Yllä olevassa maalauksessahan Dante, Jumalaisen näytelmän kirjoittaja, seisoo kiirastulen seitsenpenkerisen vuoren ja Firenzen kaupungin välissä ja osoittaa Helvetin sisäänkäyntiä, josta syntisiä johdatetaan alas Helvetin eri tasoille.
Jos ajatellaan maailman kaikkia uskontoja, yhteistä useimmille on karman lain tapainen eetos: synti kostautuu ennemmin tai myöhemmin, eli Helvetti esikartanoineen taitaa olla tuttu monista uskonnoista. Voisiko ajatella jopa niin, että uskonnollinen eetos ei ole luomakunnan säilymisen ja yhteisen hyvän kannalta vähempiarvoinen kuin jokin poliittinen eetoskaan? Olisiko yhtä tärkeä pelastaa ihmisen sielun kuin luonnon tilakin? Pitäisikö julistaa yleinen sielujen hätätila?
Vaan miksi mieleni tekee nyt paasata sielujen ja uskontojen - eikä esimerkiksi poliittisten aatteiden - eettisyydestä, vaikka kullakin uskonnollakin on hirveytensä ja kuolemansa?
Uskonnothan ovat tuoneet maailmaan valon, kuten lukutaidon ja sen myötä sivistyksen ja koulutuksen ja valistuksen. Ei niitä Lenin ja Marx tuonut eikä yksikään filosofi. Sinne uskontojen maailmaan ne ihmisarvon nousun jäljet johtavat, mikä halutaan usein unohtaa. Uskonnoissahan on sama tai vielä syvempi ydinsanoma kuin yhdessäkään poliittisessa aatteessa: yhteisessä hyvässä, ihmisarvossa, toisen armahtamisessa, itsensä uhraamisessa. Poliittisissa aatteissa, kaikissa niistä, aatteen kannattajat ovat pilanneet hyvän idean. Samaa voi tietysti sanoa uskonnoistakin, vaikka niiden kärki on syvemmällä.
Oikeasti minun piti aloittaa kirjoitussarja katolisen kirkon lanseeraamasta seitsemästä kuolemansynnistä, ja aloittaa suoraan kuudennesta, ylensyönnin vaaroista. En tiedä nyt, olisinko puhunut tässä yhteydessä fyysisestä syömisestä. Luultavasti en.
Olen aimminkin kirjoittanut tämän sarjan, ensimmäisessä Iines-blogissani. Tällöin tein sen vinosta näkökulmasta. Kirjoitin seitsemästä hyveestä, jotka näin synteinä. Nyt on mahdollista, että kirjoittelen tätä suoraa syntisarjaa jatkossa, silloin tällöin, en systemaattisesti, vaan epäjärjestyksessä.
Joskus mietin, olisiko minusta pitänyt tulla pappi. Olisin voinut pitää herättäviä saarnoja ja valaa tarpeen tullen hieman tulta ja tulikiveä kirkkoväen niskaan, sillä minua ärsyttää nykyisen pappien ja piispojen kumartelu sinne ja tänne. Muistan harmistuksen, kun luin piispa Irja Askolan kruunanneen alaikäisen lapsen Vuoden Homoksi. Homoudessa ei ole vikaa, mutta lapsen kruunaamisessa on.
Täällä Pikkukaupungissa oli aikoinaan pappi, rovasti, joka piti saarnoja nyrkkiään heilutellen, soitteli ihmisten ovikelloja ja pysäytteli kadunkulkijoita ja kyseli heidän sielunsa tilaa. Ihmiset oppivat vaihtamaan sujuvasti kadun puolta, kun rovasti näkyi jossakin.
Mikähän olisi muuten maailman puhtaimmin säilynyt uskonto, jota ihmiset eivät ole pilanneet ja jonka seurannaisvaikutukset rullaavat hienosti? Tai mikä olisi maailman puhtain ja kaunein poliittinen ideologia?
(Ylempi maalaus Domenico di Michelino)
(Alempi maalaus Sandro Botticelli)
Kun olin lapsi. ei minulle tarvinnut sanoa, mikä on väärin, mikä on oikein. Se tieto asui minussa valmiina. Mistä se tuli, en tiedä. Paljon vaikeampi oli tietää kumpi oli oikea, kumpi vasen jalka tai käsi. Sitä piti oikein opetella. Samoin muistan miten vaikea oli nousta portaita. Ja miten pitkält taaksepäin yleensä pystyi muistamaan. Kun meni kouluun se tutnui ruhtinaisuudelta kaikkea tietoa suorastaan satoi päälle. Oli mukava oppia. Koulunkäynti oli minusta mukavaa, suorastaan ihanaa.
VastaaPoistaMutta miten nyt on, vanhuuden huiskuessa yllä? Pitäisikö vielä oppia? On tuhansia asioita, joita ei osaa, vaikka pitäisi osata.
Taisin minäkin osata aika monia asioita kouluun mennessäni. Koska luokallani ei valtaosa osannut lukea, salasin minäkin sen, että luin jo suoraan. Tavasin muiden mukana, kun ajattelin, että näin se menee koulussa. Tunsin kellon, ja olin ainoa joka viittasin, kun opettaja osoitti kellotaulua ja kysyi, paljonko se oli. Häpesin osaamistani, häpesin erilaisuuttani.
PoistaEi siihen aikaan lapsia kotona kehuttu, ja minäkin opin lukemaan ihan itsekseni kun kuuntelin isonsiskoni tavausta. Sitä paitsi minulle hoettiin aina, että ota oppia siskostasi. Sisko oli nimittäin rohkea ja iloinen, minä tavattoman arka ja ujo, ja luulin olevani jotenkin viallinen, kunnes opettaja nosti minut esiin luokasta ja alkoi jollakin tavalla suosia tai kannustaa minua näyttämään itseäni.
Hautajaismaininnastasi tuli mieleen hautajaiset, joissa vainajan poika ruokajonossa tarttui minua vyötäisiltä kiinni ja alkoi naureskellen muka nostaa minut ilmaan. Kukaan ei vuodattanut kyyneliä, vaikka vainaja oli hyvä ja kelpo ihminen ja hänellä oli monta lasta ja leski mustissaan.
VastaaPoistaItsekkyys on totisesti, Noora, uusi uskonto. Sellaista jälkeä mm. rajattomuus kasvatuksessa saa aikaan. Vanhemmat käyvät opettajien päälle, jos lapsi ei saa haluttua arvosanaa tai on muka tehnyt jotain sopimatonta. Oikeustoimilla uhataan. Mulle kaikki heti ja mieluiten rahana -henki on pysyvä arvo.
Jumalaista näytelmää en ole lukenut, mutta Homerosta olen, Odysseuksen retket olivat hurmaavaa luettavaa. Muistan kirjoittaneeni esseen yliopistossa, jossa keskityin Penelopen kohtaloon. Sain siitä erikoiskiitosta, tutkimusotteeni oli Pirkko Alhoniemen mukaan lupaava. Vieläkin lämpenen näistä sanoista, vaikka en täyttänytkään sitten minuun mahdollisesti asetettuja odotuksia. Pamahdin paksuksi ja aloin kirjoittaa hätäpäissäni hätägradua helposta aiheesta.
Se oli siinä siiten, suuri unelma. Vaan näin se elämässä on muillekin usein, ehkä useimmiten käynyt. Juna kääntyy toiseen suuntaan ja siinä körötellään.
Minä muistelen että itse ei tarvinut tehdä mitään nuorena. Kaikki sujui kuin itsestään. Sitä vain katseli ympärilleen ja ihmetteli, Kaikki näytti sujuvan. Sitä tavallaan kuin löysi itsensä erilaisissa tilanteissa. Löytyi ensimmäinen opiskelupaikka, sen jälkeen työpaikka, sitten jossain vaiheessa minua alettiin kutsua rouvaksi. Mistä se tuo mieskin tuohon putkahti? Naimisissa oltiin se selkisi aika pian. Joskus ihmettelin tarvittiinko siinä minua itseäni ollenkaan. Kaikki sujui helposti ja kuin itsestään. Kotiväki juhli "saavutuksiani", olivat mielissään. Itse vain usein yllättynyt olin. Helppoa tänä elämä, ajattelin. Kaikki oli kuin etukäteen suunniiteltua. Lapset ja kaikki. Nyt on lapsilla lapsia. Osa Suomessa, osa ulkomailla. Kivaa tämä elämä!
VastaaPoistaTuosta juttelustasi tulee mieleeni, että taidat, Liisu, olla syntynyt kultalusikka suussa vai miten on?
VastaaPoistaIhanko hakoteillä olen vai en ole.
Ihana kuvaus Liisu, miten osaatkin tavoittaa jotain monen elämästä niin nappiin. Ihminen liukuu elämässä ja löytää itsensä eri kohdilta.
VastaaPoistaNiin minullekin kävi, ja varmaan teille muillekin. Löysin itseni yliopistosta, suomen kieltä ja kirjallisuutta opiskelemasta. Menin Turkuun, koska isosiskoni opiskeli siellä opekorkeassa. Oli ihan selvää, mihin haen, koska Turussa ei ollut kuvataiteita, jonne olisin eniten halunnut. Pääsin heittämällä läpi, kun vedin esseeseeni hieman Lauri Viitaa nousevan sotakritiikin myötä: Aikansa aattein routaan ja rautaan, valtion vaattein ampumahautaan, kunnian tähden suorana seistä, narrien nähden uhmata peistä.
Samaten löysin itseni avioliitosta, raskaana kun olin. Ei kulunut kauan kun löysin sitten itseni yksinhuoltajuuden keskeltä opintovelat niskassa. Ei siinä mitään, ne maksettiin korkoineen takaisin ja sitten omaan asuntoon ja open hommia siihen asti, kun ääneni alkoi reistailla ja vielä senkin jälkeen, jolloin pian löysinkin itseni työkyvyttömyyseläkkeeltä. Näen vieläkin unia, joissa etsin luokkaani, juoksen pitkin koulun käytävää ja päätän mennä kansliaan kysymään, missä luokkani on. Hupaisaa on, etten löydä sitä kansliaakaan. Joskus taas näen unta, että puhun sujuvasti ilman katkomista, tuosta vaan. Luennoin yleisölle ja nautin.
Koetan ottaa positiivisesti kaiken mitä tapahtuu.Ei se aina onnistu, mutta en minä oikeastaan voi valittaakaan. Kaikki on tällä hetkellä hyvin. Kaikki ei lasten kohdalla ole tällä hetkellä hyvin. Lapsia minulla (meillä) on vain kaksi. Toisella menee hyvin. Toisella ei mene hyvin. Tällä hetkellä en edes tiedä, missä tämä
VastaaPoistatoinen on, mutta heidän molempien lapsilla on asiat kunnossa, ja heidän puolestaan voi olla iloinen. Eniten meillä on iloa yhdestä lapsenlapsesta, joka lähentelee kuuluisuutta muusikkona. Hänen sävellyksensä soitetaan kuulemma ensi syksynä New Yorkissa, Totta kai isovanhemmat ovat menestyksestä iloisia. Kultalusikkaa en tunne suussani olevan. Kunhan toimeen tullaan, se riittää.
Minä varmaan eilen jotenkin päätin kerätä harmi- ja huolisäkkini täyteen. Seurauksena sitten vielä
VastaaPoistakeskiyön aikaan maate mennessäni ajatukset risteilivät, vaikka halusin niistä eroon. Uni ei tullutkaan
ja tiesin, ettei se tulekaan. Sytytin yölampun ja katsoin kelloa, se oli puoli viisi. Silloin päätin, että nyt loppui tämä märehtiminen enkä mieti mitään. Onnistui ja heräsin seuraavaksi aamulla puoli yhdeksän.
Laiskotti ja unittikin, enkä vielä noussut ylös. Laitoin yöradiota vähän isommalle äänelle, mutta en oikeastaan kuunnellut sitä. Yritin pitää pääni tyhjänä. Olin kirkossa äidin kanssa ja olin reilusti alle kouluikäinen, jotain kolmen ja viiden välillä, kai. Kolehti kiersi ja kohta se oli nenäni alla. Muistan ihmetelleeni, että tämähän on outo paikka, kun rahaa jaetaan. Kolehti oli täynnänsä ja näin seteleitä siellä.
Nostin yhden setelin käteeni ja samalla äiti katsoi minuun ihan tavallisesti ja silloin hoksasin, ettei rahaa saa ottaa. Laitoin setelin takaisin sinne, mitä sen olin ottanutkin. Ei siinä sen kummempaa muistaakseni ollut. Ihmettelin aamulla, mistä tuokin tapahtuma nyt vuosikymmenten jälkeen päähäni pilkahti.
Ihmisen alitajunta tuottaa mielenkiintoisia takautumia uni- ja horrostilassa. Aivot on mielenkiintoinen elin. Ajattelen niin, että siellä on meidän koko elämämme tallennettuna kuin filminauhalle, elävinä kuvina, joita joskus näytetään ihmisille valveen ja unen rajamailla. Mielenkiintoista!
PoistaJuu, pää on täynnä elokuvia. Elokuviin tarvitsisi mennäkään, kun vain voisi napsaista pään sopukoista
Poistamieluistaan materiaalia. Se ei vaan mene noin. Oikeastaan tuo horrostila olisi parasta aikaa elokuville.
Vähän avittaisi itse jotenkin aivojen ärsytystilaa. Oikeastaan ei väliä, mitä putkahtaa mieleen kuvina, jos on koko elämänsä kanssa sujut, ainakin omasta mielestään. Iloista oppii, mutta myös suruista oppii.
Ei toki menekään niin, että pää on täynnä selkeitä kuvia. Tai mistäs senkään tietää, miten aivot lopulta pystyvät rekisteröimään elämämme kuvat?
PoistaOn lukuisia tarinoita kuolemanraja- ja horrostilakokemuksia, joissa edellinen elämä kulkee kuvina kokijan tajunnassa ja ”näkökentässä”, aivojen tuotoksina. Ihminen näkee sellaistakin, mitä ei tiennyt muistavansa niin tarkasti kuin uni näyttää.
Myös hypnoosi voi palauttaa ihmisen tietoisuutta ja tapahtumia kuvina. En tarkoita tietenkään mitään ”dokumentinomaista” tarkkaa järjestystä, mutta erilaisia paloja ja välähdyksiä. Aivot ovat ihmeellinen elin.
Omani on kuvattu kahdestikin puhesairauden yhteydessä, neurologisella osastolla. Todettiin poikkeavaa ja säkenöivää liikettä (neurologin kuvailu minulle) , kuin pieniä ryöpsähdyskimppuja. Yksi piti sitä lisätutkimusten arvoisena, toinen sanoi, ettei tarvitse, se oli hänen mielestään ollut aina eikä aiheuta puhesairauttani. Näillä aivoilla mennään.
Poistin kommentin, joka oli niin tyhmä, niin tyhmä!
PoistaLiisu Liisunen, juuri kun avasin blogini ja aioin vastata kommenttiisi, onkin Liisun itsesensuuri iskenyt ja vienyt sen mennessään. Harmi, se oli kelpoisa kommentti, jonka ehdin lukea pikaisesti, mutten pystynyt vastaamaan heti. Mutta siis, saahan niitä toki poistaa, vaikka sinulla on mielestäni kovin ankara ja armoton itsekritiikki, aivan turhaan. Jollain tasolla ymmärrän sen kuitenkin hyvin.
PoistaItsekin poistin yhteen aikaan jopa omia kokonaisia kirjoituksiani, jos niihin ei kukaan kommentoinut nopeasti. Nyt pystyn jo elämään sen asian kanssa, että kaikki ajallaan, ja ellei - viis siitäkään.
On ollut hyvä oppia se asia, että omalla lapsella voi olla erilainen käsitys onnellisuudesta ja pärjäämisestä kuin itsellä. Minusta tämä on jopa toivottavaa. Minun lapseni otti ja sanoutui irti vakituisesta hyvästä virastaan Helsingissä, vaikka pärjäsi hyvin ja oppilaat tykkäsivät kovastikin.
VastaaPoistaNyt hän on tavallaan tyhjän päällä luovassa työssään ja puolipäiväduunissa henkensä pitimiksi, koska ei halunnut mennä kortistoon makoilemaan korvauksilla. Hän on kuitenkin onnellinen valinnastaan ja viihtyy hyvin konkreettisessa duunissaan. Minulla ei ole siihen nokan kopauttamista, vaan olen ylpeä hänestä.
Nostan siitä itselleni hattua, että olen onnistunut ”päästämään käsistäni” rohkean persoonan, joka uskaltaa tehdä mitä itse haluaa ja ottaa vaikka riskejä. Itse en olisi koskaan rohjennut heittäytyä noin.
Aivokirurgi Juha Hernesniemi tuntee ja tietää aivojen salat. Murteillakin on oma paikkansa aivoissa. Jossain ohjelmassa Hernesniemi kertoi operaatiosta, joka piti uusia, jolloin potilaalta lähti kyseisen murteen taito.
VastaaPoistaNyt on nettilehdet uutisoineet niin paljon Ullanlinnan henkirikostapauksesta, että tuskin on keneltäkään jäänyt huomaamatta ko. uutisointi. Surullinen joulu joillakin varmaan tiedossa.
Saas nähdä, että tuleeko hallitukselta köyhillekin jotain todellista apua hurjiin sähkölaskuihin.
Ullanlinnan tapauksessa huomiota kiinnittää se, että oletettu murhaaja on ns. sivistyneistöä, ei alamaailman hörhö vaan lääkäri. Haluaisinpa päästä lääkärin aivojen sisään: jokin on pahasti vinksallaan, jos vaimosta ei muka pääse eroon näyttämällä tälle ovea.
PoistaHallituksen pitäisi muistaa vaihteeksi yksinasuvia, joita on Suomessa 1,3 miljoonaa, kuten Helsingin Sanomat tänään kirjoitti. Kukaan ei muista heitä millään tavoin, mikä voi kostautua vaaleissa.
Yksinasuvilla on kaksinkertainen maksutaakka kaikissa kodin hankinnoissa, kun ei ole laskun jakajaa missään ostoksessa tai yhtiövastikkeissa ja vuokrissa. Verotuskin kohtelee yksinasuvaa nuivemmin kuin liitossa asuvaa. Helsingissä on HS:n mukaan jo enemmän yksinasuvia kuin perheitä. Mikähän puolue antaisi yksinäisille joulusatasen?
Minun empatiani ja sympatiani uhria kohtaan on sama, onko epäilty lääkäri vai putkimies. Mutta eihän tässä kai siitä ollut kyse. Minua ihmetyttää, mikä on ihminen ja mihin ihminen pystyy raakuuksissaan. Ei raakuus suojele herraa sen paremmin kuin työläistäkään, jos tällainen kärjistys sallitaan. Miksi ihminen pystyy pahuuteen, on mysteeri. Ihmisellä on hyvät ja huonot puolensa, kaikilla, mutta tässä ei ole siitä kysymys. Huonot puolet ja pahuus, lasken ne eri koriin.
PoistaJaa a, hallituksen metkut, kuka niistä kaikista selvän ottaisi. Yksinasuminen, sinänsä terveellä ei liene avunsaannin peruste. Monelle yksinasuminen on etu ja voi olla jopa kadehtimisen arvoinen. Köyhyys on todellinen avunsaannin peruste, vaan ei niitäkään liiemmin, jos koskaan auteta. Eikä köyhyys tai rikkaus ole aina pelkkää omaa ansiota. Ja mitä kellekin on köyhyys tai rikkaus. Voi ihmistä, tulee joskus jostakin mieleen.
Minua kiinnostaa tässä Ullanlinnan tapauksessa vain ja ainoastaan ihmismieli. On päivänselvää, että ihmisen status voi järkyttävissä teoissa olla mikä vaan eikä se muuta empatioita eikä sympatioita mihinkään suuntaan.
PoistaMutta se, että oletettu murhaaja on ollut lääketieteen tohtori ja ihmismielen asiantuntija, tunteiden tulkki ja lehtitiedon mukaan "erittäin miellyttävästi käyttäytynyt ja ystävällinen, rentokin" herättää monenlaisia ajatuksia ihmisolennosta yleisellä tasolla.
En ajattele siis nyt vain tätä tapausta, vaan ihmistä, ihmisen käyttäytymistä, sitä, mitä kaikkea ihminen voi olla miellyttävänkin kuoren - ja juuri sen takana.
Itselläni on jo pitkään ollut herkät tuntosarvet, jotka aistivat ihmisessä juuri tätä "hyvyyden" kuorta, hyväksi tekeytymisen puolta. Tämä netti on osoittanut sen, miten pahuus tai ilkeys tai jokin kateus ja kauna voi verhoutua erilaisiin muotoihin.
Ihmisen mieli taitaa olla niin metka, että siihen kuuluu kaikki eri variaatiot. Älä katso ihmistä, katso hänen sieluunsa, kas kun sinne ei voi nähdä. Ihminen ja hänen mielensä on uniikki. Pahojen tekojen motiivi, raha, kiristys, mustasukkaisuus jne. jää usein hämärän rajamaille. Ihmistä ei tunne kuin ihminen itse ja usein itsetuntemuskin on matka, joka jäänee kesken. Mikään ei oikeuta ihmistä toista ihmistä kohtaan oikein mihinkään, joten jäljelle jää vain uhrin kohtalon mietiskely tai miettiminen. Uhristakaan emme saa ainakaan kaikkia tietoja, sillä häntä ei ole enää puolustautumassa tai puhumassa.
PoistaMissä on rakkaus. Uhri mattoon käärittynä ja kuolleena. Miten tekijä pystyy moiseen.
PoistaOnko sellaista olemassakaan kuin miehen ja naisen välinen rakkaus. Onko rakkaus hyväksikäyttöä, erilaisia vaateita, josta pois on ymmärrys ja kunnioitus toista osapuolta kohtaan.
Psykopaateilla ja narsisteilla ei ole kykyä myönteisiin tunteisiin muita kohtaan, heiltähän puuttuu omatunto. Psykopaatti voi tehdä murhan ja hymyillä sen päälle. Heitä valitettavasti on eikä heitä voida parantaa. Näin sanoo lääketiede.
PoistaIines-piispatar mainitsee alussa, että kaikista uskonnoista löytyy karman lain kaltainen systeemi, jossa ihmisen kohtalo riippuu hänen hyvistä ja pahoista teoistaan. Onhan se oikeudenmukaistakin.
VastaaPoistaMutta, mutta... meidän ikiomasta krinstinuskostahan se ei itse asiassa löydykään, vaan ihminen pelastuu vain Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta!!?
Siinä ei auta hyvät työt, almut, rukoukset, siveellisyys ja hurskaus, vaan ainoastaan Jumalan Pojan vuodattamaan sovintoveri. Eikö se näin ole?
Vaikka olenkin eronnut kirkosta, niin pidän itseäni edelleen kristittynä, zeniläisessä mielessä. Siksi ajattelenkin "pelastusta" mysteerinä, zeniläisenä koanina (= ristiriitainen kysymys, tehtävä tms), jonka avulla on ylitettävä ihmisjärjen raja ja looginen päättely ja ymmärrettävä asia syvemmin.
Itse asiassa maailmankaikkeus on koan.
Miten sinä, Tapsa, ylität zeniläisen koanin avulla järkesi rajan ja loogisen päättelyn ja ymmärrät asian syvemmin, karman lain kaltaisen systeemin mukaan, jossa kohtalosi riippuu hyvistä ja pahoista teoistasi ja
Poista"pelastuksesi" mysteerinä, zeniläisenä koanina. Meditoinninko avulla?
Niin, Tapsa, puhun karman lain kaltaisesta ”eetoksesta”, jos tarkkoja ollaan. Käsite on väljä ja puoliksi irti varsinaisesta tarkoitteestaan.
PoistaEli viittaan sillä kostoon. Kyllä se kristinuskon Jumalakin voi kostaa heittämällä pahan helvettiin. Ei sotketa jossitteluja ja jeesuksia armoineen nyt tähän. Ne ovat toinen juttu.
Halusin siis korostaa uskontojen kosto-mentaliteettia, paha saa aina palkkansa -henkeä. Joko tässä elämässä tai seuraavassa elämässä tai helvetin esikartanoissa.
Sovintoverestä en ymmärrä mitään.
PoistaJos uskoisin johonkin sellaiseen kuin evankelis-luterilainen kirkko uskoo, niin ajattelisin kyllä niin, että Jumala on armahtava eikä vaadi ihmiseltä mahdottomia. Hänelle riittäisi se, ettei ole muille ilkeä eikä paha, ja jos olisi paha, voisi hoidella anteeksipyynnöt kätevästi iltarukouksessa.
Heivaisin mielelläni ne tarinat ristinkuolemasta pois uskonnosta, en jaksaisi syvästi uskovanakaan mitään sovintoveriä, vaikka arvostankin Jeesusta puheineen historiallisena hahmona. Minulle riittäisi pelkkä Jumala, taivas ja helvetti.
Ripranielle:
PoistaEn yritäkään ylittää järkeni rajaa vaan ainostaan todeta, että sellainen raja on - ja nähdä, että tuossa se on, perkele. Ja etenkin nykyfysiikassa näemme missä se kulkee. Tai ymmärrämme jotakin ihan väärin.
On monia asioita, joita ei voi selittää "kyllä-ei"- tai "oikein-väärin"-kaltaisin vastauksin. Nämä "koanit" ovat vain muisto siitä, että tämä on ennenkin ymmärretty.
Karman lainkin ymmärrän vain niin, että jos on olemassa jokin "korkeampi voima", niin karman laki on mielestäni ainoa järkevä ja oikeudenmukainen systeemi. Siinähän teot maksetaan vain yksi-yhteen, ilman korkoa, joten ei se kohtaloani määrää - minä itse sen määrään. Muuten en asiaa mieti.
Meditaatio on hyvä tekniikka rauhoittaa mielensä tietoisesti ja nähdä asiat selkeämmin. Etenkin nuorena meditoin säännöllisesti, nykyään keskityn "pysähtymään" vain silloin tällöin, kun koen siihen tarvetta - eli varmaan joka päivä.
Iinekselle:
Noin minäkin asian suunnilleen ymmärrän, varmaan valtaosa ns. nimikristityistäkin, mutta minkäs minä sille mahdan miten papit ja piispat saarnaavat seurakunnilleen. Onneksi aika harva uskoo heitä.
Samaa mieltä karman laista, se on ainoa oikeudenmukainen systeemi.
PoistaSitä juuri ajan takaa, kun haluan poistaa ne ristinkuolemat täkäläisestäkin valtavirtauskonnosta. Taivas ja helvetti riittää, ja mielellään joku Karma ja Jumala, joka viime kädessä hoitelee, että ilkiöt saavat tuta tekojensa seuraukset, mielellään hieman kärventyen.
Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia, sillä suorin sanoin yksi työkavarerini on tuominnut minut helvettiin. Hän on itse pelastunut kuulumalla lestadiolaisiin, vanhempiin, niistä. Ikävä kyllä, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä taivaisiin, hän sanoi, varsinkin jos teillä on tauluja seinällä.. Kummallista, mutta ei se minua yhtään hermostuttanut vaikka enkeli
VastaaPoistaliihotteli sänkyni yläpuolella. En minä haluakaan sinne, minne sinä menet, ajattelin hiljaa itsekseni. Ennen koulua kävin pyhäkoulua, jota naapurin täti piti joka sunnuntai. Siellä sai aina puhtaan sydämen, täti lupasi. Tykkäsin hänestä. Mutta
sitä kävi myös Eero niminen poika, joka kohlasi kerran rintaani kun oltiin vierekkäin menossa kotiin. Se tuntui minusta niin pahalta, niin pahalta, että ajattelin lopettaa koko pyhäkoulun.
Koetin pysytellä Eerosta kaukana.
Liisu, nyt sanon että ihanaa. Kunpa kirjoittaisit tästä novellin! Haluaisin kuulla koko tarinan naisesta, joka sanoo, että taulut seinällä ovat tie helvettiin. Aijai, miten makea ilmaisu. Tuo, ettet halua samaan paikkaan, on värähdyttävästi sanottu. Juuri niin, jetsulleen. Tuon naisen taivas on helvetti, eikö vaan?
PoistaMeillä sai pyhäkoulussa kiiltokuvan. Sitä varten jaksoi kavuta Rukoushuoneen raput ylös ja istua kuuntelemassa, kun Helkiön Tyyne puhui kauniisti Jumalasta.
Ajatelkaapas hetki nykyajan pikkulapsia. Olisiko heissä pyhäkouluainesta!
Vastaan itse itselleni, kun olen tällainen hätähousu. Ei niistä olisi, kuin harvasta. Enkä tarkoita tällä mitään uskonnon vastaanottoa, vaikkeivat vanhemmat sitä lapseltaan kieltäisikään, vaan tarkoitan vain yksinkertaisesti hiljaa paikallaan istumista vailla mitään kivaa oheiskalua.
PoistaMinun opeaikanani hyveitä olivat ryhmätyöt, aktivoiminen, hilajaisuuden kieltäminen. Tärkeintä oli saada lapselta suu auki ja kone käyntiin, viis siitä, mitä sieltä tuli. Pääasia oli aktiivisuus.
Meillä annettiin siis todistukseen aktiivisuusnumero oppilaille. Oppilas, joka ei viitannut ja oli muutenkin mietiskelevää sorttia, saattoi saada lähes ala-arvoisen. Ekstrovertit puheliaat saivat kiitettävän.
Hei Iines! Pyhäkoulu on lasten oma ja lasten näköinen jumalanpalvelus, jossa tutustutaan toiminnan ja leikin avulla elämän ja uskon tärkeisiin asioihin.
Poistahttps://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/helsinginseurakunnissaonmonipuolistapyhakoulutoimintaa
Mielenkiintoista, kiitos tiedosta, Lehtori. Minulla on aukko sivistyksessä. Luulin, että pyhäkoulut lopettivat jo joskus muinaisina hippivuosina.
PoistaIlmeisesti lasten uskontokasvatusta on tarjolla kaikissa uskonnoissa, ja joissain uskonnoissa se on pakollista lapsille. Meilläkin aikuiset kyllä valitsevat lapselleen uskonnon tai uskonnottomuuden.
Ennenhän lapset menivät keskenään isolla porukalla pyhäkouluun rusetti tukassa ja tukka suittuina, kaikki pihan lapset. Se oli yleinen tapa. Nyt en tiedä ketään lasta, joka kävisi pyhäkoulua. Partiokin taitaa harvinaistua.
En ole raamattua läpi lukenut ,mutta useasta lähteestä olen kuullut ,ettei raamatussa helvettiä mainita. Kiirastulikin vain lyhyenä vaiheena . Danten aikana 1400 luvulla oli kuitenkin jo kristinuskoon vakiintunut.
PoistaTämä voi hyvinkin olla totta. Minäkään en ole Raamattua lukenut kuin pätkittäin.
PoistaRaamatussa puhutaan kadotuksesta, ja kadotus on Jeesuksen puheissa keskeinen käsite. Sen teologinen merkitys perimmältään lienee ”ero Kristuksesta”, mutta siis kadotustan on myös helvetin synonyymi.
Tämäpä yllättävä väite!? Ihan ällistyin, sillä olen lukenut raamattua aika paljonkin lapsena ja nuorena - mutta nyt kun asiaa ajattelin, niin voihan olla että siellä puhutaankin vain kadotuksesta yms.
PoistaMutta ihme se silti olisi. Raamattuhan on tosin täynnä ihmeitä.
Lankesin silti epäuskon kiroukseen ja googlasin. Kas näin kerrotaan Matteuksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kaksikymmentäkaksi:
"Joka sanoo veljelleen: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen".
(Sanoja oli Jeesus, jos se nyt nykyaikana ketään kiinnostaa.)
Voihan tosin olla, nyt kun tarkemmin mietin, ettei helvettiä mainita Vanhassa Testamentissa, vaan se kuuluu kristinuskoon.
PoistaNo tietysti, tuo helvetin tuli -sitaatti on varmaan useimmille tuttu. Kyllä minusta tuntuu, että muitakin helvettimainontoja sieltä löytyy, jos oikein etsimään rupeaa.
PoistaMitä itse helvettiin tulee, niin onhan se ihan älyttömän sekopäinen idea ja uskomus.
PoistaMinun oma uskonpolkuni erkani kirkkouskovaisuudesta juuri tässä kohtaa: kieriskelin kerran vuoteellani synnintunnossa, olin kai lähestymässä varhaisteini-ikää, ja ajattelin syntieni (mitähän helkkaria nekin olivat) vievän minut takuuvarmasti kadotukseen, ikuiseen tuleen ja hammastenkiristykseen... kunnes äkkiä tajuntaani iski ajatus, että koko juttuhan on mieltä vailla...
Nousin oikein istumaan vuoteellani. Jos minäkään en tuomitsisi ketään ikuiseen kadotukseen, niin kuinka muka Jumala, joka on rakkauden korkein ilmentymä!
Aamulla herätessäni päätin heittää elämästäni helvetin helvettiin. Enkä ole katunut.
Minun uskonpolkuni taas loppui, kun sain matematiikan ehtoni suoritettua. Jäin nimittäin yksin kotiin, kun muu perhe pakkasi tavarat ja lähti maalle, mökille. Kävin ehtolaiskursseilla, ja tunsin itseni yksinäiseksi, pikkukaupunki oli tyhjä, kaveritkin olivat maalla. Päätin lukea Raamatun huolella läpi, sillä se saattaisi auttaa, etten jäisi luokalleni. Rupeaisin uskovaiseksi. Alleviivasin Raamattua lyijykynällä, ja odotin jonkinlaista herätystä.
PoistaVaan en minä herännyt, ja kun sain ehtoni suoritettua, en pakannut Raamattua matkatavaroihini huristaessani bussilla mökille muiden luo.
Vaikka minulla on sydän täynnä hyvyyttä ja hyviä pyrkimyksiä, tiedän joutuvani helvettiin, kuten kaikki muutkin. Vähemmistöjemme asiaa haluaisin erityisesti ajaa. Afrikkalaiset, jotka lisääntyvät kiimaisesti ja ahkeraan kuin rotat, ja joita on siten ihan kaamean paljon, yhdessä lantamajakylässä enemmän kuin koko Suomessa, pitää suojella kaikkinaiselta sorrolta. Esimerkiksi liikennevälineet ja junanvaunut varata vain heille, selkeillä kylteillä: "VAIN AFRIKKALAISILLE!"
PoistaIslaimilaisille tietysti omansa: "PAKANAVAUNU!"
Aijai sentään, Riku, nyt otat turpaasi intersektionaalisilta feministeiltä ja muilta hyviltä ihmisiltä, jotka ovat syvästi sisäistäneet sen ainoan totuuden, joka on oikein: vähemmistöillä ja herjaamisesta kärsineillä on loppuelämänsä ohituskaista, jolla voi näyttää nenää valtaväestölle ja olla oikeassa.
PoistaTjaa-ah, eihän meillä katujengejäkään ole, kun ei niitä kukaan ole nähnyt. Presidenttikin hourii.
Nytpä varalaivuri Riku leikkii tulella, verellä ja tervalla... Tosin afrikaanien pilkasta ei ole niin väliä, nehän ovat lupsakkaa väkeä, vähän kuin Telluksen savolaisia, mutta kuumaveristen aavikon poikien (rouvat ovat kainompaa sorttia) kutsuminen pakanoiksi on läimäys vasten kukkahattutätien ja pekkapuupäiden poskea!
PoistaSiitä ei katumalla ja anteeksi pyytämällä selviä... Siitä seuraa lainhuutoa, pöyriskelyä, piereskelyä, järkytystä, syyte, raastupa, tuomio, hilut kinttuun ja karkotus Rinkebyhyn!
Ehdotankin siis, että sanasta PAKANAVAUNU tehdään anagrammi, esim. AKAN PANU VAU, jolloin juuri täsmälleen oikea kohderyhmä ryntää vaunuun kuin kameli keitaalle!
Ja mitä se vihapuhekin on, Riku, ettet vaan suoltaisi nyt sellaista tulikivenkatkuista neekerherjaa, että sinua saa nyt olan takaa läimiä ja miettiä kelvotonta kotikasvatustasi ja rasistipersuuttasi?
PoistaAh, sanon suoraan, että onpa ihanaa, kun poliittinen korrektius ei ole vielä vallannut näitä blogilaineita.. Jään odottamaan vain ilmiantoa ja blogini poliisitutkintaa. Kun täällä meikäläisen blogin huudeilla on niin paljon ihmeellistä tapahtunut, niin tämä vielä puuttuu.
KYLLÄ te olette niin taidokkaita sananvääntäjiä että tunnnen henkeni kömpelöksi, ja sitähän se on. Sen takia katson paremmaksi että että en usko mihinkään, en mihinkään, siillä kaikki on suurta erehdystä. Erehdys on siitä hyvä, että jos erehtyy, voikin olla aika lähellä todellisuutta, mikäli edehdys pitää paikkansa ja todellisuus on olemassa. Mutta kun ei usko mihinkään, ei ole vaaraa kummastakaan. Voi elää vapaalla mielellä.
VastaaPoistaVoi sinun kanssasi, Liisu. Kun et olisi niin vähäuskoinen omasta arvostasi ja sanankäyttötaidoistasi! Sinä tavoitat sellaisia sfäärejä, joita ei kukaan muu näillä laineilla. Kirjoittaisit edes oikein rehellistä ja tarvittaessa jopa raadollista taiteilijaperheen ”elämäkerta-päiväkirjaa” salaiseen kansioon. Sellaista kuin novelleissasi usein on ollut, punaista ja mustaa, väkevää. Olisi monella opittavaa ja elämyksellistä luettavaa, josta löytäisi paljon itseään. Yksityinen on mitä suurimmassa määrin yleistä - mottoni.
PoistaTotta mitä sanot,Iines. Minun sanankäyttöäni täällä kotona teurastetaan. Kuuntelin äsken puhelinkeskustelua mies - Sauli ja huolimatta siitä, että olin kuulon päässä puhuttiin minusta siekailematta ja varsinkin siitä, mitä olin vähän aikaisemmin kertonut itsestäni, mutta hieman muuntuneessa muodossa. No olen tottunut siihen. ei se minua hievauttamut. Eivät he mitään pahaa tarkoita. Opinpahan nälemään itseäni heidän silmillään. Sellainen tieto on aina arvokasta, vaikka ei kovin mairittelevaa olisikaan. Muistan kun olin kerran sairaalan rivivessassa ja kaksi siivoojaa alkoi keskustella sen ulkopuolella: "Niin, oletko nähnyt tuon vitosen kaksi rouvaa, joista toinen on todella hieno nainen, mutta se toinen rääpälekansaa? Kuinkahan he tulevat toimeen toistensa kanssa? Tiesin kumpi minusta ja huonekaveristani oli sitä "rääpälekansaa", muttei se minua häirinnyt. Olipahan mukava kuulla.
PoistaOlipahan termi: rääpälekansaa. En olisi silti varma, Liisu, kumpaan siivooja viittasi. Sairaalassahan kaikilla on samanlainen pyjama tai paita, ja vain puhetapa erottaa ihmiset toisistaan, ja käytös. Jotenkin arvelen, ettei sinua voisi puhumisesi perusteella laskea "rääpälekansaksi". - Mutta viis noista, ainahan leuat paukkuvat.
PoistaLäheiset rääpivät toisiaan aika armottomastikin, ja tässä pärjää ehkä parhaiten huumorilla. Minun jankkauksiini viitataan jatkuvasti, yhdessä ollessamme tutulla lausahduksella "Kyllä Iines tietää", ja tämä tietyllä sävyllä. Eli kukaan ei usko minua. Muutoinkin huumori on aika rankkaa, eikä säästele ketään
Eihän Liisu kertonut, kumpaa hän ajatteli hoitsujen pitävän hienona rouvana? Ajattelin itse melkein loppuun asti, että Liisu oli se hieno rouva ja se toinen mikä lie haahka - mutta sitten aloin loppuriveillä epäillä... No, minun silmissäni Liisu on hieno rouva.
PoistaKirjoittamisen lahjoista olen samaa mieltä kuin Iines-tietäjä: täällä on monia hyviä kirjoittajia, mutta omaperäisen itsenäisen taiteellisia huuhailijoita ovat vain Liisu ja Mikis.
Siis tätä minäkin koetin Liisulle sanoa, että siivooja saattoi hyvinkin tarkoittaa sitä toista rouvaa ”rääpälekansallaan”.
PoistaLiisun novelleissa on ainutlaatuisen hyvää se, että hän menee menee niin syvälle, jopa raadollisuuksiin ilman, että piilottaa mitään kuvien taakse. Hän vain puskee, menee suoraan kuin raivo härkä.
Vertaus on raju, mutta novellit ovat mustaa ja punaista, tummaa punaviiniä, espanjalaista kiihkeyttä, härkätaistelua ja flamencoa.
Mutta hei, Iines! Olenhan minä kirjoittanut avioliitostani pitkän tarinan. Voisinko minä jotenkin sitä käyttää? Miten olisi jos alkaisin sitä purkaa. Ei tarvitsisi mielttiä, mitä minä nyt kirjoittaiisin. Mietinpä sitä. Helpottaisi?
VastaaPoistaMikset, Liisu, lähettäisi käsikirjoitustasi rohkeasti vaikka WSOY:n tai Otavan kustannustoimittajelle arviota varten? En uskalla kehottaa sinua kirjoittamaan sitä blogiisi, vaikka tiedät taatusti, että moni lukisi mielellään novelleitasi.
PoistaOman elämän päiväkirjojen avaaminen on tietysti asia, jonka jokainen harkitsee itse tarkasti. Ajattelen niin, että kirjoituksesi ovat helmi, joka ansaitsee arvoisensa laajemman ympäristön.
Ei siinä ole aihetta sanaankaan, kirjoita Liisu kirja, sinusta siihen on!
PoistaJatkan vielä tärkeästä helvetti asiasta ,josta minua eilen oikaistiin. Virheellinen tieto ,ettei helvettiä mainittaisi raamatussa on minulle tullut ainakin Jehovan todistajilta ,jostain muualtakin.
VastaaPoistaNyky kristityt eivät helvetistä puhu. Ja olen ymmärtänyt ,että kristinopin mukaan ei helvetti vielä ole toiminnassa ,ei edes lämmitystä aloitettu. Vasta maailmojen lopun jälkeen joutuvat ihmiset viimeiselle tuomiolle, taivaaseen tai helvettiin .Siihen saakka kuolleet odottavat jossain välitilassa.
Enemmän Raamatussa puhutaankin kadotuksesta ja Jeesuksen toisesta tulemisesta, maailmanlopusta ja tulisista järvistä. Voi silti olla, että joku uskonnollinen liike kiihkeyksissään pelottelee ihmisiä helvetillä.
PoistaNykykristityt ovat läksynsä oppineet. Nyt vedetään muilla asioilla kuin pelolla. Suvainnalla, hyvän ihmisen imagolla, anteliaisuudella, kaiken hyväksynnällä. Syntiäkään ei enää taideta tuntea, ja pappikin voi naiskennella ja juoda viinaa. Onpas hyvä tietää, että helvetin lämmitystä ei ole vielä aloitettu.
Pannut ovat kuitenkin jo porisemassa. Kiehumispiste luultavasti jo saavutettu ja hiililapioita yllinkyllin.
PoistaHeh, älkää uskoko Iinestä, helvetin pannu jo hohkaa kuumuutta.
PoistaVaan tuonpuoleisessa, ylisissä ja alisissa on erilainen aikakäsitys kuin meillä. Eli uunien lämmitys jos on aloitettu ja lämmintä hohkaa, niin sen ajan tunti vastaa meidän tuhatta vuotta. Voimme siis huoata ja jatkaa syntejämme.
PoistaMiksi Vantaa on saastapaskaa? - Käykää ite kattomassa Myyrmäkeä, jossa postia jakavat nuoret tytötkin murhataan.
VastaaPoistaJos joku ei tiedä, tähän ollaan edetty: Kulttuurikehto narkkarein ja psykopaatein
PoistaVitut Suomen poliisi mitään tietää, Aarnion sai kiinni, mutta tämän tekijästä ei, uutisesta poiketen, ole enää mitään tietoa. Polliisi daniel on ystävä.
PoistaTämä on asia, jota ihmismielen on vaikea ymmärtää. Miten voi käydä toisen ja joskus vielä täysin vieraan ihmisen kimppuun ja puukottaa tätä tai hakata kuoliaaksi.
PoistaKun tuntuu, että meillä on kuitenkin hyvinvointiyhteiskunta jonkinlaisine tuliverkkoineen, joissa tavallisella omalla panoksellaan pystyy kyllä rikkinäinenkin ihminen jollakin tapaa lillumaan mukana. Harva meistä on ihan ehjä ja vielä harvempi rikas.
Itse päädyn ajatuksissani ihmismielen vinoutumiseen, luonnehäiriöihin, pahan pääsemiseen/ päästämiseen valloilleen. Oli syy mikä tahansa, se ei ole yhteiskunnan, yhteiskuntaa ei saa eikä voi syyttää yksilön väkivallan teoista. Eikä lääke ole murhaajan yliymmärtäminen, vaan sellaiset toimenpiteet, joissa yksilö vastuutetaan teoistaan ja osoitetaan tukitoimet väkivallan uhrien omaisille.
Tuliverkkoineen= tukiverkkoineen…
PoistaNäim yöseen aikaan osuin upean ihanalle esitykselle, vanhan homon, Little Richardin, Muhammed Alin viiskeetjuhlan Good Gollyyn>/a>
VastaaPoistaKatos vaan, linkkaaminen meni `tuiks, mutta silti toimii.
PoistaVaan tänään on päivä pimeimmillään ja kaamos kireimmillään. Tästä se alkaa, päivän piteneminen, pikku hiljaa. Ehkä ne murhat ja tapot ja muut murheelliset asiatkin alkavat helpottua valon lisääntyessä. Eilisen uutisraportin mukaan joulun seutu ja toisaalta kesä ovat murheellisten tapahtumain piikkikohtia.
VastaaPoistaMiksi kesä? No, keittiöpsykologin taidoillani sanoisin, että lomat laukaisevat salpoja sekä hyvässä että pahassa.
Vaan oikein rauhallista ja kiireetöntä Tuomaan-päivää teille, rakkaat kanssakulkijat. Minulla on harmaasuolattu vapaan possun pakastekinkku auton takakontissa sulamassa. Perunalaatikot pyöräytettyinä ja huusholli mullin mallin. Pari lahjaakin vielä kaupassa.
Jaksan vähän silti ihmetellä valtaisaa hintojen nousua. Sikakin maksoi 25 euroa enemmän kuin ennen, vaikka on pienempi kuin viimevuotinen. Putiniako kaikesta saa syyttää? Mökin hurjasti nouseesta vesilaskustako myös?
Hallitus ei ole katsonut kuntien vesilaitoksen perään.
VastaaPoistaAamuhesaristani luin, että kansa on kovin pahastunut Orpon kommentista, jossa hän arvostelee puolustusministeri Kaikkosen isyysvapaan ajankohtaa. Vaaleihin on aikaa muutama kuukausi.
VastaaPoistaVoi sentään. Kun taas luettiin väärin. Orpo saa haukut niskaansa vanhakantaisuudesta ja isyysloman vastustamisesta.
Missä on kansan luetun ymmärrys? Orpo ei arvostellut isyysloman pitämistä, vaan sen ajankohtaa. Olisiko sitä voinut muutamalla kuukaudella siirtää, kun kyseessä on kriittiset ajat Euroopan sotahistoriassa ja hyväksi osoittautuneella Kaikkosella on paljon sellaista hiljaista tietoa, joka ei tuosta vaan siirry kokemattomalle seuraajalle?
Kannatan itsekin, Orpon lailla, isyysvapaiden pitämistä ja molempien vanhempien osallistumista pienten lastensa hoitoon kotona jopa ensimmäiset vuodet. Kannatan kotihoidontuen lisäämistäkin lapsen kolmen ensimmäisen vuoden aikana isän ja äidin kesken. Lapsi on tärkeämpi kuin molempien vanhempien töissäolo. Saataisiin helpotusta päiväkotien ahdinkoonkin.
En ole lukenut Orpon kommenttia, enkä itse asiassa edes tiedä, milloin Kaikkosen lapsi syntyi/syntyy - siitä huolimatta mielessäni häivähti isyyslomasta kuullessani samankaltainen ajatus.
PoistaAjattelin tosin niin, että sota- ja Nato-tilanteessa taitaa olla nyt ns. suvantokohta, jonka Kaikkonen hyödyntää lapsensa ja vaimonsa parhaaksi.
Suomen osaltahan suma seisoo todennäköisesti kevääseen asti, jolloin Unkari ja Turkki ehkä viimein katsovat kiristäneensä USAlta (ja EUlta) kaiken kiristämisen arvoisen.
Sitten Antti-pappa astuu taas parrasvaloihin. Ennen vaaleja joka tapauksessa. (Sarkasmi tahallista, mutta ei loukkaavassa mielessä esitettyä - tilannehan on ns. win-win-win ja vielä kerran win.)
On tosiaan mahdollista, että Kaikkonen tuntee ja tietää suvantovaiheen tilanteen meitä kansalaisia paremmin ja sekin on mahdollista, että hänen vaimollaan loppui jo vapaa ja lapsi olisi laitettava päiväkotiin, ellei isä jää vapaalle. Muistelen lukeneeni tämäntapaisen tiedon.
PoistaAsia on tietysti jokaisen perheen itse päätettävissä, mutta on se niinkin, että puolustusministeri EU:ssa on erikoisasemassa näinä sodan aikoina koko ajan. Hän ei ole kuka tahansa vanhempi, olkoon nainen tai mies.
Totta kai myös Suomen puolustusministeriössä tiedetään kaikki ne asiat mitkä Kaikkonenkin tietää. Ei ministeri voi mitään salaista tietoa pelkästään itsellään pantata. Eikä Kaikkonen mikään EU:n puolustusministeri ole.
PoistaNyt, arvoisa Anonyymi, et ilmeisesti tiedä, että ”hiljainen tieto” ei ole sitä eksplisiittistä tietoa, jota voidaan prosessoida, tallentaa asiakirjoihin ja jakaa aanelosina tai netitse uudelle ministerille.
PoistaHiljainen tieto on sanallisen tiedon ulkopuolelle sijoittuvaa tietämistä ja osaamista. Hiljaiseen tietoon sisältyy kaikki se geneettinen, ruumillinen, intuitiivinen, myyttinen, arkkityyppinen ja kokemusperäinen tieto, jota ihmisellä on, vaikkei sitä voi ilmaista sanallisesti. (Hannele Koivunen, käsitteen luoja)
Toinen oikaisu on se, että inessiivi viittaa sisäpuolella oloon, ei omistukseen. Viittaan tällä ilmaisuun ”ministerinä EU:ssa” eli unionin alueella, joka ei tarkoita samaa kuin ”EU:n ministerinä”. Suomi kuuluu EU:hun, jonka maita Venäjän hyökkäyssota erikoisesti koskettaa, uhkaavammin kuin muiden maanosien maita.
Onneksi ex. Kanki-Kaikkosen eli Tankki-Antin sijaiseksi valittiin maanpuolustuksen ammattilainen, joten hän ymmärtää monia asioita ja käytäntöjä jo ennestään.
PoistaHäntä ei tarvitse opettaa alusta alkaen (kuten esim. sivaria tai naista) puolustusvoimiemme rakenteeseen, tehtävään ja toimintaan.
Taistelussa Natosta Saarikon puoluepolitikointi hävisi ja isänmaan etu voitti, vaikka onhan Lintiläkin vanha rauhanturvaaja ja vieläpä vääpeli.
Varmasti oikea valinta Kaikkosen sijaiseksi, parempi kuin Lintilä. Eihän sähkökriiseissä rypevä elinkeinoministeri olisi mitenkään ehtinyt hoitaa puolustusministerin tehtäviä.
PoistaJa voisipa sitäkin kysyä, kuinka moni ministeri alun alkujaan on ollut pätevä juuri siksi ministeriksi, mikä nyt on. Ulkoministeri on ylioppilas, opetusministeri on valtiotieteen maisteri, valtiovarainministeri on filosofian maisteri jne.
Housuissasi sinulla on eksplisiittistä hiljaista tietoa.blogin pitäjä.
PoistaEhkäpä häntä vaivaa selittämätön jouluahdistus.
PoistaKannattaisi ottaa rauhallisesti. Minäkin olen sen verran tiiviisti kantanut painavia tavaroita ja paketteja liukkaalla kelillä kaatumista varoen, että sain selkäni kipeäksi. Nyt on pakko vähän lepuutella sitä. Panen tänne vielä ennen joulua jonkin jouluisen kuvan, ja kenties joulurunon, katsotaan nyt.
Olet täysin oikeassa siinä, Iines-tontutar, ettei hyvänkään ministerin tarvitse aloittaessaan olla alansa asiantuntija - ja erittäin usein ei olekaan.
PoistaMinisterin hyvyys punnitaan muulla tavoin. Tällaisen pätkäpuolustusministerin tapauksessa on tietysti on luonnollista ja eduksi, että osaa jo perusasiat.
Mutta nyt runoilemaan joulupostaukseen...
Taattua Tapsaa tulossa uuteen postaukseen. Kiva!
PoistaPankaapa nyt kaikki kynnelle kykenevät ja ehtiväiset anonyymitkin sulkakynä heilumaan. Muistakaatten, että kiire on korvien välissä. Tulee se joulu kuitenkin, vaikkei kaikkea tekisikään. Itse en tunne käsitettä ollenkaan omassa elämässäni.
Nyt en malta olla nostamatta tähän loppuun omalla tavallaan riemastuttavaa, mutta tietysti uhrin kannalta surullistakin uutista. Nimittäin 91-vuotiasta miestä epäillään todennäköisin syin murhasta.
VastaaPoistaSanon tähän vain kaikille ikärasisteille, että vielä se vanhankin käsi nousee. Nähtävästi. Ei passaisi vähätellä iäkkäitä ihmisiä.
Vain Hyvinkäällä, tuskin tuohon hämäläisistä olisi!
PoistaTodisteet viittaavat kyllä hämäläiseen, sen verran ripeää toimintaa.
Poista