24.7.2008

Kesäpäiväkirja 12. sivu

Kerroin keväällä yhdessä päreessäni, miten joskus saatan lähettää huokauksen kaltaisen pyynnön yläilmoihin, joiden asujiksi ajattelen joko enkelit tai edesmenneen äitini. Pyydän näitä pilven haltijoita taikomaan eteeni kauniita kuvauskohteita, kun liikun kameran kanssa luonnossa.

Apuja kaivataan, kun luonto piiloutuu ja eläväiset katoavat sieltä, missä ihminen liikkuu. Ja kun tiedän, miten paljon luonnossa on elämää, miten sammalistossa ja ruohikoissa ja puissa kuhisee, niin enkö minä nyt voisi saada havaita jotain kiinnostavaa ja vangita tätä tapahtumaa kamerani linssiin? Tarvitaan vain hieman tönäisyä suuntaamaan katseeni tai ohjaamaan askeleeni oikeaan suuntaan, sinne, missä tapahtuu. Enempää ei tarvita, mitä nyt tietenkin hieman säätämistä sen luontokappaleen liikehdinnässä kohden minua.

Eilen kuljin salaniitosta elpyvällä niitylläni etsien kuvattavaa. Toivoin edes jotain vaatimatontakin hyönteistä näköpiiriini, vaikka navakan raikas merituuli puhalsi niityn yli häiriten lentäväisiä. Rohkenin pyytää yläilmoista siis kunnon vipinää hiljaisen tuntuiselle niitylle.

Näinkin sitten lauhahiipijän tai paksupääpiipon - en ole ihan varma, kumpi perhoslaji on kyseessä, mutta nimeän sen lauhahiipijäksi kauniin nimen takia. Pääsin mukavasti etulinjaan räpsimään kameraani, eikä lauhahiipijä ollut moksiskaan vaan tuijotti suurin silmin takaisin, vaikka tungin objektiivin suoraan sen näkökenttään. En huomannut vielä kuvatessani, että perhoskuva muistutti Rafaelin enkeleitä! Molemmilla on kauniit siivet ja pumpulitaivas takanaan. Minun enkeleilläni on selvästi huumorintajua ja kisailevaa leikillisyyttä, sekä pisara itserakkautta, kun kuvajaisiaan osoittavat.

Toiseksi näin pulleaksi paisuneen vihreän heinäsirkan. Tähän asti sirkat ovat olleet pieniä ja vaaleita, liian mitättömiä kuvan pääaiheeksi, mutta nyt jalkoihini pomppasi Egyptin heinäsirkka, kauniskilpinen pullero, ja kun kumarruin, se ei lähtenyt pakoon vaan soitti takajaloillaan minulle serenadin. Siritys täytti koko niityn, kun muualla vastattiin siihen.

Sain kuvattua vielä erikoisen kauniit parittelevat kärpäset ja sitruunaperhosen, joka yleensä lepattaa levottomasti, nyt nautiskellen hartaasti ohdakkeesta.

Ja mitä näin lopuksi? Tässä kohden enkeleillä jos heitä nyt on - oli hieman omituinen huumori, sillä minä kammoan käärmeitä, enkä kuvannut - en edes olisi ehtinyt - sitä ruskeaa paksuhkoa kyytä, joka säpsähti liikkeelle noustessani mäkeä ylös. Ehkä kyy ohjattiin polulleni muistuttamaan siitä, että sitä saa, mitä tilaa. Vipinää luontoon.

Mietin joskus, miksi ihmisessä näyttää olevan perustarve turvata muihinkin kuin omiin voimiinsa. On ollut aina, aikojen alusta. Alkukantaisten kulttuurien uskomusmenoja en ihmettele, mutta että kaiken itseriittoisuuden ja teknologian kyllästämä ihminenkin lähettää joskus pyyntöjä jonnekin ylöspäin. Onko se jokin myyttinen arkkitypia, joka ihmistä ympäröi, vaikka hänet irrotettaisiin kaikesta vanhasta hapatuksesta tai uusista aatteista?

(Maalaus Rafael, Enkelit)

Valokuva Iines, Lauhahiipijä)

32 kommenttia:

  1. Lauhahiipijöitä kuvasin minäkin eilisellä niittyvaelluksellani. Niitä oli todella runsaasti liikkeellä.

    Aina kun ehdin kuvausetäisyydelle, ne lehahtivat pois. Sain sentään muutaman ikuistettua.

    Ovelin oli se vihertävä siivekäs, joka asettui perhosia kuvatessani videokamerani päälle poseeraamaan.

    VastaaPoista
  2. Perhoskuvaus on vissiin taitolaji. Paras olisi, jos kamerassa olisi sopiva objektiivi, jolloin ei tarvitse päästä ihan viereen.

    Itse kuvaan mieluiten ihan läheltä, makro-objektiivilla, joka suurentaa kohteen mikrokosmoksetkin näkyväksi.

    Heinäsirkat muuten leikkivät selvästi kuurupiiloa lähelle tulevan kameran kanssa. Ne väistävät kuin kiusalla korren taakse, jolloin pitää vaihtaa asentoa hyvin hiljaa ja hitaasti. Ne kuitenkin jäävät paikoilleen, ja sietävät räpsyttelyä pakenematta hyvinkin lähellä. Samoin lähes kaikki kuoriaiset ja kimalaiset.

    VastaaPoista
  3. Usko tuonpuoleisiin voimiin on saattanut syntyä siten, että joku on vahingossa pyytänyt jotain itselleen katse pilviin päin kääntyneenä ja toivomus onkin toteutunut. Hän kertoi siitä toisille ja hups! uskonto sai alkunsa.

    Kun kuuntelee varsinkin ns. vapaiden suuntien saarnamiesten juttuja niissä toistuu koko ajan sana "minä". Minä, minulle, minun vuokseni, minun jumalani, minun, minun minun.... Siis minulle kaikki ja heti, pliis! Ensin riittävästi rahaa, kaunis, uskollinen puoliso, sitten omakotitalo kauniilla paikalla, kartanovolvo, kuuliaiset, menestyvät lapset ja vielä varma taivaspaikka. Ja pitkäpartainen setä taivaassa järjestää kyllä. Esimerkiksi helluntaiseurakunnan jäsenten tulot kasvavat 20 prosenttia pelkästään siitä hyvästä, että liitytään porukkaan.

    Joskus rippikouluiässä pyytelin minäkin partamieheltä tukea erääseen hankkeeseen ja tukea nmyös tuli. Sitä tuli niin paljon, että olin vähällä kuolla tuon lahjan alle. Olen sen jälkeen neuvonut muita, että jos jotain ylhäältä pyytää, kannattaa olla kohtuullinen ja määritellä toive tarkasti. Iineksenkin olisi pitänyt älytä pystyttäytyä vain perhosissa. Jos hän (siis Iines) pyysi vain "kunnon vipinää" niin siinä on kyllä kyynpurema ja ahman haukkaisu lähellä. Hyvässä (tai huonossa) lykyssä olisi saattanut naapurin mieskin olla vaanimassa heinäseipään takana. Siinä olisi sitten joutunut kipittämään pakoon pitkin sänkipeltoa kamera kaulassa heiluen. Ei mikään kadehdittava tilanne.

    Näissä rukousasioissa käy helposti kuin sille kansansadun kalastajalle, joka sai kultaisen kalan, joka toteutti kaikki toiveet. Äijä toivoi liikaa ja huonostihan siinä kävi.

    Vaari

    VastaaPoista
  4. "Kipittää"-sana tuli äskeiseen vanhingossa. Pyydän anteeksi. En nimittäin usko, että Iines kipittäisi, kun kyykäärme, ahma ja naapurin mies kävisivät kimppuun. Kyllä siinä olisi pantava vanhanaikaiseksi juoksuksi.
    Sitäpaitsi kipittää-sana on poliitisesti epäkorrekti.

    Vaari

    VastaaPoista
  5. Vaari, mielenkiintoiseksi esittämäsi Hups-uskonnonsyntyteoria tulee vasta sitten, kun lisätään siihen se fakta, että usko tuonpuoleisiin ei ole syntynyt yhdestä paikasta, josta se sitten olisi levinnyt muualle, vaan usko tuonpuoleisiin on syntynyt monessa paikassa ympäri maapalloa yhtaikaa, samoihin aikoihin ja aikoina, jolloin mikään ei tapahtunut reaaliajassa vaan vuosisatojen viipeellä.

    - Juuri tämä monisyntyisyys on se, mikä tekee uskon tuonpuoleisiin ihmiskuntaa yhdistäväksi asiaksi, jolla on globaali merkitys. Ja juuri tämä on mielestäni todiste kaikkien uskontojen yhteisestä merkityksestä ihmiselle. Siksi tuntuukin perin hassulta pitää yhtä uskontoa oikeana, tai yleensäkin uskonvaraista asiaa.

    Itseäni asia kiinnostaa uskontotieteellisestä näkökulmasta käsin, tai yhtä hyvin käyttäytymistieteellisestä tai psykologisesta näkökulmasta, ei teologisesta.

    VastaaPoista
  6. Useimmiten esitetään uskontoa eettisten normien perustaksi.

    Tänään kuuntelin Tarmo Kunnasta radiossa ja hän todella väitti että moraali olisi ihmisissä myötäsyntyinen asia.

    Kuulosti kovasti oudolta.

    Olin kuvitellut että se on kasvatuksen asia.

    Sitten on asia erikseen mitä missäkin kulttuurissa pidetään moraaliseettisesti oikeana ja mitä vääränä. Käytänteiden mukaan ratkeavat tavat opettaa.

    Ensimmäinen on meilläkin ollut kirkko, erilaiset jumalat myös Intiassa, Egyptissä, Kaksoisvirtain maassa jne.

    Pidän ehkä eniten uskonnon ilmenemismuodoista sadetansseista. Joku pueblointiaani sanoi paikalle tallusteelle antropologille, joka uteli sadetanssin taikaa, että tuleehan se sade ennemmin tai myöhemmin tanssii tai ei.

    Ja oli justiinsa oikea vastaus antropologille, mitäs kysyy tyhmiä!

    VastaaPoista
  7. Tuo hups-teoriani ei nyt ollut mitenkään loppuun saakka mietitty, olipa vain aasinsilta rukouksen problematiikkaan.
    Kyllä kaiketi uskonnot oikeasti kumpuavat siitä, että ihmiset halusivat selityksiä asioille, joita oli vaikea muuten ymmärtää. Niinpä egyptiläiset, aikansa aurinkoa ihmeteltyään päättelivät, että jumalahan se on.
    Pyhille kirjoituksille taas antoivat aineksia muinaiset katastrofit. Esimerkiksi vedenpaisumus on todella tapahtunut, siitä kerrotaan muistaakseni 1700:ssa pyhässä kirjoituksessa ja kaikissa mahdollisissa uskonnoissa. Toisinaan on taivaalta satanut tulta ja tulikiveä ja taas kirjoitettiin uusi luku pyhään kirjaan.
    Sellaiset asiat kuin maailman synty ja ensimmäisten ihmisten ilmestyminen pallollemme ovat sen verran hankalia käsittää, että oli pakko ottaa jumalat apuun. On aika hilpeää, että vielä nytkin miljoonat sivistyneet amerikkalaiset uskovat vuorenvarmasti, että maapallo luotiin 4 500 vuotta sitten.

    Vahinko, etten kuullut Kunnaksen esitelmää. Muistatko, Ripsa, miten Kunnas perusteli moraalin myötäsyntyisyyttä. Koko ajatus vaikuttaa minusta absurdilta.

    Vaari

    VastaaPoista
  8. Hesarin Nytin Identtiset kaksoset-palstalle tuo lauhahiipijä-Rafaelin enkeli taitaa olla vähän liian henkevä assosiaatio! Mutta Vuoden luontokuvaa noiden hyönteiskuvien kanssa kannattaisi harkita! Niillä, http://www.vuodenluontokuva.fi/default.asp?V_DOC_ID=3876 onkin nyt näköjään oikein luontokuvajuhla Finlandia-talossa.

    VastaaPoista
  9. Kysymys moraalin synnystä on tällaiselle "keittiöajattelijalle" kiinnostava. Minuakin haluttaisi kuulla - kuten vaariakin - jokin Kunnaksen perusteluista tai syvennyksistä, jos Ripsa tämän vielä huomaat.

    Eläimellähän ei ole myötäsyntyistä moraalia, vaan se tappaa ja syö lajitovereitaankin ja ottaa minkä pystyy saamaan toisen nenän edestä.

    Olisiko niin, että ihminen on älyllisesti monipuolisempana pystynyt kehittämään sellaisia henkiinjäämiskeinoja, että aikojen kuluessa ja vuosimiljoonien (?) vieriessä on kehittynyt yhä vähäisempi tarve tappaa ja ryövätä lajitovereita, ja näin ihminen olisi suojakseen kehittänyt pikkuhiljaa moraalikoodiston, joka turvaa lajinsäilymistä?

    *

    Sokea kana,

    noissa lauhahiipijäkuvissani on versioita, jotka muistuttavat enkeliä pilven päällä vielä enemmän kuin tuo. Niissä on kuitenkin vähän ylivalottumista (sopii enkeliteemaan kyllä :), joten en julkistanut niitä.

    VastaaPoista
  10. Iines arveli: "Eläimellähän ei ole myötäsyntyistä moraalia, vaan se tappaa ja syö lajitovereitaankin ja ottaa minkä pystyy saamaan toisen nenän edestä."

    Noh, noh, Iines! Eikös tämä ole pikemminkin tyypillistä inhimillistä käytöstä? Joku Fortumin pomo Lilius kahmii silmääkään räpäyttämättä taskuunsa kymmenien miljoonien optiot ja palkkiot siitä hyvästä, että hän nostaa häikäilemättömästi ja ilman mitään perusteita sähkön hintaa. Siinä "eläin" todella ottaa minkä ikinä vain irti saa toisten nenäin edestä.
    Mutta palataan näihin myöhemmin.

    Vaari

    VastaaPoista
  11. Vaari, kyllä Kunnas lähinnä sen vain sanoi. Haastattelija väitti ystävällisesti vastaan, jolloin Kunnakselta repesi jonkinmoinen kristillinen kommentti, mutta sillähän ei voi olla todellista merkitystä, siis että on kastettu tai syntynyt kristillisistä vanhemmista.

    En tiedä onko ohjelma kuultavissa Areenasta tai jostain, mutta haastattelu perustui kirjaan, jonka Kunnas on kirjoittanut jonkinmoinen kulttuuriantropologia tai kulttuurintutkimus mielessään.

    Kirjan nimi puolestaan katosi päästäni, mutta löytynee netistäkin luultavasti ainakin kansalliskirjastosta.

    Haastattelu oli sillä tavoin mielenkiintoinen, että siinä radiotoimittaja ja Kunnas antautuivat kunnon keskusteluun. Harvemmin toimittaja sellaista uskaltaa.

    Ylen Radio 1 oli kanava.

    VastaaPoista
  12. Vaari, en minä tarkoittanut, että ihmisellä olisi korkea moraali, kun vertasin ihmistä eläimeen.

    Tietenkin ihmisten kesken on sotia, järkyttävää väkivaltaa ja heikomman sortamista, sillä aina on ihmisiä, jotka eivät ole sisäistäneet kaikkia moraalikoodeja.

    Eläimistä kuitenkin kaikki pedot tappavat ja raatelevat jopa pentunsa, ihmisistä vain harvat poikkeusyksilöt.

    yritän siis sanoa, että minusta moraali ei ole myötäsyntyistä, vaan siis opittu koodisto, joka ideaalitapauksessa on ihmiselle hyväksi.

    VastaaPoista
  13. "Eläimistä kuitenkin kaikki pedot tappavat ja raatelevat jopa pentunsa, ihmisistä vain harvat poikkeusyksilöt."
    Sinullapa, Iines-kulta, on outoja tuttavuuksia petojen joukossa! Vain harvat popsivat omia pentujaan ja silloin siihen on hyvä syy.
    Peto tappaa ja raatelee syödäkseen, pysyäkseen hengissä. Ihminen taas tappaa, raatelee ja kiduttaa ihan huvikseen, vaikka olisi sitten ev.lut. seurakunnan jäsenkin. Itsekin olen vannonut sotilasvalan, joka velvoittaa minut tappamaan toisia ihmisiä heti esimiehen niin käskiessä. Ja virren sanoin "mielelläni sen teenkin." Ahma on minuun verrattuna rauhanomainen kissimirri

    Eläinten syntymälahjanaan saama moraalikoodi on yksinkertainen ja toimiva. Ne eivät tee tietoisesti koskaan mitään väärää.

    Entäpä ihmiseläin? Häneen tungetaan vauvasta lähtien toisilleen täysin ristiriitaisia koodauksia. "Nuorukaiselle kuolla kuuluu", karjuu res.upseerikoulun käynyt opettaja. "Itsemurha on synti," sanoo pappi, joka samalla kieltää kaiken muunkin tappamisen. Mutta sotilaspapi sanookin että "tapa minkä kerkiät!" Pyhä kirja käskee rakastamaan vihollista, mutta sama sotilaspappi sanoo, ettei vihollinen ole edes ihminen. Heitä saa rauhassa ampua, käristää voissa, seivästää tai iskeä kiinni lähimmän ladon seinään pistimellä.
    Pappi myös varoittelee huorin tekemisestä ja sitten jää piispa kiinni vieraan naisen päältä housut kintuissa. On siinä seurakunnalla naurussa pitelemistä.

    Sanoit, Iines: "Tietenkin ihmisten kesken on sotia, järkyttävää väkivaltaa ja heikomman sortamista, sillä aina on ihmisiä, jotka eivät ole sisäistäneet kaikkia moraalikoodeja."

    Kyllä he ovat sisäistäneet moraalikoodeja, ikävä kyllä. Äärimuslimin koodi käskee tappaa eriuskoiset ja ev.lutskun mielestä neekeri on huvittava heppu, jolle täytyy kertoa Jeesuksesta, että saataisiin taivaaseenkin mustia palvelijoita.

    Yleinen moraalimme kieltää ns. vieraissakäynnin, mutta joku ministeri Kanerva bylsii sivuun niin ahkeraan, ettei tahdo ehtiä virkaansa hoitaa. Ministeri Karpela vaihtaa miestä niin tiuhaan, että vanhaan aikaan sellaista olisi kutsuttu hyvin rumalla nimellä. No, olkoon.

    Eräs tuntemani uskollinen perheenäiti tunnusti kerran, että jos hänen ovensa taakse ilmestyisi Che Guevara ilmielävänä, hän kyllä antaisi sille, vaikka oma ukko olisi kotona. Niin sitä pitää! Minä arvostan tällaista rehellistä moraalia.

    Iines sanoi: "yritän siis sanoa, että minusta moraali ei ole myötäsyntyistä, vaan siis opittu koodisto, joka ideaalitapauksessa on ihmiselle hyväksi."

    Olen täsmälleen samaa mieltä. Meille on toden totta opetettu moraalia hartiat höyryten! Mutta entäpä jos moraalikoodiston opettaa meille huijari? Entä jos koko koodisto onkin rakennettu palvelemaan vain rahaa ja valtaa?

    Huh, taisin lämmetä liikaa. Kuuntelen tätä kirjoittaessani radiosta konserttia Uudenkaupungin kirkosta. Hienoa musiikkia! Ja kapellimestari sattuu olemaan tuttu mies. Pistäpä radio auki, Iines ja nauti sinäkin.

    Ripsalle kiitos vinkistä. Haen sen kunnaksen Ylen nettipalvelusta.
    Vaari

    VastaaPoista
  14. Kun en onnistunut saamaan Kunnaksen haastattelua kuuluviin, hain hänen kirjansa arvostelun nettisivuilta. Arvostelu loppuu näin:
    "Erilaisten näkökulmien avaaminen on ansio myös Kunnaksen tutkimuksessa. Dostojevskin Karamazovin veljeksiä tulkiten hän kirjoittaa: "Helvetti on rakkaudettomuuden aiheuttama kärsimys. Suurin pahuus on se, joka estää ihmisen rakkautta ja hyvyyttä toteutumasta".

    Vekkulia, että yhä vielä pitää kysyä neuvoa Dostojevskilta tai Tolstoilta, kun puhutaan hyvästä, pahasta ja moraalista. Noista Karamazov-ajatuksista on tosiaan vaikea olla eri mieltä.

    Vaari

    VastaaPoista
  15. Siis vaari,

    leijonauros voi raadella poikasensa, ellei emo vie niitä pois ja pidä niiden puolia. En tarkoita, että kaikki eläimet tekevät näin ja kaikki leijonat, vaan että tällaisen ilmiön esiintyminen ei ole eläinmaailmassa tavatonta, kuten se ihmisten parissa olisi.

    Eläin myös käyttää ravinnokseen muita, itseään pienempiä eläimiä, eli tappaa heikompiaan ja raatelee suuhunsa. En ymmärrä, miksi tällaista pitäisi pitää luonnonmukaisuutensa vuoksi itsestäänselvänä. Kai ihminenkin voisi edelleen menetellä näin ilman moraalikoodiston kehittymistä jan pitää sitä itsestäänselvänä.

    On tietenkin yhtä lailla vääriä moraalikoodeja kuin oikeita. On yhtä lailla ihmisyyttä säilyttäviä ja edistäviä kuin ihmisyyttä tuhoavia ja tappavia moraalikoodeja.

    En siis suinkaan, vaariseni, ajattele niin tyhmästi ja suppeasti, että moraali on aina ja itsessään hyvä asia. Ihmisessä kun on sekä hyvä että paha, valitettavasti. Joku siis voi aivan hyvin sisäistää itselleen muita tuhoavan moraalikoodiston, vaikkapa nimenomaan jonkin aatteen nimissä. Itse olen muistellut, miten hippiaikoinani monet itseään älykkäinä ja edistyksellisinä pitäneet miehet osoittautuvat nykyvalossa hirveiksi naisen alistajiksi, sovinisteiksi, joille nainen oli pelkkä panopuu tai reikä patjassa. Jos nainen ei antanut, hän oli taantumuksellinen tai porvari.

    En myöskään ajattele, että kaikkien muslimien tai ev.lutskujen mielestä muita pitää tappaa tai kertoa heille maailman ainoasta pelastajasta. Näiden suuntien kannattajissa on valtavia eroja, ihmiset ovat yksilöitä jokaisen ismin sisällä.

    Mitä tulee tuohon Karamazovin veljesten tulkintaan, ajatukseen on helppo yhtyä. Juuri noinhan se menee. Toisaalta min ua kiinnostaa kyllä kärsimyksenkin ideologia. Onko yksinäisyys tai kärsimys sinänsä helvetti? Jokuhan voi löytää näistäkin olomuodoista harmonian. Onni kun minusta on harmoniaa, ei euforiaa.

    VastaaPoista
  16. En siis suinkaan,[...], ajattele niin tyhmästi ja suppeasti, että moraali on aina ja itsessään hyvä asia.

    Itse asiassa moraali on aina pahasta! Vain tuore eeettinen pohdinta tekee ihmisestä hyvän.

    VastaaPoista
  17. Ihminen sellaisenaan ei ole moraalinen mielestäni. Aristoteles sanoo, että moraali on aina tavoista kiinni ja tavat ovat kulttuurin syöttämät ja äidinmaidosta tulleita ns. itsestäänselvyyksiä jotka sitten eivät sitä ole kun on enemmän kuin 3 oliota mukana: oikeastaan enemmän kuin kaksi (Levinas). Moraali on siis pre-understanding'ista kiinni: kuinka hyvin kykenee snaijaamaan miten muut ajattelevat ja sehän on selvää, ettei ole helppoa ja jos aikoo oppia miten muut ajattelevat pitää ensin tietää mitä he eivät ajattele (ja siinä menee oma maine sitten; vain huonolla harkintakyvyllä voi tietää mikä on hyvä harkntakyky mutta harva uskaltaa sitä tehdä koska siinä menee yleensä elämä samassa syssyssä).

    A-moraalinen on sellainen, joka leikkii ettei ole moraalinen mutta se on suurempi synti sillä kieleen on aina osaksi moraalisia käsitteitä ja äänenpaineita pantu muhimaan. Objektiivisuus on sitä mitä kun tietää tutkimusten metodeista ja prinsiipeistä kaiken,
    subjektiivisuus on parhaimmillaan empatiaa mutta amoraalisuus on suurta puppua ja sitä näkee eniten.

    VastaaPoista
  18. Minä en tiedä, mikä sana on oikein, jos moraalista ei ole tai jos sillä käsitetään tarkoitettavan, niin kuin tässä keskustelussa nähdäkseni aika laaja-alaisesti, vain tiukkamoraalista ihmistä, josta olkoon esimerkkinä kukkahattutädit ja fundamentaalisesti uskontoon suhtautuvat.

    Moraalinen on mielestäni ihminen, joka ajattelee ja toimii kaikessa yhteisöllisesti, ei itsekkäästi, ydinajatuksenaan se, että ihmiset ovat aina samanarvoisia, mihinkään ulkoiseen katsomatta ja ketään tietoisesti loukkaamatta.

    Kerron esimerkin! Muutama vuosi sitten koulussamme sattui tapaus, jossa rehtori yritti savustaa pätevän ja työstään innostuneen lehtorin virasta saadakseen tämän hoitamat opo-tunnit epäpätevälle vaimolleen, jonka määräaikaisen tuntiopettajan toimen oli kesän aikana kaikessa hiljaisuudessa muuttanut "toistaiseksi"-toimeksi, ts. vaimon paikkaa ei tarvinnut julistaa enää vuosittain avoimeen hakuun, kuten tähän asti, kuten muiden epäpätevien. Tämä on siis vastoin säädöksiä, vastoin opetusalan lakeja, sillä epäpätevien tuntiopettajien paikat tulee julistaa vuosittain avoimeen hakuun, ja pätevin hakija on valittava.

    Tämän vaimonsa laittoman toimenkuvan muutoksen lisäksi rehtori siis teki esityksen em. pätevän lehtorin viran lakkauttamiseksi ja opo-tuntien siirtämiseksi epäpätevälle vaimolleen. Asia eteni hyvin pitkälle koulutslautakuntaan ja kaupunginhallitukseen asti ilman, että johtohenkilöt puuttuivat väärinkäytökseen. Kunnes muuan Iines-niminen luottamusmies otti asian listalleen ja toi päivänvaloon kaupunginjohtajan ja koulutuslautakunnan painostuksesta huolimatta.

    Tulos oli se, että juttu tuli kaikkien tietoon - opettajakunta oli tyrmistynyt - ja epäpätevä vaimo lähti talosta ensin sairauslomalle, sitten pois ja rehtori hieman myöhemmin.

    Tämän rehtorin ja hänen vaimonsa moraali oli mielestäni kateissa. Kovin likaiseksi asian teki se, että pätevä lehtori ja rehtorin epäpätevä vaimo olivat tapausta ennen parhaat ystävykset. Selkäänpuukotus ja työnvientiyritys oli siis totaalinen.

    En siis oikein ymmärrä ajatusta, että moraali olisi aina pahasta, tai ettei ihmisen tule olla moraalinen. Minusta tulee.

    VastaaPoista
  19. ...amoraalisuus on suurta puppua ja sitä näkee eniten.

    Höpö höpö!

    Ellet sitten tarkoita mooraalittomuutta, mikä on tietämättömyyttä. Eettinen ihminen tuntee yhteisönsä tavat paikallisesti ja globaalisti, koska hän on ihmiskunnan jäsen.

    Onko muuten kukaan koskaan milloinkaan kuullut aetiikasta? Aethics? Eikö ole kumma juttu?

    VastaaPoista
  20. Kysymys on siis siitä, että tapojen ylläpitäminen muuttuvassa maailmassa voi olla pahasta. Jotain hyvääkin tavoissa on, nimittäin etiikka, joka on elämisen ohjenuora eikä mikään sääntö.

    VastaaPoista
  21. Postmoderniaika vaatii ihmiseltä omaa tunnustusta, omaa valintaa, omaa elämää!

    VastaaPoista
  22. En ymmärrä, mitä pahaa moraali-sanassa on. Minusta moraali tai moraalinen
    liittyy nimenomaan valintojen tekemiseen.

    Ihminenhän tekee kaiken aikaa moraalisia valintoja, itse, omilla aivoillaan. Jotkin koodit sisäistyvät automaattisiksi (älä lyö, älä kävele lähimmäisesi yli, älä varasta tms.), mutta ei se tarkoita sitä, että ihminen olisi sokea ja toimisi ohjatusti ja olisi manipuloitavissa. Sitä voi vaikka varastaa, jos se auttaa nälkää näkevää, sillä sisäänrakentunut koodisto ei estä käyttämästä järkeä, saati tunnetta.

    Mikä siinä siis on, että moraali-sana on nykyään punainen vaate, ja se pyritään korvaamaan miedolla eettisellä kaikissa yhteyksissä? Johtuuko se siitä, että ihminen ei tunne tätä sanaa, vaan käsittää sen rajoitetusti vain tiukkamoraaliseksi?

    Minusta tässälukio-opetuksen linkissä on selitelty sanoja niin kuin itsekin ne miellän. Toisaalta on niin, että sanoja (moraalinen ja eettinen) käytetään kai synonyymeinakin.

    VastaaPoista
  23. Kommentti viel edelliseen linkkiin, jos joku sitä kurkistaa:

    En siis viittaa uskontojen osuuteen tuossa linkissä ollenkaan, eli se pallukka alhaalla oikealla ei kuulu siihen mitä moraalilla ja eettisyydellä tarkoitan. Viittaan vain sanojen "moraalinen" ja "eettinen" väliseen eroon ilman minkäänlaista uskonnollista viitetaustaa.

    VastaaPoista
  24. En ymmärrä, mitä pahaa moraali-sanassa on. Minusta moraali tai moraalinen
    liittyy nimenomaan valintojen tekemiseen.


    Niin, vain moraalinen valinta on oikea. Väärät ovat tietysti epämoraalisia.

    VastaaPoista
  25. Moraalinen valinta on aina yhteisöllinen valinta ohi itsekkään oman edun tavoittelun.

    Minä en ymmärrä, miksi oman edun tavoittelu milloinkaan olisi moraalinen valinta, jos oma etu samalla polkee heikompaa.

    Uskallan siis sanoa, että on olemassa myös epämoraalisia valintoja, jotka yhteisöllisyyden kannalta ovat vääriä, ihmisyyttä polkevia, sortavia.

    Ihminen todella voi valita moraalisesti väärin, kuten esimerkkini rehtoripariskunta, joka valitsi oman edun polkemalla muita ihmisiä. Historiasta ja päivänpolitiikasta löytynee lisää epämoraalisia valintoja.

    VastaaPoista
  26. Hei Iines, jutellaanko vielä hiukan eläimistä?
    "Eläin myös käyttää ravinnokseen muita, itseään pienempiä eläimiä, eli tappaa heikompiaan ja raatelee suuhunsa. En ymmärrä, miksi tällaista pitäisi pitää luonnonmukaisuutensa vuoksi itsestäänselvänä."

    Katselin tänään, kuinka pääskyset kävivät raaàsti hyttysten kimppuun ilmassa ja söivät niitä. Itkin ajatellessani kaikkia niitä pieniä hyttysorpoja, jotka menettivät isänsä tai äitinsä julmissa ilmahyökkäyksissä. Nyyh!!!

    Pääskynen syö nälkäänsä, mutta ihminen pudottaa elävät ravut kiehuvaan veteen ja syö ne mässyttäen runsaan viinan kanssa. Ei nälkäänsä, vaan huvikseen.
    Itämaiden miehet syövät lämpimiä apinanaivoja suoraan apinan avatusta kallosta. Apina on kiinnitetty keskellä pöytää olevaan aukkoon. Ja se on todella elossa kun mässäily alkaa.
    Moni johtaja yrittää parantaa mieskuntoaan popsimalla eläviä ostereita. Eivät hekään niitä nälkäänsä syö. Ja hännänhuippuna kolmen vinkaisun ruoka, tunnethan sen? Siinä tarvitaan elävä hiiren poikanen, jolta puraistaan ensin pala peräpäätä. Hiiri -joka on jonkin hiiren rakas lapsi - vinkaisee. Sitten haukataan puoli hiirtä ja taas kuuluu vinkaus. Viimeinen vinkaus kuuluu syöjän suusta, kun hiiripienokaisen pää katoaa murskaavien hampaiden väliin.
    Ja sinä siis haluat sanoa, että pääskynen on peto, kun se syö pienempiään, mutta jalo ihminen ei sellaiseen syyllisty?

    Paheksuttuasi eläinten julmuutta jatkat: "Kai ihminenkin voisi edelleen menetellä näin ilman moraalikoodiston kehittymistä ja pitää sitä itsestäänselvänä."

    Mutta niinhän juuri tapahtuu! Tapamme teollisesti eläimiä ravinnoksemme, vaikka meillä on niin hienot moraalikoodit. Metsästäjät tappavat miljoonia viattomia ja kauniita eläimiä huvikseen. Ei heillä nälkä ole. Kaloja kiskotaan kuiville pelkän huvin vuoksi. Yritäpä nielaista Rapala-uistin ja pyydä sitten naapurin miestä kiskaisemaan itsesi vedestä laiturille siimasta kiskoen niin tiedät, miltä hauesta tuntuu.

    No, jätetään tämä aihe. Esimerkkieni valossa voin vain päätellä, että jokainen kärpänenkin on moraalisempi kuin yksikään meistä.

    Kysyit: "Onko yksinäisyys tai kärsimys sinänsä helvetti? Jokuhan voi löytää näistäkin olomuodoista harmonian. Onni kun minusta on harmoniaa, ei euforiaa."

    Anton Tsehovin muistikirjasta löydämme ajatelman: "Jos pelkäätte yksinäisyyttä, älkää menkö naimisiin."
    Minulla on kokemusta yksinäisyydestä, kaksinaisuudesta ja myös yksinhuoltajuudesta. Voin vakuuttaa, että harmoninen yksinolo voittaa kaikin tuomariäänin kolean kaksinolon. Hyvä liitto taas on yksinoloa parempi olotila, uskoisin.

    Aika kauaksi ollaan päästy perhoskuvauksesta!

    Vaari

    VastaaPoista
  27. Moraali käsitteenä on jälleen ties mitä. Mutta Kant levitti sitä "should" teesinä; imperatiivina. Samalla hän aiheutti sen, ettei ihmiset kyenneet enää näkemään todelliset kausaliteetit koska ihminen otti Jumalan paikan. Se näkyy tämän päivän sekulariteettina: sitä tarkoitin tuolla moraali-sanalla. En siis ole Kantin tuomio-linjalla enkä Millin onnellisuus-haku-linjalla. Olen Nietzschen kannalla mutta ei missään nimessä sillä lailla kuten se on jo ymmärretty jossa revitään ihmiset kasteihin. Ojasta allikkoon mutta kategorisointia pitää olla: oikeilla spekseillä: dynaamisella sellaisella.

    VastaaPoista
  28. Se, joka moralisoi aiheuttaa muille ongelmia yhtä paljon kun se, joka keinottelee omaa etua moraalin nimissä (kuten tuo sinun pariskuntasi).

    Moraali ei ole ohjesääntö eikä se ole sama kuin eettisyys. Moraali kiinnittyy normeihin ja eettisyys kiinnittyy ikuisuuteen tai siihen ideaan, jota ei voi määritellä kuten luovuuskaan.

    Ihmiset eivät tajua näitä asioita ja silti mm Parasvuo repii puolikkaita ohjeita sieltä täältä sillä hän puolustaa omaa uskottavuuttaan ennen kaikkea ja sen hän tekee mustamaalaamalla mm minut, joka on itse asiassa häntäkin korkeammalla ns eettisesti. Sitä hän ei sietänyt, nimeomaan sietänyt sillä hän asetti iseyden ennen muita: nousi jopa kirkon portaille julistamaan jotain joka oli yhtä perverssiä kuin koko moraalifilosofia siinä mielessä. Mutta se, joka pysäyttää sairastumisen trendin oikealla normilla (struktuurit ohjaavat funktioita, muista se) on se, joka on nämä ymmärtänyt. MInulla on kuvio selvä, mutta nyt minua panetellaan enemmän kuin koskaan koska nyt on monella kiire: kiire on niillä, jotka minua mollasivat etteivät todella menetä maineensa ja kiire on myös niillä, jotka haluavat nimensä historiaan. Onpa sakkia: juuri tästä syystä ja vain siitä syystä mikään ei sitten muutukaan. Vasta kun ihminen rupeaa tajuamaan mitä on olla ihminen ja mitä on nähdä fenomenologisesti ja elää eksistentialistisesti niin voi jotain tapahtua. Ja sitä pitää vielä kyetä opettamaankin, herran tähden miten monta vaatimusta.

    VastaaPoista
  29. Vaari,

    minusta tuntuu jotenkin, ettet ole lukenut tai miettinyt kaikkea tässä kirjoittamaani.

    En esimerkiksi ole sanallakaan sanonut tahi väittänyt, että pidän ihmistä jalona ja korkeamoraalisena tai eettisesti ajattelevana. Päinvastoin, hyvin monessa tapauksessa ja kulttuurissa, myös omassani.

    On myös päivänselvää, että ihmisen julmuus eläimiä kohtaan on kaksin verroin pahempaa kuin eläinten "julmuus" lajitovereitaan kohtaan. Ellei olisi ihmistä, eläinhän ei milloinkaan olisi julma, koska ei olisi ketään, joka nimeäisi eläimen julmaksi. Eläinhän noudattaa vain vaistojaan ja taistelee henkiinjäämisestä.

    Ihmisen pahuuden mahdollistaa siis tietoisuus, kyky ajatella, taju. Eläin on viaton ihmisen rinnalla, eikä tästä ollutkaan kyse, vaan siitä, että tietyt raa'at teot ovat jääneet ihmiseltä pois, koska ihminen on keksinyt muita keinoja henkiinjäämiseksi. Moraalikoodit ovat mielestäni kehittyneet aikojen saatossa suojaamaan ihmisen henkiinjääntiä - tämä on kirjoitukseni ydin.

    En ole kuitenkaan vastuussa enää siitä, että moraalikoodeja käytetään myös tuhoavasti ja ihmisyyttä latistavasti, koska ihmisessä on myös pahutta, ja kulttuureissa on monesti käsittämättömiä eroja.

    Monet vääryydet, kuten ahneus ja varastaminen, itsekkyys ja väkivalta ovat kuitenkin yleisen oikeustajun mukaan ja maailmanlaajuisesti vääriä ja jopa sanktioituja, vaikka niitä tehdään joka portaalla, erilaisten ismien ja aatteiden ja uskontojen nimissä.

    VastaaPoista
  30. Kun yritän keskustella moraalista tai etiikasta, räpsyttelen mielipiteitäni liian nopeasti. Toisten puheet jäävät helposti vaille huomiota tai tulevat väärin ymmärretyiksi. Siksipä en voinut tuoda tähän(kään) keskusteluun oikeastaan mitään uutta tai omaperäistä.
    Eräänlaisena loppukevennyksenä haluan kuitenkin vielä esittää tunnetun kapinan-aikaisen työväenjohtajan, suutari Eetu Salinin käsityksen moraalista.
    Salin oli tunnettu juoppo, joka sai myös kuulla riittämiin paheestaan. Tuohon aikaanhan työväenliike oli kovasti raittiuden asialla.
    Saatuaan taas sapiskaa ryypiskelystään (oli sammahtanut sikalan pahnoille) Salin kirjoitti arvostelijoilleen runon, josta muistan vain lopun:
    "Ma nautasivistystä ylenkatson, nauran
    ja säädelmiä ilkun pässien;
    Puhtaampi moraalini silti on kuin lauman,
    vaikk` joskus tallustelen teillä nassujen.
    Siveysnormit venyy, vaihtuu, muuttuu,
    raisut sielut kaiteet särkee, suuttuu.
    Moraali nunnain, munkkien lauluna laumaa varten
    on suissa suruttarien
    ei koskaan onnetarten."

    Itseäni ilahduttaa erityisesti maininta nassujen teillä kulkemisesta. Kukapa siellä ei olisi joskus kävässyt?

    Salinin omaperäinen runotuote heittää eteemme kysmyksen, jota sietää miettiä. Tekeekö joku näkyvä pahe ihmisestä moraalittoman, jos hän muuten on kunnon ihminen ja hoitaa asiansa?
    Runo näyttää myös, kuinka erilaisia käsitykset moraalista ovat. Juopon ja raittiin ihmisen moraalikoodit ovat kaukana toisistaan ja kuitenkin kumpikin katsoo olevansa moraalinen, jopa moraalisempi toista!

    Eetu Salinilla oli muuten omaperäinen käsitys korkeimmasta moraalista: "Korkeinta moraalia on itsensä hyväksyminen ihmisenä."

    Jos Eetun vaiheet kiinnostavat, kannattaa luikea Kalevi Kaleman kirja "Eetu Salin, legenda jo eläessään", WSOY Porvoo 1974, ISBN 951-0-07284-2.

    Vaari

    VastaaPoista
  31. Vaari,

    sinähän juuri toit tähän hiljaiseen hellekeskusteluun ytimen ja uusia näkökulmia, joista kiitän sinua.

    Minua vain hieman vaivasi se, että ylitulkitsit selvästi meikäläistä. Mutta ei se haittaa, sillä olen varsin tottunut siihen, että ihmisille sanan "moraali" lausuminen aiheuttaa päässä jonkinlaisen naksahduksenkaltaisen prosessin, jonka tuloksena ihmisen aivoissa alkaa virrata omia ennakkoluuloja siitä, mitä kaikkea kauheaa moraali onkaan. Yleensä se siis nähdään ahtaana rajoitteena, eikä osata katsoa sen toista puolta - ihmisen yhteisöllisyyttä suojelevaa puolta.

    Kiitos myös Eetu Salinin esilleottamisesta. Huomaan siitä, että Salin edustaa juuri sitä kantaa, jota olen koettanut tässä esiintuoda. Olen myös vakuuttunut siitä, että useimmat allekirjoittavat Salinin ajatukset.

    Itse haluan toistaa vielä tiivistettynä loppuyhteenvetonani sen, että minusta korkea moraalisuus on aina yhteisöllisyyttä. Tällaiseen asenteeseen ei kai voi päästä, ellei hyväksy ja armahda myös itseään.

    VastaaPoista
  32. Ks uusi Niin ja Näin lehti
    http://www.emersoncentral.com/selfreliance.htm
    sillä kun itsensä tuntee tuntee myös muut asiat: Know thyself sanoi viisauden aposteli. Ellei sitä tunne ei voi tuntea muita.
    Jos ei muita voi tuntea kuinka voi ylentää itsensä sitten muiden tuomariksi on minun automaattinen kysymys. Kuinka kehtaa moralisoida ja punnita toisen moraalia kun ei ole millä punnita. Jos oma vaaka on rikki, on parempi olla ihan hiljaa. Kuinka saisin sen heidän kurkkuunsa työnnetty; heille, jotka minut silti tuomitsi vain omasta typeryydestä lähtöisin. Onpa meillä maailma ja yksilön hintaa ei voi määritellä eikä hinnoitella mutta ei kannata lukea mitä ihmisoikeusbyrokraatit kirjoittavat yhteisön ja yksilön eroista koska heille kaikki ihmiset ovat vain materiaalia, ei siis ihmisiä. Mutta aut armias kun heille itselleen tulisi kiusatun paikka kyllä he äkkiä löytäisi sieltä juridisista nivelistään sopivia sanktioita ja lakeja.
    Näin se menee; idiotismi ja sitä puoltavat lait löytyy mielin määrin siinä missä järjen ja sitä puoltavat laitkin. Hullu maailma mutta toiset vain kärsivät siitä, ettei ihmiset viitsi tutustua edes itseensä.

    Sairasta mutta totta. Olen tässä suhteessa jo hyvin pitkällä: self reliancen siis. Nyt ei pidä hyppiä ojasta allikkoon nääs ja kuvitella että psykologialla olisi vastaus: ei ole: se on todella pihalla kategorioinninsa osalta.

    VastaaPoista