Kesäpäiväkirja 11. sivu

Taivas vetäytyy mustaan pilveen. Kaukana kumisee, ja mökin ikkunasta näyttää synkältä, pimeältä kuin syksyllä, jo puoli kymmenen aikoihin.

Luulen ensin että ukkostaa, mutta se onkin vain kovapanosammuntoja Reilassa, jossa on joka kesä huviloiden ikkkunoita helisyttäviä sotaharjoituksia. Kerran oli ammus tullut jonkun lähellä olevan villan ikkunasta sisäänkin.

Onneksi on nyt uusi kannettava tietokone ja uusi mokkulayhteys, että voi viihdyttää itseään monin tavoin, kun ei ole nyt televisiotakaan tullut viritettyä digitaajuuksille. Tämä mokkula on kätevä, mötti vain usb-kanavaan ja yhteys toimii siekailematta, missä vain, vaikka laiturinnokassa. Eikä maksanut mitään, nolla euroa, kun ottaa kahden vuoden sopimuksen, ja minulla oli ennestään matkanettiyhteys olemassa, joten yhteys oli tuttu. Tosin nyt, kun olin lunastanut tämän uuden koneen pienen viivyttelyn jälkeen postista, sain ilmoituksen, että saan vanhankin läppärin huomenna huollosta, takuukorjattuna, vaikka takuu on jo ummessa. En kuitenkaan luota enää tähän vanhaan kannettavaani, joka on kahtena kesänä jättänyt minut pulaan, viime kesänä peräti viideksi viikoksi ja juuri silloin, kun olisin konetta tarvinnut. Minähän hankin sen mökkikoneeksi. Uusi vehje tuntuu lisäksi hyvältä ja vankalta käteen.

Miten voi olla näin pimeätä, että tietokoneen näyttö valaisee huoneen, kesäiltana? Tämä kesä on muutenkin ilmojen puolesta mennyt harakoille, sillä laiturielämä on jäänyt kaislojen perkuuksi kahluusaapashousut jalassa, bikinit tyhjinä laiturin naulassa. Olen palellut kuin horkassa, lämmittänyt pirttiä, nukkunut kahden täkin alla, saanut flunssan, käyttänyt enemmän punttihousuja kuin lahkeettomia versioita, jättänyt lupaamani stringit ostamatta. Munamarkkinoilta ostamani hepenelliset helleviritykset seisovat kaapissa, ja käytössä on yleensä korkeintaan pohjemittaiset caprihousut ja yläosana vuorotellen kaksi tummansinistä lämmintä pitkähihaista pusakkatakkia, sekä yksi villatakki, sekin tummansininen. Alla vanha kouluni logolla varustettu harmaa teepaita, joita minulla on useita kappaleita.

Mainittakoon tähän loppuun kesän tähänastinen lukuelämys, Orhan Pamukin Valkoinen linna, yksi parhaimmista tiukista suppeista kuvauksista, joita konsaan olen lukenut. Minua kiehtoo yhteen henkilöön keskittyvä pureutuminen, tiukka keskitys, jonkalaista tyyliä harva kirjailija taitaa, ja jos taitaa on mm. Kafkan veroinen mestari. Lisäksi olen lukenut Pyhämaan ja Kalannin historiaa ja näiden opusten perusteella totean, että aiemmin mainitsemani löytämäni rautasolki taitaa olla muinaislöytö eikä hevosensolki.

Viikko enää yksineloa täällä mökillä. Tytär saapuu kohtapuoliin, samoin isänsä tulee käymään ja sitten vielä Saksan sisko saapuu jokavuotiselle lomalleen. Ja se onkin sitten menoa ja meininkiä, sisko on liikkuvaa sorttia, ja se merkitsee lukuisien vieraiden tuloa ja kyläilyjä. Kestitsijänä ja pasurina toimin tietenkin minä, muut tulevat aina tänne kylään.

(Valokuva mökin ikkunasta, Iines tänään klo 21.30)