11.6. Kameraan tallentuu usein julkaisukelvottomia kuvia. Yllä on sellainen. Siinä rastasemo tarkkailee korento nokassaan ympäristöä lehtometsässä viiston vastavalon siilautuessa ryteikköön. Syntyy varjostumia, heijasteita ja uusia värimaailmoja, syntyy pehmeitä pintoja ja tasoja, joita ihmissilmä ei reaaliajassa näe, mutta kamera tallentaa. Ne ovat joskus kauniimpia kuin pilkuntarkka kuva.
12.6. Hesariton sunnuntaiaamu on paljas, jotakin puuttuu. Lehti menee jo mökin laatikkoon, samoin posti. Ystävällinen naapuri lupasi tyhjennellä laatikkoa, kunnes pääsen tulemaan. Avaan television, mutta eihän sieltä Ylen aamua tulekaan, vaan luontodokumentti pienistä eläimistä hiiriperspektiivistä. Kivaa, katson ohjelmaa ja selaan tablettia.
On supersunnuntai, ja ruudussa välähtelevät Stubbin kyyneleet, isän harmistus hyvän pojan ulosheittämisestä. Pirkko Mannolakin on huolestuneen näköinen, hän on rakastunut Göraniin. Ruudussa vilahtaa myös Floridassa tapahtunut hirvittävä ammuskelu, jossa amerikkalainen Omar on listinyt kuoliaaksi puolensataa homoa. Ei tämä toki islamiin liity mitenkään, vaan miehen yksilölliseen homokammoon, sanoo Yle. Ei kannata nyt yleistää, eikä vetää johtopäätöksiä. Ei kannata ajatella. Kyllä lomalaisen kelpaa.
Panenkin suuni suppuun ja katselen vilpitöntä Orpo Petteriä, raikasta Li Anderssonia ja myhäilevää Anne-Mari Henrikssonia. Kyllä nyt tulee uudistuksia ja parempi aika. Mietin sitäkin, mikä on puolueen puheenjohtajan palkka.
13.6. Olen peräti ihastuksissani siitä, että Li Andersson aloittaa johtajakautensa tekemisen meininki otteissaan. Hän kiirehtii oma-aloitteisesti ja vastuuntuntoisesti sanoutumaan irti anarkistien tekemästä bussiterrorista Vantaalla. Perään eivät ehdi muiden puolueiden puheenjohtajat tai päämiehet, ei hidas Juha Sipilä tai Matti Vanhanen, saati jähmeänsorttinen Heikki Rinne tai eloisa Ville Niinistö, ei edes kilpakävelijä Sari Essayah. Hyvä Li, voittaja, huraa huraa häitä!
Toinen hieno asia tapahtuu jo aloituspuheessa. Li ehdottaa kuuden tunnin työpäivää. Tämä olisi mannaa opettajillekin. Tulisi kolmen tunnin opetuspäivät, kun se toinen kolme tuntia menee kuitenkin kahvin hörppimiseen ja kesälomasuunnitelmien tekoon. Palkka tietenkin säilyisi ennallaan.
Sillä lailla, minusta taisi juuri tulla Lin uskollinen seuraaja.
(Valokuvayritelmä Iines)
Tuo kuvahan on hieno, utuinen, viipyilevä ja autereinen, kuin vanhan mestarin maalaus. Tuollaisen ripustaisin seinälleni.
VastaaPoistaNo, sanonpa suoraan, että itsekin pidän siitä aika paljonkin, ja siksi en heittänyt sitä roskikseen. Olen muutenkin kiinnostuneempi kuvista, joissa on syvyyttä ja jotka eivät vain jäljennä tarkasti tyrkyllä olevaa kohdetta. Usein esimerkiksi lintu voi näyttää enkeliltä noustessaan ilmaan ja kameran pysäyttäsessä sen nanohetkeksi.
VastaaPoistaTaiteesta puheen ollen kävin pitkästä aikaa Kiasmassa. Siellä ihmislapsi joutuu pohtimaan mitä taide on ja omaa suhdettaan siihen - onko tuo siivouskärry taidetta, ovatko nuo katosta pudonneet levyt taidetta, mitä minä täällä teen?
VastaaPoistaEdellinen ei ollut, jälkimmäinen oli, ravitsin sieluani.
Tapsa, Tapsa! Koko elämä on taidetta. Sitä ei vain aina huomaa. Siivouskärryt sairaalan käytävässä ovat "vain työvälineitä", harvoin niitä edes tiedostaa ohi kävellessä. Mutta kun ne on kärrätty taidemuseoon, siellä huomaa mitä ne oikeasti ovat. Nehän ovat TAIDETTA! Kuinka ihanasti ne puhuttelevat ihmistä, miten kauniita kaaria ja elävää materiaalia ne kantavat itsesssään. Ja mitä kaikkea elämästä puuttuisi, jos niitä ei olisi. Niitä tarkkailee kuin uutena ilmiönä, kaikki arki haihtuu niiden ympäriltä, ne huomataan!
PoistaNe hehkuvat ylpeyttä. Ja jotain niiden hehkusta hyppää ihmiseen. Hän ajattelee: Kyllä maailma on hieno paikka! Ja kun hän menee kotiin ja katsoo keittiössä astiakaappia tai hiukan tuhruista hellaa, niin hellyys valtaa hänen mielensä ja hän katsoo niitä melkein kyyneleet silmissä. Hän "näkee" ne ensimmäistä kertaa itsellisinä olentoina. Ajatella, mitä aarteita minulla, enkä ole niitä edes huomannut! (hymyilee).
Minulla raja taiteen ja "taiteen" välillä on se muutaman vuoden takainen Mimosa Palen Jättihäpy. Valtaisa vaaleanpunainen härpäke, jättielin, jota Mimosa veti narusta läpi kaupungin, jotta ihmiset voisivat kokea hävyn tunnelin kautta uudesti syntymisen ihmeen. Kyllä siellä oli saatu väristyksiä ja ilmeisesti uutta luovaa energiaa.
VastaaPoistaMuistan sen "härpäkkeen", Iines. Se oli soma näky! Uudesti synnyin. Väristykset väräyttelivät minua. Aajatukset aaltoilivat. Olin otettu.
PoistaSiis onhan muistakin ruumiinosista tehty taideteoksia:
Poistahttp://ainoaustria.blogspot.fi/2015/05/wachauer-nase.html
Pyllynreikä vielä puuttuu, ellei sitten jossakin kansantaiteen osastolla eli jonkun kotipihalla tällainenkin ole ihmissielun virkistystä varten.
Iines, olen aina ihmetellyt, miksi jotkut ruumiinosat kätketään ja peitetään, pidetään piilossa. Esimerkiksi puhumasi "pylly". Eikö se ole tärkeä? Yksi hyödyllisimmistä elimistä ja paikosta ihmisen kehossa. Entä rinnat? Eivätkö ne ole elämän lähde tai ainakin ruokailupaikka pikku vauvoille! Jossain lehdessä oli juttu naisesta, joka tykkäsi niin kovin imettämisestä, että pyysi miestään joka päivä käymään imemässä rintojaan ja toivoi, että jonain päivänä ne alkaisivat erittää kermaista maitoa. Miten hyvää ja maukasta ravintoa se olisi rakkaalle miehelle, ja kahvimaiitonakin se voisi toimia.
PoistaRinnat, niitä on alettu jo vilkautella ihan niin kuin muoti määrää. Mutta miksi pylly edelleen kätketään? Eikö olisi jo aika vapauttaa se pannasta? Varsinkin takaapäin katsottuna takapuoli voi muistuttaa jopa lapsen pulleita poskia, niin hellyttävän somia.
Lehdessäm oli juuri juttu myös miehestä, jota hänen vaimonsa imetti niin, että sanoutui työstäänkin irti. Tavoite kai oli, että mies jotenkin elpyy, kun saa kokea imettämisen tuomaa läheisyyttä ja äitisuhdetta. Jotenkin näin - luin jutun nopeasti ja osittain.
PoistaMinusta uutinen oli vastenmielinen naisen kannalta. Jättää työnsä, jotta mies saa lutkuttaa tissiä ja leikkiä vauvaa. Eihän se voi olla naiselle mukavaa.
Kai pylly kätketään vanhasta perinteestä, häveliäisyyssyistä, intiimiystarpeesta.
Eläinkin arastelee peppunsa koskemista, pyllyreikään ei saa millään lajilla kajota, eläin kääntyy heti loukkaantuneena ympäri.
Sitä paitsi ihminen haisee eniten alapäästään. Alapään peittäminen on siis myös muiden huomioonottamista.
En halua latistaa sinua, Liisu, mutta näin proosallinen olen käytännön asioissa. Ymmärrän kyllä asian kuvailemaltasi kantilta täysin.
PoistaNo tytöt. Onhan nuo fallos-patsaat olleet taidetta vuosisatojen ajan, ihmiset suurella rahalla ostavat niitä koteihinsa! Miksei naisten härpäke sitten olisi?
PoistaItse en välitä kummastakaan takanreunuksella tai mitään vedettävää mallia pihalla, mutta jokaiselle omansa. Onko varmaa, että Mimosa nimenomaan Tarkoitti kuvaavansa syntymän ihmettä uudelleenkokemisen kautta, tms, vaikka Sanoikin? Mitä jos se olikin rajoja rikkova kannanotto naisten härpäkkeen puolesta, tässä patriarkaattisessa miesjutskien maailmassa?
Liisu: yksi isosiskoni on mummina imettänyt itkevää lapsenlasta - täydellinen tabu ainakin minulle, järkytyin ensin. Mutta jos kerta erittyy, miksi ei? Mitä eroa on historiallisiin imettäjämuoreihin?
En nyt itse kokeile tätä kotona, mutta joillakin toimii.
Iines, tuohon peppuhommaan en osaa sanoa mitään. Hauskoissa kotivideoissa lemmikit kyllä nuuhkivat ja tutkivat, mutta siinä taitaa joku alistamis/laumanjohtaja-juttu olla takana (no pun intended).
Totta puhut, Char! Taide ei ole antiikin ajoista lähtien hylkinyt ihmisruumista eli kehoa. Vieläkin maksetaan alastomalle ihmiselle, joka suostuu istumaan taiteilijoiden "elävän mallin maalauksessa" ilman vaatteita. Se on rankkaa, mutta arvokasta työtä.
PoistaOlihan Aatami ja Eevakin paratiisissaan alasti, vain joku puunlehti korkeintaan vaatteena. Mutta kun heidän ajettiin paratiisista pois, heti vaan enemmän vaatetta päälle. Niin olen kuullut kerrottavan. Ja nykyisin jopa kilpaillaan, kuka on hienoimmin puettu. Ajatella. Jos presidentin kutsuillakin voisi olla alasti, miten paljon enemmän rahaa säästyisi ja ihmiset olisivat tasa-arvoisemman näköisiä! (hymiö). Ja katselijoiden määrä telkassa vain lisääntyisi! (toinen hymiö)
Char, isoäidit olivat muinoin mainioita sijaisia moneen asiaan. Minulla on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema tutkimusteos vanhoista perhemalleista. Muistan kirjasta tällaisen jutun:
PoistaTalon nuori poika oli heinäaikaan lähdössä rimpsalle. Isoäiti ajatteli, että siinä menee kallista työaikaa hukkaan. Hän sanoikin pojalle jotenkin näin, että ka, jos sie vittua kaipaat, ota miulta ettei tarvi kylille lähteä.
Tapaus on suomalaista kansanperinnettä ja siis tutkijatekstiä juuri noin.
Tuossa, etten pidä Mimosa Palen Jättihävystä, ei ole moraalista kannanottoa. En pidä teosta epäsopivana enkä paheksu taiteilijaa. Teos vain on yksinkertaisesti ruma niin kuin röpeliäinen liha kiistatta on. En välitä mistään irrotetusta elimestä tehdystä taiteesta, en yksinkertaisesti välitä niistä. Minulla on toisenlaisia luovia ja huveja ja poikkeavia näkökulmia, ja nuo hävyt jääköön niille, jotka pitävät niistä.
Hei Liisu, olen usein miettinyt alastonmallin työtä... Siis en uravalintana, päinvastoin. Olen Häveliäs luonnoltani.
PoistaIines, tiesin, ettei ole mielipiteessäsi moiralismia. En minäkään pidä siitä. En liioin halua antiikkista fallosta... :D
Iines hyvä, huomasitko että Li sanoi ettei johtajissa ole viisautta, vaan joukoissa ja yhteisöissä on viisautta?
VastaaPoistaJohtajia ei kannata seurata tai palvoa liiallisesti.
Jos nyt vertaa Orpoon ja kokoomuslaiseen johtamistapaan, niin ajattelussa on suuri ero. Kokoomuksessa se on yhä konservatiivista auktoriteettiuskoa ja taistelua jossa paras uros voittaa lauman johtajuuden.
Elina Lepomäellä on muuten hyvä vastakirjoitus fb-sivuillaan medialle puheenjohtajataistoista ja niistä määrityksistä joita niin hän kuin Li Andersson koko ajan saavat median, myös sosiaalisen median taholta.
Koko puhetta en ole kuunnellut, vaan olen lukenut vain jonkin uutisen puheesta.
PoistaTäytyy sanoa, etten usko joukkojen tai yhteisöjen viisauteen. Ei ole vielä tullut vastaan joukkoa, joka kokonaisuutena olisi viisas tai älykäs.
On vain erilaisia ihmisiä, joka joukossa. Muutenkin käsite joukkovoima on osoittautunut vääränlaiseksi tavaksi ja tuhoisaksi tavaksi hoitaa yhteiskunnan asioita. Demokratiassa ei kaivata voimaa, vaan älyä ja sydäntä, tietoa ja osaamista. Sitä nyt vaan on yksilöissä, jotka ajattelevat toivottavasti itse eivätkä ohjastettuina.
En usko, että mikään puolue pyrkii kovinkaan autoritaariseen johtamiseen. Päinvastoin, ihmisistä etsitään osaamista ja tietoa, ja pyritään sitten keskittämään kullekin sopivat tehtävät. Asioita tietenkin hoidetaan vastuuta jakaen, ei keskittämällä vastuuta klusteriksi.
Kun luin Lin sanoneen, että viisaus on joukoissa, kylmät väreet kulkivat pitkin sälkäpiitäni.
PoistaMieleeni nousi Li Dazhao, jonka paras oppipoika Mao viljeli samanlaista retoriikkaa ja korjasi miljoonia uhreja.
Miten muuten Lin lausuma eroaa persujen yhä toistelemasta Vennamon postulaatista "kyllä kansa tietää"?
Eihän se eroakaan.
PoistaOpettajana huomasin selkeästi, että joukossa tyhmyys tiivistyy, jos missä. Ryhmätöitten tulokset olivat järjestään huonompia kuin yksilötyönä tehtyjen. Ryhmissä oli usein vapaamatkustajia. Tiedän tapauksen jos toisenkin, jossa ryhmätyönä tehty amk-opinnäytetyö oli yhden tekemä ja kaikki saivat saman arvosanan. Joukkkovoima oli poikaa.
Sosiaalinen pääoma, sosiaalitieteistä, ei ole teille tullut tutuksi? Yhteisön merkitys yksilöille on teistä heti maolaisuutta tai Kiina. Jestas.
PoistaIhmisen koko sosiaalinen kehitys on täysin riippuvaista ryhmistä, ihmisyhteisöistä. Ilman suhdetta toisiin ihmiisin, vuorovaikutusta emme kykene edes omaan ajatteluun.
Yksinäiset sudet tuhoutuvat ja tekevät vain tuhotöitään. Totalitaristiset johtajat ja heidän lakeijansa ovat saaneet aina paljon pahaa aikaan.
Päiväkodeissa kasvatetut sukupolvet ovat sosiaalisilta taidoiltaan kehittyneempiä kuin aiemmat sukupolvet. Huomaa kyllä.
Juu juu, mutta itse sinä sen ryhmävoiman politiikkaan sijoitit Lin avustuksella, Anonyymi.
PoistaEi yksilöllinen ajattelu ole tie totalitarismiin - totalitarismiin tarvitaan nimenomaan joukkovoimaa. Yksilöllisellä ajattelulla nimenomaan pitäydytään irti totalitarismista ja joukkohysterioista.
Päiväkodeissa kasvatetut sukupolvet ovat onnettomampia kuin aiemmat sukupolvet. Päiväkoti ei ole vauvan paras paikka ennen kolmen tai jopa neljän vuoden ikää, koska lapsi ei ole kykeneväinen ottamaan ulkopuolisia virikkeitä vastaan niin paljon kuin niitä levottomissa oloissa tulee. Lapsen aivojen kehitys on kesken, sanovat tutkijat.
PoistaTraumoja puretaan sitten aikuisena terapeuttien vastaanotoilla ---> viittaan Liisa Keltikangas-Järvisen teoksiin ja tutkimuksiin.
Jokainen opettaja on nähnyt, että ahdistuneita ja lyhytjännitteisiä, eri tavoin oireilevia levottomia lapsia on järkyttävän paljon näinä subjektiivisen päivähoidon ja rajattoman kasvatuksen aikoina.
Lepomäen kirjoitus on Uuden Suomen puheenvuoro-blogissa. Ovat ihan huimia, nämä meidän nykyiset "nuoret" naispoliitikot.
VastaaPoistaLepomäki ihmettelee kyseisessä blogikirjoituksessaan, miksi hänet aina niputetaan yhteen muutoin arvostamansa Li Anderssonin kanssa ryhmään "nuoret naiset". Andersson on häntä 10 vuotta nuorempi, vielä opiskeleva ja lapseton, hänellä itsellään pari tutkintoa, kokemusta ja lapsia. Ryhmitys on toimittajien tekemä.
PoistaLepomäki on minusta terävämpi kuin Orpo ja Sutbb yhteensä. Sopisi mielestäni Orpoa paremmin kykypuolueen kärkeen, aivan samoin kuin Andersson sopii vasemmistopuolueen kärkeen paremmin kuin se mies, mikä hän nyt olikaan.
Älyä ja osaamista Lepomäellä varmasti on, mutta millaista tahtoa, millainen sydän? - Ymmärrän peräänkuuluttavani vähän vanhanaikaisia arvoja, mutta en voi vanhanaikaisuudelleni mitään.
PoistaVaalit on käyty, pulinat pois, sanoi Johannes Virolainen muinoin. Kokoomuksessa on alkanut Orpouden aika, eikä Lepomäki tullut vaalissa kuin kolmanneksi, enempää ehdokkaita ei nimittäin ollut.
PoistaMinäkin luin Lepomäen vali(s)tuskirjoituksen. Hän ei ole vielä oppinut, että medialle on turha urputtaa: se saa aina viimeisen sanan ja kostaa.
PoistaAntaa valittujen johtajien vaan yrittää, ei heistä kukaan huono ole.
PoistaLepomäki olisi vaan olut hyvä, on vissiin terästä koko nainen. Ei kokoomus ole mikään demaripuolue. Lepomäki olisi ollut rehellinen valinta.
Orpossa saattaa loppujen lopuksi olla noista puheenjohtajiksi valituista eniten potentiaalia, sillä hän on sosiaalinen pelaaja.
Mitä tulee Li Anderssoniin heittoon kuusituntisesta työpöivästä, niin en ole varma. Selvää on se, että työpäivää pidentämällä hallitus ei saa lisätehoja aikaiseksi, mutta lyhentämisestäkään en osaa sanoa, toisiko se lisätehoja. Ehkä ei. Hyvä työilmapiiri sitä vastoin laittaisi tuotantoa ja kaupankäyntiä rullaamaan. - Sitä nykyiset työnantajat eivät tajua. Amerikan tylyistä työehdoista aina puhutaan, - siellä kun työnantaja laittaa sormen ovea kohti, samana hetkenä on lähdettävä. Toisaalta juuri eräässä ohjelmassa näytettiin jonkun puutavararekkafirman toimintaa. Pomo kehui, kuinka työntekijät pitää pitää tyytyväisinä, silloin asiat rullaavat ja homma toimii hienosti.
PoistaSiis jos palkat laskevat tuntivähennyksen myötä 25 prosenttia, niin mahtaako se vaikuttaa kohottavasti työmotivaatioon?
PoistaSemmoinenhan on täysin käsittämätön heitto, että työmäärää vähennetään neljännes ilman palkanlaskua. Missä tahansa oloissa. Opettajilla se esimerkiksi olisi mahdotonta, koska oppilaille on opetettava opetussuunnitelman mukainen tuntimäärä kutakin ainetta/kurssia viikossa. Tunnit eivät voi kadota Anderssonin ehdotuksesta.
Mitään noin populistista en ole aikoihin lukenut!
Minä en julkista puolta oikein osaa hahmottaa. Kerran, kun yritin mennä kirjastoon, opin, että itsenäisyypäivälläkin on aatto ja silloin suljetaan visusti hyvissä ajoin. Käsitykseni mukaan aatonaattoa ei vietetty lainkaan, mikä tuntui kaiken jälkeen oudolle.
PoistaTätä kirjastojen kiinnioloa aattojen aattoina minäkin olen harmitellut. Se harmittaa kirjastonhoitajiakin. Kun kunnan isännät niin päättävät, niin kirjastojen aukioloja supistetaan ja kirjastoja lakkautetaan.
PoistaPienipalkkaisia kirjastojen maistereita minä surkuttelen. Heillä on monipuolinen informaatioalan osaaminen ja korkeampi koulutus kuin monella insinöörillä. Ja pienempi palkka kuin putkimiehellä.
Palkankorotus vaikuttaa työmotivaatioon vain silloin, kun korotus on sidottu työn tuloksiin. Tämä mekanismi on tosin aiheuttanut myös maamme lukemattomat elintasosurffari johtajat, jotka vaihtavat työmaata heti, kun näyttää siltä, ettei kaluttavaa enää ole.
PoistaNo, eihän yritystä voi pitää pystyssä, jos se ei kannata. Pitäähän voittoa tulla, jotta myös yrittäjä voi elää ja maksaa palkkoja.
PoistaHuutokauppakeisari on siitä hyvä ohjelma, että se selvittää havainnollisesti, ettei huutokapan pitäjä voi ostaa tavaraa myyntiin samalla hinnalla, jolla myy. Voittoa on tultava, jotta homma pyörii ja voi pitää palkollisia. Siltikään huutokaupan pitäjä ei valehtele asiakkailleen ja on reilu heille.
Huutokauppakeisarissa ihailen sekä hänen sujuvaa ja monipuolista ulosantiaan että aivan häikäisevän loisteliaita liikemiehen kykyjään. - Kuinka tuollainen ihmemies on saattanut edes syntyä meidän maahamme!
PoistaTämä Palsanmäen Aki on hyväsydäminen ja rehti kauppias, ja etunsa katsoo niin kuin pitääkin. Kuitenkin hän myös maksaa reilusti silloin, kun maksettava on. Jää vaikutelma, ettei hän nylje myyjiä eikä huutajia.
PoistaOlen tavannut myös kieroja vanhan tavaran kauppiaita, jotka vetävät asiakkaita huulesta. Maaseudun mummoilta on ryöstetty kasottain arvokasta talonpoikaistavaraa ja lahjaksi saatuja arvoesineitä lähes ilmaiseksi.
Meilläkin kävi vanhassa torpassa kerran yksi ketku tuomassa ostamaamme vanhaa klaffipöytää. Hän nappasi lähtiessään vanhan Olgan kahvimyllyn käsiinsä ja sanoi, että hän viekin tämän romun mennessään pois. No ei vienyt.
Kyllä, kyllä. Lisäksi täytyy erikseen mainiten kehua keisarin korjausmiestä, josta heti huomaa, ettei häneltä jää ikinä ruuvi kiinnittämättä, jos jengat vain ovat kohdillaan.
PoistaJos minut valtaisi palava tarve ja selvä välttämättömyys hankkia laadukas ja hyväkuntoinen muovipurkki, vaikeuksista välittämättä matkustaisin Keski-Suomeen, - eikä sillä hinnallakaan niin väliä olisi, kunhan jäisi alle kymmenen euron.
PoistaKyllä minä käväisisin Akin huutokaupassa, jos sielläpäin liikkuisin, käynhän muutenkin hyvinkin mieluusti penkomassa vanhaa. Tuolla kävisin enemmän tunnelman vuoksi, tavaraa on nurkat täynnä ja pitäö ruveta myymään niitä itse jollakin foorumilla. Ensimmäiseksi lähtee vanha sivustavedettävä, puusohva, josta viime kesänä sain jo tarjouksia tori.fissä. Se on huono istua ja maata. Tilalle haluan löhötuolit.
PoistaLyöntivirheitä tulee eikä tabletti anna aina korjata niitä. Ei kopioi tekstiä korjausta varten.
PoistaMarkku on ihme mies korjaamaan. Tuommoiselle olisi minulla käyttöä. Hattua nostan taidoilleen. Kaikki onnistuu ja omat efektit päälle. Ja sitten feispuukkiin.
Tottapuhuakseni himo muovipurkkeihin valtaa minut melko harvoin. Mutta, jos kuitenkin valtaa, niin eikun Keski-Suomeen.
PoistaLapsuudessani nykyisen asuinpaikkani vastapäätä oli Aimon divari. Kävin sieltä ostamassa hengen ravintoa, Jerry Cottoneita, ja muuta hyvää kirjallisuutta. Minulla kesti aina kauhean kauan valita mieleisiäni ja kerran muistan Aimon minulle sanoneen: "Olen syömään lähdössä, potkaise ovi kiinni mennessäsi." - Tietenkään en ymmärtänyt sitä piruiluksi, vaan lupasin kiltisti: "Joo-o." - Ja valitsin vielä pitkän, pitkän aikaa. Tänä päivänä naurattaa, kun ajattelee, että pystyisi hänen silloisia ilmeitään tarkkailemaan ja ajatuksiaan arvailemaan.
Tämä kortteli oli lapsuudessani upea asuinpaikka. En silloin arvostanut sitä, että tässä oli yksi virallinen ja ainakin yksi epävirallinen viinakauppa. Useita baareja, myös keskiolutsellaisia. Kolme elintarvikekauppaa, kaksi kioskia, elokuvateatteri ja sitten tuo edellämainitsemani Aimon divari. Nykyään täällä ei ole juurikaan mitään, vanha ja väsynyt mies joutuu dallaamaan monta sataa metriä, että pääsee kirkkaisiin valoihin kristallikruunujen alle.
PoistaSiis oletko tosissasi noitten muovipurkkiesi kanssa, Riku? Jos, niin millaisia keräät? Tiedän, että himoja on monenlaisia, ja niissä on silti jokin järki. On vaan vaikea ajatella, että Tupperware....
PoistaTottakai olen tosissani, ikänä en ole huumoripuhetta lasketellut, taisi Taneli Mäkelä sanoa Team Ahmassa.
PoistaEn minä niin Tupperwaresta, mutta jos löytyisi sellaisia pieniä Dronnigholmin mansikkahillopurkkeja, jotka olisivat virheettömiä ja sangatkin hyvässä kunnossa.
Aidoissa Dronningholmeissa on sellainen ohut metallisanka. Jos on muovinen, niin kyseessä on ilmiselvä väärennös, sellaiset kannattaa ilmoittaa poliisille.
PoistaKyllä nyt herra ei tiedä hillopurnukoista alkeitakaan, sillä ensinnäkään pienissä Dronningholmeissa ei ole sankaa ja toiseksi, ne ovat lasisia. Isommat ovat muovisia, mutta ei niissäkään sankaa ole. Että satusetä menköön nurkkaan häpeämään ja niistämään nenänsä. Vähän sama vissiin, jos minä kertoisin mutterinkeräilystäni.
PoistaLuonnollisesti olen mahdollisesti kiinnostunut vain vuosikertapurkeista, sellaisista, joissa sanka vielä oli. Uudet, kaupasta ostetut, eivät minulle kelpaa.
PoistaSiis minäkään en oikeasti jaksa kiinnostua Arabian Muumi-mukeista. Ne ovat kömpelöitä ja paksuja tekeleitä. Lisäksi ne ovat väärän kokoisia, liian pieniä teemukeiksi.
PoistaYleensäkin kuppien tulisi muotoilultaan olla korkeampia ja kapeampia, ei liian antavia, koska juoma jäähtyy niissä liiaksi.
Vielä Muumi-mukeja kamalampia ovat kyllä kaikki Pentikin likaisenväriset paksuakin paksummat tympeänväriset savikupit ja kipot, jotka eivät sovi kuin vellinsyöntiin, jos siihenkään.
Jatkan vielä sen verran, että oikeastihan krääsän kerääminen naurattaa minua. Tähän ikään olen päässyt hamsterin taipumuksista, sikäli kun minulla on niitä ollut. Keräily on jonkinlainen henkinen ongelma. Miksi huutokauppakeisarin ohjelma viehättää ihmisiä niin paljon, kun minua ei yhtään. Vastaaviin amerikkalaisiin ohjelmiin tehdään sentään mielenkiintoa roolituksilla ja niissä olevat ihmiset ovat jollain tapaa vivahteikkaita tai karismattisia. Keisariohjelmasta paistaa yleinen ankeus, ja todellakin,- huutokauppaesineet ovat vitosen maksavia muovipurkkeja.
PoistaKeräilijöitä kirpputoreilla on vähemmän, huutokaupoissa enemmän. Eniten siellä on nuoria äitejä, jotka etsivät lapsilleen halvalla asusteita kaupan kalliiden sijasta. Minusta tämä on pelkästään järkevää kierrätystä ja säästöä, vaikka itse en ole koskaan harrastanut käyttötavaran ostoa vanhana. Kun ei vaan kiinnosta muu kuin mahdolliset ikivanhat aarteet.
PoistaKeräilijä en silti ole. Joku voi saada nautintoa vanhojen leluautojen keräilystä, joku vaikka vanhojen korttien. Minulla on sitä ja tätä, sieltä ja täältä. Vanhana olen ostanut laadukkaita puuhuonekaluja, mm. kirjoituspöydän, jossa on nahkakansi ja moniosaisen umpipuisen tumman piironkikaapin - tavanomainen kirjakoristehylly sen sijaan olohuoneestani puuttuu, ja sohvapöydäksi hankin tasakantisen punaruskean 1700-luvun puuarkun ruostunein rautaheloin ja avaimin. Parempaa sohvapöytää saa hakea. Toinen asia, joka hurmaa minut, ovat vanhat valaisimet, helmilamput roikkuvin lasihelmin ja putkin, jugendlamput. Voin vakuuttaa, että nykyiset pahvikalusteet ja muovilamput eivät vedä laadussa vertaa noille mainitsemilleni. Ja muistakaat, että lampun paikka huoneessa ei ole keskellä kattoa yksi kirkas loimalamppu, vaan myös ja ennen kaikkea nurkissa, pimeissä paikoissa.
Ja luoja varjele minua amerikkalaisilta roolituksilta ja muultakin amerikanmeiningiltä.
Keisari meni osittain pilalle, kun se siirrettiin nelosen paraatipaikalle ja siihen lisättiin julkkuja. Katselin sitä silloin, kun kukaan muu ei vielä huomannut sitä. Silloin se oli parhaimmillaan, ihmiset aidoimmillaan. Nyt siitä haistaa roolituksen ikävää makua.
Hyvät purkit ovat kivoja. Lasipurkkeja pesen ja käytän esmes sinapin purkittamiseen.
PoistaMuumikuppeja olen kerännyt, nyt en enää voi, kun ei ole paikkaa niille. Ne ovat minusta just hyviä aamukaffelle, voi laittaa yöpöydälle, ja vaikka unisena hapuilisikin vähän, eivät heti kaadu.
Muuten tätä mammonaa ja keräyshuumaa olen miettinyt, ja tänään se vähän niinkuin kulminoitui, mutta ajatus on niin uusi, etten välitä siitä puhua. Olisi kiva aloittaa ihan alusta, ilman mitään. - Ja olen siis Härkä, joka kerää, ja tykkää. Mehän kaikki uskomme horoskooppeihin, eikö vain? :)
Minä kerään vain Ling Jung Ming Ping Poin'ing kauden (景德镇) porsliinia. Vähän ovat tyyriitä mutta väliäkös sillä kun ei niitä usein huutokaupoista löydä. Karkeatekoiset Made in HongKong väärennöksetkin maksavat nekin yli 2 000 £ kipale.
VastaaPoistaPs. Olenhan joskus kertonut miten minusta meinasi väkisin tulla posiolainen ja samantein ilmeisesti olisi sitten tullut Eeva Anneli Pasin (myöhemmin Pentik) aviomies? Tai siis Eevasta ei olisi tullut Pentik vaan rouva Mikis, ja nämä tuotteetkin tunnettaisiin siis "Mikiksinä". Tarina on totta. Ja oli (kai?) siinä ja siinä ettei lopputuloskin olisi ollut totta. Huh, huh. "... Mikiksen likaisenväriset paksuakin paksummat tympeänväriset savikupit ja kipot, jotka eivät sovi kuin vellinsyöntiin, jos siihenkään... "
Ei koskaan tiedä mihin Elämä meitä heittelee. Tai jättää heittelemättä!
Muuton yhteydessä pääsee tavaroista kivasti eroon. Ja kirjoista. Viimeksi muuttaessani kriteerini kirjojen suhteen oli: mitä en tule enää lukemaan - pois! Ja niitähän nyt oli satoja. Ei ehdi! Eivät kirjat koristeita ole! Vaatteiden ja tavaroiden suhteen kriteerini oli: ne mitä viimeisen viiden vuoden aikana en ole käyttänyt - pois. Koska: miksi minä jonkun vaatteen/esineen veisin mikkeliläisestä kaapista jyväskyläläiseen komeroon, jossa se piileskelisi sitten itsekseen taas seuraavat viisi vuotta...? Höh.
VastaaPoistaInhoan paikkoja joissa myydään ja ostetaan ja vaihdetaan rahaa, sen verran minussa Jeesusta on että voin...
"... ja M meni huutokauppakamarille ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat eikä antanut kenenkään kantaen tavaraa huutokaupasta ulos... "
Ps. Alkot on asiallisia myymälöitä. Asiakkaatkin - useimmat ainakin - tietävät tasan tarkkaan etukäteen mitä haluavat. Niinpä... tiukka mutru huuleen, selkä vastatuuleen, ja katse kohti... Jaloviinahyllyä. Jep! Ja kassi kilisten kassan kautta kotia!
Mikis, kirjat ovat niin kivoja! Harvoja olen vasiten kalliilla rahalla ostanut, enimmäkseen ovat osuneet kohdalle. Ja joistain sitten tulee kavereita, ja haluaa seuraavan, ja sitten seuraavan...
PoistaMutta pidän mielessä ohjeesi, kun karsin hyllyäni!
Vaatteissa olen Tyttö: joihinkin vaatteisiin nyt vain liittyy niin paljon muistoja, ettei niitä vain Voi antaa pois. Kuten se superlyhyt wieniläinen farkkumekko, jota en tule käyttämään - mutta en anna pois! Ei se nyt niin paljon tilaa vie!
Eikä voi varmasti tietää - ehkä Charista tulee hurjanainen, joka maalaa vielä joskus kulloisenkin kaupungin punaiseksi! ;) :) :D
Astiat ovat hankalin heikkouteni - toisaalta minulla oli jo 21-vuotiaana tarpeeksi sekä kippoja että vuokia ja kattiloita, että olisin voinut alkaa pyörittää vähintään 6-päistä perhettä.
Waste not, want not!
Etkös sinä tykkää pelaamisesta, mikis? Eikös se ole rahanvaihtoa pikemmin kuin vaikkapa huutokaupat ja vanhan tavaran myyntipaikat?
VastaaPoistaKierrätys on järkevää toimintaa, mutta tiettyyn rajaan saakka. Kun sukkahousuista aletaan pykätä hyttysansoja pyörivän tuulettimen päälle, ollaan jo aika pitkällä.
Kaikki niiden kirottujen lentävien verenporaustornien joukkotuhontaan kehitetyt keksinnöt kiinnostavat. Tuosta en tiedä, kuinka se toimii? Sivelläänkö sukkikset siirapilla ja joka lapaan pari roikkumaan? Vai kyllästetäänkö karkotteella?
PoistaOlen aika pitkääkin pidemmällä hyttystenvastaisessa sodassa.
Tässäpä tuo vekotin on.
PoistaMonellakohan terassilla tuommoinen pyörii ensi kesänä?
Mietin jostain syystä kattotuulettimen ja sukkahousujen yhdistettyä pitkällemennyttä pirkkanikseilyä.
PoistaTuo on etevä. Kiinassa ollaan varmaankin jo ahkerana ja kolmen viikon käytön hädintuskin kestävä paristokäyttöinen versio on jo tekeillä, epäilemättä.
Ilkka ja Iines: luulin, että kiinalainen verenporausjutska on joku kiertoilmaus taas yhdelle terroriteolle! :D
PoistaKiitos kuvasta, ja nauruista! :)
Kesäöinen kohtaus, jossa kiihkeänä käyvä kuumaverinen nuorimies riistää punaposkiselta neidolta sukkahousut jalasta keskellä suvista luontoa saakin aivan uuden merkityksen.
PoistaTuosta hyttysten pyytämisestä sukkahousuilla on tänään todettu jossakin lehdessä, että se on eläinrääkkäystä hyttysiä kohtaan. Muistakaat siis tämä, hyvät ihmiset, että hyttynenkin on elävä olio, Luojan suuresta armosta.
PoistaJa hatunnosto sinne Intiaan, jossa ymmärretään pienimpienkin ötököiden perään ja lakaistaan luudalla katu askelten edestä. Tuommoista uskontoa voisin haluta noudattaa.
Ääkkä, mikä vuorokausi, itku pitkästä ilosta, jne.
VastaaPoistaMamma ei eilen soittanut eikä vastannut puhelimeen ennenkuin puoli kuudelta illalla, oli tosi huonon kuuloinen - jotenkin särkyvä ja kauhea ääni. Voi huonosti. Ei osannut sanoa miksi, eikä sitten vastannut puhelimeen sen jälkeen. Ja me siis soitellaan vähintään kolme kertaa päivässä, yleensä useammin. Äiti täyttää pian 88. Ja vaikka enimmäkseen pidetään hauskaa, ollaan puhuttukin siitä, että puhelut ovat osaksi ns. "kontrollisoittoja", tiedetään, missä mennään...
No nyt sitten tänäänkään ei tullut soittoja, ei vastauksia, ei vastauksia soittopyyntöön, ja niinpä kahden aikaan soitin Stella Turvapuhelimeen (äidillä on semmoinen turvaranneke), ja pyysin, että menevät käymään.
Ja jessus iivari, mikä säätö! Lupasivat soittaa hätäkeskukseen, sieltä soitettaisiin Riihimäen kaupungin kotisairaanhoitoon, ja he sitten voisivat hommata avaimen (toim. huom. em. turvapuhelinpalveluun kuuluu siis se, että he menevät saamallaan avaimella sisään asuntoon, jos tarve vaatii. Jos piipauttaa sitä turvarannekkeen hälytystä. Mitä siis äiti ei voinut tehdä, enkä voinut kehottaa, kun hän ei vastannut puhelimeen, jne). Ja tästä luxuksesta maksetaan 36e/kk. Että olisi turvallista.
Kun sitten olin toista tuntia säätänyt Stellan, kaupungin, jne kanssa, ja kiva ihminen toisensa perään soitti minulle - Mamma vastasi kerran, oli ihan pihalla, lupasi ettei säikähdä ambulanssia, eikä vastannut sen jälkeen. Kuulosti kamalalta - soitin sitten huoltomiehille, sovin, että avaavat oven, ja sitten hätäkeskukseen.
Missä eräskin kansakuntamme valiohelmi ensin tivasi loputtomuuksiin, miksei äitini itse soita, ja sitten, että olisi tarpeen puhua äidin kanssa, että osaisivat lähettää "oikeanlaista apua" - siis onko ambulanssejakin monenlaisia?! Kun sitten hermostuin ja sanoin, että olen nyt kohta kaksi tuntia yrittänyt saada sitä kirottua epeliä äidille, olen eri kaupungissa, äiti ei vastaa puhelimeen, ja lähettäkää se helvetin auto (no "helvetti" oli äänenpainossa, en yleensäkään kiroile) välittömästi sinne, mies niiskautti närkästyneenä, ja sanoi, että lähettää heti kun suljen puhelimen. Grrr... Taisi olla sillä PMS-kohtaus. Tai Vaihdevuosi.
No lukuisten tuskallisten minuuttien (reilu tunti) jälkeen selvisi (kotisairaanhoitajalta), että Mamma on keskussairaalassa ensiavussa. Flimmeri oli kääntynyt ambulanssissa - ja nyt on sitten keuhkokuume varmistunut. Pumaskeihin on merkitty että yleiskunto on laskenut, ja Mamma on sekava.
Ja on se nyt, ei osannut minulle kertoa mitä on tapahtunut (joku "slaagi", mutta kun hän ei osaa sanoa mikä, "en vain osannut, en osannut..." Ja sitten ahdistunutta hapuilua. Kysyin, että mitä et osannut, vaikka vastata puhelimeen, vai, niin just niin! Ja kun sanoin, että hyvä kun et kuitenkaan kaatunut, niin äiti siihen, että lääkäri sanoi, että olihan hän, mutta kun ei osaa sanoa... Ruhjeet hoitajien mielestä puhuvat kaatumisen tai pahan kolhiintumisen puolesta).
Tämä nyt sekava äiti lähetti toissapäivänä 12 hauskaa nettijuttua eri lehdistä minulle, oli googlannut tabletilla. Oli syönyt normaalisti, ja puhuttiin illalla puoli kymmenen aikaan, että mitä leffaa/tallennetta kukakin katsoo. Pyysin kirjaamaan tietoihin (ja soitin just uuteen hoitopaikkaan terv.keskuksen vuodeosastolle. Akuuttihoito) että tämä sekavuus on ihan uusi ilmiö ja oire, ja selvästi tapaussidonnainen: viimeisestä vuorokaudesta ei äidillä ole selvää havaintoa, mutta viikonlopusta ja tästä päivästä puhuu koherentisti ja järkevästi. - Ja nyt ne ovat hommaamassa hoitokotia!
Siis toki omainen on sokea, jne, mutta kun meitä on neljä täyspäistä lasta, liuta ystäviä, lapsenlapset - kai nyt joku olisi huomannut "sekavuuden"?! Pelkään tuota leimaa ja hoitopaikka-ideaa siksi, ettei nyt herramunvereni kukaan dementoidu vuorokaudessa: tutkisivat nyt, ja auttaisivat kotiin sen! Jos on joku suoni katkennut päästä: sitten asianmukaista hoitoa, mutta kai se nyt pitäisi tutkia ensin!
Kun protestoin sekavuus-yleisdiagnoosia vastaan, minulle sanottiin, että voi se olla ohimenevääkin, infektiosta johtuvaakin. - Ja siis äidillä on nyt diagnosoitu ainakin se keuhkokuume, lisää seuloja valmistuu huomenna. Olen tosi avuton, niinkuin aina, isojen kysymysten äärellä. Sekaisin äiti ei ole, mutta miten auttaa? Kuka alkaa tutkia melkein 90-vuotiasta, tässä säästöjen ja talkoiden tilanteessa, että saataisiin oikea diagnoosi, ja edes mahdollisuus hoitoon?
VastaaPoistaPakkohan se on Mammasta joskus luopua, ymmärrän. Mutta haluaisin hänelle reilun mahdollisuuden olla oma itsensä, kuolla mukavat aamutossut (saappaita se ei halua) jalassa kotona, jos vain mahdollista. - Kuinka voi ambulanssin saaminen kestää kaksi (2) tuntia???
Huh. - En muuten jaksa nyt vanhoja hullutteluja, luen hetken tätä keskustelua.
P.S. Matkustan paikan päälle huomenna, sitten olen livenä katsomassa missä mennään. Ja hiillostamassa lääkäreitä...
P.S. 2 Olen nyt meilivaihdossa sen lähestymiskielto-naisen kanssa. On tosi herttainen, varmasti nuori, puheenparresta päätellen. Kirjoittaa niinkuin puhuu, jos ymmärrätte.
VastaaPoistaNjuubeille: olen hakenut ja saanut lähestymiskiellon eksääni vastaan. N 12 vuotta sitten. Olen kertonut siitä täällä. Hiljattain luin vauva-palstaa, ja siellä nainen kertoi uupuvansa eksän yhteydenottoihin, joita tuli lähestymiskielloista huolimatta. Oven takana hilluttiin puukon kaa jne. Keksin s-posti-osoitteen, ja lupasin tukea.
Kun nyt psykologipiireissäkin vertaistuki myönnetään keinoksi auttaa ja toipua, hyvä, että satuin sille palstalle silloin. - Minähän en siis ole vastannut miehelle mitään melkein kahteentoista vuoteen, paitsi kielsin yksiselitteisesti ottamasta mitään yhteyttä minuun. Silloin 12 v sitten. Tai haen sitä kirottua lähestymiskieltoa. Minkä jälkeen oli hetken rauhallista, sitten alkoi häirintä, ja sitten lähti pelkkä haaste.
Juristi toki oli jo tätä ennen. - Tämä tyttö nyt käy läpi samaa kuin minä aikoinaan, sen pahan suhteen aikana, mies sanoo ettei halua kellekään pahaa, eikö voida sopia?
No ei voida! Jos se mies pystyisi selvittämään asioita, ei mitään lähestymiskiellon uhkaakaan tarvittaisi!
Ymmärrän ahdistuksen, ja sen tunteen, kun ei melkein pysty hengittämään, kun kuulee tai lukee jonkin viestin. - Omasta jutustani on jo vuosia; ikävä kyllä silti vanhat tunteet nousevat pintaan, kun ex lähettää niitä kirottuja kukkiansa tai kirjeitänsä. No ei ole hengitysvaikeuksia, eikä paniikintunteita, mutta palaan jollain tasolla siihen, kun piileskelin kylpyhuoneen lattialla, tai en uskaltanut kävellä kadulla.
Tämmöistä tunnetta on vaikea selittää. Eikä auta sanoa, että pistä se mulkku kuriin (re Iines) - kun ei sitä voi! Sosiopaatti! Ei se lopeta!
Toivotaan, että tämän tytön mies on vähemmän sairas, ja auttaa, kun saadaan tyttö lopettamaan vastaaminen. Jospa se mieskin rauhottuisi.
Tyttö vain on nyt siinä "jos selitän miksi en voi jatkaa"- ja "pilaan hänen elämänsä jos en ymmärrä"-vaiheessa, minkä kävin läpi jo ennen sitä haastetta.
Mutta kattellaan, tsemppaan likkaa! :)
Kirjoitti tosi herttaisesti äidistäni, muuten! :)
Noh, ymmärrän toki, että kyse on luonnehäiriöisestä tyypistä. Talvella kuuntelin pitkät rupeamat, kun niskojani hieronut fysioterapeutti avautui narsistipuolisostaan, joka oli vienyt naiselta kymmenien tuhansien eurojen osuuden tämän talosta. Tuonut sitten vielä loppuvaiheessa uuden naisensakin taloon toiseksi vaimoksi. Jälkeensä oli lopulta jättänyt kymmenien tuhansien velat naiselle maksettavaksi, kun muutti uusine morsiamineen pois. Tämän kaiken mahdollisti naisen kiltteys ja uskovaisuus, luottamus Jumalaan, niin kuin hän sanoi. Luottavaisena oli uskonut omaisuutensakin naimalleen miehelle. - Mieleni teki lähinnä kumauttaa naista nuijalla päähän, josko saisi vähän esimakua realiteeteista tässä maailmassa.
PoistaOlen siksi aika kova näitä narsistin uhreja kohtaan, kun näen niin selvästi, miten kaikki olisi ollut estettävissä ja ennakoitavissa jo ennen suhteen muotoutumista. Kyllä naisella tulisi olla miehen sisälukutaitoa sen verran, että haistaa narsistit jo kaukaa. Vaan kun meillä on näitä kilttejä ja viattomia tyttöjä, niin näitä narsistit etsivät haukankatseellaan ja kas, kuinka sattuikaan, peli on käynnissä. Miten voi olla, että nainen ei huomaa peliä??
No olin kiltti ja viaton. Ja pahoin pelkään, että olen vieläkin. Enkä edes halua muuttua. - Ei minua kukaan rahastanut ole, olen aika valpas sen suhteen, mutta uskon kyllä joskus vetovoimaan, seksiin, ja tunteisiin.
PoistaPölhö Char!
Oma teoriani minusta itsestäni on se, että vanhemmat nyt vaan olivat tosi kivoja ihmisiä, siskot on ihania, ja vaikkei kaikki mennyt suinkaan ollenkaan kuin kuvakirjoissa (yksi sisko, se kasvattilapsi, jota ei saatu adoptoida, kun isänsä antoi vain kasvatiksi - no tiesin 5 v alkaen, ettei kaikki ihmiset huolehdi, jotkut hylkää, jne). Mutta silti.
Turha tästä on Iines vääntää. Olet vahva nainen, ja uskot, että vahvuus ja kovuus auttaa paljastamaan narsistin ajoissa.
No tuokaan ei mene kuin kuvakirjoissa.
Aika turhaa on yrittää selittää (ei siis puolustella) sitä dynamiikkaa, joka hyväksikäyttö-suhteissa on. Enkä puhu rahasta.
Ole sinä kova uhreille. Minä koitan auttaa ne rämpimään ylös siitä suosta.
Sanoo Char, eli nimim. "Helppo se rannalta huudella"
Iines: lisään vielä, että olet tosi paljon tukenut ja kannustanut minua!
PoistaOlisi tietenkin pitänyt sanoa se ensin, mutta takerrun kuin kärppä näihin "hakeutuu uhreiksi"-teorioihin.
Ei meinaan voi selittää pahan tapahtumista sillä, että profiloi kuvitteellisen uhrin, ja jos tekee aina oikein, mitään kepsua ei tapahdu. - Se nyt vaan ei mene niin.
Mutta ei nyt vänistä.
Jos ei tyttö huomannut ajoissa, ettei mies ollut kiva, ja nyt pakoilee puukkoa, niin oikein mielellään neuvon häntä puolustautumaan, ja lopettamaan tilanteen per heti. Samoin ajattelet sinäkin, eli ei jakseta.
Lähden pian reissuun, ollaan sovinnossa. :)
Puhuin yleisellä tasolla, Char, omista havainnostani, ajatellen etupäässä tuntemiani narsistin entisiä puolisoita, mm. tätä fysioterapauttia. Sinua en muutoin tunne kuin kirjoituksistasi, mutta selvästi olet vastaanottavainen sielu, tosin minusta huomattavasti napakampi ja rohkeampi kuin tuntemani kiltit naiset.
PoistaMinä olen kaikkea muuta kuin kova, Char. Elämä vain on näyttänyt minulle, että itse täällä on pärjättävä, aivan yksin. On tilanteita, joissa joko jäät tuleet voihkimaan tai nouset tuskasta huolimatta ylös ja vääntäydyt jonnekin eteenpäin.
Luulen jopa, että kova ihminen ei ole kykeneväinen aistimaan toisen tunnetiloja. Minä aistin, joskus liiankin tarkasti. Tunnen tuskaa eläimenkin tuskan edessä. Jos elokuvassa joku loukkaa itsensä, minuakin sattuu, fyysisesti, vihlaisee ja saatan huudahtaa. Olen kai aika aistiherkkä. Kova ääni saa minut hätkähtämään tai reagoimaan niin, että muutkin sen huomaavat. Kun eksyin kerran lentonäytökseen, kone tuli yhtäkkiä minua kohti kaartaen als ja ääni sai korvani soimaan ja lukkoon. Lyyhistyin polvilleni, enkä voinut sille mitään. Luulisin, että kova ihminen ei ole missään suhteessa erityisen herkkä.
Se mitä minä perään naisilta, on tieto ja osaaminen, jotka ovat kaikkien tarjolla. Itsestä se on vain kiinni, ottaako ne, vai tekeekö jotain muuta. Tiedon ja osaamisen kautta nainen pärjää eikä häntä jymäytetä.
Tiedän, että tunnet minua kovin hyvin. Ja olet oikeassa siinä, että olen kiltti ja herkkä, ja siinä, että minun paketissani nuo ominaisuudet yhdistyvät oikeaan jyrään.
PoistaAjan asioita väkisin läpi, ja itken sitten kotona yksin - jos itken.
Kertaakaan en itkenyt lähestymiskielto-asian aikana, enkä sen jälkeen - siis mitä nyt pillittää sitä, että erehtyi joskus, ja mies on sekaisin?!
Itkut itkin suhteemme aikana - ja voi että itkin! Luulin että se johtui "olosuhteista" tms, mutta oli se vierasta, ja hakeuduin hoitoon. Oikeasti! En osannut lopettaa suhdetta - tästä syytän hormoneja, olin ihan lääpälläni, enkä tajunnut, miten kieroutunutta kaikki oli.
Seksi pitäisi kieltää lailla.
- Mitäköhän meille "kova" tarkoittaa? Minä olin ja olen kova re ex, heti siitä alkaen kun se muuttui exäksi.
No siis hyttysethän ovat presiis terroristeja.
VastaaPoistaMiksi mummot eivät "kuulu kenellekään" ja lähimpiä omaisia ei edes vaivauduta kontaktoimaan?
Ja tämä! Mitä on tämä kumma puheen muoto? Kaatunut. Sodassa? Paljonko se nyt meinaa jos menee mukkelis-makkelis jos on kuitenkin noussut siitä? Mikä ihmeen raja se on? Ensin tulisi kuitenkin lähteä siitä että hoppista, ja mummo kuntoon. Eikä että se on kuulkaa menoa nyt ja kaatunut on, kaatunut...
Outo sankarimummologistinen määrittely, mitähän näillä hoitopomoilla oikein on meininkinä? Pakkasilla parempi tuuletus vanhainkoteihin? Epäilen raskaasti ettei kaikkea meneillään olevaa tehdä likikään hyvin omintunnoin. Siinä käy niin että totuus tulee julki ja yleisö eli kuitenkin vanhemmistaan välittävät ihmiset keittävät kelmeistä lientä vaikka nyt yritettäisiin päinvastaista.
"Kaatunut" on kaiketi eufemististä kieltä, vähän samaa kuin että karhu ei ollut kansalle "karhu", vaan otso, ohto, metsän omena, källeröinen, mesikämmen. Näin haluttiin lepytellä metsän kuningasta, ettei se söisi karjaa, joka laskettiin keäsisin metsän siimekseen, sinne vaan karhujen ja susien sekaan.
VastaaPoista"Kaatunut" antaa sodassa kuolleelle jalon leiman: kaatunut taistelussa saappaat jalassa, pystyasennossa isänmaan edestä henkensä uhraten. Tosiasiassahan miehet kai ampuivat maaten rämeikössä ja puitten takana.
Ja lohduttihan sana omaisia, kun he viestin saivat.
Vaan mummot, ne on oikeasti unohdettu laitoksiin ja niille puhutaan, silloin harvoin kun puhutaan, lespaten kuin vähäjärkiselle, kun ne on ensin sidottu tuoliin tai lääkitty huumaavilla pillereillä vaakatasoon, työnnetty vaippa pyllyyn. Vanhustenhoito on Suomen häpeätahra. Yksikään puolue tai poliitikko ei puhu vanhuksista. Se poliitikko, joka seuraavissa vaaleissa puhuu lapsiperheistä, joutuu ensimmäisenä ylipyyhityksi listaltani
Aamen, Iines!
PoistaNyt Mamma saa tosi hyvää hoitoa - vähän on takkuillut se, että saatiin kirjatuksi, että ei se seniili tai dementoitunut ole.
Juttelin Mamman kanssa aamulla.
Oli paljon paremmassa kunnossa kuin eilen, mutta vieläkin vähän sekava. - Mutta siis paljon parempi!
Antibiootit puree keuhkokuumeeseen, ja meidän "minähän en rollaattoriin tartu"-mude sanoi, että nyt tarttee, ettei kaadu.
Matkustan huomenna Riksuun, ja jään sinne toistaiseksi. Lähden siitä, että Mamma tulee omaan kotiin, ja auttaa se, kun olen siellä odottamassa ja kokkaamassa, ja tietää että jeesaan. Piristää mieltä.
Ne Mamman sairaanhoitajat ovat järjestään olleet kivoja ja reippaita, kukaan ei luojan kiitos lespaa, mutta sen olivat kyä huomanneet, että Mami kuulee huonosti oikealla korvalla. Vähän huutavat. :)
Soitin ja sanoin siis, etteivät sen takia luule tyhmäksi.
Mutta huutakoot nys si. :)
Laitoksissa tilanne onkin pahin. Siellä vanhus voi olla jopa pohjakerroksen kellarikäytävällä, kun muualla ei ole tilaa. Luoja varjele suomalaista yksinäistä vanhusta sairastumasta muistihäiriöön. Kukaan ei pidä hänen puoliaan, häntä kohdellaan kuin pakettia. Suurin osa ihmisistä on vanhuudessaan viimeisinä vuosina yksin. Lapset käyvät yhä harvemmin laitoksissa.
PoistaSinä Char, pidät hyvän huolen mammastasi. Nostan hattua. Iäkkäiden ja sairaiden vanhempien hoitaminen ei monenkaan mielestä ole mitenkään kivaa.
Juu, pidän tietenkin, Iines!
PoistaJa Mamma onneksi saa tosi hyvää hoivaa nyt, kukaan ei kohtele kuin B-luokan kansalaista.
Vanhukset usein kaatuvat vakavin seurauksin, luita hajoaa ja liikuntakyky saattaa mennä. Putoamiset, liukastumiset ja kaatumiset ovat myös yleisin vakavien työtapaturmien syy, myös niiden lopullisten. - Minäkin meinasin loppusyksystä heittää hokit ojoon.
VastaaPoistaTiedän täältä yhdenkin vanhuksen, joka oli yöllä pudonnut vessanpytyn ja seinän väliseen ahtaaseen rakoon, eikä päässyt ylös. Hänet löydettiin vasta useitten tuntien jälkeen, sattumalta. Toinen oli kaatunut rollaattorilla ja saanut kasvonsa mustelmille. Molemmat elävät yksinään kotonaan, lapsettomia naisia.
PoistaSinulla kävi hyvä tuuri, Riku. Tai olit hyvässä peruskunnossa, kuitenkin. Minun äitini mursi lonkkansa yöllisellä vessareissullaan päästyään hoidoista kotiin sairaalasta. Sen jälkeen hän ei enää noussut itse vuoteesta. Minä hänet sitten hoidin loppuun asti, tai hän oli sairaalassa ja kävin häntä katsomassa joka ruokatunti ja iltaisin vielä, joskus aamullakin. Se oli kovaa aikaa, mutta en sitä pois vaihtaisi.
Voi Riku, hyvä että olet nyt kunnossa!
PoistaIines, Mamma on kohta 87 v, eli tiedän että loppuja mennään. Hommaan Mammaa kotiin, ja muutan itseni toistaiseksi sinne.
Yksi osoitus suomalaisesta sivistymättömyydestä on se, ettemme arvosta vanhuksiamme. Jossain lehtijutussa joku isoäiti sanoi, ettei saa tavata lastenlapsiaan, jollei pätäkkää tipu, ja lasten hoito suju silloin, kun mummo on itse kipeänä. Kertoi vielä, että ristiäisiin ei saanut osallistua, koska hänellä ei olllut varaa maksaa vaadittua pääsylippua.
VastaaPoistaTällaista ei sivistysmaissa tapahtuisi. Afrikassa ja muualla.
Parahin Ilkka, ihan ei auennut, mutta toisaalta en nukkunut yhtään viime yönä. Jos puhuit tuosta tyhmästä kielikuvastani, niin kyllä oikeasti toivon, että Mamma kuolisi äkkiä kotiinsa niille sijoilleen.
PoistaJos sija nyt miellyttää herraa enemmän kuin saapas. :)
- Älä pahastu, ei olla puhuttu, enkä halua kähinää. Kähään tarvittaessa Iineksen kanssa siitä, mitä tehdään, kun narsistien uhreja on (paitsi siis tuo hyvä Iineksen logo, että "älä uhriudu". No sitä kannatan minäkin.
Olkaa te tytöt ja pojat, naiset ja miehet valppaina: saalistaja vaanii! Huomaa se heti! Äläkä ainakaan sitten jälkeenpäin vingu, jos erehdyit! Senkin heikko ja tyhmä!)
- Sori Iines, mutta oli pakko tuulettaa. Love and peace! :)
Riku, Afrikassa tarvitaan kylä lapsen kasvattamiseen - meillä länsimaissa käytetään yhteisö yksilön hylkäämiseen.
Niin sanoakseni.
Kirjoititko jotain lisää hillopurnukoista?
P.S. Iikka, hyttyset on just kamalia!
PoistaInhoatko hämähäkkejä? Minä myös! Ja niitä harakrankkoja (mikä niiden oikea nimi on? Niiden pitkäjalkaisten hyttysten?)
"Riku, Afrikassa tarvitaan kylä lapsen kasvattamiseen - meillä länsimaissa käytetään yhteisö yksilön hylkäämiseen."
PoistaTuo oli minusta nappiin sanottu.
Mitä hillopurnukoihin tulee,Char, hillopurnukoita niille, jotka hillopurnukoita tarvitsevat. Neuvona kehoitan kääntymään suurimmissa tarpeissa Palsanmäen puoleen.
PoistaMinäpä kerään lasitölkkejä, Rikuseni!
PoistaSiinä on sitten mistä ottaa - hilloja en keitä, mutta esmes sinappia teen.
Vähän tyrmistyneenä olen seurannut tuota gaygaitten ristiretkeä Orlandon tapahtumien jälkeen. Älkää nyt, jumalauta, hyljätkö omaanne, ihanaa Mateenia.
VastaaPoistaEikäkö tätä katselin ja ihmettelin, tukeeko vähän vanhuudenhöppänä, Sir Paul, Omar Mateenia vai niitä uhreja.
PoistaTuosta Orlandosta taitaa minulta tulla uusi juttu, kunhan varmistun, ettei se ole liian kamala tai tunteitanne loukkaava - se ei ole tarkoitus. Tunnen itseni vain Jean d'Arciksi, jollaiseksi Li Anderssonkin on mainittu. Olen hieman pettynyt nimittäin Obamaankin. Toivottavasti uskallatte sanoa siihen jotain, vaikkei se ehkä olisikaan korrektia. Koetan oppia sietämään senkin että laulan teidät mykiksi. Sen jo siedänkin, että kanssani ollaan eri mieltä. Se on jopa toivottavaa kokonaisuuden kannalta.
PoistaNäissä minä ajattelin myös sitä, kuinka kivaa on narsistit naulata. Toisaalta kaikki heistä tykkäävät, yli kaikkensa rakastavat, ja voisivat heidän puolestaan todistaa, vaikka minkä edessä. Tule Gabriel, tai minun tapauksessani Katja, takaisin, on tätä elämää. Veikko Lavi lauloi ja etehemme kantoi.
PoistaRakastavat, tai luulevat rakastavansa niin kauan kuin narsisti paljastaa karvansa, mikä tapahtuu hurmaavan alun jälkeen. Osa narsisteiksi nimetyistä ei tosiaankaan ole narsisteja, vaan muuten vaan mulkkuja, olkoon mies tai nainen. Minulla on edelleen se kästiys, että narsismin astetta ei mitata narsistista itsestään - koska narsisiti on taitava kätkijä ja manipuloija - vaan uhrin kokemasta kärsimyksestä ja siis uhritarinasta. Ei ole narsistia ilman uhria, jolla on tarina.
PoistaTottakai ole oikeassa, mutta ajattelin lähinnä meistä narsismia sivusta katselevia, tai sitä ,uutena pohtivia. Huomauttaisin erittäin narsistisija piirteitä omaavien ajatustenmuokkaajien olevan kärjessä. Kuten monta keraa politiikassa.
PoistaKahesan kirotusvihrettä tuossa, se ei ole palon. Muta kuten sanoin, narsisteja rakastavat kaikki, he ovat ihania ihmisiä.
PoistaNarsisti-uhri-asetelmasta puhuu aika jännästi tässä JP Sears, jonka videota "How to Become Gluten Intolerant" Youtube suositteli mulle joskus ja tykästyin. Mainioita huumorijuttuja on muitakin: mm. äsken katselin videon "How to be Successful on Facebook" (siltä varalta, että liityn sinne). Mutta sitten tuo puhuu joillain videoilla ihan oikeaakin asiaa.
VastaaPoistaJa kun olen aiheesta kiinnostunut - ja vaikken olisikaan, Searsia on miellyttävä kuunnella - kuuntelin tuon koko videon "Dealing with a Narcissist". Lyhyesti: Sears kääntää valokeilan narsistista uhriin ja haastaa miettimään, mikä omassa psyykessä mättää, jos sopii suhteeseen narsistin kanssa (Sears selittää asian vähän eri termein, mutta käsittääkseni useinhan narsistin uhri on ns. läheisriippuvainen), kritisoi uhriutumista mielestäni aika analyyttisesti, ja vastuuttaa uhria syyllistämättä tai olematta kova.
Tunnistan itseni läheisriippuvaiseksi - tämä oli viime ajoilta aika yllättävä oivallus, koska olen tottunut pitämään itseäni ennemminkin muista riippumattomana. Viihdyn yksin ja tarvitsen yksinoloa, mutta osin myös välttelen seuraa, koska en osaa sitten säädellä etäisyyttä ja hukkaan itseni vähän niin kuin missä tahansa riippuvuudessa. Joku narsistisesti käyttäytyvä läheinen on kuin huumetta, johon jään koukkuun.
Tunnistan itsessäni kyllä myös joitain narsistisia piirteitä (ja onhan niitä toki kaikilla jonkin verran jne. mutta eivät ne kaikilla ole häiritseviä tai sairaalloisia ja on aika tökeröä dissata häiriö-narsismista puhumista siksi). Jossain sanottiinkin, että ytimeltään läheisriippuvuus on lähellä narsismia, ilmenemismuoto on vain eri (näennäisen vastakkainen).
Sellaista. Pitää mennä nukkumaan.
Ps. Char, en ole löytänyt Myry-kirjaa vielä, varaan sen kirjastosta kunhan saadaan palautelluksi nyt lainassa olevat.
Kiinnostavia mietteitä, Schnur! :)
PoistaToivon, että löydät Myryn, naperosi ilahtuu! :)
Suosittelen narsismista tietoa hakeville myös temperamenttitutkimuksen uranuurtajan, psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimuksia, ja varsinkin teosta Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Kirjassa on runsaasti tietoa narsistisesta luonnehäiriöstä, sen synnystä, määrittelystä ja kehittymisestä sekä muista alan tutkimuksista.
VastaaPoistaKeltikangas-Järvinen korostaa juuri tuota, että narsismi määritellään myös uhrien kautta, ei suoraan narsistista. Narsisti on sellainen manipuloija, joka parhaimmillaan naruttaa myös tutkijoita. Lääkärin vastaanotolla on ollut narsisteja uhreineen, ja kovin epätavallista ei ole olut se, että narsisti on asiantuntijoiden edessä tehnyt uhristaan narsistin, itsestään uhrin.
Tervettä narsismia voi tämän tutkijan mielestä - hän viittaa myös ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin - olla vain pikkulapsilla, ei enää aikuisilla. Itsekkyys, itsekeskeisyys tai itserakkaus (tai sinänsä terve mulkkumaisuus, lis. Iines) eivät ole narsismia, vaikka näin mediassa usein väitetään.
Keltikangas-Järvinen painiikin ihan eri sarjassa kuin esim tuo mainostamani tubettaja - kävin vilkaisemassa sen kotisivua, ja siellä lukee yhtenä tittelinä "emotional healing coach" - ugh, yleensä kartan tuollaisia kuin ruttoa. Enkä ole noita sen "vakavia" videoita jaksanut katsoa alkua pitemmälle kuin tuon yhden. Enkä siis todellakaan pidä tuota minään auktoriteettina: tuossa narsismijutussa vain sattui olemaan paljon samaa asiaa ja näkökulmaa, johon olen törmännyt ennenkin, ja mielenkiintoisesti esitettynä.
VastaaPoistaPanen tuon sosiaalisuus-kirjan lukulistalleni.
En ole tarkemmin ajatellen lukenut varsinaisesti narsismista juuri mitään, muutamaa lehtiartikkelia yms. lukuunottamatta. Ehkä mun itsekeskeisyyteni näkyy siinä, että olen ollut kiinnostuneempi nyt vaikka tuosta läheisriippuvuudesta ja sen suhteesta narsismiin.
Narsistin manipulatiivisuuden ja kaksinaamaisuuden (vai miksi sitä sanotaan, kun esiintyy muille ihan erilaisena) olen nähnyt käytännössä. Ja jos on vähänkin epävarma itsestään, niin asetelma kyllä keikkaa omassakin mielessä ylösalaisin toisen selittäessä asiat taitavasti omaksi edukseen - lopulta uhri on se, joka uskoo omaan syyllisyyteensä, katuu ja pyytää anteeksi.
Huomasin muuten, kun minulle tulee sähköpostiin Elisan e-kirjamainoksia, että siellä oli tietokirjaosastossa tarjouksena juuri tuo mainitsemani teos, 4,90 euroa. Minulla se on paperiversiona.
VastaaPoistaKyllä muillakin on hyvää tietoa asiasta, eikä tarvitse olla oppinutkaan. Hyvä tietäjä on monesti kai asian kanssa elämään joutunut.
Läheisriippuvuus on toinen asia, joka psykologian alalta minua suuresti kiinnostaa. Ehkä siksi, että olen itsenäisyyttäni arvostava (vaikken yksinäisyydestä toki sinänsä tykkää ja välillä kärsin siitä), ja lähelläni on ollut takertuvia ihmisiä, pari ystävää.
VastaaPoistaIines, itsenäisyyttäni arvostava minäkin olen: siksi ei ollut tullut mieleenkään, että voisin olla läheisriippuvainen. - En muista, oletko kertonut noista takertuvista ystävistä täällä blogissa: ekana tuli mieleen joku, mutta se taisikin olla naapuri, joka tuli kutsumatta kylään ja jaaritteli omia asioitaan loputtomiin.
PoistaKääk, sellainen en siis ainakaan ole! Viihdyn yksin enkä ole seurankipeä: ennemminkin koen yhteydenpidon ihmisiin ylivoimaisen rasittavana ja hankalana ja yliväsyn sosiaalisissa tilanteissa.
Olen läheisriippuvainen vain yhdestä läheisestä ihmisestä (kerrallaan). Oikeastaan tykkään enemmän englanninkielisestä termistä codependency - tai se kuvaa mielestäni paremmin tuota riippuvuussuhteen dynamiikkaa. Läheisriippuvuuden kohde siis jotenkin pitää tuota riippuvuutta yllä, koska mahdollisesti tarvitsee sitä (narsismin tai jonkin muun syyn takia).
En muista "virallista" määritelmää, mutta oman kokemukseni mukaan läheisriippuvuus on sellaista pakonomaista (OCD-tyyppistä) keskittymistä toiseen ihmiseen, niin että tuo toinen on jatkuvasti - ja yleensä huolenaiheena - ajatuksissa. Siinä ikään kuin koettaa (eläytymällä liian voimakkaasti) elää sen toisen elämää ja kontrolloida sitä, ettei mitään pahaa tai yllättävää tapahtuisi: toisen ja oman itsen rajat ovat hämärtyneet.
Parantumisen sanotaan alkavan siitä, kun tajuaa, että toinen on erillinen ihmisen ja vastuussa itsestään. (Kyllähän sen tajuaa, aina silloin tällöin, ja sitten taas unohtaa.)
Char, läheisriippuvuuden ja läheisyyden eron tunnistaa itse varmaan siitä, miten vahvasti tuo ihminen tai ihmissuhde hallitsee elämää; läheisriippuvuudessa se nielee kaiken niin ettei muuta, erillistä, riippumatonta elämää juuri ole (siis voi toki olla näennäisesti, mutta kaikki on jotenkin tuo suhteen sävyttämää ja sille alisteista.) Ja läheisriippuvuussuhdetta sävyttää jatkuva huoli ja ahdistus, vaikka ne ovat välillä jossain taka-alalla, ovat kuitenkin aina olemassa - ja sitten tuo liioiteltu vastuuntunne. (Tämä siis yleisellä tasolla ja omasta kokemuksesta - noista sinun kuvauksistasi en osaa sanoa juuta enkä jaata, koska kaikki riippuu siitä, miten itse koet.)
Läheisriippuvainen ei siis ole avuttomasti muissa riippuva ihminen vaan ennemmin sellainen, joka koettaa kantaa toista ja kaikkia sen taakkoja, mutta vain itse valitsemaansa suuntaan.
(Tai jotain tuollaista.)
Mmhmm... Ehkä olen sitten läheisriippuvainen/narsisti. :D
VastaaPoistaEn nyt jaksa enkä voi analysoida. Ex-mies on sairas, hankkiuduin siitä eroon, se ei usko mitä on "ei". Muuta en osaa sanoa.
Puhutaan äidin kaa usein, olenko läheisriippuvainen? Vai ollaanko me läheisiä?
Mitä jos huomaan, kun se on outo, eikä puhuta moneen tuntiin, ja osaan alkaa hommata apua - äidillä on turvaranneke, mutta kun sillä oli keuhkokuume, flimmeri ja siitä johtuva aivoinfarkti. Paina siinä sitten nappulaa. - Diagnoosi selvisi sairaalassa, mutta jessus iivari mikä säätö, että sain sinne täältä eri kaupungista avun!
Tiedän että Suomessa kaikki pärjää yksin, jne, mutta kun minusta se ei ole ideaalitilanne!
Jos me ei oltais niin paljon yhdessä, edes puhelimitse, Mamma ois niitä mummuja jotka joskus löytyy kynnykseltä, ja postista päätellään, että koska se on kuukahtanut. Muut siskot soittavat joskus, jos ja kun soittavat. Ei edes kerran viikossa, herran tähden. Ja sitten soittavat mulle, jos Mamma ei ihan heti vastaa.
Nyt tänään oon ollut koko päivän puhelimessa - kuudelta aamulla mut herätti pikkusisko, joka halusi varmistaa, että käsittikö hän Mamman diagnoosin oikein eilen, noin niinkuin töihin mennessä. Ihan vain silleen varmisti. - Ja nyt äsken vanha perheystävä lähetti leegion pihakuvia, että voin näyttää joskus Mammalle, kun just olin sanonut että meilejä. Ja on aamuyö.
En voi laittaa puhelinta äänettömälle. - Ja arvatkaa, olenko ihan rikki! Sille vaan ei ole nyt mitään tilaa eikä aikaa, koko ajan pitää tehdä jotain, tukea kaikkia läheisiä, koettaa hillitä älyttömiä ideoita ("Mamma nyt vanhainkotiin"! "Realisoidaan Mamman koti vaikka viikossa että se pääsee kivaan vanhainkotiin"! - Voi kun keksisin tämän, oikeasti läheiset sekoilee).
Silloin kun ne puhuu Mamman kanssa, suunnilleen joku osa rekistereröityy, ja sitten soittamaan mulle (missä on Mamman laturi? Se on hukassa! - No ei ole, siellä se on laatikossa, mutta kun ei ole pistorasiaa lähellä. - No juu, tais se vaan sanoa, että akku loppuu, ei muuta).
Siis kapallinen kirppuja ois helpompaa kuin tää!
Ja sitten on se pääasia, eli itte potilas. Joka onneksi soittaa tunnin tai parin välein, yleensä vain sanoo hei, mutta eilen oli pientä säätöä yhden kokeen kaa, kun oli käsittänyt lääkärin puheet väärin (suostutko suoraan kaulasuonten leikkaukseen vai ultrataanko ensin).
No ei siellä mikään verenhimoinen kirurgi hiiviskellyt skalpellia teroitellen Mamman sängyn ympärillä, oli kuullut ja käsittänyt väärin, ja ultra tehdään.
Sanon vain, että kun kaikki tietää, että Mamma mulle soittaa, ja sen pitäisi olla nyt ensin, niin miksi helkkarissa minä setvin sitä, etteivät ne osaa lukea tekstiviestejä, haluavat nyt miettiä tulevia mahdollisia vanhainkoteja joskus jatkossa, jne.
Helkkarin äpelöt - no on ne rakkaita! Mutta pientä rajaa! :)