Kaksi joulukorttia, joista en osaa valita.
Saatte siis kaksi korttia.
Viettäkäät rauhallinen ja iloinen joulu. Tai olkaa viettämättä,
jos ette pidä joulusta tai olette yksin.
On aika pienestä kiinni,
etten minäkin olisi yksin.
Joulu onkin suuren yksinäisyyden ja herkistymisen aikaa,
ja moni hengähtää helpotuksesta, kun joulu on ohi.
Taas selvittiin yhdestä joulusta.
Hienot joulukortit, koirakuvassa on hillittyä hauskuutta ja elävyyttä. Tyttäresi käsi taitaa mukaan ulottaa. Ja sitten tärkeät kirjat. Nuo luonto- ja lintukirjat ymmärrän, joku muista taitaa mukana olla esinearvonsa eikä sisältönsä vuoksi.
VastaaPoistaHyvää ja tunnelmallista joulua, Iines! Vettä voi ajatella sulaneena lumena, se on siis samaa ainetta!
Nämä ovatkin kirjoja ulkopuolelta kirjahyllyjen, rompetoreilta, markkinoilta ja kirpputoreilta ostettuja.
VastaaPoistaKiinnostavin on Muinaisajan ihmeet, jossa on mm. Mika Waltarin kirjoituksia. Myös Jokanaisen naisen kirja ja Kotilieden vuosikerta vuodelta 1924 ovat hupaisaa luettavaa. Nuo harrastekirjat eiv'ät sovi riviin, mutta mikäs minulla sopisi.
Vesisade ei haittaa, kun kuitenkin on sisällä.
Kävin kylässä, meitä oli kaksi naista ja yksi mies ja minä, keskustelimme hilpeästi toistemme kanssa. Ahmimme kinkkua plus muuta semmoista ja ryyppäsimme päälle ranskalaista lampaanviiniä, merlottia.Sit hyö saattelivat minut pois hei'än luotaan. Kävelimme Rantaraittia; Jyväskylä on sangen kaunis kaupunki kun sitä katsoo järven takaa, veden tasalta. Hyvästelimme toisemme. Ja jatkoin tallusteluani. Kotiovellani törmäsin Joulupukkiin... No, jopas jotakin, ajattelin. Hissiä odotellessamme (asun ylimmässä kerroksessa) sanoin Sille että "6 vanhana aloin epäillä Sun olemassoloos. Mutta em mä enää." Sitten mentiin hissillä ylös, se jäi 3teen, minä jatkoin 5teen. Avasin asuntoni oven, oli ihan pimeää, mutta kun sytytin lampun (25 W/1600 Lumen/E27/2700 K/0 s 100%/AC 220-240 V/not dimmable/180¤), tulipa valoisaa. Oli kuin satatuhatta pärettä olisi yhtä-äkkiä räpsäisty palamaan. Näki napsaista jääkaapista yhden punaisen KOFFin.
VastaaPoistaJoulu oli, taas igen! Joulu "veni vidi vici!
Ei, ei minulla mitään Joulua vastaan ole. Eikä Juhannusta vastaan minulla mitään ole. Toistensa peilikuvia ovat... Jouluna kiltit pukit (naamioituneina) etsivät (tallin vintillä nukkuvia?) kilttejä tyttöjä; Juhannuksena pahat pukit (naamioitumattomina) etsivät (festareilla teltoissa rötköttäviä?) pahoja tyttöjä.
Juhlat ovat minusta pieniä kohoamisia arjen yläpuolelle. Kaikista en välitä, ja vaikka joulu ja pääsiäinen ovat kristillisiä juhlia, joulukin pakanallisuudestaan huolimatta, ne tuovat ainakin minulle mieleen jotain pyhää, harrasta, minua itseäni suurempaa. Tarvitsen pyhän kokemuksia, eikä minua haittaa, vaikka ne ovat sidoksissa vaikka nyt uskontoon tai kirkkoon. Rakastanhan minä hautausmaitakin ja kävelyä niiden puistoissa. En minä silti osaa Jumalaan uskoa, koska se taho ei ole koskaan kuullut minua. Koetan silti kunnioittaa muiden uskoa. Tehdäänhän politiikallakin, jopa kommunismilla, joukkomurhia, enkä silti halveksi politiikkaa.
PoistaEn oikein ymmärrä sellaista kantaa, että vihataan joulua. Eihän siihen tarvitse osallistua, jos ei tahdo. Vaan suurta sydäntä vaatii sallia toisille sellaista, mitä itse ei siedä. Se on minusta ok, että joulusta ei pidetä, koska se ei ole muilta pois.
Tuosta sivukirjastostasi sanoisin: tuttuja niteitä. Ei kun ihan totta. Useimpia en onnekseni ole kyllä lukenut. Mutta esim. "Kotiliesi 1934" vuosikerran sain naapuriopettajattareltamme (Irma Liinaharja) joululahjaksi kun olin 10 v. - Arvaat varmaan että juuri sitä minä olin joululahjaksi toivonutkin!
VastaaPoistaPs. Isällä oli sellainen kirja kuin "Viisaita ajattelijoita". Luin sitä jonkin aikaa, sitten palautin sen takaisin isän kirjahyllyyn. Mutta nimiölehdelle kirjoitin nimen Viisaita ajattelijoita perään "mutta tyhmiä ajatuksia". - Ei, en saanut selkäsaunaa siitä. Ihmettelinkin että en? No, ehkä isänikään ei tarvinnut viisaiden ajattelijoiden ajatuksia enää lukea?
No nuo ovat silmäilyteoksia. Se mitä haen vaikka Jokaisen naisen kirjasta ja vaikka Kotilieden vanhoista vuosikerroista, on historiaperspektiivi yhteiskuntaan tavallisen eläjän tasolta. Se on laajempi ja ihmisläheisempi kuin varsinaisissa historian alan kirjoissa. Viron historia tuossa vieressä on hyvä ja aika luettavakin kelle tahansa, mutta se on kuitenkin tiedemiehen kirjoittama ylhäältäpäin tarkasteltuna. Kun näitä lukee rinnakkain, voi ehkä tietääkin jotain.
PoistaYhteen aikaan noitakaikenlaisia ikuisia ajatuksia kirjattiin kovasti erilaisiin kokoelmiin.Niitäkin sitten kansa osti itselleen ja lahjaksi, sivistääkseen itseään. Ei siinä ole mitään pahaa.
PS Tuohon olisi tietenkin voinut vaihtaa valokuvausta varten vaikka kirjallisuuden klassikkoja toisesta hyllystä, tai edustavan Saarikoski-kirjaston, mutta minusta sellainen vaihtaminen on höpöä. Halusin antaa palan epätäydellistä ja erehtyväistäkin itseäni, tosiminää. Onhan siinä pari opusta astraalikirjallisuuttakin.
PoistaRattoisaa aattoa ja kiitos korteista. Nehän täydentävät toisiaan mukavasti: toisessa on vangittu hetki, toisessa ikuisuus.
VastaaPoistaIhania kirjoja, etenkin tuo Muinaisajan ihmeet. Minulla on samantapaisia opuksia hyllyssäni, enkä malta luopua niistä. Miksipä luopuisinkaan.
Mikä on muuten teidän mielijoululaulunne?
Muinaisajan ihmeet on Ilmari Jäämaan ja Mika Waltarin kirjoittama. Waltarin aistii hyvin, ja jo tämänkin upeasti kirjoitetun teoksen pohjalta haistaa Sinuhen aineksia. Ykkösosa minulta puuttuu vielä.
PoistaMinun mielijoululauluni ovat vetistelylauluja, pateettisia nyyhkylauluja, virsiä ja muita vähän hartaita. No vaikka nyt se Sulo Saaritsin Taas kaikki kauniit muistot. Virsistä Tulemme Jeesus pienoises. Se mistä en pidä, ovat ratkireippaat tonttulaulut ja kaikki ne Jingle Belssin tuhannet amerikkalaisvariaatiot.
http://www.youtube.com/watch?v=JWi4VALVRvY
VastaaPoistaEi liity mielessäni mitenkään Palestiinaan. Enemmänkin sotaan ja rauhaan. Kaikissa maissa, joissa tarvitaan viisaita ihmisiä huolehtimaan! Mutta valitettavasti se ei niin mene. Nytkään.
Laulu on Mikko Kuustosen esittämä Joulun Rauhaa. Jotenkin niin... selvää .. ja tarpeellista. En osaa linkittää.. pirskatti sentään.. tätäkään..
PoistaHei Anna, rauhallista joulunaikaa sinullekin!
PoistaJoulu on siitä erikoista aikaa, että silloin aseetkin taukoavat, kristillisessä maailmassa. Jollakin tapaa surkuhupaisaa ja tragikooomista, vaikka siis tietenkin hyvä asia. Lapsena nimittäin luulin, että sodat syttyvät kuin myrsky, ihmisen voimatta vaikuttaa operaatioon mitenkään. Taisin luulla sotaa siis luonnonvoimaksi ja pommikoneita suuriksi linnuiksi, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Meillä oli nimittäin kirjoja, joissa oli paljon sotakuvia. Yhdessäkin lotta tähysi yläviistoon ja kuvan alla luki: pommikoneet lähestyvät idästä. Mirtään ei vielä näkynyt, mutta uhka oli hirvittävä.
Minun mielilauni on, jos saan sanoa, this...
VastaaPoistaKun maas on rankki ja torvet jäässä,
ja piiska pitkän on matkan päässä,
käy kylmä henkäys talvisäässä:
vain Alko on, vain Alko on...
Taivahalla syttyi juuri
Poistasangen suuri punajuuri,
josta viisaat itämaan
halkaisivat puolikkaan.
Ai niin, oli siinä semmoinenkin lause kuin ...ja silmä sammunut on keittäjän. Mutta en muista missä kohtaa se oli.
VastaaPoistaEihän kaikkea yksi ihminen voi muistaa. (Koska hänen pitää saman aikaan muistaa myös se koska solmittiin Pähkinäsaaren rauha. Koska... koulussa opetettiin että se on tärkeä muistaa. Ja Apostolien nimet. Plus Siperian joet. Ja kuinka paljon on 14:3 + yc2 x 0?)
Fysikaalinen (l. fyysinen) kapasiteettinen on jo ajat sitten saavuttanut rajansa. Nyt myös psyykkinen (l. syykillinen) kapasiteettini tekee samaa, so. hakee rajojaan. -Jos näin itse asianomaisena saa asian sanoa.
Ei, nyt pitää kyllä keksiä kauniimpi laulu. (miettii)
VastaaPoistaAnna Yy
oot kuin Puu.
Jos oisin ite
saksalainen Ü,
kietoutuisin üüperalles
uumillesi
kuin anakonda.
Toisaalta,
olen aika huono runoilemaan. Romantikko. Ajattelen, että ihmisen Sielu on kuin täyteenahdettu Vintti, sinne ei kaikki hänen roinansa mahdu. Ei! Elämme vihamielisessä maailmassa. Ei löydy enää navettaa missä itämailta tullut passiton muukalaisvaimo saisi synnyttää "härkäin kaukaloon" aviottoman beibin... Voi, ei.
Ei löydy, ei, Mikis, vaan kaikki tapahtuisi steriileissä tiloissa, suomalaisessa sairaalassa, turvatuissa oloissa. Navetat on saneerattu parrukattoisiksi kodeiksi tai purettu pihapatioitten tieltä.
PoistaNiin, ja jos nainen väittää että "jumala hänet pani paksuksi", niin sekäkään ei mene enää muka läpi?
PoistaHyvää joulua kaikille minultakin!
VastaaPoistaJoululauluista; harrasta sen olla pitää. Sellaista, että kyynel pukkaa silmäkulmasta ja sydän pakahtuu.
Vaikkapa Mökit nukkuu lumiset, Konsta Jylhän joululaulu ja se yksi, jonka nimeä en koskaan muista, kun sen kuulee niin harvoin.
Johanna Kurkela lauloi eilen kauniisti Seimiyön telkkarissa.
Hyvä lukea, että ylipäänsä joku tässä kylmässä ja tunteettomassa maailmassa halajaa harrasta tunnelmaa. Joskus sitä erehtyy luulemaan, että ihmiselle kelpaavat vain tunteiden ääripäät, ilo, ja sitten toisessa päässä suru, joka tulee väistämättä jokaisen eteen. Konsta Jylhän On viulu vaiennut ei mene yhdelläkään kuuntelukerralla ohi liikauttamatta sielua.
PoistaJoskus joulun alla satuin kuulemaan, kun pikkupoika lauloi heleällä äänellä Irwinin: "Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku...". Se taisi olla joku raitis joulu lapselle mainos. Minua nauratti, kun samanikäisenä sitä varmasti hoilotin, muita bravuureitani olivat "Aja hiljaa isi", "Peppi Pitkätossu-laulu" ja vielä Irwinin "St. Paul ja Reeperbahn, sinne veri vetää uudelleen..."
VastaaPoistaMitä joululauluja kaipaisin. En ole tänä jouluna tainnut kuunnella ensimmäistäkään, taustahälyssä on joku ehkä soinnut. Kyllä minä joululauluista toisinaan pidänkin , virret ovat parhaimmillaan upeita, mutta viime aikoina, nyt joulunakin, minä olen kuunnellut sekalaista, erityismaininta Ginger Bakerin African Forcelle. Se on You Tubessa koko lp. Rummunmätkeet ovat jo vaikka kuinka monesti tulleet kuulokkeitteni kautta koko älpeellisen verran.
You Tubesta olen viime aikoina katsonut erittäin monta Laurel ja Hardy (ohukainen ja paskiainen) elokuvaa, niistä tykkään paljon. Aina jaksaa naurattaa, kun sitä paksumpaa herraa sattuu ja se huutaa sillä lailla hauskasti.
Pitää arvostaa niitä, jotka juhlapäivistä nauttivat ja osaavat/haluavat niistä nauttia, minä tunnen kasvaneeni niistä ulos. Joskus joulut tuntuivat kurjiltakin, nykyään ne ovat ihan ok, muuta en osaa sanoa.
Ai niin, 70-luvulla oli kova juttu, jos radiosta onnistui kerran joulun aikana kuulemaan Lennonin Happy Xmas- the war is overin tai M.A:n Joulupukki puree ja lyö.
Tuo Ei tippa tapa pienellä tytön äänellä laulettuna on aika tehokas mainos, mielestäni. Minuun se puree ja sanoma menee perille.
PoistaVaan silloin kun nuo rallit soivat radiosta Irwinin laulamina, niillä oli eri konteksti. Lapsetkin niitä ralattivat innoissaan. Toisaalta tuo oli aikaa, jolloin käsittääkseni nuoretkin vapautuivat ryyppäämään enstistä vapaammin. Se oli jollakin tapaa edistyksellistä.
Ohukainen ja Paksukainen, Buster Keaton, Chaplin - ah näitä helmiä. Kunpa televisiosta tulisi niitä enemmän toimintaräiskeiden sijaan. Olisi kiva katsoa isommalta näytöltä kuin tietokoneen pikkuruudulta.
Minä olen joulu
VastaaPoistaMinä olen hälinä ja iloinen vilske
sinulle, häliseväinen ystäväni.
Minä avaan ja suljen ovia,
sytytän ja sammutan valoja,
juoksen edestakaisin,
käyn kauppaa (moralistien murheeksi),
ostan ja myyn,
annan ja saan.
Leivon piparkakkuja,
siivoan, postitan, käärin paketteja.
Minä olen sinun hyvä osasi,
ilon kupliva viini sinulle, joka juokset hämärästä
kohden valaistua ovea.
Sinulle joka olet välinpitämätön
minä olen välinpitämättömyys itse.
Yhdessä me ojennamme kätemme
näille lähimmäisille, niin kuin sanotaan,
toivotamme heille säästelemättä kaikkea hyvää,
sallimuksen laskuun tietenkin.
Mittaamme säestykseksi sopivan annoksen suopeaa hymyä.
Lähetämme tervehdyksiä, jopa lahjoja.
Kuin peilikuvia toisistamme me olemme!
Mutta kellojani en soita sinun sisimmässäsi.
Vain korvissasi, ja nehän ovat suuret.
Torneissa, kaiuttimissa, kaupungin kaduilla.
Sinulle, joka tyhjästi hymyilet,
minä olen malja kukkuroillaan tyhjää.
Sinä joka olet sekaisin tätä kaikkea,
tästä kaikesta,
sinulle minä olen sekava.
Kaistale seurallista hilpeyttä,
siekale tunnetta, palanen sydäntä,
palanen kinkkua, jokunen kilovattitunti stressiä
ja lapsuuden hyasintti, kiiltokuva, enkelikuoro.
Sinä joka et löydä minua, et itseäsi, et lasta, näistä majataloista,
älä ylenmäärin huolestu.
En minä moralisoi, en tuomitse.
Minä kysyn, sinä itse kysyt.
Ja jossakin, miltei kuulumattomissa, hiljaisuus vastaa.
Sinulle, hiljainen, minä olen hiljaisuus itse.
Kuusen havinaa ohi kulkiessa
ulkona metsässä, sisällä talossa.
Vanha koraali, jonka vaietessa näkymä syvenee,
saa uuden kuullon.
Tai liekki joka sammuessaan saa ajattelemaan,
kuvittelemaan sammumatonta valoa.
Maan hiljaisille minä olen hiljaisuuden leipä.
©Lassi Nummi
***
Tästä runosta tykkään itse, en tiedä tykkäävätkö muut - tai bloginpitäjä itse. Kuitenkin se on nyt jo lopuillaan, mutta kaikkea hyvää.
Tykkään yleisemminkin Lassi Nummen runoudesta. Erikoisesti runoelmasta Requiem, jonka rauhansäkeet ovat värisyttäviä.
PoistaTässä ylläolevassa runossa on kaikki. Ihminen on ihmiselle ihminen, on läsnä toiselle, toista varten. Miten tämä eroaakaan nykymaailman sanoista, joissa puretaan omia tarpeita, omaa kapoista maailmankuvaa.
No nyt on joulu taas edessä päin. Oletteko jo paljon lahjoja ostelleet? - Minä en vielä montaa.
VastaaPoistaAi niin, uusi vuosi on edessä, se onkin sitten paljon parempi kuin tämä päättyvä oli. Mitähän muuten tänä vuonna tapahtui, ei oikein tule mitään mieleen. Mutta ensi vuosi on hyvä, se on ihan harvinaislaatuisen hieno, suorastaan sädehtivän loistelias, jonkalaismoisia ei tule kuin ehkä kerran pitkän ajan kuluessa.
Raketteja minä en kai koskaan elämässäni ole ostanut, ostan vasta sitten kun rahat riittävät edes scud-ohjuksiin.
Suosikkirakettini on ehdottomasti Karjala takaisin ja heti ja Äkäinen anoppi, mielimyyjäni on Rakettikeiu. Oikein odotan taas Rakettikeiun räjähtävää mainosta.
VastaaPoistaTänään alkoivat ale-myynnit, joista joululahjat saisi nyt huippuhalvalla. On kuitenkin hyvä päivä pysytellä kotona, korkeintaan voi kiertää rivitalopihansa laidasta laitaan. Sataa, kuten koko joulun on satanut, lasi on koko ajan ollut kuin tuossa blogini reunuksissa, pisaravanojen koristelema. Koirakin kääntyi ovelta takaisin sisään.
Vai Karjala takaisin! Tekeekö ne tommosia paukkuja? Viipurin Pamaus sopisi sit kans. - Ja jos solahdetaan ulkomaalaisiin säfääreihin, niin Cuba Libre. Joka on muuten sangen raikas janojuoma myös, eli auch. (Auch - istahdin siilin päälle. Se oli herännyt talviuneltaan ja tullut sohvalleni ja näytteli nyt tyynyä.)
PoistaKarjala takaisin ja heti luki Rakettikeiun esitteessä. Nyt rakettien nimet jätetään usein suomentamatta eivätkä ne ole hauskoja. Suomennetut nimet ovat hupaisaa runoutta.
PoistaPS Elämäni ensimmäinen internetkirjoitus oli Keskustelunaloitus KOIRIEN KAUHUNYÖ, vuonna 2001 tai 2002, Hesarin palstalle. Haukuin siinä rakettienpaukuttelijat sydämettömiksi ja itsekkäiksi ja muuten vaan tyhmiksi eläinvihaajiksi. Aloitukseni sai 44 vastauskommnettia, ja taisin ensin mennä komeroon piiloon tuota mahtavaa vyöryä. Oli käsittämätön tunne se, että kirjoittamalla saa äänensä kuuluviin, että joku lukee ja kirjoittaa takaisin.
VastaaPoistaMinä en lehtiin kommentoi koskaan, kun en viitsi niihin kirjautua. No jaa, ehkä kerran vuodessa iltasanomiin, jonne ei vieläkään tarvitse kirjautua. Mutta eivät ne niitä koskaan julkaise. Viimeksi esitin itseäni kiinnostaneen kysymyksen Cheekin ja Sillanpään yhteisestä esiintymisestä. Kysyin lyhyesti ja ytimekkäästi: "Seukkaaksne?", mutta enpä sitten saanut tietää.
VastaaPoistaKeväällä taidan haukkua kaikki koiranpaskattajat.
En minäkään nykyään kirjoita lehtien palstoille, mutta tuolloin kirjoittaminen ja kommentointi oli vapaata ja ehkä jopa moderoimatonta. Nyt en jaksa sellaista kirjoittamista, jossa ovikerberos ottaa tekstisi ja lukee sen ennakolta, ja julkaisee jos julkaisee. Helsingin Sanomien paperiversioon en kirjoittaisi unissanikaan, koska siellä arvostetaan enemmän nimeä kuin sisältöä.
PoistaNoista koiranpaskattajista kirjoitin kerran koirani nimellä (Ruben) jutun paikallislehteen. Puolustin siinä Rubenin oikeutta kakkia katuojiin ja haukuin sen sijaan kaljapullon heittelijät, kun sirpaleet rikkovat viattomien ojiinkakkaajien tassuja. Kus kuivaa, pask murenoo, sanoi vanha kansakin, mutta pullonsirpale ei maadu. Kirjoituksen julkaisemisen jälkeen aika moni tuli taputtelemaan Rubenia iltalenkillä ollessamme.
Tölkkeihin siirtyminen on pullon sirpaleet siirtäneet pitkälti historian hämärään, vähän niitä enää näkee. Koiran paskat eivät minua yleensä häiritse, keväällä ennen kasvukauden alkua Suomen luonto on niin ruma, että lähes koristeilta tuntuvat. Enemmän häiritsi yksi aamu hiljakkoin, kun Hesaria olin ostamassa kioskilta ja edessäni asioiva mies oli ihanan tuoksukkaasti paskantanut housuihinsa.
PoistaNuorena minä olin järjestysmiehenä yksissä pikkujouluissa ja yhden jouduin kaatamaan lattialle, ettei hakannut kaikkia. Kun rojahdimme lattiaan, äijältä kaikkien hajuaistimusteni mukaan petti ns. pidätyskyky, silloinkin vähän harmitti, vieläkin sen muistan.
Se olisi kyllä inhaa, jos joku kulkisi koiraa taluttaen ja aina välillä virtsailisi tai ulostaisi kadun reunaan.
No siis, olenhan minäkin kiukkuinen niille koiranhaltijoille, jotka antavat eläimen kakkia kaduille ja toisten porteille eivätkä korjaa jätöstä pois. Kyllä minullakin oli aina pussi taskussa Rubenin kanssa, mutta jos koira kakkii paikkaan, jossa ei kuljeta, ei se haittaa.
PoistaTotta on, että sirpaleiden sijaan nyt näkee enemmän tölkkejä. Jopa suojellulla lehtometsäalueella on usein juomatölkkejä maassa, siinä paperiroskan ja hampurilaspakkausten vieressä, parkkipaikalla. Nuoret ovat siistejä, eivät tahdo liata autojaan..
Minä sain hyvän joululahjan: PlayStation 3sen. Ostin sen itse. (Koska sovin sukulaisteni ja Joulupukin kanssa että EI LAHJOJA, please!) Konsolin hankin - en sen takia että olisin sekoamassa - vaan sen takia että siihen on kaikenlaisia simulaattoripelejä; voi lennellä, ajaa junalla, kasvattaa Farmilla syötävää ja myydä torilla, käydä Toinen Maailmansota uudestaan tai ratkaista erilaisia Mysteerioita, ym. ym. Rakastan sitä että saa yksin touhuta. (Tosin tässä tapauksessa Koneen luomassa Maailmankaikkeudessa. Mutta siitä huolimatta.) - Joo.
VastaaPoistaNo, en ole ehtinyt itse ostaa vielä yhtään peliä ko. konsoliin. Kauppias vaan lykkäs koneen kylkiäisenä minulle yhden ilmaisen "räiskintäpelin"... joopa, joo. Se on kielletty alle 18-v. Enkä yhtään ihmettele. Koska se on kamala. Jotkut ihme hirviöihmiset ovat valloittaneet Vanguard Cityn, he ampuvat, pistimillä puhkovat kaupunkilasten mahoja, ja ripustavat sitten niitä teurastamon koukkuihin ja nauravat "FUCKING KÄHÄHÄ HÄHÄ FUCKING.." Minun pelaajan roolini on se että yritän pelastaa kaupunkilaisia kaverini LEOn kanssa; ammumme niitä Kalashnikoveillamme ja heittelemme heitä nurkan tai puiston penkin takaa käsigranaateilla... tai käytämme Gravilink-painovoimatilaa, niin että niiltä hajoo pää kuin vesimelooni. (Kun meloonia ampuu ps-tykillä.) - Jännää!
Toisaalta,
kyllä tuokin peli koordinaatiokykyä kehittää: pitää välillä painaa 3-4 nappulaa yhtäaikaa, ja salamannopeasti vapauttaa 1, tai 2, ja painaa 5ttä. Ei sitä opi heti, ei pysty. Ja välillä joutuu niin ongelmallisiin tilanteisiin/ paikkoihin, että menee tunti ennen kun tajuaa millä sieltä pääsee pois. (Tunti elämästä Ikuisuuden Säkkiin, eli hukkaan.)
Sillä,
jos joku olisi ostanut minulle tällaisen pelin lahjaksi, kyllä minä ihmettelisin!?
Ps. Olen varma että Pukki toi teille parempia lahjoja? Kun olette - näin sivusta katsottuna - ihmisinä paljon kiltimpiä, kuin minä.
Minä kannatan sitä, että aikuiset pelaisivat vähän enemmän. Leikkivä ihminen on hyvä ihminen. Minun lempipelini on Morejonggin mahjong-peli, jota pelatessa ei tule kiire eikä mikään vilku eikä räisky. Peli on äärimmäisen rentouttava. Olen täysin tyyni ja rauhallinen, kun pelaan sitä. Vähän kuin kissaa silittäisin.
PoistaMikrobitti-lehden ohjelmakorista poimin aikoinaan viimeisen päälle tyylikkään mahjong-pelin. Nappuloiden kuviot olivat hyvin selkeät, ja kauniit, ja pelissä oli viisi erilaista lähtötilannetta, kuviota siis, ja vaikeusasteeltaan se oli sellainen että noin joka 6-7 kerta pystyi "voittamaan". Eli selvitti kuvion.
PoistaTodella rentouttava peli.
Tämä Morejong-peli ei mene helposti loppuun. Siitä on monta eri asetelmaa, ja jotkin eivät mene koskaan loppuun asti.
PoistaSemmoiset pelit, joissa täytyy pitää kiirettä, tekevät mielestäni saman ihmiskeholle kuin oikea fyysinen kiire. Verenpaine nousee, otsasuoni pullistuu, syke nousee, ja mitä nyt tapahtuu kun ihminen kiihtyy. Äh, sopii tietenkin useimmille, minä en tykkää.
En minäkään. Rakas.
PoistaGoogle tyrkkäsi minut taas roskikseen, mitäs menin scud-ohjuksista puhumaan. Viva la revolucion, amerikkalainen on muushipää,
VastaaPoistaLompakon ja suklaata sain. Itse pitäisi lompuuki täyttää, taidan ruveta kuitteja ja kuponkeja keräämään.
Minäkin sain lompakon, ja semmoisen kauniin nahkakotelon, jossa oli kaksi hienoa mustekynää. Oikein surettaa, että olen oppinut tekemään muistiinpanoni kännykän muistikirjaan ja sanelimenkin aion siitä opetella. Kynä käy kohta virattomaksi.
VastaaPoistaSain myös pashminahuivin, johon voi vaikka verhoutua. En tiedä, olisiko jokin vihje, kun olen paasannut verhottujen naisten traagisesta kohtalosta niin paljon.