5.12.2013

Joulukalenterin toinen ratsu: Tuntematon sotilas?



Sain juuri puhelinsoiton tyttäreltäni ja olin pudota tuoliltani. Hän on saanut WSOY:ltä kustannussopimuksen nuortenromaanikäsikirjoituksestaan. On kaikessa hiljaisuudessa neljän vuoden ajan prosessoinut käsikirjoitustaan. Nyt kirja on päätetty julkaista juuri pidetyssä palaverissa, ja hän menee allekirjoittamaan sopimuksen ensi viikolla.

Ihmettelinkin, mitä hän tuhersi koneellaan huoneessaan yksinään kesälomillaan, kun muut olivat ulkona ja rannoilla. Yksi asia vain. Hän sanoi, että hän ei tahdo julkaista kirjaa omalla nimellään, ettei kukaan tunnista häntä. Minusta tämä on kummallista, koska kyseessä on ilmeinen ansio, jonkinlainen menestys, lahjakkuuden näyttö, josta voisi olla hänelle myös hyötyä esimerkiksi niin yksinkertaisessa asiassa kuin opettajan viran vaihtaminen. Nykyinen virka hyvin hankalien oppilaitten parissa nimittäin selvästi syö häntä ja tekee työpäivistä kurjia. Hän on hyvä kurinpitäjä ja hyvä kutsumusopettaja, mutta helpompaa olisi päästää irti hyvästä opettajuudesta ja antaa mennä oppilaitten ehdoilla, olla kiva kaveriopettaja, joka sallii eikä oikeasti välitä. Lisäksi hän on saanut homekoulustaan astman ja on toistuvasti lyhyillä sairaslomilla homeen syötyä äänen pihinäksi.

Syksymmällä muistan lukeneeni jonkun blogista, että anonyymi kirjoittaja ei herätä mielenkiintoa. Mieleeni jäi myös ajatus, että anonyymilla kirjoittajalla ei voi olla mitään sanottavaa, hänet kannattaa ohittaa. Jäin aistimaan tunnetta, että bloggaaja oli vihainen anonyymeille ja oli varma asiastaan. Onko siis niin, että vain omalla ristimänimellään kirjoittava on kiinnostava? Merkitseekö anonyymius tai pseudonyymius väistämättä epäkiinnostavuutta?

Samanlaiseen nuivuuteen ano- tai pseudonyymikirjoittamista kohtaan olen törmännyt useasti. Kun aloittelin blogiuraani,  teksteistäni kiinnostuivat aluksi myös ne, joiden kirjallisuus on, ja jokunen runoilijakin kirjoitteli minulle sähköpostiin kirjeitä omalla nimellään. Antoi ymmärtää sitten, ettei voi jatkaa anonyymin kirjoittajan kanssa. Ymmärsin vasta myöhemmin, että tavoitteena oli vain henkilöyteni paljastaminen.

Hassua. Tässä tyttäreni tapauksessa  en ihan ymmärrä pseudonymiteetin siunausta, mutta blogimaailmassa jopa puollan sitä. Luotan enemmän anonyymikommentoijan  rehellisyyteen kuin nimellään kirjoittavan. Nimellään kirjoittavaa sitoo nimittäin säällisyys ja nimen imago. Anonyymia ei sido mikään muu kuin omatunto. 

135 kommenttia:

  1. Onnittelut tyttärellesi!

    Lapsuuden suuri idolini (vieläkin) John Lennon käytti usein keksittyjä nimiä. Ennen viimeistä tulemistaan eleli hiljaisuudessa ja kierteli maailmaa: "katseli sivusta pyörien pyörimistä". Hän käytti nimimerkkejä mm. hotelleita tilatessaan. Huonetta varatessaan kun pruukasivat lyödä luurin korvaan nimensä kerrottuaan: "heko heko!"

    Minulle tämä nimimerkkiasia on henkilökohtaisesti kipeä. Minä vain en kehtaa käyttää oikeaa nimeäni, miltä se muka kuulostaisi, jos viesteissäni lukisi: Aimo Kasa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Riku! Hyvältä tuntuu.Olen ylpeä lapsestani, josta tulee oikea kirjailija. En yhtään vähättele tätä saavutusta, sillä tuntien tyttäreni, tämä tuskin jää viimeiseksi. Arvomaailmassani kirjailija on paljon enemmän kuin missikisavoitto tai vaikka suuryritysjohtaja, joten hehkutus sopii.

    Onhan Suomessa paljon pseudonimikirjailijoita alkaen viihdekirjailija Enni Mustosesta päätyen klassikkorintamalle Maiju Lassilaan. Pakinoijat ovat tunnetusti nimerkillä, jotta riemukas pilkka on ikään kuin sallitumpaa.

    Sitä vaan jään miettimään, olenko kasvattanut lapsestani kaltaiseni vetäytyjän ja luopujan?

    VastaaPoista
  3. Paljon Onnea! Kirjailijanimeä kannattaa miettiä ja toimia rohkeasti. Sanotaan, että Anna Ahmatovan uran merkittävin valinta oli se, että hän kirjoitti nimellä Anna Ahmatova eikä Anna Andrejevna Gorenko.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Anna! Tytär toimikoon oman päänsä mukaan vaikka ehdin jo sanoa mielipiteeni, tai pyytää häntä miettimään tarkoin myös hyötypuolta - tässä maailmassa jossa kirjailija ei elä yksin työllään.

    Hänellä on kyllä ainutlaatuinen nimipäivätön etunimi, jota hän ei ole käyttänyt koulun alettua. Nyt sillä voisi olla käyttöä. Sukunimen voisi valita suvun piiristä. Yksi olisi samalla kirjaimella alkava. Vaan olkoon ohjailu, olen tottunut siihen, että eräät pitävät päänsä, ja hyvä niin. - Tätä on vain hauska pohtia, koska asia on iloinen.

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa! Onnittelut äidille ja tyttärelle!

    Me kirjallisuusfriikit kyllä ymmärrämme, miten jumalaista on saada kirja kirjoitettua ja julkaistua. Se oli minunkin unelmani lapsesta saakka. Ei ole näköjään omppu kauas puusta pudonnut... viittaan tällä sinun omiin ilmiselviin kirjallisiin & ajatuksellisiin lahjoihisi.

    Eihän taiteilijanimen käytössä mitään vikaa ole. Etenkin jos nimen ottaa vielä ehdottamallasi tavalla eli antaa sille sillä tavalla merkityksen. Tietysti opettajalle voisi olla etua siitä, että on samalla nuortenkirjailija. Voihan sen mainita sitten ceeveessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No häh, kerkesit ensin tuon omppu-vertauksen tuohon laittaa. Epistä.

      Poista
    2. Sen siitä saa, kun kirjoittaa kommenttia kymmenen minuuttia.

      Poista
    3. Kyllä se minunkin unelmani on, kirjan julkaiseminen, edelleen. Voi olla, että itsekin saan intoa kirjoittaa vähän päämäärätietoisemmin ja puurtavammin.

      Vaan nyt iloitsen tätä tyttären tapausta. Olen saanut häneltä nyt pienen näytteen tekstistä ja kirjan mahdollisen takakansiesitteen, ja se oli kyllä riemukasta luettavaa. Minua ilahdutti erikoisesti se, että tytär on kirjoittanut osin hyvinkin humoristisella otteella tarinaansa. Nuorille ja lapsillle suunnattuja tarinoita tai ideologoioita on mielestäni turha paasata vakavalla äänellä. Ei lapsia saa sysiä ajattelemaan vakavia maailman asioita, sillä maailma kyllä opettaa heitä siihen muutenkin. Myöskään verhottuja opetuksia en oikein kestä. Enkä missään mielessä ajankohtaisuutta teemoissa. Suuret totuudet ovat ikiaikaisia ja kumpuavat parhaiten ehkä naurun ja kyynelten läpi.

      Poista
  6. Onnea, hienoa! Ei ole omena kauas jne.
    Kuulostaisi vähän ensikirjailijan arkuudelta, mutta ymmärrän tytärtäsi, itsekin varmaan miettisin julkaistako omalla vai ei.Onhan näitä anja snellmannejakin, nimeään alvariinsa muuttavia kirjailijoita, ihan omana itsenään.
    Itse olen vähän anonyymin ja oikean välimaastossa; jos joku haluaa tietää kuka olen, ei ole vaikeaa ottaa selvää, mutta olen kuitenkin vähän niinkuin ano. En oikeastaan kauheasti mieti mainetta tai muuta kun kirjoitan, koska en useimmiten tee mitään moraalisesti arveluttavaa, niin tylsä ihminen olen anonyyminäkin.

    Hyvää itsenäisyyspäivää muuten sinne kotosuomeen, itse vietän päivää toista ja kolmatta kotimaista opettaen (itse kukin voi päättää kumpi on ruotsi ja kumpi englanti). Hyvä Suomi, Euroopan paras pisa-maa!

    nimim. meillä Pisa on kuuluisa tornistaan

    VastaaPoista
  7. Hei, voit sanoa tyttärellesi, että Nelson Mandelakin sanoi, ettei itsensä vähentämisellä paranneta maailmaa. Kun antaa valonsa loistaa, se antaa toisillekin luvan tehdä niin!
    Rauha Madiban sielulle.

    VastaaPoista
  8. Kiitos onnitteluista, otan ne mielelläni vastaan, vaikka en olekaan juhlakalu. Olen kuitenkin iloinen siitä, että luin kapalolapselle Kantelettaren runoja kuin parhaita loruja ja muutenkin sanoitin hänelle asioita. Kun hän sitten puhkesi puhumaan, sieltä tuli lähes valmiita lauseita, joissa oli pilkku keskellä, ja-sana lauseitten välissä ja sitten selvästi napakka piste. Rytmi oli löytynyt kehdossa.

    Siitäkin on varmaan ollut kielen kehitykselle apua, että meillä kaikki eläimet puhuivat, samoin kuvat, eri äänillä, lespaamatta, ihan asiallisesti. Vaihdettiin roolia ja tehtiin koko ajan pientä parodiaa ja näytelmäsuorituksia. Mykät vastaantulijatkin puhuivat ja heidän roolinsa esitettiin joskus niin, että asianomainen taisi kuulla.

    Noh, lopetan kissanhännän noston tähän. Totean vain, että taidan kyllä käyttää tuota Nelson Mandela -sitaattia hänelle, kiitos vain hienosta oivalluksesta. Ja rauha Mandelan muistolle.

    Kissasta puheenoleen - minua riemastutti hauska uutinen Akavan pääjohtajasta, joka on perunut linnanjuhlat perheen kissan kuoleman vuoksi. Hieno mies, ymmärrän häntä hyvin. On tärkeämpää matkustaa mökille perheen kanssa ja haudata kissa sen rakastaman koivun juurelle kuin kätellä presidenttiä ja syödä kupunsa täyteen.

    VastaaPoista
  9. Iines (entinen ystäväni?), olen tavattoman iloinen tyttäresi onnistumisesta kirjailijana! Tiedän tuon tunteen, mikä tulee "jälkikasvun" menestymisen tultua yllättäen tietoisuuteen. (Itse olen kokenut jotain samantapaista.) ONNEA tyttärellesi! Mitä muuta voi odottaa tyttäreltä, jonka äiti on hyvä kirjoittaja. Joskus geenit toimivat välittömästi, joskus saattavat hypähdellä sukupolvien yli. ONNEA äidillekin!

    Tuo salanimellä julkaiseminen ei minua huolestuttaisi. Hyvin monet aloittavat uransa kirjailijana juuri niin. Jotkut julkaisevat käyttäen useampaakin salanimeä. Se ei kirjan nimeä ja sisältöä estä olemasta kiinnostava ja hyvä, joskus jopa päinvastoin.

    VastaaPoista
  10. Liisu, sinä olet edelleen minulle läheinen sielultasi ja hahmoltasi. Minä en tiedä, mikä se ilmiö oli, että olit minulle yhtä kuin Char - enkä tiedä, olisiko se lopulta ollut kummoinenkaan asia. Hämmennyin vain siitä kovasti, tai oikeastaan se järkytti minua, koska koin silloin, että Char arvosteli minua aika kovasti. Kenties se oli vain herkkyyttäni. Mutta ei puhuta siitä enää. Toivon, että voisimme edelleen olla ystäviä puhtaalta pöydältä, enkä ole hetkeksikään lakannut pitämästä sinun olemuksestasi, sisimmästäsi - muustahan virtuaalissa ei kai voi puhua. (Pidän myös Charista.)

    Kiitos, Liisu sanoistasi! Hiukan minua jo hävetti, että hehkutan asiaa, joka ei oikeastaan ole minun ansioni, vaan, toisen itsenäisen ihmisen oman työn tulosta. Oli vain pakko purkautua ilossani tännekin. Ja joskus tuntuu, että täällä netissä ei oikein saisi kirjoittaa onnenpotkuista tai menestyksestä, se katsotaan omakehuksi. Luulen, että tytär voi tehdä jonkinlaisen kompromissin tuossa nimiasiassa, joka ei oikeastaan minulle kuulukaan. Vaan päiväkirjassahan saa pulista sydämensä kyllyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko tyttäresi niin rohkea/ovela, että ottaisikin taitelijanimekseen miehen nimen? Olisiko miehuudesta etua lastenkirjamarkkinoilla?

      Vielä ovelampaa olisi ottaa mamunimi. Surffaisi ikään kuin ajan aallonharjalla, mikäli tavoitteena on kriitikoiden suopeus.

      Poista
    2. Epäilen, ettei ottaisi nimeä, joka on kauhean kaukana omasta, ei ainakaan toisen sukupuolen, sillä ei hän luullakseni halua varta vasten jymäyttää ketään. Se on vastoin hänen umpirehellistä luonnettaan. Kunhan nyt sen verran poikkeaisi omasta, ettei suoraa yhdistystä tapahtuisi. - Vaan siis jos minulta kysytään, olen eri mieltä. Kirjoja ei pienessä köyhässä Suomessa kannata julkaista sammutetuin lyhdyin. Pitäisi kyllä ottaa irti edes se, mitä tarjoutuu. Markkinahumua en silti itsekään kannata, enkä rummunpäristystä.

      Poista
    3. Lavaesiintyjien kärkinimistä professori Valtaoja on luonut itselleen jopa karikatyyrimaisen professori-habituksen. Jostain syystä tieteen harrastajat arvostavat tiedettä enemmän kun tiedemiehellä on sarjakuvamainen risuparta ja lavataiteellinen olemus.

      Minä arvostan kovasti tyttäresi ratkaisua, kirja olkoon kirja muu show olkoon muuta.

      Poista
    4. Tykkään kovasti Valtaojasta, olen kuullut hänen puhuvan. Hän on ystävällinen ja vaatimaton ihminen, aidosti, vaikka hänellä on niin valtava hengen ja älyn kapasiteetti.

      Tottahan tuo on, show on aina sitä markkinahumua jota minäkin kammoaisin omalla kohdallani. Kuitenkin kun on vielä nuori, ei mahdollisuuksia kannattaisi ehkä hukata. Vaan siis, ymmärrän kyllä tämän valinnan, ja vaikken ihan ymmärtäisikään, voin elää sen kanssa.

      Poista
    5. No, en tiedä ovatko he nimenomaan "tieteen harrastajia", jotka arvostavat tiedemiesmäistä ulkonäköä, vaan mieluumminkin ehkä sitä ns. suurta yleisöä.

      Jotkut tiedemiehetkin osaavat brändätä itsensä, Valtaoja etunenässä, mutta toinen saman alan nouseva tähti on Syksy Räsänen.

      Ellette tunne, niin googlatkaapa kuva. Hän on muuttanut etunimensäkin vaikutuksen & muistijäljen tehdäkseen.

      Poista
  11. Iloinen uutinen!

    Onnea kummallekin tekijälle (sekä lapsen- että kirjan-)!!

    VastaaPoista
  12. Kiitos mikis, lystisti sanottu, onnea lapsentekijälle. Vähän myöhässä tuo onnittelu.. Mutta siis hyvä lapsi siitä tuli ilman tätäkin. Olen vieläkin vähän äimänkäkenä, ihan kuin pelkäisi heräävänsä ja näkevänsä unta.

    VastaaPoista
  13. Itsenäisyys on ollut ja on tärkeä. EU on sopivasti päättäjiemme kaikkivaltaisuutta poistanut, enää ei kaikenkattavat kartellit ole samalla tapaa mahdollisia kuin ennen, enää ei voida devalvoida aina kun metsäherrat haluavat.

    Itsenäsyyspäivä on yksi vuoden tylsimmistä päivistä, joka tuutti täyteen juhlapukuja ja korulauseita. Aasit ratsastavat Jeesuksella: itseään nostaakseen arvostavat sotaveteraaneja.

    Itsenäisyyspäivän juhlinta minua vahvistaa kannastani, jonka mukaan nuorten naisten vaate- ja tyyliblogit ovat aikamme keskeisintä ja tärkeintä yhteiskunnallista sanomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Devalvaatiotahan pidettiin ennen muinoin kaiken pahan alkuna ja metsäkapitalistien harjoittaman laillisena ryöstönä, kohteena tavallinen kansa.

      Mutta mutta... kyllä näinä eurokriisin aikoina tulee devalvaatiota ikävä. Sehän oli hallittu tapa laskea kansan elintasoa - eihän sitä itse asiassa edes huomannut ja jos huomasikin, niin se koski kaikkia.

      Kreikkakin olisi devalvaatiolla hoitanut hommansa helpommin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  14. Minä olen aika isänmaallinen. Meillä oli aina lapsuudenkodissa kaksi elävää kynttilää ikkunoilla, ja päivä oli juhlapäivä. Pidän siitä, että on perinteitä, mutta orjallisesta noudattamisesta en välitä. Enkä pönöttämisestä. Voihan sitä aidostikin tuntea.

    VastaaPoista
  15. Lämpimästi onnea äidille ja tyttärelle!
    Eihän tytärtäsi olisi ilman sinua, joten kyllä äitikin onnittelut ansaitsee.

    Tuosta kuvasta, että tämä vasemmalle suuntaava on ominaisen mieluista minulle. Johtuneeko vasenkätisyydestäni, ehkä.

    VastaaPoista
  16. Kiitos, Ripranie. Itsellekin mieleen tuli vasenkätisyys noita suuntia miettiessäni. Sen verran jopa tutkin asiaa, että vasenkätisyys ei johdukaan aivoista, vaan geenistä.

    Lapsuudessani kerrottiin eräästä luokkatoveristani, että hänellä sijaitsi sydän oikealla puolella, eli hän oli peilikuva meistä muista. En muista, kuoliko hän nuorena, ja jos kuoli, niin se selitettiin varmaan sydämen sijainnilla. Sitä en ole huomannut tarkkailla, kummalla kädellä apinat halkaisevat kookospähkinää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tuota vasenkätisyyttä saatu selville vieläkään, että mistä se johtuu? Yksin perimäkään sitä ei täydellisesti valaise. Jospa se on vain vallitsevaksi muodostunut ominaisuus.

      Poista
  17. Itsenäisyyspäiväkonsertti Tampere-talossa oli mielestäni hieno. Pyyhin vuolaasti kyyneleitä Soile Isokosken laulaessa Maan korvessa ja Lapin äidin kehtolaulu. Loirikin oli voimissaan, vähän väsynyt, resignoitunut tulkinta osui ainakin minuun. Tekstikatkelmat ja koko kirjo oli hienosti valittu, vaikkakin väliin harmitti, että juuri alkanut upea musiikkiesitys katkesi taustalle.

    Vaan kertokaa joku, mille nuo mielenosoittajat osoittivat mieltään? He olivat paikalla järjestäytyneinä ja täynnä vihaa jotakin kohtaan, rikkoivat ikkunoita ja pahoinpitelivät poliiseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konsertti oli hieno, kyyneleet valuivat itseltänikin. Tanssiaiset juhlassa saisivat unohtua ainakin välillä ja konsertti tilalle, kannattaisin, jos minulta kysyttäisiin.

      Mielenosoitus ehkä karkasi käsistä haluamatta.
      Poliittiset uudistushankkeet voisivat olla vahva vaikutin.
      Tosin olen surkea sanomaan mitään, kun en mielenosoituksiin itse ole koskaan osallistunut. En oikein jaksa uskoa niihin.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. Internet-aikana syrjäytyneetkään eivät enää ole syrjäytyneitä, he löytävät toisensa. Meillä on totuttu siihen, että kyhjöttävät hiljaisina ja pelokkaina omissa nurkissaan.

    Voimakkaat aggressiot ovat yhteiskunnassamme tällä hetkellä yleisiä. Keskiluokka potee putoamistaan, kaikkein vähäosaisemmalla porukalla menee vielä huonommin. Sille ilkutaan julkaisemalla juttuja, joissa joku riiviö piruilee kroisostelevansa sosiaaliavuilla.

    Varokaa keskiluokka, jonain päivänä joku vie tallin ylisiltä vanhat hevosen länkenne tai tunkeutuu lukittuun roskakatokseen ja vie sieltä käyttökelpoista tavaraa - hyötyen siitä teidän kustannuksellanne.

    Minulla ei noille riehujille ole minkäänlaista sympatiaa tarjota, minä tunnen heidät. Liikaa liuottimia, kannabista ja liian vähän järkeä. He ovat kuin zombeja. MUTTA, keskiluokka varokaa! - He tulevat ja teitä syödessään soittavat mökäämyreistä Speedy Keinosen ja Sakari Östermalmin kappaletta: TUOMIOPÄIVÄ TULEE!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomihan on sosiaalidemokraattinen yhteiskunta, jossa ideana on tehdä koko kansasta yhtä suurta keskiluokkaa.

      Siinä on onnistuttukin aika hyvin: viepä ulkomaalainen minkä tahansa provinssikaupungin hyvinvoivalle omakotialueelle ja pyydä häntä sanomaan, kumpi vierekkäissä asunnoissa asuva on ison yrityksen keskiportaan johtaja ja kumpi työtön paperitehtaan koneenhoitaja.

      Ei onnistu, vaikka verrattaisiin taloja, pihoja, autoja, kesämökkejä, vaimoja, sukulaisia, lapsia, heidän koulujaan ja harrastuksiaan, perheen lomanviettotapoja.

      Eli kun pyydät keskiluokkaa varomaan, niin keitä oikeastaan tarkoitat, Riku? Ilmeisestikään et itseäsi, vaikka selvästikin edustat suomalaista keskiluokkaa tyypillisimmillään?

      Poista
    2. Aivan varmasti olen keskiluokkaa, median myynnillisistä syistä tekemälle asioiden paisuttelulle on mukava nauraa.

      Ehkä sinulla, Tapsa, on vähän vanhanaikainen käsitys noista luokista. Vaemmisto/oikeisto-jako ei kaikilta osin sovellu nykyisen yhteiskunnan määrittelyyn, tai sitten ihmiset itse määrittelevät itsensä väärin. Paperikoneenhoitajat ovat nykyisessä yhteiskunnassa ökyporvareita, volvolla tai mersulla ajelevat. Alempi keskiluokka tai alaluokka ovat palveluammatessa toimivat, suurelta osin naispuoliset työntekijät. Ja heitä on paljon.

      Poista
    3. Näistä rähinöitsijöistä on hieman kyseenalaista tehdä vasemmisto/oikeisto-jakoja, vaikka itse ilmoittautuvatkin jommiksi kummiksi. Ennen tuollaisia sanottiin liimanhaistelijoiksi.

      Poista
    4. Minäkään en usko tämän känniääliöjoukon poliittisiin linjauksiin. He ovat siis joukkiota, joka hakee ekstremeä mellakoinnin ja rähinän kautta. Ja mitäs muuta vastaan se mellakka suunnattaisiin kuin virkakoneistoja ja säätäjiä vastaan.

      Näillä ei ole älliä tajuta, mitä demokratia tarkoittaa. Kun sitä ei saa heti eikä aina edes mulle. Eikä se soi tai toimi nappia painamalla. Sitä voi koittaa tuhota samoin kuin pelihahmoja, mäiskis ja pum pum.

      Poista
    5. Enhän minä mistään vasemmisto-oikeisto-jaoista puhunut tai niihin vedonnut. Ite puhuitte!

      Minä huomautin vain, että Suomesta on tulojakopolitiikan tuloksena tullut maa, jossa työläinen, työtön, pikkupomo ja virkamies ovat eläneet ulkoisesti täsmälleen samanlaista elämää.

      Nyt kun rahat on loppu, niin rippeistä riidellään.

      Poista
    6. Mihin ne rahat ovat sillä lailla kadonneet, eivätkö ne enää anna niitä meille, vaikka työtä niiden vuoksi tekee? Haluavatko NE omistajat kaiken?

      Poista
    7. Siis minä allekirjoitanjossain määrin tuon lausahduksesi Tapsa: "- - työläinen, työtön, pikkupomo ja virkamies ovat eläneet ulkoisesti täsmälleen samanlaista elämää--." Sanoisin jopa niin, että pitkälle koulutettu valkokaulusmaisteri putoaa johonkin kuoppaan samaan aikaan kuin työläinen tai keskiasteen suorittanut virkamies menee palkassa ohi oikealta ja vasemmalta. Mutta siis pääpiirteittäin noin kuin sanot.

      Tämä kuvio astui voimaan jo silloin, kun nuorena valkokaulustyöläisenä otin ensimmäisen asuntolainani ja maksoin samalla opintovelkojani pikkuhiljaa pois. Samaan aikaan työläiset rakensivat tiilisiä omakotitalojaan vapaina veloista. siis opintoveloista, vain asuntolaina harteillaan.

      Yhä edelleen sama linja näkyy. Reilut vähän opiskelleet duunarit aloittavat heti omakotitalosta, mutta kauan opiskelleet maisterit asuvat kerrostaloissa ja vanhoissa rivitaloissa. Koulutus ei tosiaan takaa enää hyvää palkkaa, vaan duunari ja keskiasteen opinnot takaavat joskus paljonkin paremman aineellisen elintason.

      Poista
    8. Minun on pakko lisätä tämä: perhe, jossa kaksi henkilöä elää erilaisilla tuilla, tienaa helposti kolmanneksen enemmän kuin akateemisen koulutuksen saanut virassa oleva naishenkilö. Joskus jopa yksi henkilö saa enemmän tukia käteen kuussa kuin naisvirkailija, jolla on korkeakoulutus ja vakituinen virka.

      Poista
    9. Oletko ihan varmasti, Riku, tehnyt työtä rahan hankkimiseksi? Sillä tavalla sitä saa, kokeile vaikka.

      Muilta ne vaan on loppu, mutta niitä muita on liian monta.

      Poista
    10. Olen tehnyt töitä vain elantoni hankkimiseksi, koskaan en kasoja keräteksäni. Nyt alkaa oikeasti vitsit olla vähissä, minua ei ehkä kohta enää kelpuuteta. Tunnen, että työni teen kovemmalla tatsilla ja paremmin kuin nuoremmat, mutta ei auta. Kohta minä luultavasti saan kenkää, silloin minun täytyy lähteä täältä pois.Oma kunniantuntoni ei sitä kestä.

      Poista
    11. Voi Riku, älä kamaliasi puhele, että saisit kenkää työpaikaltasi. Varmasti teet työsi kovalla tatsilla ja paremmin kuin nuoret juipit. Toivottavasti ne juipit sentään pannaan pois eikä vanhempaa, se olisi rumaa.

      Kasoja minäkään en ole koskaan kerännyt, oli sen verran velkaa heti opintolainoista alkaen, että hyvä kun omillani pysyin. Nuuka kun olisi, kasoja voisi köyhemmällekin kertyä, vaan minä en osaa olla kitsas minkään suhteen. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Huhhuh.

      Poista
  20. Kävin Ylen areenassa vilkaisemassa, kun vielä Kemppinenkin esityksiä kehui. Loiri lauloi hyvin steriilisti, en jaksanut kappaleita loppuun asti. Orkesteri oli todellakin hyvin viihteellinen. Komiat puitteet.

    Soile Isokosken esityksestä en osaa sanoa mitään, ei vienyt minun tunteitani mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä Isokosken laulut olivat lapsuuteni lauluja. Isä lauloi minulle usein Lapin äidin kehtolaulua ja Rautavaaran Sinistä unta nukkumalauluksi. Oli ihanaa kuulla ne kerrankin vailla nykylaulajien "persoonallista" tulkintaa, koruttomina lauluina.

      Poista
  21. Tuo, että Tampereen mellakoijat olisivat olleet syrjäytyneitä ja hätää kärsiviä, on keskiluokkaisen kulttuurieliitin romanttinen ja porvarillinen näkemys asiasta. Ymmärrän hyvin, että asian haluttaisiin olevan näin: köyhät ovat barrikadeilla taistelemassa leipänsä ja lastensa puolesta.

    Kissan viikset, syrjäytyneet eivät jaksa edes mellakoida, etenkään liuotinten ja tinnereiden käyttäjät ja ne, joilta oikeasti puuttuu leipää.

    Tampereella oli ekstremeä hakeva känniääliöiden rähinäjoukko kaljakasseineen ja merkkitakkeineen, älyvehkeet taskuissa. Lehdessä oli kuva ensimmäisenä vapautuneesta pojasta kaljakasseineen. Poika oli pihalla kuin lumiukko ja ihmetteli silmät pyöreinä, että poliisit tulivat ihan päälle ja olivat väkivaltaisia. Syyksi hän ei maininnut syrjäytymistä vaan jonkinlaisen vittuuntumisen itsenäisyysjuhlintaan.

    VastaaPoista
  22. Professori Hiilamo kyllä totesi, että linnanjuhlat ovat kansainvälisestikin hyvin elitistinen juhla. Ne kovasti kirjoitetut "tavalliset ihmiset" ovat siellä kovin pieni vähemmistö.

    Ajat muuttuvat. Kaikkien aikojen suurin suomalainen ei ole Linus Torvalds, vaikka menneisyydessä eläjät niin luulevat. Suurin, muutenkin kuin fyysisesti, on Kim Dotcom.

    VastaaPoista
  23. En osta tuota Hiilamon itsenäisyysjuhlinnan elitistisyyttä. Hiilamo on ennenkin ollut hieman etäällä oleva byrokraatti lausunnoissaan.

    Ei ole olemassa juhlaa, johon kaikki saisivat kutsun. En ymmärrä sitäkään, miksi pitäisi olla katkera niille, jotka kutsun saavat. Kutsuhan tulee ansioista isänmaan hyväksi. Menkää ja tehkää perässä, mellakoijat, jos sinne linnaan halajatte.

    Vieraslista kiertää vuosittain, ja vakiovieraat ovat niitä, jotka tekevät päivittäistä työtä isänmaan asioitten välittömäksi hoitamiseksi, kuten kansanedustajat. Minusta ansioitunut taiteilija on ansainnut kutsunsa enkä osaa muuta kuin iloita hänen puolestaan - ei se ole muilta pois.

    Sitä vartenhan juhla televisioidaan, että siihen voivat kaikki halutessaan osallistua. Ei kai kukaan nyt herra paratkoon niitä kakkupaloja ja boolimaljallista kadehdi?

    VastaaPoista
  24. Työ isänmaan hyväksi kuulostaa kovin mahtipontiselta, minusta sellaista tekee jokainen joka jotain tekee. Jokainen joka saa jotain tehdä.

    Linnanjuhlat ovat minulle samaa kuin tyttöjen muotiblogit, eivät herätä suuria tunteita. Ainoa ärsytys minulle syntyy siitä, että valtaavat liian ison palan julkisuutta. Onneksi näitä media/viihdetuutteja on nykyisin niin paljon, etteivät ole melkein pakollinen seurattava kuten ennen.

    Tervo poltti lehtien kuvissa tupakkia, hakatkaa se, virkamiesmuijat!

    VastaaPoista
  25. Riku, tätäkin tarkoitan - jokainen tekee työtä isänmaan hyväksi ja myös näitä hiljaisia puurtajiahan linnanjuhlissa on aina ollut, kun heistä tietoa saadaan maakuntamatkoilla tms. Kaikkia ei voida koskaan kutsua enkä ymmärrä, miksi pitäisikään. Tänä vuonna isot yritysjohtajat oli ruksattu listalta pois ja tilalla näytti olevan umpituntemattomia uusia pienempiä yrittäjiä.

    On kuitenkin sitten niinkin, että joku tekee työnsä niin hyvin, että hän onnistuu tuomaan maalleen mainetta tai herättämään kansalaisissa vahvoja yhteistuntoja paremmin kuin joku toinen. Miksi hän ei voisi saada kiitoksesksi kutsua? Eihän ole mahdollista juhlituttaa koko kansaa, sillä se olisi tuhlausta. Tätäkö halutaan vai sitä, ettei kukaan saa juhlia koska kaikki eivät saa kakkua ja boolia? Miten sen pitäisi mennä?

    VastaaPoista
  26. Minä luulen, että liian suuri medianäkyvyys herättää katkeruutta niissä ihmisissä jotka tuntevat itse epäonnistuneensa. ville Haapasalosta, suurimmasta venälisestä minä pidän. Hän sanoi lehdessä, ettei tullut mieleenkään, että ovella henkilöllisyyspapereita tai kutsua kysyvät. Ja pääsihän hän silti lopulta sisään. Kutsuttiinko Kim Dotcomia, hän on sentään kaikkien aikojen tunnetuin suomalainen. Ei tosin olisi päässyt tulemaan, koska ei saa Uudesta Seelannista poistua.

    VastaaPoista
  27. Kim Dotcom on minulle täysin tuntematon. Wikipedian mukaan hän ei elä eikä ole kirjoilla Suomessa, ei maksa verojaan Suomeen eikä siis millään tavoin toimi Suomen tai suomalaisuuden hyväksi. Sitä paitsi hänhän on umpikiero rikollinen.

    Tuo lie totta, että nämä Tampereen rähinänuoret ihannoivat medianäkyvyyttä ja halusivat itsekin siitä palan.

    Vaan se tuntuu kummalliselta, että vaikka he mitä ilmeisimmin - lukemani jälkeen - ovat anarkisteja äärivasemmalta ja vihreistä - he hakkasivat mm. hevosia avohaavoille ja koettivat jopa leikata yhden hevosen kinnerjännettä poikki. Mitähän pahaa nämä hevoset heille ovat tehneet, kun syyllistyivät eläinrääkkäykseenkiin?

    Vahingot nousevat uusimpien tietojen mukaan satoihintuhansin euroihin. Vaan nythän poliiseilla on nimet ja osoitteet tiedossa, joten tiedetään minne laskut lähetetään. Taitaa tulla lisää syrjäytyneitä.

    VastaaPoista
  28. Ei meidän tarvitse Dotcomia tuntea, silti hän on tunnetuin suomalainen. Tosin kukaan ei tiedä hänen suomalaisuudestaam. Kartanossaan liehuu suomenlippu, siinä on otetta.

    Iines, minä rakastan konservatiivisuuttasi! Minussa on vielä vähän kapinallista jäljellä, mutta yritän sitä kylmillä suihkuilla ja lumihangessa kierimällä saada itsestni pois.

    VastaaPoista
  29. Äläs nyt, kun minähän olen oikeasti hurja ja uudismielinen taistolainen. Näin harjoitutan vain keskustelutaitojani ja herätän vihaa niissä vanhoissa rouvissa, jotka ovat luokkatietoisia, mielestään ja aina oikeassa. Tähän voisi panna hymiön, joka iskee silmää.

    Ei vaan ei, olen minä myös konservatiivi, joka rakastaa perinteitä ja estetiikkaa ja luksustakin. Mutta ei kiiltävää eikä teennäistä, vaan aitoa materiaa.

    VastaaPoista
  30. 70-luvun alussa jotakin viisitoistavuotiaalla isobroidillani oli takkinsa rintamuksessa komea hiterkotka hakaristeineen. Kerran sitten vähän vaisusti sanoi että otti sen pois kun enää ei uskalla. Siinäkin on totuus, että Che oli yksi murhanhimoisimpia hulluja maanpäällä, onni on, että saivat pois päiviltä.

    Nelson Mandela oli lähes jeesusmainen ihminen, kuinka hän selvisi ilman katkeruutta? Häntä minä kunnioitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä se, ettei broidilla todellakaan ollut mitään natsisympatioita, kunhan halusi taantumuksellisia, jotka itseään edistykselliksi kutsuivat, ärsyttää.

      Persut ovat itsestäänselvästi tämän päiviä taistolaisia.

      Poista
    2. Muuten menisi täydestä, mutta kun minä muistan millaisia taistolaiset olivat! Mahdollisimman kaukana persuista - vai kuka on tämän päivän persu-Laakso, persu-Kinnunen, persu-Halkola, persu-Rossi, persu-Chydenius, persu-Korhonen, persu-Saisio, persu-Salmen, persu-Hassi... persulainen taisteleva nuorisoliikekin tuntuu pilkalta.

      Persut ovat tämän päivä koti-uskonto-isänmaa-kokoomuslaisia.

      Poista
    3. Tuolla lailla olet tietysti oikeassa. Mutta populaareina, jotka suu auki odottavat isoa hyväksyntää, ja sen saavat, ovat ihan just eikä melkein taistolaisia:"Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!"

      Poista
  31. Löysin vanhan sukulaisen ullakolta aidon lottalakin muinoin eräällä kesälomalla. Panin sen päähäni ja pidin sitä sen kesän, lavatansseissakin. Lakki herätti yleistä innostusta. Joku käsitti minun pilkkaavan lottia, joku puoltavan lotta-aatetta, jonkun mielestä malli sopi kasvoihini. Kukin puhui itsestään, kun puhui lakistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsemme kautta joudumme kaiken kokemaan ja näkemään. Sivistyksenä pidän sitä, että edes yrittää asettua vähäosaisemman asemaan. Ymmärtää epävarmuutta ja tuskaa, jonka itsensä muita huonommaksi tunteminen aiheuttaa.

      Aivan täysillä tähän ei kuitenkaan kannata mennä, nuoret tytöt nykyään ohjaavat koko maailman asiat ja vähäosaiseksi asettuminen on homoille vain osa seksuaalista suuntautumista.

      Poista
    2. Tuo on hyvinkin sivistyksen mitta: miten toista ymmärtää, miten toista kohtelee.

      Se minua eniten järkyttääkin, että sivistyneenä ja hyvänä ihmisenä pitämäni ei ymmärräkään toista, ymmärrys riittää vain niille, jotka taputtavat samoille asioille kuin hän ja jotka toimivat eri tilanteissa samoin kuin hän.

      Poista
    3. Hyvin harva sellaiseen pystyy, en minä ainakaan. Mutta sellaiseen on hyvä pyrkiä. Mandela pystyi, siksi häntä Jeesukseen vertasin: hän nousi ihmisyyden yläpuolelle.

      Poista
  32. vapaustaistelija Mandela korosti suvaitsevuutta, jolle sanana on tänä päivänä langetettu kaikki mahdolliset viat ja synnit - suurin syyllisyys.

    Voi vee tätä aikaa ennen kolmatta maailmansotaa. Keskiluokan pelot, joista aiemmin oli puhetta, minua naurattavat sen tähden, että lähes kaiken maailman pahan saavat aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole Mandelan vika, että sana "suvaitsevuus" on päässyt glorifioinnistaan. Kaikki kunnia Mandelalle, mutta uskon, että nyt voisi jo käyttää toisia sanoja - nuo sanat sanottiin ensi kerran yhteiskunnassa, jonkalaista ei enää ole.

      Nyt tiedetään jo, että ihmiset ovat yhdenvertaisia jumaltensa ja toistensa edessä. Ei ketään tarvitse erikseen suvaita, koska kaikki ovat itse ansainneet ihmisarvonsa. Suvaitseminen on liike, joka suuntautuu ylhäältä alaspäin.

      Jos minä olisin homo/musta, minua suututtaisi ajatus, että minua suvaitaan, koska olen homo/musta. Tasa-arvo on vasta sitten, kun meidän ei tarvitse suvaita. Eikö näinä päivinä voisi jo siis olettaa, että jokaisella on samanlainen ihmisarvo?

      Poista
    2. Sanassa ei ole vikaa, ainoastaan sanankäyttäjissä.

      Se on uuskieltä orwellilaisessa mielessä. Neuvostoliitossa se tuotiin todellisuuteen: rauha tarkoitti sotaa, vapaus sortoa, tasa-arvo eliitin oikeuksia jne.

      Ja meikäläiset nilkit ottivat kaiken täydestä ja samoin he tekevät nytkin.

      Poista
  33. "Suvaitseminen on liike, joka suuntautuu ylhäältä alaspäin."

    Onko koskaan tullut mieleen sellainen ajatus, että suvaitseminen kohdistuu sinuakin kohti, vaikket ole homo etkä afrikkalainen. Ellei suvaittaisi sinulla ei ehkä olisi edes kotirauhaa. Tai ehkä se on vain sietämistä eikä suvaitsemista...joka tapauksessa ihmisten toisistaan poikkeavia ominaisuuksia (ihonväriin, erilaiseen kulttuuritaustaan, uskontoon, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen) on myös hyvä jossain määrin suvaita, eikä ainoastaan sietää.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en ihan ymmärrä, mitä "sietämistä" tai "suvaitsemista" jonkun erilaisuudessa on. Lähdetköhän nyt liikkeelle siitä, että erilaisuus ärsyttää aina kaikkia?

      Ei minua ärsytä ihmisen erilaisuus, se ei häiritse minua, en kiinnitä siihen jatkossa huomiota, jos jonkin piirteen olenkin havainnut. Jos jokin asia sen sijaan ärsyttää ja vaatisi sietämistä, otan asian puheeksi ja hoidan sitä kautta. Asiat voivat riidellä, eivät ihmiset.

      Olenkin sitä mieltä, että sietämisessä on kyse siitä, että taustalla on asioita, joita ei ole hoidettu, asioita joita ei ole puhumalla selvitetty.

      Poista
    2. Otan vielä esimerkin. Minulla on toisena seinänaapurina kulttuuritaustaltaan erilainen ihminen, joka polttaa takapihallaan väliin mahorkkatyyppisiä väkeviä savukkeita. Savu tulee suoraan omaan pihaani matalan aidan yli ja jopa ikkunasta sisään.

      Tämmöinen saattaisi ärsyttää ja vaatia sietämistä, onhan tupakka terveysriski savunkin haistelijalle. Tämä ihminen on kuitenkin vallan ihana lämmin ihminen, joka nauttii savukkeistaan ja muistelee varmaan kotimaataan niitä kessutellessaan. Toinen asia: rakastan tupakansavun tuoksua, ja olen jo tottunut tähän mahorkkaankin. Siispä asiassa ei ole sietämistä eikä erilaisuuden suvaitsemista, sillä on päivänselvää, että L. on rakastettava luonne ja savu ei kiusaa minua, vaan saan siitä viboja. En edes sulje ikkunaa

      Poista
    3. Sanoilla voi leikkiä, itsekin siitä tykkään. Mutta jokaikinen meistä tarvitsee suvaitsemista, muuten lähtee nirri jo nuorella iällä. Joku viisaampi kalauttaa mailalla.

      Poista
    4. Minä käyttäisin toista sanaa. Jokainen tarvitsee rakkautta. Se on lähempänä sitä, mitä tarvitaan ja mistä lopulta on kyse. Suvaitseminen on ynseää, ei se riitä.

      Poista
    5. Olet usein ilmaissut ettet pidä ”suvaitsevaistosta”. Tämä ”suvaitsevaisto” – sana on syntynyt suvaitsevaisuuskeskustelun myötä ja sen tarkoitus on ollut kaiketi ilmaista ettei suvaitse, siedä tai hyväksy sitä mitä tämä ns. ”suvaitsevaisto” esittää.

      Ihmiset voivat olla erimieltä asioista, mutta eivät asiat ainoastaan riitele vaan ihmiset ja heidän mielipiteensä, mielikuvansa, kokemuksensa, ajatuksensa, elämän näkemyksensä, arvomaailmansa jotka törmäilevät toisiinsa tai risteilevät.

      Halusin vain ilmaista sen, että suvaitseminen on vähintään kaksisuuntaista, sitä ei ainoastaan ojenneta ”ylhäältä alaspäin”, se joko otetaan vastaan tai ei oteta. Suvaitseminen ei ole vain ulkoisiin hierarkioihin perustuvaa, johon mielellään kyllä liitytään (harhakuva: olen ylempiarvoinen ja vain minä yksin määritän muiden arvon). Suvaitsevaisuus merkitsee ihan muuta.

      Mutta voi olla, kuten sanoit, myös hyvin ynseää. Toisen ihmisen kunnioittaminen voisi olla sitä, että en hyväksy kaikkea eikä minun tarvitse, mutta saat elää laillasi kunhan se ei loukkaa minun elämisen oikeuksiani.

      Poista
    6. Anonyymi, olet väärässä. En ole koskaan sanonut, etten pidä "suvaitsevaistosta". Yksinkertaisesti siitä syystä, etten käytä sanaa "suvaitsevaisto" - en tunne sanaa, se ei kuulu sanavarastooni. En osaisi nimetä, keitä siihen kuuluu. Mielestäni tällaista ryhmittymää ei ole.

      Se mitä olen arvostellut, on verbin "suvaita" käyttö, ja se on eri asia kuin muodostaa ihmisistä ryhmä, jonka nimeää "suvaitsevaistoksi". En voi sietää tuollaista nimittelyä. Sanon tämän nyt suoraan ja painokkaasti.

      Kuvasin edellisessä kommentissani omaa maailmaani, jossa ihmiset eivät riitele, eivätkä asiatkaan, jos minä voin niihin vaikuttaa. Uskon ja luotan puhumiseen.

      Tuo viimeisen kappaleesi loppu on mielestäni itsekäs. Eikö sen pitäisi kuulua, että -- kunhan se ei loukkaa kenenkään ihmisarvoa?

      Poista
    7. Tuo vielä siis, että suvaita-verbin käytön arvostelua ei nyt siis kannata sotkea siihen, ettei hyväksyisi esimerksi mustia tai homoja, joita suvaitsemisverbi yleisimmin koskee.

      Nämä ovat kaksi eri asiaa, eikä mieleeni ole ennen tullut, että jos arvostelee suvaitsemisverbiä, joku tulkitsee tämän mustien tai homojen arvosteluksi. Kutsun tätä ilmiötä tyhjien aukkojen täyttämiseksi omilla ennakkoluuloilla.

      Poista
    8. Mjaah, menee nyt vähän sanasaivarteluksi, mut menköön.

      Luin juuri HS:stä Maija Aallon kolumnin jossa hän puhuu ”maahanmuuttaja” -sanasta, tarkoittaako se yhtään mitään? Kommenteissa esitetään kaikenlaista, enkä kykene olemaan kaikkien kanssa läheskään samaa mieltä. Suvaitsenko vaiko vain siedän? Ei, tiedän etten siedä ihan mitä tahansa, mutta suvaitsen, sallin ihmisille heidän oikeutensa ilmaista sen mitä ajattelevat. Tiedän, että ajatusten takana saattaa olla jotain muutakin kuin se ilmeinen, näkyvä.

      Sana ”homo” ei oikeastaan kerro paljon mitään, sitä käytetään eri yhteyksissä ja eri merkityksissä. Aivan yhtä tyhjänkanssa on sana ”tummaihoinen”. Voiko ihonävriä suvaita? Kenialainen, tansanialainen, somalialainen. Ne ovat jo hitusen tarkempia, mutta eivät kerro paljon nekään.

      Suomalainen. Mitä se kertoo? Osa suomalaisista luulee, että suomalaisuus on jonkinlainen puhdas rotu jota on suojeltava, ja joka olisi nyt uhattuna, kun tosiasiassa geeniperissämme on vaikka sun mitä. Ja onneksi on, sillä Suomessa on mm geenipoikkeamia (usein johtavat kehitysvammaisuuteen tms.) jotka ovat seurausta liiallisesta sisäsiittoisuudesta.

      Poista
    9. Maija Aalto on kovin nättinokkainen ja näkee nyt rasismia siellä, missä sitä ei tarvitse olla. Tällä tavalla pirukin lukee raamattuaan, ja löytää useimmiten, mitä tahtoo.

      Aalto näkee rasismia sanassa "maahanmuuttajataustainen" ja käyttää esimerkkinä mahanmuuttajien lasta, joka on syntynyt Suomessa. Aalto voisi mielestäni närkästyä vasta sitten, jos lasta ei luokiteltaisi "suomalaiseksi". Voidaan olla varmoja, että tietyissä yhteyksissä lapsi on "suomalainen", ei "maaahanmuuttajataustainen". Käyttöyhteys ratkaisee.

      Saman kaavan mukaisesti myös ilmaisu "suomenruotsalainen" olisi rasistinen ja osoitteleva, tai "saamelainen" tai "karjalainen". Joskus nyt vain käytetään tarkempia määrittelyjä kuin "suomalainen". Ovatko nekin siis syrjiviä? PUhutaan myös emigranttisuvuista, vaikka sen jäseniä on syntynyt uudessa kotimaassaan. Minusta taustatieto on mielenkiintoinen ja rikastava. On sitten ihmisen omasta korvienvälistä kiinni, miten hän mihinkin asennoituu. Itselleni ei tule mieleen mitään pahaa sanasta "maahanmuuttajataustaisuus". Jäänkin kummastelemaan, mistä Aalto tietää, että joku ajattelee pahoja, jos sanaa käyttää?

      Aalto erehtyy myös tässä, vieläpä kohtalokkaasti:"Ei kotoutuminen kielestä tietenkään kiinni ole. Sen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu ympäröivästä yhteiskunnasta, kulttuureista ja kaikkein eniten siitä, millaisia valintoja yksilöt itse tekevät."

      Kieli on isänmaa, sanoi Pentti Saarikoski, ja samoin sanoi ja sanoo edelleen moni muu kirjailija. Minkään muun avulla maahanmuuttaja ei pääse yhtä syvälle uuteen kotiinsa kuin hallitsemalla uutta äöidinkieltään, joka on kotoutumisen avain. Siksi onkin ykkösasia saada maahanmuuttajille heti käyntiin hyvä kielikoulutus, ei mikään pikakurssi. Tähän panostaminen tuottaa nopeasti tuloksia ja olisi maahanmuuttajille suurempi etu kuin mikään rahallinen tuki. Kielen avulla luodaan uusia työpaikkoja ja työllistytään, ei jäädä sivustakatsojaksi eikä vain avunsaajaksi, vaan tekijäksi ja toimijaksi.

      Täälä on tuo Maija Aallon kolumni:
      http://www.hs.fi/kotimaa/Kiellet%C3%A4%C3%A4n+maahanmuuttajataustaisuus/a1386212199155

      Poista
    10. Nojaa, nättinokkainen, saahan sitäkin nyt olla. Se on toimittajan työtä. Pitää kirjoittaa niin, että ihmiset jäävät lukemaan.

      Olet kyllä pahuksen oikeassa tuon kieliasian suhteen, ja sen opetus nimenomaan aikuisille muualta tähän kielikulttuuriin tulleille on kai vähän heikoissa kantimissa. Lapset ja nuoret oppivat nopeammin.

      Jännä juttu kieleen liittyen, HS:n nettisivuilla on nykyään myös: HS по-русски.

      Toinen isoäitini oli kuusitoistavuotias kun Suomesta tuli itsenäinen valtio ja siihen loppui venäjänkielen opetus kouluissa. Siihen asti venäjänkieltä opetettiin koululaisille, hänkin sitä osasi muttei halunnut puhua. Päätettiin, että se toinen virallinen kieli on ruotsinkieli. Ymmärrettävät syyt, mutta eikö ole jännä juttu, että venäjä on kielenä näin vahvasti elossa kulttuurissamme.
      .

      Poista
  34. Netti-Hesarin kommenteissa oli hyvä määritelmä suvaitsevaisuudelle: hyväntahtoista välinpitämättömyyttä.

    Tuo kuvaa myös omaa suhtautumistani ihmisiin.
    Otan ihmiset arjen kohtaamisissa yksilöinä ja pyrin olemaan ystävällinen ja kohtelias.
    En myöskään ylennä tai alenna ihmistä mielessäni sen mukaan mihin ryhmään hän kuuluu. Lähden siitä, että tuo toinen ajattelee samalla tavalla.

    Suvaitsevaisuutta ei mielestäni ole se, että ihminen ajatellaan ensiksi jonkin ryhmän jäseneksi ja tuetaan viranomaistoimin tuon ryhmän valtaa yli yksilön( esim. romanien asumisjärjestelyt väistämissäännön pohjalta)
    Jokaisella Suomessa asuvalla pitää olla sama lainsuoja ja oikeudet.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä määrittely. Luontaista suhtautumista, joka lähtee siitä, että vieraatkin ihmiset ovat lajitovereita, eivät uhka. Yksilönä kun näkee sen tummankin, erottavat tekijät painuvat taka-alalle.

      Vältytään ilmiöltä, jossa brassaillaan suvaitsevuudella tai ilmiöltä, joka a pitää erilaista ihmistä vain uhakana,

      Poista
    2. Hyväntahtoinen välinpitämättömyys suvaitsevuuden määreenä.
      Koen tuon määreen noine sanoineen vähän oudoksi omaan suuhuni. Sanat eivät rimmaa yhteen. Mitä tilalle, en tiedä, joten sopisi ehkä olla sitten hiljaa. Mielipide kuitenkin.

      Poista
    3. Kyseessä on vissiin metaforinen kuva, jonka voima on juuri tuossa ristiriidassa, että toinen sana on positiivinen, toinen negatiivinen.

      Minua kuva miellyttää. "Hyväntahtoinen välittäminen" taas on toistossaan makea, sillä eikö välittäminen ole aina hyväntahtoiseksi luokittelemaamme jo itsessään? "Pahantahtoisesta välittämisestä" taas ei ole tässä kyse. Siitä saimme esimakua Tampereen rähinässä.

      Poista
  35. Myönnän käyttäväni suvaitsevaisto-sanaa ja nimenomaan herjaamismielessä. Omakohtaisessa käytössä määrittäisin suvaitsevaisuus-sanat nykymerkityksessä näin:

    1) Suvaitsevaisuus poliittisenä terminä: tarkoittaa sellaista politiikkaa, jossa halveksitaan kaikkea suomalaisuutta ja jossa suositaan maahanmuuttoa sellaisista kulttuureista, joissa mm. naisella ei ole ihmisarvoa.

    2) Suvaitsevaisuus pelkkänä suomen sanana sen yleisessä merkityksessä: hyväksyn täysin ja yritän sen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä määrittely-yritys, sanalla on kahtalainen funktio. Tuo ykköskohta vain tuntuu vähän pakotetulta ja tendenssihakuiselta. Minäpäs sanon, miten asia on, Tapsa.

      Näin tuo ykköskohta menee: Suvaitsevuus on välinpitämätöntä yliymmärtämistä, toimintaa, jossa lopulta suvaitsija on tärkeämpi kuin suvaittava. Suvaitsija noudattaa ideologiaa, johon uskoo sokeasti ja vie suvainnan läpi vaikka harmaan kiven, vaikka siinä syntyisi toisaalla muita uhreja.

      Poista
    2. Pointtini on siis yksinkertaisesti se, että suvaitsevaisuus-sanaa käytetään kahdella tavalla, joista toinen on poliittinen.

      Samaan tapaan kuin esim. "edistyksellisyys" varattiin aiemmin vain sosialistien käyttöön, niin nyt "suvaitsevaisuus" on varattu samalla tavalla tiettyyn poliittiseen rajanvetoon.

      Se mitä se sanana oikeastaan tarkoittaa, on tässä kontekstissa aivan yhdentekevää.

      Poista
    3. Kyllä, juuri näin. Kuka tahansa ei voi olla suvaitsevainen, vaikka olisi miten suvaitsevainen ja laajasydäminen tahansa. Pitää suvaita tietyt poliittiset tai yhteiskunnalliset painopistealueet.

      Tuo "edistyksellinen" on hyvä esimerkki menneestä sanadiskriminaatiosta. Vain sosialisti oli edistyksellinen, vaikka hän olisi ollut sisimmältään aika konservatiivi. Ja edistyksellinen tieteentekijä oli edistyksellinen vain, jos hän oli sosialisti.

      Näin rajoittunutta on kielenkäyttö, koska me taidamme itse olla rajoittuneita.

      Poista
    4. Hassuinta minusta on ollut löytää suvaitsevainen ihminen, joka ei suvaitse ihmistä, joka ei suvaitse samaa kuin hän.

      Poista
  36. Turha on Maija Aallon märistä maahanmuuttajataustaisesta, sillä itsehän suvakit (huom. herjaava termi) sen keksivät, kun eivät tienneet miten olisivat kertoneet ihmisestä, että hän ei ole geeneiltään suomalainen ja eri kulttuurista tullut.

    Onkohan muualla maailmassa tästä asiasta tehty näin typerä ongelma?

    Jos Maija Aalto muuttaisi vaikka Kongoon, niin tulisiko hänestä saman tien kongolainen? Tai ainakin vuoden parin perästä? Tai edes sitten, kun hän puhuisin sujuvasti kongoa?

    Jos hänen kantakongolaiset tuttavansa viittaisivat häneen sanalla "suomalainen", kokisiko hän sen hirvittävänä loukkauksena?

    Kokisiko hän loukkauksena sen, että jopa 10 vuoden Kongossa asumisen jälkeen vieraat ihmiset kyselisivät häneltä mistä hän on kotoisin? Kun on erivärinen kuin muut kongolaiset?

    Jne. Aivan uskomattoman torveloa ongelman tekemistä tyhjästä.

    Miten on esim. Sari, oletko italialainen omasta ja italialaisten mielestä? Loukkaannutko jos sinua pidetään suomalaisena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin - verratkaapa suomalaisia maailmalla!

      Eikö koko tämän ongelman takana ole uskomattoman röyhkeä ylimielinen asenne, että muualta tulleet häpeävät alkuperäänsä?

      Ja että meidänkin mielestämme sen on hävettävä asia, yhtä hävettävä kuin heidän ihonvärinsäkin, johon ei saa vahingossakaan viitata?


      Poista
    2. Yksinkertaistaen vai eikö sittenkään: Minkä maan kansalaisuus, niin sen maan kansalainen. Oli tausta mikä hyvänsä. Toki ainakin kaksoiskansalaisuus on mahdollista.

      Poista
    3. Sisareni on aikuiselämänsä asunut Saksassa ja käynyt kotimaassaan joka vuosi elämänsä aikana. Haudatuksi hän tahtoo tulla Suomeen, ei Saksaan. Hän on saksalainen, mutta sydämeltään, sielultaan ja taustaltaan suomalainen, ikuisesti. Se on jokin selllainen pääoma, josta hän saa voimaa. Juuret ovat ihmiselle ehkä tärkeimmät kaikista sidoksista.

      Virallinen kaksoiskansalaisuus ei silti ole hänelle tärkeä, sillä sehän on pelkkää byrokratiaa. En tiedä, aikooko hän hankkia sellaisen. Mutta siis, jos hänet mainitaan Saksassa suomalaiseksi, hän pitää sitä meriittinä, ei rasismina.

      Poista
    4. Pitäisi kysyä italialaisilta,kuinka italialaisena minua pidetään.
      Alkuperä on joskus tärkeä tapa luokitella ihminen, mutta ns. rotu ei koskaan. (yleensähän rotumäärittelyt pyrkii arvottamaan ihmisiä alkuperän ja ihonvärin mukaan)
      En koskaan sanoisi ihmistä neekeriksi, koska siitä on muodostunut haukkumasana ja olisi naurettavaa väittää että sen neutraalius perustuu johonkin vanhaan, alkuperäiseen 'viattomaan' käyttöön. Jos tarpeeksi moni musta suomalainen käyttää sitä pilatakseen sen 'pilkka-arvon', sitten siitä voi tulla vielä ihan kelvollinen ja neutraali sana. Mutta niin pitkään kun mustat suomalaiset ovat kovin pieni vähemmistö, on tällainen sanojen puhdistaminen vaikeaa.

      Homo on esimerkki sanasta, jota monet käyttävät pilkatakseen ja kiusatakseen, mutta onneksi sitä käytetään tarpeeksi myös ihan asiallisesti.

      Poista
  37. Tapsa: high five!

    VastaaPoista
  38. Tunnen syvää hellyyttä suomalaisia miehiä kohtaan, vaikken oo mies. Ihan semmoista heterovalkoista miestä kohtaan.

    Hymyttää jokin.

    Katselin telkusta dokumentin 1950-luvulla olleesta Kansainvälisestä Nuorison Suuresta Festarista. Siinä se kerrottiin aika hyvin, että rasvatukkaiset nuoret miehet ryhtyi kapinaan kun muunmaalaiset vei niiden likat.

    VastaaPoista
  39. Se on kyllä elämässä tärkeää, että antaa akkojen tuntea hegemoonin olevan heidän hallussaan. Keskittyvät silloin enemmän niihin laktoosi-intoleransseihinsa, eivätkä aivan niin paljon häiritse asioiden hoitoa.

    Ei vaiskaan, tämä oli ihan huumoripohjalta. Naisilla on hyvin vaikeaa, ei siitä mihinkään pääse. Minä tunnen niitä kohtaan suurta hellyyttä, vähäosaisia tulee puolustaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joopa, vähäosaisten puolustaminen ihan oikeesti siis tahtoo mennä kuuroille korville.

      Poista
    2. Minusta syy on myös sepissä. Jos vähäosaisten asiaa ajetaan provokatiivisella kansan kahtiajaolla - eliitti juhlii perkele ja vähäosaiset ei saa mitään - asia menee taatusti harakoille.

      Meillä on demokratia, joka on kaikille avoin kanava hoitaa köyhien asiaa. Näitä reittejä kun käyttää, on pakko käyttää faktoja eikä tuulesta temmattuja iskulauseita. Yksi fakta voisi olla vaikka se, että "linnan eliitti" on kupla. Milloinkaan ennen itsenäisyysvastaanotolla ei ole ollut niin paljon sotaveteraaneja ja tavallisia työtä tekeviä ihmisiä. Esimerkiksi ahneita suuryrittäjiä siellä ei nähty ollenkaan. Tomi Björkkin on köyhän yksinhuoltajan poika, joka ei ole kummoisiakaan tutkintoja suorittanut, vaan on ihan omalla yrittämisellään saavuttanut menestystä ja voi nyt jakaa voitoistaan merkittäviäkin osia hyväntekeväisyyteen. Mitä pahaa on siinä, että ihminen ei jää tuleen makaamaan ja nostamaan tukimarkkoja, vaan jaksaa jaksaa jaksaa. Tuskasta, köyhyydestä ja masennuksesta se nousi vihattu Cheekkin itseään parodioimaan. Vaan sehän siinä vikana taitaa ollakin, että jaksaminen ja ponnistelu on se, mikä on väärin, se on porvarismia.

      Poista
    3. Ulkosuomalaisen silmin oikeaa eriarvoisuutta ei suomessa ole nähtykään. Yhtään väheksymättä vähäarvoisia; tiedän kyllä että köyhyyttä on. Mutta kuitenkin. Se on niin suhteellista, sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki.

      Poista
    4. No tulipa lapsus, oikein freudilainen. Vähäarvoinen piti olla vähäväkinen. No silleenhän se kyllä yhteiskunnassa tahtoo olla että samaa tarkoittavat.

      Poista
    5. Tätä sanoo siskonikin: oikeaa eriarvoisuutta eikä perimmäistä köyhyyttä ei ole Suomessa nähtykään. Esimerkiksi kerjäläisten määrä on aivan eri sfääreissä kuin Helsingissä. Meillä täydet tuet saava voi elää paremmin kuin pienipalkkainen virkahenkilö. - En sano, että tämä on väärin, sillä pitäähän ihmisellä olla elanto. Mutta jotakin kummallista siinä on.

      Poista
  40. Iines, menestystä tyttäresi kirjalliselle uralle! Onhan Suomessa ollut salanimellä kirjoittavia kirjailijoita ennenkin ja silti ovat menestyneet. Lahjakkaan lapsen äitinä minäkin silti haluaisin tämän kirjoittavan omalla nimellään.
    Tampereella riehuneet huligaanit eivät ansaitsisi huomiota ollenkaan. Jos ei uskalleta edes naamaansa näyttää, se on merkki siitä, ettei itsekään uskota "asiaansa". Mikähän se sitten olikaan? Ettei itsenäisyyttä kannata juhlia?
    Huligaanit olisi pitänyt pudottaa Tammerkoskeen jäähtymään.
    Delilah

    VastaaPoista
  41. Kiitos Delilah!

    Tampereen rähinöijät ovat vellihousuisia lampaita. Televisoon pikahaastattelun antanut esiintyi piilotettuna erilaisiin verhoihin, kuin musliminainen tai itämaan tietäjä. Kyllä nauratti, kun olennon silmät vain välkkyivät pienestä raosta. Sitten nämä kysyvät, miksei heidän sanomaansa kuulla. Minulle on edelleen epäselvää, mikä se sanoma oli, kun jonkun mielestä se oli poliisille vittuilu ja hauskanpito, jonkun m ielestä vastaisku eliitille. Sitten kansanedustaja Anna Kontula sanoo, että mitäs nyt parista särjetystä ikkunasta. Että osaa ihminen olla vastenmielinen. Arhinmäki sen sijaan tuomitsi rähinän, josta hänelle plussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuisikohan Anna Kontula yhtä ymmärtäväisesti, jos hupparinuoriso kävisi lyömässä häneltä pari lasit sisään?

      Poista
    2. Niin, mitäs parista ikkunasta eikä siitäkään, että takana sattui olemaan Kontulan kissa, joka sai haavan otsaansa.

      Poista
  42. Harva kai noita rettelöitsijöitä suuremmin puolustaa. Enemmän olen huolissani poliisin kyvystä hoitaa tuollaisia tilanteita, ei kovin vakuuttavaa ollut. Lehdessä ruikutettiin, kuinka huligaanit hevosiakin mailoillaan löivät. Varmasti oli heidän taholtaan ihan fiksua, hevonen on hyvin vaarallinen ase. Varmistivat ainakin,ettei poliisi suinpäin karauttanut porukan läpi.

    Huligaanit erikseen, mutta aika paljon ns. tavallislta ihmiltä on tullut pieniä vastenmielisyyden ilmauksia juhlista. Jopa siinä määrin, etä Salolainen, Zysse ja kumppanit tämän päivän iltasanomissa spekuloivat, ettei kansanedustajien tarvitsisi juhliin joka vuosi osallistua. Vanhat kelmit osaavat tuulet haistaa.

    VastaaPoista
  43. Hevosia käytetään tietääkseni ei aseena vaan välttämään aseellista yhteenottoa. Eläimellä on tunnetusti rauhoittava vaikutus, ja käytön syy oli siis psykologinen. Helppohan poliisin olisi rähinäjengi fyysisesti voittaa, jos se tahtoisi. Panssarivaunulla kun karauttaisi, toistuisi vain Praha. Se olisi ehkä ollut jopa rähisijöitten toive: uhriutua voiman alle.

    Vaan kun poliisi ei tahtonut ottaa osaa sotimiseen, jota rähisijät koettivat lietsoa aikaan. Hevosen päältä näkee tilanteen lisäksi paremmin. Työtäänhän nämä duunaripoliisit vain tekivät.

    Hevosten vahingoittaminen koitui lopullisesti tämän naiivin rähinäjengin tappioksi. Se on teko, joka kertoo enemmän kuin yksikään tekaistu iskulause. Jos nykyinen vasemmisto on näin aivotonta ja aggressiivista roskajoukkoa, en totisesti tule enää antamaan ääntäni heille yksissäkään vaaleissa. Etenkään, jos vasemmisto ei irtisanoudu tästä munauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on yksi niistä uutisista, joista on vähän vaikea saada oikeaa tietoa, kaikki hukkuu suurten tunteiden alle. Rähjääjiä näyttäisi olleen korkeintaan muutama kymmenen. 14-vuotiaan tytön jyrääminen hevosella oli vähän turhaa, varmaan paha mieli tuli kun oli juhlassa käynyt laulamassa ja virkavalta tuolla lailla kohteli.

      Poista
    2. Eiköhän tavallinen rauhanomainen ihminen hieman väistä ratsupoliisiduunaria, joka tekee työtään. Ehkä joku heitti juuri silloin paukkupommin poliisin korvaan niin että hän sokaistui ja kuuroutui. Poliisillehan aiheutettiin myös kuulovammoja. Tuskin he itse huusivat.

      Poista
    3. PS Mitä 14-vuotias lapsi tekee mielenosoituksessa?

      Poista
    4. No en minä tytöstä suurempaa syyllisyyttä Aamulehden uutisesta tai sen juutuubi-pätkästä löytänyt.

      Poista
    5. Niin, siis pieni viaton kuorotyttö. Niinpä niin.

      Ehdin jo lukea tämän uutisoinnin. Paikallahan oli hirveä härdelli, kun poliisin päähuomio oli juuri toisessa kohteessa. Tyttöä ei huomattu, onneton tapaus. Onneksi tyttö ei satuttanut itseään kummemmin.

      Vaan turha tästä on poliisia koettakaan syyllistää, jos poliisi tekee työtään tuollaisessa riehunnassa parhaan kykynsä ja ohjeitten mukaan. Sivullisia oli ohjattu menemään muualle, koska he olivat vaarassa riehujien arvaamattomien liikkeiden takia.

      Poista
    6. Sivullisten vahingossa telomiselle, edes lievästi, ei ole mitään puolustusta. Edelleenkään en puolusta noita rähjääjiä yhtään, poliisin toiminta vain ei ollut lainkaan vakuuttavaa.

      Poista
    7. Eikäkä se mikään vahinkokaan ollut, selvästi tytöt asujensa puolesta pystyi päättelemään joksikin muiksi kuin mellakoijiksi.

      Poista
    8. Tämä on totta, suomalainen poliisi luotti siihen, että kyseessä on pieni siisti tapahtuma. Aggressiivisuus ja väkivaltaisuus yllättivät. Mutta eiköhän tämä ollut opiksi myös poliisille. Itse kannatan vesitykkiä, etenkin talvipakkasissa. Ja sumeilematonta vedenkäyttöä anarkomarkoihin (lainasana ruukinmatruunalta).

      Poista
  44. Hevosista tulee venäläiset kasakat mieleen, niitä joutuivat vuosisadan alussa pelkäämään kun väkijoukkoihin karauttivat.

    Vasemmistoliitossa on kieltämättä mukana ihmisiä, jotka kutsuvat itseään kai anarkisteiksi. Heille liikennemerkkikin on luultavasti osa porvarillista vallankäyttöä. Ei kai suuri yleisö oikeasti hämmästele tällaisten ryhmien olemassaoloa? Tämän päivän syrjäytyneet eivät välttämättä ole nöyrästi nurkassa nyhjöttämässä.

    Kontula on siinä mielessä oikeassa, että tappiot jäivät pieniksi, mitä nyt lehdistö tapansa mukaan asioiden merkitystä paisutteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä luulen, että suuri yleisö nimenomaan hämmästelee anarkististen ryhmien olemassaoloa Suomessa, jossa kuitenkin on demokratia ja hyvä sosiaalituenta, kaikille samat mahdollisuudet, absoluuttinen päivähoito ja ilmainen koulutus kaikille halukkaille ja mahdollisuus yletä mökinpojasta presidentiksi tai suurjohtajaksi.

      Suomessa on totuttu hoitamaan asioita eduskunnan kautta ja sinne on joka pojalla vapaa pääsy, jos tahtoo maan asioita hoitaa ja on luottamusta herättävä. Mihin tässä anarkiaa enää tarvitaan?

      Kontulalla on materialistiset arvot. Kaikki mitataan rahassa eikä muuta nähdä. Maailma on kapea ja mustavalkoinen: eliitti juhlii, syrjäytyneet kituvat nälkäisinä katuojissa, tyhmä kansa töllää heitä kateellisina kotona.

      Poista
  45. Meillä täällä Suomessa ovat asiat niin tavattoman hyvin, että kuumaksi, rajuksi,tunteita nostattavaksi keskustelun ykkösaiheeksi nousee vaikka hississä pieraiseminen. Iltalehti siitä repäisee otsikon, jonka mukaan hissistä oli juuri vähän aiemmin noussut eläkeläinen ja sotaveteraani. Dosentit antavat lausuntoja, joissa kytkevät hissipierun psykologiaan, yhteiskunnalliseen kehitykseen, viime sotiin tai historiaan muuten vain: "jo muinaiset roomalaiset...!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei muuten ollut hihasta revitty eikä puntista pieraistu. Uusi Suomi teki kerran tällaisen aprillipilan. Iltasanomat uutisoi jo asian näkyvästi, veti kyllä äkkiä pois kun tajusivat.

      Poista
    2. Minuun pieruhuumori puree. Nauroin koko uutisen ajan. Alkuun muuten uskoin, sillä luin sinun saatesanasi ensin, että tämä ei ole mikään aprillipila.

      Poista
    3. Ylioppilaslehden juttu muka housunpaskomisesta oli nerokas. Todellakin, se sai suuren osan suomalaisista kilahtamaan aivan kokonaan.

      Poista
    4. Se on kirjoitettu huisin hyvin. Ensin päätapahtumat, jotka herättävän ällistyneen kiinnostuksen, sitten jutun edetessä syvennetään yksityiskohtia, mm. vanhemman naisen hengenahdistusta hyvinkin todentuntuisesti ja vakavasti. Kerrassaan naurettava juttu, jonkalaisen kirjoittamisessa mennään helposti halvan ja näkyvän huumorin puolelle, jolloin nauru lakkaa. Tässä linja säilyi loppuun asti.

      Poista
  46. Sari ja Iines - jatkan suomalaisuuskeskustelua täällä, ettei huku.

    Eihän tässä asiassa Suomessakaan enää aikoihin ollut kyse siitä, että saako mustaa sanoa "neekeriksi", vaan siitä, että saako Somaliasta tullutta sanoa somalialaiseksi, Kongosta tullutta kongolaiseksi, Arabiasta tullutta arabiksi, Kiinasta tullutta kiinalaiseksi – vai onko heitä kaikkia kutsuttava "suomalaisiksi", koska he kerran Suomessa asuvat?

    Suomalainen vieraskorea läpykansa myöntyi tähän ja alkoi kutsua itseään "kantasuomalaisiksi" ja muualta tulleita "uussuomalaiseksi", ettei vaan somalialaisille, kongolaisille jne tule paha mieli. Mutta eipä kelpaa enää tämäkään, sillä jokainenhan tajuaa, että "uussuomaisella" tarkoitetaan muualta tullutta eli ilmaus on väheksyvä!

    Summa summarum: eliittimme mukaan jokainen tässä maassa asuva on heti maahan tullessaan aito suomalainen. Joka muuta väittää, on rasisti.

    Kysymykseni kuuluikin, että onkohan muissa maissa näin typerää eliittiä?

    Veikkaanpa että ei, vaan kyse on syrjäkyläsyndroomasta, jossa käpykylän kerma yrittää olla niin kosmopoliittia, niin suvaitsevaa, niin suurkaupunkilaista. Heidän suurin pelkonsa on, että heidät samaistetaan muihin suomalalaisiin maalaistolloihin.

    PS. Tästä kumpuaa eliittimme avoin halveksunta persuja kohtaan. Ovathan he niin rumiakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätähän koetin sanoa kommentissani Maija Suomen kolumniin Anonyymille tuolla ylempänä. Sana "maahanmuuttajataustainen" Suomessa syntyneestä oli kolumnistin mielestä rasistinen, koska siinä eroteltiin ihmistä. Taisin todeta, että kolumnisti on nättinokkainen ja näkee rasismia siellä, missä sitä ei ole. Vaan sitä ei tiedä, mitä kolumnistin omien korvien välissä on, kun tuommoinen mieleen tuli.

      Suomalaisiahan me kaikki olemme, mutta samalla kullakin on juurensa, jotka aivan hyvin ja kunnioittavasti voivat olla maahanmuuttajataustaiset. Sana on kätevä tietyssä yhteydessä ja kertoo palan juuri tämän ihmisen historiaa. Ei kai siinä häpeämistä ole?

      Yhdyn tuohon näkemykseesi, että juuri tällainen kieltävä asenne kertoo siitä, että arvostelijoilla on itsellään syndrooma. Se joka näkee kaikessa rasismia, on itte.

      Poista
    2. Joo, joo - olinkin samaa mieltä kaikesta muuten, mutta minustakin sana "maahanmuuttajataustainen" on karmea, joten sitä ei kyllä kannata puolustaa.

      Ja huom! Lisäksi se on suvaitsevaisten itse keksimä ja kehittämä kiertoilmaus sille, että ihminen on jostakin muualta kotoisin kuin Suomesta. Siksikään sitä ei kannata puolustaa.

      Tästä me muuten puhuimme jo pari kolme vuotta sitten edellisessä suuressa maahanmuuttajakeskustelussamme. Silloin termi maahanmuuttajataustainen oli tuore ja median ahkerasti viljelemä. Virka- ja mediaeliitillämme on tyylinä keksiä tällaisia kiertoilmauksia, vrt. esim. sukupuolineutraaliavioliitto. Se liittynee siihen samaa syrjäkyläsyndroomaan, jossa yritetään olla hienoja, virallisia ja edistyksellisiä.

      Kielen oppiminen on ilman muuta ainoa tapa tulla hyväksytyksi suomalaisena. Jos ei opi, niin sitten täytyy tyytyä tulemaan hyväksytyksi Suomessa asuvana ulkomaalaisena.

      Pieni arjen huomio: Kävin tänään terveyskeskuksen hammashoitolassa, siistissä paikassa, jossa ammattilaiset hoitivat hommansa moitteetta. Huomioni kiinnitti kuitenkin se, että asiakkaista 70 % oli muita kuin kantasuomalaisia!?

      Jos tämä on yleinen trendi, niin me veronmaksajat maksamme korkeita veroja tarjotaksemme maahanmuuttajille ja ulkomaalaisille aika hyvät terveyspalvelut. Ei pitäisi olla valittamista.

      PS. Tämä ei sitten ole mikään moite tai syytös, vaan jäin vain ihmettelemään asiaa.

      PPS. Kohta joku varmaan nokkelasti kysäisee, että mistä tiedän etteivät hammashoitolassa olleet mamut ole myös töissä käyviä veronmaksajia?



      Poista
    3. Minä en ole päässyt edes hammassärkyisenä viime jouluna kunnallisen päivystykseen. Jouduin odottamaan loppiaisen yli, kunnes yksityinen tuli lomilta.

      En ymmärrä, kuka voi päästä kunnalliseen hammashoitoon.

      Poista
    4. "Heidän suurin pelkonsa on, että heidät samaistetaan muihin suomalalaisiin maalaistolloihin."

      Ei vaan, että luullaan että on satakuntalaistaustainen. Kaikkihan tietävät mitä se merkitsee (paitsi satakuntalainen), mutta heitäkin kohtaan on hyvä olla suvaitsevainen.


      Poista
    5. Tämän olen minäkin usein sanonut. Satakuntalaisena tiedän, että satakuntalainen on maalaistollo, joka on huumorintajuton, koulujakäymätön, mielellään yrittäjä tai porsas- tai broilerkasvattaja, joka uhmaa EU:ta, paitsi jos on kokoomuslainen. Täällä ei juuri neekereitä näekään, paitsi iltapimeällä kun ihonväri ei näy.

      Poista
  47. Nämä "maahanmuuttajataustaiset" ovat mielestäni suoraa jatkoa sille kielen pilaamiselle, joka alkoi tuossa 70-luvun alussa. Silloinhan kunnansairaaloista tuli terveyskeskuksia, rosvoista poliisin asiakkaita, autovarkaudesta tuli luvaton käyttöönotto, murtovarkaasta omaisuushäiriöinen, sokeasta näkövammainen, koulusta ala-aste, loppumattomiin.
    Kenties taustalla vaikutti ikivanha taikausko, jonka mukaan ei saanut sanoa "karhu"vaan otso, eikä "piru", vaan vihtahousu, jotta ei manattaisi noita hirmuisuuksia esiin. Kun sairaalasta tehtiin terveyskeskus, kansa ikäänkuin itsekseen parani, sairaita tai potilaita ei enää ollut, oli vain terveyskeskuksen asiakkaita.
    Kenties asiaan vaikutti myös se, että 70-luvulla kuntiin ja valtiolle palkattiin suunnattomasti kynänpyörittäjiä, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin keksiä uusia termejä.
    Maahanmuuttajien määrän kasvaessa piti tietysti ryhtyä suojelemaan heitäkin samalla tavoin kuin ennen rikollisia ja potilaita. Syntyi käsite "poliittinen korrektius", jonka nimissä on tehty suunnattomasti pahaa. Maahan tulijoista on tehty sen myötä hoivattavia pienokaisia, jotka eivät oikeastaan saa tehdä mitään, etteivät joutuisi rasististen hyökkäysten kohteeksi työpaikoilla.
    Oikein hätkähdin, kun poliisimies telkussa nimitti Tampereen hulinaporukkaa rosvojoukoksi. Miesparka ei tennyt mitä teki. Kyllä hän vähintään joutuu pyytämään noilta aatteellisilta nuorilta anteeksi. Mutta suuri, äreä ja ruma kansa tykkäsi ja taputti käsiään.
    Luulen, että herra Orwell on kuopassaan nauranut monet makeat naurut seuratessaan tämän(kin) maan uuskielen kehittymistä kohti täydellistä maailmaa, missä sota on rauhaa ja päinvastoin..
    Ugh-olen puhunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräs ystäväni, jonka nimeä en viitsi mainita, ettei nettipoliisi vaan uhkaa viedä häntä ladon taakse, on muutamankin kerran esittänyt minulle, suvaitsevalle pehmoäijälle, tiukkoja kysymyksiä, joista eräs kuuluu näin:

      "Neekeri oli 60-luvulla tietosanakirjatermi. Miksi siitä tuli haukkumanimi heti, kun he tulivat tänne?"

      Kun yritän selittää, että historiallisista syistä he kokevat n-sanan, jolla on herjaava vastineensa mm. englannissa, loukkaavana, ystäväni yleensä tuhahtaa:

      "Ei nimi miestä pahenna, vaan mies nimen."

      Seuraavaksi hän voi kysyäistä, että miksi on hyväksyttävää sanoa mustalaismusiikki, mutta soittajaa ei saa sanoa mustalaiseksi?

      Yritä sitten tuollaisen kanssa keskustella sivistyneesti. Yleensä käännänkin puheen tässä vaiheessa sotahistoriaan.

      Poista
    2. Tuo kieliasia meni juuri noin kuin Kolehmainen sanoo, minunkin havaintojeni mukaan, ja olipa siitä paljonkin puhetta suomen kielen tunneilla. Yhdessä tehtiin listoja noista sanoista ja katsottiin, mitä ne oikein tarkoittavat ja mitä sanoilla halutaan peittää.

      Minäkin hätkähdin tuota poliisin sananvalintaa "rosvojoukko". Kerrankin joku käyttää hyvää ja täsmällistä kieltä. Rähinäremmikin käy, ja se kertoo oikeastaan vielä paremmin sen, mistä Tampereella oli kyse.

      Suomenkieliselle neekeri sointui hyvin kieleen, ennen kuin meille tultiin kertomaan, että sanaa ei saa käyttää. Nyt olemme sivistyneitä ja ymmärrämme, että koska me halveksumme neekerillä toista ihmistä, täytyy sanoa musta tai sitten nimetä kansallisuus. Kyllähän tämäkin sopii, vaan tuo on totta, että "ei nimitys miestä pahenna, vaan sen tekee meidän oma suhtautumisemme". Jos näkee rasismia joka paikassa, voisi vilkaista peiliin.

      Poista
    3. Mutta kun ei saa kutsua edes kansallisuusnimellä! Vaan täytyy kutsua kaikkia suomalaisiksi.

      Poista
    4. Tämä kärttyisä ystäväni, jonka tapasin viikonvaiheessa ampumaradalla (olimme suuntaamassa perinnepyssyjemme tähtäimiä), puuskahti ykskantaan: Roskaväkeä.

      Poista
    5. Siis kansallisuushan voi olla somalialainen, mutta kansalaisuus suomalainen, kun on kyseessä Suomeen pysyvästi Somaliasta muuttanut henkilö. Tämä on kielitieteellinen määritelmä, jota sopii käyttää.

      Minä en edelleenkään ymmärrä, mitä hävettävää siinä on, että kansallisuus on eri kuin kansalaisuus. Ei kannata edes miettiä, mitä joku toimittaja Maija Aalto kirjoittaa nätin nenänsä kanssa, hänellä on sivistyksessä aukko, koska ei tunne sanojen merkitysoppia eli omaa kieltään.

      Juuri tätä asiaa on pohdittu yli 400:n kommentin voimin blogissani:

      Kansallisuus = henkilön kuuluvuus jhk kansa(kunta)an. Neuvostoliiton kansalainen, joka on kansallisuudeltaan virolainen. (Kansallisuus on sanakirjan mukaan myös kansakunta.)

      http://i-iines.blogspot.fi/2009/12/kielitiedetta-kansalaisuus-vai.html

      Poista
    6. Entäs ne lukuisat kaksoiskansalaisuuden (yleistyvä ja kasvava ilmiö) saanet ihmiset? Keitäs he sitten ovat? Virallisesti kahden maan kansalaiset. Tai lapset joiden vanhemmilla on kahden maan kansalaisuus ja heillä vielä kahden eri maan kansallisuus. Heitäkin on suomalaisissa jo paljon.

      On varsin helppoa ja yksinkertaistavaa ajatella asia noin, että kun sinulla on Suomen passi, niin olet Suomen kansalainen muttet välttämättä kansallisesti (kulttuuritaustaltasi) suomalainen.

      Sehän on puhtaasti kokemuksellinen asia, mikä kansallinen kulttuuri tuntuu kotoisalta. Jos joku kulttuuritaustaltaan somalialainen kokee olevansa enemmän suomalainen kuin somalialainen, niin ei sitä voi toiset kiistää. Muun muassa monet suomalaiset jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eivät koe enää vuosien päästä omaa entistä kotimaataan niin läheiseksi kuin sitä maata missä elävät ja ovat eläneet vuosikausia. Ja silti heidät erotellaan: ruotsinsuomalaisiksi. Vaikka eivät poikkea mitenkään ruotsalaisista.

      Poista
    7. Anonyymi, tuota kaksoiskansalaisten kansalaisuutta sinun täytyy varmaan kysyä viranomaiselta. Olen kysynyt itsekin sanojen merkityksiä yllä olevassa linkissä olevassa kirjoituksessani - jos luit sen.

      Minun siskoni on puhunut kaksoiskansalaisuuden hankkimisesta. Nyt hän on käsittääkseni kansalaisuudeltaan saksalainen, mutta kansallisuudeltaan suomalainen.

      Kansallisuus on käsittääkseni käsite, jota ei voi valita tunnetilan tai kokemuksellisuuden mukaan. Somali on aina kansallisuudeltaan eli kansakunnaltaan somali, vaikka hän olisi kansalaisuudeltaan suomalainen ja rakastaisi suomalaisuutta ja suomalaiset rakastaisivat häntä. Miksi ihmeessä hän ei voisi olla somali, mitä kartettavaa siinä on? Kaikki kunnioitus heille ja kaikille eri kansallisuuksille.

      Poista
  48. "Rähinäremmi" voisi tietysti tarkoittaa rähisevää rosvojoukkiota, mutta tuo sana on kyllä jo varattu toiseen tarkoitukseen.
    Upseerit nimittäin käyttivät ja jotkut voivat käyttää edelleenkin asepuvussaan nahka-asustetta, jonka virallinen nimi on "komentohihna". Kansan suussa kapine sai nimen "rähinäremmi". Sellaista taisivat käyttää myös poliisit aikoinaan? Jos, niin olisihan hauskaa, jos jossain olisi vastakkain rähinäremmi ja rähinäremmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas vaan, tuossa on siis sanan alkuperä, josta "remmi" on levinnyt tarkoittamaan samaa kuin jengi. Sanalla on kai tässä kuvallinenkin merkitys. Kun on remmissä, vedetään samaa remmiä, yhtä köyttä.

      Poista