2.3.2009

Kun päättyy työ



En suoraan sanottuna ymmärrä, mistä tämä poru parin vuoden eläkkeellepääsyn siirrosta nyt oikein tulee. Puhutaan jopa yleislakosta. Presidenttikin on sanonut, että hätäistä toimintaa.

Eläkkeellä olevana voin sanoa, ettei tänne kannata hinguta. Ei täällä mitään ole. Elämä oli paljon mielekkäämpää, kun siinä oli työn ja lomien rytmi, ja tunsi olevansa jotakin varten, hyödyllinen omalla vähäiselläkin paikallaan. Voin vakuuttaa myös, että täällä kaipaa jopa työn piinaavimpia hetkiä, sillä eläkeläinen on kuin syylä ihossa, kiinni yhteiskunnassa mutta kaikille tarpeeton.

Eläkkeellä ollessa kaikki ovat saman epiteetin alaisia eli eläkeläisiä. Niin siivoojat, maisterit, asentajat, tohtorit, kaikki samaa harmaata hyödytöntä massaa, joka päivisin kansoittaa terveyskeskuksen käytävät, tai arvauskeskuksen niin kuin yhtä köyttä vetäen siellä tapaamme naureskella, entiset herrat ja duunarit, kerrankin nyt eläissään tasa-arvoiset ja yhtä nöyrät loppuelämänsä ja kohtalonsa edessä.

Itse näen edelleen unia siitä, että kuljen koulun käytävillä, olen jollain ilveellä töissä, vaikka tiedän etten saisi olla siellä enää. Tunnen syyllisyyttä loisiessani opettajainhuoneessa ja koulussa, ikään kuin ansiotta ja luvatta, mutta siellä minä olen, vaikka tiedän olevani sairas, puhekyvytön. Olen ja tiedän että vielä pärjään, sillä ei minusta mikään tieto ja osaaminen ole poistunut, tallella kaikki mutta ei aktiivikäytössä.

Mitä odotettavaa eläkeläisellä on? Ei niin mitään. Kaiken aikaa rapistuva ulkonäkö, jonka huomaa parhaiten ikätovereista, rypistyvä nahka ja harmaantuva pää, kankeaksi käyvät jäsenet, kivut ja säryt, monilla henkeä uhkaavat vakavat sairaudet - tervettä eläkeläistä ei ole, en ainakaaan minä tunne.

Ei voi enää ottaa lemmikkiä, sillä sitä miettii väistämättä, kuka sitä hoitaa, kun itse menee päiväksi sairaalaan tutkimuksiin. Miettii myös väistämättä, kumpi kuolee ensin, emäntä vai lemmikki. Jos suhtautuu elämään valoisasti, voi toki ottaa lemmikin ja ajatella, että sen elämänkaaren vielä ehtii nähdä jos hyvin käy, mutta tietää, että se tulee olemaan viimeinen lemmikki. Tämä tuo lemmikin kanssa oloon kohtalon tuntua, sillä joka päivä näkee siinäkin ikääntymisen merkit, joita tarkkailee huolestuneena ja alkaa laskea vuosia, ja sitten huomaa tarkistavansa vieläkö se hengittää.

Olen siis sitä mieltä, että työelämässä kannattaa pysyä niin vanhaksi kuin jalat kantavat, sillä vain töissä ollessa vapaa-ajallakin on merkitystä. Eläkeläinen ei saa koskaan lomaa eikä hän odota viikonloppuja, vaan maanantaiaamuja, jolloin kaikki taas aukeaa, elämä alkaa kohista, terveyskeskukseen ja kauppaan pääsee - hedelmäpelit moikaavat marketeissa eläkeläisten kynsissä ja niiden äärellä näkee niin entistä suurjohtajaa kuin kunnantalon siivoojaa rattoisasti rupattelemassa. Läheiseltä rakennustyömaalta alkaa kuulua reippaita elämisen ja työn ääniä. Kyllä eläkeläisen taas kelpaa.

31 kommenttia:

  1. - tervettä eläkeläistä ei ole, en ainakaaan minä tunne.

    Parempi siis sairastaa töissä.

    VastaaPoista
  2. Varmaan lausut totuuden sanoja, en epäile.

    Eikö ihanne olisi vapaus: vaikka olisikin eläkkeellä, voisi tehdä vähän töitä siinä sivussa. Monet pyrkivät sellaiseen olotilaan.

    Ja siksihän ihmiset eläkkeelle nuorena pyrkivätkin, että ehtisivät nauttia siitä vielä kun ovat terveinä.

    VastaaPoista
  3. Jack,

    että mikäkö ero?

    No suuri ero. On jotenkin hyvä olla töistä sairauslomalla, sillä silloin nauttii suuresti ylimääräisestä vapaasta, vaikka onkin sairas.

    Eläkeläinen ei saa sairauslomaa, eikä hänellä ole mitään tietoa sairauden kestosta. Hän kituu sairaana kotona ja tuntee olonsa kurjaksi, kun sen sijaan sairauslomalainen nauttii rajatusta lomastaan ja mietii, että vielä kaksi päivää lekottelua kotona. Eläkeläinen miettii, että tauti on varmaan kuolemaksi ja kestää kauan, kun ei ole sairauslomaa rytmittämässä ja lopettamassa sairautta.

    VastaaPoista
  4. Tapsa P,

    on suuri virhe pyrkiä eläkkeelle nuorena ja ajatella, että silloin vasta elämä alkaa.

    Ei se mene niin, vaan se on lopun alkua.

    Vapaus menettää merkityksensä ilman vastapoolia. Se ei ole enää vapautta. Se on vaan tasaista elämää, jossa ei ole rytmiä.

    Kylmä totuus on myös se, että yli viisikymppinen on harvoin enää nuori ja terve ja täysin kykenevä kaikkeen samaan kuin nuorempana.

    Elämä on nyt. Työ on elämää. Ei ole muuta. Ei vapaudesta mitään verso. Vapaus on vain ajan tappamista.

    VastaaPoista
  5. Uskoisin että pääset kyllä töihin jos sinne oikein kova hinku on. Ymärtääkseni olet sairaseläkkeellä ja kykenemätön aikaisempaan työhösi. Kukaanhan ei estä tekeästä jotain muuta työtä tai työskentelemään hyväntekeväisyystoiminnassa. Halutessaan voi päästä uuteen työkykyarviointiin tai sitten voi luopua elkkeestään ja ryhtyä tekemään aivan mitä itse haluaa.

    Olemalla nykyihanteen mukaisesti 'oman onnensa seppä' avautuvat koko elämän mahdollisuudet ja kokemuksen kirjo.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi,

    en minä nyt sentään siivoojaksi halua ryhtyä!

    Minulla on tietyn alan erikoisosaaminen - olen äidinkielen, puheviestinnän ja kirjallisuuden opettaja - ja sen alan työtä en pysty puhekyvyttömänä tekemään. Totuus on myös se, että minulla on varsin hyvätasoinen eläke, jota en toki halua menettää jonkin minimipalkkatyön vuoksi.

    Olen opettaja, ja kaipaan oppilaiden kanssa työskentelyä - en mitä tahansa hanttihomaa. Oppilaista näen unta.

    VastaaPoista
  7. Joku vertasi sanaa eläkeläinen sanaan elätti. Elätistä minulle tulee mieleen sana loinen...

    Kesti kauan, ennen kuin osasin sanoa ääneen sanan eläkeläinen. Uskon, että se on vielä vaikeampaa, jos joutuu/pääsee sairaseläkkeelle.

    Ohjelmaa kyllä keksii itselleen niin kauan kuin voimia on, mutta eihän se samaa ole kuin työ. Vapaudesta nauttimista on oikein opeteltava. Itse olen siitä paljon oppinut blogimaailman kanssaeläkeläisiltä. Kyllä täällä sentään jotain on.

    Muisteleminen on mukavaa niin kauan kun vielä jotain muistaa. Historiaansa ei voi muuttaa, jotain tulevaisuudestaan sen sijaan ehkä vielä voi...

    Hyvä oli kirjoituksesi.

    VastaaPoista
  8. mm,

    toki "täällä" elämää on. Kirjoitukseni oli paljolti satiiri tai moraliteetti, opetustarina siitä, että ihmisen tulisi elää tätä hetkeä ja tätä päivää, sillä se mikä tänään on vaikeaa, on huomenna muistojen kullittamaa kaipuun kohdetta.

    Työelämässä elin monesti vain loman odotuksessa, oikein rengastin päiviä, murhasin niin kuin kollegoitten kanssa sanoimme, kun vedettiin aina yksi päivä kalenterista yli ja laskettiin, että vielä 66 päivää kesälomaan.

    Nyt kesän tulo on toki hienoa, mutta ei siinä ole samaa kiihkeää kliimaksia kun työelämässä ollessa. Nyt huomaa vain sen, miten nopeasti aika kuluu, kesät menevät menojaan, ja taas on vuoden vanhempi.

    Siis oikeasti minähän nautin elämästä ja vapaaherrattarena olosta suuresti, toki. Mutta jotenkin eläkkeellä ollessa, ennen virallista eläkeikääkin, menettää ammattikuvansa, ammattiroolinsa ja merkityksensä, on "vain" eläkeläinen, joutilas, viraton ja hyödytön.

    Kyllä minä kaihoten katson entisen työhuoneeni ikkunoita, kun kuljen siitä ohi ja näen siellä valon. Minun huoneessani. Minun pöytäni ja tietokoneeni ääressä on nyt vieras ihminen. Minun reviirilläni. Kukaan ei ole korvaamaton, ja harvan muotokuva jää koristamaan työpaikan seinää. Kauhean nopeasti kukin meistä on korvattavissa, vaikka olisi miten hyvä työssään.

    VastaaPoista
  9. Surullinen kuva eläkeläisyydestä, pitää epäilemättä monen suhteen paikkansa. Ei kuitenkaan kaikkien. Omat vanhempani ovat eläkkeellä, äiti on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta, isäkin useita vuosia. He viihtyvät valtavan hyvin, ovat aktiivisia, käyttävät kulttuuria, harrastavat liikuntaa, keräilevät antiikkia jne. Etenkään äitini ei erikoisesti viihtynyt omassa työssään ja hänelle mahdollisuus jäädä eläkkeelle vielä hyväkuntoisena ja henkisesti vireänä oli varsinainen onnenpotku. Vaikka he kuuluvat "työtä sinun pitää otsasi hiessä tekemän"-sukupolveen (toisin kuin minä, luojan kiitos :D) ovat he ottaneet hyvin ansaitun vapaan ilolla vastaan. Äitini toimii myös vapaaehtoistöissä ihmisoikeusjärjestössä ja kaupunginosayhdistyksessä, mikä on hänen kaltaiselleen aktiiviselle ja skarpille tyypille hyvä keino kanavoida palkkatyöltä vapautunutta energiaa johonkin oikeasti tärkeään. Tietenkin heidän tyytyväisyytensä johtuu paljolti siitä, että heillä on toisensa, sen tiedostan kyllä hyvin. Ikääntyvien yksinäisyys on surullista enkä oikein tiedä mitä sille voisi tehdä, paitsi toki kukin omalta osaltaan voisi olla läsnä vanhemmilleen ja isovanhemmilleen...

    VastaaPoista
  10. Lupiini,

    surullinen kuva eläkeläisyydestä on totta ja tätä päivää. Suomessahan joka toinen päivä joku eläkeläinen tekee itsarin (http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/dokumentti/NYT20041105343rm). On tehnyt jo muutaman vuoden ja luvut eivät suinkaan ole laskussa.

    Oma tilanteeni on se, että olisin mieluummin töissä, ja tämä johtunee siitä, että olen ennenaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä äänisairauden vuoksi - en pysty enää luennoimaan - sanottakoon tämä jälleen kerran, koska uusia lukijoita on paljon.

    Voi olla, että kun olisin reilusti eläkkeellä työuran tehtyäni, tilanne olisi toinen. Nythän en pysty puhumaan kuin välttämättömän, mikä supistaa vuorovaikutuksen ihmisten kanssa vähäiseksi.

    Missään tapauksessa oma tilanteeni ei ole kuitenkaan surullinen, Lupiini, sillä olen sinut asiantilan kanssa ja olen luonteeltani valoisa ja positiivinen.

    Minäkin käytän ja jopa teen kulttuuria, liikun paljon ja harrastan intohimoisesti valokuvausta ja kirjoittamista, ja minulla on lämpimät suhteet perheeseeni johon lasken myös Saksan-siskoni ja läheisen serkkuni ja jopa entisen mieheni, ja pariin hyvään ystävään myös on jatkuva kontakti. Samoin juttelen mielelläni ihmisten kanssa puhevammastani huolimatta - minusta on tullut hyvä mummojen ja mielenterveysongelmaisten kuuntelija. Olen jopa saanut melkein pissatulehduksen kylmetettyäni itseni näissä mummojutteluissa, kun en ole raskinut lähteä pois puheripulisen vanhuksen luota, kun olemme sattumoisin kohdanneet. Olen huomannut, että iso kamera kaulassa on erinomainen puheen kirvoittaja vieraiden kanssa.

    Minä vain totesin päreessäni sarkastisesti, miten asia on. Ei siinä ole mitään surullista eikä sääliteltävää omalla kohdallani. Minä en ole niitä itsarintekijöitä. Mutta - aivan liian moni eläkeläinen on.

    VastaaPoista
  11. Sairaseläkkeellä olevan kannalta on yhdentekevää alkaako 'oikea eläke' nyt vai 2-vuoden kuluttua. Raskaassa työstä poishaluavalle asia ei ole varmaankaan yhtä vähäpätöinen.

    Suomessa on 250000 ennenaikaisella sairaseläkkeellä olevia. Osa heistä on kykenemättömiä vain entiseen työhönsä.

    Suuri joukko ihmisiä 'joutuu' olemaan työelämässä yli eläkeiän koska eläkekertymät ovat liian pieniä 'kohtuulliseen' ja turvatun elintason ylläpitämiseksi. Osalla taas on turvattu tulevaisuus, mutta liiaksi 'omaa aikaa'.

    Ammattijärjestöt pitävät huolen omistaan. 'Äänetön' kansanosa on pakkotyöllistetty terveenä ja sairaana.

    VastaaPoista
  12. Tavallaan ihailen ihmisiä, jotka kailottavat pysyvänsä työelämässä ikuisesti.
    Usein he ovat virkamiehiä, jotka ovat istuneet samalla pallilla ties kuinka kauan. He ovat oppineet junailemaan työnsä siten ettei niissä kovinkaan rasitu. Mikäpäs silloin on istuskella, delegoida hommat ja vetää kovaa palkkaa.
    Sitten on nämä ihanat periksiantamattomat työmuurahaiset, naiset ja miehet, joilla ei oikein ole elämää työn ulkopuolella. Nuo kuuliaiset ahertajat ovat uhranneet vuosikymmenet vaikkapa jonkin liukuhihnan ääressä istumiselle. Jos he joututuvat äkkiä irtisanotuiksi heidän turvallinen maailmansa romahtaa.
    Hyvä puoli tietysti eläkejärjestöjen kannalta on, ettei kyseisille iäkkäille työnarkomaaneille tarvitse maksaa kovinkaan kauan kerryttämäänsä eläkettä.
    Tiedän monia, jotka ovat juuri eläkkeelle päästyään kuolla kupsahtaneet. Tai sairastuneet heti kohta vakavasti.
    Surullista heidän puolestaan, sillä niin kuin he viimeisesn asti sinnittelivät, että eläke on muutamaa kymmentä euroa suurempi.

    Rahasta tässä eläkeiän jatkamisessa on kyse. Liekö tulevaisuudessa enää kaikille edes varaa maksaa eläkettä? Miten eläkevarat on ylipäätään sijoitettu. Ovatko ne varmasti turvassa nykymenolla.
    Niin vakuutellaan, mutta mikä on varmaa näinä aikoina?

    VastaaPoista
  13. Leonoora:
    ”Nuo kuuliaiset ahertajat ovat uhranneet vuosikymmenet vaikkapa jonkin liukuhihnan ääressä istumiselle. Jos he joututuvat äkkiä irtisanotuiksi heidän turvallinen maailmansa romahtaa.”

    Heistä moni haluasi kyllä päästä tästä työnarkomaniasta eroon, mutta kun siinä romahtaisi muidenkin maailma: ei olisi yhtään mitään niistä palveluista olemassa, jotka suuri ikäluokka ehdoin tahdoin halusi rakentaa ympärilleen, jotta saisivat tehdä hyväliksaisen eläkkeen itselleen – muista viis !
    Nuo kuuliaiset ahertajat leipovat sinun leipäsi, rekkakuskit ajavat ne kauppoihin, pitävät lähikaupan ovet avoinna, myyvät matkalippuja asemalla, ahertavat vuorotyössä sairaaloissa, tekevät töitä kirjastoissa, hoitavat lapsia ja vanhuksia, ajavat julkista liikennettä, hoitavat yhteisiä puistoja, ajavat jäteautoilla jätteet kaatopaikalle, tarjoilevat kahvilassa, tulevat ambulanssilla paikalle tarvittaessa ja partioivat sinisessä poliisin puvussa öisin, tulipalon syttyessä paikalle rientää joukko pienipalkkaisia palomiehiä.

    Vaan keiden turvallinen maailma romahtaisi, jos me lopettaisimme työt kokonaan?

    - kysyy eräs ahertaja

    VastaaPoista
  14. Ylempi anonyymi,

    puhut raskaasta työstä, muttet kerro, mikä mielestäsi on sellaista. Käsittääkseni ei ole olemassa itsestäänselvästi ja erikseen raskaita töitä ja kevyitä töitä. Esimerkiksi toimistotyö ei ole kevyttä työtä, koska siinä saa istua, ja toisaalta ruumiillinen työ ei ole automaattisesti raskasta.

    Minusta työn raskaus lähtee paitsi työn vaativuudesta, myös tekijänsä omista tuntemuksista. Se mikä yhdelle on raskasta, ei ole välttämättä toiselle. Näin ollen työn "raskaus" ei ole mikään kriteeri eläkkeellepääsyssä. Jokainenhan on itse valinnut ammattinsa ja kouluttautunut siihen.

    Ja miksikö "suuri joukko ihmisiä joutuu olemaan töissä pitkään", koska eläkekertymät ovat pienet? Eläkekertymäthän ovat suhteelliset, ja ne muotoutuvat työn palkkauksen ja työvuosien mukaan. On selvää, että jos ei ole koko potentiaalia työikää töissä, se näkyy kertymässä, koska ei tyhjästä kerry mitään. Tämä on mielestäni johdonmukaista, ei siinä mitään väärää ole.

    VastaaPoista
  15. Leonoora,

    en nyt allekirjoita tuota ajatustasi virkamiehestä, joka on istunut "samalla pallilla ties kuinka kauan" ja on oppinut "junailemaan työnsä siten ettei niissä kovinkaan rasitu. Mikäpäs silloin on istuskella, delegoida hommat ja vetää kovaa palkkaa".

    Stressinsietokyky on kovin erilainen meistä jokaisella. Kuvaamasi virkamiehen stressistä me emme tiedä mitään, sitä voi olla runsaastikin tai sitten ei.

    Muutenkin tuo maalaamasi kuva on kovin tutunoloinen, sillä siinä puhuu ns. kansan ääni, vanha herraviha, joka löytää kyllä kohteensa, vaikka esimiehessä ei sinänsä vikaa olisikaan. Siinä puhuu myös Osku Pajamäen ääni, jonka sukupolvelle tuommoinen kuvaamasi pitkäaikainen pallilla istuminen ja kovan palkan nostaminen on vierasta.

    Hyvää työtä tuo virkamies voi tehdä, jos hän kerran pallillaan pysyy. Tehkääpäs sama perässä!

    VastaaPoista
  16. Anonyymi, eräs ahertaja

    maalailet liikuttavaa kuvaa:

    "Nuo kuuliaiset ahertajat leipovat sinun leipäsi, rekkakuskit ajavat ne kauppoihin, pitävät lähikaupan ovet avoinna, myyvät matkalippuja asemalla, ahertavat vuorotyössä sairaaloissa, tekevät töitä kirjastoissa, hoitavat lapsia ja vanhuksia, ajavat julkista liikennettä, hoitavat yhteisiä puistoja, ajavat jäteautoilla jätteet kaatopaikalle, tarjoilevat kahvilassa, tulevat ambulanssilla paikalle tarvittaessa ja partioivat sinisessä poliisin puvussa öisin, tulipalon syttyessä paikalle rientää joukko pienipalkkaisia palomiehiä.

    Vaan keiden turvallinen maailma romahtaisi, jos me lopettaisimme työt kokonaan?


    Minustä tällainen pienipalkkaisten armeijan uhrimielellä hehkuttelu on täysin turhaa. Jo vuosikymmenet Suomessa jokaisella on ollut mahdollisuus kouluttaa itsensä hyväpalkkaisiin toimiin.

    Tämä on kuitenkin edellyttänyt lukemisen ja koulunkäynnin arvostamista ja panostamista ns. henkisiinkin arvoihin sen sijaan, että ei viitsi lukea, vaan tahtoo heti töihin tienaamaan rahaa. Arvovalinta.

    Jos ei valitse lukemista ja koulutusta ja sitkeää yrittämistä opin tiellä, päätyy hyvin usein sinne pienipalkkaisten armeijaan. Ei sinne ketään väkisin vedetä.

    Suomessa on suurin osa hyväpalkkaisista johtajista ja maistereista tullut köyhistä kodeista, joissa on monenlaisia ongelmia.

    VastaaPoista
  17. IInes tarkastelee taas vaan yhdellä silmällä. Kukas ne työt sitten tekisi ellei suomalaiset itte?

    VastaaPoista
  18. Oletko homo garrulus itse puolisilmäinen ilkeä kyklooppi, kun et näe, että Iines puhuu valittamisesta ja uhrimielestä? En näe tulkintaa siitä, että jonkun muun pitäisi tehdä työt.

    -Dr Frank

    VastaaPoista
  19. Olet Iines taas ihan oikeassa. Arvovalinta se Suomessa suureksi osaksi on, millaisiin töihin joutuu. Ennen vanhaan sanottiin, ettei voinut varattomana opiskella, mutta nykyään se ei enää päde.

    Sitä paitsi onhan meillä esimerkkinä esim. Koivisto, joka oli köyhän yksinhuoltajan varaton poika, mutta pääsi aika pitkälle, työn ohessa opiskellen, ja parhaan nuoruutensa sotaan uhraten.

    Tetysti hän on älykäs - mutta enpä muista kuulleeni koskaan kenenkään väittäneen oman menestyksen kariuteen älyn puutteeseen. Kyllä ne syyt ovat aina muualla - olosuhteissa ja muissa ihmisissä.

    Asenne ratkaisee. Onneksi. Siitä se suureksi osaksi varmaan johtuu sekin, että sosiaalinen tausta korreloi koulutuksen kanssa.

    VastaaPoista
  20. Kysyt, miksi halutaan eläkkeelle niinkin varhain kuin 63-vuotiaana? Kysyt, miksi tästä nyt hirveä häs-säkkä syntyy kun eläkeikää korotetaan kahdella vuodella? En kysynyt koulutuksen perään, suomalai-set ovat tänäpäivänä työssä kuin työssä pitkälle koulutettuja.

    Pidän työstäni, mutta en niin paljon ettenkö haluaisi eläkkeelle kun on sen aika.

    Tuo eläkeuudistus tehdään sen vuoksi, että suurten ikäluokkien nyt mennessä eläkkeelle ei ole riittä-västi veronmaksajia, huoltosuhde on huono. Siitä kärsivät nuoremmat sukupolvet ja joutuvat, siis todel-lakin aika monet joutuisivat, jos tämä toteutuu, olemaan työelämässä pari vuotta pidempään.

    Sinä et tiedä siitä kokemuksesta kun on työelämässä yli 60 –vuotiaana. Olen kuullut, että opetustyö ei tunnu sekään samanlaiselta, tuossa iässä. Mikään työ ei ole samanlaista, koska ihmisellä saattaa olla jo toisenlaisia tarpeita elämänsä suhteen tuon ikäisenä.

    VastaaPoista
  21. Edellä kommentoineille

    En tarkoittanut morkata työikäisiä, terveitä yhteiskunnan jäseniä. Toivoisi todella, että kaikille olisi niitä töitä. Että jokainen löytäisi omimman alansa, millä jaksaa eläkeikään asti.

    Näissä työ- ja eläkeasioissa ei voi tietysti yleistää mitään.
    Jotkut todella sairaat ihmiset eivät pääse millään eläkkeelle.
    Toiset taas ovat sen verran hyväkuntoisia, että eivät halua jäädä eläkkeelle, vaikka rahan takia he eivät tarvitsisi olla töissä. Työttömälle nuorelle tuo työpaikka olisi paljon tärkeämpi.

    Viime vuosikymmenet on varsinkin Suomessa työtahtia kiristetty, vähemmän ihmisiä tekee ainakin kahden ihmisen hommat monessa paikassa. Saa nähdä miten terveitä nämä uudet sukupolvet ovat sitten kun jäävät eläkkeelle?
    Jaksavatko he,kestääkö kunto ja terveys, kuten usein raskaaseen ruumiilliseen työhön tottuneet esivanhempansa. Heidän kohdallaanhan elinikä on noussut merkittävästi.

    VastaaPoista
  22. On selvää, että sosiaalinen tausta vaikuttaa ihmisen koulutusvalintoihin, sillä se asia on moneen kertaan tilastoitu ja lyöty vissiin leimakin tutkimuksen päälle, että pätevä on.

    Siitä en sen sijaan muista tehdyn ainuttakaan tutkimusta, mitkä tekijät siinä sosiaalisessa taustassa sitten aiheuttavat sen, että korkeampaa ammattistatusta tavoittelevat monesti ylempien sosiaaliryhmien jäsenet. Käyttävissä oleva raha ei voi olla syy, sillä opintotuki ja lainat ovat kaikkien ulottuvilla.

    Johanna Yli-Koski on selvittänyt peruskoulun jälkeistä alan valintaa pro gradussaan. Nuorten ammattivalintaa ohjaa oman kiinnostuksen ohella ennen kaikkea siihenastinen koulumenestys. Jos menestys on huonoa, lukioon ja korkeampiin opintoihin ei hakeuduta, vaan mennään keskiasteelle opiskelemaan ns. toisen asteen ammattitutkintoja, tai sitten suoraan töihin. (https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/8875/URN_NBN_fi_jyu-200524.pdf?sequence=1)

    Arvovalinta sekin on monesti, missä määrin kodeissa korostetaan hyvää opiskelumenestystä, yrittämistä ja mahdollisimman hyvää ja laajaa, usein pitkäkestoista opiskelua. Hyvät arvosanat, hyvä todistus on avain opiskeluun ja paremmin palkattuihin töihin. Johanna Yli-Koski korostaakin opettajien ja vanhempien vastuuta siitä, että hyvää opintomenestystä ja sitä vastuullista numeroiden metsästystä kannattaa harjoittaa, koska ratkaisun porteilla niin monilla tulee huonosta koulumenestyksestä este haluamalleen alalle.

    *

    Siis minä en todellakaan ajattele, että joku muu tekisi ne vähemmän palkatut työt. Kaikki työ on arvokasta, ja olen itsekin tehnyt nurkumatta kaikenlaista työtä, mm. pessyt vessanpönttöjä jopa paljain käsin, kun ei sattunut harjaa tai luuttua käteen.

    Sitä uhrimieltä en vain ymmärrä enkä valittamista, sillä ei mikään työ ole uhraus muille.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi,

    en ole nähnyt kyllä missään sinun selitystäsi eläkeuudistukselle: sillä kustannetaan suuret ikäluokat eläkkeelle.

    Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeensä itse maksaneet eikä ole syytä perua heidän omasta työpanoksestaan saatuja varoja. Ei heitä nuorempi polvi elätä omasta kukkarostaan. Ei ole olemassa suuria ikäluokkia koskevaa eläkepommia, vaan sen puolen rahoituksen on monesta suusta todettu olevan kunnossa. Osku Pajamäen puheetkin todettiin perusteettomiksi.

    Ei minulla ole sitä vastaan mitään, että joku tahtoo eläkkeelle. En ole niin sanonut kertaakaan tässä kirjoituksessani.

    Olen vain kummastellut sitä hinkua tänne eläkeläisten kerhoon, ja kehottanut pysymään töissä, jos jalat kestävät, tai siis pää tms. Monesti se terveys romahtaa eläkkeellä, kun töissä on ollut pakko sinnitellä ja jaksaa, ja on myös sitten jaksanut.

    VastaaPoista
  24. Jos maa ei suostu vaurastumaan ja silti valittaa - mikä sitten ? Ainoa tapa olla ns. herrana hanttihommien yläpuolella on
    a) ylläpitää teollisuutta missä voitot ovat ihan eri luokkaa kuin service - se on nyt Paperiliiton jälkeen poistettu ja ehkä oli sen aikakin - mutta ei ehkä kaiken teollisuuden: olisi siis pitänyt ajatella ennen kuin tulee finanssikriisi: minä olin niitä jotka varoitti jo 2003-2004-2005-2006-2007 ja sain vain maineen, etten oikein ole positiivinen: ja sitä maksamme nyt kaikki. Miksi siis ei oteta vakavasti niin kauan kun olisi paljonkin aikaa pelata TÄNNEPÄIN bisnistä kun voi tajuta, että pian kolahtaa (myös muualla, mitä voi ostaa). Mutta ei. Odottivat ja kaivoivat nenää ja pitivät minun varoituksia vain marmatuksina. No siinä ollaan.

    Kyklooppi tai ei.

    b) muuttamalla koko kapitalismin arkkitehtuuri (mitä G20 nyt ilmeisesti miettivät mutta sitten joku maa panee hanttiin koska heidän omat äveriäät eivät suostu: patti jatkuu).

    c) ottamalla ns. halpatyöntekijöitä joka on väärä asenne mutta jos ei työ kelpaa täällä niin joku sen tekee. Silloin pitäisi ne, joiden mieleen ei käy työ ymmärtää, että joku haluaa. Minä esimerkiksi haluan tehdä työtä ja kun patruunat lähti sössömään minun työkarriäärini rikki ja halki ja puhki - ei kukaan enää ota. Joten ei kannata auttaa maata kertomalla mitkä jättimahdollisuudet olisi ollut koska kiitos on se, ettei he tajua mistään mitään ja minä saan negatiivisen maineen.

    Joten. Kiitos vaan: Iineksen kaltaiset ns. eläkeläiset voivat pikkusievästi täällä puhua mitä vaan. On siis naurettava asetelma.

    Dr Frankenstein

    VastaaPoista
  25. Sinä perkeleen propellipää se jaksat ihmisiä kalvaa. Painu helvettiin nyt horinoinesi, Frankenstein Garrulus!

    VastaaPoista
  26. Tiedän, mitä on raskas työ telineillä ja rakennusmontuissa, sen on saanut tuta jäsenissään jotka sitten viimein (liian aikaisin?) prakasivat kun lapiokouriini voimia annostelevat nivelet menivät rikki.

    Yksi paha puoli eläkkeelle jäämisessä on lihominen. Kirvesmiehen töissä oli työn puolesta aina sen verran liikettä, että suurin piirtein kulutti sen, minkä söi. Laskin kerran, että joutenollessaan pitäisi kävellä päivittäin miltei viisikymmentä kilometriä, että sama kalorimäärä kuluisi.

    Huokaan usein sitäkin, että olisi vielä näitä vastuitakin hoidettavana, alaikäisiä lapsia ja silleen. Asuntolainakin (154 000 €) on kuin nuorilla, elämäänsä aloittelevilla perheillä konsanaan ja taloremontti silti yhä kesken.

    Eläketulot tuskin kellään tavallisella duunarilla vetävät vertoja normaalista työstä saatavaan palkkaan. Ei, vaikka kuinka tapaturmien takia työkyvyttömyys iskisi.

    Muuten ei käy päivä pitkäksi eläkkeellä ollessakaan. Omat opiskelut ja maahanmuuttajien asiat ovat tuoneet virikettä lastenhoidon lisäksi niin, ettei juuri muuta ehdi tekemään.

    Tänäänkin tein yhden maahanmuuttajan (hän on myös maahanmuuttajien suomenkielenopettaja) haastattelun ja se vei päivästä ainakin neljä tuntia. Kun teen vielä haastattelun tiivistelmän paperille, vien muistijärjestelmiin sekä järjestelen valokuvat, on hänenkin kohdallaan yhden työpäivän tunnit koossa. Ehkä ylitöitäkin joudun tekemään. Eikä tästä työstä minulle palkkaa makseta, se on ”vain” harrastus koska vittuunnuin siihen, että maahanmuuttajista puhutaan enemmän, kuin on tietoa. Ja, kun en itsekään heistä mitään tiennyt.

    Eläkkeellejäännin mielekkyydessä nuorempana kuin normaalisti, lienee kyse siitä, sattuuko tekemistä kohdalle.

    Joillekin se on sitä, että istuu talvet pilkillä ja kesät laiturinnokassa kesämökillä. Kääntää pottumaata jos huvittaa ja käy syksyllä hirvijahtiin, pudottaa jonkun teeren, poimii marjoja tai sitten yksinkertaisesti juopottelee loppuelämänsä.

    Minulla lienee kysymys siitä, etten tunne olevani vielä valmis.

    Elämänkoulusta jäin jo toisen kerran luokalleni enkä voi kehuskella akateemisilla loppututkinnoillakaan. Kansakoulutodistusta en edes löydä tarkistaakseni, millainen se oikeastaan olikaan, vai sainko päästötodistusta lainkaan. Muistan vain, että olin neljäntoista kun ensimmäiset palkkani rakennushommista tienasin ja sille tielleni työmarkkinoiden riepoteltavaksi jäin.

    Käsieni öisiä tuskia ja ainaisia taloudellisia huolia lukuun ottamatta en ole vielä osannut oikein edes ymmärtää jääneeni eläkkeelle.

    Tunnustan senkin, etten hirveästi kaipaa sateenliottamiin, liejuisiin rakennusmonttuihin tai pakkasen viimaan telineille räystäiden alusia naulaamaan. Hrr! Eivätkä ne pomotkaan aina ihmistuntemukseltaan kovin kaksisia ole olleet.

    Näin keväällä, oikein kun aurinko helottaa, muistuu tietenkin monta mukavaa hetkeä kattotyömailla puolivillaisten herjojen ja naulapyssyjen läiskeessä, mutta kyllä nekin unet karisevat kun pohjoinen tuuli kääntää sateen kanssa kasvonsa puoleesi…

    Jos elän vielä yhdeksän vuotta, olen samalla viivalla isäni kuolinhetken kanssa ja se minullekin piisaa. Lapsetkin ovat jo silloin sen verran isoja, että jatkanevat siitä sitten. Mitä täällä hokkuroimaan kun maailma on muutenkin tätä tuholaislajia tulvillaan…

    VastaaPoista
  27. "Eläkkeellä olevana voin sanoa, ettei tänne kannata hinguta. Ei täällä mitään ole." - hienosti sanottu!!! Olen 56 ja vielä työssä, mutta tuntemukseni eläkepäiviä koskien on juuri tuollaiset Iineksen kuvaamat.

    VastaaPoista
  28. Toffeli - tuo oli ydin kirjoituksessani, ja paljasti sen mustaksi huumoriksi, satiiriksi, ironiaksi, miten vain.

    Jos tämä pakinani olisi ollut Jari Tervon kirjoittama, sille olisi naurettu makeasti, mutta kun se oli naisen kirjoittama, se luettiin kirjain kirjaimelta ja ruvettiin jakamaan sääliä ja parempia elämänohjeita.

    Mutta siis, mustassa huumorissa on totuuden siemen, ilo ja suru rinnakkain, juuri niin kuin ihan oikeassa elämässäkin.

    Totuus on karvas: kun eläkeikä koittaa, merkittävä osa elämästä on armottomasti jäänyt taakse, ja ihm isen markkina-arvo on puolittunut tai oikeastaan tipahtanut kolmannekseen. Se hyvä puoli on, että eläkeläiset ovat keskenään kaikki tasa-arvoisia: yhtä huonoja, niin herrat, narrit kuin duunaritkin.

    VastaaPoista
  29. Valto Ensio H.,

    oletpa voimallisesti edelleen elämänsyrjässä kiinni, eikä oikeastaan syrjässä ollenkaan, vaan ihan keskiössä. Kiinnostavaa elämää elät keskellä isoja asuntolainoja ja pienten jalkojen vilskettä, takana melkoisesti, edessä vielä paljon tekemätöntä.

    Olen muuten törmännyt jokusen kerran luuloon, että eläkeläinen on valtion elätti, jota nuorempi polvi elättää hyvän hyvyyttään. Jokusille on tullut yllätyksenä se tieto, että eläkkeestä maksetaan käypänen vero, ihan samoilla prosenteilla kuin työstäkin, yli kolmeakymmnentä prosenttia minäkin olen eläkkeestäni maksellut, mikä on enemmän kuin jokusen palkkatulosta maksama. Silti eläketulo on vain kolmannes työajan palkasta.

    Itse kaipaan työstä eniten ehkä työminääni, kuulumista työyhteisöön, ja tämän työminä "kuoleminen" on todella haikeaa ihmisen elämässä. Se on iso pala.

    VastaaPoista