13.6.2013

Spk, sivu 2




11.6. Minäpä kerron teille, mitä oikea ruohonleikkuu on. Se ei ole sitä, että juostaan sirosti pohjetta heittäen itsevetävän Hondan jäljessä sormet kevyesti tangolla. Ei se ole sitäkään, että istutaan ajettavan leikkurin satulassa ja käännetään rattia niin, että käsivarret menevät somasti ristiin.

Ei ollenkaan. Oikea ruohonleikkuu on sitä, että ensinnäkin jo tontti kenkkuilee olemalla kalteva ja kuoppainen.  On myös singonnut  käpyjä ja oksanpätkiä pitkäksi kasvaneen ruohon sekaan. Ruoho helmeilee kosteuttaan, ja uusi sade tulee illaksi. On pensaan alustoja ja loukkoja, joihin leikkuri pitää työntää ja sitten keskeyttää veto ja vetää jarruttava vehje pois.

Kun kulkee alamäkeä,  leikkuri juoksuttaa leikkaajaa ja tahtoo mutkissa mennä omia teitään; kun menee ylämäkeä, itsevetävä pyytää yskien työntöapua. Kun työntää leikkurin pusikon reunaan, kirskahtaa tappavasti. Terä leikkaa kiveen ja vaurioituu taas vähän. Jos nurmikko on pitkä ja kostea, niin kuin yleensä on, joutuu joka saran päässä tyhjentämään keruusäiliön moottorin tyssätessä. Näin ruohonleikkuu hyvänlaatuisella pelilläkin on alituista kumartelua, työntämistä, takaisinvetoa, estämistä ja juoksua.

12.6. Martta ja Martti pistäytyivät viinilasillisella, tulivat ylös mäkeä putipuhtaissa tuulipuvuissa, Martti mustassa ja Martta kirjavassa. Istuttiin pihalla ja katseltiin rinteen huipulta alas maantielle, jossa kaksi autoa törmäsivät toisiinsa kuin filmissä, takimmainen ajoi etumaisen perään. Alhaalla seisottiin ja harottiin päätä, kaksi miestä. Paikalle tuli kaksi naista, ilmeisesti hätiin soitetut vaimot. Asiat alkoivat järjestyä kirkasäänisen neuvottelun tuloksena. Sitten Martta alkoi kertoa , miten Martti hukkasi kuulolaitteensa risusavotassa. Saman jutun hän kertoi viime viikolla. Kehuin Martan uutta tukkaa, joka oli muuttunut punaisesta kastanjanruskeaksi. 

13.6. Kaksi asiaa sanomalehdestä. Toinen on  ehkä elämää pienempi tapaus, mutta kiihdyttää minua suuresti. Facebookiin on ilmestynyt kaksivuotiaan kuva, jossa vekara makaa sairaalasängyssä kintut ylös sidottuina, jonkinlaisessa tukitelineessä. Pikkunassikka oli pomppinut yhtaikaa usean lapsen kanssa trampoliinissa ja katkaissut reisiluunsa. Merkintä on kerännyt tuhansia tykkäyksiä, ihmiset ovat myytyjä lapsen kärsimyksen edessä. Hitsinpimpula. Jos olisin naamakirjassa, peukuttaisin alaspäin. 

Trampoliinin ohjeissa nimittäin on selvällä suomen kielellä varoitus: trampoliinissa saa olla vain yksi kerrallaan. Ovatko lasten vanhemmat nykyään lukutaidottomia? Ja miten kaksivuotias ylipäänsä on ilman aikuisen valvontaa ulkona? Trampoliinissa? Halloo, iskä ja äiskä, ulos lasten kanssa touhuamaan! Kotityöt ja omat jutut jääkööt, jos omistaa sellaisen ihanuuden kuin kaksivuotiaan punaposken. Lapsi ei ole lapsen vahti nykymaailmassa.

Toinen asia lehdestä: Aikuiset miehet ovat houkutelleet tuhansittain lapsia alkaen yhdeksästä vuodesta viiteentoista vuoteen nettiseksikontaktiin ja sitä kautta aina yhdyntöihin asti. Miehet ovat tunkeutuneet suosituille lasten palstoille. Nuorimmat yhdyntöihin houkutellut lapset ovat olleet kolmetoistavuotiaita.  Poliisin mukaan tämä on jäävuoren pinta. Suomen käytäntöhän on, etteivät lapsiin kohdistuneet sukupuolisuuden rikkomiset oikein rikoksia ole, ehdollinen riittänee useimmissa tapauksissa. 

Lapsi on tässä maailmassa edelleen aika heikoilla, monessa mielessä. Samoin sukupuolten välinen tasa-arvo, jossa nainen katsotaan heikommaksi ja miehen käyttöesineeksi. Se on kaiken lapsiinkin kohdistuvan seksuaalisen riistämisen taustalla. Nainen tai lapsi ei omista edes jalkoväliään.

Anteeksi tuohtumus. Paras painua ruohonleikkuuseen höyryjä päästelemään. Illalla kun sataa.

(Valokuva Iines, Suomalainen mies kesäisissä tunnelmissa)

78 kommenttia:

  1. Pysähdyin tuohon hienoon kuvaan. Kuvassa saattaisin olla minä, en tosin ole yhtä komea ja tukkaakin minulta puuttuu otsalta. Siinä on suomalainen mies, joka kantaa isoa taakkaa, mahdollisesti joutuu kauheaa akkaakin sietämään.

    Eikä siinä mitään, mutta mainokset painostavat ostamaan vielä jotain kaljanlitkua, joka vie elämästä viimeisenkin ilon. Ei ihme, että pää hieman painuu murhemietteisiin, voimaa silti näyttäisi riittävän. Pakkokin se on, kun naiset ovat niin saamattomia nykyään.

    Vaikeaa on ruohonleikkuu, mutta ei tuo ole mitään sen rinnalla, kun Martti Ahtisaari körötteli päälläistuttavalla ja kaikki pyörät menivät linkkuun. Siinä ei ollut hauskaa kelleen! Nykyinen presidentti istuu kumpparit jalassa puutarhatuolissa ja adjutantti työntää leikkuria. Jenni suunnittelee tilanteesta lyijykynä suussaan runoa.


    Noista nettiahdistelijoista jonkin jutun näin, siinä puhuttiin kaksikymmentäkaksi vuotiaasta,
    joku kaksikymmentäseitsemänvuotiaskin mukana oli. Aikuisia kai nekin ovat.

    VastaaPoista
  2. Kuvassa on tilanne, joka avautuu katsojasta käsin. Vaan noin minäkin sen paljolti koin, kuin Riku kuvaat. Kontrastina vielä naiset ja lapset ja koko elämä kiitää ohi kuin karusellissa, värikkäässä kulkupelissä istuu se lämpö ja rakkaus, jota mies ehkä kaipaa. Sisällä istujat eivät nnäe olutmainosta, vaan ulkonaolijat. Tuommoista elämä on, perustilaa.

    Tässä välissä kävin leikkaamassa saunamökin nurmikon, rannempana. Nyt on peukalonhangat kipeät. Tein valkosipulipannun lounaaksi, kaikkea pieniksi paloiksi, mitä jääkaapissa oli, munaa, keitetty peruna, salaattia ja semmoista. Valkosipulin haju estää hyttysiä pistämästä.

    Minä en silti ymmärrä, miksi aikuinen ihminen, pari-kolmekymppinen halajaa jo kolmetoistavuotiaita, ja yhdeksänvuotiaitakin pikkutyttöjä. Pitäisiköhän tätäkin seksuaalista poikkeavuutta ymmärtää, kuten homoutta ja transumeininkiä? Minkäs he erilaisuudelleen voivat. Vai?

    VastaaPoista
  3. Tietenkään ei pidä ymmärtää, mutta eivätkö mainitsemasi tapaukset juuri ole tuomiolla?

    Luin välillä muualta, kuinka ihmiset aika kovaan ääneen, sitä ehkä itsekään tajuamatta, vaativat kuolemantuomiota kaikesta mahdollisesta. Jonkun raivopään kommentissa tiukattiin: "onko todella niin, että tämä on uusinut tekonsa!" - Uusii ne, ei sille mitään mahda, stalinismi ei kuitenkaan ole se ratkaisu.

    Muuten olen sitä mieltä, että pienpanimoiden tuotteet ovat litkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat tuomiolla. Rankaisu ei ole tässä olennaisin asia, mutta voi sitä kyllä miettiä, ehkäisisivätkö reippaat vankeustuomiot lasten hyväksikäyttöä. Yleensä en usko rangaistuksiin, mutta tässä on kyseessä niin iso asia, että kaikki keinot pitää ottaa käyttöön. On monia pikkurikoksia, jotka eivät kohdistu ihmisen henkeen tai sieluun tai ruuumiiseen, ja niistä saa kovemmat sanktiot. Rahanpesut, varkaudet, kavallukset, huumejutut. Ja miksi on suurempi rikos käydä poliisin kimppuun kuin lapsen?

      Kyllä kertomuksista päätellen lapset ovat kokeneet varhaset hyväksikäytöt koko elämää tuhoavina asioina.

      Poista
    2. Lasten hyväksikäytössä on kyse niin vakavista asioista, lohduttomista ja vaikeista asioista, että en hyväksy sitä että siitä tehdään keskustelunaihe. En.

      Muistan, kun oikein raavin päätäni, että itse olen tässä blogissa ehdottanut (en ehkä näine sanoine mutta tarkoittanut sitä, kumminkin) että "pedofiilit voisi pistää vankilassa samoihin selleihin ryöstömurhaajien kanssa. kyllä heille äkkiä - seuraavana aamuna - tulisi 'äitiä ikävä'".

      Typerä, äärimmäisen lapsellinen kannanotto.


      Ps. Mutta puolustuksekseni tyhmyydelleni sanon, että minulla ei ole kokemusta hyväksikäytettynä olemisesta tai hyväksikäyttäjänä olemisesta. Eli en ole käytännön asiantuntija, edes, teorioista nyt puhumattakaan.

      Josta olen vilpittömästi pahoillani... ENKÄ OLE!

      Poista
    3. Ei tässä mistään mitään keskustelunaihetta tehdä, mikis. Minä vaan puhisen päiväkirjassa asioista, jotka merkitsemispäivänä ovat minua liikauttaneet tai joita minulle on tapahtunut.

      Eikä tuosta kukaan oikein mitään osaa sanoakaan. Se mikä minua kiinnostaa, on kysymyksenasettelu tai väite, joka pohjaa siihen, että on olemassa erilaisia seksuaalisuuksia, joista hyväksymme suurimman osan, koska olemme sivistyneitä suvaitsevia ihmisiä.

      Ajatelkaa, että pedofiilius on ainut seksuaalipoikkeama, jota emme hyväksy. Ennenhän ei hyväksytty mitään muuta kuin heteroseksuaalisuus. Mietin vain pedofiilia, kuinka onneton hänen täytyy olla. Hän on kuitenkin ihminen, luojan luoma, ei pedofiiliksi hairahtunut, kuten ei homokaan ole eheytettävissä, siis hairahtunut. Miten epälooginen maailma onkaan!

      Poista
    4. En osaa rinnastaa homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa toisiinsa. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että jälkimmäisen kohdalla kyse on siitä, että jotakin tunne-elämän kehityksessä on mennyt pahan kerran vinksalleen.

      Poista
    5. Uteliaisuuttani vilkaisin Wikipediasta seksuaalisia poikkeavuuksia, eli parafilioita. Ja niin onkin, että pedofilia kuuluu ICD-tautiluokituksen mukaisiin sairaudenomaisiin häiriötiloihin, kun taas homoudesta poistettiin aikanaan tautiluokitus.

      Ja osa noista taudeiksi luokitelluista parafilioista voi siis olla myös rikollisia, kuten vaikka juuri pedofilia tai esim. nekrofilia silloin, kun niitä toteutetaan.

      Mutta siis, tämä on tämänhetkinen käsitystyyppi. Jonkin verran sekavuutta noissa ns. poikkeavuuksissa edelleen on ja ehkä juuri siinä, mitkä ovat synnynnäisiä piirteitä, mitkä kehitys- ja kasvatushäiriöiden tulosta.

      Poista
  4. En ole mikään olutasiantuntija, enemmänkin kuluttajaparka vain, mutta täytyy silti sanoa että tuo Laitilan Kukko-olut on niin karmeeta litkua, ettei sitä juo... (miettii vähän aikaa)... paitsi jos mitään muuta ei ole, niin kyllä sitä sitten juo. Paniikissa.

    VastaaPoista
  5. Täälläpäin Laitilan Kukko on tietenkin arvossaan, kun tehdas on kerran täällä Vakka-Suomen perukoilla. Itse en osaa sanoa, onko litkua vai mitä, mutta käsittääkseni sitä eivät juo kaikki laitilalaisetkaan. Minunjääkaapissani on Lapin Kultaa, joka taas Martan mielestä on niin pahaa, ettei hän suostu ottamaan sitä. Minä taas en juo hänen Porin Karhuaan.

    VastaaPoista
  6. Kerran Lontooseen perustettiin hieno ruokaravintola. Se ei varsinaisesti metsästänyt mitään Michelin-tähtiä, mutta oli hyvin kallis, ja sen viinivalikoima oli kaikenkattava. Paras mahdollinen. Koska hyvä ruoka vaatii hyvää viiniä. - No, olutvalikoima oli "vähän" suppeampi, se käsitti vain Lapin Kullan. - Tämä on muuten totta! Ja on totta tämäkin että eräs äveriäs (köyhillähän siihen paikkaan ei mitään asiaa ollut) suomalainen herraseurue ilahtui suunnattomasti siitä että heikäläistä (= meikäläistä) olutmerkkiä arvostetaan näin paljon! Uskomatonta! Ja uskomatonta se olikin; sommelier pudotti ihastelijan maan pinnalle. "Sir, emme halua että tästä paikasta muodostuu olutpubi". Ts., eli TOISIN SANOEN, he olivat valinneet (mielestään) maailman huonoimman oluen olutlistalleen... eikä muita, ettei paikasta muodostuisi "mitään olutpubia".

    Ps. Satiiri on vaikea laji. Olen huomannut sen. (Sekä tekijänä että kokijana.) - Savolaiset kyllä ovat onneksi - eihän niitä muuten kestäisi! eikä aina kyllä senkään takia - aika takapill... pilkallisia. (Muuten tietysti yhtä tyhmiä kuin kaikki muutkin suomalaiset. Semmoisia karvalakkihattuisia nenän- ja ojankaivajia. Jotka kamalasti vaan mulkoilevat.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltikin juon Lapin Kultaa, kesäisin. Se on namia ja raikasta!

      Talvisin en juo olutta oikeastaan ollenkaan. Yhdistän sen mökkeilyyn, ulkonaoloon, grillaamiseen, saunomiseen ja ystävien kanssa olemiseen, vaikka viini onkin meidän pääasiallisin seurustelujuomamme, raaka viina ei koskaan, emme juo ollenkaan ns. paukkuja. Ai niin, sunnuntaisissa kahvikutsutilaisuuksissa on tietysti konjakkihömpsyt kahvin kanssa.

      Poista
  7. Leikkaaminen, myös nurmikon, on taitolaji. (Tietysti aivojen leikkaaminen vaatii vielä enemmän keskittymistä. Ja jos ajaa soratietä ja leikkaa mutkia niin sekin vaatii... no, ainakin sitä että lukee nuotit oikein. Enkä tarkoita tässä mitään pianonpimputusta. Kun parturi leikkaa tukkaa niin taustalla voi soida möreä-ääninen kontrabasso, ei se mitään haittaa. Aikoinaan valtio leikkasi setelirahat kahtia, ja Alkossa alettiin myydä leikattua konjakkia. Matematiikassa aina joku leikkaa toisensa, lähinnä nämä ovat viivoja; avaruustasolla myös yhdensuuntaiset janat leikkaavat toisensa. Lapsena minä leikkaan lehdistä pin up -tytön kuvia ja liimaan niitä Raf. Haarlan siniruutuvihkoon. "Leikkaako sulla?". "No, ei". Naisilla on jalkojenvälissä sellainen guillotine joka leikkaa... "Noh, noh, Mikko. Pysyppä asiassa!"

    Kerran leikkasin nurmikkoa sellaisella vanhanaikaisella (tai siitä on niin kauan aikaa että ei se vielä silloin vanhanaikainen ollut) mekaanisella ruohonleikkurilla ruohoa. Siinä ikään kuin spiraalimaiset hainhampaat pureskelivat ruohon katki. Illalla, kun tutkin jalkateriäni, huomasin että kummastakin sandaalista (ne olivat semmoiset läpykkäät joissa ukkovarpaan ja seuraavan varpaan välistä menee semmote nyöri: en minä tiedä mikä niitten nimi on!) niin niiten kummastakin päästä puuttui n. 1 1/2sta tuumaa. Mutta onneksi ne oli lainasandaalit, noin 3 numeroa mulle liian suuret, että kaikki varpaat jäi tallelle. (Laskin ne. Hädissäni.) - Toisen kerran (paljon myöhemmin) ajoin nurmikkoa matalaksi semmoisella moottorikäyttöisellä leikkurilla. Olin lainannut sen naapuriltani. Se papatti ja minä kävelin sen perässä. Sit se nielaisi jonkun rautalankapätkän ja sanoi KRÄÄH KRROOH KRÄÄK ja minä pysäytin sen. Käänsin koneen nurinpäin ja aloin, ja aloin - koska olen rauhallinen tyyppi (tämä oli vitsi) - kaivaa sitä kettinkiä sen koneen "suusta" pois. Sainkin sen, siis pois, vaikka aikaa siinä vähän vierähti. Mutta mikä kiire meillä valmiissa maailmassa mukamas on? No, pistin koneen takaisin oikein päin, nykäisin sen käyntiin... kyllä se lähti, ei heti, ei tosiaan ihan heti, mutta kun lopulta lähti, se puuskutti ihan kuin höyryveturi... Hirvee savu vaan nousi. Ajattelin, että en anna sen häiritä itseäni, enkä antanutkaan, mutta koneen mulle lainannut naapuri säntäsi siihen paikalle. Ja ihmetteli mistä on kyse. Kerroin - mitään salaamatta ja mitään siihen lisäämättä - mitä oli tapahtunut. Sit se käsitti, kun on teknisempi kuin minä, mistä on kyse: jos ruohonleikkurin kääntää ylösalaisin, öljyt sekoittuu bensaa, ja sit... Joo joo, minä sanoin, kyllä minä tiedän mitä sitten tapahtuu.

    Ps. Tietämättömyyttäni olin keksinyt diselkäyttöisen ruohonleikkurin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa tuli kaikki mahdolliset leikkaamiset - olet äidinkielen opettajan unelmapoju, mikis. Silu silu. Ja etenkin kun jatkotarinassa tuli sitten vielä moottorin kiinni leikkaaminen, niin ei voi muuta kuin antaa kymppi plussan.

      Poista
    2. Ruohoa leikatessa meikäläinen pistää saappaat jalkaan, polveen asti ulottuvat mustat nokialaiset tukkimiehen saappaat. Ei lennä varpaaseen mitään. Olen harkinnut myös suojalasien käyttöä, koska pihassa on salapommeja, puitten kaadon jäljiltä jääneitä oksanpaloja ja kovia männynkäpyjä, jotka singahtelevat korkealle.

      Poista
  8. Tulin äsken, kapakasta, kai hiukkasen horjuen... oli olutta juotu, ehkä liikaakin? Mutta se taisi olla Portsari, joka sanoi että... "sen Esmeraldan sukkanauhan Ruusu on nyt Krasikkotie 17 B 24:ssä. Jos häntä etsitte." ... Ei, enmme etsi, eihän nykyisin kapakoissa ole edes portiereita. Ennen oli, ja aina kun meni kapakkaan, piti valehdella niille - hiukkasen horjahtaen - että "minä tänne ryyppäämään tule..!". Tulen muuten vaan. - Voi voi, oli sekin aikaa! - Riku Riemu, minusta Sinä olet oikeasti Riemukas! Etsitkö taas, jos siitä ei ole kamalasti vaivaa, jonku kivan svengaavan jutun. (Ihan sama miltä vuosikymmenenltä.) Tärkeintä on että se saa sekä syylingit että sandaalit sekoilemaan!

    Ps. Koska...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut kirjoja (Ollin pakinoita, Valentinin muisteluksia: "narriko vain?" ja Heimo Haiton spugevuosista kertovaa) ja nukuinkin kohtuullisesti. Illalla en enää ollut internetin ääressä. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja toisaalta, nythän on taas aikaista. - May I ylpeästi presenteerata: Chick Webb, Blues In My Heart, 1931.

      Poista
    2. Aivan, aivan ihanaa neekerijatsia! Kiitos!

      Jotkut saksalaiset 30-luvun schlaagerit tulee tästä mieleen. Musiikillisestihan ne on toista, mutta jotain samaa "täyteenahdettua elämää", tai sen kaipuuta, niissäkin on. Kuten tässä. - Ainakin minä kuulen omilla korvillani niin.

      Poista
    3. Tänään on paikallisessa Pella Miljoonan keikka! Jos päivällä hieman torkahdan, saatan hyvinkin mennä. Keikalle jos pääsen, tuumin vain, että hyvin menee, vielä jaksan!

      Poista
  9. Kukaan ei kuuntele minua (huokaus), ei sev väliä, en minäkään koskaan kuuntele ketään. (Paitsi toisella korvalla, tietysti.) Ihmiset ovat omituisia. Olen tavannut ihmisiä jotka ovat puhuneet minulle Elämän Tarkoituksesta, tai myyneet minulle väärennettyjä Ikoneja, tai pilluaan, ja olen maannut - kuin ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankarit - sairaalapedillä jossa minua on paloiteltu kuin tulppaania. Mitäs siitä? (Sydän jäähtyy hyvin, se on pakastettu. Niinpä niin.) Tänään olen tässä. Eilen täytin Tarjan kanssa sanaristikkoa, Tarja on sanallisesti paljon nokkelampi kuin minä, mutta minulla on laajempi yleissivistys. Ristikko täyttyi. Sitten katsoin televisiota jossa oli niin tyhmä ohjelma että panin television kiinni. Ajattelin Norjaa. Sitten ajattelin Attilaa - en tiedä miksi, mutta menin nukkumaan. - Aamuyöllä - kuulin sen kun mua kusetti - helsinginsanomat tuli postiluukusta sisälle että PLÄÄNKSG... Ps. Nukahdin uudestaan.

    VastaaPoista
  10. Minä rakastan ihmisiä jotka
    1) kaivavat nenäänsä ja mulkoilevat minua
    2) jonkin verran epäluuloisen näköisinä
    3) ja jotka tykkäävät kissoista
    4) ja osaavat olla hiljaa
    5) eivätkä muutenkaa metelöi
    6) ja, jos ovat naisia, eivät kamalasti pihtalisi
    7) (miehistä ei niin väliä, vaikka pihtaisivatkin)
    8) ynnä muuta
    9) kun en keksi muuta
    10) vaikka kyllä ihmiset on kivoja, semmoisinaankin

    VastaaPoista
  11. Ei kun ihan totta!

    Jos mää olisin joskus ollut Jumala, ja mun olis pitänyt keksiä Ihmisille 10 käskyä, niin kyllä Mulle jossain viidennen käskyn jälkeen tulis mieleen että "mitäs perkelettä mä niille vielä keksisin?"...

    VastaaPoista
  12. Minäpäs luin sadeaamun kunniaksi - satoi niin paljon, etten päässyt ulos Hesaria hakemaan - siskon vanhaa oppikoulun alaluokkien maantiedon vihkoa, kirjoitettu vaihtuvilla käsialoilla. Muistan miten sisko kokeili erilaisia käsialoja ja kysyi minultakin, että mikä olisi paras, pysty vai hyvin oikealle vetävä.

    Vihossa lukee keskipystyllä käsialalla, otsikon Erikoista Aasiassa alla, että Borneon Dajaatit ovat nykyään ainoa kansa, joka ottaa päänahkoja ja että Molukeilta saadaan eniten mausteita ja että Lhsassa Plotalan linnassa asuu laamalaisuuden ylipappi Dalailaava.

    Tämän runon muistan vieläkin:

    Suhona, Vydsegda ja Dvina
    on aivoille vaiva ja piina
    ja Veiksel, Buk sekä Niemen
    kas siinä on oppini siemen.
    Ural sekä Volga ja Don
    ne eteläosassa on.
    Aka, Kama sekä Vjatka
    on niihin merestä matka.
    Doneta sekä Dnepr ja Dnestr
    Prut pääjoki Bug sekä Siestar
    on Väinä ja Terek, Kura
    nyt jäljellä vielä on hurraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tuo nerokas runo todellakin lapsen kirjoittama? Oikeasti se on hauskuudessaan suorastaan masentavan hyvä. Jos sen huumori on tahatonta, sitä parempi.

      Dalailaava on hieno, vähän pönäkkä mies, eikä häntä pidä sekoittaa siihen toiseen sekopäähän, Äiti Ämmään! Toisaalta mieleeni tuli, että Vantaalta on pitkä matka mereen, kuten Akasta, Kamasta ja Vjatkasta.

      Poista
    2. Runo on opettajan sanelema tai tauluun kirjoittama, ja varmaan aika yleisesti tunnettu ajalta, jolloin maantiedon opetus oli enimmäkseen paikkojen opettelua, nimirimssuja. Tuo siskon vihkokin on täynnä allekkain kirjoitettuja eri maitten jokia, kaupunkeja, alankoja, tasankoja, vuoria jne.

      Mainittakoon, että opettaja oli alalle kouluttautumaton, ei päivääkään minkään alan opettajankoulutusta. Hän sattui olemaan erään lehtorin kotirouvavaimo, joka otettiin kouluun opettajaksi, kun mies sairastui.

      Poista
    3. PS Tuossa siskon vihossa luki kyllä viimeisellä rivillä, että

      "on Väinä ja Terek, Kura
      nyt jäljellä vielä on Ural"

      Minä muistan kuitenkin, että siinä oli tuo "hurraa". Sitä paitsi ylempänähän Ural on jo mainittu. Nyt ottaisin vielä on-sanan Väinän edestä pois.

      Poista
    4. Epäilemättä oli kouluttamattoman, en saata edes kuvitella mitä ne koulutetut kirjoittivat tai kirjoituttivat!

      Poista
    5. Äläs nyt irvaile Rikhard. Tarkoitin hänen opetustyyliään. Hän istui koko tunnin opettajanpöydän takana ja saneli noita rimssuja, ja sitten mentiin riveittäin kuulustelua. opettaja näytti pisteen isolta kartalta ja piti tietää mikä siinä on. Tai piti mennä näyttämään kartalta Uralin vuoret tai Quito.

      Quitosta on hauska juttu. Mallu kuiskasi minulle, että Quito äännetään "kviti" ja minä viittasin sitten innokkaasti kun opettaja näytti Quitoa, ja sanoin reippaasti maha pystyssä että se on KVITI. Muut höröttivät.

      Poista
    6. PS Minusta nykyoppilaillekin tekisi eetvarttia, kun niiden pitäisi nousta seisomaan pulpetin viereen, kun ne vastaavat tai ylipäänsä puhuvat.

      Poista
    7. Minä nyt olen tällainen irvailija. Sen että Ecuadorin pääkaupunki on Quito, sen minä opin jo lapsena, en tosin koulutunneilla. Taisin olla vähän häiriintynyt. Tunnella olin kyllä kiltti ja hiljainen ennen murosikää.

      Murrosikäisenä lähdin kylmästi pois kesken bijologian opettajan ja nykyisen paikallisen vihreän vaikuttajan jälki-istuntoa. Huusi perääni, että heti takaisin, vaan minkäpä se mahtoi. Väitti etten enää pääse tunneilleen, vaan ei se sillekään mitään pystynyt, kun siellä kaikesta huolimatta pönötin. Kiltti mies se oli/on.

      Historian opettajani minulle enemmän mieleen jäi Hyvinkään Yhteiskoulusta, tykkäsin hänestä, hän kertoi ihania satuja, joissa ei ollut totuuden tai järjen hiventäkään.

      Paras oli silti uskonnonopettaja, joka kertoi Sarvepalli Radhankrishnanista. Naurulla ei ollut rajaa eikä äärtä; ei saatana, ei sentään tätä!

      Lukioon menin toisaalle, koska keskiarvo ei laatukouluun riittänyt.

      Poista
    8. Meille ei Sarvepallista kerrottu mitään, vaan vain sarvipäästä, joka vie tuliseen helvettiin, jos paaduttaa sydämensä. Vieläkin ihmettelen, mitä sydämen paaduttaminen tarkoittaa.

      Minä inhosin eniten lukion suomenopettajaa. Hän oli kuivempi kuin hapankorppu tai tilikirja. Eniten olen rakastanut alakoulun luokanopettajaani, jolla oli isot rinnat ja kaunis virsiääni. Hänet ikuistin siihen sarjakuvaani, tai kuvaan viime syksynä.

      Poista
    9. Kaikista melkein niistä minä nykyään tykkään, hävettää jopa myöhempi kapinallisuuteni. Se, että vielä lukiossa sanoin lukiossa uskonnonopettajalle, että me mennään nyt. Ja että me mentiin, kun ehdotin, paljon ennen tunnin päättymistä. Anteksi pyytäisin.

      Lukion liikunnan opettajalta en pyytäisi. Paikallisen pesäpalloseuran edustusjoukkue sen jo aikoinaan kantoi kentän laidalle: "painu vittuun!"
      Hänen aikanaan hyvät liikunnan numeroni painuivat vittuun, sitä ennen olivat hyviä. Kotiin soitti, kun en hiihtokamoja mukanani kantanut. Äitini oli kauhuissaan.

      Näin hänet joskus melkein kymmenen vuotta sitten. Hymyili idioottimaisesti, kun kerroin etten aamupuuroa ole syönyt milloinkaan ja tupakkia olen käryttänyt oikein perkeleesti.

      Englanninopettajan nahkahousuista vieläkin unta näen. Hän seurasi minua lukioonkin; Ouh Good, I love juu, may I just little bit...

      Poista
  13. Onpas opettavainen runo!

    Hitsi, kun on hyvä!

    Opettelin sen ulkoa. Ja tänään, tai huomenna, kun menen piipahtamaan kantakapakkaani, niin aion lausua sen. Vaikka tiedän etukäteen että osa kuulijoista (n. 98%) ajattelee, että "nyt se on tullut vielä hullumaksi kuin mitä se normaalisti on?".

    Ps. Näistä sudetti-savolaisista voi sanoa sen, siis kehua heitä, että he kohtelevat suomenkieltä aika "hellästi". Tykkään semmoisesta. Koska korvani ovat hyvin arat. (Ajattele ite. Jos ihminen joutuu 1-15 vuotiaaksi kuuntelee lounaishämäläistä kiältä, niin siitä tulee... kielimuukalainen.)

    Vittu, kun mä tykkään ihmisistä! Kivimpia ovat sellaiset jotka eivät muistuta mua. Tosin - en minä ketään hurmuria, jos kyse on femininistä, kraakkaa postituslistaltani pois sen takia että hän muistuttaa minua. (Korkeintaan alan tarkkailla häntä, epäluuloisena.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lounaishämäläinen kieli on ihan siistiä,mutta kauheaa on satakuntalainen ärräpitoinen ja deetön puheenparsi. Paas tehren ny. Meirän Mervi meni riskoon. Olen muuten omin korvin kuullut, kun täällä on puhuttu Rirkestä ja Prookesta.

      Poista
    2. Lounaishämäläinen murrehan lainaa just Turun- ja Hämeenmurteesta ne pahimmat piirteet, sanonnat. (Ja hyvimmät se nimenomaan jättää lainaamatta.)

      Ps. Mutta siinä olet kyllä oikeassa - näin minun korvanikin sanoo - että satakuntalainen murre on perseestä. On se viälä kamalampaa, on! - Pss. pohjalaismurteet ärsyttävät minua myös. Mutta ei ne ole niin kamalia. On oikeastaan kivaa että ihmiset puhuvat omalla kielellään, äitinsä ja isänsä kieltä, eikä kirjakieltä. Kuten turkkulaiset lapsetki.

      Poista
    3. Kunnon pohjalainen mennähän ja ollahan ny -vääntö on kamalaa rytmiltään, Tampereen murre on aivan kauheaa.

      Lounaismurteet ovat kivoja, sointuvia rytmillisesti ja äänteellisesti. Parhaiten muljahtelee korvissani kyllä savon murre, vaikka se on minulle käytännössä vierain, en voi kehuskella karjalaisilla tai savolaisilla juurilla.

      Kaiken kaikkiaan murteet ovat hauskoja juttuja. Yksi vaan on, joka nostaa karvat pystyyn: kokonaan murteella kirjoitettu kirja tai pitkä tarina. Riittää kun replakat olisivat murretta.

      Poista
    4. Jotkut yksittäiset sanat ärsyttävät. Täällä se on tämä "mie" sanan käyttö; itse koin sen aluksi jotenkin vittuiluna. "Enhän mie..." No, älä si sää, ajattelin. Mutta, asuttuani kauemmin täällä, jouduin pyytämään anteeksi itseltäni: 'mie' on korrekti termi sanasta 'mää'. (Ensin tosiaan ajattelin, että nää ihmiset vittuilee mulle. Kun puhuvat tolla lailla kuin Aku Ankka puhuisi. Mutta ei!)

      Tiedän, tiedän. Kun isänikin pääsi (ja minä hänen mukanaan) lapsuutensa Parikkalaan, hän alkoi puhua (sillä silmänräpäysellä) hänkin että "myö, sie, hyö, männäänkö... etc. Se oli mulle, b-ikäiselle hämäläispojalle, karmeeta kuunneltavaa. Mua suorastaan hävetti hänen kielenkäyttönsä. (eli ihme 'visertely') Sää = sie, mää = mie, hää = hyö?

      Kuvottavan vastenmielistä!

      Poista
    5. Minä olen puhunut aina melko täsmällistä kirjakieltä. Joku tutkimus sanoo, että jossain muualla enemmän, mutta ne mahtanevat olla iisalamelaisten tai joidenkin muiden juttuja.

      Hojo hojo, sanoi Heikki Turunen, kun kaljaa maksamaan pyydettiin.

      Mitenkään mihinkään kuulumatta: Hojo hojo, sanoi mies, kun kotimaisen jopon osti ja siitä pojot sai. Hojopojot joposta.

      Poista
  14. Kello on aika paljon. (Ei, ole. Aikaahan ei ole olemassa, se vain virtailee. Kuten jokikin.) Kantsisko tänäänkin silti syödä? (Ei, jos kysymys on vai siitä että ahtaa energiaa sisäänsä. Monet kukkakärpäset - mm. hemiptera harmilukset - käyvät kukilla vain kävelemässä. Ne mitään syö.) Entäs juomisen suhteen, pitäisikö sitä rajoittaa? (Ei, koska ihmisellä on vain yksi ruumis ja se on aika lailla täynnä nestettä.) No, kävely tekee ainakin ihmisen kropalle huonoa? (Ei, kun se tekee hyvää. Kuten paikallaan seisoskelukin.) Entä nussiminen? (E-ei... tai ehkä juu. Pistit pahan. Enhän minä, voi vee vieköön, kaikkea tiedä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpäs söin juuri lounasta. Oli hyvää kalaa ja perunaa ja salladia. Jälkkäriksi puoli litraa mansikoita. Kävellä ei kannata vatsa täynnä. Suositan riippukeinua koivunlarvoja katsellen. Tai puusohvassa katon oksankohtia tihrustellen. Sitten onkin jo kaffeaika.

      Poista
  15. Tunturilapissa... Norjan ja Ruotsin ylängöillä... kun kävelin, ajattelin että olen tullut kotiini. Kaikki oli siinä läsnä, se hiljaisuus, eikä mitään puuttunut. Sydän ei kaivannut minnekkään muualle, enkä minäkään. Olin perillä.

    VastaaPoista
  16. Lapin lumossa on jotain samaa kuin saaristossa. Olen seilaillut siellä sun täällä, pienellä purjeveneellä, tiedän mistä on kyse. Lapissa olen kiivennyt tunturinhuipulta toiselle huipulle löytääkseni sen korkeimman... eihän sitä ole, paitsi pään sisällä. Tiedän, tykkään nykyisin enemmän näistä laaksoista, jänghistä ja lompoloista. - Meri, on meri kans kiva, sen saaret. Ulkoluodot ovat samalla tavalla lohduttomia, ja kauniita, kuin tunturit.

    VastaaPoista
  17. höhö höhö opeetjaha ja kaks luokan riimus oppilaasta täsä keskustelee ny, höhö höhö

    Säälittävää.


    VastaaPoista
  18. Höpsistä anonyymi, kolme riimus oppilasta. Mukaan mahtuu, vaikkei riimus olisikaan ollut. Minäkin putosin junasta, kun alkoi algebra ja geometria.

    VastaaPoista
  19. Minä olin riimus, vaikkei sitä kukaan tajunnut! - Muiden mielestä olin tosi huono. Turhaan painottivat viiden keskiarvoani lukiossa, saatana!

    Sain sentään kirjoituksissa kolme älliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enäähän tyhmillekään ei anneta vitosia saati nelosia. Kaikki saavat kahdeksikon, jos ovat silloin tällöin läsnä.

      Poista
    2. Meillä oli suomenkielenopettajana Simojoen Jaska (eli Jaakko), sen tunnilla pahimmatkin häriköt istuivat kuin kirkkouskovaiset, jäykkänä ja hiljaa. Se, ihan habitukseltaan - iso ja kaljupäinen - oli sellainen ettei sen kanssa viitsinyt ruveta riitelee. (Koska olisi jäänyt toiseksi.) Kerran se sanoi tunnin alussa että nyt minä pidän teille suomenkielen kielioppikokeen, ja arvostelen sen juuri niin kuin miten te osaatte. - Eli yllärikokeet. - Ne olivat niin vaginan vaikeet että luokan priimuskin sai, muistaakseni, vain nelosen. Minä sain miinus nelosen... se oli parempi kuin monella muulla, joku sai -12. Ne olivat todella, todella vaikeet kokeet.

      Poista
  20. En minäkään varsinaisesti priimus ollut. Kävin keskikoulun viidennen luokan kahteen kertaan. Ensin minulla oli 4 nelosta, mutta kun kertasin tämän luokan, niin minulla tupsahtikin 6 nelosta.

    Ps. Jos ette usko tätä, lyödäänkö vetoa?, voin näyttää ns. päättötodistukseni. (kaivaa laatikoitaan... kyllä se jossain on) Koska, aina kun palkkauduin johonkin töihin, niin aina minulta ensimmäiseksi kysyttiin keksikoulun päästötodistusta... (huumoria, huumjoria, huumoria) Oikeastihan kukaan ei ole kysynyt, tai edes kyseenalaistanut sitä, mutta kyllä se täällä jossain mun laatikossani on... (jatkaa etsimistä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh, mikis. Ihmisen tulee aina tietää, missä laatikossa hänen keskikoulun päästötodistuksensa on. Milloin tahansa sitä voidaan kysyä. Ja ylioppilastodistuksen pitää olla lasitettuna seinällä!

      Onneksi löysit sen, notkea poika. Laulukokeet olivat painajainen. Piti vuorollaan kaikkien kuunnellessa nousta seisomaan pulpetin viereen ja luikauttaa siitä, ja eräänä vuonna mennä luokan eteen, korokkeelle laulamaan. Huonotkin laulajat.

      Poista
  21. Ja taas mää, rakas anonyymi, liioittelin... Tämä on totuus, mitä ei mikään pyyhi maailmasta pois (löysin nimittäin tuon todistuksen): ensimmäisenä vuonna minulla oli VAIN kaksi nelosta. Mutta kun opiskelin lisää, eli tuplasin tuon luokan, nelosia oli NELJÄ. (ihmettelee, mutta näin nyt vain on... voimistelusta minulla on 10, luonnontieteistä 9, samoin äidinkielestä, sitten on paljon vitosia, muunmuassa kemiasta ja fysiikasta. Nelosia on ruotsista ja saksasta ja algebrasta ja geometriasta. Laulusta on viiva. (Muistan, kun opettajatar - hyvä pienonpimputtajatar - pyysi minua laulamaan, oli joku koe, niin sanoin hänelle, itku kurkussa, että "en varmaan laula".)

    Riimus, riimus. Hevosilla on riimukset.

    VastaaPoista
  22. Arvaappa mitä Iines? Junnulta (vat Vainiolta) jäi sanottamatta yks laulu josta olisi kans tullut hyvä hitti. Sen alku soi nyt (jostain syystä) mun päässäni...
    Vain suomenkielen oppettaja tietää miten miestä miellyttää... Onhan sitä nykyisin homo-opettajiakin, että ei tämän välttämättä opettajatar tartte olla, että tämä olisi siinä mielessä myös kannanotto.

    Hitsi, Rikun jatzzkipale oli niin hyvä, että taidan mennä soittaa sen 17nentoista kerran. (Vitun hyvä kipale!)

    VastaaPoista
  23. Otin taksin, tämmöinen elvis kun olen. Matkaa oli kotoa alle kilometri, taksitolpalta ei sitäkään. Tutulle taksikuskille sanoin, että vanha mie on menosa Pelle Miljoonaa katsomaan. Kohteliaasti sanoi, että "sehän on..." - Ei keksin sopivaa sanaa, autoin:"sairasta"

    nyt se aloitti, saatana se on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, säilyipä kampaus hyvänä eilisessä tuulessa.

      Poista
  24. Minäkin olen vanha. (Ohoh, iltalääkekin jäi ottamatta. No, voihan Vempele.) Mutta jos saan - ja sama se vaikken saisikaan - niin kehun itseäni. Nimittäin...

    ... tai ei tää mitään kehumista ole. On vain niin että aina minusta tehdään varamies. Se taas johtuu siitä, se on minuun sisäänrakennettuna, että opettelen mielelläni aina muuta, kuin mitä osaan. Kaikki, aivan kaikki työpaikkani ovat olleet sellaisia - jos niissä on ollut 5-35 eri toimenkuvaa, minusta on tehty varamies. Eli jouduin opettelee 35 viiva 5 erilaista duunia. (Ei se aina ollut helppoa. Mutta aina minä siitä selvisin.) "Varamies" -käsite saattaa tarkoittaa satunnaiselle oikolukijalle sitä, että ihminen on "varalla"; että hän tavallaan "toiseksi paras". Näinhän ei nyt ole. Varamiehelle maksetaan just sen takia korkeinta palkkaa, että hän on valmis tuuraamaan ketä tahansa. - Kankaan Paperitehtaalla sain aikoinaan toiseksiparasta palkkaa kuin kukaan muu, ja se oli pirun paljon. (Yhdessä vaiheessa meninkin valittaa pääluottamusmiehelle, Jussille, että ne maksaa mulle liikaa. Koska ne maksoi vahingossa mulle - aika isoja - semmosia eriä joita mulle ei olis pitänyt maksaa. Ainakaan oikeasti. jussi sanoi mulle "hys, hys. anna kuule olla. kyllä ne maksamisen lopettaa kun huomaavat." - Annoin olla. Eivätkä ne huomanneet. (Verottaja tietysti rokotti perkeleellisesti. Eikä kysellyt muuta.)

    Ps. Minä olen kamalan kelvollinen suomalainen. Olen maksanut veroni (Forssaan, Tampereelle, Jyväskylään, Kajaaniin, Mikkeliin) enkä ole pullikoinut vastaan.

    Pss. Merimiespassilla minä maksoin veroni suoraan Suomen valtiolle. Eli, se on toinen asia mitä siitä kunnallisveroina mihinkin tihkui, tai oli tihkumatta.

    VastaaPoista
  25. Varamies on hyvä juttu. Tyrkyt menevät eturiviin ja mikään ei muutu, ainakaan eduskunnassa. Siellä tyrkkyjen selän takana se viisaus asuu, varamiehissä. Voisi syntyä tuloksia, kun johtoryhmät ja muut kokoonpanot tehtäisiinkin varamiehistä.

    VastaaPoista
  26. Armeijassa kannatti olla "harmaa eminenssi". Tajusin tämän heti, kun sinne jouduin. Enkä nyt kehu itseäni. Kun pääsin sieltä pois, minulle annettiin prikaatin pienoislippu (marmorijalustoin/hopeakyltein). Olin mukamas sen ansainnut. - Ps. Samanlaisen sai sinä vuonna - yleensä niitä kuulema jaettiin vain yksi kerran viidessä vuodessa - RUK:n priimuksena selvittänyt vänrikki. - Mutta hän sai lippunsa minun - korpraalin - jälkeen! (heh, he)

    VastaaPoista
  27. Meistä on muuten valokuva, vänrikistä ja minusta, sen aikaisessa Vakka-Suomalaisessa. - Sama.

    VastaaPoista
  28. Kaikkein upein julkkiskontaktini ( kun näistä näämmä koko ajan kehun ) on kun tapasin Tauno Palon. Se oli Somerolla... Someron ainoassa ravintolassa (jonne myöhemmin sain "ikuisen" porttikiellon). Olin nuori, Tauno Palo vanha. Totta kai tunnistin hänet... ja tietenkään Hän ei tuntenut minua. Menin istumaan hänen pöytääsnsä, kun Hän istui yksin; hölmöähän se olisi ollut että olisin mennyt toiseen pöytään, yksin, ja mulkoillut Häntä. (Ravintolassa ei nimittäin ollut muita asiakkaita.) Juteltiin oluista, ja vähän kirjallisuudesta; en tietenkään kysynyt Häneltä mitään Ansa Ikosesta, tai sellaisesta. Näyttelin, että en mukamas tunne Häntä, ja Hän oli (ehkä, en tiedä) hyvillään siitä. - Ps. Sitten Se, vähän sen jälkeen, luin lehdestä, kuolla kupsahti. (En usko, että minun takiani?) - Tauno Palo on paljon saman näköinen kuin isäni. (Se taas on ihan toinen asia. Joka mielestäni ei kuulu tähän. Koska... isäni oli musikaalisempi.)

    VastaaPoista
  29. Ystäväni Pikku-Lolitan äiti on priimusmaisteri. Uinnissa. Pikku-Lolita taas ei saanut peruskoulun päättötodistusta, eikä näin ollen päässyt Ypäjän hevosopistoon.

    On harmi, että Pikku-Lolitan äiti on muuttanut täältä mökkikunnasta pois, ison maatalon tyttö ja perijä, myi kaiken ja osti lähiöstä kerrostalo-osakkeen. Viimeisin tieto on, että hänen nykyinen miehensä (ne vaihtuvat vähintään kolmivuotiskausin) on joku karvainen motorpyörämies, siis sellainen jolla on nahkaliivi ja selässä lukee jotain hells engelsiä. Päristelisivät nyt mökille kylään. Ainoa ystäväni, jonka kanssa halataan kun tavataan.

    VastaaPoista
  30. Tästä asiasta en liene aikaisemmin puhunut...? koska se hävettää minua, vieläkin. No, nyt siitä voi kai puhua. Koska siitä on niin kauan aikaa.

    Oli se viimeinen päivä kun päästiin armeijasta pois, kotiuttamispäivä. (Mutta oltiin sen päivän päättymiseen asti, eli klo 24:00/00:00 asti armeijan lain alanalaisia.)
    No, meidät komennettiin n. klo 13:00 aseenkäsittelyhalliin - se oli ainoa tila, johon komppania kerralla mahtui. Mee oltiin silloin jo sivilivaatteissa, paitsi tietysti kantahenkilökunta, ne olivat siellä luutnantteina ja ylikersantteina ja vääpeleinä. Minä olin muiden joukossa. Sitten halliin saapasteli komppaniamme päällikkö, yliluutnantti A.Helle, ja karjui meille "asento, lepo, asento" käskyt ja ilmoitti sitten - arvaa, tuliko tämä minulle puun takaa, tuli - että "tästä lähtien komppania siirtyy N.N.:n, eli mikiksen komentoon"... Vasta siinä vaiheessa tajusin, että hän tosissaan, kun hän marssi minun paikalleni rivistöön. Vittu, minun piti marssia sen rivistön eteen. Enkä yhtään tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä - voi Taivas Varjele - enhän ollut käynyt edes aliupseerikoulua! Varmuuden vuoksi komentelin pari kolme kertaa "asenro, lepo, asento, lepo", ja nehän teki niin. Myös tämä yliluutnantti. No, onneksi sitten siihen tuli koko Prikaatin Komentaja, eversti Setälä, ja minä huusin koko keuhkojeni volyymilla että "KOMPPANIA, KATSE OIKEAAN PÄIN". Sitten minä karjuin Setälälle että "PORIN PRIKAATIN 5.s KIVÄÄRIKOMPPANIA VALMIINA KATSELMUKSEENNE. LÄSNÄ 1 + 3 + 12 + 194. ILMOITTI KORPRAALI MIKIS, KOMPPANIAN KIRJURI. Se sanoi niille, jotka siinä seisoivat ojennuksessa, että "Lepo". Ja koko miejoukko kajahti. (Aina, panin sen merkille, kun sanoo miesjoukolle lepo/asento, se kajahtaa. Siitä syntyy sellainen ääni.) Setlä piti näille kotiutettaville hyvin liikuttavan puheen, muistutti meitä että emme me täällä ole olleet koulua... ei kun siis armeijaa varten, vaan elämää varten. (Itsekin meinasin pillahtaa itkuun. Kun kuuntelin Häntä.) No, yht' äkkiä se kumminkin lähti, siis pois, ja minä karjaisin - ehkä vähän viiveellä - että "KOMPPANIA HUOMIO, KATSE POISTUVAAN EVERSTIIN PÄIN"... Tää mua hävettää, tää mua hävettää. Kun ei niin olis tarvinnut sanoa! Koska... ihan oikeaoppisesti minä komentelin niitä vielä sen jälkeen, vähän aikaa, kunnes ilmoitin että "tästä lähin komppania kuuluu yliluutnantti A.Helteen komentoon".

    Ps. Se iski mulle silmää, kun kohdattiin, kun mentiin takaisin omille paikoillemme.

    Pss. Em mää tän takia mitään Lippua saanut. Sain sen ihan muista ansioista. (Joka sekin on aika surullinen juttu.) Mutta en osaa kahdehtia... olen (aika epätoivoiseti, jopa) yrittänyt opetella kadehtimaan... En osaa. Enkä osaa käyttää valtaa. Esimerkiksi tuolla armeijassa, kun käskytin itseäni vanhempia miehiä, että "asento/lepo", mua rupes lähinnä naurattaa, että ne tekivät niin?... Höh.

    Voi piruparat.

    VastaaPoista
  31. Ps. Sekstataanko kysyi, siili?

    Voi hyvänen aika, mistä minä yhtäkkiä näin huonon puujalkavitsin keksin? (katsoo varmuuden vuoksi alushousuisiihinsa) ja toteaa (tyrmistyneenä) että "no, nyt minä ymmärrän".

    Ps. Poistuu pois näyttämöltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunpa piti tänään mennä munamarkkinoille, mutta saas nähdä, pääsenkö vai estääkö sade sen. Mielenkiintoisinta siellä on katsella ihmisiä, kun ne katselevat niitä tavaroita.

      Poista
    2. Jopas jotakin. Jos minun kalenteriini olisi merkitty "Vittulan Väen -markkinat", niin varmaan menisin. Vaikka sataisi ämmiä taivaasta.

      Poista
    3. Kun ei siellä kuitenkaan munan munaa näe, vaikka nimi on munamarkkinat. Markkinakadun liekkikuvioista teepaitaakaan en enää jaksa katsoa, enkä niitä tummien poikien riipuksia ja Kontion leipomon muhkeita torttuja. Enkä niitä koreilla väreillä maalattuja tauluja, soista Timo Soini varmaan pitäisi.

      Siis olisinhan minä mennyt ainakin helppoheikkiä katsomaan ja rompetorille, jos ei olisi satanut kaatamalla koko päivää. Vasta nyt näkyy pilven reuna.

      Poista
    4. Jaahas. Taitaa olla sitten pelkkää propakandaa. Samoin kun nuo vv-markkinat. - Ei kukaan edes vilauttanut. (Paitsi naissalapoliisi vilautti poliisikorttiaan. Kun se kysyi minulta että "millähän asioilla herrasmies täällä nyt liikkuu? kun silmät kiiluvat noin kummallisesti? täällä on nyt Espoon Suunnittajattarien Saunailta. Ja pyytäisin Teitä hajaantumaan muualle.")

      Ps. Ei, ei se lähtenyt mun messiin. Vaikka pyysin tosi kauniisti. (Oli varmaan lepso?)

      Poista
  32. Vallankäyttö on asia, josta minäkään en oikein tykkää. Opettajana sitä joutui tietenkin harjoittamaan päivittäin. Usein ajattelin, että olisi mukavampaa olla tuolla iloisessa hälisevässä laumassa kuin saada se kiinnostumaan nominien taivutuksesta tai raportin teosta. Vaan pelkällä demokratialla ei opetuksessa pärjää, sanoo kolumnisti Jani Kaaro mitä tahansa. Oppilaat eivät ole itseohjautuvia, vaan ne pyytävät ohjausta ja vallankäyttöä, ellei sitä anneta.

    Kun meillä kokeiltiin opettajantonta etäopetusta iltaopiskelijoille, ts. tunnitonta kotona työskentelyä antamalla erilaisia projekteja, opiskelijat olivat ensin innoissaan, mutta ryhtyivät sitten alvariinsa soittelemaan opettajalle kotiin kunnes lopulta pyysvät lähitunteja ja selkeää ohjausta ja jopa käskytystä takaisin.

    VastaaPoista
  33. "Se ei ole sitä, että juostaan sirosti pohjetta heittäen itsevetävän Hondan jäljessä sormet kevyesti tangolla. Ei se ole sitäkään, että istutaan ajettavan leikkurin satulassa ja käännetään rattia niin, että käsivarret menevät somasti ristiin."



    Minäpä kerron teille mitä oikea sukupuoleton ruhonleikkuu on. Aistihavainnoin todetaan aleen korkeuserot, mahdolliset ja yllättävät esteet, sopeutetaan ne leikkurin ominaisuuksiin ja todetaan että sukupuoli on ennenminkin yksilöllinen valinta kuin biologinen kohtalo.

    Poimittu sitaatti toimii ikään kuin miehisen urotyön pohjana, stereotypiana ristiriidasta joka ympäröi naista, raavaan työn maskuliinisyys. Kuvauksella halutaan painottaa sitä että aisan varressa kampeaa nimen omaan nainen.

    Bogin kuva toistaa tuota samaa kuvaa "Laitilan Kukko" -teemallaan. Bussin ikkunasta katselee rivi naisia, osa lapsineen, penkillä ajatuksissaan istuvaa miestä. Naiset ovat eristäytyneet omaan tilaansa, ovat ulkopuolisia, postuakseen kohta keltaisine olkiukkoineen.

    Sukupuolten välisen tasa-arvon mittarina ei lasten seksuaalinen riistämisen ole kaikenkattava vallan ilmaus. Poikkeavuutta tapahtuu vallassapitäjien sukupuolesta riippumatta. Normit voidaan kriminalisoida mutta poikkeavan käytöksen ajatusisältöjä ei, vaan niiden kautta meidän pitäisi ymmärtää itseämme paremmin.

    VastaaPoista
  34. Tulipa järjenvaloa tähänkin lukunurkkaukseen edes. Edes häivähdys. Mutta kauan sitä sai odottaakkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tulkkaisitko minulle sitten tuon edellisen Anonyymin (klo 14.07) viimeisen kappaleen, jota juuri alla moitin vaikeaselkoiseksi.

      Sano siis, toinen anonyymi, mitä se tarkoittaa! Ellet tulkkkaa, tulkitsen niin, ettet sinäkään ymmärrä sitä.

      Poista
    2. En minä mikää tullkki ole. Ole iste vaan! Osaan vain bulgaaria, pitäiskkö mun osata myös Suomea? Osaa itse vaan, lehtori hyvä! Anna meidän muitten olla rauhasa, sen kin hyväkäs!

      Poista
    3. Tjaah, et siis ymmärtänyt, senkin vulgääri bulgaari!

      Luulisi, että sadepäivänä olisi aikaa miettiä hienojen lauseitten merkityksiä, ettäs tiedät, senkin bulvaani!

      Poista
    4. bulvaani olet asinä! On niin harmaa tukkakin Sulla
      ette tee mieli kekustella, enempi. Äläkä tule ny rähjjäämän mulle tämän aikaisemmin. Paempi kun pysytrtelee poissa, on se hyöty että ei ole kokoaikaa kun jaloissa. Potkupallo, se sinä olet, see olet suomeksi Potkupallo. Ja paina tämä sinun päähän. Koska on toivomus et pysy pois narttu pysy, pois."

      Poista
    5. En minä osaa rähjätä, en ole koskaan oppinut, enkä halunnut oppia. Sinullekaan en halua rähjätä.

      Siskoni harmaantui alle nelikymppisenä, minä myöhemmin, mutta ohimoilla minullakin oli harmaata ehkä keskivertoa aikaisemmin. En pidä sitä pahana. Minusta harmaa on kauniimpi kuin moni muu väri. Olen pyytänyt, ettei kampaaja peittäisi ohimoitani. Raidat pannaan muualle.

      Poista
    6. Stressitestasin Sinua. Läpäisit testin erinomaisesti. Epäillyttävän hyvin... Taisit luntata? tai aavistaa, mistä on kyse?

      No, ei tietenkään muusta, kuin että tykkään susta.

      Poista
    7. En minä mitään luntannut. Luuletko, mikis, että sinun kynänjälkesi peittyy jonkin anonyymin taakse? Kissan viikset ja katin kontit peity! kukaan ei ilkeile noin avuttomasti kuin sinä, ja kuitenkin jossain mielessä verbaalisesti. Luokassa pidettiin joskus nimettömät ainekirjoitukset. Jaoin aineet takaisin ihan oikein ilman nimiäkin. Kuuluu työnkuvaani.

      Poista
    8. PS En pidä stressitesteistä.

      Poista
  35. Sukupuoli yksilöllinen valinta? Höh.

    En minä tuossa ruohonleikkuussa mitään miehistä näe. Raskasta työtähän se on, vaikka olisi itsevetävä leikkuri. Haluan sanoa vain sen, että tekniikka ei tee kaikkea autuaaksi, vaikka mainokset toisin väittävät. Aina on jokin yllätysmomentti, kuten vaikkapa se, että ylämäessä pitää myös työntää tai se, ettei astianpesukone otakaan pesupulveritablettia, vaan pesee ihan vaan vedellä.

    Eiköhän tuo ole valintakysymys, istuuko kiertoajelujunassa vai puiston penkillä. Minä voisin istua kummassakin yhtä mieluusti, ehkä penkillä vähän mieluummin katsomassa sitä junaa.

    Viimeisestä kappaleestasi en nyt valitettavasti yrityksestä huolimatta pääse jyvälle. En ymmärrä siitä mitään.

    VastaaPoista