19.8.2009

Rokissa kaikki on tyrkyllä

Erään kommentoijan kanssa tuli puheeksi tango, edellisessä päreessä. Hän kuvasi läheisensä traagisen kuoleman Ladan takapenkillä, ja minä kuulin siinä taustalla Satumaa-tangon tai Tähdet meren yllä, Reijo Taipaleen tulkitsemana. Silti kuulin vaikka tiesin, että ei Ladoissa ollut musiikinkuuntelulaitteita.

Minä pidän tangosta, olen aina pitänyt, katsottuna ja kuunneltuna, tanssittunakin. Jo lapsena sain runotyttömäisiä emiliabyrdstarr-leimahduksia (kuka ei tiedä mitä nämä ovat, lukekoon Montgomeryä), kun kuuntelin Olavi Virran Punaisia lehtiä tai Tutta Jewin Talven ruusua.

Argentiinalainen tango on hienoa, latinalainen tango on hienoa ja suomalainen tango vasta hienoa onkin. Mieluusti sijoitankin kuvitelmieni taustamusiikiksi juuri tangon kaurismäkeläisittäin. Mikä paremmin kuvaisikaan pidäteltyä intohimoa, joka ei huou edes sierainten värinästä tai vartalon pienimmästäkään värähdyksestä. Mikä purkaisikaan paremmin surua ilmeen pysyessä tutkimattomana kuin naamiolla, toimien jatkuessa arkisina ja rutiininomaisina.

Näin tango sopii syntymään, elämän arkisiin tapahtumiin, kuolemaan, kaikkialle. Esimerkiksi tango Orvon kyyneleet olisi sopinut ryydittämään minun ensimmäistä surkeaa koulupäivääni, kun äiti toi minut koulun portille ja jätti siihen ja isosisko oli mennyt omia teitään ystäviensä kanssa. Ensimmäisellä välitunnilla otinkin laukkuni ja karkasin kotiin, tai en minä päässyt koulun ulko-ovia pidemmälle, kun opettaja nappasi käsivarresta kiinni ja vei minut takaisin luokkaan. - Monituisiin muihinkin vaiheisiini sopii tietty tango, mutta riitäköön tämä yksi esimerkki.

Rokki ei pysty samaan kuin tango, tai ainakaan minulle rokki ei puhu, koska siinä kaikki on tyrkyllä, alleviivattuna, yhdessä rysäyksessä näkyvillä, ja vielä volyymiltaan vahvistettuna. Minusta rokki sopii hätäisille ihmisille, jotka eivät malta eivätkä jaksa eivätkä viitsi. Tangon elämä on pinnan alla, samoin kuin kaulaan asti napitetun eroottisuus.

(Maalaus Amy Hill)

30 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu teksti! Itselleni rokki sanoo paljonkin, ja usein siinäkin on piilotettuna enemmän kuin päälle päin näkyy, mutta ymmärrän näkökulmasi. Tangossa on minustakin parhaimmillaan tunnetta ja peitetty on monesti eroottisempaa kuin suoraan sanottu tai näytetty.

    P.S. Pidän kovin valitsemasi maalauksen tyylistä. Pitäisi katsastaa muitakin tekijän teoksia.

    VastaaPoista
  2. Ofelia, tästä taiteilijasta ensin: olen itsekin vasta löytänyt hänet ja tykkään kovasti. Ihan googlettamalla tietenkin hänet "tavoittaa". Palaan myöhemmin tuohon musiikkiasiaan!

    VastaaPoista
  3. Olen Ofelian kanssa ehdottoman samaa mieltä. Harvemmin ihminen saa revittyä musiikista mitään irti, jos tyylilaji ei ole sellaista mistä itse tykkää. Jos rakastaa rokkia, niin saa siitä aivan varmasti ihan yhtä paljon kuin tangoa rakastava tangosta. Riippuu tietysti ihmisestä paljonko saa musiikista ylipäänsä mitään, toisille se on merkityksellisempää kuin toisille.

    VastaaPoista
  4. Tiina, Ofelia,

    kyllä minä yhdyn tuohon näkemykseen, että musiikin tyylilajin pitää miellyttää itseä, jos musiikki puhuttelee. Voi se olla siis rokkikin, joka puhuu, ja onhan se nyt toki nähty, että nimenomaan rokki puhuu varsinkin nuoremmille, jos kohta vanhemmillekin.

    Puhuvat minullekin kotimaisista erityisen syvällisesti vaikka Tuomari Nurmion tai Ismo Alangon rokkikipaleet, pari mainitakseni, tai ulkomaista monikin ns. melodisen tai surumielisen rokin esityksistä aina 50-luvun Elviksestä lähtien ulottuen vaikkapa johonkin Michael Jacksoniin - muutaman mainitakseni.

    Kuitenkin sanoisin niin, että rokin esitystapa on helpommin tulkittavissa. Rokki on mutkatonta, avointa, röyhkeää, alleviivaavaa, tyrkyttävää nimenomaan tangon rinnalla - ja tästä oli nyt kyse. Siksi suuri osa rokista ei hetkauta minua. En tykkää rämistelystä, joka tuputtaa itseään. Pidän musiikissa hiljaisuudesta, arvoituksista, ilmeettömästä ja näkymättömästä paatoksesta, löytämisestä.

    VastaaPoista
  5. - Punaiset lehdet, Kansan Uutiset ja Vapaa Sana. Näin kerrotaan Henry Theelin aloittaneen tuon Viherluodon tangon.

    VastaaPoista
  6. Tämä tuntuu samanlaiselta pyhäinhäväistykseltä kun se kun entinen mieheni sanoi, että hän luuli pienenä poikana, että kauniit naiset eivät piereskele. Tai kun Markus-setä sanoi eetteriin, että nyt Markus-setä menee paskalle.

    Että Henry Theelkin.

    VastaaPoista
  7. No mutta tuohan kertoo vain sen minkälaisesta musiikista sinä tykkäät eikä rokista tai musiikista yleisesti mitään. Ja ymmärrän toki, että tämä postaus olikin vain omasta mieltymyksestäsi.
    Pakko vaan puolustaa rokkia sen verran, että se ei todellakaan ole välttämättä mitenkään mutkatonta ja tyrkyttävää. Paitsi ehkä jos kuuntelee vain radion soittolistoja.

    VastaaPoista
  8. Tiina,

    tässä pitäisi nyt ehkä selittää minulle, tädille, mitä se rokki oikein on ja mitä kaikkea siihen kuuluu.

    On nimittäin mahdollista, että käytän tässä käsitettä liian suppeasti.

    En ole nyt katsonut mistään, miten rokki rajataan.

    VastaaPoista
  9. Mikähän hinku minullakin on osallistua keskusteluun aiheesta, josta en mitään ymmärrä... musiikista siis.

    Osallistun siksi, että ilmoittaudun iinesläiseksi: tykkään kaikesta vanhasta musiikista, olipa se tangoa, rokkia tai jatsia. Kuuntelen sota-ajan lauluja ja työväen lauluja ja Salomaata ja Helismaata ja Henry Theeliä ja kaimaani... Toivoton tapaus siis.

    Mutta oikeastaan osallistun siksi, että hämmästyksekseni arvostettu musaguru Jake Nyman sanoi 60 v haastattelussaan Hesarissa, ettei hänkään seuraa ja/tai ymmärrä nykymusaa!?

    Ei tarvitse kummoistakaan psykologista silmää havaitakseen, ettei vika välttämättä kuitenkaan ole nykymusiikissa. Vaan meissä, kokijoissa.

    Eikä se vikakaan tietenkään ole mikään vika. Olisiko luonnon laki?

    VastaaPoista
  10. Äläs nyt Tapsa, ei me naiset ainakaan olla noin vanhoja.

    Siis minä hankin jo varmaan kymmenen vuotta sitten mm. Sam Sihvon Jääkärin morsiamen musiikin, kun se pantiin mainiona versiona cd:lle, Helsingin poliisilaulajien ja parin naisuupperatähden esityksenä. Korsuorkesterin esitykset ovat samoin minusta ihania, ja kaikki Hiski Salomaat ja varsinaiset humpat. Markus Raution Maailma se on kuin silkkiä vaan voittaa minusta jonkun Bruce Springsteenin mennen tullen. Tätä rataa. Jostain Depechestä en tiedä mitään.

    Ei tämä ole Tapsa pelkästään ikäkysymys, vaan kyseessä on tosiaan syvempi mieltymys. Noh, kaikkein eniten pidän klassisesta, viulukonsertoista ja sitten kaikesta uudesta kauniista melodisesta rokista ja popistakin.

    VastaaPoista
  11. Lisään: Olen aina pitänyt räkäisistä laulajaäänistä, ja se piirre rokissa kyllä viehättää, jos ääni ei ole huutavan teennäinen.

    VastaaPoista
  12. Sehän tässä ehkä onkin se ongelma, että pelkkä sana "rock" tarkoittaa ihan älyttömän laajaa skaalaa musiikkia. Tälleen nopeasti katsottuna wikipediassa mainitaan 36 eri rockin tyylisuuntaa. :)

    VastaaPoista
  13. No hyvänen aika, Tiina, en ole osannut laskea jotain suomirokin Yö-yhtyettä tai Eppu Normaalia mielessäni rokkiryhmään, vaan mieluummin iskelmälinjalle, samoin Jonna Tervomaan ja Tiktakin, sekä Juicen. Nightwish lienee puhdasta rokkia, ja on kyllä mieleeni, sillä minulla on Nightwishin levyjä.

    Suomirokki tuntuu olevan oma lajinsa, ja on hyvin lähellä iskelmää. Kuuntelen sujuvasti tätä linjaa kyllä.

    VastaaPoista
  14. En minäkään osaa pitää Juicea tai Tuomari Nurmiota rokkarina. Mitä rokkia viidestoista yö muka on? Nyyhkyviisuhan se on, karoekeiltojen kunkku, Päivänsäteen ja menninkäisen kastia.

    Ja Nurmiohan on koskettava kapakkalaulaja. Hän näyttikin hieman orvolta Manamansalon isolla lavalla heinäkuun auringossa. Hämärä ja tupakansavuinen kuppila Kalliossa tai Rööperissä sopii hänen miljöökseen paremmin.

    Mikä tekee laulusta rokin? Esittäjäkö? Vai onko siinä jokin salakaava? Hurriganes on rokkia, Tuisku on poppia.

    VastaaPoista
  15. http://www.youtube.com/watch?v=UZkMEm6E96Y

    http://www.youtube.com/watch?v=r0Qx53DALz4

    Molemmat ovat kai rockkia.

    VastaaPoista
  16. Tapsa, niin samaa mieltä, että. Viidestoista yö on mielestäni pikemmin ISKELMÄballadi kuin rokkikipale.

    Käsittämätöntä on tämä, että iskelmäkappaleita nimitetään Suomessa rokiksi, oikein ck:lla. Onkin kai oikeastaan niin, että vain suomalainen hard rock hallelujaa on rockia oikein ck:lla. Muu on iskelmärokkia, jonka taustalla sahaava rytmi. Ja tyypillistä on se, että laulajat ovat huonoja, suomalainen mieslaulaja ei osaa laulaa, ei ole musikaalinen. Esimerkiksi Juicehan on laulajana aika surkea, samoin moni muu ns. rokkari. Juicen legendaarisuushan perustuu tulkintaan ja sinänsä hyvin tehtyihin, sanoitettuihin ja sävellettyihin omaperäisiin biiseihin.

    VastaaPoista
  17. Anonyymi,

    linkkisi paljastavat rockin laajan kirjon, ja kun tuohon liitetään vielä suomirokki, niin kuka enää pystyy määrittelemään, mitä rokki on?

    Ylemmän linkin rock oli karmeaa, en saanut kuunnelluksi koko pätkää, ja alemman linkin hilabilly vai mikä se oli, oli taas letkeää menoa, mutta ei silti sytytä minua.

    VastaaPoista
  18. Niin, siis Kotiteollisuuden Hynynenhän on sanonut, että rokki on aivan samaa kuin iskelmämusiikki, tehdään samoin, mutta soitetaan eri tavalla.
    Eikä rokkia suoraan pystykään määrittämään miksikään tietyksi musiikiksi, koska se jakautuu niin moneen alalajiin, kuten aiemmin todettiinkin jo. Rokin ominaispiirteitä kai on sähkökitara, basso ja rummut. Paitsi sitten on tietysti folkrockia ja ties mitä, jotka poikkeavat tuostakin... Ehkä parempi suorittaa määrittely vain fiilispohjalta. :D

    Juicen rokkius on kyllä aika häilyväinen.

    VastaaPoista
  19. Hynysen määritelmä on viisas.

    Ei minua yleensä kiinnosta asioitten lokeroiminen.

    Tässä on kiinnostava lähinnä se, että kun puhutaan omista mieltymyksistä, olisi kiva tietää itsekin, mistä tykkää. Siis tykkääkö rokista vaikka luulee ettei tykkää, kun ei pidä vaikkapa Juicea rokkarina, tai edes Tuomari Nurmiota, jota pitää kerjäläislaulun ruhtinaana. Helpottaisi keskustelua kummasti kun käsitteet olisivat yhtenevät.

    VastaaPoista
  20. Onko Tähkä rokkia?

    Siis nämä uhopohjalaiset kansanlaulumuunnelmat, jossa rakkaus raastaa rintaa kuin kohiseva koski. Upeitahan ne toki ovat.

    Musiikki on aika outo asia. Minusta on aika ihmeellistä, että vaikka jokin alakulttuuri olisi miten yhteiskunta- ja konsensusvastainen, niin musiikki on kuitenkin aina se jokin - se jokin joka kolahtaa ja jonka nimiin vannotaan ja jossa eletään.

    Musa vaikuttaa kai niin suoraan, suoraan alitajuntaan.

    Onko olemassa nuorisoalakulttuuria, joka ei palvo musiikkia?

    VastaaPoista
  21. Tapsukka,

    sinä se olet kiltti. Kirjoitit tähän 20. kommentin, vähän kuin tyhjästä, kun ei tässä juurikaan ole keskustelun juurta eikä uutta pärettä nyt synny. Kiitos sinulle ja hymy päälle.

    VastaaPoista
  22. Tämä on rok:
    http://www.youtube.com/watch?v=ermfZizbBLY

    VastaaPoista
  23. Juu, ja tämä se vasta rock on!

    http://www.youtube.com/watch?v=BQuczxWdCPs

    VastaaPoista
  24. Heh heh, vai tyhjästä... en suinkaan, vaan omasta päästäni eli ihan päinvastoin.

    Minua kun ihan oikeasti kiinnostaa, miksi nurjista nurjin nuorisokin, joka näyttää keskisormea koko maailmalle ja sivilisaatiolle, joka vähät välittää tieteestä, taiteesta ja kulttuurista, antautuu kuitenkin ehdoitta musiikille, sille "omalle".

    Eikö juuri musiikki ole se, joka erottaa nuorison alakulttuurit? Pukeutuminen on vain sen ulkoinen olemuspuoli - "näin" pukeutuvat kuuntelevat "tällaista" musaa?

    (Minkä musiologin maailma minussa onkaan menettänyt.)

    VastaaPoista
  25. Minulla on kaamea heikkous: katson Veijo Hietalan tavoin aika ajoin tiiviistikin Big Brother -ohjelmaa tutkaillakseni ihmisten käytöstä säädellyissä oloissa (oliko tarpeeksi hieno selitys?).

    Suljettuun tilaan tulevilta nuorilta on musiikin kuuntelu kielletty. Joskus nuorille annetaan ylimääräisenä palkkiona musiikkituokio tai peräti musiikki-ilta, pitkän hiljaisuuden jälkeen.

    Nuoret saavat lähes hepulin, he joutuvat kuin transsiin kun musiikki alkaa soida, ja on kuin elämä palaisi heihin.

    Tätä olen hämmästellyt. Musiikki on siis tärkeämpää nuorille kuin ikinä arvaisi, ja on kuin pieni kuolema, kun heiltä otetaan musiikki pois tai kun se kielletään.

    Musiikki on nuorille tila jossa elää - olen ajatellut.

    VastaaPoista
  26. Vittu.

    Komposti ja Räsänen täällä.

    Multa meni äsken 500 riviä.

    Haistakaa...

    *
    Älä Tapsa rupee kavaljeeraamaan... liikaa....

    VastaaPoista
  27. Saa täällä kavaljeerata, myös naiset. Tai olla kavaljeeraamatta, miten vain, kunhan olisimme ystävällisiä toisillemme, makeilematta.

    Harmi, jos 500 riviä hävisi. Pienempikin määrä harmittaa.

    VastaaPoista
  28. Grace Jonesin libertango on huikean hyvä:

    http://www.youtube.com/watch?v=zZRTbjpFCF4&feature=related

    VastaaPoista
  29. No kyllä rockin skaala taas laajeni, jos tuo on rockia, Samuli.

    VastaaPoista
  30. Minä pöljä, Samuli,

    siis tuohan oli esimerkki tangosta. Ja huikea olikin.

    (Missä minun ajatukseni olivat?)

    VastaaPoista