7.5. Tuolla pari keskustelua alempana virisi vielä eilen kielijutustelua blogilla käynnistä. Saatetaan sanoa, että Iineksen blogilla käydään keskustelua. Käytetään ulkoista paikallissijaa, adessiivia.
Paikallissijat ovatkin ne, jotka ensin menevät sekaisin, kun ihminen liikkuu uusilla alueilla. Tämä näkyy erikoisesti matkoilla ja Internetissä, mutta myös arkisemmissa tapauksissa. Kirjoitetaan taululle tai ruudulle, vaikka ei kirjoiteta vihollekaan eikä paperille. Osallistutaan kursseille, vaikka oikeasti osallistuttaan yhteen kurssiin.
Suomalaiset ovat ennenkin suosineet ulkoisia paikallissijoja. Ihminen on kuin puusta pudonnut astuessaan uudelle reviirille, etenkin lentomatkan päässä olevalle. Siksi hän ehkä kulkee paikan päällä ja ulkona, hän on olevinaan Pattayalla tai Goalla, eikä Pattayassa tai Goassa. Suomessa ollessaan hän uskaltaa olla reilusti Hangossa tai Helsingissä, ei Hangolla tai Helsingillä.
Nyt ulkoisia paikallissijoja käytetään uudella tavalla, uusista kohteista. Kun ollaan blogilla, olla avoimella foorumilla, joka on eräänlainen hyde park. Internetin sivu voidaan kokea syvyysulotteiseksi paikaksi, se ei ole vain mekaaninen kuollut laatta, sivu. Siihen liittyy erottamatta ihmisen ajatustoiminta, hänen tapansa kokea oma itsensä, persoonansa ja muut sivulla olijat. Ihminen muodostaa oletuksia, suunnittelee ja kuvittelee ja ilmaisee itseään ehkä syvemmin kuin konsanaan sanallisesti kenellekään.
Nyt ulkoisia paikallissijoja käytetään uudella tavalla, uusista kohteista. Kun ollaan blogilla, olla avoimella foorumilla, joka on eräänlainen hyde park. Internetin sivu voidaan kokea syvyysulotteiseksi paikaksi, se ei ole vain mekaaninen kuollut laatta, sivu. Siihen liittyy erottamatta ihmisen ajatustoiminta, hänen tapansa kokea oma itsensä, persoonansa ja muut sivulla olijat. Ihminen muodostaa oletuksia, suunnittelee ja kuvittelee ja ilmaisee itseään ehkä syvemmin kuin konsanaan sanallisesti kenellekään.
Internet onkin mullistanut ihmisen tapaa kokea sijaintinsa. Internetissä vietetään tunteja päivässä, ja liikkuminen netin saiteilla vastaa liikkumista fyysisissä paikoissa. Kun ihminen vielä jättää hajumerkkejään useisiin paikkoihin, palaa tarkistamaan reagoinnit ja merkkaamaan lisää, on nettisivu jo muuttunut paikaksi, jolla on merkitystä ihmisen elämässä. Paikka voi tulla ajatuksiin silloinkin, kun ihminen ei ole ruudun ääressä. Hän voi suunnitella tulevaa toimintaa siellä ollessaan fyysisesti vaikka treffeillä.
Sitä voisi vaikka uskoa, että Internetin kokeminen paikaksi on osa evoluutiota. Henki liikkuu fyysisen kehon sijasta. Tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisen tapaan sijaita avaruudessa. Muutenkin se, miten sijaitsemme avaruudessa, on huima ajatus. Joskus ei voi katsoa kuuta, edes superkuuta, kun huomaan, miten se on siirtynyt toisaalle jo muutamissa minuuteissa. Maapallon liike alkaa huimata ja ajatus siitä, että osa porukasta on kantapäät vasten omia. Sitä voi miettiä, miten tässä liikkeessä voi säilyä järjissään. Mitä tapahtuu, jos vetovoima lopahtaa? Putoammeko vai nousemmeko? Miten voi olla vakuuttunut, että ihmisellä on oikeat koordinaatit? Meidän mökilläkin on väärät koordinatit, se ei sijaitse siellä, missä koordinaatit ilmoittavat sen olevan.
Summa summarum: Vierastan minäkin blogilla käyntiä. En osaisi sanoa niin. Evoluutiolla on tekemistä meikäläisen kanssa! En taivu ulkoisiin paikallissijoihin, adessiiviin, ablatiiviin ja allatiiviin, sillä rakastan sisällä oloa, sisälle menoa, en halua ulkoistaa asioita. Erikoisesti adessiivin käyttö voi olla tapa etäännyttää asia pois itsestä, halu ottaa pieni välimatka, jotta asia olisi omassa kontrollissa, käden ulottuvilla. Sitäkin mietin, kieliikö runsastunut ulkopaikallissijojen käyttö ihmisen pinnallistumisesta ja hetkellistymisestä.
(Valokuva Iines 6.5. Pyrstötiainen pesässään)
Sana "käydä" paljastaa tosiaan adessiivi-logiikan. "Käyn katsomassa sähköpostin", jos verrokiksi otetaan sanomalehti, ei kukaan sano käyvänsä c-osassa.
VastaaPoistaNetissä liikutaan ja vaelletaan, tehdään tutkimusmatkoja, tosiaan kuin puusta pudonneina. Virtuaalimaapallon polut vievät satunnaisen kulkijan toisinaan tepastelemaan omituisille blogeille.
Juuri näin, "käydä netissä" jopa huvitti aluksi, nyt siihen on tottunut. Ihmiset tosiaan menevät paikkoihin, kun menevät nettiin. Perheessä saattaa istua neljäkin ihmistä yhtaikaa omilla tietoruuduillaan, ja kukin on eri paikassa, vaikka istuu samassa huoneessa!
PoistaTämä kuva kiehtoo minua ja saan siitä surrealistisia näkyjä. Tai jos nyt ei näkyjä, niin mielikuvia.
Arvoisa emäntämme ei ole varmaan koskaan käynyt Kalajoella. Vannon, että on eri asia olla Kalajoella kuin Kalajoessa, varsinkin näin kylmien vesien aikaan. Mielestäni ulkopaikallissijan käyttö vanhana kalajokisena ei kerro pinnallisuudesta tai hetkellisyydestä vaan syvästä kotiseuturakkaudesta, älystä, viehättävyydestä, sosiaalisuudesta ja ihmisyydestä,jos asiaa nyt pitää jotenkin luonnehtia, ja miksi ei pitäisi.
VastaaPoistaMoni menee rohkeasti myös Tampereelle, eikä Tampereeseen, sanoi kielioppi mitä tahansa. Lohjallakin asutaan muina miehinä. Lohjassa seisoksiminen ällöttää jo ajatuksenakin, vai mitä?
Arvoisa E. Lönnrot,
VastaaPoistaolen minä käynyt Raumallakin, en Raumassa, vaikka toisaalta olen ollut kesäisin myös Vanhassa Raumassa, en Vanhalla Raumalla.
Paikannimien sijataivutukset ovat oma lukunsa, jota sivuttiin jo tuolla yllä linkkaamassani keskustelussa, siellä ihan lopussa.
Onneksi siis Suomen paikannimistä on olemassa alan opuksissa kattavia luetteloja siitä, kummassa nimi taipuu, sisä- vai ulkopaikallissijassa.
Nyrkkisääntöhän on se, että paikkakunnan omaa käytäntöä on asiallista noudattaa, vaikka se omaan korvaan kuulostaisi hassulta. Kyseeseen tulevat juuri nämä Luvialla mutta Laviassa -jutut. Toisaalta on myös niin, että näissä erehtymistä ei pidetä pahana mokana. Voidaanhan usein sanoa kahtalaisestikin: myös Lavialla on käypää kieltä, ei sen sijaan Luviassa. Useimmat paikannimet ovat tuttuja, ja niiden taivutuksessa ei ole ongelmaa, jokuset taipuvat sisä-, jokuset ulkopaikallissijassa.
Ei ihme, että kieltämme pidetään vaikeana. Kerrankin astuin kanoottiin Vantaalla ja lähdin melomaan kohti merta, mutta Helsingissä tuli vastaan koski ja äkkiä olinkin Vantaassa kaulaa myöten. Kyllä muistin rakkaudella suomen-opettajaani, joka oli minulle nämä asiat opettanut. Miten noloa, jos olisin sanonut paikalle kiirehtineille joukkotiedotusvälineiden edustajille siinä märkänä ja viluissani kämpineeni rantaan Helsingillä Vantaalta.
VastaaPoistaMainiota, kunnioitettu Lönnrot! Ilolla ja suurella sydämellä tavaan rivejänne, hyvä herra. Mitä kielellä iloittelua, kisaamista, etten sanoisi. Teidän suomenopettajanne on hoitanut leiviskänsä ansiokkaasti.
PoistaLisää Lönnrotille
VastaaPoistaSiis tuolla pohdinnalla ulkopaikallissijan pinnallisuudesta tai ihmisen hetkellistymisestä tarkoitan kielikuvan kaltaista ajatusta siitä, että ollaan ikään kuin ulkokehällä, ei mennä sisälle. Ollaan Pattayalla, mutta ei itse ytimessä, Pattayassa. Ollaan olevinaan, mutta ei itse asiassa tiedetä, ei osata edes kieltä. Eikö se ole suurta tietämättömyyttä ja vierautta?
PS Tuo on osaksi filosofointia, ei tarkoitettu ihan kirjaimellisesti. Se on ajatuslentoa, jota toivottavasti ei pidetä luisteluna.
Anteeksi äkkinäisyyteni. Luin nyt uudestaan kaikessa rauhassa emäntämme kirjoituksen ja huomasin, että olemme täsmälleen samaa mieltä muutamissa kieliopillisissa kysymyksissä.
VastaaPoistaEmäntä, kuten minäkin "rakastaa sisällä oloa, sisälle menoa." Emäntämme, kuten minäkin, "Ei halua ulkoistaa asioita."
Muistan, kuinka pikku-nöösinä kuulin isojen poikien kehuvan käyneensä naisissa. Ei siis naisilla vaan naisissa. Sen ajan ulkoistuksesta kertoi sanonta "hyvä sentään, että edes kaveri sai."
Kielioppimme ihmeistä kertoo sekin, että vaikka joskus muka oltiin niin kovasti "naisissa" ei silti oltu "naisessa", siellä oli kaveri. Arvaa harmittiko ablatiivia, adessiivia ja allatiivia kun kaveri oli inessiivissä?
Niin että jos minut nyt pakotettaisi sanomaan mielipiteeni tästä asiasta, sanoisin jo kokeneena miehenä olevani mieluummin naisessa kuin naisella. Tai jos nyt oikein intiimeiksi heittäydytään mieluummin pimpussa kuin pimpulla.
Yhteenvetona omista ajatuksistani
haluaisin sanoa, ja miksi en sanoisi, että eläköön sisäsijat!
Sisäinen paikallissija on täsmällisempi ja intiimimpi. Olla "riihellä" tarkoittaa sitä, että mies vetää hirsiä riihen eteläseinustalla, ja olla "riihessä" tarkoittaa, että mies tekee puintitöitä.
Poista"Naisiin meno" kertoo miehestä ehkä vain sen, että puute on kova, ja kuka tahansa kelpaa. Vaan meneehän nainenkin "miehelään", kun intiimiksi rupeaa. Se vaan, että naiselle pannaan tuossa miehelään menossa hilut kinttuun, kun mies vastaavasti pyörii naisissa pitkäänkin.
Onpa mainio Iines- Lönnrot kielellinen kaksinkamppailu tuossa yläpuolella! Siinä todella ollaan asian ytimessä, ei asian ytimellä!
PoistaKaikella ystävyydellä heidän kaikessa ystävyydessään käymä ottelu on mielestäni (ei mieleltäni) parasta tämän päivän kielellistä kamppailua. Kannatti tulla käväisemään täällä, vaikka olin ajatellut mennä jo unelle sänkyyn.
Internet ei ole paikka, ei siten kuin esimerkiksi mökin koordinaatit ja sijainti. Internet ei sijaitse kartalla siten kuin mökki tai paikka missä esimerkiksi minä juuri nyt kirjoitan tätä tai missä sinä luet tätä kirjoitusta. Tiedät olevasi siellä missä olet, kuten minä olen täysin tietoinen paikasta, jossa nyt olen. Siirryn mielessäni hetkeksi muualle kun kirjoitan tai luen tai kuvittelen, ajattelen.
VastaaPoistaJos sallit, niin olen hieman erimieltä siitä, että internet olisi muuttanut kovin paljon ihmistä. Ihminen on mielessään siirtynyt paikasta toiseen jo ennen i.a.a (internet ajanlaskun alkua). On ollut hengen miehiä ja naisia, henki on liikkunut ja liikkuu yhä. Välineet vain ovat toiset.
Ajan ja paikan koordinaatit katoavat hetkeksi muissakin puuhissa kuin vain tietokoneen ääressä. Esimerkiksi unessa tai lukiessa. Lukutaito on paljon mullistavampi taito kuin internet. Verkkoyhteyksien avulla kirjoitettu viesti siirtyy vain silmänräpäyksessä toiselta ihmiselle toiselle ihmiselle. Maapallon toiselle puolelle.
Verkkoyhteydet eivät ole puhelinta kummempi tekninen keksintö, anteeksi nyt vain, en halua olla ilon pilaaja, mutta tieto vain siirtyy nopeammin nykyisin laitteesta toiseen, paikasta toiseen, ihmiseltä toiselle. Internet mahdollistaa saman viestin jakamisen usealle ihmiselle yhtä aikaa.
Internet ei ole paikka, me vain ajattelemme sen olevan paikka. Mikäli ajattelisimme ettei tämä ole paikka, niin miksi me tätä loputtomiin jatkuvaa tilaa kutsuisimme? Ei ole sanoja…
Ihminen on rajallinen, mutta internet avaruus ei ole (tai ainakaan sitä rajaa ei vielä ole tullut). Siten se ehkä vaikuttaa ihmiseen, että saatamme luulla tai kuvitella, että olemme aivan yhtä rajattomia ja äärettömiä ja ikuisia kuin avaruus jonka näemme yötaivaalla.
Hiljainen lukija,
Poistahyvä kirjoitus! En voi sanoa olevani eri mieltä mistään ilmaisemastasi asiasta erityisesti, sillä otat vain esille erilaisia tapauksia ja tarkastelet asiaa niiden valossa.
En osaa sitten sanoa, kuvaanko minä jonkinlaista dystopiaa, kun puhun siitä, että Internet on osa evoluutiota, tai se vaikuttaa ihmisen evoluutioon. Vai koetanko vain kuvata sitä, mitä näen tapahtuvan. En ainakaan näe asiassa peikkoja, vaan mietin vain sitä, miten ihminen muuttuu, kun yhä enemmän tapahtuu verkoitse, mielessä, silmien, aivojen ja sormien yhteistyönä. Eikö ihmisenkin ole pakko muuttua?
Tapa olla tietokoneella muokkaa ihmisen tajuntaa, ja tapa olla tietokoneella vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan. Mitä tapahtuu aikojen kuluessa, kun ihminen yhä enemmän askaroi verkkoja pitkin ja luo sinne maailmoja?
Menin eräänä syysiltana lääkäriin saatuani näkökenttääni sahalaitaisen sateenkaarenkirjavan riemukaaren, joka laajeni hitaasti kadoten lopulta pois. Lääkäri sanoi, että kyseessä on silmämigreeni, joka on tavallinen tietokonetyöskentelyssä. Se on virhe aivojen sähkökemiallisilla (?) radoilla, sama kuin tehtaan liukuhihnalle kasautuisi tukkeuma tavaraa, ja hihna alkaisi pätkiä tai pysähtyisi, koska hihna ei jaksa vetää liikaa tavaraa. Aivot eivät jaksa käsitellä sitä määrää värähtelyjä, joita tietokoneen ruutu verkkokalvoille heittää. Ilmiö on sinänsä vaaraton, mutta toki kiusallinen, kuten päänsärkymigreenikin, jota minulla ei kyllä ole. Silmämigreeni on tullut kaksi kertaa, kumpikin tietokoneen ruutua tihrustaessani.
Koetin tuossa kuvata siis näyttöruudun vaikutusta aivotoimintaan ja kysyä ehkä sitä, voisiko olla muitakin vaikutuksia, joilla on kauaskantoisempaakin merkitystä?
Internet ei tietenkään ole fyysinen paikka, mutta tietyt symboliset koordinaatit Internetin paikoilla voi olla. Minullakin on tapana lukea tiettyjä tuttuja sivuja ja sivuuttaa sitten taas toiset. Uusia sivuja tulee tietysti koko ajan. Internet on mielen paikka, mutta mielellä on muitakin paikkoja.
Tuota mietin, etteivätkö verkkoyhteydet olisi puhelinta kummempi keksintö. No, ehkä ei tekniikaltaan niin kuin sanot, mutta merkitykseltään kyllä. Verkko on avannut meille pankkeja, kauppoja, ystävyyssuhteita, mahtavat määrät tieto- ja opiskelupaikkoja. Verkko on monipuolinen ilmaisuväline. Verkko antaa jokamiehelle mahdollisuuden myös tehdä ja levittää taidetta, omaa ilmaisua. Verkossa voi keskustella livenä kameran ja mesen avulla.
Internet koetaan tosiaan rajattomaksi tilaksi, jossa ei aina tarvitse noudattaa yhteiskunnan eettisiä tai edes juridisia sääntöjä. Taiteellisten tuotteidenkin tulisi olla kaikkien imuroitavissa - kun ne siellä kerran ovat. Tätä villi länsi -ajatusta en oikeastaan ihmettele. Ihminen on mielestäni aika rajaton nykyään itsekin.
koko arabikevät oli internetin aikaansaannos. Netti on puhelinta olennaisesti isompi ilmiö, sillä se on tietoverkko, se on sananvapauden utopioiden lunastuma, se on keksintonä digitaalinen kirjapaino. Netissä tieto ei kulje yhteen suuntaan, vaan me rakennamme sitä kuin muurahaiskekoa. Tieto on ollut rajallinen ja vallan säännöstelemä voimavara aina 2000-luvulle asti. Nyt me olemme vapaita.
PoistaMyönnettävä on, että kansalaisliikkeet ja kansalaisten välittämä tieto on moninkertaistunut sekä edistänyt ihmisoikeuksien toteutumista. Tieto on yhä valtaa, mutta ennen kaikkea se on markkinavoimien keskinäistä taistelua. Tietobisnes on yksi suurimmista ja menestyneimmistä yritystoiminnan muodoista. Juuri nyt.
PoistaTietoa ja sen jakamista säännöstelee internetissä useimmille meistä amerikkalainen yritys nimeltään Google. Maksettu ja sponsattu tieto listautuu ensimmäiseksi. Tiedon laadun ja arvon määrittelevät Googlen hakurobotit, joiden maailmankaikkeus ohjailee tietovirtoja verkossa. Hakukoneiden välinen sota kolmen suuren välillä: Bing, Yahoo ja Google. Joku voittaa (vai voittaako?) ja sitten meillä on globaalissa verkossa vain yksi tiedon organisoija, hallitsija ja jakaja. Olemmeko sitten vielä vapaampia kuin nyt?
Vapaa pääsy on vapautta vain noin neljännekselle ihmiskunnasta ja heistä suurin osa on joko amerikkalaisia tai eurooppalaisia. Vapaus valita on vain niillä jotka osaavat ja ovat kykeneviä valitsemaan (on tietokone ja toimivat verkkoyhteydet sekä tarvittavat taidot esimerkiksi tietoteknologian suhteen).
Mutta, kyllä vain, netti antaa meille enemmän tilaa ilmaista ajatuksiamme, välittää niitä eteenpäin. Nopeasti ja tehokkaasti. Kelvoton tieto leviää yhtä nopeasti kuin kelvollinenkin. Sokeasti ei kannata uskoa, että sähköinen sanoma tai viesti tai tieto perustuisi mihinkään sen kummallisempaan kuin siihen mitä ihmisen päässä on tai mikä siellä kiertää tai hiertää.
Mä lasken lähdekritiikin kehittymisen tiedon määrän lisääntymisen automaattiseksi seuraukseksi. Melkein jokaiselle väitteelle löytyy netistä perusteluja. On olemassa tilanteita, jolloin on syytä olla skeptinen (pomminpurkuohje) ja tilanteita, joissa säännöstelty media ei annna sen parempia avaimia (elämän tarkoitus).
PoistaHakukoneet ja nettijättiläiset ovat vain yksi netin piirre. Jos todella on kiinnostunut vaihtoehdoista tai riippumattomasta totuudesta, on kokonaisia spontaanisti syntyneitä portaaleja, kuten 4chan, joista on kehkeytynyt occupy-liikkeen kaltaisia anarkistisia kansalaisliikkeitä. Google on tässä leikissä pelkkä lakeija.
Niin pitkään kun kansainvälinen lainsäädäntö ja tekijänoikeusjärjestöt eivät pääse rajoittamaan itseohjautuvaa ja paisuvaa tietoverkkoa, se on kasvavan vapauden alusta. Mutta tosiaan sillä rajoituksella, että se vaatii teknologiaa. Onneksi se halpenee koko ajan.
Suomessa tilanne on jo se, että netti on kansalaisoikeus. Guggenheimin kaltaisia hankkeita ei enää voida ajaa median ja valtaapitävien kabinettijuntalla. Kansalla on nykyään välineet ja halu kirjoittaa ohi portinvartijoiden. Politiikassa tämä näkyy mm. persujen nousussa, joka oli leimallisesti nettiprojekti. Harmi vaan, että parlamentissa ei pelkällä asenteella pärjää. Vielä vuodenkaan jälkeen se revohka ei hallitse lainsäätämisen mekanismeja edes auttavasti.
Ihminen, yksi pieni yksilö, on lähdekritiikistä huolimatta valtavien tietotsunamien armoilla. Sitä turtuu ja väsyy etsimään luotettavaa lähdettä ja tekemään valintoja, kun joka puolella jokin nurkka pettää ja toinen nousee. Tulee semmoinen Pekka ja susi -efekti: ei enää luota mihinkään, ei ainakaan Wikipediaan tai Googleen. Puhelinnumeroasi kysytään yhä useammassa anonyymissakin paikassa, evästeet seuraavat liikkeitäsi ja sinusta jää jälki kaikkialle. Joku sanoo, ettei sillä väliä, kukaan ei ole yhdestä maan matosesta kiinnostunut, mutta toinen sanoo, että sinut nähdään jo kaikkialta. Kameroista voi seurata matkaasi ja perillepäästyäsi netistä näkyy lisää liikkeitäsi.
PoistaAh, tahdon metsään, umpimetsään, jossa ei ole yhtään piuhaa. Toisaalta kuolisin siellä ahdistukseen, kun siellä ei ole mitään muuta kuin intimiteettini ja minä ja kenttääkään ei oikein ole.
Mietin vain, voiko Internet tai siis tietoverkko olla koskaan täydellisen vapauden alusta. Kun ei real lifekaan voi, mikä johtuu ihmisestä itsestään. Kaikki olisi muuten hyvää ja rajatonta, ellei olisi ihmistä itseään. Tekniikalla on minusta rajat - ihminen.
Totta vieköön ihminen tulee rajaksi. Mä olen kiinnostunut myös siitä, kuinka kokonaisia ihmisyyksiä tän netin kautta voi a) rakentaa ja b) kohdata.
PoistaJo tässä, että keskustelen jonkun "Iineksen" kanssa omalla nimelläni on ripaus typeryyttä mukana. Mä olen vähän enemmän tosissani ja vähän enemmän haavoittuvainen kuin sinä, puhumattakaan tuosta silkasta muukalaisesta yllä.
Se, että olen tässä sama minä kuin kadulla, hämmentää minua. Luotan Rikuun, Iinekseen ja Tapsaan ja pidän heidän ajatuksiaan osallistumiseni arvoisina, vaikka en todellisuudessa tiedä mitään teistä kenestäkään. Kirjoitan lähinnä mielikuvilleni teistä. Iineksen lieka on tosin kiristymässä. Maakunta, ammatti, sukupuoli, ikäluokka, arvomaailma, sivistystaso, tulotaso, jne. Tunnnen sinua paremmin kuin monia kaljakavereitani.
Mutta jälkien jättämisestä mäkin olen huolissani. Mulla on NoScript-javaesto päällä Firefoxin lisäosana, syötteet eivät toimi ilman haluani, enkä jätä siten isoja jälkiä jälkeeni, käytän Adblockia, enkä näe mainoksia missään päin nettiä, nyt asensin kaksi proxy-ohjelmistoa, joka kierrättää nettiliikenteen ja maa- tai ip-kohtaiset nettiasetukset eivät koske enää minua.
Seuraavaksi siirryn kahden eri selaimen aktiiviseen käyttöön, ja olen pohtinut myös käyttöjärjestelmäni asetusten muuttamista koneeni kaappaamisen vaikeuttamiseksi. (Huom. en ymmärrä tietokoneista käytännössä mitään.)
En tee juuri mitään laitonta netissä, mutta kun etsin tietoa, päädyn toisinaan ihmisten keskuuteen, jotka edustavat sitä osaa väestöstä, jota tiedän Supon (ja ties kenen) tarkkailevan, ja ajatus itsestäni aktiivisen vahdinnan kohteena kuvottaa.
Tieto on vapaata, tämä on 2000-luku, ja tuolla vapaudella on seurauksensa. Touhu menee siksi hyvin nopeasti hyvin monimutkaiseksi.
Mielenkiintoinen ajatus - rakentaa kokonaista ihmisyyttä nettiin. Tämmöistä ei voi tietenkään kohdata, ellei sellaista ole rakennettu. En tiedä onko. Paloja kyllä on, muttei ehkä kokonaista.
PoistaSilti uskon, että se on mahdollista. Voi olla avoin ja pitää vaikka säännöllistä päiväkirjaa, jossa on kertojaminä. Tämä edellyttää paneutumista asiaan, puolella kädellä ei voi antaa itsestään ja olla rehellinen. Pitää olla aulis ja valmis, pitää olla nöyrä ja hyväksyä kaikenlainen vastaanotto sensuuritta. Pitää debatoida, sillä vain itsensä kanssa on vaikea toteuttaa ihmisyyttään muiden löydettäväksi. Vaikka aika pitkälle voi päästä yksinkin.
Tuo on ikuisuuskysmys, onko nimellä kirjoittaminen tae rehellisemmästä kirjoittamisesta kuin anonyymi. On tietenkin totuudellista esiintyä nimellään, mutta ei se sanomisen painoa takaa. Moni nimellä kirjoittava valikoi tarkkaan sen, minkä voi sanoa, ja moni anonyymisti kirjoittava kirjoittaa avoimemmin ja paljaammin kuin nimeä käyttävä. Anonyymina tietenkin uskaltaa paljastaa itseään. Sitä paitsi pitkän linjan anonyymi ei enää ole ihan anonyymi, sillä hän on todennäköisesti tullut kertoneeksi itsestään jo niin selvät koordinaatit, että joku tai monikin saattaa tunnistaa hänet. Minäkin olen tunnistanut jokusen anonyymin joskus - en nykyisiä blogissani kommentoivia - heitä en ehdottomasti tunne.
Minä muuten toimin vain niin, että poistan silloin tällöin väliaikaiset tiedostot ja sivuhistorian. Arvelen sen suojaavan minua tietojeni kalastelulta osittain. En myöskään liiku minnekään ollessani kirjautuneena muulla sivulla. Googlen sähköpostiin olen kyllästynyt, koska se kysyy puhelinnumeroa taatakseen muka käyttäjän turvallisuuden.
Ja minä kun aioin mennä sängylle uniskelemaan, onneksi jatkoin lukemista. Näin avaruuden olemattomia reunoja ja ihmisen sisäisiä rajoja tutkivaa keskustelua kuin tässä , Iines contra aleksis, ei parhainkaan uni olisi ylittänyt. Kannattaa olla valveilla. Pitää seurata asioita, eikä niistä uneksia.
PoistaMuutin oman nimeni tänään Facebookissa hetken mielijohteesta ihan ihmeelliseksi kokeillakseni Facebookin sietokykyä. Ihmeekseni se hyväksyi sen. Kun koetin muuttua takaisin omalle nimelleni, se ei onnistunut. Ei millään. Siinä oli raja. Seuraavaksi seuraa todennäköisesti vankila. Tai ainakin pois ajaminen koko facebookista.
Kuka meitä siellä oikein vahtii? Kerran minulla oli vaikeuksia kirjautumisessa. Vähän ajan kuluttua tuli ilmoitus: Koska oelemme huomanneet että sinulla on kirjautumisvaikeuksia, kannattaa mennä tähän osoitteeseen, siellä on ohjeita!
Tuli kammottava olo! Luetaankohan tämäkin tunnustus jossakin...
Siis aika rohkean tempun teit, kun muutit nimesi ja jouduit lopulta ulos nimestäsi! Voisko sinne Facebookinn kirjoittaa ja pyytää nimeään takaisin? Jos vaikka antaisivat.
PoistaKai tuo kirjautuminen tuottaa automaattisesti sellaisen vastauksen, että lue ohjeet, jos ei heti onnistu kirjautumaan ja kirjoittaa vaikka lyöntivirheen erehdyksessä. Luulenkin, että meitä vahtii aika pitkälle ennakoitu automaatti!
Pointti tossa omanimisyydessä ei ole sanomisen painossa, tietenkin anonyymi voi sanoa paljon painavampia asioita kuin aleksis salusj. Pointti on siinä, että fiktiviisin keinoin rakennetut henkilöhahmot törmäävät mielikuvituksettomaan ja arkiseen helsinkiläismieheen. Mä olen kuin Bob Hoskins Roger Rabbit -elokuvassa. Se on noloa.
PoistaJa tosiaan: netissä on paljon paljon vaikeampaa esiintyä anonyyminä kuin moni luulee. Ei tarvitse olla ip-koodien kryptaaja, vaan henkilöllisyys selviää suomen kielen taitamisella hyvinkin nopeasti. Kaksi anonyymiä loukkaavaa viestiä olen pystynyt henkilöimään yksinkertaisesti tekstianalyysillä. Näin se käy: etsii tekstistä jonkun epätavallisen kielikuvan ja laittaa sen googleen, hakuparametrejä muuttelemalla ja työvaiheiden toistolla löytää noin viidessä minuutissa nimiä sanojen takaa. Vitsi on siinä, että nettiin tekstiä suoltavat tekevät sitä käytännössä aina myös omalla nimellään. Jos haluat Iines vähentää jahtia ympärilläsi, poista tämä viesti.
Ja hauskaa että Liisukin tuli kommentoimaan. Iines ja Liisu ovat nettiin rakennettuja ihmisiä, joista mä olen puhunut pitkin baareja vaikka kuinka monen ihmisen kanssa.
Olet oikeassa, Aleksis, ymmärrän pointin. Ymmärsin oikeastaan heti, mutta sivuutin sen muun sanomisen palossa.
PoistaKun joskus muinoin kirjoitin ensimmäsitä blogiani, Illuusiaa, muuan kunnioitettava kirjallinen henkilö lähestyi minua omana itsenään, siis käsittääkseni aivan ajatustenvaihtomielessä. Hän lähetti muutaman sähköpostin, joihin vastasin Illuusiana. Aika nopeasti hän lopetti sähköposteilun, koska en edes hoksannut tuolloin käyttää omaa nimeäni. Hän ilmoitti, ettei tahdo tai voi - en muista kumminpäin - viesteillä anonyymin nimimerkin kanssa. Hän oli tietenkin täysin oikeassa.
Olin kuitenkin tuolloin melkoisen nettiarka, keskustelufoorumilla, jossa kirjoittelin, ja myös blogissanikin liikkui muutamia häiriköitä, joilla oli selkeä persoonallisuushäiriö. Edelleen bloggaan anonyymina, mutta minusta pitkän linjan anonyymi ei välttämättä ole enää sataprosenttinen anonyymi, etenkin, jos hänen olemassaolonsa on todennettu ja varmennettu.
Nimikään ei muuten nykyään takaa asiallista ja siinä mielessä luotettavaa kirjoittelua. Uuden Suomen Puheenvuoro- ja Vapaavuoro-blogeissa on ollut melkoisen törkeää käyttäytymistä omalla nimellä ja toisen nimeä kohtaan. Isot miehet siellä tappelevat kuin lapset.
Liisu on ihana. Haluaisin välttää ihana-sanaa, mutta kun Liisu on. Pala aitoutta ja viattomuutta,tunteen paloa, mutta ei mitään silkoista suloutta tai hunajaista naiviutta. Liisu on kyllä kommentoinut täällä ennenkin, aika paljonkin. Me olemme vanhoja tuttuja. Aluksi luulin Liisua itsekseni, vaikka hän onkin minua paljon lennokkaampi ja spontaanimpi.
Ihan blogihistoriani alussa kirjoittelin joskus ihan omalla nimelläni, mutta lopetin sen hyvin yksinkertaisesta syystä:
PoistaSilloin alkuaikoina ihmiset googlailivat sukulaisiaan, tuttujaan, puolituttuajaan ja naapureitaan nimellä, ja oli jotenkin hölmöä, että kymmenen ensimmäistä hakua minunkin nimelläni olivat sitten jotain puolivillaisia kinasteluja jostakin tyhmästä jutusta.
Se tuntui hölmöltä ja niinpä siirryin nimimerkkiin.
Tämä minuakin vähän pelotti. Että tutut lukisivat minun häpeätuntemuksiani ja isämuistelujani, tai paljastuksia siskosta ja ystävistä. Jos ne olisivat olleet valhetta, en olisi välittänyt, vaan kun ne olivat totta - halusin ja pystyin kirjoittamaan vain touudellisesta aspektista käsin.
PoistaKuulu juankoskelainen filosofi Leskinen J. sanoi tätä asiaa sivuten näin: on eri asia olla kusella kuin kusessa.
VastaaPoistaIines kyselee, että miten maapallon liikkeessä (29 km/s) voi pysyä järjissään ja jos vetovoima vaikka äkkiä loppuisi (sähkökatko, ohjelmistovirhe tms), niin putoaisimmeko kyydistä?
Tähän vastaa Newton, että meille kävisi samalla tavalla kuin pudotessamme bussin penkiltä lattialle: voimme olla kontillaan, mutta vauhtimme on edelleen sama kuin bussinkin vauhti. Emme tipahda pois väärällä pysäkillä (pysymme siis inessiivissä, emmekä horjahda adessiiviin).
Einstein lisää edelliseen, että kaikki liike on suhteellista: maailmasta ei löydy paikkaa, joka on täysin levossa ja jonka suhteen muut liikkuvat. Jokainen liikkuva systeemi (kuu, maapallo, aurinko, mars, venus, bussi, juna) on samanlainen eli samat fysiikan lait pätevät sen mukana liikkuville.
Pieni pähkinä: kuten tiedämme, kuu kiertää maata, mutta kuvailkaapa millainen on kuun rata auringosta katsottuna?
Kunpa tietäisi vähän enemmän fysiikan laeista ja tähtitieteestä.
PoistaVoisin kuvitella, että kuun rata tekee siksakkia, mutta pyörein kulmin. Tämä on siis täysin asiantuntematon arvaus, googlaamatta.
Minäkään en tiedä. Voi kun tietäisi!
PoistaVoin lohduttaa teitä, ihanaiseni, sillä tunnustuksella ettei se tietäminen mitään lohdutusta elämään tuo. Ymmärtää vain, ettei maailmaa voi ymmärtää.
PoistaKun mietitte, millaista spiraalia kuu auringon ja maan ympäri tanssiikaan, niin puollan sillä välin ajatusta internetistä paikkana.
VastaaPoistaInternethän muodostuu niin, että on eri fyysisissä paikoissa olevia tietokoneita ja palvelimia ja niiden välissä risteileviä kaapeleita, johtoja ja aaltoja – joten sehän on fyysinen kokonaisuus: rihmasto.
Internet on kuin valtava sieni, jonka rihmastot sulkevat sisäänsä koko maanpiirin. Mutta olemmeko me sen sisällä, vieressä, alla vai päällä?
Tästä saisi hienon surrealistisen taulun a la Dali tai Maleonn! Valtava sienirihmasto maapallon ympärillä!
PoistaJuuri tämä verkkomaailman näkeminen ikäänkuin ruumiina, jonka sisällä kiemurtelee valtaisa määrä erivärisiä piuhoja, verisuonia, hermoratoja ja muita säikeitä ja syitä on se, joka tulee mieleen, kun ajattelee internetiä paikkana tai tilana. Tai pallona, jonka sisään ja päälle on kietoutunut valtaisa suonien vyyhti.
Vielä kymmenen vuotta sitten tiesin kaksikin vanhempaa herrasmiestä, jotka eivät työpaikallaan suostuneet ottamaan työnantajan tyrkyttämää kännykkää. Kaksi vanhemman polven työnjohtajaa, jotka kiinni sai vain silloin kun se heille sopi ja olivat työpöytänsä ääressä.
VastaaPoistaJossain vaiheessa tuo tavoitettavuus ja työ- sekä vapaa-ajan hämärryttäminen levahti aivan hulluksi, kun työnantajat keksivät antaa ihmisille firman kannettavat tietokoneet. Minkä hel..in takia? Pakkovaltaa ei maailmassa tarvita,ihmiset itse pujottavat päänsä silmukkaan, kun heidät siihen vain pientä oveluutta käyttäen yllyttää.
Turhaa puhetta sellainen on, että ihmiset työaikana selailevat internetissä omiaan, kun oikeasti he vapaa-aikansa käyttävät facebookin lisäksi työntekoon sähköisillä välineillä: "Mä vaan katon sähköpostista onks sinne tullu mitään tärkeetä!"
Oikein isoilla johtajilla ei vieläkään välttämättä ole työkännykkää mukana tai se on äänettömänä. Sihteeri ja muu rahvas hoitaa.
Internet ilman mitään epäilystä on paikka. Katsokaa mitä tahansa tilannetta missä on paljon toisilleen vieraita ihmisiä. Itseensä käpertyneitä ihmisiä, jotka naama kurtussa tihrustavat puhelimen näyttöä. Junassa minäkin keskityn lukemiseen lehdestä,kirjasta tai puhelimesta, mutta joskus huvitan itseäni katsomalla kanssaihmisten samanlaista toimintaa. Hartiat kapeina,selkä köyryssä, kasvoillaan vihainen luotaantyötävä ilme he ottavat yhteyksiä jonnekin internetin tuolle puolelle. ("Somewhere over the rainbow")
Mikään ei ole yhtä tehokkaasti erottanut ihmisiä toisistaan, kuin kannettavat puhelimet ja internet.
Mikään ei ole niin inhottavaa kuin joutua jonkun kanssa kasvotusten puhumaan.
Ai niin,fyysisesti paikkani on vaihtunut kotona vain muutaman metrin. Sohvalla makaamisen ja telkkarin tuijottelun sijasta nykyisin istun tässä kalliissa ja pyörivässä toimistotuolissa, jossa kieltämättä on ihan mukavaa, onhan teilläkin tällaiset säädettävät?
Voi miten rakastan tuota lihavointia. Siinä puhuu isännän ääni. Kuulkaa nyt, näin se on. Internet on on paikka. Minkälainen paikka - tämä on tietenkin se kiinnostava kysymys.
PoistaMeillä oli mökillä kesällä tilanne, jossa kolme naista tapasi toisensa pitkästä aikaa. Kohta oli kolme läppäriä auki ja kolme naista oli omissa tutuissa paikoissaan. Yksi blogissaan, yksi katsoi leffaa, kolmas järjesteli kuviaan.
No, tämä oli tietenkin vain yksi tilanne. Enimmän aikaa me kyllä puhuimme toistemme suihin. Mutta näitä tilanteesta erkanemisia tapahtui kyllä toistekin.
Minulla on säädettävä tuoli. Paitsi, että säätö ei toimi, tuoli on jumittunut yhteen korkeuteen, joka onneksi on paras mahdollinen. Pyörin välillä, kun jonkun teksti oikein kiihdyttää.
Samaa mieltä Riku. Olla kasvotusten jonkun vieraan kanssa ja joutua hänen kanssaan puhumaan. Tänään jouduin. Arvaas mitä? Suustani putoili sammakoita!
PoistaNin, mielikuvat ja todellisuus.
VastaaPoistaTosiasiallisesti internet on ensisijaisesti pornon levityskanava, jota käytetään myös muunlaisiin asioihin. ( "Näin paljon porno kuormittaa nettiä"
"Ajan hermolla pysyminen" on jännää höpötystä. Asioista tietämistä huomattavasti ennenkuin niistä voi mitään oikeasti tietää. Suuria tunnelatauksia maailman asioista, joita seuraavana päivänä emme edes muista.
Työelämässä joutuu alati kursseille, joiden ainoa sisältö on: "olipas huonoja sämpylöitä!" - Neljänkympin jälkeen ainoa oppiminen muutenkin on, miten pystyisi tietämään ja osaamaan edes osan siitä mitä on tietänyt ja osannut.
Rikun esimerkin innoittamana laskin, että ei siitä ole kuin 15 vuotta, kun minäkin otin ensimmäisen kännykkäni! Sillä pystyi soittamaan ja tekstailemaan - missä vain, milloin vain, kenelle vain, jos oli kenttää.
VastaaPoistaMinäkin tunnen yhden kunnallisen alan työnjohtajan, joka luopui kännykästään alaistensa vittuilun takia! Hän oli kuulemma juppi, jolla oli noussut kusi päähän ja joka siksi diivaili kännykällä. Tätä voi olla nyt vaikea uskoa, mutta on totinen tosi.
Ja muistatteko millaisia kursseja pidettiin silloin kun tietokoneet tulivat. Ne muistuttivat ohjelmoinnin opetusta. Niillä tiedoilla ei enää tee mitään.
Vielä paljon paljon aiemmin, kun opiskelin tekniikkaa, sen ajan visionäärisimmät opettajamme sanoivat kaukonäköisesti ja vakavissaan, että tulevaisuudessa kaikkien pitää osata ohjelmoida.
Muistan tämän aina, kun kuulen jonkin erikoisalan asiantuntijan näkemyksen tulevaisuuden vaatimista taidoista. Siinä voi olla tavallaan järkeä, mutta silti se menee takuulla aivan persiilleen.
Oi kun on taas kiinnostava keskustelu!
VastaaPoistaKieli-tieteilijàt, jotka tutkivat kielten syntyà(tai paremminkin arvuuttelevat ja esittàvàt olettamuksia)
puhuvat siità, miten ensin jonkun aivoissa tapahtui mutaatio, joka sai hànet ajattelemaan, ennustamaan, tekemààn suunnitelmia. Siis kieli syntyi ensin ajatuksena, sitten vasta kommunikaationa.
Millainen mutaatio syntyy, kun emme ole sitoutuneita aikaan ja paikkaan, olipa henkiset kykymme millaiset hyvànsà?
(Hyvàn mielikuvituksen omaava on aina pystynyt siirtymààn ajassa ja paikassa)
Kai mutaation voisi synnyttàà "sahalaitakuvioista" kàrsivà aivo, joka saa kànnykkàsàteilyà aamusta iltaan...?
Muistan kun faksi valtasi yritykset. Opetin ensimmäisessä työpaikassani yritysviestintää tuleville kaupallisen alan henkilöille. Olin vähän pihalla kaikesta, sillä olin enemmän kirjallisuusihminen kuin kaupallisen alan ideologian omaksunut viestintäguru. Olin kuitenkin vähän innostunutkin, markkinointiviestintä kiinnosti.
VastaaPoistaSitten meidän markkinoinnin opettajamme meni yritykseen puoleksi vuodeksi harjoittelemaan alan käytännön puolta. Kun hän tuli takaisin, hän sanoi, että ei kukaan enää yritysviestintää tarvitse eikä liikekieltä kannata opettaa, faksit ovat tulleet, kaikki lähettävät vain lyhyitä fakseja! Olin tuossa vaiheessa mielessäni jo työtön, tai ainakin suunnittelin koulumuodon vaihtoa.
Noh, faksit jäivät aika lyhyeksi hurmaksi, ja edelleen tarvitaan yritysviestintätaitoja. Koneet eivät ole edes vähentäneet kirjeiden määrää, niin kuin arveltiin, vaan päinvastoin yritysposti ja markkinointiposti on lisääntynyt.
Kännyköistä mieleenjäänein kurssi on ollut se, kun rehtori sai kännykän. Se oli laatikkomainen vehje, ja koko opettajakunta pidätti hengitystään, kun rehtori koputteli vehjettä ja valitsi koulumme kanslian numeron - olimme isossa kaupungissa auditoriossa tekniikkakoulutuksessa. - Täällä X.X., kuuluuko hyvin? Kaikkia hymyilytti, kun kuului kuulemma.
VastaaPoistaKun kouluun saatiin video, siis yksi laite, opettajat kerättiin taas kurssille, ja laitetta harjoiteltiin kädestä pitäen. Lopuksi kaikkien 30 opettajan piti kertoa järjestyksessä ja rivittäin kaksi asiaa, johon he opetuksessaan voivat videota hyötykäyttää.
En malta olla jatkamatta vielä kolmannella, kun luin tuon Sarin pohdiskelun!
VastaaPoistaTuo on mielenkiintoinen tieto, että jonkun aivoissa syntyi mutaatio, jonka ansiosta hän alkoi ajatella ja sitten puhua. Selvää on, että kieli on ajattelua, mutta tuo mutaatio on minulle uusi ajatus. Voi se noin mennäkin. Jokinhan puheen joskus on synnyttänyt.
Puhehan on voinut syntyä myös liikkeestä, eleestä, elehtimisestä, vahingossa. Jokin älähdys on yhdistynyt joidenkuiden mielessä tiettyyn asiaan, vaikka ruuan antamiseen. Tätä on sitten alettu käyttää samaan tapaan kuin lapsi alkaa käyttää itse keksimiään ilmaisuja. Eszimerkiki minun tyttäreni sanoi istuessaan rattaissa "jejje" ja kurkotti kättään kukkaa kohti. Poimin hänelle päivänkakkaran. Hän alkoi toistaa tätä "jejjeä" aina halutessaan jotakin.
Puheen synnystä on monia teorioita ja täytyy myöntää, etten tunne niitä. Ja tuon Sarin sahalaitaa tuottavan aivon mutaatiojuttuarvelu on juuri se, mitä tässä kyselen! Aivothan ovat elävä elin, niissä tapahtuu muutoksia kaiken aikaa. Mm. alkoholi tuhoaa aivosoluja, ettäs tiedätte.
Kari Suomalainen teki aikanaan piirroksen, jossa luolamiehet istuivat pölkyllä kovasti pohtivaisen näköisinä, yrittivät puhetta keksiä. Ajatuskuplassa luki: "Nyt pitäisi vain tietää passiivin indikatiivin preesens!"(tai jotain sinne päin). Lopulta yksi keksi: "ÖH!"
VastaaPoistaPikku pähkinä: Miten kuuluu olla-verbistä passiivin imperatiivin perfekti, kielteisenä?
PoistaEi minulta tuollaisia pitäisi kysyä, kuinka minä sen voisin tietää?
PoistaÄlköön olko ollut? - Tai sitten tuo oli juuri se: "ÖH!"
Sen tiedän, että ruotsiksi "kotonassa" sanotaan "på hemma".
Ei ehdi luntata eikä miettiä, mutta olisikohan jotain "älkää olko", tosin jossain keskisessä murteessamme kuulemma sanotaan "älkää olkaa". Älkäät olkaat, talkoot alkaat.
PoistaHeh ja pah. Älköön ikinä olko oltu sitä mieltä, että muna oli ennen kanaa!
PoistaSe oli viaton pähkinä, Riku, ja ajatus oli suunnata se kaikille. Tapsakin tuolla ylempänä kyseli, millainen on kuun kiertorata auringosta katsottuna. Mielenkiinnolla odotan, milloin joku viisas vastaa siihen. Tuo sinun verbisi on hienosti melkein oikein!
VastaaPoistaVaan näin kirjoitti yksi poika juuri kokeessa, saamani tekstiviestin mukaan:
Juoko hän teetä? = Didn hi tee.
Minä en puhu ranskaa. = I am Didn't spiik fars.
Hän ei poiminut eilen kukkia. = Hi Doesn't Falors.
Tuosta pojan vastauksesta näkee mainiosti, miten hämärä kuva jollakin voi olla toisen kielen rakenteista, kun ne poikkeavat oman kielen vastaavista. Do-apuverbi onkin aika jännä ilmiö; mutta vielä jännempää on suomen kielen taipuminen. Passiivin imperatiivin perfekti sentään.
VastaaPoistaSe teoria mutaatiosta on Noam Chomskyn ja kumppaneitten. Aika kiinnostava ajatus minusta on nimenomaan se, että tietysti ennen kuin kieli on voinut syntyä, on pitänyt olla jotain ilmaistavaa, ajatuksia, jonkinlainen kielitaipumus, jota vastaavaa ei muilla eläimillä ole, vaikka ne kommunikoivatkin. Kieli ei siis olisi syntynyt siten, että pikkuhiljaa kehityimme siitä "öh" vaiheesta passiivin imperatiiviin, vaan varsin nopeasti, niin että jonkun mutaation kautta aivot kykenivät monimutkaiseen ajatteluun ja siten synnyttämään "ilmiasun", kielen, jolla kommunikoida.
Mutta kuten sanottu, nämä on päätelmiä. Ei ollut kukaan nauhottamassa.
Ainoa varmuus (edelleen Chomskyn mukaan)kielten kehityksestä on se, että viimeisen 50.000 vuoden aikana muutoksia aivojen "peruskielitaidossa" ei ole tapahtunut. Vain ilmentymismuodot vaihtelevat. Ja tietysti yksilöiden väliset erot.
Mutta otitpa ihmislapsen mistä maailmankolkasta hyvänsä, se oppii ympäristönsä kielen. Siis minkä kielen hyvänsä.
Huisaa.
Sanovat että Ranskassa ovat niin sivistyneitä, että pikkulapsetkin puhuvat ranskaa.
Poista...puhumattakaan kiinalaislapsista, jotka osaavat niin vaikeaa kieltä! Ei ihme että kiinalaiset valloittaa maailman!
PoistaNo niinpä tietysti, Sari, tuo Noel Chomskyn & Co kieliteoria on kyllä ollut minullakin tenttiluettavana... Taisi olla tuohon aikaan muunlaiset mutaatiot minulla mielessä. Ihmettelen, miten olen selvinnyt tentistä. Olen varmaan harrastanut jo tuolloin ajatusluistelua, jonkinlaista lentojoogaa.
VastaaPoistaTai ehkä minut on tuolloin kuitenkin vakuuttanut se aiempi käsitys siitä, että kieli on kehittynyt eläinten viestintäjärjestelmästä ja myös se seikka, että Chomskyn teoria on jäänyt vaille loppupistettä. Hän ei ole halunnut asian vaikeuden takia tutkia tai sanoa, mikä sai nuo oletetut mutaatiot aikaiseksi.
Nyt käytyäni netin tietopaikoissa huomaan siellä sellaisenkin teorian, joka ei ole sekään hassumpi.
Teoriassa lähdetään liikkeelle suoraan ihmiskielen ainutlaatuisuudesta. Kieli on adaptaatio, kuin selkärankaisen silmä, joka on kehittynyt kuuden miljoonan vuoden aikana ja tuonut näin valtavan edun muinaisille edeltäjillemme. Tästä kielet ovat kehittyneet ja eriytyneet. Näen tässä kyllä chomskylaisuutta niin, että miksi kieli ei voi olla kehittynyt silmän kaltaiseksi järjestelmäksi mutaation kautta? Mutta siis kielen kehittyminen eläinten kielestä lienee haudattava.
Tuohon adaptaatioteoriaan perustui käsittääkseni juuri tuo Chomskyn oletus mutaatiosta.(muistaakseni hän puhui tästä luennossa, jonka katsoin taannoin, joten aika viimeaikaisesta tiedosta oli kyse) Siis kieli "elimenä". Olen aika lailla tuon teoria kannalla, onhan kieli paljon muuta kuin kyky kommunikoida.
VastaaPoistaTämä adaptaatioteoria on vissiin uudempi. Jostain nimittäin luin, että teoria on Steven Pinkerin, joka on omaksunut Chomskyn opin siitä, että ihminen on syntyessään valmiiksi ohjelmoitu oppimaan kielioppiin pohjautuvan kielen.
PoistaKieliteoria on mielenkiintoista. Palaan siihen vielä, luulen.
VastaaPoistaNuorena, kun aloin opiskella ruotsia ja saksaa, ihmettelin miten nämä muut kielet ovat niin jäykkiä. Niissä oli vain yksi tai muutama oikea muoto tietylle lauseelle - opin sen punakynän viuhunnasta - kun suomessa voi sanoa asiat tuhannella tavalla ja ne kaikki ovat periaatteessa yhtä oikein - merkitykset korkeintaan esim. sananjärjestyksen pienillä muutoksilla hieman muuttuvat tai täsmentyvät.
Olisiko suomi onomatopoeettisempi kieli kuin indogermaaniset? Meillähän voi keksiä millaisia sanoja vaan ja ne ikään kuin tarkoittavat jotain: kävellä kipsutella, kuppelahtia, kääkäröidä, kopotella jne.
Muistan lukeneeni tutkimuksesta, väitöskirjasta, jossa kielentutkija onomatopeettisuutta tutkiessaan käytti esimerkkinä korppi-sanaa. Kävi ilmi, että yli 90 prosenttia kielistä oli nimennyt korpin sen ääntelyn perusteella. Sama koski muistaakseni käki-nimeä. Sekin oli useimmiten nimetty joksikin "kukoksi" eri kielissä.
VastaaPoistaSuomalainen tietysti osaa revitellä kielensä kanssa eri tavalla kuin vierailla kielillä. Toisaalta suomen kieli on hyvin onomatopoeettista, ja sitä on joskus jopa pidetty primitiivisenä piirteenä. Tunnettinhan ajatus siitä, että luonnonkansojen kieli oli onomatopoeettista, asiat nimettiin aistihavainnon mukaan.
No hitsi kun pitää taas kommentoida vaikka olevinaan olisi muuta tekemistä. Ei voi mitään.
VastaaPoistaKaksi juttua: germaanisissa kielissä sanajärjestys on käsittääkseni jäykkä ainakin kahdesta syystä: ei ole sanapäätteitä, joilla ilmaista sanojen hierarkia (siis mikä on subjekti ja mikä objekti tai mikä on pääverbi). Suomen päätteet antavat siis jonkin verran enemmän joustavuutta.
Mutta germaanisten kielten jäykkyyteen on myös historiallisia syitä. Kun kielioppia luotiin (jossain vaiheessa kieli piti panna järjestykseen), jäykkä sanajärjestys vaikutti "oikealta", kieli laitettiin kuriin. Sittemmin kielioppia on opittu tarkastelemaan muuten kuin sääntöinä - pikemminkin säännönmukaisuuksina.
Onomatopoeettinen suomen kieli minustakin on. Se että keksitään sanoja lennossa on mahdollista kai kaikissa kielissä, eri asia on, kuinka kuulijat suhtautuvat luovuuteen. Jotenkin minusta tuntuu, että suomalaiset kaiken kaikkiaan arvostavat omaperäisyyttä. Se ei ole suinkaan itsestäänselvää tässä keskinkertaisuuksien maailmassa.
Onhan jo Kalevalan kielen perusvirekin onomatopoeettis-deskriptiivistä, kuvailevaa ja itseään toistaen matkivaa. Asiat sanotaan kahteen kertaan, varmuuden vuoksi, toisin sanoin vain.
VastaaPoistaTämmöiseen on kasvettu kiinni, tämmöinen sointuu jämäkkänä ja vakaan runollisena suomalaisen korvaan. Ei ihme, että vieraat soinnilliset konsonantit eivät tahdo ääntyä suomalaisen suussa, vaan vääntyvät soinnittomiksi klusiileiksi.
Tuosta kieliasiasta tuli mieleen, että lasten kielipää on ilmiömäinen.
VastaaPoistaLähipiirissäni yhdessä perheessä puhutaan kolmea kieltä; vanhempien yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli.
Lapset oppivat kummankin vanhempansa kielen ihan samaan tahtiin kuin yksikielisessä perheessä.
Kieli vaihtuu automaattisesti sen mukaan kummalle vanhemmista puhutaan. Lasten ollessa pieniä ei voinut kuin ihmetellä.
Nyt, kun vanhempi lapsista on aloittanut englannin, sekin tuntuu menevän kuin vettä vaan.
Englanti on isän ja äidin yhteinen kieli, jota kumpikaan ei ole puhunut lapsille.
Kappas vaan, kolme kieltä yhdellä iskulla. Lapset ovat oppivaisia, ja heidän kapasiteettinsa voi tuntua jopa rajattomalta. He ovat matkimisen maailmanmestareita, ja kielihän opitaan matkimalla, vuorovaikutustilanteessa. Jos vanhemmat puhuvat heille rikasta ja elävää kieltä, mikä ettei lapselle karttuisi hyvä sanavarasto ja kielen taju kolmessakin kielessä samanaikaisesti.
VastaaPoistaNipottavana kielenopettajana minua kiinnostaisi kuitenkin heidän äidinkielentaitonsa. Mikä sen taso ja syvyys on? Olen kuullut pahoja puheita puolikielisistä lapsista, jos he kasvavat monikielisessä kodissa. En ole varma, onko tämä puolikielisyys jo kumottu. Toivottavasti.
Annoin kerran äidinkielen ainekirjoituksen yksityistunteja kahdelle lähetyssaarnaajan lukiolaislapselle. He olivat asuneet koko elämänsä eri maissa ja perheessä oli puhuttu sikin sokin eri kieliä, sillä toinen vanhemmista oli ulkomaalaissyntyinen. Lapset olivat hurmaavia, välittömiä, puheliaita, kielitaitoisia, mutta heidän kirjallinen kielitaitonsa ei ollut yhtä hyvä. Vikaa ei ollut vain oikeinkirjoituksessa, vaan myös kielen rakenteissa.
Lapsilla on kaksi kulttuuria - siinä toisessakin he viettävät ainakin kuukauden per vuosi - ja kieltä ja se ei näytä olevan ongelma. Nuorempi ei ole vielä koulussakaan ja ainakin vuoden päivät hän on jo lukenut ja kirjoittanut kahdella kielellä.
VastaaPoistaKun mainitsin englannista, niin se viittasi nyt kolmannella luokalla alkaneeseen ensimmäiseen vieraaseen kieleen.
Vanhempien meininki ei siis ole tuputtaa heille keskenään käyttämäänsä englantia, mutta ehkä sekin on tullut hiukan tutuksi, salakavalasti.
Mielenkiintoista on ajatella, millä kielellä lapset ajattelevat, eli onko heillä äidinkieltä? Millä kielellä he puhuvat toisilleen? (Tämä oli retorinen kysymys, asia pohdituttaa minua!)
VastaaPoistaJos ajatellaan, että äiti olisi suomenkielinen, isä x-kielinen, ja vanhempien yhteinen kieli on englannin kieli, niin ruokapöydässä he keskustelevat keskenään päivän tapahtumista kolmella kielellä. Käy se noinkin.
Lapsilla on kaksi äidinkieltä ja he puhuvat toisilleen kummallakin. Silloin kun minä olen paikalla, kieli on poikkeuksetta suomi, koska olen kova puhumaan heidän kanssaan.
PoistaVaikuttaisi vahvasti siltä, että asiassa ei ole mitään ongelmaa - kaksi kieltä ja kulttuuria, mikä rikkaus! - joten en tekisi siitä sellaista.
Kuunkuiske,
Poistaminä olen kova pohdiskelemaan ja puntaroimaan. En osaa pitää ongelmanluontina sitä, jos kääntää kiven nurin ja katsoo, mitä sen alla on. Asiat vaan ovat usein monisäikeisiä.
En myöskään lähde siiihen kuoroon, joka avaa hunajapurkin, kun kuulee sanan erilainen kulttuuri. Mielelläni katson erilaista, olen sitä lähellä, sillä olen hirvittävän utelias. Mutta se hunajapurkki pysyy minulta kiinni.
Tämä monikielisyyshän on tuttu ongelma Suomessakin, kun meillä on ne kaksi kansalliskieltä. Suurin osa etelän ruotsinkielisistämme on todellisuudessa kaksikielisiä.
VastaaPoistaSuurin virhe, minkä vanhemmat voivat tehdä - tämä on vankka mielipiteeni - on se, että he puhuvat lapselle kieltä, joka ei ole heidänkään äidinkielensä. Tunnen monia onnettomia suomalaisrouvia, jotka tekivät aikoinaan näin Ruotsissa, jopa yksinhuoltajia! He ajattelivat tietenkin lapsensa parasta mongertaessaan murteellista ruotsiaan, jota he yrittivät laulaa riikinruotsalaisittain.
Kuunkuiskeen kuvaamassa tapauksessa en näe ongelmaa, kun molemmat vanhemmat puhuvat lapselle ymmärtääkseni äidinkieltään ja vain keskenään englantia. Lapsi oppii kaikki kolme kieltä - äidinkielet syvemmin ja englanninkin vaivattomasti.
Tietysti voi olla, kuten Iines sanookin, ettei lapsi opikaan mitään kieltä kunnolla, etenkin jos ympäristön kieli on jokin muu, vaikka se englanti. Mutta jos ympäristön kieli on jomman kumman vanhemman äidinkieli, niin ennuste on parempi.
Luultavasti jokaisella on se vahvempi kieli, tai paremminkin, jokaisella on se sydämen kieli, tunnekieli. Eikä se välttämättä ole se kieli, jonka sanavarasto tai rakenteiden hallinta on täydellisin.
VastaaPoistaItse pidin kiinni siitä, että puhuimme mieheni kanssa kumpikin omaa kieltään lapsille. Luulen että kaksikielisyys auttoi heitä oppimaan myös englannin, jota kumpikin oppi itsekseen ja koulussa.
Nykyisin, aikuisina, kumpikin on kolmikielinen.
(Siis käyttävät kaikkia kolmea päivittäin)
Keskenään puhuessaan he vaihtavat kieltä vähän miten sattuu, riippuu kai aiheesta mikä kieli osuu parhaiten.
En tiedä miten hyviä he ovat missäkin kielessä (minusta ihan riittävän hyviä), mutta kokonaisuudessaan luulen heidän omaavan aika komean sanavaraston. Se on rikkautta.
Mutta tarkennan, ettei lapsissani tai muissa polygloteissa ole mitään ihmeellistä:
Suurin osa maailman ihmisistä puhuu vähintään kahta kieltä päivittäin. On varsin harvinaista siis globaalisti, että ihminen puhuu ja käyttää vain yhtä kieltä.
Suomessa on pitkään ollut puhetta lasten puolikielisyydestä, eli lapsi ei opi joidenkuiden asiantuntijoiden mukaan kunnolla kumpaakaan kieltä, jos perheessä puhutaan kahta kieltä.
PoistaTässä on nyt uudenlaisia esimerkkejä siitä, että näin ei tarvitse olla. Riippuu varmaan aika paljon myös muista tekijöistä, mm. siitä, kuinka paljon perheessä yleensä puhutaan ja luetaan ja ollaan vuorovaiktuksessa keskenään ja muihin.
Sari, mistä on peräisin tieto, jonka mukaan useimmat maapallon ihmiset puhuvat vähintään kahta kieltä päivittäin?
PoistaAika helppo arvioida: kun miettii missä ollaan kaksi-tai monikielisiä (joka siis mielestäni tarkoittaa sitä, että käyttää vähintään kahta kieltä päivittäin) niin aika nopeasti voi vain tulla siihen johtopäätökseen, että yksikieliset on vähemmistö. En tietenkään voi taata, että kaikki monikieleiset puhuvat kieliään päivittäin.
PoistaNo on asiasta kai tilastojakin:
Bilingual Education - Need for Bilingual Education, Benefits of ...
http://education.stateuniversity.com/pages/1788/Bilingual-Ed...
It is estimated that between 60 and 75 percent of the world is bilingual, and
bilingual education is a common educational approach used throughout the
world.
Sari,
Poistaminä en ollut tuo kysyjä, mutta innostuin hakemaan tuosta Tiedonhaluisen esittämästä kysymyksestä tietoa. Sen verran kiinnostava kysymys ja hurja luku pienen suomalaisen mielessä.
Törmäsin kahdenlaiseen tietoon, josta toinen on tuo sinun, valtaosa, jopa 75 prosenttia käyttää päivittäin kahta kieltä arjessaan.
Toinen on se, että joka kolmas ihminen käyttää arkisissa toimissaan vähintään kahta kieltä. Tämä tieto oli muutamassa suomalaislähteessä, mm. yhdessä gradussa ja Agricocacola-blogissa - jos joku tahtoo, linkit kyllä saa minulta.
Sari, kiitos linkistä. Tällainen lause löytyi: It is estimated that between 60 and 75 percent of the world is bilingual." Tässähän ei kyllä puhuta mitään ihmisistä, ainoastaan maailmasta.
PoistaOn siis arvioitu, että valtaosa maailmasta puhuu kahta kieltä. Arvioitu. Uskon ja tiedän, että on olemassa aidosti kaksi- tai useampikielisiä maita, kuten Sveitsi ja Belgia. Tiedän myös, että Yhdysvalloissa ja Kanadassa kenties joka kuudennessa perheessä puhutaan kahta kieltä.
Entä Venäjä, Kiina, Intia, Pakistan, koko laaja kaukoitä sekä Afrikka? Siellähän valtaosa maailman ihmisistä asuu. Mahtaako löytyä tilastoja?
Mielestäni kaksikielisyyttä on ainakin kahta lajia: todellista ja kuviteltua. Kaikkien suomalaisten pitäisi teoriassa osata suomea ja ruotsia, mutta yritäpä ostaa itsellesi ruotsiksi pitkät kalsarit Kuopiossa tai suomeksi Närpiössä. Ei tule kauppoja. Närpiössä soitetaan paikalle poliisi (syyte kielirauhan rikkomisesta) ja Kuopiossa Savon Sanomien reportteri (kaupungissa on nähty ulkomaanpelle!)
Aidosti kaksikielisiä Suomessa taitavat olla muutamat saamelaiset, rannikkoruotsalaiset, mustalaiset ja toisen polven maahanmuuttajat. Mutta että edes 10 prosenttia suomalaisista olisi aidosti ja kunnolla kaksikielisiä - en usko!
Mutta Jos Iineksen linkit vahvistavat asian myönnän toki olevani väärässä. Siis Iines pliis, laitahan linkit esille.
Vaikeus on juuri kaksikielisyyden määritelmässä:
Poistamiten hyvin ja miten usein kieltä pitää puhua, jotta on kaksikielinen?
Kiinalaiset puhuvat useaa kieltä, Intiassa on normaalia puhua kolmea kieltä, (Intialaisia on aika paljon); afrikkalaiset harvoin puhuvat vain yhtä kieltä.. eivät he kuitenkaan kaikki puhu useita kieliä sujuvasti, mutta he käyttävät niitä. On vaikea myös määritellä, mitä tarkoittaa "sujuva"; äidinkieltään puhuva lapsi ei ole taidoiltaan välttämättä samalla tasolla kieltä toisena kielenään opiskelleen aikuisen kanssa; silti ensiksi mainittu on "sujuva".
Olet Sari varmaan oikeassa. kaksikielisyyttä on tosi vaikea määritellä. Tunnen ranskalaisen, joka osaa noin 30 sanaa englantia ja pitää itseään tosi polyglottina. Venäläinen ystäväni osaa sanoa "Gitler kaputt" ja on sukunsa silmissä suoranainen Saksa-ekspertti.
PoistaJos saisin päättää maailman kieltenopetuksesta määräisin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi koko maailmassa esperanton. Se on helppo ja epäpoliittinen kieli. Normaalistihan kielivalintoja sotkee historia ja politiikka. Venäjää karsastetaan meillä, koska "ryssä-kommarit" sitä puhuvat ja ruotsia siksi, että ruotsalaisia pidetään leuhkoina. Saksalaiset ovat natseja, italiaanot makaronimiehiä ja ranskalaiset sammakonsyöjiä. Opeta siinä sitten vieraita kieliä.
Tiedonhaluinen,
Poistakun kirjoittaa Googleen hakulauseeksi "joka kolmas ihminen puhuu päivittäin vähintään kahta kieltä" saa esille ylimmäksi parikin linkkiä, joissa puhutaan tuosta kolmasosasta. Nuo olivat pikahakuni tuotot.
Tässä kohden pesen kuitenkin puolihurskaasti käteni enkä ota vastuuta lauseesta, sillä en ole vakuuttunut sen tarkoitteesta.
Lause on kuitenkin asiantuntijalähteestä, hyväksytystä gradusta ja sitä on siteerannut toinen asiantuntija blogissaan Agricocacola.
Minä voin uskoa tästä ehkä lopulta mieluummin tuon 70 prosentin kieppeillä liikkuvan luvun, kun ajattelen kielien määrää eri maissa ja ihmisten liikkumista paikasta toiseen.
Ihan erikseen perheiden kielenkäytöistä ja kielimääristä ei taida olla tutkimusta. Perheissä on varmaan erilaisia kielistrategioita, ja kielihäiriöitä on sekä monikielisissä että yksikielisissä perheissä. Monikielisyys siis ei suinkaan sulje häiriöitä poiskaan, joskaan sen nykytiedon mukaan ei tarvitse niitä tuottaakaan.
Aivan, Tapsa, ympäristön kieli ratkaisee paljon, koska se on myös todennäköisesti lasten koulukieli.
VastaaPoistaKieltä ei opita yksin puhumalla, vaan taito kehittyy ja jalostuu lukemalla ja myös kirjoittamalla kieltä. En pitäisi siis perheeen kolmen kielen käyttöä yksin etuna lapsille, sillä on myös vaaransa. Minusta ihannetapaus olisi, että perheenjäsenillä olisi keskenään yhteinen kieli, joka olisi lasten äidinkieli. Yhteinen kieli sulkisi perheenjäsenet myös tavallaan samaan piiriin, kukaan ei olisi hetkeäkään ulkopuolella.
Tämähän kuulostaa rotuhygienalta; älköön kukaan risteyttäkö geenejään toismaalaisen tai -kielisen kanssa! ;)
VastaaPoistaTietenkin kaksi kulttuuria tuo myös haasteita.
Paljon merkittävämpänä lasten hyvinvoinnin kannalta pidän vanhempien välistä suhdetta kuin sitä onko äidillä ja isällä yhteinen äidinkieli.
Mikä kuulostaa rotuhygienialta, Kuunkuiske? En nyt heti pääse samaan junaan kanssasi.
VastaaPoistaKysymys lapsen kielen kehityksestä on mielestäni oma lukunsa, jota voi tarkastella vain ja ainoastaan lapsen näkökulmasta. Lapsella on yksinkertaisesti oikeus äidinkieleen, olkoon se mikä tahansa. Jos kieliä on monta, hyvä niin, sillä tärkeintä ovat lapsen sosiaaliset suhteet perheenjäseniin ja ylipäänsä se, että vuorovaikutus sujuu, vaikka viittomakielellä.
Omissa puheenvuoroissani viittasin puolikielisyyden peikkoon, josta Suomessa on paljon keskusteltu. Nykyään puolikielisyys ei ole enää samanlainen peikko kuin aluksi, vaikka esimerkiksi kielikylpyjenkin merkityksestä keskustellaan edelleen, myös kriittisesti. Kielikylvyille onkin käsittääkseni edelleen sellainen pohjaedelllytys, että lapsen tulee hallita äidinkielensä hyvä ikätaso ennen kielikylpyyn menoa. Muutoin yhteiskuntamme arvostaa monipuolista kielitaitoa ehkä vähän hehkuttaenkin. Monesti ihmiselle olisi parempi, jos välillä puhuttaisiin hyvistä äidinkielen taidoista.
Toisin sanoen, kaksi- ja monikielisyys ei ole uhka lapsen kielen kehitykselle, jos kaikki on kunnossa. Päinvastoin, kaksi- tai monikielisyys voi olla suurikin etu. Jos taas kaikki ei ole kunnossa lapsen kohdalla - erilaisia oppijoita ja kehityshäiriöitä on paljon - monikielisyys voi aiheuttaa häiriöitä kielen kehityksessä.
Lisään sen, mikä unohtui tuosta yltä.
PoistaKunkin lapsen kielen kehitystä tulisi tarkastella erikseen, kukin on omanlaisensa oppija ja kehittyjä. Saman perheen lapsissakin voi siis yksi kehittää vahvan äidinkielen osaamisen - mikä on ihmisen tärkein kielitaito ja pohja uusien kielien oppimiselle - ja toisen lapsen kielen kehitys taas voi takkuilla.
Puolikielisyys on riski nimenomaan silloin, kun vanhemmat eivät puhu omaa äidinkieltään lapsilleen.
PoistaSiksi monikielisiä perheitä pitäisi rohkaista; ei ole kauan siitä, kun vanhempia varoitettiin puhumasta montaa kieltä(jopa lastenlääkärit sanoivat että on lapsille paras, jos he kuulevat vain yhtä, ympäristönsä kieltä)
Ruotsissa ja Englannissa tämä politiikka kasvatti puolikielisiä lapsia.
Hei Iines ja muut,
VastaaPoistakiinnostava aihe.
Tätä on viime vuosina tutkittukin aika paljon. Itse asun seudulla, jossa suomen- ja ruotsinkielisiä on suurin piirtein yhtä paljon, ja kaksikieliset perheet ovat yleisiä. Useimmissa tällaisissa perheissä vanhemmat puhuvat lastensa kanssa omalla äidinkielellään ja keskenään sitten jommallakummalla. Lapsille tilanne on mitä luontevin ja molemmat kielet sujuvat useimmilla hyvin myös koulussa. Niillä, joilla kirjoittaminen tai itsensä ilmaisu takeltelee, syy on lähes aina muussa kuin kaksikielisyydessä sinänsä: perheongelmissa, vanhempien välinpitämättömyydessä tai koulukielteisyydessä, neurologisissa oppimisvaikeuksissa tai esim. siinä, etteivät vanhemmat itse ole harrastaneet lukemista/lukeneet lapsilleen/ylipäänsä kiinnittäneet huomiota kieleen ja itseilmaisuun. Voi hyvin olla, että esim. lukihäiriöiselle tai neur. oppimisvaikeuksista kärsivälle kodin kaksikielisyys saattaa olla kuormittavakin tekijä (ja se olisi hyvä ottaa huomioon). Mutta noin muuten se on tutkijoiden mukaan aivoille hyväksi ja antaa paremmat eväät muuhunkin oppimiseen.
Tässä lainaus Ylen Tiedeuutisista (linkki löytyy esim. googlettamalla ensimmäinen lause).
"Kaksikielisyydestä voi olla hyötyä kehittyville aivoille, toteaa Jared Diamond Science-lehden artikkelissaan. Kaksikielisissä perheissä kasvaneet lapset ovat sopeutuvampia ja joustavampia uusissa tilanteissa kuin yksikielisissä perheissä kasvaneet. Kaksikielisyys voi myös hidastaa Alzheimerin puhkeamista vanhemmalla iällä.
Kahden tai useamman kielen keskellä varhaislapsuutensa viettäneiden lasten on havaittu omaksuvan erityisiä kognitiivisia kykyjä, joista on hyötyä muuttuvissa tilanteissa."
Hei Mandelbaum,
VastaaPoistaja kiitos linkkivihjeestä tekstisi lopussa. Mielenkiintoista uutta tietoa: kaksikieliset lapset ovat sopeutuvampia ja joustavampia kuin yksikielisissä perheissä kasvaneet.
Tämä on kyllä melkoinen väite! Voi olla tottakin, mutta käännän jälleen kiven: mietin nimittäin sitä, miten voidaan todistaa, että tuo sopeutuvuus ja joustavuus johtuu kaksikielisyydestä? Tuo Alzheimer sen sijaan on minusta selvempi, sillä sanotaanhan, että sanaristikoiden ratkominenkin myöhentää Alzheimeria tai pidentää sen rajuimman vaiheen alkamista. Jos vanhus joutuu ponnistelemaan välillä kielen kanssa, aivot saavat työtä, mikä virkistää muistia.
Tuo kognitiivisten eli karkeasti suomennettuna älyllisten valmiuksien erityispiirteetkin voivat olla siis totta - aivoissa on kielen osalta enemmän materiaalia, jos osaa monta kieltä. Nämä ovat siis tieteellisten tutkimusten tuloksia, koska niitä on esitelty Tiedeuutisissa. Mielenkiintoista!
Haluaisin silti tähän monikielisyysasiaan kieliasiantuntijoiden näkemyksen siitä, millä tavalla sitten monikielisyys voi haitata kielenoppimista. Tätä ei voi tavallinen maisterisihminenkään opintojensa perusteella tietää, vaan tässä tarvittaisiin professoristason yliopistollisia tutkimuksia. Lukemani mukaan alalta puuttuu tärkeitä tutkimuksia. Puolikielisten tai erilaisten monikielisten oppijoiden kieltä ei ole tutkittu tarpeeksi - meiltä puuttuu tieto.
Itselläni on siis vain yksi negatiivinen kokemus monikielisten lasten kielestä. Se on yllä mainitsemani lähestyssaarnajaperhe, jonka kahdelle lapselle annoin suomen kielen ainekirjoitustunteja, koska heiltä uupui kyky tuottaa sujuvaa suomalaista tekstiä ylioppilaskokeen ainekirjoitusta varten. He puhuivat kieltä käsittääkseni erinomaisesti.
Monikielisyyden haittoja kielitaidon kehittymiselle on mielestäni yhtä vaikea tutkia kuin sen etujakin. Luin tuon aiemmin mainitun Science-lehden artikkelin joku aika sitten, ja vaikka olenkin iloinen jos tulokset ovat totta, suhtaudun niihin aika skeptisesti.
VastaaPoistaSiitä olen kuitenkin vakuuttunut, että ajatteluun monikielisyys vaikuttaa positiivisesti; jo se, että joutuu tarkastelemaan asioita eri nimisinä ja pohtimaan kuinka kääntää kielen käsitteet toiselle laittaa aivon koetukselle ja siten kehittää ajattelua. Aika usein tulee kielten kanssa sährätessä niitä "ai noinkin voi ajatella"-hetkiä. Itselleni ne ovat, jos nyt ei ihan valaistumisen, niin ainakin oivalluksen hetkiä.
Ai niin, unohdin perustella miksi etuja ja haittoja on vaikea tutkia: kielen oppimiseen vaikuttaa niin monet tekijät, niin yksilölliset että ympäristöllisetkin, että on uskoakseni aika vaikea vetää suoria päätelmiä.
VastaaPoistaMinusta on melko lailla turhaa tehdä johtopäätöksiä useamman kielen perheiden lasten kielitaidosta tai -taidottomuudesta tutkimusten perusteella! Jokainen lapsi kun on yksilö; toivottavasti vanhemmat ovat herkkäkorvaisia huomaamaan, jos lapsi tarvitsee tukea pärjätäkseen useamman kielen sekamelskassa.
VastaaPoistaYlempänä oleva huumoriviittaukseni rotuhygieniaan viittasi siihen, että olisi suotavaa, että perheessä olisi yhteinen kieli, joka olisi myös lasten äidinkieli.
Esim. mainitsemassani perheessä se yhteinen kieli olisi sitten väistämättä englanti, vaikka se ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli. (Äiti on syntynyt Suomessa ja isä Ranskassa.) Äiti ei puhu ranskaa eikä isä suomea, joten perheen yhteiseksi kieleksi olisi keinotekoisesti väännetty vanhempien keskenään käyttämä englanti.
Sitä vaihtoehtoa en kuuna kullan valkeana pitäisi hyvänä.
Perheen yhteinen kieli kuulostaakin loogiselta, ja sitä minäkin tuolla ylempänä hieman haikailin. Minusta loogisin yhteinen kieli olisi lasten näkökulmasta sen maan kieli, jossa eletään ja jossa lapset käyvät koulua. Vanhemman tehtävä olisi opetella se, eikä niinpäin, että lapsen olisi opeteltava pakosta molempien vanhempien kieli, jotta pystyy kommunikoimaan tämän kanssa.
PoistaMutta siis - perheet tekevät tavallaan, mikäpäs meistä kukaan on muita neuvomaan. Itse alan olla aika vakuuttunut siitä, että kaksikielisyys on enemmän antava kuin ottava lapselle. Vanhat puheet puolikielisyyden peikosta lie syytä jättää omaan arvoonsa.
Ei se kahden kielen automaattinen oppiminen vaikuttanut velvollisuuden suorittamiselta! Oli hauska katsella sivusta miten lapset jo hyvin pieninä - alta kaksivuotiaina - valisivat kielen sen mukaan kummalle vanhemmalle he puhuivat.
VastaaPoistaEsim. tässä tapauksessa ei olisi ollut realistista olettaa, että isä olisi opetellut suomen. Hänellä oli - ja on - työ, jonka tähden hän tuli Suomeen (työkielenä ranska) ja kohtasi täällä hyvin pian lastensa suomalaisen äidin.
Nyt isä on asunut Suomessa jo toistakymmentä vuotta mutta eipä hänen suustaan juuri suomen sanaa kuule. Ilmeisesti aikuisena ei ole kovin helppoa oppia totaalisesti omastaan poikkeavaa kieltä.
Tietenkin asiaan vaikuttaa myös yleinen kiinnostuneisuus kieltä / kieliä kohtaan.
Pienen lapsen ei minusta edes tarvitse tehdä mitään "velvollisuudesta", oppiminenkin on useimmiten iloinen tapahtuma. Kielen oppiminen käy matkimalla, ja lapsi matkii sitä, mitä vanhempi hänelle esittää. Ei kahden kielen oppiminen ole siis velvollisuus, jonka lapsi suoritttaa, se on vuorovaikutusta, joka on äärimmäisen tärkeää.
VastaaPoistaKyse onkin vanhemman valinnasta, jota ei sinänsä passaa arvostella. En silti täysin ymmärrä, miten voi elää maassa kaksikymmentä vuotta oppimatta maan kieltä, etenkään jos se on lasten koulukieli. Miten hän esimerkiksi kommunikoi lasten opettajien tai kaverien kanssa?
Mies ei ole asunut täällä kahtakymmentä vuotta vaan ehkä 11 tai 12. Kahden vuoden sisällä hänen tänne muutostaan ensimmäinen lapsi oli jo maailmassa, joten ei siinä ihan hurjasti ollut aikaa opetella tätä maailman vaikeimmaksi mainittua kieltä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että piti seurustella antaumuksella - englanniksi - ja hoitaa siinä samalla vaativa työ, ranskaksi.
VastaaPoistaLuultavasti monikin "vanhoilla päivillään" kieltä oppinut arkailee käyttää sitä jos ei koe taitoaan kovin hyväksi?
Kyllä mies varmaan maitoa ja makkaraa ostaa suomeksi, en epäile.
Opettajan ja lasten kavereiden kanssa kommunikoiminen on pääasiassa vaimon hommia! ;)
Mielestäni tässä perheessä tehdään oikein: molemmat puhuvat lapsilleen äidinkieltään. Lapsille syntyy aito suhde molempiin.
PoistaToivottavasti vanhempienkin suhde on vakaa, vieraista kielistä huolimatta, sillä kuten täältä olen oppinut, niin vanhempien keskinäinen suhde on lasten koti.
Olen samaa mieltä ja ajattelen jopa niin pitkälle, ettei muu ole mahdollista. Ei omaa lasta voi lähestyä ja hoivata vieraalla kielellä, ei kukaan!
PoistaTällaisessa monikielitilanteessa lapset kaipaavat kuitenkin mielestäni erityistä tukea äidinkielessään, koulukielessään, jota mielestäni tulisi ensijaisesti myöhemmässä kouluvaiheessa suosia, koko perheen yhteisenä kielenä. Se edistää taatusti kaikkien osapuolien viihtymistä maassa. Kieltä osaamattomana on jollakin tapaa osaton olo joissain tilanteissa.
Niinpä, ei omaa lasta voi hoivata vieraalla kielellä... Kuitenkin, kuten aiemmin kerroin, tunnen monia Ruotsissa asuvia suomalaisäitejä, alunperin yksikielisiä savolaisia, jotka jopa yksinhuoltajiksi jääneinä puhuivat lapselleen vain ruotsia!
PoistaUhrautuivat lapsen parhaaksi, kuulemma, kun "Ruotsissa puhutaan ruotsia" ja "suomea puhuvia voidaan syrjiä ja kiusata".
Veikkaanpa, että kun aika jättää sotalapsista, niin kohta traumojaan nousevat purkamaan ulkomailla - etenkin Ruotsissa, mutta myös Saksassa - syntyneet suomalaislapset, joilta on ryöstetty äidinkieli!
Ymmärrän äitien ajatuksen, heillä oli hyvä tarkoitus, hyvin äidillinen: lapsen etu on tärkein. Lapsen on opittava pärjäämään uudessa ympäristössä. Uskon, että he silti esimerkiksi lukivat pienille lapsille välillä suomen kielellä satuja ja tarinoita. Suomalaisilla on kyllä kieltämättä aina ollut tapana pitää omaa kulttuuriaan vierasta huonompana. Ehkä tässä oli jotain sellaista.
PoistaSuomalaisilla oli myös hirveän huono maine Ruotsissa muutama vuosikymmen sitten. Slussenin sissit ja me muutkin finninaamat olimme köyhiä juoppoja.
Minäkin vältyin ruotsalaisen jupin lähentelyiltä muinoin, kun hän kävi kiinni kulkiessani hotellin portaita alas. Huomattuaan älähdyksestäni, että olin suomalainen hän kirjaimellisesti sysäsi minut pois. Luojan kiitos!
Piti vielä äimistellä tässä kohden sitä, Tapsa, miten yksinhuoltajuus vaikuttaa siihen, miten lapselle puhutaan???
PoistaJopa yksinhuoltajat puhuivat lapselle vain ruotsia, sanot. En ymmärrä, miksi tässä olisi ymmärrettävämpää, jos aviosäätyinen äiti puhuisi lapselle vain ruotsia.
Viittasin vain siihen, että vakiopari Ruotsissa ennen muinoin oli tällainen: ruotsalainen mies + suomalainen nainen. Tosi harvoin päinvastoin.
PoistaJos liitto kesti, ruotsin puhuminen oli "normaalia". Mutta tiedän tapauksia, että suhde päättyi raskauteen ja silti nainen puhui ruotsia lapselleen.
Tiedän toki muunkinlaisia tapauksia.
Sellaisissa tapauksissa, että molemmat vanhemmat olivat suomalaisia, perhe vaihtoi kieltään tosi harvoin. Tällaisiakin tapauksia kyllä on.
PoistaTietysti tällaisia kielenvaihtoja tapahtuu Suomessakin. Siis että kieli vaihdetaankin suomeen. Emme vain huomaa niitä tai pidämme niitä positiivisina asioina.
No tämä valaisi asiaa, ruotsalainen mies ja suomalainen nainen. Äiti möi maansa lapsensa tähden. Niin se menee, Tapsaseni, että lapsi menee ohi äidinkielenkin, jos asettaa itsensä tuommoiseen tilanteeseen ja oma arvopohja on mikä on.
Poista"Suomenkieli on isänmaani" on muodostunut jo jonkinlaiseksi kliseeksi. Kyllä siinä jotain totta on, joskus ärsyttää englannin kuunteleminen, etenkin näin iän karttuessa: "Älkää kuulkaa sössöttäkö!" - Yksi englanninkielen harrastaja minulle kerran hermostui kun sanoin kieltä "sössöksi", mutta sellaistahan se on. Thhhääängjhuuuh vheriih matshhh!
VastaaPoistaRuotsinkielestä olen jonkin verran kiinostunut, kun minua viisaammat ovat kertoneet, että kielellä on aika fiksujakin kirjoitettu. Kyseessä ei voi olla mikä tahansa mongerrus, kun kerran niin pienellä sanavarastolla moiseen pystyvät.
Evoluutiosta minulla on oma teoriani. Alussa ihminen oli aivan tavattoman ihmeellinen, jotain jumalan kaltaista. Pikkuhiljaa valinta on edennyt ja etenemme kohti kaloja ja äyriäisiä.
Jo Heidegger sanoi jotakin sen kaltaista, että "ihminen sijaitsee kielessä". Minusta tämä on huomattavasti fiksumpi ajatus kuin tuo kieltämättä kliseinen "äidinkieli on isänmaa"-ajatus, jota Saarikoski toisteli, ja muut hänen perässään, luullen siteeraavansa Saarikoskea.
VastaaPoistaTuo kielessä sijainti juuri saikin minut alussa kysymään, mikä oli Kuunkuiskeen hyvää keskustelua herättäneen puheenvuoron lasten äidinkieli - missä he sijaitsivat. En ole nimittäin ajatellut asiaa loppuun - ihminen voi siis sijaita useissa kielissä. Mitähän Saarikoski kohtuullisen hyvänä kääntäjänä olisi sanonut tästä?
Minä joskus olen tykännyt hätkähdyttää konservatiiveja. Yhdelle kapiaiselle, joka on noin yleenä kyllä harvinaisen fiksu mies, minä kerran sanoin: "Armeijaahan minä en ole käynyt!" - Hetken se nieleskeli ja ajatteli varmaan mannerheimia ja nikolain kirkkoa. - Pelastin ahdistuksestaan: - "Olin näet merivoimissa!"
VastaaPoistaMutta asiaan.
Siellä merivoimissa kysyin yhdeltä kaveriltani, joka oli kaksikielinen, suomi ja ruotsi: "Millä kielellä ajattelet?"
Meni aivan hämilleen, eikä tiennyt vastausta: "En koskaan ole ajatellut tuollaisia?"
Helpompaa se tietysti minulla on, kun en ajattele millään kielellä.
Hyvä kysymys tuo, että millä kielellä ajattelet.
VastaaPoistaVäitän, että jos ajattelee jollakin kielellä, se ei ole ajattelua lainkaan, vaan äänetöntä puhumista itsekseen. Puhdas ajatus ei ole mitään kieltä.
Joku luulisi helposti, että olen tässä vain oman tietokoneeni takana ja jauhan purkkaa, juon olutta tai muuten vain chillailen.
VastaaPoistaHöpötystä, äskenkin olin pitkään New Yorkissa Simonin ja sen toisen seurassa!
Central Park"
Niin, siis kirjoittaminen on ajattelua, mutta ajattelu ei ole kieltä. Hmm. Miten selviän tuosta yhtälöstä.
VastaaPoistaToisaalta olen kyllä hajulla, kun mietin Tapsan väittämää. Luulen jopa ymmärtäväni. Ajattelu on niin hahmotonta, ettei siinä ole merkittyä ortografiaa. Ajattelu voikin olla eideettisiä kuvia? Kuin äänetön elokuva.
Tunteitakin ajattelu usein on. Tiukka analyyttisyys on tavallaan aika kylmää, enkä ole vakuuttunut siitä, että se antaa parempia vastauksia kuin intuitio.
VastaaPoistaEi ainakaan minulla, valitettavasti.
Kirjoittamisessa minulla saattaa usein olla joku alkuajatus, mutta se ei ole välttämätöntä. Jostain hatun alta putoaa, vaikka sellaista en yleensä käytäkään. Joskus talvisin pipoa, kesäisin satunnaisesti harvoin lippalakkia.
Kilpaa autoilun jokamiesluokan lippalakin sain ystävältäni, mutta sen on käyttämättömänä hyllyssä: "Ei, en saata!"
Ajatukselle ominaista on ehkä pikemmin juuri harhailu - tunteissa tai kuvien virrassa? - kuin tiukka analyyttisyys, joka tulee mukaan toimintavaiheessa, kelle tulee.
VastaaPoistaKirjoittamisprosessi on minullakin suunnittelematon, ja kaikki syntyy samalla hetkellä kun lasken sulkakynän paperille. Jo koulussa inhosin opettajan ohjeita suunnitella ja jäsennellä kirjoitus ja sitten toteuttaa se suunnitelma sanalliseen muotoon. Tässä on ehkä syy, etten ole koskaan kirjoittanut isompaa pätkää kuin sen yhden runoyritteen, jossa oli inspiroituneita palasia. En tahdo toteuttaa muuta kuin innoitustani. Syttyy ja sammuu, ja sama uudelleen.
Näitä katselin ja mieleeni tuli, että tuossa Simonin ja sen toisen konsertissa New Yorkin keskuspuistossa vuonna 1981 oli melkein yhtä paljon katsojia kuin Paula Koivuniemellä. 750 000.
VastaaPoistaSitä paetten,nyt kommenttien kello näyttää oikeaa aikaa!
VastaaPoistaKommenttien kello näyttää totisesti oikeaa aikaa, vihdoinkin! Se alkoi jo eilen, mutta arvelin, että se niksahtaa taas vääräksi, kuten kerran kun kello näytti lyhyen aamurupeaman oikeaa aikaa. Nyt siitä on jäänyt myös pois tuo turha am tai pm. Eihän se kuulu suomalaiseen ajanmerkintään.
VastaaPoistaOnko kirjoittaminen ajattelua? Vaatiihan se tietynlaista ajattelua, mutta minusta kirjoittaminen on jotain ajattelun ja puhumisen välimaaston touhua.
VastaaPoistaSanotaanhan usein, että jollakin kirjailijalla on "oma ääni" eli tyyli. Se siis myös kuullaan.
Sitä paitsi - jos ajattelu vaatii kielen, niin eivätkö syntymästään kuuromykät ajattele lainkaan? Vai ajattelevatko he viittomalla?
Uskovaisilta kysyisin erikseen, että millähän kielellä Jumala ajattelee? Allah ajattelee tietenkin muinaisarabiaksi, mutta entä meidän kristittyjen Jumala? Varmaankin amerikanenglanniksi.
Tähän vielä erikseen haluan sanoa sen, että eihän kieli tarvitse molempia olomuotojaan ollakseen olemassa.
PoistaKieli ilmenee kahdella tavalla: 1. foneettisesti eli puheena tai 2. ortografisina merkkeinä jollakin kirjoitusalustalla.
Kuuromykkä osaa kirjoittaa, joskus muodostaa puhettakin, tosin puhe on synteettisen kuuuloista. Minua kiinnostaa myös se, miten syntymäsokea ajattelee, kun häneltä puuttuvat kuvat. Näkeekö sokea unia?
Vielä lisäys - on tietenkin myös viittomakieli ja muitakin kieli, mutta tässä on ehkä tarkoitus kartoittaa normikielen olemmusta.
PoistaKuuromykkä osaa kirjoittaa, mutta olen joskus lukenut kuurojen blogeja ja yllätyksekseni huomasin, että niiden kieli on jotenkin omituista verrattuna siihen, miten kuulevat kirjoittavat. Luulin aluksi kyseessä olevan ihmisiä, jotka eivät ole äidinkieleltään suomenkielisiä, kunnes tajusin, että he ovatkin kuuroja.
PoistaTämä oli jännä huomata. Olettaisin, että kielen kehitykseen vaikuttaa se, ettei sen kanssa oikeastaan ole kosketuksissa ennen kuin oppii lukemaan ja kirjoittamaan eli ne ensimmäiset vuodet elämästä, joilloin kuulevien lasten kieli jo kehittyy kovaa vauhtia.
Toki - pakko lisätä - varmasti on olemassa myös kuulovammaisia, jotka osaavat kirjoittaa täydellistä suomenkieltä. Havaintoni oli vain muutaman ihmisen otannasta.
PoistaNoin sen täytyy mennä.
PoistaJos normikieli tulee eteen vasta myöhäisessä vaiheessa, jos sen sisään ei kasva itsestään, sen täytyy näkyä kielen tuotossa jollakin tavalla.
Tätä puutetta on tietenkin sitten mahdollista paikata lukemalla paljon, seuraamalla television tekstitettyjä ohjelmia, olemalla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Olen melko vakuuttunut, että kirjoituskieli ei jäisi torsoksi kuulovammaisellakaan, jos sitä harjoitetaan aktiivisesti ja jos muut kognitiiviset kyvyt ovat tallella. Usein tämä on varmaan työn takana, tämä aktiivinen harjoittelu, ts. avun ja koulutuksen saannissa on vajaita resursseja.
Innostuin googlaamaan kuulovammaisten blogeja - arvelin, että he avoimesti kertovat vammastaan. Löytyi heti pari ja nopea selailu kertoi, että toisessa blogissa kuvilla oli merkittävä osuus, niitä oli liiaksi asti, niin että blogin vieritys tökki, teksti sen sijaan oli aika hyvää, rakenteet kunnossa. Toinen blogi oli hyvin kuvaamasi kaltainen, lauserakenteet vajaita, mutta meininki oli pirteä ja blogin pitäjä kouluttautumassa eteenpäin.
PoistaMielenkiintoinen asia - miten kuulovammainen oppii normikielen, kun äidinkieli on viittomakieli. Kunpa kaikki osaisivat viittomia.
Jostain luin juuri artikkelin, jossa kehotettiin keskustelemaan vauvan kanssa viittomilla, siis terveen vauvan. Näin vauvaan saa kuulemma kontaktin aikaisemmin, ja vauva oppii viittomaan täsmällisemmin, mitä hän haluaa, kehittelee omia viittomia. Tämä aientaa lukemani mukaan puheenkin alkamista.
Ehkä parempi keino selvittää ihmisen vahvin tunnekieli on kysyä, millä kielellä hän kiroilee.
VastaaPoistaKiroillahan voi myös ja - usein kannattaakin - vain ajatuksissaan.
Oikeastaan pitäisi määritellä mitä "ajattelu" ylipäätään on. Se voi todellakin olla myös tunnetta, jolloin ihminen voi sitten yrittää "pukea ajatuksensa sanoiksi".
Cogito, ergo sum.
Tietenkin kirjoittaminen on ajattelua, puhutaanhan hahmottomasta nopeasta kirjoittamisestakin tajunnanvirtana. Mitä ajatukset sitten ovat, missä hahmossa ne ovat ennen kuin ne saavat joko sanallisen tai foneettisen muodon? Tähän saa joku viisaampi vastata.
VastaaPoistaMinulle ajatukset ovat kuitenkin myös kuvia. En muodosta kuvia sanoiksi, vaan elokuva etenee omia ratojaan. Nämä kuvat syntyvät koetusta ja eletystä, peloista, toiveista, kuvitelmista, reaalisten tapahtumien uudelleen katsomisesta. Unet ovat samaa rakennetta, mutta pidäkkeettömämmin, vailla valvetilan kontrollia.
Hawking-keskustelun tuoksinnassa, kun puhuin meditaatiosta, väitin että ihminen on täysin tietoinen silloinkin, kun hän ei "ajattele". Haluaisinkin määritellä "ajattelun" syvimmiltään tajunnaksi, tietoisuudeksi omasta olemassaolostaan.
VastaaPoistaRäsäsen Raunokin muuten pohdiskelee pärekorissaan kielen ja tietoisuuden kysymyksiä, omalla kivalla tieteellisella tavallaan. Aiemmin, kun keskustelimme universumista ja tajunnasta, hän lainaisi Kullervo Rainiota, joka puolestaan lainasi Timo Järvilehtoa:
"Kognitiivisen toiminnan ja aivojen välisen suhteen tarkastelussa tutkimus on aivojen vuosikymmenen aikana taantunut 1800-luvun alun ajatuskuvioihin, frenologiseen aivotoiminnan tarkasteluun... Aivoissa ajatellaan todella olevan psyykkisen tai kognitiivisen toiminnan moduleita, jotka käytössä laajenevat ja joiden sijainti voidaan osoittaa rekisteröimällä jonkin aivojen osan aktivaatio erilaisten tehtäväsuoritusten yhteydessä... Kun siis esimerkiksi jonkin kognitiivisen toiminnon yhteydessä todetaan paikallisia muutoksia aivojen toiminnassa, näitä muutoksia pidetään riittävänä selityksenä tutkituille toiminnoille..."
"Psyykkisen toiminnan sijainnin ja 'mekanismien' päätteleminen vain tietyistä aivojen osista suoritettujen rekisteröintien perusteella sisältää käsitteellisen sekasotkun, jossa psykologiset, koko ihmistä koskevat prosessit siirretään aivojen sisäisiksi prosesseiksi eli systeemin kokonaisuus identifioidaan yhden sen osan kanssa."
"Emme väitä, että kuvataiteilijan toiminta sijaitsee pensselin kärjessä, vaikka taulua maalattaessa juuri tuossa kohdassa tapahtuu selvästi havaittavia muutoksia."
Tällainen aivotutkimus oli tapetilla jokin aika sitten ja on varmaan edelleen. Olen täsmälleen samaa mieltä kuin filosofit Rainio, Järvilehto ja Räsänen, ettei siinä ole mitään mieltä.
Mutta mitä on ajattelu/tajunta/tietoisuus - se jää yhä hämärän peittoon.
Minua kummastuttaa, että kukaan ei kommentoi ajatustani siitä, että tietoisuus/ tajunta/ ajatukset olisivat kielen sijasta kuvia. Miksi ihmisen tulisi "ajatella" sanoin? Eihän ihminen unissaaankaan näe sanoja, kirjaimia, ortografisia merkkejä, vaan nimenomaan liikkuvaa kuvaa.
PoistaOnko tämä nyt niin tyhmä ajatus? Kysyn vaan.
Minusta tuo on ihan looginen ajatus. Ei tietoisuus tai tajunta ole sanoja eikä sillä ole kielen kanssa mitään tekemistä. Ajattelu voi olla sekä sanallista että sanatonta. Esim. nyt kun ajattelin mitä kommentoin, niin ajatukset olivat ihan selkeitä sanoja, mutta sellainen tiedostamattomampi ajattelu on sanatonta. Itse olen aina ajatellut, että minulla on etuajatus, joka on tässä jossain otsalohkossa ja sanallista, ja sitten on se taka-ajatus, mikä pyörii tuolla taustalla ja on se primus motor, mutta jota ei pysty sanoiksi pukemaan.
PoistaSitä en tiedä onko ne sitten kuvia vai mitä ne on.
Ei se kuva-ajatus tyhmä ole, vaan senkaltainen, johon en osaa ottaa kantaa. Tässä liikutaan nyt syvissä vesissä, sillä mitä muuta kirjoituskaan on kuin kuvia, jotka osaamme tulkita äänteiksi ja sanoiksi.
PoistaAjatus siis voi hyvinkin olla "kuva", usein se sitä onkin, meditoidessa sen huomaa selvästi. Mutta tietoisuudelle hakisin jonkin muun tulkinnan.
Enkä usko sitä Raunon siteeraamaa psykologia, Julien Jaynesia, jonka mukaan tietoisuus syntyi 3000 vuotta sitten. Väite on naurettava.
VastaaPoistaSe voisi olla totta, jos maailma luotiin 6000 vuotta sitten.
Minä heitin Rauskin takaisin tuohon sivupalkkiin. Hänen nimensä on sen verran usein kummitellut kommentoijien huulilla. Tein ehkä virheen, kun joskus puolituohduksissani poistin sen. Rauski on Rauski vaikka voissa paistaisi, taattua tavaraa.
VastaaPoistaTapsa, poikkean aiheesta lyhyesti ja huomautan aiempaan viitaten, että pari juttua sitten kaipaamiasi mainoskielen kauhuesimerkkejä löytyy nyt täältäkin:
VastaaPoistahttp://www.kotus.fi/?5400_m=9585&l=&s=3235
Joo, tuollaiset ovat yleisiä kyllä, en kiellä. Vastahankani nousee vain siitä, kun tuollaisesta mainoskielestä syytetään yleensä mainostoimistoja ja mainosihmisiä, vaikka nuo ovat tyypillisiä myyntimiesten omia väsäyksiä.
PoistaMyönnän siis, että myyntimiesten ja kauppalopojen viljelemä mainoskieli on kauheaa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että tyypillinen myyntimies tai tuote-ekspertti ei ole mitenkään kirjallisesti sivistynyt ihminen. He eivät välitä, ja heidän esimiehensä ovat samanlaisia. Eivätkä asiakkaatkaan välitä, vaan ostavat halvimman.
Esimerkiksi nimestä Sampo Pankki nousi jopa kohu. Jotenkin luulisi, että tuo nimi on pankkilaisten itse keksimä, ei mainosmiesten. Nimihän ei ole Sampo, vaan Sampo Pankki.
PoistaToisaalta on myös niin, että termi "mainoskieli" viittaa yhtä hyvin vaikka nyt sitten pankkia mainostaneisiin pankkilaisiin itseensä. Kohde vain mielletään väärin mainosmiehiksi, vaikka termi tarkoittaa kielen lajia, jolla moni eri ammattiryhmä operoi.
Moititaanhan toki muiden alojen kieliä, esim. virkakieltä ja lakikieltä. Ero mainoskieleen on vain siinä, että noita kahta kauheutta viljelevät yleensä virkamiehet viran puolesta - kun taas mainoskieleksi lasketaan jokainen töherrys lähikaupan ikkunassa.
PoistaSampo Pankki on esimerkki nimestä, joka on päätetty yrityksen ylimmässä johdossa ja hallituksessa. Tuskinpa on kysytty kielenhuollon kantaa asiaan. Ja on ajateltu suoraan kansainvälisiä kohderyhmiä.
Tuohan se peruste aina on, kun käytetään oman kielen vastaisia nimiä, että kansainvälisyyden vuoksi. Aikamoista oman kielen aliarviointia, rahan kustannuksella, mutta sopii pankimiehille. Sitä paitsi, jos tahdotaan olla kansainvälisiä, pitää sitten mennä loppuun asti Sampo Bank.
VastaaPoistaMeidän pitäisi ottaa esimerkkiä tanskalaisista ja ruotsalaisista, joilla riittää itsetuntoa olla oma itsensä ja omalla kielellä. Hyvä esimerkki on juuri Sampo Pankki, josta tulee nyt sitten Danske Bank. Herranen aika, eihän se ole englantia eikä kvasilatinaa, vaan tanskaa... (no, kuitenkin ulkomaan kieltä eikä junttisuomea).
PoistaTänään luin lehdestä, että kun ruotsalainen Vattenfall - eli Vesiputous - myy toimintansa suomalaisille, niin nimeksi tuleekin nyt sitten kaikkien bisnes- ja brändioppien mukaan Elenia. Ja ikään kuin tuo ei olisi riittävän moukkamaista, nimen virallinen muoto on Elenia Verkko.
Mikä meitä oikein vaivaa, kun kaikki vieras on niin muka paljon parempaa?
PS. Katsokaapa Ikean tuotenimiä ja miettikää, voisiko vastaavaa tehdä yksikään suomalainen yritys? Ja miksi ei? No siksi, että olemme kansainvälinen yritys ja meidän asiakkaamme ovat kansainvälisiä ja pälä pälä.
Sijainnin kokeminen on monimuotoinen asia. Käytän tässä yhteydessä ihan keksittyä nimeä, mikis (pienellä kirjoitettuna), esimerkkini henkilönä.
VastaaPoistaEsimerkki kuuluu: mikis on ihan kuutamolla.
Mitä tällä tarkoitetaan? Tuosta saa montakin mielleyhtymää, mutta selkein vaihtoehto viittaa rehellisesti ihan keksityn nimen omaavan henkilön, mikiksen, ymmärtämättömyyteen. Hän ei vain tajua!
Jos taas lähdetään pelaamaan suomen kielen taivutuksilla, niin mielestäni siinä suomi on ihanan joustava.
Esimerkiksi lause: "Ymmärtämättömyyttäänsäkkökökäänkö mikis ei ymmärtänyt mitään?", on ihan oikeaa suomea. Tätä voi kysyä vaikka Heikuralta Aristoteleen kantapää -ohjelmassa.
Ei mainitsemasi lause tai sanan taivutusmuoto (Ymmärtämättömyyttäänsäkkökökäänkö) voi olla oikeaa suomea, sanoi Pasi Heikura mitä tahansa. Ei ainakaan noin kuin se tuossa on.
VastaaPoistaMinusta Heikura tavoittelee tätä muotoa, jonka selvyyden vuoksi merkitsen osiin eroteltuna:
ymmärtämättömyyt/tää/nsä/kö/kään/kö.
Ja ihan oikeasti muodon pitäisi varmaan kuulua näin, ainakin se ajaisi saman asian:
ymmärtämättömyyt/tää/nsä/kö. Ja jos tahtoo sanaa venyttää, voisi perään tökätä vielä hän-liitteen, eli ymmärtämättömyyt/tää/nsä/kö/hän. Näin muoto olisisi epäilevän kysyvä ja olisi kuitenkin käypää kieltä eikä kikkailua, joka muutoin Heikuralle sallittakoon, kunhan ei leiki kieliasiantuntijaa. Voi tietenkin olla, että minäkin erehdyn, en jaksa ajatella kirkkaasti tällaisissa kikkakolmosissa.
Tarkennan sen verran, että Heikura ei esimerkkilausettani ole sanonut, vaan taiteilin ja muotoilin sen ihan itse, kaikella sillä suomen kielen taidolla ja opetuksella, jota olen saanut laajan ja lyömättömän koulutusurani äidinkielen ja viestinnän koulutuksen aikana (En tarkenna tätä. Tunnette saavutukseni, laajan perehtyneisyyteni sekä pistämättömän faktaan tukeutuvan argumentaationi hyvin).
PoistaUskon kuitenkin, että Heikura allekirjoittaisi esimerkkilauseeni empimättä.
Hmm.
PoistaEi nyt jakseta kalvaa muita keskustelijoita. Minä heitän kohta kirveen kaivoon, jos te täällä tapella nujakoitte kuin häjyt kuutamolla.
VastaaPoistaJuu, ei kalveta, kunhan vain vainnat sen anonyyminä esiintyvän mikisen, joka tahallisen valheellisestiväittää minun sanoneen sitä sun tätä täällä ja milloin lähetelleen hänelle Word tiedostoissa viruksia, vaikka en ole ollut mailla halmeilla. Että laita sille anonyymi-mikikselle sukka suuhun ja voita päälle ja hommat on bueno. OK?
PoistaMinä en pane kenellekään sukkaa suuhun enkä voita päälle enkä käske yhdenkään homon mennä veivaamaan volgaansa, vaikka te sällit kuinka toivoisitte, että äiti kurittaa. Alan kerätä lausahduksianne ja teen niistä omakustanteen, jonka laskun lähetän teille. Kustanteen nimi olisi "Mene homo veivaamaan volgaasi" - elävää nettiperinnettä.
VastaaPoistaEi omakustanne noin toimi, että lasku lähetetään toisille. Omakustanne tarkoittaa sitä, että maksat sen tietenkin itse (Näin sinun olisi tullut toimia myös ensimmäisen runokokoelmasi kanssa). Artisti maksaa!
PoistaSen sijaan saatat kylläkin joutua korvausvelvollisuuteen/plagiaatti syytösten kohteeksi, mikäli käyttätä luvatta slogania "Mene homo veivaamaan volgaasi". Tuohan on toisen taiteilijan hengentuote, jota ei saa luvatta käyttää. Sama koskee muuta muiden tuottamaa tekstiä, joten ole tarkkana keräilysi kanssa. Muista myöskin aina mainita lähde, niin kuin asiaan kuuluu. Sinun ex-viestinnän opettajana pitäisi tietää lähteiden käytön säännöt. Myös moraali velvoittaa ja ohjaa, jos sellaisen omaa. Kaikki eivät omaa.
Noh, kuten olen tainnut jo aiemmin todeta, on mikis vastustajana sen verran kevyttä kamaa, että eihän hänestä ole edes villapaitansa täytteeksi. Hänet voittaa yhdellä kädellä ja puolella suulla. Pala kakkua!
Minusta kirjallisuus, jonka joutuu julkaisemaan itse, on sen sorttista, että joutaa jäämään pöytälaatikkoon. Luotan tekstien arvioijiin, ammattilaisiin.
PoistaEn silti pidä huonona asiana, että ihmiset julkaisevat, mitä tahtovat. Ei se ole minulta pois.
Mikis on oikein kiva, ja samoin sinä Jape, aina kun olette kilttejä muille ja itsellenne ja minulle täällä blogissa.
Mukavan tasapuolinen vastaus kaikin puolin. Kuten hyvin tiedät olen reilu kun muutkin ovat reiluja ja asiallisia. Jos lymyilijöiden ja "anonyymien" sallitaan parjata, ja vielä aiheetta, tunnettua nimimerkkiä, niin silloin homma ei ole enään kivaa ja reilua.
PoistaEri mieltä saa asioita olla, kunhan pystyy perutelemaan kantansa. Jänkkääminen ja nillitys eivät ole keskustelua. Tätä harrastaa nimimerkkiäni kohtaan mm. tuulimyllyn kanssa painaiva mikis blogissasi, vaikka en ole käynyt edes kääntymässä kuukausiin blogissasi. Silti tuo tahvo vääntää "Japen" kanssa täällä. Jabi nenään tuollaiselle, ansaistusti.
Mitä taas tulee omakustanteisiin, niin pidän niitä hyvänä väylänä päästä esiin. Ensimmäisestä omakustanteesta voi avautua väylä varsinaiselle kustannussopimukselle.
Joillakin ihmisillä on ajattelumyssy päässään, kuten Pelle Pelottomalla; se antaa virtaa. Joillakin, näemmä, riittää lehmänlakkikotsa, vaikka se antaakin lähinnä oikosulkuja. Tekopyhää toimintaa ja matalaotsaista meininkiä.
VastaaPoista- ex-m
Koillakin ihmisillä ei ole mitään päässään. Ei siis mitään, ei lakkia eikä älyä. Samaisilla ihmisillä on kylläkin päällään Koijärvi villapaita, joka on selvästi liian suuri niihin puheiden todellisin taustoihin nähden, joista tuo turhanpäivänen höpöttäjä ja tyhjänjauhaja scheisseaan ammentaa. Todellisen elämän tilanteessa tuota - kutsutaan häntä nyt vaikka ihan keksityllä nimimerkillä mikis (sikim, ex-m jne. näitä inkaraatioita kyllä riittää) - kohtaisi sellainen ilmaveivi, että lähtisi se kauhtainen villapaita ja näkyviin jäisi vain yksi tuulen huuhtoma perse, jonka kantaja värisisi hennossa tuulesa kuin haavan lehti.
VastaaPoistaTiedän miltä sylttytehtaalta virus oli lähetetty. Se yritti innokkaasti tuhota tilastotiedostojani: ei onnistunut. Eikä se kauaa koneellani kyläillyt, poistin sen. (Ihan itte.)
VastaaPoistaPs. Mut ny mnää säikährin niinbalkauhiast kun snää alkkassi protkottamises... taidat olla oikea Ihmemies? Ole vain, Kultaseni, ole mitä Kuvittelet. Mutta mun maksa ei jaksa jauhaa paskaa tän enempää Sun kanssas. - ex-m
Miksi sitä tänne Iineksen blogiin sitten huutelet, jos tiedät miltä sylttytehtaalta virus oli lähetetty? Mitä se Iineksen blogiin kuuluu? Sinulla on päällä nyt joku käänteisen logiikan moodi tai muuten vakava hahmotuskykyongelma. Pidä mölyt mahassasi ja poistele vaikka niitä viruksia, joilla kova hinku tuntuu koneellesi olevan.
VastaaPoistaSinä mikis (Sikim, mikael, ex-m, Koijärven Keijo mitä näitä nimimerkkejäsi nyt onkaan ollut) olet vastannut ja tulet varmaan vastakin vastaamaan paskan puhumisesta. Se on sinun leipälaji. Minä keskityn, kuten aina ennenkin, tosiasioihin ja faktuaaliseen tiedonvälitykseen. Sinä saat jäädä peuhaamaan tuulimyllysi kanssa yksin.
Lämmintä kesää!
Tiedät varsin hyvin, kaikkine faktoinesi, että minun oli pakko keksiä joku toinen nimimerkki kuin m..is. Ai miksi? No siksi saatana kun JOKU (teekkarihumoristi?) alkoi käyttää sitä ja esiintyä MINUNA? Ajattelepa ite jos joku alkaisi "filosofoida" Japena täällä kaikenlaista paskaa, niin... ai anteeksi, unohdin että näinhän nyt koko ajan täällä tapahtuukin.
VastaaPoistaPs. Ihan kivaa kesää kaikille! (Myös tehtailijoille ja varkaille.) - ex-m
Jep, sinä mikis, sikim, mikael, ex-m (et al) olet täällä esiintynyt Japena tai "Japena" (ilmeisesti kuukausien ajan, jolloin en ole edes luonut katsettani tämän blogin suuntaan, käymisestä nyt puhumattakaan). Voihan olla että et ole ollut yksin vaan sinulla on ollut kaveri. Mutta et/ette ole esiintynyt aitona Japena, kun niitä on vain yksi ja aidon Japen tuntee siitä, että hän kirjoittaa rekisteröidyllä nimimerkillä ja kauniilla kuvalla varustettuna ja hänellä (huomaa missä persoonassa puhun) on profiili näkyvissä, josta aitous voidaan tarkistaa tietyllä metodilla, jos halutaan.
PoistaSinä saat pitää tunkkisi ja yksin oikeuden paskan jauhantaan, mikis. Sitä ei sinulta kukaan varasta.
Yö pakkasia!
Minä en tykkää tämmöisestä yhtään. Täällä ei toivotella mitään kesiä vielä kenellekään eikä poistuta hiljaa minnekään. Kevättä riittää, tuskin on tullut rintoihin.
VastaaPoistaOlen kaivannut mikiksen kommentteja, kuin myös Japen sananleiskuntaa, mutta eihän siitä mitään tule, että otetaan miestä niskaotteella ja lähetellään viiruksia toisten koneille. JOKU sen on lähettänyt, mutta siitä minulla ei ole tietoa. Älkää panko minua nyt Kerberokseksi, jonka pitää vahtia ja poistaa jotain ja saada sitten siitä vihat itsensä päälle, vaikka on viaton kaikkiin sirpaleisiin ympärillään. Yhdessä filmissä kaksi miestä tappeli ja vihasi toisiaan, kunnes ne sitten kerran tapellessaan alkoivatkin yhtäkkiä suudella toisiaan. Tehkää te samoin, armaat. Tulisi rauha ja sataisi kirsikankukkalunta.
Itse asiassa Japen kanssa on hauska "jutella": en minä tosissani ole. Eikä tarkoitukseni ole mennä - enkä ole mennyt - oikeisiin henkilökohtaisuuksiin. Ps. Muistan, että täällä aikoinaan joku kirjoitti todella härskiä tekstiä mm. Japesta. Ja muistakin. Joku, joka oli runoilija, tai ainakin osasi käyttää kieltä. - Minä en niin hyvin osaa.
VastaaPoistaIines, en voi käyttää enää nimimerkkiä m..is; virus oli rakennettu sillä lailla että kun sen nuolaisi koneelleen, se aina virkistyy (eli virkistyi) ko. sanasta. Se oli niin ohjelmoitu. Ja vaikka siitä ei enää minulle harmia ole - siitä on enää jäljellä vain omituisen olion muisto, en käytä ex-nimerkkiäni.
Itse koen nämä blogit... siis ainakin ne joissa käyn, eikä niitä ole montaa, asiallisiksi ja arkipäiväisiksi jutusteluksi ja viihteeksi - jossa totta kai saa puhua myös asiaa! Ja joka, näin oletan, blogin pitäjän kannalta on myös toivottavaa. Mutta jos joku, esim. 3ssa promillessa, puhuu asian vierestä, ei siitä muut hermostu. (Ihminenhän - keskustelijakin on ihminen - häpäisee siinä lähinnä itsensä.) Olen aina ollut sitä mieltä, jo ennen Maoa joka ajatuksen profanoi vastakohdakseen, että "antaa kaikkien kukkien kukkia". En kerta kaikkiaan käsitä (vaikka pääni olisi ruuvattu hartioilleni kuin vanhanaikainen hehkulamppu) sitä että joku on niin oikeassa että hän hermostuu ihmisiin jotka ovat eri mieltä? Voi hyvänen aika! Maailmankaikkeudessa on tietty määrä (= rajaton määrä) asioita jotka pitävät paikkansa; ne ovat siis ns. faktoja. Ne voidaan ilmaista - jos nyt yl. voidaan - matemaattisin käsittein. Se maailma, tämä missä me elämme, rakkaat kanssakärsijäni, ei ole matemaattinen yhtälö vaan on koko ajan ns. "tulkinnoille altis". Faktaa siinä ei juuri muuta ole kuin sana "fakta". - ex-m
Minulla on omat arveluni tuosta runoilijasta, mutta kukapa minua uskoisi...
PoistaMinä lähden siitä, että uskon sanaa, siis en lähde siitä, että joku valehtelee tarkoituksella ja että ensin epäilen. Uskon yhtä hyvin sinua kuin muitakin. Uskon aina niin kauan kuin on ilmeistä, että kyseessä on vale tai petos.
PoistaUskaltaisinkohan uskoa sinua? Henkilöä, joka otti käyttöön sensuurin, sanan vaiennuksen, ja mankeloi mielipiteeni pois bittiavaruuteen.
PoistaMiksi kertoisin arveluni, joka voisi olla käsityksesi mukaan epäuskottava, jopa vale?
Henkilö, joka ei usko taitoon, luovuuteen; mahdollisuuteen dysleksian rampauttaman ja murtaman sanan käsialan muutokseen, joka korjaantuu hetkiseksi kovalla keskittymisellä, ei taida uskoa ihmisen kykyihin ylipäätään.
Minä uskon sitä, joka puhuu minulle, jonka sanaa luen. Tämä on lähtökohtani, joka ei ole valittu, niin vain on.
PoistaUskon siihenkin, että jos on valhetta ja petosta, se paljastaa itse itsensä, ennen pitkää. Jos minut kohtaa valhe ja petos, en siis huku siihen, vaan pettäjä hukkuu omaan petokseensa.
Kuka otti käyttöönsä mun nimimerkin? Ja miksi? Kellä on omassa elämässään niin paljon tyhjää aikaa että viitsii setviä, että olen Lounais-Hämeestä kotoisin?
PoistaKoska, mitä merkitystä sillä on? - ex-m
No jos sinä uskot, Iines, niin varmaan tiedät vastauksenkin. Lisäksi koulutuksesi pitäisi antaa sinulle tiettyjä taitoja/kykyjä lukea tekstiä, siis paremmin kuin keskiverto pulliainen, ja tiedät siis vastauksen.
PoistaMinä en näe valehtelijoita tai pettäjiä nyt puheena olevassa asiassa. Epäuskoiset ja kyvyttömät heitä näkevät. Siksi heille ei asioista voi puhuakkaan.
Vastasin kerran, että kaksi kertaa olen tämän asian sanonut mutta kolmatta kertaa en sitä sano... voi vittu, pitääkö mun tästä tinkiä? ... Asia nyt vain on niin etten pysty edes arvaamaan kuka se RUNOILIJA on joka sinua täällä, Jape, on pilkannut. Tiedän vain sen etten se ole minä.
PoistaMutta tiedätkö Sinä kuka varasti nikkini? tai kuka ujutti viruksen etc... Voi olla sitten niinkin ettet se ollut Sinä? mutta minullakin on omat arveluni... (ai, miksi? kuka käyttää sanontoja "lounHäm.fors" etc. Joku, joka on (vaivaantunut) ottamaan selvää jostai? Ei sev väliä. Olen varmistanut tiedostoni, niillä ei mitään hätää ollut, ja tuo virus lähti kuin kuppa Tölöstä. Ajattelen vain, koska välillä ajattelen asioita, että tuollainen käyttäytyminen on kriminaalia. (Ja "heh heh" sanovat tekijät.)
Ps. Ihmiset ovat minusta kivoja. Mutta täytyy myöntää että eivät kaikki. - ex-m
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEn tiedä kuka varasti nikkisi, enkä tiedä kuka ujutti viruksen etc. Tiedän vain varmuudella kuka sitä EI tehnyt. Niin!
PoistaJape ei ole tässä blogissa käynyt tai kirjoittanut kohta kait 8 kuukauteen kun se on ollut aktiivisesti estetty. Mitäs siihen sanot? Hae nikkivarkaita ja virusujuttajia muualta. Aivan - ja tasan tarkkaan näin!
Tapsalla on mokki Torronsuon lähellä. Hän on kertonut niin täällä. Ajoin muuten pari kertaa Torron ohitse tässä kuukauden sisään, en kerro millä asioilla ja minne. En tiedä mistä sinä olet mikis-sikim, mutta höpinöistäsi tässä matkan varrella on voinut päätellä yhtä sun toista. Muuten, jos Juho Juntuselta kysyy, niin Forssa on melkolailla perseeestä.
Jos noin on,nassuseni, niin miksi kysyt Juho Juntuselta? Kysyisit vaikka Clark Kentiltä. Hänen mielestään Lounais-Häme - johon kuuluu myös Torron suo - on äärimmäisen arroganttia aluetta. Siellä on nähty mm. viuhahtajia (Irwinis lacromose). Ja kerran Erkki Liikanen (ei tämä pankinjohtaja) lauloi ylösalaisin "Ave, ave Marian". Sitä paitsi Forssan torin lähellä on "Kultajyvä" niminen räkälä. Sieltä sinä, ja Juho, saatte kaljaa. - Ps. Kesäiltoisin kapakan messinkikylttiin pamahtavat laskevan auringon viimeiset säteet. Ne pitävät joskus meteliä (PAM ja POM), mutta älkää antako sen häiritä toisianne.
PoistaEttehän? - ex-m
... meni vähän solmuun nuo sanat, siis ajatus meni...
VastaaPoistaSiis jos joskus täällä joku (tämä on aivan teoreettinen esimerkki) joku känninen ihminen (ja KÄNNINENKIN KOMMENTOIJA ON IHMINEN) sanoo - yrittäessään olla hauska (joka siinä tilassa on TÄYSIN SISÄÄNPÄIN KÄÄNTYNYT FUNKTIO) vitsin, niin...
nyt mää taas unohdin mitä mun piti sanoa?
Ai, niin: NAURAKAA häneLLE, rakkaat fariseuSlaiset. - ex-m
pS. Kauheesti tulee (tietämättäni ja pyytämättäni) noita ISOJA kirjaimia. Ajattelen, että järkevät kirjoittajat eivät niitä käytä, kuin vain vähän, eli niitä on maailmassa liikaa. Ja nyt ne sitten tunkevat mun tekstiini? - ex-sama
Olen niin samaa mieltä, että kolmen promillen siunatussa tilassa voi mainiosti syntyä elävää tekstiä. Kuinka vajaa olisikaan klassikkokirjallisuus, etenkin runous, jos sieltä eliminoitaisiin pienessä sievässä kirjoitetut säkeet? Eli känninen kommentoija on syvästi ihminen, luova ihminen, joka kenties ei pysty samanlaiseen pidäkkeettömään itseilmaisuun selvinpäin.
VastaaPoistaMinä puollan isoja kirjaimia tekstissä silloin harvoin, kun halutaan kerta kaikkiaan osoittaa jotakin hyvin kornia, niin kornia, että suuraakkoset vain lisäävät typeryyden tehoja. Tällöin mennään jo ihanan puolelle.
Tuo, että jos nimimerkki aktivoi viruksen, on sikamainen teko, josta sietäisi saada alkuun raikuvan korvatillikan, ja sitten vielä toisen, toiselle poskelle. Sitten vähän ravistusta ja potku munille.
Olen prosaisti, ja aikani ohi jo elänyt, en osaa kirjoittaa yhtä kauniisti kuin runoilijat. (Jotka lentelevät tähdykästä tähdykkään kuin ison Egon omaavat Kerberokset.) Prosaistit kulkevat kankeasti kuin heinäsirkat, välillä pysähtyvät kesken tallustelunsa ja pyykivät hikeä pyöreältä otsaltaan ja korjaavat reppunsa hihnoja. Repussa heillä on vaahtokarkkivoileipiä ja vanha viulu. He niistävät nenänsä näsdyykiin ja haistelevat tuntosarvillaan missä päin biletetään ny... missä vielä tarvittaisiin vanhan liiton basis... alttoviulistia? (Ei oikein kai enää missään.) - ex-m
VastaaPoistaNyt osuin muuten lipsahdusten napakymppiin, noin freudilaisittan: tarkoitin isomunaisia kerubeja enkä kerberoksia!
VastaaPoistaEli, todistin omien aksiomieni puolesta. Prosaistit - vaikka ovatkin aika kankeita - ovat yhtä ailahtelevaisia kuin runoilijat. (Jotka ovat, vaikka ovatkin enkelin näköisiä, täynnä pohjatonta ilkeyttä.) - ex-m
Jos tekisi listan siitä (se on helppo tehdä) ketkä kuuluisat runoilijat EIVÄT ole/ole olleet alkoholisteja... siitä tulisi tosi lyhyt lista. (On toki niitäkin, pari kolme, mutta osa niistä veti sitten muita "mömmöjä".) Miksi näin, oi, on? Miksi ihmiset, jotka näkevät tarkemmin, eivät kestä selvin päin näkemäänsä?
VastaaPoistaMinulla on tästä teoria. - ex-m
Herkimmät eivät kestä, kauneimmat sielut tai satutetut sielut, elävimmät sielut. Pitää olla vähän kuollut tai muuten jähmeä, eli siis terve että kestää.
VastaaPoistaSe kerberos tuli varmaan minun kerberoksestani. Mieluummin minäkin olisin kerubi kuin kerberos. Hassua, että enkelit piirretään aina naisiksi.
Oikeat kerubit ovat pulleaposkisia Jari Tervoja á la 5-6 v. Kiiltokuva- ja Suojelusenkelit ovat tyttöjä. Arkkienkeli on Mikael. (Ja pilevet ovat piliviä.) - ex-m
VastaaPoistaIhmiset, teillä on käsitykset Iineksestä (niin minullakin on), unohdetaan ne. Jos arvoastettu filosofi sanoisi näin, että
VastaaPoista" ... Herkimmät eivät kestä, kauneimmat sielut tai satutetut sielut, elävimmät sielut. Pitää olla vähän kuollut tai muuten jähmeä, eli siis terve että kestää. "
Tämähän on kuin Gogolilta. Voi hyvänen aika. Voi m:kis parka mihin nyt joudut! (Gogol on mulle aika lailla kaikki.) Iines, olet suunnattoman kummalinen? En käsitä nyt mitään. (Voi vittu että olen otettu.)
- ex-m
Ajattelin, tosin nukuin sitä ennen erittäin hyvin, että nimimerkki Japessa kivointa on se, että hän ajattelee omia ajatuksia. (Sellainen on nykyisin aika harvinaista.) Japessa paskamaisinta on - ja siksi minäkin häneen aluksi kyrpiinnyin - on se, että hän (käsittääkseni) kuvittelee että KAIKKI jotka ajattelevat erilailla kun hän, ovat väärässä. Tämä on silkkaa fasismia... voi sen sanoa jollain nätimmäkin sanalla, mutta sitä se silti on. Itse olen, pikkupojasta lähtien, yrittänyt ajatella asioita siitä näkövinkkelistä minkä ihmiset (tai kissat!) hylkäävät. Eli (varoitus: nyt tulee metafoora!) en ole kuin kissa joka katsoo peilistä omaa kuvaansa, vaan olen kissa joka menee peilin taakse ja katsoo kuka siellä on? (metaforavaroitus loppui) Jos KAIKKI ihmiset ajattelisivat asioista samalla tavalla kuin minä, se olisi niin käsittämätöntä vittuilua, että tekisin välittömästi itsemurhan. Koska, "onnettomuutta ei enää voisi siirtää." - ex-m
VastaaPoista