Syysiltojen pimetessä blogosfäärissä leijuu perimmäinen kysymys. Moniaalla taholla pohditaan nimittäin, mikä blogi on. Minäkin rupesin pohtimaan, kun keksin ristiriitaisuuden omissa ajatuksissani.Kävin nimittäin yskäisemässä Sediksen pohdinnan perään vaatimattoman ajatukseni siitä, että ei blogi minustakaan mikään pelkkä väline ole, kuten jokuset sanovat ja vertaavat blogia vaikkapa televisiokoneeseen. Sanoin kommentissani, että minusta blogi vertautuu vaikkapa kirjaan, joka on kirja vasta, kun siinä on luettavaa, eli pelkät tyhjät kannet ja lehdet eivät voi olla kirja. Olin melko tyytyväinen vertaukseeni, ja menin päivänokosille.
Kesken unien mieleeni juolahti vihko. Miksi vihko sitten on vihko ilman kirjoitusta ja täytettä, mutta kirja ei ole kirja ilman tekstiä? Onko filosofia aina näin vaikeaa? Ja miksi muistikirjakin on muistikirja eli memo ilman muistiinpanoja. Sitten taas taulu ei ole taulu ilman kuvaa, eikä juliste ole juliste ilman kuvaa. Filminauha taas on filminauha ilman kuviakin, ja kirjahyllykin on kirjahylly ilman kirjoja, mutta elokuva ei ole elokuva ilman elävää kuvaa.
Myönnän, että minulla ei ole aavistustakaan, mikä blogi oikeasti on, enkä osaa asiaa sen tieteellisemmin pohtia, mutta voisiko ajatella niin, että tässä sotketaan kaksi eri asiaa toisiinsa: 1. "blogi" joka on sisällöllinen ja visuaalinen kokonaisuus, kirjaan verrattavissa ja 2. "kirjoitusalusta", joka on virtuaalinen suorituspaikka? Eihän siis ole olemassa blogia ilman kirjoitusta, luettavaa; blogi ei eksisteeraa ennen kuin joku korkkaa sen itselleen. Siihen asti on vain mahdollisuus perustaa blogi jollekin kirjoitusalustalle.
Mutta siis - vihon ongelma ei jätä minua rauhaan. Miksi vihko on vihko tyhjänäkin? Vai olisiko kyse vain siitä, että kielestä puuttuu sanoja? Ei ole sanaa tyhjälle kirjalle eikä täysinäiselle viholle?
Itse näkisin asian niin, että vihko on vihko ilman täytettäkin siksi, että vihkojen tarkoituksena on olla alustana jonkinlaiselle sisällölle. Niitä ei osteta sisällön takia vaan siksi, että niihin voidaan lisätä jotakin.
VastaaPoistaKirja sitä vastoin ei ole alusta, vaan sen määritelmään sisältyy nähdäkseni oletusarvoisesti se, että sillä on jotakin sisältöä. Vai onko olemassa tyhjiä kirjoja?
Varmaan juuri näin. Mutta minua kiinnostaa, kumpaan vertaisit blogia, vihkoon vai kirjaan? Voiko blogi olla pelkkä vihko?
VastaaPoistaKiinnostava kysymys.
VastaaPoistaBlogi muistuttaa vihkoa ainakin siinä mielessä, että myös blogi on tyhjä ennen kuin siihen alkaa tulla sisältöä. Omasta mielestäni tyhjä blogi on siis mahdollinen siinä missä tyhjä vihkokin.
Toisaalta vihkot eivät juuri koskaan ole suuren yleisön luettavissa, vaan ainoastaan omistajansa käytössä. Ehkä tässä kysymyksessä voisi tehdä erottelun julkisen ja yksityisen blogin välille, mutta sekin lienee kyseenalaista, onko se bloggaamista jos kirjoittaa päiväkirjamaisia kirjoituksia ainoastaan itselleen (tai rajatulle kaverijoukolle esimerkiksi Livejournalissa).
Yhtenä asiana mieleeni tuli vielä se, että kirjan julkistaminen on kertaluontoisempi tapaus kuin blogiin postaaminen. Ei postata "ajatukseni vuosilta 1998-2007" -merkintää, vaan ehkä useimmiten kirjataan mietintöjä ja ajatuksia sitä mukaa, kun niitä syntyy. Eli niin kuin vihkoon monet tapaavat kirjoittaa.
Olisiko jossain tyhjä blogi katsottavaksi? Tietääkö joku osoitteen? Haluisin nähdä sellaisen aistiakseni, onko se todella blogi.
VastaaPoistaJos tämä tyhjän blogin käsite on vain ihmisen aivoissa aatoksena, sitähän ei ole olemassa. Silloin blogia ei voisi verrata vihkoon, koska vihko voidaan havaita.
Googlaa loki.
VastaaPoistaYmmärrän yskän, ja osaan kuvitella, että tiedonhaku johtaa minut vaikkapa perustaman ilmaista tyhjää Bloggerin blogia.
VastaaPoistaPointti olisi kuitenkin se vaihe, jossa kirjoitusalusta muuntuu blogiksi, sillä herra paratkoon, eivät Bloggerin opastussivut vielä blogeja ole. Mikä se vaihe on? Tahtoisin siksi osoitteen, että näkisin sen vaiheen, jossa mutaatio on tapahtunut.
Onko siis mahdollista saada tyhjän blogin osoite. Jos sellainen kerran on olemassa, täytyy sinne olla suora osoite.
Lokilla on useita merkityksiä. Googlaa loki ja avaa Wiki. Ei tule bloggeria.
VastaaPoistaTjaah, katsoin kyllä, mutta en nyt ymmärrä, mitä ajat takaa, vai juoksutatko minua huviksesi. :)
VastaaPoistaEikä tässä nyt valmiita määritelmiä haeta, koska niitähän tässä blogosfäärin keskustelussa juuri kait ollaan luomassa. Kukaan ei vaan tunnu tietävän ihan varmasti, miten blogi määritellään, mikä blogi tarkkaan ottaen on. En ole kyllä kaikkia asiaa sivuavia keskusteluja lukenut, luen jahka ehdin ja viitsin.
Meillä on tyhjä kirja, jonka aikanaan saimme häälahjaksi. Nimi sillä on: Rakkauden kirja. Tarkoitus oli, että täyttelemme sitä vuosien varrella omilla kokemuksillamme. Täyttämättä se on jäänyt, mutta ei sitä voi muullakaan nimellä kutsua kuin: kirja.
VastaaPoistaSivuat iines tässä nyt monia filosofisia ikivanhoja kysymyksiä. :) Kyllä, filosofia on juuri näin vaikeaa, ja vain siksi niin kiehtovaa kuin on. Vastausyrityksiä on paljon, mutta ei yhtäkään, joka olisi saavuttanut suuren filosofiyleisön valtaosan kannatuksen. Jo pääsykoekirjassa sanottiin suurin piirtein näin: vastauksia tärkeämpää on osata kysyä relevantteja kysymyksiä... joita sinä nyt kysyt. Vaikka emme osaisi vastata pilkuntarkasti, tietomme ja ymmärryksemme voi silti kasvaa kysymysten myötä.
VastaaPoistaIntuitiolla vastaisin jotenkin niin, että blogi on olemassa silloin, kun valmista pohjaa on muokattu jotenkin, vaikka varsinaisia kirjoituksia ei vielä olisi. Tai jos joku html:ää tarpeeksi taitava on saanut jo jonkinlaisen raakaversion tehtyä itselleen blogiksi. Nämä eivät ole mitään määritelmiä, voi hyvin olla, että blogiakaan ei ole mahdollista määritellä yksiselitteisen tarkasti.
Minusta eräs oleellinen asia on kuitenkin se, että ihminen laittaa blogiin jotakin persoonastaan - ulkoasuun, siihen mitä ja miten kertoo itsestään, ja itse kirjoituksiin. Siksi pelkkä alusta ei ole vielä blogi. Vaikea kysymys, johon sitten ei ehkä ole vastausta, on se, että milloin ihminen on personoinut alustaa tai muokannut html:ää niin paljon, että sitä mikä on olemassa, voidaan sanoa blogiksi...
Hyvää nimipäivän iltaa , Iines..
VastaaPoistaOivalsit hyvin ytimen, johon jopa tähtäsin, Pälli!
VastaaPoistaTaidan lopulta pitää pohdintojen vastauksia turhana melskeenä, koska niitä on niin paljon.
Paljon tärkeämpää on kysyä kysymyksiä, hullujakin - to be or not to be - kuin pyrkiä briljeeraamaan erilaisilla merkittävien ajattelijoiden teorioilla ja ajatuksilla. Olen aina vierastanut siteeraamista keskusteluissa, kun itsekin voi ajatella vailla kahleita ja rajoja. En arvosta siis niinkään lukeneisuutta kuin juuri alituista kykyä kysyä kysymyksiä. Kaikki on ikuisessa liikkeessä, kaikki virtaa, joten prosessi on tärkeämpi kuin mahdolionen lopputulema.
Näkemyksesi blogista on hyvin samankaltainen kuin omanikin - blogissa on oltava persoonallinen jälki, kosketus, ja pelkkä virtuaalipaikka ei täytä tätä ehtoa.
Jussi, esitit esimerkin "tyhjästä kirjasta", joka mielestäni kyllä lasketaan muistikirjojen eli muistiinmerkitsemiskirjojen ryhmään. Saman ryhmään lsketaan kaikenlaiset päiväkirjatkin. Kirjalla lienee siis muitakin kriteereitä kuin vain niteen muoto.
Kiitos Catulux, Paxit on syöty.
VastaaPoistaJotenkin tulee mieleen että blogi eroaa vihkosta tai kirjasta siinä, että se määrittyy lukijoidensa kautta enemmän kuin nämä paperille kirjoitetut alustat. On se ehkä lähempänä vihkoa mutta oikeastaan blogi on kuin kesämökki plus vieraskirja yhteensä. Sekä kokemus että palaute samoissa kansissa.
VastaaPoistaOkei. Meillä on tekniikka, tuottaja, teksti ja vastaanottaja.
VastaaPoistaVastaanottajan voi sulkea pois, sillä se on miljoona vastausta. Tekstiä ei voi sulkea pois sillä se on sisältö. Tuotaja on se, jonka voihalutessaan personoida, mutta onko se tarpeen. Tekniikka on olemassa.
Anteeksi kirjoitusvirheet.
VastaaPoistaBlogien viehätysvoima perustuu mielestäni nimenomaan tuohon haluun personoida blogin kirjoittaja, kuvitella hänet, antaa kasvot. Olisivatko blogit niin suosittuja, ellei tätä kuvittelua tapahtuisi kaiken aikaa? Olisiko teksti muka itsessään niin kiehtovaa?
VastaaPoistaTunne siitä, että blogin kirjoittaja on niin lähellä, saavutettavissa kommenttien kautta, mahdollistaa elävän vuorovaikutuksen ja sen, että saa ikään kuin hipaista persoonaa, saa hänestä palan itselleen.
Olisiko niin, että vihko on vihko tyhjänä, mutta kun se alkaa täyttyä tekstistä, ryhdytään siihen viittaamaan yksilöidymmällä nimellä. Luentomuistiinpanovihko, reseptivihko, muistivihko, blogivihko (se johon voi kirjoittaa lastunrunkoja, kun ei pääse koneelle) ..? Tällöin se olisi "vihko" enää ainoastaan niille, jotka eivät tunne sen sisältöä tai eivät siitä piittaa.
VastaaPoistaKyllä varmaan, juuri noin. Runovihko on eri kuin vihko, joka on persoonaton tavarakappale.
VastaaPoistaBlogi on eri kuin kirjoitusalusta eli virtuaalipaikka, joka taas on persoonaton tila. Se ei mitenkään voi olla "blogi".
Voi olla että kierrän kehää, kun silmäni eivät suostu näkemään blogia vihkona, vaan kirjana.
Eikö siis ole mahdollista sanoa, että "perustin blogin, mutta mietin vielä ensimmäisen kirjoitukseni aihetta?".
VastaaPoistaOnhan se verrattain persoonaton tila vielä (vaikka nimi ja muut puitteet olisivat jo valmiina), mutta minä olen silti sitä mieltä, että on se silloin jo blogi yhtä kaikki. Siitä huolimatta, että se on vielä raakileen asteella.
Omankin näkemykseni mukaan voi sanoa, että perusti blogin mutta miettii vielä ensimmäistä kirjoitusta. Siinähän on ottanut kirjoitusalustan jo nimiinsä, korkannut sen itselleen mm. antamalla blogille nimen, nimeämällä kirjoittaminänsä ja tekemällä mahdollisia säätöjä blogin ulkoasuun. Toisin sanoen blogi ei ole tyhjä kehys, vaan se on valmisteltu ottamaan vastaan kirjoittajan antia, raakile niin kuin osuvasti ilmaiset.
VastaaPoistaHöh koko päreelle.
VastaaPoistaHöh itsellesi Hotanen. Lue sinäkin kaurahatuksi nimeämäsi toimittajan vastine blogistani, täältä.
VastaaPoistaNo se nyt on ilmiselvää, että blogi ei ole vihko, eikä kirja.
VastaaPoistaVai onko sittenkään?
Tulostamalla netin sivuja ja nitomalla, sitomalla, voi tietysti laatia blogeista myös vihkoja ja kirjoja...?Vai voiko? Tyhjiäkin?
Blogihan on oikeastaan ruutuvihko :) Sivuja luetaan vaan siis suuremmalta ruudulta hahaa!
Heureka!
Supistetusti, ylimalkaisesti pohdin aihetta myös omalla sivullani.
Mikä ihmeen myyttinen taruolento tämä "kirja" on?
VastaaPoistaOnhan minusta tyhjiä kirjojakin... Voit ostaa Tiimarista tyhjän sidotun kirjan ja pitää sitä muistikirjana, päiväkirjana jne.
VastaaPoistaVihko on vihko tyhjänäkin, mutta sitten on runovihko, nuottivihko, luonnosvihko, sotkuvihko.
Molemmat muuttuvat sitä mielenkiintoisemmiksi mitä enemmän niitä on täytetty. Tai ehkä ei määrä, vaan laatu. Yksilöllinen panos. Mitä olet antanut itsestäsi. Tai jättänyt antamatta. Rivien välit.
Ehkä, ehkä. Minusta blogissa on myös ilmoitustautua, tai liitutaulua. Voit täyttää sen miten haluat.
Se on myös eräänlainen installaatio, taideteos. Se voi olla sitä myös ilman monimutkaisia graafisia hässäköitä.
Monimutkainen asia. Silti tiedän että rakastan blogeja. (hymiö)
Aika jännästi tämä blogin vertaamiseni kirjaan johti sanaopillisiin määrittelyihin.
VastaaPoistaOn aivan totta, että kirja voi olla myös tyhjä, kuten Jussikin aiemmin totesi esimerkissään. Muistikirja on merkintöihin tarkoitettu nidos paperiarkkeja (Suomen kielen perussanakirja).
Tavallisesti kirja on kuitenkin nidos paperiarkkeja, joissa on painettua tekstiä (emt.). Tähän kirjan ykkösmerkitykseen viittasin vertauksellani. En siis tarkoita, että blogi on kirja, vaan verrattavissa kirjaan, jossa merkityksellistä on ennen kaikkea sisältö.
Mutta mielenkiintoisia pohdintoja tästä hersyi.
On myös mahdollista, että tämä päre oli satiiri filosofian turhuudesta. Ihmiselle voisi olla sopivinta liukua virrassa kuin valkea höyhen, keveästi tuulen mukana eikä jumiutua kontrolloimaan sanojen valtakuntaa, merkitsemään niitä hajumerkillään.
Se että määrittelee blogin pelkän teknisen olemuksen kautta ei suinkaan tarkoita sitä, että väheksyisi sisältöä, päinvastoin!
VastaaPoistaMinusta blogin sisällön määritteleminen on rajoittavaa koska vaikka blogit voidaankin ehkä karkeasti jakaa alalajeihin, on kuitenkin mahdotonta sisällyttää määritelmiin kaikki se, mitä blogeissa julkaistaan; siksi pelkän teknisen olemuksen kautta päästään lähemmäs sitä moninaisuutta, johon blogi pystyy ja tehdään oikeutta sisällön monipuolisuudelle.
Blog on siis mielestäni lähempänä vihkoa kuin kirjaa. (Siis kirjalla tarkoitan painotuotetta, en muistikirjaa)
Tämä menee vähän sivupolulle:
VastaaPoistaKiinassa rajoitetaan olympialaisten kunniaksi blogeja; niitä ei saa perustaa nikkiä käyttäen. Blogit ovat olleet tärkeä kansalaisjournalismin koto sensuurin suurmaassa, nyt "vaarallista"kansalaisjournalismia halutaan hillitä, ja mm. Yahoo ja Google ovat taipuneet Kiinan markkinavoimien edessä ja hyväksyneet rajoitukset.
Blogin anonyymius ei siis sekään ole itsestäänselvyys joillekin.
On olemassa kirja ilman yhtään sanaa (emme nyt musta kuka juon kirjailija/runoilija) ja sävellys ilman yhtään nuottia (Cave?)? Sellaistakin on! Mainioita teoksia molemmat! Olemme kuulleet sekä sävellyksen että lukeneet kirjaimittoman kirjan.
VastaaPoistaKentie piti sanomamme: juon asemasta 'tuon'. Syynä Sahelin lämmin lambrusco, joo
VastaaPoistaSarille, luuleeko Sari, että nyt vasta Kiinassa rajoitetaan, Dee ei ole saanut 80-luvulta lähtien viisumia Kiinaan 'ihmisoikeuspassiviteettien/aktiviteettien' takia, viisumia oli haettu kolmesta eri maasta, mutta ei vain myönetty. Mustilla listoilla oltiin kuin oltiinkin, vain erittäin vaikutusvaltainen järjestö mahdollisti Kiinan viisumin ja vierailun, ja koko aika oltiin siellä kontrollissa silloinkin, asiat järjestyivät sen kerran 'ihmeellisesti'. Kiina on Kiina ja kiinalaiset kiinalaisia, sen tietävät jos ketkään eri yhteyksistä Mr Bones, Mon Youssuf ja Dee
VastaaPoistaKoska kirjoitan (epämääräisiä ja kyseenalaisia) blogijuttuja itsekin, minulla täytyy olla jotain tekemistä myös blogin kanssa - noin niinkuin ilmiönä ja sisältönä.
VastaaPoistaBlogi - se olen siis minä!
(Älkää nyt vain kysykö, kuka minä olen, koska ajaudumme silloin samaan perusteiden trivialisoitumiseen kuin blogin perusteitakin kysyessämme.)
Mutta jos/kun 70 miljoonaa bloggaajaa sanoo saman: 'blogi - se olen minä', niin siitä seuraa ongelmia, joskin aion unohtaa ne toistaiseksi...
Eihän minulla mitään todistustaakkaa tässä asiassa ole..(?)
*
Silti nuo 70 miljoonaa 'narsistia' ilmentävät jotain, josta pitäisi voida hahmottaa tietynlainen ilmiö säännönmukaisuuksineen.
Timbuktulaisille en malta olla sanomatta, että jos on olemassa kirja ilman sisältöä ja sävellys ilman nuottikirjoitusta - mitä en alkuunkaan epäile - niin onhan olemassa keisarikin ilman vaatteita.
VastaaPoistaSarin argumentointiin on kyllä pakko yhtyä ja jopa ymmärtää se, vaikkakin tuo kehys-kirjoitusalustamäärittely natisee minun ajatuksissani edelleen joiltain kohdin. Kyse on kai mielikuvista, ja tässä kohden minun on edelleen hankala nähdä edessäni tyhjää blogia muuta kuin alustana, joka odottaa syttymishetkeään, syntymäänsä.
Tarvitaanko tässä nyt jokin virallinen kielitieteellinen taho, joka sanoo lopullisen sanan? Onhan tämä blogiasia jo valmis määriteltäväksi. On tietenkin myös niin, että tieteilijät eivät päätä sanan määritelmää tai merkitystä, joka syntyy samoin kuin kieli yleensäkin, puhujien keskuudessa. Hassua vaan, että tämä on niin mutkurainen asia.
Iines on aivan oikeassa ne keisarin vaatteet, ne, ne vasta jotain ovatkin!
VastaaPoistaTimbuktulaiset:
VastaaPoistaei Sari luule.
Eikä luulota kovin paljon sekään, että "corporeissonit" kumartavat mieluusti taloudellista kasvua ja pyllistävät vaikkapa nyt sananvapaudelle.
Mietityttää vaan milloinka kaikki nämä miljoonat meikäläiset länsimaiset blogit muuttuvat a) maksulliseksi b) sensuroiduiksi;
pitää toivoa, että blogeista on enemmän taloudellista hyötyä ilmaisesti rehottavina. Pitäiskö sittenkin pistää googlemainoksia blogiinsa, ihan vaan varmuuden vuoksi?
Sarille,
VastaaPoistaanteeksi tökerö kielenkäyttömme.
Antaa vaan rehottaa, niin lienee parasta...
Yst. terv Timbuktusta