Kun asiakaspalvelu on huonoa, on se tosi kehnoa

Alle vuoden ikäinen kannettava tietokoneeni on ollut viidettä viikkoa eräässä espoolaisyrityksessä korjattavana. Kyseessä on yritys, joka ei vastaa puhelimeensa ja jonka puhelinvaihteen odotusääneksi on syötetty tunnistamattoman soittimen kirskunta, joka saa soittajan pitelemään luuria etäällä korvastaan ja sulkemaan puhelimen samantien.

Lähetin siis tekstiviestin ja onnistuin saamaan tiedon, että "kone on täällä, mutta ei ole tietoa viasta". Parin viikon jälkeen onnistuin taas murtamaan linjan tekstiviestillä ja sain vastauksen, että "varaosaa odotellaan". Seuraaviin viesteihin ei vastattu enää.

Tänään sain yllättäen puhelinsoiton yrityksestä lähes välittömästi, kun uhkasin tekstiviestissä lähettää reklamaation yrityksen johdon lisäksi myös liikkeeseen, josta olin kannettavani ostanut ja jonka kanssa huoltoyrityksellä on sopimus.

Olivat panneet mistääntietämättömän harjoittelijarukan asialle. Nainen vikisi pienellä äänellä, että koneeni on juuttunut Turun postiin. Kyljessä on ilmeisesti mökin osoite, joka ei ole enää voimassa. Kun kone vain viipyi, ilmoitin kahdestikin osoitteenmuutoksestani ja tekstasin huolellisesti kaupunkiosoitteen.

Siellä se kone nyt siis on, Turun logistiikkakeskuksessa, eikä tunnu löytävän minua, vaikka olen kunniallisesti kirjoilla oleva henkilö, joka on tehnyt postin kautta tämän maksullisen kesäosoitteenmuutoksen! Hieman hankala on postiin soittaakin, kun ääni on botoxin jälkeen pelkkää katkeilevaa töksähdystä. Tyttö sanoi nimittäin lopuksi huolimatta karmeasta pihinästäni, että "voitte vaikka soittaa sinne, jos se kone tulisi". Näin espoolaisyrityksessä.

Toinenkin huonon onnen tapahtuma asiakaspalvelussa mahtuu päivääni. Ostin nimittäin paikallisesta huonekalukaupasta ergonomisen tietokonepöydän, jossa monitori sijoitetaan upotukseen, joka on näppäintasoa alempana. Pöytä oli laatikoissa osina, jotka minun tuli itse koota.

Purin teipit pakkauksesta, nostin levyt ja mutteripussit pois, ja kannoin jokaisen osan yksitellen yläkertaan kierreportaita pitkin. Kun sain osat laskettua johonkin ja aloin tutkia ohjepiirrosta, huomasin että piirros on aivan eri maailmasta kuin osat. Piirros oli oikea, upotuksella varustettu tietokonepöytä, mutta osat olivat eri pöydän, jossa ei ollut upotusta, joka oli ostoperusteeni. Ajoin sitten sen ohjepaperin kanssa takaisin myymälään, jossa myyjä lähti tutkimaan varastoa, viipyi runsaat puoli tuntia. Palasi, ja sanoi, että kaikki ovat vääriä pöytäpakkauksia, joissa lukee kyljessä "upotus", mutta ne ovat kiinteitä ilman upotusta. Upotuksella varustetun pöydän saa tilaamalla muutaman viikon kuluttua. - Miten nyt toimitaan, kysyin myyjältä, sillä en ollut jaksanut kantaa irrallisia pöydän osia edes alakertaan, kun lähdin ohjepaperin kanssa myymälään. - No tuo se pöytä takaisin pakattuna ja tilataan sulle sitten uusi pöytä!

Olen nyt saanut kannettua osan kerrallaan kierreportaita pitkin alas, vaikka mietin jo, että minun on pakko pitää pöytä, kun en yksinkertaisesti jaksa kantaa sitä enää. Nyt se odottaa kuitenkin alhaalla, lattialla levällään pahvin päällä. Pitää löytää jostain pakkausteippiä ja tilkitä pakkaus huolellisesti, etteivät ruuvit tipu paketista. Vielä kun jaksaa kantaa sen auton peräosaan aamulla, on voiton puolella ja myyjä varmaan tyytyväinen.

(Maalaus Aleksandr Polozov)

JK Pakkohan minun on yrittää kirjoittaa jotakin. Teen sen vaihteeksi yön hiljaisuudessa. Nyt nukkumaan ja aamulla menen postiin kysymään, miten saan tietokoneeni Turusta, jonka jälkeen kannan tietokonepöytäpakkauksen paikalliseen myymälään ja tilaan uuden.