26.8.2011

Diagnooseista


25.8.
Sivupalkissa on uusi sivublogi, Lukupiiri. Blogi alkaa pienesti, matalalla profiililla, kokeiluna. On mahdollista, että blogi päättyy samantien, mutta se ei haittaa. En koe sitä häpeänä. Pikemmin häpeän sitä, että koetan pitää jotain kirjallisuusblogia, sillä en ole käsitteiden ihminen, en diskurssoi asioita nippuun tarkastelua varten enkä halua rikkoa kieltä tai mieltä. Tuskin tiedän, mikä diskurssi on, ja sanojen uudelleenkoonti epämääräiseen viitekehykseen ärsyttää minua, samoin niiden diagnosointi. En osaa ajatella, että runokin tulee jättää kesken, auki, ammottamaan, koska maailmakin ammottaa. Tai että kieli tulee särkeä, jotta ihmiset havahtuvat näkemään sen, että maailmakin on särkynyt. Ihan kuin ihmiset olisivat idiootteja, joita tulee ravistella ja joille tulee näyttää särkymys ja kaaos. Minusta runoilijan tehtävä on mieluummin järjestää palapeli ja tehdä kaaoksesta kosmos. Ihmisillä on jo murheensa ja mikrokaaoksensa, ja he ovat elämän hätkähdyttämiä.

Toisaalta olen aina lukenut paljon. Olen jopa suorittanut loppututkinnon kirjallisuudesta ja taisi joku tieteentekijä sanoa, että olen lupaava ja odotuksia herättävä tulkitsija. Silti olen hieman säikähtänyt, pelästynyt kirjallisia piirejä, jotka tietävät mitä ja kenen kirjallisuus on. En välitä trendeistä, en itseni markkinoinnista, mutta nautin vaikkapa William N:n päiväkirjan lukemisesta. Se on lukupiirin ensimmäinen keskustelukirja, parin muun vaihtoehdon ohella. Jos nyt joku jaksaa sanoa yhdestä jäkälätutkijasta mitään. Itse arvelen ymmärtäväni jäkälätutkijaa hyvinkin, sillä voisin kuvitella erakoituvani hyönteistentarkkailijaksi, joka voisi vaikka haluta murhata, jos röyhkeä teini astuu merkkitossuillaan harvinaisen hyönteisen päälle. Nytkin käyn yhdellä vuorella, jolla elää hyvin uhanalainen perhonen. Nuoret ajavat pelit soiden ja hihkuen autolla vuoren huipulle, vaikka alempanakin olisi pysäköintitilaa, minun autoni vieressä. Pidättelen itseäni, etten menisi sanomaan heille, että auton pyörien alle voi litistyä Scolitantides orion.

26.8. Tänään kävin laboratoriossa. Jonossa oli totisia naisia ja miehiä, syömättä ja juomatta, ja vain yksi laborantti ottamassa näytteitä. Ovi aukeni verkkaisaan tahtiin. Vanhemmat miehet eivät voineet pidätellä kielenkantojaan, vaan alkoivat tarinoida ikään kuin ikiaikaiset tarinankertojat iltapuhteella pirtissä, ajankuluksi, kun naiset olivat askareissaan tai muuten hiljaa jotain rukkia polkemassa. Nyt verrattiin maakunnan laboratoriot ja mainittiin ne, joissa palvelu pelasi ja oli terävät neulat. Täällä oli tylsät, kun piti teroittaa välillä, kun niin kauan kesti. Oli yksi mies, jolla oli risa sydän joka oli ihan sekaisin ja kyllä sen siitä tiesi, kun väliin oli hiki, väliin vilu. Oli yksi peltimies, joka oli kattotöissä ollessaan tipahtanut katolta. Oli pudotessaan ehtinyt kirota kaksi kertaa. Naurettiin kaikki siinä sitten herakasti, mutta vieressäni istunut kirkonmies pisti siihen että et sitten isämeitää ehtinyt. Tämä aiheutti suuren naurunremakan. Yksi naisvanhus alkoi epäillä, että hänen täytyisi kai päästä ennnen muita, kun poika odotti autossa, ja näytteet menevät Porin sairaalaan. - No menetkö sää itte sinne viälä tänään, kysyttiin häneltä, ja kun ei mennyt, kukaan ei antanut paikkaansa hänelle.

Loppuaika ennen sisäänpääsyäni kerrottiin vääristä diagnooseista. Katolta pudonnut peltimies oli saanut seitsemän eri lääkärin väärän diagnoosin, ennen kuin selvisi, että hänellä on kananmunan kokoinen syöpä peräaukossaan, ei peräpukamia, joita oltiin jo hirttämässä, kun kananmuna havaittiin. Muillakin oli huonoja lääkäreitä ja vääriä diagnooseja.
Nyt peltimies on terveen kirjoissa. Jos en olisi äänisairas, olisin kertonut, miten monta diagnoosia minuun sovellettiin, ennen kuin sairauteni diagnosoitiin. Ensimmäinen epäily oli tietenkin väärä puhuminen ja minut passitettiin puheterapeutille. Sitten oli allergia, refluks, äänihuulikyhmyt, keliakia, astma, vaskuliitti, borrelioosi, geenivirhe, ms-tauti. Missään vaiheessa korvieni väliä ei epäilty, vaikka tarjosin sitä itse selitykseksi. Foniatri diagnosoi lopulta sen, minkä olin jo itsekin löytänyt.

Ylläolevassa kuvassa on ikkunanäkymä takapihalle. Lasista heijastuu olohuoneen seinä tauluineen ja kauempana olevan toisen talon katto. Kuvasta kannattaa ehkä huomata pasuunakukka vasemmassa alalaidassa. Se avautuu illalla ja tuoksuu kuin Saaronin lilja. Keskellä avautuu valkoinen jouluamaryllis, jonka sipulin heitin keväällä pois, sireenipensaan juureen, paljaana. Se olikin kasvattanut kukkavan pimeässä paikassaan, ilman multaa. Rautatienomenapuussa on omenia.

(Valokuva Iines, Näkymä ikkunasta 25.8.2011 illansuussa)
Scolitantides orion 1

165 kommenttia:

  1. Iines,

    voi miten kiva!!!

    Varaan heti Carlsonin kirjan kirjastosta (vaikka Tapsa arveli, että rahaa kirjan ostoon oikeasti kaikilla olisi, olen osittain toimeentulotuen varassa. - Ilmottaudun näin reippaasti ekaksi, joka ei ees pysty). - Ja juu ei, Miehen mahdollisia rahoja emme omiin harrastuksiimme käytä. :)

    Syyt eivät kuulu tälle palstalle, kuten jo arvaattekin. :)

    Meillä on toimiva kirjastosysteemi täälläkin; tilaan kirjan heti huomenna, ja olen noppana mukana!

    Kiva, kun ryhdyit puuhaan, Iines!

    Aihe kuulostaa super-kiinnostavalta! :)

    VastaaPoista
  2. Char,

    hauska kuulla, ilahduttaa noin innostunut kommentti! Varasin Carlsonin pari viikkoa sitten ja sain sen toissapäivänä! Kirja on ihanan tiivis ja ohut.

    Peter Peter minulla on hyllyssä, ja Laylan menin ostamaan, kun siitä oli tilauksia. Se onkin ensimmäinen Tervo hyllyssäni, kun se tulee. jaa, eipäs olekaan, minulla on Kati Tervon Kesäpäiväkirja.

    Tällä hetkellä luen kolmea kirjaa rinnakkain, mikä on vähän hajauttavaa, eli tuota Carlsonia, Meriluotoa uudelleen ja Jean Kwokin Käännöksiä-nimistä nuoren huippulahjakkaan kiinalaistytön kasvutarinaa maahanmuuttajana. Viimeinen on niin kiehtovan koukuttava, etten malta lopettaa sitä, vaikka Carlsonkin kutsuu voimallisesti.

    VastaaPoista
  3. Iines,

    Carlson ilahdutti vallan kovasti!!! - Ilmaisun täsmällinen herkkyys ja osuvuus on vallan muuta kuin oma jaaritteluni; silti toivoin kovasti, että ottaisit sen Kristinan kirjan!

    Mitään yhteyttä kirjailijaan minulla ei siis ole, paitsi vanha perheystävyys, ja se ei liity teksteihin. - Itse asiassa toivoin eniten Pekka Töpöhäntää; tässä kiusaamisen ja vihapuheen ilmapiirissä se olisi sopinut minulle parhaiten. Kuten varmasti monisanaisesti kerroinkin. :)

    Luetelluista kirjoista minua kiinnosti Carlson eniten! En ole koskaan perehtynyt kirjallisuuteen, historiaan, kirjallisuusanalyysiin - Iines, etkös olekin äikänope?

    Minusta olisi hienoa saada lukea, kuulla, kirjoittaa ja saada palautetta kirjoittamisen arvioinnista!

    En ole koskaan harrastanut kirjallisuusanalyysiä.

    Sitten kun minä olen lukenut kirjan: toivon, että kerrot oikeasti, mitä ajattelet mietteistäni.

    - Sen verran tiedän, etten ole tilanteen tasalla, enkä hermostu tai loukkaannu, jos joku fiksumpi minua korjaa.

    Minusta on aina hyvä oppia uutta. :)

    VastaaPoista
  4. Pistin Laylan viikko sitten varaukseen, olin kymmenes. En tiedä, mihin asti sen saanti menee.
    Carlsonin kirja vaikuttaa esittelyn mukaan kiinnostavalta, mutta varauksen tehneiden jono on pitkä. Pitänee siis lukea Meriluodon kirja ja katsoa, mitä sellaisia ajatuksia se herättää, joita haluaisi jakaa toisten kanssa. Mekko meni taululle kuvasi AM:n lapsuutta ja pidin hänen kirjoitustavastaan. Peter Peter taitaa olla tyyliltään toista maata.

    Iines, ottamasi valokuva on kaunis. Kuvittelin ensin sitä maalaukseksi.

    VastaaPoista
  5. Iines,

    saisinko vetää J. M. Barrien mukaan Peter Paniin?!

    Minä vain kysyn.

    Char

    VastaaPoista
  6. Kirjoista keskustelu tekee hyvää kelle tahansa.

    Minä jouduin kirjoittamaan kyselyyn että ehkä, kun syksy näyttää olevan vähän repaleinen. Töitä on jokseensakin jonossa ja kaikkea vastusta sen lisäksi, niin kuin elämään kuuluu.

    Mutta sinne saa joskus heittää kommentin, jos sattuu olemaan juttu josta kuvittelee olevansa jyvällä?

    VastaaPoista
  7. Delilah, sama homma täällä.

    VastaaPoista
  8. Ilman muuta, Ripsa, kommentoida voi satunnaisetikin ja kommentoida ei ole pakko, tietenkään. On vain niin, että ellei kukaan kommentoi, ei tämäntapaisesta lukupiiristä tule ainakaan takkia, korkeintaan tuluskukkaro, jos sitäkään. Vaan ei siihenkään maailma kaadu, eikä lukeminen lopu. Katsellaan!

    VastaaPoista
  9. Char, Pekka Töpöhäntä ja Peter Pan ovat mainioita valintoja. Voin listata Lukupiirin sivupalkkiin ehdotettujen listan ja sinne aluksi nämä.

    Kiitos Delilah, kuvan huomaamisesta! Se on tosiaan ikkunan läpi sihdattu heijastuskuva, otettu sisältä ulospäin, ja siksi siinä näkyy mm. olohuoneen jalkalamppu ja tauluja.

    VastaaPoista
  10. Iines,

    haluaisin puhua siitä Carlsonnin uusimmasta.

    Voidaan puhua muistakin, jos teille sopii - minusta voidaan puhua myös yhtä aikaa ja päällekkäin. - Mieluiten!

    Rakastan keskustelua, joissa kaikki ovat mukana!

    Varasin kirjan heti tä kirjastosta; aloittakaa te keskustelu; minä jatkan heti kun olen lukenut jotain.

    Täsmennän: kunhan joku sanoo jotain: minä osaan ottaa kantaa.

    William N. kuulostaa just mun jutulta: asia, josta en tiedä mitään, mutta joka kiehtoo täysin.

    :)

    VastaaPoista
  11. P.S. En malta odottaa, että opin luonnontieteestä lisää!

    Olen tosissani! - Kaikki piruilijat: siirtykää jonnekin muuanne. Teillekin löytyy oma, kiva paikka. :)

    VastaaPoista
  12. Char,

    siis tuo Carlsonin William N. -keskustelu tulee sinne Lukupiiri-blogiin 15.9. alkaen, kuten siellä toimintaohjeissa lukee. Kirjoitan pienen alustustekstin, esittelyn, ja sitten keskustelu on auki. Ei aloiteta siis keskustelua kirjasta tässä blogissa vielä. Itse olen lukenut vasta 50 sivua noin 150 sivusta. Luetaan ensin ja sulatellaankin vähän! En usko, että monikaan, jos kukaan, lukijoista on kirjaa vielä lukenut.

    Samaan aikaan aukeaa siis myös Tervo- ja Meriluoto-keskustelu, alustusten jälkeen. Ne ovat vaihtoehtoja, joista voi toki versota merkittävämpi tai laajempi keskustelu kuin Carlsonista. Voi olla myös, ettei kukaan uskalla sanoa mitään. Aika näyttää.

    VastaaPoista
  13. Iines,

    ainakin minä puhun reippaasti niistä kirjoista, joista haluan. - Varmaan myös niistä kirjoista, joista en erityisemmin pidä. - Tosin hurjan kiltisti, kun en osaa puhua rumasti suoraan (noh: en edes osaa edes ajatella rumasti suoraan).

    Ja voin lyödä vetoa, että sanon tyhmiä juttuja. :D - Lupaan aloittaa tyhmien juttujen sanomisen. :)

    Onneksi teitä fiksuja riittää, ja saan palautetta, josta opin, jos haluan. :)

    Ja tuo hymynaama on aito, ei pirullinen. Ihan vain tiedoksi.:)

    - Jos nyt unohdetaan pölhöily, ja todetaan, että Char on jo tehnyt Sen: seuraavaksi puhutaan vain ehkä vähän fiksuja juttuja?! Tai paremminkin aitoja juttuja? Tyhmyydet on jo ohi!

    Voidaanko siis puhua Peter-Peteristä - jota en oikeasti yhtään muista; kuuntelen kaikkea, mitä kerrotte, Pekka töpöhännästä ja Carlsonnin kasvitieteiteilijästä yhtä aikaa ja lomittain?!

    How kewl!!!

    Oikeasti, en keksisi parempaa kirjallisuuskeskustelua, vaikka yrittäisin!!!

    Monta genreä, useampi vuosikymmen; erilaiset tavoitteet.

    Rakastan sitä, että ideoita yhdistellään vapaasti. - Jos mennään mielivaltaisuuksiin: haluan faktoja ja rakennetta. Ja mielikuvitusta!!!

    Char

    VastaaPoista
  14. Voidaanko siis puhua Peter-Peteristä - jota en oikeasti yhtään muista; kuuntelen kaikkea, mitä kerrotte, Pekka töpöhännästä ja Carlsonnin kasvitieteiteilijästä yhtä aikaa ja lomittain?!

    Mielestäni tulos voisi olla aikamoinen sillisalaatti, Char, jos kolmesta erillisestä kirjasta käydään yhteinen keskustelu. Se voisi käydä, jos kirjoilla olisi jokin yhteinen teema. Muutoin keskustelua on ehkä hankala seurata, jos se poukkoilee kirjasta toiseen.

    Ajatelin siis, että kullakin kirjalla on oma keskustelualueensa. Jos jostakusta ei synny keskustelua, se jää tietenkin vähemmälle kommentoinnille. Ehkä jostakusta sitten taas syntyy.

    Toisin sanoen 15.9. tulisi kolme erilaista alustusta peräkkäin, ja niiden kunkin alla on tilaa sanoa oma kirjakritiikkinsä tai havaintonsa asiasta, jota kirjailija käsittelee.

    Jos tuo kolmen kirjan määrä tuntuu suurelta, voi määrää jatkossa tarkistaa. Kaksi voisi riittää, uusi ja vanha kirja.

    VastaaPoista
  15. Ok,

    yritän pysytellä yhden kirjan puitteissa. - Yhtymäkohtia elämääni seuraa ihan varmasti.

    VastaaPoista
  16. "Ihanan tiivis ja ohut" kuulostaa muuten vaikealta, ei kivalta.

    Mutta minä olenkin tämmöinen rimpula. :)

    Ja joka tapauksessa haluan osallistua keskusteluun! :)

    VastaaPoista
  17. Superkiva. Extrahaleja Inkulle. Uskoisin, tästä tulee kivaa. Natihaleja jo ennakkoon.

    Olen nuoleskellut jo etusormeani hermostuksissani, että pääsisin lehteilemään lukupiiri kirjaani. Aion todella panostaa tuohon arviointiini ja peräti herättämään jotain syvällisenpää sen tiimoilta. Kiva.

    Kivat kaikille!

    VastaaPoista
  18. Pyydän anteeksi jo ennakkonn rahvaanomaisuuteni.

    Vittu, nyt on kivaa!

    Toivoisin tosiaan että olisin vielä auvoisen kokematon, uskalikko toiveeni olisisi että olisin vielä neitsyt. Nyt osaisin antaa arvoa tuolle suurenmoiselle naiselliselle ominaisuudelle, pidättyvyydelle, lihan himolle – kiimalle.

    Kuinka arvostaisinkaan sitä ruumiin ja psyyken täydellistä hallintaa ja pidättyvyyttä. Sitä, kuinka rakkauden malja nostetaan ylitsevuotavana, inhomimoisten huulten juotavaksi ja syleiltäväksi ja maskuliinisyyden täyttymykseksi.

    Kuinka sitä yhä uudestaan ja uudestaan ruokkisin puh upein, punaisiksi lakatuin kynsin ja stringein. Kuinka varma olisinkaan, että Sinäkin tykkäisit siitä, olisit valkean ratsun uljas prinssi ja minä – ah' niin saavana prinsessanan, Graalin maljana.

    Mutta, minä hölmö annoin, ensimmäiselle miehelle, miehelle joka halusi olla mies, esikuvani, "jormani", isäni. Kuinka petyinkään. Hän halusi vain paneskella ja välttämättömänä pahana, siittää lapsia, ehkä, siinä samalla.

    Minä halusin rakastajan koko "maljan" syvyydeltä, tukijan ja innoittajan, haaveiden täyttäjän. En niinkään tarkoita fyysistä ominaisuutta, vaan henkistä, sitä kovuutta ja herkkyyttä, mikä on maskuliinisyyden ydintä.

    – se saa maljani ylitsevuotavaiseksi.

    VastaaPoista
  19. Iines metsästää miestä, vaik'ei sitä tunnustakkaan, yhtä uhanalaista, kuin tummaverkkoperhonen.



    Kameran tähtäimeen voi ehkä saada, mutta "Se" kulkee omia polkujaan.

    VastaaPoista
  20. Yäh, ano.

    Mene nukkumaaan.

    VastaaPoista
  21. Rakastan keskustelua, joissa kaikki ovat mukana!

    Miten siihen muut pääsee mukaan kun sinä täytät koko tilan ja pölötät kokoajan?
    Kirjoitat hemmetin pitkiä tajunnanvirran pläjäyksiä, ihan kuin olisit jossain terapeutilla. Siteen ehdottelet kaikenlaisia älyttömyyksia ja heti kohta olet kuin lapset leikkikoulussa: Pidetän kaikki toisiamme kädestä, jookosta?!?!? Kivaa!!!

    Täsmennän: kunhan joku sanoo jotain: minä osaan ottaa kantaa.

    Entä osaatko olla hiljaa?

    Ja joka tapauksessa haluan osallistua keskusteluun!

    Mitä taas toivon, että pidät pikku breikin osallistumisessa, ehkä pitemmänkin.

    How kewl!!!

    Voi vittu sentään, ei voi muuta sanoa. Luulisi, että ex-viestinnänopettaja puuttuisi tuollaiseen sekokieleen, jossa välillä kirjoitetan savoa, välillä stadia, ja välillä tuollaita hollywood siirappiakieltä.

    VastaaPoista
  22. "Kahvista talon tuntee ja kahvileivistä talon tyttäret. Leikkaapas vähän paksumpia palasia siitä kaakusta - niin. Ja pane rinkelit oikeale ja peparikakut vasemmalle koriin - niin. Opi tämä ja muista aina, rinkelit oikealle ja peparikakut vasemmalle. Minun mammani minulle tämän opetti ja mummoni taas hänelle jo ennenkuin sulhasia mammalla kävi. Meillä käytettiin paljon tapoja kotona." (Maria Jotuni)

    "Jos me emme suvaitse toisin ajattelevia, vaan leimaamme heidät vajaakuntoisiksi tai jopa rikolisiksi, on meidän henkisessä rakentessamme jotakin vikaa tahi meidän sivistystasomme on epäillyttävän matla. On monta tietä totuuteen, vaikka totuus olsikin yksi." MJ

    Näiden Maria Jotunin ajatusten myötä hyvän viikonlopun toivotus Iinekselle ja ystävilleen. Paistakoon aurinko aina.

    VastaaPoista
  23. Anonyymille 11.20 hyvän viikonlopun toivotukset Minna Canthin sanoin: "Ihminen tarvitsee myös hiukan päivänpaistetta ylläpitääkseen voimiaan elämän taistelussa." ja vielä: "Ja miten onni on sentään onnellista. Olen luotu onnea varten, suru ei sovi minulle. Se tekee ryppyjä." Ei olla armottomia.

    VastaaPoista
  24. Anonyymille klo 11.20 semmoiset terveiset, että kellä siivet on, se lentää!

    Delilah, mukavaa viikonloppua sinullekin! Helle hellii taas, mutta linnut vaikenevat oudosti elokuussa, ennen muuttoruljanssia.

    Metsä oli hiljainen ja tihkui pihlajanmarjoja, vielä vähän raakoja, koska niissä ei näkynyt lintuja. Kun pihlajanmarjat ovat valmiit, alkaa tilhien, rastaiden ja punatulkkujen marjanmättö ja senpäiväinen konsertti! Sitä on hauska katsoa kameran kanssa.

    VastaaPoista
  25. Täytynee ensi viikolla jahdata noista ainakin Tervon ja Meriluodon kirjaa, luvattua kun tuli.

    Minäkin joskus otan luontokuvia, ovat vain sen verran suttuisia ja epätarkkoja, ettei niitä ole syytä mihinkään laittaa, ei paljon talletellakaan. Eikä tämä ole mitään turhaa vaatimattomuutta, kamera on huono ja kuvaaja sitä enemmän, käytän vain automaattiasetusta.

    Luontoon harvemmin viitsin lähteä, mutta makuuhuoneen ikkunan läpi olen aivan sen takana aterioivaa jänistä, monia marjoja syöviä lintujakin kuvannut. Siinä kun kasvaa joku sellainen puu, johon marjat tulevat jo hyvin varhain.

    VastaaPoista
  26. Riku, lasin läpi tulee ihan kohtuullisen hyviä, jopa hyviä kuvia tavallisella kameralla, jos ikkunat ovat puhtaat. Kuvankäsittelyssä (Picasa) voisi vähän terävöittää ja lisätä kuvaan väriä ja kontrastia, jos ikkunassa on harmaa kalvo, niin kuin usein on.

    Jos minun pihalleni eksyisi jänis, kiljuisin riemusta. Maalla jänikset ovat arkoja, koska niillä on luonnossa lymypaikkoja, eivät ole tottuneet autoihin tai ihmisiin.

    VastaaPoista
  27. PS Tervoa ei varmaan saa kirjastosta, joten voi olla, että sitä ei kukaan ole ehtinyt lukea. Omakaan tilaukseni ei ole tullut, joten voi olla, että se ei ole edes ilmestynyt vielä.

    Carlsonin sain loppuun, ja nyt luen Meriluotoa uudelleen. Kauhean tiheää ja pientä pränttiä minun painoksesssani, mutta laatukamaahan se on.

    VastaaPoista
  28. Arkoja ovat, valoisassa kesäyössä se salaisuus, silloin liikkuvat. Ikkunasta tulee auringon säteistä heijastumia, sen täytyisi olla kai aivan täydellisen puhdas.

    Tervosta ajattelin sen ostaa, vaikeaa on muuten. Suomalaisessa kirjakaupassa näkyy olevan 28,50€, ilmestyy sinne näemmä 2.9., vielä ei ole.

    Hinta ei ole minusta aivan hirveä.

    VastaaPoista
  29. Nopealla nettihaulla hinnat ovat eri paikoissa 24,90 - 28,50 euroa, Suomalainen kirjakauppa ei yleisestikään liene halvin ostopaikka.

    VastaaPoista
  30. Delilah: "Anonyymille 11.20 hyvän viikonlopun toivotukset "

    Kiitos Delilah! Lähden tästä tosiaan juuri viettämään hyvää viikonloppua. Hyvää ja lämpöistä viikonloppua sinullekin Delilah!

    Anonyymi 11.20

    VastaaPoista
  31. "Helle hellii taas, mutta linnut vaikenevat oudosti elokuussa, ennen muuttoruljanssia."


    Pöh, aivan päin vastoin. Ne ovat nyt elossa ja äänessä. Syövät ja keräävät voimia. Tsekkasin eilen erään mestan, jossa oli varmasi tuhatkunta lintua. Ei ollut hei hiljaista. Bongasin (ja kuvasin) minulle uuden linnunkin.

    Hyvää viikonloppua silti sinullekin Iines, kaikesta huolimatta ;)

    Anonyymi 11.20

    PS. Kiitos vielä terveisistä. Totean: No mutta minähän lennän jo, etkö näe?

    VastaaPoista
  32. "makuuhuoneen ikkunan läpi olen aivan sen takana aterioivaa jänistä,"

    Koita kuvata niin, että kameran linssi on mahdollismman lähellä ikkunan pintaa, melkein kiinni sinä.

    Joskus on eduksi, heijastuksien vähentämisen takia, hiukan kuvata "viistosti" ikkunan läpi. Näin kuvasin pihalta mm. ketun.

    Moi!

    Anonyymi 11.20

    VastaaPoista
  33. Käytän itse Bookplus.fi:tä, jossa on halvat hinnat ja nopea toimitus. Tervo maksaa 24,90. Ehkä Tervo pitää myöhentää, jos se ei ehdi ajoissa.

    VastaaPoista
  34. Linnut ovat täällä hiljaa anonyymi. Olen odottanut, koska se marjojen syönti alkaa. Ei ole vielä alkanut!

    VastaaPoista
  35. Kiitoksia Iinekselle ja anonyymille osaavista neuvoista kuvaukseen! Päiväsaikaan tosin ikkunan takana ei juuri elukat käy, yöllä on jo liian pimeää.

    Kirjoista puhuttaessa en juuri ole kiinnostunutkaan mistään analyysin tekemisistä, vain omia näkökulmiani ja ajatuksiani ajattelin kertoa.

    Kävin tässä välillä terveyskeskuksessa, yllättävän helpolla pääsin, jonotus reilu puolitoista tuntia ja lääkärikin oli vakuuttava. Hampaan piru pääsi tulehtumaan ja toinen poski on kuin Timo Jutilalla, viime yö oli ifernaalista tasajalkaa hyppelyä ja isämeitää.

    VastaaPoista
  36. Hammassärky on säryistä kauheimpia! Onneksi pääsit hammaslääkäriin ja sait hoitoa. Itse en saanut viikonlopun päivystysaikaa terveyskeskuksesta viime syksynä, kun ei särkenyt yöllä, vaan vain päivällä.

    Jouduin odottamaan, että oma hammaslääkärini palaa lomilta. Olen käynyt samalla yksityisellä, koska hoito ei ole paljonkaan kalliimpaa ja sinne pääsee aina heti, muiden väliin, jos on vaivaa.

    Ei kukaan varmaan kaipaakaan hienoja kirja-analyysejä. Enemmän ihan vaan tunnelmia ja ihan henkilökohtaisia havaintoja. Toivottavasti ei luulla, että pitää olla sivistynyt ja hieno, jos puhuu kirjoista.

    VastaaPoista
  37. Ei sentään hammaslääkäriä vielä, vain kivunlievitystä ja antibioottireseptin ynnä vapautusta marssi ja taistelupalvelusta. Hammaslääkäri täytyy tilata maanantaina.

    Elämäni kivuliain kokemus tähän mennessä on, kun joskus 80-luvulla hammaslääkäri yritti ehkä tunnin ajan saada irti koukkupäistä viisaudenhammasta, välillä otti lisää röntgenkuvia. Ei saanut irti, seuraavalla käyntikerralla, jota pelkäsin tosissani, sai melko helposti, selitykseksi sanoi röntgenkuvia opiskelleensa ja ettei moista ole ennen nähnyt.

    Sen ensimmäisen käsittelyn jälkeen kylmä hiki ja kyyneleet valuivat hallitsemattomina, tärisin, tajuntaa ei paljon ollut jäljellä, pari päivää makasin jälkeenpäin kuumessa sängyn pohjalla.

    VastaaPoista
  38. Toivotaan että kirjakeskusteluihin tulisi runsaasti osanottoa, ajatuksella ettei vääriä mielipiteitä tai kirjoitustapoja voi olla olemassa.

    Hymistely on aina tarpeetonta, esimerkiksi aikaansidotut kohuteokset usein ovat jälkikäteen luettuna käsittämättömiä, usein huonojakin.

    Minä en koskaan ole seurannut kirjallisuutta ajankohtaisesti, jää paljon huonoa lukematta, senkin ajan voin selailla vaikka tex willereitä.

    VastaaPoista
  39. Kirjakaupassa kun käyn, hyllyjä katselen ja sopivia katselen. Hinta usein tärkeänä perusteena, harvoin valintani ovat päivänpolttavia. Nostalgiaa huomaa etsivänsä iän myötä yhä enemmän.

    Rimmisen nenäpäivän ja pussikaljaromaanin innostuin ostamaan ja lukemaan kaiken suitsutuksen jälkeen. En minä vieläkään osaa niistä mielipidettä muodostaa, kielestä tykkäsin tietysti kovasti, mutta ei niistä oikein mitään jäännyt.

    VastaaPoista
  40. Vähän hassua, ettei hammaslääkärin hoitoa saa lauantaina, vaan ainoastaan lääkitystä. Ymmärrettävää toki, mutta paremmin voisi olla. Noita hampaanpoiston kauhukokemuksia kuulee usein. Toisaalta valtaosa on kuulemma ihan rutiinia ja menee nätisti.

    En minäkään mistään säntillisestä kirjallisuuden seuraamisesta tiedä, kunhan luen uutuuksia, joiden tuloa kyllä tarkkailen.

    Minä luulen, että ihmiset jonkin verran pelkäävätt kirjallisuuskeskusteluja, sillä ei läheskään kaikilla ole aikaa eikä ehkä intressiäkään lukea kirjoja tässä jatkuvassa kiireessä ja tuiskeessa.

    VastaaPoista
  41. Joskus mietin, kannattaako käyttää aikaa lukemiseen.

    Minulla on yleensä hyvä muisti, mutta en nykyään muista edes sitä aina, olenko lukenut jonkin kirjan tai katsonut jonkin elokuvan. Aika usein leffaa katsoessa huomaakin sitten muistavansa sen, tai ainakin suurimman osan sitä.

    Toisaalta ei oikein viitsi ruveta listaamaankaan lukemiaan kirjoja, sillä en ole listaihmisiäkään.

    VastaaPoista
  42. Siis retorinen kysymys unohtui:

    Kannattaako ylipäänsä lukea niin kauheasti, jos lukemansa, vaikka se olisi hyvääkin, unohtaa kuitenkin, eikä siitä jää paljoakaan jäljelle? Muistaa vain sen, että kirja oli hyvä. Mitä sillä tiedolla tekee?

    VastaaPoista
  43. Luettelot ovat turhia eikä kirjoista etukäteen tiedä mitä jää. Romaaneita tai elokuvia kun paljon lukee/katsoo, jotain jostain jää mielenpohjalle. Nuorena kokee voimakkaammin, niitä muistaakin paremmin.

    En minä vitsaillut, kun joskus sanoin, että "nalle karvatassu lähtee maailmalle" ja "jeppe ja naapurin rouva" ovat olleet vaikuttavin lukukokemukseni, luinhan ne alle kouluikäisenä ja sellaisina olivat suorastaan tajunnanräjäyttäviä. Vähän niinkuin vähän myöhemmin "rin tin tin" televisiosta, televisio kun juuri oli perheeseemme hankittu.

    Amerikkalaisista elokuvista olen joskus piruillut, ettei minun niitä tarvitse katsoa, minä olen jo nähnyt amerikkalaisen elokuvan.

    Minä harvoin muistan lukemieni kirjojen tai katsomieni elokuvien nimiä, ei niillä minulle suurempaa merkitystä ole.

    VastaaPoista
  44. Lukemisen fokus (kröhöm) taitaa monella olla ajankulussa. Se on mukava vapaa-ajanviettotapa. Tähän saumaan sopivat parhaiten selkeäjuoniset kirjat, tarinat. Tai muu kokonaisuus, joka on totta tai voisi olla totta, tai joka on sitten selkeästi satua.

    Miksei niinkin. Itseänikin nakoo eniten kolmesta hyvästä kirjasta, joita parhaillaan luen, selkeä tarina, sen jatkuminen, vaikken tiedä, onko kirja laskettu hyväksi kirjaksi vai viihdekirjaksi. Haluan tietää, miten pienen Kimberlyn, hongkongilaistytön kävi, kun hän muutti äitinsä kanssa New Yorkiin paremman elämän toivossa, mutta joutui lämmittämättömään huoneeseen purettavaan taloon, jonka ikkunoissa ei ollut lasia.

    VastaaPoista
  45. Iines,

    olen sitä mieltä, että hyvästä kirjasta (musiikista/leffasta/näytelmästä) voi nauttia koska vaan. - "Hyvyys" on myös liukuva käsite.

    Itse luin Molieria 11-v, enkä varmaan ymmärtänyt kaikkia nyansseja samoin kuin aikuiset, koulutetut, asiantuntevat lukijat.

    Jäljen ne näytelmät silti jättivät, ja sitä en suostu hylkäämään. - Kirjallisuustieteeseen erikoistunut ex-kollega tokaisi lakonisesti, että ethän sinä penskana niistä mitään ymmärtänyt; turhaa puhua.

    Ex-kollega oli muutenkin semmoinen rimpula, ettei tultu hurjan hyvin toimeen. - Mikä hyvänsä positiivinen elämys, iästä riippumatta, rikastuttaa ihmistä aina. En varmastikaan "ymmärtänyt" "Saituria" "oikein". Oli se silti elämys, vaikka luinkin sitä lapsen silmin.

    Nautin siis kokemuksesta, ja se jäi takaraivoon (kuten sanoinkin: lukisin klassikoita mielellään uudestaankin).

    Tekstin analyysiä en ole koskaan hahmottanut, enkä varsinkaan opiskellut.

    Siksi olenkin niin tohkeissani tästä lukupiiristä! Teitä on valtava määrä analyyttisiä, fiksuja, paneutuvia ihmisiä täällä: miksi ihmeessä en tarttuisi tilaisuuteen?! - Luen niin paljon asiatekstiä (ja usein niin surullista, kurjaa ja ahdistavaa, että vapaa-ajan-lukemiseni suuntautuu hyvien dekkareiden tai romanssien puolelle).

    - Jos toisaalta aivojen nollaamisen lisäksi tarjoutuu tilaisuus oppia uutta, kirjoista, ihan eri mielessä: olen noppana mukana! :)

    Carlson on siis varattu, ja ainakin minä haluan osallistua keskusteluun! - Enkä aio hioa mielipiteitäni jonkin normin mukaisiksi; varmaan taas tiukkapipoisimmat täällä kiristelevät hampaitaan kun päästään keskusteluun asti. :D - No, juu: varmaan kiristelevät hampaita jo nyt! - Onhan teillä hammaskiskot, Anot?! Ne auttaa paljon; ei tule niin helposti päänsärkyä, ja suun asento pysyy helpommin kutakuinkin oikeana. - I'm just saying. :)

    Kiitos, Iines, kun aloitit kokeilun! :)

    Minä leikin täällä Kamelianaista; perjantaina ip oli kuumetta yli 39 astetta, ja parhaillaan syön antibiootteja, särkylääkkeitä, ja vitamiineja. - Mutta kyä tää tästä! :)

    VastaaPoista
  46. Riku,

    nyt pitää jo kiiruhtaa keittämään mehua, mutta jotenkin hyppäsin tuon Nalle Karvatassu-kommentin yli!!! Olin meinaan itse just kirjoittamassa samasta viime viikolla, re: Tapsan Pekka Töpöhäntä, enkä jaksanut viittiä rupeamaan.

    Siis: kirjat ovat suosikkejani; olen itsekin tehnyt tiksuttimia, mutta kun ajattelin, ettei kukaan täällä ees tiedä, mistä puhun, jätin väliin...

    Siinä on muuten kanssa yksi klassikko: selviytymistarina, jossa erilainen - noh - hahmo selviytyy orpoudesta, muiden koitosten ohella.

    Äläkä vain sano, että tykkäät Kalle Blomqvistista!!! Muuten alan lähettää fanipostia, ja se ei ole kaunista nähtävää!!! ;) - Vitsi, vitsi! :D:D:D

    Sen sijaan oikeasti leikin yksityisetsivää koko lapsuuteni, monien muiden leikkien ohessa; Ruusujen Sota oli tilppisen hankalaa kun meitä oli pikkusiskon kanssa vain kaksi, mutta hämmästyttävän usein sain hänet sidottua pihalle hyppynarulla, pyykkinarutelineeseen... :D

    Ihailevia natihaleja, loistavan kirjallisen makusi johdosta! :)

    VastaaPoista
  47. Niin, ihailen noita kirjoja edelleen, mutta en minä niistä enää ammenna.

    Se minua harmittaa, että "Saapasjalkakissa" on kadonnut vuosien saatossa. Siinä oli sellaisia aukeavia kuvia, joista saattoi taitella esiin kolmiulotteisia kohtauksia.

    Lapsena näin osuuskaupan ikkunassa kirjan, muistaakseni nimeltään "merten urhot" tai jotain vastaavaa. Siinä oli joku oikein vauhdikas kansikuva kamppailusta meren keskellä. Minun oli suorastaan pakko saada se, vähät rahani siihen uhrasin.

    Itkua tihersin, kun huomasin että se on joku ällöromantiikkaa sisältävä rakkausromaani, "kaikkea paskaa!" ajattelin vihaisena.

    Äitini sen sitten suostui minulta ostamaan, tuskin hänkään sitä luki.

    VastaaPoista
  48. Char,

    siis toki kirjasta voi nauttia milloin vaan - eipä kai kellään ole mitään tätä vastaan.

    Lapsi ymmärtää enemmän kuin moni luulee, ja ainakin omalla tavallaan. Jos lapsi lukee Saituria, saa hän totisesti siitä jotain irti - mitä, se on hänen asiansa. Lapsi ei teeskentele lukiessaan. Minä luin lapsena Sinuhea. Kukaan ei kieltänyt eikä käskenyt, kun tutkin kirjakaapin antia. Kaikkein kiinnostunein aikuisten kirjoista olin kuitenkin Suuresta Lääkärikirjasta. Siinä oli mustavalkokuvia eri taudeista, ja naisen raskaudesta ja synnytyksestä.

    Lapsi käsittää tosiaan omalla tavallaan. Meillä oli kuva-runokirja Suomen Suvi tms., ja siinä oli kuva, jossa tytön jalka upposi rannan hiekkaan. Runossa luki, että "jälki on jäänyt hiekkaan", ja minä tulkitsin asian niin, että on tapahtunut onnettomuus, pieni tyttö oli juuttunut hiekkaan lopuksi ikäänsä. Olin ehkä viisi-kuusivuotias ja ahdistuin, kun katsoin kuvaa.

    Tässä mielessä minusta on hyvä, jos lapsen kanssa keskusteltaisiin luetusta. On aikamoisen vastuun sälyttämistä lapsen harteille, jos oletetaan hänen osaavan käsitellä aikuisten tietoa suvereenisti.

    VastaaPoista
  49. Riku,

    minulla on hämärä muistikuva Merten urhoista! Olen muistelevinani siniharmaasävyistä pärskekuvaa kirjan kannessa. Kirja osui kirjastossa usein eteeni ja olen luullut sitä miehiseksi seikkailukertomukseksi.

    Sinun äitisi teki kiltisti.

    On olemassa ainakin Rudyard Kiplingin Merten urhoja, mutta se lienee eri kirja?

    VastaaPoista
  50. Tuon tapahtuessa olin 9 tai 10v, saattoi olla sama, nimen voin myös muistaa väärin, joku pärskekuva siinä kuitenkin oli. Jälkeenpäin ajatellessa, olen saattanut tehdä myös liian pikaisen arvioinnin.

    Lempilukemistoni noihin aikoihin oli Jerry Cotton. Kun lopulta kyllästyin niihin, lupasin antaa ne pikkuserkulleni. Muistelen silmiensä revähtäneen auki, kun vähän änkyttäen kiitteli useita lyijynpainavia muovikasseja katsellessaan.

    Luin minä paljon muutakin siinä rinnalla, aika lailla valikoimatta.

    Muistan, kun kirjastossa hieman arastutti mennä aikuisten osaston palautettujen hyllylle, pelkäsin että joku käskee pois. Sieltä minä suurimman osan kuitenkin lainasin vähän toiselta kymmeneltä lähtien, sarjakuvat ja vähän muutakin, kuten Simo Penttilän punavyöt, lastenosastolta.

    VastaaPoista
  51. Lukupiiri kuulosta kivalta, mutta luulen, että se voi lssähtää eliitin harrastukseksi; Jos Tervo maksaa 24,90€, niin se on suoraan sanottuna hävytön hinta. Käsi sydämelle: Kuka uskoo, että ko. kirjan viihdyttävyys on 24,90 euron arvoinen?

    Yleisesti totean että kirjat ovat suomessa tavattoman kalliita. Tervon Laylassa olen kirjaston varausjonssa 50. sijalla, joten toivon että jaksatte odottaa, että pääsen mukaan keskusteluun tuoreeltaan, eikä jälkijunassa.

    VastaaPoista
  52. Minäkin luin kaikkia naisten ja tyttöjen sarjalehtiä, Hertta-sarjoja ja muita tarinoita, en tosin ostanut niitä koskaan, vaan sain lainaksi "Martalta", josta olen puhunut kesäpäiväkirjassani. Martalla oli myös Reginoita ja muita rakkauskertomuslehtiä. Nämä kai vastaavat poikien Jerry Cottoneita ja Tex Willereitä joita luin kyllä myös, Martan veljien. Ja luin myös poikakirjoja. Mestarietsivä Kalle Blomqvist on tuttu.

    Lapsen on hyvä lukea kaikkea, mitä käsiinsä saa, en estäisi mitään. Lapsen oma kontrolli jättää pois sen, mikä ei kiinnosta tai mikä menee yli ymmärryksen. Minä katselin lapsena mieluusti jopa eroottisesti piirrettyjä hahmoja, kuten Nardan tissejä. Ihailin, esteetisesti. En saanut traumoja, en suuntautunut sukupuolisesti kuin miehiin.

    VastaaPoista
  53. Jerry Cottonit oli hyvää nuoruuden ajan lukemistoa; samoin Kalle Kustaa Korkin seikkailut, joita julkaistiin samassa formaatissa kuin Jerry Cottonia. Sarjakuvapuolella ylivertainen oli (ja on yhä) Tex Willer, joka tulee minulle tilattuna edelleen. Upea hahmo!

    Viihdyttävin kirjasarja oli kuitenkin ehkä 3 Etsivää, joka oli monipuolinen ja jännä tuohon aikaan. Vieläköhän nuoriso sitä lukee...?

    VastaaPoista
  54. Deeku,

    hauska kuulla että lukupiiri kiinnostaa.

    Tuo Tervon Layla ei ole vielä ilmestynytkään, joten se kannattaa siirtää seuraaviin kierroksiin, ehkä jopa vasta marraskuun kirjoihin. Minullakaan ei ole Tervoa vielä. Teen luultavasti siirtomerkinnän lukupiirin blogiin viikolla.

    Kannattaa varata muuten myös Sofi Oksasen uusin Liian lyhyt hame. Se tulee myös lukupiiriin, ehkä jo seuraavalle lokakuun kierrokselle.

    VastaaPoista
  55. 3:a etsivää en muista, mutta minä luin Neiti etsivää. Ja sitten tietysti Viisikko-sarjaa, jossa lapsilla oli aina kauhean ihanat ja runsaat eväät seikkailuretkillään.

    Olen miettinyt, kärsikö kirjailija nälkää, kun hän kuvasi niin hartaasti niitä paahtopaistiviipaleita, kananmuna- ja kinkkueväitä ja olikohan siinä joitain liikkiöitäkin? Hedelmäkakkua ainakin oli.

    VastaaPoista
  56. Kuriositeettina mainitsen "Mr chigaco"-lehdet, jotka kertoivat lahjomattomien Eliot Nessistä, ne olivat ihan ykkösiä. Minä pöljä luulin, että ne ovat tosikertomuksia.

    Vuosia sitten olin kuskina yhdelle takarivin laulajalle, perillä yövyttiin hotellissa Turkkusen lähellä. Minä kyllä nukuin naama pöydällä jo koko esityksen ajan ja artisti alkoi siitä minulle piruilemaan. Minä ihmettelin, että mitäs sinä nyt, konsertti oli ehdottomasti parhaasi, jossa olen ollut.

    Takanapäin sitä vielä imitoin, otin niskavilloistani kiinni, nostin sormella nenääni pystyin ja lauloin jotain taivassinivalkoista.

    Hyvä, että kirjoja on monta, Sofiin en luultavimmatusti osallistu.

    VastaaPoista
  57. Sofi Oksanen on minulla "estolistalla", joten häneen en ryhdy. Muita voin valikoiden yrittää, mikäli eivät osoittaudu mahdottomiksi hankkia tai lukea.

    VastaaPoista
  58. Kolmet etsivät ja viisikot olen lukenut, tottakai.

    Viisikkoja on kuulemma nykyään muuteltu vastaamaan paremmin tämän päivän arvoja. En sitä ihmettele, jotainhan jokaisen on tehtävä.

    VastaaPoista
  59. Sofi on silti hyvä ottaa mukaan, luulen että kirjastaan monet innostuvat. Minulla vain on sellainen ennakkoluulo, etten kirjoistaan mitään saa.

    VastaaPoista
  60. Arvelen Sofi Oksasen aiheen kiinnostavan. Siinä on puhetta vihapuheesta. Haluan nähdä, mitä Oksanen sanoo asiasta, ja ennen kaikkea, miten hän sen tekee.

    Itse en ole syttynyt henkilökohtaisesti yhdestäkään Oksasen kirjasta, minkä olen aiemminkin sanonut. Hän ei ole minulle läheinen, ei sielunsisko, jos tähän vertaisi. Mutta minua kiinnostaa se hypetys, joka häneen sanataiteilijana kohdistuu. Onko siinä ylipäänsä kyse sanataiteesta vai jostakin muusta. Tätä haluan katsoa.

    VastaaPoista
  61. Nykyään aika paljon asioita sivuutaan ajatuksella, että ei tuota minua varten ole tehtykään, kohderyhmä on jossain muualla.

    VastaaPoista
  62. Jännä nähdä miten Oksanen (teidän tulkintanne mukaan) käsittelee vihapuhetta, nimittäin eräs syy miksi Oksanen on minulla "estolistalla" on hänen suomalaisiin miehiin kohdistamansa vihapuhe.

    Odotan kuitenkin, että Oksanen jäävää ja eristää itsensä vihanpuhujien joukon ulkopuolelle; sen roolin hän on varannut muille, tiedämme kyllä kenelle.

    VastaaPoista
  63. Deeku tuolla ylempänä arveli, tai ennakoi, että lukupiiri voisi lässähtää eliitin harrastukseksi.

    Epäilen, sillä täällä ei taida olla eliittiä juurikaan. Olen saanut sen käsityksen, että runsaskommenttiset blogit saattaisivat eliitin mielestä olla einesblogeja.

    Eikä lukupiiri kurkottele kuusta kohti. Eiköhän jutella vain rohkeasti omina itsenämme ja ajatuksella, että kirjallisuus kuuluu kaikille.

    VastaaPoista
  64. Romaanit sitäpaitsi ovat erittäin halpoja, kun vertaa koulu- tai kurssikirjoihin.

    VastaaPoista
  65. Hyvä, Riku!

    Tuo uusin Sofi Oksanenkaan ei maksa kuin 16 euroa ja risat. Montakos drinkkiä sillä baarissa saa? Tai montako tupakkiaskia tai huulipunaa tai Vuittonin laukkua?

    Kyse on valinnasta, ei yleensä rahapulasta. Ja kirjathan voi halutessaaan panna kiertämään - antaa muille tai myydä kirpparilla.

    Ikävää tietenkin on, että esimerkiksi lukion kirjat maksavat maltaita.

    VastaaPoista
  66. Meidän kylän kirjastotäti vahti, etteivät lapset lainanneet aikuisten osaltolta sopimattomia kirjoja. Siinä oli 9-vuotiaana miettimistä, että millainenhan kirja menee läpi... vähän sama fiilis kuin sitten 19-vuotiaana, että pääseeköhän kapakkaan kolmen keskarin kännissä.

    Mestarietsivä Kalle Blomqvist oli minunkin makuuni. Ihmekö tuo, näin myöhemmin ajateltuna, kun tietää millainen taitaja oli tekijänä.

    Ryöstetty Rasmus -elokuvassa on kohtaus, jossa Kallen ystävä, 14-vuotias tyttö, pelastaa Rasmuksen ja ottaa jostakin syystä jossakin välissä paitansa pois... Sitä katsellessaan muuan 10-vuotias Pikku-Tapsa kokee outoja tuntoja ja saa aavistuksen elämän tarkoituksesta.

    VastaaPoista
  67. Romaanit sitäpaitsi ovat erittäin halpoja

    Tästä tuli mieleeni, että elitismin vaikutelmaa voi tuo lukupiiri hälventää esim. ottamalla listoilleen Juha Vuorisen Romaanikerjäläinen -kirjan. Sen hinta on hulppeat 10€ sisältäen toimituskulut.

    Olen lukenut Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan ja se oli vallan mainio.

    VastaaPoista
  68. Jäi sanomatta, että minuakin tuo ikkunakuva miellyttää. Siinä on jotain salaperäistä... Melkein kuvittelee, että oikein tarkkaan katsomalla jossakin on heikko heijastus, jossa hyvällä mielikuvituksella näkee jonkun saaronin liljan riisuvan juuri laamapaitaansa...

    VastaaPoista
  69. Olen varmaan vähän jäävi arvostelemaan Vuorisen kirjoja, sillä olen tehnyt hommia hänen kanssaan.

    VastaaPoista
  70. Juoppohullun olen lukenut, jonkun toisenkin. Juoppis oli hyvä, nauratti, mutta toinen tuntui saman kelaamiselta. Eivät kai ne kaikki ole ihan samanlaisia?

    VastaaPoista
  71. Ehdotetuista kirjoista tulee lista sivupalkkiin, joten pannaan Vuorinenkin sinne Pekka Töpöhännän ja Peter Panin perään. Mielenkiintoinen lista aluillaan.

    Itse siis ehdotan vaikka nyt tuota Sofi Oksasen Liian lyhyt hame -kirjaa. Myös uusin mielensäpahoittaja Tuomas Kyrön satiiri, Kerjäläinen ja jänis on tulossa jossain vaiheessa. Siinäkin puhutaan romanikerjäläisestä.

    VastaaPoista
  72. Tapsalla on hyvä muisti, vai onkohan kenties hänenkin naisväellään laamapaitoja?

    Siis laamapaitaa mukavampaa asua ei olekaan, etenkään sellaista vanhanaikaista, jossa on kapea solmittava kiristysnauha kaula-aukossa. Siitä voi säätää dekolteensa annin.

    Ikkunakuvissa alkaa tosiaan näin elokuun iltojen tummuessa olla vähän tunnelmaa.

    VastaaPoista
  73. Mitähän lukija"eliitti"-ilmaisu pitää sisällään? Onko sellaista? Kuuluuko Sofi Oksasen kirjoihin niiden sisällön antaman tiedon vuoksi tykästynyt kuulua tähän "eliittiin"?

    Eka kertaa elämässäni kuuluisin siis mihinkään eliittiin jos näin olisi.

    Nyt minäkin luen Meriluodon Ailan päiväkirjoja, sitä koostetta, josta olette puhuneet kun olen itse ollut täällä kuusen takana hiljaa.

    Suhtaudun Meriluodon merkintöihin aikatavalla mukana eläen. Ei niissä mitään ihmeellistä sellaista ole, josta en ihmisluonnon kyseessä ollen perillä olisi. Naisistakin sen verran tiedän vaikka asiantuntija en väitä olevanikaan, että kaikki se, mitä heidän synnyttämissään, myöhemmin miehiksi kasvavissa pojissaan on (kaikista ei kasva), löytyy heistä itsestäänkin. Joskus ehkä käänteisesti, mutta kuitenkin. Myös seksuaalisesti. Mikään esilletullut tähänastinen ei minua ole hämmästyttänyt. Olen sivulla 215: 30.11.1995 "No niin, arpa on heitetty... ... ..."

    Mutta koska en ole vielä loppuun kirjaa tavannut, niin ei tämän enempää.

    VastaaPoista
  74. Riku, eikös juoppohulluus tarkoita saman toistoa: lasin pohjassa lukee aina "duralex".

    En ole perehtynyt kovin syvälle niihin kirjoihin, vain sen verran, minkä kirjakaupassa olen lukenut ja se riitti: yhden kirjan alusta n. 10 sivua ja sitten viimeisen. Enkä muistanut, kun ulos kävelin, mitä luin. Ja varmaan luulin käyneeninkin baarissa enkä kirjakaupassa...

    VastaaPoista
  75. Valto,

    eivät Vuoriset todella mitään syvällisiä pohtimisia ole, huumori on silti aina arvokasta. Minä en ole valmis sanomaan roskaksi.

    Juoppouden syvintä hulluutta, vähän samalla tavalla kuin muistan yhden oikean elämän juopon kertoneen, kuinka laski vanhempiensa kotona limonaateja viemäristä alas vaikka kuinka paljon, että sai pulloja palauttamalla vähän rahaa omiin harrastuksiinsa.

    VastaaPoista
  76. Iines, mielelläni osallistuisin näihin kirjoista keskusteluihin, mutta näyttää niin eläväiseltä elämäni ja arkeni/pyhäni, etten uskalla edes ilmoittautua tämän kummemmin. Ropsautan väliin sanasen kuin saunankiukaalle vettä jos sattuu siltä tuntumaan ja kerkeän. Eikä kaikki näy tykkäävänkään minusta vaikka luulin...:( (hah hah, minä mitään luule)

    Riku, ei varmaan roskaa ole nuokaan päiväkirjat, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, ei kirjoittaja oikeasti mikään juoppo ole, osaa vain eläytyä onnettomien osaan uskottavasti?

    Uskoisin, etteivät rapajuopot kykene kovin pitkästi edes juomisestaan kirjoittamaan. Joitakin kirjallisuuden historia tuntee, mutta aika pian heidät on maksakirroosi tms alkoholiin liittyvä vaientanut.

    Mutta hemmetin hyvä keksintö kirjailijan kannalta nuo juopon tekstit sillä aika tavalla tuntuvat myyvän. Eri asia se, lukeeko niitä kukaan muutaman vuoden kuluttua, mutta hälläpä väliä.

    Anosnyymi: Minkä "ilosi" pilasin? Onko sulla sellaisia?

    VastaaPoista
  77. Enrnst Hemingway oli rapajuoppo ja kovasti hän kuitenkin kirjoitti.

    On suorastaan hupaisaa, kun tuo tylsimys ensiksi mollasi Juha Vuorisen tuotantoa ja nyt kun asiantunteva Riku ei yhtynyt tylsimyksen kommenttin, niin johan vaihtui "pää" tuolla tylsimyksellä ja hän rupesi menemään myötäsukaan. Millaisia arvioita tuollaiselta venkslaajalta voi saada, siis oikeasti? Ei ainakaan arvokkaita.

    Ei kuule tarvitse olla rapajuoppo jotta voi kirjoittaa huumorikirjallisuutta rapajuoppoudesta, kuten Juoppohullun päiväkirja. Vuorinen on mielestäni muutenkin kova jätkä: Kun "oikeat" kustantajat eivät häntä hyväksy, niin kaveri kustantaa itse kirjansa. Hän on enemmän ja täydempi kirjalija kuin mitkään sofioksaset sun muut hammajaiset ja goottipeikot.

    Tylsimys on juuri sellainen kirjallisuuseliitin edustaja, joka lukee kirjoja pikkurillipystyssä. Kirjat pitää olla sellaiisia oikein taiteellista mongerrusta josta voi vallan hemmetin viisaana vaihtaa sanasen salongeissa.

    VastaaPoista
  78. Anonyymios: "Pauw! Pouw! Tsiuuuh! Tsing! Doing! Blamm! ..." (Teksti lainattu Rex Willerin kuplista jota kieltä luultavasti hallitset parhaiten?)

    VastaaPoista
  79. Huomenta kaikille! :)

    Iines, meilläkin oli kotona sellainen aataminaikuinen lääkärinkirja, joka oli täynnä värisyttävän karmeita, rakeisia valokuvia... Valittujen Palojen Kodin Suuri Lääkärikirja ei ollut pelottava, mutta Hyvin Kiinnostava. :)

    Meillä oli paljon kirjoja, eikä mitään sensuroitu; Rikhardinkadun kirjaston aikuisten osastolla sain käydä vapaasti heti kun osasin kävellä portaat toiseen kerrokseen. Luin valtavasti, noin nelisenkymmentä kirjaa viikossa - muistan luvun hyvin, koska en jaksanut itse kantaa kirjoja kotiin, ja kirjastoreissut tehtiinkin kultaisen isäni kanssa. Hän oli myös huolissaan siitä, että hajamielinen lukutoukkatytär hukkaa osan kirjoista omiensa joukkoon, joten hän pyysi minua kirjoittamaan listan kaikista lainatuista opuksista, ja käymään sen läpi palautuskassia pakatessa. Pappa oli hyvin järjestelmällinen.

    Olet ihan oikeassa siinä, että lasten kanssa olisi hyvä keskustella luetusta. Meillä ei muistaakseni kirjallisia keskusteluja käyty; äidillä oli hoitolapsia (pikkusiskoni kanssa oltiin hyvin touhukkaita tenavia, joten meissäkin olisi ollut käpälät täynnä); silloin kun oli aikaa, hän luki meille ääneen (vaikka osattiinkin jo lukea). Siinä yhteydessä varmaan luettua kommentoitiinkin. Isäni puolestaan rakasti leikkimistä, hänen kanssaan kaikki aika meni legojen ja autojen ja nukketalon kanssa puuhatessa... Toisaalta pärpätin silloinkin yhtä paljon kuin nyt, myös kirjoista, joten eivätköhän he olisi huomanneet, jos olisin johonkin traumatisoivaan törmännyt.

    Tapsa, minustakin Mestarietsivät olivat eroottisesti latautuneita - tosin en 7-vuotiaana tiennyt termiä tunteille. Eva-Lotta oli suuri idolini, halusin tulla juuri sellaiseksi kuin hän, sitten kun kasvan isoksi. Ja silloin kun leikittiin kotia, minun aviomieheni Kalle oli metsästämässä huippurikollisia sillä välin kun hoisin lapsiamme Floraa ja Elli-Nooraa.

    Riku, minulla on hyllyssäni Jalmari Saulin "Merten Huuhkajat - historiallinen seikkailuromaani". Siinä on kannessa purjelaiva ja tyrskyjä ja miekkoja ja vaikka mitä; näin äkkipäätään en muista sisältääkö tarina kovinkin paljon tyttöbakteereita. ;) :)

    VastaaPoista
  80. P.S. Itse asiassa yksi kirja oli sensuroitu: Jonathan Craigin dekkari "Valkoinen alushame". Kaikki muut dekkarit olivat vapaata riistaa, mutta sen vanhempani juhlallisesti kielsivät: en saisi lukea sitä ennen kuin täytän 13. Mikään kirja ei ole koskaan kiehtonut minua niin paljon; nimikin viittasi johonkin hurjan synnilliseen, ja kannessa oli huulipunalla tuhritut huulet... Totta kai olisin voinut lukea sen salaa (näin sen kirjastossakin), mutta olin kiusallisuuteen asti kunniantuntoinen lapsi. - Kaikki ne Annat ja Emiliat ja Pollyannat hyvin nuorella iällä ovat pilanneet minut lopullisesti. :)

    Kun sitten täytin 13, maltoin tuskin odottaa, että pääsisin kirjan kimppuun. Samainen kirja oli ollut Ainoa Kielletty myös isoilta siskoilta, ja hekin vakavina sanoivat ettei se totta vie sopinut pikkulapsille.

    Ja se kirottu kirja oli kurja floppi!!!! Olin lukenut huomattavasti paljon raaempia ja uskalletumpia kirjoja, puhumattakaan paremmista, minkä vanhempani hyvin tiesivät, ja kun sitten ärtyneenä menin olohuoneeseen kysymään, että mikäs siinä nyt sitten niin ihmeellistä oli (ajattelin, etten ehkä ollut tajunnut jotain nyanssia), molemmat repesivät nauruun, ja sanoivat, ettei mitään. Minä olin vain niin söpö kun olin utelias, ja jotain hauskuutusta pitää vanhemmillakin olla. Hmph!

    VastaaPoista
  81. Valto,

    olet huomattavasti tahdikkaampi kuin minä, kun et huomauttanut Anonyymille, että Juha Vuorinen nimenomaan vapaaehtoisesti on hakeutunut kustannusyhteistyöhön Sofi Oksasen kanssa. Näin olen lukenut. Hän ei mitä ilmeisimmin pidä Oksasta mitättömänä goottipeikkohörhönä.

    Ellei sitten "Juoppuhulluja" kirjoittavia Juha Vuorisia ole useampi kuin 1 kpl Suomessa. :)

    VastaaPoista
  82. Kuka on Rex Willer?

    VastaaPoista
  83. Anonyymi, Rex on tietenkin Willerin klaanin kantaisä; siitä tuo kuninkaallinen nimi. - Meinasin just lisätä, että blondikin sen tietää, mutta se olisi ollut tuhmasti sanottu; tyhmiä kysymyksiähän ei olekaan. :)

    Iines, sensuurista ja sen puuttumisesta perheessäni mieleeni juolahti muisto vuosien takaa. Oltiin maalla kesälomalla, ja olin lainannut pinkan kirjoja vuokraisäntämme teini-ikäisiltä tyttäriltä; olin sinä kesänä 8-9 v. Oli Viisikkoa (tosin luettuja, mutta tykkäsin ja tykkään lukea kirjoja uudestaan), pari dekkaria, ja yksi sellainen kioski"romanssi". Tarina kertoi hyveellisestä kaunottaresta, joka joutuu merimatkalla roistolauman sieppaamaksi. Olin n. sivulla 15 kun neito nostettiin pöydälle, vaatteet revittiin hänen päältään, ja kirjailija intoutui kuvailemaan kiivaasti kohoilevaa povea ym., tosin huomattavan graafisin sanakääntein. Kun seuraavaksi alkoi keskustelu lastiruumassa odottelevista kahleista, läimäisin kirjan kiinni. Olihan se jännittävää ja kiinnostavaa, mutta ennenkaikkea ällöttävää. Tiesin, etten ikinä saisi katsoa telkkarista sellaista leffaa, ja että olin liian pieni lukemaan yksityiskohtaista kuvausta sitomisesta ja joukkoraiskauksesta (ellei neitoa sitten ajoissa pelastettu, mitä hartaasti toivoin).

    Joka tapauksessa marssin lukupaikaltani majakan kupeesta äitini luo mökkiin, ja sanoin, ettei kirja ole sopivaa luettavaa minun ikäiselleni. "Selvä, Char, palautetaan kirja huomenna", virkkoi Mamma tyynesti ja jatkoi letunpaistoa. "Onhan sinulla jotain kivaa muuta luettavaa, kestää vähän aikaa ennenkuin iltapala on valmis?". Olin huojentunut ja vähän pettynyt yhtä aikaa - olisi ollut tavallaan kiva tietää, mitä kirjassa tapahtui, ellei se ällö-tekijä olisi ollut niin suuri...

    Sensuurin ja ohjauksen puute voi siis johtaa hyvinkin nuorella iällä itsesuojeluvaiston ja arvostelukyvyn kehittymiseen. - Romansseista olin toki kiinnostunut, väkivaltaisesta seksistä ei tuon ikäisten natiaisten kuulukaan tietää mitään. Kun kaikki oli periaatteessa sallittua, eikä ennakkosensuuria ollut, osasin itse määrittellä omat rajani.

    Kirjaan ei muuten vanhempieni kanssa sen koommin palattu; äiti varmaan kyllä kysyi, että miksi se ei sopinut minulle, ja kerroin lyhyesti alkujuonen kehittelyn. Mitään kielenlaksutusta ei seurannut - enkä tiedä vaikka vanhempani olisivat lukeneet sitä iltapuhteella. Ei se varmaan mitään hardcorea oikeasti ollut, vaikka lapselle se oli liikaa.

    VastaaPoista
  84. Mitä Vuoriseen tulee, olin hieman pettynyt kun kuulin, että Juoppohullun päiväkirja ei olekaan autenttinen.

    En oikein näe mieltä siinä, että juoppohulluus kuvitellaan, sillä siinä on juoppouden romantisoimisen vaara. Juoppohulluus on paljon syvempää kuin jatkuvaa humalassaoloa. Siinä mennään ja heitetään silmukka orren yli ja siitän kaulaan, jotta päästään eroon harhoista ja ahdistuksista.

    Tuo Oksasen ja Vuorisen pokkarikustantamo haluaa kustantaa ilmoituksensa mukaan riskikirjoja.

    VastaaPoista
  85. Char jälleen sekoilee; ei tässä ole missään vaiheessa ole ollut kysymys siitä, onko Vuorinen hakeutunut kustannusyhteistyöhön goottipeikon kanssa (vai olisiko se sittenkin kuitenkin ollut toisin päin?). Kysymys oli siitä, että Vuorinen kustantaa OMAT kirjansa.

    Goottipeikon onni ja tuuri (tuurista oli todella kysymys) oli tulla valituksi Finlandia-voittajaksi, mutta vasta tulevat, tämän jälkeiset kirjat kertovat onko hänestä mihinkään ja onko hänellä kantoa.

    VastaaPoista
  86. Anonyymi, jos kirjailijoista käytettäisiin sukunimiä, tiedettäisiin aina, kenestä on kyse. Nyt satunnaisen lukijan - ja minunkin - pitää miettiä, ketä tarkoitat. Nimittely on muutenkin ikävää, se ei kuulu hyvään keskustelukulttuuriin.

    VastaaPoista
  87. Char,

    kummastelen että puhut niin vuolaasti sensuurista ja sen puuttumisesta perheestäsi, ikään kuin jokin sensuuri olisi oletustila.

    Sensuuri tarkoittaa minulle todellisen tiedon panttaamista ja estämistä, salaamista. Ei se ole sensuuria, että pikkulasten silmiltä poimitaan seksuaalijulkaisut pois - en tarkoita nyt kirjaasi.

    En silti usko, että lapsi vahingoittuu, jos näkee vaikka vahingossa Jallun tai seksitarinan.

    Tulee tässä mieleen nuoruuteni hippiajat, jolloin radikaaleimmat sanoivat, että pikkulapsi pitää ottaa mukaan isän ja äidin seksihetkeen. Kertoipa muuan tunnettu partamies, miten heillä pannaan vauva isän selän päälle istumaan, että hänkin saa ratsastaa isän ja äidin tahdissa.

    VastaaPoista
  88. Olin aikeissa kertoa kirjasensuurista, jota isäni harjoitti, kun olin hiukan toisella kymmenellä. Nyt Iineksen kommentista huomaankin, ettei se ollut sensuuria, vaan jotain muuta. Sen uskon, että hyvässä tarkoituksessa isä piilotti minulta ja siskoltani Lempi Jääskeläisen kirjan Äyräpään kirkkopappi. En vieläkään oikein ymmärrä, miksi. Pelkäsikö hän meidän kiinnostuvan asioista, joita hänen mielestään meidän iässä ei vielä ollut hyvä ajatella? Ehkä niin. Muutoin hän ei koskaan puuttunut lukemisiini. Sain kantaa oppikoulun kirjastosta kasoittain kirjoja, eikä hän koskaan tarkistellut mitä luin.

    VastaaPoista
  89. Äh, Delilah,

    minusta vain sensuuri-sanaa käytetään liian hulvattomasti. Todellisen tiedon pimittäminen tai poisto on sensuuria, mutta ei lasten lukemisen lempeä ohjailu mitään sensuuria ole, vaan välittämistä. Lapsi saa olla lapsi ja turvata aikuiseen, ei lapsen tarvitse törmätä asioihin, joihin ei ole vielä kypsä.

    Sanotaanko niin, että seksijulkaisujen pimitys teineiltä tai isommilta koululapsilta on jo sensuuria. Siis en väitä, että näin on, vaan tämä on oma käsitykseni asiasta.

    Itse muistelen, että meillä piilotettiin Myklen Punaista rubiinia, kun olin hyvin pieni.

    Tuo Äyräpään kirkkopapin piilottaminen tuntuu hieman hupaiselta. Kaipa siinä oli vähän viriili pappi.

    VastaaPoista
  90. Delilah, hauskaa, että SINÄKIN huomaat kuinka kummallinen Iineksen käsitys sensuurista on.

    VastaaPoista
  91. Rex on tietenkin Texin kaksosveli joka hyppää tilalle kun pääsankari saa luodin olkapäähänsä -siihen samaan lihakseen, johon noin tuhannessa sarjakuvaruudussa aiemminkin on lyijyä kilokaupalla tunkeutunut pahojen ryöväreiden colteista. Ugh! (Pakkohan asian näin on olla, muutenhan ensi viikon sarjis jäisi J:n postilaatikkoon tulematta. Itseasiassa Texillä on näitä varaveljiä yhtä monta kuin Stalinilla oli ja nykyisin Kim Il Jongilla))

    VastaaPoista
  92. Jaa, mikähän se minun sensuurikäsitykseni oikein on?

    Minusta sensuuri on lähinnä painotuotteiden tai julkaisujen estämistä tai poistoa tai psykologisesti tiedon pimittämistä kohteelta.

    En pidä siis sensuuri-sanan käyttöä lapsen yhteydessä semanttisesti oikeana.

    Mitä muutoin lapseen tulee, viittaan eiliseen kommenttini:"Lapsen on hyvä lukea kaikkea, mitä käsiinsä saa, en estäisi mitään. Lapsen oma kontrolli jättää pois sen, mikä ei kiinnosta tai mikä menee yli ymmärryksen."

    Silti kannatan sitä, että aikuinen tietää, mitä pieni lapsi lukee ja katsoo televisiosta tai missäpäin internettiä surffailee.

    VastaaPoista
  93. Anonyymi, en minä Iineksen käsitystä kummallisena pidä. Uskon, että hän tietää paremmin ja on oikeassa.

    En ole sensuurisanaa koskaan oikeasti pohtinut. Sanojahan käytetään puhekielessä melko vapaasti, ilman että niiden perimmäistä ja alkuperäistä merkitystä tavoitellaan. Sanommehan huonolla tuulella ollessamme toista typerykseksikin sitä oikeasti tarkoittamatta.

    VastaaPoista
  94. Valto,

    hauska nähdä sinuakin pitkästä aikaa. Olet tainnut olla muissa hommissa, kun et ole blogiasiakaan päivittänyt.

    Olisi jännä nähdä, vieläkö tämä blogi linkkiytyy runsaana sinne uuden juttusi alle. Kemppisen blogiin lakkasi linkittymästä, kun poistin hänet hetkeksi sivupalkista.

    VastaaPoista
  95. Esimakua "Liian lyhyt hame" Maija Kaunismaan ja Sofi Oksasen yhteistyön hedelmästä:

    MUN VIKA

    Mä oon nussiva sika
    ja se on mun vika
    paha sika, nussiva sika
    kun mä laitan ruokaa
    sen on pelkkää pastaa
    tämän tytär on juntti ilman ruokatapoja
    tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä
    syntynyt pahaksi, luuserikasaksi
    äitiinsä tulevaksi siaksi

    mun ystävät on mun kanssa vain säälistä
    kukaan ei tykkää musta
    selän takan puhutaan
    jotakin voi estää
    voi mies parkaa
    juoppohuorassaan kun ite karkaa

    Sen henki haisee, hullun henki haisee
    sen henki haisee, hullun henki haisee
    sen henki haisee, hullun henki haisee
    mä en osaa kävellä korkokengillä
    niinkuin oikeet naiset
    joita sä näet kaduilla
    se on naisellista mitkä sääret
    sitä mittaa märkäkorva
    ei tule koskaan käyttämään

    osaat niin paljon kohteliaisuuksia
    en tiedä miten pää selviää
    joku päivä mä vien sulta lapset
    joku päivä mä vien sulta kissat
    joku päivä mä vien sulta kodin
    joku päivä mä vien sulta kaiken
    mita sulla on

    Tämä nussiva sika vie sulta kaiken,
    oota vain, kaikenjoku päivä kaiken
    tämä nussiva sika vie sulta kaiken
    oota vain, kaiken, joku päivä kaiken

    tämä nussiva sika vie sulta kaiken,
    oota vain, kaikenjoku päivä kaiken
    tämä nussiva sika vie sulta kaiken
    oota vain, kaiken, joku päivä kaiken

    VastaaPoista
  96. Iines,

    enimmäkseen ajattelin ääneen - en saanut yskän takia nukuttua yöllä, ja olen ollut hereillä viidestä. - Kuten Pappa-vainaa tapasi sanoa: tee mitä teet, Char, kunhan et ajattele. :)

    Minun lapsuudessani kavereitteni lukemisia vahdittiin tarkemmin kuin minun.

    Pointti, jota en näköjään onnistunut välittämään, oli se, että minua kannustettiin kaikkeen lukemiseen, ja oman arvostelukyvyn käyttöön. - Minua hiukan nuoremmat ystävät ovat lukeneet salaa esim. "Avalonin Usvia" ja "Angelicoja".

    Vanhempani olivat selkeästi vanhempia kuin muiden; sikäli olisi voinut kuvitella, että he olisivat olleet ahdasmielisempiä. Päinvastoin. Minulle siis vapaus oli tärkeää silloin; siksi se varmaan heijastuu puheissani nytkin.

    Ehkä tuo hippitaustasi (jota ihailen suuresti!) antaa maailmasta avaramielisemmän kuvan kuin mitä se poroporvalillisessa alemman työväenluokan/keskiluokan perheissä on ollut/on.

    "Sensuuri" on varmasti väärä sana, eikä varmaankaan sopivin sana kuvailemaan sitä ilmiötä, mihin olen törmännyt. Ja juu ei, minäkin pitäisin seksilehdet ja -jutut poissa muksujen silmistä; en liioin usko, että niistä sen suurempaa haittaa olisi. Ihan siksikin, että alastomuus ja seksuaalisuus on pienille lapsille yhtä luonnollista kuin hengittäminen; tuskin he traumatisoituvat pornoteollisuuden keinotekoisuudesta tai ulkonäköpaineista jonkun satunnaisen kuvan nähtyään.

    Sänkyyn en vauvaa ottaisi, silloin kun rakastellaan - se tuntuisi väärältä (tämä on se Hieno Syy), ja ennen kaikkea haluan keskittyä partneriini ja itseeni (oikeasti: itseeni ja partneriini, tässä järjestyksessä. - Olen tosi kiltti, mutta myös hurjan mielihyvähakuinen. Kauniisti sanottuna), kun tositoimissa ollaan.

    Piltin selässä keikkuminen haittaisi keskittymistä (tämä on se Oikea Syy). Plus että olen aika aktiivinen; kaikki se naperon siirtely ja nostelu hermostuttaisi ainakin minut; vauvan varmaan myös. Eli juu ei.

    Meitin vauva nukkuu omassa turvallisessa pedissään silloin kun aikuiset pitävät hauskaa; viereen saa oikein mielellään tulla, sitten kun me ollaan pariksi tunniksi tyytyväisiä. :)

    Ja juu, ollaan nukuttu pilttienkin kanssa yhdessä, vaikkei omia vielä ole. :)

    VastaaPoista
  97. Iines,

    enimmäkseen ajattelin ääneen - en saanut yskän takia nukuttua yöllä, ja olen ollut hereillä viidestä. - Kuten Pappa-vainaa tapasi sanoa: tee mitä teet, Char, kunhan et ajattele. :)

    Minun lapsuudessani kavereitteni lukemisia vahdittiin tarkemmin kuin minun.

    Pointti, jota en näköjään onnistunut välittämään, oli se, että minua kannustettiin kaikkeen lukemiseen, ja oman arvostelukyvyn käyttöön. - Minua hiukan nuoremmat ystävät ovat lukeneet salaa esim. "Avalonin Usvia" ja "Angelicoja". Vanhempani olivat selkeästi vanhempia kuin muiden; sikäli olisi voinut kuvitella, että he olisivat olleet ahdasmielisempiä. Päinvastoin. Minulle siis vapaus oli tärkeää silloin; siksi se varmaan heijastuu puheissani nytkin.

    VastaaPoista
  98. Delilah, ymmärrät varmasti paremmin, kun alat tarkkailemaan Iineksen sensuurikäsitystä siltä kantilta, kuinka hän estää julkaisujen esiin tuloa ja pimittää itselleen epämieluisaa tietoa, ts. estää sen julkitulon. Tarkkaile, Delilah, tätä ja pääset kiinni Iineksen sensuurikäsitykseen. Sehän tulee esiin siinä kohden kun Iines sensuroi, niin hän kiiruhtaa heti kohta kertomaan, että ei tuo ollut sensuuria. Naurismaan aitakin näkee että oli.

    Tarkkaile Delilah!

    VastaaPoista
  99. Ei yleisöä pidä syyttää siitä miksi hirviöksi Sofi Oksanen on itsensa luonut ja millaista sotamaalausta itse vapaehtoisesti pitää päällä, joka luo hänestä vastenmielisen ja likaisen kuvan, vaikka hän koittaakin olla geishamaisesti meikattu nukke. Jos hän olisi hiljaa ja liikkumatta hän menettelisi, mutta kuin tuo selfmade monsteri avaa suunsa, niin sieltä tulee vihapuhetta solkenaan. Hän on niitä uussuvaitsevaisia nääs.

    VastaaPoista
  100. Sänkyyn en vauvaa ottaisi, silloin kun rakastellaan - se tuntuisi väärältä (tämä on se Hieno Syy), ja ennen kaikkea haluan keskittyä partneriini ja itseeni, kun tositoimissa ollaan; selässä keikkuminen haittaisi keskittymistä (tämä on se Oikea Syy). Plus että olen aika aktiivinen; kaikki se piltin siirtely ja nostelu hermostuttaisi ainakin vauvan.- Ennenkaikkea minut. Eli juu ei. :)

    Vähän isommat lapset taas tosissaan haluavat tietää seksistä; meidän perheessä oli aikuisten kirjahyllyssä lääkärikirjojen lisäksi tuoreita julkaisuja nuorten seksuaalisesta kehityksestä. Pornoa ei ollut. Minusta se oli hyvä niin. - Jos palstan pojat ovat eri mieltä, puhumattakaan likoista: by all means! Saatte kaikki kaikessa rauhassa tykätä tai olla tykänneet pornosta; ei minulla mitään agendaa ole.

    Minun juttuni se ei ole, mutta en liioin osaa suoraan tuomita sitä. Vaikka ongelmia näenkin. - Vaan missäpä asiassa ei olisi ongelmia?! Pornon kieltämisessäkin on ongelmia.

    Minun kirjahyllyssäni on lääkärikirjoja, seksioppaita, kuvineen, samoin kuin paljon kirjoja raskaudesta ja synnytyksestä (minustahan piti tulla aktiivisynnytysvalmentaja). Minkä vuoksi naisten seksuaalisuus on yliedustettuna; tosi hyvää ja opettavaista kuvallista matskua löytyy myös. Paljon. - Jos erikoistun seksologiaan, kirjasto varmasti täydentyy Mies-kirjoilla.

    Yksi asia, ja toivon, ettette hermostu: lähes kaikki naiset, joiden kanssa olen puhunut, kokevat naisvartalon kiehtovammaksi, esteettisesti. Ei siis seksuaalisesti kiehtovammaksi, vaan esteettisesti.

    Voi johtua vauva-ajoista, että kaikki se pehmeys ja pyöreys sopii. - Älkää miehet hikeentykö: miesvartalo herättää taas meissä aikuisissa heteronaisissa seksuaalisia tunteita, ei vain esteettistä ihastusta. :)

    VastaaPoista
  101. Vuorisen "Juoppohullusta" tehdään elokuva. Elokuva kuvataan keväällä 2012 ja se tulee ensi-iltaan talvella 2012–2013.

    Juoppohullun päiväkirjaa on myyty noin 150 000 kappaletta. Vuorisen kirjoja on myyty yhteensä myyty yli miljoona kappaletta. Turun Linnateatterin Juoppohullun päiväkirja -näytelmää on esitetty yli 100 kertaa.


    Tuleekohan siitä juoppoutta romanttisoiva vai syvällisempi ja autenttisempi, leukakeinuun johtava eeppinen tosi-tv tarina?

    VastaaPoista
  102. Kaikki kirjani ovat vapaata riistaa kaikille, vauvasta vaariin. - 12 v-hoitotytölle vasiten lainasin "Avalonin usvat", vaikka olinkin hiukan huolissani siitä, mitä vanhemmat ehkä sanovat. - Kuultuani, siis, mitä muiden vanhemmat ovat sanoneet, Iines!!! Enkä vieläkään käsitä, että miksi!

    Hoitolapsen vanhemmat kiittivät kirjan lainaamisesta. :)

    Lähipiirissäni on perhe, jonka kasvatusperiaatteet ovat tiukat: on tyttövärit, ja poikavärit. Isä ja poika periaatteessa puuhailevat autotallissa miesten juttuja (eivät oikeasti, koska iskä ei ehdi, eikä poikaa hurjasti kiinnosta; autotalli kuitenkiin rakennettiin Miehille). Yritin piipittää, että minäkin tykkäsin auttaa Pappaa teknisissä hommissa kun olin napero - hah! Sepä hyödytti!

    Vaikka oikeasti osallistuin ja opin: muutama vuosi sitten Viikinsaaressa, Tampereella, sain märistä puista nuotion syttymään apunani A4-kokoinen paperi, joka löytyi repusta, sekä varatamponi. Repikää siitä, partiopojat! :D

    Äiti ja tytär lakkaavat varpaankynsiä, ja hössöttävät toppivalinnoista. - Paitsi että tyttö haluaa esittää miestä kaikissa näytelmissä, joita he tekevät, ja inhoaa sitä, jos joku vertaa häntä Disney-prinsessaan. Hän on mieluummin pankkirosvo, tai hirviö.

    Kun äiti hoksasi, miten uusi puhelin toimii, molempien vanhempien yritettyä turhaan monta kertaa (siis joku tietty toiminto; totta kai he soittaa osasivat), hän kilautti minulle tyytyväisenä: "... ja tänään sitten kysyn mieheltäni että mikähän toi nappula on, niin hän saa keksiä sen itse!"

    Voi veljet! Jos olisin mies, saisin sätkyn siitä, että minua kohdellaan kuin vauvaa; "tästä saat kivan oppimiskokemuksen, hani, ja saat jatkaa luuloa siitä, että olet fiksumpi kuin nainen. Et tietenkään ole, mutta saat luulla niin".

    Samainen perhe kielsi minua kertomasta lapsille, että miehet käyttävät kilttejä Skotlannissa. Olin lievästi sanottuna yllättynyt; lähes tyrmistynyt - taaperot olivat 2 v, eli en muutenkaan ollut ajatellut, että kansainvälisyyskasvatys olisi just silloin ajankohtaista.

    Että jos opittaisiin potalla käynnin salat ensin, ja ohjaamaan soseet leuan sijasta suuhun... :D

    Vanhemmat olivat kuitenkin supertosissaan: koska En Usko Sukupuolirooleihin, ja olen Feministi, he olivat varmoja, että alan hössöttää miesten mekkojen käytöstä jo muinaisessa Skotlannissa, kieroutan heidän poikansa näillä puheilla homoseksuaaliksi, koska sotken koko Maskuliinisen Seksuaalisen Identiteetin synnyn. I

    Iines, heillä oli suuri hätä!

    Huoh. - Helppoa oli luvata, etten puhu skoteista; parivuotiaitten taaperoitten kanssa aihe ei hetikään pulpahda pinnalle. :)

    Ja kaikkien lasten kanssa koetan noudattaa perheiden toivomuksia; helppoahan se on. - Vähän isommille lapsille, varhaisnuorille ja nuorille teen selväksi, että kannatan Setaa. Se avaa tien kaikenlaiselle keskustelulle, jota lämpimästi kannatan.

    Päinvastoin kuin Kiellettyjä Puheenaiheita! - Myös Kiellettyjä Kirjoja tuossa perheessä on; Avalon varmaan kelpaa (en nyt muista tarkkaan, mutta siinä taitaa joku hetero-suuseksi olla hurjinta! En tosiaankaan muista, enkä kyseistä raamattua ala nyt lukea tämän kirjoituksen takia; tästä ystävät taisivat kuitenkin aikoinaan tilittää), mutta seksuaalista identiteettiä pohtivia kirjoja minun tuskin sopii antaa. - Jos meinaan Braveheart mekkoineen on liian tyttömäinen. :)

    Ja nyt siis puhumme tästä vuodesta, Iines.

    Sensuuri ei ehkä ole paras sana. - Miten sinä kutsuisit sitä, että en saa sanoa, että erityisesti ennenvanhaan mekot eivät olleet vain naisten vaatteita, vaan myös uljaat soturit käyttivät niitä?! Perusteena se, että lapsen seksuaalinen kehitys häiriintyy, ja hänestä tulee homo, kun Gibsonkin kerta pukeutui mekkoon yhdessäkin leffassa?!?!

    Ihan kuin siis haluaisin sanoa!!! Olen pasifisti! Enkä ole kiinnostunut muista kuin oman Mieheni alusvaatteista. Tai niiden puutteesta!!! - Päinvastoin kuin yksi isosiskoni, joka yhden juhlatilaisuuden aikana yritti sekä johdatella keskustelua että kurkistella paikallisen skotin kiltin alle... Oy vey, what a hussy! :D

    VastaaPoista
  103. Olisiko Lauermalla mitään diagnoosia tähän?

    77 ihmistä Oslossa ja Utöyan saarella surmannut norjalainen Anders Behring Breivik saa vankilaan säkkikaupalla rakkauskirjeitä naisilta.

    Lähinnä kiinnostaa siis noiden naisten mielenmaailma ja väkivallan ihannointi.

    VastaaPoista
  104. No, nytkö sitä ollaan 50-kymppisinä genitaalit punaisen turpeina ja estrogeeniä tursuten. Sukupuolinen halukkuus neutralisoi vitsan pidätysvaivat ja lantion lihasten spastisuuden. Omat halut sallivat kaiken kattavat seksileikit sallittuine irstailuineen, mutta kumppanin halut ovat jo liian kovaa "pornoa".

    VastaaPoista
  105. Siis eihän "vauva isin selässä seksiaktin aikana"-ajatuksessa ole kyse vanhempien sallivuudesta, vaan lapsen turvallisuudentunteista. Ei ole sallivuutta ottaa lasta mukaan, vaan tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta lapsen tavasta kokea maailma.

    Kirjallisuudessa ja lehdissä on lukuisia itsekoettuja tapahtumakuvauksia siitä, että vanhempien seksi on pikkulapsesta ollut pelottava ja outo tapahtuma, joka ei selityksellä muutu yhtään turvallisemmaksi. Yleensä tapahtuma on koettu väkivaltaisena, isi tekee äidille pahaa, äiti huutaa ja kärsii.

    Lasta pelottaa seksitapahtumassa aikuisten muuttunut käytös, muuttunut persoona, vanhempien ilmeet ja voihkinat ja väliin huudotkin. Näissä asioissa ei siis ole mitään pahaa, päinvastoin - tunnen seurakuntani - vaan kyse on siitä, miten lapsi kokee asian. Lapsihan kokee lievässäkin humalassa olevan vanhempansa pelottavana. Persoonallisuuden hetkellinenkin muutos ahdistaa. Harva äiti tai isi saa orgasmia hymyillen lempeästi lapselle.

    VastaaPoista
  106. Anonyymit,

    tästä blogista poistetaan suoraan henkilöönmenevät nimittelyt ja ilkeilyt.

    Anonyymi viitanne Delilahille osoitetussa kommentissaan viestiin, jossa oli solvattu Jape-junttia. Olen tämän viestin poistanut tänään kahdesti ja poistan vastakin.

    Tässä blogissa ei nimitellä keskustelijoita.

    Ala-arvoisten henkilösolvausten poisto ei ole sensuuria, vaan blogin keskustelutason ylläpitoa. Sananvapauteen kuuluu myös vastuu. Vastuusta poikkeaminen on rikos sananvapautta kohtaan, ja rikkomusten poistaminen ei ole missään valtakunnassa sensuuria.

    VastaaPoista
  107. Kaikki kirjani ovat vapaata riistaa kaikille, vauvasta vaariin. - 12 v-hoitotytölle vasiten lainasin "Avalonin usvat", vaikka olinkin hiukan huolissani siitä, mitä vanhemmat ehkä sanovat. - Kuultuani, siis, mitä muiden vanhemmat ovat sanoneet, Iines!!! Enkä vieläkään käsitä, että miksi!

    Lähipiirissäni on perhe, jonka kasvatusperiaatteet ovat tiukat: on tyttövärit, ja poikavärit. Isä ja poika periaatteessa puuhailevat autotallissa miesten juttuja (eivät oikeasti, koska iskä ei ehdi, eikä poikaa hurjasti kiinnosta; autotalli kuitenkiin rakennettiin Miehille). Yritin piipittää, että minäkin tykkäsin auttaa Pappaa teknisissä hommissa kun olin napero - hah! Sepä hyödytti!

    Vaikka oikeasti osallistuin ja opin: muutama vuosi sitten Viikinsaaressa, Tampereella, sain märistä puista nuotion syttymään apunani A4-kokoinen paperi, joka löytyi repusta, sekä varatamponi. - Repikää siitä, partiopojat! :D

    Äiti ja tytär lakkaavat varpaankynsiä, ja hössöttävät toppivalinnoista. - Paitsi että tyttö haluaa esittää miestä kaikissa näytelmissä, joita he tekevät, ja inhoaa sitä, jos joku vertaa häntä Disney-prinsessaan. Hän on mieluummin pankkirosvo, tai hirviö.

    Kun äiti hoksasi, miten uusi puhelin toimii, molempien vanhempien yritettyä turhaan monta kertaa (siis joku tietty toiminto; totta kai he soittaa osasivat), hän kilautti minulle tyytyväisenä: "... ja tänään sitten kysyn mieheltäni että mikähän toi nappula on, niin hän saa keksiä sen itse!"

    Voi veljet! Jos olisin mies, saisin sätkyn siitä, että minua kohdellaan kuin vauvaa; "tästä saat kivan oppimiskokemuksen, hani, ja saat jatkaa luuloa siitä, että olet fiksumpi kuin nainen. Et tietenkään ole, mutta saat luulla niin".

    Samainen perhe kielsi minua kertomasta lapsille, että miehet käyttävät kilttejä Skotlannissa. Olin lievästi sanottuna yllättynyt; lähes tyrmistynyt - taaperot olivat 2 v, eli en muutenkaan ollut ajatellut, että kansainvälisyyskasvatys olisi just silloin ajankohtaista.

    Että jos opittaisiin potalla käynnin salat ensin, ja ohjaamaan soseet leuan sijasta suuhun... :D

    Vanhemmat olivat kuitenkin supertosissaan: koska En Usko Sukupuolirooleihin, ja olen Feministi, he olivat varmoja, että alan hössöttää miesten mekkojen käytöstä jo muinaisessa Skotlannissa, kieroutan heidän poikansa näillä puheilla homoseksuaaliksi, koska sotken koko Maskuliinisen Seksuaalisen Identiteetin synnyn. I

    Iines, heillä oli suuri hätä!

    Huoh. - Helppoa oli luvata, etten puhu skoteista; parivuotiaitten taaperoitten kanssa aihe ei hetikään pulpahda pinnalle. :)

    Ja kaikkien lasten kanssa koetan noudattaa perheiden toivomuksia; helppoahan se on. - Vähän isommille lapsille, varhaisnuorille ja nuorille teen selväksi, että kannatan Setaa. Se avaa tien kaikenlaiselle keskustelulle, jota lämpimästi kannatan.

    Päinvastoin kuin Kiellettyjä Puheenaiheita! - Myös Kiellettyjä Kirjoja tuossa perheessä on; Avalon varmaan kelpaa (en nyt muista tarkkaan, mutta siinä taitaa joku hetero-suuseksi olla hurjinta! En tosiaankaan muista, enkä kyseistä raamattua ala nyt lukea tämän kirjoituksen takia; tästä ystävät taisivat kuitenkin aikoinaan tilittää), mutta seksuaalista identiteettiä pohtivia kirjoja minun tuskin sopii antaa. - Jos meinaan Braveheart mekkoineen on liian tyttömäinen. :)

    Ja nyt siis puhumme tästä vuodesta, Iines.

    Sensuuri ei ehkä ole paras sana. - Miten sinä kutsuisit sitä, että en saa sanoa, että erityisesti ennenvanhaan mekot eivät olleet vain naisten vaatteita, vaan myös uljaat soturit käyttivät niitä?! Perusteena se, että lapsen seksuaalinen kehitys häiriintyy, ja hänestä tulee homo, kun Gibsonkin kerta pukeutui mekkoon yhdessäkin leffassa?!?!

    Ihan kuin siis haluaisin sanoa!!! Olen pasifisti! Enkä ole kiinnostunut muista kuin oman Mieheni alusvaatteista. Tai niiden puutteesta!!! - Päinvastoin kuin yksi isosiskoni, joka yhden juhlatilaisuuden aikana yritti sekä johdatella keskustelua että kurkistella paikallisen skotin kiltin alle... Oy vey, what a hussy! :D

    - Jokin sana, joka on parempi kuin sensuuri, löytyy. Ilmiö on olemassa.

    VastaaPoista
  108. Char,

    tuo kuvaamasi perhe ei ole tästä maailmasta, tästä ajasta, ja kuitenkin on. Tiedän, heidän kaltaisiaan on.

    En osaa sanoa, miten itse suhtautuisin. Luultavasti ottaisin vain etäisyyttä. Jos en voisi, en tahtoisi ainakaan valehdella lapsille ajatuksiani maailmasta.

    Vaikka on minullakin sukulaisperhe, joka on kovin erilainen kuin itse olen. Perheen pikkupoika sanoi paljon ennen kouluikää - kun kysyin sen typerän kysymyksen, että mikä sinusta tulee isona - että hän tahtoo ostaa osakkeita. Siis neli- viisivuotias napero. Itse luulin ensin, että hän tarkoitti asunto-osaketta. Edelleen perhe merkitsee puheensa etapit tavaramerkein, ikään kuin puhuisi koodikieltä: mennään Mersulla, ei kun Saabilla, ai sulla on toi pienempi iPhone, on kiva ajaa äiskän autolla ja panna vakionopeudensäädin käyttöön...

    VastaaPoista
  109. Delilah,

    kai jaksat kirjoittaa?!

    Tiedän, että ärsytän joitain ihmisiä. - Kilttinä en sano millaisia ihmisiä, muiden muassa!.

    - Ja ne muut kiltit ihmiset eivät koskaan sanoisi takaisin. :)

    Sinä olet niitä harvoja hahmoja, joiden takia perääntyisin palstalta. - Emäntämme Iines, tietty, totta kai.. Mutta sinä olet toisena. Jos sinä kokisit, että kommentoin niin väärin, että miettisit perääntymistä - no, tekisin sen ensin.

    Minusta on kivaa puhua täällä, mutta jos läsnäoloni saa sinut vaivautuneeksi, puhutaanko siitä ensin?

    Tykkään tästä palstasta, ja kirjallisuusklubi on minulle eka laatuaan. Ja sellaista haluan! :)

    Ole kiltti ja kerro, jos olen liian hyökkäävä (muuta en osaa olla muuta kuin olen). - Ja olisi niin kiva kuulua kirjaklubiin! :)

    Minä puolestani en jaksa kirjoittaa enempää; on kuuman mehun ja lääkkeen vuoro.

    Char

    VastaaPoista
  110. Jos joku luulee että että mun Jormani tarjoilee tattispalaa super paljon ja ihan kybänä, niin voin kyllä kertoa että enempäänkin olisi ihku paljon imua. Lapsista en nyt tähä väliin puhu mitään, mutta kyllä se on super kivaa, kun vaikka joka ilta voi olla ratsukko. Joskus mä jopa hyräilen kesken laukan sitä Badding Somerjoen säkeistöä ääneen, kun en kehtaa laulaa.

    Kello eteenpäin se vain tikitti,
    Lyyli mua kuin koppakossa hypytti
    Ouh

    Serkun mies on kyllä vähän kade mun Jorkulle, kun mä kyyditän sitä joka ilta, ihan joka ikinen ilta. Mun tätyy kyllä nyt kysäistä ihan pokkana ja suoraan onko tuo ratsuhomma jo mennyt hiukan överiksi. Mut toisaalta – mitä väliä – kehtaan jopa sanoa, mitä vitun väliä, must se on kivaa. Onhan siinä kyllä vuodatettu maitia ehkä tonkallinen, mutta se on kirnuttu voiksi samantien.

    Remonttihommista ja muttereista mä en tiedä mitään, mutta Jorkun herkkumutterille mä annan kyllä ihku haleja js pusuttelen aika usein. Aika usein hehkutan sen ihan sinipunaiseksi ja karkaisen saman tien. Pajahommista tiedän vain senverran, että hehkuvaa tankoa on heti päästävä takomaan ja kyllä sillä alasimella on taottukin.

    Ihkuja takomisia.

    VastaaPoista
  111. Char,

    sinä olet pulppuileva persoona, ja minä taas kirjoituksissani lakonisempi. Minusta on kuitenkin hauskaa katsoa, miten huimasti lennät ja toivon, ettei kukaan ampuisi lentävää alas.

    Anonyymeille sensuurinhokijoille lainaan tähän Julkisen sanan neuvoston evästyksen lehdille, näiden koettaessa suitsia vihapuhetta ja ilkeyksiä foorumeiltaan: "Julkisen sanan neuvoston mukaan alan eettiset ohjeet eivät uhkaa sananvapautta, vaan tukevat sen vastuullista käyttämistä."

    Olen samaa mieltä. Sensuurista puhuvat eniten ne, jotka eivät ymmärrä, mitä sananvapaus on: ei mielivaltaa, vaan vastuuta.

    VastaaPoista
  112. Pääsipä Iines itsekin tuossa 13.56 kommentissaan hiukan haukkumaan, mutta eihän tuo ole haukkumista - tietenkään - tosiasian sanominen.

    Anonyymi, joka kirjoitti Delilahille ei ollut sama kuin tuo solvaaja. Delilahille kirjoitti anonyymi ystävä.

    VastaaPoista
  113. Iines,

    toimin lasteni suhteen ammatillisesti. Kerron lyhyesti, mitä mieltä olen (mikä onkin haastavaa, kun seksuaalisuudesta puhutaan), ja tarjoan mahdollisuuden puhua.

    Olen myös harkinnut sitä, että tänä vuonna (voi, miten äpelöä tämä on!!!) ryhtyisin Isosiskoksi, täällä meillä. Likoille kaivataan aikuiskavereita - pojille varmaan kanssa.

    On varmaan parempi aloittaa tytöistä, ettei tule mitään rikosepäilyjä.. Tai ehkä ei!

    Kotipaikkakunnallani voisin sopia molempiin.

    Onko teillä kokemuksia?

    VastaaPoista
  114. Sofi Oksasen harkittu tyylikkyys on tietysti täydellinen vastakohta junttimaisuudelle. Punainen vaate on kuitenkin Oksasen feministiset näkemykset. Sosiaalinen taidottomuus on altistanut erään anonyymin osattomuuden tunteelle, jonka luoma vittuuntuminen on kyltymätön. Sen osittainen kanavoiminen persuiluun on osa kuulluksi tulemista.

    VastaaPoista
  115. Ok,

    taisin jopa tajuta.

    Char

    VastaaPoista
  116. "toimin lasteni suhteen ammatillisesti"

    Minkä ihmeen lastesi?

    VastaaPoista
  117. Sinulla ei nyt ole asiat kunnossa Char!

    VastaaPoista
  118. Anonyymi klo 14.45,

    kyllä minä teidät kaksi anonyymia erotan toisistaan, ja tiedän jopa tasan tarkkaan, ketkä kaksi siellä pussi päässä kirjoittavat.

    Teimme kerran yhden luokan kanssa kokeen, tai ei se koe ollut, vaan nimettömien koepapereitten takaisinjako. Jaoin kaikki nimettömät esseet oikeille henkilöille. Tunnistin vastaajat tyylistä, ja esseet olivat siis tietokonetulosteita.

    En päässyt solvaamaan, kun en sellaista harrasta. Kerroin vain, mitä jostakusta sanottiin. Siinä oli samalla peruste nähtäväksi.

    VastaaPoista
  119. Minulle lapset ovat myös ei-biologiset lapset.

    Ja juu ei, minulla ei ole asiat kunnossa: kerroinkin että minulla on vähintään keuhkoputkentulehdus, jos ei keuhkokuume. Ja juu, oikein yksityislääkärillä käyn. :)

    Mitäs vielä.

    Paitsi etten ole lukenut mitään vielä - vaikka aihetta olisi.

    Kun näin paljon puhutaan vaan siitä että ehhkä joskus puhutaan. - I'm just saying.

    Näyttää siltä, Iines, että saadaan keskustelu aikaan - jos vaan toistasataa viestiä tulee keksustelun keskustelun aloittamisesta!!!

    - Ja jos kaikki muut hannaa, ainakin minä puhun asiasta. - Siis kirjasta.

    Sain sen seutuvarauksena. :)

    VastaaPoista
  120. Sitkeä tautisi on ollut, Char. Olet jo pitkään potenut. Toivottavasti nyt alkaa helpata.

    Kyllä me varmaan saada kirjallisuuskeskustelu alkamaan hyvinkin. Minun Carlson-kirjani on luettu ja alustus tulee tuossa tuokiossa. Tapsa lupasi laatia Einesbaariin sen toisen alustuksen (Peter Peter), jos löytää kirjansa. Tervo näyttää siirtyvän, kun siitä on pitkät jonot ja ilmestymispäivä onkin vasta 2.9.

    PS Sinä anonyymi, joka postailet henkilökohtaisuuksia Einesbaariin, lopeta, sillä lukutaitoisena kai havaitset, että siellä puhutaan kirjoista, ei Iineksen sielunelämästä.

    VastaaPoista
  121. Nyt pannaan kyllä humpaksi!


    http://www.youtube.com/watch?v=LnWKUoSQUZs

    VastaaPoista
  122. Minusta porno on tylsää.

    Eikä alastomuuskaan niin viettelevää aina ole, sen toteaa kun käy saksalaisella nudistirannalla.

    Sensuuri ja lasten suojelu ovat todellakin eri asioita. Mutta kun nuoret äidit (yleensä ne ovat heitä) valittavat bussipysäkkien alusvaatemainoksista, niin mieleen tulee että eiköhän tässä suojella omia pikku estoja, ei niinkään pikkulapsia.

    Entäpä todellakin tämä:

    "Julkisen sanan neuvoston mukaan alan eettiset ohjeet eivät uhkaa sananvapautta, vaan tukevat sen vastuullista käyttämistä."

    Näin varmaan on tarkoitus, ja varmaan se tässä toimiikin, mutta silti ongelma syntyy siitä kuka määrittelee sen eettisyyden ja vastuullisuuden.

    On yhteiskuntia joissa ohjeet vastuulliseen käyttäytymiseen antaa patavanhoillinen uskonnollinen pappiseliitti. Meilläkin vielä sotien jälkeen eettisyyden määritteli patavanhoillinen porvarieliitti, rehtorit, tuomarit, piispat. Miten on nyt?

    Varmaan Kiinankin laissa on tällainen klausuuli:

    "Kansantasavallan ylimmän neuvoston mukaan kommunistisen puolueen eettiset ohjeet eivät uhkaa sananvapautta, vaan tukevat sen vastuullista käyttämistä."

    Kyse on siis siitä, kuka määrittelee vastuullisen käyttämisen.

    Tässä piilee pakkovallan piru. Olkaamme tarkkoja. On oltava oikeus sanoa ikäviäkin asioita ikävälläkin tavalla. Sisältö ratkaiskoon, ei oletettu tarkoitus.

    PS. Tämä ei sitten ole vihapuhetta, vaan avointa pohdintaa ilman syyttäviä tarkoitusperiä.

    VastaaPoista
  123. Tapsa,

    tuossa lainatussa lauseessa oli kyse nähdäkseni vain painetun sanan, lähinnä lehdistön keskustelufoorumien vihapuheen karsimisesta.

    On selvää, että vihapuheesta tulisi olla yhteiset käsitykset. Nyt onkin mielestäni tavoitteena luoda yhteisiä käytäntöjä, mutta kuitenkin niin, että lehdistön- ja julkaisunvapaus ei ole ylhäältä säädeltyä, vaan kukin foorumi saa täsmentää ohjeensa itse.

    VastaaPoista
  124. Char, olin maalla risusavotassa koko iltapäivän ja tulin vasta. Siksi hetkeksi vaikenin.

    En oikein ymmärrä kysymystäsi vaivaantumisesta. Mutta varovasti myönnän, että kirjoittelet välillä aika pitkiä kommentteja, älä loukkaannu. Tätä en olisi sanonut muutoin, mutta kun esitit kysymyksen suoraan. Kun kirjoittaa runsassanaisesti ja runsaasti, saattaa olla, että jokin tärkeä mielipiteesi jää huomaamatta sanapaljouden keskellä.

    En koe Sinua hyökkääväksi, olet aina puhunut ystävällisesti minulle ja mielestäni kaikille muillekin. En ole ihan varma, millainen persoona olet, mutta siitä olen melko varma, että olet hauska ja sosiaalinen ihminen, etkä halua loukata ketään.

    Lukupiiri oli hyvä idea, sehän on lähtöisin Sinusta. On mielenkiintoista kuulla toisten kokemuksia kirjasta, jonka itsekin on lukenut, ja niistäkin, joita ei ole lukenut. Hiukan jännittää, josko osaan itse sanoa mitään fiksua. Olen päättänyt, että en sano, ellei mitään tule mieleen ilman yrittämistä.

    VastaaPoista
  125. Hei haloo, enkös minä saanut framille itseänikään!

    Kun kerran esiinnyin tunnetulla nudistirannalla, biksussa. Vinkki naisille: Pidä jonkinmoinen uikkari päällä: miehet ovat lettuna.

    Olkaa muuten oma itsenne. - Enkä oikeasti pidä mitään mysteeriä: pitäkää kokouikkaria.

    Se on jänskintä. - Antakaa sopivan miehen kuoria. :)

    VastaaPoista
  126. Huomasin vasta, että Sinulla, Iines, on nimipäivä tänään. Paljon Onnea!

    VastaaPoista
  127. Menisin, Char, vieläkin pidemmälle:

    Kietokaa hiuksenne nutturalle ja napittakaa pusero kaulaan saakka. Antakaa helmojen heilahdella pohkeissa tai alempana. Elämänne mies rakastaa enemmän kainoa nilkkaanne ja korvalehteänne kuin anteliasta reittä ja rintavakoa.

    Kiitos, Delilah, huomasin asian vasta itsekin. Minulla on alakerran vessassa seinällä kalenteri, jota tulin vilkaisseeksi

    VastaaPoista
  128. Iines,

    saatat olla oikeassa.

    Ainakin se lisää jännitystä leikkiin. :)

    Mies tykkää siitä, kun olen kaulaan asti napitettu. - Tätä et tarkoittanut, mutta Mies kyllä tarkoittaa. Ja jos on kuuma päivä - antaa olla. Emme pidä pornopalstaa, eihän vaan. :)

    Onneksi emme kilpaile saman miehen huomiosta, Delilah. - Sinä voittaisit! Ilman vaiheita!

    Emmekä luojan kiitos kai kilpaile ainakaan Delilahin kanssa yhtään mistään - Delilah on niin super-suloinen, etten osaa kuvitella että Iines panisi meitä vastakkain. - Sori Delilah! :)

    Jos minä olisin mies, valitsisin sinut! :)

    Kuka vain mies valitsisi sinut, eikä Iines koskaan laittaisi edes leikillään meitä kahta vastakkain. :)

    - Iines tykkää minustakin vähän liikaa, se on se heitin heikkous; ei hän minua heitä susille, vaikka aihetta monesti olisi.

    Täällä ollaan.

    VastaaPoista
  129. Char, Sinähän hassuja juttelet. Tällä iällä ei kaipaa vieraiden miesten huomiota, oma kulta riittää. Se kai kuuluu nuoruuteen, että pitäisi olla kaikkien mieleen.

    VastaaPoista
  130. ps. Kun nuorena menee naimisiin sen oikean kanssa, kasvaa niin kiinni toisiinsa, ettei sinne kolmatta sovi.

    VastaaPoista
  131. Delilah,

    olet oikeassa! :)

    Enkä minä nuorena sopivaa löytänyt; en ainakaan vapaata.

    Eikä varattua sopinut mitenkään yrittää pyydystää.

    VastaaPoista
  132. En osaa muuta kuin yskiä. Pakko on!

    On kuumetta, ja tosi huono olo. - Jos jaksan, luen kivan lastenkirjan: siitä se mieli piristyy! :)

    VastaaPoista
  133. kyllä minä teidät kaksi anonyymia erotan toisistaan, ja tiedän jopa tasan tarkkaan, ketkä kaksi siellä pussi päässä kirjoittavat.

    Tokkopa tunnistat, tai no, ehkä tuon toisen voi tunnistaa, mutta minä menen täydellisesti incognito. Osaan varioida kirjoitustyyliäni ja -tekniikkaani tuhannella tavalla, siitä ei pääse jyvälle viestinnänopettajattaretkaan. Laaja ja lähes ylivertainen yleissivistykseni sallii minun ottaa kantaa keskusteluun tosiasiohin pohjautuen ja tämä on jo sinällään omiaan pitämään keskustelua yllä, kun taas solvuuseen sortuvat ovat yksipuisia, joiden pistot laimenevat itse omaan ohuutensa ja liukenevat pois.

    Pidän toki mahdollisena että viestinnänopettaja saattaa oppia tuntemaan luokkansa kirjoittajat tyylistä, mutta siinä onkin pitempiä kirjoituksia käytettävissä. Täällä blogeissa asiat on toisin, kirjoitukset on lyhyitä ja vaihtelevia. Lisäksi hän, joka on incognito, kirjoittaa sopivasti varioiden, jotta säilyy täysin tunnistamattomana.

    VastaaPoista
  134. Miten ihmeessä minä olen aina joutunut piireihin, joissa se valitsija on nainen?

    Kannatan nuttura-nappi-linjaa, jossa viettely alkaaa vilahtavalla pohkeella, hehkuu hillityssä hymyssä, kiihtyy katseessa ja kulminoituu kepeään kosketukseen.

    VastaaPoista
  135. Delilah: "Hiukan jännittää, josko osaan itse sanoa mitään fiksua."

    Allah taivaassa... ja minä menin lupautumaan yhden alustuksen tekijäksi tietämättä lainkaan, että pitää sanoa jotain fiksua!

    VastaaPoista
  136. Tapsa, mistä sinä nyt tuon fiksun tempasit? Sitä paitsi sinä olet kirjallisesti syntymäfiksu, et pääse sitä pakoon. Ja jos on kirjallisesti syntymäfiksu, osaa kyllä sanoa fiksuja.

    Ei Einesbaarissa tarvitse olla kraka kaulassa. Siellä voi olla sänki ja tupakki poskessa.

    VastaaPoista
  137. Osaan varioida kirjoitustyyliäni ja -tekniikkaani tuhannella tavalla, siitä ei pääse jyvälle viestinnänopettajattaretkaan. Laaja ja lähes ylivertainen yleissivistykseni sallii minun ottaa kantaa keskusteluun tosiasiohin pohjautuen ja tämä on jo sinällään omiaan pitämään keskustelua yllä, kun taas solvuuseen sortuvat ovat yksipuisia, joiden pistot laimenevat itse omaan ohuutensa ja liukenevat pois.

    Tjaah, niinhän sinä luulet. Tuossakin kirjoituksessa on kaksi sellaista kohtaa, joista ensilukemalta osaan sanoa, kumpi anonyymi olet.

    Sinä olet niitä helpoiten tunnistettavia, samoin on se toinen anonyymi. Yhdessä olette Pilli ja Pulla.

    VastaaPoista
  138. Sellainen ajatelmanen tuli mieleeni, että baarissa voisi alkuun olla mukana joku sellainen, joka löytyy internetistä, Gutenbergissa voisi olla joku soveltuva, mahdolliesti muuallakin.

    Tämä ajatuksella, että lisäisi osanottajia.

    VastaaPoista
  139. Guttaperkasta suomeksi löytyvien lista tässä.

    Vanhoja toki ovat, mutteivat ainakaan kaikki väsyneitä, on siellä kirjallisuutta maailmaltakin.

    VastaaPoista
  140. Tjaah, niinhän sinä luulet.

    Annan sinun mielihyvin säilyttää illuusiosi. Tämä tyydyttää minuakin.

    Tuossakin kirjoituksessa on kaksi sellaista kohtaa, joista ensilukemalta osaan sanoa, kumpi anonyymi olet.

    Jos viittaat kirjoitusvirheisiin, niin ne ovat bloggerin tuotoksia, eivät näppäilyvirheitä. On tunnettua, että blogger syö merkkejä ja hiukan sekoittelee niitä saaden lukihäiriöefektiä aikaiseksi. Tätä taustaa vastaen olen luottavainen sen suhteen, että olen tunnistamaton, ihan kuin Mustanaamio Kit Walkeriksi pukeutuneena.

    Sinä olet niitä helpoiten tunnistettavia

    Hahaa - johan on kasku. Menen ihan tärviölle kun naurattaa niin. Muistan senkin kerran kun kirjoitin runon Tuonelan virtaa pitkin sauvovasta Kharonista. Tuskinpa anonyymiä tuostakaan tunnistit.
    Toivottavasti sinulle ei ole tulossa syysflunssaa, kun "nenäsi" tuntuu olevan hiukan epäkunnossa nyt.

    VastaaPoista
  141. Hyvä ehdotus, Riku, pitää käydä läpi tuo lista päivänvalossa.

    Jäin kyllä nytkin hetkeksi plaraamaan Project Gutenbergin suomenkielistä luetteloa, joka on mittava. Siellä on muuten erikoisuuksiakin, oikein herkkupalojakin, joita ei ehkä kannata lukupiiriin ottaa, vaikeusasteen vuoksi. Tällaisia tarkoitan: "Läpi neekerien maan-osan by Rafaël Hertzberg" ja vastaavia 1800-luvun suomennettuja ihanuuksia.

    Klassikkoja kannattaa ottaa listalle ehkä mieluummin.

    VastaaPoista
  142. Tuossahan tuo linkki onkin, kiitos Riku, tuota juuri selasin suurella ihastuksella. Itse tykkään niistä hassuista vanhoista metsäläisten muisteloista ja muista. Klassikot olen melkein järjestään tenttinyt, ja aika suureen osaan en ole palannut myöhemmin. Muistan ne melko hyvin.

    VastaaPoista
  143. Huomenta, ja hei, samantien,

    olen menossa lääkäriin. Kamelianainen on oopperalavoilla ihana; livenä ei niin kiva.

    Iines, veikkaan, että kirjaklubisi ottaa tulta - näinkin paljon ollaan jo puhuttu siitä, että jatkossa puhutaan yhdessä ryhmässä kirjoista.

    Ja ennenkuin kukaan alkaa jänistää - minä varmaan peilaan kirjaa omiin kokemuksiini.

    Siitä on vaikea pistää huonommaksi.

    Nyt lähden lääkäriin; koettakaa pärjätä. :)

    VastaaPoista
  144. Iines,

    jos Hertzberg on kirjastojen varastoissa, lisää se listalle! :)

    Muuten, minua alkaa jänskättää, kun kerrot joka vaiheessa mitä kirjoja olet ruotinut! Olet epäilemättä ammattilainen, mutta minäkin haluaisin kuulua kirjaklubiin!!

    Enkä tiedä kirja-analyysistä hittoakaan. - Ohjaat toivottavasti keskustelua, mutta meitille tuo ammattilaisuuden korostus luo paineita.

    Onneksi näin blondina sivuutan paineet, ja lähestyn kirjoja omalla tavallani. :)

    VastaaPoista
  145. Char,

    en ole ollenkaan kirja-ammattilainen, en ole ikinä "ruotinut" kirjoja ammattini puolesta, mitä nyt keskustellut oppitunneilla. Eikä sitäkään kovin usein, sillä oppilaitokseni oli työkirjoitteisiin suuntautuva. En tunne siis "taidekirjan" ruotimisen tekniikoita sen paremmin kuin kukaan muukaan.

    Ei tehdä tästä nyt vaikeaa! Mehän olemme einesbaarissa, Esson baarissa, miten vaan, ja jutellaan siellä. Kai sinne joku filosofikin voi mukaan eksyä. Kyllä hänet sitten kiskaistaan maan pinnalle, että selitäpäs tuo suomeksi.

    Hyvä muuten, että tilasit lääkärin, olet kitunut kuumeisena taudin kourissa jo toista viikkoa.

    VastaaPoista
  146. Jos viittaat kirjoitusvirheisiin, niin ne ovat bloggerin tuotoksia, eivät näppäilyvirheitä. On tunnettua, että blogger syö merkkejä ja hiukan sekoittelee niitä saaden lukihäiriöefektiä aikaiseksi.

    Mutta se menee niin, että normihäiriötön huomaa nämä Bloggerin virheet ja korjaa ne. Harvemmin Blogger mitään tekee, kyllä se on se etusormi, joka sekoilee.

    Kirjoittajaa voi arvailla - jos tälle tielle lähtee - myös monesta muusta seikasta.

    Voi havaita ihmisen toleranssin laadun, voi havaita sen, miten ihminen suhtautuu muihin ja itseensä. Voi havaita sen, millä tavalla ihminen vastaa eriävään mielipiteeseen. Nämä tavat ovat pysyviä ominaisuuksia, ja ne säilyvät roolimuutoksissakin, jos rooli on vähänkin uskottava. Jos näitä asioita mennään muuttamaan roolileikeissä, roolin epäaitouden havaitsee ylilyönneistä.

    VastaaPoista
  147. Muakin jänskättää kirja-arvostelut aivan törkeesti. Luotan kuitenkin omaan intuitiooni ja valtavan monipuoliseen elämänkokemukseeni. Saatan kyllä avata sanaisen arkkuni joskus aivan ammolleen ja katsahdella asioita puolelta jos toiselta. Varsinkin siltä toiselta, sieltä nimittäin löytyy parasta osaamistani. Ätsh!
    Nyt on pakko käydä pisuttamassa välillä, ettei lirahda pikkareiden suojalle.

    No nyt voidaan jatkaa taas . . .

    Mihinkäs minä jäinkään . . tai mihin ne pikkarit jäivät. Joskus tulee niin hitsin hoppu pisulle ettei siinä hötsäkässä ehdi juurikaan pikkareita laskea vaan äkkiseltään etukappaletta vetää vähän syrjään. Jos sattuu just silloin olemaan stringit-päivä, niin se onkin tosi helppoa ja kivaa. En voisi kuvitellakkaan käyttäväni kireäkumppareisia punttialkkareita. Huh huh! Johan ne puristaa kavaljeerin rannettakin niin hitsisti. Mä olen siis kyllä aika kaukonäköinenkin joskus. Voi vitsi siis!

    On sekin jänskää kuinka se Allu (Aila Meriluoto) on minullekin kuin sielunsisar, se on niin ihkun pornokin, siis niinkuin plussana. Mutta se on tosi upeeta, että se sillä sai kuin saikin kompattua ehkä hipun puutteista fasaadissa. Mulla ei onnenpekkana ole sellaisia vajeita eikä puutteita, mutta en uskalla kyllä asettua Inkun enkä Dellun rinnalle niitä vertailemaan. Vai mitä tytöt? Musta on ihan tosi kivaa kun voi vielä tytötellä vaikka ikämittari pyörii kyllä jo punaisella. Kai teilläkin?

    Pojista en puhu mitään. Tai ehkä saatan sanoa ja sanonkin, Tapsa on niin ihkun turvallinen ja luotettava vanhapieru. Hyi! mitä te ajattelette, en minä sitä. Se vaan on koklannut niin paljon ja sillä on niin törkeesti matskua. Valtsukin on kyllä sellainen poppamies, että ihan värisyttää, siis kroppaa. Inkku kyllä kaitsee sellaista orhilaumaa, että olen sille vähän kade, enkä uskalla sille omaa kultaani edes vilauttaa. Se kyllä ottaa kenet se haluaa, ja se on vissin varmaa.

    Moikkulis taas.

    VastaaPoista
  148. Tapsa, Iines puhuu asiaa. Jos on syntymäfiksu, ei tarvitse epäillä kykyjään. Eikä kukaan, joka lupaa tehdä alustuksen, epäilekään.

    Teillä oli pari pärettä sitten kirjakeskustelu, jota oli mielenkiintoista seurata mutta johon ei tehnyt mieli osallistua. Yllättäen huomasin, ettei itselläni ollut mitään sanottavaa.

    VastaaPoista
  149. Pitäisiköhän perustaa vielä uusi ryhmäblogi, Char, Dellu ja minä Inkku? Nimenä olisi Ikä punaisella.

    Anonyymi, se, että anonyymien joukossa seikkailee tuommoinen kynäniekka, sekoittaa tietysti koko pakan ja antaa säihkettä koko anonyymiklaaniin. Teissä on Persoonia. Hieman vain harmi, että sinunkin säihkeestäsi menee osa harakoille, noitten muitten anojen harteille, ja he puolestaan saavat vähän anteeksi vittumaisuuttaan.

    Vaan kyllä minä nauroin, vaikka punttihousujani pilkattiinkin. Se vain, että ei punttihousujen lahkeensuussa nykyään enää ole kiristävää kuminauhaa, vaan sievä ja joustava pitsihörsy.

    VastaaPoista
  150. Iines, kannatetaan. :) Pistin pahuuttani hymiön, vaikka se tuntuu niin tyttömäiseltä, että alkaa epäillä kuuluuko sittenkään mainitsemaasi ryhmään.

    Olen lukenut aamutuimaan Peter Peteriä ja mielenkiinnolla odotan Tapsan alustusta. Jos tätä blogia ei seuraisi kirjailijan sukulaistyttö, saattaisi meikäläisellä paljonkin mielipiteitä Sannasta. Nyt täytyy pitää mölyt mahssa.

    VastaaPoista
  151. Ai, olenko minä turvallinen? Ja niin kovasti kuin olen yrittänyt olla ärhäkkä ja radikaali ja esittänyt rydmanilaisia persumielipiteitä muka ominani...

    Todellisuudessahan olen Leppäsen likan linjoilla, enkä tarkoita nyt Aunea vaan Tarua.

    VastaaPoista
  152. Palaan vielä punttihousujen käytännöllisyyteen.

    Nimittäin oli hauska havaita, että nuoreksi vihaiseksi mieheksi luulemani anonyymi (klo 10.20) kirjoitti, että punttihousujen lahkeensuussa on kiristävä kuminauha. Tämän tietää yleensä vai se, jonka ikämittari näyttää punaista.

    Entisaikaan nimittäin oli melko tavallista elää maaseudulla, jossa oli runsaasti lentäviä hyönteisiä, karjan houkuttelemina. Ellei housujen lahkeensuussa ollut kuminauhaa, hyönteiset ja hirvikärpäset olisivat päässeet naisten ja tyttöjen pikkuhousuihin lahkeensuusta, tuoksujen (silloinen hygienia oli mitä oli) houkuttelemina. Luultavasti tästä syystä keksittiin kuminauha puntinsuuhun.

    VastaaPoista
  153. Mutta se menee niin, että normihäiriötön huomaa nämä Bloggerin virheet ja korjaa ne. Harvemmin Blogger mitään tekee, kyllä se on se etusormi, joka sekoilee.

    Kun se ei mene näin, vaan niin, että Blogger sekoittaa niitä kirjaimia tuolla internetin "pilvessa", siis sen jälkeen kun viesti on lähetetty. Sitä tuotosta voi tarkstella sitten valmiina, eikä sitä voi korjata jos on tuntemattomana, kuten minä, liikkeellä. Jos on kirjutuneena, niin silloin voi tietysti poistaa vanhan kirjoituksen ja korjata uutta.

    Kirjoittajaa voi arvailla - jos tälle tielle lähtee - myös monesta muusta seikasta.

    Arvata voi, toki, mutta meneekö oikeaan? Siinäpä se. Yrittää toki kannattaa. Itse tykkään tosiaan vaihdella tyyliäni voimakkaastikin joten siten voi maksimoida tuntemattomuuttaan melko vaivattomasti.

    Voi havaita ihmisen toleranssin laadun

    Ammattini puolesta toleranssi on minulle tuiki tavallinen ja arkipäiväinen käsite ja työkalu. Viha- ja herjakirjoittelua kohtaan minulla on kylläkin nollatoleranssi - en siedä sitä yhtään.

    Toivotan sinulle onnea arvailuihisi, Iines. Ehkä joskus keksit missä jallu luuraa ;)

    VastaaPoista
  154. Mulla on jano

    Kuvaruutu loistaa ja mä istun tuolissain tän huoneen
    Näyttö väreilee ja lämpöään se hohtaa
    On jo kohta illansuu eikä mitään ehkä tulekkaan
    Iltapäivän raukeus hyvän tekstin romuttaa

    Mä kohta jaksa en se katkaisee mun pinnan
    Piirtelen, koska luulen, se helpottaa
    Nyt on iltapäivä, vain tyhjä ruutu eessäin on
    Siellä missä esseitä ei oo on kynä kirjoittamaton

    Mullon halu blogisi tekstii
    Mullon halu arvosteluu keksii
    Minun tylstynyt kynäni jo vatii tekstin kirvoittajaa

    kerto

    Kuka oikein sen kirja-arvostelun aloittaa?
    Kuka tulen tään rinnastani sammuttaa?
    Tää näennäinen sanailu alkaa jo vituttaa
    Sanomattomuutta ei voi opponoida ollenkaan

    Mullon halu blogisi tekstii
    Mullon halu arvosteluu keksii
    Minun tylstynyt kynäni jo vatii tekstin kirvoittajaa

    VastaaPoista
  155. Anolla on tuossa pari vakavaa kirjoitusvirhettä...

    Ihan huomiona vain.

    -Possessiivisuffiksi-

    VastaaPoista
  156. Mä saattaisin toivoa, että tuo nuorimies, joka anonyyminä Iineksen joskus jankkaa, pääsisi riisumaan minut täydestä tällingistä. Siis, eihän minulla tietenkään olisi, kuin ehkä muutamia hepeneitä, no mut silti. Vaikka olenkin kavaljeeriini koko tyytyväinen ja umpirakastunut, niin oli huippukiva katsoa, kuinka pitkälle tuo jankkuri (olipa kiva ilmaus) pysyisi relaamaan, ettei kangistuisi koko mies. Huippuvaikeaa se olisi kyllä minullekin. Mutta, ystävät, eri syystä tietenkin. Odotuksesta.

    Vaikka olenkin tottunut odottelija. Kerran nimittäin odottelin pannu kuumana, no kysymys ei tietty ole kaffepannusta, varttitunnin. Rakastettuni oli nimittäin renkaan vaihdossa, ja nyt ystävät hyvät, kysymys ei ole auton renkaista, vaan vaihto tapahtui kylppärissä. Olettehan joskus nähneet motskaritiellä räjähtäneitä raskaan kaluston renkaita. Kumin riekaleita hujan hajan ja saattaa joskus jopa aistia pientä kumin käryäkin. Uih! Taas ihan puistattaa ja tärisyttää.

    Tuo raskas kalusto ja logistiikka ala tuli mieleeni tuosta toiveriisujasta. Jotenkin pidin ihku kivana ajatuksena sitä, että intohimon liekin roihahdettua kundi vielä pystyisi rationaaliseen ajatteluun. Elikkäs viikkaisi joka pikku hepenen, pikkarit tasasivuiseksi kolmioksi, pushupit kupit sisäkkäin ja sukkanauhat kahden sormen ympäri pikkurullaksi. Logistiikkaosio olisi se, että ne asetettaisiin pukeutumispöydän viereen pallille, elikkäs siis jakkaralle.

    Mä kyllä napsahtaisin kuin sytkäri päälle melkeinpä pelkästä ajatuksesta.

    Napsutellaan taas!

    VastaaPoista
  157. Anonyymi,

    käsittääkseni, en ole varma, riepotat nyt samaa kohdetta, mikä ei ole enää hauskaa. En haluaisi poistaa iloitteluja, mutta jos osoite on ilmiselvä ja tulee sarjatulta, niin jotain tarttis kai tehdä.


    Kehotan siis jatkamaan harrastetta - lahjakkuus on ilmeinen - mutta energian voisi suunnata varmaan toisinkin.

    VastaaPoista
  158. Eikö olisi reilumpaa kirjoittaa nimimerkillä, jos sille ei ole kirjoituskieltoa Iinekseltä? Nimimerkin verran pitää uskaltaa seisoa sanojensa takana.

    VastaaPoista
  159. Siis, Delilah, täällä ei todellakaan ole kieltoja millekään kirjoittamiselle. Kuka tahansa saa kirjoittaa millä nimellä tai nimimerkillä vaan. En oikein edes ymmärrä puhetta kielloista kirjoittamisen tai sanomisen yhteydessä. En usko kieltoihin. Uskon ihmisen sisäiseen ääneen, en käskytykseen.

    Sen sijaan mitä tahansa ei voi kirjoittaa, sillä virtuaalissa on samat rajat kuin reaalissa - sananvapaus ei ole milloinkaan ollut mielivaltaa.

    VastaaPoista
  160. Iines, luulin, ettei Jape voi kirjoittaa omalla nimellään. Hän välillä kirjoitti ja sitten vaikeni. Eikä asia kuulu minulle, se on teidän välinen. Tarkotukseni oli vain äsken sanoa, kuten sanoinkin, että nimimerkin verran pitää jokaisen uskaltaa seistä sanojensa takana.

    VastaaPoista
  161. Voisi nykyään, jos tahtoisi. Uskon ihmisen kasvuun. Taannoinen tauko oli itseaiheutettu, eikä siitä nyt enempää. Onhan foorumeilla näitä taukoja, jos tavanomaisia nettikäyttäytymissääntöjä ei noudateta.

    Vaan huomenna päättyy kesä, on elokuun viimeinen päivä. Poimin tänään metsässä jo hiukan puolukoita, kun olin valokuvaamassa. Minulla ei ollut pussia mukana, ja löysin tattipaikankin. Ei muuta kuin lippis nurinpäin ja se täyteen tatteja ja muutama kourallinen puolukoita. Sain ilmaisen herkkuaterian.

    VastaaPoista
  162. Lääkärikin on vain ihminen, mutta hienoa että oikea diagnoosi löytyi toivottavasti myös hoito?

    VastaaPoista
  163. Mustaleski,

    hoidosta ei minun kohdallani ole hyötyä. Äänihuuliin suunnatut botuliinipistokset eivät tehoa minulla.

    PS Kirsti Ellilän uudessa teoksessa, Ristiaallokossa, on päähenkilö Auliksella tämä minun harvinainen äänisairauteni. Siinä on kuvattu hyvin myös tuo minun hoitoni. Paitsi ettei niitä pistoksia anneta suun kautta vaan kaulan lävitse suoraan äänihuuliin.

    VastaaPoista
  164. Miehillä on sentään yksi huuliongelma vähemmän.


    . . . mutta vakavasti puhuen:

    http://www.youtube.com/watch?v=KiUlZV6YDYM

    http://www.youtube.com/watch?v=jmXgxJJp2j8&feature=related

    VastaaPoista