17.7.2013

Spk, sivu 10: Minkä puolueen tappamaksi tahtoisit tulla?



17.7.  Edellinen itseäni kovasti viihdyttänyt lähinnä Suomen sisäpoliittisia aatteita koskeva keskustelu päättyi erään kommentoijan esittämään ovelaan kysymykseen Minkä puolueen tappamaksi haluaisit tulla. Kysymykseen paneuduttiin kaikella asiaankuuluvalla hartaudella ja riemulla, ja vastauksia voi käydä edelleen tavailemassa ja lisäilemässäkin täällä.  Mainittakoon tässä, että itse valitsin lahtaajakseni ruotsalaisen kansanpuolueen, siisteys- ja nopeussyistä.

Joskus jää ihmettelemään, miksi naisten blogeissa käsitellään niin mieluusti sisustusta, kevytkirjallisuutta, muotia ja päivänpaistetta sen sijaan, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. On hyvin vähän painavia  mutta huumorilla höystettyjä poliittisia tai ilmiöitä pohtivia naisblogeja, joita ei ole kirjoitettu vain oman kansanedustajatoimen tai oman loistavan minän myymiseksi kansalaisille ja lukijoille. Loistavalla minällä tarkoitan myös vaatimattomiksi tekeytyviä isoegoisia kirjoittajia, joita on enemmän kuin selkeästi rehellisen isoegoisia, jotka puolestaan rehellisyydessään voivat olla valloittavia.  Lukija ehkä havaitsee, että Iineksen mielestä rehellinen sikamaisuus on parempi hyve kuin teeskennelty vaatimattomuus, paperille kirjoitettu hyvyys, johon blogisti ei enää tässä iässä jaksa uskoa.

Tänään ja huomenna yksinäiset päiväni mökillä ovat ohitse. Väkeä saapuu lentokoneista ja pihaan ajavista korjatuista Picassoista, ja hellassa roihuaa tuli lämmittämässä keskellä tupaa olevaa takkahormia.  Ulkona on kylmä pohjois-länsituuli, yöllä olivat sähkötkin pois. Kyläkaupasta on haettava vielä vettä, olutta ja suodatinpapereita. Kaappi on täyttynyt ruuista ja juomista, joita yksinäni en käytä. On hanapakkauksia valkoviiniä, erilaisia vesiä ja colaa. Kaksi jääkaappia surisee vierekkäin, toinen on 60-luvulta peräisin oleva Bauknecht, joka vain ei suostu menemään rikki, vaikka on jo hieman ruosteessa jostakin kulmastaan. Ja ovi falskaa hieman, sitä on potkaistava alakulmastaan kiinni aina, kun täyttää viinimaljan. Tämän taidon kaikki ovat jo oppineet tässä talossa, kukaan ei unohda potkaista, ei edes sisko pikku tuiterissa, eikä vähän aikaa viipyvämpi vieraskaan. Kyllä kolmessakymmenessä vuodessa oppii. Bauknechtin vieressä oleva jääkaappi muuten on vaihtunut usean kerran, ne Rosenlewit ja muut kotimaiset.

(Maalaus Frederic Leighton)

141 kommenttia:

  1. "miksi naisten blogeissa käsitellään niin mieluusti sisustusta, kevytkirjallisuutta, muotia ja päivänpaistetta sen sijaan, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. "
    Iines, maailmassa on oikeasti myös päivänpaistetta, auringonlaskuja ja kauniita pilviä. Koteja, kouluja, työpaikkoja, lentoasemia, vankiloita sisustetaan. Jos sisustusta ei ajatella, ympäristö muuttuu ankeaksi. Muoti on merkittävä vaikuttaja yleisessä ja kulttuurihistoriassa, poliittinen ja taloudellinen tilanne heijastuvat siihen. Elämä on täynnä kiinnostavia asioita.

    VastaaPoista
  2. Anna, minä olen kyllä intohimoinen esteetikko; kotini on täynnään vanhoja huonekaluja, tauluja ja esineitä, jotka luovat tunnelmaa. Siis tällä tahdon sanoa, että tietenkin sisustuksella ja kauniilla on väliä - kirjoitanhan minäkin aika useinkin kauniista asioista. Ja muutenkin tarkkailen ympäristöäni esteettisellä silmällä, myös romuympäristöjä, jotka ovat kiehtovia, usein kiehtovampia kuin sisustuslehtien kodit.

    Mutta kun tämä on vain yksi puoli elämää, kuitenkin se pinnallinen puoli. En osaisi itse blogata vain seinistä ja tavaroista, vaikka niistä nautinkin. Enkä halua halveerata sisustusbloggaajia, monet paneutuvat blogeihinsa uutterasti ja kiitettävästi. Kunhan nyt ihmettelen, ettei ihminen itse siellä tavaran keskellä ole kiinnostavampi.

    VastaaPoista
  3. Ehkä siellä on hyvinkin kiinnostava ihminen taustalla, mutta hän ei halua kirjoittaa yksityisistä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, paljon mahdollista, ja juuri siksi ajatukset ovatkin kiinnostavampia kuin seinät.

      Jos katsotaan vielä sisustus- ja muotiblogien määrää, se ei ole missään suhteessa sellaisten naisblogien kanssa, joissa pohdiskellaan elämänilmiöitä ja yhteiskunnallisia asioita, kulttuuriakin muuta kuin seiniä esitellen.

      Juuri tuo seinäblogien määrä on se asia jota kummastelen, vaikka hyvin ymmärränkin - en elä pussissa.

      Poista
  4. Rappioromantiikka kiehtoo minua. (No ei nyt välttämättä sisustuksena mutta noin maisema-miljöönä.) Itse huomaan lukevani enemmän naisten kun miesten kirjoittamia blogeja (4:3). En väitä että toiset ovat parempia kuin toiset, koska mistä minä sen tietäisin? (Olen aika vajaavainen ihminen. Kuin vähän rikki mennyt kukkaruukku.) - Ps. Mutta muista, oi Iinukka, ettet kaada kuumaa vettä toisen teekuppiin ennen kun hän on asettanut kuppiinsa (somasti, kallelleen) teepussinsa...!

    Pss. Tää jäi mulle joskus jostain pakinastasi mieleeni. En ymmärrä, miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rappiossa on taikaa! Ulottuvuutta vaikka mihin suuntaan. Rakastan rappiota, ruostetta ja sammalta.

      Olen nähnyt nyt jo pieniä painajaisia tulevasta teenkeitosta naistenpäivän kahvikutsuilla. Teen sen varmaan taas. Kaadan ensin veden ja saan moitteet. Miksi kaikki eivät voi juoda kahvia?

      Vajavainen minäkin, ja juuri siksi tahtoisinkin mieluummin sikamaista raadollisuutta kuin kaunista siloitusta.

      Poista
    2. Aikoinaan - tai tämän olen kai kertonut ennenkin - olin noviisina yhdessä ammattiyhdistys/puoluekokouksessa. Koska olin se, mikä olin - eli "poikanen tuntemattomuudesta", niin yks ammattiaktivistikonkari huikkasi minulle että - samalla kun pyyhki hikeä otsaltaan, koska heillä oli hirvittävän kiihkeä poliittinen keskustelu juuri meneillään - että "keitäppäs poika meille kahvit". En minä kehdannut, tai uskaltanut - se on sama asia - sanoa sille että en ole ikinä keittänyt kahvia. Menin vaan pokkana keittiöön. Josta löysin kahvipannun ja kahvipaketin. Täytin pannun vedellä, tai siis sen verran vajaaks, että siihen mahtui puoli paketellista Paulingin - en muista minkä nimistä mokkaa mutta mielestäni aika tummaa - kahvetta. Ja panin pannun sitten porisemaan hellalle. Vähän ajan kuluttua, kun alkoi haista kummalliselle, otin pannun pois levyltä. Ja huusin kokousväelle että "täällä sitä kahvia ny sitten olis". He rymistelivät kokoushuoneesta ihan iloisina köökin puolelle. Ensimmäinen joka kaatoi kupillisen itselleen, ja maistoi sitä, sylkäsi sotkun suustaan ulos ja karjaisi "mitä vittua tämä on!?!" Toinen, joka kans ehti maistaa sitä kahvia, oli vähän sivistyneempi; se sanoi vain "Yäk".

      Arvaa minkä takia minä tykkään teestä, edelleenkin?

      Poista
    3. Miten vaikeaa entisajan poikasilla olikaan.

      Ajattelepa, mikis, kun nykyajan poikanen voi ottaa älyvehkeen puntistaan ja naputtaa siihen: paljonko kahvijauhoa litraan vettä, niin vastaus on tuossa edessäsi samantien.

      Minun tätini keitti päinvastaista kahvia, sellaista vaaleanruskeaa vettä, josta näkyi läpi. Koskaan en juonut kahta kuppia, mistä täti taisi olla mielissään, nuuka kun oli.

      Poista
    4. Yhdestä, ja kohta toisestakin, blogista minut on karkoitettu pois kommentoimasta. Ja ihan syystä! (Käyttäydyin karkeasti. En tahallani... mutta se nyt on tietysti sivuseikka.) - Kyllä bloginpitäjällä pitää olla isommat oikeudet omaan blogiinsa kuin sen lukijoilla.

      Poista
  5. "On hyvin vähän painavia mutta huumorilla höystettyjä poliittisia tai ilmiöitä pohtivia naisblogeja, joita ei ole kirjoitettu vain oman kansanedustajatoimen tai oman loistavan minän myymiseksi kansalaisille ja lukijoille."

    Onneksi niitäkin on, jokunen. En seuraa sisustus-muotiblogeja, koska ihminen on minusta kiinnostavampi kuin kukkavaasi tai tapetti tai kaikki ne kauniit esineet joita kaikilla suomalaisilla on kellarikomerot ja hyllyt pullollaan. Kamaa on ylettömästi, kirppareiden myyntipöydät täynnä. Ihan kunnollista tavaraa vaikka kuinka paljon.

    Ruotsalaisten tappamana ei tosiaan kituisi pitkään, mutta kristilliset eivät ehkä olisi kuitenkaan niin kilttejä kuin Kolehmainen tuolla edellä kirjoitti. Jos Raamattua kirjaimellisesti lukee, niin sieltä kyllä saisi perustelut mille tahansa mielettömälle julmuudelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Maisa, sivupalkissanikin joitain. Luen mieluusti vastakkaisiakin mielipiteitä, jos minulla valmis mielipide on - harvoin on. Takkirauta esimerkiksi on varsin mainio blogi, lievästä puuduttavuudestaan huolimatta, huumorintajuinenkin. Joskus tykkäsin Uuden Suomen Helena Erosesta, mutta se on nyt jäänyt taka-alalle, vaikka nainen on mainio kirjoittaja. Ehkä syynä on se ylipursuava persuus, jota vierastan mutta jota en tuomitse. Mutta siis tuossa esimerkkejä siitä, että samoinajattelu ei ole tärkeää lukuarvon kannalta.

      Raamatusta saa perusteet ihan mihin vaan, äidinmurhaankin. Tai siihen, miksi juuri äitiä ei saa murhata. Siksipä siitä ei ole ohjenuoraksi.

      Poista
    2. Vanha Testamentti kertoo moniavioisten julmien machomiesten kehittymisestä vähitellen kohti Uuden Testamentin ihmiskuvaa. Kristinusko on Uudessa Testamentissa. Jeesus oli jo 2000 vuotta sitten naisten ja miesten tasa-arvon, rotujen tasa-arvon ja monikulttuurisuuden kannattaja.

      Poista
    3. Toisaalta Uudessa Testamentissakin on esimerkiksi Paavalin sanat "nainen vaietkoon seurakunnassa", että kyllä sielläkin hapatusta on. Jeesus kyllä oli hieno mies,

      Poista
    4. Ei, älkää luulko, että olisin unohtanut kertoa RKP:n tappokoneistosta. Tein siitä eilen kelpo kirjoituksen, mutta joko sensuuri, järjestelmä tai oma taitamattomuuteni hävitti sen.
      Iines ilmoitti haluavansa tulla tapetuksi RKP:n toimesta. Ymmärrään häntä täysin. Heti saatuaan täydellisen vallan RKP:n keskuskomitea (ruotsiksi snällhuvud) ostaa vähän käytetyn atomireaktorin Svenska Folkskolans Vänner-säätiön rahoilla. Koska säätiö on niin rikas, vain kolme prosenttia sen vuotuisesta tuotosta tarvitaan hankintaan.
      Atomimiilun ytimessä lämpötila on 24,6 miljoonaa astetta, riittämiin muuttamaan paatuneimmankin persun atomin puolikkaaksi nanosekunnin miljoonasosassa. Miilun kylkeen rakennetaan ovi, joka maalataan sinikeltaiseksi. Sen päällä on kirjoitus: "Med RKP och Gud för Finland".
      Tämän oven edessä on yötä päivää pitkä jono, vaikka miilu pystyy käsittelemään tuhat ihmistä tunnissa. Mutta hävitettäviä on sentään 5,3 miljoonaa, kaikki pakkoruotsin vastustajat.
      Miilu sijoitetaan Strömsöhön, minnepä muuallekaan. Väki saadaan marssitettua sisään valehtelemalla, että ruotsalaistyyppiseksi kapakaksi naamiodussa miilussa tarjotaan ilmaista viinaa. Uskoville viinan karttajille luvataan lapsiseksiä ja polvirukouksia muslimimiesten kanssa.
      "Kadonneista" pakkoruotsin vastustajista syntyvä jäte, miljoonasosa mikrogrammaa per tyyppi sijoitetaan syvälle maanalaiseen luolaan Olkiluotoon. Puolue on jo varannut sinne oman pikku kolon juuri tätä tarkoitusta varten. Kun tunnelisto aikoinaan täytetään, ei ole vaaraa, että Halla-Aho tai Soini pääsisivät koskaan rämpimään takaisin maan päälle.

      Poista
    5. Heh. Heh, heh. Heh heh heh heeeh hehh.

      Poista
    6. Voi Kolehmainen, olet sinä aikas mestari! Vähäosaisetkin huomaat liikuttavalla tavalla, uskovat, lapset, muslimiveljet, erilaiset aateryhmät tarpeineen. Mitä leiskauksia...

      Poista
    7. Mahtaako Mikis olla yhtä hersyvää poikaa, kun oveen koputetaan kello kaksi yöllä ja sisään tulee kaksi RGP:n miestä mukanaan jumalattoman iso saksanpaimenkoira. "Mikis, du kommer med oss nu", he vain sanovat ja napsaisevat kätesi selän taakse nippusiteellä. Yöpaidassa siinä lähdetään ja jos inahdat sanankin, koira puraisee heti kipeästi jalkaan. Mustan, panssaroidun ja ristikkoikkunoin varustetun Volvo-pakun ikkunasta sitten aikanaan näet kyltin "Strömsö, fem kilometer". Kuski napsauttaa päälle CD-soittimen ja vankitilan suuri ämyri alkaa huutaa: "Du glider in, du glider in, och du ska bränna satans bra". Arvaa, onko vielä kivaa, onko?

      Poista
    8. Kiitos kehuistasi, Iines. Ihan tässä liikuttuu! Vähäosaisten asia on tosiaan aina ollut sydäntäni lähellä.

      Poista
    9. Tämä oli rohkea veto, Iineksen varsinainen teksti, koska mehän olemme täysin poliitikkojen armoilla, koko yhteiskunta on. Ja ei aina tunnu siltä, että eduskunnassa istuisi tämän maan tolkullisimmat ihmiset.

      Heidän hommansa on vaikea, niin vaikea ettei kyllä tulisi mieleeni asettua edes ehdokkaaksi.

      Ei kansassa mitään vikaa vikaa vik-vik aa-a vik vik aa-aa ole.

      Poista
    10. Mr. Kolehmainen, ruotsinkielestä mulla keskikoulussa oli aina nelonen (fyra): em mä aina ymmärrä ruotsinkielisiä koiria. Etenkään, jos mun nilkka on niiden suussa. Ps. Mutta muuten olen - vannon tämän, kautta kiven ja kannon - yhtä yhteistyökykyinen RGP:n kanssa kuin aiemmin TASI:n kanssa. Olin.

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    12. Paavali omaksui naisviha-ja seksiviha-ajatuksensa kreikkalaisilta filosofeilta. Asui nykyisen Turkin alueella, jossa vallitsi kreikkalainen yläkulttuuri niin kuin "koko silloisessa maailmassa". Noita krekkalaisia filosofeja ei kukaan hauku jostain syystä, vaikka he olivat pedofiileja, naisvihaajia ja pitivät orjia.

      Poista
    13. Aristoteles Kihniöläinen18 heinäkuuta, 2013 16:09

      Anna ihmettelee, miksei krekkalaisia ajattelijoita haukuta.
      Eihän suomalaisia telaketjufeministejäkään haukuta, vaikka he käyvät rippileireillä houkuttelemassa nuoria tyttöjä sänkyihinsä, vihaavat silmittömästi miehiä ja jos laki sallisi, pitäisivät heitä orjinaan. Lisäksi he kiusaavat järjestäytynyttä yhteiskuntaa koko ajan kasvavilla vatimuksillaan. Haukkumisen sijaan heitä palkitaan saatanallis-perkeleellisen hyvin palkatuilla viroilla, joissa "työn" sijasta hoidellaan keveitä edustustehtäviä.
      Suomi ja Kreikka nyt vaan ovat niin suvaitsevaisia valtioita, että täytyy tehdä tooosi paha rikos, esimerkiksi syyllistyä vihapuheeseen, ennenkuin virkavalta puuttuu asiaan ja antaa kansalle luvan haukkua a.o. rikollista.

      Poista
    14. Höh, mitä ennakkoluuloista ja tietämätöntä huttua, arvoisa A. Kihniöläinen.

      Poista
  6. http://www.youtube.com/watch?v=xFnkLM4e1-0

    Tää on kiva manifesti. (Jos vain sanoista sais selvää!) Mutta kyllä mä ymmärrän ton idean, että "rappio on sitä että rakastaa". - Tosin tämän ymmärtämiseen minulta meni 40 pitkää, pitkää vuotta. (heittäytyy salaperäiseksi) Meni, meni, meni pois! (nou, many, many, many boys, nou!)


    http://www.youtube.com/watch?v=xFnkLM4e1-0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo soi, kun olin lukiossa, tempakat (yäk) kauhistelivat. Ja älykkäät (heh) ihmiset kauhistelivat laulun tekstin mukasanomaa, joka saa nuorison välittömästi rappiolle.

      Pakko oli kuunnella myös levyversio, se Se on. On se.

      Poista
    2. Tämä kipale on kerrassaan kiva. Ja Hassisen kone samoin vallan ihana.

      Laulun sanomahan on vain yhteiskuntakriittinen, ja jossain mielessä parodiaa. Anneli Tempakka - nimi tuntuu hämärästi tutulta. Varmaan jonkin sortin valistaja, niin kuin Uma Aaltonenkin, jota pidettiin joskus radikaalina. Nyt tuntuu, että tekopyhä täti selittää, jos katsoo jotakin Areenalta. On sitä aikaa, kun piti muka luontevasti puhua lapsille isin pippelistä ja äidin pimpistä, jotka kohtaavat toisensa, kun se on kivaa.

      Poista
    3. Johan Bäckman on kyllä tuossa videoversiossa yllättävän hyvä rummuissa. Vaikka näkeehän sen - meikäläinen ammattilainen - että se noissa kihveli-iskuissa miettii kyllä muuta kuin dam-ta-dum-ta-ta-taata,ta. (Ehkä antifasistisia lapsenkaappauksia?)

      Poista
  7. Hitsi, nyt tuo tubepätkä soi ilmeisesti stereona? (kun annoin kaksi vinkkiä)

    VastaaPoista
  8. Miespolvet vaipuvat unholaan, mutta Bauknecht seisoo nurkassa vanhana ja viisaana.

    Kaiken se on jo nähnyt, kaiken se tietää, mutta viisaana ei muille tiedoistaan kerro. Potkiminen sitä vähän suututtaa, mutta siihenkin se on ajan mittaan tottunut.
    Jonain päivänä Baku saa kuitenkin tarpeekseen.

    Kerran, kun se on juuri lastattu täyteen, sisällä oluet, viinit ja leikkeleet, se odottaa iltaan, jolloin äänet hiljenevät. Silloin se sammuttaa itsestään virran ja tekee itsarin: "siitäs saavat, juokoot lämmintä kaljaa ja valkkaria!" - Jäähyväisiksi se vielä kusee permannolle ja nauraa ennnkuin virta sammuuu.

    Katumus valtaa ihmiset, vanhaa kunnon Bauknechtia ei rahallakaan saa takaisin. Kovin rakas se oli, vaikka muita temppuja ei osanut kuin paikallaan kyhjöttämisen, viilentämisen ja potkittavana olon. Salaa kaikilta se joskus piti yöllä valoa sisällään, vaikka ovi oli kiinni.

    Jostain pilven päältä se joskus katselee, ja sitä naurattaa uusi onneton, pieni ja kopea jääkaappi. Sitä jos erehtyy potkimaan, sammuttaa virrat välittömästi.

    VastaaPoista
  9. Juu, tämä Bauknecht on persoona. Se on nähnyt entisen torpankin, hyrissyt ensi kertaa sen hirsinurkassa. Ikävä tulee, jos se joku kerta simahtaa. Kauhea energiasyöppö se varmaan on, mutta on sillä pulleat kyljetkin. Sille pitää pitää kiitospuhe, kun se joskus jätteisiin kuljetetaan.

    VastaaPoista
  10. Jäähyväiset Jääkaapille?

    No voihan saatana kun oli nätti runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos et ole jääkaappien puolella, olet niitä vastaan!

      Poista
  11. Tarkoitin Rikun runoa. - Iines se aina pulpauttaa päänsä tähän väliin: voi miten kamalan, kamalan kivaa että tekee niin! - Nokkoskorva. Rakas raitahapsi. Mansikka.

    VastaaPoista
  12. Minä olen aina sekä Iineksien että Jääkaappien puolelle. - Jos minulle sen jälkeen jää käyttämätöntä energiaa - jota syvästi epäilen - alan tapella Tuulimyllyjä vastaan. (Koska tuulimyllyt jauhavat vain ilmaa eivätkä suhtaudu asioihin vakavasti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin kauniisti sanottu, ja varsinkin se Rikun puhe jääkaapille, että taidan ottaa kuvan kaapista ja panna sen jutun kuvitukseksi joku kerta. Voin kuvata myös kaapin sisällön, etenkin jos siellä sattuu olemaan juomien keskellä paistettu kalkkuna tai muu paisti, jossa on haarukka pystyssä. (Ei ole, on hyvä luvata.)

      Poista
  13. Don Quijote on vaikea kirja. Nuorena, eli noin 14 -v, ajattelin että teen sille saman kuin J.Joyce Odysseialle. Mutta - voi haukotuksen haukotus - kun mä en jaksanut lukea Quijottea edes loppuun. Puoleenväliin jäi. Samoin kuin Victor Hugo'n "Kurjat". No, onneksi olen täyttänyt sivistykseni aukkoja sillä että olen jättänyt lukematta kaikki venäläiset klassikot, pl. Dostojevski ja Gogol ja Tsehov ja Gorgi ja Turgenev ja Leskov ja Lermotov ja Majakovski ja Ahmatov ja Jesenin ja Jevtusenko... Mutta muuten en venäläistä kirjallisuutta tunne. (Niillä on kummallisia kirjaimiakin.)

    VastaaPoista
  14. Voi, mitä paskaa! Iines, joku tollo Mikäs, naamari murhaaja John Dillinger, joku kolhumainen ja akkaansa pettävä Tapsa siinäpä nämä akateemiset paskanjauhajat! Voi VITTU!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin Mikäs, se on ihan just semmonen!

      Poista
    2. Voi hyvä rakas Anonyymi! Älä suutu leikistä. Ethän?

      Poista
    3. Niin onkin, on se.

      Vaan kuules Anonyymi, tässä sulle runo:

      Minäpä jauhan jaakoilleni,
      Väännän vääräsäärilleni,
      lykkielen lyngälleni,
      hympyrälleni hykerrän.
      jauhan jauhan, mitä jauhan.

      Hyv' on jauhaa hympyrien,
      Kaunis kampurajalkoloitten,
      keralla muijen jauhajain.

      Poista
    4. Ahaa... nyymiö on ennustaja, arvaan. Näkyykö niistä kahvinporoista millaisen ketkuttelijan kanssa akkaani tulen pettämään, että onko ehkä ristiverinen Esson myyjätär vai tummakulmainen yrmy kirjastotäti vai ehkä sittenkin se tuikea mamselli Hurstin valinnasta? Meinaan, että osaisin ennakoida.

      Mun tieni kulkee
      Kautta vuorten tummain
      siell' monta kukkaa
      Oottavi poimijaa.

      Poista
    5. Vastaa Anonyymi, jos sinussa on on hitunenkaan miestä/naista! Minä luulen, että muuten Tapsa sortuu siihen Hurstin valinnan tuikeaan, ja hän on kyllä ansainnut parempaa, jonkun lempeän vaalean sulokin vaikka Pirjon Pokerista.

      Poista
    6. Ai, sanoinko Hurstin valinnan... miten lie lipsahti... tarkoitin tietysti sitä Stockan Herkun herkkupeppua!

      Poista
  15. Tjaah, taso paranikin heti, kun kirjoitit kommenttisi.

    VastaaPoista
  16. Niin tuo minun ylempi kommenttini on tälle Anonyymille tasonnostajalle. Mutta siis, juu, on tämä Ritsard Dillinger tosiaan aika naamari, mitä se sitten tarkoittaakaan. Mutta on se.

    VastaaPoista
  17. Ajattelen, että parodioit, Anonyymi? Koska olen samaa mieltä että koko Maailmankaikkeudesta ei löydy yhtä typerää ihmistä kuin Riku. Edes teoriassa. Ja jos puhutaan roistomaisuuksista, niin... Ei! Ei tämä ole kivaa! Huonoa, hyvin huonoa ironiaa. - Jos Rikun älykkyydestä vähennetään Sinun tyhmyytesi - joka kieltämättä tekee aika moisen lommon Rikuun, niin siitä huolimatta hän on tuplasti älykkäämpi kuin Sinä ja minä yhteensä. Kaavana se olisi:

    (∃x ∈ A: p(x)) ⇔ ∀x ∈ A: p(x)

    ...jossa Sinä olet tuo hullunkurisesti ylösalaisin (näennäisesti) oleva A.



    Ps. Mutta Iines on kuin mansikka. (makea kiltsi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinko olla mieluummin karpalo? Tai kenties valokki? Kaikkein mieluiten olisin kaunis ja salaperäinen sudenmarja, vaan tiedän, etteivät rahkeeni riitä kuin korkeintaan tavalliseen mansikkuutteen.

      Poista
    2. Oi jos oisit Iinukkani sokerpalanen.

      Poista
    3. 'Näennäisesti' sanaa käytän tuon kaavan yhteydessä ainoastaan vertifispektamorfoosisessa merkityksessä. Nimittäin, jos tuon kaavan kääntää ylösalaisin, niin ainoastaan Sinä (A) ja nuo äksät (x)ja välimerkit : ovat silloin oikein päin. - Elämä on yhtä keinumista. Eino Johannes Aksel Runberg-Kivikin sanoi sen hienosti esseekokoelmassaan "Laps Suomen, sä ällös vaihda pois, sa maatas ihanaa..." No, nyt en muista enempää. Mutta on se silti (aika saatanan) hyvä runo.

      Poista
  18. Minä vain sen takia laskin itseni ulos, että en ole akateeminen tai muu akateemikko. Ja se Ritskaard oli Nixon, ei Dillinger. Ritskaardia toki ulkonäöltäni enemmän muistutan, samoin järjenlahjoiltani . Mutta Pepe Rebozzoon en Nixonin lailla voisi rakastua. Iineksen saattaisin ottaa jos oikein kauniisti ymmärtäisi pyytää.

    VastaaPoista
  19. Minäkään en laske itseäni akateemiseksi mistään oppiarvoista huolimatta. Joten anonyymi jauhaa siltä osin pashkaa. Olen lisäksi tehnyt työni etupäässä ammatillisessa oppilaitoksessa, en esimerkiksi lukiossa. Nuoret olivat täysin suuntautuneita työelämään, eivät akateemiseen maailmaan. Silti he olivat älykkäitä ja osa taiteellisesti varsin lahjakkaita ja uutta luovia.

    Suuri osa opettajista tekee varsin raadollista ja hikistä duunia, josta akateemisuus on kaukana.

    VastaaPoista
  20. Paskanjauhamiseenkaan en ole koskaan syyllistynyt, enämpi pelkkää Pravdaa olen koettanut ihmisille välittää.

    Mistä mieleeni tulikin Kirkkonummen viesti eli Helsingin Sanomat. Mistään riippumatonta tai roikkumatonta toimitusta kamalasti harmittaa, kun omistajansa kärsivät kolmen euron tappion kamppailussaan Harkimon kanssa. Bankruttia sellainen pidemmän päälle tietää, toimituskin joutuu töihin tai kortistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, allekirjoitan, kaikessa on ollut Pravda-sanoma, ja yritys on ollut kova, jopa toivoton, mutta lannistumaton, mistä irtopisteitä.

      Mitä tulee Helsingin Sanomiin, yhä myöhemmin haen sen postilaatikostani ja yhä nopeammin luen sen läpi. Kallista lukemista.

      Poista
  21. Mutta huomatkaapa Iineksen salariettaudet, mallia "älyvehje puntissa" ja "ylipursuava persuus", joita Hän viljelee alinomaa ihan meidän kiusaksemme/iloksemme.

    "Jäähyväiset jääkaapille" vaatii kyllä osallistumaan. Jää hyvästi, jää. Oveasi potkaisten sisuksesi hotkaisen. Jää hyvästi, jää, kaappi.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoinkin joku huomaa riettauteni. Kyllä tuo "älyvehje puntissakin" oli varsin harkittu ilmaisu, ja mielessä kulki vaikka mitä ihanaa. Pieni pervous piristää ihmistä arjen puristuksesssa. Puristuksessa, huom. tämäkin nyt sitten.

      Poista
  22. Kuuleppas, mesimarjaseni, minä olen monta kertaa punastunut kun olen lukenut sinun kaksimielisiä "punttijuttujasi". Olen vain luullut että kyse on omasta, liian vilkkaasta mielikuvituksestani... Hitsi.

    Liioittelisin, jos väittäisin rakastuneeni Sinuun ensi silmäyksellä... koska emmehän ole vielä toisiamme nähneet. (En usko että silti liioittelen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, Iinekselle en anna anteeksi sitä että hän on vetänyt nenästä minun mielikuvitustani. Ja kuka muuten, noin moraalisessa mielessä, on vastuussa näistä minun tahriintuneista alushouisuistani? Kysyn vaan! Koska pesulalaskut kohoavat useisiin kymmeniin euroihin. (Vaikka tiedän: vastausta tuskin saan Ma, en. Vain tuuli ulvoo korvissani kuin kolhittu kukkopilli. Ja mummon kaappikello raksuttaa rintakehäni alla muuttunutta Aikaa.)

      Poista
  23. Tunnustan,
    että kun olin pikkupoika, 10 -v, rakastuin toiseen pikkupoikaan joka oli 9 -v. Kun se lauloi tätä laulua... paljon paremmin kuin Olavi Virta. (Tämähän on itseasiassa kummallisen huono ja rahiseva versio.)

    http://www.youtube.com/watch?v=QMfjHREweGM

    No, kai mää oon sitten hintti.

    VastaaPoista
  24. "... yksinäiseen sydämeni onnen tunteen toisit..." Miten ihmiset - eli tämän kirjoittaja - pystyy olemaan noin rehellisesti sentimentaalinen? Ei varmaan pysty! Kyllä tämä kirjoittaja keksii nyt ihan omasta päästään näitä juttuja. Ellei, hän olisi hoidossa. (esim. Niuvanniemessä)

    VastaaPoista
  25. Kyllä tuo voi olla totta. Toiseen voi varata. Ja se varaus riittää sitten jatkossa aika pitkälle, sillä jo yksin ihmisen kuvittelukyky kantaa pitkälle. Ei mitään Niuvanniemiä nyt tähän tarvita.

    Suuri osa ihmisistä on kauhean yksin, vaikka huusholli olisi täynnä ihmisiä ja vilskettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinäisiähän ihmiset ovat, kyllä. Minä ajattelin että tuossa laulunsäkeessä on jotain falskia... Hyvä, että ei sitten ole! Tiedän, mitä on olla yksin. Vaikka en ole koskaan eksynyt.

      Poista
  26. Yksin, kaiken keskellä yksin. Siinä se on, Nokian ja Microsoftin tunnuslause. Mutta oli se aika peli se helmitaulukin silloin lapsena ollessani, siitäkään en paljoa ymmärtänyt, muuta kuin, että numeroita tulee.
    Yksin eivät ole rikkaiden kakarat. Heillä on kokoomus, paskan koko
    omus, puolukat näkyy.

    Ykinäisyys, voi vittu!- Rikkaiden kakaroiden muotiblogeissa on ystäviä yli kaikkien kuvitelmien.

    VastaaPoista
  27. Noh noh Riku, älä liioittele. (paraskin neuvonantaja!)

    VastaaPoista
  28. "paraskin neuvonantaja"... Tarkoitin itseäni. (latojan huom.)

    VastaaPoista
  29. Hmm, rikkaat kakarat voivat olla hyvin yksinäisiä myöskin. Tunteet eivät ole sidottu rahaan ja yksinäisyys on tunne, ei pelkkä olotila. (Aamuviisaus)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa käyttää sanaa "myöskin". Koska se tarkoittaa "myös myös". Joka on aika hullunkurista. (kröhöm, kröhöm)

      Poista
    2. Minä teen paljon muitakin virheitä, mikis, ja vaikka tiedänkin, teen silti. Arvaapa, montako kertaa olen tuon kaksinkertaisen myösmättelyn korjannut punakynällä!

      Myös muoto "tunteet eivät ole sidottu" on kökkö ja kauhea. Kirjoitan välillä puhekieltä, kuten muutkin.

      Poista
    3. Iines on (melkein) ainoa kommentteihini puuttuva kirjoittaja joka käyttää johdonmukaisesti minusta mikis-muotoa. Eikä kirjoita Mikis. (Siitä hänelle pari ylimääräistä pusua suuppiin. Ja pari-kolme myös muualle kehoa... hänen kehoaan.)

      Poista
    4. Minusta on hyvä noudattaa kirjoittajan itse antamaa muotoa. Joskus kyllä tekee mieleni kirjoittaa isolla, kunnioitussyistä, mutta miksuttelijaksi minusta ei ole.

      Poista
  30. Oletko noussut väärällä jalalla ylös hetekastasi, oi Iines? Sinultahan ei voi kysyä - tai tietysti voi mutta käsittääkseni turhaan - että "millä kolmella jalalla sinä tänä aamuna heräsit?" Tai mistä minä tiedän mikä pseudonyymi sinä olet? Opettaja, mukamas? Ja vielä muka nainen? Kattia kanssa! Minä vahvasti epäilen että olet Lemminkäiseltä (Oy - Ab) potkut saanut asfalttityöntekijä, miäs sitä paitsi, ja nyt - turhaantuneena kaikkeen - olet keinotekoisesti tehnyt tällaisen hämäysblogin. - Ps. Vaikeneminen on myöntymisen merkki. (Paitsi kyllä minä tiedän että olen muutenkin oikeassa. Koska en osaa olla väärässä.)

    rakkaudella

    m

    VastaaPoista
  31. Että Lemminkäisen asfalttimiäs, poispotkittu.

    Kuulehan kulleroinen, oikeastihan minä olen Kaukomieli Oy:n kauppakoulun käynyt merkonomikirjanpitäjä. Miäs tiätty ja virittelen useita blogeja salanimillä ja kuvilla. Kunpa tietäisitte!

    VastaaPoista
  32. Monseur Mosse (tämä julkkisten tukankampaaja, homo) sanoi aikoinaan Hymy-lehdessä että "Voi Pojat, kumpa tietäisitte...!

    Ajattelin, että en nyt ihan välttämättä halua tietää.

    Ps. Rauno Räsänenkin on kuulema Raili Räsänen. Eikä ole eläissään lukenut yhtäkään filosofista kirjaa. (Kerran kuulema selasi Akateemisessa Kirjakaupassa Kullervo Rainion "Kuka minä olen, häh" -kirjaa. Mutta heitti senkin poispäin itsestään.) - Sellaista tämä blogimaailma, ikävä kyllä, on.

    VastaaPoista
  33. Ajattelen tässä, kun en aikani kuluksi muutakaan keksi, että Joyce sanoi Paavia "Palvelijan palvelijaksi"... tai en tiedä Kuka sanoi, mutta jostain minä tämmöisen idean olen lukenut. Voi Hyvänen Aika! (Ihminen saa aina jostain, vaikka vaan nukkuisi sänkynsä alla, granaatinsirpaleita sydämeensä.) Palvelijan Palvelija...! Aika röyhkeää. Tavallinen katolilainen pappi on siis - kun otetaan piispatkin huomioon - palvelijan palvelijan palvelijan palvelija. (Eli käytännössä pedofiili.) - Hmnh. - Ps. Kaikkea sitä ajatteleekin. Kun herää, ja kalja alkaa uhkaavasti loppua... Elämä ON kummallista!

    VastaaPoista
  34. (Anna y:tä minun on ikävä. Hän on rehellinen ihminen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikis...

      Mie olen lähdössä pohjoiseen ja vaikka olen sitä mieltä, että blogeissa saa kirjoittaa ja keskustella mistä vain, en jaksa keskustella juur nyt tämän postauksen otsikon aiheesta.

      Pidän silti siitä, että Iineksen blogissa noustaan välillä sellaisiin sfääreihin, että päätä huimaa.

      Mutta yksinäisyydestä olen sitä mieltä, että se on kokemista, niinkuin monet muutkin tunnejutut. Ja usein jopa oma valinta.

      Se minua ihmetyttää, että joillakin on satoja ja jopa tuhansia tai kymmeniätuhansia "ystäviä" naamakirjassa. Ystävät on jotain paljon enemmän kuin se että saa jonkun "listoilleen" ja peukuttamaan.

      Sen toki ymmärrän, että on ihmisiä, jotka ovat vaikkapa sairauden vuoksi ajautuneet eristyksiin muista ihmisistä. Mielenkiintoista onkin pohtia, onko yksinäisyys sama asia kuin ystävien - niiden aitojen - puute? Vai voisiko se joillakin olla myös omaehtoista eristäytymistä?

      Niinkuin minulla. Aina välillä. Ja ikäväkin.

      Poista
    2. Mikis muruseni, piti vielä kysymäni, että miksi mie olen sinun mielestäsi "rehellinen ihminen"? Voihan tuo hamsterinnaama olla vaikka kenen ja mie voin olla vaikka kaksimetrinen 135-kiloinen entinen kansallisen tason painija?! Tai kakskymppinen pissis - tai no, siihen en sentään yllä.

      Poista
    3. Ihmisen rehellisyyden huomaa - myös sinun - hänen käyttämistään sanoista. (Minulla on hyvin herkkä hajuaisti sanojen suhteen.) Sinun sanasi, sinun sanavalintasi viestittävät syvää vilpittömyyttä. Arvaa, ilahduttaako se meikäläistä? Ilahduttaa!

      Ps. Iines on kans kamalan kiltti. Kyllä minä sen huomaan - osaan haistaa sanoja, kuin mäyräkoira - että hän välillä vähän juksaa meitä, lukijoitaan. Mutta en ole huomannut että hän tekisi sitä pahanilkisyyttään, ei koskaan! (Iines on ihana kuin Ketokäenminttu.)

      Poista
  35. Tämä on ollut kummallinen vastoinkäymisten päivä, niin kummallinen, että nauraisin, ellei ranteeni olisi niin kovin kipeä. Yhteen ihmiseen täällä iski noidannuoli, ja hän makasi tuskissaan lattialla jalat sängyn päällä. Minulla on noidannuoli tai muu ranteessa.

    Minä sain lisäksi autoni matkalla lentokentälle luultavasti lunastuskuntoon, vuosimallin 98 autoa ei vahingonaiheuttajan vakuutusyhtiö pidä luultavasti 1 000 euroa arvokkaampana. Eli perääni Raision pyöryläristeyksessä rysäyttänyt naisihminen jysäytti takaluukkuni lyttyyn ja aukeamattomaksi. Etupenkillä maannut selkävaivainen ja minä ajajana säästyimme vammoitta, mutta nyt kotona ranteeni on niin kipeä, että tämä kirjoittaminen onnistuu vain yhdellä sormella, vaivoin. Enj tiedä, mikä ranteeseeni meni.

    Vaihdoimme naisen kanssa yhteystiedot, otimme rekisterinumerot ylös ja nainen totesi heti, että vika oli yksin hänen, hän katsoi vasemmalle eikä huomannut edessäni ajavaa motoristia, jonka vuoksi minun oli hidastettava.

    Eli jos takaosani korjaus maksaa yli 1 000 euroa, vakuutusyhtiö ei korvaa sitä, vaan maksaa minulle sen tonnin ja minä joudun panemaan autoni lunastukseen. Onneksi auto kulkee, vain ovi on lommolla ja lukkiutunut. Arvioitan sen korjaamolla, kun soitan ensin naisen vakuutusyhtiöön ja palaan kaupunkiin. Nythän minun on sitten saatava se uusi auto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Iines, hyvä ettei sentään käynyt pahemmin. Harmillista silti tuommoinen. Kylmää käärettä ranteen ympärille, se auttoi mun naamaankin. Ja lasillinen konjakkia mielen rauhoittamiseksi lienee paikallaan.

      Poista
    2. Sitähän mekin sanoimme, että hyvä, ettei ihmisille käynyt kuinkaan, materiasta viis, vaikkei rikkaita ollakaan. Auto kulkee lommoisenakin, vaikkei farmaria olekaan helppo käyttää takaovi lukkoon jumiutuneena. Perään ajanut nainenkin oli kovin pahoillaan, pyyteli vuolaasti anteeksi ja lupasi hoitaa asian.

      Ja uusi verkkosukkainen konjamiinipullo on jo kaapissa, lentokenttätuliainen.

      Poista
    3. Huh, onneksi tosiaankaan ei käynyt pahemmin. Takana ajaja on AINA vastuussa.

      Kolareissa aina tulee kummia vammoja, jotka ilmenevät sitten ajan päästä. Joten ottakaa nyt iisisti!
      Vaikka selaillen autoilmoituksia...

      Poista
    4. Ja konjamiinia kipulääkkeeksi.

      Poista
    5. "...eikä huomannut edessäni ajavaa motoristia...". Eli tuo nainen on ns. perskärpänen, ajoi ilman turvaväliä.
      Siksi turvaväli on niin tärkeä, että jää aikaa reagoida yllättäviin tilanteisiin.
      Edessä oleva auto voi jarruttaa vaikka tielle säntäävän eläimen vuoksi.

      Työkaverini jarrutti rusakon vuoksi ja takaa tullut auto rysäytti perään.
      Peräänajaja oli vanha häiriintynyt mies, joka riiteli asiasta oikeuteen asti ja hävisi jutun.

      Iines, oliko silminnäkijöitä ja otitko yhteystiedot?
      En halua pelotella, mutta tiedän vähän vastaavan tapauksen, jossa nainen myönsi syyllisyytensä, mutta seuraavana päivänä soitti naisen mies ja kiisti vaimonsa syyllisyyden. Siitä tuli hyvin mutkikas juttu.
      No, ei aina pidä pelätäpahinta.

      Samuli


      Poista
    6. Tämä Raision risteys on paha - ehkä tiedät sen, Samuli.

      Kyse on siis Valtatie 8:lta tuleva ramppi Tampereentielle kohti lentoasemaa, ja se kulkee liikennevaloristeyksen läpi niin, että valtatieltä tuleville ei ole liikennevaloja ja he saavat mennä kun tie on tyhjä. Yleensä siitä porhalletaan täydellisen ympyrän tekevää ramppia pitkin aika vauhdilla, jotta ehditään, mutta siis tämä peräänajaja tuli katsomatta edessä ajavia - hän katsoi vasemmalta etuajo-oikeutetulta tieltä mahdollisesti tulevia ja rysäytti minun perääni, vaikka olin liikkeessä koko ajan, edessäni hieman hidas motoristi.

      Soitin hänelle jo, hän on naapurikunnan terveystarkastaja - eläinlääkäri, asiallinjen naisihminen, joka oli hyvin joustava ja myöntää edelleen syyllisyytensä. On valmis soittamaan vakuutusyhtiöönsä, mutta haluaisi ensin tietää arvion korjauslaskusta, jonka voisi maksaa minulle suoraan - etteivät bonukset menisi. Sanoin ymmärtäväni tämän näkökannan ja lupasin ottaa arvion joltain huoltamon ammattimieheltä, vaikken vielä korjautakaan autoa - se kulkee mainiosti. Hän puolestaan tuli vastaan siinä, että lupasi soittaa vakuutusyhtiöönsä Lähi-Tapiolaan ja kysyä menettelyä. Eli neuvoteltu on, ja kaikki annetut tiedot täsmäsivät.

      Poista
  36. Kiitos, Sari. Nyt vaan on heti huomenna selvitettävä, miten tässä kuuluu edetä. Eihän nainen kai voi ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöönsä ennen kuin minä olen lähettänyt hänelle korjauslaskun tai huoltamon arviolaskun korjauksesta? Ja minulla ei ole nyt korjaamoa täällä maalla, enkä voi jättää autoa minnekään, sillä emme tule täällä toimeen ilman autoa, toinen auto on jonkin aikaa muussa reissussa. Ilman autoa täältä ei pääse minnekään, ei edes kauppaan. Eli huoli ja vaiva jatkuu, vaika muuten on hauskaa enkä edes sure aineellisia menetyksiä, kunhan naurattaa tämä kummallinen päivä, jolloin kaikki meni päin honkia, mutta ihmisten kanssa on hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimimerkki "samassa liemessä ollut" vinkkaa:
      Kipikapi lääkäriin, vaikka taksilla, mutta heti!Käsi ja muut paikat, ennen kaikkea hampaat on syytä tarkistaa. Kova täräys voi saada hampaat löystymään, ne eivät irtoa heti, mutta puolen vuoden päästä ehkä. Uudet hampaat saat peräänajajan vakuutuksesta. Pääasia on, etä sinulla on lääkärintodistus kolarivammojen tutkimisesta. Se voi joskus olla arvokas paperi.
      Autosi viet korjaamoon ja otat toisen vuokralle mökkiajoon. Kysy vakuutusyhtiöltäsi, vuokra-auton maksaja löytyy kyllä. Nyt ei saa jäädä tuleen makaamaan!

      Poista
    2. Ps. Totta kai peräänajaja voivottelee ja lupaa maksaa. Mutta ne voivat ruveta myös tosi hankaliksi, jos et voi todistaa syyllisyyttä. Edes yksi silminnäkijä olisi kova sana.

      Poista
    3. Silminnäkijä oli täysi-ikäinen tytär, joka oli etupenkillä. Muutoin muut autot menivät viivana ohi, jalankulkijoita rampissa ei voi ollakaan. Naisella, joka on siis naapurikunnan terveystarkastaja-eläinlääkäri, ei ollut muita matkustajia. Myönsi syyllisyytensä paikan päällä ja tänään puhelimessa.

      Ei se rysäys ollut niiin kova, että hampaat olisivat höltyneet, ja ranteen vaiva voi olla myös muuta rasitusta, se on tänään parempi. eI ole siis mitä kuvata.

      Poista
    4. Fiif noin minäkin ajattelin peräänajon jälkeen. Pieni täräyf vain, mitä fitä lääkäriin. Nyt on fitten täydet tekarit. Ja itfe makfetut.
      Mutta omatpa ovat hampaafi. Ja ranteefi.

      Poista
    5. Nyt nauratat ja pelottelet, Kolehmainen, ja minä olen muutenkin aika pelkääväinen. Kun en edes huomannut, että minä tärähdin, olen kai vähän tärähtänyt jo muutenkin. Merkillepantavaa on muuten, että konitohtorin autoon ei tullut naarmuakaan, vain minun takaoveni alahelma meni sisäänpäin ja jonkin liitoskohdan puskuriin kiinnittävät yläruuvit irtosivat, ja takalukko jumittui - enkä uskalla avata sitä voimalla. Jos täräys olisi ollut hirmuinen, olisi kai kumpaankin autoon tullut jotakin. Minä nimittäin en huomannut muuta kuin kovan kolauksen, jonka luulin ensin tulevan vaihdelaatikon rikkimenemisestä.

      Poista
  37. Onneksi näin, eikä pahemmin.

    Kätesi käyt kyllä kuvauttamassa jos sitä vielä huomenna särkee! - Ei saa vähätellä, jos sinuun koskee. (Ei se keltään muulta pois ole, paitsi sinulta.)

    VastaaPoista
  38. "(Ei se keltään muulta pois ole, paitsi sinulta.)" siis jos vaadit/pyydät että sinun kätesi tutkitaan.
    Ajattelen, ettei tästä syntyisi mitään pysyvää vammaa sinulle. (Autot ovat peltiä. Mitä niistä. Ps. Mutta osta uusi Toyota Yaris. Se on sinulle kompakti.)

    VastaaPoista
  39. Ja tarkoituksenani ei tietenkään ollut tässä yhteydessä mainostaa mitään automerkkiä. - Voi hyvänen aika kun minä olen välillä käsittämättömän epähienotunteinen! (Voi Vee.)

    VastaaPoista
  40. Mikis, minä olen kyllä ajatellut Toyota Avensista, kun tuntuu siltä, että tykkäämäni Toyota Urban Cruiser ei ole osoittautnut kyllin hyväksi. Mutta siis Toyotaan luotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään ajattelin taas Urban Cruiseria ja Toyota Aurista. Toisaalta se Avensis olisi sopivin tarpeisiini, mutta ei rahapussilleni.

      Poista
    2. tiedän, hyvin tarkkaan, että tämän voisi jättää sanomatta...
      (koska en ole ihan varma kumman huumorintaju tässä loppuu ensin, sinun tai minun)

      että "saisinko maksaa omasta pussistani sinulle käteen tuon urbanin ja avensin eron... kertaheitolla?"


      Ps. Itse asiassahan tuo oli ihan huono vitsi!? Minkähän takia se mua ensin hihitytti? Taidan varmaan olla 3 romillen (tiedän, että tuosta sanasta puuttuu p-kirjain) humalass... (joo ja tosta viimeisestä sanasta puuttuu a-kirjain)

      Poista
  41. Voin sanoa ammatikseen kirjoittavien puolustukseksi, että moni haluaa säilyttää parhaimmat oivallukset johonkin, josta voi saada jotakin leivänsyrjää. Kolumneihin, artikkeleihin, esseisiin, kirjoihin.
    Oma blogini nyt ei todellakaan käsittele sisustusta, kevytkirjallisuutta, muotia, saati päivänpaistetta, mutta ei myöskään mitenkään laajasti maailman ilmiöitä. Paitsi ohkaisia fragmentteja minun maailmastani. Blogini on jotakin kotisivun ja ajankulun välimaastoa.
    Jos jokin taho maksaisi, kirjoittaisin mielelläni blogia ilmiöistä ja maailman menosta. Siitä puheen ollen, mielestäni hyvä esimerkki naisen pitämästä älykkäästä ja kiinnostavia aiheita käsittelevästä blogista on Tiina Raevaaran Suomen Kuvalehden blogi: http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tarinoita-tieteesta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipas tuohon kummallinen muotoilu. Ei liene niin vakavaa.

      Poista
    2. Tämä on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, jos nyt tässä mitään hyväksyntiä tarvitaan. Emmehän me muut blogikirjoittajat ja lukijat tuomitsijoita ole, vaikka valintoja tehdäänkin joka hetki.

      Tuo, että ammattikirjoittajat ikään kuin säästävät parhaat palansa tuottavaan työhön, kertoo vain sen, että blogia ja blogisfääriä kaikkineen ei pidetä vakavana ja maksukykyisenä, ostavana yleisönä. Esimerkiksi Kemppisen - kyllä kai hänetkin voi laskea eräänlaiseksi ammattikirjoittajaksi - blogi on hyvä esimerkki siitä, että pelkkä blogi voi lisätä ihmisen kiinnostavuutta ja tätä kautta tunnettuutta. Minä esimerkiksi luin hänen muita teoksiaan vasta tutustuttuani häneen blogihahmona.

      Tätä on muistaakseni joku kirjailija paheksunutkin: luetaan kirjailijan tuotantoa vasta, kun tiedetään hänen elämästään jotain. Kirjailija ei ehkä ota tällöin huomioon, että lukija saattaa kiinnostua kirjailijasta lisää sen kertomístavan ja tyylin vuoksi, jolla tämä kertoo itsestään, ajatuksistaan ja maailmanilmiöistä: siis kielen kautta tässäkin.

      Poista
    3. Kirjailijan ja/tai muuten leipäänsä tienaavan on ymmärrettävä, ettei saa koskaan sanojaan takaisin, jos ne kerran verkkoon laittaa.

      Jos aikoo olla ammattikuntansa edustaja ja saada lukijat kiinnostumaan teoksistaan, niin ei ehkä kannata kirjoitella blogiinsa "mitä sattuu". Blogi on julkinen, osa julkisuutta, eikä sitä voi omanpään mukaan hallita.

      Jos toisaalla esittää jotain muuta ja omassa blogissaan jotain "ihmejuttuja", voi käydä niin että yleisö alkaakin kartella. Sana leviää nopeammin kuin tekijä arvaakaan.

      Pidän Anita Konkan ja Tommi Melenderin kirjailijablogeista, koska ne ovat teeskentelemättömällä tavalla kiinnostavia.

      Muistaakseni Melender on joskus kirjoittanut, että kaljakuppilassa voi avautua sitten ihan toisin.

      Se asenne kertoo myös mahdollisen lukijan arvostamisesta ja kunnioittamisesta. Lukijaa ei kannata ali- eikä yliarvioida. On tullut vastaan enempi tuo aliarvioiminen. Varmin keino lukijoiden karkoittamiseksi on päällekäyvä tyrkyttäminen ja oikeassa oleminen. Ei siis kannata nolata julkisesti ketään tai mitään, vähiten tietenkin omaa itseään.

      Poista
    4. Mutta, Maisa, eihän kirjailijan blogipitäminen tarkoita tyrkyttämistä ja oman mielipiteen tuppaamista oikeana muille! Semmoinenhan on tyhmää, ja lukijat taatusti ja oikeutetusti pahastuvat.

      Olen samaa mieltä Anita Konkan ja Tommi Melenderin blogeista, molemmat ovat hyviä, vaikka he eivät kirjoitakaan blogeissaan itsestään tai ajatuksistaan maailmanmenosta laajemmin.

      Melenderin olemuksen ja sisimmän tavoittaa hyvin hänen uusimmasta kirjastaan "Yhden hengen orgiat", jossa hän kertoo lukuhimonsa kohteista riisuen samalla itseään lukijan edessä hyvinkin paljaaksi. Minä olen niin hassu, että tykkäisin samantapaisesta riisumisesta blogissa, sillä arvostan blogin kirjalliseksi teokseksi siinä kuin kirjankin. Blogi ehkä tulee vieläkin lähemmäksi, jos sallitaan. Vaan se maksupuolihan siinä on. Parhaat palat kirjaan, toki.

      Poista
    5. Minusta muuten tuo Melenderin "kaljakuppilassa voi sitten avautua ihan toisin" on lukijaa halveksivaa, jos se on sanottu tarkoittaen kirjailijan blogin pitämistä. En usko, että lukijaa kiinnostaa Melenderin kaljakuppila-avautuminen pennin vertaa.

      Ei kirjailinan blogggaamisella semmoista tarkoiteta, vaan yksinkertaisesti vaan persoonallista kirjaoittamista, pientä havainnointia kirjailijalle ominaisella tavalla, joskus vaikka itsestä, joskus muista, joskus aatteista, ilmiöistä joskus mistä vaan. Se on kieli ja sanankäyttötapa, joka tässäkin lopulta kiinnostaa, ainakin minua.

      Poista
  42. Ensin: Hienoa Iines, että olette suurin piirtein kunnossa. Poliisi pitää peltiruttuihin aina soittaa, jos vastapuoli on syyllinen. Autoilun keksinyt DI-miehensä kuitenkin laskee, että osumiskulman korrelatio ilmanpaineeseen ja auringonpaisteeseen nähden oli sellainen, ettei akkansa millään voinut olla syyllinen: kaikki kiistetään!

    Minua on aina tympinyt, kun joku laulaja tai soittoyhtye vuolaasti kehuu, kuinka "te olette harvinaisen hieno yleisö!" - Muuten soittoyhtyyenä huono Alivaltiosihteeri teki sellaisesta parodian.

    Olisiko blogilla merkitystä kirjojen myyntiin? - Epäilen hieman,tuskin isoa. Saattaa toimia Melenderillä ja jollain muulla.

    Naisasiaa, epäoikeudenmukaisuutta, hyväksikäyttöä, poliittista oikea-aikaisuutta ja naama viihdeohjelmiin. Eikö siinä ole hyvän myynnin eväät kirjalle?

    Porno voi myydä, mutta sen kirjoittaminen on epävarmempaa, koska internetistä sitä löytää nykyään niin paljon ja levittäjät saattavat olla epäluotettavia.

    Puhelinluetteloita varoitan kirjoittamasta, menneisyyden hittikirja on täydellisesti pois muodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta huomasin Kolehmaisen kolarikommentit.

      Poista
    2. Poliisin soitto oli tarpeeton, ihmiset kunnossa, tussauttaja myönsi heti syyllisyytensä ja tarjosi tietonsa ja pahoittelunsa. Lisäksi minulla oli kiire, kone oli jo melkein tulossa ja tulija tyyppiä "kännykkä aina kiinni". Käsi on parempi, niskalihakset vähän jäykkiä, kuten minulla on herkästi muutenkin, mutta olo kaiken aikaa hyvä ja selkeä, tyttärellä ei mitään.

      Poista
    3. Epäilemättä niin. Olen kuitenkin ollut joskus kuuntelemassa yhden lakimiehen puhetta, joka elävästi kertoi siitä kuinka maailman turhauttavinta työtä on tapella pienestä liikennevahingosta. Hänelle DI oli se sana, johon suhtautui vihamielisesti, väitti että sellaisista harvinaisen usein löytyy tapauksia, jotka eivät selvintäkään asiaa myönnä, esittävät kolmekymmentä sivua laskelmia, jotka yksiselitteisesti osoittavat, että päivällä on yö.

      Poista
    4. No juu. Joskus vaan lakimieskään ei ymmärrä, että se "pieni liikennevahinko" voi olla jollekulle suuri. Esimerkiksi minulla on korkeintaan 2 000 euron arvoiseksi luokiteltava vanha Toyota, jonka peräoven ruttaantuminen voi maksaa minulle koko auton menetyksen, eli vahingon arvo on suurempi kuin koko auton. Ilman pientä vahinkoa voisin ajaa autolla vielä jopa kymmenenkin vuotta.

      Toisin sanoen pienen liikennevahingon hinta voi olla tappion kärsijälle uuden auton hinta, joka minimissään on 20 000 euron hintaluokkaa Suomessa, mielipuolisen autoveron maassa.

      Poista
    5. Nytpä alkaa tapahtua! Minulta varastettiin viime yönä rannasta vene. Vaikka vahinko ei ole suuren suuri, piti tehdä poliisille rikosilmoitus ja kun se on todettu asialliseksi, voi mennä vinkumaan rahaa vakuutusyhtiöltä. Seuratkaamme puolin ja toisin asioidemme etenemistä. Saammeko oikeutta vai pannaanko meidät syytteeseen? Pysykää kanavalla!

      Poista
    6. Ohhoh! Kylläpäs on harmeja sattunut yhdelle ja toiselle.

      Minulta varastettiin kerran kesäisenä myrsky-yönä täältä mökilta auto. Löytyi onneksi aika läheltä ojaan ajettuna. Pojat olivat ottaneet päästäkseen nopeasti kotiin ukkosesta ja sateesta kapakkareissunsa päätteeksi.En muista, sainko mitään korvauksia, älysinkö hakea mistään. Moottorin korjaus maksoi hiukan. Onneksi serkkupoika hinasi sen ilmaiseksi naapurissaan olevalle korjaajalle.

      Poista
  43. Ajattelen,
    ihan toisia asioita. Nimittäin kun tuossa ammoin uskouduin että 10 vanhana rakastuin 9 vanhaan poikaa, ja ajattelin että taidan olla homosekuselli... niin, tota noin, mieleeni pulpahti että maailmankaikkeuden kehnoin, epätoivoisin ns. iskurepliikki saattaisi olla tämä:

    "Rakas Tuula (Marja, Leena, Iines, Päivi, Tarja tms...), luulen että olen hintti. Haluaisitko Tuula (Marja, Leena... etc.) testata kanssani, pitäkö se paikkansa?"

    Tai voihan se toimiakin, miksei toimisi. Jumankauta! (pukee housut jalkaansa) Taidanpa lähtee testaamaan.

    VastaaPoista
  44. Testaukseen valmiita koehenkilöitä (huom! vain naisia) otetaan vastaan ensi maanantaista lähtien perjantaihin asti klo 09-16. - Ps. Osoite on se sama kuin viimeksikin, rakkaat kultahippuveijarilaiseni! (sinäkin siellä... Könninkellonvetäjä!)

    VastaaPoista
  45. Ja akateemisia oppiarvoja kadehtivalle Anonyymille (17.7 klo 20:15) minä sanon että minäkin (jos osaisin kadehtia) kadehtisin akateemisia oppiarvoja. Mikäs sen hienompaa (kun tohon lähiöräkälään mun jalkani aina itsekseen, ja minä niiden päällä, kulkeudun) niin olisi heittää (rehvakkaasti) tohtorin silinterihattu sinne narikkaan... Mutta kun minä en ole tohtori, en ole väitellyt (paitsi Japen kanssa), en ole edes h.c. Minun akateeminen urani päättyi keskikoulun viidennelle luokalle - jonka kävin varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla sain todistukseeni 4 nelosta, toisella kertaa 6.

    Tajusin.

    VastaaPoista
  46. ps. miks mää aina liioittelen? en minä ensin saanut kuin 2 nelosta. vasta toisella yrittämällä niitä tuli 4.

    VastaaPoista
  47. Tunsin itseni hetken aikaa neroksi tai ainakin akateemiseksi, kun lukion päästötodistukseen sain keskiarvon yli kutosen!

    VastaaPoista
  48. Ei sitä aina tarvcitse olla nero, joskus pärjää sillä, että nimenomaan ei ole.

    Kerronpa teille, miten minulle kerran meinasi käydä...

    Seisoin kerran Riihimäen rautatieasemalla ja odotin junaa. (Siis nimenomaan rautatieasemalla enkä esim. linja-autoasemalla, tai taksitolpalla.) Minun piti päästä sieltä pois. Sitten aseman semafori - eikun Ämyri - (ensin se krohahti kuin lempeä koira tai vihainen lammas) alkoi kailottaa että... "Pikajuna 155 Helvettiin lähtee raiteelta kaksi. Matkustajia pyydetään välittömästi nousemaan vaunuihin. Tupakointi junassa on kielletty. Junaan myydään vain menolippuja. Bra resenärer, snälltåg 155 spår på två blad i Schweiz... Vilkaisin lippuani, se oli 155. Mutta en, en uskaltanut nousta junaan. Menin aseman vessaan, lukitsin oven, istuin siellä kaksi tuntia ja pureskelin kynsiäni. (Niistä muuten tuli aika lyhkäisiä. Kynsistä.) Sitten tilasin taksin ja sillä mentiin Tampereelle. Koko ajan, takapenkillä, puristelin avattu linkkuveitteä jos... mutta ei taksikuski käyttäytynyt epänormaalisti. Hervannassa se rasautti mittarin pois päältä ja sanoi "se olis sitten 156 markkaa 70 penniä. Mutta pyöristetään se tuon sataanviiteenkuymppiin. Jos Herralle sopii."

    Sopihan mulle. Hyvin monet, erilaiset asiat sopivat minulle. (Paitsi tanhuaminen, ja talkkunasta en oikein tykkää. Molemmat alkavat pierrettää minua.)

    VastaaPoista
  49. Menit sitten Melenderin blogiinkin kommentoimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätä minäkin ihmettelin. Luin ne kommentit, eikä minusta mikään muistuta kenekään tuttua kommentointityyliä, vaikka täälläkin on kyllä joku (mikis palleroinen) puhunut Saarikosken riveistä:"

      "Ajettiin hillitöntä vauhtia pimeää tietä pitkin, keltavästäräkki käveli mustan oksan päästä päähän."

      Huikea rivistö. Huikea kuva.

      Poista
    2. No voihan Vittu! Jos minä pölisisin jossain Meinanderin (?) blogissa niin en kai mmää sitä häpeäisi? Vaikutti nimittäin fiksulta ihmiseltä.

      Minä vastaan omista mikis-merkkisistä kirjoituksistani, en muusta. (Joskus olen pelleillyt anonyymina - täällä Iinekselässä - mutta juuri niin krouvisti, että jokainen lukija näkee heti että tuo on pelleilyä.)

      Ps. Oli kyllä tietty aika kun minun nimimerkilläni joku toinen ihminen kirjoitti omia kommenttejiaan. Ja näinhän voi taas käydä, vaikka huomenna. Mikäs siinä jos joku on minuun niin ihastunut että haluaa olla minä. Mutta minä en halua olla rasisti tai vihata naisia tai olla homofobikko; samaa toivon tältä mahdolliselta mutta ei-toivottavalta vale-mikikseltäkin. kiitos!

      Poista
    3. Lisään sen verran tuohon yllä olevaan kommenttiini, että minun ihmettelyni tarkoittaa anonyymin kommentin ihmettelyä, että miksi se noin sanoo triviaalia asiaa, ja etenkin koska ei siellä minusta mikis kommentoinut. Siis minusta se ei ollut mikis eikä kukaan. En minä tuommoisia edes tarkkaile, että kuka kukin anonyymi jossain blogissa onkin.

      Ja mitäs kummallista Melenderin blogissa kommentoinnissa on?

      Poista
  50. Ai minä? Minä en tiedä mistään Melenderistä mitään? (täytyypä googlettaa)

    VastaaPoista
  51. Joo, siellä näämmä keskusteltiin kirjallisuudesta. - Kyllähän kirjallisuudesta rupattelu minuakin kiinnosti, noin 30 vuotta sitten, mutta ei enää. (Nykyisin olen paljon kiinnostuneempi Tekniikan Maailman rollaattori-testeistä.)

    Luen blogeja (tämä ei ole mikään tärkeysjärjetys): Ikkunaiines, Annikki, Unkuri, Kivaniemi blues, Rauno Räsänen, Kemppinen. (+ yhtä, jota en sano). - Mä tiedän että bittiavaruus on täynnä, valtavan täynnä blogeja, ja monet niistävät ovat varmasti paljon parempia kuin yksikään noista kuudesta (poisluettuna Kemppinen)... mutta mutta... jos mä lukisin KAIKKIA mua kiinnostavia blogeja, niin enhän mä ehtis käydä enää edes paskalla. Ja sehän nyt olisi, sen lisäksi että se olisi epäesteettistä, terveydelle vaarallista.

    Aina, jos ihminen hortoilee liikaa netissä, joku letkauttaa sille että "hanki oikea elämä". - Minulla on (alkaa yhtä äkkiä hymyilee) kyllä oikea elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, minä olen iloinen ja ylpeä, että olet sijoittanut minut noin upeitten blogien joukkoon. Luen niitä kaikkia, vaikka nuo eivät taida pitää minusta. Kiitos!

      Poista
    2. Jos ihminen on kauan kakkimatta - kuukausikaupalla - hän muuttuu Muumiksi. Joko Muumi Mammaksi tai Muumi Papaksi. (Jossa sinällään ei ole juurikaan eroa. Paitsi toinen vetää joskus piipullisen.) Jos tämä ihminen sen jälkeen panee revontulilakin päähänsä, muuttaa Utsjoelle ja alkaa ryypätä koskenkorvaa ja tanssia tangoa, ovat kaikki ulkomaalaiset ihmeissään. "Pikanttia, oi miten pikanttia" he hokevat - tietysti ulkomaalaisilla kielillään, ja ottavat valtavasti värivalokuvia. - Paitsi norjalaiset. Heidän mielestään suomalaiset pekat ja liisat yksinkertaisesti ovat tuommoisia. Mitä sitä ihmettelemään? Eihän kukaan Saapasmaassakaan italialaisia ihmettele. Pl.( = poisluettuna) skandinaaviset naisturistit.

      Poista
    3. Ymmärrän, että ei tätä kommenttia ole tarkoitettu keskustelun alustukseksi, mutta jatkan kuitenkin äärimmäisen konkreettisella tavalla, sillä jotkut kuvasi nostattavat mielleyhtymiä mitä merkityksettömimpiin asioihin, jotka ihminen jostain syystä tuntuu muistavan ikänsä, vaikka ihmettelee itsekin, miksi tämäkin sivuseikka on jäänyt mieleen.

      Vastaani käveli kerran nimittäin nainen, joka ei ollut kakkinut päiväkausiin. Olin ulkoiluttamassa koiraa pientaloalueella, ja jo kaukaa näin aamutakissa kävelevän naisen, joka kulki reidet harallaan, jalassa aamutossut, siinä kaupungin kadulla, vinossa aamuauringossa, jolloin koiran varjokin vielä oli korkea, vaikka koira oli pentu. (Koira säikähti samalla reissulla omaa varjoaan niin että hypähti taaksepäin, mutta se ei kuulu tähän.)

      Nainen pysähtyi ja sanoi, että kakka ei tule, täytyy kävellä. Vähän niin kuin Anssi Kela, että mun täytyy kävellä näin, kävellä näin. Ei ole kolmeen päivään tullut. Minä sanoin jotain, ja nainen jatkoi matkaansa reidet kaukana toisistaan.

      Tästä mitättömästä tapauksesta on yli kaksikymmentä vuotta, ja edelleen muistan tarkkaan kaiken rekvisiitan, värit, valot ja varjot, jotka tuossa aamumaisemassa oli, kaikki henkilöt kuin pelinappulat laudalla, kaikki repliikit. Samalta ajalta en muista edes sitä, mitä tärkeää sinä päivänä tapahtui.



      Poista
    4. Näin minullakin muisti toimii: minulla on tapahtumamuisti. Se poimii jotkut asiat itseensä, eikä päästä niitä sitten irti. Välillä se on/tuntuu harmilliselta. Koska ihminen elää vain yhtä elämää kerrallaan. - Sitä jotenkin haluaisi että olisi kaleidoskooppi. Minä ainakin haluaisin! Tai että jokainen aamu olisi päivä uus. (Vaan ei kun ole.)

      Ps. Sarille sympaattisia piharatamon lehtiä! (Karigasniemeltä, Karigasniemeltä.) Pss. Kävin kerran siinä kylässä josta nämä lappilaiset laulavat neitoset ovat kotoisin, Ailigako se oli. Ei kun Ailigas. Puhuin siellä erään naisen kanssa - hän oli hyvin kaunis ja saman verran humalassa; hän puhui saamea ja minä eestiä, ja ällistykseksemme ymmärsimme joka ikisen sanan! (Se minua ihan oikeasti ihmetytti.)

      Poista
    5. Piharatamon lehti on muuten erittäin hyvä laastari. Parantaa haavat. Ainoa miinus on se, että raudan lehti(kansankielellä) ei itsestään tartu ihoon, joten se pitää jotenkin sitoa tai liimata. Mieluummin ei pikaliimalla.

      Poista
    6. Ai niin, se on nimeltään myös "valkoisen miehen jalanjälki"; eurooppalaiset kun sen kuljettivat ameriikkoihin jaloissaan.
      Ja tämä tieto oli ihan oman pään wikiä.

      Poista
    7. Korjaan tuohon, sariRatamo, edelliseen muisteluuni että ...emmehän me tietenkään ymmärtäneet toistemme sanoista ainuttakaan. tai en ainakaan minä. mutta siitä huolimatta ymmärsimme toisiamme täydellisesti. ja se minusta kaikkein kutkuttavinta olikin.

      Hitsi, pitäisköhän mennä TyöväenOpistoon ja alkaa lukea italiaa..? Siis ihan vaan siksi että jos... joskus kuljeskelisi siellä päin. Tai Kreikassa.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  52. Naureskelen täällä tuolle utsjokilaiselle muumille, joka ryyppää ja tanssii tangoa. Pikanttia!
    Mukava alku päivälle.

    VastaaPoista
  53. Kerran, eikä tästä kauaa aikaa ole, pysäytin kadulla erään naisen joka talutti kolmea koiraa. Sanoin hänelle: "Arvaa mitä?". Hän tuijotti minua hyvin varautuneen näköisenä (saman aikaan kun koirat haistelivat tien pentaretta), ja kysyi: "Niin?". "Sinä olet kamalan kauniin näköinen." Tuo nainen alkoi protestoimeen "minäkö... e-en,eeen, koiria vaan ulkoilutan... hikinenkin varmaan olen...". Sitten se yhtäkkiä rauhoittui ja sanoi: "Voi kun kiva kuulla. Tämä pelasti minun koko päivän." Minä taas häkellyin siitä - se oli todella kaunis nainen - että miten se nyt noin ylitsevuotan kiitollinen minulle on. Koska en itse mikään Clark Gableen näköinen (ihan) ole. - Ajattelin, että pitääpä harkita, kun seuraavan kerran juttelee tuntemattomien ihmisten kanssa. Etenkin, jos he ovat naisia.

    VastaaPoista
  54. Helge Herala oli aivan mahdoton... tämän varmaan olen kertonut jo viitee viiva kuuteen kertaan. Mutta sen kanssa jos käveli - esimerkiksi Tampereen Hämeenkatua - niin ei siitä tullut mitään. Joka IKISEN vastaantulevan naisen kanssa se alkoi flirttailla... ja kamalan tasokkaasti, siis verbaalisesti "neiti se luulee että minä olen tällainen hummeripoika vain, ja (huokaus) tavallaan olenkin ollut. mutta nyt kun tapasin Sinut niin..." Joka helvetin akkaa se yritti iskeä. (Mutta yks' akka iski sitä kassilla päähän. Kun se ei lopettanut pölinäänsä.) - Se oli kyllä ihmeellinen suupaltti. (Jossain tv-ohjelmassa, jossa se esitti Hegulia, se oli vain kalpea häivähdys siitä, mitä se oikeasti oli. - Ps. Tosin en minä koskaan sitä pukilla nähnyt. Ehkä sille riitti se että se puhu ja puhu ja puhu vaan... - Kuka näistä niin tietää?

    VastaaPoista
  55. Palaan vielä puoluetappajaisiin. Esittääkö kirjoituksen aloituskuva Kristillisen Liiton tappajaa työssään? Meinaan jos ne onkin ulkoistaneet murhahommat tappaja-enkeleille? Kuvan enkeli pitää kiinni jostain tapista tai kahvasta. Saattaa olla miekan kahva ja vieressä makoileva mies odottaa kuoliniskua, tai on jo sen saanut, kun rinnassa näkyy ikään kuin haavan tapainen, joskin verta on vähän. Se, mitä enkeli hivelee kädellään saattaa olla joku muukin tappi, jonka omistaja kaikesta päätellen on varsin onnellinen.
    Laajat lukijapiirit kuitenkin odottavat Iinekseltä nyt selitystä siitä, mitä kuvassa oikein tapahtuu.
    Enkelin siivet vaikuttavat hiukan pieniltä lentäjän kokoon nähden. Niitä saa räpytellä vähän pirusti ilmaan päästäkseen. Tai sitten kyseessä ovat joulukuvaelma-siivet, jotka pannaan kiinni yöpaitaan lukkoneuloilla, kuten kansakoulun enkeleille joulujuhlassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on klassinen pääsiäishanun valmistus, Kolehmainen. Hanu sivellään ensin voisulalla, jota toimenpidettä kuvassa aletaan juuri suorittaa. Jatkon kaikki muistanevat.

      Poista
  56. No peijakas! Minua hämäsi, että tavallisestihan se voisulalla sivelijä on siivetön, mutta ei rinnaton. Tässä vaiheessa juhlallisuuksia huudetaan kuorossa "hyvää hanukkaa" ja illalla mennään joukolla pashalle. Kyllä tiedetään.

    VastaaPoista
  57. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/velipuolikuun_paasiaishanukas_21047.html#media=21048

    VastaaPoista
  58. Re blogit: eivät nuoret naiset(kaan) keskity vain muotiin! :)

    Ruoka ja puutyöt, mm, innostavat myös! Ei nyt leimata! :)

    Tämä on siis se aihe!

    En tiedä lehdistöstä, enkä varsinkaan siitä Hesarin "kilpailusta" johon itse Iineksen Blogin ilmoitin.

    Minusta täällä voidaan - edelleen - keskustella syvällisesti tärkeistä asioista.

    Vaikka itse siirtyisin välillä sivummalle, ei väliä.

    Jäin miettimään taannoista koulusurmaajaa, häneen liittyvää keskustelua, ja jotain poliisitutkintaa?

    Siis tutkiko poliisi sitä, että oliko lain puitteissa sopivaa Iineksen syyttää/nimetä vanhempia, ja ehkä heidän mahdollisesti puuttuvia kasvatusmetodejaan surmien syyksi. - Huomattavasti selvemmin sanoin. - En tiedä.

    Mutta ainakin asia jäi todistamatta, Iines jäi väitteineen lain mukaan syyttömäksi, ja vanhempiin kohdistunut vihjailu olemaan, vaikka olisikin ollut väärä.

    Kun näin oli ja on: vanhempia(kin) saa syyttää ties sun mistä.

    - Ehkä meidän kaikkien pitäisi olla valppaita kirjoituksissamme! Sananvapaus sallii paljon - mutta minusta vaatii myös!

    Minusta Välinpitämättömyys on kurjin vaihe!

    Ei ne vaikeiden tai jopa rikollisten lasten vanhemmatkaan, eikä heitä pidä liioin syyllistämän, jos ei näyttöä ole. - Ja rikkeet ovat niin vakavia ettei sakko tai minimituomio auta.

    Suolaa minut niin moneen kertaan kuin haluat, Iines: niin moni asia voi saada ihmisen, etenkin nuoren, harhateille.

    Vanhempien syyllistäminen on helpointa.

    Hyvä Iineksen kannalta ettei joutunut juridiseen vastuuseen silloisenkin koulusurmaajan vanhempien vastuuttamisesta. - Teko oli kamala, mutta vanhempien herjaaminen tarpeetonta. - Ei siis juridisesti rikollista: mutta oliko se vanhempien niittaaminen, niin täysin, Iines, sinusta oikein? Siis ei kai kukaan kasvata lapsestaan massamurhaajaa?!

    Olisiko muut syyt voineet vaikuttaa kauheaan tekoon? Vaikka vanhemmat olisivat tehneet parhaansa?

    Iines: voit tehdä väärin, vaikket riko lain kirjainta.

    - Teitkö mielestäsi loppuviimeksi oikein, kun puhuit vanhemmista ja perheestä, ulkopuolisena, asiaankuulumattomana, ja perheen tyrmäten.

    Tiedän että Lain Mukaan et rikkonut mitään. Perheen lapsi oli heillekin kuollut; toiseksi tappanut monia muita. - Ei siinä varmaan muut kuin me ulkopuoliset mietitä teorioita!

    Kaikki muut surevat.

    En sano: joskus se vouhottaminen voi palvella suurempaa oikeutta; useimmiten se on vain vain typerehtimistä.

    Niinkuin useimmat uutiset. Niihin reagoiminen on normaalia - mutta järki päässä!

    Lastenkasvatusteoriat ovat hyviä - mutta ne ovat vain teorioita.

    Myös Liisa Keltikangas-Järvisen. :)
















    VastaaPoista
  59. Char rakas,

    katso minua silmiin. Ei, kun silmiin.

    Ja pidetään vähän aikaa toisiamme käsistä.


    Et haukkuisi Iinestä, et hakkuisi meitä ketään. Ei siinä ole mitään järkeä. Pahoitat vaan monen ihmisen mielen: mitä järkeä siinä on?

    Koska asioista puhuminen, myös niiden kritisointi, ei tarkoita toisen haukkumista. Kyllähän Sinä sen tiedät, koska olet hyvin, hyvin älykäs ihminen.

    VastaaPoista
  60. Char, minäkin tahtoisin taas olla ystäväsi. Meissä on paljon samaa. Edelleen. Arvostan älyäsi ja sydäntäsi.

    VastaaPoista
  61. Se vielä, Char, että ei minun blogijutuistani ole koskaan ollut mitään poliisitutkintaa. Minulla ei ole tällaisesta pienintäkään tietoa.

    VastaaPoista