16.12. Kello neljäntoista radiouutisissa sanottiin, että Etna-tulivuori uhkailee purkautumisella. Sitä ei sanottu, kuka Etnaa on haastatellut.
Sekin sanottiin, etteivät sadepisarat ovatkaan kyyneleen muotoisia, vaan pallomaisia ja muistuttavat mieluummin pihvitomaattia. Vaan minkähän muotoinen kyynel sitten on? Uutiset alkavat käydä peräti mielenkiintoisiksi. Minun korvani kun sulkeutuvat automaattisesti, kun kuulen sanan Talvivaara, Syyria, rakenneuudistus, EU, Katainen. Tämmöisiä Etnan uhkailuja ja pisarauutisia kuuntelee höröllä korvin.
17.12. Tänään uutisissa sanottiin, että äidinkielen heikko taitaminen uhkaa suomalaislasten menestystä. Perään sanottiin syyksi, että opettajat käyttävät omien oppialojensa erikoissanastoa, minkä vuoksi etenkin maahanmuuttajataustaisilla nuorilla oppiminen voi olla vaikeaa. Mielenkiintoinen oli myös lehdessä oleva kysely lukijoille, jonka mukaan 60 prosentin mielestä suomalaisten suomen kielen osaaminen ei ole heikkoa. Perässä seuraava keskustelu tuki tätä lukua. Kielellä ei ole väliä, kunhan ymmärtää, mitä joku tarkoittaa. Isoja kirjaimia, pilkkuja ja sääntöjä ei tarvita. Tämä tukee monien minunkin entisten oppilaitteni näkemystä: kaikkihan suomen kieltä osaavat, joten sitä ei tarvita kouluissa. Hyvä ystäväni on sitäkin mieltä, että tieteen kirjoitukset ja opinnäytetyöt tulisi aina laatia englanniksi, ei ollenkaan suomeksi.
Niin tai näin. On kyllä kieliseikkoja, joihin pysähtyy, jotka kiusaavat, kun niitä kohtaa kirjoitetussa ja puhutussa mediavirrassa. Yksi on omistusliitteen poisjättö substantiivin perästä, ja toinen vaikkapa tekstin rakenne, joka muodostuu yhä useammin yhden virkkeen kappaleista.
Kun se sitten toisaalta on niin, että puhuttu kielihän on kirjakielen perusta, niin käyttökieltä ei paljon passaa mennä ohjailemaan. Tämä linjahan kielitoimistollakin on. Mikään ei enää ole kunnon virhe. Vielä muutama vuosi sitten monikon partitiivi sanasta moni oli vain monta, nyt myös kaksinkertainen partitiivi montaa on käypää kieltä, koska niin moni sanoo niin. Virhettä ei siis voi tehdä montaakaan kertaa, kun se ei enää ole virhe. Tähän tyytykäämme, kieltä ei voi määrätä ylhäältäpäin; se on romantillinen näkemys. Korva tottuu ennen pitkää, vaikka alkuun herkistelisikin hieman.
Muuan henkilö oli muuten kovin tuohtunut siitä, että kouluttautuneet ihmisetkään eivät osaa kieltä. He käyttävät sanaa tunnettuus, vaikka pitäisi sanoa tunnettavuus.
(Maalaus Adam Albrecht)
Tunnustaudun tunnettuuden suosijaksi, mutta puolustaudun sillä, että käytän sitä lähes yksinomaan viestinnällisenä terminä.
VastaaPoistaTämä "muuan henkilö" lienee heitä, joiden mielestä teknillinen on oikein, tekninen väärin - ja jonka innoittamana Iines ryhtyi romantilliseksikin.
Mutta muuten olen sitä mieltä, että eivät monet toimittajatkaan osaa enää kirjoittaa ihan oikein. Juuri eilen ällistelin yhtä tapausta, mutten enää muista mitä. Ikä pelastaa moniaalta harmistukselta.
Toimittajien ammattitaitoon koetankin viitata - varsinaiset syytökset huomaan poistaneeni, kun juttu paisui. Kyseenalaistin siinä toimittajien kieliosaamisen ja kysyin, keitä nämä toimittajat ovat. Miksi Marco Bjurström toimittaa uutisia eikä joku toimittajakoulutuksen suorittanut ammattilainen? Esimerkiksi Ilta-Sanomissa on luvattoman kehnoa toimittajuutta kielen tasolla. Juuri siellä esiintyy tuota omistusliitteen poisjättöä, joskin sitä on kaikkialla.
VastaaPoista"Tunnettuus" on kieltämättä sana, jonka huomaa edelleen teskstistä, vaikka sitä itsekin suosin ja sitä paljon käytetään. Siinä on jotain, mitä emme vielä ole täysin omaksuneet. Kyllä, romantillisuus ja teknillisyys olivat muinoin parempia monen mielestä kuin romanttinen ja tekninen.
Kyllä ne välimerkit ja isot alkukirjaimet nopeuttavat lukemista hyvin paljon.
VastaaPoistaUsein näillä välimerkittömillä kirjoittajilla teksti on muutenkin sellaista tajunnanvirtaa, että sekin haitta viestin hahmottamista.
Sellaisiin törmää joillain harrastesivustoilla. Olen ottanut tavaksi jättää ne lukematta.
Samuli
Nimenomaan, lukijaa välimerkit ja yleensä kirjoitusnormien osaaminen palvelevat.
PoistaTermi pilkunviilaus on monimielinen, mutta tarkoittaessaan nimensä mukaista toimintaa se on perusteltua kaikkialla muualla paitsi kaunokirjallisuudessa ja osassa virtuaaliviestintää. En sano kirjallisuudessa, koska on myös muuta kirjallisuutta, kuten tiedekirjallisuutta, jossa oikeinkirjoituksen pitää olla moitteeton myös niiden pilkkujen osalta.
Mutta siis kaunokirjallisuuden osalta tilanne on toinen. Kirjailijalla on vapauksia, mutta tässäkin mielestäni rajatussa määrin. Jos esimerkiksi pilkut ovat systemaattisesti väärin, mutta niitä kuitenkin selvästi pyritään käyttämään oikein, kirjailijan uskottavuus kärsii ja luetun ymmärtäminen hidastuu. Teoksen tapahtumaympäristö tietenkin vaikuttaa kieleen. Kirjakieltä ei puhuta, mikä on hyvä muistaa. dialogissa.
Todellakin, sadepisarat eivät siis olekaan kyyneleen muotoisia... hauskasti sanottu. Tarkoittivat, ettei pisara olekaan pisaran muotoinen.
VastaaPoistaKyllä siinä rupeaa romantillisuus pulskistumaan, kun laulavien sadepisaroiden sijasta estraadille keinahtelevatkin räppäävät pihvitomaatit.
Taivas itkee sadoin pisaroin... tai helvetti parkuu tuhansin pihvitomaatein.
Kyynelmuoto on erityisen klassinen naisten korvakoruissa, ja erityisesti tunnetaan mustalaisnaisten suosima kultainen kyynel (nimi its.keks.).
PoistaItsekin sain 50-vuotislahjaksi siskolta korviini kultaiset kyyneleet, mutta sellaiset vanhat ja antiikkiset, joissa kyynel on meripihkaa ja kantava osa kultaa. Olen etupäässä säästänyt niitä, kun en ole koruihmisiä. Pienet hopearenkaat vain on korvissain.
Lehtien huonontunut kieli on suurelta osalta oikoluvun puutetta, kukaan muu kuin toimittaja ei selvästikään lue tekstiä, ennen sen menoa lehden tai internetin sivulle, ilmeisesti kirjoittajalla itselläänkin on kiire. Tätä todistavat nettilehtien sivuilla, jopa otsikoissa, olevat tökeröt virheet, jotka saavat olla pitkään ennen korjausta. Minua nauratti kerran otsikossa ollut "turbaani", sanan "turbiini" sijasta.
VastaaPoistaToimittajia on monenlaisia, mutta epäilen suoritettuja jonkun alan yliopistotutkintoja olevan nykyisin useammalla kuin ennen. En oikein edes viitsisi asiaan palata, mutta tohtori Pekka Himasen käyttämästä kirjoitetusta kielestä väittäisin sen olevan, kuin babiaani olisi liitukynän käyttöönsä saanut. Jälemmin mainittu olisi tosin liitukynän joko syönyt tai työntänyt takapuoleensa, mikä osoittaa yksinomaan luonnonkappaleen suurenmoista älyllisyyttä, kuten Attenbourough saattaisi sanoa.
Tämä on totta myös, että oikolukijoita ei enää juurikaan käytetä. Nyt en kuitenkaan tarkoita pieniä oikeinkirjoitusvirheitä, vaan selvästi osaamisen puutteesta johtuvia juttuja, kuten sitä omistusliitteen puuttumista --> minun kirja pro minun kirjani ja muita isompia möhlyjä. Näitä kuulee nimittäin varsin usein radiostakin. Tuntuu siltä, että erikoisesti radiotoimittajiksi pestataan hyviä tyyppejä, joilla yleissivistyksessä on aukkoja ja kieli senmukaista.
PoistaPS Niin ja Himanen on hyvä esimerkki filosofisesta höytyväkielestä, jolla koetetaan saavuttaa lähinnä irtiottoa ihmisen reaalisesta käsityskyvystä. Hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu - kunnioitan tätä suomen kielen opettajani viisasta lausahdusta edelleen.
PoistaHuutakaa bingo, aina kun näette Sanoma Oy:n lehdissä kuvia, jotka on otettu Sanomatalon ja Rautatieaseman väliltä. Hissillä kun alas ajaa, siinä ei kauaa nokka tuhise kuvien ollessa jo plakkarissa, oik. san.valokuvauskoneessa. Joskus joku toimittaja on eksynyt Aleksanterinkadulle saakka, sieltä olevia arkistokuvia käytetään kuvittamaan juttua, jossa kerrotaan lumen puutteesta Helsingissä. Katu kun on lämmitetty, eikä lumi koskaan pysy siinä hetkeä kauempaa.
VastaaPoista(korjasin tästä yhden pahimmista virheistä, oikeakielisyys kun on puheenalaisena käsittelyobjektina)
Aiheena on kieli, ei oikeakielisyys, sillä käyttöympäristö määrää kielen. Ei ole oikeaa kieltä, on vain tarkoituksenmukainen kieli.
PoistaKieltä voi - ja pitää - rikkoa vasta kun hallitsee kielen.
Kylläpäs minä paasaan tärkeänä näin joulun alla. Älkää välittäkö. Aiheesta sopii poiketakin.
PoistaMinulle äidinkieli on tärkeä, koska ellen olisi oppinut tätä kieltä niin en olisi oppinut kuin pinnallisesti muita kieliä, joita jokainen suomalainen opettelee koulussa. En ole kovin hyvä vieraissa kielissä, mutta olen selvinnyt mm yliopisto-opinnoista, yhdessä kirjatentissä paremmin kuin opiskelukamu, joka osasi todella hyvin englantia.
PoistaIlonhetki tenttituloksesta ei ollut kilpailuvietistä syntyvää voitonriemua. Se ei ollut vahingoniloa, vaan sai minut miettimään miten on mahdollista, että osasin vastata, en ainoastaan oikein, vaan olin ymmärtänyt paremmin tenttikirjan sisällön kuin kaveri, joka osasi englantia tosi hyvin ja täydellisesti.
Selitys on suomalaisen kaunokirjallisuuden runsaassa lukemisessa (ja hyvässä äidinkielen opettajassa joka rakasti kirjallisuutta). Jos oppii oman äidinkielensä niin hyvin, että tajuaa sen vivahteita ja rakenteita - eikä ainoastaan ulkokohtaisesti – sekä kielen syvätasoja, niin aivan taatusti ymmärtää myös paremmin vieraskielisiä kirjallisia sisältöjä vaikkei esimerkiksi ihan jokaikistä sanaa ymmärtäisi.
Hyvänen aika, siksi suomen kieli on tärkeätä osata. Ilman sitä ei voi millään oppia ymmärtämään muita kieliä käyttäviä ihmisiä.
Luen tätä blogia kielen vuoksi. Kieli elää täällä. Puheenaiheet ovat niin kuin Shakespearen näytelmissä laidasta laitaan.
VastaaPoistaAnna, kiitos, tuntuu hyvältä kuulla tuo. Olen syvästi kiitollinen, olematta pateettinen, siitä, että täällä poukkoilee rohkeita sanansäilän käyttäjiä, laidasta laitaan.
PoistaÄlkää silti kukaan pelästykö. Rikas kieli on juuri sitä, että antaa palaa. Kieltä ei saa pelätä eikä pilkkuja saa ajatella.
Juu, pilkuista viis. Mutta vieläkin korvassa särähtää, kun joku "alkaa painimaan" tai tilaa talonsa "piirrustukset" ja tarjoaa sitten kahvit "sisarruksilleen".
VastaaPoistaNäille jaksaa edelleen hymyillä:
Järviseutu-lehti on kahdesti viikossa ilmestyvä sanomalehti, joka paikallisuutensa ansiosta kuuluu paikallislehti-ryhmään.
Järviseutu
Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Salon Ratsastusseura täyttää tänä vuona 25 vuotta.
Salon Seudun Sanomat
Ja kai tällekin täytyy vain nauraa:
"Ruotsin sos.dem. puolue harjoittaa "valikoivaa antirasismia" hyväksyessään puolueneuvostoon muslimin, joka ei hyväksy ainuttakaan tasa-arvoon tähtäävää asiaa yhteiskunnassa." Keskisuomalainen 26.4.2014.
Ja aika hyvä on tämäkin: "Jos maahanmuuttajaoppilas ei saa riittävän hyviä numeroita, häneen sovelletaan osaamisriippumattomia, etnopositiivisia arvosteluperusteita”. (Sydsvenskan 27.4.2013)
Näihin päiviin saakka poliittinen jargon on hallinnut kielen kauheusmarkkinoita, mutta nyt taitaa etnopositiivisuus siirtyä johtoon.
Jostakin olin lukevinani, että tuo muoto alkaa painimaan olisi jo kielitoimistonkin listalla hyväksytty, koska se on niin yleinen. Enää ei vaadita alkaa + perusmuoto (alkaa painia) -kombinaatiota, tai komboa, niin kuin jokuset kivasti sanovat.
PoistaSamantyyppinen rektiojuttu on nyt yleistynyt ärsyttävyyksiin. Se on kuin äskeinen toisinpäin: pystyy tehdä -rakenne, jota erään Kotuksen kielipakinoijan mukaan muuan nuori nainen oli käyttänyt luennossaan lukuisia kertoja. Haku "pystyy tehdä" antaakin tulokseksi 8500 osumaa, kuvaavia esimerkkejä. Nyt en pysty integroida tähän enempää esimerkkejä.
Minäkin olin lukevinani aivan samaa. Käytön yleistyminen näkyy kelpaavan virheen kuin virheen hyväksymiseen. Eihän kukaan enää hämmästy, vaikka matkustat "Thaimaaseen", koska kesällä kuitenkin sukellat "Saimaaseen."
PoistaMutta väliäkö näillä! Muut kansat joka tapauksessa kadehtivat rikasta kieltämme. Englannissa julkaistussa "Xenophobes guide to the finns", kerrotaan mm. meikäläisestä kiroilusta. Brittien WTF jää kauaksi jälkeen, kun suomalainen ilmaisee lauseen "juhlissa ei tarjottu viinaa" suomeksi. Sehän kuuluu, että "Vittu siellä helvetin juhlissa mitään saatanan viinaa tarjottu jumalauta."
Myös yhdyssanat ihastuttavat muukalaisia. Meillä ilmaistaan ammatti lyhyesti: "Lentokoneensuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas", johon britti tarvitsee kokonaisen lauseen: "Tehcnical warrant officer trainee specialised in aircraft jet engines on the Finnish Air Force."
Kirjan tekijuä mainitsee myös, että suomi on taivaallinen kieli, koska sen oppimiseen menee ikuisuus.
Tuo pikku kirjanen on muutenkin varsin hauska. Sen voi tilata netistäkin osoitteesta www.xenophopbes.com
ja en, en ole firman omistajia, mainostin muuten vaan.
Anonyymin havainnot oman kielen osaamisen tärkeydestä menevät nappiin. Suomenmaikat tekevät tosi tärkeää työtä. (Tämä oli Iinekselle)
Järkytyin vähän kun luin, jostain en muista enää mistä, että koulussa ei ole enää erikseen äidinkielen opetus näin: kielioppi ja kirjallisuus. Olen itse saanut niistä erilliset arvosanat ja ne olivat opetuksessa rinnakkain, koko ajan. Kirjallisuus siis kuului äidinkielen opetukseen, ja se ei enää kuulu...vai olenkohan ymmärtänyt asian väärin, en tiedä, mutta ymmärsin sen niin, että äidinkielen opetuksessa pääpaino on muualla kuin kirjallisuudessa.
PoistaEi kieliopin opettamisessa ole mitään vikaa, mutta sitähän juuri oppii kaunokirjallisuudesta. Kieltä ylipäätään oppii parhaiten lukemalla kirjallisuutta.
En tunne nykyisen lukion äidinkielen kurssijakoa ollenkaan, kurssit ovat muuttuneet niin paljon muutamankin vuoden aikana. Mutta sen tiedän, että tuommoista jakoa vain kahteen osa-alueeseen ei ole tainnut olla missään oppilaitoksessa aikoihin. Kieliopilla ei ole ollut oikein minkäänlaista arvoa enää edes peruskoulussa, vaan sen tilalle on tullut mm. mediakasvatusta ja kaikenlaista hauskaa luovaa ilmaisua ja kirjoittamista, mikä on kyllä minusta tärkeää. Muistan itsekin yhden oman äidinkielen oppikirjani, jossa kielioppisivut oli koottu tukipaketiksi kirjan loppuun tiiviissä muodossa, taulukonomaisesti. Kirja täyttyi kaikesta mukavasta ja väljästä aineistosta.
PoistaKielen hallinta on kieliopin hallintaa, mutta toisaalta on niin, että jos lapselle luetaan paljon ja hän itse jatkaa aktiivista lukuharrastusta, hänen kielioppinsa syntyy itsestään sitä kautta. Esimerkiksi minun kieleni on tullut lukemisen kautta, en ole koululaisena rakastanut suomen kielioppia, vaikka nyt vanhoilla päivilläni pidän siitä päivä päivältä enemmän. se on kaiken älyllisenkin ajattelun perusta: oman kielen suvereeni osaaminen.
"romantillinen" näkemys on arkaismi. pitää sanoa "romanttinen" samoin kuin "psyykillinen" on nykyisin "syykkinen".
VastaaPoista(sarkasmia. vaikka en ole varma uskallanko enää 'notkua' täällä itsenäni) ... aikoinaan vain lättähatut ja heidän Sutturansa vetelehtivät kirkonkylän Baarissa levysoittimen ympärillä ja soittivat "Biibbama Luuma O' Mai Beibi" -levyä. - On niin tai näin, mutta sillä he häiritsivät muita baarin asiakkaita jotka olisivat vain juoneet kupin kahvia ja syöneet pullan.
tosiaan notkukuivat
Lääkärin määräys: on notkuttava Iineksen baarissa ja laulettava biipappaluulaa, oikein kovaa.
PoistaPsyykkisestä tulee mieleen psyyke, jonka taivutus näyttää yhtä hankalalta kuin Töölön taivutus: Psyykkeeseeni on tullut haava matkalla Töölööseen. Jos tietää sijamuotojen päätteet, ei pitäisi olla vaikeuksia. (Mikis, tämä ei ollut sinulle, kielipoliisi vain on tänä aamuna ylen virkeänä.)
http://www.youtube.com/watch?v=tlfLI16aWrs
VastaaPoistaTätä mikis tarkoitit? On tanssahdettu ja pussailtu tuon laulun soidessa. oh Jeah!
Eivät minuakaan lehdissä kirjoitusvirheet häiritse, eivät oikeastaan monet kielivirheetkin – enemmän raastaa hoiperrellen kirjoitettu teksti ja eniten ymmärryksen puute, jonka taustalla lienee hatara yleissivistys ja ontuva suhteellisuudentaju.
VastaaPoistaEntäpä se, kun alkamisen ja ryhtymisen lisäksi nykyään myös käydään tekemään?
Tuollaisia -kin/kään virheitä, jonka tuolla tekaisin, syntyy helposti tämän tietokonekirjoittamisen takia: muutat lausetta kesken kirjoittamisen, muttet huomaa muuttaa kaikkia kohtia.
PoistaTämä on totta. Tekstin muokkauksessa jää helposti virheitä. Tällaisen melkein tunnistaakin jo, kun sanat eivät istu keskenään. Itselläni heikoin kohta ovat lyöntivirheet, kirjaimet ovat väärinpäin tai niitä on liikaa tai liian vähän. Sitä se tekee, kun kirjoittaa nakkisormilla kykyihin nähden liian nopeasti. Minulla on myös usein keskellä sanaa hyppäys, tyhjä tila, kun kirjoitan tiloissa. Siis innoittuneesti ja liian lennokkaasti. Hyvä kun tuolilla pysyn.
PoistaSiis se asia, mikä minua median virheissä harmittaa, koskee yksinomaan toimittajien osaamista.
VastaaPoistaKyseessä on nimittäin ammatti, joka pitää osata aivan ensimmäiseksi kielen tasolla. On ärsyttävää, että meillä mennään siihen suuntaan, että hyvät tyypit saavat työpaikkoja, vaikkei olisi kunnon koulutusta alalle. Se on koulutettujen ammatti-ihmisten halveksimista. Jossain se kostautuu. Oikaiseminen osaamisessa ja koulutuksessa tarkoittaa sitä, että rakennetaan jotain ilman kunnon perustaa.
Vieraat vaikutteet ne kielessäkin tekevät tuhojaan. Tai piristävät sitä, miten asian haluaa nähdä.
VastaaPoistaMokuilu ei kai ihan vielä ole niin pitkällä, että kielen puhtaudesta huolissaan olevat leimattaisiin kielirasisteiksi? Sillä sitähän he ovat, kun omien pelkojensa takia vastustavat kaikkea uutta ja erilaista.
Anglismit rynnivät suomeen tyrät rytkyen, ei voi mitään. Olikohan peräti Hesarin pääkirjoituksessa tässä kuukausi pari sitten iso otsikko, josta en enää muista kuin rakenteen: "paras" "joku" ikinä.
Tuo "ikinä" (tai voi olla että se oli "koskaan") oli siis lopussa kertomassa, että kysein joku oli jossakin suhteessa kautta aikain paras (taustalla kuumoitti englannin ever-sanan käyttö tässä yhteydessä).
Harmi, etten muista mikä se otsikko oli, jotta voisimme yhdessä muotoilla sen oikeakielisesti moitteettomaksi. Voihan tietysti olla, ettei se yhtä ytimekkäästi edes onnistuisi - siksikin kieli siis kehittyy, vaikkakin monen mielestä väärin.
Muuten olen sitä mieltä, että on kummallista, että kieli ylipäätään on puhuttuna voinut vuosituhansien myötä kehittyä niin selkeäksi, että siitä pystytään laatimaan - sorry: pystyy tehdä - järjestelmällinen ja järjellinen kielioppi.
Vieraat vaikutteet kuuluvat kieleen, ovat aina kuuluneet, eli niin sen kuuluu kai ollakin, lainat sopeutuvat omalla tavallaan suomen kieleenkin. Se vaan, että jos meillä on hyvä vastine vierassanalle, miksi käyttää vierasversiota? Ja on myös tuhoisia rakenteita, jotka syövät suomen kieltä. Omasta kielestä kannattaa pitää huolta, kieli on isänmaa muillekin kuin kirjailijoille.
VastaaPoistaNyt on anglismeja, ollut jo pitkäänkin, kun ennen oli svetisismejä, joista selvittiin hengissä. Kielioppihan on vain kuvaus olemassaolevasta kielestä. Ensin on kieli, sitten siitä luodaan kielioppi. Kieli on kai aina looginen järjestelmä, oli kyseessä sitten mikä kieli tahansa. Vaan olettekos lukeneet kirjaa nimeltä ISO suomen kielioppi? Minä hankin sen joskus kun se ilmestyi, mutta eihän sitä vanha kehnokaan jaksa lukea läpi. En muista montako tuhatta sivua siinä on.
Tuo "paras ikinä" on epäilemättä kaikkein kamalin suorakäännös laina, sitä esiintyy melko usein. Yksi syy tällaiseenkin sanontaan on tietysti lehtien massiivinen käännösjuttujen määrä, nettien iltapäivälehdillä taitaa kohta suurin osa olla Daily Mailista tai Sun:sta. Nopeat toimittajien suomennokset ns. paskajutuista eivät kieltä ruoki.
VastaaPoistaKaikki uusi ei ole huonoa, minusta nuorison käyttämässä kielessä on parhaimmillaan suorastaan loisteliasta lennokkuutta. Rentoutta kirjoittamisesa pitää olla.
Kieli on osa yhteiskuntaa, se muuttuu ihmisten mukana, vaikka me vanhempi polvi kuinka sanoisimme sen olevan jausaa ja eri mälsää. Eikä muutos meille oikeastaan kuulukaan. Ainahan kielemme on muualta imutellut, nykyisin englanninkielestä.
Minä teen kauheasti virheitä, mutta se kuuluu tällaiseen viestintään, se ei minua häiritse. Tai vähän häiritsee, deletoin toisinaan viestieni ensimmäistä versiota niin, että Iinekseltä meinaa varmaan toisinaan hermot mennä.
Aamun mietelause nykypäivästä ja viestinnästä:
Tän naaman kaa lähdin naamankaan vetään naamat. Kirjoitin siitä facebookiin ja nyt pelkään menettäneeni kasvoni.
Blogien keskustelu onkin vapaata ja se on puhetta, jota ei kai edes tule mieleen oikoa millään tavoin. Itselläni on hurjasti lyöntivirheitä ja jokunen kielioppivirhekin - joka tulee puheesta ja jota en aina viitsi korjata.
VastaaPoistaEri asia on varsinainen blogiteksti, jota en ainakaan minä jaksa lukea, jos siinä selvästi ei piitata alkeellisestakaan perusoikeinkirjoituksesta. Tässä sitten taas eri asia ovat blogien tarinat, joissa on puhekieltä ja murretta. Niissä tietenkin pyritään rikkaaseen kieleen, ja se on vain hyvä. Mutta siis asiateksti tarvitsee mielestäni huolitellun yleiskielen verhokseen, jos haluaa olla hiukkaakaan uskottava. Lyöntivirheet mahtuvat tähän mukaan, ne ovat inhimillisiä, monesti näöstä johtuvia, sillä näyttöruutulukeminen ei ole paras mahdollinen lukualusta silmälasienkäyttäjälle.
Minulla tämän aamun mietelauseina voisi olla nettiuutinen "poliisin varoituksesta".
"Hei,
meillä on syytä epäillä teidän verkkopankkitunnusten joutuneen kopioiduksi. Pyydämme teitä joko käymään lähimmällä poliisiasemallanne rikosilmoituksen vastaanottotiskillä ja esittäkää tämä seuraava rikosnumero R/13/33/2013, tai voitte lähettää seuraavat tiedot meille sähköpostitse - "
Ellei muka muu, niin ainakin kieliasu, mm. omistusliitteen puuttuminen verkkotunnusten perästä ja ontuva virkerakenne kertoo heti, että kyseessä on huijaaminen. Myös väärä puhuttelu poliisilta on höpömäinen. - Jos aikoo huijariksi, kannattaisi se äidinkieli opetella lukemalla kirjoja.