18.6. Tunnen suurta syyllisyyttä ja noloutta. Kävin nimittäin hiljentämässä naapuriasunnon bileet. Naapurissa asuu tatuoitu, lihava poika, joka valittiin viime yhtiökokouksessa hallitukseen uutena jäsenenä. Hänellä on kädentaitoja, ja hän on ison maatalon vissiin ainoa perijä. Taloyhtiön leskivaimot ovat hokanneet, että häntä voisi hyväksikäyttää, nimittäin pikku korjauksiin, joista ei viitsi maksaa firmoille.
Vaan pojalla on helvetinmoiset volyymit kaiuttimissaan, ja hän on lisäksi jääkiekko- ja jalkapallofani, joka karjuu samalla kun katsoo otteluita satelliittikanaviltaan. Tänään meno alkoi jonkin ottelun seuraamisella, ja usean kundin voimalla. Kun kisakatsomo hiljeni, alkoi karaoke suomalaisittain ja täysillä volyymeilla, patterit tai putket soivat ja ottivat jotain ääntä tai kaikua, ja minusta tuntui, että koko huoneistoni heilui. Arvelin tulevani hulluksi, ellei jyske ja huuto lakkaa heti ja tässä.
Menin rimpauttamaan naapurin ovikelloa, ja pitkän tauon jälkeen avaamaan tuli vieras lihava poika, ehkä tatuoidun lihavan pojan veli. Sohvalla istui vielä kolmas lihava poika, joka vahtasi minua. Tuulikaapissa oli kahdet tossut sievästi riisuttuna vierekkäin. Oliko tämä kolmas sitten serkku vai ystävä, en tiedä. Pyysin asiallisesti hallituksen jäsentä ovelle.
Tatuoitu lihava poika tuli ja hymyili, onnellista tuiterihymyä. Pyysin hallituksen jäsentä hiljentämään varsinkin bassovolyymia, ja muut lihavat pojat katselivat vakavina meitä. - Juu me vähän humputeltiiin, sanoi tatuoitu. Luulen, että ilmeeni vaihtui vähän noloksi, ja tunsin itseni ilonpilaajaksi. Kolme lihavaa poikaa keskenään laulamassa karaokea ja juomassa ilokaljaa, tossut sievästi rivissä eteisessä, ja sitten tulee naapurin ämmä, joka kieltää pojilta vähäisen ilon. Yhdelläkään ei ollut tyttöystävää, ja he olivat juuri sitä kaliiperia, joka herkästi jää ilman.
Nyt naapurissa on hipihiljaista, hiiskaustakaan ei kuulu. Häpeävätkö pojat? Minä lopetin ilon kuin veitsellä leikaten. Pojilla oli varmaan ratki hauskaa yhdessä loilottaessaan. Kolme ehkä yksinäistä poikaa olivat hetkeksi kohonneet ilon harjanteelle kivassa pikku nousutuiterissa.
Tai, jospa he nyt kaikessa hiljaisuudessa suunnittelevat naapurin ämmän murhaamista yön pimeinä tunteina. Mistä senkään tietää.
Vaan huomenna tähän aikaan sijaitsen mitä todennäköisimmin toisissa maisemissa, ehkä pirtissä kuunnellen oravan pikku töppöjalkojen tepsutusta huopakatolla. Kaukana lihavista pojista ja karaokelaulannasta.
(Valokuva Iines, Rastaanpoika vastarannalla)
No mutta oli kiva kun kävit! Et valittanut etiäpäin. Ettei poliisin tarvinnut miettiä pelisilmällä - silmäpelillä...
VastaaPoistaRe Toosa TV
PoistaKävin senkin vuoksi, että meteliä oli myös viikko sitten, aivan infernaalista kiekkokatsomohuutoa, kiroilua ja karjuntaa, sekä sen loputtua hirvittävää hevijytkettä. Kello kahteen asti.
Ajattelin kyllä uhata poliisilla, mutta kun näin, että tyyppi oli ystävällinen ja muutoin sopuisa, en uhannut. Aika ikävä olisi tehdä virallinen ilmoitus.
Aivan ihana pieni tipuli! Koska kuvasit?
VastaaPoistaTuo epäluuloinen pikkurastas on kuvattu muistaakseni viikko sitten. Pesä on rantatöyräällä joen rannalla.
VastaaPoistaKaraoke on sanottu japanilaisten kostoksi toisen maailmansodan voittaneille länsimaille. En sitä epäile, mekin joudumme kärsimään, vaikka emme varsinaisesti voittaneella puolella olleetkaan.
VastaaPoistaRastaalla on keltainen nokka, mutta samannäköinen lintu oli polulla, kun kävin joitain päiviä sitten kävelemässä. Ei väistänyt yhtään, antoi vieressään seisoskella ja taskuunkin sen olisi voinut laittaa. Tuo kuvasi rastas on ihan punkkarin näköinen.
Sinänsä minua ei laulun loilotus haittaa, mutta pojilla oli nupit kaakkoon tehovehkeissään. Se basso jysäytti koko taloa, ja meteli kuului ulos, kun kävin ulkona.
VastaaPoistaRastaanpoikanen voi antaa jopa koskettaa, niin pöllämystynyt se voi olla lentotaitoa opetellessaan. Usein olen saanut kuvia vain polvistumalla rääpäleen eteen.
Välillä joutuu hermostumaan, mutta minä olen onnellinen, ettei tässä talossa ole kakaroita, punkkareita, Meiju Suvasta tai hevareita, eikä meteliä. Mökämusiikkia tykkään kuunnella vain omista kuulokkeista, ja niinhän minä totta vieköön teenkin. Seinätkin ovat paksut ja pitävät maailman pahuuden kaukana. Meinasin ensin sanoa, että metrin paksut, mutta hain työkalupakista mitan ja mittasin: palttiarallaa 60 senttiä.
VastaaPoistaTämä tyyppi on kaikin tavoin poikkeus tässä aika varttuneessa taloyhtiössä. Nuoria perheitä on harvassa, ja suurin osa on vanhempaa väkeä ja varttunutta työikäistä porukkaa, melko hyvissä asemissa niin että esim. Työttömiä on vain yksi perhe. Musiikki ei ole täällä ennen tätä minun seinänaapuriani raikunut. Seinät ovat täälläkin paksut, vain kovaääninen ja vahvistettu musiikki kuuluu läpi.
VastaaPoistaTämä unohtui: Miten seinän paksuuden voi mitata? Kysyn tätä keksimättä minkäänlaista mittaamistapaa. Ja ovatko seinät naapuriin samanpaksuiset kuin vaikka yksi asunnon sisäinen puoliseinä?
VastaaPoistaTein tarkistusmittauksen ja sain uuden lukeman: melkein 70 senttiä. Keväällä akat olivat pihalla tanssimassa ja mitälie aerobiccaamassa. Mökämusiikki oli niin kovaa, että hermostuin täysin, kun ei siltä saanut rauhaa edes kuulokkeilla. Lähdin kaupungille ja mennessäni näytin pihalla kansainvälistä käsimerkkiä: levitin käteni äärimmilleen leveälle.
VastaaPoistaViimeisintäsi en ehtinyt äsken lukemaan. Mitta ulos ikkunasta ja lukemasta vähentää ikkunalaudan, jotka meillä ovat leveitä nekin.
VastaaPoistaNiinpä niin, arvasin, että tämä oli vähän tyhmä kysymys. Ikkunoita en saa auki auki, siis niissä on kiinteät säleiköt tai verkot, mutta sama juttu oviaukosta... Äkki-istumalta ei tullut mieleen, mutta pian olisi. Kuten sanoin, kun jotakin pitää laskea, ajattelen ensin mutkan kautta, ihan kuin siihen olisi kuitenkin kätketty jokin kierous. Lapsena matematiikkakin oli helppoa.
VastaaPoistaHeippati hei, Iines!
VastaaPoistaOnko aikuispeippo värikäs? Kun pari vuotta sitten olin Pyynikin näköalatornilla syömässä donitsia, vieressä kuikuili lintu. Ihmettelin ystäväni kanssa, että mikä se on (kun ei ole lokki eikä pulu, ainoat jotka tunnen :D). Varmaan joku harvinainen, sanoin. Missä kohtaa naapuripöydästä kiva mies sanoi, että peippo se on. - Minussa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta lintu- ja kasvibongaus ei ole vahvuuteni! :)
Mamma soitti taas äsken, on käynyt suihkussa aamulla, ja äsken ruokalassa syömässä! Näin se homa etenee! :)
Pääsetkö tänään sinne mökille? Turvallista matkaa! :)
P.S. Riku, sitten kun tulet tänne muun köörin kanssa kesäjuhliin, saat mitata mun seinät! :)
P.S. Voin auttaa, olen tosi hyvä pitelemään puulipuikkoa, jos tarttee. :)
PoistaTäällä ollaan, vireissä länsituulissa. Alkaa olla paikat kuosissa. Kurjinta on pestä hiirenkakkoja jääkaapista.
PoistaPeippo on värikäs, punakylkinen ja sininokkainen.
Jei, Iines! Kiva että pääsit lomanviettoon!
PoistaPOuunaat nys sen jääkaapin (meinasin kysyä että miten ne hiirulaiset sinne pääsee, mutta tajusin saman tien, että tietenkin jätät oven raolleen, ettei ummehdu).
Linnut ja kasvit on kivoja! Isosiskot osaa valtavan määrän kasveja, kun keräsivät niitä kouluaikoina, osana oppimista. Ei ole yhtään huono idea, miksihän se käytäntö lopetettiin?
Ymmärsin, että kasvien keräily oli aikaisemmille koululaisille myös stressi. Minua jo kouluaikoina harmitti, että se loppui ennen minun oppikouluun siirtymistäni. Enpä sitten näitä kasveja tunnekaan kuin horsman ja nokkosen.
PoistaNo ni, tervetuloa "pulu-ja varpunen"-kerhoon! :)
PoistaOli se varmasti stressi, mutta ihmeesti oppivat ja muistavat!
Iines, olet onnekas! Sullon hyvät naapurit seinän takana, eivät käyneet kimppuun. Luin lehdestä jutun, jossa yksi nainen hermostui meteliin naapuriasunnossa ja kävi soittamassa ovikelloa, sillä seurauksella, että hänen päälleen hyökättiin ja hänet hakattiin puoli tajuttomaksi.
VastaaPoistaSinulla oli tuuria, selvisit ehjin nahoin.
Hyvä naapurisopu on kullanarvoista. Sitä kannattaa huoltaa ja hoivata. Mitähän asukas seinäsi takana tuumaisi, jos veisit hänelle vaikka suklaata, ja kiittäisit, kun käyttäytyivät toiveesi mukaan ja melu loppui? (Mä vein kerran suklaakonvehteja naapurille, joka soitti ovikelloa ja sanoi: Teillä oli unohtunut avain oven ulkopuolelle, joku voi sen siitä tempaista mukaansa! Niinhän siinä olisi voinut käydä. Kiitos kiltti naapuri .
Meillä kaupunkiasunnossa on määräys, että jos on valittamista, se pitää tehdä kirjallisesti ja toimittaa isännöitsijälle. Tällä menetelmällä olen kuullut on ainakin kaksi jytysakkia saanut häädön talosta. Toinen heistä oli vuokralaisten hallussa, toinen joutui lähtemään omistusasunnosta. Se oli minulle yllätys. Luulin, että omistusasunto tarkoittaa että asukas on omistaja. Nyttemmin olen kuullut, että taloyhtiö omistaa kaikki huoneistot, ihmiset vain osakkeita enemmän tai vähemmän, asunnon pita-alan mukaan. En tiedä, pitääkö tieto paikkansa.
Me ollaan niin arkoja asukkaita, että jos sattuisi huonot naapurit, emme valittaisi vaan poistuisimme itse talosta. Onneksi ei ole ollut syytä. Ymmärrän tunteesi. Meteli voi olla helvetillistä, olen kuullut. Kenenkään hermot eivät sitä kestä. Kaikkein yksinkertaisinta olisi minustakin, että käytäisiin soittamassa ovikelloa tai pudotettaisiin valitus kirjallisesti postiluukusta suoraan metelin ylläpitäjälle.Mutta sillä voi olla tosiaan huonot seuraukset.
Naapurin poika on muutoin kunnollinen nuorimies, elämöi hyvin harvoin, mutta silloin kunnolla. Luulen, etyä tekee metsäkonehommia, ja siis omistaa yksin ison kolmen huoneen osakkeen rivitalostamme.
PoistaMinusta hallituksen jäseneltä voi edellyttää normaalia yleisten asumisjärjestyssääntöjen tuntemusta ja niiden noudattamista, etenkin kun taloyhtiö on aika vapaahenkinen, meillä saa grillailla omilla takapihoilla ja tupakoida myös parvekkeilla. Lapset saavat leikkiä vapaasti. Ajattelen siis niin, että yhteisten pelisääntöjen mukaan eläminen kuuluu tapoihin, eikä siitä tarvitse palkita erikseen. Jos joku häiritsee muita, hänet palautetaan ruotuun.
Kyllä tuo pitää paikkansa, että taloyhtiö voi varoitusten jälkeen ottaa omistusasunnon haltuunsa. Taloyhtiön osakas lopultakin omistaa vain oikeuden asua osakkeessaan ja oikeuden hallita sitä, ellei siis riko sääntöjä.
No joo, lahjominen ei ole tietenkään mikään suositeltava asia. Mutta olin niin hyvilläni siitä, kun hän "löysi" asuntomme avaimen että ihan spontaanisti tarjosin hänelle konvehteja, kun sattui niitä olemaan. Hän näytti kyllä ilahtuvan, vaikka vähätteli tekoaan.
PoistaSiis tuo omistaminen ei ole muuta kuin paperia, se tuli selväksi. Hyvä tietää.
Liisu, ne voivat savustaa sinut ulos asunnostasi mutta saat kyllä rahasi kun se myydään seuraavalle :-)
PoistaSinulla on muuten kiva musiikkimaku, hh
Liisu, löytämisestä on toki kiva ja hyvä palkita! En siis tarkoittanut sinua, vaan mahdollista omaa palkitsemistani. Minä olin kerran tankatessani unohtanut lompakon auton katolle, enkä muistanut ottaa sitä kun hurautin liikkeelle. Se löytyi poliisiasemalta ja annoin löytäjälle 50 markkaa löytöpalkkiota. Menetys olisi käynyt kalliiksi.
PoistaOlen soittanut kolme kertaa poliisit paikalle eri asuntojen huutomekkaloissa. En ole käynyt tirittämässä ovikelloa - kerran oli kännijuhlat, kaksi kertaa täysi flaidis, enkä miltään osin halunnut itse osallistua.
PoistaKännijuhla-nuoret siirrettiin asunnosta pihalle, poliisin toimesta. Toinen perheväkivaltatapaus päätyi siihen, että mies vietiin selviämään putkaan, ja kolmas tapaus oli kuin leffassa.
Siellä lenteli telkkarit parvekkeelta, piipaa-autot piirittivät taloa... Isä oli hiljattain kuollut, olin äidillä, ja itkenyt ihan valtavasti. Soitin hätäkeskukseen uudestaan sanoakseni, etten ole uhri, naama muuten vain turvoksissa itkusta. - Pelkäsin että Karhukopla noin muuten lonkalta iskee Mamman rautoihin, kun olen avaamassa alaovea! :D
Kynnyksellä kysyivät, että olenko kuullut laukauksia. - Siis on toi poliisien arki oikeasti kamalaa, en osaa kuvitella.
Fafa oli poliisi.
- Liisu, kiitos niksivinkistä! :) Minun naapurini on korjannut lomieni aikana kukkalähetyksiä ovesta muutamaan kertaan, muistanpa sitä suklaarasialla! :)
Anonyymi hh, onneksi me ei ihan kauhean kovaäänisesti riidellä, ei huudeta tappouhkauksia, enkä minä kilju (naapurien pelosta). Ja jos meillä on paljon porukkaa kylässä yli sallitun klo 22, pannaan ilmoitustaululle jo valmiiksi anteeksipyyntö ja ilmoitus yhdessäolon syystä. Joskus juhlinta on mennyt yli äyräiden, mutta ei ole kuulunut koputuksia. Paksut betoniseinät vanhassa talossa, siinähän loukkaisi kätensä jos alkaisi sitä hakata.
PoistaKiitos hyvästä musiikkimausta. Mä tykkään nykymusiikista (klassisesta), mutta kyllä vanhakin kelpaa. Heräsin tässä yksi aamu musta pilvi pään päällä, mutta kun kuuntelin Spotifystä Liszt'n Sonata B-molli, jonka nimi on Nuages gris (harmaat pilvet) ne haihduttivat mustan pilven pääni päältä, se muuttui ensin harmaaksi ja katosi pian kokonaan musiikin mukana. Musiikissa on taikavoimaa!
Iines, hyvä että lompakko löytyi. Aika masentavaa kun se katoaa, ja joku voi siinä olevien papereiden avulla varastaa ihmisen identiteetin, sellaista on tapahtunut.
Char, sulla on aina täällä lennokkaita juttuja. Missähän olit, kun et ollut pitkään aikaan paikalla ainakaan näkyvissä? Kertomasi mukaan olet oleskellut paljon ulkomailla, Afrikassa asti. Ei tarvitse vastata jos et halua. Se oli ns.retorinen kysymys.
Lompakossa on tosiaan ihmisen identiteetti: sieltä saa persoonan haltuunsa.
PoistaMinulla on taipumusta hajamielisyyteen, eli ajattelen muuta kun pitäisi keskittyä kulloiseenkin tekemiseen.
Nykyään haen eniten puhelintani. Sen katoaminen kouraisee sydäntä. Lompakon löysin kerran sukkalaatikostani, ja olin jo soittanut poliisillekin. Puhelin löytyy yleensä helposti, jonkin pöydän päältä.
Minä olen vähän tyrmistynyt Iltalehden reportaasista, jossa kerrottiin piispojen viinakauppaostoksista. On se Jumalan kiitos, ettei arkkipiispa tai Askola asu naapurissani!
VastaaPoistaEn silti halua olla piispoille ilkeä, lähetän ystävälliset terveiset mukavan musiikkiesityksen muodossa.
Nih, liitetään tähän Iltalehden dokumentaatiota.
PoistaErityisen hauskaa oli tuo kirkon arvojen akatemia, jossa kurkut käyvät ja pulputus kuuluu.
Erityisen hauskaa tuntuu ollees piispa Irja Askolalla:
Poista"Esimerkiksi kesäkuussa 2013 Askola ja kaksi johtoryhmäläistä istuivat ravintola Loisteessa Helsingissä. Palanpainikkeeksi kolmikko nautti mm. kaksi pulloa viiniä, useita laseja viinejä, pari viskiannosta, pari rommiannosta ja olutta. Lasku yhteensä 302 euroa."
Sillä lailla. Irja oli ottanut taksikyydinkin kolmen minuutin taksimatkalle.
Tuosta taksikyydistä ei pidä tuomita liian ankarasti, minä kyllä ymmärrän, että joskus lyhyidenkin matkojen kävellen siirtymiset ovat vaikeita.
PoistaSekin on ymmärrettävää, ettei tällaisia makseta piispojen palkoista, vaan laitetaan meidän kirkollisverojen maksajien kustannettaviksi. Minä kyllä edelleenkin maksan mielelläni kirkollisveroja, mutta toivoisin piispoilta jonkinlaisia esiintymisiä, kabareita niin sanoakseni, jotta tuntisin saaneeni rahoilleni täyden vastineen.
PoistaNiin, tuomita ei pidä, sillä voihan olla, että kyseessä oli jossain piispan hiipassa ja messukasukassa esiintyminen.
PoistaTolkuttomalla, ja ennenkaikkea laadukkaalla, dokaamisella on toki kirkossa arvovaltaiset perinteensä:Kun pitojen valvoja maistoi vettä, joka
Poistaoli muuttunut viiniksi*, hän ei tiennyt, mistä se oli tullut. Palvelijat, jotka olivat ammentaneet veden, kuitenkin tiesivät sen. Pitojen
valvoja kutsui sulhasen
ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun he juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."
Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi
sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
Hurskastella en tahdo, mutta piispakännejä en ole ottanut, vaikka tässä kesälomalla olen jo muutamia kaljoja ottanut. Sitä paitsi joku sika on tuonut minulle useita muovikassillisia tyhjiä olutpurkkeja, - ihan niinkuin minä muka keräisin niitä. Puolustuksekseni kirkon edessä sanon, että jokaikisen juomani olen itse maksanut.
PoistaMonissa nyt tulevissa brittisarjoissa pappi ymmärtää hyvän ja elähdyttävän pontikan tai konjamiinin päälle. Ja täkäläisellä keskustelufoorumilla on keskusteluketju pitäjän juoposta papista. Että kyllä näitä piisaa.
PoistaJa nyt tuli mieleen. Tämän pienen mökkikylän entiinen pappi menetti ajokorttinsa...
PS "Täkäläinen" viittaa siis kaupunkiin, alempi pappi tänne lomapaikalle.
PoistaP.S. Riku, olet taas liekeissä! Haluatko leikkiä saarnaajaa, ja tuhmaa mutta kokematonta maalaistyttöä? :)
PoistaVäkijuomat ovat kauhistus!
Minulla on sellainen tunnustus, että väkijuomiin en ole aikoihin pystynyt. Olut on ainoa alkoholijuomani, kesällä saatan joskus ottaa terassilla valkkarin. - Viina on sitä paitsi kallista, enkä piispaksi ole yltänyt.
PoistaNo juu, ja kesälomani aikana kävin Alkosta hakemassa muutaman pienen Pina Coladan ja pullollisen Bristol Creamia, Cherryä,joka oli ex-eukkoni lemppari, - mutta ei kovin hääviltä maistunut.
PoistaOkei... Tyttöjen kaa juttelen seksistä vanhassa keskustelussa, ja käyn kierroksilla! Leikitäänkö korskeaa kreivitärtä ja ujoa maalaispoikaa? Laitan sellaista hulmuavahelmaista ja avokaulaista, kutsut minua sitten principessaksi. Ja vääntelet ensin sitä lakkia hikisissä käsissä...
PoistaJa kattellaas nyt, minusta tuo pappi-juttu on aika herkullinen... ;) :)
Sherry on liian makeaa minulle. Bristol Cream on hyvää. Tilppinen maistuu.
Valitettavsti olen kuolettavasti rakastunut Juliette Binocheen, enkä myönnä, että sillä olisi asian kanssa mitään tekemistä, etten ymmärrä puhumaansa ranskaa lainkaan.
PoistaJuliette... Ymmärrän.
PoistaEt sitten edes hassuttele meidän tavisten kaa? Mitä jos lisään pottiin ankaran rehtorin ja koulutytön, ja mun helma ois tosi lyhyt?
Mieti ny, ja säästä toki itseäsi...
P.S. Olen yllättävän kielitaitoinen. Jos ymmärrät. :)
Askola on minusta periaatteessa sympaattinen. Kurjaa, että se kepsuilee muilla kuin omilla rahoilla.
VastaaPoistaMuuten kyllä kyläyhteisöön pienet voimajuomat kuuluvat, neiti Marplekin vei päivälliselle giniä, kun pastorin luona kävi.
Irjalle vakavia varoituksen sanoja, kuten arkhipiispha Kari Mäkishelle: "Joka pulloon tarttuu, se pulloon hukkuu!"
PoistaMmm, ja muistan, että periaatteessa paheksut Agathaa, kun murha on väkivaltaista. Vai miten se nyt meni...
PoistaKun luovuin Agathasta, minua ärsytti se, että kirjoitti murhista kuin omenapiirakan pihistämisistä. Epäilen, ettei Agatha Christiellä ollut tunteita lainkaan, ei ainakaan sellaisia kivoja. Agatha Christietä kai kriitikot ovat enemmän tai vähemmän soimailleet, mutta minusta hän, jos tuota tunteettomuutta ei oteta huomioon, osasi kirjoittaa. Dekkareista nykyään ajattelen, niiden olevan tylsintä mitä maan päällä on, tylsempiä kuin TV2 nykyään.
PoistaKakkosen kunniaksi on kyllä sanottava, että lähettävät runsaasti hiihtoa, kun muuten se raukkaparka laji kuolisi lopullisesti.
PoistaEikös ne nyt lähetä potkupalloa?
PoistaMuuten hiihdon ja ampumahiihdon kuvaaminen ja lähettäminen on aika turhaa.
Jääkiekkoa olen MM-tasolla seurannut pari vuotta. Tuukka Rask on söpö! :)
Itse asiassa en ole ajateelut Damea noin syvällisesti ollenkaan. Kirjoittaa hyvin, ja on jotenkin tuttua ja turvallista (jos olen kipeä, tai ulkomailla, luen mielellään Agathaa).
VastaaPoistaSiis tottahan tuo "tunteettomuus" on, mutta kun se kai lähestyy murhia aivopähkinöinä? - No on väärin, juujuu, mutta kun se on se juju!
- Voin vain kuvitella itseni kirjoittamassa dekkaria, jessus mikä messuaminen siitä, että joku ylipäätään kuolee, kun se ei ole kivaa, ja loppuaika selittelyä! :D:D:D
Raymond Chandleria joskus ihailin, mutta sittemmin olen ajatellut hänen olleen hyvin rajoittunut kirjoittamisessaan. Jollain tapaa minusta tuntuu, että viimeisimmän Vareksen, mikäs sen kirjoittajan nimi nyt olikaan, Kemppinen lyttäsi ihan aiheesta. Kirjaa en tietenkään ole lukenut, mutta Chandlerilta kokonaan kopioituahan se dekkareidensa tietty kyynisyys on.
PoistaTykkään dekkareista, ihan kuin hyvistä romansseistakin. Mäki on ok, kauhean provosoivasti puhuu naisista ja sp-tutkimuksesta haastatteluissa, mutta se ny promoaa omia juttujaan :) Jätkä, miesten mies! :). En reaqoi, ei kiinnosta. Kirjat on viihdyttäviä ja hyviä!
PoistaLuetko oikeasti viihdettä noin fiksusti? Kysyn ihan tosissani, ja lue veikkonen! Minä ehdottomasti tarvitsen aivojen nollausta viihteen muodossa, tykkään tosi paljon hyvistä romansseista, ja saan ihan ajatuksia niistä.
Analyysejä en osaa... - Mitä jos kirjoittaisit Iineksen baariin jostain dekkarista? Olisi tosi kiva yrittää keskustella viihdekirjallisuudesta myös! Minä olisin noppana mukana!
Eikä tartte nyt niin kamalasti koettaa säätää, tekisit ihan oman jutun.
- Pieni tauko, Mamma soittelee... Pärjää ok!
Kakarana tykkäsin kauheasti myös Mickey Spillanesta, luin kaikki mitkä kirjastosta löytyi. Nykyään en niitä saattaisi lukea ja ainoa hengenravinto, minkä muistan niistä saaneeni on, kun huora työnsi pistoolin piipun tuuman gangsteripäällikön takapuoleen ja ampui.
PoistaMitä nykyisiin maailmanparannusdekkareihin tulee, ne saavat minut kyyniseksi, vaikken ole niihin sormenpäällänikään koskenut.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinä olen vanha ja vanhanaikainen, hiljattain luin uudelleen Waltarin Komisario Palmun erehdyksen. Se tuntui edelleen loistavalta, sen huumori viehätti minua ja sen jännitys oli tehokasta. Joka kerta minua naurattaa, kun äkkirikastunut Rykämö muutti nimensä Rygseckiksi, mikä on kirjoitusvirheen sisältävä Selkäreppu.
PoistaWaltariin minä tunnun aina palaavan, vaikka paksuja teoksiaan en ole aikoihin lukenut. Kaikki ne toki hyllyssäni ovat. Kuten myös paljon ensipainoksiaan. Faijan tuttu isorikas aikanaan osti sen talon, jonka piharakennuksessa Mika kirjoitti Fine van Brooklynin ja joitain muita pienoisteoksiaan. Faija kun käveli siitä ohitse, isorikas kyseli faijalta hänen omistuksiaan. Isäni oli minuun tullut, hän piruuttaan vastasi omistavansa kiinteistöjä ja osakkeita vähän sieltä sun täältä. - No juu, ei omistanut, mutta se isorikaskin meni sittemmin konkurssiin.
PoistaArvaa mitä! Votkaa, komisario Palmu kuvattiin osin mun lapsuudenkodissa!!! :D Kyllä kävi ohjaaja tirittämässä ovikelloa, ja se yksi ikkunasta-ulos-pihalle-kohtaus kuvattiin just meiltä!
PoistaOli Yrjönkatu 23, nyt talo on jo purettu, ja siinä on joku urheilukauppa-jutska (osa Forumia).
Ne oli niitä aikoja! :)
Tuo on hienoa. Vodkaa, Palmu on minusta alkanut tuntua paremmalta, sen monien aikansa asioiden taltiointina. Olikohan se Kassila itse, joka kertoi, kuinka Waltari oli kutsuttu ensi-iltaan. Vaieti oli katsonut koko näytöksen ja sen päätyttyä ei antanut minkäänlaisia lausuntoja, ei halunnut puhua kenenkään kanssa. Lähti hiljaisena, arvatikin pää punoittaen, näytöksestä. Elokuvassa muuten esiintyy myös se rouva, jonka liikkeestä nuoruudessani ostin kaikki farkkuni, ne kalliit Mic Macit.
PoistaVielä lisään, että Waltari ei totisesti, totisesti kirjoittanut tuota Vodkaa ryssistä-elokuvaa.
PoistaTuota kaikkea en taas tiennytkään! Mun pikkusisko haki kesätöihin Mic-Mac-kauppaan!
PoistaOli ihan teini, mutta haki!
Minä sain Mammalta viime kesänä vanhan Sinuhen, siinä ei pysy kansi paikallaan. Mamma laittoi sen pakettinarulla yhteen, sen kirjan. Nyt ihmettelen mitä teen - siis onhan se hieno ja hyvä, ja synti on laittaa kirjaa roskiin. Pystyy sitä lukemaan.
Että ei täällä nyt ensipainoksien kanssa varsinaisesti kamppailla! :D
Sinuhesta minulla ei ehkä ensipainosta ole, mutta pari kolme muuta. Yksi niistä on se iso ja hieman käsittämätön, jossa on Heikki Partasen epyktolokian valokuvia.
PoistaKävin minä toki Helsingin Vurikadulla, vai missä se oli, Mic Macin myymälässä ostamassa rotsin. Mutta se näytellyt rouva piti ihan paikallista farkkuliikettä, sellaista aikansa kuuminta hottia.
Anteeksi, että kirjoitin Vuorikadun, Helsingin nykyisen kusirännin, nimen hieman väärin.
PoistaSaat anteeksi :)!
PoistaVuorikadullahan se liike oli...
Että ehkä ei ole ensipainosta Sinuhesta? Löytyy kuitenkin muita versioita? Tarvitsetko pikku neiti assistenttiä kirjojen luetteloimiseen - *kohentaa kynähametta ja tarkistaa nutturan*.
- Huomaatko, kuinka mua rassaa toi ihana Juliette?! :D:D
Waltari hehkutti ja piti hauskaa, kertoi rikastuneen ukko-Rykämön ruotsalaistaneen nimensä nopeasti ja kirjoittaneen sen vielä aluksi kylmän rehellisesti Ryksek. Vanhalle Rykämölle joku piruuttaan neuvoi nimen, koska oli entinen reppuri.
PoistaMinä olen lyhyesti keskustellut yhden vanhan rouvan kanssa, joka esitteli itsensä Ärliniksi, mutta se ei kuulu tähän.
Jos minä olisin sellainen, joka metelöitsee, en avaisi ovea ikinä, jos en tietäisi, kuka siellä on. Silloin kun Yleisradion maksut joutui vielä itse henkilökohtaisesti maksamaan, ennenkuin alkoivat pöllimään, en tietenkään avannut ovea lupatarkastajalle. Pudotti luukusta jonkun uhkauslapun: "I´ll be back!", - mutta ei siitä sittemmin näkynyt eikä kuulunut. Minulla on sellaista vissiä tupajumimaista itsepäisyyttä. Viiskymppisenä useampaan kertaan tuli määräys näkötarkastukseen. En mennyt ja lopulta tutulta komisariukselta tuli käsky saapua paikalle, aiheena mahdollinen ajokorttini peruuttaminen. Olin tilaisuudessa katuvan näköinen ja huikkasin sitten: "Olen minä nyt siellä näkötarkastuksessa käynyt!", näytin myös paperin. - Komisarius selasi lakikirjaa ja oli sieltä jotain lukevinaan. Sitten ohjasi tyytyväisenä minut sinne toimistoakkojen puolelle: "Laittakaas tämän miehen paperit kuntoon."
VastaaPoistaIines19 kesäkuuta, 2016 16:15
VastaaPoistaNaapurin poika on muutoin kunnollinen nuorimies, elämöi hyvin harvoin, mutta silloin kunnolla. Luulen, etyä tekee metsäkonehommia, ja siis omistaa yksin ison kolmen huoneen osakkeen rivitalostamme.
Mikä sä olet toisten töitä nettii laittamaan.
Nyt saa pankista lainaa että tarttee hattu kourassa pyytää.
Maalari maalasi taloa...
VastaaPoistaPieni nokipoika vaan, uunin piippuun katoaa..
Mihin tässä nyt lainaa tarvitaan?
Vaikka huomasin tuossa juuri aamusella, että vessassa on putkivuoto, lattia oli märkä. Pitää illansuussa soittaa putkiehelle, onneksi on vanha tuttu, tämä putkimies.
Vain juorumummot kertovat naapurin työasiat ja saamiset . Kummastelin sun arviota toisn ihmisen ulkonäyn arvostelusta.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Vaan juoruilu on tyystin eri kuin tarinankerronta tai tapahtumaselostus.
VastaaPoistaPidän edelleen tarpeellina selostaa täsmällisesti se asia, että naapuri ei ole syrjäytyjä tai sitten vaihtoehtoisesti hunsvotti, vaan tavallinen vastuullinen ihminen, joka ei ole hummannut rahojaan eikä ryyppää liikaa.
Tarinani nimi on Kolme lihavaa poikaa. Mieti sinä mieluummin sitä, miksi lihavat pojat eivät ole yhtä haluttuja kuin jääkiekkoilijat. Ehkä voit jollain lihaksellasi käsittää, että myötätunto tarinassa on lihavien poikien puolella, ei naapurin ämmän.
Minulle ei tulisi mieleekään kirjoittaa taloyhtiön hallituksen jäsenestä.
PoistaEhkä joku talon asukkaita lukee tätä blokia ja kertoo hallitusen jäsenelle , että lihavat eivät saa naista.
Ehkä. Maailma on täynnä tarinoita ja tapahtumia. Ei tämä varmaan ainoa lihava hallituksen jäsen tässä maassa ole. Eiköhän lihava poika tiedä markkina-arvonsa ihan kokemusperäisesti.
PoistaPS Lihava poika on tunnettu termi, jonka otti käyttöönsä julkkiskoomikko Janne Kataja, ja hän käyttää termiä itsestään. Miehellä on hyvä itseironian taju.
PoistaBassonjytinä on pahimpia ääniä, mitä on. Joskus maalla kesällä naapuritalon - eikä edes ihan lähimmän naapurin - pihalla soitettiin autossa iltamyöhällä tai yöllä musiikkia, vaikkei sieltä mitään musiikkia kuulunut vaan pelkkä basso jostain takakontin kokoisesta kaiuttimesta (tai mikä lie subwoofer).
VastaaPoistaVoin vain kuvitella, millaiselta se kuulostaa samassa talossa olevasta asunnosta, kun tuolloinkin tuntui, että talo ja sisälmykset tärisevät äänen tahdissa. Ja miten niiden bassovehkeiden omistajien pää ja vatsa kestää tuollaisia taajuuksia ja volyymeja?
Nyt vietän onneksi rauhallista kesää kaupungissa, eikä iltamyöhään kuulu kuin linnunlaulua
Char, "Myry ei saa unta" on nyt luettu pariin kertaan: lapsi tykkäsi siitä, eläytyi ja jännitti vähän, niin että siirtyi sohvan toiseen päähän ja kurkisteli sieltä pelottavaa kuvaa tuolille heitetystä kylpytakista. Tykkäsin myös, erityisesti siitä, miten Myryn vanhemmat reagoivat aluksi pelkoihin ja niiden kohteisiin, eli eivät mitätöi niitä tai koeta selittää, ettei huoneessa voi olla tiikereitä tai jättiläisiä, vaan neuvovat miten niihin voi suhtautua.
Unesta herätetyn isän selkäsauna-uhkaus tosiaan särähti vähän nykylukijan korvaan, ja jäin miettimään tuota "ratkaisua" muutenkin: menikö se nyt ihan hyvin? Lapsi nukahtaa pelkoihinsa väsyneenä yksin, koska pahoinpitelyn uhka pelottaa enemmän kuin ikkunan takana mahdollisesti vaaniva vaara?
Tuosta selkäsaunasta tuli muutakin mietittävää, koska oma lapsi kysyi viattomana "mikä se on", enkä keksinyt, miten sen olisi selittänyt. Miten kertoisitte kolmivuotiaalle, että tuo kiva, suukotteleva, reppuselässä kantava isä uhkaa fyysisellä väkivallalla - tai voiko sen selittää jotenkin toisin?
Yritin jotenkin kierrellen: sanoin, että isä suuttuu hirveästi, jos Myry ei tottele - mutta sitten rupesin ajattelemaan, että jos lapsi luulee selkäsaunaa suuttumisen synonyymiksi, voi tulla ikäviä väärinkäsityksiä: ei olisi kiva, jos se kertoisi saaneensa kotona selkäsaunan, kun olen suuttunut sille jostain. Hmm.
Täällä mökillä äänet ovat luonnon ja työn ääniä, ja niitä kuuntelen mielelläni. Kuulen kun naapuri hakkaa halkoja, tai siis haloista klapeja, kuten Kemppinenkin tietää. Toinen naapuri pöristää ruohonleikkuriaan ja etäällä joku kaataa moottorisahalla puita. Mereltä kuuluu perämoottorin ääni. Väliin soivat sanomakellot, kun jotakuta viedään kirkolle. Olga-tädin aikana piti keskeyttää työ ja tuli kunnioittaa vainajaa istumalla hiljaa. Bassonjytkettä kuuluu vain ohiajavien mopoautojen laitteista. Säälin kuskin rumpukalvoja. Tinnitus uhkaa!
PoistaKyllä minusta lapselle voi kertoa asiallisesti, että selkäsauna tarkoittaa vitsaa, jolla ennen muinoin, äidinkin lapsuudessa, ripsittiin lasta selkään tai pepunposkiin, jos lapsi oli ollut tuhma tai tottelematon. Lapsi käsittää puheesta parhaiten sen sävyn, jolla asiasta puhutaan. Jos vanhempi on ahdistunut, lapsikin ahdistuu.
Oikeastihan tuo muinoinen selkäsauna ei ole ollut hakkaamista tai lapsen pahoinpitelyä, vaan suurin haitta lapselle on ollut häpeä omasta teosta, joka aiheutti vitsat. Selkäsauna-sauna nimitys ei ole merkitysopillisesti oikea nimitys vitsoista. Muistan saaneeni kaksi kertaa vadelmapuskien oksista (aika pehmeät) pyllylleni. Toisella kerralla rikoin suksisauvan kärjellä jäisen flanellipyjaman, joka roikkui narulla.
PS Itse sain vitsani, ne kaksi kertaa, äidiltä.
PoistaJostain luin, että ylisuojelu saattaa olla lapsen terveelle kasvulle pitkälle haitallista. Antaa lapsen kasvaa ja nähdä, ei hyssytä eikä selittele pitkästi ja oikeaoppisesti. Tärkeintä on minusta, että aikuinen suhtautuu kaikkeen rauhallisesti ja jos mahdollista, myös huumorintajuisesti. Huumori kasvattaa älyä ja sydäntä ja opettaa empatiaa.
Tuo ylisuojelujuttu on varmaan totta. Toisaalta on vaikea vetää rajaa siihen, mitä kaikkea lapsi saa tai sen tarvitsee kuulla, nähdä ja tietää: ei ihan kaikkea kuitenkaan. Pieni lapsi samassa huoneessa, jossa telkkariuutiset pauhaa pommi-iskuista, tai menee jokin saippuasarja ihmissuhdekieroiluineen tms. - ei ole kait kovin epätavallista tai tuomittavana pidettyä, mutta minusta ihan raastava ajatus, noin yleensä
PoistaTuota selkäsaunan selittämistä epäröin ehkä siksi, että lapsi on joutunut näkemään aggressiivista käytöstä ja kokemaan epävarmuutta, enkä haluaisi lisätä sen ahdistusta.
(Ääh, kuulostan tosiaan ylisuojelevalta hössöttäjältä.)
Huumorin voimasta olen ihan samaa mieltä! Huumorintajuisesti suhtautuminen on pelstanut monta vaikeaa tilannetta tai ainakin lieventänyt niitä.
Samaa mieltä, rajanveto on vaikeaa. Lapsi on pieni vain kiitävän hetken, ja nykyajan vanhemman elämäntyyli ei tahdo sallia elämistä lapselle läsnäollen, hänen ehdoillaan. Mehän panemme, minä myös, lapsemme päiväkotiin heti äitiysloman päätyttyä, vaikka kaikki lapsen kehitystä koskeva tutkimustieto ja tiede puhuu sitä vastaan.
PoistaPienen lapsen maailmaan eivät todellakaan kuuluu uutiset tai seksikohtaukset, ja aika pöljä pitää vanhemman olla, jos tämä lapsen kanssa olessaan ylipäänsä seuraa aikuisten ohjelmia televisiosta tai syventyy nettiselailuun. Tuommoisessa lasta ei kohdata ja lapsi joka ei saa vanhemman huomiota, muuttuu levottonaksi känisijäksi, jota "ei saa millään kuriin, vaikka kuinka huutaisi."
Kun tulin muinoin blogimaailmaan, kirjoitin että vanhemmuus on hukassa. Yhä enemmän se on kateissa tänään. Luokat ovat täynnä levottomia lapsia, joilla on keskittymisvaikeuksia ja jotka kaipaavat koko ajan opettajan huomiota.
Hyvää makua on kahta lajia: oma ja väärä. Makupellet, tyylikonsultit, ovat jyvittäneet mikä osoittaa huonoa makua. Voidaan kysyä miksi lihavia osoitetaan sormella?
PoistaKaikkia normista poikkeavia osoitetaan. Läskit, luikut, syntymäpunatukkaiset, omituisen sukunimen omistavat, mustalaiset mullisilmät, neekerit, ählämit, hurrit, ryssät...
PoistaVoidaan kysyä kai myös, miksi ihminen tahtoo hyväksyä vain norminmukaisuuden, samanlaisuuden. Liekö perua evoluution alkuajoilta?
PS Ja vaikkei se sukunimi edes kovin epätavallinen olisi, sitäkin voidaan väännellä. Kuvitellaan, että sukunimeni olisi Hiisi tai Hiiri. No, siinä tapauksessa minun siskoni oli koulussa Iso Hiisi ja minä olin Pikku Hiisi.
PoistaKohta se on, juhannus. Se on juhlaa monellakin tavalla, enää puoli vuotta jouluun. Mukavaa juhannusta, Iines, sinne meren ääreen, ja muille tämän lukeville myös. Missä olettekin. Minä en kaupungista poistuisi järvelle tai merelle, missä humalaiset huutavat ja nuoriso möykkää.
VastaaPoistaMinä koetan saada jonkin juhannusrunon tai -kuvan postaukseksi tänne huomenna, joten en vielä toivota jussia, mutta kiitos kuitenkin! Juuri katsoin Raumanmeren juhannusesiintyjälistoja. Tietää melkoista läpiajoa tähänkin kyläseen.
PoistaEn oikein tiedä mitä Juhannuksella tekisi? En osaa "bilettää" pakonomaisesti. Kerran olin yhtenä juhannuksena eräässä saaressa, olin muistaakseni naimisissa vielä silloin ja me soudettiin sinne yhden toisen Mikon ja sen siskon kanssa, jonka nimi oli Irma. Ei me sen kummemmin vehkailtu... paitsi... no, se ei teille kuulu mitä minä Irman kanssa tein. Me soudettiin kumminkin sinne saareen. Siellä asui vanhempi pariskunta, ne polttivat isoa kokkoa rannassa, pyysivät meitä nuoria siihen heidän seurakseen, mehän mentiin. Kokko paloi iloisesti räiskyen ja paistettiin makkaroita ja juotiin viinaa, viinaa juotiin oikein urakalla. Ja oli kivaa. Sitten se ukko sai päähänsä - en ymmärrä mistä - että mä vikittelen sen akkaa, ja se kävi mun päälle kirves kädessä. Äärimmäisen taitavana amatöörinyrkkeilijänä reagoin heti mitä minun pitää tehdä: lähdin juoksee saatanan lujaa pakoon! Se minut pelasti. Ja se että kauan piileskelin siellä pöheikössä enkä välittänyt siitä kun he huuteli mulle "tuu Mikko takaisin"... En tullut mutta tulin lopulta kumminkin kun kyllästyin hyttysiin. Ja taas otettiin viinaa ja välillä laulettiin. Ja minä taas rupesin vittuilee sille ukolle ja se taas tempas sen kirveen... nyt mee juostiin kaikki, so. mun ex-akka ja se toinen Mikko ja sen sisko, kun se uhkas tällä kertaa tappaa meidät kaikki, meidän veneelle ja lähettiin (kauheeta vauhtia) soutaa sieltä saarelta pois. Onneks ennätettiin, juuri ja juuri, kun se ukko oli niin raivoissaan että heitti mua sillä kirveellä: PLOMPS se uppos järveen.
PoistaEn oo koskaan digannut Juhannuksista. Musta se on pelottavaa aikaa. Sama vappuna: ei tiedä mitä tapahtuu kun amatöörit rupee ryyppää. Aina saa pelätä mitä milloinkin. Uutena vuotena saa pelätä rakettejakin. Voi Vittu, kun ihmiset ei osaa käyttäytyä.
Opettajat,eivät tyydy pelkästään arvostelemaan ulkomuotoa esim. "lihava poika". Muistan oman luokavalvojan, joka jatkuvalla pirullisella nälvinnällä, halveerasi ja nokerteli oppilaita. Koko ajan jylläsi pelko taululle joutumisesta, silmätikuksi.
VastaaPoistaSamanlaista pelkoa tunsin istuessani ruotsintunnilla lukiossa semmoisen pienenlännän naisenpätkän pitäessä kuria vastaavin menetelmin.
Ruotsi kyllä lopulta opittiin, mutta ikuinen kammo jäi koko lyseonhenkeä kohtaan, jota moni kuitenkin on jaksanut myöhemmin, vaikka silmät ummessa, ylistää.
"Lyseonhengetär" neiti X näet ilmestyi turhan usein kuin tyhjästä kateederille tuimailmeisenä - ja aloitti opetuksensa henkilökohtaisuuksiin käyvällä railakkaalla feedbackillään, varsinkin koepapereita palauttaessaan, rätinänsä:
"Sieltä maalta teidän suvusta näitä riittää, ja aina on tullut laiskoja ja tyhmiä yksilöitä tänne kaupunkiin ja lyseoon ..."
Aika törkeää se minusta on, jos opettaja on tuolla tavalla ilmaissut mielipiteensä laiskoista, lihavista ja tyhmistä maalaisista.
PoistaNo kikkelis kokkelis vaan anonyymille, joka pistää omiaan että korvat heiluvat. Kukaan opettaja nykymaailmassa ei taatusti nimitä oppilaitaan lihaviksi pojiksi tai tyhmiksi maalaisiksi, ja harva on niin tehnyt muinaisuudessakaan.
PoistaAinahan oppilas pelkää muitten naurua ja sitä että joutuu jollakin tavalla arvostelun kohteeksi.
Opetusvälineet ja menetelmät ovat muuttuneet. Liitu ja taulu ja karttakeppitsydeemi on eilistä. Nyt opettaja kirjoittaa sähköiseen laitteeseen katse luokkaan päin, ja näkymä heijastuu suoraan taululle. Enkä siis tarkoita piirtoheitintä enkä Power Pointia. Ja nykyoppilas on asiakas, ei käskettävä alainen. Ja tässä se vika osin onkin.
Komppaan Rikua: mitäs tulette sieltä ohrapeltojen ääreltä kaupungin humuun itseänne sivistämään. Yhtä turhaa se on kuin Ladan vahapesu, se siitä muuks muutu.
PoistaEn minä tuolla lailla sanoisi enkä tarkoittaisi, mukavaa se on, kun laiskat ja lihavat maalaiset itseänsä sivistävät. Se on eteenpäin menoa.
PoistaMinä kävin lyseon 60-luvulla.
VastaaPoistaMinä keskikoulun.
PoistaEnää nykyään, paljon laihtuneena ja elämästä viisastuneena, tuollaisia ei enää kannattaisi surra. Ymmärrän kyllä, että silloin kolahti.
VastaaPoistaEhkä kannattaisi tosiaan lyseolaisen katsoa tähän päivään, jolloin suomalainen koulu ja koulutus on maailman kärkeä ja vientituote. Opettajat ovat asiakaslähtöisiä ja ystävällisiä, ja korkeintaan heitä voi syyttää oppilaitten liiasta kehumisesta.
VastaaPoistaMinun yksi oriveteläinen opettajani oli ehkä natsi. Hän oikeasti mittaili kalloja ja onnitteli minua, kun takaraivo oli jossain tietyissä, hänen ja nazikansan, vaatimissa ja toivomiassa mitoissa. Voi saatana, siinä on hyvä syy ryhtyä vaikka kommunistiksi.
VastaaPoistaMinulla taas ei ollut poliittisesti orientoituneita opettajia, vaan tavallisia harmittomia tapauksia tai sitten suuria persoonallisuuksia.
VastaaPoistaPari ankaraa päällepäsmäriä oli joukossa, mm. matematiikanopettaja kiusasi minua komentamalla taululle, vaikka en ymmärtänyt asiasta mitään. En mennyt. Luulen, että hän ei vain ymmärtänyt, etten tajunnut korkeampaa algebraa tai geometriaa. Minulta puuttuu jonkinlainen kyky muotoilla avaruudellista käsitemaailmaa kuvioiksi tai kirjaimiksi. Vertaan tätä vaikkapa lukihäiroöön. Matehäiriö.
Eniten pelkäsin maailmanloppua ennustavia saarnaajia, joita kouluun kutsuttiin joskus.
Kävelin kaupungille. Sinne on neljä kilometriä. Kesken matkan alkoi sataa. Minulla oli sontikka mutta ei se mitään auttanut, päällyspöksyni kastuivat likomäräksi. En voinut mennä sinne minne minun piti mennä, koska olin kuin uitettu Vompatti, vaan minun piti poiketa erään rouvan luo. Hän pani silitysraudan höyryämään ja silitti housuni. Muuta me emme tehneet. Emme olisi edes ehtineet. Ei sev väliä. Sillä housut tuntuivat jalassani - no vähän kosteilta vielä, mutta ihanan lämpimiltä. Ja jotenkin utuisilta... Niinpä lähdin eteenpäin.
VastaaPoistaSe pienimuotoinen seminaari, se minun tapaamiseni, Jyväskylän Paviljongin Aulabaarissa meni ihan hyvin. Keskustelimme siellä toistemme kanssa toisiamme kiinnostavista asioista; itse puhuin vähemmän kuin kuuntelin. Se on terve merkki se. Enkä juonut kuin pari-kolme (kymmentä) lasillista kuoharia ja kaksi (toista) Solo-olutta.
Ehkä juuri siksi minuun jäi liikaa käyttämätöntä liike-energiaa, en tiedä. Paviljongin edessä oli yksi eksynyt turisti, vähän kazakstanilaisen kanavarkaan näköinen, siis surullinen, ja minä sain päähäni ilahduttaa häntä... mutta kun en osaa kieliä, paitsi vähän, niin sanoin "Monty Python". - Sitten esitin otteita tästä:
aika vieterimäistä meininkiä, or what?
Ps. Pikkupoikana olin alaraajoistani verrattain venyvä. Sisäjalan tyylillä (kts. Wikipedia) hyppäsin viistoistavanha 172 cm. Se on paljon, se oli aikoinaan Piirin ennätys, enkä usko että sitä kukaan on rikkonut, ei kukaan enää osaa enää "sisäjalan" tyyliä. Joo. Toisaalta limbosin (kts. Wikipedia "under stick dances ") 30 cm:sen riman ali. Ei muista siihen ollut Eikä minustakaan enää. Nykyisin pystyn limboomaan 172 sentin alta, tosta vaan kun vähän kyykistyn, ja pystyn hyppää 30 senttimetriä korkean riman yli. En juuri enempää.
Niin maailma meitä tasii.
Silly walk nauratti minua ennen, mutta se loppui ja herne meni nenään, kun tajusin poliitikon paskan kävelevän minua matkien.
PoistaSiis törkeää on päällenauraa nää Pythonit. Ihme idiotismia. En ole uskova ihminen omasta mielestäni mutta kyllä loukkaantuisin - muiden uskovien ihmisten puolesta - jos Paavi äkkiä saisi päähänsä kävellä punaiset farkut jalassa kuin joku pelle Björn Wahlroos. Se jo esteettisesti loukkaaa ihmisen KAIKKIA sivistystasoja... Sama tää älytön kikatus. Siis voi vittu! Miten tää on edes laillista!?
PoistaYlihuomenna lähden Lappeenrantaan. Ajattelin tutkia paria asiaa, en vielä tiedä mitä, mutta ehkä se paikan päällä selviää, mitä. Olen käynyt kaikissa Suomen kaupungeissa. Käkisalmella en ole käynyt. Hailuodossa minun piti kerran käydä mutta en sitten käynytkään. Kerran yks ihminen kehui mulle että hän osti kahdensadan euron hintasen paidan; minä sanoin että mun piti ostaa viisataa hintanen paita mutta en sitten ostanutkaan. Se ihmetteli... Maailma on niin täynnä ihmeitä, että jos niitä kaikkia ihmettelisi, ei aikaa jäisi muuhun. Ihmettelisi vaan. Jos joku ihmettelijältä kysyisi, mitä tahansa, se vastaisi: "Kuule, sä et nyt ymmärrä..." Ja jatkaisi ihmettelyä. Otan osaa. Koska olen osa Salaliittoa joka on teitä kaikkia kohtaan kohdistettu. Eikä se ole Isis tai Äitis, vaan paljon pelottavampaa: se on sinun omat ajatuksesi. Koska... koko ajan petät itseäsi. Etkä sinä sitä huomaa: sehän siinä! (nöpönasuseni!) Älä hermoile! - Jos sähköjänikseen - ne on niitä jotka juoksee vinttikoirakilpailussa - isketään äkkiä ylimääräiset 1 000 volttia, ei ne sen lujempaa juokse. Vitut, kuhan kärähtävät! Pamahtavat ilmoihin että PAMMPPH. Ja koirat pysähtyvät, kantapäät kirskuen KRRIIIIKKKK... että mihin se ny..?
VastaaPoistaJohn Cleese on sitä mieltä että Gross Britannian pitää erota EU:sta. Olen aina arvostanut John Cleesen mielipiteitä. Pidän häntä hyvin hyvänä näyttelijänä ja hyvin hyvänä käsikirjoittajana. Mutta Tätä en käsitä? Tuo mielipiteensä on mielestäni hänen perseestä.
VastaaPoistaKohta on totuuden hetki. Tästä illalla keskustelimme. (Kun olin eksynyt silitetyt, vähän höyryävät housut jaloissani itseäni arvokkaampaan seurueeseen.) Vaaliuurnat sulkeutuvat klo 00.00. Englannin aikaa, of course...
VastaaPoistaEnglanti parka, ampui itseään ilmakiväärillä polveen. Sitä tämä kansanäänestys tarkoittaa. Maailmankirjat menevät taas vähäksi aikaa sekaisin. Kuin puista putoavat lehdet, syksyllä. Ja herra Putin hieroo pehmeitä, veren tahrimia käsiään yhteen. (Ja pesuvesi, jota hän ei suostu käyttämään, vain loiskuu.) Voi meitä, voi ihmisiä, voi Maapalloa!
VastaaPoistaHurja uutinen! Mitähän tästä seuraa, kun yksi päämaista ja päämaksajista pudottaa itsensä? Ajatus yhtenäisestä Euroopasta on kohta vain unelma, joka romahti. Ja Putin juhlii riemuissaan.
VastaaPoistaJa miten käy esimerkiksi yhteisten maahanmuuttosäädösten?
Tämä on Guernican päivä. Jos käsitätte mitä tarkoitan. Ajattelen asiaa, tai sen mitä siitä ymmärrän, geopolitiikan en talouspolitiikan kannalta. - Tai talouspolitiikka on valtapolitiikkaa, mitäs muutakaan, se, olisi? Ps. Poisluettuna Venäjä; siellä talous saa romahtaa, ei se mitään merkitse. Tärkeintä heille on illuusio suurvallasta. Ja mitä kauempana tuo haave heistä on, sen pelottavampaa on Neuvostoliit... korjaan Venäjän politiikka. Se on oikeasti pelottavaa. Koska tuolla pinta-alaltaan Telluksen suurimmalla maalla, ja luonnonvaroilta rikkaimmalla maalla, on valtava ydinasearsenaali. Eikä sitä koskaan tiedä... eikä kukaan, mitä tapahtuu? Jos/If...
VastaaPoistaPs. Jos/Wenn Hitlerillä olisi ollut ydinase käytössä, totta kai hän viimeistään 1945 olisi sitä käyttänyt. Tammi- tai helmikuussa. Ja me eläisimme nyt erilaisessa maailmassa mitä nyt elämme. Se on pravda.
Pss. No, mikis, äläpäs nyt emotionaalitsoi asioita liikaa. (En.) Ei brexiks mikään maailmanloppu ole, ei edes sinne päin. Pahempaa tapahtuu muualla, ja meiltä huomaamatta. Tältä pallolta kun loppuu Lebensraum. Ja vain harva meistä mahtuu Pikajunaan joka lähtee raiteelta Yksi kohti Linnunradan takana olevia neitseellisiä, jotenkin utuisia Planeettoja... (- nyyh -)
Guernica hehkuu uutisten seuraajan mielessä väistämättä, mikis. Luin lööpit ja käsitin, että maapallo tuhoutuu tuossa tuokiossa, kiitos brexitin. Näin meitä opetetaan. Katsoin kuin brittipoliitikko puhui televisiossa, juuri äsken. Hän sanoi, että saamme maamme takaisin. Herra Jumala, Isä Taivainen. Meinasin lentää pyllylleni löhötuolissani. Ei meillä voi poliitikko noin sanoa, ellei ole vähä-älyinen persu tai rasisti. Tämä britti ei ollut.
VastaaPoistaPS Puhun tästä hallusinaatiovaikutelmastani tuossa uudessa jutussani, että jos tahdotte, siellä voisi jotakin sanoa aiheesta tai aiheen sivusta.
Skotlantilaisissa ja somerolaisissa on jotain samaa, ainakin molemmat alkavat s-kirjaimella. Waelsilaiset alkavat dablejuu -kirjaimella, kuten wiipurilaiset vanhukset myäs. Ystävälläni Mauri Anterolla ei kovin pitkä heppi ole, no ehkäkai vähän pitempi kun mulla, mutta ei tämän laululyriikan idea se ole. Ei edes sinne päin! Vaan se, että pitää pistää asioita ylös (ei välttämättä laulaa) kun mieli alkaa tiitata autofiktiota.
VastaaPoistavoi, voi sua Mauri
Ei taida muistaa kukaan, että ennustin brittien eroavan ensimmäisenä eeuusta jo silloin kun Kreikan eroa höyryttiin rahaliitosta. Tämä on toinen asia jolle olen hurranut vähälle aikaa. Minä en ainakaan ole omassa elämässäni huomannut eeuun tuoneen mitään hyvää. Tai no, saapasmaan liirat olivat tosi kinkkisiä opetella matkalla ollessa vertaamalla markan arvoon. Ennen ei koskaan missään tulleissa tarkastettu. Nyt Eu:n aikana kopeloitiin lentokentällä, kun oikeaoppisesti laitettu litran pakastepussi shampoineen alkoi hälyyttää. Eräältä matkalta tullessa ystävättäreni joutui riisumaan vieraassa tullissa kenkänsä. Hän tunnollinen ja luotettava kansalainen järkyttyi moisesta syynäyksestä. Sama raha on hieman Euroopassa helpottanut mutta mikään muu ei ole muuttunut, paitsi huonompaan suuntaan. Sianliha ja munat oli halvempia härnyyksi silloin alussa. Nyt maanviljelijät on ahdingossa, ruokajonot kasvaa, työttömyys lisääntyy. Pilkkuja ännätään joka direktiivissä ja mepit vetää suurta liksaa tekemättä mitään erityistä maamme parhaaksi. On yks hailee, että meikäläisten pieni väestö Euroopan monikymmenpäisiin kansoihin verrattuna haluaa tai vaatii jotakin. Aina miljoonakansat jyrää äänestyksissä meitin. Kertokaapas mitä hyvää ja ihanaa Eu on meille tuonut ja antanut. Ottaa se ainakin nyt omiaan pois.
VastaaPoistaNo, en muista, mutta hyvin ennustettu, jos niin sanoit. Alan itse epäillä, mahtaako ero kuitenkaan toteutua. On äänestetty väärin ja pettyneet vaativat uutta vaalia. Maailmanloppukin on tulossa ja puoli valtakuntaa lähtee kuningattarelta. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
PoistaJuhannus meni jo, mutta olkoon ensi juhannua kaikista parhain kaikille!
VastaaPoistaNuorempi väestö tietysti ajattelee itsekkäästi omia etujaan: samaa rahaa ja matkustamisen "helppoutta". Opiskelupaikat ja -vaihdot eivät ole kuitenkaan enää liene tulevaisuudessa itsestään selvyyksiä unionimaiden kesken. Työpaikat ovat robotisaation edetessä totisesti kiven alla. Millä nautit samasta rahasta ja auki olevista rajoista (joiden läpi pääsy saattaa tiukentua) ilman rahaa? Unionit ovat kauniita ja idealistisia ajatusten tasolla. Käytäntö on eri asia. Toivoa on nuorien epäisänmaallisessa suuntautumisessa globaalimpaan vastuunottamiseen planeetasta. Vaikka vaikea sitä on vielä nähdä ja uskoa.
VastaaPoistaEn oikein ymmärrä tuota opiskelupaikkojen vapaan valinnan hankaloitumista, josta eilen pari nuorta valittivat uutislähetyksessä. Ainahan opiskelu vieraassa maassa on maksanut ulkomaalaisille, paitsi Suomessa. Sisään pääsee minne vain yliopistoon EU-maihin ja ulkomaille, jos vain pää riittää. Suomeenkiin maksut ovat tulossa, mistä on keskusteltu paljonkin.
PoistaEn minäkään. Voihan olla, että yliopistot maksavat opiskelijoille vielä, että tulevat tiettyihin paikkoihin opiskelemaan, kun muuten eivät saa kiintiöitään täyteen. :)
PoistaOlen miettinyt semmoistakin asiaa, että miten entisestä sairaudeksi luokitellusta taudista voi yks kaks tullakin epäsairaus, eli sairaus onkin äkkiä saatu parannetuksi ilman lääkitystä paperilla hokkus pokkus - eikä enää luokitella taudiksi. Minkälaisia ihmisiä ja ketä he ovat olleet nimeltään, joilla on valta noin vain kumota/poistaa sairauksia diagnoosien joukosta.
VastaaPoistaMilloin pakkomielteet ja -toiminnot, kuten esim. anorektia, bulimania, kleptomania,sadomasokismi, erilaiset neuroosit ym. vaikeasti parantumattomattomat perverssit halut ja -teot voidaan todistaa ei-sairauksiksi. Kellä on valta niin päättää?
Ja onko helpoin tapa se, että kun pakkomiellettä ei saada millään konstilla paranemaan (muuten kuin aivoja vaihtamalla) nostetaan kädet pystyyn ja muutetaan sairausluokitus normaaliksi ja hyväksytyksi ihmisen käyttäytymiseksi. Kuten esim. sukupuolenvaihdokset voisi olettaa olevan.
Summasumarum. Raha- ja sotilasliitot ovat aina oikeistopäsmäreiden ideoita kahmia ahneesti enemmän itselleen kaikessa ja kaikkialla. Rupusakkia ei ensi sijaisesti ajatella kummassakaan liitomuodossa, muuta kuin tarpeellisina orjina. Armopaloja saavat tavalliset kansalaiset aina kerjätä.
VastaaPoistaSilti ME OLEMME EDELLEEN EUROOPPALAISIA ilman eurounioniakin, elleivät mannerlaatat ala liikkumaan ja siirrä sijaintejamme. Voivatko baltit menettää itsenäisyyttään ja päätösvaltaansa puleeraatuessaan ja luottaessaan rapakontakaiseen puolustukseen?. Voiko siirtomaakulttuuri nousta uuteen kukoistukseen?! MUTTA Englanti katoa mihinkään, vaikka moni taitaa pelätä juuri sitä. Saattaa jakautua, mutta se ei ole uutta mualiman kirjoissa.
Kuinka paljon on medioissa puhuttu eurooppalaisen kulttuurinvaihdon, tieteiden ja taiteiden lisääntyneestä kukoistuksesta EU:n aikana. Kuinka paljon on tullut hyviä uutisia ennen kehitysmaiden (itäblokin maat) tasolla olevien eulaisten uudesta kukoistuksesta ja kansalaisten hyvinvoinnin lisääntymisestä. Aika vähän (rahan lisäksi) taitaa keisarilla olla edelleenkin aatteita ja vaatteita.
Minne ne miljardit oikein huiskavat Brysselin kautta? Tietääköhän siitä todellista faktaa kukaan?