25.7.2012

Kesäpäiväkirja 8. sivu: Mökin tulevaisuudesta


23.7. Tänään on se päivä, jolloin sisko käy levottomaksi. Kaikki on huonosti, sataa ja tuulee, ei pääse hölkkäämään, ei uimaan, ei vesakkoa perkaamaan, vaikka on  uudet Fiskarsit.  Mökillä ei ole tulevaisuutta, kun jälkikasvu eli minun ainokaiseni ei ole kiinnostunut mökistä yhtään, tuskin tulee tänne edes käymään jälkeemme, tuhahtaa sisko, itse lapseton, viinilasi nenänsa alla, eteenkannetun muikkuaterian jälkeen. Remontit ovat tekemättä, nurkat romua täynnä, mistään ei tule mitään. Hän ei taida tulla tänne enää, kun joutuu työleirille, sanoo kuunnellessaan tyttären tiskauksen kalinaa toinen käsi viinilasissa, toinen Gooksonin kartanoromaanissa.  Sanon hänelle, että mitäs jos koettaisit rentoutua ja nauttia Suomen luonnosta.  - Luontoa on joka paikassa, hän tuuskahtaa ja sanoo, ettei voi rentoutua näin huonosti hoidetussa paikassa. Kaappien hyllypapereita ei ole vaihdettu ja kukkamaat ovat villiintyneet ja puita ei ole kaadettu, piha on varjoinen ja yksi vain istuu koneella.

Puiden kaato on helpommin sanottu kuin tehty. Jokaiseen puuhun tarvitaan kaatajaksi sähkölaitoksen tai metsäyhdistyksen ammattimies, koska puut ovat sähkölinjojen lähellä, ja pari on talossa lähes kiinni. Ammattimiehet eivät kuitenkaan tee muuta, kuin katkaisevat puut tyvestä poikki, ja jättävät kaadetut puut  niille sijoilleen. Puut pitää sitten oksia, ja yksi oksa voi olla usean metrin mittainen ja monihaarainen, pienen puun kokoinen. Oksimisen jälkeen puu pitää pätkiä pölleiksi ja pöllit tulee halkoa klapeiksi jollakin keinoin. Ennen klapitusta kaikki oksat ja räimeet on kannettava pihasta pois, jonnekin. Siinä olisi työtä yhdelle armeijalle pariksi päiväksi, eikä yksi nainen voi mitenkään yksin suoriutua tehtävästä, ennen kaikkea  itseään suurempien oksien raahaamisesta tontilta pois.


Myydään koko paska, sanon siskolle kuunneltuani purkausta. Kun sisko sitten tulee siestansa jälkeen ylös mäkeen kahville, hän on täydessä tuiterissa, kieli mongertaa ja hän sanoo, että menee mieluummin  Antalayaan, jossa voi rentoutua auringossa, olla lomalla. Minun lapseni suivaantuu, ensimmäisen kerran ja sanoo, että ehkä tänne ei kannata tulla, jos on noin kurjaa.


24.7. Tänään kaikki on toisin. Sisko on kuin aurinko. Olen tilannut roskalavan, kuski on tuonut sen samantien. Ihmettelen, miksi kuski hymyilee, kun avaa roskalavan perälautaa ja neuvoo, miten tavarat asetellaan. Housuissani on reikä, etupuolella, ja valkoiset alushousut paistavat punaisten housujen reiästä kauas.

Päiväni menee liiterin tyhjennyksessä. Sisko raivaa pusikkoja. ja näkee näkee kyyn, paljaan nilkkansa vieressä, samoin naapurin poikamies näkee kyyn pihassaan ja kuuluu tappavan sen, mäiske on melkoinen, kun hän tamppaa maata. Kyy on ollut myös naapurin portailla, aivan ulko-oven edessä. Sekin tapetaan. Minusta tuntuu, että kyyn suojelijat ovat kaupunkilaisia, joiden ei tarvitse jakaa pihaansa kyiden kanssa. Kyy ei suinkaan aina väistä edes maata tömistettäessä. Se saattaa jähmettyä paikoilleen, kun jonkun pahaa aavistamattomat pienet sandaalijalat lähestyvät. Aina ei muista katsoa maahan. Minulla on ollut pari kertaa, jolloin kyy ei ole väistänyt millään konstein, ei oksanpätkiä heittelemälläkään, vaan minun on pitänyt mennä pois ja palata uudelleen.

25.7. Tänään paistaa aurinko. Romut on nostettu uumenistaan pihamaalle. Nyt alkaa kantaminen alas mäkeä. Päivän poliittisista tapahtumista ei ole tietoa, lehti on lukematta.


(Valokuva Iines)

101 kommenttia:

  1. Iines, olet harvinaisen oikeassa puuhommista kirjoittaessasi. Kun meidän tontilta kaadettiin suuret kuuset ja männyt, ei siitä urakasta olisi selvinnyt yksi mieskään tavallisella moottorisahalla. Oksat olivat puun kokoisia ja havua tuli valtavasti. Kaksi kuorma-autollista vietiin pelkästään kantoja kaatopaikalle. Olen blogiini kirjoittanut yhden tekstin puiden kaadosta ja toisen kannoista.

    Vaikka suurin osa rungoista ja oksista vietiin pois, jäi meille sahattavia runkoja ja halkaistaavia pöllejä niin paljon, että arvelemme lämmittävämme puilla monta vuotta takkauuniamme.

    Mukavia mökkipäiviä sinulle, Iines. Puuhaa mökkiurakoita omaan tahtiisi, ja tee kuvausretkiä juuri silloin kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tätä oksien ja puuroinan määrää pihalla pelkäänkin, jos kaadatan yksin vaikka viisi jättikuusta ja koivua, jotka alkuun pitäisi kaataa. En yksinkertaisesti selviä niistä, vaikka parhaani yrittäisin. Rungot saan kyllä sahautettua pölleiksi ja pöllit saan itse klapikoneella klapeiksi. Kantaminen on se, mitä fysiikkani ei tahdo kestää, lähinnä niskat ja selkä.

      Mukavia rakennuspäiviä sinulle, Hilma. On jännittävä seurata blogistasi talon nousemista tontille!

      Poista
  2. Ihanaa, ihanaa, niin tuttua vaikka eri hahmoissa ja kokoonpanossa. Ryhmätyöskentelyä parhaimmillaan. Kyllä sinä osaat, Iines, kuvata elämän arkea, joka taitavasti kuvattuna muuttuukin suureksi juhlaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisu. Siellä, missä lähisukua kokoontuu tiheissä oloissa ja lähekkäin mökillä, on helposti myös konflikteja, vaikka olisikin myös mukavaa. Konfliktit kuuluvat elämään, eikä monenkaan arki kai ole pelkkää ristiriidatonta ja auvoista hymyilevää kahvinjuontia.

      Poista
  3. Ai niin, kyllä puunkaatourakan saa hyvinkin kokonaisena: se sisältää puiden kaadon, oksimisen sekä havujen ja oksien poisvienninkin. Metsuri (nykyään usein arboristi) voi myös sahata järeällä moottorisahallaan paksut rungot sopiviksi pölleiksi, jotka naisihminenkin kenties jaksaa nostaa kuivumaan. Mutta kaikkihan maksaa.

    Pöllien halkaiseminen halkaisukirveellä on sittenkin se urakka, josta naisihmisen ei ole helppoa selvitä. Pilkkeiden teko kyllä onnistuu. Minä olin meidän puusavotassamme pinojen tekijänä. Halkomisen hoitivat mies ja hänen poikansa. Kovaa oli homma heillekin, sillä puut olivat vielä varsin tuoreita, kesäkuun alussa kaadetut rungot. Mutta kuivumaan ne piti saada.

    Mukava lukea kesäpäiväkirjaasi, Iines. Niin kuin joka kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla on siis klapikone, Hilma. Siihen vain pölli ja kääntö klapikoneen napista, niin se liukuu terä edellä halkaisemaan pöllin klapeiksi, helposti ja turvallisesti. Käytän suojalaseja ja syötän pöllin huolellisesti uraan. Kivaa työtä. Tuttu putkimies tulee kyllä moottorisahaamaan rungot pölleiksi.

      Liiteri on nyt vaan täynnä puuta, joten vielä ei ole puunkaadon aika. Taidan tilatakin puunkaadon ensi kesänä juuri silloin, kun minulla opn täällä mökillä sukua nauttimassa kesästä! Pidän yllätystalkoot.

      Poista
  4. Totta. Puiden kaataminen on vasta 5 prosenttia koko hommasta, toteaa nimimerkki "kokemusta on". Meidän mökkitontilla kasvaa 30-metrisiä koivuja, kuusia ja mäntyjä, joten se on aika rojaus kun sellaisen kaataa.

    VastaaPoista
  5. Juuri näin, Tapsa, kaato on minimaalinen osa hommasta. Voiko kuusi olla 50-metrinen? Jos voi, meidän talonnurkalla on sellainen, ja juuri se pitäisi kaataa.

    VastaaPoista
  6. Mitenkä sitä sanoisi, leimaamatta ketään ymmärtämättömäksi tai kyvyttömäksi tunnustaamaan tosiasiat. Harva meistä rutisee vakituisen asunnonkaan hoitovastikkeista.

    Tunnettu tosiasiahan on että persaukinen ei voi kummoistakaan asuntoa omistaa tuhoamatta pitkällä aikavälillä laiminlyömisellään asumisolosuhteitaan ja omaisuuttaan. Jonkun on maksettava asunnon ylläpidosta tavalla tai toisella.

    Jos haluaa yllättyä varautumatta joskus suuriinkin kustannuksiin niin mikäs siinä. On vain järjestelykysymys antaako kaadetut puut palkaksi kaatajalle ja ostaa polttopuita myöhemmin lisää vai maksaako kaadosta ja pitää puut.

    Sitä paitsi, en kehoittaisi kerralla survomaan ko. puumäärää tuoreena liiteriin, koska ulkotilassa ne kuivuvat huomattavasti tehokkaammin. kevytpeitteet eivät paljon maksa. Puunkaato kannattaa hoidattaa tietenkin kevättalvella.

    Aika suuret määrät oksistoa voi hävittää pilkkomalla ne mahdollisimman pieneksi ja kompostoimalla ne sopivaan painaumaan keräten siihen välillä kaikkea muutakin puutarhajätettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenellehän mahdat, Anonyymi, kirjoittaa. Mutta kommentoinpa vähäsen. Ensinnäkin satavuotiaasta kuusesta tulee valtava määrä oksa- ja havujätettä - tai raaka-ainetta, miten vain. Aika harvalla on tontillaan sellaisiin määriin tilaa. Kannot ovat myös valtavat, ja ne on useimmiten kaivettava maasta, varsinkin, jos juurakko on hankalassa paikassa. Niistäkin täytyy päästä siis eroon. Kuorma-autoa tarvittiin, jotta niistä päästiin eroon.

      Kukaan ei ole tässä ketjussa sanonut survovansa puita suoraa päätä liiteriin. Meidän puumme ovat halkaistuina sievissä pinoissa kaunistamassa tontin laitaa, kevytpeitteet päällään. Pilkkeiksi ne pilkotaan aikanaan.

      Rakentaja ei pääse kaatamaan puitaan valitsemanaan ajankohtana, vaan puut pitää kaataa silloin kun on sen aika.

      Poista
    2. Ei kommentointi todellakaan koskenut tonttia jolle jotain ollaan rakentamassa eikä ollut kokokaisuudessaan ohje kenellekään vaan toteamus eri mahdollisuuksista ja tavoista.

      Polttopuuasioissa en itse todellakaan tarvitse valaistusta asioihin. On joltisestikin kokemusta "mökkiasioiden" hoidosta monellakin eri paikalla ja tavalla.

      Poista
    3. Anonyymi,

      sinulla taitaa olla taipumus tehdä omia päätelmiäsi sokeasti, omassa "tietävyydessäsi".

      En ole missään sanonut, että tuoreet klapit pantaisiin suoraan liiteriin. Tietenkin ne saavat kuivata ensin koko kesän ulkona ilmavassa ja harvassa klapikasassa. Vasta syysmyöhällä puut ajetaan liiteriin, joka sekin meillä on ilmava ja räystään alta parin laudan verran avoin.

      Meillä pitää kaataa niin paljon puuta - mökkeilemme siis hehtaarin metsätontilla - että kaikki eivät millään mahdu normaalikokoiseen puuliiteriin. Olemme ennenkin lahjoittaneet puuta pois, kun on kaadettu.

      PS Huomaan toistavani Hilmaa, mutta olkoon nyt tuossa, en viitsi pyyhkiä yli.

      Poista
  7. Anonyymi vielä, jälkimmäisen kommenttisi vuoksi,

    minäkään en tarvitse neuvoja polttopuuasioissa, sillä hallitsen ne täysin. Olen taitava kirveen heiluttaja ja klapikoneen käyttäjä, sahaan pieniä runkoja alta aikayksikön.

    Tässä olen tuskaillut puiden kaatoa pihalta. Hankalaksi asian tekee se, että ne jotka vaativattai odottavat puunkaatoa, eivät ymmärrä urakan suuruutta eivätkä tarjoa apuaan, vaikka ovat osallisia asiaan. Olen ikään kuin saamaton ja laiska, kun puut vain ovat pystyssä, kun tänne tullaan lomille. Tämä on ydin.

    VastaaPoista
  8. "Aika suuret määrät oksistoa voi hävittää pilkkomalla--"

    Kissan viikset. Näkisitpä meidän pihakuuset, joiden oksat ovat usean metrin mittaisia tiheitä havustoja. En ihmettelisi, jos jokin oksa olisi mitattuna lähes 10 metriä. Näitä oksia kahdesta jättikuusesta voi tulla satoja, eli neuvomasi pilkkominen kestäisi sitten arviolta kesäkauden.... Muuta ei sitten ehtisikään tehdä.

    VastaaPoista
  9. Siskoosi on tainnut saksalainen täzmällisyys jo juurtua. Sinä olet niin korrekti, mutta minä alkaisin kertomaan sille saksalaisvitsejä. Aina kun ryhtyisi ruikuttamaan, laittaisin Erikan soimaan ja kertoisin mm. Kühnhackl´sta ja mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaisi.

    Halonhakkuusta en onnekseni tiedä juuri mitään. Saunan kiukaan sytyttämisessä sitä vastoin olen mestariluokkaa. Salaisuus on sairaassa määrässä sytytysnestettä ja riittävän nopeassa väistämisliikkeessä ennenkuin humahtaa.

    Kerran on minuakin vastaan tullut kyy, joka ei suostunut väistämään millään konstilla. Keppiä puri antaumuksella, kunnes sain madon pois päiviltä.

    Olen ehkä aikaisemminkin kertonut, kuinka meillä lapsena ollessani oli kyy isossa lasipurkissa "lemmikkieläimenä". Poimimme sen airolla järvestä, faija siihen innostui. Isobroidia se melkein pääsi puremaan; alkoi liikaa leikkimään leikkiä: "kuka uskaltaa laittaa käden lähemmäksi." - Faija kyllästyi lemmikkiin nopeasti ja tappoi sen. Naapurin rouvat olivat kauhuissaan, tietysti sen piti valehdella lieron päässeen karkuun asuintalojemme väliseen mäkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisko on nimenomaan täzmällinen. Katselen ihastuksen kaltaisella lievällä kauhulla hänen vaatteittensa viivasuoria rivejä kaapissa. T-paidat ovat silitettyinä viivasuorissa pinoissa, samoin alushousut.

      Saunanpesään sytytysnestettä? No huhhuh, Riku, taidat lasketella leikkiä. Eihän siinä muuta tarvita kuin vuoltuja sytykkeitä, niin taatusti syttyy. Minä olen mestari käyttämään pientä kirvestä ja tekemään sytykkeitä. Mielipuuhaani.

      Poista
    2. Saunan pesän sytytys on rituaali, joka on tehtävä aina samalla, oikealla tavalla. Minua ihan harmittaa, jos joku toinen on mennyt sinne sorkkimaan. Väärin sytytetty, tuhahdan hiljaa mielessäni ja joskus ääneenkin.

      Poista
  10. Eikös ne puut mene, piru vie, kumoon kun tilaa "hikisen, pihkaisen ja mäntysuovalle haisevan moottorisahamiehen"? Ja jos sukulaiset rupee v-ttuilemaan siitä että kuka tän maksaa, mahdollisen petikumppanis, niin tilaa (hyvin varustetusta Postimyyntiluettelosta) Teksasin moottorisahamurhaaja. Oon varma että tuleva vävysikin (vaikka ei juuri sillä hetkellä olisi paikalla), ja martta ja martti lähtisivät kuin... kuin saksalaiset Lapista, kun moottorisahamurhaaja päräyttäisi sahansa käyntiin.
    Tundralle kaikki puita kammoavat sopivatkin.

    Ps. Kyllä minäkin metsänhoidosta jotain tiedän. Isäni, joka tunnetusti oli kansakoulunopettaja, omisti... hetkinen... äiti omisti 8 hehtaaria metsää. (Kun se metsä ostettiin, isä nimenomaan sanoi että "minä en tuommoiseen rahojani laita". Äiti sanoi että "minäpä laitan". Kun ensimmäisen kerran myytiin puuta metsästä, siitä saatiin - verojen jälkeen - puolitoista kertaa se mitä siitä oli (äiti) maksanut. Isäni oli vähän nolon näköinen.) No, pikkupojasta lähtien jouduin kesäisin pari kertaa viikossa ajamaan sinne 30 km vaihteettomalla polkupyörällä (ja illalla takaisin). Päivän heiluin siellä kassara kädessä ja harvensin kuusikkoa. Tai sahasin pokasahalla puita poikki. Puut ovat ilkeitä, panevat kampoihin kun niitä sahaa, eivät halua kuolla. Se kävi työstä. Oksasten rankojen raahaaminen tienvarteen oli vittumaisinta. Ja koko ajan itikat söivät minua. "Keskitysleirimäistä meininkiä", ajattelin. Kymmenen tuntia siellä aina per varvi huhkittiin. (Mutta illalla oli kiva ajaa fillarilla takaisin kauppalaan, Torron suo inisi, auringonvalo tuli vasemmalta, ruoho haisi. Joskus kettu juoksi tien yli. Päästäisiä näki paljon.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täten julistetaan hehtaarikilpailu.

      Kellä on eniten metsää, pohjolan vihreää kultaa. Tai jotain muuta, hehtaareittain.

      Minulla on hehtaari, vaikka sillä hehtaarilla on myös pari kolme neljä tönöä ja peltoa ja hikinen rantatie sekä kuoppainen metsäautotie. Mikiksen äidillä on tai oli 8 hehtaaria ilmeisen käypää metsää, ja hän on johdossa. Minun hehtaarini on hopealla.

      Kuka panee paremmaksi?

      Poista
    2. Minulla on kolme eli kiilasin rinnanmitalla Iinukan ohi. Mutta se onkin sitten sankkaa sekametsää, puuta niin pirusti, ettei se lopu ikinä. Olisi voinut olla kolmetoistakin, jos appiukko olisi ollut hieman lujempiluonteinen.

      Poista
    3. HEHTAARIKISAN VÄLIAJAT:

      1. Mikiksen äiti 8 ha

      2. Tapsa 3 ha

      3. Iines 1 ha (Olisi voinut olla 4 ha, jos Iineksen äiti olisi ollut vähän kovempi.)

      Poista
    4. Jään (Olen Mi mutta en voi turhaan lausua nimeäni) sovinnolla 4.nneksi. Ennen ajattelin että mulle riittää yksi metri x kaks metriä maata. Mutta mitä sitä niin paljolla tekisi? Minut saa - en ole sitä vieä Saagalle sanonut mutta kyllä se tietää sen sanomattakin - pölläyttää tuhkana maailman tuulin. Sieltähän minä (jostain kaukaa) tänne on tullutkin.

      Poista
    5. Minutkin saa tuhkana pölläyttää tuuliin tai mereen, ehkä mieluummin kuitenkin tuuliin.

      Muutama vuosi sitten menimme siskon kanssa kirkkoherranvirastoon ostamaan itsellemme uurnapaikkaa. - Ei niitä etukäteen myydä, sanoi piukka täti kansliassa. - Jaahas, palaamme asiaan, sanoimme tädille ja poistuimme markettiin shoppailemaan.

      Tarina on totta. Pitää kuolla, ennen kuin voi ostaa uurnapaikan merilehtohautuumaalta, täältä mökkikunnasta.

      Poista
    6. Tämäpä oli minulle uusi tieto. (ajattelee ankarasti) No, aikoinaan teatterien välikirjoissa (siis siinä paperissa jonka näyttelijä joutuu allekirjoittamaan jos haluaa ko. duunin) oli pykälä, jossa kiellettiin näyttelijää sairastumasta. Aikoinaan, muistaakseni 1700 luvun Åbossa oli kaupungin järjestyssääntöihin kirjattu pykälä että "tulipaloista, jos semmoinen syttyy, pitää ilmoittaa 1 vuorokausi etukäteen". Rationaalista, rationaalista.

      Mutta tätä, että kuolemaa tekevän ihmisen pitää ottaa - jos nyt vähän karrikoi - pitää ottaa jonotusnumero, että saa kuolla... Tätä en oikein ymmärrä? (Eihän Elämä, voi vittu, mikään Väiskin Lihatiski ole?)

      Poista
  11. No nyt on kyllä niin ymmärtämätöntä keskustelua ettei mitään rajaa.

    Sitä parempi mitä suurempia oksia, niistähän tulee vaan enemmän polttopuuta ja jos ei hehtaarin tontille loput jämät mahdu niin se tosiaan on saamattomuutta tai kyvyttömyyttä. Ei siinä sen kummempaa.

    Jos nuo puuhommat oikeasti olisivat hanskassa niin mitään ongelmaahan ei olisikaan. Nythän on vain kysymys siitä haluaako tuosta mahdottomuudesta sitä itse hoitaa maksaa jollekin ulkopuoliselle vai ei ja kuka se maksaja on.

    Liiteriasiassa joku mainitsi ettei puita voi nyt juuri kaataa kun liiteriin ei mahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pyhä Yrjö. Liiteriin eivät mahdu puut pariin vuoteen, niin täynnä se on klapittamiani puita. Jos ensi keväänä kaataa, ja ne saavat kesän kuivata ulkopinossa, mahtuu muutama rivi, jokunen puu.

      Hankin klapikoneen vuonna 2008, ja innostuin klapittamaan parina vuonna niin paljon puita, että liiteri pursuaa siis vieläkin.

      Ongelma ei koske puun käyttöä, vaan yksin kaatoa ja siitä aiheutuvaa ruljanssia. Minä voin vaikka lahjoittaa puut, jos joku kaataa ja vie kaiken mennessään. Ainakin kymmenen jättipuuta. Silti emme joudu ostamaan puuta - emme ole koskaan ostaneet. Omalta maalta riittää puita jatkossakin.

      Poista
  12. Runoilija Pautovski... Tai oliko se sitten Konstantin Georgiejevitsj Paustovski, kirjoitti... tai hetkinen, eihän hän runoja kirjoittanu? Oliko se sittenkin Neruda? No, oli kuka tahansa, ei sillä merkitystä ole. Joku kirjoitti kumminkin että "jos puut osaisivat puhua, ne kirkuisivat, ja puunhakkaajia ei olisi". (Käännös tehty, varmuuden vuoksi, zanzibarista. Ja muistin varaisesti.) Olen silti samaa mieltä kuin ko. runoilija. (Olkoon vaikka R.Riemu.) Puhuvat puut saisivat ainakin minut pötkimään tundralle. Tai sinne, missä pippuri kasvaa. (Toivottavasti pensaissa.)

    Tämmöinen on "scifiä". Ei tämä pidä kutiaan. Ei puut puhu.

    Koska..., jos mummollakin olisi munat... (kertoi Piikkis), ja vehnäjauhoja ja vettä, hän paistaisi meille lettuja. Hyvä Mummo! (raivokkaita suosionosoituksia) Hyvä Mummot! (aivan käsittämättömän raivokkaita, jatkuvia suosionosoituksia) Eikä hän ehtisi, paistelunsa takia, olemaan oman feministisolunsa aktiivikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aika, jolloin tyttäreni itki ja kielsi kaatamasta yhtään puuta mökin pihapiiristä. Hän sanoi, että jokaisen kaadetun puun mukana tuhotuu x kappaletta eliölajeja - en muista määrää, joka oli kuitenkin valtava. Hänen isoäitinsä, minun äitini lupasi hänelle, että yhtään puuta ei kaadeta.

      Nyt isoäitiä ei enää ole, ja puita on pakko kaataa, niin varjoisaksi piha on käynyt. Taidan minäkin halata puut ennen kaatoa, jokaisen kasvua olen seurannut, jokainen on tärkeä puu.

      Poista
    2. Puuthan puhuvat. Kun olin pieni, kutsuin itseäni "Puuksi". No, se on toinen juttu. Nykyään katselen saunan ikkunasta isoa, vanhaa kuusta, ja näen sen oksistossa naamoja, hallavapartaisia tonttuja varmaan, niin eläviä, että joskus ihan hätkähdän. Kerran kysyin vaimoltanikin, että näetkö sinä tuossa tuon naaman, niin hän kysäisi, että ai naapurinko naaman, missä?

      Poista
    3. Minun naamani se oli. Älkää syyttäkö muita. Minullakin on alibi: tutkin siihen aikaan lintuja. Kiurukarviaiset nimittäin pesivät usein höyryäviin saunoihin. Halusin varmistautua - ja senhän te näitte minusta, ja minä teistä heti - että täällä kiurukarviaisia ei ole. (Korkeintain te kahdestaan vaan.)

      Poista
    4. Pakko lisätä tähän (en tiedä miksi): vaimollasi on hyvin terhakkaat rinnat. Etenkin molemmat.

      Ps. Tavataanko Tapsa joskus (vaimoinemme tai ilman) Helsingin rautatieaseman kahvilassa? Käyn Stadissa silloin tällöin. (Nyt 1.-2.8 yövyn Pasilan S-murjussa.) Olisi kiva haukkaista/tempaista Sun kanssas 1 viiva 2 konjakkia. (+ kyytipojat päälle)

      Poista
    5. Elokuun ensimmäinen sopii. Sovitaan paikka ja kellonaika myöhemmin.

      Poista
  13. Luin muuten Varaston viimein ja kävin kertomassa sen Einesbaarissa. Lisäksi kävin tänään oikeassa varastossa ja näin oikeita varastomiehiä ja -naisia. Eivät kiroilleet minulle, hymyilivät ujosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varastot ovat tuttuja paikkoja. Åhlensin varastolla Tukholmassa oli paljon maahanmuuttajia. Paras ystäväni oli Jugoslavka-niminen tumma kaunis nainen, ja toinen hyvä ystävä oli ruotsalainen vaalea nainen, joka ojensi minua kieliasioissa. Jugoslavkan kanssa kävimme tupakkitauoilla. Suomessa ei ollut niin kivaa, jostain syystä, pullovarastolla. Porukka teki kukin omiaan. Kukaan ei ole kiroillut missään varastolla, jossa olen ollut.

      Poista
    2. Olin Skenessa töissä. Rättitehtaalla. Närä bai Borås. Kaikkein kieroimpia ihmisiä siellä oli jugoslaavit, niitä oli myös vierastyöläisistä eniten. Työnjohtajana oli Eestistä paennut virolainen, se oli kierompi kuin korkkiruuvi. Minä olin 16 -v. enkä osannut välittää mistään mitään. Minusta tehtiin silloinkin - se ärsytti minua - varamies, kun opin kaikki asiat äkkiä. No, oli siinä se hyvä puoli että varamieshän on parhaiten palkattu. Raha tosin oli sivuseikka, sitä oli riittävästi, en ole koskaan kerännyt rahaa. Tärkeintä oli että minua ei kukaan komennellut - semmoista en siedä. Olen, tai siis olin - moraaliltani älyttömän ahkera. Mutta minua ei saanut käskyttää!
      Aamulla, kun istuttiin tupakkakopissa, jugoslavit ja minä, ajateltiin (kai) omia asioitamme, kaikki. Kopin ikkuna oli itään päin: aurinko nousi sieltä. Minä ajattelin että siellä on Suomi... en mitenkään surua tai nostalgiaa tihkuvasti, muuten vaan. Ja poltin Pall Mallia. Jugoslavit polttivat Princea; vähintäin kerran ne jämäsivät sen (pihimmat kahdesti); tupakka Ruotsissa oli kamalan kallista. Siksi minä poltin jenkkitupakkaa, ja aina loppuun asti; voi vittu kun pilkkasi ja vittuili mulle siitä. Ja niitä oli paljon. Minä ajattelin että "siinäpähän vittuilette".

      Poista
  14. Voi Hyvät Ihmiset, rakkaat Tonttuparat! Aina kun leikkaatte esim. kynsiä itsestänne irti, teistä singahtelee monta sataa miljoonaa baklteeria muualle - lähinnä Huitsin Nevadaan. (Tämä on totta: tämän kapitalistisetkin tiedemiehet tunnustavat nykyisin.) Eli... kuka tässä on murhaaja, ja miksi, tai mitä kellekkään kuuluu?

    Ps. Itse kerran näin (kun pössötin hasshista) että lauma kirahveja popsii tammien ja vaahteroiden yläoksia Wahrenin puistossa. En saanut niitä menemään pois vaikka huusin niille parvekkeeltani että "hus, hus menkääs nyt pois". Haltiatontun näin kerran kun kävelin unissani (olin kova kävelemään unissani, kertoi äiti) pihan perällä olevaan saunaan: tonttu löi mua jakkaralla päähän. Heräsin siihen. Olin 6 v-vanha, oli yö, olin yksin saunassa ja päätäni särki; ajattelin että "mitä minä täällä teen..."? Sitä äitinikin, jälleen kerran, multa kysyi.

    VastaaPoista
  15. Tämän siitä saa kun akat joutuu hoitamaan miesten töitä.

    Jättipuut eivät ole ongelma vaan kyvyttömyys päättää asioista, varsinkin tunneasioista. Jos ei kollektiivista vastuuta paikan hoidosta ole saavutettavissa on jonkun otettava henkilökohtainen vastuu tai, aikuisten oikeasti pantava koko "paska" myyntiin.

    Lunastusmahdollisuutta unohtamatta. Muu länkytys tässä asiassa on semantiikkaa.

    VastaaPoista
  16. Anonyymilla on kärttyisä näkökulma asioihin? Mikäs siinä. Minäkin olen sitä mieltä että jos asioista ei päästä ratkaisuun - kollektiivisesta kyvyttömyydestä johtuen - niin "paskaksi vaan kaikki". Ihan kaikki. (Ensimmäiseksi kannattaa heitellä polttopulloja linja-autoihin jotka ajavat ko. kesämökin ohi. Sitten säälimättömiä konekiväärisuihkuja rantakaislikkoon. PULP PULP vaan. Sen lisäksi koko tontti ja sinne johtavat tiet, myös polut, kannattaa miinoittaa. Ja jokaiseen risteykseen pitää pistää Muurahaiskarhuja joilla on panssarinyrkkejä.)

    Ilmatorjuntaan en, I'sorry, osaa sanoa neuvoa.

    VastaaPoista
  17. Minä olen myös paskateorian kannalla. En jaksa kiistellä, saati tapella. On järkevämpääkin tekemistä.

    Olen oikeasti jokseenkin kyrsiintynyt siihen, että joku tekee jotakin velvollisuudentunnosta, mutta sydän ei ole mukana. Jos meilläkin mökki myytäisiin, ei kenenkään olisi pakko tehdä mitään eikä olisi pakko tulla tänne.


    Vaan huomaisiko vasta sitten mikä oikeasti on tärkeää, kun sitä ei enää ole?

    VastaaPoista
  18. En tiedä - mikä lie vamma sekin? - kun me (vielä elossa olevat veljekset) kohdataan, olemme kohteliaita toisillemme. Ei se teeskentelyä ole.

    Minulta kuoli ensin äiti, sitten isä. Heidän asunto-osakkeesta sain 1:6 osan (koska meitä silloin oli kuusi); mistä minun sen jälkeen olisi pitänyt ruveta riitelemään? (En osaa ymmärtää.) Perinnönjakoa tehtäeasä tämä kirjuri, sympaattinen tyttö, ihmetteli ääneen että "tämäpäs on kummallinen perinnönjako. tämmöistä en ennen ole nähnyt. kaikki tyrkyttävät toisilleen että ota sinä tuo, ei kun ota sinä, sinäpäs..."

    Vweljet on mulle rakkaita. (Niitä on enää alle puolet jäljellä. No, ei sev väliä.)

    VastaaPoista
  19. Noissa siskojutuissa kuvaan vissiin pinnanalaista elämää, sitä alempaa kerrosta. Pinnalta katsoen me olemme kohteliaita, ja aikanaan tavaranjaossa toimimme samoin kuin sinä dQ: ojensimme toisillemme, että sinä tarvitset tuota enemmän, ota ota vaan. Jälkeenpäinkin lykkäsimme toisillemme joitain tauluja ja semmmoisia että sinulle se sopii paremmin. Pihanaapureillekin lykättiin tavaraa.

    On ihan mahdollista, että tämä kesäpaikka on kuitenkin se tärkein, remonttikuntoisenakin, meille kaikille jotka se sitoo yhteen. Tai sitten vaan ihmisluonnon pimeät puolet pääsevät joskus jossain vaan näkyviin, kun elellään symbioosissa pakkollinen aika. Se kellä on hurjasti rahaa ja tavaraa, pihtaakin sitä ja kerää lisää, ja se jolla ei kovin paljon ole, ei voi tehdä mitään, vaikka halua olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bingo! dQ on oikein. don tarkoittaa herraa ja kirjoitetaan pienellä (ellei se avaa lausetta. ei se avaa. se avaa vain naisten pikkupöksyjen ja liivien hakasia). Quijote on sukunimi.

      Poista
    2. Olen pannut merkille että olet kamalan huolellinen suomenkielen suhteen. Oletko mahdollisesti joskus toiminut jollain sitä sivuavalla alalla?

      Poista
    3. Don Q., en ole huolellinen suomen kielen suhteen. Kirjoitan harkitsematta ja nopeasti, niin kuin teksti aivoistani tulee, en harkitse muotoja tai sanoja suuremmin. Tekstini on valmista samalla kuin ajatus.

      Olen pyytänyt anteeksi sitä, että kieleni on niin kirjakielistä. Pyydän taas. Minun on jokseenkin mahdotonta kirjoittaa puhekiletä, kun puhun eli kirjoitan itsenäni eli Iineksenä.

      Ystävien kanssakin eksyn joskus liian kirjakieliseen puheeseen ja nolostun.

      Poista
    4. PS Minulla on siis suomen kielen ja kirjallisuuden tutkinto ja olen opettanut noita aineita koko työelämäni ajan. Etkö tätä muka tiennyt?

      Poista
    5. Totta kai Tiesin!
      (Kuhan pelleilin.)

      Ps. Tiedän Sinusta riittävästi. Eli paljon. Sen takia Sinusta tykkäänkin.
      (Enkä pelleile.)

      Poista
  20. Onhan se aika surkuhupaisaa, joskus jopa tragikoomista, lukea joka kesäistä länkytystä pakollisten, etten sanoisi välttämättömien, asioiden hoitamisessa mitkä mökinomistajien ja asujien kontolle lankeaa. Jokainen haluaisi ottaa ns. lomaa omasta elämästään ja keskittyä vain omaehtoiseen nautiskeluun.

    Yksi haluaisi kekkaloida viinilaseineen kaiket päivät, yksi touhuta lemmikkeineen vailla huolen häivää – ja yksi, liidellä kameroineen perhosen lailla kannonnokasta nettiseikkailuun. Toisen omaehtoisuus on pahasta, oma ei tietenkään.

    Tunneperäinen ripustautuminen vanhoihin esineisiin, tapoihin ja ympäristöön sotkee pahasti järkiperäisen ajattelun ja toiminnan, kaikki pitäisi muuttua paremmaksi ja helpommaksi, mutta mikään ei saisi muuttua.

    Välillä mökkitontti on niin suuri puustoineen että mitkään metsänhoidolliset resurssit eivät siihen riitä. Rantaruovikko hyökkää ameeban tavoin kohti asumusta. Rinteet ja tiet ovat liian jyrkkiä vuorikauriinkin selvitä. Mökkitie sellaista töyssykköä että maastoauto on lähes välttämättömyys.

    Naapurit ymmärtämättömyyttään sekaantuvat asioihin ja tunkevat liiaksi "iholle". Paikkakunnan palvelut ovat perseestä, ehkä jopa sen etupuolelta , koska niitä ei saa tai ehkä niitä ei olemassakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä lakkaat, Anonyymi, lukemasta Iineksen kesäpäiväkirjaa, kun siitä noin ärsyynnyt. Kyllä muutkin osaavat elämäänsä elää kuin sinä, joka et edes nimeäsi osaa kirjoittaa.

      Poista
    2. Kiitti asiallisesta huomiosta, Hilma.

      Poista
    3. Olepa hyvä. Minä olen hyvin asiallinen ihminen.

      Poista
    4. Huomaatkos Hilma, että täällä on lauma vallattomia kollikissoja? Nyt ne intoutuivat laulamaan porukalla sinulle Hilma-serenadeja.

      Itse muistan Hilma-lauluista Savonmuan Hiliman, joka on rattoisa ralli. Minä voisin laulaa sen, jos minulla olisi Esa Pakarisen ääni.

      Poista
  21. Palvelut ovatkin perseestä, mutta kyläkauppa on kiva, sitä suosimme parhaamme mukaan. Aina ei voi suosia, koska tuotevalikoima ei sisällä esimerkiksi rasvatonta Gefilus-piimää, joka on välttämättömyys. Lisäksi kauppias myy myös vanhentunutta tavaraa, ei poista niitä pikku hyllyistään. Uhmaamme kuitenkin isoja marketteja ja kannamme rahaa puotiin kaksin käsin.

    VastaaPoista
  22. Iines,

    minusta koskettavinta (ja ihaninta) on, kun kerrot elämästäsi.
    Kaikilla meillä on yksi, ei enempää.
    (Luen Sinua avoimella sydämellä.)

    tuus

    VastaaPoista
  23. Hilimalle:

    Rantamalla Likolahden
    Hilma Holokin kanssa kahden
    yheteisestä rakkauvesta
    aina haaveiltiin.

    Käessä pitelin, Hilman kättä
    aettaan mentiin siitta viivyttelemättä.
    tekohampaat samaan lasiin,
    yöksi laitettiin.

    Kunnes Hiliman vei multa Onni,
    Laukkanen, kylän ravattisonni.

    Hajanaisten kenkies lotinaa,
    navetalta kuule, nyt en.

    Poissa lasista on Hilman hampaat
    myöty kanat, siat lampaat

    Konelypsyyn kantturat täytyi
    minun totuttaa

    Navettaan minä mänen nytkin
    rikki lypsykoneen kytkin

    Miksen Hilimaa koskaan sua
    takaisin minä saa

    Miksi Hiliman vei multa Onni,
    Laukkanen kylän ravattisonni.

    Hajanaisten kenkies lotinaa,
    navetalta kuule, nyt en.

    Kynsilakkaa oot sä lyönyt näppiin,
    aettas oven laetat säppiin

    Vällyn väliin painut kanssa,
    Onni Laukkasen

    Kumiteräs aetan rappuun nojaa
    tuskissain minä kaevan ojaa

    Laukkanen ja syksy saa,
    mutta minä en.

    Koska Hiliman vei multa Onni,
    Laukkanen kylän ravattisonni.

    Hajanaisten kenkies lotinaa,
    navetalta kuule, nyt en.

    Jätitkö mut Hilma ehkä juuri siksi,
    etten koskaan tullut vänkäriksi.

    Lietettä kun luukun läpi
    mätit lantalaan.

    Nyt mä kaikkea kadun vasta,
    Hilma oottelloo jo Onnin lasta.

    Kahen viikon piästä niihen,
    häitä tanssitaan.

    Kuokkavierooks meno minä päissään.
    kostan Hilimalle ja pierasen häissään.

    Hajanaisten kenkies lotinaa,
    navetalta kun kuule minä en.

    Ihan itekseni
    kuopan katolla näin
    sinua muistelen.

    VastaaPoista
  24. Hilma kaunihit kasvonsa fluurilla peit,
    kun rintaani vasten hän lepäämään heit´
    ja auringon säteet ne kuumenti niin
    et tarvittiin auringonvarjostein siin´.
    Oi sydämeni kukka mä laulan nyt sull´.
    Sä oletkos Hilma morsian mun?
    Kun lintu mä lennän sun luoksesi vaan,
    jos sydämestäni sua syleillä saan.




    Hilmaaaaa, jätä jo ne puuhommat!

    VastaaPoista
  25. Jaahas, Jaakkokin on tullut tänne kommentoimaan.
    Enää puuttuu Matti ja Teppo.

    VastaaPoista
  26. Sekaisin Hilmasta

    Jotkut menee sekaisin rock'n'roll-musiikista
    Jotkut menee sekaisin alkoholista
    Hei beibi, menen sekaisin sinusta
    
Sinä sekoitat minut
    Paremmin kuin mikään muu
    Tämä hullu maailma
    Hetkeksi unohtuu

    VastaaPoista
  27. Kuka onkaan ihmenainen, poutailma
    tää tarmokas, tehonainen, Hilma
    Hän se menee läpi harmaan kiven
    on tasainen ja vakaa kuin peilityven

    Kaatuu puut ja halkee pölli
    on kaikkein ilo, ei mörökölli
    rakentaa talot ja repii kannot
    teroittaa työkalut ja hoitaa aineopinnot

    Hän on Hilma eikä anonyymi
    hoitaa kukat ja pihat, istuu kostyymi
    Tuottaa tekstin räppää kuvat
    hallinnassa on netti ja ihmistavat

    VastaaPoista
  28. Jaakko Teppo on runoilija joka laulelee. Matti ja Teppo eivät ole hänelle sukua. Hekin laulevat, etenkin kahdestaan. Oikeastaan kaikki kolme ovat kovia laulemaan. Neljänneksi tähän voisi ottaa Erkki Liikasen... mutta epäs oteta. Hän opetti mua soittamaan runduja. Eikun rumpuja. Jostain syystä hänet sekoitetaan Erkki Liikaseen joka on pankinjohtaja. En käsitä miksi? Eihän tämä toinen Erkki osaa soittaa runduja. - Ps. Näin hänet viimeksi - siis jomman kumman Erkistä - Mikael salissa Mikkelissä. Oli puoliaika kun katseltiin "Minä - Don Quijotte" ballettia. Erkki (sovitaan nyt siis että Liikanen) oli pieni pyöreähkö ja virnuileva. Hänen vaimonsa oli myös pieni pyöreähkö mutta nätti eikä virnuillut. Lenita Airisto oli valkeaan pukeutunut kummitus, hän liihoitteli ohitsemme. Ilta oli muutenkin onnistunut.

    Ps. Matti-Esko Hytönen (kuulema) kirjoitti tästä samasta illasta Iltalehteen jutun. Kyllä minä hänetkin lämpiössä noteerasin: pieni ja ruma äijä. (Jolla on nukke vaimona.) Hän aina kehuu bodaamisellaan... siis tuo Hytösen vaimon aviomies; no, kai bodaamisessa on hyttyssarjatkin olemassa? (Muuten en nimittäin asioita käsitä.)

    VastaaPoista
  29. Ihmemies on tuo Don Quijote
    ollako vai ei, ja kenen hengentuote
    ikuista rakkautta neidoille hän vannoo
    tietää sen jo muutkin sekä lähitienoo

    Ratsaille hän pääsee Rocinanten sekä naisten
    eikä sen niin nokon nuukaa onko edes kasvotusten
    ryypyissä tai päissään, joltisenkin, ehkä vähän
    saiko sekin kylläkseen vai loppuiko se tähän

    Tuntee Sancho Pantsat ja melkein kaikki
    on tuttuja kirjat maat, ja niin – esileikki
    kasvoilla on virne ja feikki ritarinkin
    sopiiko se kaikille – no, arvatenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin runo on ihan kiva, mutta lukunautinnon rikkoo tyylirikko: Pantsa. Ei se mikään Pantsa ole. Runossa pitää olla nimi oikein!

      Poista
  30. Tapsa, Iines - tietysti Iines - ja Riku ja kaikki, anonyymeista nyt puhumattakaan; olen Helsingissä 1.-2.8. Tavattaisiinko keskiviikkona? Mulle sopii mikä paikka vaan.

    Irwistellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin jo, että juu, elokuun ensimmäinen sopii. Kuin suutarin sormi. Johonkin.

      Otetaanko rohkeasti terassi keskeltä kylää?

      Poista
  31. Minua saa loukata. Kestän iskut kovimmatkin. Esimerkiksi

    a) tonttupukuun pukeutunut kääpiö iski minua saunanjakkaralla päähän
    b) portsari iski minua heinäseipäällä mahaan
    c) laukon torilla mustalainen iski puukolla, mutta ohi
    d) salama iski mua kerran
    e) rio de janeirossa naiset iski mulle silmää
    f) nyrkkeilykehässä sain iskuja ne ei sattuneet harjoitellessa sai enemmän ne sattu

    Olen yksin, ja tykkään olla yksikseni. Jos nyt olisin kaksin. olisin jossain muualla, ajaisin tandempyörää, ja minulle tulisi hiki. Voihan Vinetto! Jos meitä olisi enemmän, kolme tai kokonainen sukua, olisin sukukokouksessa, ajattelisin että "mitä vittua minä täällä teen". Lähtisin kävelemään sieltä. Ja jalkani, tunnen heidät, väsyisivät jossain vaiheessa kannattelemaan minua ja sanoisivat "jäädään tähän kapakkaan, vai mitä Mikko?". Saman tekevää. En osaa kieltää tai myöntää. Minulle moni asia on yhdentekevä, kuten elämä. Se on meille annettu että emme kuolisi: mahdoton yhtälö. Musiikki on mukavampaa; ellei kävele Hakaniemen rantaan, kävelee sieltä pois.

    http://www.youtube.com/watch?v=4x7bCVeMghY


    Ps. Sancho Panza on ystäväni. Häntä älkää loukatko!

    VastaaPoista
  32. Oikeasti pidän toisen laisesta musiikista. Ei, älkää säikähtäkö, en tyrkytää esimerkkejä. Jos tämä Ultra Bran sävellys olisi shakkilaudalla, se olisi kiusallisen yksinkertainen. (Oikeastaan nolo.) Bach pelaa aina samaa peliä, joka kerta se on erilainen, sitä ei voi kuin hämmästellä. Eikä auta vaikka opettelisi nuotit ulkoa, se nyt vähiten auttaa, aina tulee toisia tulkintoja. (Jazz on triviaalimpaa. Eikä niin nökön nuukaa.) Urkujen jälkeen - uruissahan on kaikki äänet mitä ihminen kuulee, sello kiehtoo minua. Ja Shostakovitsh. (Ei, älkää pelätkö, ei esimerkkejä. Ettikää itte.)

    Ps. Sancho Panza on ystäväni. Ja minä (taisin muuten humaltua) olen hänen ystävänsä. Koska... enhän minä musiikista mitä ymmärrä. Voihan penis! (yritän välttää käyttämästä veellä alkavia rivoja sanoja)

    VastaaPoista
  33. Kiitos Don Quijote kutsusta, valitettavasti en pääse. Mielelläni tulisin, vaikka erilaiset sokkotreffit ovat minulle kauhistus. Ihmisistä kun on luonut mielessään jonkinlaisen kuvan kuin radioäänistä ikään.

    Aluksi tuollaisessa tapaamisessa oltaisiin hyvin jäykkiä, väkinäistä keskustelua ja änkytystä. Pälyileviä katseita, näkyykö pettymystä toisen katseesta: "tuollainenko se onkin?"

    Väkinäinen ehdotus: "mennäänkö kahville, tässä lähellä on yks hyvä paikka!" - Tapaamisen osallistujat tilaavat kaikki oluen, minä sen lisäksi yhden jägermesiterin, jonka kumoan jo baaritiskillä.

    Aluksi muodollista keskustelua nykynuorison kauheudesta ja kauhistelua poliitikkojen moraalittomuudesta.

    Loppuilta sujuukin sitten rattoisammin: "muistatko ennen kollaalla?"

    Aaamuyöstä laulaisimme Mikiksen kanssa kaulakkain eldankajärven jäätä ja mitä niitä nyt on. Minä vielä kertoisin: "Juutuuphisha on se yksh hyvhä kaphale, nimheä en nyt muistha,mutta ootas kun mä hyräilhen..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just siks, Riku! Oikeesti mää on hirveen ujo ihminen, paitsi en. Aikoinaan aina kuuntelin mitä muut puhuu, sen takia Tarjakin minuun tykästyi, hänen mielestään olin fiksu kun seurasin mitä muut ihmiset tekee. Nyt Tarja sanoo että "susta on tullut kauhee hölöttäjä"...
      - huokaus -
      Jos Tarja sanoo niin, se pitää paikkansa, Tarjalla on äärimmäisen näkevät silmät.

      Tapsa on kiva tavata, se on siis jo sovittu, mutta olisi kiva tavata myös Riku R. En tosin osaa laulaa. Mutta aivan varmasti olisin, koko volyymilläni mukana, kun sinä laulaisit "Lilli Marleenia". Ps. Ja jos Iines olisi paikan päällä niin kyllä tuulettaisin hänen pyrstöään. (Ai miksi? No muuten vaan!)

      Iines ottaa kamalan kivoja kuvia hyönteisistä. Hänellä on siihen sopivat välineet. Se ei merkitse paljoakaan. Ihmisellä pitää olla asenne että hän pystyy ottamaan semmoisia kuvia. Monet niistä on parempia kuin mitä Hyönteiskirjoissa on; tätä minä tarkoitan. Ne ovat... dokumentteja! (Anteeksi että kehun sinua, Iines Niiskunokka, kehuminen on epäillyttävää. Mutta kun ne kuvat on täsmällisiä, täpsel sanoisi virolainen. (Eli heikäläisittäin eestiläinen.)

      Vanhan Kellarin terassi 1.8. klo ...? (joka sovitaan)

      Poista
    2. Iines on kullannuppu.

      Poista
    3. Ihanaa, että joku puhuu kuvaamisestani. Se on varmaan elämäni suola tätä nykyä. Kiitos vaan!

      Kun kuvasin nokkosperhosta, Martta sanoi, että eikös sulla ole jo nokkosperhonen.

      Tässä ehkä on se kuvaamisen asenne, joka erottaa ihmisiä.

      Poista
    4. Vanhan Rauman Kellarin terassi on aika kiva paikka. Mustan kissan kellari se oli ennen omistajanvaihdosta. Se vaan, että muzakki soi siellä liian lujaa. Olen niin julma tämän asian kanssa, että jo kahdesti olen hiljennyttänyt terassin musiikkiannin. Kun se on lisäksi niin kamalaa musiikkia, hakkaavaa kovaa epämusikaalista rrrrokkia. Yäk sille.

      Poista
  34. Minä taas saatan olla Rauman torilla, siinä Raatihuoneen kellon alla 1. - 2.8. enkä suinkaan hikisessä Helsingissä, vaikka olisi huisin jännittävää saada tavata Don Q tai Riku tai kuka vaan tutuista nimimerkeistä, aina anonyymiä/-ejä myöten.. Lentäisiköhän juttu jollakin tapaa erilaisesti kuin kirjoitettu sana?

    Kyllä siinä varmaan niin kävisi, että meikäläistä eläjää ei edes huomattaisi, kun veljekset laulaisivat kaulakkain eldankoja ja kotkan ruusuja.

    VastaaPoista
  35. Silmät mottaisin mustaksi kaikilta jotka Iinestä vilkuilisivat. Tosin Tapsa puristaisi kaulasta ja Don Quijote potkaisisi polveen.

    VastaaPoista
  36. Vai vaihdetaanko paikkaa ja mennäänkin Rauman torille? Äkkiähän se kävisi, eilenkin olin Oulun meritorilla ja tänään taas Hakaniemen torilla.

    Mutta ehkä me Sikim (nurinpäin) tempaistaan ne konjakit täällä jossakin. Puhutaan ensin Iineksestä, sitten Torronsuosta ja sitten lausutaan runoja. Loppuilta istutaan vaan.

    VastaaPoista
  37. Minullakin odottaa verkkosukkaan puettu konjamiinipullo täällä mökin kaapissa avaamista. Kenties ajattelen teitä kaikkia ihania virtuaalimenninkäisiä ja murran sinetin teidän kunniaksenne. Hömsy jokaiselle!

    VastaaPoista
  38. Voisitko Iines kuitenkin lähettää edes yhden tai useamman sellaisen vähälle käytölle jääneen konjakkipullon postiosoitteeseeni, jonka lähetän tarvittaessa sähköpostitse.

    VastaaPoista
  39. Hmm, salaperäistä touhua epämääräiseen postiosoitteeseen. Parasta olisi reilu kaupanteko, jossa ostava asiakas nähdään, ja varsinkin hänen maksuvälineensä. Voin harkita verkkosukkapullojen eteenpäinmyyntiä, jos ostaja siis noutaa putelit tai ilmoittaa hyvämaineisen postiosoitteen luotetavalta alueelta. Korsoon en lähetä mitään.

    VastaaPoista
  40. No saisko edes ne verkkosukat tilata siitä pullon ympäriltä?

    VastaaPoista
  41. No jaa, sanon tähän ennen kuin anonyymi ehtii veistellä jotakin jonkin muun jutun lähettämisestä, että toki saa. Voin kerätä verkkosukat - varaudu tulvaan.

    Mielenkiintoista on miettiä, mihin kaikkeen verkkosukkaa voisi käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Topi Sorsakosken (eli Pekka Tammilehdon) elämänkerran. Aika venkula oli ukko eläessään. Myöhemmin - kun hänen aivan käsittämättömäksi palvonnaksi yltynyt suosionsa hiipui - hän totesi siitä: "Enää ei lennä yhtä paljon naisten alushousuja lavalle. Mutta..." (hän halusi aina nähdä asioiden positiivisen puolen) "... nykyisin ne on sentään isompia."

      Poista
  42. Näin meidän kesken kerron, että haluaisin sellaiset, jossa olisi pyllyn kohdalla leikkaus. Meinaan, että paljaana näkys!

    - nimim. 110% luottamus

    VastaaPoista
  43. Asiaan palateksani ja siinä pysyäkseni: Älä myy, sellaisessa lähtee rakkaiden yhteisöllisuus!

    Siskosi voisit hyvin tekstillisesti käsitellä nahkahousut jalassa ja koppalakki päässä, luulen että hyvin ymmärtäisi sanoman. Vielä paremmin sen ymmärtäisi miehensä, joka saksalaisena imisi peukkua peitonkulman alla.

    Rovaniemi: "Über Alles!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt Richard, siskon miehen jo edesmennyt isä kun oli muinoin sodan aikana siellä Suomen Rovaniemellä. Palasi Saksaan ilman toista kättään, käsipuolena. Kauheita ovat nuo sota-asiat. Itse en tiedä, onko sodassa yhtään viatonta osapuolta.

      Tai, no on tietenkin.

      Poista
  44. Unehtui: Melkein kuin Rovaniemi Fritzien jälkeen.! -"Minulle pieni tuoppi, lapsille propagandaa"

    "Haistakaa ny paska mitään propagandaa, ku viimeistä viimeisintä tierettä!"

    VastaaPoista
  45. Täähän on raju juttu!? On, kuin tukistaisi itseään tukasta. Riku löytää aina hyviä kipaleita. California... Steinbeck. Hedelmät ovat vihaisia. Kaikkein kummallisimpia ovat...
    tämä on kyllä julmin laulu, mitä minä tiedän.
    "http://www.youtube.com/watch?v=UW8UlY8eXCk">

    VastaaPoista
  46. Eli siis tämä

    http://www.youtube.com/watch?v=h4ZyuULy9zs

    VastaaPoista
  47. Minä leikin sanoilla. Tai ei se niin ole. Sanat leikkivät minun kanssa. Niin se on.

    VastaaPoista
  48. Ohoh, olen yhtä'äkkiä d? (Kirjaimetkin näemmä leikkivät minun kanssa... Kummallista touhuilua.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuudelta, esimerkiksi. Tuntomerkkinä tuoppi kädessä, silmissä suruinen katse.

      Poista
  49. Vaan minäpäs menen tänään huutokauppaan! Kuolinpesistä voi tehdä hienoja löytöjä. Joskus voi huutaa miljoonalaatikon ja katsoa vasta kotona, mitä se sisältää. No, yleensä romua, mutta joskus siellä voi olla kaunis kippo tai vanha kirja tai upea pöytäliina.

    VastaaPoista
  50. Onko liiterissä jo monta miljoonalaatikkoa?

    Minä tykkäsin ennen kiertää kirpputoreilla kirjoja katsomassa ja ostamassakin. - En käytä typerää sanontaa mieleni niin pahoitin", mutta sanon, että "sain sielulleni vahingon".

    Suomalainen ihminen on niin pihi ja rahan ahne, että hyvin kehtaa laittaa kovan hinnan vaikka mille paskalle, joka kansiin on sidottu.- Toistelevat siten viattomina: "tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa!"

    Joku Waltarin ohut viihderomaani kirjakerhopainoksena maksoi vanhassa rahassa useita kymppejä. Silloin päätin, että nyt loppui. Enkä ikinä mene. Helsingin divareissa sitä vastoin kauppa on järjellistä, kotikylässä taas ei. En edes niistä täällä niiden suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli siellä miljoonalaatikkoja. Joku juuri nauroikin, että eniten roskalavan romuissa oli meikäläisen miljoonalöytöjä. Ja vanhoja pölyisiä kirjojakin lensi roskiin, mm. yksi sellainén, jonka ostin talvella divarista, kun en muistanut, että minulla on se täällä.

      Tietokirjat ovat myös netin myötä käyneet harmillisen virattomiksi, ja useampi opus lensi nyt meillä roskiin. Ennen isot sarjat koristivat sitä joka kodin olohuoneen standardikirjahyllysettiä.

      Poista
  51. Just kun pääsin sanomasta, huomasin että olen rikastunut. Kirpparilta olen joskus jostain syystä ostanut markalla tai viidelläkymmenellä pennillä hyväkuntoisen Arne Kosken "Rintaman takana". Paperikantinen nelkytsivuinen vihko, sisältö aivan sontaa, tehty suojeluskuntien Hakkapeliitta-kustantamolle v. -33.

    Kyseessä on kuitenkin näköjään itse Outsiderin salanimi, nettiä selaamalla huomasin, että siitä voisi nykyrahassa hyvin joku maksaa pari kymppiä. - Vuoden -92 painosta myyvät näköjään yli kolmellakympillä.

    VastaaPoista
  52. Jos ja kun, blogipersoonat terassilla tapaa

    seikka se ja piirre tuo, kuka onkaan epävakaa

    tai vastaavatko mielikuvat totta ollenkaan

    onko osa itseä tai sitä sisintä olletikaan

    Kuka onkaan seurallinen ja aina niin hauska

    toiset huomioiva ja leiskuva kuin ruska

    Kuka oikeasti humanisti sitten onkaan

    ehkä mielikuva, olemus kun ei ainakaan

    Ristiriitaista onko kehonkieli vaiko teksti

    kuten ehkä muusikolle intervallin pieni seksti

    Milloin kirjoittaakaan näkymätön käsi

    mielikuvat tottumukset, peittääkö edes "pläsi"

    kuka hakee arvostusta, tukee persoonaansa

    heittää veteen oljenkorren, joka onkin ansa

    Terassilla aatokset hipoo ehkä katon rajaa

    tai vastapuolen viisari tai jalka sitten vipajaa

    tuopponen tai viini kaikki kyllä kaunistaa

    "lippaansa" ehkä joku avaa, sen voi aavistaa.



    (Edelle livahti kömmähdys)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pst! Poistin sen "kömmähdyskommentin". Se oli käsittääkseni muuten samanlainen.

      Poista
  53. Mielikuvat, nuo somat valveunihoureet,
    kai harvoin toteutuvat tässä elämässä,
    ja kohtaamiset fyysilliset
    - ne eivät useimmiten johda
    lihan iloi pidemmälle.

    En nyt puhu Torronyöstä,
    en Rauman Raatihuoneen kellonlyönneist,
    vaan tasoll yleisellä ihmisluonnon,
    tuon mieltä ajavaisen liikkehistä
    pois totuudesta unten huttuvyöhön.

    Mi ihmiselle parhain on,
    ei ole aina totta,
    vaan valvetilan houre soma
    on onni jokaiselle oma.

    VastaaPoista
  54. Ketä lukee tätä jaskaa
    joka suoltaa täyttä paskaa

    tarjolla tää lukupiiri
    missä viihtyy pullahiiri

    bestsellereitä kaikki lukee
    mielikuvaa se kun pukee

    Torronsuokin probakandaa
    mitä se ottaa mitä antaa

    puuttuu sieltä mukavuudet
    verkkokenttä, A-oikeudet

    Pitkospuut on kova juttu
    usealle jo hyvänpäiväntuttu

    kunto vain ei anna perään
    käydä ehkä, päiväseltään

    mukavanpaa heittää läppää
    kotisohvalta ei sen etäänpää

    Itse sentään heitän lenkin
    aika usein, arvetenkin

    harrastankin vaikka mitä
    senkin voi muistiinmerkitä

    enkä yhtään elvistele
    täähän soi kuin etuhele!

    VastaaPoista
  55. Ole vaan huoletta, annan kyllä tilaa vakkariveijareille, ehkä pitkäksikin aikaa.

    VastaaPoista
  56. Minusta sinun runosi ei ollut leikkisä eikä hauska, vaan aika ilkeä. Siksi palautteeni. Luulen, että lukijat pitävät enemmän leikkisistä ja hauskoista runoiluista, joissa ei pyritä halventamaan muita. Esimerkiksi bestsellereistä täällä ei ole ollut kirjoituksia. Kirjojen suuri myynti lienee toisarvoista muidenkin mielestä.

    VastaaPoista