Lasta ei saa tukuttaa

 

Kysyn tätä nyt suoraan: Onko maailmaa rakennettu paremmaksi vihervasemmistolaisilla arvoilla jo liian kauan. 

 Nytkin on vireillä voimakkaan vasemmistolaiseen "kaikki oppivat kaikkea kun vaan ilmaiseksi ja hyvällä tukutetaan"-ideologiaan perustuva koulunkäynnin pidennyshanke. Pudokkaathan putoavat muka siksi, että kirjoja ei ole maksettu eikä koulutusta tuotu väsähtäneen nuoren eteen digillä varustettuna. 

Päivähoidon puolella kaikki lapset päivähoitoon -idea on samankaltaiseen ideologiaan perustuva vahva neuvostohenkinen hanke, vaikka se tarjoiltaisiin kermakastikkeella ja hörhömäisin lupauksin yhteiskunnan huolenpidosta ja lasten paremmasta tulevaisuudesta. 

Katin kontit ja kilin kellit. Lukekaa tänäinen Helsingin Sanomien pääkirjoitus, jossa Aino Saarisen tuore väitöskirja kyseenalaistaa raikkaan ennakkoluulottomasti lasten päivähoitoa ja koulunkäyntiä ohjaavat menneen ajan vihervasemmistolaiset ajatusmallit. 

Aino Saarinen sanoo, että meillä vallitsee varsin yksioikoinen käsitys, jonka mukaan kaikkien lasten pitää päästä osallisiksi varhaiskasvatuksesta päiväkodeissa ja että päiväkodissa vietetyn ajan uskotaan parantavan lasten sosiaalisia taitoja ja oppimiskykyä. 

Itse muistan kulttuuri- ja opetusministeri Li Anderssonin sanoneen, että varhaiskasvatus on suorastaan pelastus lapsille, joiden kotitaustassa on ongelmia. Tämä onkin varsin yleinen mantra, jolla erimieliset ajatukset on torpattu lähtökuoppiinsa. Tätä lapsen tai nuoren pelastusmantraa käytetään nyt myös koulunkäynnin pidentämishankkeessa. 

On mielenkiintoista nähdä, miten Saarisen tuoretta väitöskirjatutkimusta tullaan kommentoimaan hallitus- ja eduskuntatasolla - vai kommentoidaanko sitä mitenkään. Se nimittäin ei ole kovinkaan työllisyysystävällinen eikä ilmeisesti halua työntää kaikkia äitejä tai isiä työmarkkinoiden vapaasti käytettäväksi. 

Saarisen väitöskirjan mukaan nimittäin liian varhainen päivähoidon aloitus voi kasvattaa riskiä aggressiiviseen käytökseen. Kansainvälisissä tutkimuksissahan tämä on jo osoitettu, mutta meillä on asiasta oltu hiljaa. Ehkä vain professori Liisa Keltikangas-Järvinen on ollut ainoa kritiikin ääni, jota ei tyystin ole voitu vaientaa. 

Sanoohan sen järkikin, että jos lapsi viettää jopa 40 - 50 tuntia viikossa päiväkodissa, se näkyy jossakin lapsen käytöksessä. Muissa maissa näin pitkät hoitopäivät ovat  harvinaisia, ja niissä aika voi olla vain kymmenisen tuntia viikossa. Meillä laaja ja monituntinen päiväkotihoito on nähty vain edistyksellisenä.  

On joskus surullista katsoa pienten lasten pihaleikkejä. Olen itse kummastellut sitä, että lapset puhuvat nykyään huutamalla, vaikka mitään tarvetta ei siihen olisi. Karjutaan, hakataan tavaroita ja kaikesta näkee, että lapsi on rauhaton ja vihainen. 

Tämän uuden tutkimuksen mukaan - ja toisin kuin usein luullaan, päiväkoti ei ole välttämätön lapsen sosiaaliselle kehitykselle. Se voi joidenkin lasten kohdalla olla jopa haitaksi, sanoo Saarinen, sillä lapset ovat temperamentiltaan hyvin erilaisia. 

Siunaan mielessäni tätä tutkimustulosta, jonka olen  "tiennyt" aina ja josta olen täälläkin kirjoittanut, useinkin. Ääniherkkänä ymmärrän hyvin myös sen, että erityistä huomiota pitäisi kiinnittää päiväkotien ja peruskoulujen meluun ja häiriköintiin, joka aiheuttaa lapsissakin stressiä. Ja lopuksi, tiedoksi Li Anderssonillekin, että jos lapsen kotona on ongelmia, ne eivät katoa laittamalla lapsi päivähoitoon eivätkä nuoren koulunkäyntiä pakkopidentämällä.

Milloin meillä uskalletaan oikeasti puhua laitostamisesta, kaiken ottamisesta yhteiskunnan haltuun? Sillä kun on toinenkin nimi.