Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
Huikea postaus! Tuhat kirjaa puhuu enemmän kuin jaksaa kuunnella. Puhumattakaan vanhasta arkusta!
Olen niitä ihmisiä, joka ei voi kulkea kirjahyllyn ohi tutkimatta mitä kirjoja siinä on. Mitä vanhempia, sen parempia.
Iineksellä on Irja Sallaa, Orvokki Autiota, Marja Vartiota, Erno Paasilinnaa, Eino Säisää, Eeva Kilpeä, Kyllikki Villaa... plus Hallion sukua (kuulutko siihen?) ynnä muita tietokirjoja kuten Elias Lönnrohin Flora Fennica!
Niin, mitähän tuo ikivanhassa arkussa on? Varmaan tärkeitä papereita, ikivanhoja viinaputeleita ja Härkäniemen piippu?
Näissä kuvissa on vanhempia kirjoja, riekaleisiakin, uudemmat ovat toisissa paikoissa. Ne olivat niin siististi, että hylly näytti jo persoonattomalta, joten otin kuvat sotkuisimmmista hyllyistä. Pitäisi jollakin tavalla järjestää hyllyt, kun usein käy niin, etten löydä hakemaani kirjaa ainakaan helposti, joskus en ollenkaan. Hallion sukukirja on äidin puolelta, Rauman maalaiskunnan seutuvilta. Tätä sukua olen itsekin tutkinut.
Minäkin katson aina ihmisten kirjahyllyt sieltä, missä niitä vielä on. Nuorillahan ne ovat vaihtuneet dvd-kasetteihin, joita on monta hyllyriviä. Nekin taitavat kohta jäädä pois, kun on monikanavaiset suoratoistopalvelut. Esimerkiksi oma jälkikasvuni ei katso enää ollenkaan televisiota televisiosta. Itse pääsin hänen siivellään Netflixiin.
Kirstu on 1700-luvulta, eli se on normaalikirstuja vieläkin vanhempi. Sisällä on palapelejä ja pelejä. Tykkäsin tehdä yhteen aikaan isoja palapelejä, terapeuttista touhua. Muutoin se toimii sohvapöytänä, jota ei juurikaan avata.
Onkohan jollakulla teistä kirjahyllyissä jokin looginen järjestys? Vai joko olette luopuneet hyllyistä?
Minulla on, kun olen looginen luonne, ja se on sisäinen arvojärjestys.
No, oikeasti se menee niin, että samaa aihetta käsittelevät ovat samoilla seuduilla sekaisin, esim. tähtitieteelliset ja kaikkeudelliset, saman tyyppiset myös, esim. muiden alojen tiedekirjat, runokirjat ovat omissa oloissaan toisaalla, koskettavat romaanit kautta aikain kimpassa omilla hyllyillään jne.
Löydän aina etsimäni, sillä osaan etsiä oikeilta suunnilta.
Mökillä on sitten erikoisempia ja hyvin erilaisia vanhoja kirjoja hieman sekaisin arkuissa ja hyllyissä. Olen ennenkin kertonut, että suorastaan rakastan etenkin hyvin vanhoja tietokirjoja ja muistelmia, sillä niissä ei ole jälkiviisauden imelän tunkkaista sivumakua.
Luin tässä taannoin Lönnrotin varhaista kuvausta, jossa hän selittää Kalevalan luonnetta ja historiallisuutta ulkomaisille asiantuntijoille - hän sijoittaa runojen synnyt yli tuhannen vuoden taakse ja Bjarmiaan - ja se herätti tutkimaan tarkemmin tätä Bjarmiaa, jonka toki tiesin muutenkin.
Siitä on mm. Martti Haavion (eli runoilija P. Mustapään) seikkaperäinen tutkimus, hänhän oli tiedemies. Siinä samalla hän pohtii jumala-sanan alkuperää. Bjarmeillahan kertoivat sen olleen Jomal.
Bjarmit katosivat 1200-luvulla tykkänään ja syykin siihen selvisi samassa lukusavotassa.
Kouluaikoina minullakin oli vielä looginen järjestys hyllyissä. Oli oman alan opukset omilla hyllyillään, tietokirjat yhdellä ja uusimmat kirjat tietyillä hyllyilä.
Nyt kun olen haalinut paljon kierrätyskirjoja, kirjastojen poistomyynneistä ja kirpputoreilta, olen työnnellyt pinoja sinne, toisia tänne, ja kirjat ovat menneet sekaisin. Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että heitän joka viikko/ päivä yhden kirjan pois. Ei niitä antikvariaatitkaan enää ostele. Ovatkohan kirjat kuoleva materiaali?
Jonkin verran on myös nettikirjoja Elisan palvelusta. Äänikirjoja en muuten kuuntele, sillä haluan suoran lukukokemuksen. Nettikirjakin vähän tökkii.
Tuo Haavion Bjarmia-kirja tuntuu kutkuttavalta, sillä huomaan, etten tiedä Bjarmiasta syvemmin mitään. Vilkaisin äsken esittelyn kirjasta ja bjarmialaisista Agricolaverkosta. Taidanpa tilata kirjastosta. Jomal tarkoitti jumaluuden ohella tietäjää ja noitaa, kertoo etymologinen sanakirja, ja mainitsee näin: ”bjarmien (= karjalaisten) maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas”. Karjalaisten? Käsitin niin, että kyse on pohjoisista asukkaista.
Haavio-Mustapäähän oli paitsi runoilija, ennen kaikkea tutkija, samoin kuin hänen vaimonsa Elsa Enäjärvi-Haavio, joka oli kansanrunoudentutkimuksen professori.
Nyt en malta olla itse poikkeamatta omasta aiheestani. Nimittäin luin juuri roskalehti ( ?) Iltalehdestä, että Vasemmistoliiton puoluevaltuusto on valinnut puoluesihteeriksi Li Anderssonin parhaan ystävän Anna Mäkipään.
Ei tämä vielä mitään, vaan se, mistä Mäkipään moni muistaa. Hän ehdotti nimittäin viime vuonna Turun valtuutettuna ollessaan feminististä katujen aurausta. Eli koska naiset käyttävät enemmän jalankulkuväyliä viedessään lapsia päiväkotiin ym., ne tulee aurata ennen autoteitä, joilla miehet ajelevat.
Onko sukupuolittuneempaa ja ahtaampaa näkemystä aikoihin nähty? Yhtä paljon siellä autojen rateissa naisia on kuin miehiäkin. Mäkipää ei muutenkaan ajattele nenäänsä pidemmälle: tuleehan autoteiden olla auki, jotta pelastusautot ja julkiset kulkuvälineet ja taksit pääsevät kulkemaan aina ja kaikkialla.
Intersektionaalinen feminismi on sukupuolittunut ja kapeaotsainen ajattelutapa. Ettäs tämänkin tiedätte.
Minä kun menen vieraaseen kylään tutkin aina ensimmäiseksi onko kirjahyllyä, ja jos sellainen on, mitä kirjoja siinä on. Ja sen mukaan järjestelen aivoni puhemyhkyrät valmiustilaan. Nykyään on paljon paikkoja joissa hyllyjä ei ole, Silloin tunnen olevani tyhjän päällä. On paljon pelkkää tyhjyyttä, Silloin olen hiljaa. Annan toisten puhua. Harvoin olen paljon äänessä. Kun tulee kutsu kylään, tiedän jo etukäteen mitä ja mistä siellä puhutaan. Seuraava kutsu on ensi perjantaina. Tiedän että sinne tulee ihminen, joka hoitaa koko puhejutun. Siitä ei siis huolta.Voi rauhassa olla omissa ajatuksissa. Viikko aikaa kun saa olla kokonaan rauhassa. On kylä. jonne mennään vain kohteliaisuudesta.
Selaan usein Oikotien asuntoilmoituksia ja katson asuntoesittelyjä, kuvia asunnoista. Jos kuvissa on kirjahyllyjä, katson tarkasti kirjat läpi.
Olen oppinut tunnistamaan mm. opettajat kirjojen perusteella. Yksi hylly, ainakin, on tietyn alan ammattikirjallisuutta. Yrittäjät tunnistaa kansioista, joissa on alan materiaaleja. Nuoret parit tunnistaa dvd-riveistä ja vanhemmat ihmiset tietosanakirjarivistä ja ehkä Tuntemattomasta sotilaasta. Joillain on jopa Nykysuomen sanakirja. Vanhojen ihmisten hyllyissä on myös rivi läheisten valokuvia, pitsiliinoja ja maljakkoja. Nuorenpuoleiset sinkkunaiset tunnistaa kirjakerhon kirjoista.
Kirjoitettu kieli on kognitiivisesti eri asia kuin puhuttu kieli. Luku- ja kirjoitustaito rekrytoi silmän ja näköaistin resurssit, ja tietynlainen yleistävä -- "edustava", kielen välittömästä käyttöyhteydestä irrotettu -- käsitteenmuodostus tulee mahdolliseksi.
Siksi äänikirjat eivät koskaan voi korvata lukutapahtumaa, tai, ehkä pikemminkin pitäisi sanoa päinvastoin: ei ole vain niin, että kirjoitetun tekstin tajunnaalliset vaikutukset ovat tyystin toisenlaatuiset, vaan jopa niin, että siirtyminen äänikirjoihin rapauttaa olemuksellisen osan sitä "tiedollista" asiahallintaa, joka on tehnyt eurooppalaisesta uudesta ajasta niin erityisesti vaikuttaneen ja ihmisen elämänehtoja rajusti muuttaneen.
Muutossa kirjat ovat hankalia. Ikääntymisen myötä on meilläkin kirjahyllyistä kadonnut kaksi kolmasosaa, ja vain parituhatta eurooppalaisen kulttuurin kaikkien aikojen kestävimmiksi osoittautunutta teosta on jäljellä.
Jotenkin tuntuu siltä, että kirjasta lukeminen halutaan kokea vanhanaikaisena ja rasittavana, äänikirjan ja podcastien kuuntelu helpompana ja kevyempänä.
Ihan kuin ihmisen ei kannattaisi käyttää kaikkia aistejaan ja fysiikkaansakaan paperikirjaan ja omien elämysten ja ajatusten kokonaisvaltaiseen tuottamiseen. Ihan kuin joku muu hoitaisi homman meidän puolestamme, kun joku lukee meille jotakin ja me voimme vaikka pumpata bodyamme sillä aikaa kun sivistymme tai huvitumme.
Meille kevyttuotetaan puolittaisia elämyksiä samalla kun emme hukkaa aikaa tärkeämmältä eli kehomme hoivaamiselta. Kuvaavaa on julkkispersoona Maria Veitolan mainoslausahdus: Äänikirja on helpoin tapa rakastua.
Äänikirjassa minua ainakin vaivaa se, että en kenties pitäisikään lukijan äänestä ja painotuksista. Paperikirjan lukukokemus on eri kuin ääneenlukijan tulkitseva esittäminen. Kirjan lukemisessa ei ole häiritsevää väliporrasta.
Eiköhän entisaikoina harrastettu ääneenluku toiminut aivan eri sfääreissä kuin nykyiset äänikirjat.
Ääneenluku, oli kyseessä sitten romaani, sanomalehti tai Raamattu, oli ihmisiä yhdistävä tekijä, ohjelmanumero. Sitä tehtiin piirissä.
Äänikirja ei yhdistä, vaan erottaa. Kuulokkeet korvilla kulkeva ihminen on erillinen, hän viihdyttää itseään ikään kuin onanoisi julkisesti.
Noh, en minä tuomitse äänikirjaa, kuunnelkoon ken tahtoo, mutta luulen itse valitsevani useimmissa tapauksissa mieluummin paperikirjan. Paperikirjan tekstiin voi palata sivua kääntämällä, katseen suuntaa muuttamalla. Kirjaa voi makustella.
Olen samaa mieltä kuin Seppo ja muutkin - eli kirjan lukeminen ja äänikirjan kuuntelu ovat erilaisia tapahtumia.
Toisaalta kautta aikain on istuttu iltanuotion ääressä ja kuunneltu tarinoita. Äänikirja on ehkä paluuta siihen.
Minä en ole vielä kuunnellut yhtään äänikirjaa. En ole tuntenut tarvetta siihen, sillä tykkään lukemisesta. Toisaalta lapsena kuuntelin radiosta kuunnelmia - ja joskus sattumoisin olen sattunut ajaessa kuulemaan jonkun esitelmätapaisen.
Taustamusiikkia en kaipaa. Hiljaisuus minun himoni.
Huomaan, etten minäkään äänikirjaa vastusta, vaan kiinnitän huomiota ilmiöön sen ympärillä.
Jos äänikirjaa kuunnellaan vaikka lapsen tai muiden kanssa yhdessä, niin sehän voi olla mukavaa yhdessäoloa.
Vaan, ja nyt pääsen asiaan, kun on ne muusta maailmasta eristävät luurit korvilla ihmisjoukoissa, bussissa, kaduilla, kuntosaleissa, jopa erilaisissa tilaisuuksissa. Ne kertovat, että ihmisellä on omat juttunsa, eikä häntä paljon kiinnosta ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Mä ja mun body ja mun musa tai mun äänikirja.
Ja minä huomaan tässä yhtäkkiä että me, mies ja minä, olemme pelastaneet yhden ihmisen ihan huomaamattamme, ottamalla hänet suojelukseemme. Ei olla sitä edes koskaan ajateltu. Mutta vasta nyt vuosien kuluttua pystyn toteamaan sen. Enkä ole sitä koskaan aikaisemmin edes ajatellut.
Hiljaisuus on minun himoni, sanoo Tapsa tuossa yllä. Voin allekirjoittaa, kaikin tavoin.
Sekin on kummaa, että kun hiljaisuus mainitaan suomalaisten ominaispiirteeksi, sitä pidetään heikkoutena, asiana, joka vaatii korjausta, koska ulkomailla hiljaisuus ei ole tapana.
Hiljaisuushan on vahvuus, hiljaisuuteen pystyvällä on kyky, kenties rauha.
Ujous on sitten taas eri asia, tai estoisuus ihmisuhteissa. Liiallinen pidättyvyys katsotaan kai haitalliseksi, jos ihminen itse kärsii asiasta.
Liisu, tuo ettei tiedä tehneensä hyvää tehtyään hyvää, on juuri se, mitä saisi olla enemmän. Someaikana näistä hyvistä teoista lyödään liikaa rumpua.
Hiljaisuun on ainakin minulle yhä tärkeämpää ylellisyyttä. Huushollissa huutavat television selostajat ja urheilukisojen yleisö, varsinkin nyt talviviikonloppuisin. Aina ei penkkiurheilijalta voi vaatia kuulokkeiden käyttöä. Minäpä lähden metsäpoluille hiljaisuutta kuuntelemaan.
Metsässä ihmisellä on rauha. Olen joskus miettinyt, olenko ns. erityisherkkä, kun en tykkää yhtään kovista äänistä.
Muistan, miten seisoessani kerran maalaishuutokaupassa traktorinkärryjen vieressä meklarin kopauttaessa yhtäkkiä nuijaa kärryjen metallilaitaan KOLMAS KERTA! - hätkähdin silmiinpistävästi, lähes pomppasin ilmaan niin, että meklari huomasi sen ja nauroi näkyvästi, ja muutkin siinä lähellä nauroivat pelästykselleni. Noloa.
En siedä myöskään sitä, että televisio tai radio moikaa lujalla. Ajatus joistain musiikinvahvistimista kammottaa. Jos seinänaapuri moiuttaa karaoke- tai rokkivehkeitään liian lujaa, käyn yleensä panemassa hänet päiväjärjestykseen. Omakotitalossa asia on eri. Meillä ei kaiu.
Hyvä "postausaihe" Iines! On sinulla kirjasto ja hurmaava vanha arkku! Minä olen lyhentänyt kirjojeni täyttämiä hyllymetrejä hämmästyttävän monta. Siskolleni olen saanut kannettua ja annettua mökilleen hyllynlämmittimiäni lukuisasti. Oletin, että saan myytyäkin osan poistokirjoistani kolmen mökin kesäkirppiksellä. Laihaksi siinä tulos jäi. Vaan eipä hätää, ennen kirjastoni oli moninkertainen nykyiseen verrattuna. Vain rakkat ja tärkeät ovat jäljellä. Kaikista helpointa olisi päästä tarpeettomista kirjoista, leikakaamalla kovat kannet irti ja laittaa ne sekajätteeseen. Sivupinkan voi laittaa sitten paperinkeräykseen. Muutamille opuksille olen niin tehnyt, mutta yritän ensin löytää jonkun, jota kirja voisi kiinnostaa ja antaa sen "elämyksen" siirtyä mieluummin eteenpäin. Romaaneja kaupungin kirjahyllyissäni ei juurikaan ole. Mitä nyt olen kanssaeläjälle kiikutanut kirppareilta lukemista. Onneksi on kaikkiruokainen, mutta ne kirjat ovat omassa pinossaan ja poistuvat huushollista lukemisen jälkeen. Nyt olen viettänyt aikaa parin itselleni tuntemattoma filosofin kirjoitusten parissa. Ei oikein kiinnosta Finllandia-palkittukaan aiheen vuoksi. Tervan juontia on nykyisin romskujen tavaaminen. Pitäisi löytää heinäsuovasta joku helmi, jolle antaa aikansa.
Olen itsekin ajatellut poistaa osan kirjoista viemällä ne yksinkertaisesti paperinkeräykseen. Kannet sekajätteeseen, niin kuin sanoit ja sivut paperiin. Antaisin toki kirjoja pois, jos jollekulle kelpaisi. Tietyt opukset toki säilytän.
Muistelin juuri eräänä päivänä ruotsalaista Siivoojan raporttia vai päiväkirjako se oli, kirjoittajana aito siivooja Maja Ekelöf. Hän teki merkintöjä siivouspaikaltaan, Vietnamin sodasta ja maailman nälänhädästä ja voitti kirjallaan jonkin poliittisen romaanin palkinnon. Jos minulla olisi tämä kirja, voisin lukea sen uudelleen ja katsoa, miksi se oli niin merkittävä. Tästä tapauksesta oli myös sattumoisin heti muisteluni jälkeen artikkeli HS:ssa.
Minulle kirjat ovat yhtä tärkeitä kuin ihmiset. Jos näen jonkun repivän kirjaa on kuin hän pahoinpitelisi ihmistä. Joululahjoista paras on ehdottomasti kirja. Jo lapsesta asia oli näin.
Hyllyissäni on kuitenkin paljon kirjoja, ties mistä tänne kulkeutuneita, mm. tuttavan tuttavan omakustanteita, huutokauppojen miljoonalaatikoista tulleita kirjakerhokirjoja, ja sellaisia joihin en ole koskaan palannut. Tähän viimemainittuun ryhmään kuuluu mm. Virpi Hämeen-Anttilan tuotantoa, joka osoittautui kiinnostamattomaksi. Tämä on vain esimerkki, nimi voisi olla muukin.
Toistaiseksi olen vienyt paperikeräykseen muutamia ohutkantisia oppikirjoja ja pari muuta.
No juuri tämä. Sain virikkeen siskolta, joka alkoi vimmaisesti tyhjentää taloaan miehen kuoleman jälkeen, pari vuotta sitten.
Kun hän tuli kesällä mökille, hän putsautti ensi töikseen liiterin lahjoittamalla naapurille sieltä kasan vanhoja hirsiä, kun emme kuulemma koskaan niitä missään käyttäisi. Meidän äitimme oli ne varastoinut ”pahan päivän varalle”, vaikka polttopuuksi. Minua hirsien poisantaminen suretti, mutta en ole tappelijaluonne, jos toinen jotain on päättänyt. Olin jopa hieman kiintynyt niihin kuluneisiin hirsiin.
Lapset ja lastenlapset joutuvat vielä liriin meidän kirjastojemme kanssa. Ja sekin vielä, kun niitä kirjoja pitäisi imuroida silloin tällöin, siis kirja kirjalta.
No olihan niillä tunnearvoa, mutta ajattelin kyllä joskus uusiokäyttää ne johonkin. Nytkin on keittiön ikkunalautana yrteille vanhan maalaamattoman puupenkin istuinlauta. On kauniimpi kuin lastulevyinen valkoinen hörhötaso.
Eniten harmittaa se, että sisko antoi aidot puuhirret rikkaille mutta nuukille sukulaisille.
Lahonneet hirret voi kuulemma uusia. Meillä on jäljellä vielä vanha aitta, jonka alalaudat alkavat pehmetä. Kuulin, että ne alahirret voisi hyvin uusia rakennusta hajottamatta. Eikä olisi aivan hirveä urakkakaan.
Hirvityksellä kyllä katson minäkin kohta luhistuvaa aittaa.
Perhana, olisit vihjannut, niin olisin ostanut sinulta ne hirret. Mietiskelin nimittäin kesällä mökillä, että tekisikö vanhanajan ladon puuliiteriksi. Torpan seinähirret olisivat olleet siihen omiaan, vaikkeivat varmaan pyöreitä olekaan.
Onhan minulla toki erilaisia puuvarastoja tilukset täynnä, kun (eräs) harrastukseni on tehdä klapeja alusta loppuun - kaataa puu (osa niistä on itse istutettuja), karsia ja pätkiä se, halkoa kirveellä (minulla on varmaan kymmenen erilaista kirvestä), järeimmät klapikoneella, pinota ne kuivumaan ja sitten siirrellä pinoja eri paikkoihin tarpeen ja mielennousun mukaan. Tällaisen puuhailun jälkeen on mukava rojahtaa sohvalle ja lukea jotain filosofista, tieteellistä tai muuten hyvää kirjaa, tai vaikkapa runoja.
Ja arvatkaapa mitä? Tämä kesä oli ensimmäinen, jolloin sain vaimolta ja kälyltä ja tyttäreltä ja miniältä ja naapurin akalta ja kylän muijalta tunnustuksen kaukonäköisyydestäni!
Olen pari kertaa ollut hirsitaloa kengittämässä, mutta siitä on jo aikaa. Ei se mitään korkeampaa matematiikkaa tai ydinfysiikka vaadi, talonpoikaisjärjellä pärjää.
Olgan torpan seinähirret olivat sellaisia kulmikkaita, ei pyöreitä. Kun joskus lapsena suurensin sormella salaa salin seinän tapetissa olevaa reikää ja kurkistin sisään, niin siellä oli ihania vanhoja sanomalehtiä hirsien ja pahvin päällä. Niitäkin olisi voinut ottaa talteen.
Meillä on samanlainen klapien tekosysteemi, paitsi, että puut kaataa joku mies, ja pätkii ne moottorisahalla pölleiksi, jotk minä sitten klapitan klpaikoneellani, huom. minun koneellani. Rakastan klapitusta. Kirveelläkin onnistuu, mutta ei enää tarvitse. Sahaamisestakin tykkään. Sellaisia kapeampia runkoja voi sahata pätkiksi. Liiterissä on vino pino puita, joita on hellekesien vuoksi tarvittu joka vuosi vähemmän.
No nythän puuta kuluu, kellä takka on! Säälittää ne sähkölaskujen kanssa kamppailevat taloudet, joilla on sähkölämmitys.
Noh, minulla eivät käsivoimat riitä liian paksujen pöllien halkaisuun, ja vaikka riittäisivätkin, pelkään hieman kirvestä. Tekniikkalajihan kirvestyö on, eli voima yksin ei taida ratkaista, vaan oikea kulma ja tarkkuus. Hankin kerran sellaisen pitkän kapean mutta hirmu painavan rautatangonkin, jonka kapealla kiilapäällä pölli halotaan esimerkiksi ämpärissä pieniksi klapeiksi. Rautatanko oli kuitenkin minulle liian painava ja kipeytti hartiat ja tuntui päässä asti.
Eli klapikonetta käytän ilokseni kaikkiin pölleihin. Oli juhlaa muutama vuosi sitten, kun annoimme Metsäliiton kaataa kaikki varjostavat puut pihalta, yhteistyössä naapurin kanssa. Pöllejä riitti klapitettavaksi koko kesäksi. Suojalasit silmillä istuin liiterin portailla olevalla jakkaralla ja kone lauloi.
Vaan maaseudulla on nykyään suuri pula työntekijöistä. Pitäisi tilata lähimmästä kaupungista jokin firma, joka laskuttaa matkakustannuksia ja huippuhintoja ja tulee paikalle satunnaisesti. Mökkitalkkarin kun saisi palkattua samoilta kyliltä. Onneksi minulla on tuttu putkimies, joka hoitaa putket, monet puunkaadot ja moottorisahatyöt ja leikkasi jopa nurmikkoni, kun jalka oli poikki. Harmi, että hänkin vanhenee kovaa vauhtia.
Meillä on parhaimmillaan ollut aina kolme kotia. Yksi koti Helsingissä, toinen Lahdessa ja kolmas Lahden ympäristössä maaseudulla (kesäkoti).. Nämä taitaa olla vieläkin. Nyt asutaan Lahdessa, käydään asumassa Helsingissä ja se kolmas kelpaa kesäisin. Näitä vuorotellaan. Onko se mukavaa? No ei ole. Yksi pahin haitta on että aina puuttuu jotain. Kaikissa paikoissa pitäisi olla samat tavarat. Mutta onko siinäkään mitään järkeä? No ei ole. Olemme luoneet itsellemme ongelmia, joista pitäisi pyrkiä eroon. Mutta kaikki ovat tärkeitä. Olemme kolmenapaisia. Mitäs voidaan tehdä? Pahinta, ettemme enää pyri mihinkään. Onneksi lapset vielä pyrkivät, jopa ulkomaille.
Liisu, tunnistan tuntemuksesi useasta kodista kahden kodin haltijana - mökillä on oltava samat tavarat, patjat, peitot, lakanat, koko huusholli kuin kaupunkikodissakin. Jotkin tavarat ovat kuljetettavia, kuten vaikkapa palopeitto ja eräs tietty terävä Fiskarsin tomaattiveitsi. Viime vuonna unohdin palopeitttoni mökille talveksi. Ja nyt minulla on kaksi samanlaista Fiskarsin tomaattiveistä, täällä kaupungissa. Jos toinen unohtuu, toinen jää. Tai sitten ne molemmat unohtuvat.
Oikeastaan tunnistan tietyt ”haitat” jo kahden kerroksen asujana. On oltava kaksi hammastahnaa, kaksi hammasharjaa, kahdet vessapaperisäkit, jopa kaksi imuria, koska on raskasta raahata niitä rappusia. Alhaalla on työnnettävä moderni imuri, ylhäällä perinteinen.
Jos vielä muutan, haluan yhden kerroksen asukkaaksi. Vaan sitten alan kaivata varmaan yläkertaa.
PS Taidan tunnistaa myös sen, että joku saattaa pitää puhetta useasta kodista pröystäilynä. Siinäpä hiljaa pitää, eikö vaan?
Kahdesta kodista menee kahdet kiinteistöverot, kahdet sähkösopimusmaksut ja sähkönkulutusmaksut, kahdet vesimaksut, kahdet huoltomaksut ym.
Että jos kyse on tavallisista kuolevaisista, pröystäilyä kaksi kotia ei ole, vaan vain tapa elää eri paikoissa eri aikoina. Se mitä normikansalainen ansaitsee, menee taatusti sen siliän tien ylläpitomaksuihin. Ja se taas, mitä kukin tienaa, on kiinni ihmisestä itsestään ja perslihasten sitkeydestä. Ettäs tämänkin tiedätte.
Meillä alkoi tämä eri maissa asuminen yksinkertaisesti stipendien varassa, Itse olen saanut vain yhden stipendin Englantiin, Niinpä olin sen varassa siellä vuoden, puoli vuotta yksityiskodissa ikään kuin perheenjäsenenä, toisen puolivuotta asuin luostarissa saatuani stipendin englanninkielen opiskeluun. Mieheni sai valtion stipendejä kaksi kertaa. Toisen kerran Pariisiin, kansainväliseen taiteilijataloon jossa oli myös Suomenosasto, toisen kerran Roomaan, jossa oli Suomen osasto. työhuone ja pieni keittokomero ja oleskeluhuone. Sinne pääsin minäkim asumaan hänen kanssaan ja muistan miten kauhistuin kun huomasin ensimmäisenä yönä seinällä sängyn yläpuolella torakan kiipeilevän ja aamulla kun laitoin valon pyrskähti kokonainen torakkaparvi lattialla sängynvieressä valoa pakoon.
Eteläisissä maissa torakat ja kirput taitavat olla luonnollinen osa kotifaunaa. Ainakin siellä on laajempi hyöteiskirjo, oletan, kuin täällä hygieenisessä pohjolassa.
Siellähän suhtaudutaan esimerkiksi talojen homeisiinkin suurpiirteisemmin. Meillä sen sijaan home huushollissa on hirveä terveyshaitta, kun taas etelän asukki saattaa hyvin elää homeläiskät katossaan.
Jo Saksassa suhtautuminen homeeseen on vapaampaa- Sisareni asuu Baijerissa, eteläisessä Saksassa, ja kun hänen talonsa sisäkattoon ilmestyi vesiläiskä, sellainen ruskeareunainen, hän antoi sen vain olla siinä. Eikä ottanut isoa kattoremonttia, antoi korjata sitten vain sen läiskän ja jonkin reiän. Ei siellä kukaan hätkähtänyt vesiläiskää.
Ei Suomessakaan ennen pelätty hometta tai vesivuotoja. Olgan torpassa, kesäpaikassamme, muistan katselleeni salin puusohvassa maaten aaltoilevan kattopahvin ruskeareunaisia vesiläikkiä. Ne muodostivat kauniita kuvioita, joille kuvittelin hahmon. Ne olivat monta vuotta, kunnes päreet sitten uusittiin. Muistan tapahtuman hyvin, sillä isä putosi katolta ja katkoi kylkiluitaan.
Onpa sinun isälläsi ollut vaaranpaikka. Pudota katolta ei ole mikään pikkujuttu! Hänellä on ollut onni mukana kun on siitä elävänä selvinnyt. Kylkiluiden katkeaminen ei ole mikään pikkujuttu. Minä pelkäsin kesällä kun mies pesi ateljeen kattoa (8-10m)- Yksi horjahdus, ja siinä kaikki. Usko tai älä, Minulla oli jo kädet ristissä. Pelkään jo vähemmästäkin.
Maa siinä alla oli pehmeää ruohikkoista pihamaata.
Muistelen, että kylkiluita ei yleensä kipsata tai hoideta mitenkään erikoisesti. Ne paranevat itsekseen, mutta liikkumista täytyy rajoittaa. Ja hengittäminen voi sattua.
Heti ei lääkäriin sieltä maalta lähdetty, kun ei ollut autoakaan, linjurit siellä kulkivat ja maalla hoidettiin käsittääkseni vaivat etupäässä itse. Jotain vain käärittiin rintakehän ympärille. En muista tarkkaan, olin muutaman vuoden ikäinen.
Onkohan siitä seitsemän vuotta jotain, kun putosin autokorjaamon rasvamonttuun. Kaikenlaista siinä oli, syvä ja vähemmän syvä tajuttomuus tuntikausia, verijälkiä aivoissa ja kuusi murtunutta kylkiluuta. - Elkee kehtoo vehtoo ja meinoo, että nykyiseni johtuisivat siitä, - aiemminkin olin. Tsykologin todistuksen asiasta sain, paperilla sitä ei ole.
Kova on sinulla tälli ollut, Riku! Mutta hyvä että selvisit. Etpä olisi meille siinä kommenttia kirjoittamassa nyt etkä aiemmin olisi ollut.Eihän me oltais sinusta mitään kuullutkaan. Mikä vahinko! Kaikki hyvin nyt!
Muistan tämän putoamisesi, Riku. Minähän arvelin tuolloin mielessäni, että olet kenties autokorjaamossa töissä, kun olet maininnut, ettet hakenut yliopistoon huolimatta mielestäni mainioista yo-papereistasi. Minulla oli huonommat arvosanat.
Kuusi murtunutta kylkiluuta on jo melkoinen tälli. Onneksi selvisit siitä hyvin.
Jestas, onko siitä Rikun monttuun putoamisesta jo seitsemisen vuotta. Sitä vaan, että mihin aika katoaa. Seitsemän vuotta eteenpäin tuntuu aikamoiselta ajalta, mutta taaksepäin ajateltuna ei niinkään. Muistan näet sen, kun Riku siitä blogissa kertoi. Siis varmaan tässä Iineksen blogissa. Kova tälli, mutta Riku selvisi siitä ja hyvä niin.
Ei ole tarkoitukseni mitenkään erilaisia putoamisia vahätellä. Pois se minusta.
Nukutuskin voi olla eräänlainen putoaminen. Ennen tätä putoamista nukutukseni olivat lempeitä hivuttautumisia uneen. Sitten tuli nukutus, jossa putosin valtavalla voimalla sinne jonnekin uneen. Se oli tosi inhottava tunne ja kerroin siitä lääkärille, kun leikkauksesta olin herännyt lääkärikiertoon. Ajattelin, että nyt tässä on jotain erilaista ja lääkäri kertoi, että mulle laitettiin jotain uutta nukutusainetta. Lääkäri sanoi, että ei laiteta tätä ainetta mulle vastaisuudessa. Eikä laitettu, sillä tunsin kyllä sen itsekin.
Minut on nukutettu pari kertaa, ensimmäisen kerran, kun puhesairauteni vuoksi kurkkuni ja äänihuuleni tutkittiin nukutuksessa. Minä humahdin kyllä heti, ja heräsin samantien. Siltä ainakin tuntui. Kokemus oli mielenkiintoinen, kuin aikaa olisi vain napattu nopeasti pois siitä välistä. En pelkää nukuttamista, vaikka eihän siitä kukaan pidäkään.
Epämiellyttävin sairaalakokemus oli se, kun toimenpiteen jälkeen hoitaja nosti sängynlaitani ylös, jotten pääse itse toikkaroimaan. Heti tuli kauhea pissahätä, ja ahdistuin valtavasti, kun olin vangittuna sänkyyni. Sänky oli korkealla, joten siitä ei päässyt itse alas. Pyysin vierustoveriani laskemaan laidat, muttei hän uskaltanut. Soitin kelloa, ja pääsin vessaan. Sanoin hoitajalle kiukkuisesti, mikä on meikäläiseltä ennenkuulumatonta käytöstä, että kuinka te voitte lukita ihmisen sänkyynsä. Minua ei enää lukita! Eikä lukittu.
Säälittää vain ne vanhukset laitoksissa, jotka ovat kahlehdittuina vuoteisiinsa. Se on hirveä kohtalo. Hallitus voisi hieman katsoa vanhustenkin puoleen, eikä jakaa rahaa aina lapsiperheille.
Tämä hallitus ei katso muuhun, kuin omaan hyväänsä. Minä säästän sähkössä sen kuin kerkiän, ei ole kivaa tämä.
Ei tämä hallitus vanhuksista välitä pätkääkään, moiset boomerit saavat haistaa, enpäs sanokaan. Eikä välitä perusarvoistakaan. Koulut ovat hunningolla, huumeetko auttavat. No, eivät varmaan. Katujengit kiellettiin niin kovin pitkään. Onko nuorisolla hyvä olla.
Suomessa on poliisin uusimman ilmoituksen mukaan kymmenkunta väkivaltaista katujengiä, jotka ottavat tarkoituksella mallia Ruotsista ja Yhdysvalloista.
Tämän lisäksi on väkivaltaisia nuorisojoukkoja, jotka tekevät rikoksia ryhmissä mutta jotka eivät ole varsinaisia katujengejä Milan Jaffin porukoiden malliin.
Hallitus on näistä sisäministerin mukaan ”huolestunut” ja aikoo parantaa ”kotouttamistoimia”.
Tämä on totta: nykyinen hallitus on laiminlyönyt vanhushuollon nostamisen ihmisarvon mukaiselle tasolle.
Poliisi ottaa katujengiläisiä kiinni, koska katujengit luovat merkittävää turvallisuusuhkaa tavallisille kansalaisille ja erityisesti nuorille, joilta voidaan ryöstää lompakot, kännykät ja vaatteet päältä, etenkin merkkivaatteet. Moni nuori pelkää liikkua viikonloppuisin ulkona.
Poliiseja on myös liian vähän. 700 uutta poliisia on tulossa sisäministerin mukaan hätiin.
Ne ajat ovat jo jääneet, jolloin katujengien ongelma kiellettiin Jari Taposen toimesta. Enää häntä ei usko erkkikään.
No poliisi ei ainakaan ole tiedottanut katujengiläisten kiinniotoista tai että olisi esi- tai muutakaan tutkintaa käynnissä saati syyteharkinnassa. Peräti kummallista!
Niinpä niin, eli sinun mielestäsi ei ole katujengejä, ei ryöstöjä, pahoinpitelyjä, vaikka esimerkiksi Milan Jaff sai juuri 10 vuoden tuomion rikoksistaan? Sinä et nyt käytä tosioita puheessasi.
Helsingin rikospoliisin päällikkö Markku Heinikari pitää pääkaupunkiseudun katujengitilannetta erittäin huolestuttavana. Tilanne on eskaloitunut erityisesti jo edellisen syksyn aikana, jolloin vielä jokuset valehtelivat, ettei katujengejä edes ole.
Heinikarin mukaan poliisilla on ollut tutkinnassa törkeitä pahoinpitelyjä ja tapon yrityksiä. Tilanne on nopeasti mennyt pahempaan suuntaan.
Katujengien välisiä vakavia väkivallantekoja on estetty Helsingissä ja kymmeniä jengiläisiä otettu kiinni tai vangittu epäiltyinä törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluista.
Mistä johtuu suomalaisten vieraanvaraisuus vielä nykyäänkin muualta tulleita kohtaan? Tädit ovat haltioissaan, jos on vähänkin tummahipiäinen tai muun kuin kantasuomalaisen näköinen. Somemaailmassa näitä muita on jo varsin paljon. Täälläkin maalaismaisemissa tummahipiäisiä näkyy jo kauppareissuillakin varsin usein. Just näin oikein mustahipiäisiä pojankloppeja tai nuorukaisia hiippailevan paikalliseen marketiin. Ai, mutta näitähän pitää kai käsitellä silkkihansikkain, jos sekään mitään auttaa. Perhanan perhana, äl yli päästä perhanaa. Ai juu ja kas kun "kotouttaa" pitää koko ajan.
Setä on hyvä ja googlettelee ihan itse nyt alkuun vaikkapa Helsingin rikospoliisin päällikkönä toimivan Markku Heinikarin lausuntoja. Google on suuri ja ihmeellinen.
Tiedoksi vielä Sedälle, että poliisihan on hyvin vaitonainen alaikäisten kiinniotoista eikä jakele tietoja sedille eikä tädeille. Kiinniottoja tapahtuu tietysti heti, kun joku ilmoittaa ryöstöstä tai päällekäynnistä ja poliisi saa nuoren tekijän kiinni. Ei näistä lehdille lauleta.
Sen verran vielä jankkaan, että etkö huomannut, että Heinikarin lausunnot ovat ylivuotisia liittyen hänen virkaanastumiseensa ja ovat siksikin hieman, no, ohjelmallisia?
Mistäs minä, persu ja rasisti, mitään olisin huomannut.
Siis olihan uutisissa päiväys. Vuoden 2021 tilanteesta on siis sinun mielestäsi tapahtunut merkittävää parannusta, vaikka nyt virallisetkin tahotkin ovat huolestuneita, sisäministeri, Nasima Razyar, presidentti - ai niin, Saulihan oli seniili ja poliisi muutenkin paska.
Sovitaan sitten niin, että Setä on oikeassa, kuten aina. Ei ole katujengejä, ei ole ongelmaa, suuri tyhmä yleisö vain vouhkaa varmaan persujen yllyttämänä. Ketään ei ryöstetä eikä kellään ole puukkoja.
Rassukoita ne ovat, kokeneet kovia kotimaassaan. Meidän tulee ymmärtää ja tarjota lisää rahaa lasten merkkivaatteisiin ja kivaan kotoutukseen.
Kun olen Helsingin, Länsi- ja Itä-Uudenmaan twitter- ja facebookpoliiseilta erikseen kysynyt, heidän tiedottaessaan tehtävistään, että onko asialla olleet katujengit, niin olen saanut vastaukseksi, että ei mitään kyseessä olevaan ilmiöön liittyvää.
No sitten sinun kannattaa yksinkertaisesti mennä kertomaan tuo Nasimalle, sisäministerille, presidentille ja eduskunnnan täysistuntoon. Sinulla on varmaan relevantein ja paras tieto. Voisit pitää suurelle yleisölle lehdistötilaisuuden. Ehkä mediat kiinnostuvat oikaisustasi.
Eikö olekin kummallista, että kun luotettu virkamiehistö vetää koppalakistaan käsitteen 'katujengi' ja kansa kauhistuu, niin poliitikkojen on vastattava jotenkin?
Siunatuksi lopuksi tarjoan sovinnon eleenä Sedälle kuitenkin Ylen Areenan vajaan kahden kuukauden takaista Ylen A-studiota, jos haluaa oikeasti oikeaa tietoa.
Asiantuntijoina haastatellaan entistä jengiläistä, nykyistä väkivaltayöntekijää Miika Mehmetiä ja Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintayksikön päällikköä Markku Heinikaria.
Ohjelman mukaan Helsingissä katujengien ryöstöt ovat kolminkertaistuneet yksin tämän vuoden aikana, ja tutkinnassa on parhaillaan lukuisia murhan ja tapon yrityksiä. Yli 90 prosenttia nuorisojengeistä on maahanmuuttajataustaisia.
Asiantuntijoiden mukaan olemme Ruotsin tiellä, ja ohjelmassa haastatellun ruotsalaisen asiantuntijan mukaan Ruotsissa tilanne on hirvittävä ja menossa edelleen huonompaan suuntaan. - No näinhän se Saulikin sanoi.
Siellä oli kylmää, tuulista ja autiota - eikä katujengejä näkynyt mailla eikä halmeilla, ihan tavallisia vaaleita svenssoneita ja tummia abdullaheita vaan joulumarkkinoilla, toiset ostamassa, toiset myymässä.
Mutta ei underskatata probleemaa, kun jopa farbror Setä poliisiin viitaten kielsi sitä tekemästä. Hänhän meni jopa niin pitkälle, että lähes melkein myönsi katujengejä olevan! Tähän astihan hän on kieltänyt asian stop stykkänään.
Mutta olisiko eiliseen näkymättömyyteen ollut syynä se, että oli niin hyytävä sää? Sehän nimenomaan todistaa katujengiläisten olevan tottumattomia pohjolan hyiseen kylmyyteen eli vierasperäisiä... Totta tosiaan, ehkä he tällä kertaa ryöstivät ruotsalaisia myymällä heille ylihintaista julkrääsää!
Kuuntele nyt se Areenan linkki loppuun - huomaan ettet katsonut sitä. Jos olisi keinot valmiina, niin johan niitä käytettäisiin. Hallitus on vasta heräilemässä realismiin. Nyt asioista saa puhua oikeilla nimillä , ja pitää puhua. Päänsilittelyn aika on ohi. Ohi on se aika, jolloin maria pettersonit menevät Malmön Rosengårdiin kävelemään ja ihastelemaan idylliä.
Kun ei Ruotsi tiedä, miten katujengiongelma hoidetaan muutoin kuin vähentämällä maahanmuuttoa radikaalisti, niin sitä siellä on jo tehty ja tehdään jatkossakin. Samoin esimerkiksi Tanskassa vähennetään maahanmuuttajien tulvaa. Kotouttamiskeinot ovat olleet yhtä tyhjän kanssa.
Olen itse sillä kannalla, että suomen kieli- ja kulttuurikoulutus jokaiselle tulijalle, myös naisille tulisi pakolliseksi. Suomen kielen hyvä taito lisää uuteen kotimaahan juurtumista kaikin tavoin, samoin suomalaiseen kulttuuriin tutustuminen. Täällä ollaan Suomessa, länsimaassa eikä missään muslimivaltiossa Suomen sisällä. Meillä ei saa hyväksyä sharia-lain mukaisia homojen tai tyttärien vainoamisia. Meillä naisen täytyy saada olla vapaa ja valita itse.
Tapsa, ei kai katujengi tarkoita sitä, että ne kansoittavat kadut aina ja kaikkialla - viittaan räjähtelevään Malmöön, jossa Maria Pettersonkaan ei nähnyt muuta kuin rauhaa ja kuuli korkeintaan harpunsoittoa.
Suomalaiset katujengit eivät ole kovin paikkasidonnaisia, vaan enemmän tietyn asian ympärille kerääntyneitä ryhmiä, esimerkiksi rap-musiikin, merkkivaatteiden tms.
Internet-kaudella ryhmät lienevät pakkasilmoilla ainakin netissä.
Vai, pojat, olisiko se sitten niin, että meille kansalaisille valehdellaan? Ei ole mitään katujengejä? Poliisi puhuu kakkaa ja asiantuntijat ministereitä ja presidenttiä myöten vaahtoavat turhasta?
No voi pyhä jysäys. Enhän minä tuossa esitettä väitettä, kun en tiedä. En muuten lähde mukaan tuohon englishittikieleen.
Kannattaa huomata verbin potentiaalimuoto, joka esittää tekemisen mahdollisena, ei totena.
Arvelin vain tyhmyyksissäni ja persuuksissani, että nuorilla on myös netti ja puhelimessa kenties joku whatsappi ja insta ynnä muu. Kaipa kavereiden kesken nyt, hitto soikoon, netissäkin jutellaan.
Hei haloo, tässäkö eväät: huolestunut ja kotouttamistoimien parantaminen. Salli mun nauraa, tai pikemminkin itkeä, vaan itku ei tuu. Vanhaa vanhan ja turhaa lässytystä. Hallituksella on hurjat avustajajoukot, mikä hyöty niistä on. Kuva puhuu enemmän, kuin 1 000 sanaa, vai mitä, sopii hallitukselle.
En tiedä, saiko Milan Jaff tuomiota murhanyrityksestä, mutta toivottavasti. Jos nuori osaa ryöstää toiselta nuorelta tämän kalliita tavaroita, tai käyttää puukkoa, osaa hän taatusti istua kakkunsa reippaasti vankilassa. Milan Jaff pitäisi istuttaa lentokoneeseen ja antaa reipas lähtöpotku persieen törkimykselle.
Tämä ”paljousalennus” on niin hupaisa ilmiö suomalaisessa oikeuskäytännössä, että vastaavaa saa maailmalta hakea. Eikä löydä. Se sotii kaikkea järjenkäyttöä ja eettistä oikeudenmukaisuutta vastaan.
Paljousalennuksen lisäksi meillä on oikeuskäytännössä muitakin helpotuksia suurrikollisille.
Esimerkiksi Jenna Lepomäen (kieltäytyi huumekuriirina toimimisesta ja ilmoitti poliisille) murhasta siihen osallistunut Joel Lilo kuuden vuoden tuomioineen päästettiin vapaaksi, sillä alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta pääsee ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan tuomiosta yhden kolmasosan. Vapauduttuaan murhamies alkoi pilkata Lepomäkeä tämän muistosivuilla.
Ajattelen tässäkin niin, että jos ihminen pystyy osallistumaan murhaamiseen, pystyy hän istumaan vankilassakin kokonaisen tuomion.
En minä näillä silmilläni näe, mitä kuvissasi on, mutta luulen niissä olevan kirjoja. Varmaan Mika Waltarin ja John Steinbeckin tuotannot, ehkä Heminwaytakin, niistä minä tykkään. Kuriositeettina siellä voisi olla Mickey Spillanen pornopsykopaattista väkivaltatuotantoa ja muita roskaromaaneja ja mustalaisia, joita minä myöskin luin lapsena.
Olen kovasti muistellut, mitä kirjoja isän hyllyssä oli, hänen toimistossaan olevissa hyllyissä. Isälläni taisi olla vähän rohkea maku. Muistan kaksi teosta erityisen hyvin.
Toinen oli Myklen Laulu punaisesta rubiinista ja toinen oli tietysti Tuntematon sotilas, josta isä luki valitsemiaan mielestään huvittavia (Jope: räävittömiä) paloja ääneen koko perheelle.
Waltaria löytyi, Helvi Hämäläistä, Dumas’ta, Kollaa kestää, Yrjö Jylhää ikivanha painos Itämaisia tuhannen ja yhden yön satuja, piirroksissa alastomia vereviä naisia. Yhdessä naista ruoskittiin. Ja työpöydän laatikossa, Linen Bank -paperipinon alla, oli piilotettuna Apu-lehti ja pussi Tosca-karamelleja.
Kuhan hauskuutin itseäni. Juhani Ahon koottuja teoksia rakastan, saako tästä pinnoja, vai onko hölmöä? - Kaikenlaista minulla onkin. Waltareita ja Steinbeckejä tietysti, mutta näköjään myös menneiden aikojen kirjailijoiden valittuja teoksia, joita en ole lukenut. Sitä tätä sillisalaattia. Nuorna ollesna kokematon kirjakauppias soitti ja alkoi paasaamaan. Keskeytin hänet lyhyeen ja kysyin, onko sulla Kalamiehen tietokirja sarjaa. Neljä osaa on nyt hyllyssä.
Tähän menis koko vuosi, en minä voi kaikkia kirjojani selostaa. Pyydän pistää merkille, että minulla on runsaasti Simo Penttilän seikkailukirjoja. Yksi nimikirjoituksella: "Uuno Hirvonen" - Unski makaa sukunsa keskellä Kulosaaren hautausmaalla, olen nähnyt. Sitten jos vielä mainitsen, että minulla on suoraan kirjoittajilta tilattuja Atik Ismailin ja Tapani Kinnusen kirjoja runsaasti. Onpa minulla Sami Liuhdon kolmetoistaosaisen maanisarjan kaikki viisi osaa. Kirjahyllyni edessä roikkuu henkarissa Bob Dylan t-paita.
Hävettävän paljon minulla on kirjoja, joita en ole "ehtinyt" lukea. Kirsi Kunnaksen elämäkerrasta erityis anteeksipyyntö. Jotain tahallaankin. Lauri Törnin elämäkertaa en viitsi polttaa, kun sen entiseltä avovaimoltani sain, mutta en sitä koskaan lue, se on varma.
Minullakin on vielä lukematta entisen anoppini joululahjakirja, Olli Valtosen Rakkaus voittaa kaiken (tms.). Olikohan Valtonen pappi? Anoppi ainakin oli rovastin tytär, syvästi uskovainen kansakoulunopettaja. Rauha hänen muistolleen. Hän oli oikeasti hyvä ihminen, sitä tyyppiä joka ei nostanut hyviä tekojaan mittariksi, joiden puutteesta toisia tuomitaan.
Mitä, eikö Riku ole lukenut Törnin elämänkertaa (huom. gen.), vaikka minun mielestäni hän täällä haahuilevista urosihmisistä eniten muistuttaa rehtiä ja railakasta korpisoturia!
Tosin Koiviston Manun mukaan Törni ei ollut mikään hyvä johtaja, ei johtaja lainkaan, vaan oli yleensä hiljaa ja vasta hyökkäykseen lähtiessä sanoi, että nyt jätkät mennään - ja lähti taakseen katsomatta, että tulevatko muut perässä. Kyllä ne tulivat.
Jos Tuntemattomaan vertaisi, niin jotain Rokan ja Viirilän väliltä hän ehkä oli. Siis Törni. Riku taas on jostain Hietasen ja Koskelan tienoilta.
Onkohan kukaan tutkinut, miten Mannerheimin varttuminen käytännössä isättömänä kaiken maailman tantien kasvattamana vaikutti Suomen kohtaloihin?
Ryssän kenraali johti Saksan jääkäreitä Ruotsin kielellä tiellä suomenkieliseen Suomeen, jossa edelleen pelätään venäläisiä ja tärkeät asiat sovitaan englanniksi amerikkalaisten kanssa.
Kaiken maailman tantit ovat kasvattaneet aivan yksin kelpoisia ja hyviä lapsia, jotka ovat menestyneet hyvin elämän melskeissä. Viittaan tässä yksinhuoltajien lapsista esitettyihin tutkimustuloksiin. Ei havaittu eroja näiden lasten ja ns. ehjien perheiden lasten koulumenestyksessä.
Vaan Mannerheimistä en sano mitään, sillä muistelen hänen äitinsäkin kuolleen aika varhain.
On piparit lasipurkissa, ja pakkasessa on tortut ja taatelikakku ja laatikot. Pullan leivon nyt viikonlopulla. En satsaa moniin lajeihin, vaan noihin perinteisiin, teen ne hyvistä aineista ja kutakin riittävän paljon. Kinkku on vielä kaupassa, vie ison tilan jääkaapista, joten haen vasta muutama päivä ennen joulua.
Korona jyllää täälläkin, mutta juuri kukaan ei taida enää käyttää maskiakaan, enkä itsekään käytä. Otin jo muutama viikko sitten tehosterokotteen, joka suojaa myös omikron-tartunnoilta, ja samalla kertaa myös influenssarokotteen. Ei mitään rokotehaittoja. Enkä ole sairastanut koronaa kertaakaan. Koetan pitää hieman etäisyyttä kun liikun joukoissa, ja desinfioin kädet liikkuessani. Jos flunssa tulee, se on lievempi rokotusten ansiosta.
Vaan vielä täytyy ihmetellä sitä, että Suomessa ei normaali terve työikäinen saa neljättä rokotustaan, vaikka haluaisi. Suomi on tässä rokotteiden pihtailussa Euroopan kummajainen, luki juuri sanomalehdessä. Eipä ihme, että työpaikoilla ja kokoontumisissa korona leviää ja sairaalat ovat täynnä.
Ai haatana, nyt osui! Samaan aikaan varusmiespalvelussa laivastossa kanssani ollut suurlähettiläs Rene Nyberg, kertoo juubbarissa, kuinka älytöntä oli, että venäjä, joka ei ollut teollisuusvaltio, ei koskaan eikä myöhemminkään, ole ollut, alkoi muka soveltaa marxilaista teoriaa teollistumisesta. Ryssän perseessä ei surise, eikä sinne mahdu.
Minulla on kirjaston varauksessa Reneen muistelukirja Venäjänmaalta. Sitä on kehuttu ja luinkin juuri laajalla Ruotsinmatkallani hänen artikkelinsa Kanavasta.
Tarkoitushan oli, kuten johtavat sosialismin ideologit Venäjälläkin tiesivät, että myös Saksa siirtyisi sosialismiin, koska se oli siihen kypsä, mitä taas Venäjä ei ollut, kuten ylipursimies R. Riemu ansiokkaasti esittää.
Olosuhteiden pakosta sosialismin johtavat teoreetikot ja toimijat Uljanov ja Dzugasvili joutuivat kuitenkin yrittämään siirtymää Venäjällä, kehittymättömässä maatalousvaltiossa, epäonnistumisen pelossa toki salanimien varjossa.
Ainoa asia, joka suunnitelmassa toimi, olivatkin ne salanimet.
Kommunismia ei saada taltumaan käärmeen päätä polkemalla. Se nousee aina uudestaan kuin käärmeet muinaisen uskon kasvoista. Kommunismia ei ole saavutettu koskaan, aina on ollut häiriötekijöitä, jotka ovat estäneet aatetta kehittymästä. Häiriöisä pahin on aina ollut todellisuus, Nykyajan fasistit ja muut kommunistit linnaan heti!
Jos ei muuta opi (kun lukee kaikki kommentit täällä) niin sanavarasto karttuu mukavasti, niinpä nytkin. Lisänä tällä kertaa myös parikin oikeaa asiaa, joista sai nyt käsityksen, jota ei aiemmin ole ollut. Jokunen sanakin saa sijansa sanavarastossani. Esim. ylipursimies kuullosti hyvältä. Varmasti sillekin tulee jossain vaiheessa käyttöä. Niin hyppiväistä tämä elämä on. Sanonnoista jää myös muistiini esim, Ai haatana. Miten pehmoinen ja takuusti käyttökelpoinen se on. Se lämmittää mieltä.
Haatana on kiva kirosana, minäkin huomasin sen heti; se on ystävällismielisempisävyinen kuin vaikkapa perkele, jolla myös kyllä on sijansa kielessä. Jos pyllähdän jäiselle kadulle, en kyllä sano lempeästi hymyillen että ai haatana, vaan peRkele. Ai haatanan voisi sanoa, kun joku puhuu selvästi tyhmiä. Siihen voisi liittää tehosteeksi ivallishenkisen kulmakarvojen kohotuksen osoitukseksi, että täällä kyllä tiedetään, miten asia oikeasti on.
Tapsan puheenvuorosta huomaan, että minun repertuaaristani puuttuu kokonaan Kanava, tuo pinnanalaisia syvyyksiä luotaava yhteiskunnallinen lehti. Vilkaisin, että se ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa ja maksaa 118 euroa. Eipä taida ilmestyä netissä, harmi. Olisi hyvä lukea oikeiden viisaiden ihmisten kirjoituksia yhteiskunnan tilasta.
Vaan tänään luin ihan vaan Ylen sivuilta Kari Enqvistin kolumnin. Hänkin on aika viisas mies. Hän sanoi, että jos haluaa rationaalista keskustelua, sitä pitää käydä kielellä, jonka toinen ymmärtää. Niin samaa mieltä.
Tapsa, Vote oli ylipursimies, minä vain käskyläisensä, alhainen alikessu. Upseeri ja herrasmies elokuva tuli niinä aikoina. Me sanoimme: upseeri ja herrasmies, aliupseeri ja sika. Muut alikessut raatoivat, mutta Vote oli hieno mies. Hän kertoi minulle, kuinka esim. laivan satamillisten tykkien putket täytyy rassata. Minä pistin sitten matruusit töihin ja käskin tulla hakemaan kahvilta tarkastukseen, kun on valmista. Muiden aselajien alikessut raatoivat matruusien mukana. - Tykkijulli, kova ---, hep, hep heijjaa!
Mietin joskus, milä minä olisin arvoltani, jos olisin käynyt armeijan ja jos olisin vaikka mies, mutta muuten minä. Sen ainakin tiedän, etten olisi mennyt ilmavoimiin. Ehkä en laivastoonkaan, kun siinä on pienessä ahtaassa tilassa ja voi upota. Maavoimissa varmaan olisin, sellaisessa tehtävässä, jossa ei tarvitsisi ampua etulinjassa, eikä mielellään takalinjassakaan. Voisin olla ehkä joku päällikkö jossain siistissä huoneessa sotakarttojen äärellä piippua poltellen poissa melskeestä. Siis jos vain kyvyt riittäisivät. Tuskin riittäisivät.
Aina oppii, jopa näin militantti äijä kuin minä: enpä ollut aiemmin ajatellut milloin aseen piippu muuttuu putkeksi.
Tietysti tiesin noin ylimalkaan, että kiväärissä on piippu ja tykissä putki. (Vaikka urheiluselostajat väittävätkin, että Ben Johnson "lähti kuin tykin piipusta".)
Minä olenkin pioneeri eli osaan räjäyttää, miinoittaa ja ansoittaa sekä rakentaa teitä, siltoja ja murroksia. Erikoiskoulutuksen sain syöksyveneen kuljettajaksi, ja varmaan siksi kun pokka riitti vetämään täysillä rantaan, vaikka koko ryhmä huusi, että "jarruta, saatana!"
Sama tyyli on jatkunut autonajossakin, mutta nyt se huutaja on vaimo.
Tällaisia kaukana taistelujen melskeistä "siistissä huoneessa sotakarttojen äärellä" ahkeroivia urhoja viimesodassammekin oli esim. majuri Reino Hirviseppä eli runoilija "Palle". Ja moni, moni nimettömämpi muu. - Heille on myös annettu oma hyvä lempinimi: Etappisika
Sinä Iines missään nimessä ET sellainen olisi/ollut/ole. Päämajassa olisit ehkä kapteenin vakanssilla ollut ja järjestellyt siellä "juoksevia asioita", ja hyvin sitä paitsi. Välillä toimisit saksankielen tulkkina kun sinne tulee saksalaisia kenraaleja juttelemaan suomalaisten everstien ja everstiluutnanttien kanssa. (Mannerheimille et pääse tulkkaamaan kun se itse osaa saksaa. Ja ryssää ja ruotsia ja melko paljon myös suomea.)
Sotilaspassiin merkittiin aina (minun aikanani ainakin) ko. henkilön ensisijainen sodanaikainen "vakanssi". Tapsan kohdalla se varmaan oli 1) pion.alik. 2) syöks.ven.hull.kulj. Ja Rikun kohdalla 1) laiv.alik 2) laiv.ven.unsersergeant. - Omassa sotilaspassissani ei muita vaihtoehtoja ole kuin 'kirjuri' vaan. (piru vie)
Itse nolasin kerran itseni kun puhuin haupitsista kun olisi pitänyt puhua kanuunasta. Tykkejä kumpikin. Ja sitten oli vielä mörssärit... Ps. Jyväskylässä oli saamarin suosittu ravintola jonka nimi oli "Mörssäri". Voijonmaankadulla. Se oli ns. kansanravintola. Esim. biljardipöydän sijasta siellä oli koronapöytä! Voi sitä pyöreiden laattojen kolinaa ja kalinaa! Ah! Kyllä. Ja portsarina oli Yrjö Sikiö, moninkertainen SM -kultamitalisti nyrkkeilyssä... Joka myöhemmin toimi Tarmo Uusivirran managerina... voi, voi ressukoita
Yrjö oli hyvin kiltti ihminen. (Niin kuin oikeat nyrkkeijät yleensä ovat.) Mutta muistan kun kerran Mörssärin tuulikaappiin tuli yks isokokoinen ja kauheesti rähjäävä ihminen. Ykä sanoi sille monta, monta kertaa "mene nyt pois, ole niin hyvä, lähe nyt", mutta kun se ei meinannutkaan minnekään mennä, niin Ykä pamautti salamannopean vasemman alakoukun (ilkeä isku, tiedän) sen mahanpohjaan. Äijä valahti heti polvilleen. Kun se siitä sitten saatiin ylös, niin lähti kiltisti ulos.
Ei nyrkkeilijän kanssa kannata vittuilla. Ja sen näkee heti - noin mailin päähän - että osaako toinen nyrkkeillä Sen näkee jo siitä miten kaveri ottaa asennon.
Tässä on hermostettu ammatti-ihmistä. (Tiedän, olen tyrkyttänyt tätä tänne ennenkin.)
Minun kakkuni on konjakilla terästetty taatelikakku. Tuli mieleen tuosta hedelmäkakusta, jollaisen olen monesti tehnyt, ja konjakilla terästäen. Koetan tunkea konjakkia leivonnaisiin, kun alakaapissani on vieläkin varmaan parikymmentä vuotta sitten saatuja pieniä konjakkipulloja ja vodkapulloja. Ne kai eivät pilaannu? Tuliaisia Saksan väeltä, vaikka itse en juo drinkkejä, siis väkeviä ollenkaan. Leipomisessahan alkoholi poistuu uunissa, mutta konjakin maku jää kakkuun.
Aina silloin tällöin täällä puhjetaan puhumaan viruksista. Mikäs siinä, söpö keskusatelunaihe. Tämä covid-19 virus on nyt löytänyt itsensä, so. sen mikä sille on suosiollisinta: leviää herkästi mutta ei sen kummemmin vahingoita isäntäeläintään. Eli summa summarum: saimme uuden kesto "nuhakuumeen"... Siitä on kyse, luulisin.
On arvioitu että maailmassa on 87 000 000 eri viruskantaa. Tästä määrästä tiede tuntee noin 0,005 %. Eli saamme tulevaisuudessakin varautua vaikka mihin pandemioihin. Ja pähkäilemistä riittää myös tuleville hallituksille että ketä rokottaa ja millä ja miksi ja missä ja milloin ja kuinka monta kertaa ja entäs sitten...kun piikit ei enää tehoa?
Ps. Paree uskoo vaan viitasaarelaista kansanedustajaa, jonka mielestä "korona on samoin kun ilmastomuutoskin vain vihreitten ja kommareitten huijausta." (Niinkuin kaikki muukin, joka on huijausta, on.)
Rokotepihtailussa ei taida hallituksella olla osaa eikä arpaa. Esimerkiksi Krista Kiuruhan on kovinkin rokotemyönteinen. Se on THL, joka tietää nyt nämä rokotejutut muuta maailmaa paremmin.
Ensin puhuttiin rokotesuojan hiipumisesta, sitten yhtäkkiä sanottiinkin, että suoja on edelleen hyvä. Vähän vaikea tietää, miksi sama laitos antaa lyhyellä aikavälillä ristiriitaista tietoa.
Noh, minulle on se ja sama, olen tehosteeni saanut ja soisin saman kaikille halukkaille, kuntoon ja ikään katsomatta. Tiedän, että korona voi nytkin olla hankala, vaikka on rokotuksia taustalla.
PS Useissa EU- maissa ihmiset saavat terveyskeskuksistaan pneumokokkirokotteen, punkkirokotteen ja vaikkapa vyöruusurokotteen aina halutessaan ja jopa pyytämättä. Minusta aika hyviä rokotteita kaikki.
Ja kuulepas nyt Iines: olet väittänyt että minä olen sinua haukkunut ja arvostellut. Enkä ole. Sinun poliittisia käsityksiäsi ja mielipiteitäsi olen kovasti, ja välillä vielä kovemmin arvostellut. Se on totisinta totta.Mutta ihan eri asia on että sinua, sinua jotenkin olisin haukkunut tai arvostellut Höh.
Mutta okei, Mikis, ethän sinä yleensä ketään hauku, vaikka olet persuille vihainen kuin Männistön muorin rakkikoira. Saathan sinä olla. Höyryjä on kiva päästellä, kunhan ei suuntaa kuularuiskua ihmisiin. Eikä ainakaan Hakkarais-raukkaan. Mihin hän joutuisi, jos edes yksi täysjärkinen ei puolustaisi häntä. Ja huom. En puolusta hänen tekojaan vaan ihmisarvoaan, joka hänellä kuitenkin on.
"... Ihminen on yhtä mielipiteittensä kanssa. ..."
En oikein usko tuota. - Voisi sanoa että mitä vähemmän ihminen itseään tuntee, sen enemmän hänellä on muilta lainattuja mielipiteitä.Eli onko hän silloin oma itsensä? Eikä ole. - Minusta mielipiteet ovat kuin kvantteja: millon mitäkin. (Sanoo tieteilijä Mikis, joka keskikoulussa sai fysiikasta vitosen (n:ro 5) kun sopi opettajan kanssa ettei käy hänen tunneillaan. - No, en usko että ontuva opettajammekaan siihenaikaan "kvanteista" sen enempää tiesi kuin minä nyt. Että se siitä. fifti-fifti)
No joo, myönnän samantien, harkittuani asiaa syvemmin. Mielipiteethän vaihtuvat. Ja niitä esitetään joskus sen mukaan, millainen yleisö puheella on. Vaikka eivät ne silloin ole enää mielipiteitä..
Joo, ihmisellä on milloin mitäkin mielipiteitä, ja niitä voi sitten toisen ihmisen kanssa vaihtaa kuin postimerkkejä: ota sinä tuo, minä otan sinulta tuon. Ja molemmat ovat - ainakin hetken aikaa - tyytyväisiä.
Ps. Sitä en Iines (koska olet vienyt minulta järjen) tiedä miten tämä mihinkään liittyy (?), mutta olen saanut sellaisen käsityksen (ja nyt viittaan tämän postauksen valokuvaan), että "jos ihmisellä on kaksi kirjaa, toinen niistä on Raamattu". - Voi olla että tämä on Saarikoskelta, mutta sinulla kirjoja näyttää olevan enemmän kuin saakelisti. Jees. Ja Raamattu of koos?
Onhan minulla Arndtin Postilla ja valkea vihkiraamattu. Ja lisäksi Hywiä Neuwoja Nuorukaiselle ja Pikku Liisa -nimisiä ja -tyyppisiä oikealle tielle ohjaavia hyvähenkisiä oppaita.
Alakoulusta muistan sen, miten Katekismusta luettiin ulkoa, kymmenen käskyä selityksineen. Ja muutakin siinä oli. Huomaan nyt, että olisipa hauska vilkaista nyt tätäkin pedagogista aapista, vaan ei minulla ole enää sitä eikä ole näkynyt kirppareillakaan. Ostan jos eteen tulee.
Harmi etten osaa keskustella täällä sillä lailla kun pitäisi. Väitän etten ikinä realimaailmassa nouse seisoon (tai minulla nousisi) ja keskeytä ketään ja väitä sormi (tai joku muu) pystyssä että ASIA ON NÄIN... Olen hyvin epävarma kaiken suhteen. Se että täällä välillä väitän ärhäkästi jotain... se on vaan mun rooliminäni Ei minulle absoluuttisia totuuksia. En ymmärrä että niitä voisi edes olla. "Tie, Totuus ja Elämä"... no, se nyt on mitä tahansa. Höh. Kaikki on totta mitä naapuri valehtelee ja tie tekee mutkan ja palaat siihen mistä lähdit ja syntymästä lähtien elämä on kuolemista...
Ps. Räsäsen Raunoltakaan ei uskalla kysyä mistä on kyse kun se kumminkis suuttuis. Ja sit siltä tulee sanoja kuin piiskatykin piipusta. Eikä niitä ymmärrä, vittu, ei ymmärrä.
Kyllä osaat, Mikis, sinähän juuri osaat keskustella. Sytytät ihmiset täällä jollakin lämpimällä tavalla eloon omalla välittömyydelläsi ja tarinoillasi, joille ei aina tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä vai tehdä niitä yhtaikaa.
Maailmantilanne on se mikä se aina on ollut: huono. Viime vuosikymmeninä sotia vain käytiin kauempana, eivätkä ne sillä lailla meille merkinneet mitään, meille eurooppalaisille. Olemme nukkuneet pumpuliin käärittyinä. Mutta vieläkin jaksamme valittaa pikkuasioista vaikka pommit räjähtävät lähellämme. Elämme hyvinvointivaltiossa joka yskii. No, harva ihminen elää maapallolla hyvin vaikkei yskisikään. Eikä meilläkään Lotossa joka kerta ole 3 ja varanumero oikein, useimmiten on vain yksi (1). Eikä sillä mitään saa. (Sillä saa - niinkuin vanha kansa kauniisti sanoo - "vain rupia perseeseensä".)
Nooralta; Luin jostakin joskus, että ikijäässä on piilossa lukuisia tuntemattomia viruksia, jotka jään sulaessa voivat lähteä liikkeelle. Muistan ajan, kun sanottiin, ettei viruksille ole olemassa lääkkeitä. Käsitinkö väärin, vai onko niin edelleenkin? Rokotteethan eivät kai paranna tauteja vaan lisäävät immuniteettia elimistöön tunkeilijapöpöjä vastaan. Salaliittoteoriat väittävät, että rokotteet tuhoavat omaa immuniteettia.
Hyviä kysymyksi, Noora. Vastaan ainoastaan sen verran kun osaan, en enempää.
Bakteereja vastaan meidän on helppo keksiä vastakeinoja, rokotteita ja lääkkeitä, koska bakteerit ovat 'eläimiä', so. samanlaisia organismeja kuin ihmiseläimet. Virukset eivät ole 'eläimiä', koska ne pystyvät olemaan hengissä vain oikeassa 'eläimessä' - olkoon se sitten mikä tahansa. (esim. monet virukset pitävät isäntäeläiminään bakteereja) Aikoinaan opin asiat niin, ettei viruksia vastaan ole rokotteita, ei ollut ei ollut, yms., mutta se on siis vanhentunutta tietoa.
Ihminen on täynnä bakteereja, ilman heitä hän ei pysyisi hengissä hetkeäkään; pääasiassa bakteerit ovat hyödyllisiä muutenkin. Mutta sitten ovat nämä "bad boyt", bakteerit. Heitäkin on vaikka kuinka paljon. - En tiedä onko yhtäkään virusta joka olisi hyödyllinen/tarpeellinen elävälle organismille - siis esim. ihmiselle? En osaa sanoa. Mutta suurin osa viruksista ei halua tehdä olemassaolostaa "mitään numeroa", eli he (eikun siis "ne", koska virukset eivät ole eläimiä) haluavat vain elää rauhassa isäntänsä kanssa, hoh-hoijaa. - Ja ihmisten kohdalla se tarkoittaa sitä, että välillä sulle tulee lievä flunssa, joka menee pian ohi, välillä sua yskittää... menee ohi, tai välillä sun ihoa (eli nahkaasi) kutittaa... virukset siellä vaan sun kanssa leikkii! - Joopa, joo.- Esim. linnut ovat täynnä erilaisia viruksia. Mutta ei se heitä haittaa.
Tietysti on viruksia joille emme mitään mahda. Mutta onnellista tässä on (meidän ihmisten osalta) se, että mitä tappavampi virus on, sen nopeammin se myös itse hävittää itsensä. Koska... kun viruksen isäntäeliö kuolee, kuolee se itsekin.
Ps. tästä kyllä riittäis juttua mutta antaa nyt olla.
Rokotteiden idea on että ihmiseen piikitetään hyvin mieto annos taudinaiheuttajaa (milloin mitäkin) että ihmisen puolustusmekanismi (immuniteetti) hörähtäisi hereille. Niinpä ihminen sitten etukäteen estää ko. sairastumisen. - Tavallaan ihminen leikisti "sairastutetaan ettei se oikeasti sairastuisi.
Rokotteilla on aina siksi myös sivuvaikutuksia. On tilastoitu ja on totta, että useita satoja ihmisiä on kuollut esim. isorokotuksen takia. Mutta... mutta isorokotuksen takia satoja miljoonia ihmisiä on säästynyt kuolemalta! - Rokotevastaiset ihmiset ovat p-seestä.
Penisilliini keksittiin vasta II maailmansodan aikana. Se on antibiootti.Mutta vuosituhansia luonnonkansat ovat antibiootteina käyttäneet kaikenmaailman sieniä, lehtiä, marjoja, yrttejä, hyönteisiä yms.- Samoin kun läheiset sukulaisemme simpanssit yhä. (Ja, ovelia kun ovat - yhtä ovelia kuin ihmiset - tietävät myös ne marjat ja yrtit jotka ovat myrkyllisiä. Niitä voi tarjota vierailijoille, nostaa kuppia ja sanoa hymyillen että "Kippis, muukalainen".
Käyttäkää tekin Abilairia, suomalaista pihkasalvaa, jota saa apteekeista. Se on antibioottinen voide, joka auttaa vaikkapa haavoihin, nirhaumiin ja ihottumiin.
Ja kolotuksiin sivelkää Pferdesalbea (mm. Tokmannilta) tai Perskindolia, niin ette tarvitse tulehduskipulääkkeitä sisältäviä voltareneja.
En missään nimessä ole rokotevastainen, olen rokotekriittinen. Koronarokotteita olen saanut kaksi kertaa. En tietääkseni ole sairastanut koronaa. Yksikin terve, hyväkuntoinen ihminen on saanut ao. rokotteen viisi kertaa. Viimeisestä hänelle tuli oikein kunnon nuha. Minuun iski kriittisyys, viisi kertaa ja aika lyhyellä jaksotusajalla rokotteet annettiin. Suositusten mukaan.
Hyvät herhiläiset! Tätä ei nyt saa käsittää väärin, vaikka tämän voikin käsittää väärin. -Kun sanon, hyvä kysymys, johon en osaa vastata, asia on sillä ok. -Kun sanon, hyvä kysymys, joka nyt selviää ja sitten alan selittää, miten asia mielestäni menee. Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa hymynhäivä (en sano, millainen) iskee minuun. Jälkimmäiseen vastaukseni voisin aloittaa kertomalla, miten asia mielestäni menee. Näin ollen hymynhäivä ei iske minuun.
Heh ja höh, rokotekriittinen on ihan käypä, ymmärrettävä sana. Kriittisyydellä tässä tarkoitan valikoivaa, valinnaista tapaa. Muutaman kuukauden jaksotuksilla en ottaisi viittä koronarokotetta, ilman pätevää syytä. Pätevällä syyllä ottaisin.
Minulla on kyllä vahva usko lääketieteeseen ja lääkäreihin, vaikka toki katastrofitilanteissa voi monenlaista sattua. Ajattelen niin, että koronan alkuvaiheessa oli hyvä, että niin moni halusi rokotuksen riskeistä huolimatta. Näin saatiin taudin vaarallisin kärki taittumaan. Ja nyt nämä tehosterokotteet auttaisivat jopa välttämään omikron-tartuntaa.
Sitä hieman kummastelen, että pelätään niin kovin rokotteen normaaleja sivuvaikutuksia, muutaman päivän mahdollista nuhaa ja yskää. Tuntemistani ihmisistä kukaan ei saanut mitään, paitsi ne pari, jotka etukäteen pelkäsivät rokotusta, tunsivat kuulemma ”hirvittävää väsymystä” tai ”hormonitoiminnan sekaisinmenoa”. Hmph.
Minähän eilen - ennen kun tänne tunkeuduin höpisemään - kävin viidennellä koronapiikillä. Sen jälkeen illan mittaan otin aika monta "kuppia"... Nyt on hirveä krapula. Eli: todistettavasti rokotteista on varsin epämiellyttäviä jälkiseurauksia!
Ps. Älkää pelätkö, lupaan etten tänään enää pölise! Au revoir mon amour.
Minä taas jäin miettimään mistä sana "Kemppari" on niin tuttu? No, se on tietysti Kemikaaliosasto. - Isoissa tavarataloissa sellaisia on, mm. Olen kävellyt niiden läpi, tai siis halki, tai poikki, ja niissä haisee voimakkaasti parfyymi. Myyjät siellä ovat erilaisia kuin ruokatavaraosastolla, jossa heillä on yleensä vihreä essu päällä; Kempparissa ne ovat kuin jäykkiä muotinukkeja. Tulee mieleen että jos niihin koskisi - huom! myyjiin ei saa koskea - ne rupeaisi rapisemaan.
Pienissä kaupungeissa Kemppari tarkoittaa kemikaliokauppaa. Muistan hyvin vieläkin täkäläisen Helkiön Tyynen pitämän kemikaliokaupan. Siellä myytiin nimittäin myös rihkamakoruja ja karamelleja. Se oli myös se kauppa, josta Mallu varasti tukun rihkamasormuksia ja jakoi niitä meille luokkatovereilleen kansakoulun alaluokilla. Mallun vanhemmat olivat paikkakunnan harvoja akateemisia.
Kun ystävystyin Mallun kanssa paremmin samana vuonna, hän opetti minulle myymälävarkauden idean. Napataan, kun myyjä katsoo muualle. Näin Mallu veteli villatakkinsa taskuihinsa lakritsapötköjä ja tikkukaramelleja, mutta minä en uskaltanut, seisoin vain rinnalla kun Mallu suoritti operaatiota.
Kolmannella silmälläni katselen Teeman Ingmar Bergman dokumenttia. Kas vain mikä kasvain, silläkin oli iso kekkostauti, psykopaattinarsismi. Humanisti ihan viimeisen päälle, mutta vihasi ihmisiä kuin ruttoa.
Oman - ja monen muunkin ihmisen elämän - paskiainen Bergman oli. Totta. Sellaisia nuo nerot tuppaavat olemaan, vrt. kehen tahansa muuhun maailmankuuluun miestaiteilijaan. #voi, voi! metoo#
Muistan lukeneeni teoksen jo heti sen ilmestyttyä ja uudelleen Einesbaaria varten. Bergman on aina kuulunut mieliohjaajiini, ja olen oikeasti pelännyt erilaisia mielisairauksia hänen naishahmojensa myötä. Että seinälle ilmetyy yhtäkkiä valtava karvainen hämähäkki - Harriet Andersson oli mainio näiden hahmojen tulkitsijana. Bergman oli sielun kuvaaja, vaikka oli ”tunnetasolla mykkä”, niin kuin Einesbaarissa sanotaan.
Tämä ristiriita on kiinnostava. Miten narsistinen tai paykopaattinen ihminen voi kuvata sielua? Siis huomatkaa, että luonnehdinta ei ole meikäläisen sulkakynästä. Vaan jos Teeman ohjelmassa niin sanotaan tai annetaan ymmärtää, niin asialla on merkitystä.
PS Miten narsistinen tai psykopaattinen ihminen voi kuvata sielua?
Siis nyt herää ajatus siitä, kuvaako Bergman lopulta vain sitä, miten ihminen käyttäytyy erilaisissa ”tiloissa”, siis kuvaako hän vain sitä, miten se näyttäytyy muille? Avataanko näissä hienoissa elokuvissa lopultakaan näiden ”tiloissa olevien” ihmisten entistä elämää psykiatrin sohvalta? Näytetäänkö meille vain hulluus?
Ehkä Fanny ja Aleksander osaltaan pyrkii näyttämään katsojalle lapsuutta, sen osuutta porvarillisen verhon takaa. Elokuvahan on hieman kaunistellen arvioitu erään suvun kivaksi tarinaksi, jouluelokuvaksi, vaikka siinä näytetään paljon myös henkistä julmuutta lapsia kohtaan.
Kun nyt sattumoisin olen ollut alalla, jossa on erityisen paljon ns. luovia ihmisiä, erilaisia ja eri tavalla luovia, niin jotenkin tunnistan Bergmanin luonteenkin - olen siis tavannut vastaavia henkilöitä.
Heillä on usein näkemys siitä, miten asia on ja miten se ratkaistaisiin parhaiten - ja hyvin usein he ovat oikeassa - ja parhaassa tapauksessa muutkin ymmärtävät asian samoin.
Mutta kun ne muutkin ovat luovia, ehkä eri tavallakin, niin he näkevät muitakin mahdollisuuksia - jolloin nämä B-tyypin ihmiset a) ilahtuvat ja kiljaisevat että nerokasta TAI b) ärtyvät ja ärähtävät että täyttä paskaa.
Lisäksi heitä yhdistää se, etteivät he välitä tai edes ajattele, miltä muista tuntuu. Asioistahan tässä puhutaan.
PS. Minullakin oli kerran iso asiakas, joka pyysi kahdenkesken ennen palaveria, että älkää ottako X:ää mukaan (hänkin pelkäsi X:n suorasukaisuutta), joten emme ottaneet. Mutta sisäiseen ideointiin otimme kyllä, sillä hän osasi iskeä asian ytimeen.
Minkäkähänlainen on hyvä perhe? Mietin sitä usein. Kuka tietää? Kun mietin ja katselen omaa perhettäni, sitä jota olen itse ollut rakentamassa, onko se sellainen, mitä pidän hyvänä? Olenko siihen tyytyväinen? En ole. Siihen kuuluu isä ja äiti (mieheni ja minä) ja kaksi tytärtä. Lisäksi siihen on tullut lisää olemaan kaikki lastenlapset,5 kpl, niiden kavereita ja muutama ulkopuolinen henkilö, joka ilmestyy paikalle, tulee kuin kotiinsa, aina silloin kun sitä vähiten toivoisi- On siinä porukkaa. Ja tuntuu siltä, että jokainen läsnäoleva .pitää itseään tärkeämpänä kuin muita. (Ja varmaan onkin.) Minusta tuntuu että olemme kuin pieni valtio, Pitäisi vain valita virkamiehet. Mutta näyttää siltä että jokainen on jo valinnut itsensä pääministeriksi. Kaikki on sujunut tähän asti joltisestikin, mutta eilen tuli pulma. Yksi meistä oli kadonnut. Kukaan ei tiennyt missä puuttuva elin oli. Saa nähdä milloin hän löytyy. Vai löytyykö lainkaan.
Riittääköhän se, että perhe on hyvä, jos se on turvallinen? Tuohon sisältyy mielestäni kaikki: luotettavuus, avoimuus, tilan anto, kiintymys ja rakkaus.
Tämä ”rakkaus” tarkoittaa mielestäni paljolti ymmärrystä, anteeksiantoa, toisen kunnioittamista ja ylipäänsä ihmisarvon antamista, vaikka toinen ajattelisikin eri tavoin asioista.
Noh, yksi vielä ja se on ehdoton ja tärkeä: huumorintaju, nauraminen. Tykkään ajatuksesta, että jo aivan pieni lapsi osoittaa huumorintajua, mikäli se sallitaan. Eikä siis mikään vitsille nauraminen, vaan sen asian oivaltaminen, että jokainen mokaa ja on juuri siksi niin rakastettava.
Opettajainhuoneessa nuo Tapsan kuvaamat bergmanit vievät muilta tilan ja ilman, jota hengittää. Minullakin on ollut tällainen yli-ihminen työtoverina. Hän käveli koulun käytävillä päin, ellei itse vähempiarvoisena väistänyt heti. Nämä tyypit määräävät koulussa suunnan ja hengen, jos rehtori on vässykkä. Aina välillä on, mikä voi tehdä kokonaisilmapiiristä hieman katkeran. Opettajat ovat aika usein kilttejä naisia, joista ei ole voimakkaiden persoonien haastajiksi. Harva oikeasti haluaakaan. Vaan se jää auki, kuka sieltä nousisi ja millaisin ideoin, jos yli-ihminen ei pyrkisi ohjaamaan systeemiä.
Ehkä se "täydellinen onni" onkin harha? Jospa liitoissa pitääkin vain sietää, suvaita ja tulla toimeen? Tai jospa onnellinen suhde onkin vain syvää ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta?
Olen kauhean huono näissä naistenlehdille tyypillisissä onnellisuuspohdinnoissa. Paljon enemmän kiinnostavat vaikka yhteiskunnalliset ilmiöt ja kaikkien ihmisten väliset suhteet kuin yhden liittosuhteen pohdinta. Kun siitä liitosta pääse aina pois, jos on rutisemista.
Poliisihallitus lausui tänään, että "Kaikessa viestinnässä, ja erityisesti laajaa julkista mielenkiintoa keräävissä yhteyksissä, tulee kaikin käytettävissä olevin keinoin varmistua tiedon oikeellisuudesta."
Setä poimii poliisin tiedotteesta farisealaisesti omaan poliisivastaiseen ajatusmaailmaansa sopivan murusen. Oikeastihan koko uutinen kuuluu näin:
"UUTINEN Poliisihallitus on 16.12.2022 ratkaissut oma-aloitteisen laillisuusvalvonta-asian, joka liittyi Elokapina-liikkeen valtioneuvoston linnan edessä 8.10.2021 järjestämän mielenosoituksen tapahtumiin.
Ratkaisun mukaan poliisin toiminnassa ei ollut huomautettavaa lukuun ottamatta viestintää, mikä ei kaikilta osin toteutunut poliisin viestinnästä annetun ohjeistuksen mukaisesti.
Poliisihallitus otti poliisin toimenpiteiden asianmukaisuuden selvitettäväksi mielenosoituksen ja poliisin toimenpiteiden saaman runsaan mediahuomion ja kritiikin takia.
Ratkaisussa arvioitiin Helsingin poliisilaitoksen menettelyä kolmen asiakokonaisuuden osalta. Ratkaisussa arvioitiin mielenosoituksen keskeyttämisen ja päättämisen perusteiden, kiinniotettujen mielenosoittajien kiinnioton perusteiden sekä viestinnän asianmukaisuutta.
Mielenosoituksen päättäminen ei ollut lain vastaista Mielenosoitusten päättämisen osalta Poliisihallitus katsoi, että poliisilla oli ollut kokoontumislain mukaiset edellytykset päättää mielenosoitus valtioneuvoston linnan pääsisäänkäyntien välittömässä läheisyydessä, koska mielenosoittajien toiminta oli ollut olennaisesti lainvastaista ja muut lievemmät toimenpiteiden olivat osoittautuneet tilanteessa riittämättömiksi.
Selvityksen perusteella mielenosoituksen järjestäjät olivat laiminlyöneet kokoontumislaista tulevat velvoitteensa, eivätkä mielenosoittajat noudattaneet poliisin lain nojalla antamia määräyksiä.
Poliisihallitus katsoi poliisin toiminnan olleen maltillista, ja poliisin pyrkineen toimimaan yhteistyössä mielenosoittajien kanssa antaen heille riittävästi aikaa reagoida poliisin ohjeisiin ja määräyksiin.
Mielenosoituksen annettiin jatkua muualla valtioneuvoston läheisyydessä, ja poliisi turvasi edelleen kokoontumisvapauden käyttämistä. Poliisihallitus katsoi poliisin toimineen haastavassa tilanteessa asianmukaisesti, huomioiden sekä mielenosoittajien että sivullisten oikeudet ja turvallisuuden.
Kiinniotot tapahtuivat tapahtumahetken tietoihin Kiinniottojen osalta Poliisihallitus katsoi, että päätökset olivat perustuneet poliisilla tapahtumahetkellä olleisiin tietoihin, eikä Poliisihallitus nähnyt aihetta epäillä tutkinnanjohtajan ylittäneen harkintavaltaansa tekoon soveltuvien ja pidättämisen perusteena olleiden rikosnimikkeiden arvioinnissa.
Vaikka asiassa oli törkeän julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkistön täyttymisessä tiettyjä tulkinnanvaraisia elementtejä, tutkinnanjohtaja oli konsultoinut syyttäjää rikosnimikkeen valinnassa.
Ratkaisussaan Poliisihallitus kuitenkin korosti yleisellä tasolla, että erityisesti tilanteissa, joissa valittu rikosnimike vaikuttaa käytettävien pakkokeinojen laajuuteen, poliisin on huolella varmistuttava siitä, että tapausta ei tutkita tarpeettoman ankaralla rikosnimikkeellä. Lisäksi Poliisihallitus kiinnitti yleisesti huomiota pidättämisperusteiden henkilö- ja tapauskohtaiseen arviointiin.
Viestinnän puutteet tunnistettu Viestinnän osalta Poliisihallitus katsoi, ettei Helsingin poliisilaitoksen tapahtuma-aikainen viestintä kaikilta osin toteutunut poliisin viestinnästä annetun ohjeistuksen mukaisesti. Puutteet on poliisilaitoksella tunnistettu ja niihin on sittemmin reagoitu. "
Eli, oikeasti: paljon teeskenneltyä porua poliisin asiallisesta ja hyvästä toiminnasta.
"Ratkaisun mukaan poliisin toiminnassa ei ollut huomautettavaa lukuun ottamatta viestintää, mikä ei kaikilta osin toteutunut poliisin viestinnästä annetun ohjeistuksen mukaisesti."
Rehellisyyden nimissä sinun pitää mainita myös se, että poliisihallitus katsoi poliisin toimineen haastavassa tilanteessa asianmukaisesti, huomioiden sekä mielenosoittajien että sivullisten oikeudet ja turvallisuuden, vaikka elokapinalaiset olivat laiminlyöneet kokoontumislaista tulevat velvoitteensa eivätkä he noudattaneet poliisin lain nojalla antamia määräyksiä.
Sinun tapasi poimia pari virkettä laajemmasta uutisesta on farisealaista ja halpaa. Pysyt varmaan parempaan.
Miksi muuten usein panettelet poliisia? Oletkohan sinä ollut työssäsi yhtään parempi tai tärkeämpi kuin haukkumasi koppalakit?
Jos kommenttisi olisi äidinkielen kirjoitusharjoitus, saisit siitä hylätyn vääristelyn vuoksi.
Tämä on osaltasi lapsellista jankkausta nyt. Lue nyt koko lausunto uudelleen ja mieti, mitkä ovat oikeasti olennaisia kohtia lyhyeen referaattiisi niin että se vastaa alkuperäistä tekstiä.
Jos kerrot asian näin kierosti, menetät lukijoiden luottamuksen itseäsi kohtaan, kun he katsovat alkuperäisen tiedotuksen.
Eihän tässä ole kyse minun ”uskomisestani”, vaan sinun tavastasi referoida kierosti tiedotteesta vain itsellesi sopiva osa, koko tiedotteen loppuosa. Sillä ei ole väliä, mitä asiaa tiedote koski.
Tästä on nyt kyse, sinun viestintätavastasi ja vain siitä. Älä luikertele siitä pois. Vastuu sanomisestasi on ja pysyy sinulla. Ymmärrätkö ollenkaan nyt keskustelun pointtia?
Kierosta referoinnistasi tulee mieleen entinen palstalainen Jape. Hän siteerasi minun virkettäni keskeltä, jättäen ei-sanan pois, jolloin viesti muuttui myönteiseksi, vaikka se siis kielsi jonkin asian. Hän väitti kiven kovaan, että tuossahan sinä sanot noin.
Samalla tavalla sinä käännät asiasta vain osan esiin, palan kokonaisuudesta, ja koko tiedotteen henki ja ydinsanoma: poliisi toimi asianmukaisesti, jää piiloon.
Kyse ei ole Elokapinasta, vaan sinun tavastasi viestiä vajavaisesti ja kierosti. Poliisihallitus tutki kolmea asiaa, joista kahdesta poliisi sai kiitosta ja puhtaat paperit. Näitä et välittänyt mainita, vaikka ne olivat tärkeimmät. Viestintä oli viimeisenä, kolmantena, ja siinä todettiin olevan kehittämistä. Mitään varsinaista virhettä siinä ei ollut. Tämän kolmannen nostit tikun nokkaan. Mikset niitä kahta?
Kiero poimintasi ei mene missään instanssissa läpi, ja viestinnän ja kirjoittamisen maailmassa se on moka.
Siitä vaan, vapaassa käytössä! Olen aina lorauttanut konjakkia vähän sinne sun tänne keitoksiin, sillä minua viehättää ammattikokkien hauska tapa naukkailla juomia samalla kun he laittavat ruokaa.
Ja kun sitä konjakkia kerran huushollissa on. Vodkaa en ole vielä kokeillut keitoksiin, mutta vielä senkin aika tulee, sillä sitäkin löytyy alakaapista, näkkileipäpaketin vierestä.
Jossain Veijo Meren romaanissa - liekkö "Peiliin piirretty nainen" - blandataan Koskenkorvaa hernesoppaan. No, kyllähän sitäkin janoonsa syö, mikä ettei.
Minäkin olen pannut merkille että kokit ruokaa valmistaessaan ovat kovia nappailemaan, sekä sitä puolivalmista safkaa että näitä 'liemiä'. Ei mikään ihme että kunnon kokit onkin kamalan Paksuja. Eli Pulleita. Ja kovia höpöttää.
Ps. Oikea alkoholinkäyttäjä ei tietenkää mitään Koskenkorvaa tai vastaavaa litkua edes blanttaa, koska Alkohan sen jo blantannut 32 - 37 % :ksi.
Viinoissa on hirveästisokeria, mutta ennniitä,silti jätä juomatta sen vuoksi, muutoin vaan. Jos juon, otan mieluummin viiniä sivistyneesti muikistellen (Jope: mahottomasti keikistellen). Tai ruoan kanssa raikasta olutta.
Oikeasti juon vähän. Enkä pane tähän Jopea kuiskaamaan.
Näyttää hyvältä
VastaaPoista
VastaaPoistaArvelin saavani alkuun lieviä moitteita kirjahyllyjeni aakkostamattomuudesta. Kirjat ovat myös sikin sokin, ei lajeittain.
Ja vanha kirstu on kaukana siististä Ikean huonekalusta.
Ja pointtisi oli?
VastaaPoistaIhan mikä vaan. Oletko kuullut nykyisistä kirjoitusharjoituksista tai ylioppilaskirjoituksista, joissa annetaan aineistoa, esimerkiksi yksi kuva?
PoistaSana on sen jälkeen vapaa. Mitä sinä ajattelet, kun katsot kuvia.
Huikea postaus! Tuhat kirjaa puhuu enemmän kuin jaksaa kuunnella. Puhumattakaan vanhasta arkusta!
VastaaPoistaOlen niitä ihmisiä, joka ei voi kulkea kirjahyllyn ohi tutkimatta mitä kirjoja siinä on. Mitä vanhempia, sen parempia.
Iineksellä on Irja Sallaa, Orvokki Autiota, Marja Vartiota, Erno Paasilinnaa, Eino Säisää, Eeva Kilpeä, Kyllikki Villaa... plus Hallion sukua (kuulutko siihen?) ynnä muita tietokirjoja kuten Elias Lönnrohin Flora Fennica!
Niin, mitähän tuo ikivanhassa arkussa on? Varmaan tärkeitä papereita, ikivanhoja viinaputeleita ja Härkäniemen piippu?
Näissä kuvissa on vanhempia kirjoja, riekaleisiakin, uudemmat ovat toisissa paikoissa. Ne olivat niin siististi, että hylly näytti jo persoonattomalta, joten otin kuvat sotkuisimmmista hyllyistä. Pitäisi jollakin tavalla järjestää hyllyt, kun usein käy niin, etten löydä hakemaani kirjaa ainakaan helposti, joskus en ollenkaan. Hallion sukukirja on äidin puolelta, Rauman maalaiskunnan seutuvilta. Tätä sukua olen itsekin tutkinut.
VastaaPoistaMinäkin katson aina ihmisten kirjahyllyt sieltä, missä niitä vielä on. Nuorillahan ne ovat vaihtuneet dvd-kasetteihin, joita on monta hyllyriviä. Nekin taitavat kohta jäädä pois, kun on monikanavaiset suoratoistopalvelut. Esimerkiksi oma jälkikasvuni ei katso enää ollenkaan televisiota televisiosta. Itse pääsin hänen siivellään Netflixiin.
Kirstu on 1700-luvulta, eli se on normaalikirstuja vieläkin vanhempi. Sisällä on palapelejä ja pelejä. Tykkäsin tehdä yhteen aikaan isoja palapelejä, terapeuttista touhua. Muutoin se toimii sohvapöytänä, jota ei juurikaan avata.
Onkohan jollakulla teistä kirjahyllyissä jokin looginen järjestys? Vai joko olette luopuneet hyllyistä?
Minulla on, kun olen looginen luonne, ja se on sisäinen arvojärjestys.
PoistaNo, oikeasti se menee niin, että samaa aihetta käsittelevät ovat samoilla seuduilla sekaisin, esim. tähtitieteelliset ja kaikkeudelliset, saman tyyppiset myös, esim. muiden alojen tiedekirjat, runokirjat ovat omissa oloissaan toisaalla, koskettavat romaanit kautta aikain kimpassa omilla hyllyillään jne.
Löydän aina etsimäni, sillä osaan etsiä oikeilta suunnilta.
Mökillä on sitten erikoisempia ja hyvin erilaisia vanhoja kirjoja hieman sekaisin arkuissa ja hyllyissä. Olen ennenkin kertonut, että suorastaan rakastan etenkin hyvin vanhoja tietokirjoja ja muistelmia, sillä niissä ei ole jälkiviisauden imelän tunkkaista sivumakua.
Luin tässä taannoin Lönnrotin varhaista kuvausta, jossa hän selittää Kalevalan luonnetta ja historiallisuutta ulkomaisille asiantuntijoille - hän sijoittaa runojen synnyt yli tuhannen vuoden taakse ja Bjarmiaan - ja se herätti tutkimaan tarkemmin tätä Bjarmiaa, jonka toki tiesin muutenkin.
Siitä on mm. Martti Haavion (eli runoilija P. Mustapään) seikkaperäinen tutkimus, hänhän oli tiedemies. Siinä samalla hän pohtii jumala-sanan alkuperää. Bjarmeillahan kertoivat sen olleen Jomal.
Bjarmit katosivat 1200-luvulla tykkänään ja syykin siihen selvisi samassa lukusavotassa.
Kouluaikoina minullakin oli vielä looginen järjestys hyllyissä. Oli oman alan opukset omilla hyllyillään, tietokirjat yhdellä ja uusimmat kirjat tietyillä hyllyilä.
PoistaNyt kun olen haalinut paljon kierrätyskirjoja, kirjastojen poistomyynneistä ja kirpputoreilta, olen työnnellyt pinoja sinne, toisia tänne, ja kirjat ovat menneet sekaisin. Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että heitän joka viikko/ päivä yhden kirjan pois. Ei niitä antikvariaatitkaan enää ostele. Ovatkohan kirjat kuoleva materiaali?
Jonkin verran on myös nettikirjoja Elisan palvelusta. Äänikirjoja en muuten kuuntele, sillä haluan suoran lukukokemuksen. Nettikirjakin vähän tökkii.
Tuo Haavion Bjarmia-kirja tuntuu kutkuttavalta, sillä huomaan, etten tiedä Bjarmiasta syvemmin mitään. Vilkaisin äsken esittelyn kirjasta ja bjarmialaisista Agricolaverkosta. Taidanpa tilata kirjastosta. Jomal tarkoitti jumaluuden ohella tietäjää ja noitaa, kertoo etymologinen sanakirja, ja mainitsee näin: ”bjarmien (= karjalaisten) maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas”. Karjalaisten? Käsitin niin, että kyse on pohjoisista asukkaista.
Haavio-Mustapäähän oli paitsi runoilija, ennen kaikkea tutkija, samoin kuin hänen vaimonsa Elsa Enäjärvi-Haavio, joka oli kansanrunoudentutkimuksen professori.
Nyt en malta olla itse poikkeamatta omasta aiheestani. Nimittäin luin juuri roskalehti ( ?) Iltalehdestä, että Vasemmistoliiton puoluevaltuusto on valinnut puoluesihteeriksi Li Anderssonin parhaan ystävän Anna Mäkipään.
VastaaPoistaEi tämä vielä mitään, vaan se, mistä Mäkipään moni muistaa. Hän ehdotti nimittäin viime vuonna Turun valtuutettuna ollessaan feminististä katujen aurausta. Eli koska naiset käyttävät enemmän jalankulkuväyliä viedessään lapsia päiväkotiin ym., ne tulee aurata ennen autoteitä, joilla miehet ajelevat.
Onko sukupuolittuneempaa ja ahtaampaa näkemystä aikoihin nähty? Yhtä paljon siellä autojen rateissa naisia on kuin miehiäkin. Mäkipää ei muutenkaan ajattele nenäänsä pidemmälle: tuleehan autoteiden olla auki, jotta pelastusautot ja julkiset kulkuvälineet ja taksit pääsevät kulkemaan aina ja kaikkialla.
Intersektionaalinen feminismi on sukupuolittunut ja kapeaotsainen ajattelutapa. Ettäs tämänkin tiedätte.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
PoistaMinä kun menen vieraaseen kylään tutkin aina ensimmäiseksi onko kirjahyllyä, ja jos sellainen on, mitä kirjoja siinä on. Ja sen mukaan järjestelen aivoni puhemyhkyrät valmiustilaan. Nykyään on paljon paikkoja joissa hyllyjä ei ole, Silloin tunnen olevani tyhjän päällä. On paljon pelkkää tyhjyyttä, Silloin olen hiljaa. Annan toisten puhua. Harvoin olen paljon äänessä.
VastaaPoistaKun tulee kutsu kylään, tiedän jo etukäteen mitä ja mistä siellä puhutaan. Seuraava kutsu on ensi perjantaina. Tiedän että sinne tulee ihminen, joka hoitaa koko puhejutun. Siitä ei siis huolta.Voi rauhassa olla omissa ajatuksissa. Viikko aikaa kun saa olla kokonaan rauhassa. On kylä. jonne mennään vain kohteliaisuudesta.
Selaan usein Oikotien asuntoilmoituksia ja katson asuntoesittelyjä, kuvia asunnoista. Jos kuvissa on kirjahyllyjä, katson tarkasti kirjat läpi.
PoistaOlen oppinut tunnistamaan mm. opettajat kirjojen perusteella. Yksi hylly, ainakin, on tietyn alan ammattikirjallisuutta. Yrittäjät tunnistaa kansioista, joissa on alan materiaaleja. Nuoret parit tunnistaa dvd-riveistä ja vanhemmat ihmiset tietosanakirjarivistä ja ehkä Tuntemattomasta sotilaasta. Joillain on jopa Nykysuomen sanakirja. Vanhojen ihmisten hyllyissä on myös rivi läheisten valokuvia, pitsiliinoja ja maljakkoja. Nuorenpuoleiset sinkkunaiset tunnistaa kirjakerhon kirjoista.
Jako on törkeän karkea, mutta tuonnepäin.
Kirjoitettu kieli on kognitiivisesti eri asia kuin puhuttu kieli. Luku- ja kirjoitustaito rekrytoi silmän ja näköaistin resurssit, ja tietynlainen yleistävä -- "edustava", kielen välittömästä käyttöyhteydestä irrotettu -- käsitteenmuodostus tulee mahdolliseksi.
VastaaPoistaSiksi äänikirjat eivät koskaan voi korvata lukutapahtumaa, tai, ehkä pikemminkin pitäisi sanoa päinvastoin: ei ole vain niin, että kirjoitetun tekstin tajunnaalliset vaikutukset ovat tyystin toisenlaatuiset, vaan jopa niin, että siirtyminen äänikirjoihin rapauttaa olemuksellisen osan sitä "tiedollista" asiahallintaa, joka on tehnyt eurooppalaisesta uudesta ajasta niin erityisesti vaikuttaneen ja ihmisen elämänehtoja rajusti muuttaneen.
Muutossa kirjat ovat hankalia. Ikääntymisen myötä on meilläkin kirjahyllyistä kadonnut kaksi kolmasosaa, ja vain parituhatta eurooppalaisen kulttuurin kaikkien aikojen kestävimmiksi osoittautunutta teosta on jäljellä.
Jotenkin tuntuu siltä, että kirjasta lukeminen halutaan kokea vanhanaikaisena ja rasittavana, äänikirjan ja podcastien kuuntelu helpompana ja kevyempänä.
PoistaIhan kuin ihmisen ei kannattaisi käyttää kaikkia aistejaan ja fysiikkaansakaan paperikirjaan ja omien elämysten ja ajatusten kokonaisvaltaiseen tuottamiseen. Ihan kuin joku muu hoitaisi homman meidän puolestamme, kun joku lukee meille jotakin ja me voimme vaikka pumpata bodyamme sillä aikaa kun sivistymme tai huvitumme.
Meille kevyttuotetaan puolittaisia elämyksiä samalla kun emme hukkaa aikaa tärkeämmältä eli kehomme hoivaamiselta. Kuvaavaa on julkkispersoona Maria Veitolan mainoslausahdus: Äänikirja on helpoin tapa rakastua.
Äänikirjassa minua ainakin vaivaa se, että en kenties pitäisikään lukijan äänestä ja painotuksista. Paperikirjan lukukokemus on eri kuin ääneenlukijan tulkitseva esittäminen. Kirjan lukemisessa ei ole häiritsevää väliporrasta.
PoistaKulta-aikaan sivistysperheissä päivällisen jälkeen luettiin romaania ääneen. Prolekodissa työväenlehteä.
PoistaSitten tuli radio.
PoistaEiköhän entisaikoina harrastettu ääneenluku toiminut aivan eri sfääreissä kuin nykyiset äänikirjat.
PoistaÄäneenluku, oli kyseessä sitten romaani, sanomalehti tai Raamattu, oli ihmisiä yhdistävä tekijä, ohjelmanumero. Sitä tehtiin piirissä.
Äänikirja ei yhdistä, vaan erottaa. Kuulokkeet korvilla kulkeva ihminen on erillinen, hän viihdyttää itseään ikään kuin onanoisi julkisesti.
Noh, en minä tuomitse äänikirjaa, kuunnelkoon ken tahtoo, mutta luulen itse valitsevani useimmissa tapauksissa mieluummin paperikirjan. Paperikirjan tekstiin voi palata sivua kääntämällä, katseen suuntaa muuttamalla. Kirjaa voi makustella.
Olen samaa mieltä kuin Seppo ja muutkin - eli kirjan lukeminen ja äänikirjan kuuntelu ovat erilaisia tapahtumia.
PoistaToisaalta kautta aikain on istuttu iltanuotion ääressä ja kuunneltu tarinoita. Äänikirja on ehkä paluuta siihen.
Minä en ole vielä kuunnellut yhtään äänikirjaa. En ole tuntenut tarvetta siihen, sillä tykkään lukemisesta. Toisaalta lapsena kuuntelin radiosta kuunnelmia - ja joskus sattumoisin olen sattunut ajaessa kuulemaan jonkun esitelmätapaisen.
Taustamusiikkia en kaipaa. Hiljaisuus minun himoni.
Huomaan, etten minäkään äänikirjaa vastusta, vaan kiinnitän huomiota ilmiöön sen ympärillä.
PoistaJos äänikirjaa kuunnellaan vaikka lapsen tai muiden kanssa yhdessä, niin sehän voi olla mukavaa yhdessäoloa.
Vaan, ja nyt pääsen asiaan, kun on ne muusta maailmasta eristävät luurit korvilla ihmisjoukoissa, bussissa, kaduilla, kuntosaleissa, jopa erilaisissa tilaisuuksissa. Ne kertovat, että ihmisellä on omat juttunsa, eikä häntä paljon kiinnosta ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Mä ja mun body ja mun musa tai mun äänikirja.
Ja minä huomaan tässä yhtäkkiä että me, mies ja minä, olemme pelastaneet yhden ihmisen ihan huomaamattamme, ottamalla hänet suojelukseemme. Ei olla sitä edes koskaan ajateltu. Mutta vasta nyt vuosien kuluttua pystyn toteamaan sen. Enkä ole sitä koskaan aikaisemmin edes ajatellut.
PoistaHiljaisuus on minun himoni, sanoo Tapsa tuossa yllä. Voin allekirjoittaa, kaikin tavoin.
PoistaSekin on kummaa, että kun hiljaisuus mainitaan suomalaisten ominaispiirteeksi, sitä pidetään heikkoutena, asiana, joka vaatii korjausta, koska ulkomailla hiljaisuus ei ole tapana.
Hiljaisuushan on vahvuus, hiljaisuuteen pystyvällä on kyky, kenties rauha.
Ujous on sitten taas eri asia, tai estoisuus ihmisuhteissa. Liiallinen pidättyvyys katsotaan kai haitalliseksi, jos ihminen itse kärsii asiasta.
Liisu, tuo ettei tiedä tehneensä hyvää tehtyään hyvää, on juuri se, mitä saisi olla enemmän. Someaikana näistä hyvistä teoista lyödään liikaa rumpua.
Hiljaisuun on ainakin minulle yhä tärkeämpää ylellisyyttä. Huushollissa huutavat television selostajat ja urheilukisojen yleisö, varsinkin nyt talviviikonloppuisin. Aina ei penkkiurheilijalta voi vaatia kuulokkeiden käyttöä. Minäpä lähden metsäpoluille hiljaisuutta kuuntelemaan.
PoistaMetsässä ihmisellä on rauha. Olen joskus miettinyt, olenko ns. erityisherkkä, kun en tykkää yhtään kovista äänistä.
PoistaMuistan, miten seisoessani kerran maalaishuutokaupassa traktorinkärryjen vieressä meklarin kopauttaessa yhtäkkiä nuijaa kärryjen metallilaitaan KOLMAS KERTA! - hätkähdin silmiinpistävästi, lähes pomppasin ilmaan niin, että meklari huomasi sen ja nauroi näkyvästi, ja muutkin siinä lähellä nauroivat pelästykselleni. Noloa.
En siedä myöskään sitä, että televisio tai radio moikaa lujalla. Ajatus joistain musiikinvahvistimista kammottaa. Jos seinänaapuri moiuttaa karaoke- tai rokkivehkeitään liian lujaa, käyn yleensä panemassa hänet päiväjärjestykseen. Omakotitalossa asia on eri. Meillä ei kaiu.
Hyvä "postausaihe" Iines!
VastaaPoistaOn sinulla kirjasto ja hurmaava vanha arkku!
Minä olen lyhentänyt kirjojeni täyttämiä hyllymetrejä hämmästyttävän monta.
Siskolleni olen saanut kannettua ja annettua mökilleen hyllynlämmittimiäni lukuisasti.
Oletin, että saan myytyäkin osan poistokirjoistani kolmen mökin kesäkirppiksellä. Laihaksi siinä tulos jäi. Vaan eipä hätää, ennen kirjastoni oli moninkertainen nykyiseen verrattuna. Vain rakkat ja tärkeät ovat jäljellä.
Kaikista helpointa olisi päästä tarpeettomista kirjoista, leikakaamalla kovat kannet irti ja laittaa ne sekajätteeseen. Sivupinkan voi laittaa sitten paperinkeräykseen.
Muutamille opuksille olen niin tehnyt, mutta yritän ensin löytää jonkun, jota kirja voisi kiinnostaa ja antaa sen "elämyksen" siirtyä mieluummin eteenpäin.
Romaaneja kaupungin kirjahyllyissäni ei juurikaan ole. Mitä nyt olen kanssaeläjälle kiikutanut kirppareilta lukemista. Onneksi on kaikkiruokainen, mutta ne kirjat ovat omassa pinossaan ja poistuvat huushollista lukemisen jälkeen.
Nyt olen viettänyt aikaa parin itselleni tuntemattoma filosofin kirjoitusten parissa. Ei oikein kiinnosta Finllandia-palkittukaan aiheen vuoksi. Tervan juontia on nykyisin romskujen tavaaminen. Pitäisi löytää heinäsuovasta joku helmi, jolle antaa aikansa.
No taas innoissani en muistanut kirjautua. Noora tietysti yllä ja alla. :)
PoistaOlen itsekin ajatellut poistaa osan kirjoista viemällä ne yksinkertaisesti paperinkeräykseen. Kannet sekajätteeseen, niin kuin sanoit ja sivut paperiin. Antaisin toki kirjoja pois, jos jollekulle kelpaisi. Tietyt opukset toki säilytän.
PoistaMuistelin juuri eräänä päivänä ruotsalaista Siivoojan raporttia vai päiväkirjako se oli, kirjoittajana aito siivooja Maja Ekelöf. Hän teki merkintöjä siivouspaikaltaan, Vietnamin sodasta ja maailman nälänhädästä ja voitti kirjallaan jonkin poliittisen romaanin palkinnon. Jos minulla olisi tämä kirja, voisin lukea sen uudelleen ja katsoa, miksi se oli niin merkittävä. Tästä tapauksesta oli myös sattumoisin heti muisteluni jälkeen artikkeli HS:ssa.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009236007.html
Minulle kirjat ovat yhtä tärkeitä kuin ihmiset. Jos näen jonkun repivän kirjaa on kuin hän pahoinpitelisi ihmistä. Joululahjoista paras on ehdottomasti kirja. Jo lapsesta asia oli näin.
VastaaPoistaYmmärrän tämän ajatuksen.
PoistaHyllyissäni on kuitenkin paljon kirjoja, ties mistä tänne kulkeutuneita, mm. tuttavan tuttavan omakustanteita, huutokauppojen miljoonalaatikoista tulleita kirjakerhokirjoja, ja sellaisia joihin en ole koskaan palannut. Tähän viimemainittuun ryhmään kuuluu mm. Virpi Hämeen-Anttilan tuotantoa, joka osoittautui kiinnostamattomaksi. Tämä on vain esimerkki, nimi voisi olla muukin.
Toistaiseksi olen vienyt paperikeräykseen muutamia ohutkantisia oppikirjoja ja pari muuta.
No juuri tämä. Sain virikkeen siskolta, joka alkoi vimmaisesti tyhjentää taloaan miehen kuoleman jälkeen, pari vuotta sitten.
VastaaPoistaKun hän tuli kesällä mökille, hän putsautti ensi töikseen liiterin lahjoittamalla naapurille sieltä kasan vanhoja hirsiä, kun emme kuulemma koskaan niitä missään käyttäisi. Meidän äitimme oli ne varastoinut ”pahan päivän varalle”, vaikka polttopuuksi. Minua hirsien poisantaminen suretti, mutta en ole tappelijaluonne, jos toinen jotain on päättänyt. Olin jopa hieman kiintynyt niihin kuluneisiin hirsiin.
Lapset ja lastenlapset joutuvat vielä liriin meidän kirjastojemme kanssa. Ja sekin vielä, kun niitä kirjoja pitäisi imuroida silloin tällöin, siis kirja kirjalta.
PS Ne hirret olivat vanhan Olgan torpan hirsiä, jotka säilöttiin, kun torppa jäin tienoikaisun alle ja koneet löivät sen matalaksi.
VastaaPoistaKulunut hirsi liiterissä vie ajatukset kauaksi.
VastaaPoistaNo olihan niillä tunnearvoa, mutta ajattelin kyllä joskus uusiokäyttää ne johonkin. Nytkin on keittiön ikkunalautana yrteille vanhan maalaamattoman puupenkin istuinlauta. On kauniimpi kuin lastulevyinen valkoinen hörhötaso.
VastaaPoistaEniten harmittaa se, että sisko antoi aidot puuhirret rikkaille mutta nuukille sukulaisille.
Lahonneet hirret voi kuulemma uusia. Meillä on jäljellä vielä vanha aitta, jonka alalaudat alkavat pehmetä. Kuulin, että ne alahirret voisi hyvin uusia rakennusta hajottamatta. Eikä olisi aivan hirveä urakkakaan.
VastaaPoistaHirvityksellä kyllä katson minäkin kohta luhistuvaa aittaa.
Perhana, olisit vihjannut, niin olisin ostanut sinulta ne hirret. Mietiskelin nimittäin kesällä mökillä, että tekisikö vanhanajan ladon puuliiteriksi. Torpan seinähirret olisivat olleet siihen omiaan, vaikkeivat varmaan pyöreitä olekaan.
VastaaPoistaOnhan minulla toki erilaisia puuvarastoja tilukset täynnä, kun (eräs) harrastukseni on tehdä klapeja alusta loppuun - kaataa puu (osa niistä on itse istutettuja), karsia ja pätkiä se, halkoa kirveellä (minulla on varmaan kymmenen erilaista kirvestä), järeimmät klapikoneella, pinota ne kuivumaan ja sitten siirrellä pinoja eri paikkoihin tarpeen ja mielennousun mukaan. Tällaisen puuhailun jälkeen on mukava rojahtaa sohvalle ja lukea jotain filosofista, tieteellistä tai muuten hyvää kirjaa, tai vaikkapa runoja.
Ja arvatkaapa mitä? Tämä kesä oli ensimmäinen, jolloin sain vaimolta ja kälyltä ja tyttäreltä ja miniältä ja naapurin akalta ja kylän muijalta tunnustuksen kaukonäköisyydestäni!
Olen pari kertaa ollut hirsitaloa kengittämässä, mutta siitä on jo aikaa. Ei se mitään korkeampaa matematiikkaa tai ydinfysiikka vaadi, talonpoikaisjärjellä pärjää.
VastaaPoistaOlgan torpan seinähirret olivat sellaisia kulmikkaita, ei pyöreitä. Kun joskus lapsena suurensin sormella salaa salin seinän tapetissa olevaa reikää ja kurkistin sisään, niin siellä oli ihania vanhoja sanomalehtiä hirsien ja pahvin päällä. Niitäkin olisi voinut ottaa talteen.
VastaaPoistaMeillä on samanlainen klapien tekosysteemi, paitsi, että puut kaataa joku mies, ja pätkii ne moottorisahalla pölleiksi, jotk minä sitten klapitan klpaikoneellani, huom. minun koneellani. Rakastan klapitusta. Kirveelläkin onnistuu, mutta ei enää tarvitse. Sahaamisestakin tykkään. Sellaisia kapeampia runkoja voi sahata pätkiksi. Liiterissä on vino pino puita, joita on hellekesien vuoksi tarvittu joka vuosi vähemmän.
No nythän puuta kuluu, kellä takka on! Säälittää ne sähkölaskujen kanssa kamppailevat taloudet, joilla on sähkölämmitys.
Näin putkimiehenikin minulle työn kuvasi. Jokin kone siinä tarvitaan, kun alta vedetään hirsiä pois.
VastaaPoistaMinä käytän klapikonetta vain suurimmassa hädässä eli kaadetun puun paksuuden alhaalta pitää olla yli puoli metriä ja minulla on kiire.
VastaaPoistaMuuten kokeilen kyllä aina ensin kirvestä, sellaista järeää halkaisukirvestä.
Noh, minulla eivät käsivoimat riitä liian paksujen pöllien halkaisuun, ja vaikka riittäisivätkin, pelkään hieman kirvestä. Tekniikkalajihan kirvestyö on, eli voima yksin ei taida ratkaista, vaan oikea kulma ja tarkkuus. Hankin kerran sellaisen pitkän kapean mutta hirmu painavan rautatangonkin, jonka kapealla kiilapäällä pölli halotaan esimerkiksi ämpärissä pieniksi klapeiksi. Rautatanko oli kuitenkin minulle liian painava ja kipeytti hartiat ja tuntui päässä asti.
VastaaPoistaEli klapikonetta käytän ilokseni kaikkiin pölleihin. Oli juhlaa muutama vuosi sitten, kun annoimme Metsäliiton kaataa kaikki varjostavat puut pihalta, yhteistyössä naapurin kanssa. Pöllejä riitti klapitettavaksi koko kesäksi. Suojalasit silmillä istuin liiterin portailla olevalla jakkaralla ja kone lauloi.
Siinä tarvitaan kone nimeltään tunkki. Ennen muinoin käytettiin varmaan jonkinlaista vipuvartta.
VastaaPoistaVaan maaseudulla on nykyään suuri pula työntekijöistä. Pitäisi tilata lähimmästä kaupungista jokin firma, joka laskuttaa matkakustannuksia ja huippuhintoja ja tulee paikalle satunnaisesti. Mökkitalkkarin kun saisi palkattua samoilta kyliltä. Onneksi minulla on tuttu putkimies, joka hoitaa putket, monet puunkaadot ja moottorisahatyöt ja leikkasi jopa nurmikkoni, kun jalka oli poikki. Harmi, että hänkin vanhenee kovaa vauhtia.
VastaaPoistaTunkki, kyllä, tästä putkimies puhui: nostetaan tunkilla.
VastaaPoistaMeillä on parhaimmillaan ollut aina kolme kotia. Yksi koti Helsingissä, toinen Lahdessa ja kolmas Lahden ympäristössä maaseudulla (kesäkoti).. Nämä taitaa olla vieläkin. Nyt asutaan Lahdessa, käydään asumassa Helsingissä ja se kolmas kelpaa kesäisin. Näitä vuorotellaan. Onko se mukavaa? No ei ole. Yksi pahin haitta on että aina puuttuu jotain. Kaikissa paikoissa pitäisi olla samat tavarat. Mutta onko siinäkään mitään järkeä? No ei ole. Olemme luoneet itsellemme ongelmia, joista pitäisi pyrkiä eroon. Mutta kaikki ovat tärkeitä. Olemme kolmenapaisia. Mitäs voidaan tehdä?
VastaaPoistaPahinta, ettemme enää pyri mihinkään. Onneksi lapset vielä pyrkivät, jopa ulkomaille.
Liisu, tunnistan tuntemuksesi useasta kodista kahden kodin haltijana - mökillä on oltava samat tavarat, patjat, peitot, lakanat, koko huusholli kuin kaupunkikodissakin. Jotkin tavarat ovat kuljetettavia, kuten vaikkapa palopeitto ja eräs tietty terävä Fiskarsin tomaattiveitsi. Viime vuonna unohdin palopeitttoni mökille talveksi. Ja nyt minulla on kaksi samanlaista Fiskarsin tomaattiveistä, täällä kaupungissa. Jos toinen unohtuu, toinen jää. Tai sitten ne molemmat unohtuvat.
VastaaPoistaOikeastaan tunnistan tietyt ”haitat” jo kahden kerroksen asujana. On oltava kaksi hammastahnaa, kaksi hammasharjaa, kahdet vessapaperisäkit, jopa kaksi imuria, koska on raskasta raahata niitä rappusia. Alhaalla on työnnettävä moderni imuri, ylhäällä perinteinen.
Jos vielä muutan, haluan yhden kerroksen asukkaaksi. Vaan sitten alan kaivata varmaan yläkertaa.
PS Taidan tunnistaa myös sen, että joku saattaa pitää puhetta useasta kodista pröystäilynä. Siinäpä hiljaa pitää, eikö vaan?
VastaaPoistaKahdesta kodista menee kahdet kiinteistöverot, kahdet sähkösopimusmaksut ja sähkönkulutusmaksut, kahdet vesimaksut, kahdet huoltomaksut ym.
Että jos kyse on tavallisista kuolevaisista, pröystäilyä kaksi kotia ei ole, vaan vain tapa elää eri paikoissa eri aikoina. Se mitä normikansalainen ansaitsee, menee taatusti sen siliän tien ylläpitomaksuihin. Ja se taas, mitä kukin tienaa, on kiinni ihmisestä itsestään ja perslihasten sitkeydestä. Ettäs tämänkin tiedätte.
Meillä alkoi tämä eri maissa asuminen yksinkertaisesti stipendien varassa, Itse olen saanut vain yhden stipendin Englantiin, Niinpä olin sen varassa siellä vuoden, puoli vuotta yksityiskodissa ikään kuin perheenjäsenenä, toisen puolivuotta asuin luostarissa saatuani stipendin englanninkielen opiskeluun.
VastaaPoistaMieheni sai valtion stipendejä kaksi kertaa. Toisen kerran Pariisiin, kansainväliseen taiteilijataloon jossa oli myös Suomenosasto, toisen kerran Roomaan, jossa oli Suomen osasto. työhuone ja pieni keittokomero ja oleskeluhuone. Sinne pääsin minäkim asumaan hänen kanssaan ja muistan miten kauhistuin kun huomasin ensimmäisenä yönä seinällä sängyn yläpuolella torakan kiipeilevän ja aamulla kun laitoin valon pyrskähti kokonainen torakkaparvi lattialla sängynvieressä valoa pakoon.
Eteläisissä maissa torakat ja kirput taitavat olla luonnollinen osa kotifaunaa. Ainakin siellä on laajempi hyöteiskirjo, oletan, kuin täällä hygieenisessä pohjolassa.
PoistaSiellähän suhtaudutaan esimerkiksi talojen homeisiinkin suurpiirteisemmin. Meillä sen sijaan home huushollissa on hirveä terveyshaitta, kun taas etelän asukki saattaa hyvin elää homeläiskät katossaan.
Jo Saksassa suhtautuminen homeeseen on vapaampaa- Sisareni asuu Baijerissa, eteläisessä Saksassa, ja kun hänen talonsa sisäkattoon ilmestyi vesiläiskä, sellainen ruskeareunainen, hän antoi sen vain olla siinä. Eikä ottanut isoa kattoremonttia, antoi korjata sitten vain sen läiskän ja jonkin reiän. Ei siellä kukaan hätkähtänyt vesiläiskää.
Ei Suomessakaan ennen pelätty hometta tai vesivuotoja. Olgan torpassa, kesäpaikassamme, muistan katselleeni salin puusohvassa maaten aaltoilevan kattopahvin ruskeareunaisia vesiläikkiä. Ne muodostivat kauniita kuvioita, joille kuvittelin hahmon. Ne olivat monta vuotta, kunnes päreet sitten uusittiin. Muistan tapahtuman hyvin, sillä isä putosi katolta ja katkoi kylkiluitaan.
Onpa sinun isälläsi ollut vaaranpaikka. Pudota katolta ei ole mikään pikkujuttu! Hänellä on ollut onni mukana kun on siitä elävänä selvinnyt. Kylkiluiden katkeaminen ei ole mikään pikkujuttu. Minä pelkäsin kesällä kun mies pesi ateljeen kattoa (8-10m)- Yksi horjahdus, ja siinä kaikki. Usko tai älä, Minulla oli jo kädet ristissä. Pelkään jo vähemmästäkin.
PoistaMaa siinä alla oli pehmeää ruohikkoista pihamaata.
PoistaMuistelen, että kylkiluita ei yleensä kipsata tai hoideta mitenkään erikoisesti. Ne paranevat itsekseen, mutta liikkumista täytyy rajoittaa. Ja hengittäminen voi sattua.
Heti ei lääkäriin sieltä maalta lähdetty, kun ei ollut autoakaan, linjurit siellä kulkivat ja maalla hoidettiin käsittääkseni vaivat etupäässä itse. Jotain vain käärittiin rintakehän ympärille. En muista tarkkaan, olin muutaman vuoden ikäinen.
Onkohan siitä seitsemän vuotta jotain, kun putosin autokorjaamon rasvamonttuun. Kaikenlaista siinä oli, syvä ja vähemmän syvä tajuttomuus tuntikausia, verijälkiä aivoissa ja kuusi murtunutta kylkiluuta. - Elkee kehtoo vehtoo ja meinoo, että nykyiseni johtuisivat siitä, - aiemminkin olin. Tsykologin todistuksen asiasta sain, paperilla sitä ei ole.
PoistaKova on sinulla tälli ollut, Riku! Mutta hyvä että selvisit.
PoistaEtpä olisi meille siinä kommenttia kirjoittamassa nyt etkä aiemmin olisi ollut.Eihän me oltais sinusta mitään kuullutkaan. Mikä vahinko! Kaikki hyvin nyt!
Muistan tämän putoamisesi, Riku. Minähän arvelin tuolloin mielessäni, että olet kenties autokorjaamossa töissä, kun olet maininnut, ettet hakenut yliopistoon huolimatta mielestäni mainioista yo-papereistasi. Minulla oli huonommat arvosanat.
PoistaKuusi murtunutta kylkiluuta on jo melkoinen tälli. Onneksi selvisit siitä hyvin.
Jestas, onko siitä Rikun monttuun putoamisesta jo seitsemisen vuotta. Sitä vaan, että mihin aika
Poistakatoaa. Seitsemän vuotta eteenpäin tuntuu aikamoiselta ajalta, mutta taaksepäin ajateltuna ei niinkään.
Muistan näet sen, kun Riku siitä blogissa kertoi. Siis varmaan tässä Iineksen blogissa. Kova tälli,
mutta Riku selvisi siitä ja hyvä niin.
Ei ole tarkoitukseni mitenkään erilaisia putoamisia vahätellä.
VastaaPoistaPois se minusta.
Nukutuskin voi olla eräänlainen putoaminen. Ennen tätä putoamista
nukutukseni olivat lempeitä hivuttautumisia uneen. Sitten tuli nukutus,
jossa putosin valtavalla voimalla sinne jonnekin uneen. Se oli tosi inhottava
tunne ja kerroin siitä lääkärille, kun leikkauksesta olin herännyt lääkärikiertoon.
Ajattelin, että nyt tässä on jotain erilaista ja lääkäri kertoi, että mulle laitettiin
jotain uutta nukutusainetta. Lääkäri sanoi, että ei laiteta tätä ainetta mulle vastaisuudessa.
Eikä laitettu, sillä tunsin kyllä sen itsekin.
Minut on nukutettu pari kertaa, ensimmäisen kerran, kun puhesairauteni vuoksi kurkkuni ja äänihuuleni tutkittiin nukutuksessa. Minä humahdin kyllä heti, ja heräsin samantien. Siltä ainakin tuntui. Kokemus oli mielenkiintoinen, kuin aikaa olisi vain napattu nopeasti pois siitä välistä. En pelkää nukuttamista, vaikka eihän siitä kukaan pidäkään.
VastaaPoistaEpämiellyttävin sairaalakokemus oli se, kun toimenpiteen jälkeen hoitaja nosti sängynlaitani ylös, jotten pääse itse toikkaroimaan. Heti tuli kauhea pissahätä, ja ahdistuin valtavasti, kun olin vangittuna sänkyyni. Sänky oli korkealla, joten siitä ei päässyt itse alas. Pyysin vierustoveriani laskemaan laidat, muttei hän uskaltanut. Soitin kelloa, ja pääsin vessaan. Sanoin hoitajalle kiukkuisesti, mikä on meikäläiseltä ennenkuulumatonta käytöstä, että kuinka te voitte lukita ihmisen sänkyynsä. Minua ei enää lukita! Eikä lukittu.
Säälittää vain ne vanhukset laitoksissa, jotka ovat kahlehdittuina vuoteisiinsa. Se on hirveä kohtalo. Hallitus voisi hieman katsoa vanhustenkin puoleen, eikä jakaa rahaa aina lapsiperheille.
Tämä hallitus ei katso muuhun, kuin omaan hyväänsä.
VastaaPoistaMinä säästän sähkössä sen kuin kerkiän, ei ole kivaa tämä.
Ei tämä hallitus vanhuksista välitä pätkääkään, moiset boomerit saavat haistaa,
enpäs sanokaan. Eikä välitä perusarvoistakaan. Koulut ovat hunningolla, huumeetko auttavat.
No, eivät varmaan. Katujengit kiellettiin niin kovin pitkään. Onko nuorisolla hyvä olla.
Suomessa on poliisin uusimman ilmoituksen mukaan kymmenkunta väkivaltaista katujengiä, jotka ottavat tarkoituksella mallia Ruotsista ja Yhdysvalloista.
VastaaPoistaTämän lisäksi on väkivaltaisia nuorisojoukkoja, jotka tekevät rikoksia ryhmissä mutta jotka eivät ole varsinaisia katujengejä Milan Jaffin porukoiden malliin.
Hallitus on näistä sisäministerin mukaan ”huolestunut” ja aikoo parantaa ”kotouttamistoimia”.
Tämä on totta: nykyinen hallitus on laiminlyönyt vanhushuollon nostamisen ihmisarvon mukaiselle tasolle.
Miksi ei poliisi ota niitä kiinni?
PoistaPoliisi ottaa katujengiläisiä kiinni, koska katujengit luovat merkittävää turvallisuusuhkaa tavallisille kansalaisille ja erityisesti nuorille, joilta voidaan ryöstää lompakot, kännykät ja vaatteet päältä, etenkin merkkivaatteet. Moni nuori pelkää liikkua viikonloppuisin ulkona.
PoistaPoliiseja on myös liian vähän. 700 uutta poliisia on tulossa sisäministerin mukaan hätiin.
Ne ajat ovat jo jääneet, jolloin katujengien ongelma kiellettiin Jari Taposen toimesta. Enää häntä ei usko erkkikään.
No poliisi ei ainakaan ole tiedottanut katujengiläisten kiinniotoista tai että olisi esi- tai muutakaan tutkintaa käynnissä saati syyteharkinnassa. Peräti kummallista!
PoistaNiinpä niin, eli sinun mielestäsi ei ole katujengejä, ei ryöstöjä, pahoinpitelyjä, vaikka esimerkiksi Milan Jaff sai juuri 10 vuoden tuomion rikoksistaan? Sinä et nyt käytä tosioita puheessasi.
PoistaHelsingin rikospoliisin päällikkö Markku Heinikari pitää pääkaupunkiseudun katujengitilannetta erittäin huolestuttavana. Tilanne on eskaloitunut erityisesti jo edellisen syksyn aikana, jolloin vielä jokuset valehtelivat, ettei katujengejä edes ole.
Heinikarin mukaan poliisilla on ollut tutkinnassa törkeitä pahoinpitelyjä ja tapon yrityksiä. Tilanne on nopeasti mennyt pahempaan suuntaan.
Katujengien välisiä vakavia väkivallantekoja on estetty Helsingissä ja kymmeniä jengiläisiä otettu kiinni tai vangittu epäiltyinä törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluista.
Mistä johtuu suomalaisten vieraanvaraisuus vielä nykyäänkin muualta tulleita kohtaan?
PoistaTädit ovat haltioissaan, jos on vähänkin tummahipiäinen tai muun kuin kantasuomalaisen
näköinen. Somemaailmassa näitä muita on jo varsin paljon. Täälläkin maalaismaisemissa
tummahipiäisiä näkyy jo kauppareissuillakin varsin usein. Just näin oikein mustahipiäisiä
pojankloppeja tai nuorukaisia hiippailevan paikalliseen marketiin. Ai, mutta näitähän pitää
kai käsitellä silkkihansikkain, jos sekään mitään auttaa. Perhanan perhana, äl yli päästä perhanaa.
Ai juu ja kas kun "kotouttaa" pitää koko ajan.
Minä tahtoisin tietää näistä kymmenistä enemmän.
PoistaSetä on hyvä ja googlettelee ihan itse nyt alkuun vaikkapa Helsingin rikospoliisin päällikkönä toimivan Markku Heinikarin lausuntoja. Google on suuri ja ihmeellinen.
PoistaEt siis osaa sanoa mitään kiinniotetuista katujengiläisistä. Okei.
PoistaPoliisi osaa.
PoistaLähde nyt alkuun liikkeelle vaikka Helsingin Sanomien artikkeleista. Huomaa lukea myös kunkin HS-artikkelin sisään liitetyt linkkijutut.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008332149.html
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009235239.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/katujengitilanne-mennyt-nopeasti-pahempaan-suuntaan-naamioituneet-nuoret-miehet-luoneet-uhkaa-poliisien-ymparille-useita-ampumistapauksia-joissa-sivulliset-vaarassa/8264308
Tiedoksi vielä Sedälle, että poliisihan on hyvin vaitonainen alaikäisten kiinniotoista eikä jakele tietoja sedille eikä tädeille. Kiinniottoja tapahtuu tietysti heti, kun joku ilmoittaa ryöstöstä tai päällekäynnistä ja poliisi saa nuoren tekijän kiinni. Ei näistä lehdille lauleta.
PoistaIlmeisesti rikostoimittajatkaan eivät ole kiinnostuneita katujengeistä? Suuri yleisö on.
PoistaSen verran vielä jankkaan, että etkö huomannut, että Heinikarin lausunnot ovat ylivuotisia liittyen hänen virkaanastumiseensa ja ovat siksikin hieman, no, ohjelmallisia?
PoistaMistäs minä, persu ja rasisti, mitään olisin huomannut.
PoistaSiis olihan uutisissa päiväys. Vuoden 2021 tilanteesta on siis sinun mielestäsi tapahtunut merkittävää parannusta, vaikka nyt virallisetkin tahotkin ovat huolestuneita, sisäministeri, Nasima Razyar, presidentti - ai niin, Saulihan oli seniili ja poliisi muutenkin paska.
Sovitaan sitten niin, että Setä on oikeassa, kuten aina. Ei ole katujengejä, ei ole ongelmaa, suuri tyhmä yleisö vain vouhkaa varmaan persujen yllyttämänä. Ketään ei ryöstetä eikä kellään ole puukkoja.
Rassukoita ne ovat, kokeneet kovia kotimaassaan. Meidän tulee ymmärtää ja tarjota lisää rahaa lasten merkkivaatteisiin ja kivaan kotoutukseen.
Kun olen Helsingin, Länsi- ja Itä-Uudenmaan twitter- ja facebookpoliiseilta erikseen kysynyt, heidän tiedottaessaan tehtävistään, että onko asialla olleet katujengit, niin olen saanut vastaukseksi, että ei mitään kyseessä olevaan ilmiöön liittyvää.
PoistaNo sitten sinun kannattaa yksinkertaisesti mennä kertomaan tuo Nasimalle, sisäministerille, presidentille ja eduskunnnan täysistuntoon. Sinulla on varmaan relevantein ja paras tieto. Voisit pitää suurelle yleisölle lehdistötilaisuuden. Ehkä mediat kiinnostuvat oikaisustasi.
PoistaEikö olekin kummallista, että kun luotettu virkamiehistö vetää koppalakistaan käsitteen 'katujengi' ja kansa kauhistuu, niin poliitikkojen on vastattava jotenkin?
PoistaSiunatuksi lopuksi tarjoan sovinnon eleenä Sedälle kuitenkin Ylen Areenan vajaan kahden kuukauden takaista Ylen A-studiota, jos haluaa oikeasti oikeaa tietoa.
PoistaAsiantuntijoina haastatellaan entistä jengiläistä, nykyistä väkivaltayöntekijää Miika Mehmetiä ja Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintayksikön päällikköä Markku Heinikaria.
Ohjelman mukaan Helsingissä katujengien ryöstöt ovat kolminkertaistuneet yksin tämän vuoden aikana, ja tutkinnassa on parhaillaan lukuisia murhan ja tapon yrityksiä. Yli 90 prosenttia nuorisojengeistä on maahanmuuttajataustaisia.
Asiantuntijoiden mukaan olemme Ruotsin tiellä, ja ohjelmassa haastatellun ruotsalaisen asiantuntijan mukaan Ruotsissa tilanne on hirvittävä ja menossa edelleen huonompaan suuntaan. - No näinhän se Saulikin sanoi.
Tässä siis se Ylen A-studio. Katujengiosuus alkaa noin 12.33 minuutin kohdalta.
Poistahttps://areena.yle.fi/1-50949233
" - virkamiehistö vetää koppalakistaan käsitteen 'katujengi' - "
PoistaOnpas törkeää vääristelyä ja kokonaisen virkakunnan halveksimista. Olet mielestäni halpamainen.
Mikä sinun oma ammattisi oli, Setä?
Entä mitä, jos joku halventaisi jonkin naisvaltaisen alan lausuntoja puhumalla "esiliinan taskuista vedetyistä tutkimuksista"? Aivan sama asia.
Tuoreempaa Heinikaria Höblässä:
Poista"Det här ska inte överdrivas men inte heller underskattas, säger Markku Heinikari om gatugängsproblematiken."
https://www.hbl.fi/artikel/c6f498ca-3cc6-481d-855f-3928790deca6
Juuri niin. Kyseessähän on ykkösporras eli ilmiön tunnistaminen ja tunnustaminen. Tämä on jo paljon, kun se ennen on kielletty.
PoistaJa ilmiölle keksitty nimi johti mihin? Ripranie näkee nuorukaisten hiippailevan markettiin.
PoistaTulin juuri Tukholmasta, joten olen asiantuntija.
PoistaSiellä oli kylmää, tuulista ja autiota - eikä katujengejä näkynyt mailla eikä halmeilla, ihan tavallisia vaaleita svenssoneita ja tummia abdullaheita vaan joulumarkkinoilla, toiset ostamassa, toiset myymässä.
Mutta ei underskatata probleemaa, kun jopa farbror Setä poliisiin viitaten kielsi sitä tekemästä. Hänhän meni jopa niin pitkälle, että lähes melkein myönsi katujengejä olevan! Tähän astihan hän on kieltänyt asian stop stykkänään.
Mutta olisiko eiliseen näkymättömyyteen ollut syynä se, että oli niin hyytävä sää? Sehän nimenomaan todistaa katujengiläisten olevan tottumattomia pohjolan hyiseen kylmyyteen eli vierasperäisiä... Totta tosiaan, ehkä he tällä kertaa ryöstivät ruotsalaisia myymällä heille ylihintaista julkrääsää!
Kuuntele nyt se Areenan linkki loppuun - huomaan ettet katsonut sitä. Jos olisi keinot valmiina, niin johan niitä käytettäisiin. Hallitus on vasta heräilemässä realismiin. Nyt asioista saa puhua oikeilla nimillä , ja pitää puhua. Päänsilittelyn aika on ohi. Ohi on se aika, jolloin maria pettersonit menevät Malmön Rosengårdiin kävelemään ja ihastelemaan idylliä.
PoistaKun ei Ruotsi tiedä, miten katujengiongelma hoidetaan muutoin kuin vähentämällä maahanmuuttoa radikaalisti, niin sitä siellä on jo tehty ja tehdään jatkossakin. Samoin esimerkiksi Tanskassa vähennetään maahanmuuttajien tulvaa. Kotouttamiskeinot ovat olleet yhtä tyhjän kanssa.
Olen itse sillä kannalla, että suomen kieli- ja kulttuurikoulutus jokaiselle tulijalle, myös naisille tulisi pakolliseksi. Suomen kielen hyvä taito lisää uuteen kotimaahan juurtumista kaikin tavoin, samoin suomalaiseen kulttuuriin tutustuminen. Täällä ollaan Suomessa, länsimaassa eikä missään muslimivaltiossa Suomen sisällä. Meillä ei saa hyväksyä sharia-lain mukaisia homojen tai tyttärien vainoamisia. Meillä naisen täytyy saada olla vapaa ja valita itse.
Tapsa, ei kai katujengi tarkoita sitä, että ne kansoittavat kadut aina ja kaikkialla - viittaan räjähtelevään Malmöön, jossa Maria Pettersonkaan ei nähnyt muuta kuin rauhaa ja kuuli korkeintaan harpunsoittoa.
PoistaSuomalaiset katujengit eivät ole kovin paikkasidonnaisia, vaan enemmän tietyn asian ympärille kerääntyneitä ryhmiä, esimerkiksi rap-musiikin, merkkivaatteiden tms.
Internet-kaudella ryhmät lienevät pakkasilmoilla ainakin netissä.
Vai, pojat, olisiko se sitten niin, että meille kansalaisille valehdellaan? Ei ole mitään katujengejä? Poliisi puhuu kakkaa ja asiantuntijat ministereitä ja presidenttiä myöten vaahtoavat turhasta?
"Internet-kaudella ryhmät lienevät pakkasilmoilla ainakin netissä."
PoistaGreatest spin off ever.
No voi pyhä jysäys. Enhän minä tuossa esitettä väitettä, kun en tiedä. En muuten lähde mukaan tuohon englishittikieleen.
PoistaKannattaa huomata verbin potentiaalimuoto, joka esittää tekemisen mahdollisena, ei totena.
Arvelin vain tyhmyyksissäni ja persuuksissani, että nuorilla on myös netti ja puhelimessa kenties joku whatsappi ja insta ynnä muu. Kaipa kavereiden kesken nyt, hitto soikoon, netissäkin jutellaan.
PS Sainpa taas opetuksen siitä, että se olkiukkojen pykäys alkaa sinulla aina ennen pitkää.
PoistaEikö ministereiden ja presidenttien pidä luottaa virkamiehiin?
PoistaMihinkähän tämä liittyy? Pitäisikö minulla olla tästä mielipide?
PoistaHei haloo, tässäkö eväät: huolestunut ja kotouttamistoimien parantaminen.
VastaaPoistaSalli mun nauraa, tai pikemminkin itkeä, vaan itku ei tuu. Vanhaa vanhan ja turhaa lässytystä.
Hallituksella on hurjat avustajajoukot, mikä hyöty niistä on.
Kuva puhuu enemmän, kuin 1 000 sanaa, vai mitä, sopii hallitukselle.
En tiedä, saiko Milan Jaff tuomiota murhanyrityksestä, mutta toivottavasti. Jos nuori osaa ryöstää toiselta nuorelta tämän kalliita tavaroita, tai käyttää puukkoa, osaa hän taatusti istua kakkunsa reippaasti vankilassa. Milan Jaff pitäisi istuttaa lentokoneeseen ja antaa reipas lähtöpotku persieen törkimykselle.
PoistaSiis sai 10 vuotta, tarkistin. Muistan vain hänen hävyttömän käytöksensä oikeussalissa.
PoistaMinkä ihmeen takia yhäkin jotain paljousalennuksia rikoksista annetaan?
PoistaTämä ”paljousalennus” on niin hupaisa ilmiö suomalaisessa oikeuskäytännössä, että vastaavaa saa maailmalta hakea. Eikä löydä. Se sotii kaikkea järjenkäyttöä ja eettistä oikeudenmukaisuutta vastaan.
PoistaPaljousalennuksen lisäksi meillä on oikeuskäytännössä muitakin helpotuksia suurrikollisille.
PoistaEsimerkiksi Jenna Lepomäen (kieltäytyi huumekuriirina toimimisesta ja ilmoitti poliisille) murhasta siihen osallistunut Joel Lilo kuuden vuoden tuomioineen päästettiin vapaaksi, sillä alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta pääsee ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan tuomiosta yhden kolmasosan. Vapauduttuaan murhamies alkoi pilkata Lepomäkeä tämän muistosivuilla.
Ajattelen tässäkin niin, että jos ihminen pystyy osallistumaan murhaamiseen, pystyy hän istumaan vankilassakin kokonaisen tuomion.
En minä näillä silmilläni näe, mitä kuvissasi on, mutta luulen niissä olevan kirjoja. Varmaan Mika Waltarin ja John Steinbeckin tuotannot, ehkä Heminwaytakin, niistä minä tykkään. Kuriositeettina siellä voisi olla Mickey Spillanen pornopsykopaattista väkivaltatuotantoa ja muita roskaromaaneja ja mustalaisia, joita minä myöskin luin lapsena.
VastaaPoistaOlen kovasti muistellut, mitä kirjoja isän hyllyssä oli, hänen toimistossaan olevissa hyllyissä. Isälläni taisi olla vähän rohkea maku. Muistan kaksi teosta erityisen hyvin.
PoistaToinen oli Myklen Laulu punaisesta rubiinista ja toinen oli tietysti Tuntematon sotilas, josta isä luki valitsemiaan mielestään huvittavia (Jope: räävittömiä) paloja ääneen koko perheelle.
Waltaria löytyi, Helvi Hämäläistä, Dumas’ta, Kollaa kestää, Yrjö Jylhää ikivanha painos Itämaisia tuhannen ja yhden yön satuja, piirroksissa alastomia vereviä naisia. Yhdessä naista ruoskittiin. Ja työpöydän laatikossa, Linen Bank -paperipinon alla, oli piilotettuna Apu-lehti ja pussi Tosca-karamelleja.
Kuhan hauskuutin itseäni. Juhani Ahon koottuja teoksia rakastan, saako tästä pinnoja, vai onko hölmöä? - Kaikenlaista minulla onkin. Waltareita ja Steinbeckejä tietysti, mutta näköjään myös menneiden aikojen kirjailijoiden valittuja teoksia, joita en ole lukenut. Sitä tätä sillisalaattia. Nuorna ollesna kokematon kirjakauppias soitti ja alkoi paasaamaan. Keskeytin hänet lyhyeen ja kysyin, onko sulla Kalamiehen tietokirja sarjaa. Neljä osaa on nyt hyllyssä.
PoistaTähän menis koko vuosi, en minä voi kaikkia kirjojani selostaa. Pyydän pistää merkille, että minulla on runsaasti Simo Penttilän seikkailukirjoja. Yksi nimikirjoituksella: "Uuno Hirvonen" - Unski makaa sukunsa keskellä Kulosaaren hautausmaalla, olen nähnyt. Sitten jos vielä mainitsen, että minulla on suoraan kirjoittajilta tilattuja Atik Ismailin ja Tapani Kinnusen kirjoja runsaasti. Onpa minulla Sami Liuhdon kolmetoistaosaisen maanisarjan kaikki viisi osaa. Kirjahyllyni edessä roikkuu henkarissa Bob Dylan t-paita.
Hävettävän paljon minulla on kirjoja, joita en ole "ehtinyt" lukea. Kirsi Kunnaksen elämäkerrasta erityis anteeksipyyntö. Jotain tahallaankin. Lauri Törnin elämäkertaa en viitsi polttaa, kun sen entiseltä avovaimoltani sain, mutta en sitä koskaan lue, se on varma.
PoistaMinullakin on vielä lukematta entisen anoppini joululahjakirja, Olli Valtosen Rakkaus voittaa kaiken (tms.). Olikohan Valtonen pappi? Anoppi ainakin oli rovastin tytär, syvästi uskovainen kansakoulunopettaja. Rauha hänen muistolleen. Hän oli oikeasti hyvä ihminen, sitä tyyppiä joka ei nostanut hyviä tekojaan mittariksi, joiden puutteesta toisia tuomitaan.
PoistaPappi tai paholainen, Ensisijaisesti kuitenkin mitään häpeämätön julkisuustyrkky. Valtosen kirjan "Itseensä rakastunut mies" lukisin mielelläni.
PoistaValtosella oli oma televisio-ohjelmakin. Enää ei voisi kuvitella, että evankelis-luterilainen pappi saisi oman uskonnollishenkisen ohjelmansa.
PoistaSen sijaan voisin kuvitella, että muslimipappi voisi saada Ylen kanavilta. Vieraat ensin.
Mitä, eikö Riku ole lukenut Törnin elämänkertaa (huom. gen.), vaikka minun mielestäni hän täällä haahuilevista urosihmisistä eniten muistuttaa rehtiä ja railakasta korpisoturia!
PoistaTosin Koiviston Manun mukaan Törni ei ollut mikään hyvä johtaja, ei johtaja lainkaan, vaan oli yleensä hiljaa ja vasta hyökkäykseen lähtiessä sanoi, että nyt jätkät mennään - ja lähti taakseen katsomatta, että tulevatko muut perässä. Kyllä ne tulivat.
Jos Tuntemattomaan vertaisi, niin jotain Rokan ja Viirilän väliltä hän ehkä oli. Siis Törni. Riku taas on jostain Hietasen ja Koskelan tienoilta.
Heh, just så, Tapsa! Itse olisin mieluiten Mannerheim. Tai itse asiassa sen faija, joka mokas kaiken.
PoistaOnkohan kukaan tutkinut, miten Mannerheimin varttuminen käytännössä isättömänä kaiken maailman tantien kasvattamana vaikutti Suomen kohtaloihin?
PoistaRyssän kenraali johti Saksan jääkäreitä
Ruotsin kielellä tiellä suomenkieliseen Suomeen, jossa edelleen pelätään venäläisiä ja tärkeät asiat sovitaan englanniksi amerikkalaisten kanssa.
Kaiken maailman tantit ovat kasvattaneet aivan yksin kelpoisia ja hyviä lapsia, jotka ovat menestyneet hyvin elämän melskeissä. Viittaan tässä yksinhuoltajien lapsista esitettyihin tutkimustuloksiin. Ei havaittu eroja näiden lasten ja ns. ehjien perheiden lasten koulumenestyksessä.
PoistaVaan Mannerheimistä en sano mitään, sillä muistelen hänen äitinsäkin kuolleen aika varhain.
On piparit lasipurkissa, ja pakkasessa on tortut ja taatelikakku ja laatikot. Pullan leivon nyt viikonlopulla. En satsaa moniin lajeihin, vaan noihin perinteisiin, teen ne hyvistä aineista ja kutakin riittävän paljon. Kinkku on vielä kaupassa, vie ison tilan jääkaapista, joten haen vasta muutama päivä ennen joulua.
VastaaPoistaHirvittää. Miten tilanne on nyt näin paha Tampereellakin asti? Ihminen ei pääse hädässäkään heti lääkäriin. Koronako nyt kuitenkin jyllää?
VastaaPoistaSinulla, Noora, on varmaan monipuolisempi joulurepertuaari? Mitä olet leiponut?
VastaaPoistaKorona jyllää täälläkin, mutta juuri kukaan ei taida enää käyttää maskiakaan, enkä itsekään käytä. Otin jo muutama viikko sitten tehosterokotteen, joka suojaa myös omikron-tartunnoilta, ja samalla kertaa myös influenssarokotteen. Ei mitään rokotehaittoja. Enkä ole sairastanut koronaa kertaakaan. Koetan pitää hieman etäisyyttä kun liikun joukoissa, ja desinfioin kädet liikkuessani. Jos flunssa tulee, se on lievempi rokotusten ansiosta.
VastaaPoistaVaan vielä täytyy ihmetellä sitä, että Suomessa ei normaali terve työikäinen saa neljättä rokotustaan, vaikka haluaisi. Suomi on tässä rokotteiden pihtailussa Euroopan kummajainen, luki juuri sanomalehdessä. Eipä ihme, että työpaikoilla ja kokoontumisissa korona leviää ja sairaalat ovat täynnä.
VastaaPoistaAi haatana, nyt osui! Samaan aikaan varusmiespalvelussa laivastossa kanssani ollut suurlähettiläs Rene Nyberg, kertoo juubbarissa, kuinka älytöntä oli, että venäjä, joka ei ollut teollisuusvaltio, ei koskaan eikä myöhemminkään, ole ollut, alkoi muka soveltaa marxilaista teoriaa teollistumisesta. Ryssän perseessä ei surise, eikä sinne mahdu.
VastaaPoistaMinulla on kirjaston varauksessa Reneen muistelukirja Venäjänmaalta. Sitä on kehuttu ja luinkin juuri laajalla Ruotsinmatkallani hänen artikkelinsa Kanavasta.
PoistaTarkoitushan oli, kuten johtavat sosialismin ideologit Venäjälläkin tiesivät, että myös Saksa siirtyisi sosialismiin, koska se oli siihen kypsä, mitä taas Venäjä ei ollut, kuten ylipursimies R. Riemu ansiokkaasti esittää.
Olosuhteiden pakosta sosialismin johtavat teoreetikot ja toimijat Uljanov ja Dzugasvili joutuivat kuitenkin yrittämään siirtymää Venäjällä, kehittymättömässä maatalousvaltiossa, epäonnistumisen pelossa toki salanimien varjossa.
Ainoa asia, joka suunnitelmassa toimi, olivatkin ne salanimet.
Kommunismia ei saada taltumaan käärmeen päätä polkemalla. Se nousee aina uudestaan kuin käärmeet muinaisen uskon kasvoista. Kommunismia ei ole saavutettu koskaan, aina on ollut häiriötekijöitä, jotka ovat estäneet aatetta kehittymästä. Häiriöisä pahin on aina ollut todellisuus, Nykyajan fasistit ja muut kommunistit linnaan heti!
PoistaJos ei muuta opi (kun lukee kaikki kommentit täällä) niin sanavarasto karttuu mukavasti, niinpä nytkin. Lisänä tällä kertaa myös parikin oikeaa asiaa, joista sai nyt käsityksen, jota ei aiemmin ole ollut. Jokunen sanakin saa sijansa sanavarastossani. Esim. ylipursimies kuullosti hyvältä. Varmasti sillekin tulee jossain vaiheessa käyttöä. Niin hyppiväistä tämä elämä on. Sanonnoista jää myös muistiini esim, Ai haatana. Miten pehmoinen ja takuusti käyttökelpoinen se on. Se lämmittää mieltä.
PoistaHaatana on kiva kirosana, minäkin huomasin sen heti; se on ystävällismielisempisävyinen kuin vaikkapa perkele, jolla myös kyllä on sijansa kielessä. Jos pyllähdän jäiselle kadulle, en kyllä sano lempeästi hymyillen että ai haatana, vaan peRkele. Ai haatanan voisi sanoa, kun joku puhuu selvästi tyhmiä. Siihen voisi liittää tehosteeksi ivallishenkisen kulmakarvojen kohotuksen osoitukseksi, että täällä kyllä tiedetään, miten asia oikeasti on.
PoistaTapsan puheenvuorosta huomaan, että minun repertuaaristani puuttuu kokonaan Kanava, tuo pinnanalaisia syvyyksiä luotaava yhteiskunnallinen lehti. Vilkaisin, että se ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa ja maksaa 118 euroa. Eipä taida ilmestyä netissä, harmi. Olisi hyvä lukea oikeiden viisaiden ihmisten kirjoituksia yhteiskunnan tilasta.
PoistaVaan tänään luin ihan vaan Ylen sivuilta Kari Enqvistin kolumnin. Hänkin on aika viisas mies. Hän sanoi, että jos haluaa rationaalista keskustelua, sitä pitää käydä kielellä, jonka toinen ymmärtää. Niin samaa mieltä.
Tuossa linkki: https://yle.fi/a/74-20008248
Tapsa, Vote oli ylipursimies, minä vain käskyläisensä, alhainen alikessu. Upseeri ja herrasmies elokuva tuli niinä aikoina. Me sanoimme: upseeri ja herrasmies, aliupseeri ja sika. Muut alikessut raatoivat, mutta Vote oli hieno mies. Hän kertoi minulle, kuinka esim. laivan satamillisten tykkien putket täytyy rassata. Minä pistin sitten matruusit töihin ja käskin tulla hakemaan kahvilta tarkastukseen, kun on valmista. Muiden aselajien alikessut raatoivat matruusien mukana. - Tykkijulli, kova ---, hep, hep heijjaa!
PoistaBye the way, kaikkien aseiden yli kymmenmilliset ammuksen ulosprööttääjät ovat putkia, eivät milloinkaan piippuja. Terminologiaa nääs.
PoistaMietin joskus, milä minä olisin arvoltani, jos olisin käynyt armeijan ja jos olisin vaikka mies, mutta muuten minä. Sen ainakin tiedän, etten olisi mennyt ilmavoimiin. Ehkä en laivastoonkaan, kun siinä on pienessä ahtaassa tilassa ja voi upota. Maavoimissa varmaan olisin, sellaisessa tehtävässä, jossa ei tarvitsisi ampua etulinjassa, eikä mielellään takalinjassakaan. Voisin olla ehkä joku päällikkö jossain siistissä huoneessa sotakarttojen äärellä piippua poltellen poissa melskeestä. Siis jos vain kyvyt riittäisivät. Tuskin riittäisivät.
PoistaAina oppii, jopa näin militantti äijä kuin minä: enpä ollut aiemmin ajatellut milloin aseen piippu muuttuu putkeksi.
PoistaTietysti tiesin noin ylimalkaan, että kiväärissä on piippu ja tykissä putki. (Vaikka urheiluselostajat väittävätkin, että Ben Johnson "lähti kuin tykin piipusta".)
Minä olenkin pioneeri eli osaan räjäyttää, miinoittaa ja ansoittaa sekä rakentaa teitä, siltoja ja murroksia. Erikoiskoulutuksen sain syöksyveneen kuljettajaksi, ja varmaan siksi kun pokka riitti vetämään täysillä rantaan, vaikka koko ryhmä huusi, että "jarruta, saatana!"
Sama tyyli on jatkunut autonajossakin, mutta nyt se huutaja on vaimo.
Tällaisia kaukana taistelujen melskeistä "siistissä huoneessa sotakarttojen äärellä" ahkeroivia urhoja viimesodassammekin oli esim. majuri Reino Hirviseppä eli runoilija "Palle". Ja moni, moni nimettömämpi muu. - Heille on myös annettu oma hyvä lempinimi: Etappisika
PoistaSinä Iines missään nimessä ET sellainen olisi/ollut/ole. Päämajassa olisit ehkä kapteenin vakanssilla ollut ja järjestellyt siellä "juoksevia asioita", ja hyvin sitä paitsi. Välillä toimisit saksankielen tulkkina kun sinne tulee saksalaisia kenraaleja juttelemaan suomalaisten everstien ja everstiluutnanttien kanssa. (Mannerheimille et pääse tulkkaamaan kun se itse osaa saksaa. Ja ryssää ja ruotsia ja melko paljon myös suomea.)
Sotilaspassiin merkittiin aina (minun aikanani ainakin) ko. henkilön ensisijainen sodanaikainen "vakanssi". Tapsan kohdalla se varmaan oli 1) pion.alik. 2) syöks.ven.hull.kulj. Ja Rikun kohdalla 1) laiv.alik 2) laiv.ven.unsersergeant. - Omassa sotilaspassissani ei muita vaihtoehtoja ole kuin 'kirjuri' vaan. (piru vie)
PoistaItse nolasin kerran itseni kun puhuin haupitsista kun olisi pitänyt puhua kanuunasta. Tykkejä kumpikin. Ja sitten oli vielä mörssärit... Ps. Jyväskylässä oli saamarin suosittu ravintola jonka nimi oli "Mörssäri". Voijonmaankadulla. Se oli ns. kansanravintola. Esim. biljardipöydän sijasta siellä oli koronapöytä! Voi sitä pyöreiden laattojen kolinaa ja kalinaa! Ah! Kyllä. Ja portsarina oli Yrjö Sikiö, moninkertainen SM -kultamitalisti nyrkkeilyssä... Joka myöhemmin toimi Tarmo Uusivirran managerina... voi, voi ressukoita
PoistaHeh!
PoistaDiggaan susta, Riku, kun sä oot sää.
PoistaYrjö oli hyvin kiltti ihminen. (Niin kuin oikeat nyrkkeijät yleensä ovat.) Mutta muistan kun kerran Mörssärin tuulikaappiin tuli yks isokokoinen ja kauheesti rähjäävä ihminen. Ykä sanoi sille monta, monta kertaa "mene nyt pois, ole niin hyvä, lähe nyt", mutta kun se ei meinannutkaan minnekään mennä, niin Ykä pamautti salamannopean vasemman alakoukun (ilkeä isku, tiedän) sen mahanpohjaan. Äijä valahti heti polvilleen. Kun se siitä sitten saatiin ylös, niin lähti kiltisti ulos.
PoistaEi nyrkkeilijän kanssa kannata vittuilla. Ja sen näkee heti - noin mailin päähän - että osaako toinen nyrkkeillä Sen näkee jo siitä miten kaveri ottaa asennon.
Tässä on hermostettu ammatti-ihmistä. (Tiedän, olen tyrkyttänyt tätä tänne ennenkin.)
https://www.youtube.com/watch?v=Rk_oIzbD5iw
Minun kakkuni on konjakilla terästetty taatelikakku. Tuli mieleen tuosta hedelmäkakusta, jollaisen olen monesti tehnyt, ja konjakilla terästäen. Koetan tunkea konjakkia leivonnaisiin, kun alakaapissani on vieläkin varmaan parikymmentä vuotta sitten saatuja pieniä konjakkipulloja ja vodkapulloja. Ne kai eivät pilaannu? Tuliaisia Saksan väeltä, vaikka itse en juo drinkkejä, siis väkeviä ollenkaan. Leipomisessahan alkoholi poistuu uunissa, mutta konjakin maku jää kakkuun.
VastaaPoistaAina silloin tällöin täällä puhjetaan puhumaan viruksista. Mikäs siinä, söpö keskusatelunaihe. Tämä covid-19 virus on nyt löytänyt itsensä, so. sen mikä sille on suosiollisinta: leviää herkästi mutta ei sen kummemmin vahingoita isäntäeläintään. Eli summa summarum: saimme uuden kesto "nuhakuumeen"... Siitä on kyse, luulisin.
VastaaPoistaOn arvioitu että maailmassa on 87 000 000 eri viruskantaa. Tästä määrästä tiede tuntee noin 0,005 %. Eli saamme tulevaisuudessakin varautua vaikka mihin pandemioihin. Ja pähkäilemistä riittää myös tuleville hallituksille että ketä rokottaa ja millä ja miksi ja missä ja milloin ja kuinka monta kertaa ja entäs sitten...kun piikit ei enää tehoa?
Ps. Paree uskoo vaan viitasaarelaista kansanedustajaa, jonka mielestä "korona on samoin kun ilmastomuutoskin vain vihreitten ja kommareitten huijausta." (Niinkuin kaikki muukin, joka on huijausta, on.)
Rokotepihtailussa ei taida hallituksella olla osaa eikä arpaa. Esimerkiksi Krista Kiuruhan on kovinkin rokotemyönteinen. Se on THL, joka tietää nyt nämä rokotejutut muuta maailmaa paremmin.
PoistaEnsin puhuttiin rokotesuojan hiipumisesta, sitten yhtäkkiä sanottiinkin, että suoja on edelleen hyvä. Vähän vaikea tietää, miksi sama laitos antaa lyhyellä aikavälillä ristiriitaista tietoa.
Noh, minulle on se ja sama, olen tehosteeni saanut ja soisin saman kaikille halukkaille, kuntoon ja ikään katsomatta. Tiedän, että korona voi nytkin olla hankala, vaikka on rokotuksia taustalla.
PS Useissa EU- maissa ihmiset saavat terveyskeskuksistaan pneumokokkirokotteen, punkkirokotteen ja vaikkapa vyöruusurokotteen aina halutessaan ja jopa pyytämättä. Minusta aika hyviä rokotteita kaikki.
PoistaJa kuulepas nyt Iines:
Poistaolet väittänyt että minä olen sinua haukkunut ja arvostellut.
Enkä ole.
Sinun poliittisia käsityksiäsi ja mielipiteitäsi olen kovasti, ja välillä vielä kovemmin arvostellut. Se on totisinta totta.Mutta ihan eri asia on että sinua, sinua jotenkin olisin haukkunut tai arvostellut Höh.
mustasukkainen minä päinvastoin sinusta olen, apua
Ihminen on yhtä mielipiteittensä kanssa.
PoistaMutta okei, Mikis, ethän sinä yleensä ketään hauku, vaikka olet persuille vihainen kuin Männistön muorin rakkikoira. Saathan sinä olla. Höyryjä on kiva päästellä, kunhan ei suuntaa kuularuiskua ihmisiin. Eikä ainakaan Hakkarais-raukkaan. Mihin hän joutuisi, jos edes yksi täysjärkinen ei puolustaisi häntä. Ja huom. En puolusta hänen tekojaan vaan ihmisarvoaan, joka hänellä kuitenkin on.
"... Ihminen on yhtä mielipiteittensä kanssa. ..."
PoistaEn oikein usko tuota. - Voisi sanoa että mitä vähemmän ihminen itseään tuntee, sen enemmän hänellä on muilta lainattuja mielipiteitä.Eli onko hän silloin oma itsensä? Eikä ole. - Minusta mielipiteet ovat kuin kvantteja: millon mitäkin. (Sanoo tieteilijä Mikis, joka keskikoulussa sai fysiikasta vitosen (n:ro 5) kun sopi opettajan kanssa ettei käy hänen tunneillaan. - No, en usko että ontuva opettajammekaan siihenaikaan "kvanteista" sen enempää tiesi kuin minä nyt. Että se siitä. fifti-fifti)
No joo, myönnän samantien, harkittuani asiaa syvemmin. Mielipiteethän vaihtuvat. Ja niitä esitetään joskus sen mukaan, millainen yleisö puheella on. Vaikka eivät ne silloin ole enää mielipiteitä..
PoistaJoo, ihmisellä on milloin mitäkin mielipiteitä, ja niitä voi sitten toisen ihmisen kanssa vaihtaa kuin postimerkkejä: ota sinä tuo, minä otan sinulta tuon. Ja molemmat ovat - ainakin hetken aikaa - tyytyväisiä.
PoistaPs. Sitä en Iines (koska olet vienyt minulta järjen) tiedä miten tämä mihinkään liittyy (?), mutta olen saanut sellaisen käsityksen (ja nyt viittaan tämän postauksen valokuvaan), että "jos ihmisellä on kaksi kirjaa, toinen niistä on Raamattu". - Voi olla että tämä on Saarikoskelta, mutta sinulla kirjoja näyttää olevan enemmän kuin saakelisti. Jees. Ja Raamattu of koos?
Onhan minulla Arndtin Postilla ja valkea vihkiraamattu. Ja lisäksi Hywiä Neuwoja Nuorukaiselle ja Pikku Liisa -nimisiä ja -tyyppisiä oikealle tielle ohjaavia hyvähenkisiä oppaita.
PoistaAlakoulusta muistan sen, miten Katekismusta luettiin ulkoa, kymmenen käskyä selityksineen. Ja muutakin siinä oli. Huomaan nyt, että olisipa hauska vilkaista nyt tätäkin pedagogista aapista, vaan ei minulla ole enää sitä eikä ole näkynyt kirppareillakaan. Ostan jos eteen tulee.
Harmi etten osaa keskustella täällä sillä lailla kun pitäisi. Väitän etten ikinä realimaailmassa nouse seisoon (tai minulla nousisi) ja keskeytä ketään ja väitä sormi (tai joku muu) pystyssä että ASIA ON NÄIN... Olen hyvin epävarma kaiken suhteen. Se että täällä välillä väitän ärhäkästi jotain... se on vaan mun rooliminäni Ei minulle absoluuttisia totuuksia. En ymmärrä että niitä voisi edes olla. "Tie, Totuus ja Elämä"... no, se nyt on mitä tahansa. Höh. Kaikki on totta mitä naapuri valehtelee ja tie tekee mutkan ja palaat siihen mistä lähdit ja syntymästä lähtien elämä on kuolemista...
VastaaPoistaPs. Räsäsen Raunoltakaan ei uskalla kysyä mistä on kyse kun se kumminkis suuttuis. Ja sit siltä tulee sanoja kuin piiskatykin piipusta. Eikä niitä ymmärrä, vittu, ei ymmärrä.
Kyllä osaat, Mikis, sinähän juuri osaat keskustella. Sytytät ihmiset täällä jollakin lämpimällä tavalla eloon omalla välittömyydelläsi ja tarinoillasi, joille ei aina tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä vai tehdä niitä yhtaikaa.
PoistaMaailmantilanne on se mikä se aina on ollut: huono.
VastaaPoistaViime vuosikymmeninä sotia vain käytiin kauempana, eivätkä ne sillä lailla meille merkinneet mitään, meille eurooppalaisille.
Olemme nukkuneet pumpuliin käärittyinä. Mutta vieläkin jaksamme valittaa pikkuasioista vaikka pommit räjähtävät lähellämme. Elämme hyvinvointivaltiossa joka yskii. No, harva ihminen elää maapallolla hyvin vaikkei yskisikään. Eikä meilläkään Lotossa joka kerta ole 3 ja varanumero oikein, useimmiten on vain yksi (1). Eikä sillä mitään saa. (Sillä saa - niinkuin vanha kansa kauniisti sanoo - "vain rupia perseeseensä".)
Nooralta;
VastaaPoistaLuin jostakin joskus, että ikijäässä on piilossa lukuisia tuntemattomia viruksia, jotka jään sulaessa voivat lähteä liikkeelle.
Muistan ajan, kun sanottiin, ettei viruksille ole olemassa lääkkeitä. Käsitinkö väärin, vai onko niin edelleenkin? Rokotteethan eivät kai paranna tauteja vaan lisäävät immuniteettia elimistöön tunkeilijapöpöjä vastaan.
Salaliittoteoriat väittävät, että rokotteet tuhoavat omaa immuniteettia.
Antibiootit tappavat lähinnä bakteereita. Noora
VastaaPoistaHyviä kysymyksi, Noora. Vastaan ainoastaan sen verran kun osaan, en enempää.
PoistaBakteereja vastaan meidän on helppo keksiä vastakeinoja, rokotteita ja lääkkeitä, koska bakteerit ovat 'eläimiä', so. samanlaisia organismeja kuin ihmiseläimet.
Virukset eivät ole 'eläimiä', koska ne pystyvät olemaan hengissä vain oikeassa 'eläimessä' - olkoon se sitten mikä tahansa. (esim. monet virukset pitävät isäntäeläiminään bakteereja) Aikoinaan opin asiat niin, ettei viruksia vastaan ole rokotteita, ei ollut ei ollut, yms., mutta se on siis vanhentunutta tietoa.
Ihminen on täynnä bakteereja, ilman heitä hän ei pysyisi hengissä hetkeäkään; pääasiassa bakteerit ovat hyödyllisiä muutenkin. Mutta sitten ovat nämä "bad boyt", bakteerit. Heitäkin on vaikka kuinka paljon. - En tiedä onko yhtäkään virusta joka olisi hyödyllinen/tarpeellinen elävälle organismille - siis esim. ihmiselle? En osaa sanoa. Mutta suurin osa viruksista ei halua tehdä olemassaolostaa "mitään numeroa", eli he (eikun siis "ne", koska virukset eivät ole eläimiä) haluavat vain elää rauhassa isäntänsä kanssa, hoh-hoijaa. - Ja ihmisten kohdalla se tarkoittaa sitä, että välillä sulle tulee lievä flunssa, joka menee pian ohi, välillä sua yskittää... menee ohi, tai välillä sun ihoa (eli nahkaasi) kutittaa... virukset siellä vaan sun kanssa leikkii! - Joopa, joo.- Esim. linnut ovat täynnä erilaisia viruksia. Mutta ei se heitä haittaa.
Tietysti on viruksia joille emme mitään mahda. Mutta onnellista tässä on (meidän ihmisten osalta) se, että mitä tappavampi virus on, sen nopeammin se myös itse hävittää itsensä. Koska... kun viruksen isäntäeliö kuolee, kuolee se itsekin.
Ps. tästä kyllä riittäis juttua mutta antaa nyt olla.
Rokotteiden idea on että ihmiseen piikitetään hyvin mieto annos taudinaiheuttajaa (milloin mitäkin) että ihmisen puolustusmekanismi (immuniteetti) hörähtäisi hereille. Niinpä ihminen sitten etukäteen estää ko. sairastumisen. - Tavallaan ihminen leikisti "sairastutetaan ettei se oikeasti sairastuisi.
PoistaRokotteilla on aina siksi myös sivuvaikutuksia. On tilastoitu ja on totta, että useita satoja ihmisiä on kuollut esim. isorokotuksen takia. Mutta... mutta isorokotuksen takia satoja miljoonia ihmisiä on säästynyt kuolemalta! - Rokotevastaiset ihmiset ovat p-seestä.
Penisilliini keksittiin vasta II maailmansodan aikana. Se on antibiootti.Mutta vuosituhansia luonnonkansat ovat antibiootteina käyttäneet kaikenmaailman sieniä, lehtiä, marjoja, yrttejä, hyönteisiä yms.- Samoin kun läheiset sukulaisemme simpanssit yhä. (Ja, ovelia kun ovat - yhtä ovelia kuin ihmiset - tietävät myös ne marjat ja yrtit jotka ovat myrkyllisiä. Niitä voi tarjota vierailijoille, nostaa kuppia ja sanoa hymyillen että "Kippis, muukalainen".
PoistaKäyttäkää tekin Abilairia, suomalaista pihkasalvaa, jota saa apteekeista. Se on antibioottinen voide, joka auttaa vaikkapa haavoihin, nirhaumiin ja ihottumiin.
PoistaJa kolotuksiin sivelkää Pferdesalbea (mm. Tokmannilta) tai Perskindolia, niin ette tarvitse tulehduskipulääkkeitä sisältäviä voltareneja.
En missään nimessä ole rokotevastainen, olen rokotekriittinen.
VastaaPoistaKoronarokotteita olen saanut kaksi kertaa. En tietääkseni ole sairastanut koronaa. Yksikin terve, hyväkuntoinen ihminen on saanut ao. rokotteen viisi kertaa. Viimeisestä hänelle tuli oikein kunnon nuha. Minuun iski kriittisyys, viisi kertaa ja aika lyhyellä jaksotusajalla rokotteet annettiin. Suositusten mukaan.
Hyvät herhiläiset!
VastaaPoistaTätä ei nyt saa käsittää väärin, vaikka tämän voikin käsittää väärin.
-Kun sanon, hyvä kysymys, johon en osaa vastata, asia on sillä ok.
-Kun sanon, hyvä kysymys, joka nyt selviää ja sitten alan selittää, miten asia mielestäni menee.
Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa hymynhäivä (en sano, millainen) iskee minuun.
Jälkimmäiseen vastaukseni voisin aloittaa kertomalla, miten asia mielestäni menee.
Näin ollen hymynhäivä ei iske minuun.
En osaa (tai jaksa, sama asia) aina stilisoida sanomisiani niin tiukun-taukun tarkkaan. Tarkoitin vain että "sanon asiat niinkuin osaan, en enempää".
PoistaTotta kai oikeasti tiedän asioista paljo paljon paljon paljon PALJON enemmän kuin annan ymmärtää. - Mutta kun en anna.
Rokotekriittinen on eufemismi. Enkä (koska olen herrasmies) viitsi sanoa minulle.
... äsch äsc --- Po. "viitsi sanoa mille"
PoistaMinulle ... menee nyt Nukku-Matin luo.
Heh ja höh, rokotekriittinen on ihan käypä, ymmärrettävä sana. Kriittisyydellä tässä tarkoitan valikoivaa,
Poistavalinnaista tapaa. Muutaman kuukauden jaksotuksilla en ottaisi viittä koronarokotetta, ilman pätevää syytä.
Pätevällä syyllä ottaisin.
Minulla on kyllä vahva usko lääketieteeseen ja lääkäreihin, vaikka toki katastrofitilanteissa voi monenlaista sattua. Ajattelen niin, että koronan alkuvaiheessa oli hyvä, että niin moni halusi rokotuksen riskeistä huolimatta. Näin saatiin taudin vaarallisin kärki taittumaan. Ja nyt nämä tehosterokotteet auttaisivat jopa välttämään omikron-tartuntaa.
PoistaSitä hieman kummastelen, että pelätään niin kovin rokotteen normaaleja sivuvaikutuksia, muutaman päivän mahdollista nuhaa ja yskää. Tuntemistani ihmisistä kukaan ei saanut mitään, paitsi ne pari, jotka etukäteen pelkäsivät rokotusta, tunsivat kuulemma ”hirvittävää väsymystä” tai ”hormonitoiminnan sekaisinmenoa”. Hmph.
Minähän eilen - ennen kun tänne tunkeuduin höpisemään - kävin viidennellä koronapiikillä. Sen jälkeen illan mittaan otin aika monta "kuppia"... Nyt on hirveä krapula. Eli: todistettavasti rokotteista on varsin epämiellyttäviä jälkiseurauksia!
PoistaPs. Älkää pelätkö, lupaan etten tänään enää pölise! Au revoir mon amour.
Pöliseminen on kyllä suotavaa, kun se tapahtuu ilmeisessä lukijan ilahduttamisen riemussa.
PoistaSiis minä täällä, Iines.
PoistaNo terve Liisu tyttö! - Minä tuolla Kempparissa esitin kysymyksen johon idean sain sinulta. Eli tiedän että tiedät oikean vastauksen.
PoistaEli... ken on näistä supi suomalainen säveltäjä?
1) Armi Kilogramma 2) Helvi Leiviskä 3) Usko Sentaali 4) Kalevi Tonni
Leiviskä vieköön! Minä olisin tiennyt kättelyssä, kun se nimi esiintyi Liisun kommentissa.
PoistaMinä taas jäin miettimään mistä sana "Kemppari" on niin tuttu? No, se on tietysti Kemikaaliosasto. - Isoissa tavarataloissa sellaisia on, mm. Olen kävellyt niiden läpi, tai siis halki, tai poikki, ja niissä haisee voimakkaasti parfyymi. Myyjät siellä ovat erilaisia kuin ruokatavaraosastolla, jossa heillä on yleensä vihreä essu päällä; Kempparissa ne ovat kuin jäykkiä muotinukkeja. Tulee mieleen että jos niihin koskisi - huom! myyjiin ei saa koskea - ne rupeaisi rapisemaan.
PoistaPienissä kaupungeissa Kemppari tarkoittaa kemikaliokauppaa. Muistan hyvin vieläkin täkäläisen Helkiön Tyynen pitämän kemikaliokaupan. Siellä myytiin nimittäin myös rihkamakoruja ja karamelleja. Se oli myös se kauppa, josta Mallu varasti tukun rihkamasormuksia ja jakoi niitä meille luokkatovereilleen kansakoulun alaluokilla. Mallun vanhemmat olivat paikkakunnan harvoja akateemisia.
PoistaKun ystävystyin Mallun kanssa paremmin samana vuonna, hän opetti minulle myymälävarkauden idean. Napataan, kun myyjä katsoo muualle. Näin Mallu veteli villatakkinsa taskuihinsa lakritsapötköjä ja tikkukaramelleja, mutta minä en uskaltanut, seisoin vain rinnalla kun Mallu suoritti operaatiota.
Kolmannella silmälläni katselen Teeman Ingmar Bergman dokumenttia. Kas vain mikä kasvain, silläkin oli iso kekkostauti, psykopaattinarsismi. Humanisti ihan viimeisen päälle, mutta vihasi ihmisiä kuin ruttoa.
VastaaPoistaOman - ja monen muunkin ihmisen elämän - paskiainen Bergman oli. Totta. Sellaisia nuo nerot tuppaavat olemaan, vrt. kehen tahansa muuhun maailmankuuluun miestaiteilijaan. #voi, voi! metoo#
PoistaTuolla Einesbaarissahan on Mikiksen kirjoittama esittely Laterna magicasta:
Poistahttp://lukupiiri1.blogspot.com/2018/01/ingmar-bergman-laterna-magica.html
Muistan lukeneeni teoksen jo heti sen ilmestyttyä ja uudelleen Einesbaaria varten. Bergman on aina kuulunut mieliohjaajiini, ja olen oikeasti pelännyt erilaisia mielisairauksia hänen naishahmojensa myötä. Että seinälle ilmetyy yhtäkkiä valtava karvainen hämähäkki - Harriet Andersson oli mainio näiden hahmojen tulkitsijana. Bergman oli sielun kuvaaja, vaikka oli ”tunnetasolla mykkä”, niin kuin Einesbaarissa sanotaan.
Tämä ristiriita on kiinnostava. Miten narsistinen tai paykopaattinen ihminen voi kuvata sielua? Siis huomatkaa, että luonnehdinta ei ole meikäläisen sulkakynästä. Vaan jos Teeman ohjelmassa niin sanotaan tai annetaan ymmärtää, niin asialla on merkitystä.
PS Miten narsistinen tai psykopaattinen ihminen voi kuvata sielua?
PoistaSiis nyt herää ajatus siitä, kuvaako Bergman lopulta vain sitä, miten ihminen käyttäytyy erilaisissa ”tiloissa”, siis kuvaako hän vain sitä, miten se näyttäytyy muille? Avataanko näissä hienoissa elokuvissa lopultakaan näiden ”tiloissa olevien” ihmisten entistä elämää psykiatrin sohvalta? Näytetäänkö meille vain hulluus?
Ehkä Fanny ja Aleksander osaltaan pyrkii näyttämään katsojalle lapsuutta, sen osuutta porvarillisen verhon takaa. Elokuvahan on hieman kaunistellen arvioitu erään suvun kivaksi tarinaksi, jouluelokuvaksi, vaikka siinä näytetään paljon myös henkistä julmuutta lapsia kohtaan.
Kun nyt sattumoisin olen ollut alalla, jossa on erityisen paljon ns. luovia ihmisiä, erilaisia ja eri tavalla luovia, niin jotenkin tunnistan Bergmanin luonteenkin - olen siis tavannut vastaavia henkilöitä.
PoistaHeillä on usein näkemys siitä, miten asia on ja miten se ratkaistaisiin parhaiten - ja hyvin usein he ovat oikeassa - ja parhaassa tapauksessa muutkin ymmärtävät asian samoin.
Mutta kun ne muutkin ovat luovia, ehkä eri tavallakin, niin he näkevät muitakin mahdollisuuksia - jolloin nämä B-tyypin ihmiset a) ilahtuvat ja kiljaisevat että nerokasta TAI b) ärtyvät ja ärähtävät että täyttä paskaa.
Lisäksi heitä yhdistää se, etteivät he välitä tai edes ajattele, miltä muista tuntuu. Asioistahan tässä puhutaan.
PS. Minullakin oli kerran iso asiakas, joka pyysi kahdenkesken ennen palaveria, että älkää ottako X:ää mukaan (hänkin pelkäsi X:n suorasukaisuutta), joten emme ottaneet. Mutta sisäiseen ideointiin otimme kyllä, sillä hän osasi iskeä asian ytimeen.
Minkäkähänlainen on hyvä perhe? Mietin sitä usein. Kuka tietää?
PoistaKun mietin ja katselen omaa perhettäni, sitä jota olen itse ollut rakentamassa, onko se sellainen, mitä pidän hyvänä? Olenko siihen tyytyväinen?
En ole. Siihen kuuluu isä ja äiti (mieheni ja minä) ja kaksi tytärtä. Lisäksi siihen on tullut lisää olemaan kaikki lastenlapset,5 kpl, niiden kavereita ja muutama ulkopuolinen henkilö, joka ilmestyy paikalle, tulee kuin kotiinsa, aina silloin kun sitä vähiten toivoisi- On siinä porukkaa. Ja tuntuu siltä, että jokainen läsnäoleva .pitää itseään tärkeämpänä kuin muita. (Ja varmaan onkin.) Minusta tuntuu että olemme kuin pieni valtio, Pitäisi vain valita virkamiehet. Mutta näyttää siltä että jokainen on jo valinnut itsensä pääministeriksi.
Kaikki on sujunut tähän asti joltisestikin, mutta eilen tuli pulma. Yksi meistä oli kadonnut. Kukaan ei tiennyt missä puuttuva elin oli. Saa nähdä milloin hän löytyy. Vai löytyykö lainkaan.
Riittääköhän se, että perhe on hyvä, jos se on turvallinen? Tuohon sisältyy mielestäni kaikki: luotettavuus, avoimuus, tilan anto, kiintymys ja rakkaus.
PoistaTämä ”rakkaus” tarkoittaa mielestäni paljolti ymmärrystä, anteeksiantoa, toisen kunnioittamista ja ylipäänsä ihmisarvon antamista, vaikka toinen ajattelisikin eri tavoin asioista.
Noh, yksi vielä ja se on ehdoton ja tärkeä: huumorintaju, nauraminen. Tykkään ajatuksesta, että jo aivan pieni lapsi osoittaa huumorintajua, mikäli se sallitaan. Eikä siis mikään vitsille nauraminen, vaan sen asian oivaltaminen, että jokainen mokaa ja on juuri siksi niin rakastettava.
Opettajainhuoneessa nuo Tapsan kuvaamat bergmanit vievät muilta tilan ja ilman, jota hengittää. Minullakin on ollut tällainen yli-ihminen työtoverina. Hän käveli koulun käytävillä päin, ellei itse vähempiarvoisena väistänyt heti. Nämä tyypit määräävät koulussa suunnan ja hengen, jos rehtori on vässykkä. Aina välillä on, mikä voi tehdä kokonaisilmapiiristä hieman katkeran. Opettajat ovat aika usein kilttejä naisia, joista ei ole voimakkaiden persoonien haastajiksi. Harva oikeasti haluaakaan. Vaan se jää auki, kuka sieltä nousisi ja millaisin ideoin, jos yli-ihminen ei pyrkisi ohjaamaan systeemiä.
PoistaLåt kakan vara ifred, jag kan ta hand om konjaken.
VastaaPoistaEhkä se "täydellinen onni" onkin harha? Jospa liitoissa pitääkin vain sietää, suvaita ja tulla toimeen? Tai jospa onnellinen suhde onkin vain syvää ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta?
VastaaPoistaOlen kauhean huono näissä naistenlehdille tyypillisissä onnellisuuspohdinnoissa. Paljon enemmän kiinnostavat vaikka yhteiskunnalliset ilmiöt ja kaikkien ihmisten väliset suhteet kuin yhden liittosuhteen pohdinta. Kun siitä liitosta pääse aina pois, jos on rutisemista.
Poliisihallitus lausui tänään, että "Kaikessa viestinnässä, ja erityisesti laajaa julkista mielenkiintoa keräävissä yhteyksissä, tulee kaikin käytettävissä olevin keinoin varmistua tiedon oikeellisuudesta."
VastaaPoistaTämä siis moitteena Helsingin poliisille.
Setä poimii poliisin tiedotteesta farisealaisesti omaan poliisivastaiseen ajatusmaailmaansa sopivan murusen. Oikeastihan koko uutinen kuuluu näin:
Poista"UUTINEN
Poliisihallitus on 16.12.2022 ratkaissut oma-aloitteisen laillisuusvalvonta-asian, joka liittyi Elokapina-liikkeen valtioneuvoston linnan edessä 8.10.2021 järjestämän mielenosoituksen tapahtumiin.
Ratkaisun mukaan poliisin toiminnassa ei ollut huomautettavaa lukuun ottamatta viestintää, mikä ei kaikilta osin toteutunut poliisin viestinnästä annetun ohjeistuksen mukaisesti.
Poliisihallitus otti poliisin toimenpiteiden asianmukaisuuden selvitettäväksi mielenosoituksen ja poliisin toimenpiteiden saaman runsaan mediahuomion ja kritiikin takia.
Ratkaisussa arvioitiin Helsingin poliisilaitoksen menettelyä kolmen asiakokonaisuuden osalta. Ratkaisussa arvioitiin mielenosoituksen keskeyttämisen ja päättämisen perusteiden, kiinniotettujen mielenosoittajien kiinnioton perusteiden sekä viestinnän asianmukaisuutta.
Mielenosoituksen päättäminen ei ollut lain vastaista
Mielenosoitusten päättämisen osalta Poliisihallitus katsoi, että poliisilla oli ollut kokoontumislain mukaiset edellytykset päättää mielenosoitus valtioneuvoston linnan pääsisäänkäyntien välittömässä läheisyydessä, koska mielenosoittajien toiminta oli ollut olennaisesti lainvastaista ja muut lievemmät toimenpiteiden olivat osoittautuneet tilanteessa riittämättömiksi.
Selvityksen perusteella mielenosoituksen järjestäjät olivat laiminlyöneet kokoontumislaista tulevat velvoitteensa, eivätkä mielenosoittajat noudattaneet poliisin lain nojalla antamia määräyksiä.
Poliisihallitus katsoi poliisin toiminnan olleen maltillista, ja poliisin pyrkineen toimimaan yhteistyössä mielenosoittajien kanssa antaen heille riittävästi aikaa reagoida poliisin ohjeisiin ja määräyksiin.
Mielenosoituksen annettiin jatkua muualla valtioneuvoston läheisyydessä, ja poliisi turvasi edelleen kokoontumisvapauden käyttämistä. Poliisihallitus katsoi poliisin toimineen haastavassa tilanteessa asianmukaisesti, huomioiden sekä mielenosoittajien että sivullisten oikeudet ja turvallisuuden.
Kiinniotot tapahtuivat tapahtumahetken tietoihin
Kiinniottojen osalta Poliisihallitus katsoi, että päätökset olivat perustuneet poliisilla tapahtumahetkellä olleisiin tietoihin, eikä Poliisihallitus nähnyt aihetta epäillä tutkinnanjohtajan ylittäneen harkintavaltaansa tekoon soveltuvien ja pidättämisen perusteena olleiden rikosnimikkeiden arvioinnissa.
Vaikka asiassa oli törkeän julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkistön täyttymisessä tiettyjä tulkinnanvaraisia elementtejä, tutkinnanjohtaja oli konsultoinut syyttäjää rikosnimikkeen valinnassa.
Ratkaisussaan Poliisihallitus kuitenkin korosti yleisellä tasolla, että erityisesti tilanteissa, joissa valittu rikosnimike vaikuttaa käytettävien pakkokeinojen laajuuteen, poliisin on huolella varmistuttava siitä, että tapausta ei tutkita tarpeettoman ankaralla rikosnimikkeellä. Lisäksi Poliisihallitus kiinnitti yleisesti huomiota pidättämisperusteiden henkilö- ja tapauskohtaiseen arviointiin.
Viestinnän puutteet tunnistettu
Viestinnän osalta Poliisihallitus katsoi, ettei Helsingin poliisilaitoksen tapahtuma-aikainen viestintä kaikilta osin toteutunut poliisin viestinnästä annetun ohjeistuksen mukaisesti. Puutteet on poliisilaitoksella tunnistettu ja niihin on sittemmin reagoitu. "
Eli, oikeasti: paljon teeskenneltyä porua poliisin asiallisesta ja hyvästä toiminnasta.
Setä voi vastaisuudessa pyrkiä rehelliseen viestintään harhautuksen sijaan. Sinua ei usko kohta erkkikään missään asiassa.
Poista"Ratkaisun mukaan poliisin toiminnassa ei ollut huomautettavaa lukuun ottamatta viestintää, mikä ei kaikilta osin toteutunut poliisin viestinnästä annetun ohjeistuksen mukaisesti."
PoistaTämä on kiistatonta.
Eihän sitä kukaan kiistäkään.
PoistaRehellisyyden nimissä sinun pitää mainita myös se, että poliisihallitus katsoi poliisin toimineen haastavassa tilanteessa asianmukaisesti, huomioiden sekä mielenosoittajien että sivullisten oikeudet ja turvallisuuden, vaikka elokapinalaiset olivat laiminlyöneet kokoontumislaista tulevat velvoitteensa eivätkä he noudattaneet poliisin lain nojalla antamia määräyksiä.
Sinun tapasi poimia pari virkettä laajemmasta uutisesta on farisealaista ja halpaa. Pysyt varmaan parempaan.
Miksi muuten usein panettelet poliisia? Oletkohan sinä ollut työssäsi yhtään parempi tai tärkeämpi kuin haukkumasi koppalakit?
Jos kommenttisi olisi äidinkielen kirjoitusharjoitus, saisit siitä hylätyn vääristelyn vuoksi.
Kysymyshän on nyt siitä, että poliisi paikalla selitti, mitä sylki suuhun toi ja bulevardilehdistö jakoi sen kriitikittä maakuntiin.
PoistaTuskinpa vaan, valehtelet. Panettelet poliisia pahemman kerran.
PoistaOlen tässä asiassa Poliisihallituksen kannalla.
PoistaTämä on osaltasi lapsellista jankkausta nyt. Lue nyt koko lausunto uudelleen ja mieti, mitkä ovat oikeasti olennaisia kohtia lyhyeen referaattiisi niin että se vastaa alkuperäistä tekstiä.
PoistaJos kerrot asian näin kierosti, menetät lukijoiden luottamuksen itseäsi kohtaan, kun he katsovat alkuperäisen tiedotuksen.
Jos et minua usko, niin uskoisitko tasavallan presidentti Sauli Niinistöä ja ministereitä?
Poistahttps://yle.fi/a/3-12136866
Eihän tässä ole kyse minun ”uskomisestani”, vaan sinun tavastasi referoida kierosti tiedotteesta vain itsellesi sopiva osa, koko tiedotteen loppuosa. Sillä ei ole väliä, mitä asiaa tiedote koski.
PoistaTästä on nyt kyse, sinun viestintätavastasi ja vain siitä. Älä luikertele siitä pois. Vastuu sanomisestasi on ja pysyy sinulla. Ymmärrätkö ollenkaan nyt keskustelun pointtia?
Kierosta referoinnistasi tulee mieleen entinen palstalainen Jape. Hän siteerasi minun virkettäni keskeltä, jättäen ei-sanan pois, jolloin viesti muuttui myönteiseksi, vaikka se siis kielsi jonkin asian. Hän väitti kiven kovaan, että tuossahan sinä sanot noin.
PoistaSamalla tavalla sinä käännät asiasta vain osan esiin, palan kokonaisuudesta, ja koko tiedotteen henki ja ydinsanoma: poliisi toimi asianmukaisesti, jää piiloon.
Poliisihallitus nyt tässä tapauksessa vienosti tuomitsi Helsingin poliisin valehtelun.
PoistaMiksi et hyväksy sitä?
Kyse ei ole Elokapinasta, vaan sinun tavastasi viestiä vajavaisesti ja kierosti. Poliisihallitus tutki kolmea asiaa, joista kahdesta poliisi sai kiitosta ja puhtaat paperit. Näitä et välittänyt mainita, vaikka ne olivat tärkeimmät. Viestintä oli viimeisenä, kolmantena, ja siinä todettiin olevan kehittämistä. Mitään varsinaista virhettä siinä ei ollut. Tämän kolmannen nostit tikun nokkaan. Mikset niitä kahta?
PoistaKiero poimintasi ei mene missään instanssissa läpi, ja viestinnän ja kirjoittamisen maailmassa se on moka.
M.o.t. Piste.
En minä olekaan puhunut Elokapinasta.
Poista"Konjakilla terästetty taatelikakku" - mikä ihana ilmaisu, emäntämme luvalla otan sen seuraavan runokokoelmani nimeksi.
VastaaPoistaSiitä vaan, vapaassa käytössä! Olen aina lorauttanut konjakkia vähän sinne sun tänne keitoksiin, sillä minua viehättää ammattikokkien hauska tapa naukkailla juomia samalla kun he laittavat ruokaa.
VastaaPoistaJa kun sitä konjakkia kerran huushollissa on. Vodkaa en ole vielä kokeillut keitoksiin, mutta vielä senkin aika tulee, sillä sitäkin löytyy alakaapista, näkkileipäpaketin vierestä.
Jossain Veijo Meren romaanissa - liekkö "Peiliin piirretty nainen" - blandataan Koskenkorvaa hernesoppaan. No, kyllähän sitäkin janoonsa syö, mikä ettei.
VastaaPoistaMinäkin olen pannut merkille että kokit ruokaa valmistaessaan ovat kovia nappailemaan, sekä sitä puolivalmista safkaa että näitä 'liemiä'. Ei mikään ihme että kunnon kokit onkin kamalan Paksuja. Eli Pulleita. Ja kovia höpöttää.
Ps. Oikea alkoholinkäyttäjä ei tietenkää mitään Koskenkorvaa tai vastaavaa litkua edes blanttaa, koska Alkohan sen jo blantannut 32 - 37 % :ksi.
Viinoissa on hirveästisokeria, mutta ennniitä,silti jätä juomatta sen vuoksi, muutoin vaan. Jos juon, otan mieluummin viiniä sivistyneesti muikistellen (Jope: mahottomasti keikistellen). Tai ruoan kanssa raikasta olutta.
VastaaPoistaOikeasti juon vähän. Enkä pane tähän Jopea kuiskaamaan.