Nuorena olin notkea: pääsin spagaattiin. Tosin siskoni väitti sen johtuvan lyhyistä ja tukevista kintuistani. Nyt en ole aikoihin kokeillut, enkä ole varma, pääsisinkö enää ylös, jos loksahtaisin spagaattiin. Kärrynpyörääkään en uskaltaisi heittää, sillä neljänkymmenen jälkeen lonkat voivat jo murtua. Minulla tämä neljänkymmenenjälkeisuhka on ollut jo jonkin aikaa, totta puhuakseni melko kauan. Lapsuuteni voimistelutausta on kuitenkin vankka ja vahva, ja luultavasti sitä sekä minulle syötettyjä Jekovit-tippoja saan kiittää rankani hyvästä kunnosta. Ikinä ei ole luuta murtunut. Ja aina on muistoissa se sininen kaksiosainen voimistelupuku, jonkalainen kaikilla luokan tytöillä oli. Se oli sitä paitsi ainoa malli, jota valmistettiin.
Laaksosen Sirpa oli vähän hankala voimisteluparina. Hänen oli vaikea pitää reisiä levällään, kun opettaja komensi meidät lattialle istumaan hajareisin, jalkapohjat parin kanssa vastakkain ja käsistä kiinni, veto taakse ja eteen tamburiinin tahdissa. Sirpalla oli nimittäin aina mustelmia sisäreidessä ja hän pyrki peittelemään niitä. Hän hikoili myös paljon ja punasteli. Hänen hiuksensa vapisivat, kun hän seisoi hiljaa edessäni vastavalossa. Minun oli pakko itsenikin pitää reisiäni vähän supussa, koska Sirpa ei avannut tarpeeksi. Silti mustelmat näkyivät selvästi. Mustelma-Sirpa.
En ehkä välittäisi puhua Sirpasta mitään, mutta kohtaan häntä silloin tällöin, koska hänkin elää edelleen Pikkukaupungissa. Kun hän kävelee Ronkanmaantietä pitkin, hän pitää kättään suun edessä ja katsoo maahan. Hänellä on huivi päässä, solmittuna leuan alta. Kun hän ajaa pyörällä, hän ei istu satulassa, vaan polkee seisten, aina ja ehdottomasti. Yks kaks kolm ja lepo, yks kaks kolm ja lepo. Kuin tamburiinin tahdissa. Me kaksi luokaltamme olemme jääneet Pikkukaupunkiin, muut luokkalaiset ovat isoissa kaupungeissa ja ulkomailla.
Vaikka käy täällä yksi luokkamme Birgitta, joka asuu Helsingissä. Täällä hän asui punaisessa mökissä, Tonttulan talossa. Hänestä on tullut kuuluisa, sillä hän esiintyy eräässä televisiosarjassa. Hänellä on ikäisekseen huomattavan kaunis jalannousu, sekin Hilma Jalkasen perintöä, tamburiininhelskeen muokkaamaa. Kutsuin häntä tavatessamme vahingossa roolinimellä, ja hän oli otettu, mielissään siis.
Vaan yksi ajatus ei jätä minua rauhaan: mitä jos menisin puhuttelemaan Sirpaa. Pysäyttäisin hänet, odottaisin että hän katsoo minua silmiin ja tunnistaa minut. Kysyisin, muistatko minut. Repisinkö auki jotakin, joka on nyt hallinnassa? Onko uteliaisuuteni vain itsekästä halua olla jalo ja auttavainen? Vai halua selvittää Sirpan mustelmien arvoitus? Pistää nokkani asioihin, jotka eivät minulle kuulu?
Vaan yksi ajatus ei jätä minua rauhaan: mitä jos menisin puhuttelemaan Sirpaa. Pysäyttäisin hänet, odottaisin että hän katsoo minua silmiin ja tunnistaa minut. Kysyisin, muistatko minut. Repisinkö auki jotakin, joka on nyt hallinnassa? Onko uteliaisuuteni vain itsekästä halua olla jalo ja auttavainen? Vai halua selvittää Sirpan mustelmien arvoitus? Pistää nokkani asioihin, jotka eivät minulle kuulu?
Mitäpä jos joskus kertoisit niistäkin luokkakavereistasi joita sinäkin joudut katsomaan ylöspäin.
VastaaPoistaEn katsonut ketään alaspäin, sillä minähän olin mielestäni kaikkein alin. Olin niin ujo, etten paljastanut edes opettajalle mm. sitä, että osasin lukea enkä juuri muutakaan. Tavasin jouluun saakka. Ensimmäiseltä välitunniltakin lähdin kotiin, mutta opettaja sai minut kiinni ulko-ovissa. Olin ehkä vähän ihmisarka. Ei semmoinen kuules katso ketään alaspäin.
PoistaTuo valokuva on hieno, sen dramatiikka sai minut hyvälle tuulelle, vähän tirskahdinkin.
VastaaPoistaNaisvoimistelu muuten on hieno laji, täytyy myöntää että nuorempana itsekin sitä harrastin; yy, kaa, koo, puuh, yy, kaa, koo uuh... - Miesvoimistelusta en välitä.
Kotikylään jäin minäkin, kun sain allergisen reaktion alituisesta muuttamisesta, jota lapsena jouduin harrastamaan faijan levottoman sielun takia. Kotikyläni sijainti tosin on sellainen, ettei mikään ole pakottanut muuttamaan.
Ei täällä ketään tunne, kaikki muut ovat kälviältä, uhtualta tai mouhitsalosta tänne muuttaneita. Kotopuoleen lomillaan, pääsiäisenäkin, matkustaessaan ne epäilemättä sanovat: "Mie budjaan iha siin stajin vieres, stajis on muuten kauheen isoi hyyssei ja starbui julkkiksii!"
Tuli mieleeni, että saattaisi täällä joku koulukaveri vielä asuakin, mistä minä sen tiedän, kun ovat jostain syystä muuttuneet ulkonäöltään aivan tunnistamattomiksi. Voi olla, että jos joku vanha luokkakaveri tulisi nykimään hihasta, pelästyisin ja parahtaisin: "Älä viitti isoisä!"
Dramaattinen valokuva olikin tässä ensin! Sitten vasta tuli tarina sen ympärille.
PoistaEnsimmäisen version lopussa koetin siirtää Hilma Jalkasta nykyaikaan mollaamalla lihavia teinipoikia, mutta ei siitä mitään tullut. Palasin sitten Sirpaan, jonka tarina on minusta vielä dramaattisempi. Mikä siinä on, että nuo mustelmat jäivät mieleeni. Sirpa on tuhat kertaa kiinnostavampi ihminen kuin lihava teinipoika, jonka tarina haukotuttaa.
Minäkin olen kauheasti ihmetellyt, että se luokkatoverini esittää sarjassa vanhaa rouvaa.
Real lifessä puhaltaa uudet tuulet niin voimakkaasti että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee:
VastaaPoistahttp://www.dailymail.co.uk/femail/article-2125028/Venus-Palermos-mother-Margaret-praises-15-year-old-daughters-obsession-looking-like-living-doll.html
Kertoisitko lisää, Pers Jalkanen! Millaiset uudet tuulet?
PoistaTytöt ovat kivoja
VastaaPoistaMua ennen koulussa kiusattiin,
kun en rahojani tuhlannut meikkeihin
pojat veti mua turpiin ja rikoi mun rillit
oli kavereilla kaikilla jamekset
joten minäkin ostin sellaiset
ylhäältä leveät ja alhaalta pillit
Persjalkainen
Vaikka mä olen persjalkainen
Minä olen persjalkainen
ja pojatkin sen huomaa.
nyt miehet perässäni juoksevat
heistä valitsen vain kaikkein komeimmat
joiden kanssa ajelen kun saan oman auton
tuntuu ihanalta huomata itsekkin
kuinka vaatteet tekevät snobbarin
kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton
Persjalkainen
Vaikka mä olen persjalkainen
Minä olen persjalkainen
ja pojatkin sen huomaa
Meilläkin oli savolaisessa tyttölyseossa ne kamalat haalistuneen siniset voimistelupuvut. Voi, kuinka inhosin niitä. Ikävät päällä ja rumat katseltuina. Voimistelunopettajamme oli hyvin iäkäs, ja voimisteluohjelma oli jostain1900-luvun alusta.
VastaaPoistaPikkusiskoni kävi lukion täällä Helsingissä presidenttiehdokas Pekan isän johtamassa Munkkivuoren yhteiskoulussa. Siellä oli kaikki modernia. Voimistelutunnilla tytöillä oli laihdutusjumppaa oppilaiden suosikkimusiikin soidessa.
Kamalampaa paikkaa ei koulussa ollut kuin tyttöjen pukuhuone! Siinä piti toisten nähden riisuuntua alusvaatteisilleen, minkä toimenpiteen nykyinen paljastusarvo voisi olla sama kuin se, että pitäisi luokan edessä riisua itsensä alastomaksi ja esitellä vaatteensa muille, ensimmäiset rintaliivit ja alaliivit ja ne vaaleanpunaiset punttihousut, jotka Kermisen Tuijalla vielä oli. Purskahti itkuun riisuessaan, eikä kertonut syytä, mutta punttihousuit sillä oli, kun muilla oli jo sellaisia lahkeettomia pikkuhousuja, joita nykyään nimitetään mummmonkalsareiksi.
VastaaPoistaSe sininen voimistelupuku ja valkoiset voimistelutossut kulkevat unissani vielä koululaukussani, tamburiinin helskeessä. Jokaikinen jumppatunti alkoi sillä, että kuljettiin ympyrässä ensin muutama kierros tamburiinin tahdissa ja sitten juostiin ja piti saada rytmistä kiinni. Moni pulskempi sekosi jalkoihinsa. Jossain vaiheessa voimistelutunnit muuttuivat sitten liikuntatunneiksi.
Se vielä, että joka voimistelutunti muutama tyttö istui aina korokkeella, kerran kuukaudessa. Siitä tiesi, että niillä on nyt kuukautiset!
PoistaMeillä oli ala-asteen kolmannella vanhahko voimistelunopettaja, joka paukautti tamburiininvarrella selkään jäykkiä tai voimattomia. "Kyllä teidänkin pitää taipua, jos minä voisin", taikasana "voisin", oli nimittäin tädillä aina hame päällä, joten ei voinut näyttää. "Kissa köyristää selkää, kissa notkistaa selkää" ja pam! tampuriininvarsi heilahti jos ei notkistanut tarpeeksi.
VastaaPoistaAlkulämmittely oli meilläkin samaa ympyrässä juoksentelua, askel hyppy hoettiin kotimatkalla opea matkien, kun juostiin ja hypeltiin kotiin.
Itselläni taisi olla sininen voimistelupuku noihin aikoihin, mutta se oli hieno, vaikka olikin isosiskolta peritty, ihan samanlainen kuin oikeilla voimistelijoilla. Meni pieneksi nopeasti ja sitten meillä olikin liikuntaa, ei enää voimistelua.
Voin sieluni silmin nähdä koko Suomen täynnä hikisiä voimistelusaleja, joissa tytöt juosta sipsuttaa tossuissaan nopeutettuna kuin vanhoissa elokuvissa ja tamburiini paukkaa...
Unohdin askel-hypyn! Sitä mentiin kuka mitenkin. Rytmitaju oli aika tärkeä, sillä jos ei pysynyt rytmissä, erottui porukasta. Oli muutama onneton, joka ei ikinä pysynyt.
VastaaPoistaKamalinta voimistelu- tai liikuntatunneilla oli joukkueisiin jako. Minusta se, että opettaja antaa oppilaan valita joukkueen kokoonpanon, pitäisi lailla kieltää. Viimeisiksi jääneille on nöyryyttävää tulla pakolla valituiksi.
Tuolla ylempänä Anna mainitsi laihdutusjumpan. Tätä harrastettiin yleisesti ja tehtiin aikamoista hallaa tyttöjen minäkuvalle. Sitäpaitsi voimistelu ei laihduta sinänsä ollenkaan, eikä nykyinen kuntosaleilukaan. Ainoa keino pudottaa painoa on syömisen vähentäminen ja valikoiminen.
En minäkään voimistelusta kauheasti tykännyt, vaikka nopea ja ketterä olinkin, mutta urheilutunneista pidin yhtä paljon kuin ainekirjoituksesta ja piirustuksesta. (Tämä ei ole ironiaa.)
VastaaPoistaMinä muuten inhosin äidinkielen tunteja lukiossa, ja etenkin ainekirjoitusta käsitteleviä tunteja. Annettiin mekaanisia ohjeita siitä, miten tulee kirjoittaa! Vikuroin omissa kirjoituksissani, en noudattanut ohjeita, ja lukion uusi opettaja laski numeroni kiitettävästä seiskaan. Hän lähetti aineenikin eteenpäin nippa nappa laudaturina, mutta se tuli takaisin maksimipistein, ja vielä plussa niitten päälle. En ollut siis ajatuksineni väärässä, vaan opettaja sai pitkän nenän kaavamaisine metodeineen.
PoistaKuvaamataito oli mieliaineeni, ainoa sellainen, ylipäänsä inhosin koulua. Hassua, että minusta tuli opettaja. Eikä ihan huono, uskallan sanoa.
Vaikka me leikittiin lapsena Tarzania ja kiipeiltiin puissa, pelkäsin jumppatunteja, jolloin piti hyppiä pukkien yli ja kiipeillä köysissä. En yksinkertaisesti uskaltanut juosta päin pukkia, joka seisoi kuin härkä edessä ja se olisi pitänyt ylittää, löysin aina itseni istumassa sen selässä ja olihan se häpeä. Ja toiset nauroivat.
VastaaPoistaKöysiin en pystynyt kiipeämään yhtään metriä, ja vaikka kaikki innostivat vieressä. Ei, ei, ei! En kestä ajatella miten huono olin.
Ei ihme, että minulla on niin heikko itsetunto, jumppatunnit murskasivat sen jalustan. Inhosin liikuntaa yli kaiken. Myöhemmin oli kausi, jolloin en ottanut yhtään turhaa askelta.
Nykyisin käyn sentään lenkillä ja uimassa melkein joka päivä. Mutta kun muistelen jumpan opea, joka oli poliisin tytär, pitkä ja kalsea komentaja, käy lävitseni kylmä tuuli ja hyvä etten vajoa polvilleni ja ala anella armoa. Menneisyys ja nykyisyys sekottuvat.
Liisu, hieno kuvaus jumppatunneista, niin tunnistettava. Tuokin, etttei päässyt köysiä ylös tai että jäi pukille könöttämään.
PoistaMikä siinä on, että jumppamaikat olivat aina niin tekopirteitä ja hengettömiä? Ja mikä siinä on, että nykyjumppamaikat ja urheiluihmiset ovat pahimpia bailaajia ja ryypiskelijöitä, pintaliitäjiä?
Minulla oli seinänaapurina liikunnanopettajapariskunta, ja lähetin hiljaisen kiirosrukouksen ylöspäin, kun he muuttivat seinän takaa pois. Lähes joka viikonloppu heillä oli kotibileet, ja musiikki soi seinien läpi pikkutunneille asti. Juhliva porukka koostui liikuntaihmisistä.
Abeina tehtiin jumppamaikasta kertova laulu, joka oli uudelleensanoitettu versio M.A. Nummisen Kumipallosta. Harmi kun en muista enää sanoja, mutta sen muistan että ei tykännyt.
VastaaPoistaKumipallona luokses pompin taas
Kumipallona luokses pompin taas
ja'ha'ha'hha
Mä olen, kumipallosi
sun leikki kalusi vain
Olen kumipallosi sen osan sinulta sain...
Opettajilla on liian harvoin huumorintajua!
VastaaPoistaOnko muuten M. A. Numminen Kumipallon alkuperäinen sanoittaja/säveltäjä? Eikö laulu ole vanhempi, jonkun Pirkko Mannolan tai Ann-Christinen alkujaan laulama?
Lukion liikunnanopettajani oli aivan mäntti. Kymmenen vuotta sitten sen näin ja esittelin itseni: "Kaurapuuroa en syö ikinä ja tupakkia menee kolme toppaa päivässä!" - Katsoi sillä lailla vinosti, kuin vain huijarit osaavat katsoa, vähän samalla mitaten onkohan tuo aggresiivinen. Minä vain hymyilin maireasti.
VastaaPoistaPeruskoulun puolella liikunnan numeroni oli jopa kiitettävä. "Plösö-Eson" (kutsun häntä tässä tuolla salanimellä) opetukseen jouduttuani laski aivan alas. Äijällä oli ollut sydäri, pelkäsi kuolemaa yli kaiken. Jollekin hikinörtti-jalkapalloilijalle antoi pallokaapin avaimen, sitä sitten potkivat aikansa ne, jotka viitsivät. Opettaja tuli jossain välissä käymään, hymyili suupielet korvissa: "Muistakaa syörä puuroa!" - katosi sitten jälleen.
Talvella kun ei ollut luistimia mukana, se käski kävellä jossakin hornantuutissa olevaan urheiluliikkeeseen. Siellä piti tarkastuspisteenä katsoa paljonko Karhun kevlar race-sukset maksavat.
Onhan se ihan selväkin, että puhelinkioskista kauppaan soitimme ja kysyimme hintaa. Joku väärinkäsitys siinä oli tai sitten se karhun maailman huonoimpien urheiluvälineiden myyjä tunsi Fisu-Esko Stignellin! Sanoi väärän hinnan ja molopää soitti äidilleni.
Minä sentään olin vain lukiossa, siitä joutui siihen aikaan maksamaankin. Fisu-Eso oli töissä ja sai palkkaa, vaikkei tehnyt mitään.
---tana!
Kata Kärkkäinen oli joitain luokkia alemmalla, sillä oli hammasraudat ja muistutti - , tai sitten ----!
VastaaPoistaOli kuulemma ollut katsomassa, myöhemmin kuulin, kun pelasimme lentopalloa opettajia vastaan ja voitimme! Tai minä en kyllä pelannut. Minulla on vieläkin tallessa pelin mainos, johon mainoksiakin myytiin. Minut oli siihen merkitty valmentajaksi(coach), kun en osanut pelata riittävän hyvin joukkueeseen päästäkseni.
Opettajat osaavat olla myös ovelia. Oppilaitten juoksuttamisessa jonkin muka tärkeän tiedon perään he ovat mestareita. Tuo Karhu-episodi on paatuneen opettajan selvä tunnusmerkki. "Kolme kertaa koulun ympäri" on myös kiva tehtävä tai "Juoskaa rautasillalle ja takaisin"!
VastaaPoistaKepulein opettaja meillä oli luonnonhistorian maikka, joka pyysi oppilaita tuomaan kouluun appelsiinin ja hedelmäveitsen - todella, terävän veitsen. Opetti sitten, miten appelsiini tulee kuoria oikeaoppisesti. Kuorimisen päätteeksi kuului tarjoilla opettajalle appelsiinilohko. Omaa appelsiinia opettaja ei demonstraatiossaan käyttänyt. Parhaimmillaan hän sai 25 - 30 appelsiinilohkoa syödäkseen/havaintotunti, ja tunteja oli usealla rinnakkaisluokalla. Siinä tuli päivän C-vitamiinintarve tyydytettyä hyvinkin.
Tämä opettaja oli muutenkin vähän originelli, oli usein koulussa vellit rinnuksilla ja rasvatahroja leninkinsä dekolteessa. Vaan kyllä mekin jekutimme häntä. Pyysimme häntä aina tunnnin alussa kertomaan ulkomaanmatkoistaan, joita hän oli tehnyt runsaasti. Tunnista saattoi hyvinkin kulua ensimmäiset 30 minuuttia leppoisaan kertomiseen, jolloin suurin osa veteli sikeitä.
Saksan opettaja meillä oli sellainen, että siitä toisinaan näki, ettei tänään huvita. Tai sitten olimme jotenkin aikataulusta edellä. - Silloin se käytti koko tunnin johonkin höpötykseen, se oli paljon mukavempaa kuin "arbeit macht frei" ja "zillernzallern machten möller ganzen haben".
VastaaPoistaMinä siitä kerroin sellaisia juttuja, että sen lapsilla on jofa-kypärät päässään, ihan kuin jääkiekkoa pelaisivat! - Muuta puolustusta en jälkeenpäin keksi, kuin että se nauratti aivan kipeästi.
Opettajat olivat yleensä ottaen suuria persoonia, jokaikinen, ja muistan heitä kyllä kunnioituksella, jokaista. Tuona aikana opettaja oli paitsi viisas myös auktoriteettitietoinen ja lisäksi erinomaisen hyvin toimeentuleva. Ei tullut mieleen epäillä tai pilkata opettajaa, vaikka millainen resupekka reppana siellä kateederilla olisi paasannut. Jos oli omituinen, sille annettiin korkeintaan asiantilaa kuvaava lempinimi, kuten vaikka Muumi.
VastaaPoistaMinua muuten kutsuttiin yleensä etunimellä tai sen muunnoksella ja sitten sukunimellä, niin kuin useimpia. Jossain vaiheessa korviini kantautui kuitenkin nimi "Pamela" enkä oikein tiedä, mistä hyvästä se tuli.
Mitä väliä?
VastaaPoistaMuistan Setälän Ritvan, sekä Arjan
isojen etuhampaiden risaisen harjan
sen käheän äänen ja keinunnan muun
ja Ritvan, sen myrtyneemmän suun.
Muistan Lehtisen Raijan ja sen, Jukan
että, "Ohkaisen hapanleivän", valkoisen tukan
Sirpan, joka laihdutti, otti perseestä eron
kärsi siinä painoindeksikin, melkoisen veron
On Laaksosen Sirpalla pamahtanut kaikki reisille
elämän kolhut ja koulut niinkuin, sille Maaritille
Marja-Liisa hingutti sormellaan reisiensä väliä
kasvot punaisena, sanoi, ei hyvälle häviä
Mallu rankalaiset kierrätti, pimpsassaan uitti
keräsi taskuunsa sormukset, unohtui kuitti
suudelmia vaihdettiin luistellen joen jäällä
mitä tuntisinkaan, tohtorinna, tällä "päällä"?
Juhlapyhät saavat kojootitkin kovin levottomiksi, ulisevat ikävää oloaan.
VastaaPoistaPamelan tarkistin juubituubin Jaakko Tepolta, selitys lienee, että oppilaat tykkäsivät.
No jaa, otin sen kyllä kohteliaisuutena! Meillä oli kiltit ja mukavat oppilaat noin kokonaisuutena arvioiden. Joukossa oli tietenkin jos jonkinmoista vilperttiä, niin kuin pitääkin. Vilpertit taisivat kyllä etenkin näin jälkikäteen muisteltuna olla kaikkein lysteimpiä. Kiltit tytöt ovat minusta aina olleet vähän pitkästyttäviä opettajan horisontista katsottuna.
VastaaPoistaAnonyymi, olet sinä melkoinen runoniekka. Sulkakynäsi laulaa kuin trubaduurin torvi.
Niin väkevä ja lähes pastoraalinen runo kuin "Mitä valiä" on, ei ole voinut syntynyt ilman väitöskirjatasoista kohdeaineiston tuntemista. koska sen jokainen lause on yhtä monikerroksellinen ja merkityksellinen, kuin Kuutti Lavosen Tyrvään kirkon lehtereiden "Via Crucis" -maalaukset. Niistäkin, jokainen on kuin pienoisnovelli tai kuvakertomus.
VastaaPoistaOn toki ymmärrettävää, pitkäperjantai huomioonottaen, että jotkut kiirehtivät pesemään kolmannen osapuolen jalkoja, koska aasinsillat rillumarei kulttuurista youtube -klikkeihin eivät altista pitkäaikaisessakaan käytössä analyyttisempään pohdiskeluun. Toki pelkkä runoon pohjaavan aineiston pintapuolinen lukukin olisi antanut tuoreen ja kestävän pohjan syvemmälle pohdiskelulle.
Dolo Rosa,
VastaaPoistaviikinkimytologiaan viitaten - kun sudet saavat Auringon tai Kuun kiinni, on seurauksena pimennys. Näin on minusta runonkin. Se on paras sellaisenaan, ilman annettuja tulkintoja.
Vaan mikä estää sinua itseäsi tulkitsemasta tuota pastoraalista väkevää runoa?
Blogihistoriasta toki löytyy monenkin "väkevän" runon pohjaksi aineistoa riittävästi. Vihjeenomaisiksi esimerkeikisi riittänee asiaan perehtymättömille muutama autenttinen otos:
VastaaPoista"Muuan Setälän Arja, joka puhui käheällä äänellä ja jolla oli risareunaiset isot etuhampaat, keinutti itseään hymyillen suu korvissa ja sanoi, että appelssiineja."
"Ja Ritva - kuka hän oli? Hän oli Arjan vanhempi sisko, joka myös sanoi saaneensa appelsiineja lahjaksi."
"Tästä puhelimesta soittelimme häirikköpuheluja Lehtisen Raijalle, koska hän seurusteli yhteiskoulun komeimman jannun kanssa. Muutimme ääntä, mörisimme puhelimeen ja saimme Raijan kysymään, että onksiell Jukka vai kuka. "
"Neljässäkymmenessäneljässä kilossa perse ei enää näkynyt, peilattu sivukuva oli kumpareeton, ja Sirpa oli onnellinen."
"Laaksosen Sirpa oli vähän hankala voimisteluparina. Sirpalla oli nimittäin aina mustelmia sisäreidessä ja hän pyrki peittelemään niitä."
"Kuuntelin oven takaa oppituntia. Luokalla oli yksi ohuthuulinen laiha valkotukkainen poika, joka odotti aina pysäkillä bussia. Kutsuimnme häntä yhden Sirpan kassa Ohkaseksi hapanleiväksi. Punastuin usein, kun ajoin pyörälläni Ohkasen hapanleivän ohitse hänen siinä seisoessaan."
"Kaikista meistä tuli sitten jotain, sillä meidät pantiin oppikouluun, paitsi Maaritista ei, se meni rappiolle Ruotsissa"
"Olen kokeillut, miltä tuntuu, kun käden panee housuihin, seisoo seinää vasten ja hinguttaa sieltä alhaalta. Marja-Liisa tuli ihan punaiseksi ja sanoi, että näin tekee hyvää."
"Paikka oli sama, jossa Mallu syötti minulle pimpsassa, siis omassaan, uittamiaan ranskanpastilleja, oltuaan meillä lomalla."
"Me pihistimme Mallun kanssa myös karkkeja karkkikaupan tiskiltä, ja Mallu, nykyinen kasvatustieteiden tohtori, varasti kemikaliokaupasta kourakaupalla sormuksia. Emme koskaan jääneet kiinni, paitsi Mallu sormuksista, kun joku sormuksen saanut kanteli."
"Mallun kanssa luisteltiin joen jäällä ja harjoiteltiin suutelemista ja ihmeteltiin, että se ei tuntunut miltään. Harrastimme myös pienimuotoisia myymälävarkauksia, eli panimme taskuumme tikkunekkuja ja pieniä suklaapatukoita. Mallu varasti myös kemikaliokaupan rihkamasormuksia, joita jakoi luokkalaisille ystävyydenosoituksina, kunnes napsahti kiinni."
Olen otettu, että joku lukee minua näin perusteellisesti!
VastaaPoistaHuomaan kuitenkin, mikä vaara toisiinsa liitettyihin sitaatteihin sisältyy. Lukija kokee ne yhdeksi tarinaksi, ja näin esimerkiksi yltä välittyy kuva yhdestä Sirpasta.
Keksiessäni nimiä oikeitten nimien tilalle huomaan suosineeni Sirpa-nimeä, ja se on tuossa yllä kolmella eri henkilöllä. Vain perse-Sirpa oli oikeasti Sirpa.
Minä en kirjoita siis yhtenäistä tarinaa, vaan välähdyksiä pimeästä. Kullakin keksimishetkellä nimeksi tulee se, mikä ensin tulee mieleen. Oikeita nimiä välähdyksissäni ei toki ole.
Tänä pääsiäisen aikana minua on jostain syystä liikuttanut kovasti Belgiassa hakattu bussikuski, joka sittemmin kuoli vammoihinsa. Nythän koko Belgiassa käsittääkseni julkinen liikenne seisoo, koska turvallisuutta ei voida taata. Miten solidaarista, miten upeaa! Ei väkivallalle, ei nuorille hunsvoteille, jotka pystyvät hakkaamaan ihmistä!
VastaaPoistaSuomessakin pahoinpideltiin bussikuski tajuttomaksi ja aivovammaiseksi, kun hän pyysi paria nuorta siirtymään bussin edestä pois, jotta bussi pääsisi lähtemään. Menikö Suomen liikenne lakkoon? Välittivätkö ihmiset ylipäänsä ollenkaan? Eipä juurikaan. Suomessa pannaan kaikki syrjäytymisen piikkiin, ja tekoa kuin tekoa seuraavat päätäsilittävät puheet siitä, miten yhteiskuntaa tulisi muuttaa, jotta näillä potkijapojilla olisi lokoisammat olot. Mikähän oli poikien tuomio?
Iines, kysyt, välittivätkö ihmiset ylipäänsä ollenkaan. Toki ihmiset välittivät yhtä lailla Suomessa bussikuskin kohtalosta kuin Belgiassa, niin uskon. Paljon siihen aikaan puhuttiin asiasta.
VastaaPoistaKasvatus toisen ihmisen henkiseen ja fyysiseen kunnioittamiseen pitää alkaa kotoa. Se pitää oppia jo lapsena omilta vanhemmilta. Lapsena rakkautta ja kunnioitusta saanut nuori ei vartuttuaan hevin kajoa toiseen.
Kaunistahan se on, jos välitetään, mutta toivoisi sen yltävän tekoihin saakka. Belgiassa tuntuu olevan itsestäänselvää, että työtään tekevää ihmistä ei voi mennä noin vain hakkaamaan. Koko maa on valmis lakkoon.
VastaaPoistaMeillä on sen sijaan hakkaajien puolustaminen hirveän voimakasta, se on ikään kuin yhteiskunnan vika, että joku ajautuu hakkaamaan. Oikeudessa nämä hakkaajat esiintyvät pussi päässä, mitä pidetään luonnollisena käyttäytymisenä.
Sama on ärsyttänyt itseäni. Liekö puolustusasianajajat neuvoneet syytettyjä peittämään päänsä, jotta muodostuisi kuva ihmisestä, joka häpeää tekoaan.
VastaaPoistaMeilläkin kyllä oltiin tuohtuneita Elielinaukion bussikuskin pahoinpitelystä. Hesarikin revitteli maahanmuuttajataustaisten bussikuskien ahdisteluista aukeamakaupalla ja pääkirjoitusta myöten ja rasismilakeja ja -marsseja suunniteltiin paremmissa piireissä tohkeissaan.
VastaaPoistaSitten se lässähti. Syy selvisi oikeudenkäynnissä, kun kävi ilmi, että tässä tapauksessa uhrius menikin väärinpäin.
Mutta älkää surko, kyllä se vielä menee oikeinpäinkin ja sitten lakkoillaan!
Tapsa, käsittääkseni sekä bussikuski että hakkaajat olivat suomalaisia.
VastaaPoistaNetissä pyörii edelleen mm. hakatun bussikuskin haastattelu, ja kyllä hän on surkeassa kunnossa edelleen, kaukana normaalista terveestä ihmisestä.
Pojat selvisivät elämän pilaamisesta vain 40 000 euron kertakorvauksella ja noin neljän vuoden vankeustuomiolla, josta nuorena henkilönä joutuu istumaan varmaan korkeintaan puolet. Mainittakoon, että tuomiossa oli mukana myös huumetuomiota, jota ilman tuomio olisi ollut vielä lievempi. Yhdeltä meni elämä, toisilta korkeintaan pari vuotta. On käsittämätöntä, että omaisuus- ja huumerikoksista voi saada suuremman tuomion.
Taidat muistaa väärin? Kyllä ne vaan mamuja olivat. Tästähän puhuttiin silloin paljonkin ja alussa luulit noin, mutta luulo osoittautui vääräksi.
PoistaHakkaajien etninen tausta: kurdi Sitav Ako Abdullah ja virolainen Marko Rodenau.
PoistaNäinkö se olikin. Hassua tai ei, mutta tämä ei vaikuta mitenkään minun ajatuksiini, tekoa kohtaan tuntemaani vihaa lisäten tai sitä vähentäen.
PoistaEhkä juuri se, etten muistanut hakkaajaidioottien etnistä taustaa, kertoo vain sen, ettei se merkitse mitään. Vain teko merkitsee.
Nimenomaan näin. Minua asiassa ärsytti vain se, että esim. juuri Hesarissa tämäkin tapaus kytkettiin surutta ja ilman häpyä suomalaisten kasvavaan rasismiin. Jopa sen jälkeen, kun asian oikea tila tiedettiin (muttei kerrottu lehdessä).
PoistaKun totuus lienee kuitenkin se, ettemme me suomalaiset ole yhtään sen rasistisempia kuin muutkaan kansat ja etniset ryhmät, niin tämä loputon syyllistäminen kyrsii - ja saa kaltaiseni maltillisenkin kääntämään joskus kuppinsa nurin. Ei pitäisi, sen tiedän.
Tämä on minustakin jollakin tapaa älyllisesti epärehellistä ja jopa moraalitonta, että suomalaiset näkevät rasismin uhkaa kaikessa ojentavassa suhtautumisessa maahanmuuttajataustaisiin. Suomalaiset nimenomaan eivät ole sen rasistisempia kuin muutkaan. Vanhan kansan varovainen suhtautuminenkin on vain uuden asian opettelemista.
PoistaLisään vielä, että Suomessa on edelleen paljon maaseudun vanhempia ihmisiä, jotka eivät ole eläissäänn montakaan tummaihoista ihmistä nähneet.
PoistaEsimerkiksi minun vanha äitini säikähti hirveästi houreissaan sairaalavuoteellaan, kun hän heräsi siihen, että häntä katseli mustaakin mustempi suomea puhumaton hoitaja, isossa sairaalassa. Kun mietin hänen elämäntaivaltaan, hän oli eläissään nähnyt ehkä alle 10 tummaa ihmistä elävänä. Hän ei suinkaan ollut rasistinen tai ahdasmielinen ihminen, päinvastoin, hän ymmärsi vähäosaisia ja sorrettuja.
Ennenkuin yrittää pestä Halla-ahon ideologiaa puhtaaksi rasismista, kannattaa yrittää selittää parhain päin tämä hänen jyrkän asenteellinen sanomansa:
VastaaPoista"Koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, meillä ei mielestämme ole oikeutta assimiloida maahanmuuttajia pakkosyöttämällä heille omia arvojamme( joihin kuuluvat vaikkapa näkemyksemme naisen asemasta tai yksilön fyysisestä koskemattomuudesta). Hitaasti mutta väistämättä ne (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi. Silloin me emme enää määrittele "hyvää" yhteiskuntaa. Silloin sen tekevät ne, jotka ovat käyttäneet arvojamme hyväkseen uskomatta niihin hetkeäkään. Silloin alkaa pimeys."
Kaikki saavat yrittää.
Varsinkin tuon virkkeen: "Silloin sen tekevät ne, jotka ovat käyttäneet arvojamme hyväkseen uskomatta niihin hetkeäkään" olisi kinntoisaa kuulla, kuinka näsäviisaasti vaikkapa Tapsa tuon yleisen rasistisen perustan neutralisoi.
En puutu tuohon esittämääsi pähkinään sen kummemmin, vaan sanon ihan irrallisesti, että minulla on mielestäni oikeus pakkosyöttää maahanmuuttajille näkemystä naisten asemasta. Miksei olisi? En voi sietää sitä, että nainen ei voi kaikissa kulttuureissa olla yhtä vapaa kuin esimerkiksi meillä.
VastaaPoistaKuolisin mieluummin kuin antaisin hunnuttaa itseni kulttuurissa, jossa mies saisi kulkea hunnuttamattomana. Tai jossa minut voitaisiin kihlata kehdossa, miestä ei.
Mikäs tarve minulla olisi Halla-ahoa puolustella tai selitellä hänen sanomisiaan? Minunkin mielestäni hän jos kuka esittää rasistisiksi luonnehdittavia kannanottoja ja vastustaa avoimesti monikulttuurisen yhteiskunnan edistämistä.
VastaaPoistaHuomion arvoista on, että vain edellinen on laissamme kiellettyä, jälkimmäinen ei vielä. Tuo kyseinen Halla-aho-sitaatti taas on sarkasmia, sen huomaa jokainen, joka häntä on lukenut. Ainakin alku on suvaitsevaiston avointa ivaamista ja lopussa hänen kantansa paljastuu.
Mutta tuollaisen kannanoton saa edelleen meillä esittää ja olla sitä mieltä. Lisäksi se on ainakin osittain tottakin, se selviää vaikkapa katsomalla mitä muualla Euroopassa tapahtuu - ja ennen kaikkea ajattelemalla hieman itsekin. Mutta onko se lopullinen totuus, sitä en tiedä ja toivon todella, että ei ole.
Se siitä.
Jos "Mestari" Halla-aho kirjoittaa koko blogiansa "Kirjoituksia uppoavasta Lännestä" ja toteaa että: "Meidän etumme on olla päästämättä afrikkalaisia ja muslimeja tänne, syistä, joita olen kirjoituksissani pyrkinyt tuomaan esiin." niin täytyy olla aika "vilpitön" voidakseen todeta tuon "Anonyymin" poimiman sitaatin olevan vain sarkasmia. Olletikin, koska itsekin uskot, että itsekin hieman ajattelemalla, voi todeta Euroopassa näin jo tapahtuvan. Ja tämä ei ehdottomasti ole sarkasmia.
PoistaPuolusteluun ei sikäli ole tarvetta, koska kukaan muu ei ole tuonut nimenomaan Halla-ahon väittämiä kirjoitustensa tueksi niin kuin kuin sinä, Tapsa. Asia on vilpitön, sillä kerroithan äänestäväsi Persuja, mihinkä valintaan, niin uskoisin, Halla-ahon demagogialla on ehkä suurikin vaikutus. Harmi, ettei Sakari Hankamäki ole politiikassa ehdokkaana, koska hän saattaisi olla se oikeamoi "Mestarien Mestari".
Hallis: "Koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, meillä ei mielestämme ole oikeutta assimiloida maahanmuuttajia pakkosyöttämällä heille omia arvojamme( joihin kuuluvat vaikkapa näkemyksemme naisen asemasta tai yksilön fyysisestä koskemattomuudesta)."
PoistaTämä on sarkasmia, koska Halla-aho ei oikeasti ole sitä mieltä, että kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. Päinvastoin: kulttuurien eriarvoisuus on hänen poliittisen toimintansa lähtökohta. Suluissa oleva on piikki viherpunafeministeille: teidän puolustamanne monikulttuurisuus haistattaa pitkät naisen oikeudelle mm. omaan kehoonsa.
Äänestin persuja viimeksi siksi, kuten kerroinkin, ettei minun enää ikinä tarvitsisi heitä äänestää. Muuten olen äänestänyt viime vuosina Lipposta ja Zysseä.
Halla-ahoa "puolustan" vain siinä mielessä, että hänenkin argumenttinsa ansaitsevat oikeudenmukaisen kohtelun, ilman suinpäistä demonisointia ja hysteerista lakitupaan kiikuttamista sen takia, että hän hieman valottaa reaali-islamin todellisia arvoja.
Tänä iltana, jos luoja suo, lähetän ehtoiselle blogiemännällemme alustuksen Suuresta suunnitelmasta.
VastaaPoistaAlustus on aika pitkä, vaikka yritin lyhentää, ja käsittelee ja esittelee kirjan esittämiä asioita erilaisista ynnä historiallisista perspektiiveistä.
Kirjan lukeminen ei ole tarpeellista, sillä näitä asioita voi pohtia muutenkin, joten se älköön rajoittako keskusteluun osallistumista!
Olenkin tässä koettanut tavailla Hawkingia ja päässyt alkuun. Ymmärrykseni alkoi kuitenkin takkuilla, kun puheeksi tulivat kvanttiteoriat. Siirsinkin vaivihkaa Hawkingin sivuun ja tartuin uuteen Marja-Liisa Vartio -elämäkertaan. Jatkan kyllä Hawkingia pienen palan kerrallaan.
VastaaPoistaTyydytyksellä totean, että Marja-Liisa Vartiokin oli surkea matemaattisissa aineissa, sai ehtoja kuten minäkin. Minulla on muuten ollut Vartiosta huomattavasti erilaisempi mielikuva kuin kirjassa esitetty. Tosin nuoruuden päiväkirjat antoivat osviittaa villistä tytöstä, mutta panin osan siitä "esittämisen" piikkiin. Se levottomuus ja eloisuus taisikin olla aitoa.
Odotan innokkaana Einesbaari-alustusta! Minähän keskustelen vaikka kvanttiteorioista, jos niikseen tulee. Panen vain luistimet jalkaan.
Minultakin vielä Hawking-Mlodinowista puuttuu paljon sivuja. Mukaan lähden ehkäpä samanlaiselta pohjalta kuin yksi lujaluonteinen mummo, jonka lapsena tunsin. Muistan kun Einsteinin suhteellisuusteoriasta sanoi sen asiasta kuultuaan tajunneensa: "Kaikki on suhteellista!"
VastaaPoistaAiemmin minulta toivottiin Rillumareita ja juubituubia.
Kas tässä, yksi kirjan riemukkaimmista hahmoista: Richard Feynman!
Olipas huippurumpali tämä fyysikko Feynman.
VastaaPoistaKannattaa vilkaista ehkä myös Hawkingin ansioita Hikipediasta. Siellä sanotaan mm. että Hawkingin kritisoijat kuolevat yleensä 24 tunnin kuluessa kritiikin esittämisestä. Huom. Tapsa!
En voi väittää, että paljoakaan ymmärtäisin niistä Feynmanin ajatuksista, joita olen lukenut, silti minulle on muodostunut mielikuva, että oli ajattelijana aivan omaa luokkaansa.
VastaaPoistaSen lisäksi oli riemukas persoona, toimistoaan piti jossain vaiheessa strippibaarissa, lempiharrastuksensa oli kassakaappien tiirikoiminen.
Monet alkuajan kvanttiteoreetikot olivat outoja tyyppejä, persoonallisia neroja, kuten vaikkapa Wolfgang Pauli ja Paul Dirac.
VastaaPoistaKerran Dirac oli junassa ja laitumella oli musta-valkokirjavia lehmiä. "Katso, nuo lehmät ovat musta-valkokirjavia", sanoi hänen kumppaninsa. "Ainakin toiselta puolelta", vastasi Dirac vakavana.
Pauli taas oli kuuluisa tylyistä tokaisuistaan. Kun hän väitteli erään toisen tutkijan kanssa jonkin teorian tulkinnasta, niin hän ärähti, että tämä toinen on niin ulalla koko asiasta, ettei hän ole edes väärässä.
(Tämä toteamus tulee usein mieleeni täällä blogistanissakin.)
Diracista, joka oli tunnettu ateisti, Pauli taas sanoi, että Diracin mukaan "Jumalaa ei ole olemassa ja Dirac on hänen profeettansa".
Elikkä vähän tällaisia Mikiksen kaltaisia persoonia, voisi joku sivullinen tarkkailija sanoa, mitään sen kummempaa tarkoittamatta.
Einesbaarissa on nyt tuo Tapsan kirjoittama Suuri suunnitelma -esittely! Lukekaa ja käykää kommentoimassa!
VastaaPoistaKeskustelu ei vaadi kirjan lukemista, sillä se on hyvä selvitys kirjan perusteeseistä.
Aihe vaatinee ajattelua ja tuumailua, joten tuumatunti lukemisen jälkeen ei ole mikään ihme.
PS Tapsa,
Poistalukaisepa tuo oma Einesbaari-juttusi tarkoin, sillä se oli minulle oudossa lähetysmuodossa, joka minun piti sumplia jotenkin tämän miniläppärin suppealla ohjelmistolla luettavaksi ja lihavoida väliotsikot. Siihen tuli varoitus, että Wordpad ei välttämättä siirrä tätä muuttumattomana ja kokonaisena. Korjataan sitten, jos jotakin tuli väärin. Oman ensilukemiseni perusteella se olisi kunnossa.
Kyllä se sepustus samanlainen on kuin täältä lähtiessään.
PoistaKukaan ei ole puhunut tässä Sirpan tarinasta. Sirpasta, joka on avainhenkilö ja tarinan keskus.
VastaaPoistaTarina on tosi, vain nimi on muutettu. Haluaisin jopa kiihkeästi tietää, olenko minä ainoa, joka näen Sirpassa insestin uhrin? Onko tällainen tulkinta teidän mielestänne mahdollinen, vai laukkaako mielikuvitukseni oudoilla poluilla?
Sanoppa Sirpalle että syö himppa enemmän kasviksia ja vihanneksia tai ainakin nappaa K-vitamiini pillereitä ettei koulukaverit suotta huolestu.
VastaaPoistaSosiaaliporno ei ole kivaa.
Jos kyse olisi vain K-vitamiinin puutteesta, mustelmia olisi varmaan ollut muuallakin kuin sisäreiden korkeimmassa ja pehmeimmässä kohdassa ja nivusissa, sukuelinten tuntumassa. Näitä Sirpa peitteli.
VastaaPoistaLisäksi hänen pyörälläajonsa on minusta symbolista torjuntaa lapsena mahdollisesti koetulle insestille: hän ei suostu istumaan satulassa, vaan polkee seisten, aina ja ehdottomasti, pitkiä matkoja. Hän ei myöskään katso koskaan silmiin, ylös maasta ja peittää suunsa toisella kädellä. K-vitamiinin puutettako nämäkin?
Mikä siis on Sirpan tarina?
Vielä selvennykseksi: Mustelmat olivat siis lapsena, ja havaitsin ne voimistelutunneilla, kun olin Sirpan parina. Nykytilanteesta en tiedä.
PoistaPyörälläajo sen sijaan tapahtuu nyt. Näen Sirpaa silloin tällöin, yleensä pyörän selässä asuinlähiöönsä johtavalla tiellä, kun ajan autolla kauemmas kaupungista tietylle kuvaamispaikalleni.
Millaisia ajatuksia Sirpan mustelmat ja peittely sinussa herättivät silloin tuoreeltaan, muistatko? Epäilitkö silloinkin jotain insestiin viittaavaa, vaikket ehkä termiä ja asian suhteellista yleisyyttä silloin tiennytkään?
VastaaPoistaEn tiennyt insestistä mitään, termi oli tuntematon lapsuudessani. Jotenkin vain tunsin, että asiassa on jotain sopimatonta, peppuasioihin liittyvää, koska Sirpa selvästi häpesi jalkovälinsä isoja mustelmia ja pihtasi reisiään jumppaliikkeissä, vaikka niissä piti leväyttää reidet leveäksi v-kirjaimeksi.
PoistaMuistan tietäneeni lapsena seksuaalipoikkeavuuksista vain yhden tapauksen: namusedät, koska naumusetä-termi opetettiin lapsille Pekka ja Pätkä -elokuvissa. Yhdessä ikivanhassa P ja P- elokuvassa nimittäin oli namuja lapselle tarjoava mairea setä, joka houkutteli lasta luokseen.
Tämän insestin siis "hoksasin" vasta nyt aikuisena, kun näin Sirpan oudon pyöräilyn. Seisten ja mekaaninen rytmitys. Mieleeni palautuivat mustelmat nivusten alueella.
PoistaMiten pikkutytöllä muuten siis voisi olla ylänivusissa ja sisäreisissä isoja mustelmia? Ja miksi pikkutyttö häpeää niitä suunnattomasti?
Miksiköhän tässä julkisesti pitäisi arvuutella mahdollista insestiä naisen osalle joka ajotyylinsä perusteella on helppo tunnistaa pikkukaupungissa?
VastaaPoistaHöpsistä julkisuudellesi ja hyssyttelyllesi.
PoistaJa yhäkö me elämme aikoja, jolloin uhrin raiskaus on suurempi häpeä uhrille kuin teon tekijälle? Kissan villat.
Näistä asioista on tarpeeksi kauan hyssytelty ja suojeltu teon tekijöitä.
Onhan se aika erikoista, kun Sirpa ei koskaan istu satulassa.
VastaaPoistaMiksiköhän tuollaisesta ei voi puhua ilman että joku tulee huutelemaan sosiaalipornosta ja mässäilystä?
Samaa minä kysyn kuin Kuunkuiske.
VastaaPoistaKun kiehtoo tuon naisen tarina nimenomaan niin, että myötätunto on hänen puolellaan. Tahtoisin kunnioittaa hänen elämäänsä kirjoittamalla sen tarinaksi, novelliksi: Nainen joka polki seisaallaan tms. Tyyli olisi mustan huumorin sekaista tai absurdia, jotta elämän traagisuus välittyisi alleviivaamatta ja vaivihkaa, ilman patetiaa.
Minusta välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä on juuri tuo Anonyymin tekopyhäilevä asenne.
PS
Käykääpäs katsomassa tuoreita pyrstötiaisen kuvia kuvablogissani! Olen pitkästä aikaa jopa euforisen tyytyväinen kuviini!
Ei helvetti!
VastaaPoistaTäälläpä heitellään ajatuksia toisen päähän ilman mitään häpyä aivankuin olisin kieltänyt olla sevittämättä asiaa, trosin muutoin kuin julkisesti. Enkä todellakaan ole halunnut tekijää suojella, päinvastoin.
Joku raja omille tekopyhillenne ja todelliselle ihmisen hyväksikäytölle.
Hyi helvetti!
Ilmoitusvelvollisuus. Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat salassapitovelvollisia. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja tallennesalaisuuden säilyttämisvelvollisuus. Lähtökohtaisesti yksityisen henkilön tai perheen salaisuus voidaan paljastaa sivullisille vain asianosaisten luvalla. Toisaalta terveydenhuollon ammattihenkilöillä on lastensuojeluasioissa lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus. Vakiintuneessa käytännössä katsotaan, että lastensuojelulaissa ilmoitusvelvollisuudelle asetettujen edellytysten täyttyessä (lastensuojelun tarve) vaitiolovelvollisuus väistyy ilmoitusvelvollisuuden tieltä [9].
VastaaPoistaEsitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti. Yleensä poliisin suorittama esitutkinta käynnistyy rikosilmoituksen tekemisen jälkeen. Useimmiten ilmoituksen tekevät sosiaaliviranomaiset, kun epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tullut viranomaisten tietoon. Ilmoituksen voi tehdä myös uhri itse, hänen huoltajansa tai joku sivullinen.
Voi pyhä sylvi. Enhän minä tämmöistä tässä aja takaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa jokin byrokraattinen puoli ja pykälät. Edes moraali ei tässä kiinnosta, sillä minulle tapaus on selvä - näitä on maailmassa tsiljoonia kaiken aikaa.
VastaaPoistaKiinnostukseni on paljolti samaa, jota kirjailija tuntee löytäessään erikoisen sattumuksen ja punoessaan kehyskertomusta sen ympärille. Minua kiinnostaa ihminen, hänen käyttäytymisensä ja reagoimisensa erilaisissa tilanteissa. Hyväksyn kaikki tarinat, sillä pahantekijälläkin on oma tarinansa. Tämä ei tarkoita, että hyväksyn pahat teot.
Käy sinäkin, anonyymi, katsomassa kuvablogissani uusia lintukuvia, jotka otin metsän uumenissa. Rauhaa.
VastaaPoistaHöpsistä julkisuudellesi ja hyssyttelyllesi.
VastaaPoistaJa yhäkö me elämme aikoja, jolloin uhrin raiskaus on suurempi häpeä uhrille kuin teon tekijälle? Kissan villat.
Näistä asioista on tarpeeksi kauan hyssytelty ja suojeltu teon tekijöitä.
Nyt alkoi varsinainen jälkien peittely ja asian salaaminen.
Tämä on tämän blogin suurin, halpahintaisin ja tekopyhin olkinukke!
Kiinnostukseni on paljolti samaa, jota kirjailija tuntee löytäessään erikoisen sattumuksen ja punoessaan kehyskertomusta sen ympärille . . .
VastaaPoistaja blogille lukijoita!
Anonyymi,
VastaaPoistaopettele jonkinlainen kirjoitustekniikka, jos haluat kommentoida jatkossakin. Jos lainaat tekstiä muista kommenteista, pane se lainausmerkkeihin, jotta et vaikuta sekavalta.
Viestiesi sävy alkaa muutenkin lähennellä tasoa, joka ei ole luettavaa ja antaa keskustelulle ikävän kaunaisen sävyn.
Saat varoituksen. Seuraavat viestisi poistetaan, ellet noudata perustekniikoita ja normaalia asiallisen kohteliasta viestintätyyliä.
Ronkanmaantien varrella on niinikään mahtava Puurijärvi-Isosuon Natura 2000 -alueet. Luontoon.fi sivuston mukaan: "Sen linnustollinen arvo ylittää maailmanlaajuisesti arvokkaan lintualueen kriteerit ”Important Bird Areas” (IBA)-tarkastelussa. Puurijärvi, yhdessä Isosuon kanssa, ylittää myös kansallisesti arvokkaan lintualueen eli FINIBA-alueen kriteerit. Puurijärveä on ehdotettu kansainväliseen kosteikkojensuojelusopimukseen, RAMSARiin."
VastaaPoistaIhminen tietää tulleensa vanhaksi, kun hän lukee lööpistä, että homofobialle on löydetty "yllättävä selitys". Jutussa kerrotaan sitten, kuinka "tuore tutkimus antaa uudenlaisen selityksen hoomofobialle".
VastaaPoistaSelitys on se, että kyseessä on oma tuhahdetettu homoseksuaalisuus, jonka kieltämistä autoritaarisen kasvatus on vahvistanut.
Tuore? Uudenlainen? Yllättävä?
Minusta tuo on ikivanha selitys, joka on tiedetty aivan yleisesti jo ainakin 50-luvulta lähtien. Mutta uudelle toimittajasukupolvelle kaikki on tietysti uutta ja yllättävää. Mitähän ne huomaa seuraavaksi?
Tämähän on nimenomaan se aito ja ensimmäinen selitys homofobialle, että foobikko pelkää omaa piilevää homouttaan.
VastaaPoistaVanhuus alkaa juuri noin, että huomaa ympärillään yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, eivät ainakaan asian todellista laitaa. Ja mikä traagisinta: he eivät halua kuulla sitä ainakaan meiltä.
Muuten tuo homouden selitys sotii sitä teoriaa vastaan, tai ei ainakaan ole analoginen sen kanssa, että oikeasti hullu on se, joka ei pelkää hulluutta eikä ikinä uskoisi itse olevansa hullu. Terveyden tunnusmerkki taas olisi, että nimenomaan pelkää olevansa hullu.
Niinpä, sehän juuri todistaakin, ettei homous ole mikään sairaus.
VastaaPoistaAnaloginen tapaus hulluus-paradoksiin voisi olla vaikka rasismi: huhutaanhan, että Hitlerkin oli varttijuutalainen, joten siksi hän niitä niin vihasi ja vainosi. Ja tunnetusti luopiot ovat kaikkein julmimpia vihollisiaan kohtaan. Samoin suomalaiset ovat kunnostautuneet Ruotsin mamuvastaisissa piireissä, olen lukenut ja ollut paikallakin.
Tai siis sekosin ajatuksissani, kun olin niin suvaitsevaisella päällä... Homous nimenomaan olisikin tuolla metodilla sukua rasismille, ei hulluus... Oma tukahdetettu, peitetty ja piilotettu ominaisuus, jota vihaa toisessa.
VastaaPoistaTosin tämä sitten todistaa, ettei rasismikaan ole mikään sairaus.
(Tuo oli sarkasmia, jonka selitän saman tien: tuossa esimerkiksi rinnastuvat homous ja etnisyys, eikä kumpikaan siis ole sairaus. Mutta tukahduttaessaan ominaislaatunsa ihminen voi sortua epäterveeseen toimintaan, homofobiaan ja rasismiin.)
Tämä on mukava blogi, kun täällä voi väitellä itsensä kanssa. Kiva nähdä, kumpi voittaa.
VastaaPoistaOlen joskus miettinyt, että voisi olla kivaa väitellä itsensä kanssa. Loisi sellaisen hahmon, joka olisi aina eri mieltä mutta joka ei aloittaisi järjetöntä vihamölöä, vaan osaisi keskustella kiihtymättä.
VastaaPoistaVaan ei jaksa. Eihän siitä mitään saa, että puhuu itsensä kanssa.
Ihmiset ovat ehkä jonkin verran väsyneet blogeihin, luulen. Kaikkialle, minne silmänsä pistää, on hiljaisempaa kuin ennen. Vain tyttösten muotiblogit saavat paljon kommentteja ja lukijoita ja - sponsoreita. Tämä Iineksen blogi on kyllä sinnitellyt hirmu pitkään Facebookien ja Twittereiden maailmassa. Nostan tälle hattua.