Ketunhäntä kainalossa?

Viestinnän ammattilaiset ja politiikan asiantuntijat ovat kiirehtineet arvioimaan pääministeri Sipilän puhetta tuoreeltaan.

Mikäs siinä. Odotetunlaisia arvioita kuivasta mutta selkeästä insinööriviestinnästä sieltä on tullutkin. Vaan miksi insinöörismies ei puhuisi kuin insinööri? Ei kai se nyt mikään pointti ole. Lisäksi kenet tahansa suomalaisen poliitikon saa kiinni puheviestinnän  koko virhekirjosta, jos niin haluaa. Itse voisin luetella samantien, mitkä heikkoudet kiusasivat oppositiopoliitikkojen puheviestintää, kun heitä haastateltiin puheen päätteeksi. Ville Niinistö ja Antti Lindtman puhuivat kuin Meksikon pikajuna ja meinasivat etukenossaan tulla housuistaan ulos.

Itse olisin vähintään säikähtänyt, jos Sipilä olisi puhunut ilmeikkäästi kuin Marthin Luther King tai amerikkalainen Hyde Park -puhuja, intoa, nyrkinheristystä ja harkittuja taukoja ja painotuksia käyttäen. Ketunhäntäkö sillä on kainalossa?

Luulen, että tämä puhe upposi perisuomalaiseen mielenmaisemaan, jos sinne nyt jokin yleensä uppoaa.  Puhuja oli enimmäkseen oma hieman monotoninen itsensä, luojan kiitos. Vierassanat - harvat - putkahtivat automaattisesti kera suomalaisen selityksen, siitä erityiskiitos. Poliittista jargonia ja käsitteellisiä lause- ja sanarakenteita vältettiin, vähäistäkään kuulijaa ei pyritty hämäämään ainakaan kielen keinoin. Väljä rakenne oli puhutun viestinnän omainen, jossa asioihin jopa palataan.

Hyvin erikoista oli, että pääministerin puhe tuomittiin etukäteen mediassa varsin korkeiltakin paikoilta. Lehtien politiikan toimituksen esimiehet kirjoittivat asiasta kolumneissaan kuin yhteisestä sopimuksesta. Eniten tunnuttiin paheksuttavan sitä seikkaa, että toimittajia ja opposiotiota ei päästetä tilaisuuteen mukaan tenttaamaan puhujaa. Luojan kiitos, ettei päästetty! Ei puheesta ole ketään tapana tentata viestinnän lakienkaan mukaan. Puhe on puhe ja sen itsenäisyyttä kunnioitettakoon. Oppositiolla ja toimittajilla on ollut vapaus  kertoa näkemyksiään mediassa tätä ennen ja kyllä ne sen ovatkin tehneet. Lisäksi Yle oli järjestänyt keskustelutilaisuuden oppositiolle studioon puheen jälkeen.

Lehdet ovat sitä paitsi itse asettaneet useisiin omiin uutisjuttuihinsa sensuurin ja  kommentointikiellon, ja nyt vaadittiin lehdistölle itselleen vapaata keskustelumahdollisuutta puhetilaisuudessa. Puhetta seuraava tenttaus olisi ollut katsojalle lähinnä piinaava. Yksi puhuja altavastaajana ja kymmeniä toimittajia hyökkäämässä päälle.

Minusta tuntuu, että lukuisilla arvioijilla on ketunhäntä kainalossa. Puhe on helppo lytätä, jos on nykyisen eduskunnan ja hallituksen kokoonpanoa vastaan, kuten näinä aikoina tavataan olla. Kaikesta löytää huonoja kohtia, kun niitä tikulla etsii.