Tampere-keskusteluihin en enää pyri, mutta en malta olla näin lopuksi ihmettelemättä poliittisten vasemmistonaisten jokseenkin yksinkertaisia lausuntoja. Ahkerana ja peräti tunnollisena vasemmiston äänestäjänä olen pettynyt! Ja entistä enemmän hukassa poliittisen suuntani kanssa.
Anna Kontula teki poliittisen itsemurhan mitätöimällä tapahtumaa ja puolustamalla rähinöijiä, jotka olivat ilmeisen infantiileja ja puhetaidottomia. Se mikä puhuttiin, puhuttiin verhoutuneena kaapuihin kuin itämaan tietäjä tai musliminainen. Eihän tämmöinen voi kuin naurattaa, kun joku tohkaa silmät kaavun raosta välkkyen jotakin, mistä ei saa selvää.
Vasemmistoliiton nuorten puheenjohtaja Li Andersson pani vielä paremmaksi. Kun se vika olikin poliisin, joka ratsasti vähän väärin, ei hän itse tolla tavalla olisi ratsastanut. Tuotiin hevosia vaikka siellä oli mailoja pystyssä! Ja väripanoksia ja raketteja ja paukkupommeja. Että miksi ne hevoiset siihen mailan kärkeen ja pommien keskelle tuotiin, oli vähän vaikea sohia niillä mailoilla kun hevoiset olivat tiellä.
Ettäs tiedät nyt Tampereen poliisi. Jos näkyy jatkossa mailoja pystyssä ja on paukkuvaara, hevoiset talliin, koirat kiinni ja mies miestä vastaan, urheasti kuin Jukolan veljessarja Toukolan poikain kanssa painimaan.
Seitsemän veljestä pääsikin taas yllättämään. Kirja on tulossa Einesbaariin keskusteltavaksi. Tarkoitukseni oli silmäillen kerrata kirjan tapahtumajärjestys ja poimia kielestä joitain paloja. Vaan totiseksi lukemiseksihan se meni, ja huomasin istuvani kirjan kanssa tuolissa ja syventyväni ajan kanssa veljesten huimiin seikkailuihin ja kielen monikerroksiseen iloitteluun. Mahtaako vieläkään löytyä Suomenmaasta Kiven ylittänyttä kielen ja mielen taitajaa?
Lainaamani Thomas Bernhard tuntuu kapoiselta ja kitsaalta Kiven rinnalla, ja on kai niinkin, että rinnastusta ei pidä tehdä. Kunhan mainitsin, että minäkin koetan lukea ensimmäisen Bernhardini selvittääkseni hänen aiheuttamansa yleisen ihastuksen syyt, mutta en voi mitään sille rajoittuneisuudelleni, että minusta yhteen pötköön kirjoitettu teksti on vastenmielistä luettavaa. Vika on tietenkin minun, ei Bernhardin, joka varmaan tahtoo näyttää jotakin pötkötekstillään. Jos joulunpyhät saamme terveenä ja rähinöittä elää, lupaan lukea Bernhardin. Kukaties hänestä vielä tulee mielikirjailijani. Ostin kyllä Tammen keltaisen pokkarinkin, kun vaikutti harmittomalta mutta ei ihan skeidalta. Punainen morsian. Takakansi lupaa tutustuttaa minut Albanian oloihin. Tässä vielä joulukuun kolme ratsua, Tampereen uljaitten ratsupoliisien kunniaksi:
Tämä ei liity Tammerkoskeen vaan näköjään telakalle joutuneeseen Augustin tarinaan. Muistatteko vielä piippuenkelin:
VastaaPoista"Hän kertoi muutamia tapauksia tuttavapiiristään, joissa mies oli sopivaan hulluuden tilaan päästyään saanut osakseen mitä hauskimpia seikkailuja, mutta aina tuli joku "hyvää tarkoittava" matami välii, pisti häneen neulalla lääkettä, tunki tabletteja tai vei psykiatrille".
Kylläpä olin ylpeä, kun huomasin tähtitieteilijä Esko Valtaojan lausunnon Diabetes-lehdessä 6/2013:
"Jos haluaa olla onnellinen, pitää olla hullu".
Hauska kuulla, että ehdottamani veljeskirja maistuu noinkin kokeneelle kirjallisuuden kuluttajalle kuin Iines. Itse luen siitä lyhyitä otteita usein, pari kolme kertaa viikossa,vain sukeltaakseni nerokkaaseen sanamaailmaan ja vetäytyäkseni hetkeksi Li Anderssonien ja Atlas Saarikoskien saastuttaman ilman ulottumattomiin. Aistin Kivessä hullun veljen. Ei "normaali" ihminen pysty kirjoittamaan noin.
Mutta nyt jotain vakavaa: Mitä enemmän ja mitä ryppyotsaisemmin Tampereen mekkalasta kirjoitetaan, sitä varmempaa on, että toiminta uusii ja laajenee. Jättäkäämme nuoret intomielet omaan rauhaansa ja muistakaamme, että kaikilla meillä oli nuorena sydän vasemmalla puolen.
Nämä Tampereen anarkistit halusivat murskata olemassaolevat rakenteet ja instituutiot. Mikäpä siinä, mutta voisi heitillän vetää suun vakavaksi, kun seuraavan kerran sossuun mennessä huomaa, että ovi on kiinni, rahaa jakava taikaseinä ei enää toimi, rakenteet on purettu. Anarkistien punainen lippu vain riippuu murheellisena räntäsateessa.
Kolehmainen, luin Veljekset tietenkin jo lukiossa ja sitten perään vielä kirjallisuuden opinnoissani Turussa. Tämän jälkeen en ole lukenut sitä kokonaan, mutta katsonut teatterissa moneenkin otteeseen, ja elokuvana. Sen vuoksi hieman yllätyinkin, että löydän yhä vielä uudenlaista ulottuvuutta, ennen kaikkea kielen tasolla, mutta myös tarinana, seikkailukertomuksena. Vaan tästä veljeksistä enemmän sitten Einesbaarissa.
PoistaMitä Tampereen tapahtumiin tulee, niin tuskinpa vain saa jatkoa ainakaan heti ja samalla kokoonpanolla. Sen verran reisille meni koko juttu. Harmi sinänsä, sillä mielenosoitukseen olisi kyllä ollut aihetta nykyhallituksen aikana. Hieman tarvittaisiin vain älykkyyttä ja sydäntä noissa mielenosoitushommissa. Ja sen keskikaljan voisi jättää kotiin.
Katselin kuvia Kiovan Leninin kaaatamisesta. Siellä on vissiin vähän eriasteista köyhyyttä ja takapajuista systeemiä - miten lie demokratian ja sosiaalisen hyvinvoinninkaan. Vaan ihmiset olivat hymyssä suin mielenosoituksessa. Ei siellä ketään lyöty, ja agenda kävi selväksi.
Ehdinkin jo Einesbaarin tiskillä pelotella, että kohta se alkaa, Jukolan poikien elämän ruotiminen. Virittäkäähän suustaladattavanne ampumakuntoon ja vuolkaa pennanne teräviksi. Apua tarvitaan!
VastaaPoistaValmiina ollaan, sinä peijooni! Lyökäämme sitten tulista sanansäilää kuin veljekset Toukolan tomuavilla teillä. Ei pidä nurkkaakaan jäädä kääntämättä Jukolan poikain huimista taisteloista.
PoistaMinusta sympaattisen tuntuinen, tunnen tyyppinsä, oli se nuori poika, joka ei akateemisten ja muiden ajatuksellisesti raskautettujen tavoin tehnyt vääriä johtokytkentöjä, vaan hymyili hykerrellen:"join viinaa ja pottuilin poliisille!" Siinä on selvästi yksi seitsemästä veljeksestä, Eero ilman mitään epäilystä.
VastaaPoistaYhä suuremmaksi, uskomattoman selvänäköiseksi, nousee mielessäni Ylioppilaslehden päätoimittajan fiktiota ollut juttu, jossa väitti bussissa kakanneensa housuihinsa. On riemullista näin jälkikäteen muistella lehtien kommentointia. Aika usein nimimerkki oli "Akateeminen", kun joku ilmoitti kilahtaneensa täysin, olevansa raivosta suunniltaan.. Miten ihmiset oikeasti voivat tällaisten juttujen, Tampereella toki oli pieneksi jäänyt nuorisonujakka, antaa viedä itseään zombimaisiin tunnetiloihin? Mites se tieteellinen maailmankatsomus?
Badding on ollut minulle tärkeä, mutta siitähän on lähdettävä, että uransa loppupuolella laulamansa humpat ja muut olivat lähinnä sontaa, eivät sopineet hänelle ja äänellensä. A.Aimo oli seitsemän ja puoli.
Ei tuo ole Eero, vaan tyhmänpulskea Timo ehkä, se joka jätti sudenkuoppaan tikkaat, joita pitkin hukka köpötteli pakosalle..
PoistaEikös tämä totta puhuen ole se porukan ainoa persu, jota epäiltiin jopa palkatuksi persuksi, kun homma alkoi selkeytyä?
Ihan kiltin tuntuinen nuorimieshän tuo on, äidin pullapoika. Se viittaamasi pierujuttu oli paras juttu aikoihin. Tuntuu aika epätodennäköiseltä, että siitä oikeasti olisi joku suuttunut. Onkos niitä kommentteja enää missään, olisi mielenkiintoista vilkaista?
PS Minun mailmankatsomukseni ei ole tieteellinen, vaan enempi tunteellinen. Tämä on kiva juttu purskautella höyryjä ulos.
PoistaMaailmankatsomuksissa vaihoehdot ovat kai tunteellinen tai aatteellisesti/puoluepoliittisesti sitoutunut.
PoistaPierujuttu ei iltasanomissa ehtinyt kehittyä, tajusivat nopeasti sen olevan aprillipila ja vetivät pois. Uudessa Suomessa taisi erilaisia analyysheja jo olla, enää en oikein muista.
Eeroa väitin siksi, että hän oli pottuilija ja piruilija, joka sen vuoksi meinasi selkäänsäkin saada.
Semmoinenhan Eero oli, veijari, härnäsi tahallaan. Taitaa olla vähän sukulaissielu?
PoistaNo en tiedä mitä maailmankatsomuksellisia tapoja voidaan luokitella, mutta siis jos tarkkoja ollaan, niin toki minulla on tieteellinen katsomus pohjana. Näkihän sen tuosta tanssiva tyttö -testistäkin, jossa minun tyttöni tanssi vuoroon kumpaankin suuntaan ja vaihtoi suuntaa lähes tahdostani.
Vaan se on minulle outoa, että ihmisen pitää sitoutua niin tiukasti johonkin aatteeseen, että sitten äänestetäänkin asioista porukalla, samanlaisesti ja annetaan samanlaisia lausuntoja vähän eri sanoin. Kun ihmiset ovat oikeasti erilaisempia keskenään. Aate on kuin kaapu, joka puetaan ylle ja jota ei saa riisua. Estää syvemmän ajattelun ja rehellisyyden.
Hienoista eerouttani en voi kiistää. Toisaalta täytyy sitä jännitteitä rakentaa, mitä siitäkin tulisi, jos me täällä alkaisimme hyssytellä: "Minäpäs olen enemmän samaa mieltä!" - "Ei, kyllä minä olen enemmän!"
PoistaMiten minä muistan sen bussikakka-jutun niin, ettei siitä mitään kauhean isoa kalabaliikkia ja älämölöä tullut, vaikka siihen tietenkin äkistäjäneidot tähtäsivät?
PoistaOlisiko ollut paheksunta samaa mietoa tasoa kuin mustassa Mannerheimissa?
Vai muistanko taas väärin, kun ei se kakka vaan omakohtaisesti kolahtanut?
Ohoh, bussikakkajuttuhan oli se minuakin suivaannuttanut tapaus, kun kaksi opiskelijanaista paskoi housuihinsa bussinpenkillä ja piti sitä hyvänä vitsinä.
PoistaRiku, minä luin huonosti ja luulin, että puhuit siitä hauskasta pierupakinasta, aprillipilasta, josta annoit linkin edellisessä keskustelussa. Tähän viittasin kommenteillani!
Tapsa, kyllä siitä mielestäni hulabaloo nousi, juttu suivaannutti minuakin tavattomasti, mutta ei siksi, että pitäisin itseäni sivistyneempänä. Housuihin paskominen muiden läsnäollessa nyt vain puhuu omaa kieltään välinpitämättömyydestä muita kohtaan ja piutpaut antamisesta yhteisiä kirjoittamattomia hyviä tapoja kohtaan.
PoistaEn usko, että muutkaan suuttujat ajattelivat olevansa parempia, vaan piittaamattomuus yhteisöllisyydestä on ärsyttävää, kun kukaan ei ole loukannut paskojia.
Tapsa, tuo taisi olla sinun kokemuksesi, kyllä monet provosoituivat aivan täysillä. Tässä Ylioppilalehden alkuperäisen artikkelin kommentoinneissa tekijöistä syytetään mm.
Poista- feminismistä
- vasemmistolaisuudesta
- punavihreydestä
- yksityisen omaisuuden sotkemisesta/ ilkivallasta
- typeryydestä monin erilaisin värikkäin ilmauksin
-paskajournalismista
ym. ym
Eli nämähän ovat siis samat asiat, jotka esiin tulee joka ikisessä aiheessa, oli kyse aivan mistä tahansa.
En jaksanut selata, mainittiinko argumeteissa sotaveteraanit, mutta vanhusten kurja tilanne hoitolaitoksissa mainittiin monta kertaa. Erilaisia välittömiä eroja vaadittiin, pääministeriä ei sentään tässä yhteydessä. Yksi onneton väitti tempauksen olleen mauton, mutta kyllä sellainen haju oikeasti yltäisi makuaistimiin saakka.
Kommenteiden helmi oli nimimerkiltä "akateeminen nainen":
Pohjanoteeraus.
Tämä ”julkaisu” -vai mitä nimeä pitäsi käyttää näiden aivopoimuttomien toimituksista- on tarpeettomien ihmisten ja liiallisen hyvinvoinnin tuottamaa kuonaa.Menkää hoitoon, mielellään pitkään ja kalliseen psykoanalyysiin .
Eli yhteenvetona: me ihmiset provosoidumme lähes mistä tahansa ja aina sieltä vihassa tulevat samat asiat, vaikka ne eivät millään tavoin liittyisi mihinkään. On ihan sama mistä puhutaan.
Täyseero sinä olet ja se on hyvä rooli veljeksissä. Itse en vielä tiedä mikä vejes olen, mutta ehkä noista tulee tarkempaa puhetta Einesbaarissa.
VastaaPoistaTammerkosken paertailla kun ollaan, laitan tähän pätkän tamperelaisen. oman ilmoituksensa mukaan " vihreän feministin" Rosa Meriläisen kolumnista, jonka julkaisi Helsingin Sanomat 10.12.2013.
VastaaPoistaMeriläisen ihmettelyn kohteena oli se, ettei seksiin kelpaa muu kuin ihannemittainen ihminen. Hän arvelee, että yksinäisiä ei olisi niin vähän, jos läskitkin kelpais.
Mutta jutun lopulla hän ideoi seksibarbin: "Minä ainakin heti ostaisin sellaisen: vibraattoribarbin. Luonnottomiin asentoihin vääntyvän nuken, jonka ruumiinrakenteen mittasuhteet vastaavat länsimaista kauneusihannetta, mutta ovat tosielämään täysin mahdottomat. Vibraattoribarbin pää ja jokainen raaja värisisi painalluksesta. Sen tärisevän tukkapehkon voisi tunkea vaginaansa ja nauraa. Siinä olisi masturbaatiolle niin monta merkityskerrostumaa, että vähempikin emansipoisi".
Kun täällä Iinekselässä vierailee paljon naisia ja Iineskin on tiettävästi sellainen, toivoisin jonkun suomentavan. Siis mitä Meriläinen tahtoo ilmaista? Monta merkityskerrostumaa? Vähempikin emansipoisi?
Olkaa siis kilttejä ja avatkaa hiukan naisen ajattelua tyhmälle papalle.
Olen nimittäin ostanut lapsenlapselle (tyttö) barbin, kun hän sitä erikseen toivoi. Emansipoituuko tuo lapsonen tunkiessaan leluaan, tuota... no niin. Sen tiedän, että barbi edustaa vääriä arvoja. Ei barbin kaltaisia tyttöjä ole. Mutta toisaalta: eipä oikeasti ole joulupukkia tai hammaskeijuakaan. Silti ne tuovat lahjoja ja rahaa.
Pitäähän lapsoselle barbeja ostaa, parikin, koska hän sellaisen kuitenkin tahtoo, tarvikkeineen. Lapset ovat aina tahtoneet vaatettaa nukkeja ja rakentaa niille kodin.
PoistaMinä en tajua Meriläisen merkityskerrostumia enkä emansipoimisia tässä yhteydessä ollenkaan. En osaa yhdistää emansipaatiota seksuaaliseen ajatukseen, pikemminkin päinvastoin. Seksi on minusta naisen osalta avautumista ja antamista eikä tähän malliin käy mitenkään mikään itsellisyys. Ajatuksenakin outo.
Taitaa tämä meidän Iines-neitomme olla aika perinteinen tässä seksuaalisuuden kontekstissa? Näin olen lukevinani kommentin merkityskerrostumat.
PoistaRosa Meriläiseen en uskalla sanoa mitään, en ymmärrä häntä. Staili persläppä, ainakin silloin aikanaan.
PoistaLaitan tähän katkelman terrorismia, ilkivaltaa ja yksityisen omaisuuden tuhoamista:
AAPO. Minä varoitan teitä.
JUHANI. Tehty on tehty. Katsos tuossa!
AAPO. Sinä hirmuinen, julkijumalaton!
SIMEONI. Kas niin! Se on tehty! Siinähän akkuna sälähti!
JUHANI. Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan heilahti Jussin pussi! Se oli Laiska-Jaakon mälli.
Unehtui tuosta, että Jussi, se julkijumalaton, meinasi väenväkisin vielä mennä ja paukata lukkaria kunnolla turpaan. Toiset saivat estettyä.
PoistaHyvin valikoitu kohtaus, ja sopii hyvin Tampere-raivoon.
PoistaVaan pitää muistaa, että Jukolan pojat eivät särkeneet vittuillakseen vaan paetakseen tilannetta, jossa kokivat nöyryytystä ja ankaria tukkapöllyjä eli väkivaltaa..
Pitää paikkansa, ero on selvä. Juhani Jukola oli vain aikansa kouluhäirikkö, joka meinasi opettajan hakata, mutta tyytyi sitten rikkomaan ikkunan ja karkaamaan, koska toiset varoittelivat opettajan lättyyn laittamisen olevan liikaa. Houkutteli mukaansa koko jengin, Jukolan jengiksi kutsutun, lähtemään pitkälle koulusta raappaamisreisulle. Aiemmin jengi saavutti kyseenalaista mainetta hakkaamalla ainoastaan suusanallisesti heitä arvostelleet, taiteellisesti lahjakkaat ja lainkuuliaiset paikallisen napamiehen pojat, Toukolat. Toukolat saivat runsaasti erilaisia vammoja, erityisesti täytyy mainita, että Touho Toukolan kipeytynyt niska esti hänen runonlausuntansa raittiussivistyksellisen Ry:n tilaisuudessa ja hänen hiihtokilpailuihinsa valmistautumisensa kärsi takapakkia.
PoistaJuu, mutta.
PoistaErojakin on. On aikamoista nykyajan häiriköiden ja anarkomarkojen glorifiointia verrata heitä Jukolan Jussiin.
Anarkomarkoilla on kaikki valmiina eikä heidän tarvitse raataa saadakseen leipäpalan suuhunsa. He hakkaavat eläimiä ja ihmisiä, satunnaisten ihmisten ikkunoita ja autoja.
Jukolan pojat taas hellivät rakkaita lemmikkejään, kissaa ja koiria sekä vanhaa hevostaan, he eivät kävisi kuunaan kenenkään viattoman kimppuun. Sellaisten kanssa tapeltiin ja lujaa, ketkä olivat tehneet aloitteen tai kiusanneet heitä. Heillä pelasi omatunto ja oikeustaju.
Mutta siis, säästellään enemmät Jukola-puheet Einesbaariin!
Anarkomarkoista en tiedä mitään, onko niillä jotain tekemistä Suomen markan kanssa? Yksi pohjoisen ruukki taitaa tuottaa monta kymmentä prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä.
PoistaSeitsemän veljeksen maisemaan yritän virittäytyä, tämä on intervalliharjoitusta verkkarit päällä ja kumitossuissa.
Täällähän into uppoutua Jukolan anarkistien merkityskerrostumiin pursuaa jo ihan yli äyräiden. Täytynee mätkäyttää kimppakiva alkuun ihan tuota pikaa.
PoistaAnarkomarko on Takkirauta-blogista pöllitty termi, minusta mainio yleisnimi päättömille riehujille, jotka eivät saa kakaistua agendaansa sanallisin keinoin.
PoistaJuu, veljekset ovat vaarallista tekstiä, jossa on tarttumavaara. Monia nykyajan tapahtumia voi peilata sieltä käsin.
Poliisi osaa informaatiosodan. Eläimiä kiusanneet ovat aina pelin hävinneet. Vaikka hevosille ei tullut arkipäivän tiimellyksessä syntyviä raapamia enempää. Katselin hevosten ohjaajan haastattelun, siinä vieressä oli yksi mellakan hevosista. Hyväkuntoinen ja nuorelta vaikuttava, lihaksikas ja täynnä elämää. Aika sääli tulee, kun ajattelee, ettei sillä enää kauhean monta vuotta meetwursti-tehtaalle ole. Poliisihevosena kun ei voi kovin vanhaksi olla ja vanhainkoteja hevosille ei juuri ole.
PoistaMeetwursti on muuten heikkouteni, sitä tykkään syödä. En tosin kovin usein, kun se on niin vahvaa. Minä pidän hevosista.
Tiesinhän minä kyseessä olevan Päästörouvan käyttämän termin, olet siitä aiemmin maininnut.
PoistaAika innoissani olen nyt Seitsemästä veljeksestä, on se hieno. Sitä en tiedä, osaanko siitä mitään kirjoittaa.
Ymmärrän innostuksesi, Riku ja jopa toivon, että voisit kirjoittaa jostakin pätkästä siitä, mutta siis tämä on vain vieno toive. Mutta siis katsotaan nyt tuo alku ensin ja mieluusti kirjoitan itsekin jostakin osiosta. Osioita riittää!
PoistaPäästörouva. Hihhei.
Muuten hevoiset saavat huonosta kohtelusta herkästi sielullisia vammoja, traumoja, jotka pitää hoitaa ennen seuraavia työkeikkoja. Ja eläimen lyömisellä on aina merkitystä, myös symboliarvoa, sillä eläin on ihmisen hyväntahtoisuuden varassa, luottaa ihmisiin eikä pärjää ilman heitä, heikompana.
PoistaKuka ikinä missään oloissa lyö eläintä, osoittaa oman alhaisuutensa ja likaisen, jopa sairaan mielensä. Väitän, että tavallinen hyvä ihminen ei voi lyödä eläintä.
Älä nyt Rikhard suotta kaiva sieltä veljeksistä sitä kohtaa, jossa kerrotaan kurkien ja liito-oravien tappamisesta... Saati nälkäisen karhun tai sudenpenikan jalan katkaisemisesta ja jänön ansalangan virittämisestä...
Anteeksi sotku Meriläis-kommentissani. Piti olla että "yksinäisiä ei olisi näin paljon", eikä "vähän", kuten naputtelin.
VastaaPoistaMeriläisen tekstin ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys ei siis ole sukupuolikysymys, vaan kyse on muusta erilaisuudesta. Olen iloinen siitä. Maailmassa on varmaan joku mies, joka ymmärtää Rosan jutut puolesta sanasta, ehkä jokunen nainenkin.
VastaaPoistaLuen parhaillaan Pauliina Rauhalan kirjaa "Taivaslaulu". Suosittelen lämpimästi. Siinä miehet ovat miehiä ja naiset naisia toooosi perinteisessä mielessä. Mutta mitäpä siitä seuraakaan?
Ei ainakaan minulle ole sukupuolikysymys, mutta vastaan vain itsestäni. En lue naistenlehtiä, joten minulla ei ole viitekehystä, josta ammentaa erityistä naisellisuutta. Muutenkin minulle veisteltiin lapsena enemmän puisia leluja kuin ostettiin nukkeja. Isä teki minulle kokonaisen kaupungillisen pieniä taloja, joihin maalasi ovet ja ikkunat. Sain myös jakkaroita, joista yksi sametilla päällystetty on minulla vieläkin.
PoistaTaisin lukaista tuon Rauhalan syksyllä. Jokin siinä vaivasi, ehkä kieli, jonka koin liiaksi yrittämiseksi. Siinähän pohjalainen nainen oli raskaana joka vuosi ja naista tervehdittäessä katsottiin ensin hänen mahaansa, sitten silmiin.
Kolehmainen, älä välitä, kyllä minä ymmärrän. Ymmärrän paljon enemmänkin kuin mitä ymmärrän. (Mutta kansainvälisen kaksois-agenttikoulutuksen saaneena näyttelen välillä että en muka ymmärtäisi mitään. - Ps. Se joskus tosin pitää paikkansa. Mutta suhteellisen perifeerisissä jutuissa, pelkästään.)
PoistaJuu, minuakin kirjan kieli vaivasi paikoin. Kustannustoimittajana olisin poistanut muutamia kappaleita kokonaan ja käskenyt kirjailijaa söpöstelemään vähemmän joissain paikoin.
VastaaPoistaMutta vanhoillislestadiolaisen uskon kuvauksena tämä kyllä on ylittämätön. Hänhän ei sano pahaa sanaa tästä lahkosta, kertoo vain, mitä se saa aikaan hyvässä ja pahassa. Naapurikaupungin kirjastossa se on lainaustilaston ykkönen.
Kirja on kai kaikkialla ollut ykkössijalla lainaus- ja myös ostotilastoissa. Ymmärrän hyvin, ettei se ollut Finlandia-ehdokkaana, sillä se kieli oli paikoin turhan maalailevaa ja kaunoa.
PoistaMutta siis uskon kuvauksena, kuten sanot, se on hyvä ja ehkä juuri siksi, että se ei tuomitse vaan näyttää. Jollakin tapaa sitä itse raivostuu enemmän naisten ja sorrettujen puolesta niin että toivoisi, että Rauhala olisi antanut kunnolla päihin vanhalestadiolaisille. Nyt mieleeni jopa tuli, että vanhoillislestadiolaisetkaan eivät huomaa vikaa Rauhalan uskonesityksessä.
VastaaPoista(Äsh, kun tuo jatkotarina 20.11.2013 onkin loppu kuin loppiainen. Niin panen tämän tähän. Johon tämä ei kuulu. Mutta se taas ei kuulu muille.)
- Niinpä niin, sanoi August, - ymmärrän melkein kaiken.
Teatteriesitys oli päättynyt fiaskoon: kesken mustalaisoperetin lavalle oli tunkeutunut karskin… tai okey, viisi karaistuneen näköistä sotamiestä. ”Hop Hop Hop Hop” ne hokivat kun tanssivat letkajenkkaa ja nauroivat suomalaisittain. Heti ne tunsi legioonalaisiksi: joka toinen niistä oli joka toisen näköinen, ja se viides muistutti kaikkia muita. Mutta ei siinä kaikki! Jotta näytös ihan lopullisesti olisi mennyt pieleen, estradille pöllähti kaksi kissaa, ♀ ja ♂. Mutta koska käsikirjoittaja (Tšehov luultavasti?) oli unohtanut kirjoittaa heille repliikkejä, he tyytyivät vain vilkuttamaan ja hymyilemään katsomoon. Eivätkä kauaa viipyneet vaan lähtivät pois. (Toinen vähän ontuen.) Ja sitten… en enää mitään muistakaan. Joku kai löi minua nuijalla päähän?
August makasi siveästi selällään katuojassa ja hieroi päätään johon oli kasvanut kuhmu. - Kaikki on vain kuvittelua. Elämä on vain unta, kuten Shakespiere jo sanoi.
- Eikä sanonut kun Calderon...
Ja samassa kuului taas tuttu kamala paukahdus. Hänen enkelinsä se siinä, igen, saapui.
... niin, sanoi.
August laski mielessään kymmeneen. Kun se ei rauhoittanut häntä, jatkoi laskemistaan, ja pääsi 1067ään ennen kun pulssi laski 167stä 67ään. Kieltämättä vähän korkeaksi se siis vielä jäi.
Mutta kun August huomasi (Augusthan on empaattinen ihminen; latojan huom.) miten kurjassa kunnossa Enkeli oli, niin sääli pyyhki hänen sydäntään kuin märkä rätti kissaa joka kiillotti hiirellä pöytää ja lauleli itsekseen puolalaista kansanlaulua ja mietti mitä huomenna tekisi kun ei aina jaksa… ja… Hetkinen, tämä menee taas sivuraiteille, Enkelistä tässä on kyse? Eikä kissasta. Ja siltä pahanilmanlinnulta oli piipunvarsikin mennyt poikki. Ja sen ennen niin siisti ja silitetty popliinitakkikin on täynnä reikiä kuin noin satatuhatta raamatullista heinäsirkkaa olisi iskenyt siihen koko purukalustonsa. Nih! Sitä paitsi se on hirvittävän hermostunut, sen hampaat kalisevat sanomattomia kirjaimia, kuten Þ, µ, ð ja Ø kirjaimia, kuin se olisi juonut liikaa raakaa kuminaviinaa. (Mutta Enkelithän ovat absolutisteja.) Laihtunut se silti oli, poplari oli käynyt väljäksi kuin se olisi on tehty jollekin toiselle, paljon paksummalle, mittatilaustyönä. Kuin poltettu tähtisadetikku Se katseli ympärilleen. Ja aina välillä Augustia.
- August, sinulta puuttuu yksi, ja sen mukana kaikki…
Se aloitti.
Ja piti paussin.
Niin pitkän, että August ei voinut muuta kuin odottaa. Ja odottaessaan hän raapi muniaan. Ei ollut muutakaan tekemistä.
- Naisnäkökulma! Enkeli sanoi, ja tuijotti häntä... - Ja lopeta tuo munien raavinta. Se ei ole korrektia.
Voih, August parahti äänettömästi. (Ja lopetti.) En voi mitään sille, hän ajatteli, että en ole nainen; miten minusta näin muodoin voisi kehkeytyä feministi? Ei, se on jo dialektisestikin mahdotonta! Ajatus, että pystyisin sublimoitumaan meriläismäiseen emansipaatioon, on täyteenahdettu merkityksellisiä outoksia. Vain filosofit voivat ymmärtää, kuten Rauno, mistä on kyse. Minulle Barbit ovat barpeja ja barbaarit barpaareja. Muusta en tiedä. Paitsi sen, ettei se riitä – mutta sitä minä en tiedä, mitä minä tekisin!?
August pillahti itkuun.
Samoin Enkeli.
Sitten kumpikin lopetti, melkein yhtä aikaa.
Enkeli pisti piipunnysänsä taskuun. Ja kun August ei tiennyt mitä se oli pistänyt taskuunsa, koska sillä ei ollut mitään, se tyytyi vain heiluttelemaan käsiään edes takaisin.
Lähtivät kävelemään maantietä pitkin. Enkeli katsoi suuntaa Tähtien Välisellä Kompassillaan, iKyrie Eleisonilla. Ja molemmat kävelivät sinne minne nenä näytti.
Olen onnellinen, että Augustilla menee näin hienosti. Hän on päässyt turhakkeesta, Ednasta, eroon. Ja voi seurustella enkelin kanssa ja katsoa suunnan iKyrie Eleisonista ja mennä sitten minne nenä näyttää. Taitaa kierrellä aikansa mailman turuilla ja osua uusiin seikkailuihin. Pahoin kyllä pelkään, että ilman ohjausta August päätyy taas pikkukaupungin Centrumiin, jossa törmää Ednaan, tuohon maanvaivaan.
PoistaKiva laulu tuo "Tammerkoski". Pirteä ja laahaava yht'aikaa. Ja teksti on ihanan naiivi.
VastaaPoistaTulee mieleen kun kuuntelee.
Ts. Soittajat (ammattimuusikot) ovat kamalia. Sävellys on kamala. Esitys hirvittävä. Laulaja (ammattilainen) on hirvittävä. Sanat ovat hirvittävän kamalat. Eli, oikeasti tämä on kamalan kiva!
VastaaPoista8 1/2
Mikis, minä rakastan näitä lauluja, jotka ovat niin hirveitä, että se menee jo ihanuuden puolelle.
PoistaKaikkein hienointa on, kun laulaja seisoo kuin kivipatsas ja laulaa ilmeenkään värähtämättä. Olisipa ihanaa painaa päänsä vasten hänen järkähtämätöntä rintaansa. Ja sitten nuo soittajat, jotka tehostavat hauskaa esitystään rohkeasti positiivisela elekielellä ja tuovat vähän iloista tunnelmaa, joka siellä tummien vesian alla on löydettävissä. Kyllä minä annan 9+..
Fellini on minulle tärkeä, hyvin tärkeä elokuvaohjaaja. Kolmas kolmesta (Bergman, Tarkovski). Fellini teki elokuvan "8 1/2". Se on kehuttu maasta taivaisiin... yhdeksi kaikkein tärkeimmäksi elokuvaksi mitä koskaan on tehty. - Vastakkaisiakin mielipiteitä tosin löytyy; jotkut oikeat ja arvostetut kriitikot (heitä on tosin hyvin vähän) eivät ymmärrä tätä filmiä. - Fellini on minulle hyvin tärkeä elokuvaohjaaja. Mutta minusta tämä "8 1/2"on lähinnä pitkästyttävä. - Ps. Ei minulla ole valmiuksia/kapasiteettia tai kykyä oikeasti arvostella leffoja. Kunhan itekseni vaan ihmettelen...?
VastaaPoistaEinesbaarissa on nyt uutta luettavaa ja keskusteltavaa. Käykäähän sielläkin sanomassa painava sananne tai jatkamassa huimia seikkailuja Impivaaran umpimetsissä ja avaralla aholla. Siellä voisi vaikka kirjoittaa lisää Aapon kertomia tarinoita.
VastaaPoistaEhdin jo käydä, enkä malttanut olla kommentoimatta. Jonkun täytyy olla ensimmäinen, aattelisi varmaan Jukolan Jussikin.
PoistaPassaan teitä vielä linkillä Tapsan kirjoittamaan alkujaksoon.
VastaaPoistaMinäkään en kieltäydy Kiven seuraavasta osiosta, mutta tunnen, etten osaa. Toivisin, Iines, että määräisit tehtävään Kolehmaisen tai Mikiksen, Mikiksen tai Kolehmaisen. He sen osaavat, heiltä sen mieluiten lukisin. Tapsan aloitus oli hyvä, kuten Einesbaarin kirjoituksensa aina. Muutenhan se puhuu pelkkää paskaa.
VastaaPoistaHyvä ehdotus, Riku, ja mieluusti itsekin lukisin minäkin Mikiksen tai Kolehmaisen alustukset. Voisin täten kauniisti polvillani ja ripsiä värisyttäen kysäistä, kirjoittaisitko, Mikis kultatukka, seuraavan osion, jotakin mitä ikinä tahdot, kirjan keskiosasta alkaen luvusta 5, ja Kolehmainen, charmikas hopeatukka, ottaisi loppuosan, jonka jälkeen meillä olisi koko opus auki edessämme varsinaista linjanvetoa varten. Tai sitten nuo osat päinvastoin, miten herrat haluavat.
PoistaHALLOO, Mikis, HALLOO Kolehmainen, käykö vaiko eikö? Luulen, että kansa janoaa enemmän teidän tekstiänne kuin minun, jota se saa tarpeekseen muutenkin.
Otanhan minä loppuosan kantaakseni, oi sinä blogistanian uhkeapovinen kaunotar, jonka kullankeltainen tukka paksun laivaköyden lailla kiertää jaloa otsaa pudotakseen lopulta selän puolelle, jossa se hauskasti keikkuu tämän emännän puuhatessa askareillaan.
VastaaPoistaKansan janosta en tosin tiedä, minä oppimaton savupirtin poika, jonka on täytynyt opilliset puutteensa korvata nopeilla hoksottimilla ja vikkelällä aatoksella. Parhaani kyllä lupaan tehdä, ettet joutuisi takiani häpeään, sinä somasti polvistuva ripsien värisyttäjä.
Hienoa Kolehmainen, ja kiitos etukäteen! Mikis kun vielä vastaa myöntävästi kosintaani, ovat pasmat selvät. Toivottavasti Mikis huomaa tämän.
VastaaPoistaJa toivottavasti ihmiset huomaavat Einesbaarin ja tulevat sinne jutustelemaan veljeksistä. Vaikka sitten kertomaan traumoistaan, joita pakkoluku heille tuotti - tämmöinenkin on ihan sallittua.
Voin itse paljastaa, että kun pakkoluin tuota kirjaa ensimmäisen kerran 13-vuotiaana koulussa, en suinkaan ole kirjoitellut kirjan reunoihin havaintojani veljeksistä, vaan mm. brittipopin sanoituksia, do you know that you broke my heart ja she is miss lonely -tyyppistä tuntemusta. Yhdellä sivulla lukee: vielä 10 min tuntia jäljellä.
Iines hei! Kontribuutioni on einesbaarin alimmaisena. Sijoita se kuinka haluat.
VastaaPoistaKiitos, Kolehmainen, poimin sen talteen ja panen julki vasta, kunnes tuo väliosiokin on valmis. Ellei Mikistä saada kiinni, joku kyllä kirjoittaa sen, minä, ellei Riku tahdo tai kenties joku ihan muu.
PoistaPS Minulla on kyllä siis kaikin tavoin puolueeton sähköposti, jonne voi lähettää näitä kontribuutioita. Vaan käy se näinkin, että poimin kommentista, jos niin tahdotte.
Poistaikkunaiines@gmail.com
Taas minä valehtelin, pois se minusta, hyih olkoon!
VastaaPoistaA. Aimon esitys on minusta täysi kymppi, vaikka Baddingille ei Tampere sopinutkaan. Raulin esitykset ovat heikko kohtani (nekin), nukkuja kaunein on yksi ehdottomia lempikappaleitani. Vaikka Elvis, se peräkylän rääkkyjä, biisin aikanaan myös esitti.
Tiiaatterikappaleenkin (vrt.Pojat, Tapio Hämäläisen, open, repliikit) olen kappaleen ympärille kehittänyt, siinä poliisi osuu paikalle, kun Arska vetää sikeitä.
Nukkuja kaunein.
Jaa niin, se Nukkuja kaunein.
VastaaPoistaTätä Nukkuja kauneinta minä olen kuunnellut kauan ja usein, minulla on aika vanha Baddingin cd, jolla se on, ja muitakin ihanuuksia.
VastaaPoistaA. Aimo on surun lapsi lauluissaan, puunukke vailla vertaa, ja kaikin tavoin kamalan ihana laulaja. Badding sen sijaan oli armoton kiemurtelija, ujo rassukka.