8.8.2023

Yksisarvisia ja muita unelmia


Tämä yllä on aito ja alkuperäinen yksisarvinen, tarueläin, joka on elänyt jo jonkin aikaa uutta invaasiotaan lasten leikeissä ja saduissa. Alkuperäisessä tarussakin otus oli valkoinen, arka ja siihen saivat koskea vain neitsyet.


Tuossa yllä ja alla on pari esittelykuvaa jälkikasvuni lastenkirjasta (Wsoy), viimesyksyisestä. Kirja kertoo yksisarvisista. Uusin kirja  ilmestyy nyt syksyllä, tai on jo ilmestynyt. 





Lähinnä haluan näyttää kuvat siksi, että jokuset henkilöt täällä ovat epäilleet maailmankatsomustani typeräksi, tyhmäksi, ahtaaksi, ääriporvarilliseksi, trumpilaiseksi, putinilaiseksi, islamofobiseksi, homofobiseksi, sysimustaksi, mamuvastaiseksi. Näitä määrittelyjä on tehty hyvin kultturelleista piireistä, sieltä, missä on Totuus, missä  tiedetään ja osataan ja ollaan valistuneita. 

Ajattelen niin, että jos nuo määrittelyt olisivat oikeaan osuneita, se näkyisi jollakin samankaltaisella tavalla jälkikasvussani. Uhmatessaankin lapsi toistaa joitain omaksumiaan asennemalleja. Lapsi ei ole kaikessa vastaan.

Kysymys kuuluu: Voiko tyhmällä ja typerällä sysimustalla islamo- ym. foobikolla olla lapsi, joka tuottaa yhdenvertaisuuteen perustuvaa avaraa maailmankuvaa, joka on höystetty iloisella huumorilla, joka puree nauruhermoon olematta silti kevyt ja höttöinen? Yhteiskunta ei kasvata lapsiamme eikä koulu, lapsen kasvu tapahtuu aina kotona. 

Enkä tarkoita tässä noilla kuvilla, että lapsi ja vanhempi ajattelevat samoin ja ovat asioista yhtä mieltä. Siitä ei ole kyse.  Kyse on enemmästä, laajemmasta ymmärryksestä, muiden ihmisten kunnioittamisesta,  suhtautumistavoista ihmisyyteen, arvoista ja perusteista, jotka lapsi imee ja soveltaa omaan maailmankuvaansa. Lapsi voi ymmärtää senkin, että mustan säkin arvosteleminen ei ole sama kuin säkin sisään kätketyn ihmisen arvostelu - ellei hänelle opeteta, kuinka tässä ”kuuluu” ajatella. 

•••

Myrsky sitten jäi tussahdukseksi. Harmi, sillä vaikka pelkään mökillä ollessani ukkosta, olen myrskyn rakastaja. Voisin kuvitella olevani jopa myrskybongari, joka liikkuu Teksasin avarilla pelloilla jahtaamassa hurrikaaneja ja trombeja autoineen ja kameroineen ja tutkineen. Toistaiseksi olen onnistunut näkemään vain pienoiskasvihuoneeni lennon takapihan toiseen nurkkaan. 

Minulla on vielä paljon unelmia tämän myrskybongarielämähaaveen lisäksi. Ikuinen ja varmaan saavuttamaton unelma on junamatka  Siperiaan halki asumattomien seutujen susien ulvoessa, tähtien täplittämän mustan yötaivaan alla. Ja kaiken tämänkin läpäisisi kaihoisa venäläinen harmonikka, joka peittäisi susien ulvonnan ja junanpyörien kolkkeen - oletan, että juna olisi tuhti rautajuna, ei mikään ääneti kiitävä sähkömato, jota hoidellaan napista painamalla. 

Yksi ikiaikainen unelma on myös talo Italiassa - viittaan Eija Wagerin kirjoihin. Istuisin auringossa  ja nojaisin selkääni talon seinään.  Alapuolella levittyisi mitä levittyisi, mieluiten vehreä laakso, mutta muukin käy, kuten vaikka naapurin viinitarha. 

Harmikseni tosin huomasin, että Wagerilta on ilmestynyt kirja Paluumuuttajan päiväkirja, eli hän on saanut tarpeekseen Italiassa asumisesta jossakin vaiheessa. Tämä latistaa hieman omaakin unelmaani. Toisaalta se antaa uskoa siihen, että unelmat saattavat olla yhtä kantavia kuin niiden reaalinen toteuttaminen. Unelma kun tuppaa haihtumaan kuin yksisarvinen maailmasta, kun sen kokee. Vai mitä te ajattelette? Onko teillä vielä unelmia? Uskotteko yksisarvisiin?

(Maalaus Domenico Zampieri)

Tuossa alla vielä yksisarviset:





116 kommenttia:

  1. Ellen väärin muista, niin kerran valittelitte, että kustantaja, kustannustoimittaja ja kuvittaja olivat "värittäneet" hahmoja.

    VastaaPoista
  2. Tyttäreni on kirjoittanut lähes kymmenen kirjaa, ja tätä lasten sarjaakin jo neljä teosta.

    Yksi laajempi vanha kirja on siis kustantajalla ja televisiokanavalla sarjaa varten muokattavana ja ajan atmosfääriin sovitettavana. Tästä on ollut etukäteisneuvottelut ja kirjailijan lupa .

    VastaaPoista
  3. Aika harva ainakaan meistä vakiovieraista pitää maailmankatsomustasi mitenkään erityisen äärimmäisenä miltään osin. Ei tuohtumus tarkoita ääriajattelua.

    Pikemminkin se edustaa ns. tervettä järkeä. Kun esim. meillä seksuaalirikosten tekijöistä ulkomaalaistaustaisia on 25 %, joita väestöstä on vain 5 %, tätä yliedustusta selittämään ei kelpaa tekijöiden kokema rasismi.

    Ns. terve järki kehottaa etsimään syytä heidän kulttuuristaan, uskonnostaan, kasvatuksestaan, asenteestaan naisiin jne. Ikävä kyllä se leimataan piilorasismiksi.

    VastaaPoista
  4. Mikiskin ajattelee, mikä on minulle suorastaan maansuru. Ja ehkä nämä anonyymi-Mankemangin jatkuvat kiusaamiset saavat minut varuilleni ja menettämään luottamusta itseeni ja kirjoittamiseeni. Minulla ei ole kovin vahvaa itseluottamusta.

    Pidän itseäni ylipäänsä tolkun ihmisenä, en kannata minkäänlaista ääriajattelua, en oikealle, en vasemmalle. En pidä itseäni parempana mustaa, homoa, transseksuaalia, musliminaista.

    Muslimimiehille olen kyllä vihainen, koska he ovat itsekkäästi laiskoja ja alistavat naisia, mutta en minä heitäkään vihaa, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Ojennan käden kaikille heille, hädänalaisille, pilkatuille, jonkalaisia minusta ovat myös halveksitut persut, joihin kohdistuu nyt somen vihapuhe. En voi mitään sille, että en ole tavannut missään rasismia. Täällä maalla ja rannikon kaupungeissa kohdellaan muualta tulleita kuin ketä tahansa tuttua naapuria.

    - Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, halveksituista halveksituimmat, sanoo se yksi viisas mieskin. Olen niin samaa mieltä. Tämä on filosofiani perusta.

    VastaaPoista
  5. Älä turhaan murehdi Mikiksen näkökulmaa, sillä se johtuu hänen taustastaan - siis sekä näkökulma että sinun moittimisesi poliittisin perustein.

    Itsekin saman kulttuurin miehenä ymmärrän hänen näkökulmansa erinomaisesti ja siinä kontekstissa hän on (pakkohan tämä on sanoa) tavallaan oikeassa.

    Mutta samalla tavalla sinäkin olet omissa näkökulmissasi oikeassa! Sinun totuutesi vain on Mikiksen mielestä yksipuolinen.

    Minkäs sille mahtaa. Minä ymmärrän kyllä pointtisi, mutta tiedän myös millaista peliä politiikka on. Ei poliittisin perustein voi jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin.

    Sinut minä näen kyllä hyvänä ihmisenä.

    VastaaPoista
  6. Kun en itsekään tiedä, mikä on ” minun totuuteni”. Pyrin katsomaan asioita, ilmiöitä, ihmisiä vinosta vinkkelistä, niin että näen kerralla kaikki.

    Yhteen pisteeseen tuijottaminen ei ole kyllä minua, vaikka ymmärrän, että joku voi niin luulla, jos esitän asian eri näkökulmasta kuin on yleisesti oikeana pidetty. Tässä pitäisi kyllä huomata, että en ole valinnut omaa näkökulmaani tietoisesti enkä kenenkään kanssa tai vuoksi. Sisin tunne on minun ruorini, ja useimmiten huomaan tarkkailevani ihmisen moraalia ja vallitsevia kaksoistandardeja.

    Hämmästyn joka kerta, kun minuun lyödään puolueen leima. Olen oikeastaan edelleen yhtä tyhmä, tavallaan poliittisesti viaton ja tietämätön kuin opiskeluaikana, jolloin kysymättä minulta minuun iskettiin punavasemmistolaisen leima, koska seurustelin sellaisen ihanan kanssa.

    En minä oikeasti ole poliittisesti yhtään mikään. En suostuisi minkään puolueen riveihin. Pikemminkin voisin olla uskovainen ja alkaa saarnaamaan ihmisen moraalista, rehellisyydestä ja Jeesuksen seuraamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmennän vielä aamun kirkkaudessa, että enhän minä Mikiksen ”näkökulmaa” ja asioihin suhtautumista sure, sillä olen aina tykännyt keskustella erilaisen maailmankäsityksen ja poliittisen agendan omaavien kanssa. Sehän juuri on keskustelujen suola ja rikkaus. En minä edes halua, että hyrisisimme kaikki yhdessä samaa virttä.

      Suren sitä, että jokuset kieltäytyvät keskusteluista muiden kuin samanmielisten kanssa. Olen aina kirjoittanut asioista joista nytkin kirjoitan ja se ei ole estänyt keskustelua ajautumasta huimiinkin runollisiin tai hassutteleviin sfääreihin. Nyt on tullut tulppa ja sitä minä suren. Tämä aika on kärjistänyt meidänkin keskinäisen olomme, mikä on vahinko. Olemme polarisaation uhreja, olemme valinneet puolemme ja hautautuneet taisteluhautoihin.

      Odotan, että tämä kauhea aika loppuu joskus ja ihmiskunta palaa normaaliin päiväjärjestykseen. Tarvitsemme viisaita johtajia, sellaisia, jotka korostavat yhtenäisyyttä, ei erillisyyttä,

      Poista
    2. Pianpa valitaan Pekka presidentiksi!

      Poista
  7. Tämä on hieno blogi ja mukavia kommentoijia, ei siitä kahta sanaa. Minä vaan en ole kiinnostunut politiikasta pölisemisestä, siksi pidän paussia. Teidän juttujanne kyllä jaksan lukea, ne on ihan kivoja – joskus jopa naurettavia!

    – Ps. Liisua minun on ikävä, missä lienee, toivoa vain täytyy, ettei hänelle mitään kohtuuttomia ikävyyksiä ole sattunut. Hän on harvinaisen hyväsydäminen ihminen. - Mikko

    VastaaPoista
  8. Liisua minäkin kaipaan ja mietin, missä ja miten hän on. Liisulle lämpimiä ja rakkaita ajatuksia, parantavia säteitä, jos on kipua ja särkyä. Toivottavasti vielä kohdataan somen laineilla. Someystävyydet ovat tärkeitä tässä matoisessa maailmassa.

    Muistan jokaisen ystävyyden alun täällä. Kun Liisu putkahti Avattarena blogimaailmaan, luulin häntä minuksi, koin hänet itsenäni ja ajattelin, että joku pilailee ja matkii minua. Olin tuolloin harvassa blogisfäärissä vissiin aika tiedetty bloggaaja, ja sain myös arvostelua osakseni, minkä nyt ymärrän hyvin. Aika pian huomasin, että ei, Liisuhan on Liisu, aivan omanlaisensa väkevä persoona. Tule takaisin pikku Liisu. Joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni vähättelee someystävyyksiä ja sanoo, etteivät somepersoonat ole todellisia.

      Näinkin voi toki olla. Itsekin alkuun vedin erilaisia roolipelejä. Minulle sanottiin, että oikeaa henkilöyttään ei saa paljastaa, vaan on jopa valehdeltava yksityiskohtia, ettei kukaan tunnista sinua. Minä valehtelin alkuun mm. ikäni, koska moni viisikymppiä ylittänyt ei surffaillut somessa. Välillä leikin miestä, jollekulle gmailiini tunkijalle lähetin netistä nappaamani blondin kuvan jne.

      Jossain vaiheessa heräsin huomaamaan, että olin tullut paljastaneeksi liikaa yksityiskohtia elämästäni, sillä ulko-ovellani seisoi kerran monelle aika tuttu blogimies - nyt jo blogimaailmasta käsittääkseni poistunut eikä kukaan nykyisistä tutuista. Mies kysyi Iinestä ja meinasin lentää persuksilleni.

      Nyt ajattelen niin, että olen mikä olen, en osaa enää valehdella enkä roolileikkiä. Persoonani tunnistaminen ei maata kaada. Ihmisiä me kaikki täällä olemme, hyveinemme ja vikoinemme.

      Poista
  9. Yritin aamulla kirjoittaa tänne, muttei tullut läpi. Teenpä siis nyt asiattoman kokeilun.

    (Läpi-sanasta minulle tulee aina mieleen Eemelin viaton kysymys Lenitalle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on, Tapsa, vehkeissä vikaa.

      Olen itse ottanut iPadista jonkin suojauksen rohkeasti pois, koska en käy epämääräisillä pornosivuilla enkä venäläistrollien apajilla niin ei minulla ole virusvaaraa.

      Näin pääsen kommentoimaan logollani omaan blogiini. Muutoin en aina pääse, satunnaisesti vain. Blogger on harmillisen oikukas.

      Poista
    2. Minua jäi nyt vaivaamaan, mitä Eemeli-koomikko aikanaan kysyi Lenitalta. Koetin hakea Googlestakin, mutta ei sieltä apua tullut.

      Voisiko se olla tällainen kolmannessa persoonassa esitetty puoliviralinen pikkutuhma: ”Onko Lenita läpeensä tyytyväinen ihminen?”

      Poista
    3. Mahtoikohan Lenita vastata, että kyllä on.

      Poista
    4. Jos ajatellaan kyseistä persoonaa, uskon että on vastannut. Rohkea muija, nimenomaan muija. Ei nuole ketään eikä mitään.

      Poista
    5. Olisikohan kyseessä ollut legendaarinen Jatkoaika, vieraana vakava Eemeli. Lenita kertoi tuohtuneena Aarre Elolle (?), että jossakin myytiin, käytettiin tms niin ohuita naisten vaatteita, että niistä näkyi ihan läpi!

      Eemeli havahtui, rykäisi ja kysyi totisena, että anteeksi, näkyikö niistä läpi vai lävitse?

      Läpi, huudahti Lenita, ja jatkoi paasaustaan. Eemeli totesi vain ”ahaa” ja vaikeni taas ilmeenkään värähtämättä.

      PS. Iineksen ehdotuksesta huomaan, että naiset ovat nykyään hävyttömyyksien osalta tiedostavampia kuin ennen.

      Poista
    6. Eemeli yritti omalla linjallaan, mutta ei saanut Lenitaa pussiin. Kai ne naisetkin ovat jossain asioissa tiedostavimmiksi tulleet. Tästä ajasta jotkut tiedostavat miehet valittavat, että naiset vievät miehiltä elintilaa, jos ei nyt ihan elintilan.

      Poista
    7. Eemeli oli totinen, yhden ilmeen koomikko ja juuri siksi hauska. Täytyisikin erikseen tutkia hänen laulujaan. Tällaisilla vakavilla koomikoilla on joskus töissään syvällistä sanomaa.

      Poista
    8. Minä olen Eemelin suuri fani. Eemeli esiintyi pitkään Repe Helismaan aisaparina, tekivät töitä ja kävivät yhdessä Ranskassa sun muualla. Tämmöttis pätkä Areenasta löytyy, siinä minua tekee vähän pahaa Helsimaan kunto, on jo tupakointiuransa loppumetreillä. Elli-tädin satupensseli"

      Poista
    9. Eemelihän on mainittu Suomen Buster Keatoniksi. Tykkäänkin hänestä ehkä jopa enemmän kuin Chaplinista, juuri tämän puukasvoisuuden vuoksi. Kriitikothan eivät ole koskaan arvostaneet meillä koomikkoja ennen kuin koomikot ovat kuolleet ja koko työn kuva ja merkitys kansalle on nähty. Kansa tykkäsi Eemelistä.

      Poista
    10. PS Pronominivirheen korjausselvennys: tykkäänkin hänestä viittaa siis Buster Keatoniin, ei Eemeliin.

      Poista
    11. Korjauksen lisäselitys: Tykkään siis Eemelistäkin, kovasti, mutta selvensin vain pronominin viittaussuhteen.

      Poista
    12. Koska näin tapauksen, on Ripranien tulkinta Lenitasta yllättävä. Minun mielestäni hän ei ymmärtänyt, mikä kaksoismerkityksellinen ero näillä sanoilla on. Lenitahan ei ikinä puhu (julkisesti) hävyttömyyksiä, ei edes vitsaillen.

      Poista
    13. Tämä on totta, Lenita on ehdoton, ja varma omassa asissaan. Kuvauksen perusteella tuntuu siltä, että Lenitalla oli oma agenda päällä ja hän ei huomannut Eemelin läpi-sanan symboliikkaa. Tai sitten hän ei ”alentunut” ymmärtämään vitsiä.

      Poista
    14. Jaahas, että silleen. Olen taipuvainen uskomaan, että Lenita kyllä äkkäsi jutun jujun. Lenita on kova sanomaan tarvittaessa, ja sanomaansa hän ryyditti usein Lenitamaisella naurulla sen ajan ohjelmissa. Lenita käytti mm. siitäs saitte pojat, sanomansa lisukkeena ja usein myös tuo tyypillinen Lenitan naurahdus tuli mukaan. Ajatukseni on, että Lenita osaa olla "salaviisas", jolla hän tyrmää vastustajan ja Lenita kyllä ymmärsi ko. vitsin. Ehkä Lenita ei niin oma-aloitteisesti vitsaillut paljoakaan, mutta kyllä hän osasi omalla tavallaan antaa takaisin, myös vitsaillen.

      Poista
    15. Tätä ajattelin minäkin: ellei huomannut innokkaasti paasatessaan - sen taidon hän osasi, niin ei ollut huomaavinaan koska katsoi sen miehiseksi sovinismiksi tms.

      Poista
    16. Löytyisiköhän se vielä jostakin arkistojen kätköistä. Muuten pysyn kannassani, sillä Lenitalla oli paasausmoodi päällä, ei ilkikurinen salaviisaus.

      Muutenhan asialla ei ole mitään väliä ja olen itsekin ollut aina Lenita-fani. Hänellä on pokkaa sanoa mielipiteensä suoraan.

      Tietenkään en niistä mielipiteistä ollut aina samaa mieltä, sillä hänhän oli jo silloin julkiporvari ja minä demarinuori (olin jopa paikallisosastoni vpj).

      Poista
    17. Minun korkein meriittini tällä saralla tuolloin oli "kiihkokommunistin monivuotinen lähes loppuun saakka uskollinen tyttöystävä".

      Poista
  10. Maan mainion näköisiä tyyppejä tuossa lasten kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tyypit ovat kivoja. Sekä tekstissä että piirtäjän kuvissa. Näissä kuvissa on lievää muokkausta kustannustoimittajan ehdotusten mukaan, mutta se Ylen sarja muokataan täysin yleläiseksi tuotannoksi.

      Olen tiennyt, että kustannustoimittajat sanelevat paljolti kirjallisuuden suuntaa, ja näin tapahtuu käsittääkseni useimmilla kirjailijoilla, toisilla enemmän, toisilla toki vähemmän. Tunnen yhden vanhemman miehen, joka ei suostunut kustannustoimittajan ehdotuksiin, ja hänen kirjansa jäi julkaisematta.

      Tämä kustannustoimittajien panos selittänee paljolti nuorten kirjojen tendenssimäisyyttä nykyään. Siellä jyllää yhdenvertaisuus, sukupuolettomuus ja intersektionaalinen feminismi.

      Aatteet ovat tietysti hyviä ja jaloja. Tämä on minusta kuitenkin valitettava suuntaus taiteessa. Taiteen pitää saada ollla täysin vapaata kaikista rajoista ja ismeistä.

      Poista
    2. Piirrettyinä bridetys (vai miksi sitä sanotaan) ei tunnu niin teennäiseltä kuin esim. mainonnassa.

      Maailma muuttuu. Me olemme sen ajan lapsia, jolloin kaikki vapautui ja estot ja hyvät tavat heitettiin tunkiolle taantumuksellisina.

      Mikään ei ollut liian pyhää tai hyvää tai arvokasta pilkattavaksi. Hyviä tapoja vaativat olivat tärkeileviä tätejä ja söpöttäviä setiä.

      Nyt on toisin. Niin se aaltoilee.

      Poista
    3. Minkäs ajan lapsi se Tapsa lie ollut. Vaikka olenkin vissiin sen ajan lapsi, niin en tuollaista Tapsamaista
      allekirjoita. Minusta ennemmin nykyajan lapset ovat tuontapaisia, miksi Tapsa meitä sanoo. Enkä sentäs ihan pellossa ole kasvanut. Noista mainoksista sen verran, että eikös joskus ollut kielto semmoinen, että eivät lapset saa mainostaa mainoksissa. Nykyään kyllä lapsia mainoksissa käytetään. Ei liian vapaa kasvatus ole milloinkaan hyväksi.

      Poista
    4. Siis, kyllä minä nuo radikalismin vuosikymmenet Tapsan kuvauksesta hyvin tunnistan, kun elin itse kiihkeimpiä opiskelijavuosiani Turun yliopiston riehakkaassa osakuntaelämässä, jossa tempauduttiin innolla mukaan murtamaan vanhaa taantumuksen hapatusta ja mm. sotaveteraanien muistoa.

      Vapauduttiin estoista. Rakkaus oli vapaata ja naisten kuului antaa ja miesten saada. En minä ollut niitä hurjimpia, mutta ajan yleishenki oli tuo. Pihtailla ei saanut, anteliaisuus oli hyve ja itsestäänselvyys. Miehillä oli hauskat vuodet.

      Kaikkea pilkattiin, varsinkin kirkkoa, uskontoa ja isänmaata. Nuoruuden innolla, ja opiskelijamaailmassa varmaan huomattavasti enemmän kuin sellaisten nuorten keskuudessa, jotka menivät suoraan töihin.

      Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon vaikka autoviha: autoja kehotettiin potkimaan ja pitämään taskussa vasaraa, jolla suojatielle ajavia autoja sai vasaroida. Näin sanottiin pamflettikirjassa Alas auton pakkovalta, joka on edelleen hyllyssäni.

      Poista
    5. Voihan sitä elää eri ajassa, kuin aika on. Eivät kaikki nykyajan lapsetkaan elä samanlailla ajan mukaan. Tarkoitan sitä, että olen ollut varsin siveä aina ajasta riippumatta. En mennyt mukaan villityksiin, vaikka olisin voinut mennäkin, ehkä. Arvoni olivat muualla. En ollut lainkaan huonotapainen, vaikka muut vieressä olleet ehkä olivatkin.

      Poista
    6. Tämä on totta. Meikäläinenkään ei ollut niitä hurjimpia, mutta aistin voimakkaasti sen hengen ja kelluin kyllä sujuvasti ja runoillen siinä pintavedessä mukana, koska lähimmät ystäväni olivat myös opiskelijoita ja mukana niissä touhuissa. Pidin ehkä eniten sen ajan taiteellisesta ja ilmaisullisesta hengestä. Olihan se luovaa aikaa, kirjoitin, maalasin ja piirsin ja kuuntelin paljon musiikkia.

      Poista
    7. Miten se aika taiteellisesti ja ilmaisullisesti oli omaansa. Luova voi olla nykyajassakin. Olen kyllä tiedostanut ajan nuoruudessani, mutta ei nuoruuteni ollut sen kummempaa, kuin mitä oli. Siis ei mitään rajua, eikä hurjaa. Ei taida olla asenteeni ja arvoni muuttuneet, ainakaan pahemmin. Vai kultaako aika muistot. No, ehkä vähän, mutta ei oleellisesti.

      Poista
    8. Koin ajan luovana, koska se avautui minulle paljolti taideilmaisun kautta: kirjallisuus sukelsi ajan henkeen, tavoitti sen, samoin laulujen sanat ja musiikki, kuvataide julisteineen ja maalauksineen nouti aiheitaan populaarikulttuurista - mm. sika ripustettiin ristille roikkumaan.

      Ei se sika ristillä minua innostanut - sen koin vastenmielisenä, mutta se räävittömyys ja rohkeus jollakin tavalla myös vetosi ihmisiin. Kuvien kaataminen toki kääntyi itseäänkin vasten, ja jäi pelkäksi kuvien kaatamiseksi.

      Poista
    9. Ripranie - kun sanoin olevani ”sen ajan lapsi” tarkoitin 60-luvun vapautumisen aikoja (Pariisin kevät, Vanhan valtaus etc) ja sitä seuraavaa huimaa nuoruuttani (en siis lapsuuttani, joka oli hyvin perinteisen kiltti).

      Ikävä kyllä 60-luvun vapautuminen muuttui äkkiä 70-luvun tiukkapipoisuudeksi.

      Asenteiden jyrkentymisessä se muistuttaa tätä aikaa. Joko julistit ja kumarsit Oikeaa Oppia tai olit taantumuksellinen epäihminen. Jopa epäileminen oli kielletty. Ihan kuin nytkin se oli Joko-Tai.

      Poista
  11. Hauskaahan tässä on, että yksisarvinen (🦄) on LGBT+ yhteisön tunnuseläin.

    https://cdn.vectorstock.com/i/1000x1000/73/81/two-pink-unicorn-and-rainbow-love-symbol-of-lgbt-vector-9427381.webp

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksisarvinenhan on tuttu myyttinen hahmo ja symboli jo ainakin 1300-luvulta. Tyttäreni on opiskellut Skotlannissa, Glasgow`ssa ja tuntee yksisarvisensa historian hyvin.

      Skotlannin vaakunassahan ja myös Yhdistyneen kuningaskunnan esiintyy yksisarvinen - Skotlannin vaakunassa yksisarvinen on ollut ainakin 1300-luvun lopulta lähtien..

      Keskiajalla yksisarvinen nähtiin usein Jeesuksen symbolina, minkä johdosta moni kardinaali ja piispa otti yksisarvisen koristeaiheekseen. Myös monet ritarit yhdistivät yksisarvisen ja ritarillisuuden toisiinsa.

      Suomessa mm. Veljekset Keskinen käyttää yristystunnuksinaan yksisarvista ja yksisarvisen kultaista onnenkenkää. Tyttöjen rakastamaa keppihevosta löytyy myös yksisarvisversiona. Harrastus on saanut huiman suosion.

      Poista
    2. Englannin vaakunaeläin on leijona, Skotlannin yksisarvinen ja Walesin lohikäärme. Vitsinä kerrotaan, että englantilaiset saivat valita ensin...

      Poista
    3. Leijona kuvattiin yleensä yksisarvisen päävihollisena. Yhdistyneen kuningaskunnan vaakunassahan on leijona ja yksisarvinen.

      Poista
    4. Lähitulevaisuudessa Skotlanti ja Wales itsenäistyvät, ehkä Cornwallkin ja Irlanti yhdistyy.

      Poista
    5. Suomen aatelisvaakunat ovat mielenkiintoisia, niitä voi tutkistella vaikka kuinka kauan:

      https://www.ritarihuone.fi/fi/ritarihuoneesta/suvut_ja_vaakunat/


      Suomen kunnanvaakunoiden symboliikkaa voi myös arvailla. Karumpia ovat, ja jotkut muuteltu myöhemmin toisenlaisiksi, kuten esim. Forssa. Ei se noin tylsä ennen ollut, siinä oli ähväkirjainkin sentäs mukana.Oli, oli, vaikkei aito vorssalainen ähvää käytä missään muussa sanassa kun pesufati.

      Poista
    6. Ai niin, unohtui tää toinen vinkki:

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kunnanvaakunat


      Kyllä näissäkin, jos sokkona pitäis arvailla. tekemistä olisi. Kaikkea kun ei ymmärrä. Mutta varmaan on tarkoituskin, ettei kaikkea ymmärrä... nää mainosmiehet ja -graaffikot kun usein on semmoisia. Taiteentekijöitä.

      Poista
    7. Noihin kuntien vaakunoihin olen tutustunut mm. sanaristikoissa, joita joskus askaroin. Viimeksi kysyttiin Oripään nimeä, vaakunassa oli punaisella pohjalla hevosenpää ja pitkä kaula. Ei tarvinnut tarkistaa.

      Kuntavaakunat ovat oudon vaatimattomia ja pliisuja, monet haaleita, sinihopeisia tai punakultaisia, joissa helppo kuvio, esimerkiksi nyt Forssa tai vielä paremmin Sotkamo - vilkaiskaapa tämä tuosta listasta. Mikkelin vaakuna on kaunis.

      Samoin silmä pysähtyy ainakin minulla kaikissa musta-kultavaakunoissa. Ne ovat selkeitä ja kauniita. Nuo aatelisvaakunat ovat hienoja! Niissä on yksityiskohtia ja siten katsottavaa riittämiin.

      Poista
    8. Minusta nuo vaakunat olivat yllättävän hienoja, jopa ja erityisesti Forssa. Täytyykin tutkailla niitä tarkemmin ajan kanssa.

      Hailuodon vaakunankin oli suunnitellut Teuvo Pekkala! Harmi, ettei listassa ollut muihin kuntiin yhdistettyjen entisten kuntien vaakunoita. Synnyinkuntani vaakuna oli hieman levoton lohineen.

      Millainenhan olisi Vaakuna-viinan vaakuna? Vanha krenatööri kippaa nurkan takana suoraan pullon suusta?

      Poista
    9. Mielestäni tuossa Wikipedian listassa on yhdistettyjen ja entistenkin kuntien vaakunat otsikolla ”Käytöstä poistuneet tai lakkautettujen kuntien vaakunat”. Siinä Äänekosken vaakunan jälkeen.

      Lista on niin pitkä, että ne solahtavat helposti ohi.

      Poista
    10. Ahaa, kiitos neuvosta, armollinen aamunruskon impyeeni. Täytyykin käydä ne läpi ajan kanssa ja valita suosikkieni topten tai kolmen kärki tai kuusi kamalinta, miten nyt sattuu huvittamaan.

      Haastan muutkin tekemään omanäköisensä listan! (Mikähän on muuten ”vaaku”? Kyselen tätä ihan vaakuna.)

      Poista
    11. Olen jo katsellut sillä silmällä kuntavaakunoita ja suorittanut alkuraakkauksen. Palaan asiaan.

      Poista
    12. Tuo "vaaku" on tietysti yksikön toisen persoonan imperatiivi eli käskymuoto verbistä vaakua/ vaakkua. Viittaa parhaiten varislintuun. Ettäs tämänkin tiedätte.

      Poista
    13. Ahaa, niinpä tietenkin… seuraavaksi kysyisin selitystä kiirulle, leijolle, porkalle, kapille ja rapille.

      Poista
    14. Kiiruhan on sulla korvien välissä ainakin täällä Satakunnassa, muuallakin, porkka on hevon kurkussa oleva ajos eli patti, kapi on sun ketullas ja rapi on rysän paino eli kives. Leijo olisi kiva poikaoletetun nimi.

      Poista
  12. Nuita Suomen kunnanvaakunoita on niin paljon upeita, ja vielä upeampia, että niistä parhaimpien valinta on vaikeaa. On paljon helpompaa löytää huonoja (huom! minun mielestäni) vaakunakuvia. Itselleni Miinus Top 5:

    Alajärvi (vaisu kuin mikä)
    Kurikka (muotopuoli)
    Nurmijärvi (hölmö)
    Pomarkku (kakkaa)
    Sotkamo (ei mitään)

    ja menneistä vaakunoista Lavia (oi ei, ei)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä muuten Forssan vanha vaakuna. - Ps. Joku vimma oli 1960 -luvulla muutella monen kunnan vaakuna "modernimmaksi", ts. heraldisemmaksi, tms. Itse olen sen verran konservatiivi, että arvostan enemmän vanhaa ja alkuperäistä. Aitoa. ("Äiti, anna mulle Maitoa":)

      Forssan kauppalan vaakuna

      Poista
    2. Täten julistan kolme vaatimattominta kuntavaakunaa. Yleensähän vaatimattomuus on jonkinlainen hyve, mutta ei vaakunoissa. Vaakunoissa olisi syytä hieman revitellä ja ottaa valitusta teemasta kaikki irti. Mieluummin överit.

      Eli mitäänsanomattomimmat vaakunat ovat seuraavat:

      1. Salla
      2. Sotkamo
      3. Alajärvi

      Juutuin muuten lukemaan noita kuntavaakunoitten selostuksia, jotka ovat aina kuntavaakunan kohdalla. Hauskaa kieltä:

      - Sinisessä kentässä nyhäkoroinen kärki, josta nousee kaarisakarainen risti; molemmat hopeaa.
      - Sinisessä kentässä kolme hirsittäin asetettua, keskenään paaluittain järjestettyä kultasyöstävää, joiden kärjet ja langat hopeaa.
      - Kilpi kahdesti lohkoinen, ylempänä vallikoro, alempana aaltokoro; kentät punainen, hopeinen ja musta.
      - Hopea-sinihalkoinen kilpi, kummassakin kentässä vuorovärinen kärki, josta nousee apilaristi.

      Poista
    3. Vorssan vanha vaakuna on upea, mutta kyllä minua ihmetyttää sen alaosan räpättimen nelikulmainen akseli, luulin että niitä on vain hölmöläistarinoissa.

      Eipä ihme, ettei Vorssassa enää vapriikit pyöri ja pumpulipillut parveile. Niinpä Mikiskin lähti.

      Poista
    4. Äkkiseltään nappasin kolme vaakunaa, mitkä edes vähän miellyttivät silmää:
      1. Pälkäne
      2. Kaustinen
      3. Muurame

      Valittaessa eri valintakriteerein tulee luultavasti eri tulokset.

      Poista
    5. Tämä onkin hauska ”luonnetesti”. Olisin hyvin voinut valita nuo itsekin valitsemasi sinulle, Ripranie. Ne ovat yksinkertaisen kauniita ja mielestäni persoonaasi sopivia, selkeimmin tuo Muuramen vaakuna, mutta yhtä lailla muutkin.

      Mitä enemmän vaakunoita tutkii, sitä kauniimpia ne ovat, ja oikein kauniita on monta.

      En osaa sanoa kaikkein kauneinta - huomaan olevani valinnoissani mutkikas ihminen. Valintakriteereitä on useita, mm. se, että vaakunassa on jokin juju, kytky kunnan historiaan tai kunnan nimeen. Toiseksi se, että vaakuna on selkeä ja erottuva - jotkin punaiset vaakunakuviot eivät erotu hyvin. Ja kolmanneksi oma esteettinen makuni.

      Voisin sanoa, että näillä perustein tykkään Perhon, Pielaveden, Kuhmon, Kittilän, Hirvensalmen ja Multian vaakunoista. Paljon muitakin hyviä on.

      Poista
    6. Tapsan insinööritiedoilla ei fillariverstaalla pärjäisi. Polkupyörän kasettikeskiössä nimenomaan käytetään nelikanttiakselia. Samaa ideaa sovelletaan siipi- ja väkipyörien sekä sensellaisten asennuksissa.

      Poista
    7. Näistä on kyllä vaikea valita just oikeita itselle. Valinnan vaikeus johtuu siitä, että on liikaa vaihtoehtoja. Kriteerit pitäisi myös julkaista, niin valintaa se helpottaa. Sinä, Iines, olet vahvasti luontoihminen ja näin luonnehdin. Luonnehdit minua valintojeni mukaan oikein, Iines.

      Poista
    8. Tämä on totta, kunkin valintakriteerit voivat olla erilaiset. Parasta on vain nauttia noista näteistä. Eihän niissä varsinaisesti rumia olekaan, vaan ehkä vain turhan mitäänsanomattomia, jotka eivät kerro vieraalle mitään olennaista kunnasta. Aika monessa on osuvasti tavoitettu jotain kunnalle tai kunnan nimelle olennaista.

      Poista
    9. Enhän minä fillariverstaalla ole ikinä ollutkaan, paitsi asiakkaana, ja asiakas on aina oikeassa, paitsi fillariverstaalla.

      Poista
    10. Minusta hauskaa on se, että minun pappani oli Akseli, Aksel August papinkirjan mukaan. Hänen kanteistaan en tiedä muuta kuin että kantikas oli, varmaan ainakin neljä kanttia. Ankara kasvattaja, villit pojat, rakastajatar kylillä ja vaimo kiltisti kotona.

      Poista
    11. Älkääs ny, olkaas ny ja kuunnelkaas ny, Mikis! Nurmijärven vaakuna on ainoa, jossa kuldyyri vilahtaa. Muihin sen saa vaikka epoxiliimalla tai vasaralla naulaten liittää, mutta huonosti stammaa. Hyvinkään kaupungin vaakunassa on kolme syöstävää, eli sukkulaa, enkä teille tyhmille suostu kertomaan, mitä ne ovat. Olen kuin elämäni Mika Aaaltola.

      Poista
    12. Sitä paetten tutkimattomalla journalismilla olen saanut selville, että Jukola, jossa veljesten sauna paloi, on ja täytyy olla, nykyisen Hyvinkään Kytäjän alueella. Kuului tuolloin Nurmijärveen.

      Tähän ei millään tavalla kuulu se, että Laakkosen romuautokauppiattten suku tahallaan mädätti Kytäjän kartanon päärakennuksen ja purki sen. Siellä mitkälie Mannerheimit ja Svinhufvudit kävivät metsästämässä, mutta Laakkosista sellainen ei tuntunut miltään, hieman vasemmistohomppeja kun ovat.

      Poista
    13. Minulla on noita syöstäviä enemmänkin, Olgan kangaspuista, ja äidin. Siis sukkuloita, joihin käärittiin kangaskuteita. Sukkula pujotettiin sitten loimilankojen välistä kun kudottiin mattoa tai muuta. Ne ovat kauniita puuesineitä, itselläni on eteisen seinällä koristeena.

      Poista
    14. Minunkin äitini tykkäsi kutoa paljon mattoja. Matot olivat kauniita, napakoita, ei mitään veteliä räsymattoja. Ollessani pieni tyttö äidillä oli vintillä kangaspuut ja siellä vietin paljon aikaani äidin kanssa. Äiti kutoi ja minä leikkasin matonkuteita äidin kanssa. Muistan, että vintillä oli paljon lehtiä, joita oli kiva katsella. Joskus piirtelin siellä. Mukavan näköistä, kun vikkelä kutoja lennättää sukkulaa loimien lävitse.

      Katsoin tuota Hyvinkään vaakunaa, jossa on kolme sukkulaa muistona Hyvinkään tekstiilitehtaista. Näytti minusta vähän yksitotiselta. Nurmijärven vaakunassa on seitsemän pellavapäätä muistoksi veljeksistä. Nekin on kaikki samanlaisia, niinkuin muumit ikään, melkein.

      Poista
    15. Meillä oli entisellä mökillä, Olgan torpassa, entisessä navetassa isot vanhat kangaspuut, joilla äiti kutoi mattoja, myös napakoita ja tiukkoja ja hyvin kauniita. Kun äiti jäi eläkkeelle, hän osti kaupunkiasuntoonsa uudet modernit kangaspuut ja alkoi taas kutoa. Minulla on vieläkin kaapissa äidin kutomia upeita mattoja, aika leveitä ja toiveestani yksivärisiä, ei perinteisiä räsymattoja, vaan sellaisia uudenlaisia.

      Poista
    16. Voin kuvitella, että maton kutominen oli rentouttavaa ja luovaa puuhaa, sai tehdä käsillään jotainja samalla ajatella ajatuksiaan. Ja sai nähdä työn valmistuvan. Ihailen suuresti kaikkia käsityöläisiä. He ovat taiteilijoita.

      Poista
    17. Täytyy nyt oikaista toveri Riemua, joka yleensä kyllä julistaa vankasti asian vierestä, ettei se veljesten sauna palanut Jukolassa, vaan Impivaarassa.

      Varokaa siis impiä! Me miespolot teemme kyllä kaikkemme, jotta impiä olisi mahdollisimman vähän.

      Poista
  13. Suomen kieli on kaunista, kun siinä on niin paljon 'laulavia' vokaaleja. Kun vertaa esimerkiksi tätä runonsäettä ruotsiin, eroa on:

    "heinä, heinä heinäsaari" ... "hö, hö, höö".


    Kielemme rumimmaksi sanaksi taas aikoinaan valittiin eräs sana, joka esiintyy alla olevassa dialogissa. Arvaakohan kukaan mistä sanasta on kyse?

    Äiti: - Älä rääkkää sitä kissaa.
    Poika: - En minä rääkkääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä tämän tiedän, olen kuullut, mutta en muista. Arvaan kuitenkin, että kyseessä on ns. kompakysymys, jonkalaisia ennen harrastettiin kun illat olivat pitkiä ja pimeitä eikä ollut internetiä. Vastaus ei siis voi olla rääkkä.

      Rääkkähän on niin ruma sana, että runoilijakin vaihtoi ruisrääkän ruislinnuksi ja pääsi sillä runolla suomalaisten sydämiin.

      Poista
    2. Tässä sunnuntain ratoksi suomen kielen kauneimmat, rumimmat ja nostalgisimmat sanat yhden kyselyn (Yle) mukaan:

      Kaunein sana:
      aamu
      aamuauer
      aamukaste
      aamu-usva
      Alko
      autereinen
      enkeli
      haave
      herttainen
      homosapiens

      Rumin sana:
      aikuisten oikeesti
      artisokka
      aspiraatio
      emätin
      haihatella
      harmaasuolattu joulukinkku
      horsma
      huomiotalous
      huora
      hårolog

      Nostalgisin sana:
      aitanpolku
      alus ja maine
      dinosaurus
      hankkija
      hetekka
      hookoon blöö
      humppi
      immenkalvo
      jouluilta
      juhannuskokko

      Poista
    3. Sanat ovat kiehtovia, kun ne innostavat hakemaan toisia sanoja, synonyymia tai vastikkeita. Jos olisin kielitieteilijä, tutkisin (aamusta iltaan) miten mikin asia milläkin kielellä sanotaan, mutta kun en ole. Mutta osaan vain suomea.

      "kuullella kehrääjälintuu" ... kuullella on hämäläismurretta ja lintuu on lounaismurteesta, ei ne Aleksis Kivellä kirjoitusvirheitä olleet.

      "neiti Kesäheinä" on kivasti sanottu, Leinolta, vaikka mikä se sellainen fröökuna on? Paremmin ymmärrän, kun lauletaan "timotei, timotei sinä heiluva heinä"... koska on tosiasia, että heinä heiluu. Aina kun tuulee vähän navakammin.

      tässä laulussa väitetään että heinä keinuu, ei keinu, lapset keinuvat

      Poista
    4. Sanalistasta valitsen sanat:

      Kaunein
      -aamuauer

      Rumin
      -huomiotalous(?)

      Nostalgisin
      -hetekka

      Poista
    5. Kiven ruonothan ovat täynnään sanan muodon muunteluja, vokaalien liukumia ja kaikenlaisia lyhennyksiä. Kivi oli rytmin mestari, ja se määräsi paljolti hänen sanojensa typistyksiä ja muunteluja.

      Esimerkiksi tässä Anjanpellon katkelmassa näitä on:

      "- - Enkä löydä enään haamuansa
      Anjanpellol ihanal,
      En tän maailman turul lakealla
      Silmiensä tähtiparii nää.
      "

      "- Elämästä Lintukodon saares kauniis,
      Tarinoja himmeit mailmoist kaukaisista
      Siinä haastellaan ja ihmetellään
      Ympär pitkän pöydän, tuuheen metsän varjoss –
      "

      Poista
    6. Ripranie, hetekassa on pienenä maattu, monessakin paikassa. Meillä päin vain sana kuului näin: heteka. Siinä vetolaatikossa oli kiva nukkua niin, ettei laatikkoa vedetty ylös. Oli turvalliset reunat.

      Oikein harmittaa, että mökillä ollut heteka kannettiin aikoinaan siskon kanssa roskalavalle, kun haluttiin heittää sieltä pois kaikki turha romu. Sinne meni hyvä heteka.

      Vaan mikä on humppi? En googleta. Tietääkö joku oikeasti?

      Poista
    7. Hetekahan oli oikeasti siinä mielessä kelvoton sänky, että sen verkkopohja muuttui nopeasti veteläksi, etenkin kun kersat pomppivat siinä. Kun äiti luki, että heteka on lapsille sopimaton, niin meilläpä pantiin sen verkkopohjan päälle kova vanerilevy.

      Ja aivan alkuun muistan, että me nukuimme siskon kanssa samassa hetekanpuolikkaassa, yksi mukula kummassakin päässä. Siinä oli kiva käydä siskon kanssa jalkasotaa.

      Poista
    8. Heteka on lyhennys Helsingin Teräshuonekalutehtaasta ja tuttu kapine tämän ikäluokan uinujalle. Vanerilevykin oli siinä yleinen lisävaruste.

      Onkohan Ylen kyselyssä vastaajien into sammunut kesken kaiken, kun aakkosissa päästään vain hoohon ja jiihin? Ikään kuin ärrällä, ässällä, äällä ja ööllä ei alkaisi yksikään kaunis sana…

      Miksihän esim. öylätti tuntuu rumalta, mutta öljymäki kauniilta (ainakin minun korvassani). No, kauneus on kuulijan korvassa - onko esim. ”päikeseline” kaunis vai ruma? Virolaisista kaunis, merkitseehän se aurinkoista.

      Poista
    9. Unohdin mainita, että poimin listaan kustakin kategoriasta kymmenen ensimmäistä. Tässä koko lista:

      http://vintti.yle.fi/yle.fi/naytetaankielta/koneb8b5.html?sivu=sivu3

      Tuo öy onkin mielenkiintoinen diftongi. Etuvokaalit ä, ö ja y ovat ns. kireän äännön vokaaleja, koska ne ääntyvät suun etuosassa ja suu on auki kapeasti. Takavokaaleja sanottaessa taas suu on kunnolla auki, ääntö on lavea ja leveä.

      Tämä voi aiheuttaa sen, että etuvokaaliset sanat koetaan usein ehkä kapeutensa vuoksi rumempina kuin takavokaaliset.

      Köyhä, möyhentää, löyhä, möykkä - eii kovin kauniita. Sen sijaan poikkeuksiakin on. Höyhen on suomalaisesta kaunis ja pehmeä, mikä voi johtua h-kirjaimista.

      Öljyssä on pehmeitä konsonantteja, j, l, jotka lieventävät kireitä etuvokaaleja. Ettäs tämänkin tiedätte.

      Poista
    10. Tämähän soljuu kuin lukisi viitaa:

      Kun suu on auki, kieli keveä,
      ääntö on lavea ja leveä,
      kun kieli on eessä ja vireä,
      ääntö on kapea ja kireä.

      Poista
    11. Lisää Viitaa:

      Kieli vireä, mieli kipeä
      Eessä ja takaa, ääntö on vakaa
      Möyhätään, löyhätään, kieltä köyhätään
      Suomee ja savvoo, hilijaa ja kovvoo.

      Poista
  14. Kyllä sana ja merkitys kuuluvat yhteen, sana ei ole pelkkä ortografinen kuvio vaan kantaa aina merkitystä selässään, kuin etana kotiloaan.

    Kun kuulee sanan, se avautuu samantien tajunnassa kuviksi ja mielteiksi, eikö vaan?

    VastaaPoista
  15. R-kirjainta ja k:takaan ei koeta sanoissa kovin kauniina, koska ne ovat särähtäviä tai kovia, hakkaavia äänteitä. Esimerkkinä vaikka yllä Mikiksen säeparista ”rääkkääkään”.

    H ja l koetaan aika pehmeinä ja kun ne yhdistyvät vokaaleihin, sanat koetaan usein miellyttävinä. Tuuli on kaunis sana, siinä on tumma takavokaali u, samoin kuin Kiven Sydämeni laulussa on paljon takavokaaleja (a, o, u) ja l- ja h-kirjainta.

    VastaaPoista
  16. Äläkä unohda onomatopoetiikkaa!

    VastaaPoista
  17. Rakkaus rääkkää.

    VastaaPoista
  18. Röyhtäillä, örveltää, meuhkata. Rikasta on suomen kieli. Ja hankala ulkomaalaiselle ääntää noita kuvaavia sanoja, vokaaliyhtymiä ja konsonanttikasaumia (Ei sis. rasism.).

    VastaaPoista
  19. Hauska on myös etoa-verbi. Ensin kireähkö välivokaali e, ääntyy keskiosan etualassa, ja avartuu sitten ammolleen oksennusta enteillen takavokaaliseksi o:ksi ja a:ksi, nielu avoinna. Koettakaahan, mutta varoen.

    VastaaPoista
  20. Siis minä näen yksisarvisessa lähes ainoastaan seksisymbolin, ihmisen myyttisen halun yhtyä eläimeen.

    Samaa on kreikkalaisen mytologian Ledan tarussa: Ylijumala Zeus rakastui Ledaan ja vietteli tämän joutseneksi tekeytyen. Vilkaiskaapa joutessanne vaikka näitä taideteoksia:

    https://www.meisterdrucke.fi/hieno-taidepainatus/Greco-Roman-Greco-Roman/590603/Leda-ja-joutsen.html

    https://www.posterlounge.fi/p/559387.html#paid=19198

    https://www.istockphoto.com/fi/vektori/kreikkalainen-mytologia-leda-ja-joutsen-gm688559852-126686507

    VastaaPoista
  21. Ragnarök röökaa.

    VastaaPoista
  22. En tarkoittanutkaan himoa eläimiin, Noora, konkreettisesti, vaikka kautta aikojenhan isännät ja pojat ovat viihtyneet lampaitten kanssa siellä sun täällä ja karjopaimenet pitkäänkin kaitsemassa saloilla. En nyt kirjoita tähän että mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, koska se olisi sopimatonta ja ehkä lainvastaistakin, siis tekona. Ja täytyyhän sen olla.

    Olen eläinsuojeluihminen viimeiseen pisaraan. Saattaisin pelastaa pulaan joutuneen Putinin sijasta mieluummin puuhun kiivenneen kisulin. Olen surrut kuolleita perheemme jäseniä, Manua, Kustia, Pandaa, Pontusta (Ruben) enemmän kuin joitain ihmisvainajia.

    VastaaPoista
  23. PS Noista Ledan tarusta luoduista teoksista henkii minusta rakkauselämän kauneus ja ehkä alkuvoima. Olisihan upean ja kauniin joutsenen kanssa ihanampi muhinoida kuin kaljamahaisen suorittaja-örveltäjän. Tämä hyvin leveällä pensselillä ilmaistuna. Ja ilman mitään eläinhimoa.

    VastaaPoista
  24. No juu, Noora, jos vaihtoehdot olisivat nuo kaksi, niin sitten tuo karvainen testosteronipakkaus. Vaan kun sellaisia ei kai oikein kovasti näy näissä elekeläismiehissä, vai mitä?

    Mieleen tuli todennäköisempi versio, kykyjensä äärirajoilla ponnisteleva ressukka, joka tutkii lehtien palstoja ja miettii, auttaisiko VitaePro. Vaan kaikki myötätunto hänelle. Kerran näinkinpäin, kun yleensä saa lukea niitä vanhempien kaljamassujen kuvauksia nuorista typyköistä, joilla on ulokkeet tyrkyllä.

    VastaaPoista
  25. No jos minulta kysytään, Mika Aaltola on puolustustahtoisin.

    Minusta asia menee niin, että kukaan ehkä Aaltolaa lukuunottamatta ei vihaa Putinia, vaan Putin on se vihaaja ja me olemme varuillamme.

    VastaaPoista
  26. Stubb on tosiaan Orpon valinta. Hieman ihmetyttää Häkkäsen sooloilu ohi puolueen yhteisen päätöksen. Hänhän on vielä nuori ja hänellä on nyt tilaisuus antaa näytöt poliitikon taidoistaan. Toisaalta nuori presidentti olisi virkistävää.

    Minusta Stubb on rauhoittunut ainakin puhetavaltaan. Ehkä hän ei enää halua tuulettaa instituutioita, vaan aikoo näyttää kykynsä.

    Hieman riemastuin Jutta Urpilaisesta, joka ehkä harkitsee ehdokkuutta. Minusta hän saattaisi olla paras kaikista ehdokkaista. Hän on järkevä, kykenevä ja ihmisenoloinen, jopa lämmin persoona.

    Presidentin vaalissa itse ainakin äänestän henkilöä, ehdokasta, en puoluetta, koska sillä ei ole merkitystä tässä vaalissa.

    Haavistoa en tule äänestämään, koska en pidä ihmisessä siitä piirteestä, että peittelee omaa virhettään tai lainvastaista toimintaansa lykäten toisen puolestaan junan alle. Haavisto teki näin. Tämä on minusta uskomatonta, että asia sai jäädä tuohon ja Haavisto jatkaa muina miehinä kenenkään puuttumatta asiaan.

    VastaaPoista
  27. Tarja Halonen tietysti, hänen jälkeensä kaikki muut tuurilla ja ajan tuulilla seilaavat kekkostelijat.

    VastaaPoista
  28. Ai eikö ole ehdokas? - No ei saatana pitänytkään! Anni Sinnemäkeä ei häntäkään valita presidentiksi, mutta vuoden stalinistiksi purppurilehvien kera.

    VastaaPoista
  29. Noora, Nato on välttämättömyys, jos emme halua Ukrainan kohtaloa. Emme ole kenenkään juoksupoikia, emmekä hyökkää minnekään. Kukaan ei käy Putinin eikä Venäjän kimppuun.

    Meillä ja muillakin itsenäisillä mailla on kuitenkin Venäjästä suuri uhka, ja olisi tyhmää olla varustautumatta uhan varalle. Venäjä on aloittaja, eikä sillä ole oikeasti syytä eikä oikeutusta hyökkäyksiinsä. Putin on tullut hulluksi ja näkee natseja joka puolella. Suomenkin varalle on jo kehitetty natsiteoria, luki tänään lehdessä. Tämä Suomen käymä rasisti- ja natsijahti sataa valitettavasti suoraan Putinin laariin.

    VastaaPoista
  30. Katos pirua, niinhän se on, enpä ole tullut ajatelleeksi. Kun sanoo itsekseen eee, tee - ja sitten äkkiä ooo, aaa, niin meinaa oksennus tulla!

    VastaaPoista
  31. Väyrynen olisi todella hyvä presidentti. Venäjälle.

    Näistä vaaleista näyttää tulevan sittenkin kunnon kisat. Meneeköhän äänestysinto yli 80 %:n?

    VastaaPoista
  32. Väyrynen, vaikka on nopea lukija, ei ole vielä päässyt sitä artikkelia loppuun, jossa kerrotaan, että suomettumisen aika meni jo ohi.

    VastaaPoista
  33. En oikein usko tähän yleiseen väitteeseen, että jonkun suurvaltajohtajan - kuten nyt vaikkapa Putinin - päätökset ja teot selittyisivät hulluudella eli mielenvikaisuudella.

    Laskelmoituja ne teot ovat ja kun laskelmat pettävät, lasketaan uudelleen.

    Ukrainan sodan syyhän 2014 oli se, että Ukraina oli lipumassa länteen ja irti Venäjän otteesta. Muistamme vielä kuinka prosessi alkoi: Ukrainassa venäjämielinen pressa vaihtuikin länsimieliseen ja Venäjä iski heti.

    Isku onnistui yli odotusten, Krim napattiin kuin tikkukaramelli lapselta ja Itä-Ukrainassa sytytettiin ”kansannousu”. Selitys, jota Putin toistaa posket täristen vieläkin, oli että ukrainalaiset nationalistit - siis ”natsit” - sortavat ja murhaavat Ukrainan venäjänkielistä väestöä.

    Tämähän oli julkilausuttu tekosyy myös tähän sotaan. Eli vaino jatkuu ja venäläisten täytyi mennä pelastamaan venäjänkielistä veljeskansaa.Ukrainassa oli juuri valittu pilipali-pressakin, joku näyttelijä, joten homma hoitunee yhtä sukkelasti kuin Krimillä.

    Ei hoitunut. Venäjän aggressiivista toimintaa säikähtänyt Suomikin säntäsi hippulat vinkuen Natoon, jonne menoa vielä viikko aiemmin ei kannattanut kukaan.

    Olisiko Venäjä sitten ollut uhka natottomalle Suomelle? Ei suoranaisesti, mutta eiköhän Niinistö olisi nytkin neuvottelemassa Kremlissä miten lännen aggressio torjutaan yhdessä ja miten Suomen turvallisuus taataan.

    Sitä emme halunneet.

    VastaaPoista
  34. Vielä tämä: USA ei kuulemma suostunutkaan ottamaan Suomea heti Natoon, vaan halusi katsoa miten sodassa käy.

    Jos Ukraina olisi sortunut, emme olisi päässeet Natoon.

    VastaaPoista
  35. Näin se varmaan menee. Hulluusteoria on hyväuskoinen ja liiankin helppo selitys Venäjän sotimiselle.

    Kyllä minäkin uskon perimmältäni suunnitelmallisuuteen. Ja jopa siihen, että joka suunnitelmalla on varasuunnitelmansa. Suomen varallekin on edelleen suunnitelmia.

    Kun tätä ajattelee, niin meinaa itsekin seota: miten joku taho voi olla noin röyhkeä, noin läpeensä paha, että uhkaa viattomien ihmisten elämää maapallolla omilla suuruudenhulluilla valtapyrkimyksillään? Ihan kuin maailman pahin jatuhoisin hirmuvaltias Stalin.

    VastaaPoista
  36. Heh, me suomalaiset olemme marxilaisia sosialisteja. - Ei saatana, nyt pääsimme pahuuden valtiosta eroon! Eläköön kapitalismi!

    VastaaPoista
  37. Meitä vartenhan on nyt kehitelty jokin natsiteoriakin Putinin käskystä. Luki eilen lehdessä. Kenties se on keksitty nyt siitä median välittämästä tiedosta, että Suomessa on natsi- ja rasistihallitus.

    VastaaPoista
  38. Hyvä Tapsa, olet kehittynyt! Osaat nähdä asioita toisistakin näkövinkkeleistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anonyymi olen tietysti minä yllä.

      Poista
    2. Tästä vinkkelistähän minä aina katselen?

      Poista
  39. Oppikirjamaisen selkeä selostus Tapsalta.
    Lisäisin tähän muutaman seikan, miksi Putin - hän yksin tuosta sodan alkamisesta päätti - noin järjettömään päätökseen päätyi.

    1) Viktor Janukovytš, Ukrainan venäläismyönteinen presidentti 2010-2014, joka pakeni Venäjälle, oli Putinin tärkein neuvonantaja Ukrainan tilanteesta 2022. Hän toitotti sitä, että suuri enemmistö ukrainalaisista ottaisi venäläiset riemumielin vastaan Kiovassa, vastarinta olisi vähäistä.
    2) Venäjän tiedustelujärjestöt, ja ennen kaikkea niistä tärkein GRU, raportoivat Putinille ylioptimistisia tietoja Ukrainan kansan venäläismyönteisyydestä. Ja miksikö näin? Siksi... koska diktaattorille pitää välittää vain sellaisia tietoja ja uutisia, joista hän pitää... epämieluisien tietojen välittäjä joutuu helposti itse vaikeuksiin. (Pitää paikkansa kaikkien diktaattorien suhteen, siksi yksinvaltiaat elävätkin 'omassa todellisuudessa', eivät tässä reaalimaailmassa.)
    3) Putinin lähipiiri koostuu nykyisin enää silovikeista. (Kts. Wikipedia: silovikit) Nämä ovat varsinaisia "haukkoja", jotka hallitsevat sekä taloutta että sotilasmahtia, ovat todellinen mafia. Toisinajattelijat eliminoidaan.
    4) Putin on hurahtanut surrealistiseen historiaan. Siihen hänellä on oma Rasputin: nimeä en nyt muista enkä viitsi Googlata, mutta häneltä ja heikäläisiltä hän on saanut uskon, että hän on tämän ajan Pietari Suuri (+ Katariina Suuri), joka tulee palauttamaan Venäjän Suuruuden... läpä läp.

    Aika näyttää miten Venäjän tässä järjettömässä hyökkäyssodassa käy, sitten kun se joskus saadaan loppumaan, huonosti joka tapauksessa. Ainakin Venäjän talous tulee kärsimään vuosikymmeniä. Ja Putin pääsee historiaan – jonne hän niin kovasti on kaivannut, mm. erilaisissa lehtihaastatteluissa, mutta ei Venäjän suuruuden uudelleen palauttajana, eipä ei, vaan Venäjän federaation tuhojana.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin sanoen lyhyesti:

      Putin varmasti katuu katkerasti että tähän katastrofiksi muodostuneeksi "sotilaalliseen erikoisoperaatioon" lähti. Eikä varmasti olisi lähtenyt, jos tiedustelutiedot eivät olisi olleet niin vlheellisia, so. paikkaansa pitämättömiiä. Sillä... ei Putin järjetön ole, hyvin älykäs hän on ja taktisesti lahjakas. Mutta... tuo eläminen irrallaan tavallisen kansan elämästä, ja rajaton valta, se on tehnyt hänestä suuruudenhullun.

      Ps. Jostain tosiaan luin, että vähän ennen Krimin valtausta vuonna 2014, Putin oli valittanut eräälle Venäläiselle lehdelle, että "... minun olisi jo aika päästä historiaan..."

      Kyllä hän sinne pääsee, pääsi Hitlerkin.

      Poista
    2. Ja lähempää: pääsi Stalinkin, vielä suurempi kansanmurhaaja.

      Venäjän käy huonosti, samoin Putinin. Minulla on oraakkelimainen visio siitä, että Putinin loppu on hänen oman kansansa käsissä. Sieltä nousee vastustus.

      Poista
    3. Suomessa oli ennen vanhaan ns. Suur-Suomi-haihattelijoita, joiden näkemyksen mukaan koko suuri ja laaja suomensuku - Vienanlahdesta Laatokkaan ja Ruijanmaalta Länsipohjaan - piti yhdistää yhdeksi valtioksi.

      Putin kirjoitti ennen hyökkäystä artikkelin, jossa hän esitteli venäläisten heimojen ja kansojen tuhatvuotisen historian ja vaati niitä yhdistymään Suur-Venäjäksi.

      Luin sen artikkelin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Rehellisesti sanoen en silti uskonut heidän hyökkäävän.

      Poista
    4. Aamulla luin, että Kremlin kartoilla Suomi on osa Venäjää….

      Tämä menee jo huumorin puolelle.

      Poista