Minua harmittavat tekopyhäilyt Hyvinkään ampumatragediassa. Nuorten mielenterveyshoidoissa säästetään, huudetaan kilvan lehtien keskusteluissa.
Näin käy aina, kun joku onneton nuori asehörhö listii vertaisryhmäänsä pienemmäksi. Syyt ulkoistetaan välittömästi yhteiskuntaan. Tutuksi ovat tulleet mielenterveysjeesustelujen lisäksi koulukiusaamisjeesustelut, internetjeesustelut, väkivaltapelijeesustelut ja nyt viimeksi asejeesustelut - on helpompi puhua isän asekaapista ja aselain löyhyydestä kuin ottaa asia kämmenelle ja katsoa pahaa silmään. Siinä se on, pahan kukka, ihmisen mielen mataluus ja mustuus, joka on yhtä totta kuin ihmisen hyvyyskin.
"On hyvin tavallista, että monet lapset ja nuoret eivät kestä lainkaan pieniä tai isoja pettymyksiä, vaan kaikki näyttäytyy heille epäreiluna ja kaikki on aina jonkun muun syy".
Noin kirjoittaa nimerkki Opettaja tämänaamuisessa Hesarissa ja lisää, että lapsen tunnemaailmassa ei ole enää sijaa empatialle muita kuin itseä kohtaan. - Itseä tai omaa tunnetyhjiöön luotua lumemaailmaa kohtaan, olkoon se vaikka airsoftaaminen, uus- tai vanhempi natsismi tai kotimaisittain tarkk'ampuja Simo Häyhän ihailu, lisään minä näihin Opettajan ajatuksiin.
Monet vanhemmat ovat valitettavasti aika samoilla linjoilla kuin vastoinkäymisiä kestämättömät lapsensa, kuinkas muuten. Jo alakoulussa opettajille annetaan aggressiivista palautetta, jos koulusta tulee ikävää viestiä. Moni vanhempi yrittää väärällä tavalla olla reilu vanhempi, kun ei salli lapsensa kohdata aiheuttamiaan hankaluuksia ja vastata niistä itse, sanoo yllä mainittu opettaja. Oikeaan elämään kuitenkin kuuluu myös hankaluuksien kohtaaminen.
Erään tuntemani opettajan koulussa on parhaillaan tapaus, jossa muuan isä istuu säännöllisesti tekemässä muistiinpanoja erään luokanopettajan tunninpidosta, koska pitää tämän kurinpitoa lastaan kohtaan vääränä. Hän on tekemässä kantelua opettajasta, ja takana on kuulemma kaksikymmentä todistajaa. Lapsi on oppinut hähättelemään opettajalle aina kun isä on pois tunneilta. Ja aina kun isä on tunneilla, lapsi on hipi hiljaa. Koulu on siis avoin paikka kaikille vanhemmille, joten tilanne on koulun puolesta ok. Sitä, mitä opettaja ajattelee ja tuntee, ei kai kukaan kysy. Itse jään miettimään, minkälainen tästä lapsesta myöhemmin tulee.
Jos lasta ei auta kukaan kotona kasvamaan teoistaan vastaavaksi ihmiseksi, niin kenttä lienee avoin uusille tarkk'ampujille. - Oli kivaa kaverit, mutta tässä kuti sinun päähäsi, mitätön olio!
On jokseenkin järkyttävää, että esimerkiksi Satu Taiveaholta evätään pääsy adoptioäidiksi hänen miehensä taloudellisten väärinkäytösten vuoksi. Lihallisille vanhemmille ei ole minkäänlaisia kriteerejä. Murhaajakin saa vapaasti lisääntyä istuttuaan kakkunsa tai vaikka kakun aikana. Vanhemmuudelle voisi mielestäni säätää testit, jotka vanhemmiksi aikovien tulee läpäistä. Ellei läpäise, johdot poikki ja torvet tukkoon. Tämä olisi parempi ratkaisu maapallon liikakansoituksenkin välttämiseksi kuin Linkolan itsekkäät teesit.
Kummallista miten tällaiset "trendit", kuten lasten muuttuminen entistä itsekkäimmiksi, tuntuu olevan koko läntimaisen maailman vitsaus.
VastaaPoistaItse luulen, että ihmislapset ovat lähtökohtaisesti itsekkäitä, mutta kasvavat huomioimaan muita, jos saavat sosiaalistua normaalisti. Se tarkoittaa mielestäni juuri sitä, että vanhemmat eivät pidä lapsia pumpulissa kaikilta pettymyksisltä ja vastoinkäymisiltä.
Itse kuulin taannoin 10-vuotiaasta, joka sanoi opelle tämän toruessa huonosta käytöksestä: "Onko tämä ainoa työ mitä teet? Et taida hankkia kovin paljon". Siinä on opettajan arvostus huipussaan.
Lapsihan on luonnostaan itsekäs varhaisvuosinaan, joihin narsistinen kausi kuuluu luonnollisena ilmiönä. Jos kaikki menee hyvin ja lapsi saa rakkautta ja rajoja, hän oppii erottamaan itsensä ympäristöstä erilliseksi osaksi ja oppii ymmärtämään sen, että muut eivät ole hänen heijasteitaan vaan tuntevia olentoja, joita ei saa esimerkiksi lyödä tai purra.
VastaaPoistaTämä kehitys ei tapahdu asiantuntijoiden mukaan luonnostaan tai siis itsestään, vaan ohjattuna, sanoo mm. Liisa Keltikangas-Järvinen. Ellei ohjausta tule, lapsi ottaa helposti käyttöön aggression, koska se on helpoin keino saavuttaa tavoite. Narsismi voi jäädä niinsanotusti päälle ja lapsi pitää muita vain tahtonsa toteuttajina eikä välitä, vaikka satuttaa heitä.
Useimmille vanhemmille ohjaus vaan on niin itsestäänselvää, ettei sitä tarvitse pitää erillisenä kasvatuksena - sana jota kammoan. Empaattisessa ympäristössä kasvava lapsi kasvaa empaattiseksi itsekin - tämä on kai luonnollista jos mikä.
Surullista on tietenkin se, että on aivan liian paljon ympäristöjä, joissa empatia ei ole pohjakasvillisuutta.
Jossakin Radio Novan uutisissa tänään kaksi viisasta miestä kertoi näkemyksiään tapahtuneesta. Molempien sanat olivat viimeistäkin pilkkua myöten ytimessä.
VastaaPoistaEnsimmäinen mies puhui siitä, että jokainen ihminen joutuu elämässään kohtaamaan pettymyksiä ja epäonnistumisia. Useimmat tulevat toimeen niiden kanssa, joillekin ne aiheuttavat enemmän päänvaivaa ja sitten on kourallinen sellaisia, joilla ei ole eväitä käsitellä elämään normaalisti kuuluvia negatiivisia asioita. Se on juuri viimeinen poppoo, joka ammuskelee perheensä ja luokkakaverinsa ja vaikka katolta, summassa tai tähdäten.
Olavi Sydänmaanlakka (hänet muistan nimeltä, koska olen useissa yhteyksissä kuullut hänen viisaita sanojaan) puhui siitä, että nykyään kyllä puhutaan syrjäytymisestä mutta ei ehkä niinkään sosiaalisesta syrjäytymisestä - siitä, kun jollakulla ei ole "normaaleja" eväitä olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Helposti juuri sellaiset nuoret ajautuvat liiaksi esim. tietokoneiden maailmaan, koska siellä ei tarvitse kohdata kasvoista kasvoihin.
Tietääkseni kaikki nämä viime vuosien pommittajat ja ampujat ovat olleet juuri sellaisia vetäytyviksi luonnehdittuja vähäsanaisia miehenalkuja.
En rehellisesti sanoen tiedä, että olisiko normaali, empaattinen ja lämmin kasvuympäristö saanut nämä nuoret kuorestaan. Mistä sen tietää vaikka kenenkään kodissa ei olisi ollut mitään ihmeemmin vialla, vaan kyseiset henkilöt ovat olleet herkästi rikkoutuvia?
Tuo vastoinkäymisten ja pettymyksien olematon tai huono sietokyky on varmaan kohta, josta näiden tapahtumien sisintä pitäisi lähteä purkamaan, jos syihin tahdotaan mennä.
VastaaPoistaTämäkin Hyvinkään Eero oli kaveriensa arvioiden mukaan poikkeuksellisen äkkipikainen, jolla normaali suuttumus meni överiksi, aina väkivaltaan asti. Tuntuu siis, että nyt ollaan ytimessä!
Normaalit eväät olla muiden kanssa - tämä sanontasi saattaa olla oikeaan osunut havainto. Kaikilla surmaajilla on ollut tässä kohtaa jotakin häikkää, mistä ei tietenkään voi syyttää heitä itseään. Ihminen on geeniensä ja sen summa, miten häntä on elämässään kohdattu varhaislapsuudesta lähtien, ja ennen kaikkea siellä.
Useat tutkijat ovat monissa eri yhteyksissä todenneet, että lapsen kasvua eivät selitä siis yksin geenit, vaan kasvuympäristö muuntelee ratkaisevalta osaltaan sen, miten lapsen empatiataju ja minäkuvan aitous kehittyy. Ihminen ei siis ole nykyisen tietämyksen valossa syntyessään hyvä tai paha tai edes siltä väliltä. Hänessä vain on valmiudet näihin kaikkiin.
Käsittämätöntä asenteellista paskaa ja ihmeellisesti kasvatusta syyllistäviä nämä Iineksen jutut. Mitään puhetta ei kiusaamisesta esim., joka vuosikausia kestäessään rikkoo kyllä ihmisen. Puhumattakaan eristämisestä ynnä muista mukavista jutuista jollaiseen käskyttävät tietyntyyppiset "kultamussukkojen" vanhemmat.
PoistaMistä sen tietää vaikka kenenkään kodissa ei olisi ollut mitään ihmeemmin vialla, vaan kyseiset henkilöt ovat olleet herkästi rikkoutuvia?
VastaaPoistaMinun pitää palata tähän vielä erikseen, huomaan.
Nimittäin tämä on mahdoton teesi, tai siis, et esitä sitä teesinä, vaan kysyt pohdiskellen.
Jonkin tai jonkun on nimittäin täytynyt rikkoa ihminen, ihminen ei mene sikiöasteella valmiiksi rikki, sillä ei ole sellaista sensitiivisyysastetta, joka rikkoisi ihmisen tappajaksi itsestään. Silloin joudutaan jo kysymään, kuka tai mikä ihmisen rikkoi syntymän ja kauhean teon välillä?
Tarkennan vähän. Tarkoitin sitä, että ehkä nuoren elämässä on tapahtunut kodin ulkopuolella jotakin sellaista, mikä on ollut hänelle liikaa. Esim. pitkään jatkunutta koulukiusaamista; sen kun yhdistää vähäisiin kaverisuhteisiin, niin soppa on jo aika pitkälle hämmennetty.
PoistaVarmaankin juuri normaaliin kanssakäymiseen syystä tai toisesta kykenemättömät nuoret jäävät yksin esim. koulukiusaamisensa kanssa, koska he eivät kuuna kullan valkeana halua kertoa siitä kenellekään vaan esittävät selviävänsä pystypäin.
Sen verran olen nähnyt henkisesti huonosti voivia ihmisiä, että tiedän, että moni pyrkii peittämään tilanteensa viimeiseen asti.
Ja ne hätiin kuulutetut nuorten mielenterveyspalvelutkin kiertävät varmasti tehokkaasti kaukaa juuri ne nuoret, ketkä apua kipeimmin tarvitsisivat.
Kun on tarpeeksi lukossa, ei osaa alkaa purkaa vyyhtiä vaan haluaa pitää sen piilossa itseltäänkin. Oletan.
Vanhemmillekin saattaa olla liian tuskallista nähdä, että omalla nuorella asiat eivät ole kunnossa, joten he kenties sulkevat silmänsä tietäen tai tiedostamattaan.
Viimemainitusta minulla on omaakin kokemusta. Matkasin porukassa maapallon laidalla ja seurueen nuorimies alkoi käyttäytyä oudosti.
Ensin aloin epäillä omaa älyäni; että hänen korkealentoiset juttunsa vaativat skarpimpaa maaperää tullakseen ymmärretyiksi.
Vähän ajan päästä ei enää tarvinnut miettiä moista.
Soitimme nuorenmiehen äidille, joka oli hyvin huolissaan ja halukas maksamaan pojan paluulipun vaikka saman tien.
Matka oli jo lopuillaan, joten päätimme tulla porukalla takaisinkin.
Tapasin pojan äidin viikko, pari matkan jälkeen, ja hän yritti kääntää asiat parhain päin.
Sanoin hänelle, että seurueessa oli mukana myös mielenterveyshoitaja, jonka mielestä ei ollut epäilystäkään siitä, että pojalla on skitsofrenia.
Taitaa loppua tila, kirjoitan jatkoa.
Olin tuntenut pojan, siis nuoren miehen, jo pidempään, ja olin pitänyt häntä oman tiensä kulkijana.
PoistaJälkikäteen oli helppo nähdä, että hän ei ollutkaan villi ja vapaa oman tiensä kulkija - vaikka hän sellaista kuvaa yritti antaa itsestään - vaan rassukka huonostivoiva miehenalku, joka epätoivoisesti piilotteli vointiaan.
Eihän se ole normaalia, että reippaasti päälle kaksikymppinen ei ole koskaan ollut pidempään palkkatöissä - hän oli jättänyt opiskelunsa lyhyeen - ja asuu isänsä kanssa.
Näillä kommenteilla en pyri oikeuttamaan kenenkään luisumista pimeän puolelle.
Ymmärrän, Kuunkuiske, tuon ajatuksesi esimerkiksi pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta yhdistettnä vähäisiin kaverisuhteisiin. Minä menen kuitenkin ajatuksissani tämänkin taakse. Mikä on aiheuttanut vähäiset kaverisuhteet ja pitkäaikaisen kiusaamiskierteen? Molemmat ovat surullisia asioita, mutta eivät nekään täysin puun takaa tule.
PoistaMikä siis lapsen kehityskaaressa on se tekijä, joka aiheuttaa uhrialttiutta ja heikkoja sosiaalisia taitoja?
Mietin sitä, miten näitä kehityskaaren alkupisteitä voitaisiin ottaa paremmin huomioon, sillä siellä syntyvät suurimmat vauriot. Siellä syntyy heikko itsetunto ja huono minäkuva, siellä syntyy rajaton narsismi ja empatianpuute.
PoistaMiksi me välitämme niin vähän omien lapsiemme tai maailmanlasten kasvamisesta, miksi lapsi jää aina alakynteen tai vähintään toiseksi? Miksi päivähoitokin on järjestetty aikuisten eikä lasten ehdoilla? Miksi lapsilta ei koskaan kysytä mitään? Miksi aikuinen menee mieluummin kuntosaliin hoitamaan kehoaan kuin hankkii saatavilla olevaa tietoa lapsen kehitysvaiheista?
Tulee kalliiksi sitten paikkailla näitä ihmisen varhaiskasvun hukkaamispaikkoja nuorten ja aikuisten mielenterveyshoitoina ja sairauskuluina. Ja mitä murhenäytelmiä kaikesta välinpitämättömyydestä seuraa!
...ja miksi juuri 80-lopulla 90-alussa syntyneiden nuorten miesten keskuudessa?
PoistaOnko niiden vanhemmat, 60-luvulla syntyneet, tuhonneet omat jälkeläisensä, vai onko ongelma yksinkertaisemmin siinä, että tuolle polvelle on opetettu että maailma tuhoutuu ja kukaan ei mahda sille mitään? Toi on ensimmäinen polvi, joka joutuu ihan aidosti nostamaan kädet pystyyn globaaleille ongelmille, ne ei ehdi enää alta pois haudan lepoon.
Eivät vanhemmat välttämättä välitä vähän - heillä ei vaan ole eväitä parempaan.
PoistaEntä jos mitkään teoriat ja analyysit varhaislapsuudesta ja kodista ja ties mistä eivät anna aukottomia vastauksia?
Voiko jollakulla vaan naksahtaa?
Hyvä näkökohta, Anonyymi. Globaalin tuhon pelossa on tietenkin ahdistavaa elää, mutta ainahan meillä on ollut olemassaolon uhkia.
PoistaEsimerkiksi omasta lapsuudestani muistan maailmanlopulla pelottelut. Olin oikeasti ahdistunut, asia pelotti minua suuresti ja koetin jopa tulla uskovaiseksi. Ei olisi kuitenkaan tullut mieleeni surmata itseäni tai muita.
Mutta siis lisänä tämäkin on muiden ahdistussten joukossa, ja kun ahdistuksia on paljon, malja voi valmiiksi särkyneellä sielulla vuotaa yli.
Onko mikään mennyt rikki ihmisessä, vai onko maailma vaan tullut hulluksi? Se että nuori poika tappaa systemaattisesti mahdollisimman monta ihmistä on uutta, se on nykyään mahdollista. Ennen vanhaan tällainen ratkaisu ei ollut mahdollista, se ei kuulunut ongelmanratkaisulistaan.
VastaaPoistaSuomessa on totuttu itsemurhaan keinona ratkaista ongelma, on totuttu viinaan ja väkivaltaankin ongelmanratkaisussa. Nyt on saatu uusi mahdollisuus: joukkomurha. On menty syvemmälle perseeseen sen sijaan että olisi keksitty vaikkapa alusta aloittaminen tai puhuminen ongelmanratkaisuksi.
Ei noissa nuorissa välttämättä ole mitään vikaa, he vain operoivat niillä työkaluilla, joita me annamme heille. Mahdollisuus "tapa vittu kaikki" on nyt opetettu kokonaiselle sukupolvelle selfhelpiksi.
Kulttuurit on erilaisia. Monissa kulttuureissa raiskaus on ihan ok. Monissa kulttuureissa spontaanit väkivallanteot ovat ok. Eikä tämä joukkomurhakulttuurikaan mikään uusi keksintö ole. Niin ne ajat muuttuu.
tavallaan tämä kuvio on sama kuin 9/11 terrori-iskuissa. Sitä ennen ei ollut mahdollista käyttää lentokonetta joukkotuhovälineenä. 70-luvulta asti koneita kaapattiin kyllä, mutta lentokone-ohjus oli mahdoton ajatus ennen tätä vuosituhatta. Sen seurauksena ohjaamoon ei enää pääse matkustamosta. Oli syntynyt uudenlainen keino yrittää ratkaista ongelmia uhraamalla tekijä.
PoistaKoko turvallisuusajattelu länsimaissa perustui tälle vuosituhannelle asti siihen, että ongelmanratkaisija ei uhraisi itseään, vaan yrittäisi pelastua. Nyt kun tiedämme, että terroristit tappavat mieluusti itsensäkin iskuissaan, on kontrollointi muuttunut nopeasti aivan toisenlaiseksi.
Meidän on nyt totuttava siihen, että osalle nuorista miehistä ei ole enää suurta kynnystä yrittää tappaa mahdollisimman monta ihmistä omien ongelmiensa ratkaisukeinona.
Maalaisjärjellä ajateltuna tämän takia olisi perusteltua vaikeuttaa aseiden saatavuutta ja käyttöä entisestään. Esimerkiksi käsikranaatteja ei ole siviilin mahdollista saada, koska niillä voi tappaa liian tehokkaasti. Jos tämä Eero olisi puukolla yrittänyt tehdä temppunsa, olisi ruumiita nyt vähemmän - ei välttämättä yhtään.
Ergo: metsästys ja ammunta harrastuksena pitää lopettaa tässä maassa, koska harrastajien keskuudessa ei nähdä suurta eroa hirven, maalitaulun ja ihmisen välillä.
Olen tismalleen samaa mieltä, ylempi Anonyymi. Vika ei ole näiden nuorten, jos heihin tulee tappajan vikaa. He tosiaankin leikkivät niillä leluilla, jotka me heille olemme osoittaneet.
PoistaVikaa siis kuitenkin on, sillä ei tappaminen kuulu ihmisen perus- eikä edes erikoistoimintoihin, kuten se ei kuuluu luontoonkaan. Luonnossa ei varsinaisesti tapeta muulloin kuin hengenpitimiksi tai kiiman vuoksi. Muulloin saalistetaan ravinnoksi, mikä ei ole paha teko, jos arvotetaan asiaa ihmisen mittareilla.
Alusta aloittaminen kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka sen työkalut tuntuvat ajatuksissani siltä, että ne vaativat sekä fyysisiä että henkisiä resursseja enemmän, mitä on tarjolla. Miten voi aloittaa alusta esimerkiksi narsistin kanssa, kun hän ei pysty näkemään itsessään mitään vikaa? Tai psykopaatin? Heitäkin on lapsissa, sillä psykopaatiksi ei putkahdeta aikuisena. Alusta aloittaminen saattaisi hyvinkin toimia lievemmissä tilanteissa, erilaisilla oppijoilla, mutta ei näillä psyko- tai sosiopaateilla, joita myös on.
Puhetta sen sijaan on piisannut jo riittävästi, eikä se ole johtanut kiusaamisissakaan toivottuun tulokseen, ehkä joitain yksittäistapauksia lukuunottamatta.
Esimerkiksi Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut laajan ruotsalaistutkimuksen osoittavan, että aggressiivisuutta ei voi vähentää keskustellen, järkeillen eikä päätellen, saati moraalipohdinnoin. Lapsi oppii vain, että mitä tahansa saa tehdä, kunhan sen jälkeen jaksaa jonkin aikaa keskustella asiasta ja selitellä ja perustella, miksi teki niin kuin teki. Näin keskustelu voi olla siis pikemminkin tuhoisaa lapselle, etenkin jos lapsi jätetään ilman aikuisten tukea, ja ellei keskustelusta seuraa selkeitä toimenpiteitä.
Ne kulttuurit, joissa väkivallanteot ovat ok, ovat nähdäkseni hyvin vanhoja ja suljettuja kulttuureita, jotka eivät ota vastaan minkäänlaisia uudistavia vaikutteita muista kulttureista. Ne eivät edes taida tunnustaa muita kulttuureita. Mielestäni onkin siksi hieman tarpeetonta verrata avoimien ja uudismielisten kulttuureitten hirmutekoja näihin.
Kaikki menestyneet kulttuurit ovat perustuneet silmittömään väkivaltaan, se on ihmisen menestymisen avain. Assyrialaiset, mongolit, viikingit, zulut, maorit, amerikkalaiset. Ne, jotka ottavat toisen huomioon tapettiin tuhansia vuosia sitten.
PoistaToisen tappaminen on siis kulttuurihistoriallisessa mittakaavassa hyvin tehokas tapa menestyä. Suurin fiktiivinen suomalainen, Antti Rokka, nauttii lähes psykopaattisesti väkivallasta ja toimii hyvänä roolimallina. Eläimet eivät menesty, koska ne eivät erikoistu tappamiseen ongelmanratkaisuna (paitsi mitättömän pienessä mittakaavassa). Tällainen nihilismi on yhtä totta kuin esittämäsi.
Siinä olet varmasti täydellisen oikeassa, että jeesusteleva keskustelu ei lopeta väkivaltaa. Väkivalta loppuu ainoastaan niin, että sen harjoittamisesta seuraa sanktioita, jotka tekevät siitä huonomman ongelmanratkaisumuodon kuin muut. Koulukiusaamisen ja työpaikkakiusaamisen tai taksijonotappelun suhteen tässä on epäonnistuttu aivan perkeleen täydellisesti.
Tällä hetkellä "tapa kaikki" on varsin toimiva ongelman kriisiyttämisen väline parikymppisille ahdistuneille nuorille, ja siksi kasvavassa suosiossa.
Olen kyllä samaa mieltä, Anonyymi klo 16.35 aseiden saatavuuden vaikeuttamisesta, vaikka en usko, että se olisi tässä tapauksessa auttanut mitään. Lapsi menee kyllä halutessaan isän asekaapin lukitunkin oven taakse.
PoistaMitä tavallinen ihminen ylipäänsä tekee aseilla? Miksi niitä myydään? Niitä tulisi myöntää vain tietystä tiukasta pisteestä. Poliisin tai valtion.
Minuakin korpeaa hiukan, kun kuulen pääministerin sanovan vakanana, että meidän kaikkien täytyy nyt pohtia yhdessä, mitä me olemme tehneet väärin kun jne. Siksi yhdyn tuohon Iineksen mainitsemaan Kelttikangas-Järvisen referaattiin, että loputon lässytys vähentäisi aggressiivista käyttäytymistä.
VastaaPoistaSuuremmasa mittakaavassa sama pätee siihen harhaan, että kaikkiin maailman konflikteihin paras ratkaisu on neuvottelu. Sitä tarjotaan ratkaisuksi Suomenkin turvallisuusvajeeseen. Metodiahan voi testata juuri nyt esim. Syyriassa. Ei tunnu tepsivän.
Muutenkin on outoa, että pahantekijöiden kanssa pitäisi "neuvotella" ja "keskustella". Pahantekijät pitää ensin saada lopettamaan se pahan teko, rangaista tehdyistä rikoksista ja jättää keskusteluvastuu heille. Muuten siinä käy juuri noin, että kaikkea voi tehdä ja kaikesta selviää sitten puhumalla.
Iines: "Luonnossa ei varsinaisesti tapeta muulloin kuin hengenpitimiksi tai kiiman vuoksi."
Hyvinkään tapauksessa ehdottaisin jälkimmäistä eli olisin tulossa Kuunkuiskeen kerran esittämälle kannalle. Me hipit olimme oikeassa: Make love, not war.
Kannattaa lukea Usarista Ulla-Maija Takkusen kirjoitus "lack of pain-väkivallasta", joka tarkoittaa väkivaltaa ilman varsinaista motiivia ja jonka tekijät kokevat olevansa hyvän elämän mahdollisuuksien ulkopuolella. Kyseessä on kasvava ilmiö, jota on tutkittu maailmalla.
VastaaPoistahttp://umtakkunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106926-hyvink%C3%A4%C3%A4n-ampuja-ei-kadu
Takkusen kirjoitus ei ole mikään kaiken kattava selitys Hyvinkään tapauksesta, mutta ampujassa on Takkusen mainitsemia piirteitä, koulu ja armeija jäänyt kesken.
Ano-kommentoija jo mainitsikin, että tämän tyyppiset joukkomurhat ovat tulleet mukaan "keinovalikoimaan".
Ennen vanhaan ahdistunut ja/tai kilahtanut nuori mies laittoi aseen piipun omaan suuhunsa tai hirttäytyi.
Nyt on olemassa malli, jossa synkkä raivo ja ahdistus puretaan sivullisiin
t. Samuli
Suomessa uutisoitiin ampujan olevan ujo ja hiljainen tavallinen nuori.
VastaaPoistaRuotsissa kerrottiin ampujan olevan siilitukkainen ja maastoasuun pukeutuva nuori mies, joka harrastaa airsoft-sotapeliä ja ihailee tarkka-ampuja Häyhää ja Wermachtia.
Minusta ruotsalainen uutisointi on enemmän asian ytimessä.
t. Samuli
Luin nämä kaikki mainitsemasi kyllä suomalaisista lehdistä!
PoistaSuomalaisissa viestimissä oli myös tieto siitä, että jotkut kaverit pitivät ampujaa äkkipikaisena ja poikkeukselliseen ja jopa väkivaltaiseen käytökseen yltyvänä tyyppinä.
Juu, niin minäkin olen lukenut, mutta nuo olivat ensikommentit tekijästä jotka, jotka minä luin.
PoistaTuo kuvaus ujosta ja hiljaisesta nuoresta miehestä tuli poliisilta. Se oli nettihesarin otsikkonakin.
Poliisilla oli jo siinä vaiheessa tietoa miehen harrastuneisuudesta.
Samuli
Tämä on kyllä totta, Suomessa ollaan välillä neuvostoliittomaisen umpimielisiä tiedon jakelussa. Aluksi ampujan kuvasta oli kasvotkin pikselöity sohjoksi. Ujon ja hiljaisen muistan siis myös lukeneeni.
PoistaItse sain kuvaa katsomalla toisenlaisen intuition. Silmiä ei näkynyt ja ne olisivat paljastaneet eniten.
Suomessa ei muuten vieläkään puhuta ampujasta vaan epäillystä.
Samuli osuu ytimeen.
VastaaPoistaKirjoitin äsken pitkän ja synkän selityksen, mutta yhteys pätkäisi ja hukkaan meni, hyvä niin.
Psyko-Eerolla on todellisuus vyörynyt yli suurten, mihinkään perustumattomien kuvitelmien.
Poliisi sanoi, että ajatus ampumisesta on syntynyt hyvin nopeasti. Varmaan on, mutta on se pikku-eeron päässä aiemminkin käynyt. Hän osasi valita parhaan mahdollisen paikan hallitsemaan koko "juhla-aukiota", tiesi rakennuksen takana olevat tikkaat, jotka nekään eivät ole itsestäänselvyys.
On istunut siinä alepubin terassilla ja joku on itsetuntoa kolauttanut. "Saa..na sinäkin vielä minä näytän!", sitten kuumeiset aivot ovat harhailleet viereiselle katolle.
Eläimistä mm. minkkin tappaa tappamisen ilosta, musta mamba purkaa omat v..nsa kaikkiin ohikulkeviin.
Tv-uutisissa poliisin mukaan motiivina voivat olla "eräät impulssit", aiemmat tapahtumat.
VastaaPoistaTämä tuntuisi viittaavan jo blogitekstissä esille nostamaani pettymyksen huonoon sietokykyyn, josta on nyt paljon puhuttu.
Mieshän kävi välillä kotona ja palasi baaripaikalle, asettui hallitsevaan asemaan katolle tarkka-ampujaksi ja käytti raukkamaisesti äänenvaimentajaa, jotta ei olisi paljastunut.
Äänenvaimentaja on myös sekokakaroiden ihailema "cooli juttu!"
VastaaPoistaÄänenvaimennin oli pienoiskiväärissä. Sen jälkeen vaihtoi hirvikivääriin, sai hengilta kaksi ja naispoliisin vakavasti vammautumaan.
Niin ja se huppu päässä vasta kuulia onkin! Melkein sääliksi kävi tämä reppana, kun katsoin uutispätkää.
VastaaPoistaEttä kahden jumalattoman pyssyn kanssa asialla.
Niin, enää tuo poika ei ole kuka tahansa. Hän on JOKU.
VastaaPoistaBreivik on olevinaan joku. Tämä poika vaikuttaa vähän erilaiselta. Breivikiä olisin voinut sylkäistä päin kasvoja, vaikka olisin kyllä heti perään säälinyt häntä tekoni takia ja tuntenut syyllisyyttä.
PoistaTämä eero-reppana piiloutui mustaan huppuun, painui matalaksi. Breivikiä on helppo vihata, mutta tämä pitää katsoa ensin. En minä häntä nyt vihaa, mietin vain, mitä hänelle on tapahtunut kauan ennen tätä.
Iines, epäillystä puhutaan, koska tämä on oikeusvaltio. Samasta syystä ihmisen nimeä, naamaa ja perhettä ja kotia ei julkaista tiedotusvälineissä välittömästi, vaan vielä onneksi suomessa tutkitaan ennen kuin hutkitaan.
VastaaPoistaMä rupesin miettimään, että onkohan noilla ammuskelupeleillä minkä verran vaikutusta näihin murhaamisiin. Noi first person shooter -pelit ovat jo aika realistisia ja mm. norjan poika harjoitteli niillä sanoi myöhemmin, ettei olisi kyennyt tappamaan ihmisiä niin paljon ilman suurta tietokonepelisimulaatioharjoittelua.
Tämä kaikki on tietysti jo vanhaa tietoa, jo toisessa maailmansodassa huomattiin, että ihmisen malliseen maalitauluun ampuminen helpottaa ihmisen tappamista oikeasti.
Tässä tosin korostuu hyvin paljon se, että noissa tietokonepeleissä oppii nauttimaan tappamisesta. Saa adrenaliinit vereen ja nautinnon toisen kuolemasta. Vähän samalla tavalla kuin pornon katselu saa toivomaan sukupuolista harrastelua reaalimaailmassa. Ei kai tuolla voi olla olematta selvää vaikutusta noihin ammuskelijoihin, kun tämä piirre vielä selvästi yhdistää heitä kaikkkia?
- myst. a
Tässäkin ketjussa on esitetty asekieltoa.
VastaaPoistaTuossa Takkusen kirjoituksen kommenttiketjussa oli seuraava kommenti:
"Australian asekieltolain voimaantulon jälkeen, kun yli 640 tuhatta laillisesti omistettua asetta oli kerätty sulattoon, rikostilastot lähtivät dramaattiseen nousuun. 2001-2002 henkirikokset lisääntyivät 20%. Aseelliset ryöstöt lisääntyivät 69% ja kotiin tunkeutuen tehdyt ryöstöt 21%".
Ei se ole niin helppoa.
t. Samuli
Ohoh tässäpä mielenkiintoinen, jopa ällistyttävä tieto!
PoistaEhkä rikoksia uskallettiin tehdä herkemmin, kun ihmisillä ei enää ollut aseita itsepuolustukseen. Vain rikolliset hankkivat sellaisia. Enpäs olisi ajatellut, että se menee näin.
Vaikka lehdet usein kärjistävät syy-yhteyksiä, kaikella on vaikutuksensa. Myst. a:n esiin nostama pelien vaikutus on minusta sikäli järkeen käyvä, että joskus olen huomannut virtuaalin ja pelaamisen hämärtävän todellisudentajua. Tuntitolkulla kun ajaa autopelillä, silmät villkuvat kolareita ja mutkia vielä senkin jälkeen ja unissa tekee uuden ennätyksen.
VastaaPoista"Jos ampujalla ei olisi ollut pyssyjä saatavilla, olisi hyvin voinut katolta puukkoja ja puntareita heitellä ihmisten niskaan." - Aseiden puolustajien argumentit ovat aina yhtä hellyttäviä.
Riku, samaan aikaan kirjoitimme samantapaisen ajatuksen todellisuudentajun hämärtymisestä, kun pelaa paljon - maailmat voivat mennä ristikkäin. - Lue alta!
Poista-myst a,
VastaaPoistaymmärrän tuon epäilty - syyllinen-termien eron. Tässä "epäillyn" käyttämisessä on vain menty naurettavuuksiin, kun syyllinen on tunnustanutkin ja hänet on tunnistettu heti. Aseet ovat hänen kotoaan.
Epäillyllä ja "epäillyllä" on siis eroa, ja pelkän epäilyn takia ei nimiä ja kuvia pidäkään julkaista, tai ketään nimetä tekijäksi.
Minussa kuitenkin herää ajatus tiedon panttauksesta ja salailusta, joskus jopa rikollisen ylisuojelusta, ilmiselvien tapausten junnaavassa tiedottamisessa. Se ei ole avoimen yhteiskunnan merkki, vaan ummehtuneen kulttuurin tunnusmerkki. Tämä on ehkä ainoa asia, jossa ihailen amerikkalaista käytäntöä: Tiedonvälitys ei kaunistele rikollisia, vaan menee heti tapahtumiin tiedottamaan. Katsokoon ken tahtoo, tapahtumien uutisarvoon en ota kantaa.
Tuo kysymyksesi pelin vaikutuksesta kiinnostaa minuakin, ja se liittyy ajatukseeni siitä, että internetissä oleva ihminen sijaitsee eri tavalla kuin ennen. Tämä voisikin olla hyvä esimerkki siitä, mitä ajan takaa. Ihminen sijaitsee yhtä aikaa reaalimaailmassa ja virtuaalitasolla, maailmat voivat herkillä mennä sekaisin, ristikkäin, ei niin, että ihminen olisi sekaisin, vaan ihmisen tapa tajuta ja kenties sitten toimiakin.
Ennenaikaan oli sellainen vitsi, saattoi jollain tapaa perustua tositapahtumiinkin, jossa oli otsikko lehdessä: "Lopen poliisi epäilee syyllistä!"
VastaaPoistaVäkivalta jota nämä nykynuoret miehet harjoittavat ja harjoittelevat leikkien, pelien ja videoiden avulla, kasvattaa heidät siihen. Samankaltaisilla peleillä myös Breivik treenasi itseään, ohjelmoi itsensä tappajaksi. Kuten täällä tulikin jo esille.
VastaaPoistaSe on kaikki sitä samaa väkivalta(viihde)kulttuuria, mitä aika monet aikuisetkin harrastavat tai pitävät nautintonsa lähteinä. Tämän asian toteamiseen riittää pieni ja lyhyt vilkaisu verkkomaailmaan. Ei tarvitse kauan etsiä, kun silmiin osuu kuvia ja/tai tekstejä joissa väkivaltaa ihannoidaan tapana ratkaista asioita. En seuraa kuin paria kolmea blogia säännöllisesti, tämä eräs niistä. On sen arvoinen.
Nuoret toteuttavat aikuisten unia ja alitajuisia toiveita. Hyvinkään herra eli todeksi pleikkari- tai värikuulapelinsä ja saamansa kasvatuksen. Hän toteutti käytännössä ne ihanteet, sen toimintakulttuurin, johon osa aikuisista nuoria kannustaa. Täytyy muistaa, että kun puhutaan 18-vuotiaasta, hän ei ole aikuinen kuin vain juridisesti. Aikuiseksi kasvamiseen menee noin 30-vuotta, sen jälkeenkin aikuisuus tuottaa monille suuria vaikeuksia.
Breivik todettiin juuri taannoin terveeksi. Häneltä ei puuttunut tahdonvoimaa eikä pitkäjänteisyyttä. Hän edustaa minusta kaikkia nykynarsisteja jotka hakevat elämänvoimansa netti-väkivaltapeleistä ja nettiyhteisöistä, ja osaavat esiintyä sosiaalisessa mediassa. Nimenomaan: esiintyä ja esittää. Ja ovat usein täysin pihalla omasta itsestään. Eivät ole tunne-elämältään kasvaneet aikuisiksi.
Missä aikuiset ovat? Netissä kuvittelemassa ja hassuttelemassa, peukuttamassa ja kouhkaamassa milloin mistäkin. Nuoret katsovat aikansa sivusta ja ottavat oppia. Yrittävät rakentaa identiteettiään, mutta epäonnistuvat, koska siihen tarvitaan tunteentasolla terveitä vuorovaikutussuhteita. Niin ystävien kanssa kuin sellaisten aikuisten ihmisten kanssa jotka ovat terveitä, eivät täydellisiä, mutta tolkuissaan. Nuori ihminen tarvitsee aikuisia, muitakin kuin vanhempansa. Mummoja ja vaareja. Tätejä ja setiä ja enoja.
Ihmisestä tulee ihminen vain kun saa kasvaa toisten ihmisten kanssa. Eikä ainoastaan koneiden ja verkkomaailmojen keinoemojen keskellä.
Elä ihaile amerikkalaisia, lue vaikka joku tom wolfen kirja siitä, miten ne kohtelee rikollisia julkisuudessa. vuodettu tieto on usein jo valmis tuomio. tämä edesauttoi esim. mika myllylän luhistumista. poliisikuulustelu on luottamuksellinen, ja sen sisältöä käytetään oikeudessa. oikeudenkäynnit taas ovat joko julkisia tai salaisia riippuen asian arkaluonteisuudesta. jos kaikki tieto on heti kaikille avointa, asiat vääristyy koska kaikkea asiaan vaikuttavaa ei voida ottaa huomioon. Tätä varten nimenomaan oikeutta käydään.
VastaaPoistaOn siis tärkeää, että oikeutta käydään täydellisen julkisesti. mutta yhtä tärkeää on tutkia rikoksia luottamuksellisesti joltain osin. tässä suhteessa poliisi on suomessa liian usein korruptoitunut, kun etp-tietoja vuodetaan medialle syyttäjän sijaan. juuri julkisuuspeli on syy, miksi itse en luota suomen poliisiin rikosten tutkinnassa. Ylipäätään poliisille ei kannata puhua mitään, ellei ole pakko. Rikoksesta epäilty ei milloinkaan ja missään tapauksessa voi kuin hävitä puhumalla poliisille. Fiksu pitää turpansa kiinni ja sanoo oikeussalissa sen mitä sanoo.
Ammuskelupeleistä vielä: nuo ampujanuoret ovat selvästi olleet hyvin ahdistuneita. He ovat rentoutuneet ampumalla ihmisiä tietokoneella. Ampuminen on tarjonnut eskapismia reaalimaailman pettymyksiin ja hyvin suoritettu ampuminen palkitaan tyylikkäällä grafiikalla ja pisteillä, kunnialla. onko katolle kiipeäminen ja homman siirtäminen arkitodellisuuteen siten kunniamurha?
-myst a
Siis, myst a,
Poistaihailen sitä, että amerikkalainen tiedottaminen on niin itsestäänselvää ja kursailematonta ja avointa. Vertaan tätä mielessäni ent. neuvostoliittolaiseen tiedotussysteemiin.
Tällä avoimuudella on ikävä kyllä lieveilmiönsä, jotka eivät minusta ole sinänsä avoimuuden syy vaan joidenkuiden, jotka eivät ole tehtäviensä tasalla, eivät ole päteviä alallaan.
Tiedottaminen voi olla avointa sillä tavalla, että ei salata mitään, mutta ollaan lainopillisesti laille uskollisia, ei nimitetä ketään syylliseksi ennen todistettuja näyttöjä. Varovainen tulee toki olla ja ennen kaikkea tehtävässä pätevä.
Kunniamurha, eli kosto oman kuvitellun kunnian pettämisestä? Voi hyvinkin olla. Nuoret ovat selvästi kokeneet olleensa umpikujassa, ja ehkä myös suorittaneensa jotakin tehtävää, Breivikin lailla.
Ja vielä, varmuudeksi: amerikkalaisia en ihaile, vaaan yleensä kritisoin voimakkaasti. Tämä avoin tiedotuskäytäntö - jos se on siis pätevien tiedottajien hallinnassa, on siis Amerikasta asia, jossa näen valon.
PoistaTon julkisuuden kanssa tilanne on oikeasti paljon esittämääsi monimutkaisempi, sillä todellisuudessa julkisuus jo jakaa oikeutta. Avoimuus tarkoittaa siis meikäläisessä länsimaisessa yhteiskunnassa itsestään selvästi sitä, että oikeutta aletaan julkisena mielipiteenä jakaa ennen lautamiesten koollekutsua.
PoistaJa koska julkisella mielipiteellä on hämmästyttävän suuri vaikutus laintulkintoihin, käy hyvin usein varsinkin amerikassa niin, että ennen kuin todistajia on kuultu ja syyttäjän saamia tietoja niputettu ja syytetylle annettu mahdollisuutta kertoa oma näkökulmansa, on tapaus jo ratkaistu ja pahimmassa tapauksessa politisoitu. Siten oikeuden tehtäväksi jää politiikan tekeminen sen sijaan, että se voisi oikeudenmukaisuuden nimissä tuomita yksittäistä ihmistä yksittäisestä tapauksesta tekemättä hänestä varoittavaa esimerkkiä tai ennakkotapausta.
Amerikassa tyypillisesti kaikki rotuun liittyvät rikokset ovat avointa julkisuusriistaa ja mielikuvasotaa, jossa tiedottamisen tehtävä on lähinnä ruokkia skandaalia. Pari terävää syyttäjää ja tuomaria voi asettaa hetkeksi hulluudelle puitteet, mutta todellisuudessa avoimuuden varjolla tuhotaan yksittäisiä usein syyttömiä ihmisiä.
-myst a
ps. perskuta, taas tuli kirjotettua omalla nimellä. Tää mun seikkailu nimimerkkinä taitaa olla lähinnä naurettavaa.
Näin tietysti on, Amerikka on oma lukunsa. Siellä julkisuuskin on suurta ja sen vääristymät toista kuin meillä. En minä sellaista tietenkään ihaile tai toivo.
PoistaMinusta Suomessa on kuitenkin varaa avartaa tiedottamista, se tuntuu joskus junnaavalta ja hitaalta. Poliisin sanakäänteitä ei voi kuin nauraa. Eilisissä uutisssakin sen jälkeen, kun kaikki oli jo selvää, poliisin huulilta tuli hitaasti tarkasti muotoiltu lause toimittajan kysyttyä, onko epäilty myöntänyt syyllisyytensä. - Kyllä hän myöntää olleensa osallisena laukauksissa. Sanamuoto ei ollut ihan tuo, mutta hyvin paljon sinnepäin. Ei ole siis ihme, että kansalle syntyy käsitys siitä, että rikollisia suojellaan viimeiseen asti. Huppupäisyys oikeusistuimessa on vielä viimeinen niitti.
Täti puhuu tiukkaa asiaa.
VastaaPoistaAnonyymi; kumpi on muna ja kumpi kana? Ehkä se onkin jatkuva peleillä räiskiminen, mikä alkaa ehdistaa? Pelithän on ymmärtääkseni suunniteltu niin, että niihin jää koukkuun. Pidemmän päälle pelaaminen ei kuitenkaan anna enää samaa nautintoa, mutta mitä sitten tilalle, jos oikea elämä ei ole ennenkään pelittänyt?
Tädin mukaan Breivik itse aktiivisesti käytti pelejä, itseään tulevaan treenatakseen, pelit eivät häntä siihen viekotelleet.
VastaaPoistaMinä olen takavuosina ollut useamman kerran väripyssysodissa mukana. Yhden taakse hiivin ja ammuin makaavaa miestä väripysyllä persuksille. Ihme akrobaatti, ainakin metrin pompahti niiltä sijoiltaan ylös.
Sakari Kuosmanen nauroi Tervossa leikkiessämme: "Minäkin sivarimies, mutta on tää pirun hauskaa!"
Todellisuus ihmisen tiellä pitää, mutta hän Mika Waltarin sanoin, kaipaa myös kaunista turhuutta.
Viihde on meille synkkyden suossa taivaltaville suomalaisille tärkeää. Muu puhe on pinnallista.
Niin,
VastaaPoistaSumma summarum, vastuu on meidän vanhenpien, myös sinun ja minun.
Rikulla on hyvä pointti, lääkkeen ja myrkyn ero on usein annostelussa. Esim kalja on sissuksen oivallinen mielenterveysjuoma kohtuullisesti nautittuna, mutta eskapismin välineenä se aiheuttaa ongelmia sen sijaan että ratkoisi niitä. Sama homma lienee ammuskelun suhteen.
VastaaPoistaIte oon läpsytellyt värikuulilla kanssa ja hauskaahan se oli. Mutta sekin pitää mun kalkyyleillä paikkansa, että omasta tuttavapiiristäni ampuma-asemurhan tekee luultavammin joku noista värikuulatyypeistä kuin vaikka purjehduskavereista.
Sinänsä aihe tulee lähelle, että tunnen aika hyvin ihmisen, joka opettaa kaupunkisotaa puolustusvoimissa. Se lukee kirjoja, kuten "On killing", ja kyllähän tommonen jättää ihmiseen jälkensä. Ehkä vois ajatella, että koska se on pärjännyt elämässä, se ei ole yksi jokela lisää, mutta löhtökohdat oli kyllä olemassa.
No niin, nyt kun tätä alkoi kelaamaan, niin tuli samalla mieleen sukulaisperhe, joka alkoi kymmenisen vuotta sitten ampumaan. Ne menestyy elämässä erittäin hyvin, ja sitten siihen sohvapöydän lipastoon alkoi ilmestyä 9 millin automaattipistooleja. On kuulemma rentouttava harrastus. Mä en voi pitää tollasta minään muuna kuin helvetin outona käytöksenä lapsiperheen menestyneiltä vanhemmilta.
-myst a
Minäkin tunnen tai tunsin perheen, jossa isä harrasti ammuntaa. Jopa mökin pihan taimmaisessa nurkassa oli ampumataulu ja edessä harjoittelurata. Laukaukset kuuluivat usein meidän mökille.
PoistaArvatkaapa, kuinka sitten kerran kävi? Isä saatiin kiinni työssä tehdystä kavalluksesta, ja kun hän sai tiedon poliisin epäilystä, hän pyysi samassa työpaikassa työskentelevää vaimoaan kesken työpäivän pistäytymään kanssaan vähän työpaikan "ullakolle", yläkertaan. Vaimo ei ehtinyt, ja hetken kuluttua tuli tieto, että mies oli ampunut itsensä siellä ullakolla. Olisi ampunut ilmeisesti vaimonkin.
Täti on jyvällä, kun puhuu pelien väkivaltaan kasvattavasta luonteesta. Yhdyn tähän juuri siinä, kun sanon ihmisen "sijaitsevan" nykyään toisin kuin ennen, Internetin vaikutuksesta.
VastaaPoistaMaailmat menevät limittäin, todellisuus ja virtuaalinen pelitodellisuus, jos ihminen on herkässä tilassa tai ylipäänsä on liian kauan virtuaalissa peräkkäin. Kyseessä on sama ilmiö kuin mustikanpoimijalla: kun poimii tuntikausia mustikoita, näkee verkkokalvollaan loppupäivän vaaleita mustikanvarpuja tummalla pohjalla, käänteiskuvana - olen itse kokenut tämän. Voin myös aistia, että pelaamisympäristö muuntaa ihmisen tajunnan tasoja, antaa tiedostamattomia toimintamalleja.
Olennaista on kuitenkin se, että valtaosalla todellisuuksien limittäin menokaan ei aiheuta väkivaltaista käyttäytymistä, saati hirmutekoja. Terveesti itsetuntoisen ja minäkuvaisen ihmisen kontrolli säilyy, ihminen ei mene rikki näistä rinnakkaismaailmoista eikä internetpelien vaikutuksesta.
Tarvitaan altistava tekijä, rikkimeno varhaislapsuudessa, tai jonkin ihmisen peruspiirteen särölle kasvu, ennen kuin väkivaltaiset teot purkautuvat. Tämä altistava tekijä puuttuu valtaosalta ihmisiä.
Internetpelit siis yksin eivät kasvata ihmisiä murhaamaan ketään. Pitää kurkistaa vielä syvemmälle, niidenkin taakse.
Silti Tädin kirjoitus on huippuhyvä ja tärkeä, olen samaa mieltä asioista enkä voi sanoa olevani mistään eri mieltä, korostan vain tuota altistavan tekijän ja pelien yhteisvaikutusta. Pitää kääntää kaikki kivet.
Minusta Tädin puheet tunnetason terveistä vuorovaikutussuhteista olivat tärkeintä antia.
VastaaPoistaNuori, joka on saanut kasvaa terveen vuorovaikutuksen perheessä, ottaa pelit peleinä ja elämän elämänä.
Luultavasti sellaista nuorta pelit eivät määräänsä enempää kiinnostakaan, koska oikeassa elämässä on paljon mielenkiintoisempaakin tekemistä - esim. kaikki se, mitä voi tehdä yhdessä toisten, elävien ihmisten kanssa.
Todellisuuspakoa joskus tarvitsee itse kukin, kohtuus kaikessa silläkin, ei kuitenkaan Irwinin sanoin "pulloa päivässä".- Kaljaa voi juoda kaksikymmentä. Ei vaan: vitsi, vitsi!
VastaaPoistaPieneen todellisuuspakoon ja arkipäivästä irtautumiseen on tietysti parempia konsteja olemassa.
Simo Häyhää palvoessa kannattaa huolestua itsestään. Hommansa hoiti hyvin, mielummin ehkä ruttotautisen kanssa kuitenkin kahville lähtisin.
En malta olla vielä sanomatta, että ihminen on leikkivä ihminen, leikkivä apina. Pelit sopivat hyvin ihmisille, niitä ei pidä kokonaan tuomita. Suomalaiset muuten pelaavat ja leikkivät monia muita eurooppalaisia huomattavastikin vähemmän.
VastaaPoistaPelit ovat luterilaisittain vissiin vähän synnillisiä, toisin kuin vaikka katolisissa maissa.
Yhteen aikaan keskusteltiin siitä, että sotaleikit opettavat pojat väkivaltaisiksi. Kun minun lapseni oli pieni, pojille ei saanut ostaa pyssyjä eikä tinasotilaita.
Nyt ovat sitten nämä virtuaalipelit, mutta niissä toki on toisenlainen tajuntaan vaikuttava miljöö. Vaiktukset ovat osittain vielä tutkimattomat.
Seurasin tätä Hyvinkään tilannetta viime viikonloppuna aitopaikalta. Seuraan myös jälkipuintia läheltä. Mutta se siitä...
VastaaPoistaMutta sen sanon, että tässä Hyvinkään tapauksessa tulee jälleen kerran esiin se, mitä olen monasti jo mm. tässä blogissa sanonut: Koulu ja naisopettajat eivät osaa opettaa poikia! Siinä se syy on, ei sitä kauempaa tarvitse hakea. Koulu on tehty tytöille ja tyttöjen ehdoilla. Eikö tätä vieläkään tajuta?
On aivan pöyristyttävän naurettavaa syyttää Hyvinkään tai minkään muun tapahtuman aiheuttajaksi tietokonepelejä. Ei se niistä johdu. TV:stä on jo juosi kymmeniä tullut Tom & Jerry, jossa vedellään milloin milläkin lekalla vuorotellen toista päihin. Ja tälle vain naureskellaan, mutta ei ole kukaan tullut syyttämään väkivallasta Tom & Jerry -piirrettyä. Miksiköhän?
Tietokone pelejä pelaavat miljoonat, mutta eivät ihmiset noin yleisesti ole kaduilla toteuttamassa "pelioppejaan".
Nykynuoriso on kuritonta ja vailla mitään ihmisarvonkunnoitusta. Juuri hiljan luin lehdestä, kuinka kolme teiniä hyökkäsi yksissä tuumin yhden nuoren kimppuun ja hyppoivät mm. tasajalkaa pään päällä. Erittäin raakaa touhua. Näihin tyyppeihin pitäisi soveltaa kovaa kuria ja heti paikalla vedellä pampulla reisille ja olkavarsiin niin että tuntuu ja sitten laittaa telkien taakse pitkäksi aikaa, mutta Suomen vihervasemmiston kukkahattuhyysääjätädit estävät sen loputtomalla ymmärtämisellään. Milloin he alkavat kantaa vastuuta näistä teoista? Sehän on nykypäivää, siis tämä vastuun kanto. Se tosin Suomessa jää vain puheen tasolle, tekoja ei näy eikä kuulu. Ylipäätään Suomessa tuomiot on aivan liian lepsuja. Valjakkalakin seuruinenen hilluu pitkin Helsinkiä pippurisumutteella sumuttaen jopa vammaisia henkilöitä ja sitten potkitään vielä kaupanpäälle päähän. Ja mitä tekee Suomen yhteiskunta? Ei v*ttu mitään!
Minun nuoruudessa olivat muovisotilaat suosittuja. Niitä oli kaikilla pojilla ja niitä oikein keräiltiin. Niillä käytiin taisteluita kivittämällä vuorotellen asemia, jotka leikkiin osallistujat olivat sotilailleen laatineet. Tuo kehitti strategista ajattelua, pelisilmää ja muuta motoriikkaa, joka on tehnyt miehistä luonnollisia johtajia.
Kommentoin vielä tähän sen verran, ennen kuin menen maaten, että Täti on ihan hukassa arvioissaan. Eivät tietokonepelit ketään ohjelmoi väkivaltaiseksi.
VastaaPoistaJos Täti ei ole havainnut, niin esim. Suomessa on sellainen vain miehille sukupuolen perusteella, vankilan uhalla, pakollinen taistelutaitoihin kouluttava instanssi, jonka nimi on Suomen Puolustusvoimat. Naistenhan sinne ei ole pakko mennä, joten he eivät niin hyvin tuohon väkivaltaan pääse kiinnin, vaikka nykyuutisoinnissa nainen vaikuttaisi olevan väkivallan käyttäjänä melko tasa-arvoinen miehen kanssa. Tasa-arvo siis etenee silläkin rintamalla.
Historiallisesti miehet ovat joutuneet taistelemaan milloin mistäkin. Se rooli on miehille rakennettu ja naiset on siinä rakennustyössä olleet yhtenä mukana, omin teoin ja sanoin. Sitä on ihan turha kiistää, jos haluaa edes yrittää olla rehellinen.
Kiitos!
änään joku ehdotti lehdessä kouluihin lapsille tyyneyskasvatusta. Siinä kohdattaisiin hankalia tilanteita ja opeteltaisiin sietämään odottamista, pettymyksiä ja sitä, ettei tarvitse olla paras kelvatakseen. Lapsilla on kova kilpailuvietti, ja he vähättelevät itseään itsekin, kun eivät pärjää. Muutenkin opeteltaisiin lempeyttä, tyyneyttä, hiljaisuuttakin.
VastaaPoistaToinen kirjoitus korosti jälleen kerran narsistista aikaamme. Yksilön etu on kova sana, nuoret ovat kuin isoja lapsia, joiden minämaailma on rajaton.
Kunpa vanhemmat olisivat katsoneet kevään korvalla tullutta Liv-kanavan Supernannya. Siinä kasvatusalan asiantuntija opetti amerikkalaisperheitten rajattomasti ja täysin kuritta kasvaneita riehuvia ja onnettomia lapsia kasvattamalla - yllätys yllätys - heidän vanhempiaan. Lapsi on sellainen kuin vanhemmat ansaitsevat!
Idea oli yksinkertainen ja kasvatustieteeseen ja psykologiaan pohjaava: Lapsi ei kasva sosiaalisesti kelpoisaksi ja tasapainoiseksi itsestään, elleivät vanhemmat aseta lapselle selkeitä rajoja ja anna hänelle läsnäolevaa ja tietenkin rakkaudellista huomiota. Lapselle tulee sanoa tarvittaessa "ei", hänen tulee saada kohdata kieltoja ja pettymyksiä, kantaa vastuu tekemisistään itse, koska maailma on täynnä muita ihmisiä, jotka on otettava huomioon. Metodi, vanhempien tiukka johdonmukaisuus, tehosi selvästi, lapset eivät osaa teeskennellä, ja se näkyi ohjelmasta.
Semmoinen vielä, että minusta tuntuu oudolta, kun poliisi antaa ymmärtää, että teko voisi olla impulsiivinen, äkillinen siis. Jokin tässä ei nyt natsaa.
VastaaPoistaEihän äkkipikaistuksissa noin tehdä murhia, että palataan kaikessa rauhassa kotiin, etsitään iskän asekaapin avain ja otetaan mukaan kolme kivääriä, joista yksi kätketään maastoon odottamaan ja kahden kanssa sitten mennään katolle, asetellaan äänenvaimennin ja aletaan ampua ihmisiä.
Tuohan on kylmän rauhallista, hidasta toimintaa.
Tästä olen samaa mieltä. Ei tuollaista tehdä äkkipikaistuksissa. Jos kyse olisi ollut äkkipikaistuuksissa tehdystä jutusta, niin ei silloin olisi menty katolle ravintoloita vastapääten, vaan kadulle ravintolan edustalle ja alettu siinä räiskiä.
PoistaOdotan tässä tietoa, että tulee ilmi että kyse on esim. koulukiusatusta tapauksesta. Koulukiusattu on esim. suunnitellut tarkkaan miten kostaa, kun sen aika tulee. Aihetta on siis suunniteltu pitkään ja hartaasti. Näin epäilen.
Minä olen näissä tällaisissa tragedioissa ihmetellyt yhtä asiaa.
VastaaPoistaUseammankin lehden olen nähnyt pahoittelevan "kammottavaa tapahtumaa."
Yhtään en silti jurnalisteja epäile, pakosti tuntevat suurta surua siitä, että lehdet myyvät solkenaan monta viikkoa. Kun viimein on edetty -76 kuolleiden isovanhempien naapureiden haastatteluun, huomaa että aihe alkaa pikkuhiljaa tyrehtyä.
Kunnollisina perheenisukeina ja -äityleinä tsurnalistit tykkäävät siitä, kun kaikki ovat onnellisia, tasapainossa ja harmoniassa.
Pelkkää ilkeyttä sellainen puhe on, että toimittajien unelma on "sarjamurhaajaraiskaajapedofiili eläimiin sekaantuja, joka vihaa myös karppausta".
Ne "paremman luokan lehdet" kirjoittavat traagisten tapahtumien syväanalyyseja kaksinaismoralismista ja yhteiskunnan muutoksista joukkomurhaamisen kontekstissa.
"Mitä sieltä kodeista oikein tulee?"
VastaaPoistaSiinäpä hyvä otsake tälle jutulle!
Harmi, etten ennätä lukea nyt noita kommentteja, mutta käyn ne kyllä jossain vaiheessa läpi.
Sinä Iines olet aina ajanhermolla. Muuta en ennätä sinullekaan sanoa.
Liisu,
Poistaen yritä olla, mutta minulla on joutilasta aikaa seurata viestimiä. Nämä nuorten tapaukset liikuttavat ja mietityttävät.
Hautajaisjutuissa ne surnalistit - antaessaan surulle kasvot - vasta surevatkin. Alamäki näkyy jo, levikin lasku on tosio, ja uutta tapausta saadaan odotella kenties pitkäänkin.
VastaaPoistaVähän saadaan vielä ruutia pyttyyn, kun seurataan huppupäisen oikeudenkäyntejä. Siinä voidaan revitellä ronskistikin, kun pöly on kerran laskeutunut.
Iineksen lainaus "Lapsi ei kasva sosiaalisesti kelpoisaksi ja tasapainoiseksi itsestään, elleivät vanhemmat aseta lapselle selkeitä rajoja ja anna hänelle läsnäolevaa ja tietenkin rakkaudellista huomiota. Lapselle tulee sanoa tarvittaessa "ei", hänen tulee saada kohdata kieltoja ja pettymyksiä, kantaa vastuu tekemisistään itse, koska maailma on täynnä muita ihmisiä, jotka on otettava huomioon." Tästä on lähdettävä.
VastaaPoistaSeitsemänvuotias pelailee taistelupelejä ja isoisän kaapissa on hirvikivääri.
Hirvikivääri on minullakin jokaisella mökkinaapurilla. Siellä kaikki maaseudun miehet kuuluvat hirviporukkaan. Yksi naapuri antoi kerran sen kiväärin lapsenlapselleen, joka ampui sillä metsään. Sen harvan "metsän" takana sattui olemaan Iineksen mökki, jonka pihalla hän juuri leikki pienen tyttärensä kanssa. Kuti vain vihelsi jossain ja lapsi alkoi huutaa. Isoisä, paikallinen kunnanjohtaja, tuli naama punaisena katsomaan. Toi sitten ämpärillisen herneenpalkoja korvaukseksi.
PoistaToinen mökkinaapuri ammuskelee rastaita puskistaan, tai en tiedä, pelotteleeko vain. Laukauksia kuitenkin kuuluu sieltä ja täältä, vähän joka pihalta, kesäyössä niillä seuduin. Kyllä maalla on rauhallista.
Jape, tom ja jerryn ero 3d-väkivaltaan kiteytyy sanassa "simulaatio". Kaikkki urheilijat esimerkiksi keskittyvät mielikuvaharjoitteluun. Realistisen simulaation avulla voi muodostaa rutiinin ja skeeman, joiden myötä peruspetterikin osaa tiputtaa mahdollisimman monta ihmistä yhdellä lippaalla ja käyttää vielä eri asetyyppejä (piekkari ja iso torrakka) niiden ominaisuuksia hyödyntäen.
VastaaPoistaTom ja Jerry toki palkitsevat katsojan väkivallalla, mutta jos otetaan mittariksi samastumisen taso ja massamurhia tehneiden kertomukset simulaatioharjoittelusta, ei ole kovin rohkea tulkinta sanoa Call of Dutyn kaltaisten pelien lisäävän ammuttujen ihmisten määrää tällä planeetalla. Simulaation tehokkuutta voi jokainen havainnollistaa vaikkapa niin, että katsoo reitin etukäteen Googlen streetviewistä mennessä uuteen paikkaan. Kun on kertaalleen simuloinut risteykset ja kadunkulmat, ei ole ollenkaan epävarma olo eksymisestä.
Rikun kanssa samaa mieltä surnalismista. Jokelan jälkeen en ole enää lukenut kumpaakaan iltistä. Ihmisten oikeus saada tietää ja sosiaaliporno eroavat toisistaan hiuksenhienosti, mutta totaalisen selvästi.
-myst a
Simulaatiota juu, mutta simulaatiolla on myös hyvä tarkoitusperiä ja käyttötapoja.
PoistaEn ihan yhdy käsitykseesi Call of Dutyn tai vaikkapa Battlefield 3 vaikutukseen surmien määrään. Sens sijaan jätän sinulle ihmeteltäväksi, että miksi noin 3 miljoonaa ihmistä ennakkovarasi Battlefield 3 pelin ennen sen julkistamista? Mistä tämä kertoo?
Kerroin tuossa aiemmin esimerkin päiden päällä vailla surua hyppivistä teineistä. Tuollainen väkivalta on perua Tom & Jerryn tapaisesista piirretyistä, joissa mätkitään ties millä päin pläsiä, eikä ketään satu. Ehkä nuo pään päällä tasajalkaa hyppivät teinit ajattelevat ihan samoin - ei se satu jos pään päällä hyppii kolmistaan tasajalkaa. Kysehän on hulluttelusta vain... vai onko?
Itse juontaisin suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaisuuden lisääntymisen juuret monikulttuuristumiseen. Islamhan on väkivallan kulttuuri ja uskonto.
Ei tosiaan kannattane vetää suoraa korrelaatiota asioiden välille, mutta siis olennainen pointti mulla oli se, että jos saisin päähäni tehdä joukkomurhan, se onnistuisi paremmin jos treenaisin sitä tietokoneella. formulakuskitkin treenaa ratoja parhailla peleillä. Tulkintani ruumiiden lisääntymisestä perustui siis siihen, että ne jotka tekevät joukkomurhan, saavat aikaiseksi isomman pinon kalmoja, jos ovat simuloineet etukäteen touhunsa.
PoistaVäkivallan määrä lisää väkivaltaa. Eniten Suomessa on tapettu siviilejä heti sotien jälkeen, kun veteraanit kännipäissään tappoivat toisiaan. Kun tottuu tappamaan, kynnys tekoon madaltuu. Mutta tosiaan leikisti tappamiseen tottuminen pitää oikean tappamisen kynnyksen korkeana normaalilla ihmisellä.
Toi monikulttuurisuusheitto on ihan roskaa.
-myst a
Sosiaaliporno on jokseenkin likaista, mutta kun mennään surupornon puolelle, ollaan minusta sikoja.
PoistaTuo lehtien suruporno alkoi tsunamista, tai silloin se paisui hirvittäviin mittoihin, kun piti antaa surulle kasvot. Minua ällötti jo se kynttilöiden sytyttely netissä. Vainajia kaivettiin esiin ja kuvia pantiin lehtiin. Jokelan aikoihin suruporno kukki komeasti, mutta silloin lehtien röyhkeyttä alettiin jo kyseenalaistaa, ja lehdet saivat tyhjän, kun Jokelan nuoria ei saanutkaan haastatella.
No, voit olla hiukan oikeassa tuon simulaation tehostavasta vaikutuksesta. Totta kai simulaatio auttaa treenaamaan ja mahdollistaa näin tehokkamman toiminnan. Sehän on simulaation tarkoituskin.
PoistaMonikulttuurisuusheitto ei ole heitto, vaan ihan asiaa. Eniten vastarintaa ja vääristelyä aiheuttavat juuri mokuttajat, jotka haluavat suomeen lisää neekereitä ja romaneja tekemään rikoksia. Jos on rehellinen ja tutkii tilastoja, niin näiden kulttuurimme rikastuttajien osuus rikolisuudesta on hälyttävän korkea suhteutettuna heidän lukumääräänsä Suomessa.
Ns. Vietanmin venepakolaiset sulautuivat ja sopeutuivat Suomalaiseen yhteiskuntaan hyvin. Ryhtyivät tekemään töitä ahkerasti. 90-luvun alussa tulivat somalit Suomeen, eivätkä ole tehneet yhtään mitään muuta (rikoksien lisäksi) kuin velttoilleet kahviloissa siitä lähtien. Kukaan ei tunne töissä käyvää somalia, koska sellaista ei ole. Nykyisin mm. Helsingin rautatieasema on neekerien ja romanikerjäläisten valtaama. Siellä ne hangaillee, varastavat sähköä ja notkein polvin - design farkuissa, lippa vinossa - kuluttavat aikaa ja yhteiskunnan varoja tekemällä - niin, ei mitään. Tuota on se monikultturisuus suomessa. Ei helvetti...
No, on muutama mokuttaja valtion tarjoamassa suojatyöpaikassa, jossain museossa tai vastaavassa orgaanissa. Niissähän ei mitään työtä tarvitse tehdä, mitä nyt teetä siemailee pikkurilli pystyssä. Onpas kovaa hommaa... Onneksi se Umaaya Abu Hanna, joka oli eräs kukkeimmista esimerkeistä vastenmielisestä mokuttajasta, ymmärsi lähteä suomesta pois.
Japen perse ei taida taipua istumaan julkisissa kulkuvälineissä? Niissä on paljon ulkomaalaisia kuljettajia ihan oikealla palkalla tuomassa rahaa valtion verokassaan. Eniten pääkaupunkiseudulla.
PoistaEn halua hämmentää tätä maahanmuuttajarönsyä nyt yhtään, mutta eivätköhän nämä kuljettajat ole jo ihan suomalaisia. Ruotsin euroviisut voittanutkaan ei ole enää marokkolainen, vaan ruotsalainen.
PoistaKyllä suuri syy maahanmuuttajataustaisten työttömyyteen on myös se, että työnantajat saattavat vieroksua ihan pelkästään tummaa ihonväriä, ainakin Kehä III:n alkopuolella.
Saattaa moni olla suomalainen. Kansalaisuuden saa kahdeksan vuoden jälkeen, jos pääsee kielikokeesta läpi. Olen kuullut, että koetta on helpotettu ja se on nykyään helpompi läpäistä.
PoistaMaahanmuutossa on joo ongelmia, turha niitä on kieltää, mutta ne ongelmat eivät koske väkivallan lisääntymistä. Se että suomalainen kakara tappaa kavereitaan silmittömästi ei vaan johdu millään logiikalla siitä, että somalialaiset eivät ole integroituneet Suomeen. Kuuhulluuskin on parempi selitys. Menee vähän turhan mustavalkoiseksi, jos kaikki Suomen epäkohdat johtuvat maahanmuutosta.
Poista-myst a
Nykypäivän päivittelijölle, Hesarin pääkirjoittajalle, ja muille, laitan lohduketta.
VastaaPoistaTässä.
Hesarin tämänpäiväinen pääkirjoitus oli sellaista jeesustelua, etten tiennyt, olisinko itkenyt vai nauranut.
PoistaMiten päätoimittaja voi kirjoittaa noin huonoa ja mitäänsanomatonta lässyttävää roskaa?
Hesari on paska lehti. Päätoimittaja on jokun sortin uskonnollinen hihhuli, joka kait samalla kuuluu vapaamuurareihin/Bilderberg jannuihin ja toimittajat ovat suurelta osin kommunisteja tai feministejä (nämähän on periaatteessa sama asia). Siksi Hesari on täynnä huonoa , lässyttävää roskaa. Lehden parhainta antia ovat yleisön mielipidekirjoitukset, joskaan ei kuitenkaan kaikki.
PoistaSeitsenvuotiaasta jäi sanomatta, että hän pelaa myös jalkapalloa ja käy suunnistamassa. Nettipelit ovat vain täyteohjelmaa, joka toivon mukaan tulee vähenemään liikunnallisten harrastusten tieltä ja kaveripiirin kasvaessa. Omasta lapsuudestani muistan, että pumsotaa leikittiin jos silloin, ja oksista löytyi aineksia pyssyihin. Ei kasvanut tappajia sen ajan pojista vaan kasvoi kunnon ihmisiä yhteiskuntaa rakentamaan.
VastaaPoistaAlan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että pienet mäiskeet ovat ihmiselle vain hyväksi, saa purkaa aggressioita terveellä tavalla ja saa myös mielihyvää. Lasten peluuta on silti syytä rajoittaa jopa antamalla tietty määrä peliaikaa päivässä, jos pelaaminen uhkaa riistäytyä käsistä. Lasten pitää liikkua ulkona! Eikä urheilla kilpaa, vaan ilokseen.
PoistaKyllikki Saari, 1953, 1 kpl
VastaaPoistaTulilahden kaksoismurha, 1959, 2kpl
Bodomjärven murhat, 1960, 4 kpl
Ensio Koivunen, 1971, liftarimurhat, 3kpl
Väinö Svahn, Lallukkajärvi, 1971, 3kpl
Kai Vähäkallio, Kytäjä, 1972, 3kpl
Nopeasti muisteltuna. Hyvinkääläisiä listan murhaajista on ainoastaan kolme, Jarno Elgiä en viitsi mukaan laskea, kun on näitä tuoreempia.
Jarno Elgin yhteydessä on syytä mainita Terhi Tervashonka, joka oli toinen Hyvinkään paloittelusurman päätekijöistä. Suomalaisen (käsittämättömän) oikeuskäytännön mukaisesti Tervashonka ei saanut teostaan kuin 8,5 vuotta ja vapautui puolella tuosta, edelleen käsittämättömän lepsun Suomalaisen oikeuskäytännön avustamana. Tästä Tervashonka "kiiti" myöhemmin Vaajakoskella surmaamalla miehen lyömällä vesurilla niskaan. Nyt Tervashonka sai taposta sentään 10 vuotta, mutta oli jo muutaman vuoden kuluttua Hämeenlinnan avovankilassa, josta hiljan karkasi. Miten hemmetissä näitä päästetään jo muutaman vuoden kuluttua avovankilaan?
PoistaRiku: "Äänenvaimentaja on myös sekokakaroiden ihailema "cooli juttu!"
VastaaPoistaMinulla on paljon 20-30-vuotiaita miespuolisia työkavereita, joista osa sopii tuohon Rikun lausahdukseen.
Eräs kaveri intoutuu välillä selittämään sotapelijuttuja, näitä Battlefieldejä ja muita, sellaisella intensiteetillä, että hirvittää.
On pursketulta, snaippereita ja vaikka mitä.
Pelin takomiseen voi mennä koko viikonloppu, poislukien pakollinen nukkuminen kun silmät eivät enää pysy auki.
Pisimmät pelitaakit ovat sellaista kuudentoista tunnin luokkaa, mikä kiristää välejä tyttöystävään.
Kaveri suoritti lukion rimaa hipoen ja on hakenut neljä kertaa opiskelemaan, mutta ei ole päässyt. Paljolti siksi, että kärsivällisyys ei riitä pääsykoekirjojen lukemiseen.
Eräällä yövuoron tauolla poika avautui minulle. Huomasi kyllä, että hartioita painaa.
Välit akateemiseen äitiin ovat kiristyneet, koska äiti painostaa opiskelemaan ja käyttää rahaa lahjonta-ja painostuskeinona. Äiti vertaa pojan tilannetta siskoon, joka menestyy kauppakorkeakoulussa ja urheilee EM-tasolla.
Samoin tyttöystävä/avopuoliso, joka itse opiskelee on tyytymätön tilanteeseen.
Tämän päiväisessä Hesarissa on Petteri Järvisen mielipidekirjoitus, Missä nuoret miehet lymyilevät?, johon työkaverini ja hänen siskonsa, jota hän kuvaa vittumaiseksi kermaperseeksi, istuvat täydellisesti.
t. Samuli
Petteri Järvisen kirjoitus oli hyvä! Hän sanoi että nuoret tytöt ovat kauniita, pitkiä ja hyvin asiansa järjestäneitä. Heitä näkee kadulla kesäisin, ja heitä on ilo katsella. Samanikäisiä nuoria miehiä tai poikia ei sen sijaan näy kartsalla seuraa hakemassa, he ovat kotona pelaamassa, ja niinpä heille ei kehity hyviä sosiaalisia taitoja eikä hyvää ja silmää miellyttävää habitusta tai habaa, ilmeisesti myös. Näin nämä kauniit tytöt jäävät yksin ilman miestä, kun miehistä ei ole heille seuraa eikä kunnon haastetta.
PoistaTämä oli mielestäni kirjoituksen ydin. Saa korjata, jos olen mielestäsi väärässä. Mutta siis tyttöjä ei mielestäni kuvattu vittumaisiksi kermaperseiksi, vaan laadukkaiksi (ehkä kyllä ennen kaikkea ulkoisesti) nuoriksi naisiksi.
PS Heiluttaisin punakynää vain tuossa "pitkiä"-sanan kohdalla. Eikö Järvisen silmää muka miellytä taskuvenus?
Petteri Järvisen blogista minulla on syöte, kertoo joskus aika hyviä vinkkejä näistä hörpöttimistä ja muista koneista.
PoistaSen verran lisää, että ei tuosta minun työkaverista mitään tappajaa tule. Hän on hyvin sosiaalinen ja osaa ottaa oman tilansa seurassa. Sellainen höpöttäjä, johon ihmiset tykästyvät nopeasti, osa kyllä tuskastuu moottoriturpaan.
VastaaPoistaMinusta kuvasit nimenomaan potentiaalin massamurhaajan profiilin. Mutta nyt kun sanot, että hän on höpöttäjä, tilanne on toinen. Surmaajat eivät höpötä sisintään ulos. He ovat vissiin aina olleet mieluummin estoisia. Paitsi piinkovat narsistipsykopaatit, Breivik-tyypit.
Poistatässä on vuoden 2008 paras lehtijuttu, ja siltä osin kun Riku moittii tsurnalismia, niin Katri Merikallio osoittaa miten sen avulla voidaan myös selittää ilmiöitä. Nyt vasta huomasin että tää on verkossakin.
VastaaPoistaTuo dissosiaation käsite on varmasti eeronkin toimintaa jollain tavoin avaava.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/koulusurmat-lauri-on-mahdollinen-joukkomurhaaja
-myst a
Dissosiaatio voisi sopia tapauksen liikkeellepanevaksi voimaksi hyvinkin. Ilmiö on mielenkiintoinen juuri tämän Eeron kohdalla, koska hän ei vaikuta ainakaan kättelyssä narsistipsykopaatilta, joka ei kadu ja häpeä tekojaan.
PoistaTuo on kuitenkin vain arvailua, ja saa ollakin, niin kauan että miehen pääkoppa on tutkittu.
Itse kiinnitin tuossa linkin tarinassa huomiota hyvin auvoiseen varhaislapsuuden kuvaukseen. Ihminen syntyi hartaasti odotettuna rakastavaan kotiin. Aijai. Tämä voi olla myös paha juttu. Luoja varjele lapsia liioilta odotuksilta! Isä kuoli varhain ja lapsi jäi heikon äidin kanssa kahden. - Minusta tässä kuviossa on enemmän vaaranpaikkoja kuin tuo jutun kirjoittaja huomaa. Leskeneläkkeellä keplotellut äiti kasvatti pojasta miestä itselleen, äiti ei osannut edes sulakkeita vaihtaa. Jestas mikä avuton ihminen. Ei ihme, että lapsesta kasvoi uhri kiusaamiselle.
En siis syyttäisi myöhempää kiusausta, niin kamalaa kuin se olikin, siitä, että henkilöstä tuli potentiaali tappaja. Katsoisin sinne varhaisempaan symbioosiin. Siellä on ainekset minuuden heikkoudelle. Kaikki tietenkin yhdessä vaikuttaa, mutta miksi tuo varhaisin persoonallisuudenkasvun lähtökohta aina pyritään sivuuttamaan ja puhutaan vain ihmisen myöhemmistä kärsimyksistä?
Kuvalehden artikkeli dissosiaatioineen on ajatuksia herättävä. Larella sen aiheutti hakkaaminen ja kiusaaminen, millä muilla tavoilla se voi laueta. Onko sellaisesta aina kysymys, näissä tragedioissa.
Poista"En siis syyttäisi myöhempää kiusausta, niin kamalaa kuin se olikin, siitä, että henkilöstä tuli potentiaali tappaja. Katsoisin sinne varhaisempaan symbioosiin".
PoistaNoin raa`an kiusaamisen kohdalla katsoisin kyllä sinne kiusaajien varhaiseen symbioosiin.
Mikä siellä on mennyt pieleen, mikä on aiheuttanut täydellisen empatian puutteen?
Vastaan, että ei kai mikään. Tuollaisella luonteella pääsee elämässä eteenpäin.
Pari vuotta sitten tv:stä tuli kanadalainen dokumentti kolmesta kasvatustieteilijästä, jotka tutkivat koulukiusaamista ja keinoja siihen puuttumiseen.
Esimerkkitapauksena oli lukiolaistyttö, jota neljä muuta tyttöä oli kiusannut vuosia.
Juttua oli koulun voimin yritetty selvittää ja opettajien mielestä syy oli lähinnä kiusatussa itsessään. Kiusaajien vanhemmat olivat kieltäytyneet kaikesta neuvonpidosta ja kiistäneet koko kiusauksen.
Sekä kiusaajia, että kiusattua haastateltiin ohjelmassa ja asetelma kävi hyvin nopeasti selville.
Kiusaajat olivat kauniita ja suosittuja, menestyneiden perheiden hyviä oppilaita. Voimistelijoita ja cheerleadereita.
Kiusattu oli vähän homssuinen ja "huonosti pukeutuva" kömpelö tyttö, niin fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Ja köyhemmästä perheestä.
Silmiinpistävää dokkarissa oli se röyhkeys ja häpeämättömyys millä kiusaajat käyttäytyivät kameroiden edessä kuvaillessaan kiusattua ja hänen kohteluaan.
Tutkijat haastattelivat oppilaita ja opettajia ja koulussa oli kameroita joilla myös seurattiin vuorovaikutusta useiden viikkojen ajan.
Projektin lopuksi kiusaajat suostuivat jättämääm kiusatun rauhaan.
Mutta ilmoittivat, että eivät aio olla missään tekemisissä moisen luuserin kanssa ja kasvoilla oli koko ajan sellainen voittajan ylimielinen hymy. Mitään katumusta tytöt eivät ilmaisseet missään vaiheessa.
Miksi kiusaajien vanhemmat eivät välittäneet asiasta? Koska tytöt toimivat juuri kotoa saadun arvomaailman mukaan.
Laurin tapauksella on yhtymäkohtia tähän kanadalaiseen esimerkkiin.
t. Samuli
Samuli,
Poistaolet oikeassa tuossa, että tietenkin sinne kiusaajien symbioosiin on katsottava, sillä kiusaaminen on kiusaajan vika ja toimet tulisi kohdentaa hänen eliminoimiseksi tilanteesta, eikä esimerkiksi niin, että kiusattu vaihtaa koulua.
Tarkoitan sitä, että ellei koskaan puhuta siitä, mikä tekee ihmisestä alunperinkin niin heikon ja särkyvän että tapahtuma purkautuu silmittömänä väkivaltana, ei muutosta tapahdu.
Jotkut meistä ovat jo parivuotiaina potentiaaleja uhreja, jotkut kiusaajia, jotkut tappajia. Ei se mene niin, että vain ulkoa tullut kiusaaminen murtaa ihmisen. Sekin tietenkin, mutta jos ihmisen pohja on kyllin eheä, murtumista ei tapahdu, vaan ihmisellä on keinoja selvitä
Siis, työkaverini itse luonnehtii siskoaan vittumaiseksi kermaperseeksi. Petteri Järvinen ei tällista muotoa käyttänyt.
VastaaPoistat. Samuli
Ok, niin se olikin. On siinä kiva veli! Toivottavasti vittumainen kermaperse antaa vähän takaisin tuolle höpöttäjälle, joka ei taida ansaita edes siideripissistä!
VastaaPoistaLiisu nosti tämän kirjoituksen otsikon esiin, vasta silloin tajusin kuvituksena olevan Mertarannan naaman. Hetken sitä oli jossain välissä ihmetellyt.
VastaaPoistaVäkivaltaa on aina ollut, minkä muutoksen nämä nuorten ihmisten innovoimat tragediat ovat oikeasti tuoneet.
Pelottavinta ihmisten kannalta on "viaton ohikulkijuus". Kuka tahansa voi joutua uhriksi.
Jokelan koulun rehtori opetti joskus minuakin, huonolla menestyksellä tosin. Äitini hoiti hänen lapsensa. Hiltu-Eero tuli samaan paikkaan, jota aion loppuviikosta lähteä tutkimaan aivan eri syistä; kesäloma!
Coupe de ville esittää Get onin sillä oikeutuksella, että Järvinenkin oli joskus bändissä. Kitarassa Big Papa Auvinen.
Heh, panin vaihteeksi ruman kuvan, ruman naaman.
VastaaPoistaMahtaako mennä ohi muiltakin tuo nerokas otsikko + kuvayhdistelmäni? Yritän aina olla alleviivaamatta ja panna mieluummin vaikean päälle, vaan eihän kellään ole aikaa katsoa ja pohtia ja taputtaa oivalluksilleni. (Hymiötä vaatii tämä kommentti.)
Siis jokos sinä lomasi aloitat, hyväkäs? Vaan ei se mitään, en kadehdi, niin minäkin aloitan lomani Pikkukaupungista ja siirryn ensi viikolla kesälaitumille Mansikkia moikkaamaan.
VastaaPoistaEn niinkään juoruillakseni kaikkien tuntemaa asiaa vaan jollain kertoakseni, että kuka tahansa meistä, laitoin tuon Auvisen pariskunnan esityksen.
VastaaPoista- Moi!
- Muuu!
- SANOIN MOI!
- MUUU!
Mansikkia pitää nyt lähteä katsomaan, ts, leikkaamaan auki tie saunalle ja lisäksi nurmikot. Huhhuh, pitäkää peukkuja, että leikkuri vetää edelleen, muuten homma tyssää ja pulassa ollaan, minä en nyt kisko leikkuria siinä viidakossa millään lihaksella.
VastaaPoistaMinulla ovat muutenkin koneet menneet rikki ja reistailleet toinen toisensa jälkeen lyhyen ajan sisällä: ensin hajosi leikkuri, sitten kallis kamera, puhelimen akku oikkuilee, kahvinkeitin hajosi, hiustenkuivain sammahti kesken kuivauksen.
Vaan tuo Eero-reppana alkaa käydä yhä enemmän sääliksi. Hän on niin erilainen kuin Breivik.
Tässä sen näkee, että naisille tekisi hyvää käyttää edes hiukan siitä kevytelosta (lue: laten juonti, runojen lukeminen ja kirjoittaminen, Jaana-lehden, Cosmopolitanin, Ilonan, MeNaiset-lehden, Homeopatian, Horoskooppien jne jne. parissa puuhastelu), tekniikan parissa toimimiseen (kuten pojat tekevät jo nuoresta pitäen). Tällöin naisilla voisi olla edes auttavat kyvyt toimia tekniikan paissa, korjata jotain itse tai mikä tärkeintä, ei särkeä niin hanakasti hienomekaanisia laitteita väärinkäytöksillään. Mutta eihän tämä tule onnistumaan...
PoistaHienomekaanisilla laitteilla on aikansa, usein valitettavan lyhyt.
PoistaJaana-lehden teko taidettiin lopettaa joskus vähän jatkosodan loppumisen jälkeen, tai niillä hujakoilla.
Kahvinkeitin minultakin taannoin rikkoutui, nyt minulla viimein on moccmaster, jota en aiemmin ole raaskinut ostaa. Tietokone välillä oireilee siihen malliin, että sanoo sekin kohta: "Moro!" - Tjaah, taitaa olla jo yli neljä vuotta. Televiissioapparaatti kuvaruutunäytöllä minulla on vanhaa kunnon laatikkomalli, digibokseineen kaikkineen. Puhelin minulla on uusi, mutta arvakkaa onko lääppynäppäimet? - Ei.
Jape, kun naiset ovat auttamattoman törppöjä kakkosluokan ihmisiä, jotka käyttävät aikansa turhanpäiväisyyksiin olennaisten asioiden sijaan, niin sinunhan sietää olla kaikkien peräkammarinpoikien puolesta kiitollinen siitä, että he eivät jonota ovellasi! :)
PoistaEivät kaikki ole ja käytä, KK, mutta sinä olet esimerkki sellaisesta, joka on ja joka käyttää. Sinulle listaan voi lisätä vielä amerikkalaisen elämänhallinnan kirjallisuuden lukemisen, joka tuntuu yhä ohjaavan elämääsi ja kommenttejasi.
PoistaMitä tulee muuhun heikkotasoiseen viestintääsi, niin en anna sille mitään painoa enkä rispektiä.
Hauskaa kuitenkin, että vaivauduit jälleen minulle oikein nimellä mainiten puhumaan. Mehän emme ole olleet puheväleissä hyvään toviin, siis sen jälkeen, kun välit siellä yhdessä blogissa sanoit irti. Ihanaa kuulla taas "ääntäsi" ;)
Kuules Jape, minä en juo lattea, vaan kunnon mustaa kaffetta tai ehtaa espressoa; enkä lue noita mainitsemiasi lehtiä tai aloja, en jaksa kiinnostua naistenlehtien ihmissuhdeneuvoista, en kerta kaikkiaan vaan jaksa. Horoskoopin olen tilannut oikealta astrologilta, jonka nimeä en muista, ja se oli perusteellinen selvitys ihmisestä maailmankaikkeuden monien erilaisten planeettojen tietyssä leikkauspisteessä juuri tiettynä hetkenä.
VastaaPoistaKaikki rikki menneet vehkeet ovat olleet vanhoja, mutta se tässä sapettaa, että ne hajoavat kuin yhteisestä sopimuksesta samaan aikaan.
Onneksi ruohonleikkuriin itsestään palannut veto pysyi tänään, kun leikkasin voikukkaniittyni matalaksi ja tiet saunalle! Tosin se tyssäsi aina säiliön täytyttyä, mutta hätäkös minulla oli tyhjentää se muutaman metrin välein, raikkaassa aurinkoisessa merituulessa.
Minä en raatsinut ostaa Moccamasteria, vaikka vähän mietin sitä. Ostin jonkun Tefalin Tokmannilta, jossa valinta kyllä kesti varmaan 20 minuuttia, kun tutkin tehot ja watit ja ostin sitten sopivan hintaisista suuriwattisimman. Hyvät kahvit keitti. Minusta keittimen tärkein ominaisuus on kuumana pitäminen. Haalea kahvi on pahaa.
Mökille erehdyin toissa vuonna ostamaan yhdeksän euron kahvinkeittimen ja se harmittaa turkasesti vieläkin, ei rahanmeno vaan huolimaton ostopäätös. Kahvi jäähtyy siinä samantien. Martta nauroikin, että kyllä tässä hinta vastaa laatua.
PoistaVähän harhaanjohdattelin, en minä moccamestaria nytkään raaskinut, lahjaksi sen sain. Kolmellakympillä minäkin ehdin uuden ostaa ennen sitä.
PoistaMinä sanon, vähän niinkuin siinä valion maitomainoksessa: "Espressoa sun muita en o juannu ikinä, enkä jua!"
Lapsena ollessani oli vain pannukahvia. Lännenkahviksi sitä sanoimme, kun keitimme "vanhoihin poroihin", eli myrkkyyn jätettiin pohjalle vanhoja, uusia laitettiin hieman lisäksi. Oletimme, että lännenmiehet joivat sellaista.
Noh, Iines, uskon toki sinua, kun sanot. En minä kommenttini kärkeä oikeastaan sinuulle osoittanut, kunhan vain reagoin tilanteeseen noin yleisesti. Olet sen verran herttainen, että saat tarvittaessa apua ja sinua autetaan mielellään, kun vain kehtaat pyytää apuja. Se (vieläkin) hiukan sapettaa kylläkin, että menit ostamaan silloin taannoin - neuvojen vastaisesti - ylikalliin akun vaihtotöineen autoosi.
PoistaMuuten sinulla tuntuu olevan niin, että et mene aivan uusimman tekniikan perässä, mikä on ihan viisasta, kun niissä on usein lasten tauteja. Ihan viisas taktiikka.
Kunnon kahvi on hyvää, ei tarvitse olla lattea. itselläni on joku halpis Philips-keitin, ja siinä tulee niin kauheaa kahvia, että en kotona kahvia enään juo, eikä vieraillekaan sillä kehtaa keittää. Ehkä asialle pitäisi tehdä jotain, mutta mistä kunnon keittimen tunnistaa... No saa nähdä.
Ehkä eniten vastauksessasi, Iines, ilahduttaa tieto siitä, että et lue noita naisten hömppälehtiä, niin kuin eräs tämän blogin kuuluisimmista besserwissereistä tekee.
Espresso on mustaa vahvaa kahvia, ei sen kummempaa.
VastaaPoistaMeillä juotiin sitä mökillä jo silloin, kun Suomessa ei ollut muotia juoda erilaisia kahveja. Siskon mies toi mökille espressokeittimen, koska ei tykännyt suomalaisesta laimeasta kahvista eikä siitä, että sitä litkittiin litratolkulla ja tarjottiin vieraillekin kunnon viinahömsyn sijaan.
Kun kuitenkin jatkoimme etupäässä Kulta-Katriinan juontia, hän taisi suivaantua ja vei keittimen takaisin Saksaan.
Ennakkoluuloissani rypevänä minulla(kin) käsitys latté-ihmisistä on láttéá.
VastaaPoistaVanhoihin poroihin emme keittäneet sen lännenjutun vuoksi, vaan koska killotimme sitä runsaasti, juojiakin oli paljon. Kahvia ei totisesti kaupasta joka päivä ostettu.
Pikkupojasta asti olen juonut kahvia runsaasti, ennen sen sanottiin aiheuttavan vaikka mitä. Veikko Huovinenkin jossain kirjoitti, että pannunpohjaan aina juovilla voi tehdä heikkoa.
Viime aikoina on uutisoitu tutkimuksista, että kahvi olisi jopa terveellistä ja ehkäisee syöpää, hinkuyskää ja verokarhua. Tai jotain sinnepäin. - En ajatellut tuostakaan opinkappaletta ottaa.
Opettajien kiusaamisesta kermaperseiden kautta kahvinkeittimiin ja verokarhuun. Näinhän se tahtoo käydä oikeassa elämässäkin kun joukolla keskustellaan. Miksi puhe aina päätyy meihin? On se niin väärin!
VastaaPoistaVerotarkastaja Ryynänen,
Poistatälle blogille on suuri kunnia saada olla vaatimattomana alustana myös sille eri puolille säkenöivälle keskustelulle, jota täällä tavataan käydä. Koskaan ei tiedä, mikä on pääteasema. Siinä viedään Ryynästä ja Iinestä ja milloin kutakin lonkille läiskien kuin pässiä narusta.
Kuin pässiä narusta? No niinpä tietenkin! Totta perkelejumalauta!
PoistaVeronmaksukin on pistetty meidän valkoisten, lihaa syövien heteromiesten syyksi. Vai onko kukaan kuullut, että "viedään kuin lammasta narussa?" Ei ole eikä voi, kun heti on joku telaketjuämmä kiljumassa sovinismista.
Vaimon kanssa kävimme pitkän keskustelun aiheesta ja päädyimme siihen, ettei tule sanoa "viedään kuin pässiä narusta" eikä myöskään "viedään kuin maitoämpäriä." Edellinen viittaa selvästi maksuliiniseen ja jälkimmäinen feminiiniseen sukupuoleen. Päädyimme suosittelemaan kaikille ilmaisua "viedään kuin litran mittaa." Tietysti on niin, että maitokauppojen aikana maitoa mitattiin juuri sillä tutulla pitkävartisella litran mitalla, mutta toisaalta sama mittausväline on ollut myös miespuolisten pontikankeittäjien, "pontikkapoikien", ja sahdintekijöiden suosiossa. Vaimon kanssa asiaa pitkään pohdittuamme tulimme siihen lopputulemaan, että litran mittaa voidaan pitää sukupuolettomana kapineena, siis eräänlaisena "henkilönä." Ilmaisua "viedään kuin litran mittaa" voidaan siis meidän puolestamme jatkossa käyttää vapaasti ilman pelkoa joutua sen paremmin fem. kuin mask. -intoilijoiden vihan kohteeksi.
Tämä tiedoksi tämän blogin seuraajille.
Akku oli ostettu ennen kuin edes kirjoitin siitä, mikäli muistan oikein. Sain nuhteet siis jälkeenpäin, kun uusi akku jo toimi autossani uskomattoman tehokkaasti ikään kuin ennalta aavistaen tulevan käynnistyksen.
VastaaPoistaNaisten lehdet ovat niin höttöisen tyhjiä, ettei niillä ole minulle mitään annettavaa. Minulle tulee kotiin vain Parnasso, Hesari ja Paikallislehti. Ostan lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti Luontokuva- ja Luonto-lehdet. Tiedostan seuraavan paheeni: ostan usein myös paperisen iltapäivälehden lounasseurakseni. Minusta sanomalehdet ovat naistenlehtiä mielenkiintoisempia. Naistenlehtiä selaan kampaajalla, mutta niistäkin mieluiten jotakin Kodin kuvalehteä. Cosmopolitania (?) en edes tunne, enkä uusia naistenlehtiä.
Muuten, kahvihan ehkäisee myös aikuisiän diabetesta. Heräilen aamuisin hyvin hitaasti ja juon kahvia ensin lehden kanssa, sitten otan lisää kahvia ja ryystän sitä vielä tietokoneen antia tarkistaessani, muutaman kupillisen.
Valitettavasti et nyt muista oikein, Iines. Sinun autosi "vika" diagnosoitiin oikein TÄÄLLÄ. En nyt viitsi mainita kenen toimesta, muyöhemmin taustatukea diagnoosiin taisi tulla mm. Tapsalta.
PoistaSinullahan oli tilanne sellainen, että kovan pakkasyön jälkeen autosi ei inahtanutkaan aamulla ja ihmettelit sitä täällä. Sinua kehoitettiin tsekkaamaan akku, josko se olisi tyhjentynyt ja jäätynyt. Menit sitten hätäilemään ja tilasit jonkun tutun (ex-oppilaasi?) hakemaan autosi lavetilla korjattavaksi. Olisit selvinnyt halvemmalla kun olisit käyttänyt viehätysoimaasi ja valjastanut naapurin miehen hakemaan sinulle uuden akun ja vaihtamaan sen autoosi. Siihen ei kauaa olisi mennyt. Tietysti olisit maksanut akun, niin kuin kuuluu, ja keittänyt kiitokseksi kahvit apumiehelle.
Täällä keskusteltiin akusta, hinnoista ja hätäilystäsi vaihtotyön suhteen kyllä akunvaihdon jälkeenkin hyvän tovin. Kehuit käynnistystä jne.
Lehdistä sen verran, että sanomalehtiä minulle ei tule ollenkaan. Ne ovat turkasen kalliita, enkä niitä ehtisi kunnolla lukemaankaan. Tekniikan alan kuukausittain ilmestyviä lehtiä tulee tilattuna muutama. Valokuvaus/kamera -ehtiä ostan irtona, samoin kuin luontolehtiä, mutta en mitenkään säännöllisesti. Iltapäivälehtiä ostan satunnaisesti matkalukemiseksi, jos vaikka matkustan junalla jonnekin. Säännöllisesti en niitä osta.
Noin se varmaan meni.
PoistaMutta siis en tunne taloyhtiön miehiä niin hyvin, että voisin pyytää heltä intiimin kaltaista ja aikaa vaativaa teknistä apua. En voi kuvitellakaan, että juoksuttaisin vieraita miehiä ostamassa minulle markkinoiden edullisinta akkua. He ovat töissä päivisin ja aivan lähinaapureistani tunnen naiset, yhden lesken ja yhden yksinhuoltajan parhaiten. Mökillä saan kyllä miehistä apua tarvittaessa, maaseudun ihmiset ovat tottuneet naapuriapuun.
Akku on pelannut hyvin, auto lähtee talvipakkasillakin ilman lämmitystä aina puolikkaalla avaimenkierrolla käyntiin.
Vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen kommentti: Iines, suruporno on alkanut. Tänään nyt sitten vissiin iltalehti julkaisi kadulle ammutun pojan tyttöystävän kuolinpaikalle tuoman kirjeen. Taisi olla oikein kansijuttu.
VastaaPoistaperskuta, kun itse olen tsurnalisti, niin tulee aateltua omalle kohalle näitä juttuja, ja joku sellainen moraalinen peruspistos tuntuu ytimessä asti, jolle päivälehtien vampyyrit ovat täysin immuuneja.
Ja tohon tiedotusasiaan vielä protokollalisäys siltä osin, että kun pidätyksen jälkeen käydään vangitsemisoikeudenkäynti (se huppuepisodi), niin vasta silloin nimestä ja kaikesta tulee virallisesti julkista. Ja tämä siis sitä oikeudenkäymisen protokollaan liittyvää lainmukaista ihmisen kohtelua. Ilmiselväkin syyllinen on syyllinen vasta todisteiden ja oikeuden istunnon jälkeen. Tai siis näin olen käsittänyt, en tosiaan ole oikeudenoppinut (vaikka oikeus jos joku on olemukseltaan maalaisjärkilaji).
-myst a
Näin se menee, ja tämä varmistaa tietenkin sen, ettei syyttömiä nimetä ennen kuin kaikki on selvää. Hyväksyn tämän oikeuskäytännön kaikilta kanteilta ajateltuna. Se on oikein ja se on rikoksen tehneenkin oikeus lain edessä.
PoistaTämä tuntuu silti pimittämiseltä silloin, kun kaikki on ilmiselvää, kun rikoksen tehnyt on saatu paikan päältä kiinni ja hän on myöntänyt teon, kun todisteet ilmiselvästi ja havaitusti ovat olemassa. Kun väärän syytöksen mahdollisuutta ei ole.
Olen niin vankkumaton sanan- ja ilmaisuvapauden puolustaja, että minusta asian vaiheetkin tulee saada puhua tai kirjoittaa auki, sillä erehtyminenkin kuuluu elämään.
Onhan nyt esimerkiksi Wikileaksin johtajan nimi uutisissa ja kaikkien huulilla ja se mainitaan, että häntä syytetään seksuaalirikoksista. Rikoksia ei ole kuitenkaan todistettu, tietääkseni. Miksi tämän sitten saa mainita?
No se Assange on ollut etsintäkuulutettuna, koska sitä ei ole saatu kiinni. Ja kun on etsintäkuulutus päällä, pitää arvatenkin ilmoittaa syy miksi kaveria haetaan.
PoistaOikeudessa ei erehtymistoleranssia saisi antaa. Jos Assange olisi halunnut selvittää tuon tapauksen protokollan mukaan, hänen peräänsä ei kylillä huudeltaisi, mutta koska hän ei ole halunnut niin tehdä, on asiainkulku toinen. Tässä kyseisessä tapauksessa tosin poliittiset vaikuttimet on niin selviä, että esimerkki ei oikein rinnastu normikaveriin.
Tuon sananvapauden ja totuuden rinnalla kulkee myös inhimilliset tekijät. Varmaan muistat miten kävi Jorma Reinille, noita tapauksia tulee sitä mukaan lisää, kun nimiä vuodetaan pidätysvaiheessa julkisuuteen. Skandaalimaisissa rikoksissa kärsijän rooliin joutuu aina myös lähiomaiset. Koska totuuden ilmitulo on kuitenkin nykykäytännössä vain päivien kysymys (80-luvulla pidätettynä voitiin pitää viikkoja), ei ole mun mielestä kohtuutonta, että puhutaan nimeltä mainitsemattomasta epäillystä pidätysoikeudenkäyntiin saakka.
-myst a
Tämä on totta, ja näin on hyvä, se on jokaisen epäillyn ja hänen lähiomaisensa etu.
PoistaEn halua vängätä asiaa enkä käännellä turhia kiviä, mutta mielestäni hänen rikoksensa mainittiin jo ennen kuin hän oli häippäissyt tavoittamattomiin.
Mitä jos hän onkin viaton? Jos häntä vastaan on jokin salaliitto paljastusten estämiseksi. Tämä on teoriassa mahdollista. Ainakin elokuvissa tämmöistä tapahtuu..
...siis oikeusoppinut...
VastaaPoista-myst a
Samahan se on protokolla rattijuopumustapauksissa. Vaikka roisto... eli ihminen on niin kännissä, että kun hänen ajamansa auto on saatu pysäytetyksi, eikä hän omin avuin pääse sieltä edes ulos, niin silti poliisi vain "epäilee hänen syyllistyneen rattijuoppouteen". Näin ainakin lehtiin präntätään.
VastaaPoistaJuuri tämmöiset ilmaisuthan kansaa naurattavat.
PoistaTuo mitä alempana sanot, on varmaan nykyoloissa totta aika useinkin. Päihteitä on muitakin kuin alkoholi, mutta siis kyllähän puhalluskoe alkoholin paljastaa, ja jos siinä onkin sitten vielä pillerit päällä, niin syntitaakkahan sen kun kasvaa. Väsymystä aiheuttavien pillerien kanssa harvoin saa nauttia alkoholia. Jos nauttii, kyseessä lienee huumeitten käyttöön rinnastettava yhteisvaikutus, josta "asiakkaan" voisi edellyttää olevan tietoinen.
Vaikka toinen olisi puhaltanut 3 promillea. Silti "poliisi epäilee miehen syyllistyneen rattijuopputeen"...
VastaaPoistamutta se puhallus kertoo vain hengityksessä olevan alkoholin, ei veressä olevan. Siksi epäillään kunnes verikokeet tulevat. Känni voi olla väsymys- tai lääkitysperäistä.
Poista-myst a
Hyvinkään ampujapojan kerrotaan olleen puoli vuotta hoidossa psykiatrisessa sairaalassa yhdeksännellä luokalla.
VastaaPoistaTodella vakavia ongelmia pojalla on ollut jo nuorena.
Mahtaako vähenevien terveyspalveluresurssien maassamme olla juuri minkäänlaista pidemmän ajan tukea ja seurantaa heille, jotka ovat olleet mielisairaalahoidossa?
Varmaankaan vähin perustein ketään ei pidetä puolta vuotta mielisairaalassa.
Aamun lehdessä oli listattuna nuo kaikki tutut viime vuosina tapahtuneet joukkosurmat, ja niiden kaikkien tekijöillä on ollut vaikeita mielenterveyshäiriöitä, joihin he eivät ole saaneet asianmukaista hoitoa.
VastaaPoistaTämä on tietenkin järkyttävää. Kouluterveydenhuoltokin on ajettu säästöinnossa alas, kouluilla pitäisi olla terveydenhoitaja kaiken päivää nuorten käytössä. Ja terveydenhoitajalta suora ja toimiva linkki psykologille. Vaikka niillä koulujen kondomirahoilla voisi mieluummin kustantaa näitä palveluja, nuoret hankkikoot kondominsa viikkorahoillaan.
Silti edelleen katson näiden mielenterveysongelmien taakse. Niistä puhutaan jälleen kerran, mutta kukaan ei kysy, mistä hemmetistä niitä ahdistuneita ja masentuneita lapsia oikein tulee? Ei perusterve nuori pimahda tappajaksi, vaikka saisi turpiinsa.
"Niistä puhutaan jälleen kerran, mutta kukaan ei kysy, mistä hemmetistä niitä ahdistuneita ja masentuneita lapsia oikein tulee?"
PoistaEi tätä kysyä tarvitse, kun vastaus on jo tiedossa. Kerron sen vielä kerran sinulle tässä: Koulu ja koko ketju lastentarhasta yliopiston tohtorilinjoille on rakennetu tyttöjen ehdoilla ja vain "tyttömäistä" oppista huomioivaksi. Selkisikö tämä nyt sinulle Iines?
"Ei perusterve nuori pimahda tappajaksi, vaikka saisi turpiinsa."
Onko sinulal tästä omakohtaista kokemusta? Eli jos saat toistuvasti turpiisi, otat sen vastaan tyynenä, ilman että sinulla on mitään koston ajatuksiakaan turpiinvetäjiäsi kohtaan?
Mietippä uudelleen.
Mitä tule mielenterveysongelmaisiin, niin yhteiskunta on heistä pessyt kätensä jo aikaa sitten. Kaikki on laitettu avohoitoon keskuuteemme, ilman mitään kontollia ja huolenpitoa. Yhteiskunta saa syyttää vain ja ainoastaan itseään näistä tapahtumista.
Ehkä pahimpia jeesustelijoita, joista ei kuitenkaan mitään käytännön apua ole, ovat kriisipsykologi Palli Saaren kaltaiset päivystävät kukkahattuilijat. Että on turhia ihmisiä olemassa.
Tietenkin nuorenmiehen menneisyys on syy siihen miksi hän on ollut mielisairaalahoidossa, sehän on selvä.
VastaaPoistaLapsuus ja nuoruus ovat olleet sitä mitä ovat ja niiden tähden nuori on joutunut sairaalaan. Ahdistuksen ja masennuksen, jotka johtuvat lapsuudesta.
Kuitenkaan sairaalahoito ei ole saanut häntä sellaiseen kuntoon ettei hän olisi tarttunut muutaman vuoden päästä aseeseen.
En haluaisi uskoa, että mönkään mennytttä lapsuutta ei voi myöhemmin pelastaa edes jollakin tavalla.
Tässä tapauksessa se ei onnistunut.
Mönkään mennyttä lapsuutta kantaa hirveän moni ihminen harteillaan, eikä silti unissaankaan tappaisi ketään.
PoistaJuuri luin jostain jonkun korkean mielenterveysasiantuntijan lausuman siitä, että ihminen ei useimmiten pahoin häiriintyneenäkään tahdo tappaa toista ihmistä. Esimerkiksi äärioloissakin, sodissa, moni mies ampui ohi vihollisen, koska ei voinut tappaa toista ihmistä.
Luulisin, että kyse ei ole ampujienkaan kohdalla varsinaisesti "mönkään menneestä lapsuudesta", vaan mieluummin varhaissymbioosissa ilmenneistä puutteista. Siellä on ahdistusten ja luonnehäiriöiden pohja.
Vakavat häiriöt ja alttius ahdistukseen eivät kehity lämpimän ja läsnäolevasti eletyn varhaisvaiheen eläneelle pienokaiselle helposti myöhemminkään, vaan hänellä on henkisiä työkaluja valita muita kuin aggressiivisia vaihtoehtoja traumaattisissa tilanteissa.
Minusta siis vanhempia tulisi (tai olisi tullut) hoitaa, sillä lapsi on heijastus saamastaan kohtelusta ja rakkaudesta. Meiltä puuttuu siis edelleen tietoa siitä, miten lapsi kehittyy ja miten tärkeää varhaisvaihe koko ihmiselle on. Jos tänne osattaisiin panostaa, maailma olisi totisesti toisenlainen. Pitäisi rakentaa maailmaa lasten ehdoilla. Nyt lapsi on jaloissa, päivähoitolaitos on rakennettu aikuisia varten.
Mitään sille ei enää kuitenkaan mahda, että jos rikoksella - tai epäillyllä itsellään - on vähänkin julkisuusarvoa, todellista tai tehtyä, kiinniotettujen tai pidätettyjen nimet vuotavat julkisuuteen.
VastaaPoistaJonkun sortin pelleily oli tapaus, jossa isää syytettiin tyttärensä pahoinpitelystä. Lehdet antoivat riittävästi vihjeitä, tutun kuvankin esittivät, josta naama oli sutattu. Ne, jotka eivät vieläkään tunnistaneet, saattoivat sitten käydä internetin keskustelupalstoilla, esim. murha-infossa sen katsomassa.
Maailman sivu on poliiseissa ollut hölöhuulia, jotka kertovat kaiken "jännän" lehdille.
Suomalaisessa salassapidossa asiat jaetaan kahteen luokkaan. Ensimmäisessä ovat ne, jotka ovat niin pieniä, että niistä hyvin voi puhua. Toisessa ne, jotka ovat niin kertakaikkiaan uskomattomia, että jokaisen on heti saatava tietää!
Aika rankka oli yksi täysin viattoman ihmisen epäily, taisi olla pidätyskin, ulvila-jutussa. Siinäkin lehdet muistaakseni antoivat vain sopivasti vihjeitä, niin että kiinnostuneiden oli asiasta helppo ottaa selkoa.
Luulisi, että sellaisesta tulee aika kafkamaiset tunteet.
Muistan tämän Ulvila-tapauksen, jossa muistaakseni jotakuta paikkakunnalla hyvin arvostettua kulttuurihenkilöä (musiikinopettaja??) mainittiin syylliseksi. Miehen maine kärsii taatusti tänäänkin tuosta esillenostosta.
PoistaYlempänä mainitusta Jorma Reinistä muistan parhaiten kikkelikortin, mutta myös sen, että häntä syytettiin aiheetta. Mahtoiko maine puhdistua?
Siis vaikka halajan ääretöntä sananvapautta, kannatan, että mediassa sananvapaus olisi pätevien toimittajien käsissä. Toimittajan koulutukseen tulisi lisätä hieman oikeustieteen opintoja ja eettistä filosofiaa sekä mahdollisesti psykologian peruskurssi.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Poista"Siis vaikka halajan ääretöntä sananvapautta, kannatan, että mediassa sananvapaus olisi pätevien toimittajien käsissä."
PoistaOngelma on siinä, että päteviä toimittajia ei kovin montaa ole. Kannattaa lukea Tekniikka & Talouslehdestä Perusinsinööri Veijo Miettisen osuva kolumni nolla, tai jopa negatiivista, lisäarvoa tuottavista toimittajista, jotka eivät erota mijoonan, miljardin ja biljardin eroa, mutta silti mekuavat ja tuottavat enemmän hallaa ja disinformaatiota kuin objektiivista tietoa.
Jo koko tämä Hyvinkään tapauksen rääpiminen ja epäillyn mahdollisilla mielenterveysongelmilla herkuttelu on vastenmielistä, eikä kuulu mitenkään asiaan. lehtien tehtävä EI OLE spekuloida ja arvoialla, vaan raportoida siitä mitä viisammat ovat päättäneet esim. oikeudenkäynnissä, sitten kun kaikki faktat on tiedossa. Todella paljon ihan syyttömiä on joutunut kärsimään median ajattelemattoman ja usein ihan häikäilemättömän arvailun ja leimaamisen takia, ja sitten leimattu onkin osoittautunut syyttömäksi. Miten media on väärät syytökset korvannut? Ei mitenkään.
Ja eikös henkilön terveystietojen levittely ole laissakin kielletty? Miten lehdet siis saavat kertoa epäillyn mielenterveysongelmista (jos niitä nyt on ollut)?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKalle Isokalliota tykkään joskus katsoa aamutelkkarista, mielipiteensä ovat napakoita, usein fiksujakin.
PoistaMutta minulta jäävät toisinaan kuulematta, kun ajattelen: "Kerro taas kun ajat sillä isolla moottoripyörällä, prum, prum....prruuuuuum....pruuuuuum...PRUUUUUUUUUUUUUM....PRUUUUUUUUUM!"
Siis: mitä mielenterveyspalvelujen tilalle niille nuorille, jotka ovat jääneet vaille rakkautta ja rajoja?
VastaaPoistaToki moni pystyy itsekseenkin ja luotettavien ystävien kanssa ratkomaan asioitaan mutta eivät kaikki.
Luultavasti juuri nämä sosiaalisilta taidoiltaan heikot nuoret ovat pahimmassa vaarassa pudota todella syvälle, koska he eivät osaa jakaa murheitaan.
Mielenterveyspalveluja tarvitaan. En ole niitä vastaan, vaan hoidon lisäämisen kannalla, kuten tuolta ylempää ilmenee. Minusta tämä vaan on hölmöläisten tilkkutäkkihommaa. Jatketaan peittoa leikkaamalla pala toisesta päästä toiseen päähän.
PoistaNyt on lehdissä oikein psykolointijeesustelubuumi. Kaikki toteavat yhdestä suusta, että vika on riittämättömien mielenterveysresurssien.
Ei se niiden vika ole, vaan ampujien ja niiden jotka ovat ampujan särkeneet. Ei voida lähteä siitä perusoletuksesta, että ellei ahdistunut saa runsasta hoitoa, hän menee ja listii kymmenen kanssaeläjää.
Ihminen ei todellakaan häiriintyneenäkään tahdo ampua ketään, tappaminen on ahdistuneellekin vierasta.
Nupit pitää tietenkin hoitaa kuntoon, mutta se ei riitä tuleva ajatellen. Pitää mennä vielä pidemmälle, kunhan tästä jeesustelusta nyt päästään. Pitää katsoa, mikä sen lapsen alun perin on repinyt hajalle. Tässä tarvitaan psykiatrista asiantuntemusta, mikään kurssitettu terapeutti ei riitä.
Kun räjähdyspiste löytyy, niistä voitaisiin laatia jotain yhteenvetoa ja käyttää hyväksi kartoitettaessa siitä, mikä lapselle on tärkeää ja mikä taas ei. Ja miten saada tämä tietous sitten kansan syviin riveihin - kas, siinäpä kysymys. Minusta Liisa Keltikangas-Järvisen kansantajuisesti esittämät tutkimustulokset ovat kullanarvoisia. Niissä lähdetään ihmisestä, lapsesta, eikä vanhempien eduista.
En pystynyt laittamaan kommenttia tuonne väliin, joten laitan sen tähän.
VastaaPoistaMönkään mennyt lapsuus pohjaa juuri siihen varhaisen vuorovaikutuksen vajeeseen!
On se sitten ensimmäinen puoli vuotta tai vaikka kolme, riippuen siitä keneltä kysytään.
Kysyn edelleen: mikä voi korjata ensimmäisessä / ensimmäisissä symbioosisuhteissa pieleen menneen vai voiko mikään?
Sitä kun en voi enää palata korjaamaan vaikka kuinka haluaisi.
Vastaan muistellen kaikkea aiheesta lukemaani. Päällimmäisenä ovat Keltikangas-Järvisen tutkimustulokset.
PoistaRiippuu häiriön vakavuudesta, miten häiriintynyttä lasta voidaan myöhemmin auttaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi on kohdannut hoidon puutetta, tarpeisiinsa vastaamattomuutta tai väärällä tavalla vastaamista, kylmyyttä, välinpitämättömyyttä tai - yllätys - liiallista paapomista ja rajattomuutta, sitä vakavampi voi häiriö olla.
Luonnehäiriöt eli persoonallisuushäiriöt, narsismi ja psykopatia, syntyvät vauvavaiheessa. Lapsi kehittää itsellen kaikkivoipaisen persoonallisuuden, joka hallitsee maailmaa ja jossa muut ovat vain hänen heijastumiaan, avustajia. Luonnehäiriöinen kulkee elämäsnä terveen kirjoissa, koska hänen järkensä toimii kirkkaasti eikä hän ole harhainen. Luonnehäiriöitä ei nykytietämyksen mukaan pystytä juuri koskaan parantamaan, koska häiriöinen ei koe itseään sairaaksi, vaan muut. Tällainen henkilö pystyy kylmäverisinnn muiden murhiin, eikä ensisijaisesti tapa nitseään.
Sen sijaan neuroottiset häiriöt, ahdistukset ja pelkotilat ovat parannettavissa olevia häiriötiloja, eivätkä niin vakavia, ja ne syntyvät ehkä myöhemmin kuin luonnehäiriö. Hoitamattomina ne voivat johtaa kuitenkin syviinkin masennustiloihin. Neuroottinen henkilö surmaa ehkä mieluummin itsensä kuin muita.
Tuo esittämäni on siis nopea yhteenveto yleisistä linjoista, ei minun päästäni. Näen asian siis niin, että luonnehäiriöistä ei hyödytä hoito, koska hän harvoin haluaa hoitoa. Neuroottista masentunutta hoito hyödyttää.
PS Myös mielisairaudet, kuten vaikkapa skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, ovat nykyään käsittääkseni hyvinkin hoidettavissa.
Enpä tiedä kuinka hyvin skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat hoidettavissa.
PoistaJälkimmäistä sairastaa yksi hyvä ystäväni.
Hän on käynyt terapiassa ja hänellä on ollut lääkitys pitkään ja mainittavaa on myös se, että hänellä on läheisiä ihmissuhteita.
Lääkkeet tekevät turraksi - elämä ei kuulemma tunnu oikein miltään, eipä juuri elämisen arvoiselta. Lääkityksen vähentäminen taas altistaa psykoosille.
Hänellä puhkesi psykoosi muutama viikko sitten ja hän on edelleen sairaalassa, pääsee ilmeisesti pian pois.
Vuoristorataa, jota vain puolet kyseisen diagnoosin saaneista jaksaa.
Loput tekevät itsemurhan.
"En voi" siis "Ei voi"!
VastaaPoistaOlisihan se kiva maalailla idylliä, jossa lapset syntyvät vain hyvin harmonisiin perheisiin, joissa heidän ensisuhteensa olisivat kaikin puolin ihanteellisia antamaan pohjaa kohdata maailma.
VastaaPoistaVaan kun niin ei ole ja joskus jopa niin ikävästi, että lapsi jää niin dramaattisesti vaille syvää kohtaamista, että hänen elämänsä on altis menemään alamäkeen.
Mitä sitten? Millä pelastaa tilanne?
Eikö mielenterveyspalvelutkin ole parempi kuin ei mitään?
Olit, Iines, kommentoinut väliin enkä ole kanssasi eri mieltä.
VastaaPoistaMiten se oleellinen psykiatrinen tietämys saadaan niiden tueksi, jotka ovat jääneet vaille varhaista vuorovaikutusta?
Tässä maailmassa tutkitaan niin paljon, että ihme että kaikkia ongelmia ei ole jo ratkaistu.
Mahtaako vastaus löytyä siitä suunnasta.
Tuo se ongelma onkin - miten saada ihmiset tietoisiksi siitä, miten korvaamattoman tärkeä ajanjakso varhaislapsuus on ihmisen elämässä. Ja laajemmin: miten arvokas on kukin ihminen yksilönä. Jokainen ihminen ansaitsee hyvä kohtelun ennen kaikkea pienenä ja avuttomana.
PoistaOn tietenkin niin, että köyhyys lisää lapsuuden ongelmia. Maailmalla ei riitä edes leipää ja turvaa, kotia ja lämmintä kaikille lapsille.
Taitaa olla niin, että minä haikailen paratiisia maan päälle. Ei tule koskaan sellaista yhteiskuntaa, jossa lapsilla olisi paras turva ja huolenpito kotonaan.
"Olit, Iines, kommentoinut väliin enkä ole kanssasi eri mieltä."
PoistaSinä oletkin väliin erimieltä, eri väliin. Välin hallinta hukassa?
Eilisessä Aamulehdessä yksi toimittaja kirjoitti kotikaupungistaan tai -kylästään Tampereen kupeessa (olikohan se Pirkkala), jossa puolet pojista osallistuu jonkin palloilujoukkueen toimintaan.
VastaaPoistaKaikki eivät tietenkään ole hurjan lahjakkaita eikä se ole tarkoituskaan vaan se, että jokainen on mukana porukassa.
Murrosiän kynnyksellä kuulemma rivit harvenevat. Mitä mahtaa tulla tilalle?
Toivottavasti jotakin muutakin kuin kylillä hengailua, kaljoittelua ja tietokonepelejä.
Jokin pieneltäkin vaikuttava asia saattaa pidemmällä tähtäimellä olla merkittävä varsinkin sellaiselle nuorelle, jolla ne elämän peruspuut eivät ole kovin vahvat.
Kuinka suuri osa kotikaupungin tai -kylän tytöistä osallistuu jonkin palloilujoukkueen toimintaan?
PoistaAi ei edes 1/10? Miksi? Mitä heillä on mahtanut tulla tilalle, jo ennen murrosikää?
Hyvinkään ampujan pitkä jakso mielisairaalassa sekä hänen opiskelunsa Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa, joka tarjoaa ammatillista erityisopetusta ja valmentavaa sekä kuntouttavaa opetusta ja ohjausta, ovat faktoja. Miksi niitä pitäisi pitää piilossa?
VastaaPoistaPsykiatrinen hoito säilyy tabuna niin kauan kun sitä pidetään hävettävänä tai leimaavana. Se on leimaavaa sellaisten ihmisten mielestä, jotka eivät osaa suhtautua psyykkisiin ongelmiin yhtä luontevasti kuin fyysisiin.
Joku tarvitsee hoitoa polveensa ja saa sitä lääkäriltä, joku toinen tarvitsee apua henkisiin ongelmiinsa ja saa sitä psykiatrilta.
Miksi jälkimmäinen olisi nolompi asia kuin ensimmäinen?
Tämä on totta. Ei näiden asioiden mainitseminen lehdessä ole mitenkään alhaista, vaan se alhaisuus tulee asennoitujan omasta mielestä.
PoistaOn lisäksi selvää, että tällaisissa traagisissa tapahtumissa tekijän motiivit kiinnostavat ihmisiä, ei pahantahtoisesta uteliaisuudesta, vaan maailmankuvan saamiseksi takaisin stabiiliksi. Jokainen iso tragedia horjuttaa koko yhteisön mieltä ja olemassaoloa, ja kaikella pohdinnalla haetaan maailmanselitystä, järjestyksen palautusta. Siksi uutisointi on jopa tärkeää. Ja juuri siksi kaikenlainen asioiden junnaava ja teennäinen tiedottaminen ärsyttää kansalaisia.
PS Tämä oli yleistä, Kuunkuiske, olen siis samaa mieltä kommentistasi.
Niin, opiskeli Invalidiliiton erityiskoulussa, joka tuottaa myös asiantuntijapalveluita muille oppilaitoksille mm. mt-ongelmaisten opiskeluun ja kuntoutukseen liittyvissä kysymyksissä, mutta ko. koulu oli "alan ammattilaisena" itse sokea tunnistamaan vaaranmerkkejä.
PoistaMä nyt oon änkkäämässä kaikkeen, mutta tuota varhaislapsuutta ei välttämättä kannata ylikorostaa. Se on selvää, että psykopaatit tehdään sylilapsivaiheessa, mutta ihan terve aikuinen ihminen oppii ja tottuu nauttimaan tappamisesta oikeassa ympäristössä. Ja se ei ole mikään vuosien projekti, vaan nopea, tuntien tai jopa minuuttien muutos.
VastaaPoistaKaikilla ihmisillä on erilaisia impulsseja ja keinoja käsitellä niitä. Klassinen väkivaltainen helpottava käytös on astioiden rikkominen. Jonathan Gloverin mainio opus "Ihmisyys, 1900-luvun moraalifilosofia" käsittelee sotatilanteissa tehtyjä silmittömiä väkivallantekoja, ja sitä miten ne usein yllättävät tekijänsäkin. My Lain verilöyly on tästä perinteinen esimerkki, joka ei vain selity sillä, että kaikkien amerikkalaissotilaiden lapsuudessa joku meni rikki. Se tapahtui siinä hetkessä, ja murhaaminen ei alkanut edes stressitilanteessa.
En usko, että Suomessa 20 vuotta sitten syntyneiden lasten varhaislapsuudessa on tapahtunut mitään kummoista aikaisempiin sukupolviin verrattuna. Baltian maissa esim. sosiaalihuolto on lapsenkengissä meikäläiseen elämään verrattuna, eikä siellä tehdä tällaista. On varmasti olemassa jokin altistava tekijä, joka näillä pojilla on lapsuudessa yhteinen (kaikillahan on pälli reistaillut), mutta on myös ollut laukaiseva tekijä joka on aikuisiän erillinen väkivaltaan ajava vaikutin.
-myst a
Änkkääminen on itse asiassa varsin mukavaa, sillä siinä tulee pöyhittyä asiaa eri laidoilta.
PoistaOsa psykologeista on sitä mieltä, että lähes jokainen, ellei peräti jokainen ryhmämurhaaja on luonnehäiriöinen narsistipsykopaatti, Breivikin malliin. Tämänkin vuoksi minä viittaan kaiken aikaa sinne ihmisen varhaislapsuuteen, koska tuo häiriö syntyy vauvan ja ensihoitajan välisen suhteen ilmastosta.
Erikseen ovat tietenkin sitten muut tappajat. Äkkipikaistuksissakaan kuitenkaan ihminen ei tapa, ellei takana ole suurta traumaa, sanoi asiantuntija sanomalehdessä. Tässä oli perässä maininta siitä, että monet ampuivat sodassa vihollisen ohi tahallaan, koska eivät mitenkään tahtoneet voida tappaa ihmistä.
Tuo My Lai on ollut jollakin tapaa hyvin massiivinen ja sotilaankin ylilyövä, käsittämätön tapahtuma. Eivät tällaisiin tekoihin lapsuustraumat tietenkään liity, en ole sellaista ajatellutkaan. Olot USA:n armeijassa ovat olleet äärimmäisen pingoittuneen manipuloivat ja henkeänostattavat, aivan toisella tavalla kuin Suomen armeijalla sodassa "ryssää" vastaan. Meilläkin oli yhteishenkeä, mutta ei sellaista mielen manipulointia, jota USA harjoitti - käsittääkseni.
Minusta aika on nyt vaan erilainen, näillä 20 vuotta sitten syntyneillä. Minä peräisin heidän kohdallaan kysymystä siitä, millainen on heidän vanhempiensa eettinen arvomaailma. Tämä on laaja ja iso kysymys, ja liittyy kysymykseen siitä, onko vanhemmilta vanhemmuus hukassa. Minä väitän, että on, päivä päivältä pahemmin.
Varhaislapsuuden vuorovaikutus on kiistatta tärkeä juttu ihmisen kasvussa.
VastaaPoistaMutta olen varma, että osa ihmisistä tulee maailmaan ns. valuvian kera. Monelle on varmaan tuttu tilanne, jossa sisarussarjan jäsenistä yksi on ongelmatapaus, vaikka on kasvanut täysin samoissa olosuhteissa ilman mitään perhekriisiä.
Itse tiedän kaksikin tällaista tapausta. Toinen, kolmen sisaruksen keskimmäinen oli poikani päiväkotikaveri, nyt lukiolainen.
Poika on ollut jo taaperosta asti täysi sosiopaatti ja kova kiusaaja ja sai myös hirvittäviä raivokohtauksia.
Kuulemani mukaan ei ole muuttunut mihinkään.
Veljet ovat täysin eri maata.
Toinen tapaus naapurustostamme on vähän erilainen ja hänessä on asperger-piirteitä.
Huippulahjakas alakoululainen, joka ei pysty hankkimaan kavereita itselleen ja harrastukset loppuvat alkuunsa.
Viettäisi kaiken aikansa tietokoneen ja pelien ääressä jos saisi.
Saa välillä järjettömiä raivokohtauksia, kun pelaamista rajoitetaan.
Pojan isoveli on sosiaalinen, harrastaa musiikkia ja urheilua ja hänellä on paljon kavereita.
Jos tuollaiset erot sisaruksissa johtuvat eroista varhaisessa vuorovaikutuksessa, niin erot ovat niin pieniä, että kukaan ei pysty kertomaan, missä kohtaa meni vikaan.
Itse uskon noiden kahden tapauksen kohdalla valuvikaan.
t. Samuli
Ensin mainitsemassani tapauksessa kasvatuksella saatta olla osa syynsä pojan kieroon kasvamisessa, koska hänen pikkuveljensä näytti aluksi kehittyvän samaan suuntaan, mutta on myöhemmin osoittautunut täysipäiseksi ja jopa empaattiseksi.
VastaaPoistaTiedä noista. Keittiöpsykologiaa tämä on.
t. Samuli
Osittain Samulin ja Iineksen käsityksissä on ristiriita, ja ehkä te molemmat olette oikeassa. Siitä mä olen kyllä aivan eri mieltä, etteikö tasapainoinen ihminen tappaisi missään olosuhteissa äkkipikaistuksissaan. Esimerkkejä sellaisesta on niin monta. Osalle normaaleista ihmisistä tappaminen on mahdollista. Tunnen tällaisia tyyppejä eikä heissä näy hullunkiiltoa silmissä.
VastaaPoistaMe eletään niin suojatussa ympäristössä niin sananvapaassa oikeusvaltiossa, että voimme ulkoistaa suurimman osan kohtaamastamme vääryydestä esivallalle tai kielellistää sen hallintamme piiriin. Se on aika poikkeuksellista noin niin kuin ihmisen lajihistoriaa ajatellen.
My Laissa tosiaan oli sotilaat koulutettu aika eri todellisuuteen kuin tokassa maailmansodassa. Eri armeijat häkeltyivät tutkimuksiin, jonka mukaan toisessa maailmansodassa enimmäkseen ammuttiin tahallaan ohi. Vietnamissa 90% ampui kohti. Ei ollut vissiin kummoistakaan kynnystä liipasinsormessa - ja kun Afganistanin uutisia lukee, tämä on havaittu Usassa hyväksi. Ehkä tämä kohtiampumisen arvomaailman matala kynnys on sitten levinnyt meillekin.
Se, mikä on varmasti traumatisoinut nykyisiä parikymppisiä on heidän syntymäajan lama, joka repi perheitä rikki ja aiheutti helvetinmoista turvattomuutta. Mä olin silloin pikkupoika, ja aika moni kaveri asui avioeroperheessä lähiössä kun oltiin. Äidit meni perjantaina baariin ja toi sieltä jonkun muukalaismiehen kännipanemaan yöksi. Ne on tosi surullisia tarinoita. Tiedä sitten onko se laajemmin vaikuttanut tohon silloin vauvaikäiseen sukupolveen.
-myst a
Tähän väliin vielä sanon, että voit hyvinkin olla oikeassa tuossa, että ns. perusterve ihminen voisi tappaa äkkipikaistuksissaan. Jään vain miettimään, olisiko kuitenkin kyse ihmisessä, jolla vintti voisi pimetä sitten toisenkin kerran. Perusterve?
PoistaLuonnehäiriöinenhän ei ole hullu vaan tervejärkinen ihminen, jolla ei ole harhoja. Hänellä on mieluummin tyhjä katse, mutta ei hullunkiiltoa.
Tuo Samulin valuvikakin jää mietittäväksi.
Niin no kaikki psyykkiset diagnoosit on aina tulkintoja. On lista oireista, ja kun riittävän moni täsmää jollain lailla, tehdään diagnoosi. Luonnehäiriöt ja hulluudet on siten aina jonkinlaisia summanmutikkakäsitteitä ja ennen kaikkea sosiaalisia, yhteisön diagnooseja. Lääkityskin menee hakuammunnalla, kun aineiden vaikutus eri ihmisten psyykeeseen on musta tuntuu -tasoa. Pään sisään ei olla vielä päästy.
PoistaKaikki "terve" tappaminen ei vaadi vintin pimenemistä. Se voi olla tietoista ja harkittua vaikkakin äkkipikaista. Meidän oikeuslaitos erottaa "lyömisen" siitä että "lyö tappaakseen", mutta ei tuollaista eroa ole käytännössä olemassa juuri koskaan, ellei puhuta intohimorikoksista joissa puukolla lyödään kymmeniä kertoja.
Yleensä kynnys vahingoittaa toista laskee dramaattisesti, kun saa omia lapsia. Sotia käydäänkin tuollaisten eerojen ja muiden kakaroiden toimesta, joiden psyyke mahdollistaa moraalisten ristiriitojen vaientamisen.
-myst a
Samuli,
VastaaPoistatuo mitä esität sisarussarjan kasvuprosessesista, on kinnostavaa. En löydä itsekään helpolla kelvollista ajatusta siihen, miksi yksi sisarussarjasta voi tulla luonnehäiriöiseksi, kun muut sisaret kasvavat empaattisiksi nuoriksi.
Jokaisella lapsella on kuitenkin erilaiset geenit, ja tätä perimää voi putkahdella hyvin kaukaakin, muutaman sukupolven takaa. Näin ollen - Keltikangas-Järvisenkin mukaan - sisaruksilla voi olla hyvinkin erilaiet temperamentit ja kullakin erilainen sensitiivisyysaste eli mielen herkkyysaste.
Keltikangas kuvaa hienosti tämän yhden lapsen erilaiseksi kasvamisen. Hän sanoo, että ensihoitaja eli äiti vastaa kunkin lapsen "kutsuun" eri tavalla. Joku lapsista tuntuu helpolta ja on siksi miellyttävä. Näin hän saa äidiltä positiivisempaa huomiota, hymyjä ja leperrystä enemmän kuin ehkä se sensitiivisempi lapsi, joka itkee ja karjuu enemmän vailla näkyvää syytä.
Näin äidin/hoitajan suhde vauvaan on lasten kohdalla erilainen. Hankalampi lapsi voi saada hermostuneempaa käsittelyä ja otsanrypistyksiä - lapsi aistii äidin mielihyvän tarkasti. Äiti ei lespaa eikä lepertele samassa määrin, eikä tunneside välttämättä kasva niin läheiseksi kuin helpomman lapsen kohdalla.
Tuossa oli aika järkeenkäypä osaselitys sille, miksi perheen lapsista voi tilla erilaisia.
Valuvika jää askarruttamaan minua. Se tarkoittaisi sitä, että lapsi syntyisi valmiiksi pahana. Kun ei ole olemassa hyväksikään syntynyttä lasta, miten voi olla pahaksi syntynyt?
Mainitsenpa lopuksi vielä paljon puhutun Lionel Shriverin kirjan Poikani Kevin, joka kuvaa joukkomurhaajapoikaa. Yleensä tämän kirjan lukeneet näkevät kuvion niin, että Kevin syntyi pahana, paholaisena ja voi voi äitiparkaa.
Minusta Kevinin luonnehäiriö johtui äidin kylmyydestä. Äiti on oudon ulkopuolinen, ynseä ja oli mm. kuukausikaupalla pois pienen Kevinin luota aikana, jolloin lapsi ei vielä kestä pitkää eroa äidistä. Lisäksi äiti suhtautuu omituisen kev yesti ja mukaanmennen Kevinin lausumiin murhatuista yhtyen niihin, kun Kevin sanoo murhattujen saaneen, mitä ansaitsivat. Hän ei kyseenalaista Kevinin tekoja Kevinille, puhuu vain miehelleen.
Niin ja "valuviasta" tuli vielä se mieleen, että eihän vanhemmat aina rakasta lapsiaan yhtä paljon. Se on tabu, mutta totuus. Hirveän moni kokee syyllisyyttä siitä, että ei ole yhtä kiintynyt kaikkiin lapsiinsa. Ja sitten on vielä perinteiset esikoiseen ja kuopukseen ja ainoaan lapseen jne liittyvät luonteenpiirteet. Sisarukset voivat olla hyvin erilaisia.
Poista-myst a
Valuvialla tarkoitan lähinnä poikkeamia keskushermoston toiminnassa ja rakenteessa, joita joillain poikkeuksellisesti toimivilla ihmisillä on havaittu.
VastaaPoistaSilti en väitä Iineksen olevan väärässä, koska ihmisen aivot muokkautuvat kasvuiässä, ja sen jälkeenkin, kasvatuksen ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksesta.
t. Samuli
Tapaukset ovat tietenkin erilaisia. Valuvikoja ilman muuta on, sillä jos voi syntyä ruumiiltaan vammaisena tai sairaana, voi varmaan syntyä sielultaankin vinoon menneenä.
VastaaPoistaJa tuokin on totta, että omia lapsiaankin voi rakastaa eri tavalla ja eri määriä. Joku vaan on läheisempi, rakkaampi. Se on inhimillistä - kliseinen ilmaisu, mutta paikallaan tässä.
Aika usein erilaisten tapausten yhteydessä törmää läheisten ja ystävien sanoihin: "Hänestä ei ikinä olisi uskonut tällaista!"
VastaaPoistaOnpa käynyt niinkin, että puolustavat jonkun kauhean teon tekijää viimeiseen asti: "Hän se ei ole voinut olla!"
Miksi hän sen teki? - Koska oli kaunis keväinen päivä.
---
"Jokainen meistä on vastuussa itsestään ja päättää itse mitä tekee!" - Tämä täytyy hyväksyä, vaikkeivat kokoomuslaiset konservatiivit ehkä aina aivan siihen yltäisikään.
Yhtenä päivänä vastuussa itsestään sitten joutuu kolariin, päänsä saa lujan iskun mutta muutaman päivän levolla, mahdollisesti sairaalassa, kaikki korjaantuu. Vastuussa itsestään jatkaa elämäänsä. - Jotain on kuitenkin muuttunut.
Hän tekee jatkossa asioita niinkuin ei koskaan aikaisemmin, hänen ennen säntillinen luonteensa on mennyttä, siveästä sivistyneestä tulee irstaileva peto.
Monet kauheuksien tekijät kärsivät otsalohkon vammasta (otsalohko-oireyhtymä,aivojen otsalohkovammasta johtuva luonteen muutos, mm. mielialan muutokset, ajattelukyvyn häiriöt ja moraalisen kontrollin heikkeneminen/ tohtori.fi), massamurhaajista monien on todettu sellaisesta kärsineen.
---
Ihminen ei ole pelkkää tunnemössöä, fysiikka ja kemia ovat länsimaisen tiedemiehen tunnustamia tieteitä.
---
Ääritapaukset ovat minusta mielenkiintoisia vain johonkin rajaan saakka. Paljon mielenkiintoisempaa on, kuinka paljon erilaiset ominaisuudet voivat meissä "tavallisissa ihmisissä" jyllätä, ilman aihetta diagnoosiin.
Kysymys siitä, voiko tavallinen terve ihminen vastustaa demonejaan, on ikuisuuskysymys. Tai kysymys siitä, voiko tavallisella terveellä ihmiseellä ylipäänsä olla perkeleellisiä demoneja, jotka valtaavat hetkeksi ihmisen ja saavat aikaiseksi murhateon.
VastaaPoistaMinusta ei voi. Mutta sillä tavalla voi, että moni luonnehäiriöinen kulkee terveen kirjoissa, koska luonnehäiriöinen on taitava matkija ja muiden manipuloija. Ihmisillä ei ole tietoa luonnehäiriöistä, he eivät huomaa niitä, koska ne eivät aiheuta ihmisessä harhoja eivätkä hullua käyttäytymistä. Luonnehäiriöinen voi olla politiikassa johtotehtävässä tai uskonnollisessa yhteisössä, sairaanhoitajana, opettajana, urheiluvalmentajana, missä vain. Kun tällainen ihminen sitten menee ja tappaa vaimonsa ja ajaa volvollaan päin kuorma-autoa, ihmetellään, että mikä sille nyt tuli, niin kaunis kotikin.
Tottkakai joku luonnehäiriö tai vikaantuminen täytyy olla olemassa, mutta mistä se sai alkunsa, miten se kehittyi, miten se ilmeni ennnen traagista tapahtumaa x. Lähtikö kaikki siitä, että lapsena joku hajoitti hiekkakakut, vai täytyykö olla joku "oikea" syy.
VastaaPoistaKuinka moni meistä ihmisistä on täydellisen tasapainoinen?
Mitään joukkomurhia tuskin, mutta asiantuntijat ovat sanoneet, että sopivissa olosuhteissa tappoon saattaa syyllistyä kuka vain.
Minä luulen, ettei täydellistä ihmisen tasapainoa edes ole, se on vain se ihmisen tila, johon erilaiset ihmisen henkistä tilaa rekisteröivät mittarit eivät osu värähdystä aiheuttaen tai johon osuu hyvin vähän värähdyksiä.
VastaaPoistaVielä voisi miettiä sitä, olisiko taspaino vain sellaista pärjäämistä tässä yhteiskunnassa, että ei aiheuta isoja kiusoja tai harmeja muille yhteisön jäsenille ja jossa ihminen pystyisi mahdollisesti jopa hyödyttämään sekä yhteisöä että itseään.
Kyse lienee myös siitä, miten määritellään reaktio ja syy. Että pidetäänkö reagointia syynä: äkkipikaistuksissaan tappoi, hirveässä humalassa tappoi. Vai halutaanko mennä reaktioitten taakse ja kysyä, miksi tyyppi äkkipikaistuu pienestäkin tai miksi se juo itsensä kerta kerran jälkeen hirveään humalaan.
Jos terve määritellään ihmiseksi, joka ei kykene tappamaan toista, niin presto kriteerit on olemassa luonnehäiriölle/hulluudelle. Normaalin ihmisen määrittelyn vaikeus on sama kuin ylipäätään ihmisen määrittelyn - se on mahdotonta. Yleisesti on helppo sanoa, että mitä väljemmin normaaliuden määrittelee sitä parempi yhteiskunta. Neuvostoliitossa toisinajattelijat suljettiin mielisairaaloihin he olivat siis hulluja/luonnehäiriöisiä.
VastaaPoistaSuomessa tästä on lähiesimerkkinä ITE-taiteilijat, jotka ymmärretään nykyään ihmisinä, kun he aiemmin olivat kylähulluja.
On poliittisesti tärkeää lähtökohtaisesti pitää näitä eeroraukkoja ihmisinä ja normaaleina, sillä jos heidät julistetaan toiseuden piiriin, muuttuu luonnehäiriön kaltaiset termit nopeasti ihmisyyden kriteeriksi.
-myst a
Vaikeita, ellei peräti mahdottomia määrittelyjä nämä terveet ja tasapainoiset ovat. Omassa mielessäni niiden sisältöjen rajat liittyvät jollakin tapaa keskivertoisuuteen ja yhteisöön sulautumiskykyyn.
PoistaJossakin määrin yksilön on hyvä olla lähellä keskiarvoja, jossakin sitten taas ei. Poikkeuksellisen lahjakkaat ihmiset kai eivät sijaitse ihan keskiviivalla, tai sitten poikkeukselllisen tyhmät. Murhaajat eivät sijaitse keskiviivalla eivätkä uutta luovat taiteilijat.
Mitä lähempänä keskiarvoja on, sitä helpompi yhteisössä on elää. Kaikki vaan eivät edes tahdo elää keskiarvoissa, koska heillä on kiihkeä elämän ja uusien elämysten nälkä.
Minut usein valtaa tunne, että olen kelkasta pudonnut, jos kyydissä olen koskaan ollutkaan. Yhä enemmän on asioita, joita en ymmärrä.
VastaaPoistaMiksi-kysymys on tärkeä, mutta usein täytyy vain luovuttaa. Kuittaan asioita: "Jaa tämmöstäkin, mitäpä se minulle kuuluu!"
Olen ehkä aiemmin kertonut, kuinka 80-luvulla herkesin hervottomaan nauruun, kun näin ensi kertaa ns. haaremihousut. Rouvan housunpersus roikkui metrin. Katsoi taaksepäin, huomasi minut ja selvästi loukkaantui. Reaktioni oli täysin spontaani, en halunnut loukata, hävetti. Sittemmin olen enemmän oppinut tarkastelemaan maailman ilmiöitä enemmän sisäänpäin hihittäen.
Traagiset asiat eivät minua naurata yhtään. Voiko niiden estämiseksi tehdä jotain? - En usko, ihanteet ovat kuolleet.
Minusta tuo on viisauden alku, että ymmärtää sen, että päivä päivältä tietää yhä vähemmän. Sehän merkitsee, että havaitsee koko ajan uusia asioita ja se jos mikä kertoo, että ihminen on elossa.
PoistaMinä olen kai jäänyt ikuiseen kyselykauteen. Olen hirveän utelias aina vaan. Se ei riitä, että asioita nimetään, vaan pitää saada tietää, miksi jotakin tapahtuu, mikä minkin aiheuttaa. Lainalaisuudet ovat kiehtovia.
Minustakin tuntuu, että juna menee vaan, ei sitä voi pysäyttää. Siksi onkin kiva heitellä pieniä kiviä ja vähän räksyttää.
Tuota minä usein käytän: "On varmaan tullut taas yllättävän paljon viisautta lisää!" - Sitten on se Sokrateen: "Tiedän vain, etten tiedä mitään."
PoistaEi minulla silti onneksi vielä mitään dementiaa ole. Olenkos muuten koskaan kertonut sellaista juttua, kun 80-luvulla tuli haaremihousut muotiin ja ensikerran sellaiset näin? - No, se on vähän tyhmä juttu, ehkä joskus toiste.
En muista kuulleeni haaremihousujuttua. Lähimuisti pätkii.
PoistaMuistan vain sen, kun tänään olin niskahieronnassa, ja ennen minua oli suloinen valkohapsinen pappa, joka tultuaan vatkauksesta kysyi, että missäs minun henskelini ovat. Haki ja köpötteli siinä odotusaulassa sukkasillaan. Hierojanainen tuli sisältä ja sanoi, että ne ovat paitasi alla.
Minä putosin, Riku Riemukas, kerran vesikelkasta. Se kiisi huimaa vauhtia koko maapallon ympäri, koukkasi välillä liinnunradan oikealle (koilliselle) laidalle, ja tömähti sitten ex-kansakoulun aitaan. (Johon tuli n. 6 metriä pitkä aukko. Ikään kuin olisi ammuttu piiskatykillä.)
VastaaPoistaKauneimmat muistot mulla Iinekselästä on kun täällä on käsitelty ns. kirjallisia juttuja. (Silloin sai kehitellä ja suomentaa vapaasti omia sanomisiaan.) Asiakeskustelut ovat asiallisia keskusteluja; täällä ne usein (mikä ei sinällään ole paha asia) muuntuvat ihme inttämiseksi... se on tylsää. Ihmiset, olen itsekin (hernesoppaa nautittuani) usein syyllistynyt tähän: siis vastannut siihen, mitä metsä mulle huutaa. (Tämä muuten oli niin hieno metafora, että ennen kun irvitte sitä, lukekaa se toiseen kertaan.) Oikeasti en tykkää riitelystä. (Mutta riitelyt ovat siitä kivoja että voi käyttää toisenlaisia sanoja, valintoja.
Ps. Elämämmehän on valintojen tekemistä.
nimim. ex-m eli m:kis, joka ei voi, tietystä syystä käyttää omaa nimimerkkiään. (vaan väliäkös sillä)
Täytyy intää vähän vastaan. Ei täällä mitään intetä.
PoistaTäällä käännetään kiviä ja katsotaan kuopatkin. Sitä parempi, kuta useampi katsantokanta. Ja aina on harmi, jos kukaan ei valota sitä asian puolta, jota itse unissaankaan ei ajattelisi. On sitten kiva vääntää sille näyttäjälle selkomalli, että jokos hoksaat, sinä siellä.
Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi et voi käyttää nimimerkkiäsi. En siis ymmärrä, mitä tapahtuu, jos käytät.
En minä lue Hesarin pääkirjoituksia (jotka ovat ihan ammattitaitoisia mitäänsanomattomuuksia) että tietäisi, mitä tänään (tai huomenna?) pitäisi ajatella. En lue myöskään Maaseudun Tulevaisuutta. (Koska minulla ei ole traktoria.) En lue myöskään Perussuomalaisten pää-äänenkannattajaa - en edes parturissa. (Tai hammaslääkärin odotushuoneessa.) Enkä "Tule minun luokseni, Jeesus" -lehtiä. Ai, että en miksi? Koska kepulaiset katsovat taaksepäin - sillä "silmällä", ja Persut (jo nimensä mukaisesti) katsovat sillä samalla "silmällä" tulevaisuuteen. (Kristilliset taas katsovat ylös päin. Joka on ihan saman tekevää. Koska eihän p-silmällä näe mitään.)
VastaaPoistanimim. ex-m
Ei kai pääkirjoituksia siksi lueta, että tiedettäisiin mitä pitää ajatella. Minä ainakin luen pääkirjoituksen vain, jos otsikko kiinnostaa. Usein ajattelen päinvastoin kuin päätoimittaja. Tämä pitää ihmisen vireänä, ettei lue vain sellaista, mikä jalostaa ja ravitsee. Pitää lukea huonoa.
PoistaMinä muistan kun lapsensa sain sellaisen pulkan, johon jalat mahtui suorana, sitä ennen oli ollut vain sellainen takapuolen kokoinen. Siitä mun polleus alkoi.
VastaaPoistaHesarin pääkirjoitukset - eihän niitä kukaan lue. Minä luin yhden, kun amppareista pompsahti silmille.
Puolueisiin tunnen olevani vahvasti sitoutunut. Kaikkiin niistä.
Erityisen sitoutunut olen kepuun; kunnon kepulointi voittaa minkä tahansa dekkarin tai muun rikostarinan.
Hetihän minä huomasin, Iines, tämänkertaisen otsikkosi & kuvasi veikeän yhdistelmän - ja pidin sitä niin ilmeisen helppona että kaikkihan sen tajuaa! Siksi ei tullut mieleen edes kehua sitä. Mutta kehutaan nyt: oivallinen on.
VastaaPoistaMitä itse asiaan tulee, niin olen sitä mieltä, että määritelmä "terve ihminen ei kykene tappamaan toista ihmistä" ei ole pätevä. Päinvastoin, väittäisin: joka ainoa ihminen kykenee tekemään täsmälleen kaikki samat kauheudet kuin joku toinenkin, tietyissä olosuhteissa.
Paino sanoilla "tietyissä olosuhteissa". Tietyssä sieluntilassa, tietyssä tilanteessa.
Varhaislapsuudella on tietysti suuri merkitys, mutta millainen ja onko se pysyvää vai ei-pysävää, kas siinä pulma. Hyvätkin kielikuvat (ja varsinkin ne) ovat ongelmallisia: kun lapsi menee "rikki" tai joku "rikkoo" hänet, niin mitä se tarkoittaa? Meneekö hän säpäleiksi kuin lasi, mahdottomaksi korjata? Silloinhan olisi parempi eliminoida hänet heti, ettei ehdi rikkoa rikkonaisuudellaan muitakin? (Vihreät esittivätkin sopivasti tämän eutanasia-ajatuksensa. Vanhoille, sairaille ja rikkonaisille?)
Luin nuorena Lassi Sinkkosen (aikoinaan hyvinkin tunnettu kirjailija) Sirkkelisirkuksen, jonka hän kirjoitti hieman ennen itsemurhaansa. Siinä Sinkkonen sydäntäsärkevällä kauhulla, murheelle, vihalla ja vimmalla syyllistää äidit, jotka "hylkäävät" vauvansa (esim. puoleksi päiväksi).
Vauva kun ei Sinkkosen mukaan tajua aikaa. Hänelle jokainen lähtö on ikuinen. Kun äiti katoaa, hänet on iäksi hyljätty, ja sitä raastavaa kauhukokemusta äidin paluu (esim. tunnin päästä) ei enää muuksi muuta. Jotain on kadotettu, jotain on mennyt "rikki".
Luin kirjan siis nuorena, ennen omaa isyyttäni, ja ajattelin, että Sinkkonen puhuu kyllä asiaa, mutta vääntää sen niin sairaalle mutkalle, että menee totaalisesti hakoteille.
Hän on kirjassaan niin tärisyttävän tosissaan, huutomerkit lentelevät, syytökset sinkoilevat, silmät seisovat, että ajattelin hänen olevan sekoamassa. Kun hän sitten kohta ampuikin itsensä, nyökyttelin tietäväisenä päätäni, että niinpä niin.
Aloin miettiä, että minäkö noin olen sanonut, että "terve ihminen ei voi tappaa".
PoistaLuulisin, etten ole sanonut, sillä minusta terve, mitä se nyt sitten tarkoittaakin, voi tappaa äärioloissa, kuten sodassa, itsepuolustukseksi ja vaikkapa läheisensä pelastamiseksi. Sen sijaan perusterve ja perustasapainoinen ihminen ei mielestäni tapa humalassakaan eikä äkkipikaistuksissakaan. Niin sisäänrakennettu asia elämän kunnioittaminen, elämän jatkuminen ihmisessä on.
Kun on sanottu, että sodassa moni ampui vihollisen ohi, koska ei voinut tappaa, niin arvelen, että en olisi ampunut ohi, ainakaan pääsääntöisesti, joskus vain.
Tapsa, jos ihminen särkyy luonnehäiriöiseksi, nykytietämyksen mukaan häntä ei juurikaan voida parantaa, koska luonnehäiriöinen on mielestään terve ja oikeassa, muut väärässä. Pitää olla halua parantua ja myöntää tilansa. Sen sijaan neuroottisuus ja ahdistuneisuus ovat parannettavissa.
Sinkkonen on oikeassa! Juuri noin asian esittää Keltikangas-Järvinenkin. Jokainen äidin (läheisimmän hoitajan) lähtö on ikuinen, lapsi kokee jäähyväiset ja eron äidin ollessa poissa puolikin päivää.
K-J antaa jopa karkean laskukaavan siitä, miten kauan vauva tai aivan pieni lapsi kestää eron äidistä kiintymysuhteen häiriintymättä: alle kolmivuotiaalla eron pituus voi olla hänen ikänsä + 2. Alle vuoden vanhana se on tunteja, myöhemmin päiviä. Näin 5 kuukauden ikäinen vauva kestää 7 tunnin eron ja kahden vuoden ikäinen 4 päivän eron ilma häiriöitä. Tämä ei tarkoita, että häiriö olisi automaattinen, vaan että tätä pitempään eroon vauva herkästi reagoi jonkinasteisella häiriöllä.
Itse asiassa viittasin tähän anonyymiin: "Jos terve määritellään ihmiseksi, joka ei kykene tappamaan toista, niin..."
PoistaTerve ihminen ei tietenkään tapa toista, ellei satu olemaan ammatiltaan sotilas, poliisi, pyöveli tai lääkäri. Tartuin sanaan "kykene" ja väitin, että kyllä tervekin ihminen tietyissä olosuhteissa siihen kykenee. Asia on mieluummin niin päin, että ellei kykene tappamaan esim. pelastaakseen pikkulapsen ihmissyöjähullun käsistä, ei ole sielunrakenteeltaan ihan terve.
Varmaan Sinkkonen-Keltikangas-Järvinen-Iinekselä on oikeassa siinä, että lapsi kärsii äidin poissaolosta, ja kaavakin on mainio. Mutta mielestäni ainakin Sinkkonen sotki mukaan aikuisen ihmisen tunnemaailman lopullisine jäähyväisineen.
Vauva, joka ei tajua aikaa, ei tajua myöskään ikuisuutta eikä lopullista eroa. Poissa silmistä, poissa mielestä, sanottiin ennen. Lapsi oppii, että äiti poistuu hetkeksi ja palaa sitten. Olkoon se sitten vaikka sen ensimmäisen pettymyksen oppiminen, jonka jokaisen terveen ihmisen pitää oppia kestämään.
Tietyissä olosuhteissa minusta tulee konsumeristi ja kulutus-zombie. Mukavaa oli tänään katsella myös niitä toisia kiilusilmäisiä eläviä ruumiita; ajattelin että siinähän pureevat, ei se minuun enää vaikuta sen kummemmin.
VastaaPoistaKävin uudessa kauppakeskuksessa, jo toisen kerran. Ostin uudet kuulokkeet, edellisistä kuului vain toiselta puolelta, kun kompastuin kerran johtoon. Luulin, että näissä sentään usbi on; ei ollut, älyttömän lyhyt johto. Nämä ovat aivan huonot, tuskin kestävät viikkoakaan.
Uudet Lewikset, vanhojen ihmisten farkut, ostin toisaalta. Maksoivat kahdeksankymppiä, haukoin henkeäni, niin ystävällinen kauppias kehoitti ottamaan teepaidan samaan hintaan.
Heppaburgerista ostin hevoshampurilaisia, cokista ja iltasanomat. Hekottelin Lehtisen oopperaa siitä entisestä, kaljupäisestä presidentistä, jonka nimeä en enää muista. Kepponen? Kukkonen? Kakkonen? - No, oli mikä oli, hullu kuitenkin. Ei onneksi lahtaamalla lahdannut ihmisiä.
Alkossa kävin kysymässä tädeiltä kelloa: se oli varttia vaille viistoista yli puoli.
Ai niin, tähän täytyy lisätä että nuorena lahtasi, lopetti sitten myöhemmin kun tajusi, että saa sitä ihmisen hienovaraisemminkin tuhottua.
PoistaRiku Riku, et sitten saanutkaan kultakelloa syntymäpäivälahjaksi..
PoistaLomasi alku vaikuttaa lupaavan nousujohteiselta. Lykkyä pyttyyn vain ja parempia kelejä.
sain minä nokialaisen kännykän, sellaisen keskihintaisen. Ei ole lääppynäppäimiä, se on ihan hyvä.
PoistaKerran mulle yks puhelinmyyjä soitti ja sanoi että"..." minä keskeytin hänet heti ja sanoin että en osta mitään. "... mutta kun sinä saat ilmaiseksi..."... Sanoin, että vaikka maksasaisitte, en osta. No, lopuksi tilasin vuoden Mikrobitit 49;- (oikea hinta mukamas 109;-).
PoistaPs. Seuraava soittaja - harmi hälle - oli puhelinliittymäkauppias. Hän ehdotti minulle että vaihtaisin toimenantajaani,kysyi jopa sitä että kuka/mikä hän on? Vastasin että en tiedä mutta en vaihda. Hän kysyi, ääni täynnä tahmeaa maireutta, että miksi et? Vastasin, että vittuako se sulle kuuluu, ja suljin puhelimen.
Nimittäin, kerran erehdyin vaihtamaan. Ja vvoi olla, en ole aivan varma, että voitin puhelinlaskuissa 2-4kymmentä senttiä/per/kk. Samalla multa hukku puhelin, kaikki mun numeroni, minulta meni monta kk että setvin ne.
joo, viimeks kun mulle ehdotettiin - äärimmäisen intensiivisesti - että mun pitäis vaihtaa nykyistä sähköyhtiötäni... minä olen senkin jo vaihtanut, ja takaisin... sanoin, että en vaihda. (Kun se vielä jotain sönkötti siellä niin sanoin että "näkemiin" ja painoin luurin kiini.
En halua olla epäystävällinenj, työtäänhän he tekevät, mutta ei saa tuputtaa. Jos puhelimeen vastaava objekti sanoo "ei", sitä pitää arvostaa eikä jatkaa sönköttämistä että "... kun tämä on juuri teille"... Ei se ole. (Haistakakaa Markkinat paska.) - ex-m
Sinkkosen "Solveigin laulu" on klassikko, ei se enää toiseksi muutu. (Olen kyllä varma, aivan varma, että Sinkkosella tuota romaania tehdessään on ollut käytössään jonkun - tyttöystävänsä? - päiväkirjat. Se on saman tekevää, tekstin on tehnyt Sinkkonen.) - Toinen Surullisen Hahmon ritari (aamuyön satakieli) oli Pekka Parkkinen. Poika Parka! Hän joi itsensä hengiltä. (Sinkkosen ampui itsensä lumipenkalle, ryömi vielä 40 metriä... ehkä apua hakeakseen, luovutti sitten.) Ps. Turun Sanomien toimittaja järkyttyi ja kirjoitti: "... vasta eilenhän - tai oliko se toissa päivänä - hän tuli Tukholman laivalta. Muovikassit kilisivät iloisesti. Hän oli täynnä suunnitelmia ja intoa... ja nyt, voi hyvänen aika".
VastaaPoistaKirjoittelen näitä muistinvaraisesti. Mutta mulla on hyvä tapahtumamuisti. Ps. Iines, en voi käyttää ex-nimerkkiäni, tai voisin mutta en viitti. Sihen on syy, Iines sellainen, että et sinä sitä tiedä. (Mutta me, tietotekniikan Kolossit, jotka olemme omaksuneet ATK:n omin käsin, siis "handjob", tiedämme. - ex-m
Meinasin tänään lähteä tsadiin, mutten viitsinyt kun on aika koleaa. Kertovat, että Ehrensvärd suunnitteli asemakaavaan pitkät suorat kadut Kreikan mallin mukaisesti: raikas merituuli pääsee vilvoittavasti kaupunkiin puhaltamaan - Rys...Venäläisen jäätävä helvetti! Engel Bert Pummpernikkeli oli sitten se palkkalaisensa, joka piirsi ne navetat ja sairaalaparakit katujen ympärille.
VastaaPoistaNo, ei se mitään kirjadivareissa olisin kuitenkin käynyt, ehkäpä jossain olisin oluellakin poikennut jos kapakan ulkomuoto olisi kutsumalla kutsuen minut sisään imaissut.
Joskus aikoja sitten sain työnantajalta kutsun kaupunkiin, johonkin helkkarin syysbakkanaaleihin. Katsoin paikan kartasta, melkolailla Mannerheimintien alkupäässä. Päättelin, että varmaan staili paikka, laitoin ykköset päälle, lankkasin kengät.
Helkkarin rähjäinen saunatila pukutila-ryyppämöineen, työnantaja tarjosi asiakkaille tarkoitettuja viinejä, joita ei kuitenkaan ollut kehdannut jakaa.
Sanoin johtajalle: "viimeinen kerta kun kusetit minut yhteenkään firman tilaisuuteen!"
No, hän oli sellainen vanhan hyvän ajan johtaja, teflonmulkut tulivat vasta myöhemmin.
Nyt minun sammioni tragedioista on tyhjä, sen vuoksi joudun lähtemään tragedian tapahtumapaikalle, jotta saisin uusia ajatuksia tai edes kaljaa. Kaikista loistokkaista ajatuksista tulen raportoimaan.
Leskisvainaa puhuu viisaita elämästä ja kertoo vitsin: Appelsiinimehua
En yleensä kapakoissa käy. Mutta joskus (oikeastaan aika usein) kapakan ohi kävellessäni sieltä kuuluu vieno ääni "... mikko, ethän sinua nyt näin voi meitä jättää..." En yleensä jätä ihmisiä pulaan, en edes itseäni, niinpä sitten menen sisälle. Eikä yhtää auta että (mukaviattomasti) kysyy "mikäs täällä on hätänä?". Koska eihän hädästä ole kyse... kapakan tiskin takaa minua tuijottaa pullorivi joista joka toinen (hyvin äänettömin elein) viestittää minulle: mikko, tule ja riistä neisyyteni.
VastaaPoistaAikansahan sitä empii, ei ehkä loputtomasti, sillä bussi Somerniemelle lähtee klo 18:13. (Ja seuraava vasta seuraavana päivänä.) Ps. Maitoauto Hesasta sinne päin lähtee klo 00:30 (via Viiala). Siihen tietysti voisi liftata. Ellei tietäisi että kuski on homo. Ei sev väliä. Kermaa kerman päälle, se voisi olla vaikka runokirjan nimi. (Jos runot olisivat parempia.) Ps. Sitä vain ei ite aina tiedä että jaksaako? Ei millään.
- ex-m. (joka on humaltunut. koska haisteli hyasintteja)
lähetän tämä raporttini tapahtumien keskipisteestä anonyymina, koska google ei muut pysty käsittelemään näin kuumaa raportointia. tunnelma täällä Hyvinkäällä on selvästi jännittynyt, äsken edessäni istui neiti, jonka housunkauluksen yläpuolelta näkyi vaikka mitä! Tunnelma tiivistyy, ihmiset ovat kovin synkän näköisiä, oksentaako joku kohta tuoppiinsa? Palaan asiaan kun asiat etenevät....
VastaaPoistareportteri riku riemu
Lähtisinkö itsekin baariin. Vaimo oli äsken meillä kollegoineen boolilla. Lähtivät reilu tunti sitten juhlimaan ja minä jouduin juomaan jäljelle jääneen boolisammion tyhjäksi.
VastaaPoistaKummasti jaklaa vipattaa.
t. samuli
Tämähän on hienoa.
VastaaPoistaOnkohan tämä ainoa blogi, jolla on päteviä ja alati raikkaita kirjeenvaihtajia lähellä merkittäviä virkistäytymispaikkoja? Ihan tässä ollaan sitten tapahtumain hermolla.
Minä täällä kotosalla kuuntelen sadetta ja kolinaa naapurista. Seinän takainen huoneisto on ollut tyhjillään vuosikaudet ja nyt siihen muuttaa tatuoitu mies, joka näyttää semmoiselta, että se soittaa kovaäänistä rokkia yökaudet ja pitää hurjia pileitä. Huhhuh. Tässä ollaan tulossa kovaa vauhtia rivitalokyttääjäksi. Olen jo suunnitellut, että heti kun rokki soi, menen rämpyttämään ovikelloa, että ei täällä kuulkaas tuommoinen peli käy.
Ja Samulinkin baarijalkaa vipattaa. Jestas, se on kesä nyt.
VastaaPoistaPitäisikö minunkin kurkistaa tuonne keittiön alakaappiin, joka on täynnä korkkaamattomia konjakkipulloja?
Raporttia nyt vaan sitten! Kirjeenvaihto-osasto suoraan tapahtumapaikoilta on auki.
täällä hyvinkäälle jännitys on ehkä hieman laantunut, tilasin kellarin leivän eikä tarjoilijan ilme värähtänytkään. toi jopa nelosoluen pöytään jopa aivan tyynenä. Palaan asiaan, kun asiat etenevät..
VastaaPoistaLentäväreportteri riku lööppi riemu
täällä lentävä reportteri riku riemu, luojan tähden, älä koske niihin konjakkipulloihin, vaan lähetä ne minull, että voin ne tarkastaa, onko myrkkyä, ja kuinka paljon.
VastaaPoistaLentävä riku riemu
Paljon on kullankarvaista nestettä, mutta jääköön minun puolestani korkaamatta, kun en oikein noita väkeviä tykkää juodaskella. Olen siideripissis, tai viinimaljan maistaja.
VastaaPoistaJatkakaa lentoa. Kurssi vakaana tai tarvittaessa automaattiohjaus päällä.
Tatuoitu mies kolistelee portaissa seinän takana. Jännää. Kohta varmaan rävähtää rokki soimaan ja minulta lentää pinni päästä.
Itse olen joutunut, syystä jota en osaa edes arvata, sukellusveneeseen joka menee kovaa vauhtia - tosin takaperin - kohti Öflöytä. (Joka sekin on herra ties missä.) Päällämme väijyy - eikä pelkästään väijy vaan pudopttelee myös syvyyspommeja - taisteluristeilijä Riku Ryti. - Hitsi, jos tästä mylläkästä vielä hengissä selviän, lupaan, että perustan alle 10-vanhoille alkoholisteille rodeokerhon. (Tykkään potkivista kavioelukoista.) - Täällä kuuskajaskari... kuuluuko Hyvinkää/Hyvinge? - ex-m
VastaaPoistaEn jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kerron, mitä olen kokenut viime viikkoina. Olin mieheni kanssa lomalla Tsekinmaassa ja Puolassa 17 päivää: Prahassa, Ostravassa, entisessä teollisuuskaupungissa, josta on tulossa tärkeä liike-elämälle, ja Krakovassa. Olemme olleet suorastaan järkyttyneitä siitä, miten hyvin lapset ja nuoret siellä käyttäytyivät.
VastaaPoistaNäimme Prahassakin vain kaksi juopunutta nuorta puolen yön aikaan kun olimme iltakävelyllä, ja he olivat ruotsalaisia poikia, jotka purkivat raivoaan siitä, että Ruotsi oli hävinnyt tsekeille sen illan ottelun. Ei kalisevia kaljareppuja, ei yhtään humalaista tyttöä. Raitiovaunuissa koululaiset ja nuoret ihmiset antoivat istumapaikan vanhemmille ihmisille heti kun nämä astuivat vaunuun. Meillekin, kun läksimme Samettivallankumouksen aukiolta hotelliimme raitsikalla.
Tyttäreni on asunut Tsekissä jo muutaman kuukauden ja ihmettelee samaa asiaa. Hän sanoo, että pikkulapset ja jopa koiratkin käyttäytyvät siellä hyvin.
Kuitenkin sekä Tsekki että Puola ovat kovia kokeneita maita, köyhiä meihin verrattuina. Tsekit ovat hyvin energisiä ja liikenne Prahassa kiireistä. Mutta lapset ja nuoret ovat kilttejä ja ystävällisiä. Aikuiset yleensä kielitaidottomia mutta ystävällisiä harvoin poikkeuksin.
Koululaisryhmiä oli luokkaretkillä Krakowassa Romaniasta ja heitä asui samassa motellissa kuin me. He olivat iloisia, puheliaita ja kauniisti pukeutuneita. En tietenkään ymmärtänyt, kiroilivatko jatkuvasti kuten suomalaiset tytöt tekevät.:) Mutta ainakin body language oli miellyttävää eikä opettajien tarvinnut moittia heitä. Koululaisryhmät vierailivat myös suurissa katedraaleissa kuten muutkin turistit.
Olen kokenut samaa neljän viikon ajan aikaisemmilla lomillani Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa muutama vuosi sitten.
Ennen Suomessa oli samanlaista. Mitä Suomelle on tapahtunut?
Anna,
VastaaPoistaminun on jotenkin ikävä tuommoista maailmaa, jota kuvaat. Sanoisin, että siinä maailmassa on jotain turmelematonta. En silti tiedä, onko Suomessa koskaan tuommoista ollutkaan, luultavasti ei, me olemme edelleen vähän metsäläisiä, joilla on nuori kulttuuri ja ihanteet amerikkalaisia. Kuljemme räntäisillä kaduillamme lakitta päin ja takki auki, koska New Yorkissakin tehdään niin.
Minulla on käsitys, että kaikkialla Euroopassa nuoret ovat kohteliaampia jan kulttuuuritietoisempia ja taiteellisesti orientoituneempia kuin Suomessa ja Ruotsissa. Nuoret eivät ole muualla yhtä humalahakuisiakaan, ja muunmaalaiset nuoret yleensä ihmettelevät suomalaisnuorten humalahakuista juomista, ryyppäämistä. Se on heille vuodesta toiseen kummastelun ja naureskelun paikka. Ja kyseessä ei ole mikään sinisilmäinen uskovaisporukka, joka jeesustelee, vaan matkustelevat kansainväliset nuoret.
Tunnen ja aistin puolalaista kulttuuria ja käyttäytymisen henkeä erään Puolassa asuvan suomalaisen kautta. Juuri noin se menee kuin kuvaat. Ja minkä olen havainnut, on se, että koululaiset ja nuoretkin ovat aivan eri tavalla kiinnostuneita klassisesta kulttuuristaja taiteesta kuin Suomessa. He tietävät siitä paljon, se kuuluu siellä perusyleissivistykseen. Tietämäni mukaan näin on muissakin ns. itäblokin maissa. Esimerkiksi entisessä Jugoslaviassa oli eräs tehtaantyttö, joka tiesi kaiken klassisesta musiikista. Työskentelimme saman hihnan ääressä muinoin Ruotsissa
Kyllähän minäkin usein häpeän olla suomalainen. Tai jos niin en sitä, niin muuten vaan.
VastaaPoistaPolakka on kyllä hyvää kahvin kanssa, minä sivistymättömänä usein kastan sen ennen haukkaamista.
Kulttuurista tykkään, mutta en minä niillä internetin törkysivuilla kauhean usein viitsi käydä.
nimim. tatuoimaton juntti Suomesta
1960- ja 1970-luvun vasemmistolainen radikalismi pilasi Suomen. Ns. Itä-Euroopan maissa elettiin kommunistien miehityksessä, Suomessa vasemmistolainen sivistyneistö ihaili Neuvostoliittoa ja Suomeen kehittyi ateistinen räyhäkulttuuri, joka on erilaista kuin Amerikan popkulttuuri. Eräs vasemmistolainen kuvataiteen alan professori kehui julkisessa haastattelussa: "Ei me vallankumousta saatu aikaan, mutta tuhottiinpa korkeakulttuuri."
VastaaPoistaOlen niin vanha, että muistan, että suomalaiset nuoret käyttäytyivät ennen hyvin. Tytöt eivät tupakoineet eivätkä ryypänneet, pojistakin vain pieni osa. Sen ajan sosiologisten tutkimusten vain hyvin pieni osa nuoria harrasti seksiä ennen avioliittoa, alle 15-vuotiaat eivät juuri ollenkaan, lapset olivat lapsia (esimerkiksi Ranskassa nytkin alle 15-vuotiaat ovat kokemattomampia kuin suomalaiset nuoret.) .
Suomi ja Ruotsi säilyivät miehitykseltä, mutta saivat henkisen vamman ja menettivät moraalinsa. Miehitetyt maat selvisivät todellisuudessa paremmin kuin Suomi. Ne ovat nyt hyvin optimistisia ja energisiä. Tsekki vaikuttaa jopa modernimmalta kuin Suomi. Ns. Itä-Euroopan mailla on haavat arkkitehtuurissa ja ympäristössä, Suomessa ne ovat ihmisten sielussa. Kun katselee katolisia maita ja niiden ihmisiä, huomaa, että jeesustelulla on hyvät puolensa, jos on huonojakin.
Kirjoituksesi, Anna, antoi minulle virikkeen ihmetellä suomalaislasten itsenäisyyttä ja ehkä sen mukana tulllutta tympeyttä ja ynseyttä kaikkea auktoriteettia ja itseä vanhempaa kohtaan, uudessa postauksessa siis.
VastaaPoistaSuomalaiset usein halveksivat itäisiä kulttuureja, kuten vaikka puolalaisia. Jotenkin, puolalaiset ovat suomalaisia osaavampia kulttuuriasioissa ja ihmisten välisessä käyttäytymisessä.
VastaaPoistaJos tämä aihe kiinnostaa, toivoisin kommentteja uuden kirjoituksen alle, tämä käy liian pitkäksi lukea!
Kaikkein eniten suomalaiset, nimenomaan sivistyneinä itseään pitävät suomalaiset, halveksivat suomalaista kulttuuria.
PoistaKyllä tämäkin totta on, mutta oman kulttuurin alle menee vielä esimerkiksi virolainen kulttuuri.
VastaaPoistaOikeastihan Virossahan esimerkiksi rock-musiikki lienee laadullisesti suomalaista edistyksellisempää. Virohan on pärjäillyt mm. euroviisuissa Suomea keskimääräistä paremmin.
Kyllä me vaan olemme junttikanssa, itäistäkin veljeskansaa oudompaa muun maailman silmissä. - Mitä ne meistä oikein ajattelee -ajattelu toimii erikoisesti tässä, ja läntinen kultuuri on se, jota pokkaaame otsa maassa.