Nyt on pakko pyytää tohtorilta naurupillereitä ja ruveta harjoittamaan huumorintajuaan ajoissa. Voi joutua suuren yleisön teilaamaksi, jos kärsii vaikka siitä, että joku panee luvatta sinusta kuvatun videon YouTubeen.Pakko kirjoittaa siis vielä viimeinen episodi aiempiin juttuihini, koska kaikkialla tuomitaan nyt Karaoke of mental hospital -videolle kuvattu opettaja rahanahneeksi ja huumorintajuttomaksi tiukkapipoksi ja videoijapoika vain kujeilevaksi teiniksi. Poikahan tuomittiin torstaina maksamaan rikoksestaan 15 päiväsakkoa eli 90 euroa sekä 800 euroa opettajalle haitanteosta ja kärsimyksestä. Lisäksi poika joutuu korvaamaan opettajan oikeudenkäyntikulut 2000 euroa, mikä on hänen kasvattajilleen aivan oikein.
Eivätkö ihmiset osaa muuten lukea? Uutisviestinnässähän on tieto siitä, että tämä poika kavereineen oli jo pitkään kiusannut ja häiriköinyt kuvaamataidonopettajaa, ja tämä luvaton videon julkistus oli jatkoa tälle kiusaamisepisodille. Kiitän Suomen oikeuslaitosta selkeästä tapauksen tulkinnasta, jossa pitkään jatkunut opettajan kiusaaminen on otettu huomioon sen lisäksi, että tapaus ilman sitäkin oli juridisesti tuomittava.
Missä on kielletty opettajan ahdistuminen lasten kiusaamisesta? Onko se, että joutuu turvautumaan lääkärin apuun ahdistuksessa, sallittu vain oppilaille? Minusta on suorastaan järkyttävää nähdä, miten kaunaisia kirjoituksia opettajaa kohtaan eri keskustelupalstat ovat pullollaan. Tekisi mieli vetää turpiin niitä typeriä ihmisiä, jotka pitävät asiaan tunteella suhtautumista huumorintajun puutteena.
Maailma on totisesti kylmä paikka. Tunnen suurta huolta siitä, että joudun vanhenemaan tässä yhteiskunnassa ja tässä ilmapiirissä, jossa on jopa suositeltavaa rikkoa lakeja oman edun nimissä ja ottaa, mistä kiinni saa.
Minua paleltaa oikeasti, kun ajattelen elämää eteenpäin ja sitä, että joskus olen näiden karaokeofmentalien armoilla jossain vanhusten palvelutalossa. Pitää alkaa kehittää huumorintajua ajoissa. Tai sitten pyydän lääkäriltä pieniä vaaleanpunaisia pillereitä, jotta sopeudun tähän menoon. Ei vaan ei, en edes tahdo sopeutua. Mieluummin otan yliannoksen niitä pillereitä.
veit sanat suustani.
VastaaPoistasurullista mutta niin totta.
Meinasin kirjoittaa sulle heti, kun kuulin 1:n uutisista ko. tuomion, mutta arvelin, että reagoit siihen itsekin - niinkuin näyt tehneen.
VastaaPoistaVirallisiin perusteluihin nähden oikea tuomio, vaikka muistaakseni itse hieman epäilinkin syytteen tarpeellisuutta.
Esimerkkipojan tapaus olisi pitänyt kyetä hoitamaan vanhempien kautta, mutta jos nekin kerran olivat täysin kyvyttömiä näkemään, mitä pentu todella tekee, niin asia on selvä: käräjille!
*
Panee kuitenkin mietityttämään, mitä seuraa siitä, jos alamme haastaa toisiamme oikeuteen (jopa) ties mistä satiirisista kommenteista.
Mutta 'Mehän' olemme järkeviä ja keskustelukykyisiä bloggareita emmekä mitään pahantahtoisia ja rivoja 'riekkujia'...(?)
Panee kuitenkin mietityttämään, mitä seuraa siitä, jos alamme haastaa toisiamme oikeuteen (jopa) ties mistä satiirisista kommenteista.
VastaaPoistaEhkä se saa meidät semanttisiin pohdiskeluihin. Ihmisellä kun on taipumus koettaa venyttää rajoja, myös sanamerkitysten.
Kenties pohdinnan tuloksena satiiriksi lasketaan myös rivo pilkkaaminen ja herjaaminen ja sillä on liennyttävät seuraamukset rikoslakiin.
Kaipa tuomion kovuus johtui lähinnä siitä, että episodista tuli ennakkotapaus monille muille tulevaisuuden vastaaville. Vaikuttaakohan sitä kautta pitkällä tähtäimellä vielä lainsäädäntöönkin? Tuskinpa tuomio olisi ollut samanlainen ilman ympärillä pyörivää valtavaa huomiota.
VastaaPoistaVaikka ei tuo tuomio silti mitenkään mahdottomalta summiltaan kuulosta. Yleisesti ottaen en usko amerikkalaistyylisen joka asiasta oikeuteen-hörhöilyn saavan kovin suurta jalansijaa Suomessa, mutta mielestäni on ihan hyvä että internet-loukkauksista jaetaan ihan samanlaisia tuomioita kuin muunkin median kohdalla. Vastuuta blogi- ja keskustelupalstoillekin, vaikka laajan mittakaavan valvonta lieneekin mahdottomuus.
Ehkä tapauksen tiimoilta voisi miettiä nimenomaan, miten netti ja sen näennäinen anonyymius vaikuttaa nuorten käsityksiin siitä mikä on yleisesti sopivaa ja mihin kuuluu vetää rajat. Netti kun tuntuu hämärtävän tervettä järkeä ihan jo aikuistenkin kohdalla.
En usko, että tässä mitään valvontoja kukaan ajaa, ei siitä ole kai kyse. Itse en kannata minkäänlaista sensuuria, vaan olen sataprosenttisen sanan- ja kuvanvapauden puolustaja. Liitän vain niihin automaattisesti mukaan vastuullisuuden omasta viestinnästä.
VastaaPoistaSe älähtää, johon sattuu, ja asia hoidettakoon oikeudenmukaisesti, tapauskohtaisesti, niin että vastuunsa rikkova joutuu sen vastuun ottamaan harteilleen.
Rikoksesta tuli ihan asiallinen ja sopiva rangaistus, joka lienee ennakkotapaus tuleviin vastaaviin.
VastaaPoistaHyvä näin ja ehkäpä kyseisen pojan "vanhemmat" oppivat tapauksesta jotain.
Mutta toisaalta Iines-hyvä.
Jos kyseistä opettajaa kiusaavat jopa murrosikäiset oppilaat; nuo hieltä, hormoneilta, kuselta ja epävarmuudelta haisevat ja horjuvat ihmisen alut; niin voidaanko tässä myös tehdä johtopäätös, että kyseinen opettaja on tehnyt vääränlaisen uravalinnan.
Oppilaathan tunnetusti käyttäytyvät siten, miten opettaja antaa heidän käyttäytyä.
Tai ainakin käyttäytyy se ns. normaali oppilasaines, jonka osuus lienee ikäluokan työstettävästä materiaalista n 96% ??
HYVÄ IINES! Oikein kommentoit, yhdyn täysin kantaasi. Itsekin joskus opiskeluaikoina kuukauden mittaista opettajan sijaisuutta tehdessäni sain seurata
VastaaPoistavierestä erään iäkkään naisopettajakollegan raakaa simputusta oppilasjoukon taholta. Kaikkein eniten harmitti kuitenkin se, että muut opettajat eivät silloin puuttuneet asiaan, vaikka se varmasti oli kaikkien tiedossa.
Nuoruuden voimissani ajattelin kerran ollessani pääpukarin kanssa kahden kesken, että turpaansa saa, kun näen hänet joskus yksin kylillä. Sitä vain ei koskaan tapahtunut, ehkä hyvä niin, en tiedä. Ehkä itse olisin sitten maksellut näitä korvauksia.
Jos kyseistä opettajaa kiusaavat jopa murrosikäiset oppilaat; nuo hieltä, hormoneilta, kuselta ja epävarmuudelta haisevat ja horjuvat ihmisen alut; niin voidaanko tässä myös tehdä johtopäätös, että kyseinen opettaja on tehnyt vääränlaisen uravalinnan.
VastaaPoistaEhkä hyvinkin on tehnyt väärän uravalinnan, kuten niin moni muukin elämässään. Kuinka moni meistä lie tehnyt oikean uravalinnan? En edes osaa sanoa, onko se yleensäkään merkki opettajan oikeasta uravalinnasta, jos tulee toimeen oppilaiden kanssa niin, ettei häntä kiusata tai naureta.
Ajattelen kuitenkin niin, että työtään hoitavaa ei missään oloissa tarvitse pilkata, vaikkei hän olisikaan elämänsä tähtipaikalla. On aika raakaa ajatella niin, että heikkoa saa kiusata, vahvaa ei. Jos lapselle annetaan tällaista signaalia, se ei kasvata häntä ottamaan huomioon lähimmäisiään.
Vauhtikone, meidänkin koulussa oli muuan hieman erikoinen miesopettaja, jota oppilaat naureskelivat avoimesti. Traagisinta oli, että jokuset opettajat yhtyivät tähän naureskeluun. - Opettaja on hyvin yksin työssään, jos hänellä on ongelmia. Tai sanotaanko näin: hyvällä opettajalla ei ole ongelmaa, ei ainakaan ns. kuriongelmaa. Siispä kukaan ei uskalla puhua näistä asioista, koska samalla lyö otsaansa huonon opettajan leiman.
VastaaPoistaIines
VastaaPoistaJos kauniisti pyydär, voin käydä katsomassa sinua siellä vanhainkodissa. Tuon sulle pieniä vaaleanpunaisia pectuksia.
Mahtavatko päästää sinua rollaattorillasi niin pitkää matkaa? Pectus kyllä sulaa mummonkin suussa, varsinkin jos paappa sitä tarjoaa. :)
VastaaPoistaTsat tsat.
VastaaPoistaMinä kävin Norssin,eli opetusharjoittelijoita oli koko ajan. Yksi rääkättiin yläasteaikoinani niin pahaan kuntoon oppilaiden taholta ja opettajien hymyillessä vieressä, että hänen hennot luunsa kannetiin paareilla koulun käytävältä sairaalaan. Halusi opettajaksi, mutta kiusaamisen takia sekä siksi, ettei kukaan puolustanut tai puuttunut, sairastui anoreksiaan eikä tullut enää takaisin.
VastaaPoistaSe oli 1980-luvun alkua, tänä päivänä tulisi oikeusjuttu(ainakin toivottavasti), mutta silloin kaikki kohauttelivat olkiaan ja sanoivat "ei tainnut sopia sitten opettajaksi, jos on noin herkkänahkainen". Minä olin seurannut harjoittelijan laihtumista ja sairastumista kuukausia, koska sairastin itse samaa ja olin pahasti kiusattu.
Nyt en voi käsittää, että siitä on niin monta vuotta, että se kuuluu toiseen aikakauteen; sellaiseen, jossa kiusaaminen on uhrin omaa syytä ja herkkänahkaisuutta, eikä asiasta ollut "mitään syytä" keskustella sen enempää. Tuota kuulin kouluaikani ja se olisin voinut olla minä se harjoittelija.
ja silti vain parikymmentä vuotta sitten. Onko oikeasti asiat muuttuneet vai onko puhetta tullut maailmaan lisää, mutta teot jääneet tekemättä?
Minä selvisin arvilla ja traumoilla(ja antamalla sitten samalla mitalla kaikille kiusaajille), en tiedä, selvisikö vähän yli parikymppinen harjoittelija edes hengissä.
Opettajan ammatti on kutsumusammatti, yhtä paljon kuin joku lääkärin tai pelastustyöntekijän, miksei sitä voida kunnioittaa ja muistaa?
Tänään tämä jotenkin tuntuu erityisesti tämä juttu, siksi avautuminen.
-minh-
Minhin kirjoituksen pohjalta heräsi ajatus siitä, miten paljon opettajalta vaaditaan verrattuna moniin muihin töihin ja tehtäviin.
VastaaPoistaOpettajalta edellytetään yhä luontaista kutsumusta tehtävään, äidinmaidossa imettyjä ihmissuhdetaitoja ja ylimaallista sietokykyä, itsensä unohtamista ja suurta suvaitsevuutta. Minkään muun ammatin yhteydessä ei puhuta niin paljon tehtävään sopimisesta ja tehtävässä epäonnistumisesta kuin opettajan ammatissa. Ja minkään muun ammatin harjoittajaa ei syyllistetä yhtä kokonaisvaltaisesti kuin opettajaa.
Opettajalla on siis hirveät, koko yhteiskunnan asettamat paineet niskassaan onnistua tehtävässään, jottei saa julkista teilausta osakseen, jos huomaakin olevansa vain tavanomaisessa leipätyössä, vailla suurta kutsumusta ja paloa työhönsä. Opettajan työ on äärimmäisen herkkää esilläoloa, kaikki näkyy ulos, kaikkea voidaan koko ajan tarkastella ja arvostella. Mietin nykyään sitä, että odotukset ja vaatimukset ovat niin kovia, ettei niitä juuri kukaan pysty täyttämään terveenä pysyen.
On kyllä sellainen opettajatyyppi, joka pärjää ulkoisesti, eli ns. autoritaarinen opettaja. Jostain syystä lapset kunnioittavat tällaista opettajaa ja tuntuvat haluavan tämän linjan opettajia lisää. Tätä eivät propellipäiset kasvatustieteilijät myönnä, mutta kentällä se näkyy koko ajan, monilla eri koulutusasteilla.
Iines.
VastaaPoistaÄlä nyt missään nimessä ala nostamaan opettajaa ja opettajan ammattia millekään jalustalle yli-inhimilliseen mittoihin.
Itse kouluun/työpaikalle tullessani muistan monia kesiä, jolloin olin sahalla töissä. Idea molemmissa on sama; on työstettävää materiaaia, jonka pitää sopia tilauksen tehneen ostajan mittoihin.
Kouluyrityksessä ostaja on yhteiskunta ja isänmaa.
Eikä opettajan työ mitään erikoisia jumalallisia kykyjä vaadi, eikä mitään velhon ominaisuuksia.
Opettajan työn tärkeimmät vaatimukset ovat hyvä itsetunto, vaativuus, rehellisyys itseä ja oppilaita kohtaan ja paljon huumorintajua.
Nämä lujat luonteenpiirteet omaava kasvattaja pärjää sekä ulkoisesti, että sisäisesti.
Ja suurimmat painee hyvä opettaja kokee itsensä eikä yhteiskunnan taholta.
Yritän pikemmin osoittaa opettajan ammatin raadollisuuden ja haavoittuvuuden. Koetin sanoa sen, että opettajan työ on työ siinä missä mikä tahansa muukin leipätyö ja hoituu jopa ilman kutsumusta - pakko hoitua, koska sitä ei tarvita missään muussakaan työssä. Eihän esimerkiksi kirjailijan työssäkään kuulemma kutsumusta tarvita, vaan vahvat perslihakset ja notkeat sormet + kunnianhimoa nähdä nimensä kirjan kannessa.
VastaaPoistaEdellisen puheenvuoroni tavoite oli siis riisua sädekehä opettajan pään ympäriltä, mutta en kai ilmaissut itseäni kyllin selkeästi. Nimenomaan se, että opettajalla yhä edellytetään olevan yli-inhimillisä kykyjä käsitellä yhä hankalampia oppilaita, sotii oikeustajuani vastaan. Kun eivät edes omat vanhemmat pysty kersaan, niin opettajanko tulisi pystyä muuttamaan villinä kasvanut häirikkö yhteiskuntakelpoiseksi ja lähimmäisensä huomioon ottavaksi yksilöksi? Kysyn vaan. Eihän tuossa mutaatiossa kasvattajan kykyjä tarvita, vaan ainoastaan kotona annettavaa rakkautta ja läsnäoloa.
Loppukaneettina totean vielä, että tämä koko kiusaamisasia saa uutta valoa Helsingin Sanomissa tänään julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan joka kuudes kokopäivätyötä tekevä sanoo kokeneensa kiusaamista, syrjintää tai henkistä väkivaltaa. Joka kolmas sanoo havainneensa henkistä väkivaltaa.
VastaaPoistaSuomi ottaa pitkällä listalla (32 Euroopan maata) ykköspaikan työpaikkakiusaamista ja häirintää kokeneiden määrässä. Mainittakoon, että Ruotsi on tällä listalla vasta 25. ja Viro 14:s.
Ei siis ole ihme, että tässä lieksalaispoikaa koskevassakin keskustelussa hyväksytään yleisesti kiusaaminen osaksi normaalia koulupojan kujeilua. Luterilaiseen kärsimyksensietoon kuuluu ilmeisesti sallia kiusaaminen, ja kiusatun tulee tämän kaavan mukaan pitää mölyt mahassaan.
Tämä kommentti ei mitenkään liity ko. tapaukseen jossa poika todellakin käyttäytyi väärin. Kommentoinpahan vain peruskoulun opettajakunnan pääosaa vastaan.
VastaaPoistaIines: "Ehkä hyvinkin on tehnyt väärän uravalinnan, kuten niin moni muukin elämässään. Kuinka moni meistä lie tehnyt oikean uravalinnan?"
Uraa voi aina vaihtaa, ei sen pitäisi olla aikuiselle ihmiselle mitenkään mahdotonta. Minä vaihdoin uraa.. hetkinen lasketaanpa... kuusi kertaa ennen kuin löysin itselleni sopivan ammatin.
Jollei aikuinen osaa lähteä paikasta jossa hän kärsii niin… no, minä sanoisin irti moisen opettajan enkä päästäisi häntä purkamaan turhautumiaan ja pahaaoloaan lapsiin.
Iines: "Ajattelen kuitenkin niin, että työtään hoitavaa ei missään oloissa tarvitse pilkata, vaikkei hän olisikaan elämänsä tähtipaikalla. On aika raakaa ajatella niin, että heikkoa saa kiusata, vahvaa ei."
Jep, opetettaisiinpa tuo vielä opettajillekin.
Iines:"Jos lapselle annetaan tällaista signaalia, se ei kasvata häntä ottamaan huomioon lähimmäisiään."
Niinpä, ja jos oppilaalle sanotaan suoraan ettei häntä toivota opettajan tunnille ja itse asiassa koko kouluun, niin eipä ole häävit opettajankaan ihmissuhdetaidot.
Mutta ehkä parasta että jätän tämän tähän, sillä asia koskee liian läheisesti minua ja olen yhä edelleen eilisen keskustelun jäljiltä täynnä halveksuntaa poikani opettajia kohtaan.
Noh, pyörrän pyhät puheeni ja kommentoin vielä kerran ja ehkä vielä vastailen sitten ja...
VastaaPoistaIines: ". Mietin nykyään sitä, että odotukset ja vaatimukset ovat niin kovia, ettei niitä juuri kukaan pysty täyttämään terveenä pysyen."
Opettaja nyt on lapsen elämässä hänen vanhempiensa jälkeen suurin vaikuttaja ja suurin traumojen aiheuttaja.
Ja on monia muitakin ammatteja (esim. omani) joissa saa kuulla vain haukkuja, ammattitaidon halveksuntaa ja henkilökohtaisuuksiin asti menevää vittuilua, se ei ole mitään uutta, jollei sitä kestä kannattaa vaihtaa ammattia.
Catulux, eiköhän opettaja kuitenkin tunne suurimmat paineet meidän vanhempien taholta.
(Mikäli ei ole jo tullut selväksi niin olen jumalattoman katkera opettajilleni ja nyt kun poikani opettajat käyttäytyvät lähes yhtä kuspäisesti kuin omanikin niin... no, lienee selvää etten tällä hetkellä tunne mitään suurta sympatiaa opettajia kohtaan)
Johannes, luin blogistasi selostuksen poikasi koulutilanteesta, joka kuulostaa täydelliseltä pattitilanteelta, jossa keskusteluyhteys taitaa olla poikki. Opettaja syyttää poikaasi ja sinä isänä syytät opettajaa.
VastaaPoistaUlkopuolisen on vaikea ottaa tähän kantaa, ja minä opettajana ymmärrän tietenkin molempia osapuolia, vaikkakaan en missään tapauksessa enkä koskaan hyväksy sitä, että opettaja huutaa pojalle ja ilmaisee sen, ettei halua nähdäkään poikaa tunneilla. Tuo on kyllä kammottavaa!
En halua kuitenkaan syyllistää ketään, koska en tunne myöskään poikaasi enkä tiedä, mitä hän mahdollisesti on tehnyt trai sanonut. Opettajalla on päivän aikana kuitenkin vastuu muistakin oppilaista ja joukossa voi olla montakin, jotka kaipaavat yhtä lailla kipeästi opettajan huomiota kuin poikasi. Ryhmä voi olla iso ja meluisa, joten opettajan hermot lienevät kireällä. Lapsiin ei kuitenkaan hermojaan saa missään tilanteessa purkaa, ja jos niin tekee, se on mielestäni opettajan sairausloman paikka, koska resursseja ei opetusolojen parantamiseen kuitenkaan anneta yhtään lisää.
Minun järkeni sanoo, että pienessä erityisryhmässä annettava eriytetty opetus on erityiselle oppijalle kaikin tavoin laadukkaampaa, kunnes tilanne on hallinnassa ja lapsi pärjää hyvin isommassakin ryhmässä itseluottamuksen varmistuttua ja taitojen kasvettua. Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että isompi ns. normaaliluokka on realistisempi kasvupaikka erityisoppijoillekin. En ole varma.... Erityisoppija tarvitsee enemmän kuin ns. tavallinen oppija. Miksi hän ei voisi saada sitä pienryhmässä?
Iines: "Erityisoppija tarvitsee enemmän kuin ns. tavallinen oppija. Miksi hän ei voisi saada sitä pienryhmässä?"
VastaaPoistaItse yritän juuri ajaa sitä että ns. ongelmatunneilla poika olisi pienryhmässä joka hänen isosta koulustaan löytyy, sillä se olisi hänenkin oppimisensa kannalta hyvä asia.
Itse asiassa pojan siirtyessä yläasteelle vastustin kaikin tavoin hänen siirtämistään pienryhmästä (joissa hän oli käynyt koko koulunsa eskarista lähtien ja menestynyt hyvin) normaaliluokkaan, mutta kuuntelivatko ns. "asiantuntijat " minua? Eivät, he halusivat "vain kokeilla normaaliluokkaa" ja nyt poika on tuon kokeilun seurauksena vittuntunut kouluun ja keskiarvo on tippunut yli kahdeksikosta 5,8:aan. Jee! Oli to-oosi hyvä kokeilu!
Mikseivät opettajat ja muut asiantuntijat usko että vanhemmat kyllä tuntevat lapsensa?
Poika muuten on käynyt töissä jo kahden vuoden ajan ja on saanut kehuja työteliäisyydestään ja sosiaalisista taidoistaan.
(Ja kohta hänkään ei tarvitse peruskoulun päästötodistusta mihinkään, sillä mikäli hän syksyllä selvittää toisenkin näyttökokeen niin hänellä on ensimmäinen ammattikoulutus hankittuna jo ennen peruskoulun loppumista, motivoi siinä sitten koulunkäymiseen)
Hei
VastaaPoistaVasta täällä. En enää ehdi lukea blogeja.
Siis ihan samaa mieltä. Kiitos, kun kirjoitit asiasta.
Kun aikanaan olin yläasteella, meillä oli tapana opettajainhuoneessa muistutella toisiamme oikein hankalien oppilaiden kohdalla: "Muistakaa, että nämä hoitavat meitä tulevaisuuden vanhainkodissa"
Johannes, olen nähnyt tämän kuvaamasi ilmiön ennenkin hyvinkin läheltä. Eli sen, että koulussa huonoja arvosanoja saava, kenties villi vekara, pärjää toisilla osa-alueilla loistavasti, kun päästään irti normaalista luokkahuone-kateederi-miljööstä.
VastaaPoistaVedin itse luovan ilmaisun kursseja, jossa näyteltiin, laulettiin, tanssittiin, sävellettiin ja käsikirjoitettiin itse erilaisia produktioita suurelle yleisölle julkista esitystä varten.
Tällä kurssilla nähtiin ihmeitä oppilaissa. Hylättyjä arvosanoja keräävät häiriköiksi luokitellut pojat olivat monesti parhaita ideoijia ja esiintyjiä, joiden suoritus ylitti luovassa rohkeudessaan roimasti ns. kilttien tyttöjen siistit pikku suoritukset. Kurssi vedettiin kokonaan vapaasti koulun tiloissa, etupäässä näyttämöllä ja somistamossa, jossa oli taidetarvikkeita vapaseen käyttöön. Tietokoneluokissa sai itsenäisesti pikku ryhmissä käydä kirjoittamassa käsikirjoituksia ja osa pojista sai kameran koulusta käsikirjoittamansa ja näyttelemänsä elokuvan tekoa varten, jota he kuvasivat milloin kaupungilla, milloin koulun tiloissa.
Uskon siis, että opetuksen uudistamisella luovempaan suuntaan päästäisiin merkittäviin tuloksiin erityisoppijoiden ja miksei ihan kaikkienkin kohdalla. Luokkahuonnen seinät saattavat ahdistaa erilaisista häiriöistä kärsivää oppilasta, joten opetus ulos perinteisestä luokasta -metodi olisi minun metodini ainakin omassa aineessani (äidinkieli ja viestintä). Opettaja voisi käyttää paljon enemmän mielikuvitusta opetusta suunnitellessaan, ainakin peruskoulun yläasteella ja keskiasteen opetuksessa.
Haluaisin tähän kertoa vain että tiedän kyseisen opettajan jo usean vuoden ajalta täältä hänen kotiseudultaan halsualta ja voisin kertoa moni uskomattomia juttuja hänestä mutta jätän nyt mainitsematta kuitenkin pahimmat ja kerron erään pienen tapahtuman eli kyseisen opettajan veljelle tuli avioero ja vaimo muutti toisen miehen kanssa yhteen jolloin kyseinen opettaja kävi siskoineen oitis haukkumassa veljen entisen vaimon ja kielenkäyttö oli näinkin uskovaisille ihmisille kuin he ovat erittäin arvelluttavaa mutta paras kohokohta tässä jutussa on että noin viikko haukkumisen jälkeen siskoksen sitten lähtivät pyytämään haukkumaansa henkilöä tekemään leivonnaisia äitinsä hautajaisiin eli tässä näkee kyseisen henkilön pokan todella sillä samahan oli tässä youtube jutussa eli täydellinen takin kääntö ensin sovittiin että poika ottaa videon pois ja anteeksipyyntö riittää ja sitten mennään poliisille, mutta tiettävästi syy oli suurelti siinä, että kyseisen opettajan uskonto kieltää laulamisen ja tanssimisen joten sen tulo julkisuuteen vavisuttaa uskonpiirejä varmasti.
VastaaPoistaAnonyymi, ajatteletko kuitenkin niin, että jos "kiusatussa" on vikaa, on kiusaaminen luvallista?
VastaaPoistaMinun täytyy sanoa, että voin kyllä hyvinkin kuvitella että nuo taustatekijät provosoivat tuota tapahtumasarjaa, jota silti en pidä oikeutettuna.