Marko Hietanen ja hänen basistinsa

 

Edellisessä keskustelussa oli puhetta rap-musiikista, joka todettiin nykyajan runonlaulannaksi mutta josta itse en kovasti pidä, ainakaan Elastisen tai Milan Jaffin esittämänä. 

Jutun kuvassahan on hevirokkari  Marko Hietanen, oikealla, ja vasemmalla on hänen basistinsa. Marko Hietanenhan laulaa upeasti, tarvittaessa myös korkealta ja kovaa. Muistelen hänen voittaneen television viihteellisen ja hauskan  Masked Singers -laulukilpailun, jossa laulajat lauloivat naamioituneina hassuiksi olioiksi. Hietanen lauloi aidosti hyvin, mikä yllätti ainakin minut. Mainittakoon, että minut voi kyllä musiikillisesti yllättää aika helposti, sillä en ole perinyt sukuni musikaalisuutta samassa määrin kuin vaikkapa sisareni, joka on laulanut koulun hipoissa orkesterin solistina. Lisäksi hän pääsi joulukirkossa virsilaulannassa korkeammalle kuin minä, jonka ääni särkyi jo lapsena. 

Siis oikeastihan kuvassa ovat suistamolaiset runonlaulajat Iivana Onoila  ja Elessei Valokainen vuonna 1911, hurmaavat herrasmiehet. 

Tosin Valokaista ei mainita herrasmieheksi, vaan sanotaan, että hän herätti monesti oudoksumista mauttomalla muinaisaikuista pukua tavoittavalla ulkoasullaan. Hän myös taisi olla oikea linssilude, sillä hän tuppasi itsensä esiintymään Sortavalan laulujuhlille, vuonna 1906,  vaikkei  ollut varsinainen runonlaulaja. Kuulijat joutuivat pitelemään korviaan,  sillä sanottiin, että Valokainen ei osannut laulaa lainkaan, vaan hän saneli säkeensä liian kovaa ja rämisevästi huutaen. Tässä kohdin näen yhtymäkohdan nykyajan rappiin. Kenties Valokainenkin elehti käsillään sormia sojotellen, niin kuin rapparit tekevät, jostain minulle avautumattomasta syystä.

Ja ehkä onkin niin, että Elessei Valokaisen ansiot olivat enemmän luovia ja  mielikuvituksellisen kerronnan puolella, sillä häneltä mainitaan kerätyn runoja ja satuja, mm.  sukeltajamyytti, jonkalaisten kertomusten mukaan  alussa ei ollut taivas ja maa vaan  meri, jossa seisoi kultapatsas. Patsaan päällä istui Jumala tai Paholainen, joka käski jotakuta hakemaan maata meren pohjasta. Tästä maasta syntyi maailma. Maan hakija oli esimerkiksi  kuikka. 

Iivana Onoila taas oli hillitympää sorttia, ja myöhemmin hänen haudalleen  pystytettiin jopa muistokivi Karjala-seuran toimesta. Häneltäkin kerättiin runsaasti runoja ja satuja, ja hänet kutsuttiin Sortavalan laulujuhlille, jonne änkeytyi siis myös Elessei Valokainen. Onoila ryhtyikin  sittemmin keikkailemaan, eli  rappaamaan juhlissa ja koulujen tilaisuuksissa, usein myös Valokaisen  kanssa. 

Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Musiikki ei yhdistä vain kansoja, vaan myös vuosisatoja. Koetan kouluttaa itseäni sivistymään eli ymmärtämään rap-musiikkia, sen vivahteita, esiintyjiä, nykyajan katurunoilijoita. Jos olisin vielä työssä, panisin kyllä oppilaat kirjoittamaan ja esittämään rap-oopperan tai -musikaalin.

Joskus myös epäilen, että samoin kuin Elessei Valakainen ei ollut laulaja Luojan armosta vaan omasta halustaan, niin moni rappaajakin on pikemminkin vähällä laulutaidolla varustettu yli-innokas esiintyjä, ekstrovertti tyyppi, joka tykkää olla estradeilla. Vai mitä?

(Kuva Iivana Onoila ja Elessei Valokainen)