3.7.2017

Menkää köyhät luontoon!





Menkää köyhät ihmiset luontoon ja ottakaa suurennuslasi mukaan. Samalla voitte poltella sillä vaikka naapurin isännän ökyriihen, jos se toisi sielullenne autuuden.

Kun en jaksa tätä köyhien rutinaa. Lehdessä itkee äiti sitä, kun saa hädin tuskin eskimopuikon ostettua lapselleen, ja rikkaat vetelevät vieressä supertuutteja nonparelli- ja tsinuskihöysteellä. Eikä sitä älypuhelintakaan saa lapsille, joita on siunaantunut viisi eri isille.

Mikä teitä yyhoot vaivaa, kun viitsitte rutista siitä, että ette saa itsellenne elintasoa, jolla voisi kuluttaa huolettomasti? Mikä pisti teidät alkamaan sen lapsenteon alle kaksikymppisenä, kun peruskoulu oli hädin tuskin päättynyt? Miksi ette panneet jalkojanne edes hetkeksi ristiin, purreet huulianne verille ja menneet kouluun oppimaan ammattia tai lukemaan itsenne vaikka lääkäreiksi - Suomessahan on ilmainen koulutus ja tie auki kaikille niin pitkälle kuin persettä riittää. Mieluummin tulisi sijoittaa se kovalle työtuolille kuin punkan pohjalle jonkun vastuuttoman vellihousun höylättäväksi.

Minulla on seinänaapurina yli viisikymppinen inkerikko, pietarinvenäläinen nainen. Sanottakoon häntä tässä vaikka Irinaksi. Hän on joutumassa työttömäksi yrityksestä, jossa on hoitanut Venäjän-vientiä. Työtunnit on siirretty kotiin ja niitä on vähennetty.

Mitä tekee Irina? Itkeekö hän,  alkaako marista työantajien ahneutta? Ei, hän ei valita palkan pienuutta, vaan etsiytyy iltatöihin opettamaan venäjää ryhmille. Siinä sivussa hän ilmoittautuu luokanopettajan monimuotokoulutukseen kaukana sijaitsevaan isoon kaupunkiin, ja arvatkaapas mitä. Hän valmistuu ensi keväänä! Olisi ollut helppo tie heittäytyä avustettavaksi, mutta aina jokin tie löytyy, sanoo Irina ja painaa menemään punaläiskät poskilla. Ihana Irina. Hänen sukunsa kulttuuritausta on kuulkaapas, arvoisat lukijat ja mahdolliset kommentoijat, fiinimpi kuin yhdenkään teistä, tai meistä. Tiedän, koska olen lukenut hänen sukunsa tarinan kirjasta.

Irina haistatti siis pitkät sossun tuille, uhrasi vapaa-aikansa ja kaiken ylimääräisen taloudestaan. Olen vakuuttunut siitä, että tuolla tarmolla Irina löytää itsensä vielä ohjaamassa kirkassilmiä pärjäämään elämässä ja olemaan rutisematta. Aina on jokin tie,  ikäkään ei ole syy uhriutua tukiautomaatille.

Kyse on paljolti ihmisen omista elämänvalinnoista, valitettavasti myös varhaisista. Koulutus on enemmän kuin tärkeää, koulua pitää arvostaa enemmän kuin nyt tehdään. Yhtäkään nuorta ei saisi päästää vetämään lonkkaa suoraan koulusta tai ajautumaan varhaisiin lapsentekiäisiin ja tukien käyttöön.

Osoitan tässä kohdin sormella myös vanhempia. Asenteiden koulua ja opettajia kohtaan toivoisi olevan myönteisiä ja opettajan työtä tukevaa ja jopa kunnioittavaa. Se on kuin panisi rahaa pankkiin lapsen tulevaisuuden hyväksi.  Jokainen opettajien haukkuminen ja arvosteleminen kotona heikentää lapsen koulutietä ja elämässä menestymistä.

Ja lopuksi: vaaditaanko lapselta tarpeeksi? Vaatiiko ylipäänsä koulukaan oppilailta jämäkkää otetta opintoihin ja tehtävien suorittamiseen ja opettajan arvostamiseen työnantajana ja ohjaajana? Vai meneekö energia siihen kun mietitään, miten lapsukaiset viihtyisivät parhaiten koulussa ja miten opettaja olisi mahdollisimman näkymätön? Lisää sohvia, digiä, kuulokkeita ja kuvia, vähemmän tekstiä ja kirjoja? Mistä yhteiskuntaamme on tullut tämä älytön hyysäyksen ja paapomisen kulttuuri?

(Valokuva Iines)

88 kommenttia:

  1. Iinekseltä vaihteeksi räväkkä mutta ei ketään toista mallaava postaus. Hyvä Iines!

    VastaaPoista
  2. Iines, kovaa tekstiä ja pätevää. Juuri tämä protestanttinen työetiikka on läntisen menestyksen selityskivi, fundamentti. Inkerikolle terveisiä, noin sitä pitää! Sama suhtautuminen pitää saada palautettua suomalaisiinkin.

    Toinen palautettava on tuo tyyli millä asiasi esitit, suora puhe! Siitä on hyvä esimerkki Kemppisen eilisessä blogissa, "Luolassa luikitaan". Kemppi lähti mollaamaan Halla-ahoa ja sai selkeitä vastauksia. Erikoisen hyvä on nimim. Leon jälkeinen anonyymi joka juuri nyt on kommenttien viimeisenä. Asiat asioina ilman minkään sortin nimittelyjä. hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon viimeisen Anonyymin kommentti on hyvä...? Siis sinun mielestäsi. Kävin Kemppisellä. Luin. Luuletko oikeasti että samaa mieltä kovin moni muu on?

      Poista
    2. Minua eivät kiinnosta muiden mielipiteet. Vain faktat merkitsevät jotakin ja olen niihin kohtuullisen hyvin perehtynyt. Meille lähin verrokki on Ruotsi jonne on tullut niin paljon siirtolaisia, että johtopäätöksiä voi tehdä. Olen tehnyt. hh

      Poista
    3. heh, nyt sinne ilmestyi Mikiksen kommentti. Siinä paha missä mainitaan!

      Poista
  3. Itseäni tässä rutinassa on ruvennut tympimään se, että pidetään ikään kuin selvänä, että valtion tulee kustantaa kulutusyhteiskuntaan kuuluva elintaso jokaiselle luontaisetuna: älypuhelimet, supertuutit, huippuruoka, roskaruoka, kulttuurivirkisteet, harrastusvälineet jne. Milloin tähän on tultu?

    Eikö yhteiskunnalta tuleva tuki ole riittävä, kun se takaa ihmiselle perustason, riittävän ja jopa hyvän, mutta kaikki ylimääräinen jää pois.

    Ei voi olla valtion tehtävä kuroa kuilua kokonaan umpeen, sillä se merkitsee välttämättä sitä, että osa joutuu kohtuuttomaan maksumiehen osaan ja osa vain kuittaa maksut tililleen. 

    Meillä kuuluu nyt jo rutina siitä, että varainsiirtoa pitäisi lisätä, jotta kaikki saisivat supertuutit tsinuskikuorrutteella. Ikinä ei ole nostettu kissaa pöydälle: missä määrin on yksilöstä kiinni, jos ei rahat riitä jumalauta. Ainako valtiota voi syyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä Iinet voisit palkata nuoren töihin. Nurmikoiden leikkuuseen tai puutarhatöihin.
      15 vuotias osaa käyttää koneita ja saa itse tehdä työsopimuksen.

      Oppisivat opettajan ohjauksessa oikeaa työntekoa.

      Mutta et sinä ketää palkkaa, sehän maksaa, ja mitä ne naapurit ajattelevat.

      Poista
    2. Tätä mekin olemme vaimon kanssa ihmetelleet, että ihmisille annetaan ns. "työttömyyskorvausta" ilman, että vaadittaisiin mitään vastineeksi? Eihän se perustason työttömyyskorvaus niin kovin suuri ole mutta 2-3 päivää riittäisi ja loppuviikon voisi etsiä töitä tai keinoja lisäkoulutuksen hankkimisesksi.

      Meillä Taikin käynyt, ammattiin valmistunut tytär huomasi, ettei ala lyö leiville, meni takaisin koulun penkille vaikka oli jo lähellä keski-ikää. Hän suoritti tarvittavat lukion kurssit ja pääsi yliopistoon ja valmistui. Ottihan se lapsen kanssa koville mutta nyt se on ohi. hh

      Poista
    3. Anonyymi, klo 19.27, heti palkkaisin, jos joku tulisi töihin, vaan ei tule! Olen kysellyt ruohonleikkaajaa ja terassintekijää kaupoista ja kyliltä, mutta ei kukaan halua. Kysyin yhdestä mökkitalkkariyrityksestäkin, mutta hinta oli niin korkea, ettei yksinkertaisesti ole varaa maksaa nelinumeroista summaa kiinteästä sopimuksesta.

      Meillä on lisäksi niin hankala ja iso tontti, että joku koululainen ei jaksaisi työtä. Ei ole tasamaata nimeksikään, vaan ylämäkeä ja alamäkeä, maanpinnassa kuoppia ja valtavia puunjuuria, joihin osuessa tuulettimen hihna katkeaa tai irtoaa. Pitää vetää edes ja taas, suoraan ei voi kulkea kun on loukkopaikkoja. Itse vedin leikkurinterään tällaisessa vetotilanteessa saappaankärkeni, josta lähti kumiterästä iso pala pois. Terä kulki ehkä millimetrin päästä varpaastani.

      Terassintekijääkin odotan kuin kuuta taivaalta.

      Poista
    4. Hh, minunkin tyttäreni kouluttautuu uudelleen, vaikka hänellä on vakituinen opettajan virka pääkaupunkiseudun koulussa. Hän on altistunut homeelle aiemmassa homekoulussaan ja opettaa nyt parakissa toisessa koulussa, jossa myös oli hometta. 

      Sille varalle että ei löytyisi enää homeetonta koulua, Helsingissähän niitä on hyvin vähän, hän on kaiken ohella ja lyhyellä opintovapaalla suorittanut jo perusopinnot eräästä yliopiston toisesta ainealasta etäopiskeluna. Opintojen li8säksi häneltä ilmestyy uusi kirja heinäkuun lopulla. Nostan hattua ja olen hänestä ylpeä!

      Poista
    5. Kysy ammattikoulusta timpurilinjalta, jos siellä löytyisi terassintekijä. Ei ne kuusta taivaalta löydy.

      Olisit kilpailuttanut mökkitalkkariyrityksen.

      Poista
    6. Siis niitä yrityksiä on täällä tasan yksi, muut ovat kauempaa kaupungeista ja hinta vielä enemmän matkakorvauksineen.

      Viimeksi sain timpuriksi laiturin tekoon kylän tuurijuopon, joka teki hyvän ja kestävän laiturin 400 eurolla. Vaan ei tee enää, vaikka on vapaalla päivät ja työttömänä. Päivisin näen häntä kaljaostoksilla kyläkaupassa.

      Poista
    7. Mutta hinta oli niin korkea, ettei yksinkertaisesti ole varaa maksaa nelinumeroista summaa kiinteästä sopimuksesta.

      Jos nurmikon leikkuusta veloitetaan esimerkiksi 35€/tunti niin eihän siitä jää kotitalousvähennyksen jälkeen asiakkaalle kuin puolet maksettavaksi.

      Poista
    8. Tätä mekin olemme vaimon kanssa ihmetelleet että kampaajat joutuvat leikkaamaan nurmikkoa jos oman alan töitä ei ole. Hyi, menisivät Ruotsiin kampaamaan.

      Poista
    9. Me taas vaimon kanssa ollaan mietitty että lähdetään lomailemaan ruotsiin mutta ei tulla takaisin Suomeen. Täällä kaikista pikkuasioista vaan naristaa. Jos ei jaksa nurmikkoa leikkaa niin ostakaa lampaita ne kyllä syö ruohot pois. Siksi päätimme muuttaa Norjaan, tai ei vaimo mutta minä.

      Poista
    10. Kyseessä oli muutakin kuin nurmikon leikkuu, kausitarkistus, huolto ja hoito. Lisäksi yrityksen pääala oli uima-altaiden ja paljujen myynti huviloihin, ja se näkyi yrittäjän puheissa. Ei ollut tarvitsemani yleismies Jantunen.

      Ei se, että sanoo nurmikon leikkuun olevan raskasta tarkoita sitä, etten sitä tekisi niin kauan kuin tolpillani pysyn. Työ tekee ihmiselle kuitenkin hyvää.

      Poista
    11. #Ja lopuksi: vaaditaanko lapselta tarpeeksi?

      Meillä on lisäksi niin hankala ja iso tontti, että joku koululainen ei jaksaisi työtä. Ei ole tasamaata nimeksikään, vaan ylämäkeä ja alamäkeä, maanpinnassa kuoppia ja valtavia puunjuuria, joihin osuessa tuulettimen hihna katkeaa tai irtoaa. Pitää vetää edes ja taas, suoraan ei voi kulkea kun on loukkopaikkoja.#

      Ei pikku ressukoilta , ei niiltä voi vaatia oikeaa työtä.
      Lisäksi tulee hiki .

      Poista
    12. On vanha sanonta, että "työ tekijäänsä kiittää". Kiittääkö enää tai onko oikeastaan kiittänyt pitkään aikaan.



      Entäs sitten ne kesätyöntekijät? Kiittääkö heidän tekemistään juuri kukaan? Jotenkin vaikuttaa, ettei ainakaan koulutettu hyvin voiva eliitti.

      Poista
    13. Sanojen vedätys on sellaista, kun sanoilla ei enää ole jollekulle mitään merkitystä. Piinanpenkki ei ollut ainoastaan Veikko Ennalan kirjoituspalsta, se oli sellainen penkki, missä paavillisimmat venyttivät ihmisiä pitemmäksi.

      Pupulismi taas on poliittinen aate, eikä se kuulu tähän millään tavalla.

      Tottakai kaikki ylistävät kesätyöntekijöitä: Herran enkelit laulavat heille ylistyshymnejä, maallisen vallan ylimmät edustajat kusevat hunajaa ja työnantajat ovat melkein ilosta mykkinä. Kunnia kesätyöntekijöille, joita ilman työpaikoilta katoaisi huumori kokonaan.

      Poista
    14. Anonyymi klo 17.48, olet yhdistänyt lauseita muka yhdeksi kokonaisuudeksi, vaikka olet poiminut ne eri kommenteistani, jotka käsittelevät eri asiaa.

      Tuo lapsilta vaatiminen tarkoitti kouluvaatimuksia, osaamis- ja opiskeluvaatimuksia oppiaineissa.

      Eihän sitä voi yhdistää fyysiseen työhön, sen vaatimiseen lapsilta! Mäntti yhdistäminen!

      Poista
    15. Eikö 15 vuotiaalta voi vaatia fyysistä työtä?
      Kyllä vasara pysyy nuoren miehen alun kädessä. Ja maalipensseli.

      Poista
  4. Miten työllistät ylikoulutetun alisuoriutujan,
    jolle ei tiskaushommat kelpaa?
    Jos työssä viihtyy, niin siinä asetelmassa on jotain epäilyttävää. Onko se työtä ollenkaan, vaan onko se vain itsensä viihdyttämistä?

    Toisaalta tuo "työssä viihtyminen" on muodostunut agendaksi ennen kaikkea niiden töiden kohdalla, joissa suuri osa työajasta käytetään kahvia juoden opettajien huoneessa .
    Harvemmin mennään selällään tiskialtaan alla makaavalta otsa hikeä valuvalta putkimieheltä kysymyään: "Kuinkas siellä viihdyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihmisen pitää saada kieltäytyä sellaisesta työstä, johon hän on selkeästi liian kouluttautunut. Semmoinen olisi ihmisen riistoa. Samaten myös sellaisesta, johon hän ei ole tarpeeksi kykeneväinen.

      En yritä sanoa, että vika on aina työttömässä. Ei tietenkään ole. Hyvin usein kuitenkin ihminen voisi miettiä tulevaisuuttaan uudelleen kouluttautumisen kautta eikä miettiä sitä, paljonko hänelle pitää kouluttautumisesta maksaa.

      Totta ihmeessä kouluttautuminen maksaa. Sen tietää kantapään kautta jokainen, joka sen tien on kulkenut, toiset muutamaan kertaakin. Ihminen voi!

      Poista
    2. Joku sen oli karkeasti laskenut, että yhdestä Suomessa syntyneestä lapsesta syntyvät kulut (synnytyslaitokselta maisteriksi) ovat kaikkineen noin 300.000-400.000 euroa. Plus sitten muut kulut, kuten harrastukset ja vapaa-aika.

      Siitä saa vähän mittakaavaa. Kolmikymppiseksi asti nykysuomalainen (vuoden 1980 jälkeen syntyneet) on nettosaaja, vaikka olisi töissäkin. Vanhemmille tämä on tietenkin hyvä asia. Ei tarvitse tehdä ympärivuorokauden töitä maksaakseen lapsensa koulutuksen. Mutta rutinaa riittää. Kolmannes työttömistä on yli 55-vuotiaita. Kaikki he ovat kustantaneet hyvinvointivaltion, muille ei itselleen. Ja hyvinvointivaltion kasvatit rutisee.

      Se ei tule olemaan pystyssä tuleville sukupolville. Se meni, mutta menköön! Eletään kuin viimeistä päivää, ennenkuin laiva uppoaa. Kukin pärjätköön omillaan. Hyysäriyhteiskunta päättää päivänsä. Eläköön! Eläköön! Eläköön!

      Poista
    3. Järkipuhetta, totuuksia, joita ei voi kiistää.

      Kun itse kuuluu tuohon kustantajapolveen, tuntuu tämä nykyinen nuorten aikuisten ulosotto- ja köyhyyskitinä uskomattomalta valitukselta. 

      Kaikki on saatu valmiina, niin että se, mikä omalle polvelle oli suurten ponnistusten takana ja siten suuri ilon lähde, on nyt perusoikeus, jonka puute merkitsee köyhyyttä. Tottakai maailma kehittyy, samoin elintaso, mutta tästä ei ole nyt kyse.

      Mielestäni kyse on asenteista ja henkisestä ilmapiiristä, hedonismin ja narsistisen oman edun tavoittelun lisääntymisestä. On surullista, että jotkin puolueet ovat ottaneet tällaisen asennepohjan ohjelmaansa. Ne oikeasti köyhät ja kurjat - niistä ei puhu yksikään puolue. 

      Vanhukset ovat yksi ryhmä, joka on jäänyt meillä hävettävän unohdetuiksi ryhmäksi, kun puolueiden huomio on asetettu trendikkäästi juuri nähin melko hyvin voiviin nuoriin ja maahanmuuttajiin. Näistä ryhmistä tulee enemmän äänestäjiä kuin oikeasti köyhistä ja heikoista vanhuksista.

      Poista
    4. Yksinhuoltaja äitien pojat ovat suurin valittaja ryhmä. Työntekoon ei äiti opeta. Äiti sanoo:Ei sun lapsi-kulta tarvise. , jos sä et viitsi.Tässä on viikkorahaa. Osta jotain kivaa.

      Jos perheesee kuuluu isä, tehdään miesten juttuja. Korjataaan mopoa , käydään jääkiekkomatseissa, ehkä metsällä.

      Ymmärrän täysin , jos äti on sulkenut isän perheen ulkopuolelle, niin pojata tulee valittaja.

      Poista
    5. Sanot tuossa jutussasi:Osoitan tässä kohdin sormella myös vanhempia. Asenteiden koulua ja opettajia kohtaan toivoisi olevan myönteisiä ja opettajan työtä tukevaa ja jopa kunnioittavaa.

      Niinpä niin, mutta jos kunnioitus on mennyt .Turha kehua koulua yli kaiken, siellä on asennevammaisia opettajia,ennakkoluuloisia opettajia,näitä jotka pitävät itseään yli ihmisinä jne.jne.Eivät kouluissa ole opettajat eivätkä muukaan koulun henkilökunta muuta kuin ihmisiä.
      Sielläkin on monta leipääntynyttä ja heitä joilla ei ole taitoa eikä varsinkaan halua muuttua tai muuttaa omia tapojaan.

      Osaatko sanoa mistä johtuu,ettei kouluissa viihdytä.Henkinen ilmapiiri on huono.Tasapäistäminen on nykyajan henki,laumasta ei sovi erottua millään muotoa.


      Poista
    6. Anonyymi klo 18.47, vaihdapa sanan opettaja tilalle esimies tai työnantaja, ja koulun tilalle työpaikkka. Mitä havaitset?

      Poista
    7. Anonyymi klo 18.26, ihan kuin tässä puhuisi kokemuksen syvä rintaääni.

      Poista
    8. Montako poikaa olet kasvattanut. Tarkoitan omia?

      Poista
    9. Opettaja on lasten esimies tai -nainen.
      Havaisin että haluat kääntää jutun pois koulusta.

      Poista
    10. Kuvaamasi tilanne pätee kaikkialla. Se ei johdu opettajien laadusta eikä koulusta sinänsä.

      Jos johtuisi, vastaavanlaista ei tapahtuisi missään muualla kuin kouluissa.

      Kaikkialla, missä on ryhmiä ja joukkoja, tarvitaan johtajia, ohjaajia. Ja kaikkkialla johtajien taidot kyseenalaistetaan. Se kuuluu ryhmän toimintadynamiikkaan, ja on kaikkialla pätevä.

      Sama ilmiö on ns. koulukiusaaminen, jota koulu ei aiheuta, kuten ei kotikaan aiheuta kotikiusaamista, vaikka suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu kotona.

      Poista
    11. Opettajien laatu...Opettajin taitoja ei saa kyseenalaitaa.
      Osaako opettaja opettaa palkanlaskentaa, että nuori tietää paljonko hän pyytää palkkaa esim. nurmikonleikkuusta? Miten verot maksetaan , sos. maksut. eläkkeet ym.

      Ettei vaan , laiturin tilaaja maksaisi 400 € pimeästi.

      Poista
    12. Opettaja opettaa oppisisältöjä valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti, joka on peruskouluille yhteinen. Eivätköhän nuo palkka- ja veroasiat kuulu paremminkin toisen asteen koulutukseen kuin peruskouluun. Ei lasten tarvitse Suomessa käydä töissä, tärkeintä on koulutyön hoitaminen. Vanhemman velvollisuus on elättää lapsensa täysi-ikäisyyteen asti, jolloin lapsilisäkin lakkaa.

      No, jos sinä maksat pimeästi, jäät vaille kotitalousvähennystä.

      Poista
    13. Itseäni harmittaa suunnattomasti se, että joka maksunsuorituspaikassa, kampaajalla, hierojalla, marketissa, Alkossa, suutarilla, räätälillä, pikipöksy Pietarilla kysytään että tarvitsetko kuittia. Totta hitossa tarvitsen kuitin.

      Poista
  5. Tiedän monta korkeasti koulutettua ihmistä, jotka tekevät ns. hanttihommia. Perusturva on sen verran pieni, ettei sillä pitkälle pötki.
    Ei koulutettukaan ihminen voi loputtomasti vedota koulutukseensa työstä kieltäytyessään. Eikä pidä voidakaan. Ei oppiarvo anna takuuta pääsystä keskiluokkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tässä luokista kyse? Jos on kallis koulutus, ja ihminen tekee vaikkapa siivoustyötä, se on kansantaloudellisestikin tappiota tuottavaa.

      Suurin korkean koulutuksen epäkohta lienee kuitenkin se, että opiskelija joutuu usein vieläkin ottamaan lainaa elääkseen. Ei ole toista ryhmää, joka joutuu elättämään itseään näin. Aina ei voi käydä opintojen ohessa työssä, jos on vaativa opintojakso, tai vaikka jakso ulkomailla. Muistan, että kun tytär suoritti pakollisen opintolukukauden Glasgow'ssa, hänen oli otettava siihen laina.

      Poista
  6. Paapomista täytyy tehdä, koska tämä maailma kaikessa viisaudessaan tuottaa yhä enemmän sellaisia ihmisiä, joiden kestokyky ei riitä. Voimat pettävät vastoinkäymisissä.

    Köyhyys on suhteellinen käsite. Koululaiset ovat äärettömän julmia toisilleen ja kyllä se huomioidaan vähemmän mukavasti, jos jollakulla ei sitä älykännykkää ole. Paha olo minulle tuli, kun luin lehdestä, ettei yhdellätoista prosentilla lapsistamme ole mitään lomailun mahdollisuuksia. Koulusta ovat tietysti poissa, mutta minnekään matkoille tai Linnanmäelle ei ole asiaa.

    Näiden lapsien vanhempia voi tietysti syyllistää, mutta milloin heiltä lähtivät voimat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tämä on totta, mutta en minä tästä kirjoittanut. Tottakai on työttömyyttä ja surullisia kohtaloita, osattomia lapsia, mutta yhtä lailla ja taatusti on tilaisuuksia, joita ei käytetä, syystä tai toisesta.

      Jollain tavalla ihmisissä on vahvistunut asenne, että valtion tulee vastata entistä enemmästä, yli perustason, jolla ihminen selviää kohtalaisen hyvin ja ehdottomasti hengissä.

      Köyhyyden käsite on muuttunut. Enää ei ole kyse toimeentulosta vaan kilpailun kestävästä hyvinvoinnista, joka takaa maksimaalisen kulutuksen mahdollisuuden ihan jokaiselle.

      Poista
    2. Tilaisuuksia enemmän on varmaan tilaisuuksia, joihin ei pääse. Töitä riittää, kun vain joku palkkaisi. Ja nuori pääsee halutessaan audiovisuaaliseen multimedia koulutukseen, jos haluaa, mutta mitä sitten? - Minä tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska ikää on sen verran, että silloin aikanaan sai töitä ja jotenkin olen onnistunut töissä olemaan yhä edelleen.

      Minä en tiedä, mutta otaksun, että nuorista tämä maailma tuntuu nykyisin paljon murhaavammalta ja pahemmalta paikalta kuin joskus ennen. Minä menin työkkäriin ja töitä alkoi järjestymään. Vaihdoinkin sitä kautta työpaikkaa, kun nahka-Paavo oli ihan hullu.

      Poista
    3. Nahka-paavolla oli firma, jossa päällystettiin taidemaalareiden kankaita. Siellä oli töissä yksi mukava tyyppi jolla oli kauheita skitsoja. Nahka-paavon uskottua yrityksensä meidän käsiimme, ylempi työtoverini käski laittaa päällystyslinjan vaihteen kaikkein isommalle. Tiesi, että siitä tulee sutta ja sekundaa. Sen Paavo, jonka nimi oli Raimo, ansaitsi. Eiköhän se firma mennyt aika pian vialle ja konkurssiin.

      Poista
    4. Toisaalta nuoren ihmisen opinpolku on siloitellumpi kuin koskaan ennen. On henkilökohtaiset opetussuunnitelmat, opinto-ohjaukset, uraohjaukset, työharjoittelupaikat järjestetään valmiiksi oppilaitoksen puolesta ja ne ovat ohjattuja ja opintotuki sisältää myös harjoitteluajan.

      Kannattaisi kuunnella myös, mitä työharjoitteluyritykset kertovat oppilaista: osalla ei ole minkäänlaisia vastuunhaluja, vaan työstä ollaan pois ilmoittamatta ja myöhästytään aivan yleisesti, oma-aloitteisuus on heikkoa, ja nuori saattaa näprätä kännykkäänsä pitkin päivää ja kulkea työssä kuulokkeet korvilla kuulematta ohjeita. Moni ei tervehdi ja käyttäytyy vetelästi.

      Poista
    5. Työharjoittelut ovat melko älyttömiä. Pikkukoululaisilla firmoilla ei ole mitään käyttöä, harjoittelijat laitetaan jonnekin sivuvaraston perälle hyllyjä putsaamaan, että olisivat mahdollisimman vähän kenenkään tiellä.

      Harva varttuneimmistakaan saa mitään oikeasti kehittävää paikkaa ja ymmärrän, ettei orjana työskentely ole erityisen motivoivaa. Jos palkka on nolla, ei sen tekemisenkään tarvitse olla paljoa isompi.

      Poista
    6. Olen ollut ammattikorkeakoulaisten työharjoitteluvalvojana. Työpaikan tulee vastata koulutusalaa, ja yrityksen työharjoitteluvastaava ja valvova opettaja seuraavat työn suoritusta ja keskustelevat säännöllisissä valvontapalavereissa tehtävistä selviytymisestä. Hyllyjä ei putsailla, ellei opiskelija tee sitä välttääkseen joutilaana olon tehtävistä suoriuduttuaan. Oma-aloitteisuus on usein iso meriitti.

      Työharjoittelupaikoista on kova pula, sillä harjoittelijan ohjaaminen on pois yrittäjältä, jolla varmaan olisi tärkeämpääkin tekemistä. Kaikki eivät halua harjoittelijoita riesakseen. Yrittäjiä ei kannata syyllistää, vaan kiittää jokaista, joka uhraa omaa aikaansa. Harvaa opiskelijaa "riistetään" teettämällä hirveitä töitä. Usein yrittäjä ottaa harjoittelijan hyvän hyvyyttään, kun koulusta pyydetään. Tarpeeseen ottaa harva.

      Poista
    7. Mikä palkka? Mistä asti opiskelijalle on alettu maksaa palkkaa opinnoista? Opiskelijahan saa opintotukea työharjoittelujakson aikana, koska kyseessä on opintojakso.

      Poista
    8. Totta kai ottaa nuorempia harjoittelijoita hyvää hyvyyttään ja kilpeä kiillottaakseen, vanhempia koululaisia taas siksi, että saisi palkatonta työvoimaa. Aikuisopiskelijat aika harvoin nauttivat opintotukea. Koko asian ideaa en ole ymmärtänyt, miten "työharjoittelu" vie opiskelijaa eteenpäin. Nuorempia työaharjoittelijoita ei saisi edes tehdasympäristöihin ottaa, selvä työturvallisuusriski.

      Poista
    9. Opetushallituksessa, suomalaisessa koulu- ja oppilaitosmaailmassa ei taatusti olla tietämättömiä lakipykälistä, jotka liittyvät kaikkeen oppimiseen, myös työharjoittelujaksoihin. Opiskelijan työturvallisuus on taatusti otettu huomioon tarkoin. Opetushallituksen ohjeissa tähän on varmaan kiinnitetty erityishuomiota esimerkiksi ammattikouluissa. Riskitöitäkin pitää harjoitella, mutta tämä on ilman muuta työ, joka on lähivalvottua. Jos tässä on laiminlyönti, vastuun kantaa käsittääkseni koulu, koska kyseessä on opiskelu, ei työ.

      Työharjoittelupaikkoja on tietenkin myös huonoja, koska harjoittelupaikoista on pulaa.

      Poista
    10. Riku: "Koko asian ideaa en ole ymmärtänyt, miten "työharjoittelu" vie opiskelijaa eteenpäin."

      Kautta aikain kokeneet tekijät ovat opettaneet nuorempiaan mestari/kisälli/oppipoika-periaatteella. Ns. oppisopimuskoulutuksesta on meilläkin (ja etenkin Saksassa) erittäin hyviä kokemuksia.

      Idea on siis maailman vanhin: työ tekijäänsä opettaa.

      Vaikea kuvitella, miten mitään työtä voisi oppia pulpetissa istumalla ja opettajaa kuuntelemalla. Vai miksi ne opiskelijat opiskelee?

      Poista
    11. Kisälli ja oppipoika harjoitteluissa on kyse vähän eri asiasta. Niissä valmistutaan oikeasti johonkin ammattiin. Nämä koulujen työharjoittelut pyrkivät olemaan jonkinlaisia yleisiä totutteluja työelämään.

      Poista
    12. Näinhän se menee, mutta eri koulujen työharjoitteluilla on varmaan eri tavoitteet.

      Peruskoulun lyhyet työharjoittelujaksot ovat minusta hyviä juuri työelämän tapojen opettajana.

      Suurin osa nuorista on mukavia ja hyvätapaisia nuoria, mutta yhä enemmän on niitä, jotka eivät tajua työelämän luonnetta tai suhtautuvat harjoitteluun välinpitämättömästi. Oppilas myöhästelee ja on pois, ei tervehdi, lähtee kesken päivän, näprää kännykkää. Juuri näille harjoittelu on tarpeen, jos se jälkikäsitellään kunnolla, eli oppilasta opetetaan tavoille. Kaikki eivät ole itseohjautuvia.

      Poista
    13. Iines, lyhyesti: Netin todella huono puoli on, että ruutuun tuijottaminen eristää monen ujomman, erikoisesti pojan, sosialisten juttujen oppimisesta, juuri esim. tervehtimisistä ja muista luontevuutta vaativista jutuista. Olen huomannut.

      Se on sama asia mikä sattui joillekin tytöille vielä ennen sotia: Jäivät vanhoiksi piioiksi kun pelkäsivät poikien kohtaamista ja mahdollisia seksikokemuksia niin, että pysyivät kotihiirinä ja lukivat illat pitkät rakkausromaaneja. hh

      Poista
    14. Toisaalta nuo luonteenpiirteet, introverttius ja ekstroverttius, sisäänpäinkääntyneisyyys ja ulospäinsuuntautuneisuus taitavat olla ihmisessä valmiina jo syntymähetkellä. Ei niitä pysty muuttamaan, eikä saa muuttaa. Itselläni on kokemusta luontaisen introverttiuteni vähättelystä ja muuntamisyrityksistä. Toisaalta sitten taas ekstroverttia hölöttäjää saatetaan pitää ujoa parempana joka suhteessa.

      Yritän siis sanoa, että en pidä nettiä minkään aiheuttajana, vaan vain välineenä, jolla on sekä etuja että haittoja. On mm. se etu, että se auttaa yksinäistä välituntiviettäjää tekemään jotain sen sijaan, että seisoisi yksin seinään nojaten. 

      Haitat näen tulevan siitä, että lasta ei ohjata netin käyttöön hallitusti ja sosiaaliset tavat huomioonottaen. Vapaa eli holtiton kasvatus.

      Poista
    15. Holtiton kasvatus, juuri se! Siinä on vain se probleemi monessa perheessä, että vanhemmat ovat, ihan pakostakin mm työn takia, poissa kotoa. Ainakin täällä Helsingin seudulla kotimatkat ovat pitkät ja kaupoissa saat jonottaa etc. eli kotiin tullaan väsyneenä ja myöhään. Toinen tyttäreni esim asuu Hyvinkäällä ja käy Pasilassa töissä. Häntä etätyö auttaa mutta se ei ole kaikille mahdollista. hh

      Poista
    16. No, tämäkin, mutta aina ei ajan määräkään varmaan ratkaise. Voidaan olla päivä kotonakin ja silti lasta ei ikään kuin nähdä, kohdata lapsilähtöisesti. Toinen taas voi olla vähemmän kotona, mutta "näkee" silti lapsen.

      Poista
    17. hh on oikeassa siinä, että pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla työmatkat kestävät kauan. Pidempään kuin landella, jossa kaikilla on oma auto ja Mersu ja traktori vielä varalle tallissa. Minun työmatkani kestää noin puolitoista tuntia yhteen suuntaan, viikonloppuisin pidempään. Böndeltä tosin minäkin tulen.

      Poista
    18. Tytär siis asuu pääkaupunkiseudulla ja käy töissä siellä naapurikunnassa. Julkisilla työmatka kesti 1 tunnin 20 minuutia yhteen suuntaan. Nyt hän taittaa matkat 18 vuotta vanhalla Toyotalla. Matka kestää 20 minuuttia yhteen suuntaan.

      Poista
    19. Facebook-tyhmä Orja-firmat sivuilta:
      "Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus käyttää vuosittain satoja palkattomia työkokeilijoita. Esimerkiksi Suomenojan toimipisteessä on töissä yhteensä 34 ihmistä joista 12 on työkokeilijoita ja 14 palkkatuettuja. Vakituisia työntekijöitä on vain kaksi. Toimipisteen myymäläpäällikkö myöntää suoraan että työllistyminen palkalliseksi yrityksessä on hankalaa.

      Kyllä, kuulitte oikein: on olemassa yrityksiä jotka ketjuttavat satoja työkokeilijoita vuodessa, ilman aikomustakaan palkata heitä vakituisiksi."

      Poista
    20. Tästä on vaikea sanoa juuta tai jaata, oppilaitosten työharjoittelu on kokonaan eri asia, ja niistä tiedän.

      Omassa kaupungissani on ollut sellainen systeemi kuin nuorten työpaja. Sieltä voi palkata nuoria kevyehköön työhön ja maksaa heille palkkaa, muistaakseni tietyn taksan mukaan. Itse palkkasin kerran tytön viikoksi ulkoiluttamaan koiraani, kun olin kipeänä. Käsittääkseni tarkoitus oli pitää nuoret työrytmissä, etteivät viettäneet päiviään joutilaana. En tiedä, riistettiinkö nuoria tällä tavalla, pienellä palkalla.

      Poista
    21. Tottakai tässä on kyseessä eri asia kuin oppilaitosten työharjoittelussa. Kyse on kuitenkin sinnä mielessä samasta asiasta, että se on myös esimerkki maassamme yhä yleisemmästä orjatyövoiman käytöstä.

      Poista
    22. Orjatyötä palkaton työ ei varsinaisesti ole, mutta palkaton työ sairastuttaa koko yhteiskunnan. Kirjoittakaas googlen hakuruutuun: Minna Närhi Velvoitetyöhön osallistuvan oikeudellinen asema. Närhen tekemä gradu Lapin yliopiston oikeustieteelliseen kertoo aika kattavasti palkattomien duunareiden määrän. Hän ei pidä kehitystä marginaalisena ilmiönä vaan päinvastoin. Seuraukset koskevat koko yhteiskuntaa ja vaikuttavat myös palkkatyössäkäyvien elämään. No, maallikokin sen ymmärtää, että jos työnantajan ei tarvitse maksaa lainkaan palkkaa osalle ihmisistä, niin muidenkin palkkoja voidaan polkea, leikata ja heikentää työsuhdeturvaa.

      Syksyllä käynnistyy työelämäkokeilut työttömillä. Palkatonta työtä 6-12 kuukautta työttömyysetuuden vastikkeena. Joka tarkoittaa työmarkkinatukea (nettona noin 510€/kk). Se on siis "palkka" kokopäivätyöstä.

      Poista
    23. Minna Närhen gradusta ilmenee, että tuo kaikki somessa haukuttu kuntouttava työtoiminta ei olekaan työnantajien ahneuksissaan laatimaa ovelaa hyväksikäyttösuunnitelmaa, vaan varsin järkevältä kuulostava pitkän tähtäimen koko yhteiskunnan työvoimapolitiikan korjauspaketti, joka sisältää työkaluja sekä yksilön auttamiseksi, että kokonaisvaltaisen työttömyyden vähentämiseksi uusien työpaikkojen syntymisen kautta.

      Olin yllättynyt, sillä tosiaan jo arvelin itsekin, että tarkoitus on tehdä työntekijöistä orjia ja työnantajista herroja. 

      Nykyisen aktivointipolitiikan tavoitteena on Närhen mukaan aktiivinen, innovatiivinen ja osallistuva kansalainen, joka ottaa vastuuta omasta sosiaalisesta, fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnistaan. 

      Itsekään en näe mitään pahaa siinä, että pitkäaikaistyötön tekee tukea saadessaan myös töitä. Itsekin mieluusti tekisin, jotta pysyisin vauhdissa mukana. Miksi näin ei saisi olla? Miksi tukien tulisi aina olla vastikkeetonta rahaa?Kyseessähän on lisäksi prosessi, jossa on mukana Närhen gradun mukaan monenlaista tuki- ja ohjaustoimintaa.

      Sudenkuoppiakin kuntouttavassa työtoiminnassa lienee, mutta niistä voitte varmaan lukea muualta. Hain nyt alkuun gradusta kuntouttavan työtoiminnam motiiveja ja missioita.

      Poista
  7. En nyt haluaisi nipottaa, mutta tämä "inkerikko, pietarinvenäläinen nainen" käy vähän korvaani.

    Oikeastihan inkerikot ovat ikivanhaa sukukansaamme, Suomenlahden pohjukan alkuperäisasukkaita, eivät mitään venäläisiä. Tunnetuin inkerikko lienee Larin Paraske.

    Jari Tervon Matriarkassa toilailevat inkeriläiset taas ovat suomalaisia, suurin osa savolaisia, jotka muuttivat Inkeriin 1600-luvulla.

    Putin kehui jokin aika sitten, miten Venäjänmaassa on aina pidetty erittäin hyvää huolta kaikista vähemmistökansoista, eikä tätäkään goebbelsmäistä emävalhetta sen suuremmin edes meillä kritisoitu. Karjalaiset ovat kuihtuneet jo kauan, eikä inkerikkoja ole enää varmaan kuin satoja. Ovat venäläistyneet.

    Siinä mielessä tuo "pietarinvenäläinen" osuu tietysti oikeaan. Mutta mieltäni ilahduttaa, että hän ymmärtää olla juuristaan ylpeä. Osaako hän muuten vielä inkeroista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tapsa, tein nimityksessä virheen, jonka myönnän samantien, ja tiedänkin sen, mikä on inkerikko ja mikä inkeriläinen. Olin hirveän hajamielinen, anteeksi! Kiinnitin itsekin tähän huomiota viimeksi, kun sain Irinalta hänen sukutarinansa lainaksi viime keväänä.

      Irina puhuu vanhempiensa kanssa venäjää, samaten ystäviensä. Käsitykseni on, että hän ei käytä inkerin kieltä, mutta tuntee kyllä kielen. Isä oli juuri täällä käymässä ja korjasi välisemme piha-aidan näppärästi, puhui suomea, mutta siis perhepiirissä venäjää. Inkerin kieli on jäänyt käytännön syistä inkeriläisiltä.

      Poista
  8. Tänään Helsingin Sanomat kehuu että tule viiden tähden ¤¤¤¤¤¤ elokuva televisiosta, "Attack the block". Olen kyllä eri mieltä. Kerran yritin tätä katsoa, 20 minuttia riitti minulle, minusta se yritti löyhästi matkia Kellopeli Appelsiini, engl. A Clockwork Orange movieta. Joka on upea! - En tiedä. Ehkä tuo Attack the B tuon ensimmäisen 2kymmenen minuutin jälkeen piristyy, tulee ¤¤¤¤ tähden arvoiseksi. (Jos katsotte, kertokaa minullekin.- "Soita minulle Helena", "Ja Helena soittaa.")

    Vähän ottaa pannuun kun televisiosta tulee niin vähän nykyisin enää klassikkoelokuvia. Livena kun niitä on ihan turha enää haaveillekaan nähdä, paitsi jossain elokuvakerhoissa. En oikein usko että niiden esitysoikeudet niin kamalasti maksaisivat, ehkä jopa vähemmän kuin näiden yhdentekevien "actionien", joita pilvin pimein joka kanavalta tulee? - No, humpuugi myy nykyisin hyvin. (raapii itseään) No, vähän tässä kyrsiintyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä taida nyt katsoa. Clockwork Orange on upea elokuva, mutta iän myötä minusta on tullut vähän pehmeä, enkä pidä siitä väkivallasta. Huonoin elokuva joka minulle tulee mieleen on olisiko vuosi sitten televisiosta näkemäni Henry Rollinsin tähdittämä raina, jonka nimeä en edes muista. Aivan älytön juoni ja sairasta tappamista vailla mitään järkeä. Rollins

      Vanhoja klassikoita varmaan harvemmin tulee, Teemalta jonkin verran, mutta minun suosikkejani ovat hiljattain telkkarista katsomani Kummisetä 1 ja 2. Niissäkin on paljon väkivaltaa, mutta tyhjiä hetkiä elokuvissa ei juuri ole. Brando on ykkönen!

      Poista
    2. Äskeisestä jäi kesken: Rollins on kesän ajan radio Helsingin juontajana ja on esiintynyt elokuvissa monien tunnettujen näyttelijöiden kanssa. Tuon yhden näkemäni elokuvan vuoksi sanoin goodbye koko äijälle.

      Poista
    3. Minä en pidä hyvistäkään elokuvista, jos niissä on väkivaltaa, joka vaikuttaa itsetarkoitukselliselta. Kummisetäkään ei kiinnosta ollenkaan vastenmielisen väkivaltansa vuoksi.

      Vaan kauhean huonoa ohjelmaa televisiossa kesällä on.

      Poista
  9. Huomasin, vaikken tahtonut, jutun yksinhuoltajasta nimeltä Laura (nimi muutettu), jolle jää ulosoton jälkeen 1430 euroa kuussa, eikä se tietenkään mihinkään riitä.

    Juttu on kuulemma herättänyt someraivoa. Ihmiset eivät ymmärrä, ettei köyhällä Lauralla (nimi muutettu) ole varaa eikä osaamista vaihtaa palanutta eteisen lamppua, kun pelkästään puhelinlaskuihin kuluu 365 euroa kuussa.

    Jutun lopussa joku höpötieteen proffa hämmästelee, mistä kumpuaa ihmisten raivo Lauran (nimi muutettu) kaltaisia köyhiä kohtaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttu oli Helsingin Sanomissa ja seurasin keskustelua, koska aihe on juuri köyhyys, kuten tässäkin.

      Kiinnitin huomiota älyttömiin puhelinlaskuihin, 365 euroa kuukaudessa. Tuommoista summaa on vaikea saada aikaan, sillä operaattoreillahan on muutaman kympin rajattomia liittymiä tarjolla. Käsitin niin, että tämä köyhäksi sanottu nainen tilaa lapsilleen limsaa puhelimella. Tämä kertoo muistakin puhelinostoksista.

      Nainen tuntuu täysin höpsöltä tunarilta, joka ei ymmärrä taloudenpidosta mitään. Ja jos käteen jää 1450 euroa palkasta elatustukineen + kaiken järjen mukaan myös lapsilisät kahdesta ja leskeneläke (?), niin kyllä Suomessa köyhällä menee ihan hyvin.

      Poista
    2. Juttu oli muuten huonosti ja väärin otsikoitu: ihmiset eivät raivostuneet köyhyydestä, vaan henkilön kummallisista rahankäyttötaidoista, joista jutussa oli monta esimerkkiä.

      http://www.hs.fi/elama/art-2000005277716.html

      Poista
  10. Tänään Eino Leino täyttäisi kai 138 vuotta. Sen kunniaksi Yle teki artikkelin, jonka otsikko on: "Tätä et tiennyt Eino Leinosta: rakkausfriikki halusi virolaiseksi ja kuoli syfilikseen".

    Kirjoitukseen on liitetty loistavia kuvia, mutta surettaa tämä lehdistön alennustila ja populismi. Eivätkö mitään muuta keksineet, miksi Ylen pitää tehdä tuollaista seiskapäivää tasoista journalismia.

    "Yle veteli vierasta - katso kuvat"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki artikkeliin oli käytetty jokapaikan Panu Rajalan asiantuntemusta.

      Poista
    2. Kylläpä laatumedia syyllistyi asiakkaidensa vähättelyyn. Ne jotka tietävät Eino Leinon, tuntevat kyllä virolaiskytkyt jo Aino Kallas -rakkaudenkin myötä. Ja Wikistäkin löytyy taatusti kuppaan kuolleitten suuruuksien luettelo. Tieto taisi olla ylläripylläri vain Ylen toimittajalle.

      Poista
    3. Otsikko on tehty parhaiden populistiperinteiden perustalle. Ilmeisesti "Klikkaa kuvat"-aloitusta ei kuitenkaan kehdattu käyttää.

      Lienee toimittaja saanut oppinsa Jarlan Homelius-episodeista.

      Poista
    4. Olen ottanut tavakseni olla klikkaamatta tällaisia selviä klikkiotsikoita. Joskus täytyy tietenkin vilkaista, kuinka alas toimittaja vajoaa ammatillisesti jutussaan. 

      Mikä typerintä, toimittajia on selvästi koulutettu klikkiotsikoiden teossa laatulehdissäkin. Mahtoi koulutuspäivä olla hauska, kun otsikoita laadittiin ryhmätöinä.

      Poista
    5. Jos olisin vielä töissä, tekisin totisesti tästä harjoituksen oppilaille. Panisin heidät laatimaan kalasteluotsikoita muutamasta aiheesta. Eipä tarvitsisi luennoida, että älkää kuulkaa uskoko jne. Oppisivat tekemällä itse ne otsikot. Lopuksi äänestettäisiin parhaat otsikot.

      Ah, tällaisia hetkinä kaipaan takaisin töihin.

      Poista
    6. "Eikka Leikkaa yhä, hän olisi jo 139 - Katso kuvat, miltä näyttäisi, jos eläisi."

      Poista
    7. "Paljastus Ylen toimittajasta: Runouden asiantuntija, - osaa Tommy Tabermannin höpsismin ulkoa!"

      Poista
  11. "Menkää köyhät luontoon", Iines sanoo. Ja sitten hän antaa tulla reipasta tekstiä, joka sopii kaikille, valittajille ja ei valittajille, sillä teksti on sellaista että se saa syntymään vipinää ajatuksiin oli aikeissa valittaa tai ei ollut.

    On totta, että nykyään käännetään kasvot yhteiskuntaa kohti heti ja syytetään sitä, jos kaikki ei ole niin hyvin kuin mielestämme pitäisi olla. Yhteiskunta on vastuussa kaikesta, myös ihmisten hyvinvoinnista. Mikä se sellainen yhteiskunta on, jota syytetään, jos on vähänkin valittamista? No, se on hyvinvointiyhteiskunta! Mistä se muodostuu? No, meistä itsestämme, tietysti. Emmekö siis huolehdi itsestämme? No yritämme, muttei se aina onnistu. Pitääkö meidän aina onnistua? No eihän toki. Ihminen on aina ihminen vaikka epäonnistuisi. Epäonnistuminen kuuluu elämään siinä kuin onnistuminenkin. etc. Ajatuspyörä pyörii.

    Olisikohan syy tuossa hyvinvointiyhteiskunta sanassa? Jos emme ole tyytyväisiä, emme voi hyvin. Ja jos on paljon ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä, silloin on paljon ihmisiä, jotka eivät voi hyvin. Turha silloin on puhua hyvinvointiyhteiskunnasta tai hyvinvointivaltiosta..

    Eiköhän se ole kuitenkin niin, että jokainen on vastuussa itsestään. Ja jos ei mene hyvin, pitäisi etsiä syytä itsestään. Siis: jos junat ei kulje, syy on sinussa itsessäsi. Jos sairaudenhoitojonot ovat liian pitkiä, syy on sinussa itsessäsi. Jos ruuat kallistuvat niin, että rahasi eivät riitä, syy on itsessäsi. Jos hallitus on huono, syy on sinussa. Jos hallitus on hyvä, syy hyvyyteen löytyy sinusta itsestäsi.

    Ei saamari, ei taida tämäkään teoria olla oikein! Alkaa mennä Henri Michhauxin puolelle. (Mr Plume nousee junaan, istahtaa penkille. Konduktööri tulee. Sanoo: Hyvä herra, luuletteko että tämä juna ja rautatie on rakennettu teitä varten? Olkaa hyvä ja poistukaa! Mr. Plume pyytää anteeksi ja poistuu.) Minä pyydän myös anteeksi ja menen nukkumaan. Hyvää yötä!

    VastaaPoista
  12. Vierastan sitäkin, että nyt on vallalla voimakas laitoskasvatusbuumi, jota nimitetään varhaiskasvatukseksi. Ihan kuin entisessä Neuvostoliitossa. Valtio kasvattaa lapset, jotta äidit antavat panoksensa mieluummin tuotantolaitoksille ja valtiolle - suurin osahan naisista on julkisen alan matalapalkkaviroissa ja -toimissa. Puistattavaa, vaikka tietenkin on myös lapsia, joille laitos on kotia parempi kasvatuspaikka.

    Minne ovat unohtuneet arvokasta tutkimustyötä tehneiden professorien puheet siitä, että pieni lapsi ei pysty yksinkertaisesti ottamaan vastaan usealta taholta tulevaa vieraiden aikuisten suoltamaa kohinaa ja pöhinää? Mistä tulevat yhä levottomammat ja aggressiivisemmat lapset?

    VastaaPoista
  13. Nythän on kesän korvalla tullut tietoa hallituksen aikeesta lyhentää kotihoidontukiaikaa ja laskea laitoskasvatusmaksuja. Tendenssi on selkeä.

    VastaaPoista
  14. Kun ei ne päiväkodeissa hoidetut lapset ole levottomampia tai agressiivisempia kuin kotona hoidetut. Ihan tutkittu juttu.
    Oma poikani ja kaverinsa ovat menneet päiväkotiin noin yksivuotiaina ja kaikista on tullut fiksuja ja empaattisia nuoria miehiä.
    Jos ja kun levottomuus lisääntyy, niin se johtuu jostain muusta kulttuurisesta muutoksesta.
    Käsittääkseni entistä suurempi osa nuorista voi hyvin. Sitten vähemmistö, joka voi hyvin huonosti, eikä sitä selitä päiväkoti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samuli, minunkin tyttöni meni päiväkotiin puolitoistavuotiaana, ja oli siellä hamaan koulun alkuun asti.

      Olisipa mielenkiintoista lukea sellaista tutkimusta, jossa on tutkimustuloksia lasten käyttäytymisestä isoissa ryhmissä vaikkapa kaksi - kolmivuotiaina. Olisiko sinulla Samuli linkkiä tutkimukseen, johon viittaat?

      Omille ajatuksilleni olen saanut vankkaa vahvistusta ennen kaikkea Liisa Keltinkangas-Järvisen tutkimuksista ja teoksista.

      Poista
    2. Keltikangas-Järvinen sanoo, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.

      Edelleen Keltikangas-Järvisen mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.

      - Puolensa pitäminen ei siis voi tarkoittaa muuta kuin viidakon lakia, Keltikangas-Järvinen toteaa ja sanoo, että ryhmässä oleminen lisää myös aggressiivisuuta. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä.

      Poista
    3. Niin, tässä kun ihmiskunta kehittyy niin kohta voimme viedä lapsen tarhaan synnytyslaitokselta ;-((

      Meillä on 4 lasta jotka pantiin tarhaan 4-vuotiaina mutta ylempänä mainittu "kahden ammatin tyttö" kieltäytyi siitä ja niinpä hän meni sinne vuotta myöhemmin. Hänestä tuli erittäin sosiaalinen, paljon ja pysyviä ystäviä, monet sieltä tarhasta saakka mutta nähtävästi asiat olisivat voineet mennä pahastikin pieleen jos olisimme pakottaneet.

      Muistan hyvin Keltikankaan nyttemmin kirjoittaneen/sanoneen, että 3-vuotias ei jaksa kovin montaa kaveria samaan aikaan, oliko pari, kolme? ja tarvitsee siihenkin hiukan harjoitusta. hh

      Poista
    4. Minusta oli haikeaa viedä lapsi yleensäkin hoitoon niin pienenä. Se oli kauheaa. Ensimmäinen paikka oli perhepäivähoitopaikka, johon kävimme ensin tutustumassa. Se koko koti haisi niin pinttyneelle tupakalle, että järkytyin, melkein sain shokin. Ilmoitin toimistoon, ettei lapsi mene sinne vaan päiväkotiin. Itkien hän sinne jäi. 

      Muistan, että Keltikangas-Järvinen pitää kirjoissaan sitä kyseenalaisena hyveenä, että pieni lapsi ei vierasta eikä tunne eroikävää, vaan menee nauraen vieraaseen paikkaan ja syliin Nythän moni ylpeilee sillä, miten reipas lapsi on, kun ei huomannutkaan, että äiti lähti. Mikäli oikein muistan, asian voi K-J:n mukaan tulkita niinkin, että lapsi ei ole pystynyt muodostamaan elämänsä tärkeintä ensikiintymyssuhdetta kyllin lujasti. Tuo ensikiintymys on pohja kaikille muille kiintymyksille.

      Aivan aluksihan lapsen kehityskaaressa vauva ja äiti ovat yhtä, lapsi ei erota edes kehonsa rajoja. Minusta tämä tieteellinen fakta olisi hyvä pitää mielessä, kun puhutaan yhä varhaistuvasta varhaislaitoshoidosta.

      Poista
  15. Marco de Witt, Johan Bäckman, Janus Putkonen, Ilja Janitskin, Junes Lokka.

    VastaaPoista