15.3.2009

Miten ihminen voi tehdä niin itselleen?

On ihmisiä, jotka ovat kuin oljenkorsi: taittuvat ensimmäisestä pahasta sanasta. Minä olen sellainen, valitettavasti, ja olen tuntenut ahdistavaa pahaa mieltä edellisen päreeni anonyymin puun takaa tulleesta ällistyttävästä haukkumisesta. Salpaudun ja tunnen jonkinlaista voimatonta kauhua siitä, että joku pystyy olemaan minulle tarkoituksella paha, pystyy oikein kirjoittamaan tarkoitettuja pahoja sanoja näkyviin, niin että kuka tahansa voi ne lukea. Miten se on mahdollista, miten ihminen pystyy tällaiseen? Miten ihminen voi tehdä niin itselleen? Antaa itsensä olla paha toiselle, joka ei taatusti ole tehnyt mitään pahaa hänelle?

Olen kirjoittanut kolme blogitekstiä, Totuus ja valhe, Talvipäiväkirja 3. sivu ja Hiihtämisestä, mutta en ole uskaltanut julkaista ainoatakaan. - Ei sinulle kukaan vastaa, sanoi anonyymi, kenties tämä sama, kenties toinen, syksyllä. - Blogisi on haaremi, lauloi kurppa. - Sinä olet paranoidi, kuiski anonyymi, lisäksi yllyit vittuilemaan, kun joku hyvän hyvyyttään haukkui blogisi. Nih! Että vittumainenkin olet!

Sääli muuten noita kirjoittamiani päreitä. Totuus ja valhe on mielestäni aika hyvä päre, ja siinä on kuvana YouTuben Vysotskin laulu ja teemana on Matti Vanhasen hiihto läpi puunrungon, ehjänä, siis Matti Vanhanen. Huomaan kuitenkin, että Lehti sanoi jo kaiken muutamalla lauseella.

Talvipäiväkirjassa s. 3
on puhe blogimaailmasta, joka on vähintään yhtä julmaa kuin real life. Tässä huomaan, että ihan turha rutina tämäkin. Ihminen voi muuttaa vain itseään, mutta itseään hän ei kuitenkaan muuta.

Hiihtämispäreessä on puhe ihan vaan hiihtämisestä, kaipuusta kympin ladulle pepitaruudulliset housut jalassa ja duffelitakki päällä, palmikkoneuleinen pipo korkealla päälaella. Jalassa monot ja suksina Järviset hiirenloukkusiteillä. Alamäessä hiirenloukku joskus aukeaa ja suksi karkaa alas ennen hiihtäjää. Mutta se aukea pelto ja kuusikko talitintteineen horisontissa, hikoavan ihon ja lumen tuoksu! Tästä kirjoitin ja senkin huomaan turhaksi. Ketä kiinnostaa naisen kaipuu lapsuutensa ladulle? Ja vielä kun paranoidisti tietää, että pari anonyymia odottaa taas suden hetkeä iskeäkseen hampaansa niskaasi.

Paluu alkuun: En kysy enää, miten ihminen voi tehdä toiselle pahaa, sillä siihen löytyy selityksiä. Blogimaailmassa ykkösselittäjä on kateus, kakkosena kateus ja kolmantena kateus. Mutta miten ihminen voi tehdä niin itselleen - sallii itsensä olla tietoisesti paha?

Ei toisen ihmisen vahingoittaminen tarkoituksella ole millekään eläinlajille ominaista, sillä eläin ei tee koskaan pahaa, ei raadellessaankaan. Miksi ihminen on valinnut pahuuksista julmimman: henkisen sadismin? Henkinen sadismi ei kuulu ihmisluontoon. Pahuutta on, mutta sen syntymekanismi on selvittämättä.

45 kommenttia:

  1. Tämä pahantahtoisuuden synty johtaa samoille lähteille kuin työpaikka- ja koulukiusauskin.

    Onhan kiusaaminenkin niin tyhmää, ettei luulisi kenenkään normaali-ihmisen sellaiseen ryhtyvän, mutta kuitenkin se on erittäin yleistä.

    Kiusaajat eivät kai koe kiusaavansa, vaan se toinen on vaan "sellainen", "tuollainen" ja "tällainen" eli itse syypää kaikkeen olemalla vaan niin tyhmä.

    Mummo kertoo omassa blogissaan aika sattuvasti koulun juhlista tms, jossa ne samat valveutuneet opet, jotka vastustavat ja kauhistelevat henkeen ja vereen koulukiusaamista, itse käyttäytyvät omia inhokkejaan - ruma, lihava, tyhmä, haisee, typerehtii - kohtaan täsmälleen samalla tavalla. Haukkuvat, karttavat ja eristävät.

    Kyseessä täytyy olla jokin laumaelämään liittyvä syväänjuurtunut piirre ihmisessä. Se elää yhä, koska se on niin tehokas.

    VastaaPoista
  2. Liittäisin tuohon koulu- ja työpaikkakiusaamiseen vielä yhden, nimittäin kotikiusaamisen, Tapsa.

    Kotona lapsia kohdellaan kaikkein huonoimmin ja kiusataan kaikkein eniten, kaikkien tilastojenkin valossa, jopa pahoinpidellään ja murskataan luita puhumattakaan lapsen vähättelystä, mitätöinnistä tai yksin jättämisestä. Siitä vain ei kirjoiteta leppoisia päreitä tai mainita muuten, sillä asia on monelle ehkä liian läheinen, ja se on muutenkin tabu.

    Minä en oikein allekirjoita tuota ainakaaan kaikissa tapauksissa, että kiusaajat eivät tiedä kiusaavansa. Luulen jopa, että kiusan syy saattaa olla kiusaamisesta saatu nautinto, se valta joka kiusatulta otetaan, kun tämä paljastaa niskansa raadeltavaksi.

    Joskus sopisi ehkä kysyä myös, miksi kiusattu on kiusattuna, mikä on hänen nautintonsa uhriutumisesta. Tämä ajatus on hyvin kiintoisa, mutta ansaitsee ehkä oman keskustelunsa.

    VastaaPoista
  3. Törmäsin samaan ongelmaan kuin sinäkin. Anonyymina sellainen toiminta on helppoa.

    Sinun ihana blogisi ei ole edes kovin provokatiivinen, minun blogini joillekin aivan varmasti on.

    VastaaPoista
  4. Hei Iines. Olen puolellasi!

    Kirjoituksesi ovat olleet monesta muusta sen verran poikkeavia, mielenkiintoisia ja hyvällä tavalla ärsyttäviäkin, että antaa anonyy-mikkojen vain tuhrata suustaladattaviensa kanssa.

    Näillä areenoilla anonyymikkojen vaellukselle ei voi asettaa mitään muita estoja, kuin jättää julkaisematta törkeimmät. Ehkä voisi laajemminkin ottaa sellaisen linjan, että yhtään epäilyttävää nimimerkkikommentiakaan ei kukaan avoimin kortein kirjoittava julkaisisi?

    Jos olisi toiveita, että se auttaisi, niin "oikeiden" blogistien pitäisi perustaa yhdistys laatimaan säännöt, joilla törkyä heittävät, yleensä joutoväkeen kuuluvat häiriköt saataisiin nitistettyä.

    Tietyt anonyy-"mikot" erottaa jo kirjoitustavasta, mielipiteiden monotoonisuudesta (esim. nykyisissä maahanmuuttajakeskusteluissa)ja "iskemisnopeudestakin", aivan kuin jotkut kellariloukoissaan oikein kyttäämällä kyttäisivät kirjoittajien heikkoja kohtia.

    Sairaat, itseään kontrolloimaan kykenemättömät kommentoijat kykenee erottamaan myös, eikä heitäkään tarvitse sietää koska harvasta blogistista Freudiksi on.

    "Kivaniemeenikin" ajelehtii toisinaan kaikenlaista roinaa näiden hyeenojen toimesta. Niihin en viitsi monesti reagoida millään muulla tavalla kuin "hylkäys"-tangettia näpsäyttämällä.

    Mutta kirjoituksenihan ovatkin vain oppimattoman pakinoita eikä varsinaista keskustelupiiriä ole päässyt syntymään.

    Ilkeältä ne silti parkkiintuneeseenkin nahkaan pahat sanat tuntuvat, sen myönnän.

    Vysotskin laulujen sanat ovat aina paikallaan. Kuuntelin niitä paljon siihen aikaan (1990 luvulla), kun ensimmäinen vaimoni kynsi seiniä Harjamäen mielisairaalassa ja minun oli paha olla kotona lasten kanssa...

    VastaaPoista
  5. Pinkkisuu,

    olet käynyt lukemassa blogiasi pariin otteeseen. Hämmentävä blogi. Odotan kiinnostuneena. Nuttura vinossa.

    VastaaPoista
  6. Valto Ensio H.,

    kiitos kommentistasi! Ihanaa kun joku sanoo nuo sanat: olen puolellasi, juuri silloin kun kaipaa tukea. En halua tästä mitään vastakkainasettelua, mutta tuollaiset sanat ovat merkitykselliset. Kiitos!

    Olen niin hassu maailmanparantaja, että en halua rakentaa maailmaa maailmanpahentajien ehdoilla, eli en tahdo sensuroida ketään. Ajattelen niin, että se joka pahentaa maailmaa, se saa muuttaa tapojaan, ei minun tarvitse muuttaa tapojani, ts. ottaa käyttöön ideologiani vastaista sensuuria. Sehän olisi myös alistumista kiusaajien valtaan.

    Valto Ensio H., olen pahoillani ensimmäisen vaimosi tilanteesta. Ymmärrän hyvin, että tuo Vysotskin laulu silloin toi lohtua elämääsi. Tässä vielä linkki tuohon lauluun:

    http://www.youtube.com/watch?v=D3WJjCpJ9rQ

    VastaaPoista
  7. Hei Iines -ystäväni!
    Onpa harmi, että joku sairas typerä ihminen on saanut pahoitettua mielesi.
    Voisitko vaan yksinkertaisesti yrittää unohtaa kaikki tyhmät jutut?

    Minä en osaa tässä yhteydessä käyttää päre-sanaa (mielestäni se on jotenkin ruma sana, tarkoittaa ihan muuta). Mutta sinun blogikirjoituksistasi pidän hyvin paljon.
    Toivon, että jaksat jatkaa! Yritä jättää noiden sairaiden viestit omaan arvottomuuteensa.

    VastaaPoista
  8. Tervehdys Toffeli,

    päre-sanaa minäkin vierastan joka kerta kun kirjoitan sen. On se niin ruma ja huono nimitys kirjoitetulle tekstille. Jotenkin teennäinen, eikä se istu koneympäristöön edes vitsinä.

    Oikeastihan blogikirjoitukset ovat monenlajisia, eikä niitä voi kutsua kaikkia samalla nimellä. On artikkeleita, kolumneja, tieteellisluoteisia selvityksiä, selostuksia, kuvauksia, tarinoita, kertomuksia, muisteloita, esittelyjä, luetteloita, kuvituksia jne.

    Mitä tulee noihin anonyymeihin puskakriitikoihin, niin minussa on se vika, että arvostan kaikkia ihmisiä yhtä lailla, ja otan siis tosissani myös anonyymien ja mahdollisesti henkisesti sairaitten sanat, ja olen siksi edellyttämässä heiltä vastuullisuutta sanoissaan.

    VastaaPoista
  9. Huhhuh, pyörrän puheeni kirjoitusten sensuroinnista! Pakkohan minun on poistaa ihan sairaat viestit, jollaista laatua tähän juuri yksi tupsahti. Käsittämätön syytös, jossa asiat oli käännetty päinvastoin - minusta oli tehty se kiusaaja joka vainoaa. Eikö tällainen kääntötemppu ole tyypillistä jossain tietyssä sairaudessa - muistan että kuvaus oli jo Freudin Psykoanalyysissa, jonka luin joskus teininä?

    VastaaPoista
  10. Älä hitossa! Ei varmaan kannata! Siis arvostaa kaikkia ihmisiä yhtälailla.
    Se että haluat edellyttää heiltä vastuullisuutta sanoissaan, on ajatuksena kovin kaunis. Mutta ei se vaan toimi! Ei.
    Kun ei vaan määriä ja ominaisuuksia voi mitata samalla mitalla - miten se vanha sanonta kauhasta ja lusikasta menikään :) heh
    Saathan sinä tietysti tehdä niin kuin parhaaksi näet, en minä sitä - mutta sitten kyllä satutat itseäsi.

    Ja kun ketään ei saisi satuttaa... ei itseäänkään.

    VastaaPoista
  11. Koska edellisen avauksen *Anonyymi' kirjoittelua on paheksuttu ja kirjoittajakin luokiteltu 'alimpaan helvettiin' niin ehkä oli hyvä yksilöidä allaolevista mikä niistä on 'erittäin loukkaavaa'.


    Anonyymi sanoi...
    Kirjattomista ja 'karjattomista' on vaikea edetä 1700-lukua taaemmaksi. 

Erittäin hyvä aloitus sukututkimukselle on kartoittaa haastattelemalla kaikkein vanhimmat sukulaiset ja 'ratsaamalla' heidän kuva-arkistonsa ja teksti -dokumenttinsa. 

Mielenkiintoisen vivahteen sukutietoihin antaa Maakunta-arkistoista saatavat asiakirjat maakaupoista ja lainhuudatuksista.

Paras pohja tutkimukselle saattaisi olla omasta perheestä pyydetty selvitys Kirkkoherranvirastosta'.
    10. maaliskuuta 2009 13:04

    Anonyymi sanoi...
    Pettymys blokkaamiseen täytynee olla aika täydellistä kun olet vetänyt uuden avauksesi pois.

Jos ainoa mittari kiinnostavalle blogille on päästä mahdollisimman suuren kommentointimäärän niin senhän tavoitteen olet itse asettanut 'johonkin'.

Suurella osalla kommentoijista on omat sivut jota täällä käyden toivoisi 'aktivoittavan'. Kirjoittelun yleinen hyytyminen näkyy vetäytymisenä 'omaan kuoreen'.

Mattivanhasmainen oikeassa olemisen välttämättömyys, asioiden 'viimeiseen tappiin' ruotiminen ei välttämättä ole tae mielenkiintoiselle ja uusia näkemyksiä avaavalle keskustelulle.

Suomi24:n tai iltapäivälehtien 'vakiokaman' nostaminen keskusteluun ei niinikään kanna pitkälle. 

Vuorovaikutuksellisen blokin ei pidä olla kuin koti, henkilökohtaisuuksilla merkattu reviiri, iho – vaan persoonaan yhdistetty 'julkinen' tila.
    12. maaliskuuta 2009 22:22

    Anonyymi sanoi...
    Niin – vittuilut sikseen.
    13. maaliskuuta 2009 6:58

    Anonyymi sanoi...
    Tekstejäsi ei eipäile kukaan – ne ovat hyviä.

Teksteihisi perehtyneelle riittää 'keittiöpsykologia' ymmärtämään ja näkemään henkilökohtaisen 'tarpeen' itsetehostuksen ja 'kerjäävän säälin' dilemman.

Siitä juontaakin pidemmälle viedyn 'keskustelun' ahdistavuus ja 'vastakkainasettelun' leima.

Sanon sen tässä: En pidä blogia enkä aio sitä tehdä jatkossakaan. En kirjoittele nimimerkin suojissa sen enempää kuin bloginimimerkkikään. Kirjoittelen kommentejani itsensä 'paljastajille' asiallisesti ja hyvää tapaa noudattaen – niin eläenkin.

Jos se ei riitä, maltan kyllä lopettaakin, vieläpä helposti.
    13. maaliskuuta 2009 13:38

    VastaaPoista
  12. Siis Toffeli,

    ei toimikaan, myönnän. On kai niin, että sairaudelle ei ihminen mitään voi.

    Sitä vaan mietin, mikä on se tarttumakohta, kosketuspinta, joka herkistää jonkun omien vääristymiensä ja harhojensa kohteeksi. Eikö silloin löydä jotakin itsestään? Ehkä sen terveen minän joka voisi olla?

    VastaaPoista
  13. Kiitos linkistä ja osanotostasi.

    Menneen tragedian itkemisestä en näköjään koskaan eroon pääse, sillä kun kuuntelin malien lauluja jälleen, niin sydäntä kylmäsivät vieläkin muistot hirvittävästä yksinäisyydestä ja avuttomuudesta, muistot siitä, kuinka julmia ihmiset todella voivat tilaisuuden tullen olla.

    Itse toimin silloisessa kaaoksessa monin paikoin typerästi, mutta ne, jotka kaikkosivat läheltämme, kun apua olisi tarvinnut, tekivät vielä typerämmin.

    Ymmärrän heitä nyt, mutta silloin en voinut käsittää.

    Kirjoitin silloista perhettäni koskeneesta onnettomuudesta pienen kertomuksen Suomen Mielenterveysseuran 100-vuotis kirjoituskilpailuun (Kun siivet kantavat 1997) ja voitin sen, ja luulen, että oma avoimuuteni ehkä kuitenkin auttoi kahta tytärtämme, nyt 26 ja 28 vuotiaita äitejä, edes jotenkin selviämään elämässä eteen päin.

    Jäljet paistavat silti kaiken kokemuksenryönän alta. Heillä ja minulla.

    Puhumattakaan ihmisestä, joka kaikesta on saanut eniten kärsiä ja joka ei tervettä päivää elämänsä aikana tule näkemään.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi

    Unohditko tämän? Tästähän minä puhuin:

    "Anonyymi sanoi...

    Kyllä sinä vaan, päinvastoin kuin sanot, pyrit luomaan hovia, tahtomattasi. Sinulla on paljon hyviä kommentaattoreita, mutta myös muita konservatiivisia täti-ihmisiä, joiden kanssa on mukava paheksua maailman menoa.

    Kyllä tuo toinen ananonyymi kommentaattori oli tarkkanäköinen, mutta sinä yllyit "vittuilemaan".

    Minäkään en väheksy kirjoitustesi laatua, mutta aihepiiri on ehkä hieman rajallinen.

    En hyväksy opettajatarmaista karttakepillä huiskimista ja ivallisuuttasi, siksi en välitä kommentoida. Tämä on poikkeus. Olet myös hieman paranoidinen.
    "

    Itse poimimasi kommentit eivät nekään silti ole asiallisia kaikilta osin. Esität omia ennakkoluulojasi minun motiiveinani mm. kommenttien määrän tärkeydestä ja itsetehostuksesta ja säälinkerjäämisestä. Mikään niistä ei ole totta.

    Olen iloinen yhdestäkin kommentista, olen luonnossakin vaatimaton ihminen enkä kerjää sääliä, vaan kätken oikeassakin elämässäni sununi ja sairauteni muilta. Kirjoituksesi sävy oli siis kohtuuton ja väärä, se ei sovi minuun.

    Otan vastaan kritiikkiä, mutta en tietenkään selkeästi vääriä vääristeleviä päätelmiä.

    PS Kannattaisiko sinun käyttää muuten jotain nimimerkkiä, sillä mistäs minä tiedän, mikä anonyymeista sinä olet?

    VastaaPoista
  15. Voi kait niitä syitä olla moniakin, yhdeksi kuitenkin epäilisin kateutta - siis ainakin alitajuista halua olla samanlainen kuin toinen.
    ... joka sitten pistää niin vihaksi!

    Minua muuten ihan sikana ottaa aivoon nuo lukemattomat anonyymit- olen noihin jossakin muuallakin törmännyt. Niin kuin ei olisi mahdollista kirjoittaa jollakin - vaikka sitten vaihtuvallakin - nimimerkillä. Mutta että pelkää niin pirusti, että on pakko piiloutua myös toisten anonyymien selän taakse. Voi *huoh* teitä pelkuriraukkoja! Jättäkää ihmisennimiset rauhaan :) ja perustakaa keskenänne joku kiva ryhmä :)

    VastaaPoista
  16. Minä ehdotan ryhmälle nimeksi Anonyymit anonyymit eli AA-kerho.

    Olen itsekin ehdottanut, että anonyymit erottautuisivat toistaan nimimerkillä, mutta ei. Tuo toisten anonyyymien selän taakse piiloutuminen taitaa olla selitys. Tässäkin on nyt selvästi kaksi eri anonyymia, jotka eivät ole välittäneet erottua toisistaan. On kiva liittyä sukkasillaan AA:han, ja iskeä anonyymisti.

    VastaaPoista
  17. Niinkuin viimeisessä kirjoituksessani oli:

    En kirjoittele nimimerkin suojissa sen enempää kuin bloginimimerkkikään. Kirjoittelen kommentejani itsensä 'paljastajille' asiallisesti ja hyvää tapaa noudattaen – niin eläenkin.

    Minulla ei ole mitään tarvetta profiloitua 'minkään alan asiantuntijaksi' eikä vastustajaksi.

    Kunniallisena kansalaisena minulla ei ole mitään estettä 'vaihtaa' henkilötietoja vaikkapa s-postilla.

    (PS. Poimin vain NE tekstit jotka olivat minun)

    VastaaPoista
  18. Valto Ensio H.,

    et ole pannut kertomustasi blogiisi luettavaksi? Ymmärrän kyllä hyvin, ettet halua koko elämääsi blogiisi, mutta toisaalta tunnut ennakkoluulottomalta ihmiseltä, joka ei salaile mitään. Tuo julkaisu ei taida olla netissä?

    *

    Anonyymi,

    minusta olisi myös kommentin kirjoittajan oma etu erottaa itsensä nimimerkillä muista.

    Jollain tavalla uskon vilpittömyyteesi, siihen että olet vakuuttunut asiasi oikeellisuudesta.

    VastaaPoista
  19. Toffeli: "Ei varmaan kannata! Siis arvostaa kaikkia ihmisiä yhtälailla."

    Näin irrotettuna lause antaa varmaan turhan jyrkän kuvan, mutta onhan se aika kaukana länsimaisista arvoista, esim. ihmisoikeuksien julistuksesta.

    Toisaalta juuri näinhän kiusaajat ajattelevat: tuo toinen on huonompi meitä. Sitä ei tarvitse arvostaa yhtä paljon kuin muita.

    En väitä, että Toffeli edustaa tällaista ajattelua, vaikka niin sattui sanomaankin. Hän tarkoitti tiestysti selvästi ilkeämielisiä kiusaajia jne - mutta tässä liikutaan nyt todella heikoilla jäillä.

    Kautta historian ihmiset on jaettu meihin ja niihin, hyviin ja pahoihin. Jäljet pelottavat.

    Anteeksi etukäteen, Toffeli... mutta noin sinä kirjoitit.

    VastaaPoista
  20. Iines: "...et ole pannut kertomustasi blogiisi luettavaksi?"

    En ole laittanut muuten, paitsi viime kesäisen pyöräretkeni kuvauksessa vähän asiaa sivusin ohittaessani Siilinjärveä. http://kivaniemi07.blogspot.com/2008/06/tuulien-talon-kautta-kuljin_15.html

    Kirja, jossa tarina oli muiden kirjoittajein tekstien kanssa, on loppuunmyyty. Kirjastoista sen kyllä löytää: Tarja Heiskanen,toim. 1997, "Kun siivet kantavat" .

    Olenkyllä tehnyt käsikirjoituksen, joka on saanut kolmelta kustantajalta kiitokset, mutta on kuulema niin synkkävireinen, pimeän lävitse tunkema ja toivonpuutteinen, ettei sitä sen vuoksi eteen päin ole saateltu.

    Kustantajat ovat kuitenkin palautteen antamiseen vaivautuneet, joten kyllähän se aika pitkällä siinä mielessä olisi. En ole vain jaksanut, enkä ehtinyt rivien väliin valokatkaisijaa kirjoittaa.

    Nyt, kun tulivat nämä maahanmuuttajien kertomusten ylöskirjaamiset (omasta aloitteestani) urakakseni, tuntuu siltä, että niiden kautta on löytymässä myös kirjoittamisen suhteen jotain...

    Kontrastissa ainakin löytyy. Omat ongelmat kutistuvat käsitettävimmiksi.

    Kun viimeksi torstaina ja perjantaina nauhoitin erään nuoren kambodzhalaisen tarinaa muutaman tunnin ajan, niin ajattelin yöllä unissanikin sitä pelkojen sävyttämää elämää, josta nämä ihmiset pääsääntöisesti tulevat.

    Jotenkin vain tuntuu, että he tietämättään auttavat myös minua ymmärtämään -vähättelemättä- oman elämäni vaikeita aikoja kokonaan uudesta näkövinkkelistä.

    Ja opettavat itkemäänkin jälleen. Olin jo niin unohtanut sen taidon kun tuli tursattua monta vuotta hihaansa eikä siitä apua tuntunut olevan.

    VastaaPoista
  21. Minä en haluaisi olla "samanlainen" kuin kaikki ne, joita halusin matkia kun olin 15-18v. Kun aikuistuin tajusin, että olin kuvitellut heidän olevan jotain - nyt tiedän päinvastoin: minä olin jotain mutta minua ei laskettu. Ei lasketa nytkään mutta se ei todellakaan tee sitä, että "haluaisin olla sellainen kuin nämä falskit, joiden namaari on sitä mitä tämä sanoo: http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=124"

    eli miten sairaat ihmiset leikkivät olevansa älykkäitä mutta ovat vain sairaita. Maailma ei ole älykkäiden leikkipaikka enää vaan hirviöiden ja jos sinne menee mukaan mukisematta ei voi samalla sanoa enää olevansa ihan terve.

    Joten ylösalas nämä teidän määritelmät narsismista. Ei tuo Mäkeläkään "ole" narsisti vaikka hän tajusi sen kirjan kirjoittaa, en ole minäkään turhautumiseni takia narsisti vaan tämä yhteiskunta on sitä. Ja ne, jotka kuvittelevat olevan "pärjääjiä" tai "voittajia" voivat katsoa miten mm Kemppinen kirjoittaa business-as-today: roistojen ja sairaiden ihmisten yritystä pelastaa jotain joka meni jo.

    Toffeli voi katsoa taaksepäin kuinka paljon hän haluaa, mutta on turha luulla, että olen kateellinen tai reppana: en ole kumpaakaan. Olen terve.

    Med ett ord: helt frisk.

    VastaaPoista
  22. Valto Ensio H.,

    noinhan se kustannusmaailmassa nykyään menee: pitää kirjoittaa myyvistä aiheista ja myyvästi. Tavallaan tämän ymmärtää, sillä kustantamot ovat liikelaitoksia.

    Ristiriidan tuo vain se, että taiteellinen laatu ei ole koskaan kulkenut ritirinnan kaupallisuuden kanssa, vaan usein vastavirtaan. Ratkaise nyt sitten tuo yhtälö, niin olet ratkaissut kirjallisen kulttuurin kentän vapautumisen ja laajenevan kukoistuksen.

    Palautteen laadusta voi päätellä jotain - tuosta minulla on samanlainen käsitys. Minäkin sain aikanaan Erno Paasilinnan itsensä kirjoittaman palautteen runokokoelmastani, ja kehotuksen jatkaa kirjoittamista ja muodon kehittelyä ja yrittää uudelleen. Vaan minäpä uskoin kerrasta ja kokoelma lensi roskiin.

    VastaaPoista
  23. Mitä tuohon kaikkien ihmisten arvostamiseen (Toffeli, Tapsa) tulee, niin minusta asia on varsin selkeä: ei arvostustaan voi valita, ei se toimi niin, että valitaan kohteet joita arvostetaan.

    Arvostus, toisen kunnioitus, on asia, josta ei ole trendikästä puhua. Arvostukseen kytkeytyy aina nöyryys toisen edessä, toisen täyden ihmisarvon myöntäminen. Esimerkiksi lapsille opetetaan nykyään enemmän pärjäämistä ja ottamista kuin antamista ja toisen huomioon ottamista.

    Kyky arvostaa kaikkia ihmisiä samalta viivalta lähtevänä onkin pitkällisen kasvu- ja kehitysprosessin tulos. Se ei ole vain asenne, vaan elämänasenne, elämäntapa, tapa olla yhteisössä.

    VastaaPoista
  24. Mutta trendi on se, että ne jotka jotain tajuavat joutuvat sokeiden valtakunnassa ulkopuolelle koska joku on niin ajatellut.

    Rajaus tehdään siis vaiheessa, jossa osaava tietää olevan osaava ja joutuu silti silmiensä takia ulos. Joku on rajannut testit ja diskurssit niin.
    Että sopii sokeille.

    Sen jälkeen on vapaus valita. Kunhan ensin ei pyri mukaan, kuten minua ei ole kukaan (eikä iineskään) arvostanut ja olen ollut hiirenhiljaa ja hoitanut omat työni ja pyrkinyt eteenpäin ja silti tulee vanhat stoorit anno datumista eteen ja sitten se pysähtyy siihen, sillä sokeat ottavat tukea toisistaan.

    Ja kirkko - miten kirkko suhtautuu täysin ulkopuolisiin oman maan ihmisiiin: eivät hyväksy. Mutta afrikkalaisia ja vammaisia ottavat tosi mielellään budjettiin ja saavat pr-pisteitä siitä koska he eivät tule ns. sotkemaan maailman menoa näkemällä mitään sellaista mitä me näkevät näemme. Mutta sen takia Auvinen et co pimahti ja niitä on pian paljon. Mutta sinähän voit laittaa pääsi pensaaseen; ikävä vaan, että se pensaskaan ei pysy vaan lentää tiehensä. Ovat katsos myyneet sellaista, joka ei pitäisi myydä: uskoa.

    Se meni uskottavuuden nimissä myyntiin ja nyt sitten istuvat kiltisti kirkon penkillä - mutta ei paljon enää pian auta. Ja tämä ns. sota ei tapahdu minkään rajan takaa, koska on verkostoja eikä valtioita.

    Mikään valtio ei meitä uhkaa mutta moni saastainen verkosto kylläkin ja sinunlaiset syövät syötit hyvä Iines. Koska olet hannari väärällä lailla. Sinulle se sallittakoon mutta ei miehille, joiden äly ja oppineisuus oikeasti pitäisi olla toista maata. Miten he ottavat nyt roistoista tukea en voi tajuta.

    VastaaPoista
  25. Olen Iineksen kanssa erimieltä mitä ihmisluontoon tulee. Ihminen eroaa eläimistä nimenomaan siten, että ihminen kykenee tekemään pahaa. Se syntymekanismi on ihmisluonnossa. Jos joku pakottaisi ihmisen tekemään pahoja asioita, niin eiköhän se pakottajakin ole ihminen? Eli pahuus palautuu aina tavalla tai toisella ihmiseen.

    Kerään sarjakuvia ja eräässä Ahmed Ahne albumissa on kohta missä kalifin pyöveli on irroittamassa varkaan kättä. Siinä käydään lyhyt dialogi ja kalifi tuumaa käden irroittamisesta "Kiellän sen. Se on epäinhimillistä", mihin pyöveli vastaa "Päinvastoin oi kunninarvoisa kalifi, se on hyvin inhimillistä. Yksikään eläin ei tee niin."

    Me ihmiset olemme piruparkoja, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi keinoja rajoittaa omaa sikailua mitenkään. Kasvatus, harkinta ja edes jonkinmoinen yleissivistys antavat hyviä eväitä, millä päästään jo pitkälle.

    VastaaPoista
  26. Ehkä Anonyymien viestit eivät poikkea nimimerkillisten tai nimellisten joskin merkillisten viesteistä mitenkään. Ne vain helposti lukee toisella tavalla. Aggressiivisempina? Intiimimpinä?

    Vaikkei meidän nimimerkillisten nettipersoona olisi kovinkaan lähellä sitä kaikkea, mitä pimeästä mielestämme olisi kauhottavissa, se kuitenkin on joku, jonkinlainen, kuin ihminen, jonka tuntee. Siksi sen kokee turvallisemmaksi kuin Anonyymin.

    Minä muuten pidän anonyymeista keskusteluista. Se on vähän kuin vaeltaisi muslimina valkoisessa kaavussa yhdessä kohti Mekkaa. Kaikki korut, kellot ja ulkoisen aseman merkit riisutaan ja kuljetaan siinä samannäköisinä pyhää päin.

    Ja on niissä Anonyymien viesteissä sekin, että vahingossa tulee lukeneeksi ne huolekkaammin kuin muitten, kun haluaa ymmärtää, mitä pirua tuo yksi nyt tuossa yrittää sanoa - eikä ole sitä kivaa, tuttua Kalle-Pelle Virtasta, jonka puheet tietysti ovat samat kuin ennenkin eli helpot.

    Näitä piti, Iines, sinulta kysyä:

    1) Olitko itse siinä mustavalkoisessa valokuvassa, jonka täältä poistit? Jos olit, olitpa kaunis.

    2) Etkö sinä ole koskaan kommentoinut mitään anonyymina?

    VastaaPoista
  27. Allaolevat linkit huolellisesti lukien ei jää paljon sanottavaa.

    http://i-iines.blogspot.com/2007/05/sisinen-pirumme.html

    http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/nettikiusaajat_iskevat_usein_nimimerkin_suojasta_616728.html

    VastaaPoista
  28. Äh, Anonyymi mikset voi vaan lopettaa kun näet että pahoitat toisen mielen? Iines, laita moderointi päälle ja lykkää roskiin kaikki anonyymit järjestään - ne joilla on oikeasti sanottavaa ilmoittanevat nimensä.

    On ihan turhaa selittää, että enhän minä mitään - jos joku pahoittaa puheistasi mielensä vaikket sitä tarkoittanut on anteeksipyynnön paikka sinulla, ei sillä joka pahoitti mielensä. Ei ole kohteliasta vaan kulkea ympäriinsä laukomassa totuuksia ja vaatimassa, että jokainen ymmärtää sinun olevan hyväntahtoisella asialla vaan pitää yrittää sanoa asiansa kauniisti ja toisen mieltä pahoittamatta.

    Iineksen älykkäisiin avauksiin osallistuu paljon älykkäitä ja koulutettuja keskustelijoita, joiden puheista minä en edes aina ole varma ymmärränkö oikein korkeatieteellistä tekstiä. Itse pyrin puhumaan arkikielellä ihmisen asioista ja joustavaan ajatteluun. Ikävä kuulla arvoioitavan itseään tädiksi, joka paheksuu maailman menoa...



    Maailmanmenoa voi paheksua olematta täti ja konservatiivinen;)

    VastaaPoista
  29. Tommi,

    mietin tuota aiemmin kuvaamaani esimerkkiä, että eläin ei tee pahaa raadellessaankaan.
    Kun asetin ihmisen tähän samaan kuvioon, niin ajatukseni johtuivat siihen lopputulemaan, että samalla perusteella ihminenkään ei voi tehdä pahaa raadellessaan eläintä syötäväkseen säilyäkseen hengissä.

    Jospa se onkin niin, että vasta ihmisen korkeampi tietoisuus synnyttää pahan, kun se arvottaa tekoja laajoista näkökulmista, muistakin kuin henkiinjäämisen näkökulmasta? Näin mukaan tulisivat eettiset arvot ja teoriat eri lajien oikeuksista elää.

    Tällöin myös eläin tekisi pahaa, mutta ei olisi siitä tietoinen. Toisin sanoen pahuus on olemassa itsessään maailmassa, eikä se ole ihmisestä syntyvää.

    (Tätä ajatusta pitää kehitellä eteenpäin.)

    VastaaPoista
  30. Mummo,

    nyt on tehtävä selväksi se, etten puhu yleisellä tasolla anonyymeistä viesteistä ylempänä, vaan puhun tiettyjen anonyymien, joita tässä nyt on ilmeisesti ollut kaksi, edellisessä keskustelussani olleista nimenomaisista viesteistä.

    Minulla ei ole mitään anonyymejä viestejä vastaan, ja olen todennutkin, että ne ovat tervetulleita, koska ne ovat joskus jopa keskustelun suola ja pippuri. Eli minäkin pidän anonyymeistä viesteistä, jos puhutaan yleisellä tasolla kokonaiskäsitteenä. Vastaan heille yhtä mielelläni kuin muillekin.

    Näissä pisimmissä keskusteluissa koen joskus hankalaksi viestini kohdentamisen anonyymille, kun heitä on peräkkäin vaikkapa kolme neljä. Käytänkin säännöllisesti osoittavia muotoja ylempi anonyymi tai alin anonyymi, ja tämä on lukijallekin hieman työlästä seurata, missä se oikean anonyymin viesti olikaan. Siksi suositan mieluusti keksityn nimimerkin käyttöä. Täällä on vieraillut ahkerasti mm. nimimerkki "pirkko tai erkki", kun taisin suositella anonyymille mieluumin vaikka pirkkoa tai erkkiä.

    En ollut siinä mustavalkokuvassa, vaan se oli netistä, kuten kuvani yleensä. Hieman haen sellaisia, joiden tyylissä voisi olla aavistus minua, mutta eivät kuvat toki ole näköisiäni.

    Toki olen kirjoittanut anonyymejä kommentteja. Koskaan ei kyllä mieleeni tulisi kirjoittaa ilkeää anonyymiä kritiikkiä. Pikemminkin puolituhmia hauskoja kommentteja ns. sopimattomiin blogeihin, jos pitää linjaa vetää.

    VastaaPoista
  31. Anonyymi,

    tuo alempi linkki ei valitettavasti johda mihinkään. Olisi kiinnostanut lukea tuo artikkeli! Löytyisikö jostain - minä en löytänyt pienellä hakukierroksellani.

    Totta on kuitenkin se, että harva ilkeilee netissä omalla nimellään tai tutulla bloginimellään. Kyllä ne kiusaamiset tehdään useimmiten nimenomaan anonyymin nikin takaa.

    *

    Inkivääri,

    minulla keitti nimenomaan tuossa kohdassa, jossa anonyymi arvioi kommentoijia paheksuviksi täti-ihmisiksi.

    Ehkä nimenomaan tämä asiattomuus ihmetytti eniten, etenkin kun täällä ei ole ollut tapana harrastaa voivottelevaa siunailua, vaan jokaisella on ollut hienosti perustellut puheenvuorot, joissa on ilmennyt varsin laaja näkemys myös vastakkaisesta kannasta, jota ei ole tuomittu.

    Ihan kuin joku olisi halunnut, että tädit siunailevat, kun se kerran on kukkahattujen tapana. Nimittäisin tätä vauhtisokeudeksi, jonka polttoaineena ovat omat ennakkoluulot, jotka puolestaan estävät henkilöä ymmärtämästä lukemaansa.

    VastaaPoista
  32. 'Vaikea' ottaa osaa tähän keskusteluun, koska en ole anonyymi.

    Minun kannaltani kummallisinta lienee kuitenkin se, että mitä totuudellisemmaksi itse yritän ryhtyä Rauno Räsäsenä eli omana itsenäni, sitä enemmän taitaa nousta epäilyjä siitä, että olenkin trolli, jonka nimimerkkinä toimii 'Rauno Räsänen', ja jonka kuva saattaa olla ties mistä kupattu fake.

    Nämä epäilyt saattavat tietysti ylipäätään filosofisesti olla aivan osuviakin (toki täysin perusteltuja sekä mahdollisia myös virtuaalisesti).

    Kukapa nyt tietäisi olevansa 'juuri se tietty todellinen minä/itse'. Ellei sitten intuition avulla (haha).

    *
    Mitä Mummon anonyymikeskustelu-fanitukseen tulee, niin itse kyllä siedän keskustella anonyymien kanssa - joskin ajoittain ehkä pitkin hampain, koska he saavat anonyymisuudestaan 'bonuksena' sellaisia huijaamisen mahdollisuuksia, joita itselläni ei ole - senkään vuoksi, että en niitä itselleni suvaitse.

    Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä anonyymina olosta.- - Kaipa toki jo arvattiin, Mummo, että se Sarvikummun Ripa olin minä ;].

    Minusta tuntuu kuin valehtelisin kaikille päin naamaa jatkuvasti, mikäli kirjoitan nimimerkin takaa. Niinkuin tekisinkin!

    Ellei sitten kaikki fiktion tekeminen itsessään ole eräänlaista valehtelua - joskin esteettisesti 'bona fide'? (vastaus: kyllä kai se on).

    Ymmärrän Mummoa kierosti siten, että koska postmoderneilla (tekstin ulkopuolella ei ole mitään) ja varsinkaan postmoderneilla zen- buddhalaisilla ei kuulemma ole minuutta, niin kai he sitten voivat hyvällä omallatunnolla olla anonyymejakin..?

    Minä en ole buddhalainen (mutta ei minulla mitään heitä vastaankaan ole).

    En ole myöskään postmoderni, mitä tekstin absoluuttisen autonomian korostamiseen tulee, koska kirjoittajan biografian täydellinen huomiotta jättäminen ei ole ainoastaan puute vaan fundamentaalinen virhe tekstin perimmäisten konnotaatioiden tajuamisen kannalta.

    Tekstit voi totta kai tulkita ilman tekijääkin, mutta kirjoittajan elämän tunteminen lisää aivan varmasti hänen tekstiensä ymmärtämistä - kunhan vain olemme tarkkoja sen Monroe C. Beardslyn(kin) kritisoiman intentioharhan suhteen, mikä tarkoittaa, että ryhtyisimme selittämään tekstin sisäistä semantiikkaa pelkästään ja yksinomaan kirjoittajaan hänen elämäkerrastaan projisoitujen yksittäisten psykologisten muuttujien varassa.

    Mutta vielä kerran - ja sorry vaan Mummo (hymiö): ilman vaikkapa anonyymin kirjoittajan 'silmänalusten tummuuden asteen' tuntemusta en ainakaan omasta mielestäni osaisi arvioida yhtä hyvin tämän kirjoittaman tekstin taustoja.

    *
    Olen kyllä kovin kiinnostunut perusteista, joiden vuoksi ihmiset pelkäävät oman henkilöllisyytensä julkistamista, mikäli heillä ei ole siihen muuta syytä (mikä on tietysti varsin hyvä syy), kuin esimerkiksi pitää oma yksityinen ja ammatillinen minänsä/roolinsa erossa toisistaan?

    *
    Iinekselle sanoisin, että meillä kaikilla näyttäisi olevan joihinkin asioihin joku pysyvä 'ylireagointiherkkyys' psyykessämme, ja sinulla se on äärimmäinen yliherkkyys tietyllä tavalla esitettyä, tietynlaista kritiikkiä kohtaan.

    VastaaPoista
  33. Rauno Räsänen,

    nyt et taida osata erottaa toisistaan kritiikkiä ja pahansuopaista repostelua.

    Kritikki pohjaa asiaan eikä koskaan henkilön luonteen erittelyyn (paranoidi, sääliä kerjäävä tms.).

    Samalla tavoin myös skribentin luonnetta tai blogia arvioiva ns. ylistävä palaute on mielestäni ad hominem -tyylistä, eli täysin asiatonta ja tarpeetonta. Minä kiemurtelen vaivaantuneena, kun minua kehutaan. Kiemurtelen myös, kun luen muita nuolevia arviointeja.

    Minusta palautteeksi riittää asioiden arviointi, se, missä määrin tekstit täyttävät tehtävänsä.

    VastaaPoista
  34. Sinä Iines olet kiusaajamagneetti kahdesta syystä:

    - Kirjoitat provokatiivisesti ja hyvin.
    - Otat helposti nokkaasi ja märehdit niissä epäystävällisissä viesteissä.

    Eikos ne koulukiusaajatkin innostu toisaalta näkyviin mutta puoluskyvyttömiin uhreihin?

    Toistan vanhat ohjeeni:

    - Jatka kirjoittamista omalla tyylilläsi!
    - Älä närkästy pikku kritiikistä!
    - Laita tarkoituksellisesti pahantahtoiset viestit suoraan roskiin ilman vastakommentteja!

    Oletko muuten poistunut blogilistalta?

    VastaaPoista
  35. Buji,

    kertaus on opintojen äiti, eli kiitos ohjeista, taas kerran.

    Kun minä en tahdo poistaa kommentteja, sillä minulla on oikeus harjoittaa sensuuritonta viestintää.

    Olen poistanut blogini listalta, ja liitän sen takaisin, kun luvattu tilastorajoitteisuusnappula palautetaan. Luvattiin juhannukseksi, viime juhannukseksi.

    VastaaPoista
  36. Iines

    Okei. Se siitä. Sinä tiedät omat asiasi niin paljon paremmin kuin minä, etten siitäkään syystä aio liittyä lohdutusklubiisi tällä kertaa.

    VastaaPoista
  37. Rauno Räsänen,

    odotin sinulta kyllä hieman älyllisempää otetta asiaan. Lohdutusklubeille annan piupaut, en kerää taputuksia. Psykologisesti osaava ihminen näkisi tämän. (hymiö)

    VastaaPoista
  38. Lisäys: Lohdutusklubille annan piupaut, mutta sanat "olen puolellasi" siinä tilanteessa,jossa et enää itsekään usko itseesi, merkitsevät paljon. Riittää kun yksi sanoo ne, sen jälkeen kaikki on okei.

    VastaaPoista
  39. Iines kirjoitti:

    ...'mutta sanat "olen puolellasi"...'merkitsevät paljon.'

    No täällähän minä olen, honey, sinun puolellasi. Ja pysyn.

    VastaaPoista
  40. Valto Ensio H:han nuo sanat osasi ensin sanoa. Voin kuvitella, miten hän sanoo ne maahanmuuttajille, joita tukee ja joiden tarinoita kirjoittaa. Minusta ne nyt vaan ovat ihmeelliset sanat, niin ihanat monessa tilanteessa ihmispololle, että ne lienevät maailman kauneimmat sanat, mitä toiselle voi sanoa.

    VastaaPoista
  41. Hei Iines
    ja hei Tapsa P

    Hauska sattuma (vai onko sattumia olemassakaan?), että Tapsa P otti pikakommenttini Iinekselle oikein kunnolla syyniin. Ja arveluttavaksi huomasi. Heh.

    Tapsa P on ihan oikeassa! Ja sen lisäksi osaa vielä asetella sanansa niin nätisti, että... ei siitä mitenkään pystynyt mieltään pahoittamaan, vaan päinvastoin. Sain siitä ihan oikeesti kunnolla ajattelemisen aihetta. Kiitos.

    Eli siis, asiaa hetken aikaa reflektoituani: Sen kirjoitin minkä kirjoitin! En oikeestikaan ole riittävän ylevä ja hyvä ihminen, sillä selvästi ilkeämielisiä toisten kiusaajia en lainkaan osaa arvostaa.

    Tulipahan kirjoitettua, äkkiä, spontaanisti - just se mitä sillä hetkellä ajattelin. Mutta kuitenkin - pyydän anteeksi kaikilta niiltä kenen mielen olen karkeudellani tahtomattani pahoittanut.

    Jatketaan näitä mielenkiintoisia keskusteluja. Tämä on kivaa!

    VastaaPoista
  42. Toffeli,
    tämä olikin myös minulle osoitettu - katsoin ensin että Tapsalle - siispä tuosta vain sananen, että ihmisen voisi erottaa teoistaan, sillä pahoihinkin tekoihin on moninaisia syitä, ymmärrettäviäkin.

    Näin ollen ajattelen niin, että kaikkien ihmisten arvostaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi kaiken, minkä he tekevät, vaan näkisi niiden taakse ja arvostaisi ihmistä jokaisessa. Sanoisin lähimmäistä, ellei sillä olisi niin peräti hurskas leima.

    VastaaPoista
  43. *kaikkien ihmisten arvostaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi kaiken, minkä he tekevät, vaan näkisi niiden taakse ja arvostaisi ihmistä jokaisessa.* - siinä se on hienosti ja ytimekkäästi sanottuna:)

    VastaaPoista
  44. Maissa, joissa on sivistynyt keskustelukulttuuri ja paljon vanhaa tapakulttuuria, on aika helppo keskustela normien muakan. Suomalaiset ovat blogeissa yleensö ystävällisiä. Mie oon niin fatalistinen, etten osaa valittaa, mutta varautua kyllä

    VastaaPoista
  45. Koko ajan jotakin muuttuu, suhteet ja ihmiset ja koko maailma. ÄMinusta tuntuu kuin valehtelisin kaikille päin naamaa jatkuvasti, mikäli kirjoitan nimimerkin takaa. Niinkuin tekisinkin!Ä

    Kehitys voi olla kipeää

    VastaaPoista