5.6.2013

Repun hoito-ohjeet



5.6. Ennen kuin ryhdyin bloggaamaan, kirjoittelin silloisille nettipalstoille aika hulvattomia ja osin hävyttömiäkin juttuja. Vuonna 2004 - 2005 keskustelupalstoja ei Suomessa ollut kuin muutamia, ja ne olivat varsin villejä anonyymipalstoja, joissa kontrolloimattomalla ilolla mäiskittiin muita anonyymeja ja kirjoiteltiin myös omituisia, jopa perverssejä juttuja, jotka nyt eivät läpäisisi yhdenkään palstan valvontaportteja. Muistan mm. Savon miehen, joka oli metrin mittainen  ja  kirjoitteli  kenenkään rajoittamatta mm. yhtymisestään hevosen kanssa.

Tämä anonyymipalstojen kato tai tiukentunut valvonta on tavallaan sääli, sillä eikö sananvapaus ole juuri sitä, että valvoja ei moralisoi kenenkään puolesta? Lain puitteissa tietenkin on toimittava, mutta muutoin mistään ei kai tarvitse vaieta, ellei tahdo. Suurin osa anonyymikirjotuksista oli silkkaa iloittelua ja leikittelyä, leikkimistä sanoilla ja asioilla, ja on kummallista, että mielikuvitukselle asetellaan rajoja sen suhteen, mitä pidetään puhtaana, mitä likaisena.

Hauskaa tuolla valtakunnallisella isolla anonyymipalstalla siis oli, vaikka mistään tasosta ei voi puhua. Kansankulttuuri kukki, mutta sehän ei taida olla kulttuuria ennen kuin sitä jalostetaan siistiksi ja pannaan vähän poliittista sanomaa mukaan. Luulen, että moni ei kehtaa tunnustaa kirjoitelleensa kyseisen kaltaisilla palstoilla.  No, minäpäs kehtaan myöntää senkin, että otin tavoitteekseni koettaa räjäyttää pajatso  Suomen suurimmalla ja epämääräisimmällä anonyymiapalstalla, enkä suinkaan sen kulttuuriosastolla, jota ei muuten tainnut ollakaan, ainakaan vakavassa mielessä. 

Onnistuin saamaan juttuni palstan etusivulööppeihin luetuimpien joukkoon, lukijoita oli kymmeniätuhansia, ja löin lisää löylyä. Tein tarkoituksella myyviä juttuja.  Myönnän että provosoin mm. eri-ikäisten palstoilla, mummo-osastoillakin herättelin ihmisiä ajattelemaan vähän räväkämmin tai syvällisemmin. Myönnän senkin, että olin väliin Anton de Luxe,  väliin Darla, väliin Rosmariina,  väliin Vita_Nova, väliin joku muu. 

Rosmariinana lähdin palstalta ja  vasta nyt, usean vuoden jälkeen löysin palstalta vanhan ketjun, jossa  meikäläisen hahmolle pidettiin puhetta ja pyydettiin palaamaan punaista mattoa pitkin. Kaikki tietenkään eivät yhtyneet toiveeseen, minkä ymmärrän hyvin. Minusta ei taidettu tietää, vedätänkö vai olenko tosissani. Jos anonyymius on vedättämistä, niin sitten vedätin, muuten en. Jokainen hahmoni on ollut tosi ja vilpittömästi  sanojensa takana. Ainoa virtualivalheeni oli Kaaleppi Kenkkusena, jossa viettelin erään suuren  saaristotilan omistajatarnaisen chattikopissa - kokeilu varmisti käsitystäni siitä, miten tyrkkyjä naiset voivat olla ja miten valmiita epämääräisille virtuaalihahmoille. 

Selailin äsken palstakommenttejani. Niissä oli hirveästi voimaa ja sähäkkyyttä,  ihan hyvää asiaa, napakkuutta  ja näpsäytyksiä, mutta ei kertaakaan ilkeyttä. Niistä näkyy haltioituminen. Olin löytänyt virtuaalin ja sanomisen riemun, puhekanavan! Minä, kohtalaisen hiljainen ja ujo ihminen! Puhesairauteni oli myös juuri alkanut, ja se siivitti minua sanomaan asioita kirjoittamalla. Olemaan myös hieman rietas. Huomasin myös, että niinsanottuja parempiakin palstoja on, mutta niille en uskaltautunut, ihmiset olivat niissä niin tietäviä, oppineita ja ylimaallisen älykkäitä. Viihdyin paremmin virtuaalikansan parissa kuin kovin kultturellissa nettiseurassa.

Kun tulin blogimaailmaan, kävin vielä kuumilla kierroksilla virtuaaliriemussa. Nyt olen tyyntynyt, enkä ole aikoihin pyrkinyt provosoimaan, en olemaan näpsäkkä, vaan pikemmin madaltamaan profiiliani.

Olen tässä samalla pakkailemassa tavaroita reppuihin maallemuuttoa varten. Hyvä nahkareppu on tärkeä! Seuraava repun hoito-ohje on Rosmariinan vuonna 2005 kirjoittama:

REPUN HOITO-OHJEET 

Motto: Hoida reppuasi hyvin, niin se kestää vuosikymmenestä toiseen rispaantumatta ja repsottamatta. 

1. Älä koskaan sullo reppuasi liian täyteen. 

2. Muista, että repullasi on reunat, jotka kyllä joustavat, mutta eivät äärettömyyksiin.
3. Anna reppusi levätä välillä muutama päivä. 
4. Rasvaa reppuasi ahkerasti. 
5. Öljytilkka silloin tällöin tekee hyvää. 
6. Puhdista reppu aina huolellisesti käytön jälkeen. 
7. Pyyhi reppusi silkkivuori kostutetuin sormin. Rypyt oikenevat ja pölyt pyyhkiytyvät. 
8. Muista lukita reppusi huolellisesti, ettei aarteesi karkaa. 
9. Kanna reppuasi ylpeänä!


PS Seuraavaksi aloitan suvipäiväkirjan! Siirryn tällä viikolla mökille.

66 kommenttia:

  1. Lehdet eivät hurskastellen paheksu anonyymikirjoittelua minkään ylilyöntien vuoksi, vaan koska ovat henkilökuntansa kengittäneet, eikä ihmistä moderointiin ole. Kokonaan moderoimattomana ei mikään palsta voi olla, aina suorastaan sairaita kirjoituksia on joukossa. Hyvin pieni määrä tosin.

    Minun ei rehellisesti tarvitse myöntää mitään. Ilman nettiä en olisi ikinä kirjoittanut ikinä mitään fiktiota. Lehtien kommentointeihin hyvin vähän olen lähettänyt mitään. Ennen muutama vuosi sitten aloittamaani bloggausta en paljoa ollut kirjoittanut. Suomi24:lla tosin kävin vähän sanoja norjistamassa ehkä kuukauden tai kahden aikana.

    Oikeastaan ihmettelen paljon omaa taipumustani hölöttämiseen, olen aina ollut pikemmin kuuntelu- ja pohdintalinjalla. Ehkä eniten minua harmittaa nykykirjoittelun mustavalkoinen maailma, en tosin itsekään ole siitä täydellisen vapaa.


    Hyviä ideoita minulle joskus on tullut, laiskuuttani olen jättänyt toteuttamatta. Vaikkapa kaksi omaa kirjoittamaani blogia, joissa riitelisin keskenäni. Laittaisin pökköä pesään blogien välisessä riitelyssä, lopulta oikeuteen haastamisuhkauksia. Riitelyllä saisi varmasti myriadin lukijoita.

    Kysymys- ja vastausblogi olisi mukava, alkuun kirjoittaisin molemmat itse; siitä se kasvaisi. Ja aivan huippu olisi selvänäkijäblogi: "Iso tumma mies vei, ei tule takaisin!"

    Mitäpä tuohon reppujuttuun sanoisin. Lainaatko Rosie reppuasi, olisi yksi iso tavara kuljetettavana, eikä näin helteillä jaksa kuljettaa sitä kädessä kaikkien ihmisten ihmeteltävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa tuossa mustavalkois-asiassa. Kun on tällainen luonnostaan toisaalta&toisaalta-tyyppi, on vaikea joskus osallistua keskusteluun, ellei vähän oio ajatuksiaan ja keskitä niitä jollekin puolelle. Muuten tuntuu ettei ole oikein mitään mieltä.

      Poista
    2. Pakkauskiireissä luin nyt vasta kunnolla Rikun kommentin loppuun. Otetaas uudelleen, vaikka juttu näin vesittyykin. mutta siis jos on iso tavara kuljetettavana, niin ei sitä kädessä kylillä passaakaan kuljettaa. Voin kyllä lainata reppua näin selvään tarpeeseen. Kunhan siellä ei sentään ruveta repun saumoja ratkomaan.

      Poista
  2. Moderointi on kontrollointia, valvontaa, se ei muutu muuksi, vaikka puhutaan englanninkielisperäisillä termeillä. Totta on, että sitä tarvitaan, koska ihminen on myös ilkeä ja paha. Tämä on totuus, jonka yli ei voi kävellä kukaan, ei hurskainkaan uskovainen tai vapaamielisinkään filosofi.

    Muutenhan kontrollointia eli kyttäystä ei tarvittaisi. On kuitenkin paljon ihmisiä, valtaosa, joilla on sisäänrakennettu moraalikoodisto, joka estää heitä tekemästä toisille virtuaalipahaa, eli olemaan sairaan ilkeitä.

    Minusta sinusta aistii, että olet kuuntelija - hölöttämisestäsi en tiedä mitään, en ole kokenut sinua sellaiseksi. Sinulla on aina jokin asia kirjoituksessasi tai kommentissasi.

    Myriadia lukijoita ei saa helposti, niin kuin täälläkin usein tunnutaan luultavan. Kuka tahansa ei saa provosoimallakaan huomiota, eikä halpuus yksin myy. Mielestäni pitää olla muutakin, sillä ihmiset eivät ole pääsääntöisesti tyhmiä, vaan ihan tarpeeksi älykkäitä, jopa älykkäämpiä kuin me itse.

    Jaa että lainaanko reppuani. Sääntö nro 10 = Älä lainaa reppuasi.

    VastaaPoista
  3. En ikuna tunnusta mitä kaikkea olen sepustanut anonyyminä/nimimerkin suojissa. (Ja sanon noin vaan siksi, että siten voisi luulla minulla olevan hirvittävän kiinnostava ano-virtuaali-elämä)

    Englannissa ovat saaneet kiinni miehen (luin tästä joku aika sitten), joka kirjoitti erään kuolleen teinitytön sivustolle rivoja ja rienaavia kirjoituksia. Mies ei tuntenut tyttöä, hänelle omaisia syvästi loukkaavat kirjoitukset olivat "hupia". Joten ihmisten mielissä kyllä kytee mitään kunnioittavia hirviöitä, jotka vain odottavat ulospääsyä. Siksi jonkinlainen sosiaalinen kontrolli on tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin melko vakuuttunut siitä, että yhdellä jos toisella täälläkin olisi mielenkiintoista tunnustettavaa.

      Joskus blogini alkuaikoina mietin, että joku niistä Suomen suurimman keskustelupalstan vakiokirjoittajista taatusti päätyi bloggailemaan tai kommentoimaan blogeissa, ehkä minunkin. Niin mainioita kirjoittajia siellä kansan joukoissa oli.

      Poista
  4. mitään kunnioittamattomia...noinko sen pitäisi olla? Pahuksen kieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin vissiin. Itsekin korjailin tätä uutta tekstiäni moneen otteeseen, siis ihan kielivirheistä. Huomaan, että kieleni tai muistini tai tarkkaavaisuuuteni voi olla vähän rapistunut. Joudun joskus miettimään, että hetkinen, miten se menikään.

      Poista
  5. Minä aloitin virtuaalielämäni ihan vaan runo-, tiede- ja uskoblogeissa. Mihinkään riettausblogiin en ole ikinä edes eksynyt, harmi.

    Mustavalkoisuus kommenteissa on ehkä kehityksen tulos. Sanomaasi ei kuuntele kukaan, ellet samalla potkaise kuulijoita nilkkaan.

    Tietenkin on sitten niitä, joiden suurin hupi ennen nettimaailmaa oli naapurin postilootaan kuseminen. Nyt he harrastavat sitä täällä. Ymmärtäkäämme heitäkin.

    Miksi muuten, Iines, kuvitit tämän tarinasi Sammatin suurella pojalla? Tuskin sentään pelkän tuohikontin takia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riettausblogeja ei tainnut alkuun edes olla, uskaliaimmat kertoivat avioeroistaan ja salaisista rakkauksistaan sekä ankeista kotioloistaan tai päihdejutuistaan. Varsinaiset kommenttikarkeloijat olivat keskustelupalstoilla, blogeissa ei niinkään. Siirtymä blogeihin oli aika hidas. Nythän virta on taas keskustelupalstoille päin suurten ja näkyvien reaaliaikaisten foorumien vuoksi. Suurille foorumeille vaan yksilö helposti hukkuu massan sekaan, keskustelut ovat hieman kakofonisia.

      Siis kun otsikko liittyi reppuun, niin panin kuvaan vanhan repun eli tuohikontin. Lisäksi repunkantaja on tyyppi, jolla on monet tarinat repussaan. Tykkäsin lisäksi ristiriidasta repun ja ihanteellisen tuohikontin välillä. Ja kolmanneksi, kuva on viehättävä vanha piirros.

      Poista
    2. "Nyt reppu jupiset riimisi rupiset tai katkon sinulta nyörit...lauloi Eput aikoinaan.Ja "korvaani karmeat juttusi supiset"..on tullut myös todeksi täällä anonyymien paratiisissa nettimaassa.Jossa lukijoiden korvat joskus joutuvat koetukselle.
      Siltikin..minusta on hyvä,että ihmisillä on edes jossain mahdollisuus purkaa itseään,jos ei muita vaihtoehtoja ole.
      Kuitenkin hyvän käyttäytymisen säännöt olisi hyvä pitää mielessä.

      Poista
    3. Pilkkakin on mielenkiintoinen ilmiö. Toiset sanovat, että sitä tarvitaan, jotta valtaapitävillä on jokin roti.

      En tiedä, pilkka osuu aina roolin takana olevaan ihmiseen, ei poliitikkoon tai virtuaalihahmoon. Roolithan ovat ihmisen joitain puolia, ei erillisiä kaapuja, jotka puetaan ylle. En siis tykkää pilkasta enkä niistä selityksistä, että virtuaalihenkilöä ei voi loukata. Joka noin sanoo, ajattelee kylmästi ja pinnallisesti.

      Sen sijaan leikinlasku, satiiri, sarkasmi ja parodia ovat minusta hyviä kirjoittamisen työkaluja. Satiiri kohdistuu harvoin yhteen ihmiseen, se kohdistuu pikemmin ihmisten heikkouksiin ja asioihin, jotka ovat monelle yhteisiä.

      Poista
    4. Kun nyt näin, kirjoitetun jälkeen,tutkin uudelleen sanomaani,niin tunnen halua vähän tarkentaa sanojani.
      Siis...minullahan on tapana siteerata runoja ja laulunpätkiä ja muutakin jonkun muun,itseäni fiskumman lausumaa.
      Em:stä voisi,erheellisesti,saada sen käsityksen,että jotenkin pidän sun juttuja karmeina ja riimejä rupisina,mitä en totiseti tarkoita.
      Ajattelen reppua symboolisena ja kaikkea sitä,mitä se sisältää.
      Joten ehkäpä osuvammin sanookin Tapsa Rautavaara laulussaan Reppu ja reissumies.
      "Se reppu saattaa sisällänsä pitää muiston armaan.Se kevyeksi repun saa ja valoisaksi harmaan"..
      "Mut suru jos on repussa tai ahdistus ja huoli,niin repun painoon lisäystä tulee toinen puoli.Se hiertää hartioissa.On matkan hauskuus poissa."
      ..."ja omantunnon lailla,on kieroutta vailla".
      Nettimaailmassa kaikki tämä on mahdollista.
      Ja olen samaa mieltä:Virtuaalihenkilöä voi loukata ja se on yhtä ilkeää,jos ei enemmänkin,kuin tosielämässä.

      Poista
    5. Syysmyrsky, en saanut sellaista kuvaa, että pitäisit juttujani karmeina, ei oikeastaan tullut mieleenikään. Enhän minä karmeita juttuja ikinä edes kirjoittaisi.

      Kyllä, virtuaalihenkilö kirjoittaa anonyyminakin jotakin sisimmästään, henkilökohtaisimmasta itsestään, ja on siksi hyvinkin haavoittuvainen. Moni ei reaalielämässä puhu yhtä syviä ajatuksiaan tai tuntojaan. Olen aina kummastellut sitä joidenkuiden suosimaa "totuutta", että virtuaalihenkilöä ei voi loukata.

      Poista
  6. Minä luin kuinka vihrut olivat ehdollisesti ruoan arvonlisäveron korotuksen kannalla.

    Minulla vähän sumeni ja meinasin kirjoittaa niistä sellaisen vihakirjoituksen. Sellaisen josssa olisin kehunut miten hyvä puolue vihrut on, kun se aikanaan päätti hylätä typerän luonnonsuojelun ja siirtyä siihen mikä on tärkeää: seksuaali, kirppikset ja värikkäät rätit.

    Eikä ne missään valita sitä ettei isupapan autonkuljettaja aina ehdi viemään Hakaniemen globaali kokoontumiseen, vaan nurkumatta menevät suoralla, kun se on suuri seikkailu.

    Onneksi kuitenkin maltoin mieleni ja rauhoittuneena tyydyn toteamaan, että Oras Tynkkynen on älykääpiö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suoralla" on kännyköintivirhe, pitää olla "sporalla"

      Poista
    2. Vihertävä Riku... kukas niin sinua sanoikaan?

      Minua suututti vallan vietävästi lehtiuutinen, jossa kerrottiin, että isäpuoli pahoinpiteli vuosia kahta pikkulasta.

      Herran pieksut, miten se on mahdollista? Onko lasten äitykkä niin lehmämäisen tyhmä, että sallii miehen kajota lapsiinsa!! Mitä miettii tuommoinen vastuuntunnoton nainen, joka roikkuu kiinni väkivaltaisessa kaiken arvostelun alapuolella olevassa miehessä??Miten joku voi katsella tuommoista miestä huushollisssaan? Miksi ei ottanut lapsiaan ja vienyt turvaan? Mistä h*tistä tuommoisia naisia sikiää?

      En siis ihmettele sitä enää, että joku lyö, se on niin nähty tässä maailmassa. Suuremman synnin tekee se, joka sallii lapsiaan pahoinpideltävän, koska hänellä olisi valta pelastaa lapset.

      Poista
    3. Tapaus on karmea, uutisointiin ne jostain syystä tulevat, kun suuri rakkaus kuolee ja täytyy oikeudessa tapella.

      Vihreä olen, nykyiset vihrut ovat isäntämiehen yskös Junttilan
      tuvan seinässä; sellaisia ikivihruja. Ääriliikkeet, ne toiset ja vihrut
      , eivät minua viehätä.

      Poista
    4. Ota tuosta nyt selvää, onko Rikhard lintu vai kala. Vihreä vai punainen vai ruotsinmielinen. Kaikkia se sopivasti suomii.

      Poista
  7. Hei, ystävät, nyt oli paljon miettimistä, ja sanottavaa myös.

    Olen varmaan Epänormaali, kun en halua kirjoittaa mitään kokeilumielessä. - Edelleen: lähettäkää minut Pätevälle Frenologille! Kyä se siittä! :)

    Mutta lounastunnilla kirjjutin että:

    Tämä aihe nyt liippaa harvinaisen läheltä. :)

    On kiehtovaa kuunnella sinun, Iines, ja muidenkin ystäviemme nettikokeiluja... - Itse tätä vähän edelleen vierastan.

    Muistan kuinka v. 2004 pelkäsin kirjoittaa leffapalstalle; silloinkin kirjoitin yksityisviestin po. palstan itseoikeutetulle epäviralliselle emännälle; lähetin käännöksen Johnny Deppin haastattelusta, jonka perään leikillään kuulutettiin (suomi oli outo kieli:käännöspyyntö vitsi). Olin lurkannut jo kauan, palsta oli kiva, ja käänsin haastattelun hetkessä. "Cassady" paitsi mielisuosioilla julkaisi käännökseni ja skannatut kuvat, myös hellän puoliväkisin veti minut keskusteluun mukaan.

    Jännitti ja ujostutti, ja pelottikin - huom! Nettipalstatrillerit & Yleinen Hämillisyys! :D! - Ja tämä kaikki oli siis sen kurjakkeen jälkeen. Kun siis ekasta iskusta oli selvitty. Oikeudenkäynnistä ei ollut edes ajatusta. Noruin kotona, ja luin kivoilta tuntuvia palstoja. En kyllä ajatellutkaan kirjoittaa.

    Netin kautta oli kuitenkin helppoa ulottaa ulospäin, ja yllätäen pääsinkin leffakeskustelun sisärinkiin mukaan.- Joka keskustelu tietty hetkessä rönsyili sinne sun tänne! Sain paljon kivoja kavereita samana päivänä. Teinit ovat mestareita ottamaan meitä aikuisia mukaan, kun haluavat.

    Enimmäkseen oltiin likkain kesken, ja pölistiin. "Voi kun se on ihq"-jutut kuuluvat murrosikään, jos kuuluvat (minulla ei koskaan); me aikuisemmat naiset vähän "monitoroitiin" nuoria tyttöjä, jos he innostuivat kovin graafisiksi fantasioissaan. - Yleensä siis puhuttiin leffoista, ja muusta, mutta välillä ne hormonit... ;)

    Kyseessä oli siis vallan toisenlainen blogi tai palsta kuin tämä: oli monitorit joille valittaa, ja ala-ikäisten ahdistelijat tai pökälekuvien lähettelijät saivat bannit per oitis. - Ja minä olin ainoa joka valitin: yllättävää kyllä jenkkiystävämme olivat paljon valmiimpia suvaitsemaan sopimattomuuksia. Tarkennan vielä: on normaalia, että murrosikäisellä teinillä(kin) on fantasioita. Niiden kirjoittaminen ääneen tässä julmassa maailmassa, ei ole järkevää eikä niitä siis tietenkään poistettu tai bannattu. Se häirikköviesti bannattiin, siis. Tyttöjen jutut jäivät palstalle. Ei niissä mitääm mitään pahaa ollut; terveessä seksuaalisuudessa. - Sananvapaus.

    Siitä siis me tädit puhuttiin; jenkeille se on tärkeää, ja usein täälläkin hapuilee rajojaan.

    Tytöille kirjoitti joku meistä tädesitä erikseen. Useimmiten sovitusti minä, ja aina yksityisesti. - Plus että puhuttiin sellonsoitosta, college-valinnasta, syömishäiriöistä, niistäkin, joita salailtiin vanhemmilta. Niissä yksityisviesteissä. - Varoitin samalla, että kaikki ihmiset eivät ole kivoja. Perustivatkin sitten ns. suljetun keskusteluryhmän, ne tytöt. Hyvä.

    Elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen yleensä ihmisten omituista suhtautumista nettiin. - Ymmärrän kasvottomuuden, mutta en sen hurmaa. Minä nyt olen mitä olen, enkä koe tarvetta roolileikkeihin (vaikka ovathan ne yksityisesti kivoja, mitä aihetta en nyt syvennä).

      Minusta tämä on kirjeenvaihtoa. - Semmoista harrastettiin ennen vanhaan. Eikä tietääkseni kirjallisesti käytyä keskustelua luokitettu mitenkään teennäiseksi; ennen vanhaan sekin oli hyvä tapa tutustua.

      Aina voi ihmisiä huijata, ja jos joku siitä iloa siitä iloa saa, niin siitä vain, jos se kerran "nettiin" kuuluu. - Itse en haluaisi semmoisen pelin kohteeksi johtua. Enkä ainakaan tehdä itse.

      Jenkkipalstan "emäntä" Cassady (Linda) kuoli rintasyöpään pari vuotta sitten.

      Olimme oikeita ystäviä.

      Läheteltiin Cassin kanssa joululahjoja, ja puhuttiin usein puhelimessa - hän soitti sovittuna aikana, juteltiin, ja tehtiin nettitreffit; hän kun oli paremmissa varoissa. Minä koetin huomioida häntä ja rakkaintaan - poikaansa - muuten. Kortein, kirjein ja pienin lahjoin. Tapaamista suunniteltiin. Minun piti matkustaa New Yorkiin; syöpä ehti ensin. Ette usko kuinka itkin.

      Ruokarahoista muuten nipistettiin eräskin Muumi-joulukalenteri pikkupojalle, joka oli äitinsä silmäterä. - Cassadyn Danny lähetti minulle, kiitokseksi, pienen nallen joululahjaksi. :)

      Poista
    2. Cass, kuten häntä kutsuin (hänkin kutsui minua Chariksi, joka siis on osaksi oikea nimeni; oltiin palstalla totuttu tähän) oli oikea ystävä, ei "nettipersoona". Hän oli niin aito kuin me kukaan nyt koskaan ollaan, toisillemme. Kaipaan suunnattomasti keskusteluitamme, vitsailujamme, ja mm.sitä kun yhdessä Johnin opastuksella opeteltiin sivustojen suunnittelua. - Cass oli mestari; hän ei vain panostanut, hänellä oli toinen juttu menossa.. Korjasin sivuston (jei minä !!!), ja laitoin etiäpäin. - Siis Ruokapalsta-sivusto Johnille, joka oli opettanut meille webdesignia. Etäopetuksena.

      Tuli Johnille hieno joululahja. Meksikolaisia ja suomalaisia herkkuja! Salma Hayekilla. Kermavaahdolla, kirsikka pään päällä, kuorrutettuna... ... Mmmm. - Ette muuten kukaan kavahtaisi! Ette kuvaa ettekä herkkuja! :)

      John on luku sinänsä: me oltiin Kolme Musketööriä! Satoja viestejä päivittäin, sekä asiallisia että vitsikkäitä. Ollaan verbaalisia. Käytiin monia keskusteluja yhtä aikaa. - Tai siis oltiin. En vieläkään muista että Cass on poissa.

      Ja John on Ihana. Hän oikeasti teki meille personalisoituja leffa-still-kuvia päivittäin; odottamaan aamukaffetta, tai muuten vain!! Sen mukaan mistä me tykätään! John tykkää naisista ja How cool is that! :)

      Kaipaan meidän kolmen nettiystävyyttä, paljon enemmän kuin osaan sanoa.

      Yhteyden nettiin liittyvään ja siten jotenkin alentavaan, teeskenneltyyn tai vähempiarvoiseen ystävyyteen tai kaveruuteen lyttään osaltani tässä.

      Tätä kautta tutustuttiin, tultiin kavereiksi, rakastuttiinkin - siis me likatkin, ilman seksuaalisuutta: rakastin Cassadya kovasti.

      Pitäkää pyttynne, jos kiistätte!

      - Muutenkin jätän teidät taas vähäksi ajaksi rauhaan. :)

      Iltapäiväaurinko odottaa!

      Haleja kaikille! :)

      Poista
    3. P.S. Johnin kanssa rakastuttiin sillein perinteisen heteronormatiivisestikin. Vaikka kuinka potkin tutkainta vastaan, enkä ois yhtään halunnut - pakko se on sanoa. Ja mikäs se on sanoessa.

      Kuormitti tosin erittäin paljon meidän kolmen ystävtyyttä, ja muutenkin se taitaa olla eri tarinansa, eikä kuulu tänne.

      Mutta juu.

      Mieheen voi rakastua kirjeenvaihdon perusteella.

      Vaikkei yhtään haluaisikaan, tai edes hakisi rakkautta, tai varsinkaan olisi jollain senssipalstalla, jotka tuntuvat entistä hurjemmilta tänään luetun perusteella!

      Nyt suihkuun ja rantsuun!

      Jatketaan taas! :)

      Nyt kohti kylmää suihkua ja iltapäiväuinteja.

      Poista
    4. Parasta minustakin nettiviestinnässä on vuorovaikutus. Minulle ainakaan ei riitä se, että työntäisin vain omia tuotoksiani eetteriin näytille. Yhtä hyvinhän voisi pitää vain päiväkirjaa.

      Ajattelen jopa niin pitkälle, että jos nettiin kirjoittaa, niin on velvollinen vastaamaan palautteeseen. Alkuun oli nimittäin blogeja, joissa kirjoittaja vain suolsi tekstejään, mutta ei koskaan ottanut osaa kommenttikeskusteluun. Se oli ikävää ylenkatsetta, tai siltä se tuntui.

      Suurten keskustelufoorumeitten huono puoli on minusta se, että siellä ei puhuta ristiin, vain työnnetään vain kasvottomina omia kommentteja, ei kommentoida muitten sanomisia, eikä aina luetakaan niitä. Parasta ovat juuri tuommoiset jutturingit, joita kuvaat, Char. Ne jotka syntyvät spontaanisti, ja niillä on jatkumoa.

      Poista
    5. Sen verran pitää paljastaa nettimenneisyyttä, että olin ennen blogistaniaa IRC-keskustelija. Se oli hienoa, koska eri kanavilta löytyi aina kiinnostavaa juttuseuraa. Nörttiporukkaa ja aika kierojakin tyyppejä, mutta aika helposti sitä oppi erottelemaan jyvät akanoista. Toisaalta IRC opetti suhtautumaan virtuaalitodellisuuteen tietyllä realistiuudella. Ottamaan ihmiset sellaisina kuin he olivat, rakentamatta omia kuvitelmia.

      Paitsi että ainahan sitä lisää puuttuvia palasia itsekunkin henkilöön. Aivan kuin romaanihenkilöihin tai julkisuuden henkilöihin. Vaikka kyllä virtuaalikommunikointi on todellista kommunikointia, ei kirjallisuutta. Pelkästään.
      (Minusta blogit ovat parhaassa tapauksessa kirjallisuutta, kommentteineen kaikkineen.

      Poista
    6. Aivan, Iines, ja niitä on. Siis suurta suolsivia juttuja. - Me kirjoittajat käännettiin ne kirjoitukset henkilökohtaisiksi! :)

      Tänään en ehtinyt rannalle asti - tuli ikävä Cassadya - vaikka hän hnyt olisi minua ensimmäisenä motkottakanut.

      Tuli vain niin ikävä häntä, ja poikaansa, että suoraan sanottuna jäin parvekkeelle juomaan muutaman kaljan, kun se remonttimelu viimein loppui!

      Mikä onkin paras keino muistaa läheisiä - huoh! :)

      Huoh! Tämä oli siis vitsi! On totta että join pari kaljaa, mutta en kyllä jaksanut pitemmällekään

      En vain jaksanut tänään kaiken tunnekuohun - kun siis Linda on rakas jne, - sitä pakkaa kassi-touhua (joka siis sisältää käsidesin, eväät, vaihtouikkarit, ja toisen pyhjeen. - Minulle rantailu on tiedettä. Mukana myös Tiedekirja, mahdollisen Erektioherran varalle.

      - Tiedättehän: tiukat valkoiset speedot, ja loppu käännyttämistä. :) Näitä herroja rannoilla riittää. Liian piukoissa uikkareissa, liian isolla erektiolla (siis kraamatullisesti, vähempikin riittäisi, Tai väljemmät uimapöksyt), joka on käytännössä tytön naamalla, niin hiljaisella rannalla, että se tuntuisi naisesta kivalta tai edes etäisesti mormaalilta. Pelottaa.

      Näitäkin oikeasti on. - Ne hilvakat opiskelijapojat ovat eri juttu. En osaa selittää, että miten. Ja lupaan kirjoittaa heti kun tiedn.

      Saa siis naisia minusta liehitellä, jopa jalkasuukoin, mutta tilanteen mukaan.

      Iines: minustakin pitäisi nettiin kirjoittamaan juttuun vastata - ihan kuin sanottuun sanaan.

      Sanotusta pitää vastata, mimettömänäkin.

      Sanomistaan saa ja pitää voida korjata, jos aihetta on. - Ihan kuin keskusteluissakin: pitää saada korjata, jos tuli sanotuksi jotenkin liian.

      Tällä sanomisella pidän oikeuden itsellsäni; en jaksa huolehtia teistä muista. - Minä ainakin saatan sanoa välillä vähän liikaa, ja toki korjaan puheitani.

      P.S. Kertomallani palstalla oli toistasataatuhatta lukijaa. - Aktiivia oli paritusinaa, korkeintaan. 50 korkeintaan, millään mittapuulla.

      Anoja ei juurikaan. - Voin kertoa, että siinä vaiheessa kun ystävänne Char astui peliin mukaan: asiattomuudet hävisivät.

      Osa mimimerkeistä inhosivat minua, nimimerkillä, kun John oli ihastunut - ei sitä kerrottu, mutta vaikka peittelyä koetettiin, ei ihan onnistuttu peillyssä..

      John oli paljon nuorempi: hänellä oli ns. suhde kesken yhdenkin edellisen kanssa. Toimin sovittelijana, ja sovittelu onnistui.

      Nyt on toinen pieni napero kehissä! - Emme voi puhua enää; ymmärrätte kai.

      Perhe ensin!! Ja tästä muuten sovittiin! Oltiin liian läheisiä että minkäänlainen jutustelu olisi onnistunut - kun siis mies oli ihastunut myös minuun. :)

      Mutta ei rakastunut tarpeeksi, kun toisen nai. Ja tämä sai minut taannoin suremaan.

      Mutta hyvä että heillä on hyvin! :)

      Poista
    7. सारी

      on tosi vaikea sanoa mitään. Ehkä minunkin olisi pitänyt leikkiä eri todellisuuksilla ensin?

      Toisaalta näin jääräpäisenä nettineitsyenä olen saanut hyviä suhteita, niin naisiin kuin miehiinkin.

      Eri rinnakkaistodellisuuksia on mahdotonta vertailla - ja jos vilpittömänä ja ns viattomana törmäsin sellaisiin ihmisiin kuin Cassady ja John - valitsen sen! Uudestaan!

      Monivuotinen ystävyytemme - joka muuten lähti siitä, että annoin meiliosoitteeni, ja aloitin ns. ryhmäkirjeenvaihdon - se oli ihanaa aikaa!

      Vaikka Cassin kuolema oli kamalaa; Johnin ohjaaminen exälle eri tavalla riipivää (mutta kauheaa: koko ajan teki mieli huutaa, että ota nyt hyvä mies minut!!! - Mutta kun ulkopuolelta näki että heillä oli juttu kesken). Järkevyys is a bitch.

      Tätä ehkä ajan takaa. Kun ihmisten kanssa puhuu, kuulee, mitä he tarvitsevat. Silloin rakkaan ihmisen halut osaa laittaa etusijalle; heidän tarpeensa määräävät. Johnin kanssa puhuttiin asiat selviksi; se ei kuulu tänne. - Vaikka voin tuntua paljaalta: oikeasti tärkeät ovat sitten itsellä.

      - Sinä hait IRC-jutuista jotain muuta. Minä en ole kovinkaan kokeilunhaluinen.

      Ymmärrän että olit ja ehkä olet, ei siinä mitään.

      Minä en tunne tarvetta vieläkään. Kaverit yllyttävät kyllä, mutta tiedätkös - kun on saanut parasta, ei halua vähempää.

      Monia palstoja lukeneena valitsin oikeasti tosi hyvin. Tiesin, että meistä tulisi Cassin kanssa ainakin kaverit, ehkä ystävät, jos uskaltaisin kurottaa.

      Ymmärrän siis kokemusten merkityksen, mutta taidan ainakin nyt olla siinä kohdassa missä edelleen valitsen varman tunteen. - Niin varman tunteen kuin nyt kenestäkään voi saada.

      Sadat sähköpostit ja monet puhelinkeskustelut ja kirjeet, ja kortit, vastaavat tapaamisia. Jos asutaan eri mantereilla. - Muuten onkin merkillistä jos ei voida tavata.


      Poista
    8. En tiedä hainko IRC-jutuista mitään sen kummempaa kuin täältäkään: juttuseuraa. Ei se ollut kokeilua kuin ihan alussa, siis jotta näki mitä löytyy. En siis "kokeillut" mitään sen kummempaa, en esim.teeskenellyt olevani kukaan muu kuin oma itseni. Eri asia on, miten paljon tietoa annoin paistaa läpi kirjoituksistani, luulen että muutamaa "uskottua" lukuunottamatta monet eivät tienneet edes sukupuoltani. Se oli aika vapauttavaa.
      Ihastun ihmisiin helposti, joten ihastuin moneen ihmiseen IRC-todellisuudessakin.
      Ja kyllähän ihmisiin chattailemalla tutustuu aika syvällisestikin: kiinnyin muutamaan ihmiseen todella paljon, ja olisin voinut ihan hyvin tavata heitä IRL. Mutta aivan kuten olen kiintynyt Iinekseen (ja ihastunut Miksuun !), en välttämättä haikaillut mitään lisää. Siis, minulle riittää että tunnen Iineksen ja muut täällä, vaikka ei minulla olisi mitään oikeaa IRL-tapaamista vastaan. En tiedä osaanko selittää tämän nyt oikein.

      Epistolaarinen tuttuus voi olla paljon syvällisempää kuin "oikeat tapaamiset", se on totta. Siis silloin kun kirjoittajat osaavat ilmaista itseään kirjoittamalla.

      Poista
    9. Ainakin minä tunnen ymmärtäneeni selityksesi. Nettipersooniin muodostuu jonkinlainen suhde, kaikista ei ajattele samalla tavoin. Silti en minäkään haikaile tuttavuutta real lifen kautta, vaikkei minulla sitäkään vastaan mitä ole. Se vain ei ole ensisijianen eikä ehkä toissijainenkaan toive. Minulle vain on niin kamalan tärkeää ihmisen aivoelämä, tutustua sitä kautta ihmiseen, sieluun tai henkeen tai mikä se nyt onkin, että kuorella ei ole oikeastaan mitään väliä eikä silläkään, onko mies vain nainen. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä real lifessa olen ihan perushetero.

      Poista
    10. Juuri ihmisten pääkopan sisältö on nettitodellisuudessa parasta (ja pahinta). Kauniita ja kiinnostavia ihmisiä sisältäpäin, niitä onneksi riittää.

      Poista
  8. PS Lällällää kaikki helteestä kärsijät. Vantaalla on kuulemma 27 astetta ja aika tukalaa.

    Arvatkaapas, mitä täällä länsirannikolla on? No, minäpä kerron. 19 astetta, aurinko ja raikas merituulonen. Aamulla kun tulin, oli 14 astetta, mikä tuntui mahtavan virkistävältä Satakunnan helteitten ja ukkosten jälkeen. Kun merisumu hälveni, lämpötila nousi sopivasti.

    VastaaPoista
  9. Aivan en ehtinyt Char`in ihastuttavia kirjoituksia lukemaan, luen ne kun palaan uimarannalta :}: }:}

    iltalehti vähän ronkkaisi pääministeriä, joka taannoin kehui piakkoin vankilaan joutuvaa Slovenian entistä pääministeriä rehellisimmäksi ihmiseksi, jonka tietää. Kannattaisi pikaisesti tarkistaa ystäväpiiriä, seura tekee kaltaisekseen. Josko edes kokoomuksesta tekisi hajurakoa ja sanoisi sen olleen vain nuoruuden kapinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletkin Riku Menettänyt Paljon!!!

      Netin hyvä puoli onkin se, että pääset pian arvioimaan pikiineitäni melkein virtuaalina. Tai livenä. Vai mitä se ny on?

      Että eiköhän me kaikki tästä Tiedottamiskatkottamisesta Livenä selvitä! :)

      Varmaan vaurioin, mutta toivottavasti lievin!!

      Toivottavasti myös Poliittinen Kriisisi selviää Parhain Päin! :)

      Poista
    2. Riku, seuraavaksi neuvottelen Kirjastotädin kanssa sakoista. Just nyt olen Lainauskiellossa - mikä minulle on Kauhistuttavaa - mutta kun olen olen ollut kipiänä kohta vuoden. En päässyt palauttamaan neljää kirjaa, ja yksi asia johti toiseen...

      Joko saan armoa, tai sitten pitää odottaa, osamaksujen verran, että pääsen lainaaman Mukan, että pääsen juttuun mukaan.

      Poista
  10. Kävin myös kirjastossa. Putte Wilhemssonin kirjaa en löytänyt, sen Arto Salmisesta kertovat osat olen lukenut. Wilhelmsson kirjoittaa myös netissä kaikkein terävimmät ja älykkäimmät kritiikit.

    kammomonsterin, Leni Riefenstahlin, Bachin kirjoittaman elämäkerran lainasin. Hänestä on myös Sedis kirjoittanut nettiin hyvän kirjoituksen.


    Sitten minä lainasin Lyytisen kirjan Lapinlahden linnuista.



    Lainasin myös Seppo Porvalin "Ystäväni Mauri Sariola", kun Sariola on tehnyt
    yt minuun suuren vaikutuksen, vaikkei mielipiteiltään useinkaan ole samaa kuin minä.

    Lisäksi kassistani löytyy Sisätön ja Halmeen "kotimaisia pakinoitsijoita ", jossa näyttäisi olevan alkeellisia kuvauksia sellaisista.

    Kirjastosta ostin kahden euron hintaan kangaskassin, jossa lukee"kirjastosta kestävät eväät". - Nyt istun terassilla, tulin jo mielikuvituksessanikin sieltä uimarannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletkohan lukenut Mauri Sariolan päiväkirjat Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä ja Hyvästi, Sammatin kuu. Ellet, suosittelen.

      Luin nuo peräkkäin kesämökin puusohvassa, jossa kuuntelin jonkin tupajumin tai muun nakerrusta. Sariola kirjoitti kirjassaan, että hän kuuntelee öisin Sammatissa kuolemankellon tikitystä, eli sellaisen puuntuhohyönteisen. Kuuntelimme ilmeisesti samaa tuholaista! Niin samanlaiseksi hän kuvasi tuon tikityksen. Jäi mieleeni ja tykästyin kovasti hänen muistelmiinsa. Mies on aika syvällinen tyyppi. Tai oli, huolimatta kepeästä leimastaan.

      Poista
    2. Olen lukenut. Sariola ei ehkä jää historiaan kirjallisuuden suurimpana nimenä, mutta kirjoittajana hän oli armoitettu. Yhdeltä istumalta parhaansa kirjoitti. Sanan säilänsä oli vertaansa vailla. Ihmisenä ilmeisestikin valloittava, eli elämäänsä täysillä, kuten pruukataan sanoa.

      Poista
  11. Vaihdan aihetta hetkeksi kuumuuteen...

    On tässä biksuja - ja hyvä että on; kotikaupungissani nudistirannat on LIIKETTY! Eli siis kielletty; nautin vain tuosta ex-hoitopojan määräyksestä liiankin paljon. - Hän siis 2 v LIIKETTI kaiken ns kielletyn... Oli se niin söpö...

    Mielelllään LIIKETÄN kaikkea minkä voin, jos pakottamisen pakko iskee..

    Omalla Rannallani on semmoinen Kotinudisti - mies, joka tykkää köllötellä auringossa vaatteita. Valitsee - oikeasti ihan sattumalta, tai siis rauhallisuudesta johtuen, mutta minusta riippumatta - saman rannankulman kuin minä. Rauhallinen, kaukana perheistä, mutta kuitemkin perhe-alueella (vrt, vetreät paikasta toiseen säntäilevät juoksijat) - ja niitä varpulliininien pussaajia minullakin on prosentuaalisesti tosi vähän.

    Nudistisetä asettaa salkun taktisesti hyvään kohtaan. Ja on pusikon vieressä, ettei kauempaa Todellisuus näy. - Tiedän, että tuo on Laitonta Toimintaa, mutta kun meillä ei ole ensimmäistäkään nudistirantaa... Eikä se mies ketään häiritse. Vuosien varrella ollaan päädytty hyvin jäykköihin (no pun oikeasti intdended) nyökkäysväleihin; paikallisten taaperoideiden ja heidän vanhempiensa välisiä keskusteluja olen kyllä seurannut.

    Lapsia - siis tommoisia 1-3 v taaperoita ei sedän alastomuus kiinnosta edes kysymykseen asti. Siinähän se on kelteisisillään, niinkuin usein hekin. - Plus että lapsiin hän suhtautuu tosi kivasti; kivemmin kuin meihin aikuisiin. Mikä ei siis ole pedofilian oire, saati katala juoni, vaan taju siitä, että aikuiset voivat kokea toisen aikuisen alastomuuden potentiaalisesti hämmentäväksi. Kuten minäkin, kun kerta kirjoitan.

    - Koska meillä on Omat Paikkamme, olen siis seurannut tätä miestä vuosia. Mukava on. Ja alasti. Salkku Sen edessä, jos kauempaa katsoo. Ei siis ole ekshibitionisti, vai mitä ne nyt on?

    Nudistirantaa tännekin on puuhattu vuosia, mutta se vaatisi rahaa: kunnossapitoa sun muuta seurantaa... Ei ihan heti onnistu.

    Eikä tuonkaan mukavan miehen auringonotto aatamin asussa ainakaan minua häiritse; on ihan turvallinen tunne, kun olen muutaman metrin päässä tutussa seurassa. - Eivät vaivautune muutkaan meistä, kun uudetkin naperot ja vanhemmat käyvät juttelemassa.

    Tunnen myös kaksi kivaa mummua: heidän kanssaan sen sijaan jutellaan aina. Hekin riisuvat aamu-uinnin jälkeen pusikossa, ja ovat hetken eevan asuissa... Mutta me ollaankin kaikki Tyttöjä. :)

    P.S. Pakko sanoa: jos haluatte tytöt iskeä miehen: ulkonäöstä riippumatta: uikkari/bikinit päällä nudistirannalle! Kokeilin tätä - tahtomattamani - Wienin-vuosinani, kun oljentelin biksuissa paikallisella nudistirannalla, jota Mies suosi. Sai suosia, eikä minua alastomuus haittaa, valitsen sitten taas itse että koska ja missä riisun. Sillä rannalla en.

    Siellä valitsin uikkarin - ja ennenkuin Mies saapui paikalle: olisitte nähneet sen Uroiden Paraatin! Jokainen tietty aloitti sillä, että miksi olen pukeissa; kaikille riitti vastaukseksi se se, että tänään haluan.

    - Ettekä usko millaisia afroditejä ja toinen toistaan sulokkaampia alastomia, eri-ikäisiä nymfejä olisi ollut paikalla. Oli tatuointia, oli läväreitä.. Silareista puhumattakaan. Timmejä. - Hiukan piilottu kiehtoo.

    - Mutta tässähän ei nudismissa olekaan kyse, vaan ihmisen oikeudesta olla alastomana. Että ei nyt sotketa asioita.

    Oikeus olla alasti on asia 1, ja siihen on oltava mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku hupakko päättää kuitenkin käyttää kivaa uikkaria, ja sattumalta kerää puhelinnumeroita; se lienee se ihmismieli. Vähän salattu ja vähän kielletty on kiihottavaa; eri asia kuin burkha, mutta empiirisin kokein olen todistanut että paras keino iskeä tahtomattaankin miehiä on mennä puolipukeissa nakurannalle. P.S. Nilkkaketju ei haittaa. Jos siis joku haluaa olla vähän tuhma...

      Painotan vielä, etten ollut tirkistelemässä; hyvä, että rajoittavat tirkistelijöitä nudistileireillä! - Tässä taisi vain yhdistyä, ketään loukkaamatta, ainakin kaksi asiaa: halu nauttia auringosta ja vedestä luonnon oloissa, ja toisaalta Charin halu tehdä samaa ja käyttää uikkaria. Julkisesti.

      Plus se, että odottelin sitä poikakaveria. Joka muuten kerran ei ees tullut, ja siinä sitä oltiin, ennen kännyköitä!! Bussit olivat jo menneet - mutta sain kyydin oikeasti mukavalta sedältä. Pelkäsin kuin peikko, kun menin kyyttiin, mutta niin hän vain kyyditsi minut lähimmälle metroasemalle.

      Huom! Älä kokeile tätä kotona!

      Näin niinä Wienin-vuosina....

      Poista
    2. Char, minä sain sellaisen käsityksen, että nudistit kokevat jonkinasteisena epäkohteliaisuutena sen, että joku tulee varta vasten nudistien alueelle uimapuku päällä. Pukeutujalle huomautetaan herkästi, ja joillain alueilla ohjataan ulos, jos ei noudata alueen käytäntöä.

      Näin siskoni joskus kertoi. Hän on ollut nudistirannoilla eri puolilla maailmaa miehensä kanssa ja sanoi, että nudistit ovat niin tottuneet alastomuuteen, ettei siinä ole mitään seksuaalista. Nudismi ei johdukaan seksuaalisuudesta, oikeastaan sillä ei ole tämän asian kanssa paljonkaan tekemistä. Nudismi on vapausaate, ei seksiaate.

      Poista
    3. Olet Iines ihan oikeassa!

      Ihme että sain oleskella alueella uikkari päällä. Nudismissa minustakaan ei ole mitään seksuaalista; alasti ollaan auringon alla.

      Minä kun olen ryhmissä pidättyväisempi. - Wienissä ainakin olivat niin vapaamielisiä, että hyväksyivät joukkoonsa likan, joka piti bikinit päällä.

      Ei ilmeisesti siinäkään ollut sen kummempaa, kun vain reippaasti sanoin, etten halua kaikkea riisua, ainakaan nyt.

      Asia selvä.

      Poista
    4. P.S. En muuten ees tiedä, että oliko virallinen nudistiranta?

      Asia jäi vaivaamaamaan, koska kai Niillä Oikeilla Pitää Riisua?!

      Tai sitten olivat vain niin Vapaamielisiä Wienissä että antoivat minun rauhassa lukea kirjaani; muutamat urhot tulivat jutustelemaan, mutta kerrankos sitä rannalla.

      Syömässä ainakin käytiin jotenkin puettuina, sen muistan! Ehkä ja varmaan ihan miellyttävyyssyistä (puiset penkit, ja ties sun miten hyvin höylättyjä nekin sitten). - Käytiin muuten joskus kaveriporukalla paikan baareissa bisseillä, ilman mitään auringonottotarkoituksia! Minulla on tosi kiva kuvakin, missä skoolataan.

      Että ei se mikään hardcore-mesta ollut.

      Sellaiseen ei Vlada olisi minua vienytkään; tiesi kyllä että olen tämmöinen ujo.

      - Huomaavaiset poikaystävät/miehet ovat just ihania, vai mitä! :)

      Nyt kiertää ukkonen päällä, eli kone sammuu! Jatketaan taas!

      Natihaleja, ystävät! :)

      Poista
  12. Huomenta! :)

    Siirryn taas rannalle, saatte olla pölötyksiltäni rauhassa ainakin tämän päivän! Varmaan illankin, kun on Sauna - pieni ihonkuorinta ja rasvaus löylyjen jatkeeksi lienee ohjelmassa.

    Minullakin on muuten reppu; se on tosin kankainen ja Jansport-merkkinen. Ostin ekani vuosia sitten Stockalta; huolsin sitä hyvin (rasvata ei onneksi tarvinnut; olisivat menneet palttoot siinä sivussa). Kun vetoketju lopulta väsähti - varmaan pakkasin sitä aina liian täyteen; joko sapuskalla ja/tai kirjoilla, yritin hankkia uutta samanlaista.

    Se oli mukanani aina, usein juhlissakin, paitsi että silloin sievistelen myös repusta nappaistun pikkulaukun kanssa. Hämmennys oli suuri, kun kuulin, ettei niitä enää tuoda Suomeen, ainakaan hovihankkijalleni. Onneksi on netti, ja tilasin uuden Ulkomailta. Säästin sievoisen pennin, voin muuten näin sivumennen sanoa.

    Rannalle en ota sitä mukaan: voisi houkutella voroja (ystävät nauravat; minusta se on vain Niin Kiva). Rannalla on mukana Anttilasta hankittu kympin kassi, johon mahtuu pyhjeet ja vaihtovaatteet, kaksi vesipulloa, eväsrasia, semmoinen puhallettava niskatyyny ja aurinkovoiteet ynnä muut käsidesit ja deodorantit. - Cliniquelta sain 15 vuotta sitten lahjaksi keltaisen, napakan, muovisen kassin, johon saa näppärästi meikkipussin (minulla on aina Erityinen Rantahuulipuna; se on soma, mutta lähinnä symboliseeraa Kesää), kännykän, pikku vesipullon, kirjan ja bussilipun. Se on siitä kiva, että kaiken saa käsiinsä heti. Näillä pärjään.

    Toimen tyttönä kuljetan siinä C-kassissa myös siistiä muovipussia; sateet nousevat väliin nopeasti, ja silloin pitää minuutissa saada sen kassin sisältö tungettua suojaan märältä.

    Mietin vielä noita Alastomuus-Sääntöjä (of course I did, I dirty, dirty girl :D). Eikö ole metkaa, mikä tarve meillä on säädellä muiden pukeutumisen astetta. Että julkisella rannalla on oltava uikkareissa - en tiedä onko yläosattomuuskaan sallittua, siis meille likoille - ja nudistipaikoissa sitten olisi pakko riisua. Höh.

    Mutta nyt on kaffet juotu, eikä bussi odota ketään!

    Kivaa päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
  13. En ota pulttia pukeutumissäännöistä. Minusta on ok pukeutua kyseisen tilanteen tai paikan etiketin tai jopa sääntöjen mukaan. Maailma on täynnä erilaisia käytäntöjä, joiden motiivit voisi kyseenalaistaa helpostikin. Tavat, etiketit ja säännöt ovat yhteisöllisyyttä luova tekijä, sekä hyvässä että pahassa.

    Jos joku rikkoo tilanteen käytännön, esimerkiki pipopoika koulun ruokailussa tai munamies yleisellä uimarannalla, hän osoittaa mielestäni vain sen, ettei piittaa muista tai että tahtoo muuttaa käytäntöjä. Joskus tällaista käytöstä ihaillaan, kuten esimerkiksi Veltto Virtasta eduskuntabaskereineen pidetään rohkeana miehenä. Mitä hän on saanut rohkeudellaan aikaan yhteiskunnassa kansanedustajana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se sinun uimarantasi salkulla munansa peittävä mies, Char. Epäilen, että hän kärsii intiimivaivoista ja haluaa ketään häiritsemättä antaa aurinkoa ja raikasta ilmaa alapäälleen.

      Poista
    2. Tai ehkä hän vain menisi nakurannalle, jos täällä sellainen olisi?

      Osa tykkää auringonotosta au naturel; tarvitseeko sitä nyt sen enemmän patologisoida. - Valitseepa tuo mies syrjäisen kulman itselleen; ei tahallaan tahdo ketään hämmentää. Eikä minua miehen alastomuus hämmennä - kiva kun saadaan olla rauhassa siinä samassa tontissa johon eivät inokkaimmat lentopallolijat tunge.

      Nyykäytän kyä päätä miehelle kun tavataan, mutta hän on niin jäyhä, etten puhu mitään. Ehkä pitäisi? Sanoa vaikka hei?! Siis kun niiden puolinudistimummujen kanssa jutellaan päivittäin!

      Itse siis epäilen että hän kärsii Naturismista, ja siitä, ettei täällä saa luvan kanssa nakuilla missään. - Pitäisi saada. Ymmärrän, että pitäisi saada luvat kuntoon....

      Mutta kun se Wienin Tietty Ranta toimi niin tosi hyvin, ilman lupaa; eikö voitaisi sopia isoille rannoille nudistiosastoa myös täällä meillä? Silleen epåvirallisesti?

      Poista
  14. Iltapäivätunnelmia.

    Ilmantieteelliselle laitokselle paljon terveisiä! - Viiden vuorokauden paikallisennusteessanne ainoa paikkansa pitävä asia viime aikoina on ollut, ettei lunta ole tullut. Juhlamokasta säätilan katsominen on fiksumpaa. Minä en oikein ymmärrä, miksi tarjoavat palvelua, jota ei pysty tuottamaan. En minä sitäkään ymmärrä, miksi itse sitä seuraan.

    Ja sellainen kauhea asia tuli mieleeni, että ei kai se Pohjois-Korean Yhdysvaltojen Kim Jong Obama lue näitä kommenttejani? Vapaa maailma, mun perse! Viva la revolución!

    VastaaPoista
  15. Vaan tiesitkös Riku - tämä kiinnostanee ainakin Chariakin, että nyt ilmeisesti helteiden kunniaksi on selvitetty, mitä omassa pihassaan ei ainakaan saa tehdä alastomana. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo uutisen mukaan, että alasti saa ottaa aurinkoa, mutta tanssiminen ja nurmikon leikkuu on kyseenalaista. - Siinä vaiheessa, kun selkeästi esimerkiksi tanssii ja esittelee itseään toistuvasti muille, tapaus muuttuu sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaksi, sanoo professori. Lavaa ei myöskään pidä rakentaa ja mennä siihen luojan luomassa asussa näyttelemään itseään naapureille, niin kuin muuan mies oli tehnyt. Yksi oli puhunut alastomana pihallaan puhelimeen ja saanut syytteen.

    Kyllä hyvinkin Kim Jong Dong voi lukea erityisesti sinun kommenttejasi. Site Meterissä näkyy, että täällä käydään Kiinasta, Kreikasta, Ameriikoista asti lukemassa Iineksen blogia, samoin Russianista ja Eestistä sekä Saksasta, ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä sellaisen lavan olen valoineen suunnitellut rakentaa, lisään vain taiteellisia elementtejä siinä määrin, että sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta ei voi syyttää. Joutsenlampea ja muuta sellaista.

      Obaman käynneistä ei jää merkintää site metereihin. Tuo laittamani viva la... Epäilemättä skannaa kommentin jollekin listalle. Kaikkea eivät kuitenkaan kykene ihmisvoimin tarkastamaan.

      Poista
    2. Huh, Iines!

      Että ei pidä pystyasennossa mamboaman...

      Noudatan toki kaikenmoista siveellisyyttä, ja otan opikseni kaikesta. Että jatkossa vain pystyasennossa...

      - Harjoittakaa jalkalihaksianne, hyvät herrat! :)

      Poista
  16. Siis alasti saa olla vaakatasossa mutta ei pystyssä, eikä liikkuakaan saa. Vai saisiko siitä syytteen, jos konttaisi alasti? Tai ryömisi kuin liero pitkin nurmikkoa?

    VastaaPoista
  17. Se on varmaan näkijän silmässä.

    En minä tiedä, ilahdunko minäkään jonkun miehen perskarvojen näkemisestä tai vehkeitten esittelystä. Muistaakseni en. Pitää olla enemmän, kytky aivoihin ja henkilökohtainen kytky minuun.

    On toisaalta ihan hyvä, että hajuja tuottavat ruumiinosat verhotaan. Hygieniatasosta kun ei koskaan voi olla varma.

    VastaaPoista
  18. Nuoruudessa otettiin likkakavereiden kanssa yhden mökillä aurinkoa yläosattomissa,tai ne otti,minä en,kun en (silloinkaan)tykännyt maata aloillani auringossa.Ja se oli ihan okei,kun ei ollut naapureita näköetäisyydellä.
    Kyllä minä,noin muutenkin,tykkään mieluummin katsella vieraita ihmisiä edes jonkinlaiseen riepuun kietoutuneen,kuin ihan ilkosillaan.Liekö sitten ahdasmielisyyttä tai ei,mutta kantaani en näe syytä muuttaa.
    Alastomuutta en muuten koe mitenkään vastenmielisenä,päinvastoin.Mutta yksityisyys ja yhteisöllisyys on mulla tässä kaksi eri asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin syy ihmisen verhoutumiseen on. Ihminenhän verhoutuu kaikkialla maailmassa, eri kulttuureissa, eri uskonnoissa, niissäkin, joissa paratiisista karkotuksesta ja vaatetuksen alkamisesta ei ole kuultukaan. Varhaiskulttuurien alastomia luonnonkansoja ei enää juurikaan ole, vaan hekin ovat omaksuneet verhoutumisen.

      Vaate on tietenkin ennen kaikkea suoja kylmää tai kuumaa vasten. Mutta on se muutakin. Erikoisesti muslimikulttuureissa naisen alastomuushan on jotakin aivan hirveää. Ihokaan ei saa näkyä.

      Poista
    2. Minä verhoudun, koska olen ujo.

      Kotona, oikean miehen kanssa millään ei ole väliä, ja rakastan hepeneitä ja paljastavia yöasuja, vaikka nukunkin alasti. - Ja välillä ja usein liikun kotona ilman vaatteita. Ulkona en.

      - Liitän alastomuuden tuttuuden asteeseen. Ja silloinkin rakastan hepeniä. Sitä, kun niitä kuoritaan.

      Muista teistä en tiedä.

      Poista
  19. Anonyymi, en minä tiedä.

    Lienee kuitenkin liikaa vaadittu, että pystyisin aina luomaan innostavia keskusteluja. Sallittakoon minulle epäonnistuminen, jos hiljaisuudelle tulkintoja halutaan hakea.

    Ihmisillä on lisäksi kesäisin muutakin tekemistä kuin tietokoneen kanssa puuhailemista.

    VastaaPoista
  20. Reppuni mun.

    Hah hah haa . . .

    Mulla ainakin
    on tavara väljä kuin ladon ovi,
    tukkani on rasvainen,
    naama harmaankalpea ja finninen,
    mahassa ainakin kolme pelastusrengasta,
    rinnat roikkuu navan alle,
    haisen kuin vanha sukka
    kun en viitti pestä
    kun on kiire chattaileen erotiikka-chattiin,
    jossa mua viedään heti koppiin sekstaileen
    ja istuun naaman päälle.

    Päälläni mulla on
    mun entisen ukkoni
    vanha rikkinäinen flanelli pyjama,
    koko päivän kun chattaan ja sekstaan.


    . . . koko päivän kun chattaan


    ja sekstaan . . . hah hah haa!


    Darla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin Anonyymi, pääset odotetusti väläyttelemään loistavia googlaustaitojasi. Jos olisit ystävällinen ja kypsä ihminen, et vaivaisi etsintöjesi tuloksilla muita lukijoita, vaan luottaisit, että jos joku haluaa, hän löytää kyllä itse lähteelle, niin selvät koordinaatit tekstissäni on.

      Mahtaisiko sinulla muuten mielikuvitus ja kirjallinen taito riittää tuollaiseen leiskuntaan?

      Tiedän myös bloggaajia, loistavia kirjoittajia, joilla on taustaa seksikirjoittajina tai seksityöläisinä. En kannusta ketään sellaiseen, mutta nostan hattua, kaikilla ei ole pokkaa eikä työhön tarvittavaa älyä ja lahjakkuutta. Keskivertonaiset kirjoittavat lifestyle- ja muotiblogeja.

      Poista
    2. Nyt meni yli, taas kerran, mutta väliäkö sillä.

      En viitsi googlata, jotain asiatonta tass, mutta eiköhän tässä saatu alastomuus kuosiin. Että olla saa, mutta sopivassa ympäristössä.

      Ja sen ympäristön määrittää bloginpitäjä, tässä yhteisössä. :)

      Poista
    3. Älä viitsi, Char, manipuloida. Minä en ole määrittänyt enkä kieltänyt alastomuutta tai seksikeskusteluja. Molemmista on keskusteltu aina tässä blogissa. Ja jos minusta riippuu, tullaan keskustelemaan.

      Parhaat ja kiinnostavimmat keskustelut ovat kuitenkin sellaisia, joissa kuunnellaan muita, puheena olevia asioita ja unohdetaan oma minä. Etenkin omasta seksuulisuudesta puhuminen on muista usein hieman kiusaannuttavaa ja pikemmin mykistävää. Emme taida mieluusti kokea muita kirjoittajia pelkästään seksuaalisina olentoina?

      Poista
    4. Lisäys: Tuo kammottava Darla-juttu ei tietenkään kerro minun seksuaalisestani. Se on rivo ja rienaava parodia chattaajanaisesta, ja siihen hahmoon on yhdistetty kaikki mahdollinen kamala. Tänä päivänä minun on vaikea ymmärtää tuota kirjoitusta. Anonyymi osasi poimia kaikkein kamalimman jutun. Hän on hyvin taitava Googlen käyttäjä.

      Poista
    5. Iines, en nyt tiedä, miten taas manipuloin.

      Älä mittaa muiden mitoilla omia kauroja, vai miten se meni. :)

      Muutenkin nämä seksuaalisuus- ja alastomuuskeskustelut taitavat väsyttää jo kaikkia, eli annetaanko olla? Darlaa en hakematta muista, enkä suoraan sanottuna haluakaan tietää miten kauhea tai kamala hän oli.

      Luen vielä uuden juttusi, sitten lähden lukemaan. Kirjaa.

      Selitän vähän.

      - Pankkitunukseni suljettiin juuri, koska oma pankkini oli kertomatta siirtynyt johonkin minibankkimobiiliversioon, joka jäädytti korttini varoittamatta.

      Minua kiinnostaa tämä asia parhaillaan paljon enemmän kuin se, että esiintyvätkö herrat rannoilla salkkusillaan vai eivät.

      En vieläkään ole pankki-jonotus-kunnossa; en jaksa hakea apoteekista lääkkeitäni, ilman manipulointia, eli en juurikaan jaksa innostua. Ystävät taas auttavat.


      Poista
    6. P.S. Jos Darlan ainoa hengentuotos on tuo viimeisin loruilu, en viitsisi itse sitä edes mainita. Minusta se ei olisi ollut mainitsemisen arvoinen.

      Mutta se siitä asiasta.

      Poista
    7. Char, nyt vähän naurattaa. Sinähän tuohon tulit puhumaan vielä alastomuudesta, kun muut olimme jo lopettaneet. Anna sinä siis olla, niin ollaan samoilla vesillä. Toki minä kommenttiisi vastaan, kun sellainen tupsahtaa. Mutta siirrytään nyt eteenpäin. Kiva kun kommentoit kuitenkin!

      En muista, mitä kaikkea Darla kirjoitti, olen onneksi unohtanut. Mutta siis tuo ei toki ollut ainoa, veikkaan että suurin osa oli lukukelpoisia joskin ehkä raflaavia, tuo on lukukelvoton ja pohjanoteeraus. Rosmariinana en tuommoisia kirjoittanut, olin asialinjalla ja jotakin minusta itsestäni taisi jo näkyä hänessä.. Nyt en ole noiden jälkeen vuosikausiin kirjoittanut palstalle, kyllästyin lopullisesti.

      Poista