18.3.2023

Maailman reunalla





Mitä Vilho Lampi on miettinyt maalatessaan tämän haikean surullisen kuvan? Pieni tyttö äärimmäisellä rannalla, ypö yksin, ilman päällysvaatteita, ilta-aurinko laskemaisillaan  kaukaisen horisontin taakse, tumma hiljainen vesi edessä, Tuonelan virta, jään ohut reuna.

Onko tytöllä toivoa? Mitä tapahtuu, kun pimeä laskeutuu ja yhtyy mustaan virtaan? Voisiko jäästä irtautua lautta jolle tyttö jää ajelehtimaan? Vai nouseeko tyttö tuosta ja kipittää kepeästi maihin? 

Jos ajatellaan Vilho Lampea, hänhän hukuttautui lampeen. 

Ei, ei hän lampeen hukuttautunut, vaan Oulun Merikoskeen kolmekymmentäkahdeksanvuotiaana, jos oikein muistan. Siihen asti hän maalasi liminkalaisia pellonperiä, surulllisia lapsia ja voimakkaita omakuvia, ja aika paljon muutakin. Erakkotyyppi, josta myöhemmin kirjoitettiin kirjoja ja tehtiin elokuvia. 

Kerrotaan, ettei hänen töitään aikanaan arvostettu kovinkaan. Kotikylässä Limingan kulmilla kyläläiset käyttivät perimätiedon mukaan hänen taulujaan tikkatauluina. 

Minä pidän Lammen töistä kovasti. Hänen värimaailmansa on lumoava, tumma ja vähän surumielinen, ei milloinkaan räikeä eikä repivä. Vähän kuin Hugo Simbergin väripaletti. Kuvatut hahmot kantavat itseään suurempaa merkitystä, lähes kaikilla on salattuja suruja ja elämäntaakkoja, etenkin lapsilla. Kuvissa on läsnä kuolema, kuten Simbergilläkin, mutta erona on se, että siinä missä Simberg lyö piruillaan leikiksi, Lampi ei armahda katsojaa vaan vie hänetkin perimmäiselle rannalle, kuten yllä olevan maalauksen pikkutytön.

Jos pitäisi nimetä kolme mielitaiteilijaa klassikoista, ne olisivat minulla Simberg, Lampi, Gallen-Kallela. Entä sinulla, onko lempikuvantekijöitä?

Katsoin muuten televisosta viimeisen Haluatko miljonääriksi -visailun. Siinä kysyttiin  Poika ja varis -teoksen maalaajaa. Visailija joutui kysymään tätä yleisöltä, joka oli yhtä epävarma kuin visailija. Lopulta yksi vanhempi ihminen tiesi oikean vastauksen: Gallen-Kallela. 

Urheilu- ja rallitähdet osataan hyvin, mutta taideteoksia ei enää ollenkaan. Voi kun pääsisi opetushallitukseen uudistamaan opetussuunnitelmia ja saisi Li Anderssonin pois pallilta. Raha ei tässä konkurssissa enää auta, kun rakenteet sortuvat. Lisää painotuksia taideaineisiin ja äidinkieleen, ei matematiikkaan eikä urheiluun. Lisää tukea myös lahjakkaiden opetukseen.  Jos olisi näin, Vilho Lampikin ehkä kääntyisi pois Merikosken sillalta.

(Maalaukset Vilho Lampi)

42 kommenttia:

  1. Kuva jäsentyy myös niin, että tyttö irtoaa taustasta ja muuttuu ikään kuin painottomaksi. Ihan kuin hän olisi jo omassa avaruudessaan. Tämä vain täydellistää kuvan muutenkin kosmista tunnelmaa.

    Hiljattain esitettiin Teema-kanavalla elämäkertaelokuva van Goghista. Hänen elämänsähän myös toisti tuota ikuista teemaa, aikalaistensa hyljeksimää, ymmärtämättä jäänyttä nerotyyppiä. Nykytekniikka mahdollistaa elokuviin erikoisefektejä, ja tässä oli käytetty sellaista, että paikoitellen maisemat, joissa maalari vaelsi, muuttuivat väritykseltään samankaltaisiksi kuin millaisina taitelija ne näytti töissään.

    Hänet on leimattu skitsofreenikoksi, mutta elokuva onnistuu hieman liuottamaan tällaisia leimoja. Voisin ajatella häntä T-tyypin eideetikkona. Myös tapahtumahistoriaa elokuva kirjoittaa uusiksi -- ehkä hän ei tehnytkään itsemurhaa. Filmi ei taida enää olla Areenassa nähtävillä, mutta blu-ray on kai olemassa. Kuva blogissani, johon pääsee nimeäni klikkaamalla, on kai siitä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, näkee oikeastaan hyvinkin helposti tuon avaruudellisen hahmotelman: kun kuvaa katsoo intensiivisesti, tyttö on irti maasta, käsi ikään kuin nostaa tytön ilmaan leijumaan. Myös matalalla oleva aurinko tehostaa ilmassaoloa, tyttö on korkella, auringon tasalla.

      Kirjoitat blogissasi, että kirjoittamisen ja lukemisen hetkellä ihminen on yksin. Niin on. Ja siinä se viehätys onkin. On vain minä lukijana ja kokijana, ja sama on taulua maalatessa. Toisaalta on myös niin, että kuvataiteilija ja kirjoittaja voi laajentaa minänsä kokemusta ottamalla luomistapahtumaan mukaan myös oletetun kokijan halutut tai oletetut aistimukset. Niitä voidaan ohjailla haluttuun suuntaan.

      Taiteilijoiden mielenterveydestä tupataan arvelemaan sitä sun tätä. Lauri Viitaakin on arveltu skitsofreenikoksi tai maanisdepressiiviseksi persoonallisuudeksi. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon kallistui hänen puolisonsa Aila Meriluoto. Eideetikko on vähemmän käytetty diagnoosi. Mielenkiintoinen tulkinta!

      Poista
  2. Kävin aikoinani katsomassa sen van Gogh -elokuvan. On jotenkin outoa, että joku seuraa kutsumustaan täysillä loppun asti, vaikkei elinaikanaan saa juuri tunnustusta. Vain yksi hänen työnsä kai ostettiin.

    Elokuvassa viitattiin mahdollisuuteen, että kuoleman aiheutti poikien aseleikki.

    Vilho Lampi oli talollisen poika, joka omistautui taiteelleen. Vähän kuin Haanpään Pentti siitä aika läheltä. Molemmat kuolivat hukkumalla, toinen tahdostaan, toinen ei.

    On niitä taiteelleen omistautuneita nykyaikanakin. Kiasmassa oli kuvanveistäjä Markus Copperin näyttely. Enemmän kuin itse mahtavat teokset minuun teki vaikutuksen se valtava työ, joka niiden eteen oli tehty.

    On pakko kunnioittaa ihmistä, jolla on Näky, jota hän seuraa sivuilleen vilkuilematta loppuun asti.

    VastaaPoista
  3. Elokuva ei tosiaan ole enää Areenassa, tarkistin. Harmittaa, etten huomannut sitä Teemalta, olisin halunnut katsoa. Luin, että siinä esiintyi jossain osassa myös Paul Gauguin, joka oli lukioaikojen suosikkini ja jopa esikuva omissa öljyvärikokeiluissani ja piirustuksissa. Hänellä on juuri se punaruskeahehkuinen värimaailma, joka vetoaa meikäläiseen.

    Näkynsä seuraajat saavat minunkin kunnioitukseni ja ihailuni. Maailmassa olisi paljon helpompaakin valittavaa, mutta joku valitsee oman polkunsa toteuttaakseen sisäistä maailmaansa ja jakaakseen sitä muillekin. Taiteessa on minusta aina myös antava puoli, ei vain itseään toteuttava: halutaan näyttää ja antaa muillekin jotain kaunista tai tärkeää, uusia näkökulmia.

    VastaaPoista
  4. Tyttö on outo, siis se kuva.Jalat on ylempänä kuin muu tyttö. Ja se jää, ei näytä jäältä, aurinko ei häikäise. Outo kuva. Hieno kuva, mitä hmettä on tekeillä.

    Gauguinin kuvat etelämereltä on erikoisen värisiä, näkikö Gögäään ne semmoisina vai mistä lie kyse. Ja se pelto, keltainen, jonka yllä variksia, van Gogh oli hullu tai nero, tai hullu nero. Hoh!

    Koulussa maalailin samanlaisella paletilla kuin Lammi.En tiedä miksi, värit vain tulivat semmoisina. Enkä ollut kuullutkaan koko ukosta.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
  5. Mitä enemmän tuota kuvaa katsoo, sitä selkeämmin havaitsee leijuvan aspektin, jota itse en kummemmin havainnoinut alkuun. Huomioni kiinnittyi tytön surulliseen yksinäisyyteen ja poispäin katsomiseen. Lammi ei anna tytölle kasvoja, ts. tunnistettavaa ihmisyyttä, ja tämäkin nostaa hänet yleispäteväksi hahmoksi, jonkinlaiseksi eksistentiaalisuudeni ilmentymäksi avaruudessa. taivaan kappaleiden seassa. Ihminen on lopulta hahmoton ja yksin, vain ohimenevä ilmiö kaikkeudessa.

    Voi olla, että eteläisten merien valo on erilaista kuin pohjoisilla alueilla. Kenties se Tahitilla on tuommoista. Ja onhan sitä paitsi tieteessä todettu, että kaikki eivät näe värejä tarkalleen samanlaisina. Joka tapauksessa itsekin sain herätyksen Gauguinin väreistä muinoin nuorna naisna, ja maalasin joitain muotokuvia okran sävyisillä taustoilla ja ihonväreillä. Muutoinkin okra on mielivärejäni.

    Eräänä syksynä sain opiskelijakämppääni uudet verhot. Valitsin okran väriset. Ne valaisivat koko huoneen ja tunsin iloa aina kun näin ne jo ulkoa tullessani kotiin kämpille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin näen välillä tuon tyttö-jättiläisen leijuvan korkealla maiseman päällä - enkä osaa päättää, että onko se jäätä vai peltoa. No, jäätä se taitaa olla.

      Minäkin maalailin parikymppisenä tyyliteltyjä potretteja, joille annoin silloisten suosikkieni nimiä, eräs oli van Gogh. Ne eivät olleet näköiskuvia. Löysin ne tässä eräänä päivänä kellariani siivotessani ja katselin ihmeissäni, että aika rajuja ovat.

      HAMissa oli Vilho Lammen näyttely vuosi pari sitten. Se vaikutti minuun siten, että tutkiskelin kauan Limingan karttaa. Se on aika keskellä niitä seutuja, joilta löytyvät minunkin sukujuureni.


      Poista
    2. Voisi se periaatteessa maatakin olla, liminkalaista lakeutta, koska se ei heijasta, niin kuin tuossa yllä jo mainittiinkin. Toisaalta reuna on samanmuotoista kuin jään reuna, maan reuna harvoin on noin mutkuraista ja tasakorkuista. Lisäksi maalauksen nimi on Tyttö jään reunalla, vuodelta 1933.

      Vaan mitä Vilho Lampi halusi sanoa tuolla kosmisella ulottuvuudellaan? Hänhän kallistui jossain vaiheessa myös symbolismiin päin. Toinen kutkuttava teos Lammelta on Sininen ämpäri, joka on tuttu Paavo Rintalaa tunteville, erään hänen teoksensa kansikuvasta. Teos kuvaa Vilho Lammen elämää (Jumala on kauneus).

      Poista
    3. Kai se sitten jäätä on, kun maalari itse sen niin nimesi.

      Maan voisi nähdä myös Suomena, tyttö istuu Hailuodon päällä, vasen jalka auringossa, oikea Liminganlahdella, katsoo kaihoten Ruotsiin.

      Poista
    4. Näinkin voi olla, että tyttö katsoo onnellisten maahan, Ruotsiin, juuri Hailuodosta käsin. Joskus ajattelen niinkin arkisesti, että ei taiteilijalla ole aina mitään kummallisia merkityksiä tai tarkoituksia kuvilleen, kunhan piirtää, maalaa ja kuvaa mieleenjuolahtumiaan eri muotoihin. Niitä sitten arvaillaan fiinisti, että mitä taiteilija oikein tarkoitti tuolla ja tuolla kiekauksella. Ei mitään, voisi hyvinkin olla vastaus, kunhan maalasin.

      Vaan onnellisten maa - eihän se Ruotsi ole, vaan jälleen kerran Suomi, kuudetta kertaa, maailman onnellisin maa. Ensimmäinen kerta oli Sipilän hallituksen aikana.

      Joskus sitä miettii, keiltä tämmöisiä kysellään ja miten se kysymys kuuluu. Johdamme itsaritilastoissa, hakkaamme maailman eniten puolisoitamme, koulumme on romahtanut, kielemme on kuolemassa, hallitus on yleensä melko paska, ainakin Sipilän oli, ja nykyinen on velkaannuttanut lapsenlapsemmekin. Että näyttäkää ne kysymykset, pliis.

      Poista
    5. Toinenkin riemukas uutinen tähän päivään. On kevätpäiväntasaus, eli päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Tästä alkaa kevät, etenkin kun sunnuntaina alkaa kesäaika ja valo räjähtää talvipimeille silmillemme.

      Meillä tämä merkitsee puutarhakauden aloitusta. Ulkoruukkuihin viedään ensimmäiset narsissit, ja niitä tulee runsaasti, keltainen meri ohikulkijain iloksi ja naapurien kateudeksi. Tete-lajikehan kestää pieniä yöpakkasiakin.

      Poista
    6. Sanopa muuta. Minäkin seuraan säätiedotuksia sillä silmällä, että milloin säiden herra paukauttaa pöytään niin aurinkoisen päivän, että lähden mökille.

      Minulla on koirakin juuri sopivasti hoidossa.

      PS. Taiteilijoiden tarkoituksista olen samaa mieltä. Tarkoituksellista taidetta kutsutaan mainonnaksi.

      Poista
    7. Olen miettinyt, mihin voisin ilmoittautua tilapäiseksi koiravahdiksi. Minulla on yli 26 vuoden kokemus melko isokokoisista koirista, tosin hyvin kilteistä koirista. Isot koirathan ovat järjestään lempeämpiä kuin pienemmät ärhäkkäämät lajitoverinsa. Voisin hyvin toimia jonkun koiran lomavahtina, ihan ilmaiseksi.

      Koirien kanssa oleminen laskee verenpainetta ja tasaa sykettä, kuulemma. Muutenkin ne ovat ihania perheenjäseniä. Vaan vastuullinen yksinäinen vanhempi ihminen ei tietenkään voi ottaa koiraa, ellei halullinen tukiverkosto elele lähimailla.

      Poista
  6. Minua koskettavat erityisesti tytön saappaat. Ikään kuin ne olisivat numeroita liian suuret, jopa miehen kengät. Kuvasiko Lampi tytössä itseään, jakautunutta persoonaansa ja ajatuksiaan jättää lakeudet ja elämänsä?

    Olen ihastunut naapuritalossa asuvaan pieneen, terhakkaan, mustaan koiraan.
    Näen sen usein ikkunasta omistajansa kanssa ulkoilemassa.
    En tiedä sen rotua, mutta muistan samanlaista pystykorvan pienoismallia mainitun laivakoiraksi.

    VastaaPoista
  7. Saappaat ovat tosiaan väärät pienelle tytölle, varmaan isolta sisarukselta tai jopa vanhemmilta lainatut tai perityt. Muinoinhan kengät olivat kalliita eikä jokaisella perheen lapsella tainnut olla omaa paria. Pikkusiskona tiedän, miltä tuntui periä joskus ison siskon kenkiä.

    Kengistä puheen ollen, hupaisaa. Juuri sain kuvan jälkikasvulta kengistä, jotka on tilattu jostain verkkokaupasta. Samanlaiset varsiklumppikengät kuin pääministerillämme useissa kuvissa.

    Vaan siitä hämmästyin, että somessa niin paljon operoiva päämisteri ei ollutkaan nuorten mielestä kymmenen suosituimman vaaliehdokkaan joukossa, kun tänään luin Ylen sivuja. Kärjessä komeili kokoomuksen Mykkänen ja kakkosena Purra.

    Mikähän siinä on, että persuus vetää nyt nuoria puoleensa?

    Persuthan voittivat lehtitietojen mukaan nuorison ennakkovaaleissakin tänään. Eikö tämä ole odottamatonta? Minulle se on yllätys, sillä olisin luullut vihreitä nuorten suosikkipuolueeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydennän sen verran, että kyseessä eivät olleet nuorison ennakkovaalit, vaan nuorison varjovaalit, joissa nuoret äänestivät ympäri Suomen. Kaikkiaan nuorten varjovaaleissa annettiin Ylen mukaan ennätykselliset 90 435 ääntä. Suosikkeja olivat otsikon mukaan siis Purra ja Harkimo - myös Mykkänen, Marin ei mahtunut kärkikymmenikköön.

      Poista
    2. Olettaisi, että vihreitä äänestäviä nuoria on enemmistö.
      Toisaalta kaikki nuoremme eivät ole saaneet vahvaa ideologista "herätystä" pelastaakseen maapallon ilmastonmuutokselta.
      Vastavirran kiiskeys, purree vähemmän opiskelleisiin nuoriin.
      Vetoaako Mykkäsen habitus nuoriin, muuten en ymmärrä hänen suosiotaan.

      Poista
    3. Miljonääri Henkka, hieno mies, sanoi Tik Tok livessä, että Li Andersson on pössytellyt koko ikänsä ja se näkyy, - silmät seisoo päässä.

      Kysyttäessä Henkka kertoi kerran itkeneensä. Se oli silloin, kun nykyinen hallitus muodostettiin.

      Poista
    4. Kyllä, nimenomaan sitä ajattelee, että eihän nuori voi valita muuta kuin vihreät tai vasemmiston, jos yleensä äänestää.

      Minua kiinnostaa tämä yhteiskunnallinen ilmiö, että valtaosa äänestää ikään kuin edellistä sukupolvea vastaan, ihan niin kuin mekin teimme minun nuoruudessani, kun äänestettiinkin vasemmistoa. Onko nyt kyseessä samantyyppinen laajempi ilmiö? Tässä on jotakin, josta yhteiskunnassamme ei ole vielä puhuttu, koska persuille ja koko oikeistolle on asetettu niin suuri stigma.

      Poista
    5. Tim Tok, en ole vielä asentanut tätä sovellusta, mutta kiinnostaa kyllä, koska tunnen olevani nykyään ulkona nuorten muuttuneesta ajatusmaailmasta.

      Löytyyköhän sieltä nuorten ajatuksia siitä, miksi heidän poliittinen näkemyksensä on kääntynyt yllättävään suuntaan? Janoan tietoa.

      Poista
    6. Heh, eniten Tik Tokista löytyy kivaa höpö höpöä ja kissavideoita. Henkkaa en tarkoittanut, hänet kannattaa laittaa siellä seurantaan. Jakoi jouluna yli 50k euroa köyhille. Osallistuin keräykseen viidelläkympillä.

      Poista
    7. No näin minäkin olen ollut aistivinani, että höpöpöpöä. Vaan kun on inessä siinä nuorten höpönpöpössä, voi ovelasti havainnoida heidän maailmaansa ja luoda siitä kuvaa. Työssä ollessa oli väkisinkin mukana nuorten ajatusmaailmassa, etenkin kun äidinkielen opetus pohjaa oppilaan pään sisään ja kaikkeen siihen, mitä hän sieltä tuottaa ja luo. Nyt on ihan pihalla, kun nuoriso on mitä ilmeisimmin muuttunut rajusti aika nopealla aikavälillä. Tutkimukset puuttuvat!

      Poista
    8. Tik tok saattaa olla nuorisokanava, mutta eivät sen sisällön tuottajat minusta ensi sijaisesti ole nuoret, vaan erilaiset tavalliset tai tavattomat ihmiset. yleissivistykseen kuuluu nyt tuntea Juhani ja Siiri, keski-ikäinen vammai...kummallinen pariskunta ja Grazyhotmama, pulloja keräävä möreä-ääninen keski-ikäinen rouva, joka ei enää kykene tekemään lähihoitajan hommia.

      Poista
    9. Ehkä se onkin juuri tämä elämän raadollisuus, joka on aikaansaanut uudenlaista maailmankatsomusta nuorissa? Kaikkein kamalimmalla ja köyhimmällä Grazyhotmamallakin on oikeus olla ja elää. Lihavakin saa ottaa kuvia itsestään, rumakin saa rällätä.

      Ehkä nuoret ovat vieraantuneet vihreistä ja demareista, niin kuin perinteiset duunaritkin kuuluvat olevan, kokevat puolueet liian hienoiksi ja etäällä oleviksi. Nuoret hakevat äänestäessään uutta puoluetta maan hiljaisille ja oikeasti sorsituille. Vai miten se meni.

      Poista
    10. Tikki tokki on osa maailman pirstaloitumista. Muutakin on, mutta pääosa filkoista on hyvin lyhyitä, ja jos kyllästys silti iskee kesken, voi heti siirtyä seuraavaan. Aikame supertähti on Niilo22, joka oppimishäiriöineen ei oikein osaa lukea eikä kait kirjoittaakaan, joskus vaikuttaa ihan totaaliääliöltä, enkä epäile, etteikö olisi. Hänen juttunsa ovat hölmöydessään hauskoja.

      Niilo on ollut julkisuutensa myötä useammassa isossa tilaisuudessa, jalkapallo-otteluissa ja muissa, väliaikaohjelman päästarana.

      Poista
    11. Heh, Niilo22:n hölmöilyjä on siirretty Juubatuubaan vaikka kuinka paljon.
      Niilon viisauksia.

      Poista
    12. Kun näitä kaikkia kanavia tai niiden tarjontaa vilkaisee, huomaa kyllä että eivät ole meikäläistä varten. Vaikka on siellä varmaan ihan näppäriä ja osaavia juttuja, hupaisiakin. Niitä on vain niin paljon erilaisilla alustoilla, että niihin hukkuisi, jos alkaisi jotain seurata.

      Tykkään hitaudesta ja rauhallisuudesta, joten kyllä blogi taitaa olla ainoa meikäläiselle sopiva ilmaisu- ja seuraamismuoto. Siinä on aikaa märehtiä kirjoituksia ja laatia omia kommenttejaan. Ja ainahan on kiva kertoa muille, miten asiat oikeasti ovat.

      Poista
  8. Katsoin illalla vaaliväittelyä ja järkytyin. Näiden kirkuvien akkojen käsiinkö meidän pitäisi luovuttaa isänmaamme kohtalo?

    Melkein tuli Karjalaisen Ahtia ikävä. Sannallekin joku sisäpiiriläinen voisi vihjata, että vaihtaa jo fraasia. Kaikkein heikommassa asemassa oleva alkaa olla kuulijaparka.

    Työperäisessä maahanmuutossa olen kokemusasiantuntija, joten voin todeta, että kun se ei tähän mennessäkään ole meillä onnistunut, niin ei se entisin eväin tule onnistumaankaan.

    Montako työtöntä meillä muuten nyt on? Eilistä kuunnellessa tuntui ettei ainoatakaan?

    VastaaPoista
  9. Kyllä se huuto ja kirkuna oli Marin-lähtöistä ja hänen aiheuttaamaansa. Sanon tämän nyt ääneen: Minusta Marin oli kuin jonkin piristävän aineen vaikutuksen alainen koko keskustelun ajan.

    Tämä ei ole väite, vaan minun henkilökohtainen ja tietysti väärä ajatukseni. Niin voimakas maaninen kärkitila pääministeriä siivitti, että heikkoa teki katsoa. Hän huusi päälle ja keskeytti muita palavin silmin ja aikaansai koko keskustelun muuttumisen paikoin kakofoniaksi. Juontajakin menetti langat käsistään. Marin oli pelottava persoona.

    Jokohan nyt fanien silmät avautuvat? Jälkikeskusteluissa pääministeri on nimittäin saanut murskaavan tuomion. Olen vakuuttunut siitä, että hän ei herättänyt myönteisiä tunteita edes kaikissa demareissa. Hänen rinnallaan Orpo näyttäytyi myhäilevänä ja turvallisena vaihtoehtona ja Purra peräti järkevänä poliitikkona.

    Se Purran väite, josta Marin eniten hiiltyi, oli sitä paitsi totta, vaikka Marin huusi sen olevan valetta. Marin itse ei tuntenut Superin lausuntoa siitä, että kielitaidottomien hoitajien tuonti on oikeasti heikentänyt suomalaisten hoitajien työmotivaatiota ja ajanut heitä eroamaan. Se lukee siis Superin paperissa.

    VastaaPoista
  10. Jatkan vielä, kun tulppa aukesi. Katsoin juuri paikallislehdestä tämän pikkukaupugin nuorisovarjovaalin tuloksen.

    Mainittakoon, että kyseessä ovat paljolti opiskelijanuoret, sillä täällä on mm. ammattikorkeakoulu, lukio ja suosittu taidepainotteinen kansanopisto. Tulos: perussuomalaiset 82 prosenttia, kristillisdemokraatit 9 prosenttia, kokoomus 4,5 prosenttia ja sosialidemokraatit 4,5 prosenttia.

    Tämä nuorten uusi suunta lyö minut ällikällä. Vielä viime vaalien aikaan kärjessä olivat kepu, demarit ja kokoomus. Mikä on se tekijä, joka aiheuttaa nyt nuorisossa tämän uuden poliitisen katsantokannan? Ei olekaan enää trendikästä olla tiedostava vihreä tai vasemmistolainen, vaan tiedostava persu. Vai mitä?

    VastaaPoista
  11. Nuoret ihmiset ovat monessa tyhmiä, mutta on heillä todellisuudesta myös ymmärrystä. Valtaosa nuorista ymmärtää suuren kusetuksen, - mitä se on, kun pikkutyttö puukottaa tai vaasalainen raiskaa ja tappaa. Ählämijengit ovat nuorisolle todellinen vaara, eivät pysty liikkumaan kaduilla vapaasti koska höpöhumanismi.

    VastaaPoista
  12. Nuoret eivät tosiaankaan ole tyhmiä eikä tietämättömiä.

    Se, mikä minua tässä nyt näkyvässä suunnanmuutoksessa hämmentää on se seikka, että vaikka nuoret ovat saaneet vahvaa valistusta koulun ja median ja somen kautta siitä, mikä on ns. oikeaa ja mikä väärää ajattelua ja suhtautumistapaa, niin he kuitenkin näyttävät toimivan vastoin tätä valistusta.

    Mielestäni tämä on jossain mielessä sama ilmiö kuin hippivuosien nuorten kääntymys. Meidät kasvatettiin isänmaallisiksi ja melko nöyriksi kansalaisiksi, mutta niin vain muutimme suuntaa ja heitimme isänmaan arvoineen romukoppaan. Maailmanparantajat ja vasemmisto leimattiin vanhemman ikäpolven toimesta vahvalla stigmalla, kuten nyt koko oikeisto ja eritoten persuus maalataan huonoiksi arvoiksi.

    On siis taas päinvastoin. Toisaalta meillä on ilmastohätätila, maahanmuutot, sodat ja wokekulttuuri päällä. Soppa on melkoinen. Mitä tästä keitoksesta tulee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tällä ei nyt ole mitään tekemistä hippien neuvostoliiton palvonnan kanssa.

      Vihreä siirtymä seuraa tulevista vaaleista, vihrut siirtyvät syrjään.

      Poista
    2. No juu, ymmärrän epuun.

      Vaan nyt pitääkin katsoa tätä ilmiötä kotkan perspektiivistä, vai mikä on se lintu, joka lentää korkeimmalle ja näkee laajimmin.

      Haen yhtäläisyyttä siihen ilmiöön, että tämä aatteiden vaihto kuuluu tavallaan luonnon kiertokulkuun, vaihtuu aina melko pitkien periodien jälkeen. Toistuvuutta, siis, eri kuosissa.

      Poista
    3. Aatteet ja vaatteet kiertokulussa, eikä ihmiskunta viisastu koskaan. Syöksylaskijoita kaikki tyynni.

      Poista
    4. Tämähän onkin ydintä: kaikki toistuu, ihminen ei perimmältään muutu ollenkaan. Ihminen on sama, vain aatteet vaihtavat paikkaa. Oikeastaan ei ole uusia aatteitakaan. Kaikki on jo keksitty.

      Poista
    5. Tämä ihmisen perimmäinen muuttumattomuus näkyy myös uskontojen harjoittamisessa. Se on oiva kohde verrata ihmisen kehitystä aikojen saatossa.

      Siinä, missä varhaiskantainen luolaihminen anoi metsästysonnea yläilmaisilta, nykyihminen saattaa rukoilla aivan samoin yläilmaisilta itselleen onnea ja menestystä hankkeissaan. Ja aikaväli on - tuhansia vuosia? Ehei, vaan paljon enemmän!

      Nimittäin sanotaan, että ensimmäiset elämän muodot, esitumaiset eliöt, kehittyivät noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Ja ensimmäiset monisoluiset eliöt kehittyivät 500 miljoonaa vuotta sitten. Tästä eteenpäin elämän kehitys on sitten ollut nopeaa.

      Ja tässä ollaan, ihmettelemässä ihmisen säilymistä hengeltään muuttumattomana eliönä.. Kaikki kiertää kehää ja toistuu hieman eri kuosissa.

      Poista
    6. Kulttuuri on luksusta.

      Poista
    7. Luksusta on Kiira Korven runot.

      Poista
  13. Kiira Korven runoista pitää puhua enemmän! Enpä muista milloin valtakunnan päälehti olisi haukkunut runoteoksen niin pataluhaksi kuin nyt, aivan suoraan ja päin naamaa.

    Eikä kyse ollut edes omakustanteesta, vaan julkaisija on vanha ja arvostettu Otava, sama joka joutui raastupaan Salaman Juhannustanssien kanssa! Nytkö taas!?

    Korven runoteosta en ole lukenut, mutta lukaisin Hesarin lynkkauksen. Ja haluaisin kysyä kriitikko Artulta mistä hän on saanut valtuudet määritellä mikä on oikeaa runoutta ja mikä ei?

    Jos tekijä sanoo, että nämä ovat runoja, niin ne ovat runoja. Kysehän voi olla arvostelijan, vanhan pierun, jämähtämisestä oman aikansa vanhanaikaiseen runomuotoon.

    Juuri näinhän tyrmättiin aikoinaan moderni runouskin. Ei järkeä, ei kauneutta, ei henkevyyttä, ei lyyrisyyttä, ei loppusointuja... pelkkää arkista ja sekavaa ähkimistä vaan.

    Tätä ei voi jättää tähän, saatana: meidän on puhuttana Kiira Korven runoudesta!

    VastaaPoista
  14. Kyllä, se on juuri näin. Että nättinokkaisille Hesarin kriitikoille pitää haistattaa pitkät. Kiira saa maalata rakkautensa piruetteja sanoiksi, ja Otava saa kustantaa mitä tahtoo.

    Kirjahan myy enemmän kuin tosirunoilijan teos. Se kertoo oletettavasti nuoren ja uuden seksuaalisuutensa löytäneen ihmisen koskettavaa tarinaa. Ja pitäähän kriitikoille välilä tarjoilla tosi haukuttavaakin, ettei aina tarvitse vatkata metaforia. Millä televisiossa kykyjään näyttänyt kriitikko Oskari Onninenkin eläisi, ellei kukaan koskaan tarjoilisi estradille oikein huonoa taideteosta?

    Kiitos siis Kiira Korpi, joka tarjoilet sydänverisen runoteoksesi nälkäisille kriitikoille. Pitkään aikaan ei ole tapahtunut mitään yhtä raikasta.

    Toinen raikas tapahtuma oli tietenkin Riikka Purran mainio provokaatio: kulttuuri on luksuspalvelua. On oikein virkistävää lukea, miten kulttuuri-ihmiset tulkitsevat lausuntoa ja millaisia laajoja merkityksiä he nyt näkevät kaikkialla politiikan ja kulttuurin kentällä. Hallelujaa, kulttuurin kohdussa kiehuu. Nyt näytetään, mistä päästä kana pissii ja kuka saa tehdä taidetta.

    VastaaPoista