Sain kirjeen, jossa minulle tyrkättiin ilmaiseksi Hasaki-veitsisettiä tai Nordic-MP4-soitinta. Kumman vaan tahtoisin, sen saisin. Jos olisin nopea, saisin vielä jonkin cd-videonkin. Valkeni myös, että samalla kannattaisi tilata Tieteen kuvalehti.Voi olla, että Tieteen kuvalehti on vain kursorisesti tieteellinen ja jonkun mielestä jopa viihteellinen, mutta se sopii meikäläiselle hyvin, koska siinä on kuitenkin kyse tieteellisistä tutkimuksista ja havainnoista. On vain hyvä, että asioita esitetään selkeästi ja havainnollisesti, sillä täystieteelliset horinat jäävät minulta ymmärtämättä, elleivät ne ole oman alani tutkimuksia tai kiinnostukseni kohteita. En edes kovasti arvosta sitä, että joku puhuu asioista tieteen käsitekielellä ottamatta huomioon muun kuin oman halunsa liikkua käsitemaailmassa jalkojen koskematta samaa kamaraa kuin muiden elollisten. Minusta se on jopa itsekästä, ellei kyseessä ole tiedepalaveri.
Etsin tuosta Hasaki - Nordic - Tieteen kuvalehti-mainoskirjesilpusta siis lehden ilmestymiskertoja, mutta törmäsin vaan laajaan ja adjektiiveilla raskautettuuun informaatioon Masaki-veitsien japanilaisesta harakirihuipputerävyydestä ja MP4-soittimen monipuolisista mahdollisuuksista ja elegantista ulkoasusta. Ja minä kun tosissani olisin ollut altis ja halullinen tilaamaan lehden. En löytänyt tietoja yhdestäkään sormeilemastani lipukkeesta ja lapukkeesta. Kaipa ne olivat jossain sivulauseessa, mutta minua tällainen lukijaa aliarvioiva markkinointiviestintä raivostuttaa. Ihan kuin kuluttaja olisi äärimmäisen tyhmä kylkiäisen perässä juoksija eikä välittäisi saada tietoa itse lehdestä, pääkohteesta. Miten lehtien markkinointiviestintä osaakin olla niin pohjattoman typerää! Monen lehden!
Arvostaisin sellaista kirjelähetystä, josta ei purskahda käsiin mitään muuta kuin informatiivinen aanelonen, jossa on heti esillä faktat lehdestä ja tilaamisesta.
Mikä siinä hinnassa yleensäkin oikein mättää, kun se aina pyritään salaamaan ja piilottamaan jonkin salvan taakse, oli tuote mikä hyvänsä? Hinnan ilmoittaminen juuri olisi hyvän palvelun tärkein lähtökohta, koska se ratkaisee oston mitä suurimmassa määrin. Miksi kuluttajaa siis ei palvella?
Tiede-lehti on parempi, ja taitaa olla edullisempikin.
VastaaPoistaVilkaisun perusteella Tiede on edullisempi, mutta kannattaa ottaa huomioon, että Tieteen kuvalehti ilmestyy 17 kertaa vuodessa, kun Tiede ilmestyy 10 kertaa.
VastaaPoistaTieteen kuvalehdessä on muuten aika hauska älykkyystesti, jonka tein huvikseni.
Testi on tehty - aika lailla lonkalta vaan, mutta kuitenkin (kts. blogiini)
VastaaPoistaOoooh Rauno! Arvaa mitä?
VastaaPoistaOlen kauhean hämmästynyt siitä, että sait vain 127 verrattuna minuun! Olen aina pitänyt sinua ylimaallisena älykkönä, jonka yli kukaan ei kävele.
Katsos, minä sain 120 pistettä, vaikka jätin osan niistä muistitehtävistä tekemättä enkä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä niistä kuvioista. En osannut ajatella sanoin, vaan aistien ja tunteiden varassa. Olenko minä siis myös hieman älykäs? Pidän silti itseäni äärimmäisen tyhmänä.
Ethän sinä tyhmä ole. Sulla kun oli taas tunneäly mukana..:)
VastaaPoistaMutta katsos - nää oli vain testejä, ja minäkin vedin ne tosta vaan lonkalta..;/
Eihän mulle 150 pointsia ole yhtään mitään, jos vain haluaisin (osaisin..?) keskittyä - eeh (mitä nyt hieman? itsekehu tässä haisee...;|
*
Kielellisyys ja matematiikka menivät hyvin: siitä olin varma jo ruksatessa.
Mutta tuo symbolien havainnointipuoli ja niihin keskittyminen on mulle ihan oikeasti heikko kohta.
Eikä tää ollut ensimmäinen kerta, kun törmäsin kyseiseen tosiasiaan testeissä, joita olen kuitenkin muutaman kerran joutunut tekemään (varsinkin) psykiatrisella hoitoalalla ja ylipäätään kaikenmaailman pääsykokeissa.
Olennaista tässäkin testissä on - ei lopulta pistemäärä vaan se, mitä testi pyrkii osoittamaan: kielellisen päättelykyvyn/ymmärryksen sekä 'symbolihavainnoinin'/-ymmärryksen + 'symbolisen suoritteisuuden' välistä eroa.
Huolimatta kohtuullisesta matematiikan tajusta (minkä olen oivaltanut omaavani vasta aikuisiällä, ja koska nuorena pidin itseäni matikassa täysin nollana en edes lukenut sitä) minulla tuo mainittu ero on aikamoinen - ollut aina...ja kieltämättä se implikoi tiettyjä psykologisia ongelmia elämässä - en kiellä...
*
Mutta saatat ehkä nyt ymmärtää paremmin, miksi en erityisemmin pidä logiikasta, vaikkei sekään ole oikeastaan muuta kuin hieman 'häkkyräisempää' matematiikkaa.
Symbolit ovat mielestäni jotain hyvin hyvin epäillyttävää - rasittavia etten sanoisi...;)
Kielellis-retorinen ja symbolis-havainnollinen ymmärrys/muisti ovat siis kognitiivisesti varsin eri tyyppisiä kykyjä...
VastaaPoistaMinuakin haittasi keskittymisen puute. Suoraan sanottuna hermostuin niihin numeron muistamistehtäviin, jotka mekaanisuudessaan ärsyttivät minua. Muistan jopa 16-numeroisen postilähetyksen seurantanumeron ulkoa, koska olen motivoitunut siihen - on mieluisaa saada paketti, jonka kulkua tuolla numerolla seuraa. Sen sijaan en nähnyt mitään motiivia muistaa kahdeksannumeroista älytestin sarjaa. Kirjoitin vastaukseksi että kkkkkkkkkkkkkkkkkk. Minusta älytesteissä pitäisi ottaa huomioon tunteet enemmänkin. Ne ohjaavat älyä?
VastaaPoistaTein ne verbaaliset jutut sekunnissa, mutta muut tuskastuttivat minua. Parit kuviojutut olivat aika kivoja, mutta en osaa itse eritellä, millä logiikalla ne tein, jollain jota en itse tiedä. Mitähän tuo meikäläisen 120 käytännössä tarkoittaa? Onko se keskiverto vai mikä, pitänee kurkistaa jostain.
No tsekkaa nyt ihmeessä eri osa-alueiden pisteytykset ja perustelut omalla kohdallasi!
VastaaPoistaKyllä niistä aina jotain on opittavissa.
*
Ja huom! - Minä en ole mikään äly-ihme.
Minun ylitseni kävellään ainakin oppineisuuden ja muodollisen viisauden tasolla tuosta vain (esim. Järveläinen, Pursiainen, Kemppinen, Mattitaneli jne jne.).
Mielestäni juuri (poleemikkokolleegaksi kokemani) Kemppinen kävelee koska tahansa ylitseni, mutta johtuuko se nimenomaan hänen älykkyydestään (jonka kyllä senkin täytyy olla vähintäin jossain 140:ssä - ikäänkuin tällä olisi käytännöllistä merkitystä...) vai hänen ylivertaisesta yleissivistyksestään?
Nämä kaksi kognitiivista aluetta varmastikin toimivat Kemppisen aivoissa 'nätisti' yhteen - päinvastoin kuin minulla.
*
Enhän ole suorittanut (sic) edes tutkintoa yliopistossa - vain reilut 140 opintoviikkoa + laskematon määrä itseopiskelua...
Katsoin jostain yleisestä taulukosta, että pistemäärällä 120 on älykkäämpi kuin 88 prosenttia suomalaisista.
VastaaPoistaNo jaah, pistemääräni oli siis vajaa, koska laiminlöin muistitestin, koska poltin siinä päreeni. Minua rasitti kauheasti yrittää muistaa mekaanisia numerosarjoja!
Muuten olen sitä mieltä, että älykkyyttä yliarvioidaan rutkasti. Itse jopa en pidä ihmisistä, jotka ovat huomattavan älykkäitä ja joilla ilmenee (tämän johdosta?) harvinaisen usein tunne-elämän kapeutta tai tunteiden sivuuttamista älyä vähempiarvoisena. Minusta tunne-elämän rikkaus on älyn merkki, ja sitä ei valitettavasti mitata testeissä.
Iines kirjoitti
VastaaPoista'No jaah, pistemääräni oli siis vajaa, koska laiminlöin muistitestin, koska poltin siinä päreeni. Minua rasitti kauheasti yrittää muistaa mekaanisia numerosarjoja!'
*
Valitettavasti vain tulokset ja testaajat eivät (ainakaan tässä tapauksessa) kysy, olitko mahdollisesti motivoitunut tai ei.
Mutta juuri noihin mumerosarjoihin liittyy minullakin samankaltainen kokemus. Muistan mielestäni ihan kohtuullisesti koodeja sekä tunnuslukuja.
Niitä tosin pitää käyttää aina silloin tällöin, jotta sarja säilyy muistissa.
Testissä kuitenkin myös minulla numeromuistiosio petti aika pahasti, koska taisin ensin ymmärtää tehtäväksiannon väärin ja muutin 'merkintätaktiikkaa' kesken kaiken.
*
Tunne-elämä ei ole vakioitavissa/strukturoitavissa tutkimuksen kohteeksi lainkaan samassa mielessä kuin muisti, päättely ja havainnointi.
Jos niin olisi, kyseessä ei oikeastaan olisi tunne-elämä ollenkaan vaan eräänlainen ohjelmoitu 'affekti-systeemi', mitä on kyllä yritetty luoda kautta historian.
Muistakaamme vain Antiikista peräisin oleva oletus ruumiinnesteiden ja temperamentin välisistä vastaavuuksista.
Yhteiskuntasopimusteorian isä Thomas Hobbes puolestaan pyrki luokittelemaan ihmisen psykologisia taipumuksia ja ominaisuuksia (affekteja) kuin ne olisivat fysikaalisia objekteja.
Myös tämän vuoksi monet persoonallisuustestit ovat tulkittavissa vähän miten sattuu.
Mutta mitä sitten on 'tunneäly'? Onko se jokin tunne'elämän 'vakio' vai pelkkä oxymoron?
*
Trendihän on kuitenkin yleensä ollut se, että kuten ihmisen kognitiiviset ominaisuudet niin samalla tavoin myös oletetut affektiiviset ominaisuudet pyritään redusoimaan johonkin perustavampaan: nykyään geeneihin ja/tai erityyppisiin tietokoneohjelmoinnin (tekoälyn) muotoihin.
Toisaalta aiemmin älykkyys persoonallisuus, tunne- ja motivaatiotekijät pyrittiin johtamaan jopa pelkästään ulkonäköön - usein kallonmuotoon ja väriin liittyvistä piirteistä (frenologia ja eugeniikka), ja vielä Kretschmerin persoonallisuustypologiat 1920-luvulla lähtivät siitä, että ihmisen fysiologisen ulkomuodon ja temperamentin välillä vallitsi vastaavuussuhde tyyliin 'lihavat on lepposia'.
(Kts. lisäys)
*
(Lisäys - psykologiatedettä vajaan sadan vuoden takaa)
Ote osoitteesta:
http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiaalipsykologia/yksilo.html
Kretschmerin ja Sheldonin typologiat
Tunnetuimmat persoonallisuustypologiat luetaan Kretschmerin ja Sheldonin nimiin. Ne olivat hyvinkin suosittuja 1900-luvun alkupuolella. Kretschmerin typologia liittyi erityisesti mielisairauksien määritykseen.
Skitsofreniaan taipuvainen olisi joko hoikka leptosomi, jolla on sisääpäin kääntynyt eli skitsotyymi-luonne tai hidas viskoosiluonteinen atleetikko.
Maanis-depressiivisyys taas liittyisi pyöreään pykniseen ruumiinrakenteeseen ja ulospäinkääntyneeseen syklotyymiin luonteeseen.
Sheldon "tieteellisti" Kretschemerin luonnehdintoja havainnoimalla nuorten miesten alastonkuvia ja tuntemiaan miehiä ja systematisoimalla havaintojaan. Hänen typologiansa perustui eri elinten hallitsevaan asemana.
Niinpä sisäelinten hallitsema visketoroni on leppoisa, lihaksiston hallitsema somatotoni suora ja fyysinen, ja hermoston hallitsema kerebrotoni jännittynyt.
Vaikka tuon ajan teoreetikkojen luokittelu- ja nimitysvimma saattaa nyt hymyilyttää, käytettiin ajatusta ruumiinmuotojen ja persoonan yhteydestä vähemmän huvittavin seurauksin.
Yksi sovellusalue oli kriminologia, jossa rikollisia yritettiin tunnistaa ruumiin mittausten perusteella.
Samoin eri rotujen paremmuutta todisteltiin ruumiinmuotojen ja henkisen suorituskyvyn yhteydellä.
Eurooppalaisten pitkä kallonmittauksen ja oman ylemmyyden osoittamisen perinne sai järkyttävän huipentumansa natsi-Saksan arjalaisessa rodunjalostuksessa.
Niin, siis minä muistan jopa 16-numeroisia koodeja ulkoa, jos niihin liittyy motivoiva asia tai jokin kytky. Sain juuri postilähetyksen, jonka kulkua seurasin Itellan sivuilta koodin avulla, ja koska odotin sitä pakettia innnokkaasti, huomasin muistavani tuon numerokoodin ulkomuistista hyvinkin nopeasti tarkistaessani asiaa.
VastaaPoistaLuulen, että olisin muistanut ne testin numerosarjat kyllä, mutta en edes halunnut vaan minua alkoi turhauttaa koko testi, koska tajuntani muodosti vastalauseen sille, että tämmöinen mekaaninen muistaminenko olisi älykkyyttä.
Aivoissani on jokin pimeä alue, joka ei suostu muodostamaan yläkäsitteitä asioille niin, että pukisi ne sanoiksi - tämä liittyy matematiikan torjumiseeni. Toisaalta on niin, että jokin minusta riippumaton alue toimii silti tietämättäni ja ratkoo niitä pähkinöitä ikään kuin itsestään, mysteerinomaisesti ja jopa niin, että lopputulos on oikein, vaikka en tajua itse prosessista mitään. Tämä on aina ollut minulle suuri ihmetyksen aihe.
Olen myös miettinyt sitä, että olen aina ollut ehkä vähän turhaankin matematiikanopettajieni murheenkryyni ja vastarannan kiiski. Toisenlaisella tavalla lähestyä matemaattisia probleemoita olisin voinut päästä kärryille.
Mitä tulee noihin persoonallisuustyyppeihin, muistan ne hyvin lukion psykologian tunneilta. Nimitimme tyttöjen kanssa mm. kaikki luokan pojat tämän typologian mukaan. Muuan laiha leptosomin luikku sai kutsumanimekseen Ohut hapanleipä.