan, että Kemppistä ja minua yhdistää yksi asia: lukuisat lyöntivirheet. Tämä ilahduttaa minua suuresti.
VastaaPoistaSiis jos oikein suomeksi olisin sanonut, niin kriittisellä ihmisellähän on naama norsunvitulla. (Tässä täytän lupaukseni Tapsalle olla koskaan enää kirjoittamatta tekopyhästi p*llu. Sama koskee tietenkin v*ttua.)
Riku, sinun naamasihan on kuin Naantalin aurinko!
Olisiko jossain vielä luettavissa jokin Kajavan arvostelu? (En viitsisi googlettaa, mutta jos joku tietäisi jonkin nasevan kritiikin suoran osoitteen?)
VastaaPoistaMinusta Kajava lähti paljolti siitä, että esityksen tuli olla tiedostava. Tämä oli sitä aikaa. Edelleen olen havainnut saman piirteen arvioijissa tai jopa taiteilijoissa: esityksen ansiot ovat sidoksissa sen yhteiskunnalliseen tendenssiin tai trendi-ilmaston jäljentämiseen.
Minusta tällainen on kammottavan epäpätevää.
PS Jukka Kajavasta minä tykkäsin - hänellä oli ansionsa.
Oman maailmankuvan propagoiminen ei ole rehellistä kritiikkiä.
VastaaPoistaSilloin kun arvostelija peilaa esitystä joihinkuihin ismeihin tai omiin kummallisiin tai vähemmän kummallisiin ajatuksiin, kertoo sen sitten rehellisesti.
Onhan se selvää, ettei Kajava jättänyt Tennesee Williamsia kehumatta.
Hyvä kritiikki on informatiivinen, haukkumisia tai kehumisia vain varovasti mukaan.
Tämä on hieman toista asiaa, mutta minua on naurattanut turkulaisen Ruisrockin mainoskampanja. Ensin Ylen Teema lähetti hölöpölö-dokumentin, jossa suitsutettiin tapahtuman merkittävyyttä.
Nettilehdet ovat erikseen kehuneet jokaisen esiintyjän "räjäyttäneen tunnelman!"
Mainostuksessa ei viinaa liene säästelty, ovat ne toimittajat eriveikeitä!
Tänään Hesarin yleisönosastossa muuan turjake kirjoittaa, että Paavo Lipponen "näkee populistien ottaneen yksinoikeudekseen EU-kritiikin esittämisen".
VastaaPoistaAsiayhteydestä käy ilmi, että kyseinen populistien kritiikki on moittivaa. Huomautan vielä, että itse käyttäessäni ilmaisua "esittää kritiikkiä" en ajattele lainkaan taide-esityksiä, vaan vaikkapa juuri maahanmuuttopolitiikkaa.
Sitähän maahanmuuttokriittinen tarkoittaakin: kriittistä suhtautumista Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Ei siis maahanmuuttajia kohtaan.
Niin, tuo ilmaisu "kriittinen suhtautuminen"... löydätkö sille positiivista tai edes neutraalia selitystä?
Taisin katsoa Teemalta sen Ruisrock-dokumentin, kun olin viikolla Pikkukaupungissa pyykkäämässä ja television ulottuvilla.
VastaaPoistaKauheasti hehkutettiin, lähinnä siis tapahtuman tekijät itse, mikäli mitään ymmärsin. En ole tiennytkään, että tapahtuma on ollut niin järisyttävä alusta pitäen.
Hyvä kritiikki on minustakin informatiivinen, mutta ehkä mieluusti myös persoonallisen antava. Lyttäyksiä en tahdo lukea, niistä tulee kurja olo. Kansa pitää usein siitä, mistä akateeminen kriitikko ei.
Paavo se kehtaa mitä vaan, ei ole ongelma hänelle.
VastaaPoistaEdelleen ihmettelen hänen poliittisina loppuvuosiaan, kuinka tiukasti oli lännen herrojen taskussa. Tiukemmin ei olisi voinut olla, vaikka amerikkalaiset olisivat jostain syystä saaneet haltuunsa itäblokin arkistoja.
Kaikki politiikot ovat populisteja.
Minun on tätä vähän vaikea myöntää, mutta suomalaisista poliitikoista vain Olli Rehn on todistanut suoraselkäisyyttä asioiden edessä.
Ongelma on, jos joku itse sanoo: "olen populisti!" - Mitä hän silloin sanoo?
Hän sanoo: "puhun nasevia, todelliset tarkoitusperäni pidän visusti piilossa; ts. puheillani ja teoillani ei ole suoraa yhteyttä."
Siis, Tapsa,
VastaaPoista"kriittistä suhtautumista" käytetään paljon, enkä sitä vääräksi väitäkään. Kielihän syntyy käytöstä. Enemmän tahdon puhua kritiikistä, josta usein unohdetaan se hyvän kritiikin merkitys.
"Kriittistä suhtautumista" voi hyvinkin sanoa muilla ilmaisuilla, mutta asia ratkaisee, mikä vaihtoehto tulee kyseeseen.
Jos sanotaan vaikka, että Tiina suhtautuu miehiin kriittisesti, ilmaisu voidaan sanoa toisinkin, ja jopa paremmin.
Sanoisin, että Tiina on kranttu tai Tiina on valikoiva tai että Tiinalle ei kelpaa kuka vihtahousu vaan. Ilmaisun käyttöympäristö ratkaisee tyylin.
Tällä kaavalla voidaan kaikki "kriittiset suhtautumiset" sanoa jopa paremmalla suomen kielellä, konkreettisemmin.
Riku se vasta kranttu on, koska hän suhtautuu populismiin kriittisesti.
VastaaPoistaLäks joukko reipas, nuori
VastaaPoistablogista Iineksen,
sotahan itsens suori
uhaksi persujen.
Käy Riku Kranttu heitä,
mies uljas, johtamaan;
Pannussaan kunnian teitä
jo oppi astumaan.
Riku Kranttu kutsun kuullen
näin mietti mielessään:
Lamaa ennen, niin mä luulen,
viel leikit leikitään.
Siks lähteissänsä vielä
käy luo hän tietäjän:
”Kuink, Tapsa, sodan tiellä
sä näät mun kestävän?"
Jo köriläs kohoaapi
ja Rikuun katsahtaa:
”Janossans valittaapi
koht armas Suomenmaa."
”Ja Soinin paksu kankku
se maassa vallitsee;
Mut sua, Riku Kranttu,
Ain Iines suojelee.”
”Vaan mieleesi sä paina
tää neuvo totinen:
Sä karhu tapa aina,
ennen kuin nyljet sen.”
(jatkuu)
Mielenkiinnolla odotan Ramsu-sedän runon jatkoa.
VastaaPoistaMinä olen rantun riittinen populisti. Tai olisin, jos minulla olisi jokin agenda.
Mielipiteitä minulla toki on, mutta minulle on aivan saman tekevää mitä muut asioista ajattelevat. Jokaiseen kysymykseen on paljon erilaisia vastauksia.
Tänään ajoin lujaa vauhtia, lujempaa kuin P. Saarikosken lintu lepänlehteä, kun tulin Verlasta Mikkeliin. Verla on Unescon 1:6 kohde Suomessa. Ex-paperilaisena ymmärrän kyllä miksi... kaikkea en ymmärrä kyllä, että miksi. (Tosin, kun aloin fundeerata, ymmärsin enemmän.)
VastaaPoistaTunnen sinut, ystäväni.
Rakkaani, kimalaiseni, olet ihana ihminen. (Vaikka enhän minä sinua tunne vaikka niin välillä väitän. Toivon vain tuntevani.)
Verlassa aika on pysähtynyt elokuun (oliko se nyt?) 24 päivä. Vuosi on kumminkin 1964.
Nyt, tosiaan kun ajoin tuon samperi auton noiden samperin kaktusmaisien koivujen alle... ajattelin, että... rakastan sinua, Iines.
VastaaPoistaIhminen, joka käyttää sanaa
VastaaPoista"norsunvittu",
edes teoreettisena esimerkkinä, on ihminen,
joka ei vastaa sanomisistaan.
Itse oon niin monta törkylehteä lukenut, kannesta kanteen, että tuo sanonta ei tölvi kantapäitäni. Minua vain huvittaa että joku - ei tietenkään kukaan ilkeä feministi - on tuommoisen yhdyssanan keksinyt.
Ehkä siihen muuten vaan on ollut syynsä?
Äsken muuten - tai oliko se eilen - Gergijev (Valeri Absalovitš Gergijev) horjahti minua vastaan Otavan huoltoaseman baarissa, kahvikuppi kädessä, ja toisessa kädessä kännykkä (ja kolmannessa kädessä toinen kännykkä) johon hän puhui a) englantia ja b) venäjää. Ja minulle hän sanoi, kun töytäistiin toisiamme, että "i´m sorry". Ps. Olen valmis vastaanottamaan erilaisia haastatteluja skandaalilehdistöiltä. Ps. Siis Gergijev oikeasti töytäisi minua... hyvä, ettei hampaani lewntänyt kurkkuuni. (Sitä paitsi hän tuijotti minua kummallisesti. Taitaa äijä olla seksuaalisesti erittäin virittynyt?)
VastaaPoistaHitsi, mulla nyt nukkuu mun kämpässäni täällä nyt yks sammunut ukko. Hän on hyvib fiksu (ei tosin nyt), en viitsi heittä' häntä parvekkeelta alas. (Koska selvin pöin hän puhuu järkeviä juttuja. Minä olen kiinnostunut järkevistä jutuista.) Kadulla minut pysäytti - tai oikeastaan minä pysähdyin ja odotin, että kaksi huomiota herättävän hyvin pukeutunutta nuorta miestä tavoittivat minut... minun virheeni - jota pyysin anteeksi - oli se, että sekoitin heidät Jehovalaisiin: hehän olivat mormoneja... ja puhuivat suomea, tosin hyvin huonosti. Sanoin heille että juuri eilen lopetin Simone Arnoldin kirjan "Silmätysten leijonan kanssa", joka minusta oli hyvin vaikuttava aikalaistodistus natsisaksan todellisuudesta. He eivät käsittäneet mistä puhuin, he jotenkin loukkaantuivat siitä että vertaisin heitä "Jehova laisiin"; sanoin heille ystävällisesti että "näkemiin".
VastaaPoistaEn minä ilkeille ihmisille. Minusta ihmiset ovat oikeassa. (Eniten ne, jotka eniten ovat väärässä. En minä osaa sano kuka.) Minusta ihmiset ovat huvittavia kun he yrittävät todistaa keitä he ovat: eihän kukaan pysty todistaamaan kuka hän on. (Paitsi veijari.)
"Lyttäyksiä en tahdo lukea, niistä tulee kurja olo."
VastaaPoistaNäistä menee kriitiikin kohteeltakin näköjään naama norsunvitulle. Missähän muuten menee katteettoman optimismin ja aiheettoman arvostelun raja?
"Huomaan, että Kemppistä ja minua yhdistää yksi asia: lukuisat lyöntivirheet. Tämä ilahduttaa minua suuresti."
Nuo Kemppisen kirjoitusvirheet, oman kommentointinsa mukaan, johtuvat silmäleikkauksesta ja siitä johtuvista näköongelmista. Joten Iineksen yltiöpositiivinen kritiikki menee jo hienotunteisuuden yli tai "tietämättömyyden" piikkiin.
Totuusarvot ovat aika usein mielenkiintoista keskustelua tärkeämpiä.
Anonyymi,
VastaaPoistatiedän toki Kemppisen taustan, mutta tiedätkö sinä minun lyöntivirheitteni taustan? Sairauteni on neurologinen, ja sillä on heijasteensa. Sormien nivelrikolllakin lie osuutensa.
mikis,
VastaaPoistanorsunvitun etymologia johtanee mieheen, nainen ei moista keksisi.
Minusta ilmaisu on niin kauhea ja korni, että se menee jo ihanan puolle, vaikka en oikein tiedä suhtautumistani siihen. Se vaan, että huomaan ilmaisun. Siinä on burleskia pateettisuutta, joka on aina puhutellut minua.
Kissauutinen: sain aikamoisen puhelinrumban päätteeksi kissan reseptiasian hoitoon.
VastaaPoistaMainittakoon, että ennen kuin heleä-ääninen eläinlääkärityttö vastasi puhelimeen, jouduin soittamaan kahden kunnan terveyskeskuksen kansliaan ja uhkaamaan valituksella, mikä on minulta tavatonta ja äärimmäistä. Kun kaksi viikkoa yrittää uusia yhtä vaivaista mutta välttämätöntä reseptiä, alkaa kyllä hihat palaa.
Neljännellä perään: missäs tuon Vänrikki Tapanin runon jatkumo viipyy? Uteliaana odotamme.
VastaaPoistaEn minä saanutkaan kisun lääkettä. Apteekista sanottiin, että ei ole tullut mitään puhelinmääräystä.
Kaikki taivaan vallat ovat nyt tässä asiassa vastaan. Epäilen kirousta. Jos eivät pilsut huomenna ole kädessäni, hajoitan apteekin.
Kun Tapsa ei jatkanut, minä arvelen, että saattaisi jatkua näin:
VastaaPoistaJa joukko reipas lähti
loistosta etelän,
ja joutuisasti ehti
se luokse junttijen.
Nyt siellä Riku Riemu
tarkastaa joukkoaan:
ei väki tuima, vankka
ei väisty milloinkaan.
Ja Soinin kookas ahteri,
nuo urhot rotevat,
ylpeillen voimistansa
ain' itseens luottavat.
Mut miehet reippaat, sorjat
ehdan etelän
on taistelussa norjat
ja uljaat ainian.
Vaan odotus ei työnä
heill' ole kauankaan.
Jo vouti talviyönä
myös rientää Etelään.
Ja Riemun joukkokunta
nyt verileikin saa,
ja hurmevirrat lunta
lämpöiset sulattaa.
Ei nuijajoukko taivu,
saa nuijat tappion:
ken verihins' ei vaivu,
hän pyrkii pakohon.
Pakohon hevosensa
myös yksi käännättää,
kun hänen rinnallensa
jo Riemu ennättää.
Ei vastustus nyt auta,
hän Rikun vanki on:
"Nyt ilkitöistäs hauta
sun perii, kunnoton."
"Mut ennen kuin mä sulle
kaikk' kostan konnantyös,
sä nahkarotsis anna mulle,
se hyv' on talviyöss'".
Hän rotsin hältä riisti
ja ylleen puki sen.
Se oli pulska, siisti,
mut turmiollinen,
sill' urhot innossansa
jo vainoo uhriaan:
"Tuoll' on hän, nahkarotsista
hän kyllä tunnetaan."
Ja käsivarret tuimat
aseita heiluttaa,
ja sivallukset huimat
miest' uhkaa uhkeaa.
Rajusti Ritsard torjui
nuo iskut päältähän,
ja nuijajoukko horjui,
kun jälleen iski hän.
Ei iskut häntä yllä,
ja miehet huutamaan:
"Hän Riemahdus on, hän kyllä
kädestä tunnetaan."
Ja melske huima herkes,
ja kukin ä'issään,
niin nopeaan kuin kerkes,
taas sen yhden etsintään.
Mut hänt' ei löytynynnä,
on turhaa kaikki työ:
on vouti lymynnynnä,
ja suojanaan on yö.
Ja Riku hymyhuulin
näin lausui huoaten:
"Mä neuvon viisaan kuulin,
mut ymmärtänyt en."
"Jos muistanut mä oisin
tuon neuvon mielevän,
niin nähnyt oisin toisin
tään leikin päättyvän."
"Ei voitto, loistossansa
niin uljas, verinen,
ois ollut lopussansa
niin hullunkurinen."
"Siis sanaa taidokasta
kaikk' urhot muistakoot:
'Sä karhu nylje vasta,
kun syönyt parhaat palat oot'."
Hienoa, Iines, että kissasi saa lääkkeensä! Hatun nosto Sinulle sitkeydestä. (Oli pakko poissaolon jälkeen aloittaa kommenttien lukeminen uusimmista, että sai tietää tilanteen.)
VastaaPoistaJestas Ritsard, mitä runoratsun kyytiä lukija saakaan! Tämähän on sanankäytön riemuvoitto!
VastaaPoistaTykkäsin erikoisesti nahkarotsiepisodista ja runoelman loppuveivistä, mutta pääsin veren makuun kyllä jo tuossa, kun lämmin hurme sulatteli lunta. Sekin oli kivaa, kun nuijat vaipuivat verihinsä.
Olen kadehtinut aina miesten kuvaamia merireissuja - joita mikis täällä on kuvannut - huonoilla laivoilla huonojen ihmisten kanssa. Nyt panee kyllä kadehtimaan miehiä, kun teillä on nämä härmäiset verileikitkin.
Näin toivon ja uskon huomenna tapahtuvan, Delilah!
VastaaPoistaMikis seuraa minua kuin varjo - olin Verlassa päivää aiemmin. Tai voihan olla, että myös Mikis oli siellä myös päivää aiemmin?
VastaaPoistaNäitkö minut? (Minä näin ehkä sinut, mutten tunnistanut.)
Tapsa, rakastan sinua. (Vaikka olen hetero: entäs sitten.) Tykkään ihmisistä jotka ovat kuin lumpeenlehtiä: tulevat ja menevät ja kelluvat. Ja aina myöhemmin he ovat muualla, eli poissa.
VastaaPoistaIhmisen järkevin olomuoto on: olla muualla.
(Anteeksi, käsitin oman kirjoitukseni väärin! Tapsa on minusta fiksu. Sille taas minä en mitään mahda.)
En osaa sanoa tätä tän funktionaalisemmin - pitäisikö minun osata? - tai pöyhiä alushousujasi?
VastaaPoistaEi sev väliä.
(Vaikka haluaisin.)
Rakastan Iinestä.
VastaaPoistaRiku Riemun runosuoni pulppuaa kuin:
VastaaPoistaRunoelmia / Kaarlo Kramsu
Hannu Krankka.
Niin pulppuaakin kramsumaisesti, mutta niin ritsardmaisia koukkuja sisältäen. Ihailuni!
VastaaPoistaLisään vielä, että sekä Tapsan että Rikun runoissa näkyy tyylin yhtymäkohtia ehkä enemmän Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Kumpikin runoniekka runoilee kuitenkin ihan itse, omat päreet kainalossa.
VastaaPoistaMinä kyllä sovelsin Kramsun Hannu Krankkaa (= Riku Kranttu) aivan avoimesti ja surutta, jälkiäni kätkemättä, kuten Riku heti huomasikin.
VastaaPoistaNo Runeberghan oli Kramsun oppi-isä, ja se näkyy kyllä tyylistä, vaikka Kramsu oli Runebergiin verrattuna ehkä synkistelijä.
VastaaPoistaTeidän runoissanne, Tapsa ja Riku, näin mieluummin toiveikasta valoa, siis runebergiläisyyttä, kuin lohdutonta traagisuutta kramsulaisittain.
Koskenniemi, toinen Oulun poika, arvosti suuresti Kramsua. Ehkäpä nouseva polvi löytää vielä hänetkin.
VastaaPoistaKaarlo Kramsua eivät tiedä monet vanhemmatkaan. Hän on aika unohdettu runoilija, tai sanotaanko, että häntä ei ole koskaan oikein kunnolla huomattu.
VastaaPoistaMuistan kuitenkin yhden poikkeuksen. Oma äidinkielen opettajani lukiossa puhui aika paljonkin Kramsusta. Yliopistossa taas kirjallisuuden kursseilla ja laitoksella häntä ei liiemmin mainittu.
Itsestäänselvyyksiin ei tarvitse/tule laittaa lähteitä. Sellainenhan on kyseessä, vaikkei Kramsu olisikaan laajalti luettu.
VastaaPoistaToinen asia on, että tekijänoikeudetkin lienevät jo entisiä, Gutenbergistäkin tuotantoa löytyy.
Kramsu kuoli liian varhain, sairauteen jota wikipediassa kauniisti sanotaan paralysiaksi.
Toivottavasti tämä Kramsun runo ei perustu tosiasioihin.
Uusi aika.
Käy myrsky, murtain kaikki voimallansa,
Syvästi aika uusi hengähtää;
Ja luulot vanhat horjuu juurillansa,
Pyhyydet muinaisuuden häviää.
Rajusti aatteet iskee toisihinsa,
Ja eestä niiden urhot uhrataan.
Ei luota orja enää kahleihinsa:
Vapaana riehuin tuntee voimiaan.
Ja kansain parhaat taistelussa kaatuu,
Ja uupumus jo voittaa sotijat,
Ja aatteet jalot alhaisiksi maatuu:
Näytöksen toisen toiset alkavat.
Käy esiin joukko rauhaa suosivainen,
Se taistellut ei, vartoi aikaans, vaan:
Nyt uupui muut, nyt sill' on valta vainen,
Nyt parantaa se tahtoo haavat maan.
Ja la'it uudet laatii pieni henki,
Ja yhteiskunta muodostetaan näin
Juur' samallainen kuin ol' entinenki,
Vaikk' kiilloitettu vähän päältäpäin.
Ja jälleen syntyy järjestys niin uhkee,
Ja kahleet uudet ihmishenki saa, —
Ja jälleen myrsky uusi raivoon puhkee
Ja maahan kaikki murtaa, musertaa!
Ihan uteliaisuudesta kävin vilkaisemassa hyllystäni, minä vuonna olin Kramsuni ostanut - Orwellin vuonna.
VastaaPoistaNiin, Orwellilta on peräisin mm. uskomattoman tarkka ennustus tulevasta reality-ohjelmasta, Big brotherista.
VastaaPoistaJos Orwellin vuosi on 1984 ja Kramsu-teoksen painovuosi liki sitä, silloin ei pitäne siitä ottaa, vaan vanhemmasta.
"Eikä Hazardkaan sitä nimittänyt muuksi kuin kolumniksi."
VastaaPoistaHazard nimitti sitä "mediakritiikiksi." Alkaako muisti pettää?
Teksti oli kolumni, eikä Hazard sitä kritiikiksi alunperin kirjoittanut. Se ilmestyi kolumnisarjassa.
VastaaPoistaVasta Hazardin saama henkilökohtainen murskakritiikki lähinnä perussuomalaisten riveistä mutta muualtakin sai hänet pohtimaan kirjoituksensa tyyliä, jolloin hän sanoi tekstin sisältävän mediakriikkiä.
Kukaan ei varmaan kieltänyt sitä, etteikö Hazardilla ollut tekstissään ylilyöntejä, ennen kaikkea väärää ajoitusta. Sinänsä Hazardin lausumat asiat Halmeesta olivat ikävä kyllä tosia, niitä ei voi kiistää. Siinä mielessä kritiikki oli totta ja rehellinen.
Sinun lausumasi minusta sen sijaan hyökkäävät selkeästi minua vastaan omassa blogissani. Pistelet ja kalvat minua jatkuvasti. Kommenttisi ovat kokonaisuudessaan hieman outoja ja sisältävät kummallisia väittämiä ja jopa valheita, kuten tämä uusin - miestä murjotaan.
Yhtä hyvin voisit kaivaa teksteistäni esiin myönteisiä asioita - mies kutsutaan mökille oikein lomailemaankin jne.
Kommenttiesi linja on niin muista poikkeavaa ja ilmanpilaavan katkeraa, etten taida viitsiä lukea saati julkaista niitä enää. Tervetuloa kommentoimaan asiaa, ei minua.
Turhaan riehut. Mediakritiikiksi se nimettiin ja sinä innokkaasti kämmeniäsi yhteen taputtelit. Ei tämän toteaminen ole hyökkäävää.
VastaaPoistaPikemminkin tekisi terää, jos vähän katselisit läpi vanhoja kirjoituksiasi.
Sinällään kesäpäiväkirjasi on mukavaa luettavaa.