11.6.2013

Suvipäiväkirja, sivu 1



10.6. Kävin ostamassa kaksi amppelidianaa, tarjouskassillisen koristetupakkia kiitäjäperhosia varten, lannoitepussin ja säkin multaa. Kaupasta en saanut Gefilus-piimää, en karpalomehua,  en Kevyt Leviä enkä iltapäivälehteä. Lehti tulee vasta iltapäivällä kahden autossa, kun linja-autovuoroja on supistettu. Ostoskorini oli aika tyhjä, mutta puutarhaostosten runsaus korvasi ruumiin vaateet. Kotona totesin, että saviruukut eivät riitä.  Olisin rakentanut ruukuista kolmikerroksisen kukkahyllykön mökin seinustalle lankkujen avulla. Punaruskeita vanhanaikaisia saviruukkuja on vaikea löytää, puutarhamyymälöissä on usein vain erimuotoisia ja erivärisiä designruukkuja, osa jopa kiiltäviä, osa värikkäitä.

11. 6. Olen todennut Helsingin Sanomien tabloid-koon riittämättömäksi mökkioloihin. Yksi aukeama ei riitä enää lopettamaan savutusta pesähormin takaluukkuun työnnettynä. Menee monta aukeamaa. Niitä repiessä savu huoneessa sakenee. Lisäksi kesähesari on ohut lehdykkä, ei siitä saa taitettua edes kunnon kärpäslätkää.

Maailmanmeno jää taustalle, kohisee etäällä, vaikka viestintävälineet on.  Näen tosin vain Ylen kanavat, joita muutenkin katson eniten. En oikein jaksa amerikkalaisia ohjelmia, jotka pätkittyvät mainoksilla. Lehdissäkin asiat paloitellaan nykyihmiselle pieninä annoksina, haarukkapaloina. Se rikkoo kokonaisuuksia, ihminen ei saa enää langan päästä kiinni. Oppilaatkaan eivät kestä oppituntia hiljaa paikallaan, ellei opettaja vaihda ohjelmaa kymmenen minuutin välein.

PS Olen miettinyt edellistä juttuani. Jos olette Anonyymin lailla hakeneet netistä entisiä juttujani, niin tietäkäät, että Iines ei ole hahmo, kuten nuo muut, jotka on kirjoitettu aikana, jolloin maailmani särkyi: menetin puheeni ja työni  ja olin hukassa myös avarassa rajattomassa netissä. Miettikääpä itsenne siihen saumaan ennen kuin tuomitsette. Iines on kuitenkin minun oma sisimpäni, minä tässä ja nyt, nuo muut ovat roolihahmoja. - Vaan kukin ajattelee, mitä tahtoo ja voi. Tai on ajattelematta mitään. Tai menee itseensä ja miettii, eikö tosiaan koskaan ole leikkinyt roolihahmoilla tai anonyymiudella.

 (Valokuva Iines, amppelidianat odottavat ripustamista)

(Huom. Lisäsin ylle linkin, jonka huomasin vasta tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Kyseisellä laulajalla on siis sama sairaus, joka minullakin on.)

68 kommenttia:

  1. Suo anteeksi, jos sekaannun tulitoimiisi, mutta mahtaako savupiippusi päältä puuttua sadesuoja? Mainoksissa sitä kutsutaan piipunhatuksi ja se estää kosteuden pääsyn hormiin. Jos hormi on kostea, ei pesä tahdo alkaa vetää, vaan täytyy avittaa Pravdalla.
    Itselläni oli täsmälleen sama ongelma, kunnes älysin laitattaa sen piipunhatun. Maksoi hyvin vähän ja poisti savutusongelman lopullisesti.
    Nyt kun tiedät kikan, voit perua Pravdan tilauksen. Se tekee niille johtokunnan möhömahoille oikein hyvää. Voit lukea lehteä ilmaiseksi netissä painamalla CTRL+Shift+N. Eteesi avautuu salasivu, josta sitten vaan valitset Pravdan kuvakkeen.
    Tämän päivän pääuutinen (ainakin se oli ylimpänä) Pravdassa oli Rosa Meriläisen kirjoitus siitä, kuinka kauheaa on, kun miehet katselevat naisia. Voiko maailmassa olla mitään hirveämpää!!! Kyllä siinä Syyrian miljoonat pakolaiset muuttuvat pikkuongelmaksi, kun Rosa pääsee määrittelemään, mikä on maailmassa toooosi pahaa.

    En oikein ymmärtänyt päreesi loppua. Miten niin joku Ano on selaillut vanhoja juttujasi ja ketä se haittaa? Ja miten esim. minä voisin sinua jotenkin tuomita? Tai kukaan muukaan? Taidat olla vähän herkällä päällä nyt, kun ei kaupassa ollut Gefilusta tai Iltsikkaa. Gefilus on kyllä hyvää, juon sitä joka päivä, mutta Iltsikkaa en osta ikinä.

    VastaaPoista
  2. Toinen tapa lukea on Chromen oikeasta yläkulmasta avautuva selaimen ingognito-lehti.

    Minä en Hesaria ole tilannut taas aikoihin. Huomaan että Pravdaa luen nykyisin enemmän, ostan sen usein työmatkalle junaan. Aikaisemmin sitä ei kehdannut levittää kanssamatkustajien kiusaksi. On siellä paljon hyviäkin juttuja.

    Kolehmaisen mainostuksesta huolimatta jätän Rosan kolumnin lukematta. En ole huomannut häneltä aiemmin mitään kiinnostavaa. Täytyy kyllä myöntää, että omasta vastenmielisestä habituksestani huolimatta joskus tuijotan naisia niin, että silmämunat on pullollaan kuin Marty Feldmanilla. Rosaakin voisin tuijottaa: "Toi on sen julkkiksen muija!"

    VastaaPoista
  3. Kolehmainen, ei puutu piipunhattua, vaan kyllä semmoinen on, putkimieheni takoma ja minulle erään kommentoijan mukaan polkuhinnalla myyty (50 euroa). Neljäkymmmentä pyysi, viisikymmentä annoin, että semmoista polkua.

    Pesä vetää muuten hyvin, mutta tykkää alkusytytyksessä survaista savutömpsyt sisälle taloon, teki mitä vaan. Minäkin olen aika ovela sytyttäjä, käytän sytykkeenä Pravdan sisään sullottuja pieniä kirveellä vuoltuja pilkkeitä. Syttyy hyvin, mutta savut tupsauttaa. Komea nuohooja kävi viime kesänä.

    Kiitos muuten herroille vinkeistä lukea Pravdaa ilmaiseksi. Tarpeen ovat keinot, sillä hätä on kohta edessä, jos nyt perun tilaukseni, kuten olen meinannut. Vaan mitäs paperia minä sitten nenäni alle tungen aamukahvipöydässä?

    Rosan kolumnin luen ehdottomasti vähän myöhemmin ja tarvittaessa palaan sen tiimoilta astialle, jos kolumni on hyvä. Rosa ei ole suosikkejani. Hän nauraa kovalla äänellä, hakkaavasti.

    VastaaPoista
  4. Komento takaisin. Kyllä Rosa on aivan oikeassa ja me pullosilmät väärässä. Katsokaa, kuinka kävi Tampereella. Oikein piti poliisin puuttua asiaan kun Jarkka tuijotti naista:

    "vaikutti Tampereella kaveri liikenteessä tarkka,
    nimeltään Jarno, mutta kavereille Jarkka,

    täsmällisesti noudatti TLL:n jokaista sääntöä,
    ei ollut poliisin kanssa ajonopeuksista vääntöä,

    kesällä tuli eteen tilanne ennalta arvaamaton,
    joka vaurioitti Jarkan BMW:n kyljet ja katon,

    lämpö lähes trooppisen ilman,
    kevyesti pukeutumaan sai Vilman,

    mekkoa, joka netistä oli tilattu,
    ei kankaan määrällä oltu pilattu,

    Vilmalla painoa reilut 50 kiloa,
    ja joka grammasta oli silmälle iloa,

    Jarkka kruisaili lauantaisella retkellä,
    kun Amuriin päätyivät samalla hetkellä,

    piti nopeasti vain naista vilkaista,
    kun kaartui jyrkästi ajokaista,

    asfalttiin ilmestyi mustaa raitaa,
    kun bemari syöksyi päin aitaa,

    hetken vilahteli pohjamassan väri,
    kun auto pyöri katon kautta ympäri,

    päätyen lopulta läheiseen ojaan,
    Jarkka tunnusteli henkilövahinkojaan,

    kaikki OK oli tutkimuksen tulos,
    virrat pois ja eikun sivulasista ulos,

    entisestään tummuivat taivaalla pilvet,
    kun paikalle tuli poliisi ja poisti kilvet,

    tiedossa oli muutakin pahaa,
    sakon maksuun tarvittiin rahaa,

    Jarkka pitäytyi ilmeissä urheissa,
    vaikka ajatukset pyörivät murheissa,

    loivennusta toi henkiseen tuskaan,
    karvanoppien paikannus ruusupuskaan,

    jos jutussa pitää jokin opetus olla,
    sen voisi seuraavasti muotoilla,

    ei voi liian pitkään harhailla,
    katse, edes kuskeista parhailla

    tarkkana kesäisessä liikenteessä,"

    -konstaapeli Juha-

    Ja Iines: kerropa hiukan tarkemmin, millainen se sinun pesäsi... oops! anteeksi, se uunisi oikein on. Itse olen taistellut hyvin monilla rintamilla näissä uuniasioissa ja tiettyä kokemusta on kertynyt.

    Ilman rapisevaa lehteä en minäkään osaa aamukahviani juoda. Tilasin Pravdaa paljon halvemman kepulaisen maakuntalehden, lempinimeltään "Sonta-Siion", joka täyttää hyvin tehtävänsä aamuseurana. Sitten menen koneelle tsekkaamaan, kuinka Pravda tänään yrittää karkottaa lukijoitaan ja ilmoittajiaan. Rosan kontribuutio oli aika hyvä. Valkoinen, lihaa syövä suomalainen heteromies sai taas täyden viha-annoksen vasten aamuäreää naamaansa. Mistä ihmeestä ne aina löytävätkin näin tuoreita näkökulmia? Ihan kuin Rosa oli istunut housuitta mieslukijan naaman päälle. Tuijota siinä sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuhella on Eino-liesi, ja kyseessä on siis keskellä taloa oleva muurattu iso hormi, muurissa on pelli hellan yläpuolella, ja savupiippuun kuuluu siis hattu, josta on kuva jossakin päin blogia. Meillä on myös sähköliesi ja sähköpatterit, joten hellanpesässä ei polteta tulta ihan joka aamu.

      Toisessa mökissä, saunamökissä, on avotakka ja se ei savuta koskaan.

      Poista
    2. Tuosta Rosa Meriläisen Hesarin kolumnista täytyy sanoa ihan erikseen, että olipas hyvä! Rosa on ihan oikeassa, miesten himokkaat katseet työtilanteissa ja vaikka hississä mittailevat naista tavalla, joka näyttää naiselle paikan.

      "Useimmiten arvioinnin kohteeksi joutuvat nuoret kaunottaret. Edes sinkkubaarissa se ei olisi onnistunut flirttiyritys, vaan moukkamaista käytöstä. Kokoustilanteissa, toimistoissa, lounaspalavereissa – se on yksiselitteisen halveeraavaa. Naisen ulkonäön mittailu ei kuulu tilanteisiin, joissa tasaveroiset ammatti-ihmiset kohtaavat.

      Se on tekniikka, jolla nainen saadaan kiusaantumaan. Se on menetelmä, jolla nainen tehdään tietoiseksi omasta normista poikkeavasta sukupuolestaan. Se on keino, jolla naisesta tehdään objekti ja esine.
      "

      Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita kaikkia katseita, joilla niilläkin on paikkansa vaikkapa pariskunnan kesken tai yleensä makuukamarissa.

      Minusta himoittuna olo - siis sen näyttäminen katseella - ei nosta naisen arvoa, sillä kaikkia naisia naisia himoitaan, jos kohdalle osuu seksuaaliaddikti tai heikko donjuantyyppi. Sama toisinpäin. Ei se miehen arvoa nosta, jos nymfomaani häntä vilkuilee merkitsevästi. Hän tekee näin kaikille, koska on seksuaalisuudeltaan heikko. Minusta liian vähän huomataan sitä tosiasiaa, että seksillä uhoaa monesti se, jolla ei oikein toimi. Mies tai nainen.

      Poista
  5. Höh, unohtui äsken. Halusin vielä sanoa, että toki naisten tuijottelu on rumaa ja sellainen silmillä mittailu jopa alentavaa, mutta kun senkin asian voi sanoa niin monella tavalla. Rosa Meriläisen jälkeen tuntuu siltä kuin märkä tankki olisi ajanut yli, kun taas tamperelaisen poliisimiehen pikku runo on suorastaan elegantti ja panee todella ajattelemaan, kannattaako kesällä tuijotella vähäpukeisia naisia autoa ajettaessa - ja muutenkin.

    VastaaPoista
  6. Minä itse - vaikka Iines taannoin epäili että eihän mikisi nyt niin sivistymätön ihminen ole: mutta onpas! - verhoudun aurinkolasien taakse kun mulkoilen ihmisiä... anteeksi, naisia. Kaikenlaisia naisia. Terasseilta on hyvä näkymä, ja kun vielä riisuu paidan päältään ja antaa tuulen vapaasti hulmuta rintakarvoissaan, niin mikäs siinä on olla. Ps. Eikä se niin kalliiksikaan käy kun ostaa vain yhden viiva ehkä kaksi olutta. Ja juo salaa Virosta ostettua Vana Tallinaa. (Vana Tallinna -liköörissä on muuten se hyvä puoli että kun sitä juo n. min. 1,5 - 1,8 litraa, niin suu napsahtaa kiinni kuin karvamadon saaneelta peipposelta. Se on niin tahmeeta marjamehua. Ei pysty ees viheltelee, ei, vaikka ohi kävelisi tuleva Miss Kosmos 2014.)

    VastaaPoista
  7. Siis ei kai Rosa tarkoittanutkaan sitä, ettei naisia saisi iloiten katsella ja ihailla. Mittailu on vähän eri asia, semmoinen viipyvä päästä varpaisiin mittailu. Tai se, miten, pojat pisteyttävät tyttöjen takapuolia, kun nämä kulkevat ohi. Meriläisen mukaan naiset kiusaantuvat takapuolina. Sama minusta rintoina.

    Jossakin kyselyssä kysyttiin, mitä miehet arvostavat ja katsovat eniten naisissa. Vastaus oli "sääriä". Ajatella, jos naiset sanoisivat, että arvostavat miehissä eniten sääriä! Hyvin moni piti kyselyä typeränä ja sanoi, että itse arvoistaa naisen älyä.

    VastaaPoista
  8. Moni nainen (tai "moni ja moni", no ainakin yksi) on sanonut että "sinulla on muuten kauniit sääret". Ajattelin siihen että "vai niin".

    VastaaPoista
  9. Olen vakuuttunut, mikis, että sääresi ovat kauniit, eikä karvojenkaan määrä vaikuta asiaan.

    Nuo naiset eivät ehkä kuitenkaan sanoneet, että sääret ovat kauneinta sinussa, mikis.

    Miksi muuten naisten pitää kulkea kintut paljaana? Jos miehet kulkisivat, he ehkä ymmärtäisivät, miten hassua on ajella sääriään, voidella niitä ja verhota ne ohueen seittiin. Ja sitten kulkea polvet sievästi yhdessä. Miehet saavat lenksuttaa lännen miehen malliin.

    Yhdellä naiskollegallani oli pitkät mustat säärikarvat. Hän ei koskaan ajellut niitä ja kulki jo toukokuussa avokintuin, sukitta. Ja estoitta. Suosituimpia opejamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä he eivät sanoneet niin, en muista. (Koska tästä on aikaa.) Mutta, kun oikein analysoin itseäni, niin todennäköisesti kauneinta minussa ovat minun sääreni. (Ainakin ne ovat yhtä pitkät.) - Siis länkisääret eivät ole kamalimpia, eivätkä pihtikintutkaan, kamalimpia ovat sellaiset jotka mutkittelevat.

      " ( )"
      " ) ("
      " ( )"
      __) (__

      Poista
    2. Säärillä ei ole väliä, sanoi miesten mies. Sivuun ne kuitenkin heitetään.

      Tämä ihan vaan muistin virkistyksesi meille naisille siitä, mitä joku mies meistä ajattelee kun katseellaan mittelee.

      Poista
  10. Hyvää asiaahan Rosa puhuu, mutta tuo tapa... Niputtamalla yhteen kaikki kaksilahkeiset sanaan "miehet" hän puolestaan häpäisee nekin miehet, jotka suhtautuvat naisiin asiallisesti, eivätkä tuijotele hisseissä. Mikä tarkoitus on tälläkin Rosan syytöksellä:

    "Pelkkä katse ei tapa. Siksi naisia nolaavat miehet ottavatkin joskus aseikseen myös sanat ja teot. Mitä suurempi joukko miehiä on häpäisemässä naista, sitä murskaavampi on teon vaikutus ammatti-itsetunnolle".

    Ilmeisesti Pravdan toimitus ei ole paikka, jossa suhtaudutaan asiallisesti työtovereihin, kun Rosa noin on proppunsa polttanut. Menisi Tulvan toimitukseen, siellä eivät takuulla miehet tirkistele, kun heitä ei siellä ole.

    Milloin olen viimeksi nähnyt suuren joukon miehiä häpäisemässä naista sanoin ja teoin? Milloin sinä, Iines? Joukkoraiskaukset ja muut tosi pahat teot kuuluvat Intiaan ja muslimimaihin, sinne sopii mennä syyttelemään. Itse asiassa Rosa syyttää suomalaisia miehiä naisten tappamisesta. Kun kerran pelkkä katse ei riitä ottamaan naisesta henkeä niin mennään porukalla raukan päälle ja tapetaan se, vai?

    Toki tiedän, että Iines tervehtii kätten taputuksella jokaista miesten demonisointia. Me, tämän demonisoinnin kohteet taas alamme saada mittamme täyteen - tai ainakin minä olen saanut. Juuri Pravdassa ei mene viikkoa, etteikö joku kiilusilmä ole möykkäämässä miesten pahuudesta. Ehkä siksi lehden levikki laskee kaikkia sanomalehtiä nopeimmin. Maksaja ei oikein tykkää siitä, että hänen naamalleen jatkuvasti syljetään.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen: etkös ole huomannut että Iines tykkää teistä miehistä...

      - Ei meidän likkain kustannuksella, en sano sitä, mutta tykkää tosissaan! :)

      Kannattaisko haukkua Heasria erikseen, ja sättiä Iinestä eri jutussa. Ei meinaan tuolla meitin ystävällä kovin suurta vaikutusta lehden sisältöön liene... ;)

      Kello on vasta vähän. Että kiinnostaisiko sinua vielä iltakävely? Saisit varmasti silmänruokaa - ja monet naiset oikeasti ihastuvat kohteliaasta huomiosta, voin vakuuttaa! :)

      Plus saisit muuta ajattelemista! - Eikös meinaan kolumnien tarkoitus ole herättää keskustelua, ei uutisoida?! - Tässä Rosa ainakin onnistui.

      Haleja, Kolehmainen - kunhan et kurki liian syvälle miehustaani... ;) :) :D



      Poista
    2. Siis... eihän Kolehmainen minua ole sättinyt.

      Hän viitannee siis "suurella joukollaan" miehiä osin eduskuntaan, osin joihinkin miesporukoihin, jotka hörähtelevät kaverinsa tytöttelyille tai tämänkaltaisille.

      En usko, että Meriläinen puhuu kaikista miehistä.Saan vaikutelman, että hän nimeää erilaisia ryhmiä ja tilanteita aika tarkkaankin kolumnissaan.

      Poista
    3. Siis... eihän Kolehmainen minua ole sättinyt.

      Meriläinen viitannee siis "suurella joukollaan" miehiä osin eduskuntaan, osin joihinkin miesporukoihin, jotka hörähtelevät kaverinsa tytöttelyille tai tämänkaltaisille.

      En usko, että Meriläinen puhuu kaikista miehistä.Saan vaikutelman, että hän nimeää erilaisia ryhmiä ja tilanteita aika tarkkaankin kolumnissaan.

      Poista
  11. Kyllä minua tänäänkin huoltiksella katseli useampi mies, mutta en nyt varmaan, feministinäkään, tajua tätä katseen arveluuttavuutavuutta.

    Minusta ihaileva katse on mukavaa - tunkeileva katse (siis se kun joku yrittää väkisin katsoa kaula-aukkoon/kumartuu nähdäkseen hameen alle) - kurjaa.

    Saan ihailevia katseita myös naisilta, ja kaverimiehiltä; usein myös kehuja. Miten ne eroaisivat Kiilusilmistä?

    Eikös se nyt ole fakta että me ihmiset olemme visuaalisia olentoja; jotkut reagoivat kaikkeen voimaakkammin kuin toiset, ja ärsykkeitä järjestetään syystä.

    - Itse en ole kovin visuaalinen, eli en oikein osaa ottaa kantaa; häiritseehän se jos joku mies yrittää tosissaan skannata kurkkimiseen asti, mutta harvemminhan näitä. - Ja on se periaatteessa väärin, on.

    Normikatselmuksia en osaisi mitenkään laskea potentiaalisiksi seksuaalirikoksiksi. - Siis kun ainakin minulla niitä katsojia ja kommentoijia on laidasta toiseen.

    Itse kerta-ihastuin lapsena (6-v) kauniiseen naiseen, jolla oli upea sormus. Olimme bussissa, tulossa Mummilta, ja äidin rohkaisemana kävin sanomassa, että "olet hyvin kaunis, ja sormuksestasi päättelen että olet oikea prinsessa".

    Nainen hymyili, silitti hiuksiani - ja tiedättekö: vuosien ajan odotin, Pahan Hetkillä, että hän ilmestyy pelastamaan minut. Silloin kun vaikka koulussa kiusattiin.

    Kun oli kerta prinsessa.

    En tainnut oppia mitään, paitsi että minäkin olen aina oikea Prinsessa kun lähden ulos; sisimmältäni!

    Kuka tietää mikä mukelo vaikuttuu minusta! Silleen hyvällä tavalla!

    VastaaPoista
  12. Hesari on käynyt puolta pienemmäksi eikä hinta ole puolittunut.

    Iines, margariini ei maadu kompostissa vuosikymmeniin - ilman purkkia. Ei kannattaisi sellaista tavaraa laittaa suustaan alas.

    Hyvä vaihtoehto leivän päälle on voi. Jos haluaa vielä paremman, sekoittaa yhtäläisen määrän voita, kylmäpuristettua öljyä ja vettä. Höysteeksi yrttejä maun mukaan. Nam!

    Oletkohan sinä, Char, loppujen lopuksi hyvin epävarma ihminen, kun olet niin kova tuomaan itseäsi esiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Kuunkuiske,

      jospa sinä analysoit minut.

      Minusta täällä jokainen kertoo itsestään, tavalla tai toisella.

      Minusta juuri henkilökohtainen on kiinnostavaa, mutta en ole koskaan osannut ajatella sitä epävarmuuden merkkinä.

      Päinvastoin: henkilökohtaisuudella olen saanut sekä sydänystäviä että yhden rakastetun, ihan näin aluksi netitse. En siis täältä, mutta vuosien aikana muualta.

      - Sinulla on tästä varmaan uusia näkemyksiä.

      Jätänkin lattian sinulle, ja lähden illanviettoon!

      Kivaa iltaa sinulle, ja kaikille,

      Char

      Poista
    2. Samaa sanoo tytärkin ja ostaa aina tänne tullessaan paketin vähemmän suolattua aitoa voita. Tänään muuten tein kompromissin ja ostin Oivariinia.

      Oikeastaan suomalaiset koettavat liikaa välttää rasvoja, mutta suolan saantia voisi hiemkan vähentää esimerkiksi juustoissa ja leivässä, ehkä lihaleikkeissäkin - joita tosin en itse osta ollenkaan.

      Öljyksi ostin tänne mökille kylmäpuristettua oliiviöljyä, joka maistuu salaatin kastikkeessa balsamicon ja valkosiuilin kanssa taivaalliselta. Sekaan vähän siemeniä ja pähkinänmuruja sekä yrttejä..

      Poista
    3. Samaa sanoo tytärkin ja ostaa aina tänne tullessaan paketin vähemmän suolattua aitoa voita. Tänään muuten tein kompromissin ja ostin Oivariinia.

      Oikeastaan suomalaiset koettavat liikaa välttää rasvoja, mutta suolan saantia voisi hieman vähentää esimerkiksi juustoissa ja leivässä, ehkä lihaleikkeissäkin - joita tosin en itse osta ollenkaan.

      Öljyksi ostin tänne mökille kylmäpuristettua oliiviöljyä, joka maistuu salaatin kastikkeessa balsamicon ja valkosipulin kanssa taivaalliselta. Sekaan vähän siemeniä ja pähkinänmuruja sekä yrttejä..

      Poista
  13. Rosa ei tunnu ihmiseltä, joka on tiukka nipottajatäti. Pikemmin hän on äärimmäisen vapaamielinen ja seksuaalimyönteinen v. haisee hyvälle -tyyppi.

    Siksipä minusta näitä hänen sanojansa kannattaakin miettiä, ennen kuin puhutaan tässä yhteydessä miesten naisiin kohdistaman ihailun tuomitsemisesta. Mielestäni siitä ei ole kyse. Enkä osaa ajatella sitä, että vartalon katseleminen on ihailua. Kyllä miehellä herää kohottavia tuntemuksia jo kuvastakin, jolla ei ole päätä.

    Kysymys on Rosan kolumnissa mielestäni arvioinnista, jolla nainen punnitaan, eikä siinä ole mitään positiivista, että naisesta katsotaan vartalon ääriviivat ylhäältä alaspäin. En osaa pitää sitä henkilökohtaisena kohteliaisuuten, sillä katsominen ei johdu minusta, vaan naiseudestani, joka on yleistä.

    Rosaa tarkoittanee puheellaan jonkin verran ainakin eduskunnan poliitikkoja, päättäjiämme, jotka ovat pyytäneet "tyttöä polvelleen", kun tämä on hoitanut eduskuntatyötään. Eihän se herran pieksut ole kohteliaisuus vaan paikannäyttö. Eihän Kataistakaan pyydä kukaan nainen eduskunnassa istahtamaan polvelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, minulle ei tule Hesaria, enkä ole lukenut kolumnia.

      Vallankäyttöön liittyvä naisten alistaminen (tai sen yritys) objekteiksi liittyy ihan eri asiaan, minun kirjoissani, kuin normaalin ihmisen bulevaardilla käppäily, ja muiden ihmisten normaali huomiointi.

      Painotan siis vielä, että minulta tuota visuaalista arvonannon antamista puuttuu, kun viehätyn aina enemmän ajatuksista, mutta useimmat ihmiset ovat kivannäköisiä.

      Monilla on tarkemmat kriteerit - eikä sitä nyt herrasmies iltakävelyllään mitenkään käsittääkseni voi arvioida naisen luonnetta, keskustelematta. Joskus voi vain viehtyä silmänluontiin tai pohkeen vilahdukseen. Voi vain viehtyä, viemättä ajatusta sen pidemmälle. Että siinäpäs kauniit silmät-tyyliin. Tai upea povi. - Mistäs minä tiedän.

      Tuskin Rosa tuollaisesta normi-ihastelusta puhui.

      Eli meneeköhän nyt helteen huumassa puurot ja vellit täällä sekaisin?!

      Jääkää te setvimään jauhoja, minä lähden rientohini!

      Traditionaalisesti sanon uudestaan, että kivaa iltaa kaikille! :)

      Poista
    2. Ai, te puhuttekin tästä Simo Frangénin avovaimosta? Nyt ymmärrän että herra Kolehmaisella on hieman eri - miten sen sanoisi, loukkaamatta - "näkökulma" tähän asiaan.

      Niin on minullakin.

      Muistan, kun kerran suorassa televisiolähetyksessä - silloin tältä kansanedustajalta kysyttiin (muistaakseni?) hänen hassiksen pössyttelystään... niin tämä neitokainen kesken kyselyn pyöräytti silmänsä ympäri, kuin orgasmin saanut kissa, voihkaisi "hui", ja romahti (varovaisesti kierähtäen) pyörtyneenä lattialle...

      Minkä takia tämmöiseen ihmiseen pitäisi suhtautua vakavasti? Ja jos pitäisi, niin miksi?

      Ps. Kekkonen ei koskaan pyörtyillyt. Kiipesi palmuunkin niin että "hippulat vaan vinkuivat".

      Poista
    3. Kolumni ei ole paperihesarissa, Char, ja siksi sitä en ollut lukenutkaan, ennen kuin Kolehmainen vinkkasi.Tässä se on. Jos teillä on Hesarin lukuoikeus täynnä, ylempänä on Kolehmaisen ja Rikun perättäisisssä kommenteissa ohjeet, miten voi silti lukea ilmaiseksi.

      Tämä kolumni on kyllä asiaa, vaikka Rosa ei aina olisi. Hän on vissiin mainettaan parempi, kuitenkin.

      Poista
    4. Tarkoitan, että "poliitikkona vakavasti". - Rosa ihmisenä on varmaankin (tosin en tiedä) ihmisenä yhtä sympaattinen kuin nimensä. - Tai sitten ei.

      Poista
    5. Muuten eri selaimilla voi myös lukea lisää Hesaria, ne laskevat kerrat erikseen samalta koneelta. Näin kolmella selaimella voisi lukea 15 artikkelia ilmaiseksi. Keksin tämän ihan itse.

      Poista
  14. Iines, alkuperäiseen aiheeseesi: minä kyllä ahdistun anonyymien tavasta kaivaa vanhoja juttujasi uusiin juttuihin. - Kai nyt ihminen saa ajatella eri tavoin, eri päivinä? Varsinkin, kun aihe voi olla hieman tai paljon erilainen.

    Eikös ihmisyyteen kuulu oikeus saada muuttaa ajatusmaailmaansa. Parempaan tai huonompaan; en sano. Mutta oikeus ajatella, ja näin omassa blogissa Iineksellä ajatella ns. ääneen.

    Iines, sinä toivottavasti kirjoitat itsenäsi, ja toivottavasti te muutkin myös. Omasta puolestani voin hyvässä ja huonossa kertoa että minulla on kaikilla palstoilla vain yksi minä, Char. Ihan niinkuin on elämässäkin vain yksi minä. En toki kaikkea kerro, ja osaa puhumaani voidaan tulkita, hmm, monella tavalla, mutta se ei muuta viestinnän tasoa. "Se mitä sanon, se mitä on sanottu, se mitä kuulet"-tyylisesti.

    Nämä "nettipersoona"-jutut vain valitettavasti vahvistavat sitä, miksei minun läheisteni mielestä pitäisi roikkua tälläkään palstalla. Kun kaikki kuitenkin narraavat. Tai manipuloivat. Tai syyttävät muita semmoisista.

    Sen verran on vielä pakko sanoa: eikö elämä ole tarpeeksi vaikeaa ilman keksittyjä henkilöllisyyksiä?! - Olen siis Juicen "Kaksoiselämän" linjoilla.

    Nettielämä ei tee asiasta sen kunniallisempaa, hyvät rouvat ja herrat!

    Minusta ei ole oikein suorittaa ihmistestejä "uhreilla", jotka eivät tiedä olevansa joidenkin hupilähtöisten kokeiden pilotteja, vaan voivat innostua tai kiintyä teihin oikeasti. - Jos tämmöinen on jostain hauskaa, niin siteeraan vain Iltalehteä: "Morjens, mitkä sateet!" :)

    Jatkakaa toki, mutta minusta ihmisillä leikkiminen on mautonta.

    Plus että ihmisillä leikkiminen - kaikkialla - vaikeuttaa oikeiden ja aitojen ihmissuhteiden syntymistä. Ihmiset pettyvät, ja ovat varautuneempia. Varmasti me verkossa saamme paljon vähemmän harmia aikaan kuin ihmiset livenä, mutta harrastuksena en tajua ihmisten halua keksiä persoonallisuuksia, ja halua valehdella muille.

    Huom!! Monet ystäväni tekevät näin, enkä sitä tuomitse sen enempää kuin savukkeita tai hiirten vihaamista. En vain tajua. - Polttakaatten siis tupakkia; vihatkaatten hiiriä. Ja huijatkaatten netissä.

    Carry on.

    - Naapurintäti muuten sanoi että saviruukut ovat parhaita saintpaulioille. Jos siis Iines miettii, ja po kasveja on tiedossa. Viihtyvät parhaiten siten Vuoden Ympäri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki minä ahdistuin, ahdistuin kovasti, sillä tuo Anonyymin teko on henkistä raiskausta. Ottaa valta minua koskevassa asiassa itselleen ja kävellä ylitseni, tuoda tänne vanha ja kaikkein kamalin kirjoitus, mitä ikinä olen kynästäni suoltanut. En edes silloin ajatellut tietenkään noin kuin kirjoitin, vaan irvailin tyhmästi netissä havaitsemiani ilmiöitä ja sitä kautta tavallisia ihmisiä, toiveineen. Ikinä en oikeassa elämässä tekisi moista. Vähän saman jutun netin rajattomuus teki minussa kuin monessa kiltissä miehessä kuulemma auto: muuttaa hiljaisen ja kiltinmiehen liikennehirviöksi, joka kiroilee ratissa tolvanoita, jotka tukkivat liikenteen.

      Juuri siksihän minä lopetin seikkailuni palstalla lyhyeen, että se ei ollut minua varten. Näin mielestäni liian selvästi ihmisen yksinkertaisuuden, jonka netti toi esiin korostetusti. Se oli hyvä opetus. Ihminen on ihminen netissäkin, ja siellä on parhaimmillaan oma itsensä.

      Poista
    2. PS Saintpaulioita en kasvata, vaan ihan vaan kesäkukkia mökkipihalla. Siirrän ne elokuussa kaupunkipihalleni ja saan näin kesän mukaani, kunnes pakkaset tulevat. Ruukut ovat käteviä juuri siirtelymahdollisuuden vuoksi. Nyt tarve on kova, kun piha on laajentunut puitten kaadon myötä.

      Poista
  15. Luin minäkin sen Rosa Meriläisen kirjoituksen. Tarve räväkkään sanomiseen ja vähän ajatuksia johtaa saman asian kirkuvalta kuulostavaan toistamiseen. Vähän kuin liian isolla kierrosmäärällä soiva gramofoni.

    En lainkaan epäile kirjoituksen totuusarvoja, halveksintaa esiintyy; kohteena tytöntylleröt, pojanpallerot, paskamahaäijät ja akan luuskat. Miksi Rosa sitten ei saa arvostusta? - Vaikea sanoa, mutta yksi hyvä keino sen saamiseen, on ansaita se.

    2800 ihmistä oli kirjoituksen jakanut facebookissa: aijai jai sentään, ajaijai sentään, voi niitä meidän tytteleitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan minun on ja täytyyhän minun. "Tiukan historiallisen tutkimuksen edeltänyt romaani Tampereen kapina-ajoista." Olemme huvitettu, emme ole lukenut kirjaa. - Monta muuta olen aiheesta lukenut, uudet aihetta valaisevat romskut eivät erityisesti ole sydäntä lähellä.

      Poista
    2. Meriläisen kirja tuli minulle yllätyksenä. Onhan hän kyllä valtiotieteen maisteri, että tietopohjaa ja tuttua lähdeaineistoa on varmaan enemmän kuin kirjailijalla yleensä. Se vaan, että osaako kirjoittaa romaania, se minua askarruttaa. Ja se, että tunnettujen ihmisten romaanit aina julkaistaan.

      Poista
  16. Arvostuksen itselleen vaatiminen kuulostaa tynnyrissä kasvamiselta. Olkoonkin, että jokainen meistä sitä kaipaa. Itsestäänhän Rosa puhuu, vaikka mielellään käyttää sanaa "naiset" sanan "minä" sijaan.

    Vanhoissa kertomuksissa kerrotaan, kuinka Jeesus paransi kymmenen spitaalista, vain yksi palasi kiittämään. Jo kirjoitusten aikaan asia oli siis havaittu.

    Minä olen nähnyt legion sellaisia ihmisiä, jotka ovat tehneet kunnioitettavan työuran, uhranneet työnantajalle enemmän kuin kohtuus olisi vaatinut. Heille minä olisin arvostusta kaivannut, sen sijaan että kylmästi potkitaan pois. Ja edelleen. Heidät on siitäkin syyllistetty, eläkeputkeen menevät liian nuorina! - So, so, sanoo lihava nainen hallituksesta!

    VastaaPoista
  17. No jopas! Suotta hiukan mollasin Rosaa. Hänellähän on jo ikää niin paljon, että tulee sanotuksi kaikenlaista. Mistäkö tiedän hänen ikänsä? No itsehän tuo kirjoitti tänään Hesarissa, että "Viimeksi niin kävi osallistuessani kahden miestutkijan kanssa keskustelutilaisuuteen Tampereen taisteluista vuonna 1918".
    Siis jos hän on jo vuonna 1918 osallistunut kirjallisuuskeskusteluihin, täytyy ikää olla - ei herramunjee - yli sata vuotta!

    No tämä nyt oli leikkiä. Mutta hän on tosiaan kirjoittanut kirjan Tampereen naissotureista punakapinassa. Viime vuonna ilmestynyt kirja on nimeltään "Nainen punainen". Ilmeisesti se ei ole käynyt kaupaksi, koska sitä täytyi Hesarissa itse mainostaa. Ja jos Riku ei ole kuullutkaan kirjasta enkä minäkään, ei se voi kovin huikea olla. Harrastan nimittäin historiaa ja luen kyllä kaikki uutuudet, joita siltä alueelta ilmestyy.

    On jotenkin hämmästyttävää, että nainen, joka esiintyi eduskunnassa minimaalisessa minihameessa ja rinnassaan lappu "Vittu haisee hyvältä", ihmettelee, jos miehet hiukan katsovat perään ja pyytävät polvelle istumaan. Meinaan eivät ne ole oikein aikuisen naisen elkeitä. Ehkäpä nuo törkeät papat halusivat hienovaraisesti ilmaista, että Rosa ei vielä ole oikein aikuisten kirjoissa. Jos vaikkapa herra Hakkarainen kuljeskelisi eduskunnassa kikkeli ulkona vilkutellen, varmaan joku vanhempi kollega sanoisi, että tules tänne niin täti panee napin kiinni, ettei polle karkaa. Tällaisissa tilanteissa vielä järjissään olevissa ihmisissä herää helposti isällisiä/äidillisiä tunteita itsensä mokannutta kohtaan.

    Iines on oikeassa siinä, että tunnettujen ihmisten kirjat julkaistaan paljon herkemmin kuin tavisten. Maineensa lisäksi he voivat käyttää hyväkseen kolumnipalstojaan ja muita areenoitaan. Juuri näiden kirjoittajien on kauhean vaikea myöntää sitä, että jos kirja on hyvä, se menee kyllä kaupaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kohdin yhdyn hyvinkin näkemykseesi. Jos puhuu karkeaa kieltä ja halventaa omaa ruumistaan v-elimen nimityksellä, en oikeastaan ihmettele, että osa miehistä provosoituu.

      Myös minihame työasuna on tyrkky. Sille nyt vaan ei mahda mitään. Kuvitelkaa miehiä vesirajaan ylettyvässä hamosessa. Sitten mies närkästyisi, kun kinttuja katsotaan ja taputetaan pepulle.

      Minusta "oikeus" pukeutua" niin että sukupuolisuuteen liittyvät elimet ovat puoliksi tarjottimella ei ole mikään oikeus olla vapaa. Se nimenomaan sotii naisen vapautumista vastaan.

      Baaripukeutuminen ja vapaa-ajan asut ovat eri asia. Minua häiritsi koulussa sekin, kun tukevan tytön hikinen tissivako näkyi valtavasta kaula-aukosta, kun kumarruin neuvomaan häntä tekstinkäsittelyssä. Ihan kuin tissit olisivat tuoksahtaneet härskille voille.

      Poista
  18. Kröhöm . . .


    Minä Joukkohurmaaja

    No,
    minulla on taito ottaa yleisöni,
    missä tahansa liikunkin.

    Livessä hurmaan kuulijani
    ja kanssatoverini aurinkoisella hymylläni, kauniilla
    ja utuisilla tähtisilmilläni
    ja lempeän humaanilla
    ja viisaalla olemuksellani.

    Yleensä teräväaivoisena
    ja nopeaälyisenä saan muut taipumaan ajatusteni kannalle
    ja olen joukkojen ja ryhmien dynamo.

    Darla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli keskusteluketjusta Omakehulista, eli piti kirjoittaa itsestä tarkoituksella kehuva ja ylistävä juttu. Se tähän selitykseksi sanottakoon.

      Enemmän minua nauratti se, että olin käynyt ketjussa vielä kehumassa itseäni lisää nimimerkillä Iso joukko darlinisteja.

      Anonyymille pisteitä korjausliikkeestä, siitä että poimi edellisen kamaluuden lisäksi myös tuon, joka edustaa paremmin meikäläisen silloisia kirjoituksia.

      Poista
    2. Ai niin, siis kirjoitin "susta runon". Uskon hyvinkin!

      Poista
    3. Ai siis tää on joku, joka kaivelee menneitä. Sinänsä aika tympeää, mutta ei taida löytyä mitään kovin rikollista, Iines, sun aikaisemmasta nettielämästä.
      Vaikka saivartelemalla mikä tahansa taipuu negatiiviseksi.

      Kesä tuo kärpäset ja norkoilevat anot.

      Poista
    4. Tämä on sama vanha anonyymi, joka tuntee historiani tarkoin ja kalvaa tilaisuuden tullen. Nyt hän sai uudet koordinaatit, mutta ei sieltä pahempaa löydy, ainakaan minun kirjoittamanani. Onneksi ano näyttää olevan kehityskelpoinen. Mikäli sama tyyli jatkuu kuin tässä, tasapuolisuuteen pyrkiminen, voidaan kruunata hänet kotianoksi tai blogitontuksi.

      Poista
  19. Ei kai sanonta "jos katse voisi tappaa" ole tyhjästä nyhjästy.
    Kyllä miehet tietävät millainen katsominen loukkaa; ne jotka käyttävät katsetta toisen väheksymiseen (siis sukupuolesta riippumatta) usein puolustautuvat väittämällä etteivät ole mitään trakoituksella tehneet. Kun ei siis sano mitään, voi katsoa miten haluaa, ajatellaan. Vihaa ja väheksyntää kuitenkin ilmaistaan eniten katseilla, sitten sanoilla ja valitettavasti myös teoilla.

    Meriläisen kirjoitus oli kipakkaa tyyliä, ei mitenkään maata mullistavan uudenlainen ajatus, mutta ei mikään huonokaan. Äkäisiä akkoja saisi olla lisää ihan kolehmaisten kiusaksi!

    VastaaPoista
  20. Kirjoituksessa itselleni parasta oli huomio siitä, että Meriläinen ei olekaan mikään mielistelevä seksityrkky - helpoin rooli naiselle, vaan asiallinen ihminen, jolla on päässään selkeyttä ja näkemystä.

    Tuo miten Meriläinen kuvaa miehen katseen hississä, on hyvin kirjoitettu. Siitä tajuaa kertaheitolla sen, että jokainen vartaloa mittelevä mieskatse ei ole naisen kokonaisihailua, vaan kohteena oleva nainen voisi olla torso, päätön, ehkä mieluiten juuri niin.

    Pieni huomio: tässäkin keskustelussa naispoliitikosta puhutaan mielellään etunimellä, Rosa. Miespoliitkoista ei puhuta koskaan, että Aleksander tai Paavo.

    VastaaPoista
  21. No me tytöthän ollaan kaikki eiloja ja kaijoja...
    Alex ja Pave ei varmaan pahastuisi jos heitäkin kutsuttais silleen tuttavallisesti etunimellä.

    Nyt tietysti kaikki miespuoliset hekottelee partoihinsa että kaikesta ne akat taas valittaa. Mutta pienestä se on kiinni. Kuten esim se, että olen huomannut täällä saapasmaassa, että kaikkia muita tuntemattomia teititellään, mutta maahanmuuttajia (siis muita kuin eurooppalaisia) sinutellaan. Ja lapsia. Pieni juttu, mutta kertoo paljon arvostuksesta.

    VastaaPoista
  22. No, no, minä kutsun Aleksanderia tuttavallisesti Paskahousuksi ja jos Paavo tarkoittaa Lipposta, se on Aadolf vaan. Se toinen Paavo on Keminmaan kosto läntiselle yhteiskunnalle. Rosaa voisin hyvin kutsua ylivaltiosihteeriksi.

    Mikään ei saa minua raiteiltani samalla tavalla kuin Mcdonaldsien tai muiden nuoret myyjät, jotka teitittelevät. Tuntuu aina, että seuraavaksi kysyvät, josko ostaisin hautapaikan kaikilla mausteilla. Jos joskus sen kysyvät, vastaan ettei ketsuppia kiitos!

    VastaaPoista
  23. Teitittelyyn ja rouvitteluun tottuneena maailmankansalaisena koen suomalaisen sinuttelun moukkamaisena; kyllä tuollaisissa laaturavintoloissa pitääkin teititellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä joskus oikeissa laaturavintoloissakin käynyt, mutten koskaan omilla rahoillani tai edes omasta tahdostani.

      Ex-vaimon kanssa kerran kävin. Tilasin pihvin rostiperunoilla. Nauratti, kun lautasella oli juuri havaittavissa oleva pihvi, kysyin: "Missäs ne perunat ovat?" - Löytyivät sieltä pihvin alta.

      Toisten rahoilla olen jonkun kerran joskus elämässäni saanut tilata listalta enemmänkin alku-, keski-, keskikeski-, ja jälkipaloja. Silloin oli mukavaa - oi niitä aikoja.

      Kohtuuden ystävänä suosittelen kuitenkin kaikille tätä kappaletta, jota kaksi kaljaa ottaneena joskus olen kuunnellut kyyneleet silmissä.

      Poista
    2. Jaa jaa, en tiedä onko Sari tosissaan, mutta pesunkestävänä introverttina sanon, että minunkaan reviirillleni ei tuntemattoman märkäkorvamyyjän tarvitse tunkea sinutteluineen.

      En koe teitittelyä ikäkysymyksenä, vaikka Riku hauskasti kuvasikin sen sellaiseksi. En koe sitä myöskään kunnioituskysymyksenä, tai arvokysymyksenä, vaan toisen huomioonottamisena. Ei tupata heti suuhun ja tutuksi. Eihän kaikkien kanssa tarvitse tutustua.

      Siis onko muita junttiloita kuin Suomi ja Ruotsi, joissa tupataan heti sylikkäin vieraan kanssa?

      Poista
    3. Olin melkein tosissani, varsinkin sen suhteen että mäkkäri on laaturavintola.
      Ihan oikeasti olen kyllä aika äimänä joskus suomalaisten kauppa-apulaisten tavasta sinutella tai tokaista "mitäs sulle", kun täällä ollaan sivistyneesti rouva sitä ja rouva tätä. Mutta se on tottumiskysymys.

      Muistan muuten kun ensimmäisen kerran (Suomessa) minua sanottiin rouvaksi; olin 17vee ja ostanut sellaisen Casablanca-Ingrid Bergman-tyylisen trenssitakin. Että vaatteet ne rouvan tekee.

      Poista
    4. Ja jos joku tuosta kauppa-apulais-sanasta hermostuu, hermostukoon. Se vaan on niin sopivan vanhahtava, rouvan suuhun sopiva.

      (Naapurini, joka taannoin edesmeni, tervehti aina "Buongiorno, bella signora!". Se oli kaunis, vanhahtava tapa.)

      Poista
    5. Kauppa-apulainen on hurmaava sana, tuulahdus menneestä maailmasta, jossa oli oppimestareita ja kisällejä - oiva oppimissysteemi. Kauppias omisti kauppansa, usein asui yläkerrassa, ja apulainen auttoi häntä kaikessa. Näin kauppiaskin oli herra kauppias, porvarissäätyä.

      Poista
  24. Selasin läpi Rosa Meriläisen keräämät kommentit Hesarissa. Paljon niitä olikin. Tämä kommentoija osui nähäkseni aika lähelle kymppiä:
    "Muistaakseni sekä Meriläinen että (Anne) Moilanen ovat kuvanneet Tampereella naistutkimuksen kurssilla tapahtunutta "heräämistä" sukupuoleensa kohdistuvaan sorttoon lähes uskonnollisin termein. Tapahtui siis eräänlainen hihhuli-ilmiö, jonka jälkeen kannonnokalla istuva oravakin tuijotti näitä naisia loukkaavasti ja alistaen.
    Tavallisilla ihmisillä vastaavia ongelmia ei esiinny."

    Tuota olen itsekin epäillyt. Tunnen monia uskovaisia, jotka kiihtyvät nanosekunnissa kuultuaan sanan Israel, tai homo, tai islam. He ovat tulleet herätykseen, aivan kuten feministitkin. Herätyksen saaneet eivät pysty kuuntelemaan tai lukemaan järkipuhetta.

    VastaaPoista
  25. Ollaan sitä nyt niin hauskoja, naurattaa vesissä silmin teidän kommenttinne.

    Heräämiskokemukset ovat kieltämättä mielenkiintoisia. Voihan olla toki niin, että ihminen on ollut umpiossa, kaikki ainekset ideologiaan idullaan, mutta tarvitaan sysäävä kokemus.

    Kun tapasin entisen mieheni, hän oli pesunkestävä porvari ja sanoi, että kaikilla ihmisillä on oikeus omistaa auto ja vaikka mitä. Minun hippipuheitteni innostamana hän koki herätyksen (äitinsä toivoi uskonnollista herätystä) ja kääntyi kommunistiksi ja sanoi, ettei kellään ole oikeutta omistaa autoa. Että odotelkaamme vaan sysäystä uuteen ideologiaan. Se voi kohdata Kolehmaistakin.

    VastaaPoista
  26. Niinpä niin. Ja nyt on ei-porvari Iineksellä (nimimerkki) kaksi velatonta asuntoa, arvokas merenrantatontti ja henkilöauto yksin omassa käytössä. Ex-mies ajaa polkupyörällä ja miettii, että olipa saatanan hyvä, kun käännyin kommunistiksi. Ei niin harmita asua kämäisessä vuokrayksiössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole "arvokasta merenrantatonttia", Kolehmainen. Rantamme on matala ja umpeenkasvanut, ja minä en mitenkään jaksa yksin taistella kaislikkoa vastaan. En tiedä mitä tekisin. Ranta on lisäksi niin matala, ettei mikään iso perkuualus pääse sinne. Henkilöauto on vuosimallia 98. Asunto on velaton yksin siitä syystä, että priorisoin menoni enkä harrasta shoppailua tai baareissakäyntejä, Panin lainan lyhennyksiin joskus ruokarahaakin.

      Poista
    2. En tehnyt niin kuin Jani Sievinen, joka istuu käsiensä päällä rahapulassa ja sanoo, että raha-asiat ovat hallussa, hän maksaa tärkeimmät laskut. Minusta terveen nuoren miehen kuuluu maksaa kaikki laskunsa.

      Poista
  27. Iines, Sinulla on kirjoittamisen taito ja valokuvaajan silmää. Olisi varmaan kiinnostavaa lukea ja katsoa aikaansaannoksiasi yksissä kansissa, erikseenkin tutkia. Lahjakirjaksikin kelpuuttaisin.

    VastaaPoista
  28. Kiitos Delilah kauniista sanoistasi. Tottakai ne ilostuttavat!

    Olen joskus mietinyt, millaisen järkäleen tästä blogista saisi yksissä kansissa - tarkoitan keskusteluineen päivineen, koska ne ovat suurin osa blogista.

    Joskus hieman harmittaa, kun blogi katsotaan aktiiviseksi, jos bloggaaja kirjoittaa joka päivä jutun. Kommentteja ei kukaan huomaa.

    Melkeinpä luulen, että sellainen blogi, jossa on laaja päivittäin elävä kommenttiosasto, on aktiivisempi kuin semmoinen, joka päivittyy joka päivä, mutta jossa ei keskustelu ole kovin elävää. Minun ei kai tarvitse sanoa, että mielestäni juuri keskustelu on blogin suola, ei bloggaajan oma päre.

    VastaaPoista
  29. Minulla ei ollut televisiota yli puoleen vuoteen, kun systeemi vaihtui ja olisi pitänyt hankkia halpa kaapelidigiboxi. Nyt minulla on ollut televisio taas jo pitkään, mutta avannut en sitä montaa kertaa ole. Toisinaan katson ohjelmia Areenasta. Ylen kanavat kun tulivat nettiin, kävin katsomassa ja totesin että niinpä näyttävät olevan. Sen jälkeen en ole katsonut.

    80-luvulla vuokrasimme kesäisin mökkejä viikoksi tai kahdeksi. Niissä ei ollut sähköjä, joku patteriradio, josta jotain kuuli. Ajatus on herännyt, että irtiottoa netistä joskus kaipaisin.

    Päivittäisen uutistarjonnan ja "kuumien puheenaiheiden" seuranta on yhtä tyhjän kanssa. Kyllä sen huomaa, jos maailmanloppua pukkaa tai sotia aloittelevat. Ja jos ei huomaa niin ihan hyvä vaan.

    VastaaPoista
  30. No jaa, Riku, yhtä tyhjän kanssako lehdistön uutistarjonta? Totta tietenkin, jos ajatellaan asiaa filosofisesti. Koko elämähän on turhuuksien turhuus, väliaikainen kärsimyksiä täynnä oleva lihallinen olotila, jossa hengellä on pienempi osuus.

    Toisaalta tuommoinen asenne, niin hyvin kuin sen ymmärtääkin ja siihen eräässä mielessä yhtyykin, on eräänlaista nihilismiä, elämän halveksuntaa tai masennusta. Eikö vaan?

    Mitä sitten, jos ei piittaisi siitä, mitä maailmassa tapahtuu, jos ei lukisi lehtiä eikä tietäisi muuta kuin sen, mitä silmien edessä tapahtuu. Minäkin täällä katsoisin alas maantielle, että jaaha, tuossa meni auto, joka tärähti kuopassa, jossa kaikki ohiajavat autot tärähtävät. Ja tuokin auto tärähti ja tuo ja kohta taas tärähtää. Ja tuossa lentää tikka ja vie einettä poikasilleen, vilkaisee minua närkästyneenä. Onpas mielenkiintoista. Who cares?

    Mikä tässä maailmassa on tärkeää? En minä tiedä, mutta olla täällä täytyy. Mitä semmoinenkaan elämä olisi, että käpertyisi maailmoihinsa ja alkaisi kirjoittaa jotakin jossain erämaatorpassa, jotakin mitä oma mieli tahtoo tuottaa mutta josta muut eivät piittaa tuon taivaallista?. Kuka sitä lukisi? Hatullinen ihmisiä? Miksi se olisi arvokkaampaa kuin päivän uutistarjonta?

    Maailma on täynnä kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, nihilismiä se on. Hyvä vastauksesi laittoi minut ajattelemaan. Vastauksia päivittäinen uutistarjonta ei kuitenkaan tuo, vain lisää kysymyksiä. Ja harhakuvan siitä, että asioista jotain lausumalla voisi vaikuttaa. Äärimmäisenä esimerkkinä facebook-hörhöt, joille ei ole suotu mahdollisuutta edes peukalon alas laittamiseen.

      Minua on nyt syvästi huolestuttanut, että Hans Välimäen (kuka se on?)hienopieruravintolassa ihmisiltä veloitetaan euroviiskyt vedestä. Uni ei tahdo tulla ja ahdistus kasvaa - kuinka helevetissä se sillä lailla saattaa!

      Ehkäpä kaikkein kamalinta, suorastaan musertavaa oli, kun hiljakkoin kävin päiväsaikaan Storyvillen terassilla, eikä niillä ollut edes kolmosta, nelosta jouduin tilaamaan. Eivät edes alennusta antaneet, puhumattakaan että olisivat litkunsa ilmaiseksi antaneet. Se sentään olisi ollut oikeus ja kohtuus, kun eivät palvelemaan pystyneet! - Onko tässä maailmassa enää mitään oikeutta, vai onko kaikki pelkkää mielivaltaa? En minä muuten, mutta kun kyse on kuitenkin näin tärkeästä asiasta!

      Poista
    2. Hah, juuri kirjoitin uudessa jutussani maininnan, että peukuttaisin alas yhdessä jutussa, jos olisin naamakirjassa! Hyvä, että joku muukin tuntee joskus tarvetta dispeukuttaa.

      Hans Välimäki on silkkiperse, jos ihan suoraan sanon. Häntä täytyy vähän opettaa.

      Poista
    3. Joutessani lainasin läjän Ollin pakinoita.

      Dispeukuttaa on hieno sana, siitä peukku ylöspäin eli ylössormetus!

      Epäilemättä Välimäki on tyypillinen pienyrittäjyyskasvattamissuuruus, josta televiissioapparaatinäkymö on luonut meille mielikuvailmentymän, että osaa ruokaa eli pötyravitsemusta maustelisäämyksin laittaa. YÄK, mä en syä!

      Poista
  31. Blogitonttu - se onkin oiva nimi vakinyymiöille, sopii suomalaiseen kulttuuriin.

    Meriläinen kirjoittaa toki asiaa, kovasti kärjistäen, mutta bisnesmaailmassa liikkuvana miehenä väittäisin, että noita röyhkeitä tuijottajia on saman verran kuin homoja eli 5 %.

    Suurin osa miehistä ei tuijota naista häpeämättömästi. Miksi sitten evoluutio ei ole pyyhkinyt tuijottajia pois, tappanut sukupuuttoon? Olisiko härskiys sittenkin joskus ja joihinkin naisiin tepsivä iskumetodi?

    Sivusta seuranneena voin vakuuttaa, että aika usein se toimii. Arka mies ei saa kaunista akkaa, sanoo sananlaskukin. Rohkeus on tässä kontekstissa nimenomaan sosiaalista rohkeutta: uskaltaa katsoa, uskaltaa puhutella, uskaltaa laskea leikkiä, uskaltaa ehdottaa.

    Nyt vaikenen taas hetkeksi, kun edessä on reissu kotiseudulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eduskunta voi olla paikka, joka saa aikaan jonkin tuijotusilmiön. Vallan huipulla olevat kansan parista nousseet juntit ja ketkä tahansa uhoavat omaa miehistä tärkeyttään ja kokevat pätevät ja koulutetut naiset uhaksi. Tuolla seksuaalissävytteisellä katseella halutaan näyttää naiselle paikka miehen alla. Se on poliittista vallankäyttöä.

      Muistan oikeastaan vain muutamia riisuvia katseita, joita Meriläinen kuvaa, ja ne sijoittuvat aikaan, jolloin pukeuduin seksikkäästi, selvästi muodot näyttävään trikoomekkoon tai muuhun hieman paljastavaan. Olin niinsanotusti itse hieman tyrkyllä. Kyllä sellainen huomataan.

      Nykyään naisten muoti on yliseksuaalista, ja joskus ihmettelen, miksi juuri naisten pitää teeskennellä niin hirveästi, kiristää, nostaa, muotoilla, nousta koturneille - luonnotonta! Tottakai miehissä viriää, eikä se viriäminen ole mikään henkilökohtainen ihailunosoitus - se on silkkaa sukupuolisuutta, joka toimii aina tietyillä koordinaateilla, vaikka nainen olisi päätön. En siis ota itseeni, jos mies riisuu katseellaan. Se johtuu naiseudesta, ei minusta. Ihmettelen naisia, jotka ottavat sen henkilökohtaisesti ja hakevat itsevarmuutta sukupuolisuuden kautta.

      Poista
    2. Ei nainen tiedä, mitä mies katsellessaan ajattelee. Katseella "riisuminen" on kuvittelua, samalla tavalla kuin "tuntea" katse selässään. Ei sitä tunne.

      Voihan kyse olla siitäkin, ettei saa katsettaan irti, kun toinen on niin ihanainen.

      Ehkä kysymys pitäisikin muotoilla niin, että miksi fiksu ja päteväkin nainen kokee miehen riisuvan hänet katsellaan? Näin minä kysymyksen asettelisin, jos olisin terapeutti.

      Poista