Joskus radiota kuunnellessa mietin, onko kanavan juontaja Sanna Kiiski mahdollisesti lukenut muinoisen juttuni, jossa käytän hänen tapaansa esitellä itsensä esimerkkinä huolimattomasta ja huonosta mediassa puhumisesta.Kiiski on nimittäin parantanut kielenkäyttöään eikä sano enää "mun nimi on Sanna Kiiski". Omistusliitteet ovat nyt löytyneet eikä Kiiskeä luule enää nasaalivetoiseksi stadilaispissikseksi.
En toki tahdo ottaa kunniaa tästä edistysaskeleesta itselleni, mutta kun kirjoittaa Googleen hakusanaksi Sanna Kiiski, ensimmäiseksi putkahtaa tuo kyseinen juttuni, jonka arvelen Kiisken kyllä huomanneen. Kielipoliisin työstä on siis ehkä hyvinkin ollut hyötyä kansallisella mediatasolla.
En malttanut olla laatimatta vasta avattuun toimittajan blogiin terävähköä kommenttia kielenkäytöstä, koska minua ärsytti tavattomasti se, että toimittaja haukkuu Blogistanin blogit sonnaksi huonolla suomella. Jos niin teräviä huomioita tekee, ne kannattaa kyllä kirjata erinomaisella äidinkielellä, jolloin sanomisella on painoarvoakin. Henkilö, joka kirjoittaa oman maansa nimen pienellä eikä tunne subjektin ja predikaatin kongruenssia käytännön kielessä, ei ole kyllä minun silmissäni uskottava sanomisissakaan. Saapa nähdä, julkaiseeko toimittaja kommenttini, se kun meni ensin sensuurin taakse.
(Maalaus Philippe de Champaigne)
Kirjoitin sille kaurahatulle, että alkaa opetella kirjoittamista ja rupeaa kertaamaan kielioppia, niin kyllä se siitä tai sitten ei. En aio seurata hänen blogiaan, mutta käväisin siellä, koska olit merkinnyt tekstiisi linkin.
VastaaPoistaSe on joku provosoija, ei kukaan kirjoita "kashew"-pähkinä, vaikka olisi kuinka törppö. Tämä oli paljastava seikka. :D
VastaaPoistaNo jaa, ei mennä nyt henkilökohtaisuuksiin, mutta kielihän on yhteinen kommunikaatioväline, jolla todella on väliä.
VastaaPoistaMinua harmittaa toimittajien ammattikunnan puolesta se, että kuka tahansa voi nähtävästi ryhtyä "toimittajaksi", kun vaan tahtoa ja nostetta riittää. Entä koulutus ja äidinkielen kiitettävä taito? Eikö se sentään ole pohja työlle?
Tuota päreessä mainitsemaani kommenttia ei sitten siellä näkynyt, eli se on juuttunut sensuurin hampaisiin. Harmi! Se oli asiallinen, mutta napakka.
Ei tuo voi olla oikea toimittaja päätellen virheitä vilisevästä tekstistä. Tai sitten nykyään toimittajaksi ryhtyvältä ei enää vaadita kunnollista suomen kielen taitoa.
VastaaPoistaNo, sivulta ilmenee, että kyseessä on Yleisradion Kansalaismediakatsauksen toimittaja. (!)
VastaaPoistaSivuilta ilmenee myös, että radio koskisuomi on suomen ensimmäinen podcast-network.
Onkohan tässä hieman sama ilmiö kuin edellisessä jutussani: Kyseessä on datanomi-tyyppinen pikakoulutus kasvavan viestintäalan moninaisiin ja houkuttaviin tehtäviin?
Miksiköhän hän ei kirjoita YLEn omalla julkaisualustalla? Eivätkö pomot hyväksy häntä YLEn "viralliseksi" bloggaajaksi?
VastaaPoistaMutta siinä hän on oikeassa että Taiteilijasta löytyy kohtuullisen hyvää pizzaa...
Hyvä kysymys, Johannes! Kenties Ylessäkin on kuitenkin nokkimisjärjestys..
VastaaPoistaVastapainoksi edelliselle blogille törmäsin juuri äsken tinkimättömään viestintäasenteeseen upouudessa viestintäpäällikön blogissa, jota oli ilo lukea ja jota tulen kiinnostuneena seuraamaan. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tiukalle mimmille kunnioittavasta suhtautumisesta sanankäyttöön, joka ei alistu markkinavoimille edes yrityksessä, jonka leipää viestintäpäällikkö syö!
Minä kyllä hieman ihmettelen, miten te nyt yhden blogialoittelijan kimppuun noin ärhäkästi ja välittömästi kävitte?
VastaaPoistaPaljon soopaahan blogeissa kirjoitetaan, joten ei se ihan tuulesta temmattua ollut.
Virheitä on, ja tulee olemaan. Emme kai me nyt täällä mitään äidinkielen arvosanaa ole tenttimässä.
Leonoora,
VastaaPoistajotenkin oudoksuttaa nyt, että minun pitää selittää asiaa noin herkän hienovireiselle ja sävyjä tajuavalle runoilijapersoonalle kuin sinä.
Ettetkö nyt ymmärtänyt, ettei ole kyse äidinkielen oppitunnin antamisesta, vaan siitä, että jos itse asettuu tuomarin osaan arvioidessaan toisten sanankäyttöä, pitää olla kompetenssia sanoa. Se on se ydin. Tämä on pohjimmiltaan eettinen kysymys.
http://blogit.yle.fi/node/1765
VastaaPoistaSurkeasti bloginsa aloittaneen Anttosen pojan Kansalaismediakatsaus näytti sinänsä olevan ihan ok. Hassua kyllä en ollut siitä kuullutkaan.
Aivan supertasokastahan tuo on kuitenkin verrattuna Yle Extraan, joka on selvin merkki totaalisesta rimanalituksesta. Limbotaan niin että takaraivo raapii soraa.
Olen tavannut kyllä ennenkin tämän ilmiön, että surkeasti kirjoittava voi olla loistava esiintyjä. Koulussa hylätyn kirjoittaneet syttyivät monesti näyttämöllä ylitse niiden hyvin kirjoittavien. Tätä oli tietenkin ilo seurata.
VastaaPoistaUudet televisiokanavat tuntuvat kyllä täyttyvän ihmeellisen matalatasoilla ohjelma-annilla - mitä nyt vähän olen ehtinyt huomata, sillä en katso kovinkaan paljon televisiota. Ylen Extraa pitää vilkaista tarkemmin.
Kyseessä olevana "provosoijana""toimittajien ammattikunna häpäisijänä" ja "sensuroijana" haluaisin tehdä pari oikaisua joita olen yrittänyt saada esiin, mutta huonolla menestyksellä.
VastaaPoista1. Kyseinen blogi on satiiria. Huumoria. Minä en vihaa blogeja enkä bloggaajia. Kyseinen blogi on vain pientä höyryjen päästelyä, terapeuttista toimintaa sen vastapainoksi että joutuu päivät pitkät lukemaan mitä tuntemattomille ihmisille kuuluu.
2. Kielioppiini on minusta tartuttu suhteettoman paljon. Totta on että toimittajan ammattitaitoon kuuluu hyvä kielioppi. Kuitenkin joudun taas painottamaan että kyseessä on satiiri. Jos kirjoitan oikeasti toimituksellista tekstiä, kiinnitän kyllä tarkasti huomiota myös kieliasuun. Satiirin luonteeseen kuuluu se, että jätän oikoluvun väliin. Tehtävänä on kuitenkin oikeitakin töitä ja kirjoitin kyseisen tekstin vikkelästi tauolla.
3. Toimittajana minä olen radiopuoleen keskittynyt. Äidinkielen läpäisin keskimääräisin arvosanoin, mutta totta kai kielenkäyttööni vaikuttaa se että 99% kielenkäytöstäni on verbaalista. Siksi tekstinikin on luonteeltaan vain nopeasti tulkattua puhetta. Arvostaisin sitä jos ette rupea koko maan toimittajakuntaa tuomitsemaan yhden viidessä minuutissa pahalla tuulella roiskaisemani blogimerkinnän takia tuomitsemaan.
4. Blogi ei ole YLEn blogialustalla, koska blogisatiiri ei ole missään mielessä YLEn projekti tai edes välttämättä YLEn hyväksymä. Olen tehnyt sen itse yksityishenkilönä.
5. Kyseinen kommentti julkaistiin eikä se missään nimessä jäänyt sensuuriin. Blogialusta jostain syystä nappasi sen johonkin filtteriin ja minä pääsin vasta seuraavana päivänä moderoimaan kommentteja.
Minusta lähinnä huolestuttavaa on jos bloggaajat tuntevat olonsa niin haavoittuvaiseksi että pienestäkin vitsistä tai näpäytyksestä täytyy heti nostaa kauhea meteli. Onko bloggaajat tottuneet liikaa siihen että heitä pidetään uuden median sankareina eikä heihin kohdisteta minkäänlaista kriittistä analyysiä?
Henrik!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Samalla kiitän sinua hyvästä keskustelunaiheesta ja tilaisuudesta tuulettaa tärkeitä asioita viestinnän ja bloggaamisen saralla.
Mainittakoon, että säikähdin hieman blogijuttuni perässä olevien aloituskommenttien sävyä, jota yritin toppuutella alkuunsa. Kannan kuitenkin vastuun niistäkin päreen kirjoittajana ja siten tavallaan provosoijana. Olen siis niiden sävystä hieman pahoillani, joskin näen niissä tietämilleni taitaville kirjoittajille tyypillistä ilakoivanirvailevaa huumoria, jota ei ole tarkoitettu ilkeäksi, vaan lähinnä ehkä nopeaksi heitoksi sen kummemmin miettimättä kokonaisuutta.
Luulen, että kritiikin kärki ei kohdistunut blogisi satiiriin tai huumoriin, sillä ei kai siinä ole vikaa. Lounasidea on mukava, joskin sitä on ennenkin käytetty blogosfäärissä. Mm. minulla oli kerran vaatimaton blogiviritelmä, johon kuvasin joka päivä ottamani kuvan lounaastani, joka oli usein marketin eineksestä valmistettu. Annoin siinä myös pisteitä annokselle. Siinä mielessä olen kyllä suu virneessä seurannut sinun lounastasi päivittäin. Jospa julkaiset joskus viikonlopulla kuvan itse valmistamastasi ateriasta?
Täällä blogosfäärissä saa kyllä turpiinsa, jos menee ja haukkuu muiden blogeja. On ollut monenlaista blogikriitikkoa, kriittistä blogiesittelyä ja blogikielipoliisia, jotka on aika nopeasti ammuttu alas prkleiden raikuessa.
Tuo minun kommenttini siitä, että jos blogeja haukkuu, pitää haukkua hyvällä äidinkielellä on myös jonkinasteista satiiria, joskin seison kielivaateeni takana.
Toivon, ettet pahoittanut mieltäsi, sillä se ei ollut tarkoitus. Tiedän myös, että tämä toive vaikuttaa tekopyhältä, mutta se tulee kyllä sydämestä. On vain joitain asioita, jotka kokee tärkeäksi. Minulle viestintä on se ala, joka kiinnostaa suunnattomasti ja suhtaudun siihen melko vakavasti. Blogillesi toivon hyvää jatkoa, ja samoin toimittajan työllesi, jonka uskon sujuvan hyvin, koska olet halukas ja kykeneväinen dialogiin ristiriitatilanteissakin. Lykkyä pyttyyn!
Kiitosta jatkokommentistasi. Mieltäni en ole pahoittanut, pikemminkin ollut vain yllättynyt ja huvittunut herättämästäni äläkästä.
VastaaPoistaTuo on kyllä huolestuttavaa jos kaikki kriittiset katsomiskulmat blogaamiseen on ammuttu alas. Kritiikki kun kuuluu olennaisena osana kaikkea viestintää.
Tuo on kyllä huolestuttavaa jos kaikki kriittiset katsomiskulmat blogaamiseen on ammuttu alas. Kritiikki kun kuuluu olennaisena osana kaikkea viestintää.
VastaaPoistaOlen havainnut, että konsensus on suuri osa Blogistanissa pärjäämistä. Tärkeä taito on kyky sukia myötäkarvaan.