31.5.2014

Kaikki irti kesästä





 Ota kaikki irti kesästä!  
Varaa loma,  mene nopeasti sinne, kiirehdi tänne, 
sinua hemmotellaan heti ja monin tavoin, 
sinun pitää ottaa ja saada kaikki irti kesästä. 

Ota, ota, ota, nyt se on sinun. 
Nyt kesä sadalle ensimmäiselle. 
Osta hyvä kesä, vain sinulle. 
Pidä huoli, että ehdit! 
(Radiomainos, Iines)

30.5. On satanut, on ollut kylmää, kesä on jäissä. Sen saa kiinni, se on edessä, ei liiku nopeasti, hyvä saalis, pysyy hyppysissä. Aina voi ainakin kaasugrillata. Kaikki ne makkarat ja kyljykset ja maissintähkät. Ja kaikki ne olvit, koffit ja karhut, naisten sidukat. Eläköön parvekegrillaus ja terassien ilot!

Olen siivonnut kotia putkiremontin alta. Työ tulee rikkomaan keittiön kaapit, mikä merkitsee sitä, että saatan saada uudet kaapit. Olenkin halunnut niitä jo jonkin aikaa. Vanhat ovat rumat ja niissä on pyöreä nuppi. Jossain ovessa nuppi pyörii tyhjää. Tahdon kahvat. Ja valkoiset ovet. Kaakeleista en vielä tiedä. Se vain on selvää, että jos rikotaan, uusi tulee tilalle.

Olen hyvä työssäni. Siivoan järjestelmällisesti kaappi kaapilta, en edes kuuntele taustamusiikkia, irrotan jopa hyllyt ja otan ne pois, jynssään joka sentin.  Nautin tehokkuudestani,  tekniikka on hallussa.

Ensin kostutus Tolu-suihkeella ja rievulla, sitten koko pinnan läpikäynti jynssäysliikkein, ja lopuksi tahrat pois hinkaamalla Patapatalla, jota suosittelen, jos  teidänkään pintanne ei puhdistu kevyesti. Turhat tavarat heitän samalla pois. Koneet vien ongelmajätepaikalle, muut taloyhtiön roskasäiliöön. Koneista lähtee munankeitin ja suunhuuhtelulaite, lahjaksi saatuja saksanihmeitä. Yhdessä laatikossa, joka pursui ennen vispilää ja kapustaa, ei ole enää edes pinta peitossa. Valkoinen pohja hohtaa raikkaana ja tuoksuu pesuaineelle. Tämmöistä työtä olisi voinut tehdä elääkseen.

31.5. Koulujen päättymispäivä. Lapsi soitti ja lähetti kännykkäkuvan saamistaan kukista ja teksteistä. Minullakin on vielä tallessa oppilaitten tekstaamia värssyjä.  Jokuset sanovat, ettei opettajalle saa antaa mitään, se on lahjontaa. Tuommoinen kuvastaa mielestäni vain sanojan omaa tapaa toimia ja ajatella. Henkilö ei usko antamiseen hyvästä sydämestä, koska ei itse anna hyvästä sydämestä vaan lahjoakseen. Maailma on näin yksiselitteistä, ellei siitä tee monimutkaista.

Olen odotellut autoani. Jostain syystä olen alkanut pelätä, ettei siinä olekaan tähtitakavaloja, siis led-valoja. Ne ovat tärkeät. Joissain kuvissa nimittäin on malleja, joissa mallissa on tavalliset tylsät takavalot.

Joskus näinä päivinä mietin, miksi olen nyt saanut niin paljon aineellista hyvää, jota tarvitsen, vaikken ole itse ollut aloitteellinen tai aktiivinen. Ensin minulta halkesi nimittäin patterin pieni putki ja kun putkimies tuli korjaamaan sen, hän siirsi vanhan pesukoneen sivuun, sen rikkinäisen, jonka linko ei toiminut. Ikään kuin ohjelmoituna kävelin sisään Giganttiin ja ostin uuden pesukoneen, joka minun olisi pitänyt ostaa jo kauan sitten. Olin vääntänyt pyykin kuivaksi käsin kolme vuotta. Kun pesukone tuli, päätin samantien käydä pankissa kysymässä autolainaa ja kun se minulle myönnettiin, kävin ostamassa myös auton kuusitoista vuotta vanhan tilalle.

Nyt tulee sitten putkiremontti ja sen mukana taidan saada uuden keittiön ikivanhan tilalle sekä kylpyhuoneeseen lisää kaakeleita. Kaikki maallinen järjestyy kuin itsestään. Jos olisin uskovainen, sanoisin, että enkeli ohjaa elämääni. Enää puuttuu kissa ja mies.

(Maalaus Kevin Sloan)

119 kommenttia:

  1. Lomat ovat mukavia. Taisin mainostaa alkaneesta talvilomastani. En ehkä kertonut sen jälkeen olevasta muutamasta vapaapäivästä ja sitten alkavasta kesälomasta. Töihin joskus heinäkuussa, silloin kun on rauhallista ja saa olla aivan rauhassa. Lentokoneella eivät taida enää markustaa kuin glubalisaatioon tutustuvat vihreät, minä saatan lähteä jopa stadiin, luonnonystävä kun olen. (perkele, mistä tuo Carola minut tunsi?)


    Tähdet takana ovat parasta, muistattehan kaikki tähtiperse Ford Cortinan?

    Minä kun muutin, vanhassa asunnossani tekemässäni siivouksessa kului lukemattomia pulloja Tolua, joitain muitakin purkkeja. Kolme vuorokautta taisi mennä, puolikuollut olin sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas komeat tähdet, vaan minullapas on, jos kaikki menee oikein, oikea tähtirivi. Jos tuleekin auto, jossa ei ole tähtitakavaloja, luulen, että voin heittäytyä Naiseksi. En ota, ei kelpaa, lähetän auton takaisin ja poljen jalkaa, jos eivät usko.

      Siis ennen oli aina ihanaa, kun työvuodessa oli selkeät periodit ja alkoi se kaikkien kadehtima piiiiiitkä kesäloma. Ette kyllä arvaa, kuinka paljon opettajia syyllistetään tuosta kesälomasta. Käytössä kadehtijoilla on edelleen termi "melkein kolmen kuukauden kesäloma" Itse kuulin siitä jopa omalta suvultani, siltä, jonka haarassa ei ole yhtään opettajaa, vain maanviljelijöitä ja kepulaisia.

      Poista
    2. En malta olla lisäämättä, että opettajia syytetään siis ennen kaikkea siitä, että he saavat lähes kolmen kuukauden lomastaan täyden palkan. Loma tulisi närkästyneiden mielestä viettää palkatta muun kuin kuukauden osalta.

      Kateelliset eivät tajua, että opettaja ei saanut entisaikaan ollenkaan kesäpalkkaa, vaan vain 9 kuukauden palkan vuodessa. Jossain vaiheessa sitten, jotta opettaja säilyisi hengissä kesän yli, tuo yhdeksän kuukauden palkka jaettiinkin kahdellatoista ja jaettiin kaksitoista kertaa vuodessa, eli siis joka kuukausi. Palkkaa ei korotettu penniäkään. Opettajilla on siis jostain näkökulmasta katsottuna edelleen palkan perustana tuo 9 kuukauden palkka jaettuna 12:lla.

      Poista
    3. Tätä minä teissä naisissa kadehtisin - jos osaisin kadehtia, mutta kun en osaa - että te aina saatte tahtonne läpi kun poljette jalkaanne! (Tai vaihtoehtoisesti pistätte jalat ristiin.) Ei siinä ukko-parkojen auta muuta kuin nöyrtyä. (kyllä kultaseni, kyllä kultaseni)

      Poista
    4. Ei kannata kadehtia, sillä naisen on joskus otettava kaikki keinot käyttöönsä saadakseen äänensä kuuluviin. Jalanpoljenta kuuluu tähän puoliavuttoman naisellisuuden sarjaan. Jalkojen ristiminen käy mieheltäkin, kuulemma, nykyään oikein hyvin. Netti on pullollaan molempia sukupuolia, jotka valittavat pihtaamista. Olen lukenut, en muuten tietäisi.

      Poista
    5. Kellä Vee, sillä Vee. (Ps. Toinen näistä V:eistä tarkoittaa Valtaa. Toinen, tavallaan, ihan muuta. Englanniksi se toinen alkaa Ähvä-kirjaimella.)

      Poista
  2. Lämpimät onnittelut, Iines! Olet näköjään oivaltanut, että kun enkeli työntää selästä, kannattaa totella ja mennä siihen suuntaan, mihin hän haluaa. Varmaan jokainen ihminen on joskus kokenut saman: kaikki onnistuu ja kaiken, minkä toivoo, myös saa.
    Nyt onnestasi puuttuu todella vähän, jos kaikki on kiinni kissasta ja miehestä. Miehen suhteen kannattaa tietysti muistaa, että vaikka ihminen saa kaiken, minkä haluaa, hän ei saa kaikkea yhtä aikaa. Miehiä on aina tarjolla, mutta ne rikkaat, komeat ja nuoret on jo viety. Se kannattaa muistaa. Jos mies on sisäsiisti, osaa sanoa kiitos ja päivää, on kyseessä jo pitkälle koulutettu eksemplaari, jota ei kannata heti kättelyssä potkia pihalle. En suosittele myöskään ns. kesämiehen hankintaa. Nehän nostetaan niskasta ulos omatoimiseen ulkoruokintaan heti ilmojen kylmetessä. Nykyisin ne perkeleet vain tuppaavat tekemään ilmoituksen eläinsuojeluvalvojalle ja siinä sitä sitten ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies nyt aina löytyy, luulen, ja jos takana on vielä joku Gaabrieli tuuppimassa oikeaan suuntaan, niin helppoa kuin heinänteko.

      Vaan kissan valinta se vaikeaa on. Miten löytää kolli, joka ei ole liian vaativainen ja nirso ruuan suhteen? Joka tyytyisi osoitettuun paikkaan nurkassa eikä valtaisi sohvaa ja emäntää vatsaa ja kupeita rapsuttamaan? Joka ei tuijottaisi silmiin ja kerjäisi kiitoksen sanaa ja lässytystä, kuten oi sinä ihana kolli, kuinka komea oletkaan. Onpas sinulla muhkea häntä!

      Poista
    2. Kissoja ei valita...tähän tulisi sitten viiksi ja salaperäinen hymy ... ne tulevat, jos tulevat ihmisen elämään.

      Miehet ovat paljon helpompia sulle - kelle hyvänsä - mutta kissat eivät ole. Mutta sen kyllä sitten tietää, ensi katseesta että aha kissa tuli taloon.

      Poista
    3. Edellinen kissa eli lähes 20 vuotta, tyttären kissa, mutta se oli loppuajat minun kanssani. Kuoli kolmisen vuotta sitten ja vieläkin kaipuu on kova, oli se semmoinen persoona. Haudattiin kauneimpaan kukkamaahan mökille.

      Jotenkin on oppinut tuntemaan elämän rajallisuuden myös eläinten osalta. Ei raatsi ottaa uutta eläintä, kun näkee siinä jo sen lopun, tai oman elämänsä. On surullista, että kaikella on aikansa.

      Poista
  3. Täällä taas radio Jerevan.
    Meiltä on kysytty, kuinka voisi löytää kissan, joka ei ole koko ajan vaatimassa, että sen muhkeaa häntää kehutaan.
    Me vastaamme: Hommatkaa narttu!

    VastaaPoista
  4. Kiitämme radio Jerevanin toimittajaa ystävällisestä vinkistä, mutta tahdomme täten kertoa, että nartut ovat alvariinsa tiineenä, joten narttu ei käy. Emme jaksa täällä myöskään pukea kattia nartunsuojiin ja vahtia, ettei naapuruston ilkeä Monni iske aidatun takapihan suojissa.

    Myös semmoinen haitta ilmenee, että mikäli rivitalossa on narttu, merkkaavat kollit kaikkien asuntojen portinpielet varmuuden vuoksi. Tästä seuraa naapuruushaittoja rivitalon asukkien kesken.

    VastaaPoista
  5. Täällä taas radio Jerevan. Vastaamme, vaikka meiltä ei mitään kysyttykään, poikkeuksellisesti.
    Radio Jerevanin toimittaja, käydessään vanhainkodissa, näki siellä sähkökissan, jota vanhukset pitivät sylissään. Katin sisällä oli paristo, joka voimautti koneen, joka puolestaan synnytti kevyen kehräämisen äänen ja sai kissan ylävatsan liikkumaan aovan kuin se olisi hengittänyt.
    Talon henkilökunta ylisti kissan maasta taivaaseen ja myös vanhukset pitivät siitä kovasti. "Joskus tulee melkein tappelu, kun kaikki haluaisivat pitää sitä yhtä aikaa hyvänä", kommentoi Saara (nimi muutettu) 89 vuotta (ikä muutettu).
    Sähkökissoja saa kaikista hyvin varustetuista sähkökissaliikkeistä.

    VastaaPoista
  6. Radio Jerevanille tiedoksi, että täällä on myös nähty vastaava paristovehje, joka inahteli ja värisi erään hoitajanaisen sylissä.

    Kun nyt emme tahdo vielä sivuun elämän myrskyistä, niin kenties se elävä katti on paras. Vielä riittää voimia, joten ehkä täytyy vain ottaa riski ja näyttää kollille paikka.

    VastaaPoista
  7. Olipas muuten kiva katsoa äsken, kun koko suvivirsi veisattiin Töölöntorilla! Upeaa, Lilli Paasikivi. Ei kannata välittää suomalaisen virsikulttuurin tuomitsijoista. Niillä riittää tuomittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus aina mietin, että mikä ihmistä riivaa, kun hän haluaa kieltää esim. suvivirren laulamisen. Sehän on meille kevään merkki, eikä mitään muuta - tai jos onkin, niin emme juurikaan välitä siitä.

      Hesarissa tänään toimittaja ennakoi, aika vakavissaan, että miksei ole kielletty Lippulaulua, jossa pienet lapset veisaavat hartaina, että "sun puolestas elää ja kuolla". Miksi se pitäisi kieltää, kun se juuri nyt on niin ajankohtainen!

      Vielä ajankohtaisempi on Ateenalaisten laulun "nuorukaisille kuolla kuuluu", sillä sitä aatettahan toteutetaan islamilaisessa maailmassa parasta aikaa. Vyötä kupeesi pommivöin ja mene kansan pariin.

      Molemmat laulut perustuvat Koskenniemen runoihin, tuon jo monta kertaa kuolleeksi julistetun. Kuolemasta laulaa ja yhä vaan elää. Outo tyyppi.

      Poista
    2. Siis nimenomaan tuo kielto kummastuttaa, kun eivät veisaajatkaan halua kieltää laulamattomilta laulamattomuutta. Moniin uskonnollisena pidettyihin asioihin liittyy suuria tunteita, ja juuri siksi älähdetään, kun tuomitseminen tuntuu kovalta ja ymmärtämättömältä. Ei näissä ole kyse uskonnon harjoittamisesta.

      Itseäni kauhistuttaa enemmän se ehdottomuus ja näköalattomuus, jota tuomitsijat syöttävät itsestäänselvyyksinä omille lapsilleen. Lapsi jää vaille yhteistä myyttistä kokemustapaa ja vaille historiallista ulottuvuutta. Tuulaliina Saarikoski sanoi juuri viisaasti, että ihmiseltä, jolta puuttuu menneisyyden historia, puuttuu myös tulevaisuuden historia.

      Poista
    3. Nuo uskonnonharjoittamisen näkemiset asioissa ovat aika kummallisia, uskotaan että oman kulttuurin henkiskulttuurinen historia tarttuu heti niihin, jotka siitä vilauksen kuulevat. Ei tajuta, että joissain menoissa voi yksinkertaisesti olla niin monta kokemustapaa ja tunnekerrosta, että semmoinen on vain mielen ja tunteen rikkautta, ei mitään henkien palvontaa.

      Sitten taas toisaalta ei nähdä mitään kummallista uskonnollisten pyhäpäivien vapaissa - viittaan vaikka helatorstaihin, josta en huomaa tasa-arvovaltuutetun älähtäneen - muun kulttuurin ihmiset saattavat pahastua, kun näin harjoitetaan uskonnollista riittiä.

      Hyväksymme myös muiden maiden turbaanit ja naisten piilottamisetkaapuihin ja muun sortamisen, raiskauksistakaan ei ole kukaan nostanut äläkkää eikä ole sinisaarelaa nähty maihinnousemassa Intiaan.

      Poista
  8. Radio Sörnäinen puuttuu peliin: hankkikaa narttu ja leikkauttakaa se.

    Joskus ihminen (minä siis) lukee jotain ja joku lause tökkää silmään ja alkaa elää ihan omaa elämäänsä ja avaa aivan uusia näkökulmia kirjoitukseen. Nyt sen teki minulle tämä:

    "Vanhat ovat rumat ja niissä on pyöreä nuppi."

    Vastaansanomattoman täydellinen lause, joka kertoo kaiken, keittiökaappien lisäksi kirjoittajansa koko elämänkaaren ja sielunelämän.

    Pyöreä nuppi.

    Enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi asiaa noin. Rumat kaapit ja pyöreä nuppi, Ihan kuin olisin päässyt yllättäen kurkistamaan Iineksen sielun syvyyksiin.

    Nyt enää ikinä pysty käymään kenenkään keittiössä katsomatta, ettei siellä vain ole pyöreitä nuppeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Radio Sörnäinen taitaa olla konsensuskanava. Panemme täten ehdotuksen merkille ja kirjaamme sen pöytäkirjaan, kiitämme kauniisti. Vaan kollia puuttuu talosta, ja uskomme koulutuksen voimaan. Vehkeet pois, niin kyllä siitä lauhkea tulee.

      Olisipa totisesti mielenkiintoista kuulla, mitä tuo pyöreä nuppi sörnäisläisille kertoo. Elämänkaaren ja sielunelämän? Jestas. Siis ihan asiaa on se, että nykyään pitää keittiön kaapinovissa olla vetimet, sellaiset kahvat, ei pyöreät nupit.

      Poista
    2. Nyt minulle tuli ihan sellainen bon voyage -tunne kuten Nykäsen Masa sanoo, eli deja vu -kokemus - ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin täällä kiinnittänyt huomioni pyöreä nuppia vastaavaan ilmiöön samoin syväluotaavin tuloksin?

      Pyöreään nuppiin palaan vielä. Ellei sitten sielutieteen ylikamreeri Kolehmainen ehdi ensin... Mutta laitan sen heti tulevien novellikokoelmieni nimilistalle:

      Pyöreä nuppi ja muita kummituskertomuksia.

      Poista
  9. Kolehmainen, sielutieteen ylikamreeri01 kesäkuuta, 2014 11:27

    Omassa keittiössäni kaikkien kaappien ovet ovat lakattua, oksaista mäntyä. Kaikissa ovissa on pyöreät nupit. Kahvat/vetimet löytyvät vain jääkaapista, mikrosta ja uunista. En tunne mitään tarvetta vaihtaa ovia kaappeihin, saatikka hävittää pyöreitä, kauniita, pehmeäksi pinnoiltaan käytössä kuluneita nuppeja johonkin melamiiniin tai terästankoon.
    Minusta pyöreä tai kaareva muoto on elämän, intohimon,rakkauden muoto. Se pitää ajatukset kaukana sodista, ihmisten kiusaamisesta ja EU-politiikasta.
    Kun avaan kuivauskaapin oven saatuani tiskit valmiiksi en vain avaa ovea vaan kosketan jotain hyväilyä kaipaavaa, jotain pyörää, pehmeää, autuasta. Ei tulisi mieleenkään tempaista ovea auki tai rymistellä oven kanssa. Ei, kaappieni ovet aukenevat äänettömästi, ystävällisesti, aisteja hellien, ikään kuin ne kuiskaisivat: tule sisään, tule hellästi.

    Vetimet, olivat ne pysty- tai vaakasuorassa, edustavat illuusiotonta järkeä, järjestystä, kovuutta, sotaa, mekaanista seksiä; kepistä kiinni ja menoksi. Vetimeen tartutaan koko kämmenellä, aivan kuten miljoonat ihmiset tarttuvat omaan vetimeensä iltaisin pornosaitin äärellä. Kuuluuko siihen tilanteeseen rakkaus, ystävyys, intohimo, lempeys? En sanoisi niin.

    Tietenkään en tuomitse vetimien rakastajaa. Jos jotain olen nettikeskusteluista omaksunut, se on suvaitsevaisuus. Suvaitsen, joskin kämmenpohjani suorassa lempeästi hymyillen myös vetimien ystävät. Kentiers jonain heikkona hetkenä, kenties punaviinin vaikutuksen alaisena käväisen heidän osaamisalueellaan todeten pian, että tämä voi olla hetken hauskaa, mutta ei minun juttuni.
    Tapsa pyysi kommenttiani ja tässä se sitten tuli. Aivan kaikkea en tietenkään voinut kirjata, sillä tätä blogiahan lukevat naisetkin.
    Myös minulle tuli deja vu-tunne. Tästä aiheesta on puhuttu ennenkin.

    VastaaPoista
  10. Totean täältä mökiltä, jossa olen tavaranviennissä, että miehet tuossa taas niin herkkinä dejavuvoivat. Jo nyt kiitän kauniisti sielutieteen ylikamreeria paneutumisesta asianhaaraan. Illalla lisää.

    VastaaPoista
  11. mikis setä on nyt... miten sen sanoisi... hyvin, hyvin vihainen kun te täällä keskustelette asioista joista mikis setä ei tiedä tuon 'hönkäsen pöläystäkään'. mikis setä on aivan, aivan varma että ette tekään mistään mitään tiedä. (ottaa ns. "neuvoa antavat": klunks klkunks klunks) No, nih! Nyt mikis setä näkee paljon... sanoisiko laaja-alaisemmin mitä te täällä, pikku pirulaiset, oikein puuhailette. (tuijottaa intensiivisesti näyttöpäätettä) Mutta Iines miksi teitä nyt yhtä'äkkiä on kaksi? Oletteko mahdollisesti sisaruksia? mikis setä menee nyt ihan ulalle. (katsoo hädissään ympärilleen) ja tuo Tallinnasta vaivalla raahattu matkamuistopull... alaatikkokin on ihan tyhjä. (pyörittää kaapin nuppia aukaistakseen kaapin oven mutta nuppi lähteekin irti ja jää käteen) "Ohoh", ihmettelee, "onpas kuin Nortin natsa". - Mutta kaappi on tyhjä kuin käenpesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös Mikis-setä tunne hauskaa vanhaa puhuttelua, että minä onkin me. Ikään kuin häivytetään sitä ykköspersoonaa vähän taustalle. Ettei olla niin esillä, itte meinaan.

      Poista
    2. Ainakin minä näen Teidän kahtena. Ja ehkä kohta enempänäkin. Sitten kun Teitä on leegioittain, ei tiedä mitä enää tekisi. (Voi mennä perunakellariin pakoon, mutta mitä sekään auttaa?)

      Poista
  12. Tuo Kolehmainen hermostuttaa minua, hän käyttää kummallisia termeja. No, muistan minäkin yhden jutun, se tapahtui kun olin rippikoululeirillä, taisin olla 13-v. Keskustelimme juuri Žižekistä ja Wittgensteinista kun yks isosista kysyi minulta olenko onanisoinut? En ymmärtänyt, ja kysyin mitä? Runkannut, hän sanoi. En ymmärtänyt mitä sekään sana tarkoitti. Hän näytti, nousi seisomaan, pyöritteli silmiään ja heilutti käsiään ja ääneteli: "sucksh suchks zap zip sum dum sipedi sipedi schiiiiiiiuhhh dop dap zum viuuuuuuh... POKS, POks, Poks..." "Ai", minä kysyin, "että olenko minä vetänyt käteeni?". "Nih", se sanoi. "En", minä sanoin, ja punastuin.

    VastaaPoista
  13. Rippikoulussa minäkin osallistuin "poikien tuntiin", jonka aikana kirkkoherramme kysyi, olemmeko koskaan dejavuvoineet. Vastasin, että mieluummin paneudumme asian haaroihin, sillä dejavuvointi aiheuttaa selkärangan mätänemistä ja rakkoja kämmeniin. Rovastimme punastui ensin, mutta ilmoitti sitten, että meidän iässämme kannattaa mieluummin dejavuvoida kuin paneutua haaroihin. Selkärangan mätänemispelkoa hän nimitti "ylikirkollisten piirien pelotteluksi", johon ei kannattanut kiinnittää huomiota. Kun kysyimme, onko rovasti itse dejavuoinut, hän uudelleen punastuen vastasi, että kaikkihan niin joskus tekevät. Siihen se meidän sukupuolivalistuksemme sitten loppuikin.

    VastaaPoista
  14. Niin mutta minä osallistuinkin "tyttöjen tuntiin". Tämä Isonen oli Mirja. Vähän ajan kuluttua, eli kun muutama sylillinen sekuntteja oli lentänyt Ijäisyyden säkkiin, niin Mirja ja minä mentiin leppäpusikkoon. Hitsi, kun oli siellä hyttysiä, ihan harmiksi asti, mutta Jumalan luomia nekin (kai?) on. Pöheikössä minulta äkkiä loppui kondomit; tosin ei minulla niitä yhtä enempää ollutkaan. (Sulttaani vuodelta 1948, isän lipastonlaatikosta). Ja koska isäni ei ollut Usko, en minä ole tullut uskoon. (Enempi äitiini olen tullut.)

    VastaaPoista
  15. Tuo minua kyllä enemmän huvitti kun tee muistelitte nuita koulujuttujanne... joka toinen teistä oli priimus, joka toinen toiseksi paras. No, priimus minäkin olin vielä kansakoulussa kun ei siellä tarvinnut lukea läksyjä; riitti että osasi muuten vaan. - Totta on myös se että kun pyrki oppikouluun, sai lähtöpisteet omasta opinahjostaan. (Ei niitä mitenkään sukupuolijaoteltu tosin oltu!) Kun isäni oli sen koulun johtajaopettaja josta minä läksin, sain alennetut pisteet, koska... "ettei kukaan syytä että tässä jotenkin omia suosittaisiin". (Tämän kuulin tietysti paljon myöhemmin, vuosia myöhemmin, että näin oli.) Sain silti korkeimmat pisteet mitä kukaan oli koskaan siihen mennessä saanut. - Ps. Ennätys säilyi vuoden. Sitten pikkuveljeni Pekka tempasi pari pointsia enemmän, muuistaakseni 94. Joo, koska mulla oli 92. (Mutta Pekka olikin ihan ihmeellinen. - Tosin se aina mua ihaili. Ja aina se vaikoili mitä mä teen. Ja matki sitten mua. - Kielinero se kieltämättä oli, minä sitä joskus ihmettelin - kun ite en ole. Pekka väitti että jo äidin kohdussa hän kuunteli mitä ihmiset puhuu, ja kun meillä kävi paljon ulkomaalaisia delegaatioita, niin Pekka poimi heidän puheistaan sanan sieltä ja sanan täältä. Eli, syntyessään hän osasi jo viittä-kuutta kieltä. (Tosin ei kielioppia kovin hyvin yhdestäkään.)

    VastaaPoista
  16. Jotta en aiheuttaisi Mikikselle pahaa mieltä kerron, että priimusteluni loppuivat kuin seinään lukioon siirryttyäni. Kaikki opettajani, suomenmaikkaa lukuunottamatta, olivat sitä mieltä, että minun olisi viisainta siirtyä ammattikouluun kiskonpalaa viilailemaan. Isäni ehdotti, että siirtyisin puuseppälinjalle amikseen, koska todistukseni oli aina täynnä tuoleja ja keinutuoleja. Itse haaveilin merimiesammattikoulusta, mutta kun kaikki nuo sivijuonteet jäivät vain haveeksi, eräällä tavalla ajauduin ylioppilaaksi itsekään tietämättä miksi. Veljeni jätti kuudennen kesken, lähti maailmalle ja on nyt vähän helvetin rikas ja arvostettu mies, toisin kuin minä.

    VastaaPoista
  17. Nuo rippikoulumuistonne, arvon herrat, ovat kovin erilaisia kuin omani. Minä olin siis leirillä ja tallessa on muistiinpanovihko siltä ajalta. En nimittäin löydä vihosta halaistua sanaa mistään sukupuoliasioista, paitsi sen, että kaikenlainen ruumiin tyydyttäminen ilman avioliittoa on syntiä ja että tulee sublimoida.

    Tämän lisäksi ainoa, mikä edes sivuaa näitä asioita, on tämä merkintä: - mies rakastakoon, vaimo kunnioittakoon, - Ihminen on ensiksi korkeaa henkeää, sitten sielua ja alinna on ruumillinen ihminen ~ vihkitoimitus --> yksi liha.


    Muuten tuosta priimustelusta ei minunkaan osaltani kannata huolestua, sillä se loppui algebran ja geometrian tuloon elämässäni. Tuolin kuvat tulivat tutuiksi.

    VastaaPoista
  18. Reaalimaailmassa mulle kyllä kävi niin että keskikoulussa aloin kerätä lähinnä nelosia (4). Tulin puberteetti-ikään, muutuin hirvittävän ujoksi ja ADHD:ksi samaan aikaan, kaikki kävi aivan mahdottomaksi. Aloin lukea runoja ja kerätä hyönteisiä. Läksyjä en lukenut, vaikeaa se olisi ollutkin kun myin koulukirjani aina syksyllä, niistä sai tupakkarahaa. Mutta... EN KOSKAAN, EN KOSKAAN ollut kellekkään toiselle oppilaalle ilkeä. En edes tiennyt koulukiusaamisesta mitään... koska en siis itse ketään kiusannut (miksi olisin?), eikä kukaan uskaltanut kiusata minua. Ai, miksei? Olin Suomen... eikäi tämä minun keksintöni ole... lupaavin juniorinyrkkeilijä. (Isäni ensimmäisen avioliiton mun kaksoisvelipuoleni, 54 ja 57 kilosissa, olivat suomenmestareita. Olin kuulema yhtä hyvä kuin he yhteensä.) Mutta, kuten jo sanoin, runot kiinnostivat minua enemmän kuin ihmisten lätkiminen. Lukeminen muutenkin kiinnosti, mutta ei läksyjen lukeminen. Toiset asiat kiinnostivat minua, toiset taas eivät. Torkkarissa mulla usein olikin monta nelosta ja muutama kymppi, ei juuri siltä väliltä muita numeroita. - Niin paitsi Fysiikasta ja Kemiasta mulla on päästödistuksessa vitoset (5). Näitä aineita opetti Klenkka: sodassa polveen haavoittunut veteraani. (Niitä Kolehmaisen tuttuja.) Me emme alkaneet riidellä toistemme kanssa, tajusimme heti että se ei kannata. (Ensimmäinen tutustumisemme oli: minulla oli Nagan koulussa, näytin muille oppilaille miten sillä ammutaan, olimme kemian luokassa, ammuin ikkunasta ulos puhelintolppia kohti - ei osunut, sitten joku huusi "Klenkka tulee", panin pyssyn piiloon, Klenkka tuli ja haisteli ilmaa ja sanoi "Täällä haisee ruuti"...) Myöhemmin hän, siis tuo matemaattisten aineiden opettaja, kerran käytävällä tavatessamme ehdotti minulle että "minä annan Teille vitosen (5) sekä kemiasta että fysiikasta jos ette ilmesty tunneilleni". Ehdotus kiinnosti minua. Kysyin vain että "koskeeko tämä myös kokeita?". "Nimenomaan", sanoi Klenkka. - Välillä kohdattiin portaikossa kun hän kipusi neljännen kerroksen kemikaaliluokkaan opettamaan mun kolleegojani ja minä taas laskeuduin sieltä alas kun olin menossa Talsolan baariin tupakalle... Aina morjenstettiin toisiamme!

    VastaaPoista
  19. Iines, tunnustan... en ma ole ikinä Rippikoululeirillä ollut! Toisaalta en ikinä ketään Mirjaakaan ole tavannut. - Ps. Toisaalta, ettei nyt mun koko maine menisi, niin täytyy sanoa että Mirja on yks niistä harvoista naisennimistä joihin en elämässäni ole "törmännyt". (Dörmääminen tarkoittaa tässä tapauksessa suudelemista, tms:sta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sinä, Mikis, sentään rippikoulun olet suorittanut? Siis eihän se pakollinen ole, mutta tytöt menivät ainakin kaikki aina rippikouluun, koska muuten ei pääse rouvan päiville.

      Poista
  20. Tämän päivän Hesarissa, Karlssonin piirroksessa, poika ilmoittaa kuuluvansa koulukriittisiin, kun isä kovistelee todistuksen numeroista. Minä muistan sen vitun suvivirren, mutta paremmin muistan sydänala
    ssa kourineen pelon todistuksen numeroista. En minä montaa kertaa lukiossa ollessani läksyjä tehnyt, luin mikä kiinnosti ja katselin
    telkkaria. Huonosti siinä kävi, kolme ällää ja yli kuuden keskiarvo päästötodistuksessa.
    ksessa. Alle kuuden se taisi olla useammassakin todistuksessa lukion aikana.

    En minä koulukriittinen ollut, putosin jossain vaiheessa kärryiltä kun oli kaikkea muuta. Paikkakunta ja koulu jossain vaiheessa vaihtuivat liian usein

    .




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karlssonin vitsihän on ikivanha - Koiviston Tare piirsi samalla idealla rienaavan tarinan HS kk-liitteeseen jo 5 vuotta sitten.

      Eikä se vitsikään kauhean hyvä ole, ainoastaan asenteellinen.

      Poista
    2. Pekka-veljeni teki itsemurhan Lontoon Bedfordissa vähän yli 2-kymppisenä. Yli kaksi vuotta hän oli sitä suunnitellut. Ei se vahinko ollut, päin vastoin. Kalevi Aholle, tälle säveltäjälle, hän sanoi että "minusta ei koskaan tule suurta kirjailijaa. keskinkertaisuus ei kiehdo minua".

      Poista
    3. Tunnistamaton mies löydetty


      Bedfordissa löydettiin klo 10 ap. tiistaina 10 elokuuta 19xx allakuvatun miehen ruumis huoneessa 21 Grafton hotellissa os. --------. Tämä on keskiluokan hotelli.

      Tämä oli kirjoittautunut tähän hotelliin klo 6 ed. päivän iltana maanantai 9. elokuuta 1971, ja antoi hotellirekisteriin seuraavat tiedot: ----------.

      Kuvaus miehestä

      21-25 v., 6 jalkaa, sopusuhtainen vartalo. Pitkä vahva ruskea tukka. Pähkinänruskeat silmät. Hyvät hampaat, tummentuneet. Sormien kynnet melko hyvin säilyneet. Vasemmassa ranteessa 2 äskettäistä 1/2 tuumaa pitkää viiltoa. Haavat oli laastarilla peitelty. (Mahdollinen äskettäinen itsemurhayritys.) Arpia vasemmassa poskessa ja vasemmassa reidessä. Kahden tuuman haava rinnassa sijaiten 1 1/2 tuumaa oikean rinnan nipukan alapuolella. Kolmen piston arvet.

      Käytti silmälaseja - yksityiskohdat mukaan liitetyssä kartassa.

      Vaatetus: yksirivinen, musta, kaksiosainen puku. Takki pitkää Odv. tyyppinen, pienet korkeat käänteet, "neliniilisellä" kankaalla päällystetyt napit edessä, kolme samanlaista nappia kummassakin hihansuussa. Takana keskellä halkio. Hippityyppiset liehuvalahkeiset housut. Musta villainen T-paita. Punaiset villasukat. Mustat nahkaiset nauhakengät, korot kaipaisivat korjausta, n:o 9. Leima kengissä: 9 6253 2 JTR, kultaisin kirjaimin, on muitakin kirjaimia, jotka on poistettu.

      Timex -merkkinen vedenpitävä rannekello, ruostumatonta terästä, kullanvärinen reuna. Numeroitten tilalla merkit. Vihreä nahkahihna.

      Takissa (taskussa) ruskea nahkainen taitettu lompakko sisältäen 25 puntaa. Muut hänelle kuuluvat tavarat: P? -tyyppinen kynä, leima "Parrot 204 made in China". Myöskin "Soviet Weekly" -sanomalehti, päivätty 7.8.71.

      Tiedoitus, käsinkirjoitettu englanniksi, löydettiin huoneesta, joka osoitti että itsemurha oli tapahtunut, jossa oli pyyntö, ettei mitään tiedusteluja tehtäisi tunnistamisen hyväksi.

      Tämä viesti oli hyvin kirjoitettu ja hyvää englantia. Kaikki leimat oli poistettu vaatteista, eikä mitään keinoja tunnistamiseksi löydetty ruumiista tai tavaroista.

      Kaksi muovilääketölkkiä löydettiin huoneesta, oli poistettu etiketit. Huoneen tutkimisen jälkeen löydettiin palaset ja sovitettiin yhteen. Saatiin seuraava teksti: " Mr. ------. Kapseleita, yksi otettavaksi yöllä ohjeitten mukaan. (Firman nimi.)"

      Kun tiedusteltiin apteekkarilta, päästiin lääkärin jäljille, joka kirjoitti reseptin. ( Nimi ja osoite. ) Tämä tohtori muisti miehen ja tunnisti hänet valokuvasta ja mies neuvotteli hänen kanssaan 9.8.71, ja sanoi nimekseen Widegren Gunnar. Mies kertoi tälle lääkärille, että hän asui Gresham hotellissa, Bloomsbury -kadulla, Lontoossa W.C.1. ja että hänen kotiosoitteensa oli Gamla Kyrkegatan Hammarstan, Norja. Lääkärin lausunnon mukaan tämä mies kertoi tulevansa pienestä kylästä Skandinaviasta ja että hänen oli vaikeata nukkua sellaisessa vilkasliikenteisessä kaupungissa kuin Lontoo on.

      Tohtori A. kertoo että hän tutki tämän miehen ja havaitsi hänet täysin terveeksi. Tohtori A. kertoo, että keskustelun ja tutkimuksen perusteella hän on sitä mieltä että tämä mies ei ehdottomasti ollut englantilainen. Tohtori A. kuvaa hänet hyvin kasvatetuksi nuoreksi mieheksi, joka tulee hyvästä kodista.

      ( - jatkuu -)

      Poista
    4. Vainajan on tunnistanut Gresham hotellin johtaja. (Osoite Bloomsbury Street, London, W.C.I.) Johtaja kertoo, että tämä mies kirjottautui hotelliin klo 12 sunnuntaina, elokuun 8. 1971, antaen nimekseen ja osoitteekseen Gunnar Widegren, Gamla Kyrkogatan 9 c 27, Hammarstan, ja Norjan kansalainen. Mies kirjoitti henkilötietonsa hotellin nimikirjaan epäröimättä. Johtaja kertoo, että tällä miehellä oli voimakas korostus, hänen puheensa oli epäselvää johtuen ehkä siitä, että hän oli juonut. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen tämä mies tiedusteli johtajalta paikallisen lääkärin osoitetta. Pian tämän jälkeen hän neuvotteli tohtori A:n kanssa, jolla on vastaanotto lähellä hotellia.

      Ruumiin kuolemanjälkeinen tutkimus paljastaa kuolemansyyksi (Barbiturate) unilääkemyrkytyksen. Maksa/verisuhde oli äärettömän korkea. Se osoittaa, että yhdellä kertaa otettu suuri Amytal -annos yhdessä alkoholin kanssa, joka yhdistelmä on nopeasti kohtalokas. On kiintoisaa tr. A:sta että hän oli edellisenä päivänä määrännyt hänelle 20 Nebutal kapselia unettomuutta vastaan.

      Ei ole mitään epäilyttäviä tekijöitä, jotka liittyisivät tähän kuolemaan. Todisteet osoittavat että se oli itsemurha.

      Tiedustelut Norjan lähetystöstä ilmaisivat osoitteitten olevan väärät.

      Samanlaiset tiedustelut Ruotsin lähetystöstä ovat osoittautuneet kielteisiksi.

      Sormenjäljet on tarkistettu uudessa Scotland Yardissa ja osoittautuivat negatiivisiksi. Edelläolleitten tuntomerkkien levittäminen Metropolitan poliisilehden kautta ei ole johtanut miehen tunnistamiseen, samalla tavoin negatiivinen tulos on saatu tarkastuksessa Alies Recar kautta. Yksityiskohdat on jätetty Skotl. Yardin yhteydessä toimivalle interpolille tarkoituksena tunnistaa.

      Päätellen niistä tiedusteluista, joita on tehty tästä asiasta ja tavasta jolla hän on antanut nimen ja osoitteekseen Norja ja päätellen siitä varmasta tavasta, jolla tämä mies on kirjoittanut nämä yksityiskohdat hotellin nimikirjaan (huolimatta siitä tosiasiasta että ne yksityiskohdat saattavat olla vääriä), minulla on se tunne näistä seikoista, että on vahva yhteys Ruotsiin tai Norjaan. On mahdollisuus, että hänen alkuperänsä on jossakin muussa maantieteellisesti läheisessä maassa, joka saattaa antaa hänelle tarvittavat tiedot Norjasta ja paikannimistä siellä. Minä uskon ja voimme olettaa mitä suurimmalla varmuudella että hän ei ollut englantilainen.

      Auttamiseksi tarkoitetut tiedot muissa maissa ja jäljennökset seur. asiakirjoista on liitetty tähän raporttiin:
      Kuolleen miehen valokuva
      Kuolleen miehen sormenjäljet
      Hammaskartta
      Silmälasimääräys
      Jäljennökset hotellien nimikirjasta

      Ehdotetaan, että jäljennös tästä raportista yllämainittujen asiakirjojen kanssa toimitettaisiin Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Saksan Lontoon lähetystöissä toimiville pääkonsuleille mukana pyyntö, että tiedusteluja tehtäisiin edustamissaan maissa tarkoituksena päästä selville tämän miehen alkuperästä ja omaisista, jotka ehkä saattaisivat tunnistaa hänet.


      Luutnantti ------









      to You


      My last will is:

      Please, don’t make any inqviries
      into who I am. Don’t let anybody
      know where I am and how I am
      now. Please, don’t make news,
      because it would be a terrible
      shock for my parents and friends
      to hearof me now. They really
      believe that I am in a far
      country and am happy.
      Here I am. And I AM HAPPY.
      I was happy in my life and
      now I am even happier.
      Please, keep quiet about
      all this affair. Nobody must
      suffer from hearing of me.

      Please!

      Poista
    5. Riku, kolme ällää kertoo, että olet välkky. Kyllä se niin menee. Viis niistä todistusnumeroista, ne kertovat enemmän oppilaan velvollisuudentunnosta tai miellyttämishalusta kuin itse asiasta.

      Poista
    6. Olen hiljaa enkä sano mitään, kunhan vain pakahdun. Voi elämää, miten kaunis olet juuri silloin kun olet murhaavimmillasi.

      Poista
    7. Mikiksen teksti tottakai pysäyttää ja saa miettimään. Nuori upea lahjakkuus, joka sairastaa nuoruutta, liiallista ihanteellisuutta ja oikeuden tuntoa. Silloin ei vielä ymmärrä, että tämä elämä on joka tapauksessa lyhyt oikein mihinkään. Keskinkertaisuuskin on tavoite, kunpa edes siihen pääsisi.

      Painan pääni kunniotuksesta Mikiksen veljille. Mikikselle arvostukseni.

      Poista
    8. " ... Silloin ei vielä ymmärrä, että tämä elämä on joka tapauksessa lyhyt oikein mihinkään ... "

      Tämä on asia mistä Pekkaa syytän. (Voi jumankauta miten syvästi tajuat, Riku, mistä on kyse.)

      Poista
    9. Myöhemmin kun nuorin veli meistä, Pertti, lääkäri, teki itsemurhan, hän jätti (upean klassisen musiikin levykokoelman lisäksi) viestin että ... "En ollut niin vahva kuin kuvittelin" ... Mun mielestä yli 50-v ihmisten elämässä, tai kuolemassa, ei mitään tragediaa ole. Samaa mieltä olivat nämä kolme Pertin ex-vaimoa. Yhdessä hoitivat hautajaiset, yhdessä he surivat Perttiä. ... Minä yritin iskeä yhtä heistä, koksisilmäistä Ilonaa, oli kuuma kesäpäivä Pirkkalassa, käveltiin luumupuiden alla ja Ilona sanoi että minä olen ihan Pertin näköinen. Mutta ei siitä sitten sen enempää siunaantunut. (Paitsi kauniita kirjeitä toisillemme kirjoittelimme.)

      En osaa pelätä Kuolemaa.

      Poista
    10. Thanks, Mikis, my friend. Yritellään kuolemaan saakka, vaikka ei tämä vittu soikoon hääviä ole.

      Poista
  21. Mutta on siellä kuuma kävellä - kävin nääs äsken kävelemässä - kun on susiturkki päällä, karvahattu korvilla, pukinpökkimät välihousut, ja huopikkaat jaloissa. On kuin Martti Innasen taulusta revitty. Huh, huh!

    Mutta mitäs näistä. Isämme, ja isoisämme Talvisodassapuolestamme palelivat... no, olipas helvetin huono aasinsilta. Ja mihin? Siihenkö että Iinekseltäkin puuttu miäs ja kissa. On se kummallista. Ei se, se ei ole ihmeellistä, ettei hänelle kelpaa Riku, Tapsa, Kolehmainen tai allekirjoittanut (= rakkain Palvelijanne). Mä uskon että hän meistä on saanut tarpeeksi, eli Kylliksi/Liikaa. Mutta että kattikin puuttuu, se tässä kummallisinta on? Kissathan ei paljoa vaadin, vain sen että heille antaa maitoa, vähän kinkkua, aika paljon kalaa, ja välillä hummereita. Ja välillä hiiriä. Sen lisäksi näiden objektien, eli ihmisten, pitää pysyä tarvittavan kaukana heistä, eli kissoista.

    Reissuiines ja kissa?:

    http://www.youtube.com/watch?v=h1Wzp_4KL_8



    VastaaPoista
  22. Olenko minä muka joskus väittänyt olleeni priimus? En muistaakseni, enkä ole ollutkaan - ai jaa, olin minä sentään priimus aliupseerikoulussa.

    Mutta olen kertonut kai, että kerran minulla oli kymppi ainekirjoituksesta, kuvaamataidosta, algebrasta, geometriasta, fysiikasta ja urheilusta. Samaan aikaan minulla oli sitten nelonen ruotsista ja saksasta. Se riitti, jäin luokalleni niin että pätkähti.

    Tuo ylläoleva on kannanotto keskusteluun luokattomasta lukiosta. Nykykoulussa tuollaista älyttömyyttä ei varmaan voisi tapahtua?

    Toisaalta oli onni tipahtaa sille alemmalle luokalle, sillä siellä oli aivan mahtavan ihania tyttöjä, joiden mielestä minä olin iso ja fiksu poika.

    VastaaPoista
  23. Minä väitin olleeni, tuolla yllä, syyttäkäätten minua. Mutta vain siis algebran ja geometrian tuloon asti. Silloin tapahtui romahdus. En oikein ymmärrä semmoista, että itseään pitäisi aina mitätöidä tai vähätellä. On kurja lukea alituisia vaatimattomuuksia ja valituksia - en edes usko niihin. Niiden takana voi hyvinkin olla iso ego. Rehellisyys ennen kaikkea, myös hyvän kertomisessa.

    VastaaPoista
  24. Kerran voitin erään kansallisen kirjoituskilpailun johon (korkeasti kunnioittamani) Nylankin piti osallistua. Mutta hän ei sitten osallistunutkaan kun "ei voinut sietää ajatusta että saattaisi hävitä minulle", forssalaisia kun oltiin kumpikin. Älyllisesti hän suhtautui minuun kuin satiaiseen (Pthirus pubis). Kerran hän sanoi minulle hyvin ystävällisesti että "luuletko sinä mikis että olet normaali?" Hän oli16, minä 14 -v. Ja minusta hän oli epänormaalein ihminen mitä tunsin. No, aloin ajattelemaan asiaa... "ehkä mä en sitten oo..."

    VastaaPoista
  25. Ylempänä on puhetta suvirren veisuusta.

    Sivupalkissani on Kielikuvia-blogi. Sen tuoreesta päivityksestä huomaa, että tämä sinänsä hieno tempaus on ristitty oudosti, Save the Suvivirsi -tapahtumaksi. Tämä kyllä syö tapahtuman luonnetta. Let's veisataan, niin kuin bloginpitäjä sanoo.

    VastaaPoista
  26. Sheivataan suvivirsi.

    Hesari taas valehtelee rankasti. Uushistoroitsija Mato Valtosella ja muilla muusikoilla ei ollut minkäänlaista merkitystä keskioluen myyntiin kioskeissa. Oireet ovat olleet äijällä sitä luokkaa, että kohta väittää Sleepy Sleepersin aiheuttaneen neuvostoliiton kaatumisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se pilaprofessori Kari sanoi: lähihistorian kirjoitus on vaikeaa siksi, että liian moni muistaa sen vielä.

      Itse kiivastuin eilen Mark Levengoodin juttua, jossa hän väitti, että rakastuessaan 17-vuotiaana poikaan, ei Suomessa ollut vielä julkihomoja. He luulivat olensa ainoita.

      Mark on syntynyt 1964, joten vuosi oli 1981. Ei muka ollut julkihomoja... Monsieur Mosse tyhjensi sen pajatson jo 70-luvun alussa.

      Eihän se muuten mitään, että toimittajat ovat nuoria, mutta joskus se häiritsee.

      Poista
    2. mato valtosesta - jota persoonaa vastaan minulla ei ole mitään, ei yhtään mitään! - niin näkee, että kossun ylenmääräinen kittaaminen leipäläpeen tai kokaiinin vetäminen nenuliiniin ei kamalasti vahvista muistia. (Ei jumantsukka!) - Dementian polut ovat monet.

      Poista
  27. Mikiksen koruton kertomus veljestään on kyllä koskettava. Vielä koskettavampi se on siksi, että samoihin aikoihin samassa iässä oleilin itsekin vieraissa suurkaupungeissa ja tunsin suunnatonta kaihoa, elämää ja rakkautta ja menestystä ja mainetta kohtaan.

    Hieman aiemmin muualla (no, kesälukiossa Ämmänsaaressa) eräs viehkeä vinosilmä (hänellä todella oli vinot silmät!) povasi minulle korteista, että minusta ei ikinä tule rikasta, mutta kuuluisa tulee.

    Se oli mannaa nuorelle kiihkeällä mielelle. (Jos jotain asia nyt kiinnostaa, niin kävi mieluummin päinvastoin.)

    VastaaPoista
  28. Mikiksen kertomus veljestä on koskettava, ja juuri siksi se on samalla suuri tarina, tai sen voisi kirjoittaa paperille tai kirjan kansien väliin. Se ansaitsee sen. Minua liikuttaa pakahtumiseen asti tarinassa olevan henkilön halu anonyymiteettiin, ja juuri se tekee tarinasta syvän ja merkityksellisen. Se on kaikki se, minkä ymmärrän dostojevskillä, jopa kafkalla ja camus'lla - haluan kirjoittaa nämä tässä pienellä, koska he ovat tässä käsitteinä, ei persoonina.

    Toivottavasti en loukkaa tarinoittamalla, siis tavallaan esineellistämällä tätä tapahtumaa, josta jälkeenjääneet paperit ovat ihmeellisen merkittäviä ja suuria. Tapahtuma on ennen kaikkea inhimillinen ja surussaan äärimmäisen kaunis.

    VastaaPoista
  29. Pekan tarinaan lisäisin tämän että tuo hänen antamansa norjalainen osoite oli sillä kadulla nimenomaan tyhjä tontti. (Oli ottanut senkin selville, piru vie.) Se osoitti Pekan huumorintajua. Ja kun vanhempani - Pelastusarmeijan kautta tämä selvisi kuka tuo Strangers in The Night -mies oli. Ja kun vanhempani kävivät Bedfordissa, samassa hotellissa kuin Pekka kuoli, niin hotellinpitäjä sanoi että hänen tyttärensä rakastui "tulisesti" tuohon nuoreen muukalaiseen. Kävelivät, kuulema, käsi kädessä toistensa kanssa... Mutta, koska Pekka oli päättänyt jo toista vuotta aiemmin että tappaa itsensä, ei tuollaiset pikkuseikat, kuten rakastuminen, häntä hetkauttanut. - Tunnen veljeni. (Tai en minä oikestaan ketään heistä tunne. Enhän minä välillä tunne itseänikään.)

    Mutta sen sanon nyt, ja olen tosissani, että ironia/satiiri/parodia on minun tapani ilmaista itseäni. Se on vaikea tapa kirjoittaa, lähes mahdoton, koska se vaatii oikeastaan enemmän lukijalta kuin tekijältä. Kaikki te, rakkaat nöpönasuset, ootte näitten vuosien aikana loukkaantuneet minuun... minun teksteihini. Se on ymmärrettävää. (Välistä ironian kirjoittaa niin huonosti että sen käsittää väärin, siis semmoisenaan.) - Yks ihminen ei koskaan ole minua käsittänyt väärin, virnuilee vaan, ja se minua ihmetyttää. Koska hän on itse runoilija. Ja runoilijoiden pitäisi olla herkkiä kuin mimoosat... ?

    Tapsa.

    VastaaPoista
  30. "--- ironia/satiiri/parodia on minun tapani ilmaista itseäni. Se on vaikea tapa kirjoittaa, lähes mahdoton, koska se vaatii oikeastaan enemmän lukijalta kuin tekijältä."

    Jos ironia/satiiri/parodia on kirjassa, lukija sen kyllä havaitsee, koska hän tietää lukevansa kirjaa.

    Eri asia, Mikis, on kommenttikirjoittaminen tai jopa blogitekstin kirjoittaminenkin. Kommentissa lukija odottaa lukevansa ihmisen asiapuhetta, mielipiteitä, ajatuksia, jotka ovat totta. Minä siis jopa saatan väittää, että netissä lukija ei lue koskaan väärin, vaan on kommentin kirjoittajan tehtävä katsoa, että kommentti liikkuu kohtalaisen faktiivisella tasolla. Eria asia ovat leikkimieliset turinoinnit ja tarinoinnit, ne ovat omia ketjujaan, ja ne kyllä tunnistaa muun tekstin joukosta - viittaan ylle vaikkapa Kolehmaisen kanssa käytyyn leikkimieliseen iloitteluun.

    Kyllä minä pahoitin mieleni yhdestä kommentista juuri äsken. Kävin pitkästä aikaa kirjoittamassa Liisun blogiin kommentin EHP:stä, joka tuntuu yhdistävän meitä. Siihen perään oli joku kirjoittanut, että Iines tunkeutui tänne. Se tuntui pahalta, etenkin kun muutenkin arastelin mennä kirjoittamaan kommenttia. Nyt tekisi mieli ottaa se pois, mutta toisaalta se on Liisulle osoitettu ja oletan, että hän ymmärtää sen. Tunkeutua en halua, enkä sitä ehkä toiste uskallakaan tehdä.

    VastaaPoista
  31. Tarkoitin olla hauska, kävi toisin, käsitin tosin sen itsekin! (tajusin heti, kun kirjoitin tuon virkkeen, että nyt meni ohi niin että humisi)

    olen enemmän kuin pahoillani!

    kyse oli, tässäkin, mun omasta kyvyttömyydestäni ilmaista mitä tarkoitan.

    tuus, mikis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, Mikis, enhän sinä minun mieltän i ole pahoittanut, vaan se anonyymi, joka syytti minua tunkeilusta, kun kirjoitin kommentin.

      Tuo poimimani lause taas kiinnostaa minua ammatillisiessakin mielessä, ja olen paljon miettinyt sitä kysymystä, mikä on tekstin tehtävä kulloisessakin kontekstissa. Tämä tehtävä suitsii sitten sanottavaa. Eli tässä huomaan Kemppisenkin yhtyneen ajatukseeni: Vastuu luetun ymmärtämiseksi saattamisessa on ensi kädessä kirjoittajalla. Lisäisin tuohon kyllä lievennytksen: viime kädessä se toki on lukijan asia. Eli kyllä lukijaltakin voi vaatia jonkinlaista tajua tai ainakin yritystä tajuta vivajteita.

      Poista
  32. Minulla ei ole mitään - ei mitään! - syytä sondeerata toisten ihmisten elämää. En sitä, mielestäni, teekään. Jokaisella ihmisellä on oma kohjtalonsa, ei sitä etukäteen ole määrätty, sen tekee ihminen tekee itse. - Taas olen, potenssiin kaksi, loukannut Sinua? - Tätä tarkoitinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, Mikis, ethän sinä minun mieltäni ole pahoittanut, vaan se anonyymi, joka syytti minua tunkeilusta, kun kirjoitin kommentin.

      Tuo poimimani lause taas kiinnostaa minua ammatillisiessakin mielessä, ja olen paljon miettinyt sitä kysymystä, mikä on tekstin tehtävä kulloisessakin kontekstissa. Tämä tehtävä suitsii sitten sanottavaa. Eli tässä huomaan Kemppisenkin yhtyneen ajatukseeni: Vastuu luetun ymmärtämiseksi saattamisessa on ensi kädessä kirjoittajalla. Lisäisin tuohon kyllä lievennyksen: viime kädessä se toki on lukijan asia. Eli kyllä lukijaltakin voi vaatia jonkinlaista tajua tai ainakin yritystä tajuta vivahteita.

      Poista
    2. On kyllä aikalailla näin,tekstin suhteen. En puhuisi vastuusta, en sillä tavoin kuin nyt työnjaollisessa mielessä puhutaan.

      Haluaisin puolustaa (en vastustaa enkä tapella tms.) lukijuuden tilaa. Lukutaito ja luetun ymmärtäminen on hyvin lähellä kuuntelemisentaitoa. Voi, ja saa, olla erimielinen tekstissä esitetettyjen asioiden kanssa. Sehän on osa sitä dialogia joka syntyy tekstistä lukijassa. Kirja herää henkiin kun joku lukee sen. Lukija tekee tavallaan "uuden työn", oman työnsä: lukijuuden.

      Vaan kyllä minä nyt mieleni pahoitin jos sinua joku syyttelee tunkeilusta. Se on kyllä virhepäätelmä.

      Poista
    3. Se tunkeilukommentti oli tosiaan omituinen, mutta aiheutti sen, ettenpä enää viitsi kommentoida siellä, vaikka asiaa olisi. Jos se kerran tuommoisen reaktion herättää.

      Lukijuus valitettavasti on mitä on, ja jos tahtoo tulla oikein ymmärretyksi, paras kirjoittaa vaan mahdollisimman selkeästi nettiin. Kirjat ja taide ovat erikseen - niissä kirjailijalla on vapaus tehdä juuri niin kuin tahtoo, koska kirjat ovat osa markkinataloutta ja se toimii omilla ehdoillaan - valitettavasti.

      Netissä sen sijaan on alttiimpi palautteelle, myös väärinymmärtäjien huudolle, koska se on suorempi ja suodattamaton väylä..

      Poista
  33. No, tämä on mielestäni kaikkein paras poliittinen vitsi, mitä tiedän.

    Elettiin realisosialismin aikaa. Ja eräältä tunnetulta puolalaiselta taidemaalarilta tilattiin taulu "Lenin Varsovassa". Hän teki sen - siitä sai hyvän hinnan, zloteja. Mutta kun tilaajan edustaja, herra byrokraatti B, tuli ja katsoi taulua, hän hermostui! (Koska siinä Trotski nussi Leninin vaimoa Nadežda Krupskajaa. Ja taulun taustalla oli Kremlin tornit.) J-malauta, mitä tämä tarkoittaa! puoluebyrokraatti huusi. S-tana, teidät kohta ammutaan! Minä tilasin Teiltä Lenin - missä on Lenin? Minä tilasin teiltä Varsovan - missä on Varsova? - Taiteilija yritti rauhoittaa mesenaattiaan: "tässä maalauksessa Lenin nimenomaan ON käymässä Varsovassa..."

    VastaaPoista
  34. minäkin tykkään sinusta Iines kuin kissa kuumasta puurosta

    VastaaPoista
  35. Tätä aikoinaan, pehmeällä patjalla kerosiinilampun alla Dostojevska kuin luin, ja Hemmi-täti minulle vadelmahyytelösorbatsia minulle tarjoili, niin ihmettelin kun radiosta (ULA-kanava, Philips) kuului kummallista meteliä:

    http://www.youtube.com/watch?v=gxJrJTu5_VQ

    VastaaPoista
  36. Ok! Vasta nyt ymmärsin mitä tarkoitat, Iines. Hermostuin ihan toisesta asiasta. Enkä minä yhtään epäile mitä Kemppinen sanoo, se on hänen asiansa sanoa mitä hän sanoo. Asiallisiakin tekstejä osaan kirjoittaa, aivan varmasti. Olin armeijassa kirjurina. Kun kirjoitteli raportteja - sille karmeelle ruskealle makulatuuripaperille, kalkkeripapereitten läpi, kuutena kappaleena - niin reunamarginaalin leveys piti olla 2,5 cm. Se ei saanut olla 2,4 tai 2,6 cm; esikuntakomppanian kapteeni välillä, voi vittu, mittas sen. Ja kun kirjoittelin pelkällä tupakkapalkalla kapteenikurssilaisten "pro gradu" töitä puhtaaksi - muuntelin niiden suomenkieltä aika radikaalisti kun ne oli niin saatanan kököllä tavalla kirjoitettuja - ihan päin persettä. Mutta ei niiden asiasisältöä voinut muudella! (Esimerkiksi että joku suomalaispataljoona sanotaan nyt vaikka JPr 17 Pat 5, olisi iskenyt Moskovaan. Ja sieltä kiemuraisia polkuja pitkin koukannut Stalingraadiin. Ja sieltä etenyt takaperin Berliiniin. Ei, ei, ei! Ei niin saanut runoilla... vaikka mielivälillä teki.)

    Kyllä minä osaan asiallisia tekstejä väsätä. Ja armeijasta minä sain - vaikka pasifistina sinne menin - niin sain niin korkea-arvoisen mitallin (tai ei se mikään mitalli ole vaan prikaatin lippu marmorijalustalla hopealaattoinen) ettei sitä kovin muu ole saanut. Ja miksikö? No minä olen sanonut että sitä minä en sano miksi. Ja siksi en sitä nytkään sano.

    VastaaPoista
  37. Paperitehdasmiljöössä taas kun mää pistin nokkani johonkin kokoukseen niin mut aina heti valittiin sihteeriksi. Kyllä nekin pöytäkirjat, voi jumalauta, piti kirjoittaa asiallisesti. Tai oikeastaan asiallisemmin kuin asiallisesti; jos oli ykskin vähän huojuvampi sana/ilmaisu tai epävarmempi repliikki niin heti tuli noottia vasemmalta, tai oikealta, tai keskeltä. (Koska siihen aikaan kaikki olivat oppositiossa kaikkia vastaan.) - Voi tädin munat, sentään! - Heheh heh... kerran yks yli-innokas puoluepyrkyri pyysi että parantelen hänen kirjoitustaan... se pyrki johonkin virkaan. No, minä parantelin. Tein siitä niin hyvän että se erotettiin koko puolueesta. Heheh heh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaara kokouksiin osallistumisessa aina on: sinut valitaan sihteeriksi tai jopa johonkin hallitukseen. Minut valittiin muinoin kerrostalossa asuessani taloyhtiön hallitukseen ja jouduin sitten vetämään kevätyhtiökokouksen puheenjohtajan tehtävät. Poskeni punoittavat vieläkin, ja vajoan maanrakoon häpeästä.

      Nimittäin vedin kokouksen läpi alle puolessa tunnissa. Myöhemmin opin ymmärtämään, että ihmisten tulee antaa jutella ja kysyä ja esittää monenlaisia kuulumisia tässä tilaisuudessa. Osasin kokoustekniikan teorian kiitettävästi ja nuijin asiat pöytään vauhdilla. Luulen, että asukkaat hämääntyivät minun esiintymisestäni eivätkä uskaltaneet puhua, kun en antanut siihen paljon aikaa. En ole kuullut, että koskaan ennen taloyhtiön kokous olisi kestänyt vajaata puolta tuntia. Punastun vieläkin kun ajattelen asiaa.

      Poista
    2. Tämän jälkeen olen vältellyt taloyhtiön kokouksia. Nyt osallistuin pitkästä aikaa, kun ne järjestysmääräykset olivat niin kireät ja putkiremontista keskusteltiin. Onneksi minut valittiin vain pöytäkirjantarkastajaksi ja ääntenlaskijaksi. Hallituspaikka olisi ollut tarjolla, mutta ei veikkoset, se ei ole minua varten. Jätän sen osaavammille.

      Poista
    3. " ... voi veikkoset ..."
      Minusta sinä olet (aika) ihana, Iines.

      Poista
  38. Minä kerran äänestin Suomen Kommunisti Puolueen jäseniä heidän Keskuskomiteaansa. Ja kun en oikein tiennyt - olin juniorijäsen itse vasta - että miten äänestys suoritetaan... niin viereeni tallusteli Leo Suonpää (valtakunnallisestikin kuuluisa kommunistikansanedustaja) ja näytti minulle - ne oli ns. listavaalit - että minun pitää ruksata tuo ja tuo ja tuo ja tuo... Ruksasin. Mutta yksi "tuo" jäi vahingossa ruksaamatta; Leo sanoi että "tuokin". Ruksasin sit senkin. Ja yhdessä veimme äänestyslipukkeemme laatikkoon.

    Minusta demokratian pitäisi olla tällaista, selvää! (Eikä mitään porvarillisen monimutkaista ja salakähmäistä. Tarkoitan, että jos eletään proletariaattisessa diktatuurissa, niin eihän ihmisillä tarvitse olla ikkunoillaaan verhoja. Miksi tarvitsi olla? )

    VastaaPoista
  39. Tämä, tämä on minulle kaikkein tärkein teksti + sävellys.

    http://www.youtube.com/watch?v=p6oxkEGcCAM

    Shostakovitshin sellokonsertti on sävellyksenä kamalampi. Bach on ihana.

    Mutta tässä, tässä on kaikki mitä mun elämässäni on... siis pielessä. Sis pois minusta. Pois minusta, pois minusta. Elämä...!

    VastaaPoista
  40. Kaunis laulu, kaunis laulu.

    Jos joskus kuolen, jota syvästi epäilen, toivon että tämä minulle soitettaisiin. Koska... varmaan heräisin sen verran että pyytäisin ryyppyä myös itselleni. (Ei kai se siinä tilanteessa kamalan kohtuutonta olisi. Vai olisiko.)

    Eläminen on kivaa. Jo August Strindberg kirjoitti: "Hej ylioppilaat, juodaan päämme täyteen ja lähdetään huoriin. Sitten sammutaan. Ja aamulla, hej vaan, juodaan päämme täyteen ja lähdetään huoriin..."

    Bellman oli vanhempaa ikäpolvea ja paheksui tommoista meininkiä. Hän oli noin 7 lapsen isä, ja muutenkin asiallinen ihminen, hän tyytyi vain dokamaan. (Paitsi aina välillä näppäili tuota luuttuaan.)

    Kippis! kelle Kullekin!

    VastaaPoista
  41. ... "laula, lue, unohda, ja nyt itke, ja mieti... "

    Voi elämästään joku kauniimminkin sanoa. (Mutta aika harvempi.)

    VastaaPoista
  42. Kerran, olin silloin Puolassa, kävelin pelolla jolla oli kamalasti kukkasia. Minun oli välillä pakko kävellä niiden päällä. Tulin Auschwitzista. Hengitin samaa ilmaa mitä ampiaiset hengittivät, olin surullinen, olin hyvin iloinen.

    Moottoritiellä, lähellä Krakowaa, oli kamala rekkakolari. (Lintuja lenteli.)

    VastaaPoista
  43. 69 - huimaa mua. Olet sin. Et ole opettaja.

    VastaaPoista
  44. On siinä tähtitakavalot! Kaartuva rivi pieniä valopisteitä. Olen häpeämättömän iloinen tästä materian kasautumisesta luokseni. Vaikka muu murenisi ympäriltä, ihminen voi ostaa uuden auton. Tänään se tulee.

    Toisaalta ei tässä mikään murene, vaan kohenee, kuten aiemmin kerroin. Se on ihan minusta itsestäni kiinni, miten maailmaan suhtaudun. Kuten sanottua, rutisijat ja muitten arvostelijat ovat ikäviä ihmisiä. Aina on jotain mukavaa ja kivaa. Ihmistä pitää armahtaa ja ymmärtää. Se on suvaitsevuutta, ei se, että minä suvaitsen suvaitsemalla valitsemiani kohteita ja kuulkaa kaikki kuinka minä suvaitsen. Suvaitsevaa päivää kaikille.

    VastaaPoista
  45. Onnea kovasti uudelle kumitossuselle kumppanillesi! (Ja loistavaa, että sen pyrstö hehkuu.) Vielä kun Sulle saataisiin jostain kidnapattua se Katti, niin elämäsi olisi yhtä pöydällä - jonka päälle on siroteltu ruusuja - tanssimista!

    VastaaPoista
  46. Kiitos, Mikis, hiirulainen, katsoin juuri kännykästä siitä ottamaani kuvaa. Voin kertoa salaisuuden: sen rekisterinumeron kirjaimet ovat kuin suoraan Iines-nimestä otetut, ja vieläpä samassa järjestyksessä. Kuinkas sattuikin. Varmaan se enkeli pentele järjesti tämänkin.

    VastaaPoista
  47. Ei siitä kauaa aikaa ole (n. 109 vuotta) kun itse sain (= ostin) itselleni uuden auton. Mieli teki sitä paijata kun se oli niin kiva. Ja öisinkin (aina kun Nukku Matin silmä vältti) ajelin sillä, "sur rur surr rurr" - Sitä paitsi uudet autot haisevat hyvälle, vähän hevosille ja vähän ketunleiville.

    VastaaPoista
  48. Vaahtoan täällä nyt aivan liikaa kapitaalista, mikä lienee pahasta. Vaan ei sille mitään voi, EHP kun olen, kuten Liisulassa viimeksi totesin, niin tapaus kiihdyttää suuresti.

    Nyt jännitän kauheasti, osaanko ajaa sen kotiin, kun en ole tottunut kuuteen vaihteeseen enkä näyttöruudulliseen huvitus- ja ohjaussysteemiin. Mietin myös, löydänkö peruutusvaihteen, ja pamautanko auton jonnekin seinään, osaanko kytkeä sähkötoimiset ikkunat. Tässä on päällä vielä yhdet erään tutun ja merkittävän nuoren henkilön syntymäpäivät, jotka tietenkin ovat päivän tärkein tapahtuma. Lahjaksi annan sen vanhan ihanan autoni, jossa ei ole mitään vikaa, käynnistyy pakkasillakin kertarykäisyllä ja on kyljiltään hyvässä kuosissa.

    VastaaPoista
  49. Vaahtoa sinä Iines vaan kaikessa rauhassa kapitaalistasi! Tässä matoisessa maailmassa on niin vähän ilonaiheita, että tuntuu oikein mukavalta lukea riemukkaasta mielialastasi. Samalla lähetän sinulle "Kolehmaisen Elovena-kupongin", joka on tunnetusti eräs suurimmista kunnianosoituksista, mitä tässä maassa voi saada. Vain Mannerheim-risti menee edelle. Kupongin saat siitä hyvästä, että lahjoitat vanha autosi edelleen. Normaalisti sinun tulotasollasi olevat ihmiset ovat niin pihejä, etteivät voi tarjota edes pikkukupillista kahvia ystävilleen.
    Uusi auto, sen virheetön toiminta, tuoksu, radion sulosävelet, lähes äänetön kulku, tunne siitä, että hallitsee tekniikkaa, ilo uusista vempaimista - kateeksi käy. Toivon sinulle moniaita nautinnollisia kilometrejä. Kulkekoon enkeli mukanasi myös liikenteessä.

    VastaaPoista
  50. Rekkakorttikuskina (joka siis saa ajaa myös tyhjiä linja-autoja) neuvoisin Sinua Iines, että ellet heti osaa käyttää niitä kaikkia 6tta vaihdetta, niin käytä ensin niitä 5ttä.

    VastaaPoista
  51. Toyotassa pakki on "nuppi alas, eteen/vasen ylös". Jollei pakki siitä huolimatta mene päälle, vaihda vaihde vapaalle ja kaasuta, vähän. (Ja vilkaise peilistä onko make-up kohdallaan.) Ja tee sitten samoin kuin äsken neuvoin. - Ps. Jollei pakki sittenkään mene päälle, mene Autokouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika oikein, Mikis, se peruutusvaihde oli "nuppiylös, eteen/vasen ylös." Hyvin meni ja opastus oli erinomaista, kohta kohdalta mentiin hienoudet läpi. Kovin paljon on merkkivaloja näytöllä, mutta kai ne pikkuhiljaa selviävät. Selvisin harjoituslenkilläni yhden pysähdyksen taktiikalla, eli risteyksessä moottori sammui, kun en painanut kaasua tutkiessani vaihteiston saloja. Muuten meni hyvin, suorastaan hienosti.

      Sitä jäin vain ihemttelemään, että kun lahjoitan vanhan parin tonnin vehkeen lähiomaiselle, niin pitäisikö siitä muka ilmoittaa verottajalle. Ajattelin että selvitään katsastuskonttorissa käymällä. Tuntuisi hassulta, jos verottaja ottaisi siitä jotain. Mitä se kenellekään kuuluu?

      Poista
    2. Siitä huolimatta, kaalilehtikäiseni, voisit ilmoittautua mikis sedän autokouluun. (Aluksi, noin ikään kuin oppilaana.) Käytäisiin yhdessä nämä vaihdekepin ns. herkimmät välitykset läpi, tuhruiseen loppuun asti, ja sen jälkeen voisimme paneutua näihin... mitä näitä nyt on... muihin ongelmiin. Tule, et pety! (86 % mikis sedän autokoulun käyneistä naisista on muuttanut maasta pois, lähinnä Austraaliaan. 13 % suunnittelee sitä, vakavasti. 1 % ei osaa sanoa mielipidettään.)

      Siis kurvaa railakkaasti valkoinen Popedasi (tai mikä toijota se nyt olikaan) mikis sedän autokoulun oven eteen. (mikis setä tulee sieltä hetken kuluttua ulos, ovesta)

      - Yhteydenottoasi odottaen, t. mikis. (puhelinnumeronihan toki tiedät, ei se muuksi ole muuttunut, - mutta muillekin mahdollisille mirkuille tiedoksi: 1234567890. Ja suunta on 007.

      (teidän jaloin palvelijanne, hra. mikis)

      Poista
    3. Voi Mikis, minä osaan jo. Oikea tarttumaote on tärkeä, sillä pitää vetää ylöspäin siitä nahkatupesta, ei nupin päästä. Vedin ensin päästä, ja autonmyyjä sanoi, että alempaa, siitä nahkarenkaasta. Silloin se menee oikeaan kohtaan ja peruutus sujuu mallikkaasti.

      Tänään olisin kyllä tarvinnut apua peruuttamisessa, sillä olin parkkeerannut hammaslääkäritalon ahtaaseen parkkiruutuun, ja joku vanha ruosteinen Volvonromu lähenteli kauniita valkoisia kylkiäni, niin että tuskanhiki nousi: miten pääsen tästä pois. Odotin ensin vähän aikaa, josko omistaja tulisi peruuttamaan kaaransa ensin, mutta sitten ajattelin, että tulta päin! Peruutin rohkeasti ja hitaasti, ja sain kuin sainkin auton pois ahtaasta raosta.

      Poista
    4. Sillä Lailla! Rohkeasti vain tulta päin. (Ja aina voi ruiskuttaessaan laluaa "mull on kylän suurin kypärä ja letkuu letkeä"... vaikka ei nyt ihan olisikaan. (Mutta eihän Mimmit sitä etukäteen tiedä.)

      Poista
  52. Iinestä ei paljoa enää vähään aikaan täällä näy.

    <a href="https://www.youtube.com/watch?v=B_0cgRBib-0>Maantiekiitäjä</a> kun on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisi tuntia maltoin olla pois. Kakkukahvitkin jo juotiin ja käytiin syömässä, juhlapäivä monin tavoin. Toisaalta ihan hyvä, että välillä on vähän hulinaa, kun ei se tämän pahempaa ole. Vaikka tuli kyllä ilmoitus, kaksikin, tulevista mökkivierailuista. Tekisi mieli sanoa, että tulla saa, kun otatte lakananne mukaan. Vaan en sanonut. Onhan min ulla nyt hyvä pyykkikonekin.

      Mitään henkevää en ole ehtinyt tänään ajatella. Luojan kiitos.

      Poista
  53. Ei onnistunut linkitys, olkoon. Minulla on kuorma-autokortti ja pikku e, jonka sai anomalla. Siis tuon jälkimmäisen.

    VastaaPoista
  54. Tässä se roadrunner on: http://www.youtube.com/watch?v=B_0cgRBib-0
    Iines kuvassa oikealla.

    VastaaPoista
  55. Onpa Iines viimenäkemältä (vähän) päivettynyt. Ja Kole kesken kitarasoolon kaivelee muniaan. On aikoihin eletty!, täytyy sanoa. (Vaikka en mielestäni kamalan vanha vielä olekaan. Peipposeni!)

    VastaaPoista
  56. Kävin äsken kalalla. Ongittiin soutuveneestä. Sain yhden (pienen) ahvenen. Ja Mauri sai yhden (aika ison) dementoituneen särjen. Sitten maihinnousimme. Ja ostin Panda-tehtaan viereistä Alkosta pullon mietoa punaviiniä. - Kyllä Suomen luonto on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkiminen on kivaa. Joskus olin niin innostunut, että nostin vedestä särjetkin, ruotoineen päivineen. Yllätyin. Ne vasta hyviä olivatkin, voissa paistettuna.

      Mökkinaapurini Martta ja Martti olivat saaneet viime viikolla seitsenkiloisen hauen katiskasta, järvestä, ei merestä. Heillä on järvisauna siellä merikylän itäreunalla. Maapaikka meidän naapurissa.

      Poista
  57. " ... Tuo poimimani lause taas kiinnostaa minua ammatillisiessakin mielessä, ja olen paljon miettinyt sitä kysymystä, mikä on tekstin tehtävä kulloisessakin kontekstissa. Tämä tehtävä suitsii sitten sanottavaa." ...

    Mielestäni tuo edellä kirjoittamani kappale, jossa olen mato-ongella ja ihastelen Suomen luontoa (vaikka en sitä mainitsekaan), ja haen sen jälkeen Vaajakosken Alkosta pullon punkkua... ja alan kamalasti tykätä Suomen luonnosta, niin... mielestäni tämä on ironiaa. - Ainakin sellaiseksi sen yritin tehdä. Koska ei tolla lailla kirjoita vahingossa? (En minä ainakaan osaa.) - Toisaalta, ironia on 'vittuilua', sitähän se on. Mutta ei minulla ole tarkoitus pilkata ketään yksittäistä ihmistä - liian helppoa - vaan ihmisten yleisiä käsityksiä.

    Ihmiset eivät ole kovin fiksuja eläimiä. Kyllä se näiden muutaman (kuuden) kymmenentuhannen vuoden aikana on tullut toteennäytetyksi. Jos esimerkiksi muurahaiset (Formicidae; iso heimo) olisivat viimeiset 100 miljoonaan vuotta eläneet yhtä hölmöllä tavalla kuin ihmiset, ei heitä enää olisi. - Ei heitä enää olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se punaviinipullo antoi viitteen siitä, mikä kaunista on. Ja onhan se niin, pieni annos virvoittavaa nektaria kaunistaa jopa risukon. Tämä ei sis. iron, eikä sarkasm.

      Poista
    2. Virvelikalastus on minulle joskus ollut oikein intohimo, viime vuosina en tosin ole kalassa käynyt.

      Suomen luonto, ah, ylivoimaisesti maailman kauneinta, jos sitä pikku sievässä katselee. Risukkoja, petäjiä, peltoa ja taas risukkoa. Suomen jokaisen maalla olevan talon ympäristössä kasvaa romuläjä: vanha Volvo 70-luvun alusta ja Lada 80-luvulta. Ja lahonnut puumotti, ehkä toinenkin.

      Poista
    3. Ja jokaisen suomalaisen lammen takana on toinen suomalainen, punkkupullo kädessä, joka huutaa sille toiselle suomalaiselle että "mitä vittua sää siellä mua mulkoilet". Ja panee nauhamangnetofooninsa soimaan jumalattoman lujaa rollings' stoneseja. - Luonto Suomessa on, kuten taisin jo mainita, kaunista.

      Poista
    4. Eilen osui silmiini jotain kammottavaa, joka tuli mieleen tuosta luonnossa jumalattoman lujaa soimisesta.

      En muista mitä eilen selailin, mutta aukeamalla oli ulkokaiuttimia, erilaisia ja kunkin kohdalla kuvailtiin kaiuttimen ominaisuuksia. Kuinka bassoa voi syventää ja äänentoiston volyymia lisätä.

      Herranjestas. Kuka tahtoo luontoon bassonjytkettä ja metelöivää kovaa musiikkia? Kovaääninen järven rannassa? Luoja varjele minua joutumasta yhdenkään ulkokaiuttimen kuuluvuusalueelle, tai menen ja teen murhan, kaiutinmurhan.

      Poista
  58. En ole tehnyt mutta olen ollut tekemisissä teatterin kanssa. Katsojille teatteri on illuusiota, hyvä näin, sehän teatterin tarkoituskin on. Olla. Mutta kun on ite nähnyt kun - sanotaan nyt vaikkaettä Pekka Laiho - kulisseissa pitelee mahaansa ja kiroilee että "mitä vittua mä eilen söin kun niin saatanasti kipristelee". Ja sitten hän singahtaa näyttämölle kun on Roomeo ja alkaa höpöttää Juulialle kaiken maailman kauniita juttuja. Korusähkeitä. Minuuttitolkulla. Ja mairea hymyä pärställään. Ja tämän katsojat, jotka ovat ostaneet kalliit pääsyliput, näkevät ja taputtavat Pekalle. (Ja miksei myös Juuliallekin.) Mutta sitä he eivät näe - vain minä näen - että P. Laiho tulee takaisin kulissien taa ja ulisee että "voi vittu kun mua nyt rupes paskantaakin"...

    Teatteri ON illuusiota. Se on silmänkääntötemppu. (Toisaalta kaikki mitä ihminen katsoo, on huijausta. Ihmisen silmä on täysin käsittämätön konstruktio; kuva pitää heijastaa ylösalaisin takaseinälle josta se heijastetaan oikeinpäin valkokankaalle... Paskan marjat!. Jos Jumala sen semmoisenaan ihmiselle on luonut... niin kyllä on ollut satiirikko, Hän.

    VastaaPoista
  59. Tarkoitan,
    että kunpa tämä Roomeo (Pekka Laiho) olisi sanonut sille Juulialle (Eeva-Sisko Aimoselle) siellä näytttämöllä että "voi vittu kun mua nyt rupes paskantaakin"...niin yleisö olisi ollut ihan varmaan Pekan/Roomeon puolella. Ja jännittänyt, että pääseekö se sit kumminkin sen kanssa naimisiin... Ja väliajalla he, samalla kun kippaavat konjakkia, päivittelisivät että "kerrankin tuore versio tästä jo puhkikalutusta näytelmästä".

    - ... minä pappenheimilaiseni tunnen.

    VastaaPoista
  60. Palasin kämppäni. Sillalla tuli vastaan kaksi keski-ikäistä suomalaista miestä, toinen niistä luikahti ilmeisen häpeissään ohi, kun näki toisen tulevan minua puhuttamaan. "Onko herralla antaa puoltatoista euroa, kun minulla ja kaverillani on niin kauhea krapula, täytyy saada kaljat!" - Näki sen jälkitaudin naamasta, mies muuten näytti aivan metsurilta tai rakennustyöläiseltä, ahavoituneet kasvot. Häpeissään hänkin kerjäsi. Selitti nopeasti, että ikänsä on töitä tehnyt. Löin kaksi euroa käteen: "Kyllä noin hyvään tarkoitukseen täytyy aina antaa!" - Äijän helpotus paistoi kasvoistaan kun kiitteli. Näytin äijälle peukkua ylöspäin. Vastasi samalla lailla ja toivotti Jumalan siunausta, sitä vähän oudoksuin. Ei silti selvästikään ollut Helsingin ammattipummeja, osaan minä sen katsoa. Nuo olivat rehellisellä asialla, mutta Helsingissä minä tykkään kuunnella, kun niillä on joskus oikein mielikuvitusta omaava tarina. Sellaisesta täytyy maksaa, ei sitä ilmaiseksi Munchausenkaan juttujaan kertonut.

    Lainasin kirjastosta Steinbeckin "torstai on toivoa täynnä". Olen sen tietenkin lukenut, mutta ajattelin, että hyvä aika monennelle kerralle olisi nyt. Mutta mistäs sen tietää, Dustin Hoffmanin Pienessä suuressa miehessäkin vanha viisas intiaani sanoi olevan hyvä päivä kuolla. Paskat se ollutkaan, muutaman sadepisaran jälkeen inkkarille tuli rilluttelut mieleen ja nousi pystyyn.

    Ostin poistoista kolme kirjaa, euron a´. Harri Tapperin Tulva, sitä tuskin koskaan luen muuta kuin selaamalla, haluan vain tietää mimmoista se oikeasti kirjoittaa. Juha Vuorisen "Kakkosen", jonkin sortin dekkarin. Ehkä luen, ehkä en, viftisixti. Sitten oli vielä Aarne Kinnusen Haanpää-analyysia, se ei taida enää olla muodissa ja trendikästä, kun se yksi INTO-mieli kirjoitti Haanpäästä kirjan, jonka minäkin ostin. Sen Haanpäästä kertovan kirjan, jossa Matti Salminen lähinnä kehuu ja kertoo itsestään.

    Rakas päiväkirja, ei mulle sittee muuta ole tänään tapahtunutkaan. Vettä tihruttelee.

    VastaaPoista
  61. Tuommoiset häpeissään olevat vähän vanhemmat miehet ovat semmoisia, että alkaa säälittää ja jopa itkettää. Kun ollaan siinä tilassa, että oma elämä ei ole hallinnassa piiruakaan, ja jotakin iloa koetetaan elämästä repiä, haluamatta muille pahaa. Turussa asuessani heitä näki, ja muutaman persoonan muistan vieläkin. Yksi kulki kengättä - toinen kenkä oli - pakkasessa junaraiteella ja harmaa villasukka tökötti jalassa puoliksi pudonneena. Tämä näky on jäänyt vaivaamaan minua, muistan sen vieläkin niin että voisin piirtää kuvan. Valokuva olisi puhutteleva, vaan silloin ei ollut kameraa. - Aarne Kinnusen sanoja voi minusta hyvinkin edelleen lukea.

    VastaaPoista
  62. Siis mun täytyy palata tuohon juttuun... kun mää näin miten Pekka Laihon maha möyrysi kun se luritteli niitä Shakespieren kirjoittamia silosäkeitä Eeva-Siskolle - ja äkkiä kuului kamala pieraisu! (Kuin vetypommi olisi paukautettu.) Mä en luule että kamalasti erehdyn jos se, siis Pekka, siihen päälle olisi siellä näyttämöllä sanonut että "voi vittu, nyt mua rupes paskaantaaki", että yleisö ei olisi luullu että se ei kuulu Shakespieran tekstiin, se?. Ihan varmaan olis luulleet. (Sonetit sonetteina!)

    Ps. Näyttelijät eivät kovin älykkäitä ihmisiä ole. Mutta vielä vähemmänälykkäitä useimmat katsojat ovat. - Tästä minulla on eksaktia ensikäden tietoa. Olen katsonut monta näytelmää.

    VastaaPoista
  63. Pekka Laiho sympaattisimmillaan. (Nuorempana se ei aina ollut. Oli välillä kusta päässä.)

    http://www.youtube.com/watch?v=4lQgtePNtuY

    VastaaPoista
  64. Tauno Palo on kyllä paras!

    http://www.youtube.com/watch?v=P4hgTccIJo4

    VastaaPoista
  65. Siitä huolimatta, kaalilehtikäiseni, voisit ilmoittautua mikis sedän autokouluun. (Aluksi, noin ikään kuin oppilaana.) Käytäisiin yhdessä nämä vaihdekepin ns. herkimmät välitykset läpi, tuhruiseen loppuun asti, ja sen jälkeen voisimme paneutua näihin... mitä näitä nyt on... muihin ongelmiin. Tule, et pety! (86 % mikis sedän autokoulun käyneistä naisista on muuttanut maasta pois, lähinnä Austraaliaan. 13 % suunnittelee sitä, vakavasti. 1 % ei osaa sanoa mielipidettään.)

    Siis kurvaa railakkaasti valkoinen Popedasi (tai mikä toijota se nyt olikaan) mikis sedän autokoulun oven eteen. (mikis setä tulee sieltä hetken kuluttua ulos, ovesta)

    - Yhteydenottoasi odottaen, t. mikis. (puhelinnumeronihan toki tiedät, ei se muuksi ole muuttunut, - mutta muillekin mahdollisille mirkuille tiedoksi: 1234567890. Ja suunta on 007.

    (teidän jaloin palvelijanne, hra. mikis)

    VastaaPoista
  66. Täällä on tämä sama kommenttisi kuin ylempänä, Mikis, ja vastasin siihen siellä. En nyt viitsi siirtää enkä toistaa tässä. Mutta siellä se siis on.

    VastaaPoista
  67. Siis sekoilen? Selvä, se sopii minuun, koska se on osa minua.

    Ehkä järkevintä (tai ehkä ei?) on tämä mitä kirjoitin Liisulle:

    Pojat pelasivat "taskubiljardia", tytöille se oli mahdotonta. Ehkä tytöt pelasivat jotain viiva-peliä? En tiedä, koska en minäkään kaikkia asioita tiedä. Ja minkä takia mun kaikki asiat pitäisi tietää, ihmettelen?

    Koska...

    mua ihan oikeasti vituttaa se että mun pitäis tietää kaikista asioista jotain! EM MINÄ TIEDÄ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, en minä ajatellut, että "sekoilet" enkä siksi sanonut. Halusin ystävällisesti huomauttaa, että kommenttisi on noteerattu ja vastasin kyllä, mutta ylempänä. Ajattelin, ettet katso ehkä muuten sinne enää etkä huomaa kommenttiani. Vaikka ei sitä huomata tarvitse. Mutta siis siellä se on.

      Poista
  68. Ja kyllä minä tiedän mistä on kyse. (Se siinä niin surullista onkin.) Kerran töissä - tai silloin oltiin kyllä Airistolla dokaamassa - niin tutustuin erääseen työpaikkamme sähkömieheen;. Olin kuullut hänestä, hän oli legenda; tehtaalla ei ollut ollut ongelmaa mitän hän ei olisi kyennyt ratkaisemaan.(Ja paperitehdas, joka käyttää hirvittävästi sähköä, ongelmatkin ovat useimmiten isoja.) Niin, siellä Airistolla, koskenkorvalasi (hän joi hyvin vähän) kädessä hän tuijotti minua ja sanoi "minä olen kuullut että sinä haluat aina olla paras". (Minä olin tehtaalla tunnettu siitä että olin aina paras.) Tuo sähkäri piti pitkän tauon. Sitten hän sanoi "Se on aivan mahdotonta.".


    Jos joku muu sen olisi sanonut minulle, Kemppinen vaikka, en olisi uskonut. Nyt uskoin laakista.

    VastaaPoista
  69. No nyt me taas kehäpäättelemme toistemme kanssa, Iines muurajaiseni.

    Ei tarttis.

    Minä tykkään sinusta. Sinä tykkäät minusta. Piste.

    (Paitsi... minä tykkään sinusta vähän enemmän.)

    poikki!

    ja seuraavaksi otetaan sitten tämä lähikuva kun Niskavuoren Emäntä tapaa Mikiksen ensimmäisen kerran. Oletko valmis, mikis? Hyvä. Hiljaisuus, kuvaus, kamerat, klaffi....

    no niin, menihän se sinne. kerralla purkkiin. Kiitos iines ja mikis.

    VastaaPoista
  70. Muuten, asiasta toiseen, minä tykkään enemmän elokuvissa noista POIKKI-lopuista kuin siitä, että näytetään, mitä tapahtuu. Mielikuvitus on rikkaampi kuin se elokuvien usein ikävystyttävä hinkkaaminen. En minä halua katsoa lähikuvaa nenän niistostakaan tai vessaistunnosta. En siksi, että siihen liittyisi häpeää, vaan siksi, että ei kiinnosta, miten joku muu äheltää tai niistää. Rehellinen raikas porno on sitten asia erikseen, ja sillä on paikkansa elämän moninaisuudessa. Mutta että elokuvassa muka on "uskalletuin" tai "rohkein" kohta se, kun jyystetään. Hohhoijaa. Paljon rohkeampaa ja uskalletumpaa on vaikka näyttää sielun syövereitä ja tavallisen ihmisen mielen kääntöpuolia tai sitä todellista puolta ihan semmoisenaan. Ajatelkaa nyt vaikka sitä Oulun sikiömurhaajaa ja hänen mieltään. Tai Kaivo-elokuvan lasten hukuttajaa. Miten moninainen voikaan ihmismieli olla ihan oikeassa todellisuudessakin.

    VastaaPoista
  71. http://www.youtube.com/watch?v=sCRLCY0UCDY

    VastaaPoista
  72. Ei mitään vanhoja hinttareita, vaan pannaan tänne loppuun tämä.

    VastaaPoista