26.3.2009

Tynnyrissä kasvanut

Saipa muuan pariskunta poikalapsen. Kun poika alkoi opetella kävelemään, rupesivat vanhemmat neuvottelemaan, kuinka ainokaisensa kasvattaisivat, että siitä kunnon mies varttuisi.

"Pannaan poika tynnyriin ja ruokitaan sitä sarven kautta", ehdotti isä.
"Miten niin?" kysäisi pojan äiti.
"No kas, tynnyrissä kun se varttuu, niin eipä siihen maailman pahuus tartu", selitti isä.
Sukupuolineutraalilla kasvatuksella
tarkoitetaan pyrkimystä unohtaa lapsen sukupuoli. Sitä toteutetaan riisumalla lapselta kaikki sukupuolisuutta korostavat elementit sekä hänen omasta olemuksestaan että usein myös hänen ympäristöstään. Lapsi vaatetaan niin, ettei esimerkiksi vaatteiden väristä tai muodosta voi päätellä sukupuolta. Samoin leluvalikoimasta ei voi tehdä sukupuolipäätelmiä.

Pisimmälle mentäessä sukupuolta osoittavat merkit on karsittu myös vanhemmilta, ja lapsi ei välttämättä itse tiedä, onko hän tyttö vai poika tai edes sitä, että ihmisellä on sukupuoli. Hänestä kasvatetaan ihmistä, ja edes vanhempiaan hän ei aina kutsu isäksi ja äidiksi, vaan vaikka ketuksi ja sudeksi. Näin varmistetaan se, ettei lapsi vahingossakaan saa vääriä samaistumismalleja maailmasta, vaan juuri sellaiset kuin vanhemmillakin on - siis ilmeisen oikeat.

Minua ainakin kylmää lukea tämän kasvatustavan mukaista äärimmilleen vietyä tarinaa oman ideologian näkemisestä lapsenkin valona. Eikö tämä ole aivan sama kuin lapsen kasvattaminen minkä tahansa totalitarismin nimissä, ja kysyn itseltäni, kenelle minun pitää ilmoittaa lapsen käyttämisestä koekaniinina omissa ideologisissa ihmiskokeissa. Lasten elämiä on pilattu yhtä lailla kiihkouskonnollisella kasvatuksella ja vapaalla kasvatuksellakin. Tiukka sukupuolineutraali kasvatusideologia menee kuitenkin pisimmälle lapsen manipuloinnissa, sillä se kieltää lapselta paitsi kiistattomia biologisia perusasioita myös vallitsevan yhteiskunnan pääpiirteitä, kun se irrottaa lapsen hänen omien vertaisryhmiensä tavoista ja käytänteistä.

Lapsi valitsee hyvin usein kuitenkin jossain vaiheessa toisin kuin vanhemmat ovat hänelle elämänasenteeksi valinneet. Ateististen vanhempien lapsista on tullut uskovia, papin pojista taparikollisia, porvarien lapsista vasemmistolaisia ja päinvastoin.

(Sitaatti Raul Roine, Tynnyrissä kasvanut, Suomen kansan suuri satukirja)
(Maalaus Helene Schjerfbeck, Sininauhainen tyttö)

24 kommenttia:

  1. Luulisi, että kun perhe kieltäytyy käyttämästä edes sanoja 'tyttö' tai 'poika', asiasta tulee lapselle tabu, joka tietenkin alkaa kiinnostaa ja vaivata mieltä erityisesti.

    Mitä hyötyä siitä voi olla kenellekään?

    VastaaPoista
  2. Suden itsensä blogiinkin voisi linkittää:

    http://sukupuoli.blogsome.com/

    ainakin ei jäisi arvailun varaan, mitä perhe itse ajattelee, ja sitä voisi kysyä sieltä suoraankin.

    VastaaPoista
  3. Annikki,

    perheen tätä nimenomaista asiaa koskeviin ajatuksiin on linkki päreessäni! Asia ei jää arvailujen varaan, vaan susi ja kettu selventävät mielestäni hyvin perheen ideologiaa.

    Harmittelen vain sitä, että heidän ajatuksiaan valottava juttu on poistettu Perhe-lehden arkistoista, ja tilalla on pikkutekstinen Flickr-kuva mainitusta artikkelista. Siitä saa kuitenkin selvän, kun jaksaa suurennella tekstiä.

    *

    Korianteri,

    kaikki sanomatta jäämiset lapselle löytyvät lapsen edestä, kun hän menee päiväkotiin ja kouluun. Lapset eivät ole syntyjään hienotunteisia, ja vertaisryhmän vilpittömyys pureekin erilaista enemmän kuin mikään muu.

    VastaaPoista
  4. Juttu oli kuitenkin toimitettu, ja toimittaja aina ohjailee kuvaa haastatellusta, vaikkakin tässä tapauksessa melko hienovaraisesti. Sävyn huomasin kuitenkin, se oli kummasteleva korrektin pinnan alla. Se jätti yllin kyllin vihjailevia aukkoja jokaisen täyttää omilla kuvillaan.

    Jutussa ei siis tullut ilmi kuin pieneltä osin vanhempien omat ajatukset. Muu on kirjoittajan maalaama kuva. Juuri tuohon "tynnyrissä kasvatukseen" Susi itse antaa selventävän vastauksen, ja siihen, miksi nimet ovat Kettu ja Susi. En itse saanut kasvatustavasta sellaista kuvaa, että siinä nyt muokataan lapsesta androgyyniä tai mitään muutakaan rajua tai raflaavaa.

    Jos Ruu olisi kirjan päähenkilö, hän olisi valloittava ja ihana, tarina fantastinen. Mutta koska Ruu onkin oikea lapsi, koti ja kasvatustapa ovat oudot ja vanhemmat hörhöjä.

    VastaaPoista
  5. Annikki,

    minä saan jutusta sellaisen kuvan, että susi ja kettu -vanhemmat haluavat lapselle hyvää ja rakastavat häntä erityisen kovasti. Mieleeni ei tullut mikään muokkaus androgyyniksi - tämän sanominen hieman hämmästyttää minua.

    Käsitän niin, että vanhemmat haluavat vilpittömästi sellaista maailmaa, jossa sukupuolten välillä vallitsee täydellinen tasa-arvo, ja itselläni on tulevaisuuden maailmasta samanlainen visio.

    Vanhempien missio eroaa kuitenkin omastani - en katso, että uutta maailmaa luodaan perustamalla oma yhdyskunta, valtio valtion sisään, vaan päinvastoin, menemällä avoimesti nykyisen yhteiskunnan sisään ja operoimalla sieltä käsin.

    Biologisiin seikkoihin pohjaavat asiat ikävinekään lieveilmiöineen eivät muutu muuttamalla vain yksilöä ja heittämällä hänet muutettuna susien suuhun. Ruuaksi hän joutuu. Maailmaa meidän tulee muuttaa ja säätää uusia, sukupuolia vapauttavia lakeja. Jokapäiväisillä valinnoillakin voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa.

    VastaaPoista
  6. Kasvatukseen liittyen sopisi myös pohtia ihmiskäsitystämme yleisemminkin.

    Katselin eilen ajankohtaisohjelman raportointia Kauhavan tragediasta. Poliisimies esitti M. Saaren ja P-E Auvisen 'viaksi' hiljaisuuden ja yksinäisyyden, sosiaalisten taitojen puutteen. Yleisellä tasolla sekä koulu- että kotikasvatuksessa on asetettu tuo maaginen hyve sosiaalisuus, kaikkien mahdollisuuksien takaajaksi. Tuon ominaisuuden tavoittelusta on tullut kyynärpäätaktikointia, oman edun tavoittelua ja ''suuna-päänä' esilläolemista. Tae toimia 'oman onnensa seppänä'.

    Aiemmin puheena olleista 'vanhoista valokuvista' voi tuon muutoksen helposti todeta. Saman havainnon on voinut tehdä niistä harvoista venäläisiä koulunuoria kuvaavista pätkistä. Murrosikäisistäkin on välittynyt 'viattomuuden kasvot'. Tämän jälkimmäisen totean ilman 'politiikkaa'.

    Mieleeni tulee tv-raportti saksalaisten ihailusta suomalaisten minimaalista viestintää kohtaan. Suomalainen bussimatkustaja 'pystyy' yskäisemällä tai asentoa vaihtamalla viestittämään käytävänpuolella istujalle että haluaa jäädä pois – ilman 'vartin' teatteritraamaa italialaisten tapaan.

    Tämänpäiväiset uutiset pedofiilipaljastuksista kertonevat myös aikuisten rimpuilevan individualistisen 'hypen' vallassa. Pääministerin s-posti 'viestitykset' ovat 'hiljaisen pojan' ja maaiman miehen dilemma. Helposti voisi poimia kymmeniä julkisuuden henkilöitä joiden persoonaa leimaa pidättyvyys sosiaalisissa suhteissa.

    < Kulma'ntakaa >

    VastaaPoista
  7. Ei minulle siitä lehtijutusta tullutkaan sellainen sukupuoleton fanaattinen kasvatus mieleen, vaan esimerkiksi Aamulehden keskusteluista, jossa kommentoitiin lehtijuttua lehtijutusta, eikä enää itse alkuperäistä tarinaa. Mitä lähemmäksi menin tutkimaan alkulähdettä, niin sitä vähemmän sieltä löytyi mitään fanaattisuutta tai draamaa. Lasta ei ole tynnyriin pistämässä kukaan, paitsi kuvittelijat ja ne, jotka eivät tiedä ja tunne.

    Tämä blogikirjoitus muistutti provokatiivisuudessaan näitä asian reunalla keskusteluja. Nyt tietysti, kun olen jo pitempää lukenut blogiasi, osaan jo arvata, ettei oma mielipiteesi ole koskaan niin kärjistetty tai yksioikoinen kuin kirjoitat.

    VastaaPoista
  8. Annikki,

    kyllä se on lapsen tynnyriin pistämistä, jos kysyjille ei kerrota lapsen sukupuolta. Tämä on vain yksi esimerkki, joka on selkeästi artikkelista luettavissa. Pienillä padoilla on korvat, tunteet ja aivot jotka ymmärtävät enemmän kuin luullaan, paljon varhemmin kuin ajatellaan. Pahinta ei ole se mitä sanotaan, vaan se mikä salataan, ja lapsi huomaa sen aina. Koko lapsen historia kulkee koko suvun ja lähipiirin puheissa, ei yksin vanhempien.

    Minusta tämä yllä oleva esimerkki on paljonpuhuva - sitä ei tarvitse edes tulkita.

    Lapsi ottaa oppia myös vertaisryhmistä, ja muutamien psykologien ja tutkijoiden mukaan nimenomaan niistä (mm. Judith Rich Harris). Näin ollen lapsen kotikasvatuksen eriyttäminen aivan omiin sfääreihinsä merkitsee automaattisesti lapsen erilaistamista näistä vertaisryhmistä, niiden käytänteistä.

    En ajattele alkuunkaan niin, että kaikkien pitää olla samanlaista massaa, vaan niin, että merkittävä poikkeaminen tästä ei ole lapsen etu, vaan altistaa hänet ulkopuolisuuden tunteille. Erilainen lapsi ei yleensä mene ryhmään muiden opastajaksi, vaan nokittavaksi.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi,

    keräät tärkeitä asioita kimppuun kommenttiisi. Ne olisivat oman päreensä arvoisia!

    Varsinkin tuosta sosiaalisuuden ihanteesta olen kirjoittanut useinkin, kommenteissani. Siitä miten ekstroverttius on muka tavoiteltavampaa kuin introverttius, eli ulospäinsuuntautuvaa lasta pidetään parempana kuin itsekseenviihtyvää introverttia.

    Minusta tällainen on väkivaltaa, mikäli se ulotetaan kasvatusvaatimuksiin!

    VastaaPoista
  10. Ihmisten kyky ymmärtää yhtään mitään on kiinni siitä, mitä viimeksi on sanottu (kuten Knase-ankka Aku Ankassa, joka luki ja luki ja muisti aina vain sen mitä viimeiseksi oli lukenut ja otti maailman kaikki vastaukset siitä.

    Se on metafoora meidän maailmastamme. Ihmiset ovat typeriä ja sokeita ja h-moilasina kun kertoo miten he itse aiheuttavat pahaa ja silti sitä sitten etsivät. Kuten Fritzlin naapuritkin: siveysoppi silmissään.

    Niin ihmisestä tehdään roisto vaikka on uhri. Jokainen toope soittaa omalla kuvitelmallaan mm sosiaaliviranomaisille ja noitavaino alkaa ja sitä ei sitten voi mitenkään lopettaa ja kuulee kuten eilinen maailman toopein idiootti: isännöitsijä on saanut lähteä kaikista taloista; kait sekin jotain kertoo.

    Sanoo tämä paskanpuhuja. Joka on sitä juuri levittänyt koska haki itse valtaa omassa taloyhtiössä potkimalla ensin isännöitsijän pois leikkimällä laupiasta samariittiä joihinkin muihin nähden. Ja sitten piti ylläpitää sitä oikeassa olemista ja puhua, puhua, puhua ja levittää sitä paskaa kunnes kaikki muutkin taloyhtiöt uskoivat, ja reppana hyvä ja luotettava isännöitsijä sai mennä.

    Ja eilen sitten tämä virus itse aina äänessä sanomassa; kyllä se nyt jotain kertoo.

    Kertoo, että puhuja itse on typerä kuin Knase itse. Jotenkin sairastunut omaan narsismiinsa kuten moni muu.

    ..

    Joseph Friztlkin näytti naapureilta säädylliseltä mieheltä ja siksi myös lapset pysyivät ns. piilossa koska toinen vaara oli nuo typerät sadistit joiden elämä kiersi muita vahtien.

    Piti odottaa niin monta vuotta ja synnyttää riittävän monta insestilasta, että alkoi saada toisenlaista huomiota; jos olisi tullut heti ulos olisivat vain joutuneet väärään valoon; saaneet siis yhteiskunnan paheksunnan ja sitä mitä minä olen saanut pian 12 vuotta todeta: lynkkauksen ja vääristyneen maailman kokonaisuudessaan ja ulos ei ole tulemista sillä uskottavuus on viety.

    Kaikki vätykset siis pelaavat ensin omaa pelkoaan vaikka se näyttäytyy jälkeenpäin uskomattomalta; situaatiossa ihmisen pienikin murhe on yhtä suuri kuin toisen elämä. Voi voi, ryppy tulee johonkin pieneen asiaan ja sitä estetään ja sen takia toisten uskottavuus jää kellariin.

    Hyvä tapaus tuo Fritzl vaikka itken sen menetetyn elämän minkä ymmärrän näillä lapsilla olleen. Miten monta sukupolvea sekin tulee heijastumaan?

    Elämä menee sitten omalla tautologialla ja se mikä oli jonkun v-mäisen naapurin pieni hetken ilo heittää ilmaan oli toisten kokonaiset elämänkokoiset tappiot ja elämän surkastuminen.

    Miksi nämä sadistit saavat kaiken huomion, miksi ei voi kukaan tajuta kun kuulee eettisiä ihmisiä, että he sitä myös ovat? Siksi, että ne jotka ovat tuollaisia pinta-liitäjiä ja vaarallisia legosotialaita saavat sitä kunnioitusta mitä eettinen ei ikinä saa.

    Eettisyyttä siis kaivataan, luoja varjelkoon sitä, joka sitä ON.
    ..

    Ja tähän liittyy niin saatanallinen asia, josta ei voi nettiin edes kirjoittaaa koska saatanat ja vääristäjät ottavat heti siitä suojamuurin itselleen. Ja uskottavuus on sillä, joka pelaa parhaiten viakka olisivat vain niitä paskanlevittäjiä, joiden elämä on sitten oman käytöksen jälkeen H-moilanen, että kas kun se on saanut "mennä jokaisesta talosta" kun ensin sitä manaavat niin, ettei typerä kansa uskalla kuin totella. Pässit siis aiheuttavat murheita ja sitten pitävät sitä todsiteina, että näin ovat olleet oikeassa.

    Hitto mikä idioottikansa: idiottikansa.

    VastaaPoista
  11. Aika vastenmielinen tuo ensimmäisen linkin takana oleva linkki AL:n kommenttiin ("Mutta kuka auttaisi pientä Ruuta?"). En löytänyt siitä juurikaan samaa kuin muista ko. perheestä kirjoitetuista jutuista. Hämmentävää, jos ison lehden pitää todistaa perheelle maailman olevan julma paikka julmistelemalla vanhemmille.

    Kirjoitat muuten Ketun ja Suden pienellä, vaikka ne ovat ymmärtääkseni henkilöiden kutsumanimiä (jo ajalta ennen lapsen syntymää, olin ymmärtäviväni Suden blogista tai jostain), ei esim. sanojen äiti ja isä korvaajia.

    VastaaPoista
  12. Liekkiö,

    jos olet tarkka, niin havaitset, etten minä kirjoita todellakaan Ketun ja Suden tapauksesta, vaan ketun ja suden.

    Tuo linkkini on vain sen sisältämän ensimmäisen linkkiviittauksen vuoksi, enkä ole edes lukenut niitä kahta muuta, joista en siis ole mitenkään vastuusssa enkä ole puhunut niistä saati allekirjoittanut. Mistään muualta kun ei pääse lukemaan tuota ensimmäisen linkin Perhe-lehden artikkelia, koska se on poistettu lehden nettiarkistosta.

    PS Liekkiö - olisin kyllä toivonut, ettei kukaan nosta tietyn lapsen nimeä esiin, sillä kyse on kasvatusmetodista, josta olen käyttänyt viitteenomaista lähdeviitettä kertoakseni, mitä sukupuolineutraalilla kasvatuksella tarkoitetaan.

    Olen hieman ihmeissäni siitä, että keskustelu on rajautunut käsittelemään tietyn perheen tapausta, josta itse en ole tehnyt päätelmiä, vaan pitäytynyt tiukasti lehden artikkelissa esitettyihin asioihin. Nyt kannattaakin erottaa minun esittämäni asiat muualla vellovasta hypetyksestä, johon en ota osaa, koska kannatan itse sukupuolisesti tasa-arvoistavaa kasvatusta.

    Minunkin lapseni nimi voisi olla myös pojan, eikä sitäkään löydy almanakasta. Tosin siinä kävi sitten niin, että tyttö sai tarpeekseen tätien pilkanteosta ja kysymyksistä, ja halusi käyttöönsä toisen nimensä, joka löytyy almanakasta.

    VastaaPoista
  13. Iines, et pysty minusta jättämään Kettua ja Sutta (ja heidän lastaan) keskustelun ulkopuolelle linkatessasi heistä tehtyyn juttuun ja sitä kautta heistä käytyyn keskusteluun. Ensimmäinen vastauksesi Annikille (se, jossa Suden itsensä nimenomaisesta aiheesta kirjoittama blogi ei sinulle kelpaa) ja pienten kirjainten käyttö voisivat olla merkkejä siitä, että puhut aiheesta yleisellä tasolla, mutta voi ne nähdä myös asiattomuutena. Minusta kaikenlaisilla iineksillä on toki siihen oikeus, mutta onko sitten ihme, jos keskustelu kääntyy eri suuntaan kuin alunperin on tarkoitettu.

    VastaaPoista
  14. Huomasin nyt muuten, että Susi itse puhuu ainakin uusimmassa merkinnässään ketusta pienellä kirjaimella. Toisaalta hän sanoo:
    "kyseessä ovat jo vuosikausia käytössä olleet lempinimet, joilla kutsuimme toisiamme jo pitkään ennen lapsen syntymää."

    VastaaPoista
  15. Liekkiö,

    pidin kettua ja sutta yleisniminä, koska ne kirjoitettiin pienellä kirjaimella, isän ja äidin korvikkeena.

    En osaa tällaisia tahallisia asiattomuuksia, joita sinä näyt osaavan.

    Jos olisin rajoittunut käsittelemään vain yhden perheen kasvatusideologiaa, olisin toki linkannut heihin, sillä viitelähteiden täsmäävyys on minulle eräänlainen kunnia-asia. Henkilöiden blogista en tiennyt ennen, mikä ehkä todistaa sen, etten kulje heidän kannoillaan.

    Minua kiinnostaa se, mikä sukupuolessa on sellaista, että se pitää kysyttäessäkin sivuuttaa.

    Jos ostat asunnon, niin riittääkö vastaukseksi kysyjälle: no se on asunto. Jos saat uuden työpaikan, riittääkö vastaukseksi kysyjälle: no se on työpaikka.

    VastaaPoista
  16. Pahoitteluni, kun taisin lukea merkinnästäsi (ja siitä blogiviitettä koskevasta vastauksestasi Annikille) tuon aidosti asiattoman AL-kirjoituksen kaikuja.

    "Minua kiinnostaa se, mikä sukupuolessa on sellaista, että se pitää kysyttäessäkin sivuuttaa."

    En usko itse salailevani lasteni sukupuolta muuten kuin ehkä kiusallani siinä ensimmäisessä tekstarissa, mutta ymmärrän kyllä ärhäkämpiäkin. Itsestäänselvyyden kyseenalaistamisella saattaa saada jonkun edes hetkeksi miettimään omia luutumiaan - jos se sukulainen on kohdannut vauvan kerran ilman sukupuolen tuomia ennakko-oletuksia ("onpa reipas poika") ja joutunut pähkäilemään syitä tälle kummalliselle tilanteelle, hän ehkä jatkossakin huomio lapsen luonteenpiirteet yksilöllisinä eikä sukupuolen manifestaatioina.

    Ymmärrän kyllä niitä sukupuolta vänkääviä sukulaisiakin. Pituus, paino ja synnytyksen kesto eivät kauheasti ruoki mielikuvitusta. Mutta samaan tapaan kuin jotkut ihmettelevät salaamista, voisi ihmetellä sitä, että miksi se sukupuoli on niin kauhean tärkeä.

    Niin kuin näkyy, oma mielikuvitukseni yltää vasta synnytyslaitokselle, esikoiseni kun ovat vielä äitinsä kohdussa.

    VastaaPoista
  17. Tietysti sukupuoli on tärkeä, kun perheeseen on syntynyt vauva. Siitä keskustelu on osa sosiaalista puhetta, jolla sattunutta onnellista tapahtumaa puretaan ja käsitellään ja tavallaan viitoitetaan tulokkaalle tietä sukuun ja yhteisöön, jopa perinteisine luutuneine sukupuolirooleineen.

    Kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina sukupuolella on ollut merkitystä, ja sen toteamisella tulokas hyväksytään yhteisöön, oli hän kumpi tahansa. Ei siinä ole mitään pahaa, eikä se ole mielestäni vaikenemisen paikka, sillä asenteita ei muuteta niin, että muunnetaan tulokas yhteisöön, joka pysyy ennallaan.

    Toistan: vain sukupuolia vapauttavia lakeja säätämällä ja avoimesti tässä olevassa yhteiskunnassa operoiden voidaan tulokkaan tietä siloittaa ihmisyydelle, ei sukupuolelle.

    VastaaPoista
  18. Siksi sen voikin kyseenalaistaa, koska se on itsestäänselvyys. Jos siinä ei sinun mielestä ole mitään pahaa, eikä siitä pitäisi vaieta, niin olkoon toki näin, mutta ei se muita velvoita mihinkään.

    Minusta tuo oli mainio juttu, että ei anneta muille mahdollisuutta lokeroida lasta tytöksi tai pojaksi. Siinä joutuu todella törmäämään maailmansa rajoihin aika konkreettisesti. Traditiot ovat yksi asia, ja niiden murtaminen on toinen. En näe kummassakaan mitään pahaa, molemmilla on paikkansa.

    Muutoinkin tuo tällaisen kasvatuksen "yleinen käsittely" tuntuu vähän kummalliselta, kun sitä ei yleisesti ole vielä olemassa. Mitkä ovat tällaisen kasvatuksen "yleiset periaatteet" ja kuka ne on laatinut? vai onko kyse yksittäisistä perheistä, jotka eri asioita painottaen kasvattavat lapsiaan uusilla tavoilla?

    VastaaPoista
  19. Annikki,

    nyt ensimmäinen kappaleesi jää avautumatta, en hoksaa mihin "se" viittaa?

    Sanot, että on hyvä, ettei anneta ihmisille mahdollisuutta lokeroida lasta tytöksi tai pojaksi.

    No tämä on kyllä hätävarjelun liioittelua, sillä läheskään kaikki eivät lokeroi ja toisekseen, esimerkiksi isovanhempien mahdollinen lokerointi ei itsessään ole pahansuopaa, vaan sillä on sosiaalinen funktionsa lapsen kiinnittämisellä sukupolvien ketjuun.

    Keskustelemalla asioista selviää. Salailu sulkee juuri nämä hyvää tarkoittavat isovanhemmat tai lähimmäiset tapahtuman ulkopuolelle, ja sen merkkikieli on negatiivinen.

    En ole ollenkaan vakuuttunut, että lapsi itse hyväksyy sukupuolen salaavan kasvatuksen vartuttuaan. Minusta kyseessä on asia, jossa kävellään ihmisen yli päättämällä asioita hänen puolestaan.

    Lisäksi asia kääntyy nyt itseään vastaan ja lapselle tehdään karhunpalvelus: näin sukupuoli nimenomaan korostuu ja saa suuret mittasuhteet lapsen mielessä, kun hän päiväkotiin ja kouluun mennessään kohtaa reaalimaailman. Ei sukupuoli ole niin iso asia, että se pitää varta vasten peittää, salata, vaieta.

    VastaaPoista
  20. Ei sukupuoleen tai sukupuolettomuuteen liittyen, vaan ihan yleisesti: kun ne vanhemmat raukat eivät voi sille lapselle välittää muuta arvomaailmaa kuin omansa. Elleivät sitten ota tavoitteeksi arvovapaata kasvatusta ;)

    VastaaPoista
  21. Katja,

    olet varmaan oikeassa, mutta minä en jaksa uskoa kasvatukseen, jossa "välitetään" lapselle arvoja.

    Ajattelen niin, että vanhempien ainoa kasvatustehtävä voisi olla vain olla estämättä lapsen omaehtoista kasvua tähän maailmaan, jossa elettävä on.

    Tämä pitää sisällään sen, että lapsi tunnustetaan ihmiseksi, jolla on oma vanhemmista erillinen arvonsa. Näin lapsen puolesta ei voisi valita, vaan se missä vanhemmat voivat tukea lasta, on tämän persoonan ehdoton hyväksyminen sellaisenaan. Luottamus lapseen takaa sen, että häneltä ei pimitetä häntä itseään koskevia asioita. Minusta vain tällainen usko lapseen ihmisenä takaa sen, että lapsi uskoo itsekin itseensä ihmisenä, ei sukupuolena tai jonkun tietyn lapsena.

    VastaaPoista
  22. Minun lähtökohtaisesti vaarallisimmat ihmiset olivat minun omat vanhemmat. Heillä oli kuvitelma miten minusta pitäisi puhua ja se johti heitä puhumaan minusta. Ja kun nämä ns. omat vanhemmat kirjasivat väärin kaikki meni väärin ja korjaaminen vasta vaikeaa oli.

    Kun oli seuraava sukupolvikin, joiden uskottavuus piti pysyä vaakakupissa. Jos olisi ollut vain omasta elämästä taistelu olisin ollut rajumpi. Nyt piti softata koska omat lapset sen taas vaati. Heitä pelotti se puhe joka kiersi minua.

    Enkä sitä olisi edes ikinä halunnutkaan: sen he valitsi; nuo sokeat äveriäät joiden elämä on ollut vain siinä, että pääsevät sössimään toisten mahdollisuuksia. Heidän elämän lanka oli murtaa vaikka puheet olivat pelastusksesta.

    Voittamisen strategia on ollut sairaan typerä ja sitä edelleen lietsotaan. Mutta ei se tarkoita, etteikö silti voisi voittaa.

    Kyse on puheesta ja mitä puhumme ja kenelle.

    VastaaPoista
  23. Tasa-arvoinen yhteiskunta on tavoittelemisen arvoinen. Sukupuolettomuutta en näe tasa-arvoisuutena. Sukupuoliroolin kautta voi olla helppo sijoittaa itsensä osaksi yhteisöä; Voi matkia muita samanlaisia, ja siinä saavuttaa hyväksyntää. Sukupuolisuus on hyvä väylä lapselle löytää oma paikkansa yhteisössä.

    VastaaPoista
  24. No juuri näin, TV, sukupuolisuuden rooli lapsella on yhteisöllinen, ja peittämällä sukupuoli viedään lapselta mahdollisuus samastua omaan sukupuoleensa.

    Kokonaan toinen asia ovat sukupuolirooleissa vallitsevat rajoittavat käytänteet, jotka voidaan mielestäni avoimesti sallia lapsen nähdä ja itse havaita niiden nurinkurisuus.

    VastaaPoista