Syyspaasaus: Paha vartija vei Sulolta ilmapallon

Voi pyhä jysäys näitä curlingvanhempia. Nyt on lehdessä iso uutinen siitä, että paha vartija vei Hulluilla päivillä hilluneelta kaksivuotiaalta Sulolta iskän hänelle pyytämän ilmapallon, joka ei ollut yleisölle jaossa. Iskä nimittäin halusi, että Sulo näkyisi paremmin ihmismeren keskeltä, tämä kun oli iskän mukaan vähän villi ja meneväinen. Iskä jopa videoi pahan vartijasedän irrottamassa ilmapallonarua, joka oli sidottu villin ja meneväisen käsivarteen.  Nyt tuo video kerää sympatiaa ja olalletaputuksia somessa.

Minua iskän toimet ärsyttävät, koska näen niissä heijastuman yhteiskunnan lapsenkasvatuksen tilasta. Sitä ei ole, siis kasvatusta, lapsen tietyissä tilanteissa väistämätöntä kieltämistä.  Joku muu tai jokin muu, tarvittaessa vaikka Hullujen päivien keltainen ilmapallo, on vastuussa meidän lapsestamme. Ristiriitaista tietenkin sitten on, että tottelemattoman lapsen kanssa ollaan huuli pyöreänä ja ihmetellään, kun se ei tottele, vaikka sille sanotaan, oikein huudetaankin.

Miten olisi siis ihan yksinkertainen tenavan ohjaaminen ottamaan väistämättömät kiellot ja ihmiselämän rajoitukset huomioon? Se tapahtuisi ihan niin, että iskä ja äiskä sanoisivat kotona sille villille ja vapaalle Sulolle, että ei, Sulo, et voi karata yöpaita päällä ulos. Ei, Sulo, et voi saada nyt karkkia. Ei Sulo, et voi katsoa tätä telkkariohjelmaa. Ei, Sulo, et saa leikkiä nyt, on nukkumaanmenoaika. Ei, Sulo, ei. Ei, Sulo, voit itkeä, mutta se ei auta sinua saamaan karkkia. Ei, Sulo, et saa juosta marketissa. Kulje iskän kanssa ja pidä kädestä kiinni, katsellaan yhdessä leluja. Mikä tässä niin vaikeaa on? Lapselle läsnä oleminenko?

Ei, ei ja vielä kerran ei. Monet nuoret vanhemmat eivät tee näin, he eivät yksinkertaisesti pidä lapselle minkäänlaista kuria, koska he ovat suvaitsevia vanhempia (lue: pelkäävät lastensa vihaa). He ovat itsekin saaneet mitä todennäköisimmin ns. rajattoman kasvatuksen, joka alkoi 70-luvulla. Tarvittaessa he sitten höyhentävät päiväkodintädin tai opettajan, jos ne eivät ymmärrä lasta, jota ei saa panna erityisopetukseen, vaikka sillä olisi kauas paistava sosiopatia tai skitsofrenia. 

Jos ei lapsena opi ottamaan vastuuta teoistaan, miten sitä oppisi ottamaan myöhemminkään? Jotenkin tuntuu siltä, että jos joistakin, niin näistä curlingkasvatetuista pikkusuloista tulee sitten niitä sossun elättämiä Tatuja, jotka keinottelevat tuilla eivätkä yksinkertaisesti viitsi ottaa itsestään vastuuta menemälllä opiskelemaan tai töihin. Tämä on ikävää, sillä se syö uskottavuutta todellisilta tuen tarvitsijoilta, joita tahdon sentään uskoa olevan enemmän kuin sossu-Tatuja, joista lehdet ovat kirjoitelleet. Näitä jotka saavat yli tuhat euroa kuukaudessa tekemättä mitään, terveinä ja muuten toimintakykyisinä, aikomatta mitään. Sitten nämä lasketaan syrjäytyneisiin ja mietitään, millä päänsilityksellä ja lisäporkkanalla heidät saataisiin vastaamaan elämästään. Olen sanonut aiemminkin, että minusta terveelle ja iloiselle nuorelle, joka ei mene töihin eikä ota vastaan opiskelupaikkaa, ei tule maksaa penniäkään sosiaalitukea. Ehdottomasti ei. Ymmärrän sen, että kaikki terveetkään eivät halua tehdä töitä, mutta silloin pitää myös elää yhteiskunnan palvelujen ulkopuolella.

(Maalaus Berta Hanson)