3.11.2022

Ajantappoa marraskuussa 2022

 



Lallin kirveshän heilahti 20. tammikuuta vuonna 1132. Sanotaan hänen tappaneen piispa Henrikin, tässä aika lähellä, Köyliönjärven jäällä. Ajan usein siitä ohi ja katselen järvelle, joka on alkanut rehevöityä kovastikin Rauman tien viereiseltä puoleltaan.  Mietin, missä kohden tappo tapahtui.

Sivumennen mainittakoon, että kyllä Lalli-pakana jonkun tappoi, muttei ehkä kuitenkaan piispaa. Uudempi tieto kertoo, että kirveellä kolkattu oli saksalainen lähetyssaarnaajaa Heinrich eli suomeksi  Heinäricki tai Heinärikki.

Näin pyhäinmiestenpäivää lähestyttäessä lienee sopivaa katsella  historiallista havinaa huokuvasta ajastajasta tulevia tapahtumia ja kuunkiertoja. On nimittäin tullut tavaksi katsoa Suomen kansan kalenteria - eli Ajanlukua vuonna 2022 Herran Jeesuksen Kristuksen Armollisen Syntymän jälkeen Helsingin, Oulun ja Utsjoen horisontin mukaan.

Kuun vaihde on allakassa jännittävää luettavaa. Mitkä ovat tämän kuukauden tapahtuma- ja teemapäivät, mitkä ovat kuun ja planeettojen liikkeet ja mikä tähti paistaa aamuhämärissä itäisellä taivaalla. 

Voinkin ilokseni kertoa teille, rakkaat kanssakulkijat, että Mars, tuo punainen planeetta näkyy kirkkaana etelätaivaalla aamuhämyssä. Mars, Härän Aldebaran ja Orionin Betelgeuse muodostavat taivaalle punaisen kolmion! Ylimmäinen on Mars.

Marraskuun tapahtuma- ja teemapäivät hieman arveluttavat. Niin merkillisiä ne ovat. Toisaalta monet kaltoinkohdellut saavat edes yhtenä päivänä hieman positiivista huomiota, jokuset jopa koko viikon, kuten mielenterveydellisistä ongelmista kärsivät lähimmäisemme ja miehet Movembereineen koko kuukauden. Muistakaa miehiä, rakkaat lukijat, sillä Movemberin lisäksi 19.11. on kansainvälinen miestenpäivä. Toivottavasti innokkaimmat feministitkin juhlivat nyt miehiä.

Nykyinen wokeismi etuoikeutetuista, positiivisesta syrjinnästä ja intersektionalisuudesta ei ole enää sitä tasa-arvoa, jota huomattava enemmistö tosiasiallisesti kannattaa. Intersektionaalisuus kiistää ihmisten oikeuden tulla kohdelluiksi yksilöinä. Puhe valkoisten heteromiesten etuoikeutetusta asemasta alleviivaa tätä todella rumasti, kirjoittaa muuan. (Steven Seppä, HS 3.11.)

Ja mitä sanotte näistä päivistä, arvon lukijat: Afrikan teollisen kehittämisen päivä, Älä osta mitään -päivä, Maailman TV-päivä, Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä, Maailman laatupäivä?

On ehkä parasta, että minä en sano mitään, en etenkään  suvaitsevaisuuden päivästä. En kuitenkaan malta olla sanomatta, että en osaa suvaita, sillä en koe itseäni oikeastaan ketään paremmaksi. Olen aika kompleksinen tapaus. Kun kotiini tulee työmiehiä, jotka riisuvat tuulikopissa kenkänsä, sanon  että ei kenkiä tarvitse ottaa pois. Pelkään nimittäin, että he saavat lattioiltani roskia sukkiinsa. Kyllä minulla imuri on, kaksikin, mutta pelkään silti. Joku toinen ehkä ajattelee, että kengät pois vaan, etteivät työmiehet tuo kuraa. Se ei tule edes mieleen!

Oikeastaan  syytän Eino Leinoa tuosta suvaitsemishymistelystä. Tai en Eino Leinoa, vaan runon siteeraajia. Yleensä ratsastetaan nimittäin vain  tällä säeparilla: 

Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
 
Voisi nostaa estradille myös saman runon säkeet:

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!

Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.

Niin tai näin, koettakaa kestää alati lisääntyvä pimeys ja harmaus. Ensi lumi aikanaan kirkastaa maailman! Vai mitä?

201 kommenttia:

  1. "Suvaitsemisen" merkitykset ovat moninaiset. Eräs minua kielihistoriallisesti viisaampi kertoi joskus, että itämurteissa suvaitseminen on tarkoittanut rakastamistakin. Niin että kukapa tietää, siedänkö vai rakastanko Urpoa, jos suvaitsen häntä.

    Leinon lapsuudenkodin kielijuurista en tiedä. Runon perusteella epäilen, että hänelle suvaitseminen on ollut enemmän rakastamista kuin sietämistä ja hyväksymistä.

    VastaaPoista
  2. Eino Leino punoo säkeissään suvaitsemisen, ymmärtämisen ja lemmen yhteen.

    VastaaPoista
  3. Sanon tuolla tekstissäni, että en minä oikeasti Eino Leinoa syytä, vaan hänen tulkitsijoitaan.

    Tällä viittaan nykyiseen kielenkäyttöön, jossa suvaita-verbi on tutuin maahanmuuttoaallon yhteydessä käytettynä merkityksessä ”hyväksyen sietäminen”. Suvaita-sanasta ei siis ensisijaisesti tämän päivän kansalaiselle tule mieleen ”rakastaminen” eikä ”astumisen antaminen” (eläimestä), mitä se myös murteissa tarkoittaa - merkityskirjo on aika laaja. Hupaisa on myös joissain murteissa tavattava ”uroksen sietäminen” suvaitsemisen merkityksenä.

    Kiistää ei voi, että tutuimpia ja ehkä täsmällisimpiä nykymerkityksiä on siis sietämiseen vivahtava hyväksyminen.

    Minä en ainakaan osaa suvaita suvaitsemalla ketään. Suvaitsemisen energiavirrat suuntautuvat minun ajatusmaailmassani alaspäin, samanarvoista meidän ei tarvitse suvaita.

    En minä ole parempi kuin kukaan muukaan, meillä on kaikilla sama ihmisarvo, kerjäläisellä, laittomasti maahan tulleella, Teuvo Hakkaraisella ja Björn Wahlroosillakin. Kun viimeisille viivoille mennään, paljaina ilman vaatteita, kukaan ei suvaitse ketään. Yhtä me olemme kaikki.

    VastaaPoista
  4. Lisään vielä tuosta Leinon runon tulkinnasta sen, että tällä runolla on ratsastetu niiden henkilöiden yli, jotka suhtautuivat maahanmuuttoaallon aikoihin asiaan kriittisesti, mikä jälkikäteen osoittautui myös aiheelliseksi. Enkä puhu nyt kummankaan äärilaidan öyhöttämisistä. Runolla haluttiin antaa ymmärtää, että kaikki kritiikki oli pahaa ja suvaitsematonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko nyt syytä poistaa Leino kirjastoista ja kieltää kouluissa? Moni ei tästä helskyttäjästä tykkää muutenkaan.

      Poista
    2. Tunnustan pimeän puoleni: toiselle lapselleni laulettiin ylioppilasjuhlassa "Lemminkäisen äiti". En sentään itse laulanut, valitsin vain.

      Että ei Leinoa roviolle kuitenkaan. Suvaitsen muutamien runojen lukemisen peruskoululaisille.

      Poista
    3. Nyt ei mennyt Apollo-Mankemangille perille: En arvostele Leinoa, joka käyttää elinpiirinsä ja aikansa sanastoa. Sanon tämän jo jutussani, ja uudelleen kommentissa. Arvostelen Leinolla ratsastavien tapoja ja asenteita.

      Annoin sinulle, Mankemang kokeeksi tilaisuuden asialliseen kommentointiin. Huomaan, että et pysty muuttamaan tyyliäsi tai et vaan ymmärrä luettua tekstiä tai haluat vain olla ilkeä: rakennat edelleen olkiukkoja, joissa ei ole perää. Leino on yksi lempirunoilijoistani, ja hänen kuviaan ja säkeitään löytyy tämän blogin laineilta.

      Sinulla on nyt pysyvä porttikielto kaikilla nimimerkeilläsi tähän blogiin.

      Poista
    4. "Moppe tarjoaa käpälää,
      käkkärässä hännänpää,
      panee päänsä kallelleen,
      antaa ruusun "Nallelleen".

      Aloittelen juuri lukemaan kirjaa Nalle ja Moppe, joka kertoo Eino Leinon ja L.Onervan elämästä.

      Poista
    5. Hei Liisu, minulla on hyllyssäni tuo kirja, Nalle ja Moppe. Muistaakseni kirjoittaja on Hannu Mäkelä, mutta voi se olla joku muukin? Pitäisiköhän lukea uudelleen?

      Poista
    6. Iies, sama kirja. Mielenkiintoinen.

      Poista
    7. Kaivoin tuon kirjan esiin. Oli muuten vaikea löytää, sillä kirjani eivät ole minkäälaisessa aakkos- tai luokkajärjestyksessä. Löysin sen vierestä toisenkin unohtuneen kirjan, Hannu Mäkelän Eino Leino, Elämä ja runo.

      Kannattaisi lukea oma kirjastonsa uudelleen. Löysin muitakin unohtuneita teoksia, mm. Saarikosken Prahan päiväkirjat. Ynnä muuta kivaa.

      Poista
    8. Minun hyllyssäni kirjat ovat tärkeysjärjestyksessä.

      En ole lukenut Mäkelän kirjaa, sillä minulla on epäluulo a) Mäkelää ja b) tällaisia kirjoja kohtaan.

      Kuvittelen kirjan olevan dramatisoitu kertomus? Onko se?

      Poista
    9. En muista tarkkaan kirjan minussa herättämiä tunnelmia. Epäluulosi, Tapsa, taitaa pohjata jostain aiemmasta (Mestari) Mäkelän kriitikolta saamasta plagiaattileimasta. "Ei muuta kuin eläytyy toisten mielen dokumentteihin ja sepittää, tietenkin uskottavuuden puitteissa." Näin kirjoitti Juha Juntunen jossakin.

      Muuan toinen kriitikko taas kirjoittaa näin, mielestäni osuvasti:"Juntusen mielipiteen tekee kiinnostavaksi se, että hän pitää soimaamansa teoksen vastakohtana kirjallisuutta, joka on ”omintakeista”. Omintakeisuus palautunee romantiikan kaikuina syntyneeseen käsitykseen kirjailijasta, joka salamoivan aivomyrskyn vallassa luo nerokkaita mielen ja kielen tuotoksia, mielellään ahdistuneena, yksin ja tyhjästä."

      Kuten sanoin, en juurikaan muista kirjan tunnelmia itsessäni, joten turvauduin googlaamaan Saara Kesävuoren kritiikin, jonka tunnistan samankaltaiseksi kuin omat mielteeni, jotka heräävät lukiessani asiasta.

      Itse ajattelen niin, että väkisinhän draamaa syntyy, kun kuvataan hyvin kiinteitä lähes polyamorisia (sis. liioittel.) suhteita.

      Sanoisin, että teos ei ole ollenkaan sepitettyä draamaa. Kuten ei toinenkaan hyllyssäni oleva Mäkelän teos Leinosta, Eino Leino, Elämä ja runot.

      Tiedän hyvin, että nirsoimmat kriitikot eivät arvosta Hannu Mäkelää. Kannattaa lukea ja mieluummin päätellä itse.

      Poista
  5. Juu, ymmärrän kyllä, ettet sinä Leinoa mistään syytä. Minäkin syytän häntä vain osa-aikalallettelusta, jos haluan herättää Tapsan.

    Muistan joskus ajatelleeni suvaita-verbistä samoin kuin sinä: että siinä asetutaan yläpuolelle. Sitten kuulin tuon rakastamisen merkityksen ja aloin nähdä suvaitsemisen toisin. Nykyään ei kyllä kovin usein kuule kenenkään suvaitsevan mitään tai ketään. Vai luenko vain eri medioita kuin sinä? Suvaitsemisen kulta-aika oli minusta ehkä 20 tai 30 vuotta sitten.

    Tuo lattiaroskapelkosi huvitti minua. Kun tänne tulee huoltomiehiä, minä piileskelen parhaani mukaan makuuhuoneessa. Jos tiedän, että huoltomies on tulossa iltapäivällä, viivyttelen töissä, kunnes reitti on todennäköisesti selvä.

    VastaaPoista
  6. Aika noloa kirjoittaa väärin herätyssana. Osa-aikalallattelu piti olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin lallattelussasi kyllä hieman horjuntaa, mutten noteerannut sitä sen kummemmin, kun keskityin niin kovasti suvaitsemaan.







      Poista
    2. Se olin minä, pädini vain ei suvainnut odottaa nimeämistä.

      Poista
  7. Suvaitsevaisuushan tarkoittaa jonkin asian suvaitsemista eli sen sietämistä, sallimista ja hyväksymistä, vaikka itse paheksuukin ja vierastaakin sitä ja pitää sitä vähemmän hyvänä, jopa vääränä, väittävät kielitoimiston ihmiset ja Timo Airaksinen. (Wikipedian mukaan)

    Eli ei tuo merkitys ole minun mielipiteeni eikä minun päästäni, vaan aivan yleinen tieteessäkin hyväksytty käsitys. Se on ihmisille tuttu. Murteiden merkitykset ovat totta murteissa, mutta eivät koko Suomessa.

    Kyllä uskallan edelleen jopa inttää, että suvaitseminen on myös itsensä ehkä tiedostamatonta kokemista antajana, toista ylempänä olevana. Ei tässä ole sinänsä mitään luonnotonta, toki pakolainen on avun tarpeessa ja hänen statuksensa on siinä tilanteessa saajan status. Mutta ajatuksena ihmisen suvaitseminen on kummallista. Kun se on itsestäänselvää, että olemme samanarvoisia ihmisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoitus: Kannattaa huomata, että en arvostele tässä maahanmuuttajia, vaan meidän muiden suhtautumista heihin. Käyttämämme kieli heijastaa aina sisimpiä ajatuksiamme. Kannatan laajempaa ihmisrakkautta, jossa ei tarvitse suvaita ketään.

      Poista
    2. Iines, mitä tai millaisia ihmisiä sinun on vaikea sietää? Suvaitsevat osaan nyt arvata jo listallesi. Mutta entä muut?

      Poista
    3. No nyt on vaikea sanoa, sillä pidän ihmisistä.

      Pyrin yleensäkin kritisoimaan ilmiöitä, asioita, tapahtumia, poliittisia juttuja enemmän kuin ihmistä niiden takana.

      Poliittisen asian kritisointi on eri kuin poliitikon haukkuminen. Suvaitsevaisuuden kritisointi on eri kuin yksittäisen suvaitsijan haukkuminen. Tämä kannattaisi huomata. Tässä olen halunnut kyseenalaistaa suvaitsevuus-käsitteen enkä kyllä huomaa puhuneeni henkilöstä.

      Poista
    4. Minäkin jäin pohtimaan tätä AEn kysymystä, ennen kaikkea siksi, että hän esitti esimerkkinä "suvaitsevat".

      Sillä eihän suvaitsevaisia ihmisiä ole vaikea sietää! Minunkin lähipiirissäni heitä on useita (ainakin neljä varmaa) ja siedän heitä erinomaisesti.

      Enkä usko, että he pitivät minuakaan persuna, fasistina tai natsina, korkeintaan hieman vanhakantaisena.

      Tällainen "sietokysymys" riippuu paljon enemmän (ellei ihan kokonaan) ihmisen luonteesta ja habituksesta kuin näkemyksistä.

      Jos nyt joku esimerkki sietämättömästä tyypistä olisi pakko nimetä, niin se ei ole edes "omahyväiset" (tunnen yhden sellaisen, eikä hän ärsytä minua yhtään), vaan ehkä "ylimieliset".

      Tosin toisaalta esim. Aleksander Stubb ärsyttää minua paljon vähemmän kuin Timo Soini.

      Poista
    5. Joo, jotakin tuonsuuntaista ajattelin, Tapsa. En minäkään usko, että erinäiset aatesuunnat ja yhteiskunnalliset näkemykset juuri aiheuttavat sietämättömyydellään käytännössä raivoa. Toivoin Iinekseltäkin vastaukseksi arkikonkretiaa.

      Minun on vaikeaa sietää esimerkiksi seuraavia "ihmisiä" (siis heidän toimintaansa tietyllä hetkellä):
      - ihmiset, jotka valittavat ravintolassa tarjoilijalle ja palauttavat annoksensa keittiöön, kun se on liian kylmää tai persilja puuttuu,
      - ihmiset, jotka haluavat maksaa ravintolaruokani, vaikka ilmaisen, että maksan itse,
      - ihmiset, jotka keskeyttävät, puhuvat päälle ja kuvittelevat tietävänsä, mitä aion sanoa,
      - ihmiset, jotka käyttävät sivistyssanoja seurassa, jossa niitä ei ymmärretä.

      Poista
    6. En edelleenkään yhdistä ihmisen tekoa hänen persoonaansa. Tämä on minun konkretiaani. Minusta jokainen ihminen on armahdettava.

      Säälin esimerkiksi Sanna Marinia ja näen hänessä melko yksinäisen usein surullisen näköisen kuoreensa vetäytyneen nuoren naisen, joka juhlii pintajulkkisporukassa eikä milloinkaan omien ystäviensä seurassa. Eikö hänellä ole omia luottoystäviä Ilmari Nurmista lukuunottamatta? Nämä pintajulkuthan pettivät Marinin ja julkaisivat videot someen, vaikka taatusti tiesivät, mikä kohu niistä nousee.

      Vaikka näen Marinissa yksinäisen ihmisen suuren ihmislauman keskellä, en pidä ollenkaan hänen joistain teoistaan, jotka jopa tuomitsen: opposition edustajan haukkumisen ja häpeämään käskeminen kaikkien edessä televisioidussa kyselytuntilähetyksessä oli enemmän kuin typerä teko, samoin boomerilällätys. Samoin korona-altistuneena biletys. Näitähän riittää.

      Ei Marin minua persoonana ärsytä, pikemmin tunnen myötätuntoa. Minulla on jopa samankaltainen musta nahkajakku, jollainen Marinillakin näkyi yllään Ruis-rockissa.

      Kuka minua ärsyttää? En minä yksinkertaisesti tiedä. Olen blogini alusta lähtien puhunut siitä, että on tärkeä erottaa ihminen teoista ja ilmiöistä. Kuka tahansa on hirveän pieni ja haavoittuvainen siellä ärsyttävien tekojen takana. Kuten nyt Teuvo Hakkarainenkin, jonka mamu-lausuntoja en hyväksy. Reppanahan hänkin on.

      Minua kummastuttaa ajatus, että ihmisistä pitäisi laatia jokin sietolista, tai vihalista. Ei tule meikäläiseltä. Asioista tulisi, ja ilmiöistä.

      Poista
    7. Mikä sinusta on säälin ja suvaitsemisen ero? Eikö säälijäkin asetu yläpuolelle?

      Poista
    8. Kysytpäs vaikeita.

      Noh, voisiko olla niin, että sääli kumpuaa tiedostamattomana empatiana, niin että voi vaikka alkaa itkettää, refleksinomaisesti, kun taas suvaitsemalla suvaitseminen on hieman keveämpi, tehdympi tai ulkokohtaisempi tunne.

      Tämä on omakohtainen tuntemus asian kuvaamiseksi, eli en pyri mihinkään semanttiseen pätevyyteen. Voin olla väärässäkin, mutta tähän suuntaan minä tässä ajattelen.

      Jos jatkokysymys kuuluu, että eikö suvaitseminen sitten voi olla refleksinomainen empatiantunne, niin varmaan voi, mutta puhun nyt vahvasta suvaitsemalla suvaitsemisen -asenteesta, jonka ihminen voi jopa valita ja jonka hän mieluusti julkistaa.Tätä näkyi yhteen aikaan monissa mamuhalailukuvissa —> viitataan nyt vaikka siihen, jossa Haloska näkyvästi halaa lelusalakuljettajaa ja siihen Rikun ja Tunnan kuuluisaan kaarnavenekeissiin miesten auttamiseksi. Hienoa, oikein hienoa suvaintaa.

      Poista
    9. Minä vastaan näin:

      Säälissä kyse on myötätunnosta.

      Suvaitsemisessa kyse on hyväksymisestä (vaikkei aina ihan hyväksyisikään).

      Poista
    10. Jos suvaitsee, vaikka ei hyväksykään, niin eikö se ole juuri sitä sietämistä, jota koetan yllä kuvata ja jota kielitoimiston ihmiset ja vaikkapa Timo Airaksinenkin sanovat suvaitsemisen olevan?

      Poista
    11. Suvaita vai sietää,
      senpä ken tietää,
      tasapelinä lie tää
      pohdinta pien pietää.

      Poista
  8. Olla puuttumatta asioihin, joita ei hyväksy? Siis vaikka siihen imaamin lausuntoon Ajankohtaisen kakkosen homoteemaillassa, että kyllä, homon saa tappaa, koska Koraani sanoo niin.

    Tähänhän ei valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ole puuttunut, vaan on suvainnut lausunnon, jonka taatusti tietää. Sen sijaan Päivi Räsäsen homolausunnot Raamatusta ovat edelleen syytteenalaisia. Eli, kyllä, nykymuotoinen suvaitsevuus on myös olla puuttumatta asioihin.

    Ihmisten haukkuminen on harvoin tarpeellista. Valitettavan usein asian ja ilmiön arvostelu sotketaan ihmisen arvosteluksi. Olen ainakin pyrkinyt tässä blogissa arvioimaan ajan ilmiöitä, tapoja enkä sitä ihmistä, joka tapaa kantaa.

    Aina en ole tietenkään onnistunut, mutta se on tavoitteeni, puhua moraalista olematta moralisti. Se on edelleen vaikeaa, kuten oli blogin alkuaikoinakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useinhan hienot periaatteet ja tavoitteet muuttuvat itsensä irvikuviksi. Hyvä esimerkki on kommunismi & sosialismi, joiden piti tuoda kaikille tasa-arvoa, rauhaa ja hyvinvointia, mutta toikin sotaa, sortoa ja surkeutta.

      En ole voinut olla huomaamatta, että suvaitsevaisuuskin kääntyy herkästi sitä hehkuttavien käsissä ja suussa sanamagiaksi, jossa vääriä ja kiellettyjä sanoja sanovia vastaan hyökätään rajusti ja armottomasti.

      Olen sen verran itsenäinen ja -päinen, että marssin ruodussa ja kiljun joukon mukana vain omasta tahdostani. Yleensä valitsen kyllä vähimmän riesan tien.


      Poista
    2. Näinhän se menee. Muistan hyvin sen aatteen tuoman tunteen oikeassaolosta ja muiden ”väärässäolosta”, porvarien ahneudesta ja pahuudesta ja sotaveteraanien sotahimosta.

      Paras naispuolinen lähiystäväni ensimmäisinä opiskeluvuosina oli kepulainen maalaistyttö, ja kyllä me tulimme hyvin toimeen, emme keskustelleet politiikasta, vaan pojista ja iltamenoista. Samoin, kuten ehkä muistatte, seurustelin vuoden verran, taisi olla ylikin, kepulaisen kemistin kanssa, emmekä mekään riidelleet muistaakseni koskaan. Eli kyllä sitä ”suvaitsi” automaattisesti eri tavoin ajattelevia. Tosin kemisti ei suvainnut, vaan potkaisi minut kaaressa ulos boksistaan kovaäänisen työväenmusiikin vuoksi. No, saihan hänkin potkut boksistaan minun vuokseni.

      Siksi käytänkin termiä suvaitsemalla suvaitseminen, kun on puhe siitä, että on suvaittava erilaisia ihmisiä. Ihminen suvaitsee luonnostaan, se on oletusasetus. Ei pidä erotella mitään ryhmää muita paremmiksi ”suvaitsevaisiksi”, sillä se on muilta varastamista.

      Poista

    3. Asiasta poiketen: Tässä vielä yksi luontolivekamera lintujen talviruokintapaikalta Kuusamon vanhassa metsässä. Kerrassaan kaunis näkymä. Aamulla paikalla oli närhi, nyt harakka. Ihailen hyvän kameran selkeää jälkeä ja hienoa kuvakulmaa.

      https://wwf.fi/luontolive/talvilintu/

      Poista

    4. En halua jauhaa, mutta jauhan kuitenkin. Olen eniten pettynyt naisten panokseen maahanmuuttoasioissa. Minusta kaikkien naisten tulisi yhdessä rintamassa ryhtyä ajamaan näiden musliminaisten ihmisarvoasioita sen sijaan, että huolehdimme oman bodymme pyhyydestä valkoisen lihaa syövän heteromiehen irstaiden katseiden edessä, ja ilmiannamme heitä kilvan milloin minkäkin lehden palstalla.

      Tämä naisten auttaminen siitäkin huolimatta, että uskomme musliminaisen perimmäisen halun olla ikuisesti hiukset piukassa tiukan turbaanin alla ja vartalo arvaamattomissa väljän kauhtanan alla, peppu silvottuna. Kun he tahtovat itse, on minulle kiirehditty kertomaan.

      Kissan villat. Tottuuhan sitä istumaan vaikka seipään nokassa, jos esi-isätkin kautta aikojen ovat istuneet. Ettäs tämänkin uskoisitte.

      Naiset kaikki kouluun ja opiskelemaan, jotta tuet alkavat juosta. Muuten ei. Sama tietysti miehille. Ja niille katujengiläisille puukkohippaajille, lapsilisät seis, jos kerran ollaan jo puukonkäyttöiässä. Ja vastuuta tekemisistä. Ugh. Näin se on nähtävä.

      Poista
    5. Hädänalaiset ukrainalaiset pakolaiset, naiset ja lapset ja vanhukset otettiin Suomessa suorastaan ilomielin vastaan, ojennettiin kädet ja avattiin kodit. Näille pakolaisille on tunnusomaista se, että he haluavat palata niin pian kuin mahdollista takaisiin kotimaataan rakentamaan.

      Tämä iloinen vastaanotto oli jonkinasteinen yllätys kuplassa eläville. Hämmästyttiin sitä, että suomalaiset eivät olekaan maahanmuuttovastaisia rasisteja, vaan oikeasti lämminsydämisiä auttajia.

      Se, mikä nosti suuren maahanmuuttoaallon aikana kritiikin pintaan, oli tietysti tulijoiden koostumus. Erittäin hyväkuntoisia nuoria merkkiuskollisia miehiä hyvin varustein, vain passit tuhoutuneina. Sanottiin, että nämä herrasmiehet valmistelevat paikat vaimoilleen ja naisille ja lapsille. Kissan villat.

      Hädänalaisia ja vainottuja toisinajattelijoita autetaan ilomielin, kun kerran voidaan, mutta kyllä kritikki myös aiheellista. Sitähän Ruotsikin nyt on alkanut harjoittaa. Toivottavasti Suomi perässä.

      Poista
  9. Stockmann Helsingissä avaa huomenna satuikkunan. Enää ei pääkaupungissa ole jouluakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eipä ole ihme, että Stockalla menee huonosti.

      Poista
    2. Kyllä siinä epäilemättä on edistyksellistä, vasemmistoanarkistista islamia taustavoimana.

      Poista
    3. Siis nyt en oikein ymmärtänyt alkuperäistä kommenttia. Mitä pahaa satuikkunassa on? Onko tavaratalon ikkunassa ollut ennen jokin joulujuttu? Eli onko kyse siitä, että tavaratalo ei laita enää joulun kunniaksi jouluista somistusta? Ettei vaan kukaan muslimi ja muu-uskoinen pahastu?

      Jos näin on, asia on jopa halveksuttava. Me olemme Suomessa ja täällä vietetään suomalaista joulua. Taatusti valtaosa ihmisistä tykkää joulusta ja jopa uskonnollisaiheisista jutuista, ja pukeista ja tontuista ja kaikesta kivasta kimalteesta. En ostaisi ainuttakaan ostosta Stockmannilta, mikäli näin on.

      Ne joilla on muunlainen joulu, juhlivat tietysti omalla tavallaan. Uskon, että heistäkin on hauska seurata suomalaista joulutohinaa.

      Poista
    4. Minulla on se käsitys, että tämä omien perinteiden canselointi ei johdu maahanmuuttajien pyynnöstä, vaan suomalaisten omasta pokkuroinnista ”vieraiden” vuoksi. Kari Suomalainen osui niin oikeaan ”Vieraat ensin”-piirroksellaan. Monet maahanmuuttajat tutustuisivat mielellään suomalaisiin perinteisiin.

      Suomessa on kummaa oman häpeämistä, mm. oman kielen, jollaista ilmiötä Euroopan muissa maissa ei esiinny. Omasta kulttuurista ja kielestä kannattaisi olla ylpeä ja pitää niistä kiinni.

      Poista
    5. Iines, Stockan jouluikkuna/t on upea perinne, joka minut vielä kuusikymppisenäkin pysäyttää. Kaikenlaista liikkuu sinnetänne ja joulu on ihanan lapsenomaisen kaunis.

      Poista
    6. Saattaa olla, että siitä Stockaa vastapäätä, Citykäytävästä, heitän spugeja ja neuvostoliittolaisia vasemmistoanarkisti putinilaisia ulos.

      Poista
    7. Minulla on hämärähkö muistikuva, että olen lukenut tästä joskus tai nähnyt jopa kuvan Stokkan jouluikkunasta.

      Jouluikkunahan on lapsille elämys. Täälläkin on ollut yhdessä isossa kaupassa perinteinen jouluikkuna. Sitä mentiin aina porukalla katsomaan ja iltakävelyt - muistattehan tuon vanhan kävelyperinteen - suunnattiin sinne.

      Käykö kukaan muuten enää ”kävelyllä”?

      Se oli tapana jokin aika sitten. Ihmiset saattoivat sanoa: Mennään kävelemään. Muistan, että äitikin käytti tätä tapaa. Hän saattoi yhtäkkiä sanoa, että käy vähän kävelemässä. Kierteli katuja katselemassa näyteikkunoita ja saattoi käydä hautausmaallakin. Nuoretkin kävelivät.

      Nyt kaikilla on kiire urheilemaan ja kuntosalille omaa bodya muokkaamaan. Kukaan ei kai käy enää varta vasten ”kävelyllä”. Harmi, sillä se on kiireetön ja rauhallinen tapa ottaa omaa aikaa ja nauttia ulkoilusta ja ajattelusta. Itselleni valokuvareissut ovat kävelyä, useimmiten luonnossa.

      Poista
    8. Muuten, alan päästä jyvälle siitä, mitä Joulupukki tarkoittaa vajavaisesti esitetyssä kommentissaan. Kaikki kun eivät asu stadissa tai edes juurikaan käy siellä. Luin vähän lisää.

      Olisi voitu sanoa, että kyseessä on kielellinen kikkailu ja kielellinen canselointi. Jouluikkuna säilynee jouluisena, sillä eihän tavaratalo voi haluta joulumyynnin laskua.

      Kyseessä on nimenmuutos, joka taisi olla jo jokin vuosi sitten, kun Suomesta tuli kansainvälinen. Ei siis jouluikkuna, vaan satuikkuna, joka ei ”loukkaa” muslimiväestöä ja joka antaa ymmärtää, että heheh, satuahan tämä kristillinen perinne vain on. Heheh.

      Kyllä on selkärangatonta asennetta. Mikä meissä on vikana, kun häpeämme omia tapojamme, uskontoamme ja perinteitämme? Ei tällaista häpeämistä ole muualla Euroopassa.

      Poista
  10. Kummattia pukkaa mutta onni edes sentäs ettei täällä ole kuin lieviä outoja muutama juttu.
    Näilläkin pärjää:
    - Työnantajien kohtalo. Ei ole helppoa syntyä työnantajaksi.
    - Sarjakuvat kuuluvat lastenosaston hyllyyn paitsi ne joissa on kunnon menoa, Ahmed Ahne, Umpah-pah, jne. Aikuisten sarjakuva = joo, pornoa, kai..
    - Pankkiuskollisuus. Persaukinen pummikasnnei vaihda vaikka kuinka potkittaisiin ja dissattaisiin.
    - Poliisin työn ihailu ja kunnioitus. Mitä!? Aivan tapissa, ylioppilasta jännittää, rntä jos naaputit näkee, kerran jos käy niin että ollaan "tekemisissä" elämä on sekundaa, siitäedes.

    Auh, ei jaks. Toiste lissää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei jaksa näitä kun oikeastihan on näin että:
      - Työantajahan on ökylaiska koronatukia nostanut etuoikeutettu, jonka suupielistä valuu sianrasva ja kunnon konjakki.
      - Varsinkin Pikku-Piko on kivaa kamaa lapsukaisille. Takaisin lasten hyllyyn.
      - Kyllä persaukista pankkiuskollista ei saa kiusata maksupyynnöin.
      - Poliisit on fasistei, tukka pois ja linnaan.
      - Laatikot päähän, ettei luntata.

      Kandee lukea lehdet ja kattoo kuvat.

      Poista
    2. Minusta näyttää siltä, että Pepe Petollinen kommentoi lähinnä persuskeskustelua tuolta nallen alta. Saatan kuvitella omiani, mutta mikäs sen hauskempaa. Niinhän me kaikki. Harhailu on hauskaa.

      Nyt kuitenkin pakkaan kissanhoitokassini ja lähden kohti maailman sydäntä. Siellä on kaksi kissaa, jotka jo nukkuvat vierekkäin. Kesällä vielä juoksivat toisiaan pakoon.

      Poista
    3. Piksimetrimmittainen Pelätti05 marraskuuta, 2022 10:19

      Leijona aivasti
      kirsun
      nuolematta
      jätti
      nehnun alle tupsahti
      kissimirrit
      kaks pentua
      Minileijonat, mitämaks!

      Poista
    4. Olet varmaan oikeassa, AE.

      Omat kommenttini pohjaavat P.P.:n tajunnanvirrasta yhdistettyihin hiljakkoin lukemiini uutisiin, mm. siitä, miten jossain maailmalla opiskelijoita käskettiin tulla tenttiin lunttauksen estävä vehje päässään. Kuva uutisen vierellä oli riemastuttava.

      Oli myös uutinen työnantajista, jotka marisevat vaikka ovat saaneet kovia koronatukia. Muistelen myös uutista, jossa mainitsemani sarjakuva poistettiin pornahtavana lasten hyllystä kirjastossa. Tätä rataa.

      Poista
    5. Minua ilahdutti sinun ranskalaisviivakommenttisi, Iines. Jokin määrittelemätön villi puoli pilkahtelee sinussa, kun annat tulla mieleenjohtumia välittämättä siitä, liittyvätkö ne siihen, mitä on sanottu. Pidän puolitietoisesta villi-Iineksestä.

      Mutta siis häh lunttauksenestolaatikko? Kerran eräs ysiluokka luetteli minulle yleisimpiä lunttaustapoja, joita kokeissa käytetään. Suosittuja olivat muodikkaat repalefarkut. Kun seisoo, farkut eivät ole ihossa kiinni eikä reiden iholle kirjoitettu lunttiteksti näy reikäkohdasta. Kun istuu, kangas kiristyy ja teksti on luettavissa. Minä ihmettelin, että pitääpä olla skarppi luntin kirjoittaja, jos saa yhteen reikään mahtumaan kaiken oleellisen. Banaanilaatikko päässä voisi varmaan tämänkin torjua.

      Poista
    6. Nyt täytyy sanoa, ettei ollut mitään villiä tai edes puolivilliä kommentissani. Kyllä minä kirjoitin suoraa asiaa reaalimaailmasta tuossa vastauksessa P.P.:lle.

      Yritin epätoivon vimmalla miettiä, mitä hän tarkoittaa hämärällä kiemuroinnillaan. Hienostihan hän kirjoittaa, mutta ymmärtäminen on lukijalle turhan iso urakka.

      Arvelin yksinkertaisesti, että P.P. on lehtensä lukenut, mm. hauskan uutisen filippiiniläisten insinööriopiskelijoiden päähineestä, joka heidät pyydettiin keksimään:

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009160886.html

      Samoin muut kohdat olivat mielestäni suoria uutisia sanomalehdistä, yhtä konkreettisia minun rajallisen käsityskykyni mukaan.

      Näin minä luin, mutta en suinkaan väitä, että lukutapani olisi oikein. Varmaan se on väärä.

      Poista
    7. Olit sinä silti vähän villi: lähestyit PeePeetä reippaasti ja ikään kuin varmana (mitä et tietenkään ollut, tokko kukaan täällä on) siitä, mitä hän väittää. Se on loistava tyyli! Kannatan.

      Minä mietin yhtenä päivänä, että olisi hupaisaa yrittää jäljitellä PeePeen kirjoitustyyliä. Ainakin pitäisi sanoa "kenkku", "juupeli" ja että lapaa kolottaa. Lisäksi pitäisi olla äärimmäisen nopeita ja salakavalia sanaleikkejä ja muuttaa jokseenkin kaikki konkreettinen metaforiksi. Niin, ja sitten pitäisi yhtäkkiä häipyä jonnekin merelle muka. Lauserytmin matkiminen olisi hankalinta.

      Poista
    8. Hurmaavat nuo lunttauksenestopäähineet!

      Poista
    9. Mietin tässä kohden, mikä saa P.P.:n ja yleensä ihmisen kirjoittamaan hyperkryptisesti eli tarkoitan tällä tahallisen kiemuraisesti, vastoin kielennormeja, joiden tehtävä on ylläpitää kieltä ja saattaa sen avulla mahdollisimman moni ymmärrettävän sanoman piiriin.

      Mikä on tällöin kirjoittajan suhde lukijaan? Arvostava vai ylikävelevä, piittaamaton? Vai olisiko kuitenkin niin, että hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu? Tällä en viittaa P.P.:hen, vaan nyt puhun yleisellä tasolla, sillä tällaista kielellä operoimistahan on muuallakin, ja varmaan lähes kaikissa kielissä.

      Poista
    10. Minusta PeePee ei puhu hyperkryptisesti. Hän vain jättää sanomatta, kenelle puhuu ja mistä aiheesta. Sikäli kuin minulla on minkäänlaisia tekstianalyyttisia kykyjä, hän on ollut blogissasi aika pitkään. Sanoisin, että keskustelutyyli on ollut suorempikin. Reaktiot varmaan vaikuttavat siihen, millaisen roolin kukakin valitsee.

      En tiedä, onko kryptisellä kirjoittamisella "yleistä tasoa", mutta jos on, siirryn nyt puhumaan siitä. Mikä saa ihmisen kirjoittamaan kiemuraisesti? Koska tänään on suuri ranskalaisten viivojen päivä, listaan mieleen tulevia syitä niillä:
      - kirjoittajan ammatillinen leikillisyys,
      - ujous,
      - halu vietellä,
      - oletus, että lukijoita ei kiinnosta,
      - usko, että on maailmassa kuitenkin yksin,
      - ilmaistavan asian epämääräisyys, monikerroksisuus ja lähtökohtainen epäselvyys,
      - ajatus, ettei kieli selvennä maailmaa mitenkään,
      - ylimielisyys,
      - halu tehdä ihmiskokeita,
      - vuorovaikutustaitojen heikkous,
      - masennus,
      - mania,
      - humala,
      - halu erotella lukijoita,
      - pyrkimys manipuloida lukijoiden mieliä vaivihkaa.

      Nämä nyt ainakin. Jatkakaa muut listaa.

      Poista
    11. Jos kryptisellä tarkoitetaan salaperäistä, arvoituksellista, vaikeaselkoista, niin onhan toki P.P.:n tyyli tällaista. Olen havainnut, että kommentoijat eivät lähde edes yrittämään keskustelua hänen kommenteistaan. Kommenttien näennäinen irrallisuushan muusta keskustelusta tekee tämän. Samoin muutama muu piirre hänen kielessään. Tyyli vaihtelee, välillä se on selkeää, välillä vaikeasti avautuvaa. Aina se on kuitenkin jokseenkin riemukasta kielellä iloittelua, eli kyllä minä pidän häntä mielenkiintoisena kirjoittajana.

      En halua analysoida toisen kommentoijan asioita tai kieltä ”selän takana” tämän enempää. Puhun yleisellä tasolla.

      Hans Selon Diivan (?) kieli oli erikoista, ja hänen tyylinsä oli selkeästi huomionhakuista. Hän viihtyi julkisuudessa ja julkkuna huomattavan hyvin.

      Lukijahan lopulta ratkaisee näiden kirjoittajien kohtalon. Ei nykyihminen läheskään jaksa syventyä kirjaan, jonka sanonnan merkityksiä pitää miettiä liikaa.

      Uskon kuitenkin, että vaikean kielen käyttäjä ei lopulta välitä lukijoiden suosiosta, ei laske sen varaan.

      Poista
    12. Tämän vielä sanon: Kyllä minä tämän I. H:n olen koko ajan tunnistanut. Sanon nimen sen vuoksi, että hän on sen täälläkin itse sanonut, samaten Mikis on sen maininnut ja onpa se Kemppisen blogissakin.

      Poista
    13. Kryptisissä kommunikoijissa on ehkä sekin, että heidän seurassaan on vaikea nähdä itseään, mikä voi olla kiehtovaa tai pelottavaa tai kumpaakin. Yleensä kai ihmiset oppivat toistensa sanat ja reaktiot aika nopeasti ja alkavat käyttäytyä odotuksenmukaisesti. Minä on ikään kuin nakutettu tietylle alueelle. Se korostuu tämmöisessä blogikommunikoinnissa.

      Minä olin kerran ensimmäisillä treffeillä. Kun olin kantanut kuumajuomamme kahvilan pöytään, mies esitti minulle kaksi kysymystä:
      1) Mitkä olivat isoisienne ammatit?
      2) Pidättekö Te perheväkivallasta?

      Hän siis teititteli minua. Olin 26-vuotias. En muista, mitä kakkoskysymykseen vastasin, enkä oikeastaan muista muutakaan niistä treffeistä.

      No, hänestä tuli lasteni isä. (Perheväkivaltaa en ole koskaan kokenut.)

      Poista
    14. "Minä olin kerran ensimmäisillä treffeillä" - kiva, että AEkin haksahtaa näin lystikkääseen lauseeseen. Eihän ekoilla treffeillä voi olla kuin kerran. Seuraavaksi tietysti kirjoitat, että "kun menetin neitsyyteni toisen kerran...".

      Minäkin tietysti tiedän kryptisiä kommentteja kirjoittavan Iikan (siis "iikan", ei Likan), ja onhan hän usein aika hauskakin.

      Joskus tulee kyllä mieleen, että hän yrittää joskus liian kovasti kryptiikan tohtoriudessaan olla ylifiksu ja keikailee omituisuudellaan. Siis vähän teinipoikamaisesti.

      Turhaan, sillä ihminen joka kirjoittelee tuollaisia tuolla tavalla on omituinen. Piste. Turha latoa tuhatta tårta på tårta, huomaa sen muutenkin.

      En kuitenkaan oikein pääse selville siitä, mitä mieltä Pepuli on mistäkin. Kuvittelen kuitenkin usein olevani samaa mieltä - ja jos joskus haksahdankin kiistelemään, niin kyse on yleensä vain aidanseipäistä.

      Miehesi oli fiksu, AE, hän ymmärsi millaisella lähestymisellä sinut hurmataan.

      PS. Mitkä ne ammatit olivat? Minulla on kyläseppä ja kirvesmies.

      Poista
    15. Olihan se vähän lystikäs lause joo. Mutta en minä nyt sentään elämäni ensimmäisillä treffeillä ollut 26-vuotiaana. Treffikerrat lasketaan ihmiskohtaisesti.

      Toinen isoisäni oli Viipurissa kauppias ja Helsingissä ahtaaja. Toinen kuljetti autolla ihmisiä ja tavaroita ja myöhemmin teki jäätelöä Valiolla.

      Luin tuolta jostain tänään, Tapsa, että sinusta olisi voinut tulla pappi. Miksei tullut?

      Poista
    16. Minä todella harkitsin nuorena papiksi ryhtymistä, koska mielestäni ymmärsin uskonnolliset vertauskuvat (samaa mieltä oli uskonnon opettajamme, pitäjämme kirkkoherra) sekä koska olin oikeasti kiinnostunut henkisistä asioista laajemminkin (ja nimenomaan laajemmin).

      Luovuin kuitenkin ajatuksesta, sillä olin mielestäni aivan liian introvertti papiksi, etenkin ammatin julkinen puoli kauhistutti.

      No, minustahan tuli sitten kuitenkin eräänlainen leipäpappi ja totesin sen esiintymisenkin luonnistuvan "omalla tökeröllä tyylilläni" (työkaverin kuvaus meidän yhteisistä presentaatioistamme) ihmeen (!) hyvin - koska en ole suupaltti, vaan ujo pieni poika, esiintymiseni herättää luottamusta: asiakas uskoo, ettei tuo yritä huijata, vaan auttaa.

      Olisi se varmaan toiminut pappinakin. Huomasin nimittäin, että esiintyminen on paljon helpompaa, kun sen tekee tietyssä roolissa.

      Poista
    17. Sainkin koulusta paljon uraohjeita, sillä äikän openi suositteli minulle toimittajan uraa.

      Poista
    18. Luulen, että sinusta olisi tullut hyvä pappi, Tapsa. Olisit saarnannut täsmällisin virkkein. Jos olisit puhunut kauniissa vanhassa kivikirkossa, minäkin olisin voinut eksyä eturiviin kuuntelemaan, mitä ujolla papilla on sanottavaa.

      En tiedä, oletko itse tietoinen, mutta sinähän olet sosiaalisesti varsin taitava olento. Olet tämän blogin liimaa. Se on ehkä feminiinisin ominaisuutesi. Vaikka toisin voisi luulla kaikesta tietämisestäsi ja muusta mieshöpinästäsi täällä, sinä et vaadi tilaa ja valokeilaa itsellesi. Se joskus häiritsee minua. Ei siis sinun ominaisuutesi vaan se, että sinut jätetään liian vähälle henkilökohtaiselle hipelöinnille.

      On minulla tänään ihmeellisiä kielikuvia, juu-u.

      Poista
    19. Minusta taas tuntuu, että blogin kommentoijien monivuotinen viihtyminen tässä blogissa johtuu nimenomaan siitä, että ketään ei hipelöidä liiaksi, iholle ei käydä liian likelle. Säilytetään kunnioittava välimatka ja annetaan kullekin tilaa itse kertoa se, minkä parhaaksi näkee. Silti voidaan hassutella, mutta vierastetaan kaiken tulkintaa ja kaiken selittämistä. Annetaan olla ja tapahtua. Asiat puhuvat itse, jokaiselle omalla tavallaan.

      Tiedän, että Tapsa sanoo tähän, ja varmaan joku muukin, että hipelöikää vaan, kyllä minua saa hipelöidä oikeinkin läheltä, mutta samalla uskon, että tämä mitä sanon, ymmärretään oikein.

      Poista
    20. Minäkin luulen, että noin asia on. Ehkä pitkäaikaisen blogin elinehto on juuri tuo: tietty etäisyys, tietty vapaus osallistua tai olla osallistumatta.

      Poista
    21. Enhän minä nyt enää kehtaa kerjätä tyttölöiltä hipelöintiä, kun siitä tehtiin ns. numero (muuten kyllä).

      Mitä tulee tähän blogiin, Iinekselään, ja sen kammarin ikkunoista tuijottelijoihin (yksi ulos, toiset sisään), niin koen tämän joskus lähes psykoanalyysin kaltaiseksi tapahtumaksi.

      Kun täällä ottaa kantaa erilaisiin asioihin ja höpöttelee kaikenlaista, niin väkisinkin tulee kertoneeksi sellaistakin mitä ei ole ikinä kenellekään kertonut.

      Sitten kauhistuu (Liisukan tavoin), että voi kauheaa, mitä tulikaan paljastettua, apua... ja sitten kun se ei muissa aiheutakaan mitään hämmästelyä, niin osaa ottaa itsekin siihen etäisyyttä.

      Ideahan on siinä, ettei kukaan oikein tiedä, milloin puhumme lämpimiksemme ja milloin suoraan sydämistämme, milloin höpötämme ja milloin avaudumme. Eli missä arka kohtamme on ja missä se ei ole. (Pappisnuoruuteni ei ole siellä päinkään.)

      Ihmisethän ovat monitahoisia otuksia ja minunkin täsmälliset virkkeeni ovat ehkä keino peittää sisäistä kaaosta. Siis ehkä. Oikeasti selittäisin ne pyrkimyksellä ymmärtää maailmaa - ja sillä en tarkoita piispojen otsakurttu-pohdintoja siitä miksi Jumala sallii pahan.

      Siihen vastaus on liiankin selvä. Mieluummin myös piispojen kannattaisi pohtia sitä, miksi maailma - maailmankaikkeus - on olemukseltaan ristiriitainen.

      Poista
    22. Minä en nuorempana kirkollista uraa harkinnut, mutta näin vanhempana niin mikä ettei. Kanttoriksi minusta ei olisi kun en osaa soittaa enkä laulaa, mutta suntiona olisin mies paikallani. Sytyttäisin kynttilöitä ja katselisin niitä pää kallellani, kun ne palavat. Kelloja vetelisin naruista niin että ne sanoisi PIUM PAUM POM, talvella auraisin lumet rappusilta, ja kirkkotielle ripottelisin hiekkaa, ettei mummot mene kumoon. Kesällä kastelisin kukkasia ja pumppaisin ilmat papin polkupyörän kumeihin, kun se lähtee syrjäkylille seurusteleen. Kolehdinkin kerään, kas kun...

      Kun pappi väsyy kiistämään
      ja katsoo kanttoriin
      ja rahvas ryhtyy niistämään
      ja veisaa, veisaa niin
      käy haavi sielut riistämään
      ja vie ne sakastiin.




      Poista
    23. Liittyisin heti kirkkoon, jos Tapsa olisi pappi ja Mikis suntio. Voisin ryhtyä työtoveriksennekin. Valitsisin tilaisuuksiin sopivia kirkkotekstiilejä ja tilaisin allergikkojen erikoisöylätit.

      Iän myötä olen huomannut, että niistä ihmisistä, joista arjessa nykyään pidän, yllättävän monet ovat eläneet lapsuutensa jonkin herätysliikkeen tiukassa puristuksessa - ja ehkä eronneet liikkeestä sittemmin. He ovat ihmeellisen vaatimattomia ja tyytyvät vähään. No, toisenlaisiakin tapauksia on, toki. Missäpä ei.

      Poista
    24. Pitäisiköhän meidän perustaa oma kirkko, kun tuntuu olevan hinkua ja tunkua? Ja tärkein ensin: mikä sen nimeksi? Miten olisi Hurskaiden Oikeauskovien Mahtava Organisaatio - lyhemmin napakasti HO... no, nimeä pitänee vielä vähän hinkata.

      Noora palkataan vahtimestariksi, Iines pyhäkoulun opeksi, Pepe vaivaisukoksi ja muut enkelikuoroon. Pappi, suntio ja öylätti-sisarhan meillä jo olikin, samoin kirkkokuorolaisia, eli puuttuu vain haudankaivaja - ja ainoa jolla pysyy lapio kädessä taitaa olla Riku?

      Mikähän olisi meidän pelastussanomamme...?Usko, Toivo ja rakkaus?



      Poista
    25. Liisu urkuriksi! Virsinuotitkin hänellä jo on. Urkurin jalan kuntoutumista pitää ensin vähän odotella.

      Poista
    26. Jos Liisu soittaisi yhdellä kädellä ja yhdellä jalalla koraaleista vain joka toisen nuotin? Kuka sitä huomaisi.

      Poista

    27. Tapsa, mielestäni kirkkomme nimeksi sopisi paremmin
      Hurskaiden Evankelistien Taivaallisen Erinominen Ristillinen Organisaatio. Eli HET... Tai pitäisikö tätäkin nimeä vielä hieman runka... rukata?

      Poista
    28. Herostraattisten Elinluovuttajien Typerehtämisrytäkällinen Kiljuperustainen Alkuperä.

      Poista
    29. Sikäli kuin öylättisisarella on äänivaltaa tässä seurakunnassa, ehdotan, että olemme Pyhien näkijöiden joukkue. Ei mitään alkukirjainhubaa tänään.

      Seisoin äsken pitkään tuolla pimeässä sateessa, kun avain juuttui ulko-oveen. Sitten seisoin huoltomiehen kanssa samassa pimeässä. Ja lopulta, kun lukkomies oli jo saapumassa, avain äkkiä irtosi. Oikeastaan oli aika tunnelmallista siellä takapihalla. Mustat puut vain huojuivat.

      Poista
  11. Piksipaksi Pikkupeto, onko tuo kissansyntyjuttu mukaelma Mannerin Kamalasta kissasta vai mistä? Luulen kuulleeni syntytarinan joskus (ja nyt yritin googlata, huonolla menestyksellä). Tosin muistan Mannerista ensisijaisesti sen, että hän istui pitkiä aikoja pimeässä asunnossa, kun ei osannut vaihtaa lamppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jjjjeeeaaph...

      Eläinrunojen kirja, toim. Satu Koskimies, kokeneena pidän kirjoistani hellää huolta. Eräät harrastavat 333, eräät kuuntelevat Noita Nokinenä lääkärissä (viisaat, kannattaa, hyvä meidän puoli), eräät tahtovat seksinsä epälivenä ja niin päin pois. Onnea heille ja häippäskääpäs.








      tThdonparunoni hetipaikalla ja usein samat

      FELIS DOMESTICAN SYNTY

      Oli ukko Nooalla arkissaan
      joka elukkaa kaksittain.
      Mutta Felix puuttui, kissa vain:
      sitä ei oltu luotukaan.

      Tuli laivalla tukalat oltavat
      kun jyrsijät sikisivät.
      Ne tulivat suuhun ja tukkaankin,
      ne ryömivät taskuun ja sukkaankin
      ja nälkäänsä vikisivät.

      Pyysi Nooa leijonaa auttamaan
      ja hiirenpiruja jahtaamaan.
      Siitäkös leijona närkästyi:
      "Mitä? Hiirtäkö lahtaamaan?
      Ei sovi se arvolle kuninkaan,
      syö itse myyräs ja hiires, hyi!"

      Ja se aivasti ylenkatsoen,
      ja silloinpa sieraimista sen
      tuli pikkuista kissanpoikaa kaks:
      minileijonat, mitämaks.

      Poista
    2. Joo, tuo runo juuri! Kiitos, Peepsu.

      Jos me olisimme saarella, joka ei olisi autio, koska siellähän olisimme me ja kauriit ainakin (tämän olen nyt oppinut), sinä söisit kaurisgulassia, jonka pääraaka-aineeseen osuisit yhdellä laukauksella. Minä söisin ketunleipiä. Päivisin sinä vahvistaisit majarakenteita, hakisit merestä kalat (et toki "kalastaisi"), pohtisit, saisiko saarisudesta koiran ja tekisit muita kätevien miesten asioita. Minä keräisin mustikoita ja nukkumapehmikkeitä ja lähettelisin pullopostikortteja Iinekselään. Iltaisin istuisimme nuotiolla ja sinä puhuisit ryskaa, tuskaa ja paskaa, joista minä osaisin vain alkeet, ja kaikkia muitakin kieliä. Minä kuuntelisin artikulaatiotasi ja oppisin kuukausien kuluessa perussanaston useimmista kielistä. Yöksi käpertyisimme kissatyyppisesti majaan. Kissojen ei tarvitse koskea toisiaan, niillä on lämmintä muutenkin.

      Poista
    3. Ei helektsivinkkelissä kyllä. Olen arktinen malli. Etelä Amerikan välimaisemissa voisi toisin olla lentokoneita ja pientä puuhasteltavaa jossa ei turisteja tarvita.

      Ulf Lundell, Öppna landskap.

      Poista
    4. Läksyt suoritettu: laulu kuunneltu (johannesört piti googlata)ja merta ajateltu. Arktiselle mallille hymyilty, muutamiakin kertoja.

      Poista
  12. Se on kuitenkin ääneen ulospruutattava, ettei neuvostoliitto koskaan loppunut eikä sen kommunismi. Kehitys vain kävi suuntaan, josta Marx ei tajunnut mitään. Putin ja kumppaninsa ovat kommunismin kasvattamia perkeleitä. Niin kommunisteja kuin vain voi olla. Yhä vielä kommunismia saa haikailla, toisin kuin äärioikeistolaisuutta. En sano fasismia, koska se on kommunistien keksimä sana, jota maamme taistolaiset käyttivät kaikista, jotka vituttivat, välillä demareistakin. Kommunismi on monipäinen perkele, mitä ei koskaan saa hengiltä, ns. fasismi on onneksi heikossa hapessa. Onhan se Anna Kontula ihan saatanan kuvottava ajatuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs kuvottavaa Anna Kontula on nyt ajatellut?

      Poista
    2. No aivan viimeksi hän on kertonut käyttävänsä metron avointa wifiä eduskunta-asioinnissaan ja viestinnässään. Tuoreessa lehdessä hän haukkuu eduskunnan wifiyhteydet ja neljä vuotta vanhan läppärinsä, oletettavasti työpaikan koneen, vaikka vika on asiantuntijoiden mukaan Kontulan omassa kuormittuneessa koneessa ja taidoissa.

      Toinen asia on se, millä tavalla hän tunki itsensä ns. Marko-tapaukseen. Markolta vaadittiin elatusmaksuja lapsesta, joka ei ole hänen lapsensa. Kontula haukkui Markon pystyyn, vaikkei asia kai millään tavoin Kontulalle kuulu.

      En minäkään kovasti pidä Kontulasta. Häneltä löytyy muitakin outoja riuhtaisuja.

      Poista
    3. Minä en oikein osaa päättää rakastanko vai inhoanko Annaa.

      Poista
  13. Hej alla mina vänner! Kommer ni ihåg, att idag är det Svenska dagen?

    Oftast har jag skrivit en egen artikel till äran av svenskhetens dag, men nu får ni bara nöja er med kommentaren. Biljett till salko, och tårta på bordet!

    För mina goda svenska språkkunskaper tackar jag min lärare Minna, som ägnade sitt liv åt svenska språket så, att hon inte ens gifte sig. Och vad som är bäst, Minna lever fortfarande. Mycket tunn och kumaraisena lutar hon sig ner i butiken och gör sina magra inköp. Lycka tilla Minna! Och en mycket trevlig Svenska dagen till er, kära läsare och kommentarer!

    Kan du svenska lika bra som jag, Minnas elev? Vem mer kan säga, att de klarar sig med sin skolsvenskan i dagens samhälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jag har pratat svenska en gång i mitt liv - ja, bara en gång. Jag höll en presentation om Taslima Nasrin. Kommer ni ihåg henne? Hon var författare som skrev om mänskliga rättigheter, speciellt kvinnors rättigheter. (Woke! Woke på 90-talet!) Kanske skriver hon fortfarande. Jag vet inte, om hon är död.

      För att vara ärlig måste jag säga, att jag inte hade läst hennes böcker, när jag höll presentationen. Det var ett muntligt prov vid universitetet.

      Det tog nästan 15 minuter att skriva detta. Jag skäms.

      Poista
  14. Satans para, utan vidare.

    VastaaPoista
  15. Jestas, joko siellä lunta ja ilmeisesti on.
    Tuo huumeiden dekriminalisointi on älytöntä tavallisen kansalaisen, eli minun mielestä ja täys hoopoa.
    Oma hyvä noille kansanedustajille ja päättäjille vain merkitsee, muista viis.

    VastaaPoista
  16. Jostain luin, että huumeiden käytön dekriminalisointi tarkoittaa sitä, että käyttäminen on edelleen lainvastaista, mutta siitä ei käytännössä koidu rikosoikeudellisia seuraamuksia. Sen on todettu paitsi estävän huumekuolemia myös estävän huumeenkäyttäjien hakeutumista hoitoon rangaistuksen pelossa.

    Ajatus dekriminalisoinnista kuulostaa siis ehkä hurjalta, mutta se ei siis taida tarkoittaa huumeiden käytön kaikinpuolista laillistamista ja sallimista.

    Huumeitahan käytetään ja myydään kuitenkin, oli niiden käyttö rangaistavaa tai ei. Itse olen huolestunut stadin lasten huumeidenkäytöstä ja siitä, että jo kymmenkesäisetkin myyvät huumeita Helsingin Sanomien mukaan.

    Kaikkiaan huumeasia ja asiaan suhtautuminen ei ole ristiriidatonta.

    VastaaPoista
  17. - Siis sen on todettu estävän sitä, että huumeenkäyttäjä ei hakeudu hoitoon rangaistuksen pelossa.

    VastaaPoista
  18. Ha, en kannata mitään lievennyksiä huumeidenkäyttöön. Ei kai tavantallaajat tai heitä on varmaan paljon, ketkä ei käytä huumeita. Tuskin Hesan nuorisokaan käyttää, jos on vähänkään järkeä päässä. Huumeille ehdoton ei on kantani.

    VastaaPoista
  19. He, ketkä huumehoitoihin hakeutuu, hakeutuu ilman lievennöksiäkin

    VastaaPoista
  20. Dekriminalisointi on vihreiden vaaliteema, samoin ilmeisesti vasemmiston, jo ennestään. Käsitin niin, että nyt sen ovat ottaneet vaalilistalleen myös kokoomuksen nuoret.

    Minäkin olen huumeita vastaan, mutta pakko on uskoa tieteellisiä totuuksia siitä, että dekriminalisointi on laskenut huumekuolemia ja lisännyt hoitoon hakeutumista. Dekriminalisointi ei ole myöskään lisännyt huumeiden käyttämistä, joskaan ei ole ilmeisesti sitä vähentänytkään.

    Onkohan taistelu huumeita vastaan yhtä toivotonta kuin on taistelu alkoholia ja tupakanpolttoa vastaan?

    Itseäni arveluttaa kyllä se, millainen signaali dekriminalisointi on hyvin nuorille, joilla ei ole käsitteistö hallussa. (Joka seitsemännen nuoren on todettu lukevan niin huonosti, että jatko-opiskelu on vaikeutunut.) He saattavat luulla, että se tarkoittaa huumeiden laillistamista kaikin tavoin.

    VastaaPoista
  21. Ei elämän auvo päänsekoittajilla lisäänny. Työnteko ja riittävä uni ja kaita tie elämää onnellistuttaa.

    VastaaPoista
  22. Luullakseni huumeista poispääseminen on vaikeaa verrattuna viinaan ja tupakkaan. Ei siis kannata aloittaakaan.

    VastaaPoista
  23. Huumeiden käyttäjistä on tehty varmaan runsaastikin tutkimuksia. Toki voi arvata klassisen selityksen, että huumeita käyttävät vaikeuksissa olevat, mutta tämä ei voi olla koko totuus. Haluaisin tarkempaa tietoa tuosta prosessista, joka johtaa riippuvuuteen. Köyhyys ja huono-osaisuus ei riitä, eihän se riitä alkoholismissakaan.

    Miten estää myynti? Miten ja ketkä myyvät Suomessa huumeita? Ja sen lieveilmiöt, ihmiskauppa yms. Eikö oikeasti ole muuta tehtävissä kuin jälkihoito? Ennaltaehkäisy?

    Ongelmahan on globaali eikä sitä ole pystytty missään ratkaisemaan.

    VastaaPoista
  24. On se - täytyy myöntää - elämä mennyt nykyisin ihan hirveäksi. Ei Paasikiven aikana tämmöstä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin entisaikaan huumeita on ollut nykymittakaavaan verrattuna.

      Poista
    2. Tiedän. Esim. metamfetamiinia (nimimerkillä Pervitin) oli sodan jälkeen Suomessa saatavilla vaikka missä.

      Poista
    3. Nykymittakaavaan verrattuna entisajan sota-aikoja ei lasketa mukaan. Jaa miksei. Siks, kun sota-aikoja verrataan keskenään.

      Poista
    4. Sota on myös vahva poikkeustilanne.

      Poista
  25. En tiedä, onko se käsitys oikea, että huumeita käyttää eliitti ja niihin haluaa lievennyksiä.

    VastaaPoista
  26. Minäkin tunnen monta alle 90 vuotiaana kuollutta, jotka eläessään eivät polttaneet tupakan tupakkaa. M.O.T.

    VastaaPoista
  27. Kettil Bruun, Hyvä vihollinen. Wikipedian artikkeli jo kertoo riittämiin. Keskusteluun rakenneosia, heittäkää lässyttämästä ja märehtimästä.

    Saatanan fariseukset. Juuri tuollaisen nirppanokkaisen hoopoilun vuoksi koko sairauden hoito on aivan umpiperässä. En edes itke ettei heitä pidetä ihmisinä, sitä kyllä että taas päätetään, kauniisti päätetään, kenen asioista päätetään on taas tyyten sivuseikka.

    Kuka teistä tuntee edes yhden? Missä muussa sairaudessa ov vastaava sosiaalisesti vammauttava poltinmerkki? Kuka hyötyy rikollisuudesta? Stackars knark on uhri, perkele!
    Jo se nyt on kumma, ja osataan, se libretto osataan että yhtäältä mutta toisaalta vaikkei yhtään mitään tiedetä. En viitsisi jäsennellä edes yhtä kommenttia, noilla leijanlennätysaivoilla ei käydä kiinni kuin äiten essunhelmaan.
    .
    Ei jumalaut mitä kermaperseiden himokasta ylenkatseen kyllästämää kimppakivaa.

    Jolsetten lopeta hommaan tänne hilpeää porukkaa joka ei sanomista kaihda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P. Puistoterroristi07 marraskuuta, 2022 02:26

      Sitä luulisi että ihmisillä, jopa teillä on vaikka vähäinenkin kyky ajatteluelimen hyödyntämiseen. Esimerkkinä television saippuasarjat, siellä on mainittavimmassa määrin herkullisia tunne-elämään suoraan ihkusti porautuvia hömppäsarjoja jotka on taidokkaasti kehitetty pitämään passiivisena ja onnellisena. Katsottehan niitä, olkaa hyvät? Mielenrauhanne ei saata kestää tosiasioita joita joutuisitte väistämättä puntaroimaan pitkään Suomen huumausaineita ja narkomaniaa koskevan lainsäädännön kehitystyön asiantuntijoiden lausuntoihin perehdyttäessä. Sen voin sanoa että lääketiedettä ei siinä tarvita, eikä olevan tilanteen uhreja tai kuolleiden omaisia.

      On tosin mahdollista järjestää toimiva korvaushoito kaikille mutta se on poissuljettua. Rikollisuus voidaan torjua kokonaan, ei tietenkään torjuta mutta voidaan torjua.

      Poista
    2. 1) Rangaistavuudella ei ole vaikutusta käytön yleisyyteen.

      Poista
    3. P.P., minähän sanon tässä keskustelussa hieman ylempänä kommentissani, että ”dekriminalisointi on laskenut huumekuolemia ja lisännyt hoitoon hakeutumista. Dekriminalisointi ei ole myöskään lisännyt huumeiden käyttämistä, joskaan ei ole ilmeisesti sitä vähentänytkään”.

      Eli ennen öyhöttämistä olisi kannattanut lukea koko keskustelunhaara, ettei tule toistaneeksi toisen kommentoijan sanoja. Sitä paitsi suomit hyvin rumasti Nooran ja Ripranien mielipiteitä huumeasiaan. Eivät he ole mitään tietämättömiä kermaperseitä, vaan kummallakin on myös ristinsä ja kärsimyksensä ja varmasti tietoa asioista. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä.

      Jos sinua, P.P., joku täällä kutittaa leuan alta, se ei anna sinulle oikeutta riehua nimitellen muita kommentoijia, vaikka olisit eri mieltä heidän kanssaan.

      Koetan pitää huolta siitä, että erilaiset mielipiteet ovat arvokkaita. Tätä joudun aina tarkistamaan, kun haukkuminen henkilöityy suoraan ihmisiin niin kuin tässä. Tämä blogi ei ole suomi24 eikä mikään Ylilauta, jos se minusta riippuu.

      Poista
    4. Nyt minun on sanottava, Iines, että ilman tätä blogiasi ja näitä päiviä, joissa on voinut vähän tutustua toisenlaiseen aivomaailmaan on vähän tai aika paljonkin voinut tehdä havaintoja "Toisin Ajattelevista".
      Tällaista mahdollisuutta pidän tärkeänä ja hyvänä.
      Kiitollisena Liisu

      Poista
  28. Kukapa toisten loukkaamista tänne kaipaa, sitä on tarjolla ihan tarpeeksi kaikkialla muualla. Ei mielestäni silti pitäisi hylätä ns. 'katupoikakieltä'; se antaa ilmaisulle värinää ja tärinää. Silosäkeiset runot toki aina ovat paikallaan, oy Jeah ab, silloin kun ovat. (Etenkin jos niissä esiintyy loppusointuja eivätkä ole mitään Roosa-runoja.) Kun ihmisellä on mielipide, hänen kannattaa pitää siitä kiinni, koska se on hänen. Jos vaikka joku on sitä mieltä, että Venäjän hyökkäys Islantiin on Islannin vika, niin silloinhan asia on niin. Ainakin hänen mielestään. Koska... minkä takia möllöttävät siellä tulta tihkuvalla saarellaan ja mulkoilevat tänne. Desinfioida heidät pitää!


    Ps. Arvostan Nooran kielenkäyttöä, ja ropiseva rouva Riprane on ihana. Olen sen ennenkin sanonut. Mutta vähän alan digata myös Iikka Hoota. Ensialkuun en nähnyt siihen mitään syytä, päin vastoin, mutta nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylätä katupoikakieltä, mikis? Missäs näin on tapahtunut? Ei ainakaan täällä. Ei tällä termillä voi kuitata loukkaavaa herjaamista.

      Minä ainakin jopa toivon aitoa katupoikakieltä, mutta tässä on kyse silkasta mielen ahtaudesta. Ollaan suvaitsematta omasta mielipiteestä poikkeavien mielipiteiden esittämistä. Näistä voisi keskustella asiallisesti faktoja esittämällä, kumpikin osapuoli.

      Jos diggaa jotain, ei kai se merkitse sitä, että hyväksyy kaiken, mitä tämä tekee? Voihan hyväkin ihminen tehdä väärin.


      Poista
    2. Jälleen kerran: Tässä ei ole kyse ihmisestä, I.H.:sta, vaan hänen teostaan, siitä, miten hän keskustelussa kohtelee niitä, joilla on erimielinen näkemys.

      Jos me aina haluamme vaientaa ne, jotka ajattelevat toisin kuin me, tämä yhteiskunta olisi Pohjois-Korea tai nykyinen Venäjä. Vapaassa demokratiassa tulee sallia myös parhaimmiston ajatuksista poikkeavat väärät mielipiteet.

      Poista
    3. Totta.
      I.H. käyttäytyy törkeästi kun omia mielipiteitään todistele paremmiksi alkamalla repiä toista ihmistä henkilökohtaisesti. Ei sellainen ole kotoisin mistään Eikä mihinkään johda.

      Ps. Mutta unohda Iines sinäkin jo tuo ikuinen Pohjois-Koreasi. Sen mainitseminen esimerkkinä (sic?) jostain, ei mitään lisäarvoa sanomisiisi tuo. Päin vastoin.

      Poista
    4. Pohjois-Korea ja rautasaappaiden kopina on metafora sille kuvalle, joka on kaiken kanseloinnin ja mielipidekontrollin takana. Se on erinomainen vertauskuva.

      Poista
    5. Blogissa on jo kaksi Pohjois-Korea-kirjoitusta, I ja II. Varmaan kolmaskin vielä tulee, jos kopina yltyy.

      Poista
    6. Kun vertaat Suomea Pohjois-Koreaan, vertaat hevosta... no, sanotaan vaikka Pölypunkkiin. Tai Pölyimuriin. - Eihän niillä mitään tekemistä toistensa kanssa ole?

      No, minulle taas 'teuvohakkarainen' on metafora mänttiydelle. Ja pystyn todistamaan että siinä osa ainakin on totta.

      Poista
    7. Rautasaappaat taas on yhdistetty ennenkaikkea natsismiin... siis Italiaan, ei Saksaan. Ja myöhemmin Francon puolen Espanjan Kansalliskaartiin (Guardia Civil). vrt.

      tuskin tunnet kuka Julián Grimau oli, mutta se ei sinun vikasi ole

      Kommunistikomissaarioilla ei rautasaappaita ollut, tavalliset saappaat vain, mutta heidät tunnisti siitä että heillä oli pitkät mustat nahkatakit. Ja he ampuivat Naganilla "yhteiskunnan vihollisna" teloitettavat takaraivoon.

      Poista
    8. Teuvo Hakkatainenhan on mäntti, niin mäntti että vertaista saa hakea. Jos Jeesus kulkisi maan päällä, niin arvelen hänen kulkevan mieluummin Teuvo Hakkaraisen kuin vaikkapa Ebrahimin tai Husun tai rinnalla. Ebrahimilla on maan ajatusparhaimmisto tukijanaan, Teuvolla ei ketään, koska hän on niin mäntti.

      Jotakin tällaista liikkuu mielessäni, kun ajatukseni valitsevat puolustettavia.

      Mitä enemmän woketetaan ja kanseloidaan, sitä enemmän Suomeenkin tulee kiellettyjä alueita kuten Pohjois-Koreassa, jossa uutistenlukijakin noudattaa kaavaa.

      Poista
    9. On yksi p:n hailea, mihin rautasaappaat historiassa yhdistetään. Minä yhdistän sen lisääntyväänn kontrolliin ja sanomisten ja ajattelun kapeutumiseen. Kopina on metafora lisääntyvälle kuristamiselle.

      Poista
    10. Suomessa siis mielestäsi uutislukijat huutavat uutisensa samalla lailla kuin P-Koreassa? En tiedä mitä wokeminen tarkoittaa tai kanselointi... onko siinäkin kyse jostain pohjoiskorealaisesta perinnetavasta?

      Poista
    11. Jos on paskanhaileeta keskustella niin ei keskustella.

      Poista
    12. Ei ei, mikis, ei Suomessa uutistenlukija huuda uutisia.

      Koetin kuvata sillä Pohjois-Korean menoa, jossa kaikki on säädeltyä, ihmisten itku ja naurukin julkisella paikalla, jos armeijan joukot näkevät. Voi sitä itkun määrää turulla ja toreilla, kun edellinen hallitsija kuoli. Ihmiset meinasivat musertua ja kuolla suruun (sis. ankar. pilkk.).

      Poista
    13. https://wwf.fi/luontolive/talvilintu/

      Poista
    14. On kuin olisi ollut oppitunnilla jossa opetetaan vierasta kieltä, kun olen istunut ja lukenut täällä tutussa ympäristössä ja kuunnellut minulle vieraita asioita ihmisiltä, jota purjehtivat hyvin varmoina omista puheistaan.Iines on opettanut kunnioittamaan kaikkia ihmisiä. Joten minäkin kunnioitan, vaikka ajattelenkin eri tavalla.

      Poista
    15. Meilläkin uutistenlukijat ovat astuneet silmät kirkkaina tietyn rajan yli, ja se huolestuttaa minua.

      Toistuvasti kuulen uutisankkuriemme kertovan, että Trump jatkaa valheellisten väittämiensä esittämistä jne.

      Tällainen uutisointi sopii Venäjälle ja Pohjois-Koreaan, ei Suomen television uutisiin. Suomalainen uutisankkuri ei voi tietää, ovatko Trumpin väitteet valheita. Hän on kuullut sen Trumpin vastustajilta.

      Puolueeton uutisankkuri olisi kertonut, että Trump jatkaa väitteidensä, joita monet pitävät valheellisina, kertomista jne.



      Poista
    16. Tämä on totta, uutistenlukijan ja toimittajan yleensä tulisi välttää adjektiiveja teksteissään. Ne hyppäävät minunkin korvilleni aina ja merkitsevät sitä, että toimittajan ammattitaito karisee hieman alaspäin, oli kyse mistä suunnasta tahansa.

      Toinen asia, mikä minua ärsyttää, on sanan "vihapuhe" käyttö itsestäänselvänä käsitteenä ikään kuin sillä olisi tarkat rajat ja kriteerit.

      Kun ei ole. En ole itse lukenut ilkeämpää ja kamalampaa puhetta mistään muualta kuin vasemmiston taholta. Mainitsin täällä aiemmin Uuninpankkopojan blogin. Mainitsen sen jälleen. Sen keskusteluosiosta on muodostunut vasemmistolaisen vihapuheen tyyssija. Siellä vedetään poliitikkoja ja muitakin nimeltä mainiten hyvin rumasti alta kölin ikään kuin semmoinen olisi heille sallittua - ei muille - ja moraalisesti oikein.

      Muistan erään tytön, joka jouti maahanmuuttajan fraiskaamaksi. Tästä oli uutisia lehdessä. Muuan nainen haukkui keskustelussa tytön, jonka syytä raiskaus oli ja tyttö oli "mahtavan kotikasvatuksen tulos". Nämä sanat jäivät mieleeni. Kyseinen lakimies salli tämän puheen.

      Poista
  29. Aikoinaan kantani huumekauppiaihin oli: kuolemanrangaistus heille. Koska kuoleman kauppiaita he itse ovat. Enää en näin ehdoton ole. Huumeiden käyttäjät taas ovat pääasiassa uhreja, elämän sivuraiteille joutuneita ihmisiä, jotka rahoittavat käyttönsä tekemällä rikoksia. Tunsin aikoinani heitä tarpeeksi monta. Huumeiden käyttö on kallista, hirveän kallista; pitää tehdä paljon rikoksia, että pystyy rahoittamaan käytön. Silti nämä käyttäjät ovat uhreja, ei heitä rangaistuksia koventamalla auteta 'kaidalle tielle'. Kukkua kanssa.

    En minä tiedä mitä tälle yhteiskunnalliselle ongelmalle pitäisi tehdä, onneksi se Suomessa ei niin paha ole kuin monessa muussa maassa; sen vaan tiedän, ettei tuomitseminen asiassa mitään auta.

    Ps. Tupakointi tappaa myös. (Samoin kuin älytön läskin syönti.) Mutta ei kielloilla tupakointiakaan pystytä lopettaa. Aikoinaan Suomessa oli Kieltolaki: alkoholin käyttö (juopumiseen) oli täysin kiellettyä! Mutta koskaan kuulema viinaa (= pahinta laatua, eli pirtua) Suomessa ei ennen eikä sen jälkeen saanut niin paljon ja mistä tahansa ja niin halvalla, kuin Kieltolain aikana! Kuulema?

    Se on semmosta. Tää elämä. Monimutkaista. Vaikka Teuvo Hakkarainen (= minun Pohjois-Koreani) sanokin, ettei ole. ”EI OO.HÖH".

    VastaaPoista
  30. Olet Noora ennenkin sanonut, että "vaikka kuka tahansa todistaisi mitä tahansa, minä en mielipidettäni toiseksi muuta"... tms. (en muista tarkaa sanamuotoa)

    Mutta,
    eikö Sua Noora koskaan huimaa se,
    että olet Aina Oikessa?

    Itse, jos huomaisin olevani Aina Oikessa, mulla alkaisi verenpaine heittelee! Koska ihmettelisin.

    VastaaPoista
  31. Kyllä minä senkin ymmärrän, että kukaan, ei kukaan ole aina oikeassa. Sehän on sula mahdottomuus. On aina oleva kantoja, jotka poikkeavat omistani. Ja myös oikein kantoja. Jos minulla on, niinkuin on, joissakin asioissa vahva kanta, niin enhän minä hyvät hyssykät, tarkoita sitä, että kantani on ainoa oikea, jos oikeakaan. Se on vain minun mielipiteeni. Kaikilla on omat mielipiteensä. Kiistanalaisuus on eräs elämän valttikorteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin. Omia ajatuksiammehan me täällä julki tuomme. Harva kai ajattelee, että on ehdottomasti oikeassa, mutta, ikävä kyllä, heitäkin on. Erilaiset mielipiteet opettavat itsellekin, että näkökulmaa voi ja ehkä jopa pitäisi laajentaa.

      Ja esitän usein vinon näkökulman johonkin tarkoituksella, kuten kuvasin blogissani jo sen alkuaikoina. Se avaa hanoja ja tuo lisää näkemystä asiaan kuin asiaan. Se haastaa itseäkin.

      Olen joskus lukenut Uuninpankkopojan blogia, koska hän kirjoittaa ajankohtaisista politiikan asioista. Lukeminen tyssäsi kuitenkin siihen, kun huomasin hänen blokkaavan kaikki erilaiset mielipiteet. Itse en ole sinne kirjoittanut koskaan.

      Tämä johtaa tietysti koko keskustelun totuudellisuuden vääristymään, epäuskottavaan hyminään, ja ihmettelen suuresti, miten lakimies pystyy moiseen yksisilmäisyyteen ja puolitotuuteen.

      Poista
    2. Joskus ja joillakin juuri kiistanalaisuus halutaan torpata tai jopa haudata. Se voi kyllä olla täysin tiedostettuakin. Monesti ehkä onkin. Siinä voi kyllä piillä sudenkuoppa.

      Poista
    3. Hyvin ja hienosti ajateltua mielipidettä, Ripranie kuulee jälleen sinulta!

      Poista
    4. Väyrys-Patekin on kuulemma kerran tunnustanut erehtyväisyytensä: "Luulin olevani väärässä, mutta erehdyin."

      Poista
  32. Jostain luin, että jos kahvi tulisi nyt markkinoille, se kiellettäisiin myrkyllisyyden takia. Ja minä olisin suuri nisti, tai isti, kofeisti. Nytkin juuri menen heruttamaan kupillisen kapselikahvia kapselikoneestani.

    VastaaPoista
  33. Muistakaa aina viisaan Kolehmaisen sanat, joita en ikävä kyllä muista sanatarkasti, mutta idea oli se, että jos ihminen on vanhuudessaan samaa mieltä isoista asioista kuin nuoruudessaan, hänen kehityksensä on pysähtynyt.

    VastaaPoista
  34. Kyllä, olen itsekin huomannut että ajatukseni joita olen tänne kirjoitellut ovat sangen itsekylläisiä. Kaikki asiat kaartaa läheltä tai kaukaa minua, mutta hyvät ihmiset, miten minä voisin niistä puhua ellei ne olisi tarpeeksi lähellä minua? Ja jos en puhu asioista, jotka kuuluvat asiavarastooni olisivat kaikki puheeni pelkkiä tyhjiä ajatuskuplia.

    Olen kyllä jo vähän itsekin uumoillut, että olen täällä vähän outo. Mutta olen tykännyt ajatustenne notkeista ilmaisutavoista ja ystävällistuntoisesta kanssakäymisestä. Ja kaikkihan me olemme olleet (kai) täällä aluksi vieraita toisillemme. Tällä hetkellä minusta tuntuu että täällä on kaksi joukkuetta. Iines itse ja Nooran johtama kodikkuus. Johon kuuluu monta virkeää osallistujaa. Tapsa kotoisena ja lämpimänä miesrintamaa pystyssä pitäjänä, joka yhdistää koko seuruetta ja ottaa loikkauksia joka suuntaan. Mikä on hyvä asia, / Ja toisen joukkueen johtajana nimimerkki AE jonka jäseniä ovat monet muut kirjainyhdistelmät. He ovat kaikki, kummassakin kokoonpanossa, hyvin Ilmaisukykyisiä ja hyviä kirjoittajia. Että ne ovat nyt yhteisellä esiintymistantereella monipuolistaa koko joukon.

    Se mitä minä pelkään, on se, että joitakin ärsytän kun en osaa osallistua oikealla tavalla. Kirjoitan aina mitä mieleen juolahtaa. Ja jos tuntisi minut olisi peloissaan, mitä se nyt laukaisee suustaan. En mielelläni puhu ikävistä asioista, mutta jos joku pitää sellaisista olisin täynnä niitä. Olisiko minun puhuttava niin kuin monet täällä tekee, vain yleisiä asioita? Mutta kun en seuraa tarpeeksi tarkasti niitä ja jotkut toiset ovat siinä taidossa mestarillisia, miksi minun pitäisi niihin puuttua. Minulle maapallo kiitää hurjaa vauhtia avaruudessa. En halua sen kiitoon puuttua.
    Mitä haluaisitte minun puhuvan? Onko toivomuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, puhu mitä sydämelläsi on. Se on sinun suuri antisi muille. Sydänverta, aitoa koettu oloa ja elämää, tarinaa ja totta. Mustaa ja punaista, ne ovat sinun värisi. Tai minä näen ne väreinäsi. Voimakasta, aitoa, itsestään virtaavaa vuolasta vettä, kuohuja ja ja tyyntä, enemmän kuohuja, pärskeitä. Tarinoitasi odotan aina eniten. Pitkään aikaan et ole kirjoittanut uutta tarinaa.

      Poista
    2. Liisu, sinua ei varmaankaan vierasteta täällä, ja ainakin minä olen lukenut muiden kommenteista, että sinua rakastetaan niin kuin se nettimaailmassa vain on mahdollista. Sana on ylimakea, mutta jos tulkitsen, että sinusta pidetään, sana on liian laimea eikä kuvaa koko tunneskaalaa. Persoonasi on viehättävä.

      Poista
    3. En halua velvoittaa sinua, Liisu, kuten en ketään muutakaan, puhumaan tai ilmaisemaan mitään, mitä et itse halua. Pyynnöt voivat olla ei toivottuja, mutta nehän voi silloin ohittaa halutessaan. Toivottuun pyyntöön voi osallistua, jos haluaa. Yleiskaavana pidän siitä, että kukin taaplaa tyylillään.

      Poista
    4. Te olette kyllä ystävällistä väkeä täällä. Kiva!

      Poista
    5. Hauska huomio, Liisukaiseni, tuo joukkueisiin jakautumisemme. Kiitän kunniasta, vaikka luonteeltani olen mieluummin jälkijoukon johtaja.

      Mutta en kyllä koe olevani millään tavalla eri joukoissa kuin AE, pikemminkin tykkään hänen tavastaan katsoa usein hieman sivuun. Hän haluaa ymmärtää erilaisia ihmisiä, heidän motiivejaan ja tarkoituksiaan, eikä tyydy ilmeisimpään. Kunnioitan sitä pyrkimystä. Minun mielestäni AE on pohjimmiltaan hyvin pehmeä (nimenomaan kovan vastakohtana).

      Onkin mielenkiintoista, että vakiokommentoijista muodostuu mielikuva, joka voi olla ihan vääräkin.

      Iinekseen itseensä minulla on syntynyt luja luottamus. Minun ei tee yhtään mieli edes haastaa häntä, vaikken ihan samaa mieltä olisikaan. Tai voihan olla, etten vaan uskalla...

      Poista
    6. Miten minusta tuntuu, Tapsa, että täällä aika moni ymmärtää ”erilaisia ihmisiä” enemmän kuin päältä näyttää. On vain erilaisia tapoja näyttää siihen suhtautuminen.

      Siinä kun yksi menee erilaisen iholle kiinni, toinen voi olla hienotunteinen ja jää tarkkailemaan erilaisuutta, antaa tilaa toisen olla ja ikään kuin kasvaa - ymmärtämistä tämäkin on joskus jopa enemmän kuin suora ja räväkkä kiinni käynti.

      Mutta siis mielestäni kyse ei ole ”näkemisestä”, tai näkemättömyydestä, vaan menettelytavoista. Kummallakin tavalla on puolensa ja puolensa. Ja onneksi on erilaisia persoonia.

      Poista
  35. Winston Churchillin suuhun on pantu nämä sanat että
    "Jos ihminen nuorena ei ole sosialisti, hänellä ei ole sydäntä, ja jos ihminen vanhana ei ole konservatiivi, hänellä ei ole järkeä."
    Tai ainakin jotenkin noin hän totesi. Ja tietysti englanniksi.

    VastaaPoista
  36. Kyllä, mutta tätä laajennettiin keskustelussa yleiseen muuttumiseen eli ajatusten laajenemiseen. Kun on kokemusta ja elämää takana.

    VastaaPoista
  37. Noora, kaikkihan me oikeassa olemme, kukin ajatuksinemme. Se juuri tekee meistä meidät. Onneksi on erilaisuutta, vaikka tuntisikin sielunsukulaisuutta jonkun kanssa.

    Vaan tähän lisääntyneeseen kaamospimeään en tahdo tottua. Rakastan valoa ja auringonlämpöä. Joskus on tietenkin kiva, kun sataa, pehmeästi tai raivoaa myrsky. Mutta kaamos on kuin vaippa, joka kietoo meidät kiinni johonkin jähmeään hämärään.

    VastaaPoista
  38. Äsken hyllystä löytämästäni Saarikosken Prahan päiväkirjoista poimin tähän teille, arvon naiset, katkelman, joka on kirjoitettu 26.12.1966:

    "Ketään, jota joskus olen rakastanut, en lakkaa rakastamasta, tämä tarkoittaa naisia. He eivät ehkä haluaisi kuulua tähän, nuo tytöt, joilla on nimi, ei ole muuten kahta samannimistä vielä, mutta heillä nyt ei kerta kaikkiaan ole niin suurta määräämisvaltaa. Märehtijät."

    Että hei hei vaan, mitäs me märehtijät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kukaan voi viedä ihmisen itseä.

      Poista
    2. Paitsi narsisti, jos lukee näitä nykyajan diagnoositarinoita.

      Jos on kovin heikko itsetunto ja etsii sisältöä liiaksi toisesta, voi ajautua uhriksi ja menettää itseytensä: narsisti pyrkii murtamaan toisen minuuden.

      Kyllä näitä oikeasti on, jopa tavallisten pulliaisten elinpiirissä. Esimerkiksi kirjailijoissakin on ollut oikeasti suuria narsisteja, mm. Suomessa Henrik Tikkanen ja mainittakoon taiteilijoista vaikka Picasso, joka oli hirveä ihminen. Minulla on mökillä Picasson elämäkerta, jota en vielä ole ehtinyt lukea.

      Poista
    3. Vaikka ajautuisikin uhriksi ja näin tavallaan "menettäisi" itseytensä,
      niin ei se oma itseys ole kuitenkaan menetetty, sillä alkuperäisellä
      paikallaan se edelleen on.

      Poista
    4. Noh, siellähän se minuus on, mutta voihan ihminen, ihmisen mieli, sielu niinsanotusti särkyä, mennä rikki, hajota, niin kuin nykyään sanotaan. Ja mitä enemmän kolhuja sieluparka kohtaa, sitä enemmän se käsittääkseni voi muuttua.

      Käsitän siis ihmisen minuuden ihmisen sieluksi, persoonaksi, tietoisuudeksi, jonkinlaiseksi kaiken tihentymäksi. Asiantuntijoilla voi olla ”minuudesta” täsmällisiä selityksiä, minulla maallikkona ei taida olla. Ajattelen kyllä myös niin, että minuus ei ole kivettynyt muuttumattomaksi. Äsch, en minä tiedä.

      Poista
    5. Niin, jos ihmiseen tulee ns. mielenvinoutuma eli hän ei enää tunnista, kuka on
      kohdattuaan "liikaa". Silloin ei enää tunnista sitä omaa itseä. Se voi olla
      myös tuota minuuden kivettymistä. Hyvässä lykyssä se minuus löytyy kuitenkin.

      Poista
    6. Minulla on sama taipumus. Huomaan märehtiväni vielä samaa asiaa, kun muut lähipiirissä siirtyvät jo seuraavaan aiheeseen. Toisaalta ajattelen niin, että asiassa on vielä kääntämätön kivi, ja minun pitää kertoa se muille. Lentävä lause kuuluukin: ”Kyllä Iines tietää.” Pääpaino keskimmäisellä sanalla.

      Poista
  39. Noora, yhä enemmän olen alkanut kunnioittaa sinua mielipiteittesi takia. Kiitos, Noora!

    VastaaPoista
  40. Voin olla samaa mieltä kuin maailmanpurjehtija ja kunnioittamani Mikis. Samoja havaintoja ja joitakin kokemuksia kuultuani joita hän on kertonut olen voinut omaksua hänen tapansa kohdata minulle vierasta maailmaa.

    VastaaPoista
  41. Mistähän sinä, Iines, aina nuo hienot kuvat blogiisi nappaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, kyllä niissä jutuissa aina pyrkii olemaan kytky kuvaan.

      Kun jokin kirjoituksen aihe pyörii mielessä tai tulee mieleen, niin ajatuskoneeni alkaa työstää ideaa. Usein kirjoitan kuvahakuun englanninkielisen hakulauseen ja panen sanahaun perään ”old paintings and prints” . Joskus mielessä on valmiina kuva, ja tämän jutun Lalli-kuvan poimin talteen Helsingin Sanomista. Se hurmasi heti väreillään ja muodollaan ja aiheellaankin.

      Kuva on niin tärkeä, etten yleensä aloita juttua ennen kuvaa, eli kuva on ensin ja se synnyttää jutun tyylin ja liikkeellelähdön. Kuva on prosessin ykkönen, juttu kakkonen.

      Poista
    2. Ei edes kahtasataa kommenttia ja päästään jo puhumaan kuvasta... Iinekselässä ei jahkailla.

      Kuvittelin alussa, että pohtisimme ja kiistelisimme Lallin olemassaolosta ja verityön historiallisuudesta. (Minun piti oikaista tuo vuosilukukin, sillä tähän asti se on ollut 1156...?).

      Tapaus Lalli on oiva esimerkki suomalaisesta itsevähättelystä, sillä yhteen aikaan kiistettiin, että mitään piispansurmaa olisi ollutkaan, ja ainakaan mitään Lallia ei takuulla ollut, koska eka kirjallinen merkintäkin hänestä on vasta 1600-luvun alusta.

      Nyt on vähän rauhoituttu ja alettu miettiä, että mitähän tämän tarun takana on ja mikähän oli miehiään tämä Lalloisen hurja poika ja onkohan Riku hänen jälkeläisensä suoraan alenevassa polvessa..

      PS. Iineksen kuvavalinnat ovat erinomaisia, mutta älä ota paineita, kyllä meille kelpaa kehnompikin.

      Poista
    3. Tarkistin vuosiluvun äsken muutamista lähteistä, Tapsa.
      Wikipediassa se on mainitsemasi 1156, mutta sanomalehdissä, jotka kertovat Lalli-tapauksen uudemmista tutkimuksista, se on tuo mainitsemani 1132.

      1132 oli nopeasti silmäiltynä kolmessa eri lähteessä, jotka kertoivat ettei uhri ollutkaan piispa Henrik, vaan jutussani mainitsema saksalainen lähetyssaarnaaja. Surma on kuitenkin totta. Tiedot pohjaavat tamperelaisen kielitieteilijän ja filosofian tohtorin Mikko Heikkilän ”perusteellisen tutkimukseen” Kuka oli herra Heinäricki? – Piispa Henrikin arvoitus. Se on Tampere University Pressin tuotantoa.

      Poista
    4. Sehän onkin oiva todiste Lallin historiallisuudesta, jos vuosilukukin on täsmentynyt!

      Heikkilän kirjan tiedän kyllä, mutten ole lukenut, muita kirjoituksia aiheesta vuosien varrelta kyllä, ehkä hänenkin.

      Onkohan Lallin vaimosta tehty tutkimuksia ja/tai taidetta? Siinähän olisi vahvan suomalaisen naisen perikuva tuhannen vuoden takaa!

      Emmehän me tietäisi Lallista mitään ilman Kerttua.

      Poista
    5. No, saapas nähdä, mikä vuosiluku on oikea. En tiedä onko tämäkään. Historia on epävarmaa.

      Jaa että tämä valehteleva kierotar olisi suomalaisen emännän perikuva? Mene tiedä, ehkä onkin.

      Köyliössä on muuten hauska perinne. Siellä valitaan vuoden Lalli ja Kerttu. Vuonna 2012 vuoden Lalliksi valittiin Hannu Orpo, käsittääkseni Petteri Orpon isä, opettaja. Ei ihme, että Petteri Orpo on joissain puheissa puhunut Lallista.

      Poista
    6. Iines, minäpä varastin blogisi uusimman kuvan tänä aamuna uskonnon kokeeseen. On nimittäin luokassa juuri käsitelty kristinuskon tuloa Suomeen. Oppilaitteni piti osata kertoa "neljä asiaa" kuvaan liittyvästä legendasta. Hyvin he osasivat. Lalli on alakoululaisten mieleen, kuten arvata saattaa.

      Niin että kiitos taas materiaalista.

      Poista
    7. Ole hyvä vaan. Minä varastin sen Hesarista ja Hesari ties mistä.

      Lallin piispan - tai kenties se siis olikin saksalainen lähetyssaarnaja Heinäricki - taposta minulla oli ennen käsitys, että pakana Lalli tappoi kristinuskoa saarnavan kirkonmiehen siis vihasta uutta uskontoa kohtaan. Toisaalla on selitys, että Lallin emäntä Kerttu, joka myöhemmin kääntyi kristinuskoon, valehteli Lallille, että tuvassa aterioinut kirkonmies varasti ruokaa eikä maksanut siitä hänelle. Tästä Lalli syöksyi kirves kädessä suivaantuneena hurskaan perään ja kolkkasi hänet.

      Mene tiedä. Minkä nykyinen kouluopetus kertoo syyksi?

      Poista
    8. Juuri tuo Kertun valhe mainitaan tapahtumain käynnistäjäksi. Oppilaat ovat innokkaita pohtimaan Kertun motiiveja: Pimittikö Kerttu rahat omaan käyttöönsä? Lähentelikö joku piispan seurueessa häntä tai sanoiko jotain ilkeää?

      Myös kaikki jatkojutut piispan kuoleman jälkeen (irtosormi ja piispanhiippa) kiehtovat lasten mieliä. Mitä enemmän veri lentää ja päänahkaa irtoaa, sen kivempaa.

      Poista
    9. Onpas tuttua meininkiä, vaikka minulla olivat kyseessä ”lapsia” vanhemmat oppilaat, toisen asteen tapaukset. Se irtosormi ja sen kohtalo olisi ollut heitäkin kiihottava yksityiskohta. Ja Kertun kierous olisi kiehtonut heitäkin.

      Kun aikanaan kirjoitettiin uusi tarina Romeosta ja Juliasta, vaiheet olivat veriset, mutta sankariparia he eivät murhanneet vaan naittivat toisilleen. Toin kotoa äidin kutoman ryijyn heidän polvistumisalustakseen. Viulut!

      Poista
  42. Maksoin juuri sähkölaskun. Se oli vain 15 euroa korkeampi kuin ennen. Yritän kyllä säästää sähköä, eli kytken lattialämmitystä saunasta ja kylppäristä pienelle, kun se on kuiva. Siellä on yksi vesipatteri (? ) joka kyllä lämmittää. Samaten en roikota laitteita verkossa, ellen lataa tms. Valojakin koetan vähennellä. Ja keittolevyjä ja uunia hieman nopeammin pois. Ruoat kypsyvät jälkilämmössäkin hyvin.

    VastaaPoista
  43. PS Sen sijaan ruokakaupan lasku on noussut merkittävästi! Elintarvikkeet ovat kallistuneet paljon.

    VastaaPoista
  44. Suljen yleensä korvani ja silmäni, kun Trump kiljuvine kannattajineen ilmestyy kuvaruutuun ja uuutisvälähdyksiin.

    Täytyy sanoa, etten kyllä oikein usko Bideninkään puheita. Hän on sekoillut puheissaan ja liikkeissään viime aikoina aika merkillisesti, ikään kuin alkavan muistisairauden ensi metreillä.

    VastaaPoista
  45. Minua ihmetyttää kuinka tärkeänä USA:n presidentin vaaleja pidetään ja pidän itsekin. On kuin sen tulos vaikuttaisi meillä ja muuallakin, koko maailmassa jopa. Ja voipa olla että se sen tekeekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ihmetyttää se, miten idolit vaihtuvat.

      Kun minun hamassa menneisyydessäni USA oli kapitalismin ja imperialismin kehto, kaiken pahan alkusyy, nykysyy ja tulevankin syy, vähän niin kuin Sipilän hallitus tällä hetkellä, mutta isommassa mittakaavassa. Nyt USA on kohta meidän Isoveli.

      Niin ne Isotveljet vaihtuvat. Aina on joku.

      Totean tämän, en tuomitse, sillä kannatan Natoon liittymistä ja toivon asialle pikaista sinettiä. Edellinen Isoveli kun petti koko maailman luottamuksen.

      Poista
    2. Syynä on se, että USA on maailman vahvin valtio sekä sotilaallisesti että taloudellisesti - sekä kaiken lisäksi demokratia (toistaiseksi).

      Suomen kumartelu ja kiemurtelu venäläisten edessä Neuvotoliiton aikana kertoo pienen valtion vaihtoehdoista ilman vahvaa selkänojaa.

      Suomen ja Ruotsin nuoleskelu itsevaltaisen Turkin sulttaanin saappaita kertoo samaa.

      Eli ilman vahvaa demokraattista USAta olisimme erilaisten paikallisten diktatuurien armoilla. Voi sitä niinkin elää, eipä silti.

      Ja onko se demokratiakaan kovin toimiva ratkaisu? Kansoilla kun on pysyvä taipumus langeta huijareihin psykopaatteihin, balteilla suupaltteihin.

      Ehkä valistunut itsevaltius toimisi paremmin? Valtiota johtaisi kymmenen viisasta miestä, jotka kuuntelisivat kansaa herkällä korvalla, mutta tekisivät silti vain kaukoviisaita päätöksiä.

      Venäjällähän on hieman tällainen systeemi.

      Poista
    3. (Vastasin siis Liisulle.)

      Poista
    4. Kiitos, että vastasit minulle, Tapsa. Hyvin vastasit. Painan sanasi mieleeni. Mutta mistä johtuu, että olemme Turkin saappaiden varassa?. Minä ainakin etsisin vahvuutta ja apua USA:sta. Mikä tekee Turkista sellaisen, että se voi tukistella muita valtioita noudattamaan ohjeitaan? Pakko sanoa, että politiikka on minulle kaikkein vähiten ymmärtämäni oksisto tiedonpuussa.

      Poista
  46. Minä suorastaan pelkään puhua politiikasta. Se on minulle niin arka asia kun en ymmärrä sen kimuliusuutta.

    VastaaPoista
  47. Noora, minä pelkään Trunppia. Vaikka en ymmärrä politiikasta mitään, ymmärrän jonkin verran tyhmyyttä, johon Trumpin käärisin.

    VastaaPoista
  48. Kyllä minä nyt ymmärrän jotakin politiikasta, mutta voi olla, että kohta en enää pysty sitä ymmärtämään. Tarvitaankohan muuten kotiioloissa politiikkaa? Joskus tuntuu että tarvitaan, kun ei oikein tiedä, mitä olisi sanottava että rauha säilyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi ihminen sanoi minulle muinoin, että oleellisinta politiikkaa on se, kuka kotona tiskaa. Mietin monta vuotta, mitä hän oikeastaan tarkoitti sillä. Nyt luulen suunnilleen ymmärtäväni. Hän ei päässyt tiskaamaan missään kodissa.

      Poista
    2. Tuossa tiskausasiassa meillä ollaan tasa-arvoisia, AE. Jos kumpaakaan ei houkuta lämmin vesi, voi astiat loikoa tiskipöydällä niin kauan kun puhtaita löytyy kaapista. Sekään ei ole kiellettyä että ottaa vaan yhden mukin altaasta puhdistettavien joukosta ja lorottaa vettä sen päälle niin kauan kunnes se näyttää melko puhtaalta.

      Poista
    3. Hankkikaa, arvon naiset, tiskikone kotiinne. Ne eivät maksa kauheasti hyötyyn nähden. Sinne saa likaiset astiat piiloon odottamaan pesua. Jos tiskipöydällä on likaisia astoita, menevät fengshuit sekaisin.

      Minusta naisihmisen kannattaa sijoittaa koneisiin, jos hänellä on kovin taiteellinen mies, joka ei kauheasti osallistu kotitöihin. Ja muutenkin, koneet on kivoja. Minulla oli munankeitinkin jo ennen kuin niitä Suomessa myytiin. Ulkomailta. Ja kädessä sellainen kone, josta suihkuaa hampaisiin vesi, toisessa kädessä sähköhammasharja. Jää aikaa runoilulle.

      Poista
    4. En kyllä hanki! En hanki, vaikka ammoin blogia pitänyt Tiedemies esitteli minulle seikkaperäisesti, että käsin tiskaaminen on maailmalle tuhoisampaa kuin konetiskaaminen. Mutta käsin tiskaaminen on meditatiivista toimintaa. Upotan kädet tulikuumaan veteen, heiluttelen tiskiharjaa enkä mieti ihmeitä. Korkeintaan laulan Totuuden henkeä tai Partisaanivalssia.

      Poista
    5. Tiskaaminen on kyllä rentouttavaa, se ei ole kotitöistä pahimpia - imurointi on siihen verrattuna raskasta. Minua kuitenkin kiusaavat astiat tiskipöydällä ellen tiskaa heti. Enkä halua tiskata koskaan tiskata heti, koska hyvän aterian jälkeen on aika nauttia ruoan tuomasta euforiasta rauhassa. Siinä on kiva meditoida ja miettiä seuraavaa ateriaa eikä tiskata tunnollisesti.
      Ihmisillä on hauskoja omia tapojaan.

      Mihinkähän tästä hävisi Liisun kommentti, jossa hän sanoi, että heillä on tiskikone? En näe sitä myt missään, vaikka äsken oli. Nyt on kommentteja niin paljon, että on hankala etsiä ja lukea niitä.

      Poista
    6. Tunnustaudun tiskaavaksi mieheksi. Syy siihen on se, etten siedä keittiössä lojuvia tiskivuoria. Vaimoni sietää ja hän yleensä käyttää tiskikonettammekin. Minä tiskaan tai huuhdon omat astiani heti.

      Olen joskus miettinyt, että meneekö pedanttisuuteni liiallisuuksiin, kun viikon mökillä yksin olon jälkeen viimeisen päivän "tiskiä" on yksi paperilautanen, yksi paperimuki, muovilusikka, muoviveitsi ja muovilusikka.

      Minä myös imuroin meillä. Sanoin petaan pedin eli sijaan vuoteen. Ja pesen keväisin ikkunat. Sekä teen tietysti ns. miestenhommat, korjaan, kannan, raahaan yms, vaihdan autonrenkaat yms eli toimin renkinä mökin lisäksi m kotona. Ruokaa en "laita", paitsi purkkihernekeiton, keitän perunat, makaronit ja spagetin tarvittaessa ja kahvit aina.

      Siitä huolimatta pidän suhdettamme tasa-arvoisena. Olemme vain niin erilaisia. Ja sehän on siunaus.

      Poista
  49. Nythän minä taidan puhua politiikkaa, kun mietin mitä pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä. Näin kotioloissa on usein tilanteita, jotka vaatisivat poliittista taitoa ja oikeaa suhtautumista kriisitilanteisiin. Vai pitäisikö antaa vahvemman aina tehdä päätökset? Pitäisikö nöyrtyä ja olla hiljaa? Ei tunnu hyvältä. Mutta helpottaisiko se elämää?

    VastaaPoista
  50. Kiitos opetuksista! Kyllä minusta vielä joskus voi politiikko tulla. Se kysyy vain rohkeutta.

    VastaaPoista
  51. Saakohan oikeat polittiikot esim. telkassa tai radiossa käyttää voimasanoja eli kiroilla? Saako haukkua toisia? Saako esittää jotain muuta kuin mitä itse on? Voiko olla oma itsensä?

    VastaaPoista
  52. Onkohan minulle tullut yhtäkkiä palava toive päästä politiikoksi, mieluummin televisioon kuin radioon. Ei voi olla totta! Eikä olekaan.

    VastaaPoista
  53. IInes, meillä on tiskikone. Jos on vieraita ja kahvikuppeja ja lautasia tulee enemmän kuin kaksi, tiskikonetta käytetään. Tai jos altaaseen on kerääntynyt iso lauma astioita se on silloinkin käytössä. Viime aikoina, olen huomannut, mun mies alkaa mitään sanomatta tiskata. Muutenkin minusta tuntuu että hän lellii minua. Kun hän käy ruokaostoksilla ojentaa hän kotiin palattuaan minulle jätskitötterön, kun tietää, että se minua ilahduttaa, Ja kyllä minä ilahdun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommenttisi oli heittynyt itsestään roskapostikansioon, ja siellä oli pari mutakin kommenttia, Leonooralta. Onnistuin palauttamaan ne.

      Liisu, miehesi on huomaavainen. Tiskaa ja tuo sinulle herkkuja.

      Poista
  54. Ripranie, mainitsitpa kerralla asiat, jotka pitävät ihmisen kunnossa. Ei ole pitkä luettelo. Kannattaa panna muistiin! Ja jos on kaikinpuolin kunnossa voi olla onnellinen. Kun vain saisi nuo uniasiat kuntoon! Miten selvitä ilman painajaisia? Mikä niitä aiheuttaa?

    VastaaPoista
  55. Vallan ihania miehiä täällä. Täytyy minunkin kehaista entistä miestäni. Hän oli hieno isä lapselle, vietti paljon aikaa tämän kanssa, ja ulkomaillakin ollessa kutsui lapsensa aina välillä luokseen. Siinä se pieni tyttö lensi ihan yksin Euroopan toiselle laidalle.

    Ja tiskasi, pyykkäsi ja imuroi oikein esimerkillisesti. Paljolti kaikki tuo siivouspuoli oli meikäläisen koulutuksen tulosta, sillä miesosallisuus ei ollut vielä samoissa kantimissa kuin nyt. Ja kun minä opiskelin, niin se osallisuus syntyi olosuhteiden pakostakin. Mitään tiskikoneita ei ollut, aluksi ei edes pesukonetta eikä imuria.

    VastaaPoista
  56. Jatkan edellistä kommenttia. Oli hänellä yksi suuri heikkous, ja se oli sairauksien pelko. Kerran hänellä oli patti selässä, sellainen finniä vähän isompi. - Suurentunut talirauhanen, sanoin tietävästi. Hän meni lääkäriin ja otatti sitä koepalan. Kun tulokset sitten olivat valmiit, hän ei uskaltanut soittaa lääkärille, vaan makasi sängyssä pää hautautuneena tyynyn uumeniin varmana siitä, että se on syöpä. Minä menin sitten puhelinkoppiin soittamaan. - Rasvapatti, hihkaisin kärsivälle. Se siitä.

    VastaaPoista
  57. Unohtui itseni kehumista se, että aikoinaan kun lapset olivat pieniä, niin jos nappi irtosi, niin he juoksivat minun luokseni "ompele, isi!"

    Minähän en ole sinänsä mikään koneiden rassaaja, mutta kun sattumoisin olen koneinsinööri, niin ei minulla ole mikään ongelma purkaa esim. moottorisahaa ja katsoa mikä perkele sitä vaivaa kun ei käy. (Viimeksi toissa päivänä tein niin.)

    Mieluummin luen, kirjoitan ja mietin olemassaolon, maailmankaikkeuden ja naisen sielun arvoitusta.

    VastaaPoista
  58. Minusta olisi mukava tietää, jos jollekin meistä tapahtuisi jokin hyvä asia. Ja vastapainoksi sitten myös joskus joku huono asia. Semmoista keinuntaa ainakin meillä tapahtuu. Sen olen kokenut, että jos saan kerrottua jonkun huonon asian ulos itsestäni, olo parantuu huomattavasti. Tällä hetkellä minua suorastaan pelottaa, kun miehellä on huomattu sisäistä verenvuotoa. Hän joutuu ensi perjantaina läpivalaisuun. Samanaikaisesti hyvä asia on kun Saulin (meidän valo ja ilo) 2 sävellystä orkesteri soittaa kahden viikon kuluttua.
    - Onkohan tämä ihan hullua?. Jos siltä tuntuu, poistan tämän kommentin. (Eikä sitten kenenkään ole pakko kertoa mitään, jos ei halua, jos jaksaa kantaa painolastinsa ja joskus ilonsa itse.)
    Kyllä minä nyt tällä kommentilla nolaan itseni.

    `PS. Minulle tuli paha mieli kun täällä eräässä kommentissa nimitettiin kirjoituksiani "virsien veisuuksi". En minä muuten, mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, ei ole hullua iloita lapsensa etevyydestä tai pärjäämisestä. Minäkin iloitsen oman lapseni puolesta. Hän sai juuri soiton, että Yle tekee hänen kirjansa pohjalta kymmenosaisen sarjan. Vielä ei tiedetä, tuleeko sarja tv:stä vai joistain suoratoistoista ja myydäänkö se ulkomaille.

      Poista
    2. Liisu, taidat viitata virsijutulla minun kommenttiini. En kuitenkaan nimittänyt kirjoituksiasi virsien veisuuksi vaan sanoin, että Liisullahan on virsien nuotitkin valmiina. Sillä viittasin kesällä kertomaasi tarinaan, jossa ostit ensimmäisellä (?) palkallasi säestyskirjan virsille. Se tarina ihastutti minua ja monia muitakin. Kirjoitustyylistäsi minulle ei tule millään lailla virsi mieleen.

      Miehesi terveysasiassa annan sinulle kaiken etälämpöni. Minulle rakas ihminen sai vähän yli vuosi sitten infarktin. Hän jäi henkiin, joten ei siitä sen enempää. Mutta jollakin tavalla voin aavistaa, millaisia asioita mielessäsi pyörii.

      Poista
    3. Iines, onnea lapsen menestyksestä äidillekin! Oletan, että kyse on nuortensarjasta. Siksi asia kiinnostaa minua myös ammatillisesti. Hyviä nuortensarjoja ei Suomessa ole kovin paljon. Jään odottamaan.

      Poista
  59. Ai kun kiva! Se sarja katsotaan! mistä Iines puhui. Sitä voidaan sitten käsitellä kaikilla mainituilla tavoilla, mitä mainittiin. On se jännä katsoa!

    VastaaPoista
  60. Lasten tai ehkä pikemmin nuorten sarja. Nyt alkaa virallinen käsikirjoituksen muokkausvaihe kirjan pohjalta, ja käsitin niin, että tuotanto ajoittuisi sitten vuoteen 2024. Nämä ovat aina kauaskantoisia projekteja. Nyt haetaan vielä tueksi lisärahoitusta ulkomailta, muutamasta kohteesta, sillä tämä on Ylen tapa rahoittaa tuotantoaan. Mutta siis asia on lyöty lukkoon.

    VastaaPoista
  61. Vaikka laitoin perustavan järkäleen asian henkilöitymisen järkevää keskustelua estävästä vaikutuksesta henkilöönkäymättä (kuten iinespiinekselöity prätinä väärensi), en ollut katsomatta Päärautatieasemalla omaisten kertomia näytteillepantuna. Isonkaan miehen ei ollut helppoa, vaivatonta niitä lukea.

    Asian parista on joutavaa höpötystä riittämiin. Yksi ressukka teettää, työllistää, saa siis seuraamuksia aikaan sellaisen hoitopoppoon joka on ungefäär luokkaa kolmeakymmentä vatipäätä valkoisen mafian puolella. Tämä on suurin yksittäinen syy siihen minkä vuoksi narkomaniaan sairastuneita ei ole suosittua hoitaa vaikka kaikki voitaisiin kuntoon saattaa. Kyseessä on rent och klar simputus. Hoitovaste on surkea.

    2) Tyypillinen narkkimarkkinoiden asiakas on työssäkäyvä aikuinen.

    VastaaPoista
  62. Noh, tattista vaan, mutta katsellaan. Ei myydä karhua ennen kuin se on kaadettu vai miten se meni. Nykyisessä maailmanmenossa on aina myös arvaamattomia tekijöitä, kuten olemme saaneet tuta. Vaan toivossa on nyt hyvä elää.

    VastaaPoista