Ainoa joululahja ja nimet mieltä kiehtovat

27.12. Ensin pieni joulutarinan tynkä, joulukirje joka liikuttaa minua jostain syystä suuresti. Haluan kirjata sen blogiini, teille luettavaksi. Sitä paitsi ihailemani Kemppinenkin kirjoitti blogissaan kirjeenvaihtoa joululta. Tässä minun ehdotukseni samasta otsikosta:

Hei I

Erityinen kiitos W:ltä siitä paidasta. Et uskokaan, kuinka hän siitä iloitsi. Se olikin hänen ainoa joululahjansa. Jouluaatto meni rauhallisesti. Söimme ankanrintaa. Sitten W. meni jo puoli kahdeksalta nukkumaan. Sen jälkeen minä avasin paketin ja kuuntelin suomalaisia joululauluja CD:ltä. W  sitten joskus kolmen ja viiden välillä nousi ja avasi pakettinsa, ja kun aamulla nousin, hän nukkui olohuoneessa uusi paita päällänsä ja kynttilät ja valot paloivat.  

Eilen oli ruokana helmikanaa, perunapullia ja salaattia. W söi vain perunapullia ja kastiketta. Hän on niin omituinen, viime päivinä todella kummallinen. On kuitenkin rauhallinen. Tänään joskus aikaisella aamulla oli taas mennyt olohuoneeseen nukkumaan ja kynttilät ja valot paloivat.  Sitten aamulla puolikahdeksalta sanoi, että täytyy syödä, ei aamiaista, mutta söi taas pari perunapullaa soosin kanssa. Tänään hän on nukkunut olohuoneessa jo kolme kertaa, ja kun kysyin ruoasta, sanoi, ettei tarvitse nyt mitään. Minä lämmitän nyt itselleni sitä helmikanaa ja laitan salaattia. Valitettavasti en nyt voi antaa parempia uutisia, mutta asia on niin kuin on,  ja on vain toivottava parasta. Joka tapauksessa yritän pitää itseni kunnossa. Parhaat terveiset ja kiitos paketista. L.

 
28.12.  Eletään vuoden viimeisiä päiviä. Kummallinen tunnelma, päivä ei valkene ollenkaan. Aamuvalaistuksesta siirrytään suoraan iltavalaistukseen. Ulkoilusta ei tule mitään, sataa, tuulee. Maailmalla ei tapahdu mitään, vain Sini Saarela palaa Suomeen, Allegro-junalla. Mietin, onko häntä varten teurastettu syötetty vasikka ja juhlitaanko häntä kotona. Sanooko äiti moitteen sanaa? 

Ip. On selattu erilaisia nimikirjoja ja historiikkeja, tutkittu erilaisia nimiä. On opittu, että kaikki sukunimet ovat suojattuja, niitä ei tarvitse  erikseen suojata. Aikaisemminhan Suomalaisuuden liitto ylläpiti luetteloa suojatuista sukunimistä, mutta luettelolla ei ole mitään juridista merkitystä.  En ole kuitenkaan varma, voiko ihminen vaihtaa nimensä vaikka miksi. Aikamoinen kirjavuus nimistä yleensäkin vallitsee, sillä tänään luki lehdessä, että uudeksi pojannimeksi on hyväksytty mm. Kielo, mutta ei sitten taas Pääskyä. Tytön nimeksi oli hyväksytty Raparperi. Sitä en muista, hyväksyttiinkö Pommiina vai ei. 

Nimet kiehtovat mieltä ja paljastavat menneitä, ne ovat kuin pieniä reikiä, joista voi kurkistaa omaan ja muiden historiaan.  Sukunimien kehityshän Suomessa ja muuallakin on noudattanut kolmiportaista kaavaa: yksilönnimi,  yksilönnimi + lisänimi,  lisänimen muuttuminen pysyväksi sukunimeksi yksilönnimen rinnalle. Jos haluaa päästä varhaisen sukunimen juurille, voi joissain tapauksissa pohtia lisänimen tehtävää, suhdetta nimenhaltijaan. Ahti Saarelaisen asuinpaikasta ei liene epäselvyyttä, ja samalla aukeaa muutakin henkilöhistoriaa. Vaikeampia tapauksia on paljon.

Kehitys ajoittuu niin, että pakanuuden aikana suomalaisilla oli vain yksi nimi, sama jota käytettiin myös talosta. Kristinuskon myötä ihmiset saivat kasteessa uudet nimet, ristimänimet, ja vanhat pakanalliset nimet jäivät talon- ja sukunimiksi. Omassa suvussani esiintyy mm. nimi Suikki talon- ja esi-isän sukunimenä, jonka  esi-isä vaihtoi sitten myöhemmin toiseksi, siksi, joka on minunkin tyttönimeni. On jäänyt kiinnostamaan se, mitä Suikki on voinut tarkoittaa. Sukkela tulee ensimmäisenä mieleen. Muitakin mielleyhtymiä nousee esiin.

(Maalaus Ryckaert, David the younger)