19.4.2009

Päätähuimaavaa

Hyvänlaatuinen asentohuimaus kohtaa joka toisen suomalaisen jossain elämänvaiheessa. Minut se on kohdannut jo muutamaan kertaan, ja tulee varmaan jatkossakin, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aamuyöstä kun käyt vessassa ja palaat jatkamaan uniasi, sänky keikahtaa yhtäkkiä kuin jalka pettäisi pääpuolesta.

Vaiva on vaaraton, mutta erittäin kiusallinen ja kamala kärsiä. On kuin olisi pahimmat hornan voimat päätä kieputtamassa, kuin päälle jämähtänyt vappukrapula, joka saa sinut istumaan tuolilla käsinojia puristaen harittava katse suunnattuna kaukaisuuteen, mieluiten ikkunasta näkyvään puunlatvaan, ellei se keinu tuulessa. Kun käännät päätä, maailma keikahtaa ja vatsassa vääntää. On kuulemma ihmisiä, jotka konttaavat ylenantaen lattioita pitkin, kun eivät pysy pystyssä.

Asentohuimaus johtuu tuntemattomasta syystä sisäkorvaan kerääntyneestä "hiekasta", joka korvakäytävän kaarikäytävässä liikkueessaan koskettaa värekarvoja ja lähettää väärää viestiä aivoihin. Nämä viestit kertovat aivoille, että nyt liikutaan, vaikkei liikutakaan, eli kyseessä on aistiharha, josta seuraa fyysisiä huimauksen tuntemuksia.

Hoitona käytetään yksinkertaisesti jumppaa, pään taivuttamista tietystä asennosta toiseen, jotta korvakäytävään kertynyt sakka saadaan ohjattua pois väärästä paikasta. Itselläni liikesarjana on pään roikottaminen alaspäin sängyn reunan ulkopuolella ensin oikealle minuutti, sitten vasemmalle ja lopuksi oikean kyljen kautta ylös istumaan. Kussakin hankalassa asennossa tulee pysyä minuutti, vaikka veri pakkautuu päähän. Tilanne saattaa laueta jo yhden hoitokerran jälkeen, jos liikesarja on valittu oikein. Minulla tietenkin kävi niin, että liikesarja oli ensin väärä, ja tein sen lisäksi omin päin netistä ottamiani liikesarjoja, mikä pahensi tilannetta niin etten voinut olla missään asennossa, kun maailma pyöri maatessakin.

Hassua on se, että sain kahdelta eri lääkäriltä - kävin yhteensä kolmella lääkärillä viikon sisällä, niin kauhea vaiva on - täysin vastakkaiset ohjeet. Kokenut ja pätevä yksityiskorvalääkäri käski kallistua vasemmalle korvalle ja siitä ylös. Ja siinä se on, sanoi hän. No, niin oli, nimittäin tilanteen paheneminen. Menin sitten terveyskeskuksen päivystykseen, jossa oli nuori sijainen, lääkärinplanttu, hädin tuskin 25, ajattelin. Tämä nuorimies osoittautui aarteeksi. Hän oli sattumalta korvalääkäriksi erikoistuva, opinnot kesken, ja hän kaivoi repustaan nuhraantuneet luentomonisteet, ja testasi minut perusteellisesti ihan kuin olisi ollut vähän innoissaan, kallistellen ja katsellen, ei nopean leipääntyneesti niin kuin tuo yksityislääkäri. Sain häneltä siis vastakkaiset kääntymisohjeet ja paksun monistenipun luettavakseni. Nyt olen vetänyt hänen liikesarjaansa kolme kertaa, ja olo on kohentunut selkeästi, kun pystyn istumaan tässä koneellakin.

Edelleen on hieman höntti olo ja korvaa vihloo hieman, mutta ei enää vappukrapulaa muistuttava helvetti. Eiköhän se tästä, kun jatkan harjoituksia. Pahinta on, etten pääse valokuvaamaan, sillä katseen kohdistaminen tarkennuspisteeseen tekee eetvarttia!

Taidan jatkossakin turvata terveyskeskuksen nuoriin sijaislääkäreihin, sillä en ole heidän kohdallaan ennenkään kohdannut samanlaista liukuhihnatyöskentelyä ja rahastusta kuin nyt yksityissektorilla.

(Maalaus Hieronymus Bosch)

15 kommenttia:

  1. Yritin noudattaa amerikkalaisia sokerin-suolan-kahvin -vähentämisohjeita ja epäilin myös, että asentohuimauksella voisi olla jotain tekemistä entisen migreenini tai alhaisen verenpaineeni kanssa. Mutta jollekin tuttavalle annettujen liikkeiden noudattaminen hävitti vaivan, viimeisestä pyörityksestä on jo pari vuotta. Toivottavasti liikkeet auttavat sinuakin.

    VastaaPoista
  2. Sokea kana,

    omassa ruokavaliossanikin pyrin noudattamaan ohjeitasi, sillä en syö juuri ollenkaan suolaa. ts. en lisää sitä ruokiin tai edes keitinveteen tai kananmunan päälle. Kaupasta haen vähäsuolaisia leipiä ja juustoja, lihaleikkeleitä en käytä ollenkaan. Sokerinkulutus on myös vähäistä suklaanhimosta huolimatta - suklaapatukkapäivä viikossa riittää. Kahvia menee, ja olen todennut, että kahvi herkistää huimausta.

    Luulen muuten, että migreenikohtaus on sukua tälle asentohuimaukselle karmeudessaan, paitsi että tässä ei kyllä ole särkyä, vaikka pää on höntti ja jopa raskas. Minullakin on ollut ns. silmämigreenikohtaus liiallisesta tietokoneenruudun tuijottamisesta. Näkökenttään ilmestyi sateenkaarenväreissä komeileva sahalaitakuvio, joka pienestä pisteestä kehittyen laajeni hiljaa pois kentästä. Muuta oiretta ei ollut.

    Toivon, sokea kana, ettei huimausvaiva uusi sinulla. Jos sen tekee, tiedät ainakin, miten hoidetaan, kunhan saat sopivan liikesarjan. Monihan oppii kuulemma kokemuksesta itsekin tunnistamaan, kumman korvan missä käytävänosassa vaiva on.

    VastaaPoista
  3. Iines

    Huimaus on usein uusiutuvana inhottava vaiva.
    Itselläni samantapaisia oireita on ollut muutaman kerran, mutta olen kyllä diagnostoidut ne kaularankaperäisiksi. On näet muutama nikama siellä lytyssä.
    Eikä huimaustuntemuksia nyt ole ollutkaan vuosiin.

    Eräs tuttavan tuttava kärsii jatkuvasta huimauksesta. Hän on selittänyt tuttavalleen sen johtuvan aivoissa olevista kalkkeumista. En tiedä tarkemmin.

    Menierin taudissahan esiintyy vahvaa huimausta?

    Ja taisipa Vanhan rouvan lokikirjan kirjoittajakin tällä nimenomaisella laivamatkalla kärsiä siitä.

    Joidenkin lääkkeiden sanotaan aiheuttavan sivuoireena huiputusta.

    Mitä vielä seurauksia vielä lieneekään näistä kaikenmaailman verenpaine- kolesteroli-sokeri-unilääke ym. yhdistelmäkoktaileista, joita varsinkin ikä-ihmiset käyttävät?
    Ei ainakaan luonnonmukaista teveyttä? Luulisin.
    Itse pyrin kaikin tavoin välttämään lääkekemiaa elimistössäni.

    VastaaPoista
  4. Leonoora,

    hyvänlaatuinen asentohuimaus on siis oma erillinen diagnosoitu sairautensa, ja nimensä mukaisesti hyvänlaatuinen, siis vaaraton ja erittäin yleinen, kuten lääkäri totesi viimeksikin. Suhtaudun siihen positiivisesti, koska kyseessä on siis tuntemus, eli siinä mielessä vaaraton, joskin merkittävästi työkykyä ja elämänlaatua esiintymishetkenään alentava vaiva.

    Muu huimaus on varmaan yhtä hankalaa, etenkin vanhemmilla ihmisillä, joilla on herkkä kaatumisriski. Vaikka toisaalta - kaatumisriski se on kaikilla känniin itsensä juoneilla terveilläkin, joten mitäs sitä kauhistelemaan..

    Mitä lääkkeisiin tulee, niin niitä kannattaa tietenkin välttää, mitä ilman ei tule toimeen. Esimerkiksi itse en ole ottanut särkylääkettä varmaan kolmeen vuoteen.

    VastaaPoista
  5. Öh, korjaus myöh.:

    - -niitä kannattaa välttää, mitä ilman tulee toimeen.

    VastaaPoista
  6. Iines

    Niin, kyllä asentohuimaus on vaaraton, ellei sitten satu kompastumaan samaan aikaan johonkin ja telo itseään.

    En muista, oliko Kyllikki Villan kirjassa mainittu syytä hänen huimaukseensa, mutta monta kertaa hän siitä mainitsi.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista, että Kyllikki Villa reissasi vuosikausia keikkuvilla rahtilaivoilla, ympäri maailman, huimauksestaan huolimatta. Itselleni ei jäänyt esim. lokikirjasta mieleen tämä asentohuimaus, mutta kyllähän Villa kaatuilikin laivassa mustelmille.

    Tänään pitää kantaa raskaat autonrenkaat varastosta autoon ja takaisin, edessä renkaanvaihto - hyvää treeniä päänupin vakauttamiseen.

    VastaaPoista
  8. Iines

    Tapanani on aina joskus kuvitella omiani,tehdä kyseenalaisia johtopäätelmiä asioista. Niinkuin edellä mainittu tuttavan tuttava, taisi ko. kirjailijakin käyttää nukahtamislääkettä illalla, ja aamulla käyntiin lähtemiseksi ryyppyä.

    Täällä päin voi vielä ajaa kyllä talvirenkaat alla, mutta taisipa huushollin automies ostaa tänään pari uutta rengasta kesäkelejä varten.
    Ja vaihtoi kuin vaihtoikin kesärenkaat samalla.

    VastaaPoista
  9. Iines! Olet minulle TÄRKEÄ! Mies 52 v. Papeeta

    VastaaPoista
  10. Leonoora,

    noin se varmaan meni. Kiinnitin kyllä huomiota siihen, että kirjassa oli mainintoja alkoholin ostamisista.

    Nyt on renkaat vaihdettu ja koko pikkukaupungin palvelut haukuttu maanrakoon Esson pitäjän kanssa. Täältä lähti juuri oma posti, kun ensin lähti poliisi, sitten verovirasto, sitten terveyskeskuksen viikonloppu- ja yöpäivystys. Kohta lähden minä, sillä en kannata alkunkaan tätä valtion kurjistamismallia, että palvelut kasataaan vain suurkaupunkeihin, jonne muualta tullaan autokyydeillä kymmenien kilometrien takaa. Mitenkäs rollaattorimummot pääsevät esimerkiksi verovirastoon?

    *

    Papeeta, minulla ei ole kunniaa tuntea sinua, et ole tainnut ennen kirjoitella kommentteja, mutta kiitos sanoistasi! Tuollaisen haluaa jokainen kuulla.

    VastaaPoista
  11. Iines

    Arvaa eikö minua ihmetytä tämä yhteisten asioidemme hoito.
    Toitotetaan, että maaseutu pitää pitää asuttuna, ja että pidetään , mutta kaikki päätökset tehdään juuri päinvastaisiksi.

    Jos päättäjät olisivat viisaita, ja niin fiksuja kun antavat olettaa, miksi kaikki menee yhä enemmän... sanonko mitä.

    VastaaPoista
  12. Jatkuu :)

    Lasten, vanhusten ja työttömien, sairaiden ja asunnottomien asiat pitäisivät olla ensisijaisia yhteiskunnan rahoituskohteita.
    Vasta sen jälkeen voisi jakaa rahaa jo hyvin toimeentuleville, mutta nyt koko ajan pidetään huolta siitä, että kellä jo on, sille annetaan lisää.
    Ei oteta huomioon sitä, miten lisääntyvän yhteiskunnan kelkasta putoamisen myötä ongelmat moninkertaistuvat.
    Esim. välinpitämätön, ja huono hoito, -säskylääkeresepti kouraan-periaate terveyskeskuksissa, lisää käyntien määrä, kun ei kerralla saa apua vaivoihinsa.
    Ylisuuret lapsimäärät hoitajia kohti päiväkodeissa, tai liian vähän opettajia kouluissa tänä päivänä eivät ainakaan lasten kannalta, tulevaisuuttakin ajatellen ole parasta, mitä kasvava ihmisen alku tarvitsisi, heitteille jätetyistä mielen sairauksista kärsivistä ja vanhuksista puhumattakaan.

    No, tää on tätä. Ihmisyys ja inhimillisyys, elämän kunnioittaminen ei ole in.

    VastaaPoista
  13. Leonoora,

    paras olisi kai kun itsekin muuttaisi suurkaupunkiin, jossa on kaikki palvelut.

    Keskittämisen ja kuntaliitosten idea on tietenkin paperilla toimiva, koska luvut saadaan näyttämään säädyllisiltä. Haja-asutusalueen yksittäinen ihminen jää kyllä uudistusten maksumieheksi ja kärsijäksi, sillä kaikilla ei ole autoa eikä varaa ja halua reissata keskuksiin. Tämä kehitys johtaa vääjäämättä alueiden kurjistumiseen ja yritysten vähenemiseen kautta linjan, ja sitä myötä ihmisten poismuuttoon.

    Kun esimerkiksi kirjastopalveluja supistetaan, se on pois usein vähätuloisimmilta perheiltä, jotka ovat kirjaston tietokoneiden varassa. Itselläni on kesämökkipaikkakunnalla ystäväperhe, joka käyttää kirjaston konetta mm. pankkiasioitten hoitoon, kun kylässä ei ole pankkia ja 30-vuotias farkku-Volvo on usein rikki.

    VastaaPoista
  14. Iines

    Juu, hyvinvointi-yhteiskunta on kaukana saavuttamattomissa edelleenkin, mutta kauniit säästötilastojen tahtotilat pyhittävät monessa asiassa keinot.

    Eduskunnassakin kaikki joikhaavat samoja mantroja.
    Se ja se maksaa niin ja niin paljon, ei ole rahaa, talous on kuralla, vaaditaan mahdottomia, mistä ne rahat otetaan...jne, jne.

    Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyy kyllä muutakin, kuin vuosikymmeniä kestävä säästäminen!
    Ei ole kauan siitä, kun toitotettiin kuinka hyvin maallamme menee. Missä ne rahat nyt on?
    Oikein naurattaa välillä tämä kaikkinainen kiltti säästötalkoisiin vuosikymmeniä osallistuminen, eikä päätä näy!

    VastaaPoista
  15. Leonoora,

    lopullisen niitin koko politiikan uskottavuuteen löivät minulla nämä pöyristyttävät eläkkeet ja erorahat. Miten joku eläkkömies voi ennen aikojaan ylipäänsä saada kuukausielättönä itselleen saman rahan kuin toinen muutamassa vuodessa?

    Minulle on turha jatkossa puhua yhdenkään puolueen rehellisyydestä - äänestän tästä lähtien vain henkilöä, jonka tiedän kriittiseksi ja osaavaksi, ja jopa ilkeäksi nykyisiä vallanpitäjiä kohtaan, joiden aikana kansalaisten veroraha on mennyt näiden ökymiesten perheiden sijoitettavaksi - samaan aikaan kun kouluissa ja terveydenhoidossa säästetään.

    VastaaPoista