Edellinen maahanmuuttokeskustelu paisui niin runsaaksi, että poimin tämän sivurönsynä olleen kommenttini uuteen keskusteluun.
Uutisissa nimittäin sivuttiin aamulla maahanmuuttoasiaa uskonnonopetuksen näkökulmasta.
On taas herännyt ajatus opettaa kaikille yhteistä uskontotietoa, niin että opetusta ei tarvitsisi eriyttää eri uskontoryhmille. Uskontotietohan tarkoittaa eri uskontoja objektiivisesti tarkastelevaa tieteenalaa, jossa uskonnot ovat samalla viivalla.
Ei tämmöistä yhteistä hyvää olekaan, että kaikki on samanarvoista. Sitä paitsi uskontoa itsekin opettaneena tiedän, että opetussuunnitelmat ovat varsin uskontotiedekeskeisiä jo nyt. Tunneilla käydään läpi kaikki maailmanuskonnot ja eettiset katsantokannat ja koetetaan saada se korvakuulokeheppu ymmärtämään karman lakeja ja musliminkin maailmankuvaa. Jos opetus sortuu tunnustuksellisuuteen, se on kyllä opettajan vika, ja siitä tulee päästä pois.
On kuitenkin naurettavaa ja mieletöntä ajatella esimerkiksi historian opetusta suomalaislapsille niin, ettei siinä olisi Suomen historian kohdalla painopistelaluetta. Tai on mahdoton ajatella kirjallisuudenopetusta niin, että tulisi tutustua kaikkiin islamilaisiinkin kirjailijoihin, eikä opetettaisi enää suomalaisia huovisia ja kiviä ja leinoja ylitse muiden.
Poimin tähän koulumaailmasta yhden esimerkin, jonka Catulux esittää kommentissaan edellisen keskustelun lopussa: koulun perinteisestä joulujuhlateemasta luovuttiin, ja uudeksi teemaksi tuli "sirkustelua". Näin kukaan ei saanut aihetta loukkaantua mistään seimikuvaelmista tai tiernapojista tai aivan julkeasta jouluvirrestä.
Miksi siis uskonnossa ei voisi oman pääuskonnon kohdalla olla painopistealuetta, koska kristinuskon tulo Suomeen ja koko Eurooppaan tai maailmaan on ollut kulttuureja mullistava tapahtuma?
(Maalaus Boris Kustodiev)
Oon kyllä periaatteessa samaa mieltä, mutta... Silloin kun minä olin ala-asteella, niin kyllä meille ainakin opetettiin kaikki raamatun jutut ihan totena. Toki itse osasin olla kriittinen sitä kohtaan, että kävelikö joku nyt ihan oikeasti veden päällä tai muutti veden viiniksi jne. Mielestäni on hiukan kyseenalaista kertoa totuutena hyvin otolliselle ja nuorelle maaperälle asioita, jotka nyt selkeästi on satua tai vähintäänkin vertauskuvallisia juttuja. Voi tietysti olla, että uskonnon opetus on muuttunut 20 vuodessa.
VastaaPoistaTäytyy myöntää, etten tiedä sitä tilannetta, mikä tänä päivänä on koulujen uskonnonopetuksessa käytännössä. Se lienee kirjava. Itse opetin aikoinani puhdasta uskontotietoa, uskontotiedettä kun olin opiskellut (kirjallisuuden ja suomen kielen ja kasvatustieteen ohella).
VastaaPoistaOpetussuunnnitelmissa vain lähdetään liikkeelle uskontotieteelliseltä pohjalta, mutta jos opettaja on sydämestään uskovainen, se merkitsee joskus valitettavasti myös valintoja oppilaitten puolesta ja juuri tuota uskonnollisen näkemyksen tarjoamista.
Raamatun tapahtumathan ovat osittain historiaan kiinnitettyjä faktoja, ja osa on oletusta ja perimätietoa, kuten osa historiaakin muuten.
On tosiaan eri asia opettaa, että Raamatun mukaan Jeesus käveli vetten päällä ja jakoi kahdesta kalasta ja viidestä leivästä aterian tuhansille ihmisille kuin sanoa, että Jeesus käveli vetten päällä ja jakoi..
koulun perinteisestä joulujuhlateemasta luovuttiin, ja uudeksi teemaksi tuli "sirkustelua". Näin kukaan ei saanut aihetta loukkaantua mistään seimikuvaelmista tai tiernapojista tai aivan julkeasta jouluvirrestä.
VastaaPoistaTuo sirkus on Britney Spearsin uusi levy, joten mitäs ma olen aina sanonut: 60-lukulaiset ovat onnistuneet tuhoamaan lähes kaiken mikä lännessä oli arvokasta. Lapsille kannattaisi opettaa ( äidinkielen ja Suomen historian lisäksi ) lähinnä matematiikkaa, kristinuskoa ja kiinaa.
Jaa, miksei uskontotiedossa muka voisi painottaa pääuskontoa? Samalla tavalla kuin historiassa painotetaan paikallishistoriaa. Tämä johtopäätös meni minulta hieman ohi, että uskontotiedosta tulisi automaattisesti vain kokoelma yleiskuvausta kaiken maailman uskonnoista. Niin varmaan voi tullakin, jos opetuksen sisältöä ei missään määrätä tai se määrätään sillisalaatiksi. Muitakin mahdollisuuksia kuitenkin on, ja miksei niitä voisi pohtia? Toki se murentaa luterilaisen kirkon asemaa, mutta jos laittaa asemat sivuun, ja miettii, mitä eri ratkaisut voisivat antaa oppilaille, niin ei minusta ole ollenkaan selvää, että muutos olisi turmioksi.
VastaaPoistaItseasiassa uskontotiedon sisällön voisi rakentaa kotimaisen painotuksen lisäksi sen mukaan, millainen opetusryhmä on. Minun luokallani oli ortodokseja, lestadiolaisia, luterilaisia ja uskonnottomia, ja kaikki jaettiin eri ryhmiin, kuka minnekin, sen sijaan, että koko luokkaa olisi opetettu yhdessä, yhteisöllisesti.
Annikki,
VastaaPoistamielessäni oli tuo yksi uudistuslinja, että uskonto sulautettaisiin uskontotiedon kursseiksi yhteiskuntaopin ja historian yhdeksi osa-alueeksi. Tällöin sen sisälle tuskin saataisiin painopistealueita.
Valtakunnalliset opetussuunnitelmat nähdäkseni edelleen määrittävät eri aineitten yhteiset sisällöt ja kehykset, mutta kunkin koulun opettajat tekevät näiden pohjalta oman aineensa opetussuunnitelmat itsenäisesti. Näin meillä ainakin tehtiin kaiki opsit viime vuosina 2000-luvun alussa, mutta miten on peruskouluissa, sitä en tiedä.
Minä kannatan myös tuota linjaa, että uskontotiedon opetus muokataan ryhmien mukaan. Tällöinhän isoja ongelmia ei luulisi tulevan, vaan päinvastoin kaikkien maailmankuvan luulisi avartuvan, kun eri uskontojen oppilaat saisivat itsekin esitellä omia uskontojaan ja niistä voitaisiin yhdessä keskutella ja vetää linjoja muihin uskontoihin ja todeta se ikuinen totuus, että kaikissa uskonnoissa on kuitenkin jotakin yhteistä. - Tämä olisi siis omakin ihanteeni. samalla voitaisiin pohtia yleisesti sitä, mitä uskonnot ihmiselle merkitsevät ja voidaanko ne korvata jollakin muulla.
Huolimatta tästä laajasta kirjosta kannatan uskonnonopetukseen "paikallisväriä" ja maan perinteiden esiintuomista aivan erikseen painotetusti. En kannata sitä postmodernia mössölinjaa, josta Timo Vihavainenkin varottaa: kaikki on yhtä hyvää, mikään ei ole parempaa tai arvokkaampaa kuin jokin toinen, missään taiteessa tai muussakaan asiassa. En tarkoita tällä sitä, että uskonnot tulee laittaa arvojärjestykseen, mutta ei se niinkään mene että kaikki uskonnot ovat ihmisoikeuksien ja humaaniteettien kannalta yhtä hyviä.
"...jos opetus sortuu tunnustuksellisuuteen, se on kyllä opettajan vika..."
VastaaPoistaAika usein ne jotka eivät koulumaailmaa tunne luulevat opetussuunnitelman muutoksen muuttavan myös opetuksen. Tiedän monta kollegaa jotka muuttivat biologian opsin vaihtuessa vain kalvojensa otsikoiden numerot vastaamaan uusia kirjoja (vaikka uutta opsia pidettiin aiempia "määräilevämpänä" mm. kokeellisuuden osalta). Tuolla äsken päättyneellä väestönkasvutunnilla olisin voinut ujuttaa joukkoon ties mitä ideologioita linkolalaisuudesta lällyhumanismiin. Ei opsin toteumista varsinaisesti valvota. Opettajien ammattitaitoon luotetaan.
Käytännössä opettajan persoona ja (pienemmässä määrin) oppikirjojen painotukset ovat ne jotka ratkaisevat. Neutraalia opettajaa ei ole. Uskonto on tietysti oma lukunsa, mutta on varsin luonnollista että historian ja yhteiskuntaopin opettajiksi hakeutuu ihmisiä jotka ovat yhteiskunnasta kiinnostuneita, ja jotka haluavat sitä muuttaa. Taustalla on vahva ideologia ja tarve saada se käytännöksi. Innostuneisuudessaan nämä opettajat ovat juuri niitä joiden oppitunneille on tunkua - eikä niillä tunneilla nukuta. Kommunistin, libertaarin, islamilaisen ja siionistin oppitunnit eivät varmasti johda samanlaiseen käsitykseen historiasta, varsinkaan kun kuulijoina on lapsia. Ja onhan biologian opettajissakin opsin vastustajia, kreationisteja.
Katsomusaineiden (ET ja filosofia)opettajien keskusteluja lukiessa tulee usein mieleen, mahtaako olla toista niin dogmaattista porukkaa kuin nämä joiden ammattina on opastaa dogmien murtamiseen.
Ongelmatonta ei tietysti ole sekään jos heittäydytään yltiökriittisiksi ja -tasapuolisiksi. Joskus nuoruuden puuskissani kutsuin "Ekologia ja evoluutio" -kurssille kreationisti Pekka Reinikaisen puhumaan. Minusta oli kohtuullista ottaa 28 evopaasaustunnin jälkeen esiin sekin etteivät kaikki jaa tieteessä vallitsevaa käsitystä. Sain tämän seurauksena kollegalta ojentavan sähköpostin: ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvien nuorten päitä ei saisi sekoittaa. On tuossa jokin pointti. Ehkä yksi asia olisi syytä opetella ensin hyvin (ja vaikkapa totuutena) ennen kuin aletaan kritisoida?
Mika,
VastaaPoistamitäpä noihin ajatuksiisi on lisää esittämistä. Ne ovat kokeneen opettajan ajatuksia, selvästikin.
Varsinkin tuohon yhdyn, että opsit eivät ratkaise opetuksen sisältöä tai laatua, vaan avainasemassa on opettajan oma persoonallisuus. Vain sen avulla vedetään porukka kursseille ja saadaan oppilaat kiinnostumaan aiheista.
Itse olen sitä mieltä, että teologi ei ole pätevin opettamaan uskontotietoa, vaan nimenomaan uskontotieteilijä, koska hän on kiinnostunut uskonnosta ilmiönä, ei pelastusoppina. Yhteiskuntatieteilijä ei taas mielestäni ole opintojensa puolesta pätevä opettamaan uskontotietoa, koska ei laaja tietopohja takaa aina kiinnostusta uskontoon laajana ihmisyyttä koskevana ilmiönä. Kannatan siis tässä syvällisessä aineessa syväopinnoista saatua pätevyyttä. Ei kuka tahansa lähde opiskelemaan uskontotiedettä, ja huraauskovaiset taas eivät hyväksy koko pakanallista tieteenalaa.
Käytännössä opettajan persoona ja (pienemmässä määrin) oppikirjojen painotukset ovat ne jotka ratkaisevat. Neutraalia opettajaa ei ole.
VastaaPoistaNiin, mutta eikö tämä ole ehdottomasti hyvä asia? Ihminenhän on persoona.
Itse ainakin muistan kouluajoilta nimenomaan opettajat, jotka pistivät omaa persoonaansa peliin. Mikäli kaikki vain toistaisivat opetussuunnitelmaa voisi käydä niinkin, että kukaan ei oppisi mitään.
Ida,
VastaaPoistasiis nimenomaan on hyvä asia. Persoonallinen opettaja uskaltaa ottaa ohjat omiin käsiinsä ja antaa piupaut opseille. Kukaan ei tarkasta opetusta, kuten Mika tuolla jo viittasi. (Toki tämä persoonallinen opetus voi tapahtua sekä hyvässä että pahassa.)
Minua kiinnostaa tämän uskontotiedon asia periaatteellisena linjanvetona. Että miten pitkälle suomipoika menee kumartumaan muiden edessä ja uhraamaan omaa kulttuuriaan, omaa maailman parhainta kouluaan.
Pitäisi luottaa omaan kulttuuriinsa ja siinä samassa omaan uskontoonsakin. Ei sitä poistaa tarvitse, jos rinnalle tulee vieras idästä.
Koko viime talven seurasin peruskouluopetuksen antamista maahanmuuttajille. Paikalla oli niin muslimeita kuin muidenkin uskontojen edustajia.
VastaaPoistaMinusta tuntui siltä, että kaikkein eniten kiinnostuneita uskontotietouden tunneilla olivat juuri muslimit. He osallistuivat kyselemään ja myös antamaan palautetta, jos tuli jokin virhe opettajalle islamin-uskon kohdalla.
Kukaan ei ollut mistään annetuista tiedoista pahoillaan. Luulen kyllä, että opettajalla oli tiedon jakamisen tyylissä "sopiva" ote ja mitään tuputtamaton, neutraali rooli päällä.
Muistan, kun alkuun syntyi jotain hälinää erään iarkilaisen pojan kanssa, niin opettaja vain sanoi, että tuossa on ovi jos ei yleistieto näistä asioista kelpaa, tai tuntuu pahalta kuunnella, tai jos loukkaannut joidenkin asioiden esittämisestä toisin, kuin sinulle on kotona opetettu. Poika mietti hetken ja päätti sitten jäädä kuuntelemaan. Ehkä hän jotain talven mittaan siitäkin opetuksesta mieleensä painoi.
Tämä nuorukainen oli ns. "kristitystä" perheestä, mutta mitä se sitten Irakissa on Saddamin aikaan tarkoittanut, on varmaan ollut aika tappavaa uskoa. Minusta tuntui, että itse pojalla ei ollut oikeastaan mitään jumalkäsitystä olemassakaan, niin kaoottiselta hänen ajatuksenjuoksunsa toisinaan vaelteli. Enkä kyllä ihmettele sitäkään.
Olen kuullut samantapaisesta suhtautumisesta kuin sinä Valto.
VastaaPoistaKoulun muslimiryhmä halusikin tulla joulujuhlaan, vaikkka heille oli tehty selväksi, että ei tarvitse tulla. He halusivat nimenomaan nähdä perinteisen esityksen, ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin.
Tällaiseen ilmapiiriin uskontotiedon opetus sopii ihan hyvin, kunhan opettaja vain on tasapuolinen eikä kovin teologisesti orientoitunut.
Omat maahanmuuttajani ovat aina halunneet osallistua kaikkeen yhteiseen.
On todella ilahduttavaa kuulla, että maahanmuuttajanuoret haluavat tutustua suomalaiseen ja eurooppalaiseen kulttuuriin ja jopa muihin uskontoihin.
VastaaPoistaLuulenpa, että se on sitä meidän omaa poliittisesti ylikorrektia suvaitsemistoamme, joka panikoituu jokaisesta risahduksesta ja rientää kieltämään suvivirret, joulupukit, tiernapojat ja betoniporsaat.
Tämä koskee nähdäkseni nuorempaa maahanmuuttajapolvea, Tapsa.
VastaaPoistaEhkä tässä ristiriitaisessa mahanmuuttoasiasiassa on vielä toivoa, sillä lapset eivät kasva vanhempiensa kuvaksi vaan ovat lopulta itsenäisiä yksilöitä ja muokkaavat elämänsä itse, kun saavat virikkeitä.
Tuttuahan on, että papin pojat ne pahimmat syntisäkit ovat, ja kommunistin lapsesta tulee porvari, uskonnottoman lapsesta uskovainen jne. Me emme omista lapsiamme, ja tämä koskee muslimejakin, kun he pääsevät moniarvoiseen läntisen kultttuurin piiriin. (Sis. jonkin verran sarkasmia, ei paljon.)
Harmi, ettei minulla ollut tilaisuus olla mukana tuossa edellisessä keskustelussa. Mutta luin kaikki sen 106 kommenttia, ja sain niin paljon tietoa eri osapuolilta, että hellurei!
VastaaPoistaPelkoni, jota on lietsottu eri lähteistä (koskien suurelta osin maahanmuuttoa ja islamia), helpotti, kun huomasin, etten ole ainoa, joka miettii näitä asioita. Ja että ihmiset ovat hereillä, ja uskaltavat puhua. Kiitos kaikille, jotka selititte kantaanne!
Eihän siitä selvää tullut, mutta kuinka olisikaan. Pääasia, että siitä ja siihen liittyvistä asioista puhutaan. En nyt tässä aio kertoa omaa kantaani ja pelkojani näistä asioista, sillä ne tulivat pienimpiä vivahteita myöten jo käsiteltyä tuossa suurkeskustelussa, josta ei puuttunut mausteita.
On myönnettävä, etten tunne yhtään islamin uskoa kannattavaa. En tiedä, miten he elävät, ja mitä ajattelevat elämästään. Ehkä pelkoni johtuu ainakin osittain siitä. Mutta että hekin bloggaavat ja heillä on lukijoitten muodostama kuvagalleria blogeissaan (niin kuin meillä useimmilla), siitä sain tietää tänä aamuna ja se herätti uteliaisuuteni. Aion tutustua johonkin näistä blogeista. Yksi sellainen (ilmeisesti kotisivu) on osoitteessa: http://muxlim.com/
Kävin vilkaisemassa, mutta en ennättänyt siihen vielä sen kummemmin tutustua. Löytyyköhän sieltä ihmisiä?
Tämän postauksen aiheesta sen verran, Iines, että tuo puheesi painopistealueista tuntuu oikealta, vaikkakin päämäärä, jossa koko maapallo on ihmisineen ja olosuhteineen, historioineen ja nykyisyyksineen sekä tulevaisuutensa kannalta ajatellen olisivat hyppysissä mahdollisimman monella. Että osaisi ajatella yli oman päänsä. Jos se nyt on yleensä mahdollista. Epäilen kyllä sitä.
vatar,
VastaaPoistaitsekin toivoisin voivani keskustella jonkun muslimin kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, en erikoisesti uskonnosta, sillä suhtautumisesta muihin asioihin näkyy enemmän. En vain tunne minäkään ketään muslimia.
Painopistealueella tarkoitin sitä, että painopisteessä ovat ns. paikalliset alueet, kuten Suomeen liittyvät asiat, mikä lieneekin tapa kaikkialla maailmassa. Tosin ei niin ahtaasti kuin Amerikoissa, joissa historiastakin opiskellaan nähdäkseni vain oman maan historia.
Iines. "...koskee muslimejakin, kun he pääsevät moniarvoiseen läntisen kultttuurin piiriin."
VastaaPoistaTässä vaiheessahan vanhemmat, jotka ovat paenneet kotimaastaan, johon heitä ei voi ihmisyyden nimissä palauttaa, lähettävät usein lapsensa takaisin kotimaahansa oppimaan oikeita muslimitapoja.
Tiedän pari tällaista tapausta itsekin. Molemmissa tapauksissa palautusmaa oli Somalia. Sen jälkeen heistä ei ole mitään kuulunutkaan.
No tuo on kyllä valitettavan totta, Tapsa, ja siitä on todennettua tietoakin ollut esillä. Unohdin tämän kokonaan, kun annoin idealismin siivittää sanani!
VastaaPoistaHyvä Iines, Pahoittelen, että viittaan näin jälkikäteen edelliseen päreeseesi:
VastaaPoista"Tunnistan tässä miehessä hengenheimolaisen. Hän puhuu asioista, joista minäkin olen puhunut ja joita pohdiskelen kyseenalaistamalla niitä, vastoin valtavirtaa, joka hymisee ja hyrisee kaiken hyväksymisessä ja kaiken sallimisessa."
En muista, että olisit sivunnut maahanmuuttoasiaa näissä päreissä, tosin en ole ehkä lukenutkaan kaikkia, vaikka usein hyviä tekstejäsi luenkin. Oliko näin, että käsittelit maahanmuuttoasioita täällä vai kenties olit yleensä kyseistä asiaa miettinyt?
Hei anonyymi!
VastaaPoistaMaahanmuuttoasioista olen kirjoittanut viimeksi syyskuussa ainakin näissä kahdessa jutusa, jotka herättivät kohtalaisen paljon keskustelua:
http://i-iines.blogspot.com/2009/09/kumpi-on-pahempaa-kotimaan-vai-ulkomaan.html
http://i-iines.blogspot.com/2009/09/eilen-jussi-halla-aho-sanoi.html
Muutoin olen muistaakseni viitannut maahanmuuttoasioihin vain satunnaisesti.
Tyttäreni oli ET-opetuksessa ja vanhempainillassa opettaja kysyi meiltä, pitäisikö Raamattua käsitellä opetuksessa. Olin sitä mieltä, että pitäisi. Yhden lapsen isä tuki minua ja muistutti, miten paljon koko länsimainen kulttuuri pohjaa kirjaan. Muut vanhemmat olivat vastaan. ET-opetus hapuili silloin vielä käytäntöjään - en tosin tiedä, mitkä ovat painopisteet nyt. Me etsimme minun vanhan uskontokirjani, ehkä yleissivistys siitä parani edes hiukan.
VastaaPoistaUskonnonopetukseen en voi ottaa kantaa, kun en sitä tunne. Sanotaan, että jos
tunnustuksellinen opetus jäisi pelkästään uskonnollisille yhteisöille, siinä voisi olla fundamentalistumisen vaaraa. Mutta jos tunnustuksellisuutta ei nytkään enää ole, onko siis ET:n ja uskonnonopetuksen ero pelkissä painopisteissä?
Muslimeista: minulla oli nuorena muslimiystävätär - tuli maallistuneesta syyrialaisperheestä eivätkä hänen arvonsa poikenneet erityisen kovasti omistani. Muslimien välillä on niin isoja kulttuurieroja, ettei kaikkia kannata niputtaa yhteen. Luulen, että afganistanilainen mulla olisi ollut ystävättärelleni oudompi tuttavuus kuin minä.
Sokea kana,
VastaaPoistakyllä minusta on eroa sillä, opetetaanko uskonto(j)a ET:nä tai uskontoina.
Ensinnäkin aineen nimi vaikuttaa opettajan pätevyysvaatimuksiin. ET:n opettajalta ei nähdäkseni vaadita kyseisen aineen syväopintoja, kuten uskontojen opettajalta vaadittaisiin korkeinta arvosanaa tai siis syventävää erikoistumista. On selvää, että pätevimmällä opettajalla on lähtökohtaisesti parhaat mahdollisuudet tähän opetukseen, joskaan arvosanat sinänsä eivät määritä opettajien paremmuutta.
Toisekseen ET taitaa nykyisellään olla oppilaitten mielestä välttämätön paha, sivuaine, jolta lintsaillaan mieluusti. Pätevä aineenopetus saattaisi lisätä kiinnostusta asiaan, sillä nuoret ovat kiinnostuneempia ihmisen sisäisestä puolesta, etiikasta, moraalista ja uskonnoista kuin päältä katsoen näyttää.
Pätevä opettaja pystyisi laatimaan paikalliset opsit kyllä valtakunnallisten visioitten mukaiseksi, ja osaisi valita järkevät ja kiinnostavat painopistealueet, joissa ottaisi huomioon myös ryhmien koostumuksen - eikä pyrkisi jakamaan oppilaita muslimiryhmiin ja evlut-ryhmiin ja uskonnottomien ryhmiin. Kaikki yhteen vaan, niin maailmankuva rikastuu.
Kun nuoruudessani asuin Ruotsissa, minulla oli lukuisia muita maahanmuuttajia (minäkinhän olin maahanmuuttaja, sic!) työtovereina ja ihan ystävinäkin.
VastaaPoistaEtenkin muutaman iranilaisen kanssa ystävystyin niin, että kutsuin heidät jopa Suomeen perheeni luo jouluksi. Ei heillä ollut mitään vaikeuksia istua joulupöydässä ja viettää joulua perinteisin suomalaiskristillisin menoin. Sitä en muista, söivätkö kinkkua... saunassa kyllä kävivät. Kirkkoon en mennyt itsekään.
He olivat kaikki nuoria miehiä, kuten minäkin silloin - itse asiassa vasta myöhemmin olen ihmetellyt, etten koskaan tavannut henkilökohtaisesti yhtäkään musliminaista. Kuvittelin kai, ettei heitä Ruotsissa ollutkaan...
Joka tapauksessa nämä kaverit olivat ihan tavallisia fiksuja nuoria miehiä, kalja maistui ja esiaviollisia suhteita ei tuntunut uskonto jarruttavan. Emme koskaan tosin edes puhuneet uskonnosta sen kummemmin - se ei silloin ollut niin kuuma puheenaihe kuin nyt.
He jäivät Ruotsiin vielä silloin, kun itse palasin Suomeen. Tapasin heitä satunnaisesti, mutta sitten yhteydenpito hiipui. Kuulin muutaman palanneen Iraniinkin.
Tarinan opetus? En tiedä... nuorina muslimipojat ainakin soputuivat loistavasti länsimaiseen yhteiskuntaan, mutta yksikään heistä ei takuulla muistuttanut pätkääkään eilisen nimettömän suomalaisnaisen palvomaa muslimimiestä.
Ihan samanlaisia he olivat kuin mekin. Hyvässä ja pahassa.
No, tuleehan se tarinan opetus: kyse ei ole ihmisistä, vaan kulttuurista?
Miten uskonnottomalle opetettaisiin uskontoa? Sanoit että uskonnottomat samaan ryhmään kuin muut.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistano se oli vahinko, hajamielisyysvirhe, että ateistit samaan ryhmään.
Tarkemmin asiaa mietittyäni hokaankin, että jos uskonnosta tehdään uskontotietoa, siitä voitaisiin ehkä tehdä ns. pakollinen aine, josta ei vapauteltaisi ketään. Eihän sitä opetettaisi tunnustuksellisena.
Tapsa, minäkin olin useana opiskelukesänä tienaamassa Ruotsissa opiskelurahoja (lue: vaaterahaa), ja tein saman havainnon.
VastaaPoistaTummat ihmiset, joita siellä oli silloin jo runsaasti - Suomessahan sanottiin tuohon aikaan, että kato neekeri - olivat enimmäkseen nuoria miehiä. Naisia oli niissä paikoissa joissa itse olin, mm. Jugoslaviasta. Suomalaiset olivat kansoittaneet tehtaat ja muut työpaikat, jotka eivät kelvanneet ruotsalaisille. Slussenin sissit, nämä suomipojat, pitivät huolen samalla kaikkien suomalaisten maineesta, sittenkin vielä, kun heitä ei enää ollut.
Ruotsiin mentiin, koska siellä oli kaikki niin hyvin järjestetty, mahtavat palkat ja muut etuudet. Minäkin pystyin kerrankin ostamaan itselleni koko vuoden upean vaatevaraston tukholmalaisputiikeista.
Olikohan se eilisessä Aamulehdessä kun haastateltiin opettajaa, jonka valikoimaan kuuluu sekä ET että uskonto.
VastaaPoistaHän sanoi, että kumman nimikkeen alla sitten ollaankin, aiheet ovat aika lailla samoja. (Lukioikäisillä.) Sitä en tiennytkään, että ET:a opiskellakseen oppilaan vanhemmat eivät voi kuulua kirkkoon. Häh?
Muistan elävästi ne paksupahviset taulut, joita kannettiin uskontotunnilla - ja muillakin tunneilla - luokkaan opetuksen elävöittämiseksi. Kauniit hiukset sillä Jeesuksella eikä naamataulussakaan valittamista!
Minulle bebe, kiitos!
No jopas jotakin, jos oppilaiden vanhempien tausta määrää ET:hen pääsemisen. Höpömäistä ohjailua.
VastaaPoistaOlisi kyllä kutkuttavaa tietää, moniko oppilaista valitsisi ET:n uskonnon sijaan. Ilmeisesti pelätään uskonnon aseman puolesta.
Minähän muuten rakastuin Jeesukseen lapsena juuri noitten kuvien takia, en siis rakastunut Jeesukseen miehenä, vaan ihmisenä. Halusin mm. kerran joululahjaksi Jeesus-kirjan, ja sainkin. Minulla on se vielä tallella. Siinä on kauniit kuvat.
Lausunpa nyt tähänkin uskonnon opetukseen vakaan mielipiteeni, niitä kun piisaa. Ja jos ei kelpaa, vaihdan kyllä ketterästi.
VastaaPoistaEhdottomasti jokaiselle oppilaalle pitäisi opettaa uskontotiedettä - siis jakaa puolueetonta julistusvapaata tietoa erilaisista uskonnoista ja niiden merkityksistä erilaisissa yhteiskunnissa.
Uskontojen merkitys on nykymaailmassa niin valtava ja yhä valtavammaksi se meilläkin tulee, joten on suorastaan rikollista, ettei siitä anneta kiihkotonta informaatiota.
Sitä kiihkollista informaatiota kyllä annetaan, etenkin muslimimaissa ja länsimaiden moskeijoissa. Vai olenko väärässä?
Uskontotieteen opetus pitäisi olla pakollista koko maailmassa.
Minusta tuo on hyvä pointti, että uskontotiedon opetuksen tulisi olla pakollista koko maailmassa. Sehän on avainaine, kun ajattelee maahanmuuttoakin. Molemmin puolin opitaan tuntemaan ja sietämään toisiakin uskontoja. Uskonnot kun nyt kerran tuntuvat säätelevän tätä maalmanmenoa.
VastaaPoista