Naisen elämää 7: Rengasliikkeessä

Rengasliikkeestähän tulee tietenkin ensinnä mieleen sormuskauppa. Sormuskaupasta taas tulee mieleen muinoinen kihlahinkuni ja suuri ensirakkauteni, joka soitti minulle kun olin jo  unohtanut ja tyytynyt elämässäni vain bloggailemaan. Pyysi rikkaalta virkanaiselta avustusta vaalikassaansa, pyrkiäkseen poliitikoksi Arkadianmäelle.  Ei olisi tullut mieleenikään antaa. Pudotin luurin korvaansa.

Tällaisia en kuitenkaan muistellut Rengasliikkeessä, jossa tänään tein kaupat. Tosin ennen kauppoja sain  odottaa minuuttikaupalla, kun edelläni asioiva paikallinen isäntä jahkasi vaivaisen kahden renkaan ostoa. Kaupat taisivat lopulta syntyä, päätellen siitä, että isäntä liikahti ovelle päin ja sanoi, että palvele vaan tätä - nyökkäys minuun päin - ensin, niin siirretään vanhat  renkaat ulkoa hallin puolelle.

Myyjämies tiskin takaa katsoi minua mykkänä ja arvelin, että no niin, nyt on vuoroni. Sanoin, että tarvitsen  uudet kesärenkaat, tuohon autoon - viittasin ikkunasta näkyvään siniseen autooni.  Kokoa 175 metriä/65. Ei kun ei metriä, vaan jotakin korjasin. 

Myyjämies nousi tiskin takaa ääneti kuin haamu ja astui  ulos ovesta, jota edellinen asiakas piteli auki. Syöksyin tämän mykän perään, sillä arvelin, että no niin, nyt mennään katsomaan autoni renkaita ja varmistamaan oikea koko. Ei menty, vaan myyjä meni auttamaan edellistä isäntämiestä nostamaan niitä kahta vaihdettavaa rengasta sisälle halliin. Peräydyin takaisin tiskin eteen seisoskelemaan ihan kuin en olisikaan yrittänyt tunkea ulos miesten perään.

Mykkämies tuli sitten takaisin ja sanoin, että ottaisin halvimmat hyvät kotimaiset renkaat. Neljä kappaletta, täsmensin ja katsoin, tuleeko reaktiota. Tulihan sieltä, kolme sanaa: Kotimaiset on kalleimmat. Herahti vielä kolme lisäsanaa viittauksen kera: Nuo on halvimmat.

Ostinkin sitten halvimmat ulkomaiset renkaat, ja pyysin asentamaan ne autooni ja hävittämään vanhat. Koko neljän renkaan ostotoimitus kesti ehkä viisi minuuttia, kun edellinen mies oli jahkannut kahta rengastaan parikymmentä minuuttia, jonka ajan seisoin ja vaihdoin jalkaa.

Istuin sitten asennuksen ajaksi odottamaan ja  huomasin, että olin sijoittanut peräni  pyörivälle työtuolille, tiskin tuntumassa. Ehkä se oli asentajien piipahdustuoli. Nurkassa olisi ollut korkeaselkäisiä asiakastuoleja kiintein jaloin, kahvikannun ja sokeripalakulhon vierellä. En kehdannut vaihtaa paikkaa, vaan istuin niin kuin tuoli olisi oikeinkin mukava. Tosiasiassa sen selkänoja jousti liiaksi takakenoon ja olin luonnottomassa asennossa. Olin lukevinani puhelintani, sillä missään ei ollut ainoatakaan lehteä enkä tiennyt, mihin olisin silmäni pannut. Ilmalämpöpumppu katon rajassa, ikkunoitten edessä kolme muovista tekofiikusta parin asiakastuolin  välissä. Ei mitään luettavaa. Näpräsin salaa myyntitiskin muovikuorta kynnelläni, koetin, miten kestävä se on. Mietin, voisiko tuollaisen kivipintajäljitelmän panna keittiön työtasojen pinnoitteeksi. Kestäisikö se veitsen viillot?

Sitten liikkeeseen tuli nuoren viljelijän näköinen mies, joka kymmenen minuutin paskanpuhumisen jälkeen sanoi että jaa, onko sulla paria hyvää käytettyä koko se ja se. Seurasi toiset kymmenen minuuttia jaaritusta siitä, että nuo halvat kumit huutavat asvaltilla, Michelinit ovat paremmat. Minun autooni oltiin juuri asentamassa niitä halpoja huutavia kumeja. Aion jo kysyä, voisiko vielä vaihtaa Michelineihin. En kysynyt kuitenkaan. Tyydyin olemaan mahdollisimman näkymätön. En ottanut kahviakaan, vaikka nuori viljelijä otti. Jorisi renkaista kahvinjuonnin ajankin ja meni sitten  ulos tupakalle, ja minä sain autoni. Kaksisataaneljäkymmentä euroa, kun olin luullut renkaitten maksavan viisisataa euroa.

Eivätkä ne ulkomaiset renkaat mitään huutaneet, päinvastoin, olivat  jokseenkin äänettömät. Olin tyytyväinen asioiden saamaan käänteeseen. Minun piti nimittäin ostaa uusi auto, mutta ostinkin uudet renkaat. Uusi auto on ostettava ennen pitkää, mutta ei näin lähellä autoveron korotusta voi ostaa. Pitää antaa pölyn laskeutua.

Kuvassa ei poikkeuksellisesti ole seitsemää neitsyttä, kuten juttusarjan kasvava luku edellyttäisi, vaan vain yksi. Näin palattiin alkuun eli  tämä oli Naisen elämää -sarjan viimeinen osa.