Katselen usein asuntojen myynti-ilmoituksia. En siksi, että haluaisin muuttaa. Ehkä siksi, että en ole luovuttanut vielä kuten kaksi ystävääni, minua hieman vanhempaa. Toinen sanoo, ettei osta enää uusia vaatteita ja toinen sanoo, että ei osta enää yhtään tavaraa. Mistä tällainen pessimismi kumpuaa? Vai onko se vain hiljaista resignaatiota, josta pidetään kovaa älämölöä?
Ikuisena optimistina siis mietin kuitenkin edelleen omakotitaloon muuttoa tämän sinänsä viihtyisän rivitaloasunnon sijasta. Voisin ottaa vielä koirankin, vaikka se eläisi kauemmin kuin minä. Ei tässä maailmassa koira heitteille joutuisi. Siellä missä on yksikin eläin, herää myötätunto ja rakkaus. Koirasta kilpailtaisiin.
Asuntojen sisustus kertoo tarinaa entisestä asujasta. Tässä kuvan asunnossa on kaksi asiaa, jotka kiinnittävät huomioni. Toinen on tietysti tuo valtava palkintokaappi, joka on olohuonetta hallitseva elementti. Toinen on kuntopyörä keskellä olohuonetta.
Tällainen muuhun tyyliin sopimaton kuntopyörä löytyy muuten yllättävän monesta asuntoesittelystä ja sellaisesta huoneesta, joka ei ole työhuone, kuntosalihuone tai talon kellarikerros. Se löytyy usein olohuoneesta television läheltä, kuten tässäkin asunnossa. Onkohan kuntopyörä olohuoneessa koronavuosien satoa? On eristäydytty kuntoilemaan kotiin. Virtahepo olohuoneessa.
Ja tuo palkintokaappi, toinen virtahepo, jota katsomalla itseluottamus kasvaa tai ainakin pysyy ennallaan. Se viittaa talossa asuvan ihmisen elämän tärkeimpään asiaan, urheiluun. Kyseessä on ehkä mies, sillä naisilla on usein muuta puuhaa kuin koko elämän omistaminen fyysiselle kilpailulajille. Voi toki olla, että talossa on urheiluihmisen kumppanina myös kiltti nainen ja kyseessä olisi tavallisen heteroparin koti. En näe tässä homo- tai lesboparin asuntoa, mikä tietysti voi johtua vääristä asetuksista. Sekä homo- että lesboparilla asunnon yleisilme olisi ehkä hitusen pehmeämpi ja kauniimpi, kenties värikkäämpi?
Vaan pohtikaamme hetki sitä, minkälainen kuorma tulee, kun pokaalit otetaan kaapista alas, kääritään yksitellen paperiin ja pakataan laatikkoon? Montako laatikkoa tulee? Montako peräkärryn kuormaa? Paketoiko urheilija itse pokaalinsa vai tekeekö sen urheiluihmisen kumppani, kenties se kiltti nainen? Vai tehdäänkö se yhdessä, jolloin pokaalilla palkittu kohottaa aina palkinnon eteensä ja muistelee kisaa, josta pokaali tuli hirveällä rutistuksella? Toinen hymyilee tuhannesti kuulluille muistoille ja joko käskee urheilijaa kiirehtimään tai sitten ei käske. Rytmi voi olla yhteinen.
Nyt on tultu kuitenkin tilanteeseen, että talo on myytävänä. Mikä on syy siihen? Onko se tilanahtaus, joka näkyy kuntopyörän sijoittelussa ja palkintokaapin pursuilemisena? Kaapin päällinenkin on täynnä, yhtään pokaalia ei enää mahdu, vaan tarvittaisiin toinen kaappi, joka ei mahdu minnekään. Televisio on sijoitettu ikkunan eteen, suoraan auringon häikäisyyn. Vai voidaanko kenties kysyä, onko urheiluihmisen elämänhallinta lurpsahtanut ja urheilu-ura loppunut? Onko kumppani saanut pokaalien pyyhkimisestä tarpeekseen?
Mitä te, arvoisat lukijat, arvelette asukkaasta tai asukkaista? Mikä on syy urheiluihmisen ja hänen mahdollisen kumppaninsa muuttoon kivasta pikku talosta, jonka yksi seinä on vuorattu kullalla ja kunnialla?
Paskat tuohon osaan muuta sanoa kuin että minustakin on tullut vanha, vuokralla asun Hyvinkään keskustassa ja se on bueno. Jukka Kuppamäen laulusta tykkään.
VastaaPoistaIhana lauluhan tuo on. Ja ne sivu- ja takatukat!
VastaaPoistaEn ole ollenkaan varma tuon asunnon henkilöiden iästä, ovatko vanhoja, keski-ikäisiä, kovin nuoria ei ainakaan huonekalujen muotokielestä päätellen.
Pystyyköhän noista pokaaleista arvioimaan, mikä laji on kyseessä? Urheilulaji kyllä mitä ilmeisimmin.
Ennen kuin luen pitemmälle tai tutkin kuvaa tarkemmin, veikkaan lonkalta että kyse on hiihdosta. Siinä lajissa ehtii ikämies sivakoida tuon määrän pyttyjä. Ja voihan osa olla vaimonkin voittamia. Olen nähnyt vastaavia kokoelmia.
PoistaKarua, kurinalaista ja itsekästä elämää tämä mies näyttää viettäneen. Oletan, että hän on mies. Kukkaruukuissa kasvaa ainakin rahapuita.
VastaaPoistaElämällään on ollut tarkoitus, voittaa ja tulla fyysisesti voittamattomaksi.
Voihan tämä myös olla maalaiskodin olohuone, jonka palkintokaapissa ovat ennätyksiä lypsäneiden lehmien tai muiden tuotantoeläinten tai lemmikkien pokaaleita.
Kirpputoreille on pokaaleita nykyään hylätty, joten keräämällä niitä halvalla, saa kirjahyllyn kimaltelevan koreaksi ja voi prassailla käypäläisille menestyneestä elämästä.
Enpä viihtyisi hetkeä kauempaa huoneen atmosfäärissä.
Taulukin seinällä taita olla torilta ostettu. Mielikuvitus ja luovuus loistaa sisustuksessa poissaolollaan.
Vettu! Taas unohdin kirjautua blogiini. Ylähällä siis anonyyminä vielä kerran.
PoistaItse asiassa juuri tuo kukkaviritys saa minut ajattelemaan, että talossa olisi se kiltti nainen. En tunne yhtään miestä, joka pitäisi kukkia yksinäisessä huushollissaan. Tiedän että heitä kyllä on, onhan moni puutarhurikin mies.
PoistaHauska ajatus tuo lehmien tai kenties sonnien pokaalit. Kokemusta on sukulaisten maalaistaloista enkä muista lehmäpokaaleja. Ja jos ajatellaan vaikka koiria, nehän saavat sellaisia rusetteja, sertifikaatteja tms. Vaan kuka sen tietää, ehkä hevosista tai ravikilpailuista saa pokaaleja.
Kuntopyörän polkeminen on itse asiassa hyvin tylsää puuhaa, siinä kun eivät maisemat vaihdu, ja tehokuus kun vaatii kymmeniä minuutteja yhtä mittaista polkemista. Siksi monet - olen kuullut - katselevat samalla televisiota, kun pyöräilevät. - Ps. Claes Anderson eduskunta-aikoinaan luki eduskunnan muistioita yms. papereita samalla kun polki jalgaratasta. Hän yhdisti työn ja hyödyn. (Piti sanoman 'työn ja huvin', mutta ei se veivaaminen mitään huvia olen, tiedän itsekin, Tunturi kun on mullakin.
VastaaPoistaMinulla oli kuntopyörä, kun muutin tähän taloon 90-luvulla. Sisustuksellisista syistä (pyörä portaitten alla, mutta...) myin sen kuitenkin pois. Sitä paitsi se oli kauhean raskas polkea, ja kun minulla oli iso koira, sain kyllä liikuntaa tarpeeksi koiralenkeillä päivittäin.
PoistaOlohuoneessa se minullakin oli, portaitten alla, ja televisio siinä vastapäisessä nurkassa.
PoistaRaskas polkea? Kuntopyörässähän on... ootas, käyn katsomassa... (käy)... kahdeksan "raskaustasoa". Ja nopeusmittari. - Yhdessä sydäntestissä (infarktin todennäköisyyttä siinä etsittiin) piti polkea 16 km / h ensin tasolla 3 kolme minuuttia, sitten sama tasolla 4, sitten 5, sitten 6... kaikissa kolme ninuuttia. Kyllä siinä meni ihan ventiksi.
PoistaPs. Nyt kun on muodissa sähköavusteiset fillarit, niin varmaan kohta kauppoihin tulee myös sähköavusteiset kuntopyörät. Luulisi ainakin.
Tiedän, tiedän, Mikis. Vaan kun se alinkin taso oli kihnaava ja raskas, ikään kuin jokin hihna oli jumittanut menoa, niin kyllästyin.
PoistaOlisin halunnut polkea kevyesti mutta paljon. Se meni itsensä kiusaamiseksi. Olin tuolloin aika laiha, 52 kiloa, ja varmaan vähän heikossa hapessa, vaikka lenkkeilin päivittäin koiran kanssa, pari tuntia joka päivä.
Ihaillen ihmettelen nykyihmisten treenaamista. Treenataan pakaroita ja reisilihaksiakin niin että korvissa soi. Miksi pakaralihasten pitää muistuttaa potkupalloa? Minun nuorna ollessani se oli epätoivon aihe. Olen kertonut täällä ystävästäni Sirpasta, joka painoi 44 kiloa ja jonka sivukuva oli tikku. Hänellä oli tavoiteltu lautapylly,
Tiedän, tiedän, Mikis. Vaan kun se alinkin taso oli kihnaava ja raskas, ikään kuin jokin hihna oli jumittanut menoa, niin kyllästyin.
PoistaOlisin halunnut polkea kevyesti mutta paljon. Se meni itsensä kiusaamiseksi. Olin tuolloin aika laiha, 52 kiloa, ja varmaan vähän heikossa hapessa, vaikka lenkkeilin päivittäin koiran kanssa, pari tuntia joka päivä.
Ihaillen ihmettelen nykyihmisten treenaamista. Treenataan pakaroita ja reisilihaksiakin niin että korvissa soi. Miksi pakaralihasten pitää muistuttaa potkupalloa? Minun nuorna ollessani se oli epätoivon aihe. Olen kertonut täällä ystävästäni Sirpasta, joka painoi 44 kiloa ja jonka sivukuva oli tikku. Hänellä oli tavoiteltu lautapylly.
Siinä täytyi olla joku hihna jumissa? Se taso n:ro 1 on niin kevyt, että... ootas käyn kokeilemassa... (käy) ... on se kevyempi kuin tavallinen fillari.
PoistaKehonrakennushan on sairasta. Ja sit kun siihen oikein huumaantuu, ja haluaa tuloksia aina enemmän ja enemmän, kuvaan astuu väkisin doping.
"Hjuvaa paivaa", se sanoo, 20 dollaria purkki.
Veikkaan tätä poikamiehen asunnoksi. Kiitettävä määrä on kyllä pokaaleita kaapissa. Puusta sisustuksessa pitävä henkilö. Asunnossa ei kyllä naisen käden jälki näy, jos tällainen ajattelutapa suodaan. Onhan naisiakin kaikenlaisia ja kaikenlaisista tykkääviä.
VastaaPoistaVasemmalla oven päällä olevassa taulussa voisi olla vaikka poikamiehen vanhempien kotitalo. Ikkunan vieressä oleva taulu on ihan jees taulu aallokkeineen. Tuo patteri ikkunan alla kiinnittää huomioni, en tiedä, miksi.
Erikoinen kattolamppu, tuskin se mikään koriste on. Tuolla vasemmalla katossa on kuupallinen lamppu. Olisiko huushollissa kattolämmitys. Masssiivinen sohva ja nojatuoli näyttää olevan. Ei silmääni kovin modernin näköistä. Jos kyseessä on urheilija niin enpä tuota kuntopyörää ihmettele. On tainnut elämänrakkaus löytyä miehelle, ja siksi muutto on edessä. Taisin polkaista väärälle ladulle, mutta kuva sai minut otteeseensa. Yhteen aikaan kuntopyörä oli kotona muodissa. On sellainen minullakin, käyttöä vailla. Olisiko ollut kuntopyörät hittejä samaan aikaan, kun tulivat enemmälti myös kävelysauvat. Sauvakävelijöitä ei enää pahemmin näy.
Siis itselläni ei ole tietoa asukkaasta. ja nyt olen hukannut asunnon hakuosoitteen, tai sitten se on poistunut jo listoilta ja myyty, mitä kyllä hieman epäilen. Olisin vähän tarkistellut talon muuta sisustusta. Ehkä löydän sen vielä.
PoistaItse panisin kyllä mieluusti tuonne miehen kanssa myös naisen, koska tuosta rahapuusta on mitä ilmeisimmin otettu pistokas siihen viereen kasvamaan, ja se on yleensä naisten hommaa. (Huomaan, että olen kauhean urautunut tässä nyt.)
Arvelen myös, että nainen on vaatinut lasiovisen kaapin pölynsuojaksi pokaaleille. Toisaalta sohvat ovat kauheat ja likaiset... Minä vaatisin ne heitettäväksi pois. Ja jos suoraan sanon, koko kaapin myös. Ehkä ukonkin.
Kannattaa huomata, että siellä lattialla palkintohyllyn edessä on uudenmallinen hyvin kapea digitaalinen vaaka. Painoa vahditaan grammalleen. Ei ihan perusukko.
PoistaHeh, heh, vai sillä lailla. Voihan olla, että ero tuli ja tavarat jakoon. Jos kyseessä onkin poikamies niin äidin tai siskon kädenjälki voi myös näkyä. Se selittäisi nuo kukkasetkin. Ennakkoasenteet kunniaan.
PoistaEn ensin huomannut tuota Kuoppamäen laulua. Pitääpä katsaista se. Ehkä myöhemmin, tai aiemmin.
Näyttää samanlaiselta vaa`alta, kuin minunkin vaakani. On tuostakin ostoksestani aikaa ainakin kymmenisen vuotta. Poika on saanut vaa`an lahjaksi äidiltä tai siskolta, ehkä. Eihän sitä nyt tuollaisiin kauppoihin ole ehtinyt, kun urheilu on vienyt kaiken ajan.
PoistaOn noi palkintopytyt niin isokokoisia, ettei niitä nyt ihan alakansakoulun hiihtokilpailuista ole saatu.Eli menestyt äijä (?). Ellei niitä sitten oo jostain vohkinut.
PoistaVähän minua huvittaa tuo ison television takana ole sitäkin isompi toritaulu... Mauton on.
Joskus maaseudulla kierteli taulujen myyjiä. Minunkin äitini lankesi joskus ostamaan sellaiselta hollantilaisen tuulimyllyn kuvan. Se on niin kauhea, että se on nyt seinälläni tauluryhmässä, jossa on 16 erilaista kirppistaulua.
PoistaJos yhdellä seinällä olisi vain yksi arvotaulu, se olisi liian osoitteleva ja hallitseva minulle. Se ikään kuin söisi itsensä pois.
Siis jos ei ole varaa Schjerfbeckiin tai Gallen-Kallelaan, ja kelläpä meillä olisi, niin seinälle voisi ripustaa vaikka jonkun fiksun julisteen. - Enkä siis tarkoita mitään Che Guevaraa tai Mao Zedongia. On olemassa tosihienoja taidejulisteita. Jotka on erittäin hyvälle paperille painettuja! (toteaa ex-paperityöläinen)
PoistaAallokko aallokko kutsuu, kohti kuohujaan. Kuva on julistemainen, johon on hankittu kehykset. Telkkari on omituisessa paikassa. Jospa sille ei ole paikkaa huoneessa muualla. Julistetaulu on siinä mielessä sopiva, että kun telkasta ohjelmia katselee niin ei taulu takana saakaan olla kovin huomiotaherättävä. Taulu ikäänkuin sulautuu tv-ohjelmiin. Tuo kello kattolampun vieressä näyttää ihan muoviselta semmoiselta. Ei tässä huoneessa ole voinut nainen asua. Sisustus sen sanoo.
PoistaMinullapas on Leonardo da Vincin Mona Lisa hyvänä painojäljennöksenä kiinnitettynä tumman puisen ikivanhan piironkini seinään. Se on ikään kuin maalattuna piironkiin, samat tummat sävyt. Se jaksaa viehättää. Ja paljon jugendkauden tunnettua korttitaidetta lattiasta kattoon yhdellä seinämällä. Yksi on, jota ei huushollissani löydy: moderni taide, siis aivan moderni. Sen katson kuvina vaikka netistä tai näyttelystä.
PoistaJollakin tapaa hieman vierastan kuuluisia hienoja taideteoksia julisteina. Mieluusti katson nekin netistä tai kirjoista tai näyttelyssä, jos on. En minä niitä tarvitse omille seinilleni. Ylipäänsä kannatan sitä, että taideteoksia ei kuluteta loppuun omassa huushollissa, jossa ne helposti muuntuvat osaksi sisustusta, jolloin niitä ei huomaa enää.
Ripranie, minulla on iso keltainen muovikello kylpyhuoneessa. Se on vallan mainio. Vein sen sinne, koska se tikittää, enkä halua kuulla kellon tikitystä makuuhuoneessa, jonne se oli tarkoitettu.
PoistaSeinäkelloa on hyvin vaikea ostaa marketista, jossa ei ole palvelua. Kelloissa ei lue, onko tuote äänetön vai kuuluuko tikitys.
Yleensä nuo halvat, muovikoristeiset kellot ovat hyvin äänellisiä. Minullakin sellaisia on ollut. Ei sitä tikitystä kestä missä tahansa huoneessa. Ei se aina niinkään mene, että halpa on kauheeta, kallis ei, mutta usein kyllä menee. Riippuu tietysti myös tavarasta. Alen aikoihin voi onnistua halvalla saatuun hyvään. Marketista voi onnistua saamaan mieluisan, jos on vaikka myyjä, keneltä voi kysyä. Olen huomannut, että ei ne vakioasiakasta ihan helpolla juksaa. Ei myyjät tietysti aina kaikkia kaupassa myytäviä tavaroita tunne, että voivat ohjeellistaa ja opastaa asiakasta.
PoistaToivon, että kellopaketissa lukisi, onko se äänetön. Jossain kellossa luki joskus ja ostin sen heti. Se on vain aika pieni halkaisjaltaan, joten kaipaan suurempaa kellotaulua, jonka näkisi kauempaakin. Sellainen suuri kaupunkikello olisi kiva.
PoistaMitä muuten tulee uuteen älykellooni, josta kerroin teille keväällä, olen pannut sen syrjään. Se pitää nimittäin ladata lähes päivittäin ja se aiheuttaa piippauksia puhelimeeni, kun tulee ilmoituksia kellon jonninjoutavista jutuista. En halua tällaista jatkuvaa piippailua ja tarkistelua. Älkää vaan hankkiko älykelloa, se on turha kapistus.
Tämä tupa muistuttaa enemmän hirsistä tehtyä kesämökkiä kuin asuntoa. Kuntopyörä viittaa siihen, että omistaja on urheilija, pokaalien määrä että vanha urheilija.
VastaaPoistaEpäilen, että hänen nimensä on Tauno, kaverien kesken Tane. Hän oli nuorena pitäjän paras hiihtäjä heti Susi-Kallen jälkeen. Hän soittaa iltaisin haitaria (sohvan takana), suosikkina Mantsurian kukkulat ja Tonavan aallot.
Kuten Ripris huomasi, vasemmalla on valokuva vanhasta kotitalosta Lahdenpohjasta Laatokan rannalta. Tai voi olla Salmistakin, en näe niin tarkasti.
Vaaka on hyvä huomio, mutta katsokaapa etualan pöytää: siinä tuolin edessä on läppäri ja ristikkolehti. Myös kuntopyörä on modernia mallia. Minulla on melkein yhtä moderni - yläkerroksissa kuoli ensin akka ja sitten ukko ja poika myi sen minulle kahdellakympillä ja kossupullolla. Loistava kauppa, molemmille.
Kauppa on hyvä jos sekä myyjä että ostaja on tyytyväinen, ja mikäs tässä, vaikuttaa tosiaan siltä.
PoistaJopa muistelen, että kyseessä taisi olla kesämökin myynti, Rauman seudulta. Aloin vain epäillä tätä muistikuvaa noiden palkintojen vuoksi. Miksi ihmeessä Tauno tai Pertti säilyttäisi pokaalejaan kesämökillä, varkaiden ja pakkasen ulottuvilla?
VastaaPoistaSelvää on, että mies on Tauno, tai Pertti, koska palkintoja on noin paljon, ja television alla on vanhoja paksuja 80-luvun kasetteja, ja videonauhuri.
Tauno on myös hyvin lyhyt, koska pyörän satula on noin alhaalla, ja herää myös epäily paksuudesta, koska tangossa roikkuva hikinauha on huomattavan leveä.
Ja vielä. Taunolla on kaveri, koska jalkaraheja pienessä huoneessa on kaksi kappaletta. On tietysti mahdollista, että kiltti naisystävä on lähtenyt, koska huusholli on nyt kulahtanut ja tavarat epäjärjestyksessä. Kukkaset ovat jääneet hyvin istutettuina järjestykseen. Toisella rahilla on lisäksi jokin tippapullo, joka vaikuttaa tyhjältä. Viittaa aiemmin mainitsemaani elämänhallinnan menetykseen.
Tuo pöytä ja istuin ovat vissiin jokin koottava yhdistelmä. Enpä ole tuollaista nähnyt livenä. Jotain palkintonauhoja tuolla sohvan takaseinällä. Ei minusta tuo sohva ja nojatuoli likaiselta näytä, vaan ne on tuollaista kangasta vai nahkaako ovat. Onkohan tuossa digiboksin alla joitain palkinto(hiihto)lajin nauhoja. Ei tuo sisustus miltään uudelta näytä. Taulutv taitaa olla uudempaa, vaikka onhan niitäkin jo ollut vuosia. Kovin puista on, seinät ja lattia. Mistäs naftaliinista Tapsa olet tuon Ripriksen napannut. Ihan mukavalta nimeltä sekin vaikuttaa, kun sen näin yht`äkkiä huomaan. Käytin sitä nimeä aikoinaan. Voisi ottaa vaikka uudestaan käyttöön.
VastaaPoistaPäästäni nappasin eli lyhensin sen vain nykytapaan tuttavallisemmaksi. Ripris kuulosti kivalta. Iineksen lyhennän usein Inkuksi, koska meillä oli sen niminen kissa. Mikiksen lyhennän Mikoksi, koska naapurissa oli sen niminen pässi.
PoistaJos harrastaisin hymiöitä, panisin tähän semmoisen. Tai oikeastaan kaksikin.
PoistaMainittakoon, että minäkin meinasin jo aiemmin kirjoittaa lempinimen Ripranielle, joka on vaikeahko ääntiöidensa vuoksi - kaksi ärrää ja vokaaliyhtymä -ie sanan lopussa. Olin jo kirjoittamassa hellittelynimen ”Ripukka”, mutta vedin sen pois. Arvelin, ettei se olisi Ripsiksen makuun. ”Ripsukka” ei taida olla paljon parempi? Ripsis on mainio.
PoistaKyllä, Ripsis on mainio, minustakin. Hyvillä mielin sen voi haluava ottaa käyttöön minulle.
Ripukkahan olisi aika kiva… Riipukka, Iinukka, Nooruska, Tapsukka ynnä Mikuli, Rikuli ja Anuli ne riiuulle lähti… hmmm.
PoistaÄä, en tykkää Ripukasta enkä Riipukasta. Miltäs kuulostais Tapukka tai Taapukka. Tapsukan mukaan Ripsukan, ää, ei sekään, vaikkakin Ripsukka on parempi kuin Ripukka. Nyt vasta huomaan, että Tapsa käytti Ripris- nimeä. Kommentissani kirjoitin väärin, että olen käyttänyt Ripris-nimeä. Ei, en ole, vaan olen käyttänyt Ripsis-nimeä. Nyt en osaa päättää, kumpi parempi, Ripris vai Ripsis. Tulipa tästä nyt sotkua. Molemmat käy hyvin.
PoistaRipris, tosiaan, ei Ripsis. Huomaan itsessäni pyrkimyksen helppoon ääntämiseen.
PoistaMinulla on rasitteena kamalien nimien antaminen läheisille ja tutuille, se on ns. ryhmän sisähuumoria.
Kun lapsi oli pieni, suloinen punaposkinen taapero, lumivalkoinen kiharapilvi tukkanaan, kutsuin häntä Naskiksi. Se oli varsinainen pusuttelunimi.
Entistä poikaystävääni, sitä monivuotista, partasuuradikaalia, kutsui ATK:ksi, eli siis Aateekooksi, koska hän tiesi kaiken kuin tykin suusta. En koskaan kutsunut häntä oikealla nimellä. Hän puolestaan kutsui minua Nasuksi ja Porsaaksi. Se oli hänen huumoriaan, joka puri minuun. Mainittakoon, etten ollut mitenkään porsas, vaan aika pieni ja siistitapainen ihminen.
Nykyään olen sille valkokiharatukalle Taistolainen. Ja huumori on senmukaista.
Tiedän, että kaikki eivät ymmärrä tällaista, mutta sepäs on heidän puutteensa.
Mikäs sen mukavampaa, kuin läheisten ja tuttujen sisähuumori. Naski ja Nasu kuulostavat ihan kivoilta sellaisilta. Lapselle/Lapsella on aika helppo harrastaa hellittelynimiä, kun kemiat käy yksiin. Huumori on myös elämänsuola. Kun on tarpeeksi tuttu ja läheinen ystävä, huumori saa nauramaan. Vaikka ei välttämättä toisistaan laskisikaan kevennystä, sitä voi harrastaa hyvät ystävät keskenään vaikka kenestä.
PoistaVoi noissa videokaseteissa olla myös pornofilmejä. Älkääs nyt sillain luulko, että joku Pyhimys tuo ukko on. Kun nuin paljon palkintoja on, luultavaa on, että jotain piristeitä on myös käytetty... Eihän sitä muuten pärjää. Ja piristeet taas piristävät (kuulema, omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole) sitä 'etuveijariakin', joka siellä hiihtohousuissa myös 50 km:n matkalla koko ajan eteenpäin, kohti MAALIA-MÅL, sua kannustaa...
PoistaJaa pornokasetteja. No kyllä, mutta kasetin kuoressa lukee, että Jukolan viestihiihto 1997.
PoistaVaan se jää nyt avoimeksi, että minkä lajin kisoissa oikeasti on tuommoisia isoja ja korean kiiltäviä pokaaleja. Jotenkin tuntuu, ettei sellaisia ole enää aikoihin jaettu.
Hyvä havainto tuo, että noissa videokoteloissa onkin Taunon vanhoja kilpailuvideoita. Noin sen täytyy olla. Ja niitä Tauno katselee mekaanisessa sohvatuolissaan lekotellen.
VastaaPoistaOven päällä roikkuva muovinen jouluköynnös kertoo siitä, että mökillä käydään mitä ilmeisimmin myös talvella, joulun aikaan, ja sähköpatteri seinässä takaa lämmityksen. Ellei Tauno ole huomannut siirtyä pörssisähköön, on mökin sähkölasku kyllä kiivennyt pilviin, mikä voisi osaltaan aiheuttaa talon myynnin.
Itselläni muuten mökin sähkölasku kapusi nyt 35 - 43 euroon kuukaudessa, läpi vuoden, vaikka mökki on asumattomana ja kylmillään 10 kuukautta vuodessa. Siis lasku tuli myös talvella tuon suuruisena kunnes nyt vaihdoin liittymän pörssisähköön. Tulos: mökin sähkölasku putosi 5 euroon kuukaudessa.
Kansalaisten sähkötietoisuus on kasvanut kohisten. Niin kävi meilläkin. Kaikenmaailman typeriä sopimuksia sitä on tullutkin vuosien varrella tehtyä.
PoistaMeillä loppuu mökin sähkösopimus talvella ja otan ilman muuta sinne pörssisähkön, koska siellä ollaan vain huhtikuusta marraskuuhun. Kauniina kevätpäivänä voidaan käydä hiihtämässä, mutta siinä ei sähköä juuri kulu.
Kotiin on eri juttu, siinäkin hätäpäissä tehty vuoden sopimus loppuu alkuvuodesta. Onneksi vetkuttelin, enkä ottanut 35 sentin sopimusta, sillä kuukauden kuluttua se oli vain 14 senttiä.
Toisaalta sitä oli tottunut, että sähkölasku on aina suunnilleen samansuuruinen, vähän kuin vuokra, eikä siihen voi muka vaikuttaa. Ja pitkäänhän niin olikin.
Typerällä sopimuksella tarkoitin sitä, että meillä esim. on kotona ”jatkuva” sopimus Helenin kanssa. Kun sitten niinä kriisipäivinä tutkailin sopimuksia, huomasin että 30 vuoden asiakkuudesta ”palkittiin” niin, että sähkön hinta oli aina markkinoiden selvästi korkein!!!!?
PoistaTämä on taivahan tosi. Vanhoja vakioasiakkaita, jotka eivät tajua/viitsi kilpailuttaa sopimustaan, on kupattu härskisti. Uusille tarjotaan puolet halvemmalla.
Onneksi kerrostalossa kyse ei ole kovin isoista summista, sillä sähköhän on oikeasti halpaa, kun ajattelee sen etuja.
No, kuppaus loppui kuitenkin nyt. Tai siis kohta.
Helenin sähkösopimus on tai oli hiljakkoin kallein, muistan lukeneeni.
PoistaMinä heräsin siinä vaiheessa sähkön hintoihin, kun huomasin, että laskuja alkoi tippua kerran kuussa, sekä mökin että kaupunkikodin sähköistä, ja summa suurin piirtein sama aina. Ennen laskuja tuli harvakseltaan.
Näinkin ihmisiä vedätetään, sillä eivät kaikki huomaa heti, että laskuja tuleekin nyt jatkuvasti kerran kuussa, kun ennen saattoi tulla pari kolme kertaa vuodessa.
Olen vähän huono talousasioissa. Esimerkiksi meillä on taloyhtiön järjestämä sähkö Sallila Oy:stä, enkä ole huomannut kysyä keltään, voiko yksityinen asukas vaihtaa sen. Lämmitys on meillä kaukolämpö, ja sen tiedän, ettei se käy sähköllä, vaan millä? En tiennyt, kun yksi saksalainen kysyi sitä minulta.
Saksassahan kielletään uusien öljylämmitysten asentaminen vuoden loppuun mennessä, ja siellä ihmisillä on kova hätä vaihtaa vielä tämän vuoden puolella öljykattilansa uuteen, kun vielä voi.
Lööpit kirkuvat mitä kirkuvat. Kansalaisen pitää näinä aikoina harrastaa mediakritiikkiä, vaikka media onkin sitä mieltä, ettei vika ole koskaan mediassa.
VastaaPoistaLintuinfluenssa tuskin tarttuu ihmiseen. Tarhattuja eläimiä käy kyllä surku, ja minusta kaikki turkistarhat tulee lopettaa eläintensuojelun nimissä, samoin häkkikanalat, jos niitä vielä on.
Iltapäivälehtien lööpit alkavat olla todellakin sitä tasoa, että lukija tuntee myötähäpeää. Pahinta on, että niitä on alettu käyttää ihan oikeissakin uutisissa.
VastaaPoistaKieli-ihmisen - ja toivottavasti muidenkin - huomio kiinnittyy näinä aikoina ensinnäkin kansalaisten mediakritiikin puutteeseen ja toiseksi median käyttämän sanavaraston muuttumiseen.
VastaaPoistaItsekin mediakritiikkiä vuosikymmeniä opettaneena en voi kuin harmitella sitä muutosta ilmapiirissä, että median mielestä sen käyttämän puheen ja sanan arvostelu on maalittamista, jota ei voi harjoittaa, ”koska media harjoittaa tutkivaa journalismia” ja sen sana on siten ikään kuin automaattisesti objektiivista julistusta. Tällaista on esittänyt mm. HS:ien politiikan toimittaja Robert Sundman tosissaan. Hän suoraan sanottuna kieltää mediakritiikin harjoittamisen.
Sanavarastossa kieleen on tullut termejä, joita on alettu käyttää itsestäänselvyyksinä, esimerkiksi käsite ”hallituksen rasistit”, ”hallituksessa on rasisteja”, ”hallituksen natsismiflirttailu”, ”köyhiltä ottaminen ja rikkaille antaminen”, ”sysimusta äärioikeistohallitus”. Näitä termejä käytti mm. entinen pääministerikin eilen puoluekokouksessaan suorassa tiedotustilaisuudessa sujuvasti kenenkään, ei edes median, kyseenalaistamatta hänen retoriikkaansa.
- Itse nimitän täallaista puhetta trumpilaiseksi retoriikaksi. Meillä tämän populistisen puheenlajin ovat ottaneet omakseen vasemmistoryhmät ja vihreät, eivät suinkaan hallituspuolueet - jos ollaan rehellisiä ja tutkitaan asiaa tieteellisen lingvistiikan keinoin..
Nyt en malta. Presidenttiehdokas Olli Rehn on pyytänyt anteeksi albiinolausuntoaan. Hän vertasi itseään siis albiinoon, ja albiinojen järjestäytynyt ryhmä tietysti loukkaantui syvästi. Taisi siinä mennä Rehniltä pressan virka sivu suun.
VastaaPoistaVeikataanpa kuka on seuraava, joka pyytää anteeksi sanojaan? Pirkka-Pekka Petelius tämän anteeksipyyntöjen sarjan aloitti, ja nyt anteeksipyyntöä anteeksipyynnön perään vaaditaan vissiin kohta Sauli Niinistöltäkin vanhoista tolkullisista lausunnoistaan.
Kuunnelkaapas tämä linkin mainio laulu, pliis. Oikein hyvää musaa näihin päiviin, varsinkin ex- ja nyx- forssalaisille ja muille Loimijoenrannoilla eläjille. Ja kaikille väärinlipsauttelijoille. O tempora, o mores!
https://youtu.be/A08SJ_qhigU
Runoilija Kari Aronpurolta kerran löysin säkeen...
VastaaPoista…olen tekojeni summa, eikä minusta voi vähentää…
Hieman korskea lause, mutta käsitän sen niin, että anteeksipyynnöt ovat turhia, ei se tapahtunutta toiseksi tee. Mieluummin sitä pahoittelee, että on toista loukannut tai tehnyt hälle jotain paha, mutta se on toinen asia.
Käytännön kanssakäymisessä anteeksi pyytäminen tietysti kuuluu kohteliaisuuksiin siinä kuin kiittäminenkin. Esimerkiksi jos kadulla vahingossa tuuppaat jonkun hienon rouvan perseelleen, niin että lumi vaan pöllyää, pitää sanoa ”Anteeksi”, ja vasta sitten nostaa rouva ylös. Tai tansseissa jos astut tanssikumppanisi varpaille, on kohteliasta sanoa ”oi Anteeksi”, ja jatkaa sen jälkeen pyörimistä. Muina miehinä.
Jos nyt oikein vakavoidun, niin sanoisin, että tuosta yllä olevasta sarjasta hyväksyn parhaiten varpailleastujan anteeksipyynnöt, koska hän on oikeasti liikuttavan kömpelö ja hyvää ainesta jatkoon ohjastettavaksi.
VastaaPoistaTavallaan anteeksipyyntö on aina paikallaan, mutta voi se mennä höpömäisyyksiinkin. Sanottu mikä sanottu ja sillä sipuli. Get over it, vai miten se meni.
Arvostan ehkä enemmän sitä, joka pysyy sanoissaan, tyhmissäkin, kuin sitä joka ryhtyy pyllistelemään ja nöyristelemään yhteen jos toiseenkin ilmansuuntaan. Esimerkiksi al-Taee ei ole uskottava homontappokirjoitustensa jälkeen, ja niin vain heppu istui demarien penkissä eduskunnassa anteeksiannettuna ja armahdettuna. Nyt paljon lievemmistä lausunnoista persuparat eivät millään saa anteeksi. Auttaisiko terva ja höyhenet?
Ja ANTEEKSI vaan kamalasti, jos minut on ymmärretty niin, että absoluuttisesti olen politiikasta puhumista vastaan. Enkä ole! Mutta toivoisin siihen analyyttisempaa otetta, sitä samaa mitä tieteessä tehdään: että ihminen suhtautuisi kriittisesti omiin käsityksiinsä, ja vähemmän etsisi virheitä vain vastustajasta. - Koska tuollainen johtaa vain propagandistiseen iskulauseiden toistamiseen.
VastaaPoistaPs. Tieteessä asetetaan ensin työhypoteesi, ja sen jälkeen... ei, ei suinkaan aleta etsimään tosiseikkoja, jotka todistaisivat tämän hypoteesin todeksi, ei. Koska ei niillä ole merkitystä, vaikka niitä löytyisi satoja. Vaan tiedemies alkaa etsiä tosiasioita, jotka ovat tätä hypoteesia (eli väitettä) vastaan, ja jos löytyy yksikin - yksi riittää! - ei väite voi pitää paikkaansa. Eli on rukattava tätä hypoteesia. Ja sitten taas alettava etsiä, että vieläkö joku on sitä vastaan, jne jne jne.
Pyykkikone pysähtyi. Täytyypä mennä ripustamaan pyykki. Ja sen jälkeen pistää perunat porisemaan.
VastaaPoistaLisäksi pitää tietysti puntaroida täysin ilman ennakkoluuloja, onko tämä teorian kumonnut tosiasia oikeasti tosiasia vai vaikuttaako se vain siltä.
VastaaPoistaOlin muuten eilen paikalla, kun Olli Rehn teki sen kauhean tekonsa… Se oli ihan alussa, kun siinä jotenkin vitsailtiin ehdokkaiden harmaudesta, niin Rehn yhtyi vitsiin ja selitti, ettei hän ainakaan ole harmaa vaan albiino. Yleisö nauroi, Olli myhäili.
Ajattelin heti, että toivottavasti hän nyt sitten oikeasti on albiino, koska muuten joku nipo takuulla tarttuu tähän.
Mitä muuten väittelyyn tulee, niin kaikki neljä (Aaltola, Haavisto, Halla-aho, Rehn) pärjäsivät oikein hyvin. Halla-aho erottui ehkä sillä, ettei hän aina niellyt toimittajien johdattelevia kysymyksiä, vaan tarkensi asiaa ja keskittyi oleelliseen.
Mutta muuten tasapeli. Rehnistä tulisi muuten hyvin niinistömäinen pressa.
Meillä syötiin muuten tänään myös perunoita (Annabelle) - tuli mieleen Mikiksen perunoista. Ja perunoiden kanssa oli kantarelleja, herkkutatti ja pieni punikkitatti, pilkoittuina ja paistettuina. Löydetty aamusella. Ehdin ennen peuroja.
VastaaPoistaNimittäin ihmettelin alkuun, mihin tattini aina hävisivät ennen kuin ehdin poimia ne, kanta vaan jäi maahan. Kysyin jopa naapurilta, onko hän iskenyt sieniini. Ei ollut, vaan peurat kuulemma ovat hulluina sieniin. Uskoisiko?
En osaa lukea nykyisin juuri muita kirjoja kuin muistelmia, joko itsetehtyjä tai sitten jonkun toisen tekemiä. Laatu on hyvin kirjavaa, etenkin kun henkilö itse muistelee menneitä ja siitä kirjoittaa. Mutta sitten löytyy huippuja, ja minun on ihan pakko kertoa tästä...
VastaaPoistaDoris Lessing!
Hän muistelee elämäänsä kaunistelematta. Hän ei ilkeile kellekään, vaikka on eri mieltä, hän ymmärtää ihmisten heikkouksia, oli se sitten heidän pikkusieluisuuttaan tai neroutta. Hän on äärimmäisen älykäs; ainoa mitä hän ei voi sietää, on sentimentaalisuus. Se ei tarkoita tunneköyhyyttä – sentimentaalisuushan nimenomaan sitä on. Hän kirjoittaa värikästä ja sujuvaa (myös suomennettuna!) kieltä, jota on ilo lukea. Mutta parasta hänessä mielestäni on tämä kyky suhtautua asioihin, analysoida niitä, esimerkiksi omaa kääntymistään kommunistiksi ja sitten kääntymistä (liukumista) kommunismin uskosta pois; en ole kenenkään muun muistelmissa nähnyt näin terävää ja viileää analyysia ko. asiasta... (Ja se on muuten paljon!)
"Varjossa vaeltaja", Omaelämäkerran toinen osa 1949-1962, suom. Eva Siikarla. Kirjoitettu 1997.
"Ihon alla", suom. Eva Siikarla, Otava 2008, on muistelmien ensimmäinen osa, kirjoitettu 1994.
Ps Tiedän -koska usein itsekin reagoin niin - että kun joku suosittelee minulle jotain kirjaa, ja on aivan täpinöissään siitä, sanon kohteliaasti "joo, joo täytyypä tutustua..." mutta ei minulla ole aikomustakaan tutustua. Enkä itsekään, vaikka rakastan tuota jo edesmennyt rouva Lessingiä, ole häneltä mitään muuta lukenut kuin nämä muistelmat. Enpä en.
Doris Lessing sai Nobelin palkinnon 2007. Mielestäni aiheellisesti.
Muistan lukeneeni Lessingin varhaistuotantoa opiskelijana, jolloin hän oli kova sana ja kirjallisuudenopiskelijoille "must". Muistelmia en ole lukenut, muistaakseni. Kultainen muistikirja ja Ruoho laulaa. Kultainen muistikirja oli sen ajan kulttikirja ja minulla on hämärä muistikuva, että en päässyt täysin sinuiksi Lessingin kirjojen kassa. Tätä tukee ehkä sekin, että en ole palannut hänen tuotantoonsa opiskeluvuosien jälkeen.
PoistaNuo muistelmat voivat olla eri asia, sillä pidän itsekin kovasti tällaisten taiteilijapersoonallisuuksien elämäkerroista tai heidän omista muisteluksistaan. Onkohan se tämä somemaailma, joka hieman vieraannuttaa ihmistä fiktiosta faktaan päin?
En tosiaan ole Lessingiltä muuta lukenut, eikä minulle hän mikään 'kultti' ole ollut koskaan. Muistelmat ovat hiton hyvät. Hänen rehellisyyttään (heij, kaikki tirkistelijät) kuvaa sekin, että ei hän kaihda kertomasta seksielämästäänkään... myös erilaisista kiusallisista kokemuksistakin. Vaikka ei tietenkään niillä sen kummemin revittele... äsch, mutta useimpien ihmisten omaelämänkerroissa seksuaalisuus on (hienotunteisestiko, muka?) sivuttu kokonaan. Se on epäuskottavaa. Joka aiheuttaa lukijassa kysymyksen, että mihin muuhunkaan minä sitten uskon, täh? Eiväthän ihmiset mitään eunukkeja ole - paitsi eunukit, monasti taiteellinen luovuus on sidoksissa ihmisen viriliteettiin... Olen lukenut.
PoistaEn ajatellutkaan, Mikis, että Lessing olisi sinulle vain ”kulttijuttu”, vaan muistelin omaa opiskelupiiriäni ja silloisia kulttuurikeskusteluja.
PoistaNuo muistelmat kutkuttavat minuakin. Kirjoitit niistä selvästi innostuneesti. Kuka ties lähden tästä kirjastoon.
Kerran mietiskelin vintillä itsekseni (no, kenenpäs muunkaan kanssa?) että ”kuinka paljon olen naisten kirjoittamia kirjoja lukenut”. Kysymyksen asettelu ei niin epäasiallinen ole, kuin luulisi; tottakai miehiin on minun helpompi samaistua (= siis käsittää heidän jorinoitaan). Ja käsittääkseni naisetkin lukevat enemmän naisten kirjoittamia kirjoja.
PoistaLaskin, mutta yhdessä vaiheessa sekosin laskuissani, enkä viitsinyt aloittaa uudestaan. Nimetkin menivät sekaisin. Mutta kyllä toistasataa niitä ainakin on. Enemmän.
Ps. Ja jos joku kuvittelee, että siinä taas "valkoinen lihaa syövä heteromies vähättelee naisia"... niin saa hän minun puolestani niin kuvitella. Olen libilaari. Ja lihaa syön nykyisin vähän, hyvin vähän (paitsi kanoja), enkä valkoisuudelleni mitään mahda, heteroudelleni ehkä jotain...mahtaisin.
Kirjoja rakastan.
Doris L. - "Varjossa vaeltaja" - Etelä-Rhodesiasta nuhruiseen sodanjälkeiseen Lontooseen muuttava yksinhuoltajaäiti, joka yrittää elättää itsensä kirjoittamalla. Taloudellisesti köyhää elämää viettää hän, mutta 'sosiaalisesti' hyvin rikasta. Myöhemmin hänen eräästä kirjastaan tulee kohua ja hänestä 'julkisuuden henkilö', ja hänen ystäväpiirinsä laajenee . (Hauska poimia sieltä useita 1950-60-luvun englantilaisia nuoria neroja, älypäitä, eri taiteen aloilta. Jotkut tunnistaa, jotkut on esim. Tampereen lyhytfilmifestivaaleilla tavannut, ei kaikkia tietysti tunnista. - Myöhemmin sitten Samuel Becketit ja muut sen sellaiset ovat hänelle perhetuttuja, etc.) Tunnustusta siis kirjoittamisesta tulee, muttei rahaa, edelleen köyhää mutta erinomaisen kekseliästä ja merkillisten ihmisten kanssa elämistä hän viettää...
PoistaKiehtovaa luettavaahan sellainen on, etenkin, kun hän kirjoittaa niin tarkkanäköisesti ja värikkäästi, kaikesta.
Siis en suosittele kenellekään näiden muistelmien lukemista, sillä jos suosittelisin, ette kumminkaan lukisi.
Kirjojen suosittelemalla suosittaminen on hankalaa, en itsekään pidä siitä ollenkaan. Paras suositus on juuri tuo, että kertoo kirjasta, ja ehkä, miksi itse piti jostain kirjasta.
PoistaMinä olen muuten lukenut enemmän naisten kirjoittamia kirjoja kuin miesten, enkä oikein allekirjoita tuota, että yleensä naiset lukisivat enemmän miesten kirjoittamia kirjoja.
Sukupuolista puhutaan näinä aikoina paljon, tai pikemminkin sukupuolettomuudesta, mutta hevon kukkua, kyllä minä aistin sukupuolen lukemastani kirjasta. Naisten luoma ja kuvaama maailma on usein minua lähempänä kuin miehen.
Ajattelen tässä vaikkapa muutama vuosi sitten hypetettyä Knausgårdin teossarjaa. Pidin teoksista ja kirjailijan tavasta kuvata itseään ja olemistaan, mutta pieni vieraus tuli sukupuolesta: maailma oli kuitenkin aika miehinen.
Hassua on sitten taas se, että esimerkiksi Henrik Tikkasen muistelmateokset koin hyvinkin läheisiksi, huolimatta miehen maailmasta. Selitän tämän sillä, että aistin Tikkasessa omaa isääni ja sitä myöten tuttua maailmaa.
Sanoin "... Ja käsittääkseni naisetkin lukevat enemmän naisten kirjoittamia kirjoja. ...Olepas vähän tarkempi, Iines!
PoistaMiehenä minulle miesten kirjoittamat ja kirjaamat ns. 'kokemukset', ovat - kaikkine hölmöyksineen - tietysti tutumpia kuin naisten kokemukset - olkoot ne sitten ikäviä tai ei. Voi vattulan väki! Siksi minusta onkin jännä lukea niistä. Sillä sanottakoon mitä tahansa - ja moni niin sanookin - niin kyllä näistä naiset erilailla kertovat. Joko enemmän, tai vielä enemmän erilailla. Joka minusta on mukavaa ja... opettavaista.
Ps. Sukupuolia on varmasti enemmän kuin kaksi, en mä lähde siitä kiistelemään, ja olkoon vaikka 2-kymmentä, ei se sanomaani toiseksi tee. Vahvistaa vaan sitä: vielä vaikeampi minun on samaistua esim. transun maailman, kun en heistä tiedä tai tunne (tarkoitan etten emotionaalisesti tunne heitä). Jos teksti on hyvää ja vie mukanaan, niin en tietenkään kirjoittajan... vittu vie, ihan sama millä lailla seksuaalisuuttaan purkava ihminen sen on tehnyt, ei sillä väliä ole. Tietenkään.
Joo, tää meni vähän pieleen, mitä mun piti sanoa. Ei sev väliä.
Totta, luin väärin, mutta minulla on oikeasti pätevä selitys epätarkkuudelleni. Olin takapihallani, terassin pöydän vieressä kuumassa auringossa, joka sokaisi tablettini ruutua. Koetapa joskus lukea puhelinta auringossa!
PoistaJa tuon väitteen siis allekirjoitan, naiset lukevat enemmän naisten kirjoittamia kirjoja. Ehdoton tämä havainto ei ole, eikä sukupuoli siis ratkaise kirjan valintaa.
Mutta se on siis totta, että jos jakaa hyvin leveällä pensselillä, niin kirjat - ja blogitekstitkin - voi kyllä jakaa sukupuolen mukaan. Raja on tietenkin liukuva ja voi heittää häränpyllyä, mutta keskimäärin se pitää paikkansa.
Koen esimerkiksi Kemppisen blogin kovin miehiseksi ja herran itsensä pelottavan itsevarmaksi tyypiksi. En osaa ajatellakaan, että uskaltaisin kommentoida sitä blogia edes anonyymina. Eikä kyllä tee mielikään, sillä koen aiheet kryptisiksi. Ihan kuin niissä olisi jokin loukku, johon kommentoijia pyydystetään.
Kemppinen on kyllä etevä ja monipuolinen hahmo, mutta en minä häntä pelkää. Erehtyvä ihminen hänkin on. Kemppilän salissa kommentoinkin yleensä vain ns. kovia asioita, joista mielestäni tiedänkin jotain - historia, kirjallisuus, kosmologia, politiikka - kun taas täällä Iinekselän kammarissa tulee rupateltua kaikenlaista, välillä kiihtyen, välillä nauraen, välillä paasaten.
PoistaEn edes osaa verrata Koota ja Iitä keskenään, vaan ne ovat eri asioita samaan tapaan kuin koulunpenkki ja kurkiaura. Kolmas blogi taas on ihan oma juttunsa.
En muuten osaa varmasti sanoa luenko enemmän miesten vai naisten tekemiä kirjoja. En ole asiaa ajatellut, mutta todennäköisesti miesten. Etenkin tietokirjoista miehet jylläävät.
PoistaRunoissa voi tasapeli olla lähempänä, vaikka ihan lempirunoissa miehet ovat vahvoilla. Tai en tiedä… viime päivinä mielessäni on pyörinyt kaksi runoa ja molemmat ovat naisen kirjoittamia.
Keskustelukumppaneina naiset ovat ylivoimaisia.
Laskin noihin naisten tai miesten kirjoittamiin kirjoihin mielessäni fiktiiviset teokset, lähinnä romaaneja ajattelin.
PoistaKun mietin erikseen runoja, niin mutu-tuntumalla sanoisin, että olen lukenut enemmän miesten kuin naisten kirjoittamia runoja. Tämä johtuu varmaan siitä, että luin niitä hyvin paljon opiskeluaikana ja sen jälkeen, ja miesten kirjoittamia runoja oli eniten tarjolla kirjallisuushistoriassa, joka piti opiskella.
Minulla on myös, edelleen mutu-tuntuma, että kaikesta kirjallisuudesta valtaosa on miesten kirjoittamaa.
Mitä tulee Kemppiseen, koen hänet kyllä pelottavana. Hän on välillä ilkeä jollekulle kommentoijalle, joka kommentoi asiallisesti ja hyvin perustellen. Viimeksi näin kävi Seppo Oikkoselle, joka on mitä analyyttisin ja kohteliain kommentoija, kommentoinut täälläkin keväämmällä erään taulun tulkintaa.
PoistaVierastan lisäksi hieman sitä omien meriittien jatkuvaa mainintaa. Silti toki kunnioitan tällaista viisasta ihmistä ja upeaa kielenkäyttäjää.
En tunne tyyppiä!
PoistaMitä, et tunne David Foster Wallacea!? Hänhän on, tai oli, kuoli juuri, amerikkalainen modernin kirjallisuuden suurin tähti, omituinen tyyppi.
PoistaHänen mammuttimainen teoksensa ”Infinite jest” suomennettiin vähän aikaa sitten nimellä ”Päättymätön riemu”, kääntäjä - tai tulkitsija - on Tero Valkonen.
Wallacen teosta on verrattu Joycen Odysseuksen, muistaakseni, ainakin minä mielessäni.
PS. Olisin itse kääntynyt tuon nimen hieman eri tavalla, mutta en nyt ihan muista mikä se minun muka parempi käännökseni olikaan (siis parempi nimenomaan nimenä!). Päättymätön pila? Loputon nauru? Ikuinen ilveily? Rikuton riemu?
Tiedän vain sen, että hänen ja Miki Liukkosen kirjailijuuden yhtymäkohtia on verrattu keskenään. Kaikki kunnia Miki Liukkoselle, mutta en minä lukenut koskaan O:takaan loppuun. Enkä Joycen Odysseusta. Sen sijaan olen lukenut Homeroksen Odysseian, mieluusti ja tenttinyt sen proffalle, joka piti tuotoksiani ”lupaavina analyyseina”.
PoistaSe että joku on ”Amerikan modernin kirjallisuuden suurin tähti”, ei saa minua tarttumaan teokseen, kuvaus ei riitä kiinnostuksen nostamiseen. Ehkä mieluummin päinvastoin.
Peurat (ja myös karhut) syövät mielellään sieniä Ja lehmät! Lehmät pystyvät popsimaan punaisia kärpässieniäkin vaikka kilokaupalla, eivät myrkyty, päin vastoin, lipovat isolla karhealla kielellään vain huuliaan, että NAM, NAM. - Semmosia ovat.
VastaaPoistaMutta toivoisin siihen analyyttisempaa otetta, sitä samaa mitä tieteessä tehdään: että ihminen suhtautuisi kriittisesti omiin käsityksiinsä, ja vähemmän etsisi virheitä vain vastustajasta.
VastaaPoistaTämä menee ohi minun sisäistävän ymmärrykseni. Tajuan toki sanat, ja ideantyngän, mutta miten se tehdään?
Ajattelen nimittäin niin, että tämä kommentointi nimenomaan ei ole tiedetekstiä, täällä ei tarvita lähdeviitteitä, vaan täällä voi purkaa tuntojaan ja luulojaankin, jos joku niin tahtoo. Niihin voidaan sitten yhdessä puuttua ja keittää kokoon säällinen soppa. Näin voidaan olla jopa eri mieltä rakentavassa hengessä eikä taistella verissä päin siitä, kuka on oikeassa.
Nimittäin lähtöoletuksena minulla on, että kukaan yksin ei ole oikeassa, en edes minä, ei Kemppinen, ei Halla-aho, ei Marin, vaan me olemme täällä toistemme seurassa hämmentämässä samaa soppakattilaa. Lopputuloksen ei tarvitse olla valmis.
Omalta osaltani pyrin kuitenkin aina siihen, että en esitä oletuksia, luuloja enkä haihatuksia, vaan nojaan aina tutkittuun tietoon, jonka on jo todistettu.
Voi olla kyllä paljonkin mahdollista, että oletan liikaa muiden lukeneen lehtensä ja hankkineen asiasta tietoa, jota pidän turhana ryhtyä todistelemaan ja erittelemään hirveän analyyttisesti. Eli esitän asioita tuttuina ja tunnettuina todistelamatta tai sanomatta esimerkkejä.
Anteeksipyynnöstä vielä sen verran, että kerran...
VastaaPoista... erästä ystävääni (ei, ei se ollut Nyla, koska hänellä oli porttikielto Kultajyvään) täyteen ahdetussa (oli viikonloppu) kapakassa tönäistiin niin, että hänen kädessään pitämänsä tuopin sisältö kaatui erään tytön (n. 55-59 -v) syliin. Eihän se (juriidisesti?) hänen vika ollut, vaan sen tönijän, mutta silti hän pyysi kovasti ANTEEKSI, ANTEEKSI... Jolloin tämä rouva (n. 60 - 64 -v) pelasti tilanteen sanomalla "älä ole pahoillasi, ei tämä haittaa, siitä onkin kauan kun viimeksi pikkuhousuni kastuivat."
Olipas, olipas, tarina. Ja varmaan tottakin.
VastaaPoistaSiis sehän näissä Mikis-tarinoissa on hauskinta, ettei koskaan tiedä, mikä on totta ja mikä on tarua. Ylipäänsä uskon kaiken, mitä tämä ex-forssalainen meille syöttää.
Tässä yhteydessä lausun havaintoni siitä, että maailman viisaimman miehen, Kemppisen, blogista on tullut poliittinen blogi. Siellä on, herra mun jee, muutama persukin laineilla. Onko siellä nyt sitten sitä analytiikkaa? Muilla kuin Kempillä?
VastaaPoistaEi ole. Sen takia mielestäni juuri pilalle on mennytkin. "Epäanalyyttinen" kun tarkoittaa siis sitä, että intetään vaan omaa totuutta, päivästä toiseen, viikosta kuukausiin, ei edes kuunnela mitä toinen sanoo. - Se on äärimmäisen tylsää ja typerää, ei siinä ole mitään mieltä, ei semmoista viitsi edes sivusata seurata. Täysin hukkaan heitettyä aikaa!
VastaaPoistaTämä on totta. Ja sanon tämän sydänverellä: Luoja varjelkoon minua ja meitä semmoiselta intolta.
VastaaPoistaAion opetella sen, miten sanotaan ajatus moraalin rappiosta analyyttisesti. Sitä moraalin rappiota on nyt ilmassa siellä ja täällä ja kaikkialla.
Korjaan: miten sanotaan asia analyyttisesti ja rakkaudella. Se on tavoittelemisen arvoinen päämäärä.
VastaaPoistaLuin kuusi (sex) kertaa Mikiksen tuoppijutun. Yritin etsiä selitystä sille, ettei nuoren 55-64 v neitosen pikkuhousut mukamas olleet kastuneet aikoihin, vaikka oli selvästi menevää sorttia (= istui soittoruokalassa, jossa kävi hämäriä tyyppejä).
VastaaPoistaLopulta kävi niin kuin aina käy: keksin selityksen. Tämä nuorehko neitsykäinen kulki tietysti yleensä ilman pikkuhousuja. Sehän oli muotia silloin, ehkä vieläkin.
Milloin surraan/harmitellaan ja milloin esitetään pyyntö jonkin huomiotta jättämisestä
VastaaPoistaNäissä, siis pahoittelussa ja anteeksipyynnössä mennään varmaan monesti metsään. Missä yhteydessä niitä pitää käyttää, että oivaltaisi oikean tavan. Jäi vaivaamaan, joten piti googlata, josta tuli tällainen vastaus:
On suuri merkitysero siinä, pahoitellaanko vai pyydetäänkö anteeksi, sillä sanat eivät ole toistensa synonyymejä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan pahoittelu tarkoittaa samaa kuin surkuttelu tai harmittelu. Anteeksi-sanaa taas kuvaillaan pyyntönä, että toinen osapuoli jättäisi jonkin rikkomuksen huomiotta.
Siis, näinkö, että sorryttelussa ei oteta vastuuta, kun anteeksipyynnössä otetaan vastuu, että toinen osapuoli jättäisi jonkin huomiotta.
No tämän Palkkapiian pojan olen lukenut ja tenttinytkin. Se on kerrassaan upea omaelämäkerta Strindbergin ristiriitaisesta ja ailahtelevasta elämästä. Strindbergin suhde naiseen oli vähintään mielenkiintoinen koko hänen elämänsä ajan.
VastaaPoistaNykyään näitä vanhoja klassikkoja luetaan enää harvemmin. Kas kun löysitkin tämän jo unohtuneen helmen?
Itse en ole aikoihin ollut Helsingissä, ja saisin varmaan sätkyn siinä metelissä ja huiskeessa. Onneksi saan elää rauhallisessa pikkukaupungissa! Tarvitsen päivittäin palasen luontoa ja hiljaisuutta.
VastaaPoistaKesällä tykkään kyllä käydä Raumalla ja Uudessakaupungissa, rannikkokaupungeissa, joissa on vireää vilskettä koko kesän. Tapahtumia, kauppoja, sopiva määrä ihmisiä.
Vaan joskus mietin muuttoa isompaan kaupunkiin. Nyt tämän soten myötä kotikaupunkini terveyskeskus on Kirsti Varhilan toimesta pantu lakkautuslistalle. Edes terveyskeskuksen oma väki ei tiedä, mitä tapahtuu. Ihmiset täällä ovat hädissään: näinkö tämä demarien järjestämä sote toimiikin: ihmisiltä ja veronmaksajilta viedään terveyspalvelut sadan kilometrin päähän suureen kolossiin, jonne potilas hukkuu. Minusta terveyskeskusten tulisi palvella kansalaisia. Suomen julkinen terveydenhoito on nyt romahtamassa Kehä kolmosen ulkopuolella. Kiuru teki ison virheen.
Voi teitä maalaisia… kun aikoinani muutin Stockholmista Helsinkiin, ihastuin kaupungin kompaktiin kokoon ja tunnelmaan.
PoistaHelsinki on mukavan pieni suurkaupunki, kuin taskukokoinen city, minimetropoli. Minun kaupunkini on tietysti Kallio, tarkemmin Sörkka ja Hakis. Töissä olin pitkään Skattalla, myöhemmin Rööperissä, siinä Eiran kupeessa. Seinänaapurini ovat Liperistä.
Tapsukka, puhuimme nykyisestä stadista, emme menneen ajan nostalgisista muistoista.
PoistaMuissakin kaupungeissa pöhinää on tullut lisää. Esimerkiksi Uudessakaupungissa, jossa on asukkaita vain noin 15 000, on meno ja meininki kiihtynyt valtavasti. Siellä on jo hyvin hankala liikkua autolla, kun liikenne on järjestetty erikoisesti. Sivukaduilta tulijoilla on aina etuajo-oikeus pääkaduille, ja niitä sivukatuja on runsaasti, korttelit ovat pieniä. Jalkaisin ei muualta tulleilla ole mahdollista liikkua, kun välimatkat kohteiden välillä ovat pitkiä, kun käy kaupoissa, kirppareilla ja Pentti Virtasen ihanassa romu- ja antiikkiliikkeessä ynnä muissa tapahtumissa.
Iinukkaiseni, nostalgiaa oli vain ekassa kappaleessa.
PoistaToisen kappaleen idea oli se, joka jäi sanomatta: olen aika kulkenut Stadissa töihin kävelemällä. (Tukholmassa se onnistui vain silloin, kun satuin asumaan tehtaan varjossa - eli työsuhdekämpässä.)
Tämä juuri, että sorryttelussa ei oteta vastuuta, vaan selvitään yhdellä sanalla pahastakin teosta. Viittaan tässä nyt siihen al-Taeen homon- ja jonkin uskonnollisen ryhmän tappolausintoihin ja karkeaan kieleen. Mies sai jatkaa muina miehinä kansanedustajana kenenkään kaivelematta lisää hänen someaan. Jos hän olisi ollut persu tai kokoomuslainen, hän ei olisi selvinnyt.
VastaaPoistaSama koskee Haavistoa. Mies heitti alaisensa itsensä sijasta junan alle ja sai jatkaa jopa ministerinä. Hänen vähemmistöasemansa ja sijaintinsa poliittisella kartalla pelasti hänet anteeksipyynnöllä.
Stadi on buli mutta snadi.
VastaaPoistaMoni pääkaupunkiseutulainen on valitellut sitä, että jos kulkee vaikkapa töihin julkisilla, joutuu vaihtamaan välinettä välillä ja matka saattaa kestää yli tunninkin. Eli kaksi tuntia päivässä matkoihin.
VastaaPoistaJos saman reitin ajaa omalla autolla, selviää vartissa. Tämä tietysti reitin mukaan hieman vaihdellen, mutta ajansäästön suhde on usein tuonkaltainen.
Hankaluuksia on vanhuksilla ja ulkomaalaisilla usein mm. lentokentillä. Kun siskoni nyt tuli Frankfurtin lennolla Suomeen, hän oli tyypillisenä saksalaisena jättänyt pankkikorttinsa kotiin ja nostanut käteistä rahapussiinsa. Käteinen ei ollutkaan sitten kelvannut jossain kohteessa, ja hän oli pitkään ilmaan juotavaa kesäkuumalla odottaessaan.
VastaaPoistaKeski- ja Etelä-Eurooppa on Suomea huomattavasti konservatiivisempi rahaliikenteessä. Samoin useimmilla on kotona edelleen myös lankapuhelin. Suomessa vanhempi väki on aika hyvin digitekniikan kehityksessä kuitenkin mukana. Toisaalta tunnen monta vanhaa, jotka eivät käytä ollenkaan tietokonetta. Käsittämätöntä, koska koneet ovat olleet meillä jo kymmeniä vuosia.
Siinäpä se ongelma onkin. Annatko kaksi tuntia päivästäsi pois pelastaaksesi maailman?
VastaaPoistaJa pelastuuko maailma, vaikka koko Suomessa kiellettäisiin yksityisautoilu?
Eikös EU ole kieltänyt uusien polttomoottoriautojen myynnin vuoteen 2035 mennessä? Tilalle tulisivat käsittäkseni sähköautot.
VastaaPoistaJulkisen liikenteen varaan ei ihmisiä sen sijaan voi eikä pidä mielestäni pakottaa, sillä se on mahdottomuus, koska ihmisen vapaata liikkumisoikeuttakaan ei voi täysin rajoittaa. On seutuja, jonne ei konsanaan saada julkisia liikennepalveluita. Ja jos saataisiinkin, aikataulut eivät välttämättä täsmää tarvetta vastaaviksi.
Työnantajat hommaamaan sähkökimppakuljetuksia ja sähköpyöriä työntekijöille. Uusia tapoja ja keksintöjä olisi kiire kehittää saasteettomaan liikkumiseen.
VastaaPoistaJo nyt pitäisi ottaa ilmakehän saastuttamisasia tosissaan jokapäiväisessä elämässä. Ihmisoikeuksiin on sitten älytöntä vedota, kun on pakko tinkiä elintasostaan ja -tilastaan.
Lisäksi sähköautojen vero lasketaan muun Euroopan autoveron tasolle, mikä näkyisi heti autojen hinnoissa.
VastaaPoistaMeillä kävi aikoinaan opettajia Tampereelta, Turusta ja ympäri maakuntaa. Mielestäni työnantaja ei aina pysty järjestämään näin kattavia kuljetuksia, enkä tiedä, kuuluuko se edes hänen kontolleen. Suurin osa Suomen yrityksistä sinnittelee toimeentulonsa rajoilla, öky-yrittäjiä on harvemmassa. Elon Muskeja ei ole kourallistakaan
Eikös ilmaston annalta ole hienoa, että varsinkin saastuttavat yritykset vähenevät ja mieluusti kasvun pitäisi kaikin puolin hidastua eikä kasvaa. Onhan tässä ollut lähes vuosisata keksiä keinoja yhteiskunnan hiilidioksittomaan elämään.
VastaaPoistaNyt pitäisi olla kaukaa viisas ja järjestää oma elämä mahdollisimman yksinkertaiseksi kaikin puolin. Keksiä vastaukset ja teot kysymyksiin mistä jatkossa leipä, mistä energia, mistä sairaanhoito?
Suomessa ei ole vielä koettu niin rankkoja sääilmiöitä, että propellit alkaisivat lippahatun alla pyöriä.
Kunhan rajuilmoja, rankkasateita ja kuivuutta saadaan mekin osaksemme ja sen vaikutuksia enenevässä määrin arkeemme voi todellakin tulla hätä käteen.
Vaan kukapa haluaa luopua "dolce viitastaan" jonkun kaukana tulevaisuudessa olevan ilmastonmuutoksen vuoksi. Jos se edes tulee meille asti. :)
Toisaalta todella edesvastuutonta, että elämme kuten mitään ei olisi tapahtumassa ja se tapahtuu nopeutuvasti. Vuoteen 2035 on aika n. kaksitoista vuotta. Kymmenen vuotta vielä elettäisiin kuin pellossa päästöinemme. Ei hyvältä näytä, ellemme herää ja sisäistä tosiasioita.
Maalla ei ole mukavuuksia ja lämmitys etupäässä sähköpattereilla. Lämpöpumppu ja sähköauto pitäisi ostaa sekä ateriat vaihtaa kokonaan kotimaiseen luomukasvisruokaan. Mitäs vielä?
Loma-ja huvimatkat pitäisi tehdä purjeveneillä tai junilla ja mieluummin kotimaassa.
Ei pomiittiset päättäjätkään
Piti kirjoittaa, ei poliityiset päättäjämmekään ole valmiita tosissaan tekemään päästöjä vähentäviä päätöksiä, joutuu poi hyväpalkkaisesta duunista eduskunnassa ja ei vuorineuvos-kaverit tykkää, jos kieltoja ja estoja yrityksille tehtaillaan.
PoistaYleensä näissä kauhuskenaarioissa ei tapahdu se, mitä etukäteen eniten pelätään vaan aivan jotain muuta, ehkä kauheampaa tai ainakin eri tavalla ikävää tai jotain, jota emme juuri noteeraa.
PoistaNäin lienee. Onhan jo jossakin todettukin, ettemme enää mahda ilmastokatastrofille mitään.
PoistaEläneekö niin kauan, että kokee sen todella jo vaikuttavan jokapäiväiseen elämään?
Viisas ihminen ottaa tietysti ilmastoasiat omassa elämässään huomioon erilaisissa valinnoissaan, mahdollisuuksiensa mukaan.
PoistaJostain kuitenkin luin, että vaikka koko Suomi pantaisiin pimeäksi ja ajettaisiin alas, lentokoneet lopetettaisiin jne., sitä ei maailman mittakaavassa edes huomattaisi, se ei näkyisi missään.
Kiina, Intia, Aasian maat?
Itse pidän väestöräjähdykseen puuttumista ykkösasiana. Jos maapallo liikakansoittuu koko ajan, on ihan sama, mitä täällä tehdään.
Pitäisi perustaa maailman kattava verkosto, joka kehittää ratkaisuja tähän ongelmaan. On turha miettiä Suomen ilmastopäästöjä, jos katsoo asiaa Telluksen näkökulmasta ja lintuperspektiivistä. Pitäisi miettiä enemmän ja isompia kokonaisuuksia. Globaalisti.
Samoin voi sanoa - Iines kiltti - että on samantekevää jos Ruotsi pistettäisiin pimeäksi ja lopetettaisiin kaikki. Tai Tanska. Tai Islanti. Tai Kuala Lumburi. Tai Singapore. Tai Monaco. Tai Peru .... ja niin edelleen ja niin edelleen, voisi luetella vaikka 150 eri maata, jotka yk-si-tel-len eivät tietenkään vaikuta maapallon ilmastoon mitenkään. Ei mitenkään!
PoistaMutta mikä tässä ajattelussa siis on väärin?
Ps. Ihan sama asia on, ettei kenenkään ihmisen kannata äänestää, ei missään vaaleissa, koska eihän yhden ihmisen äänellä ole mi-tää-n merkitystä! Ei ole!
Vai onkohan tässäkin ajattelussa jokin väärin...?
Ymmärrän ajatuksesi, Mikis, ja oikeastaan osasinkin odottaa tämänsisältöistä kommenttia: yhdelläkin teolla on merkityksensä.
PoistaKyllä, tämä on totta, enkä pyri sitä kiistämään. Ei se kuitenkaan mikään laki ole, että muut tulevat perässä. Ja nähtiinhän nytkin vaaleissa, että äänestyksen summalla ei ollut merkitystä: vaalin tulos kiistetään vääränä, ja väärin äänestäneitä pidetään tyhminä, jotka eivät tienneet mitä tekivät.
Miksi näin ei olisi ilmastoasioissakin? Minä nyt vaan haluaisin nähdä, miten Intiassa ja kehittyvissä maissa (näinhän termi nyt kuuluu) puututaan väestöräjähdykseen, jonka asiantuntijat ovat todenneet ilmastoasioiden suureksi tulpaksi. Aasian meret ovat täynnä muovisaastaa, elämä merissä on uhattuna enemmän kuin ilmasto Pohjolan päällä.
Yritän sanoa: Paukut sinne, missä tulilanka palaa jo.
Puhumme taas hieman eri asioista. Äänestystulos on aina väärä niiden mielestä jotka äänestävät toisin, mutta yritän sanoa,
Poistaettä äänestäminen an sich on ihan turhaa. Aivan turhaa! Kenenkään ei kannattaisi vaivutua äänestyspaikalle sitä yhtä (1) ääntään, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Vai onko? Miten yhdellä muka asioihin pystytään vaikuttamaan? En ymmärrä.
Ilman saastuttaminenkin asiallisesti lasketaan henkilökohtaisesti (on ihan helppo kaava laskea niin), jolloin saadaan selville se, että esim. jokainen luxemburgilainen saastuttaa mapalloamme moninkertaisesti verrattuna jokaiseen kiinalaiseen, vaikka Kiina - yllätys, yllätys! - valtiona saastuttaa maapalloa jumalattoman paljon enemmän kuin tuo Luxemburg.
Väestöräjähdystähän voitaisiin lieventää sillä, että näistä ylikansoitetuista kehitys- ja kehittyvistä maista pakkosiirrettäisiin ihmisiä tällaisiin harvaan asuttuihin maihin, jossa riittää raivattavaa peltoalaa ja jossa syntyvyys on häkellyttävän alhainen. - Eikös tämä olisi kaikkien etu, heh, vai mitä?
... sitä yhtä (1) ääntään antamaan...
Poista... iten yhdellä äänellä muka...
-korjauksia-
No ei, Mikis, äänestystulos ei ole oikeasti koskaan väärä, jos se on demokraatttisen äänestyksen tulos. Uskon, että valtaosaihmisistä ajattelee samoin. Tällä hetkellä Suomessa on selvä, että äänestystulosta ei ole kunnioitettu. Tästä ei ole kahta sanaa, tätä on turha kieltää.
PoistaEi sekään ole yllätys eikä uusi tieto, että länsimaissa henkilökohtaisen ilmanpilauksen määrä ylittää köyhemmissä maissa tai esimerkiksi Kiinassa asuvan ihmisen hlökohtaisen pilausmäärän. Olen lukenut tästä. Hyvinvointimaissa ihmisellä on tietysti enemmän asioita, jotka saastuttavat kuin vaikkapa joissain autiomaissa ja maaseudulla luonnon keskellä eläjillä.
Kokonaismäärä saastuttamisessa on kuitenkin suurempi suurissa maanosissa, jossa valistus on huonompaa, ei ole tietoa vaikkapa muovin häviämättömyydestä. Valistus on siis avainsana.
Ja se väestöräjähdys. Emme me voi repiä eri kulttuurin ihmisiä tänne Pohjolan perukoille ihmettelemään olemistaan. Kyse on syntymisen, liikakansoituksen estämisestä, ehkäisystä. Jälleen kerran valistuksesta.
Liikakansoituksesta olen paasannut jo viimeiset 4-50 vuotta, ja ihan tosissani. Mutta onko minua kuunneltu? ei ole. Kekkosellekin kirjeen kirjoitin muttei ryökäle edes vastannut. Tehtaankadun suurlähetystöön soitin myös, muttei kukaan sieltäkään vastannut, puhelimeni alkoi vaan ihmeellisesti rapisemaan sen jälkeen. No, soitin Esplanadin puiston puhelinkopista Gerald Fordille; hän sanoi… (englanniksi, mutta noin karkeasti suomennettuna jotenkin näin), että "älä turhia murehdi, minä olen jo Willy Brandtin kanssa sopinut mitä sanomme Leonid Brezhneville ja Zhou Enlaille, kun seuraavan kerran tapaamme Koijärvellä.Ollos Mikko huoleton, poikas valveil' on".
PoistaSille en tietysti mitään mahda, jos mikään ei riitä, mitä olen yrittänyt.
No jaa, enempää ei ihmispololta voi vaatia.
PoistaHyvähän täällä puhtaassa Pohjolassa on ilmaa hengitellä ja valitella ilmastonpilausta. Vaan kyllä moni meistä kiinnittää aika tavallakin huomiota näihin asioihin omilla valinnoillaan.
Huomasin taas kesällä, että me Suomessa elämme tosiaan viattomuuden keskellä onnelassa. Esimerkiksi Saksasta ei saa enää muovikasseja, ei kaupasta eikä niitä valmisteta. Uudet öljylämmitykset kielletään ensi vuonna, ja roskien lajittelu on ankarasti säädeltyä ja lajiteltua. Kai mekin perässä tulemme, vaikka toki Saksassa saasteet ovat eri luokkaa kuin meillä.
Iines (ja Vänä tuossa alla) ehkä ajavat takaa sitä, että koska Suomi yksin ei voi pelastaa maailmaa (siksi että kaikki tekemisemme hukkuu pyöristyksiin), meidän on turha tehdä joukkoitsemurhaa - sen sijaan meidän pitää tehdä se, minkä omalta osaltamme voimme tehdä saastuttamisen ja ylikuluttamisen lopettamiseksi.
PoistaYmmärtääkseni myös Mikis on tätä mieltä. Panikoiminen ja hysteria ei kannata, vaikka onkin kivaa. Myös maailmanparannuksen voimme jättää isommille maille.
Minua surettaa esimerkiksi pienten alakoululaisten puolesta, kun heihin isketään ilmastonhätätilapelkoa.
PoistaTulee mieleen omat kouluajat ja se, kun meihin iskettiin herranpelkoa. Koululle, oppikouluun, kutsuttiin mm. maankulu saarnaaja Hiltunen, ja koko koulu pakotettiin juhlasaliin kuuntelemaan, kuinka Hiltunen saarnasi parannusta kaikille.
Kun yksi tyttö meidän luokalta, muuan Eira, tirskahti hermostuneesti ja alkoi nauraa, Hiltunen huusi pöntöstään koko salin yli, että tyttö, älä paaduta sydäntäsi, vielä Jumala sinutkin kohtaa viimeisellä tuomiolla.
Herran pieksut, miten aloin pelätä maailmanloppua! Pelkäsin monta vuotta Kristuksen toista tulemista pilvistä kerubien ympäröimänä torvien soidessa ja kuolleiden ponnahdellessa ylös hautakammioistaan.
Voin kuvitella, miten jokuset pienet turvattomat lapset kauhistuvat ilmastotuhon maalailuja.
Jostain syystä, vaikka olinkin uskonnollinen luonne, tai juuri siksi, en ikinä pelännyt saarnaajia ja äkäisiä pappeja. En yksinkertaisesti uskonut heitä.
PoistaOlikohan se synnynnäistä ylimielisyyttä, kun ajattelin jo kymmenvuotiaana, etteivät he vain ymmärrä? Että Jumala on ihan erilainen kuin he saarnaavat.
No, eipä silti, tätä mieltä olen edelleen.
On pakko palata hetkeksi vielä tuohon yllä mainittuun väestön liikakasvuun, josta Mikis niin oivasti irvailee, kun minä olen tosissani.
PoistaAloin nimittäin lukea kesällä markkinoilta ostamaani Riitta Kylänpään kirjoittamaa Pentti Linkolan elämäkertaa, Pentti Linkola - ihminen ja legenda, vuodelta 2017.
Teoksen esipuheessa sanotaan, että kaikki ihmiskunnan ongelmat pohjautuvat Linkolan mielestä hallitsemattomaan väestönkasvuun. Siksi kaikki, mikä vähentää ihmisten määrää, on Linkolan mielestä hyväksi: sodat, nälkäkuolemat, iskut New Yorkin kaksoistorneihin.
Jos jo kirjan esipuhe on näin jännittävä, mitä mahtaa olla loppuosa. Onpas mielenkiintoista tutustua kunnolla Linkolan ajatteluun.
Tutustuminen on opettavaista. Jos Linkola olisi alunperin julistautunut persuksi, hänet olisi tuomittu jo monta kertaa.
PoistaKun vertaa hänen puheitaan vaikka Halla-Jussin vertaukseen, josta tämä sai tuomion, tyylipuhtaasti poliittisen, niin onhan niillä eroa. Jussi on pyhäkoulupoika Linkolaan verrattuna.
Aate pelasti toisen, toinen tuomittiin sen takia.
Uskon, että Linkolan hyväksymiseen vaikutti myös hänen tavattoman sivistynyt ja kuuluisa sukunsa. Ihmisillä on tapana pokkuroida tällaisia tyyppejä.
Poista”Kuninkaan sillalla” Noora tarkoittanee Kruunusiltoja, jotka tulevat kulkemaan Hakiksesta Korkeasaaren kautta Kruunuvuorenrantaan.
VastaaPoistaSitä pitkin kulkevat sitten vain skurut eli sporat eli ratikat eli raitsikat ja pyörät ja kaipa sitä saa kävelläkin.
Suomalaiset ovat niin mitättömiä ihmisiä, ettei heidän katoamistaan maailma huomaisi.
VastaaPoistaTämähän on totista totta.
PoistaIkävä puoli siinä on vain se, että se sopii mihin tahansa pieneen kansaan ja kansanosaan. Kuka huomaa, kun suomalaistolloista tai muusta riskaväestä muutama miljoona katoaa - tai kuka niitä nyt edes kaipaisi?
Väinön viitoittamalla tavalla ovat ajatelleet maailman johtavat valtiomiehet Leninistä ja Stalinista Hitleriin ja Mao Tse Tungiin ja Pol Potiin ja niin ajattelee myös poika-Kim ja pikku-Putin.
PS. Tosin jos suomalaiset äkkiä katoaisivat, niin miten tulisivat toimeen meikäläiset somalit ja muut itäisten ja eteläisten maiden mamut… Muuttaisivat tietysti Ruotsiin!
Vaan se minua huvittaa, että jokuset itkevät nyt Suomen menetettyä mainetta. Kauhukabinetti on tuhonnut hyvän maineemme koko maailman silmissä, joka kummastelee nyt että mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu….
PoistaSiis kun esimerkiksi Saksassa kukaan ei ollut huomannut Suomesta muuta kuin sen, että hallitus vaihtui oikeistohallitukseen vasemman kauden jälkeen. Muualla maailmassa ei edelleenkään aina tiedetä edes, missä Suomi sijaitsee.
Ja kevään ja kesän puheenaihe ulkomaiden mediassa olivat Suomen ansiokas liittyminen Natoon ja Ruotsin Koraanien poltot, joista lehdet kohkasivat isoja lööppejä. Rasismikohua ei Suomen median lietsonnasta huolimatta kauankaan näkynyt edes Süddeutsche Zeitungissa tai muissa ulkomaiden lehdissä, koska pienen maan mitätön aihe oli liian tavanomainen ja yleinen kiinnostaakseen laajemmalti. Ehkä lehdet myös tulivat järkiinsä: kyseessä olivat ikivanhat someälähdykset.
Lisäys: kukaan = siskon tuttavapiiristä, joka on laaja ja mm. aikaansa seuraava opejoukkio
PoistaMietin aina joskus näitä käännöskirjojen nimiä. Nimihän vaikuttaa käsitykseen, jonka kirjasta saa.
VastaaPoistaStrindbergin kirjan nimi ruotsiksi on proosallisesti vain Tjänstekvinnans son, suomeksi paljon vanhahtavampi ja siksi tavallaan parempi.
Palvelijattaren poika, aika pliisu. Toisaalta onko sanaa ”palkkapiika” suomen kielessä edes olemassa muualla kuin tässä nimessä?
Palkkapiika on vanha suomalainen sana, joka tunnettiin jo 1600-luvulla merkityksessä ”piika, naispuolinen palvelijatar, naispuolinen orja” ja ”naispuolinen kristitty, oppilapsi, seuraaja”.
VastaaPoistaTermi esiintyy mm. Eerikki Sorolaisen teksteissä: Ei sinun pidhä himoitzeman hänen emändätäns palweliatans, palca pijcans, eikä carians ja Agricolalla: catzo nydt Laupiast tämän sinun palkapicas tyghiä, ioca annetan miehen haltun.
Mutta mikä ero on palvelijalla, piialla ja/tai palkkapiialla?
VastaaPoistaOlisiko se jokin työsuhdejuttu, vähän samaan tapaan kuin renki, muonamies ja torppari? Eli palkkapiika heitti vain keikkaa talossa, ei siellä asununna?
Tarvitseeko eroa välttämättä olla? Muinoin lyhytaikaisetkin pestit taloissa olivat yleisiä, oli kiertolaisia ja kulkijoita, oli kausiluonteisia töitä, otettiin väkeä lennosta kiinni, osa lähti, osa jäi, kaikkia ei palkattu kekrinä tulevaa vuotta ajatellen, vaan otettiin tarpeen ja tilanteen mukaan.
VastaaPoistaOli myös niin, että jokuset piiat otettiin taloon ruoka- ja kortteeripalkalla, ilman rahaa, ainakaan säännöllistä palkkaa. Ehkä palkkapiika oli se piika, jonka kanssa sovittiin erikseen tietty rahapalkka?