Edellinen päreeni osoittautui siinä mielessä epäonnistuneeksi, että tekstin tyylilajia ei tunnistettu siksi, miksi se yritti muotoutua. Se ei ollut jumalansanaa, vaan lauseilla oli siinä käänteinen satiirinen symboliarvonsa. Siksipä pieni jatkoposti.
En nimittäin ymmärrä, miksi rumpuihin lyödään vasta nyt, kun Hallitsija valehtelee rahasta. Miksei symbaalia soitettu silloin, kun Hallitsija valehteli rakkaudesta ja vedätti valheillaan morsiamen lisäksi koko kansaa? Olisin näyttänyt jo tuolloin Hallitsijalle ovea, sillä minusta on vakavampaa pettää ihmistä kuin kahmia rahaa. Olisin melkein sanonut, että tuo osaa ottaa omansa myös aineellisella puolella, ja varmaan ottaakin. Ei rehellisyys ole selektiivinen ominaisuus, joka tarvittaessa otetaan käyttöön, vaan syvästi ihmisen koko toimintaa kattava persoonallinen piirre.
Aiemminhan pääministeristä tehtiin tyylikkäästi uhri, ja oikeasta uhrista paha noita, joka pyrki vain rahastamaan sekoiluillaan. Tässäkin muuten kannattaa huomata rahan osuus prosessissa - se on aina siellä, missä lyödään rintoihin ja symbaalit helisevät. Mikään ei liikuta suuria laumoja niin kuin helisevä vaski ja kilisevä kulta. Se on suurin voimista, suurempi kuin rakkaus ja ihmisarvo.
Toinen pohdiskeluni koskee sitä, millainen on hyvä satiiri tai sarkastinen kirjoitus blogissa. Olemmeko niin sidotut blogi-imagoomme, että meitä luetaan vain yhdellä tavalla? Vai meneekö se niin, että satiirit ja sarkasmit tulee osoittaa näkyvin tunnusmerkein, jotta niitä ei lueta jumalansanana? Itse huomaan jokaisessa pakina- tai satiirivirityksessäni epäonnistuneeni. Minut otetaan aina todesta, vaikka sisälläni asuu pieni jaritervo tai ernopaasilinna.
Otan esimerkin! Tuo vähän ylemmän kappaleeni viimeinen lause kuuluu näin: Se [raha] on suurin voimista, suurempi kuin rakkaus ja ihmisarvo. Lähes aina minut luetaan niin, että mielestäni siis raha on tärkein voimista eli arvostan rahaa, vaikka yritän vain sarkastisesti todeta, että asian tulisi olla päinvastoin. Useinhan kommentin sarkastisuus ilmenee piilomerkityksenä tai päinvastaisena, mitä lauseen suora merkitys on, sanoo Wikipediakin.
Tahtoisin siis nähdä hyvän blogisatiirin! Kertokaa, missä sellainen on luettavissa!
(Maalaus Hieronymus Bosch, osa maalauksesta)
Ikävää, että et saanut toivomaasi palautetta. Jutun aihe ainakin näyttää kiinnostaneen lukijoita. Tuosta "sydämen sekoilusta" ja toisen osapuolen petollisuudesta ei mielestäni pitäisi lähteä rahaa vuolemaan edes suloisen kostontakia. Vaikka herra X olisi osoittautunut kuinka roistoksi, olisi "neiti" Y voinut pitää mölyt mahassaan. Itsensä hän vaan teki naurunlalaiseksi ja tuli leimatuksi yksinkertaiseksi. Sääli yksinhuoltajaäitiä kohtaan unohtui viimeistään kirjaa markkinoitaessa. Herra X:stä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä kuin Y. Delilah
VastaaPoistaKiitos kuvista, joita laitat postauksiisi, Iines! Ne ovat inspiroivia!
VastaaPoistaTuossa edellisessä kuvassa on mielestäni hyvä vihje kirjoituksesi laadusta. Se kuva on sarkastinen, kuka nyt kukkaa työntää toisen pyllyyn, ellei ole sarkastisen vitsikäs (niin kuin Hieronymus Bosch).
Myönnän, että ensin ihmettelin sivu 1 tekstiä. Se oli epätavallisen "lammasmaista", ei tuntunut, Iines, omilta räväköiltä mielipiteiltäsi. Mutta kun katsoin siihen liittyvää kuvaa tarkemmin, ymmärsin.
Ei uskoisi miten samoin me ajattelemme monessa asiassa.
Tuo Susan - Matti V. juttu kummittelee koko näiden sotkujen ajan minunkin takaraivossa. Miten voisi kunnioittaa miestä, joka rakastelee naisen kanssa ja haastaa tämän sitten oikeuteen. Kohtelee häntä kuin vierasta sikaa, naista, joka on yksinhuoltaja ja joka on pienessä päässään nähnyt varmaan tulevaisuutensa ruusuisena sankariratsastajansa innoittamana. Ja tämä unelmien jätkä jättää hänet sitten itkemään parkkipaikalle (kuuleman mukaan).
Tämähän on kuin satukirjasta, jossa prinssi muuttuu sammakoksi!
Ja ihana prinsessa muuttuu vastenmieliseksi luntuksi. Ja kaikki muukin käy päinvastoin kuin oikeassa satukirjassa, jossa hyvä aina voittaa.
Totta on, että elämä ei ole satua.
Todellisuus on usein liiankin raadollista. Ihanteet murskataan, toivo tapetaan ja ...
No, todellisuus on joskus sietämätöntä, mutta mustan huumorin, sarkasmin ja satiirin, sekä pilakuvien ja vitsien, niin, ja satujen avulla sitä voi yrittää sietää.
Tämä postauksesi, Iines, ei ole enää sarkastinen. Tämä on suoraa puhetta. Olen samaa mieltä kaikista asioista joista tässä puhut. Ihmettelen samoja asioita. Kummastelen yleensäkin meidän ihmisten touhuja. Miten mielettömiä ne usein ovat.
Delilah!
VastaaPoistaEi kun sain hyvää palautetta aiheeseen!
Palautekommentit olivat hyviä, ja arvostin niitä, mm. Hilman ihanan terävän älyllisiä huomioita, jotka noteerasin korkealle, niin korkealle, että jatkoin aiheesta nostamalla sen uudelleen esille - en saadakseni "parempia" ajatuksia esiin, vaan ollakseni itse avoin ja sinä mielessä selkeämpi, avuksi keskustelussa. Nimittäin nyt tunsin hieman petkuttaneeni lukijoita olemalla epäsuora, jota minulta ei osattu odottaa. Itsehän minä epäonnistuin tekstini luonnissa, mutta siis tahtoisin kyllä selkeästi tietää, miten laaditaan naseva sarkastinen blogipäre, joka ei kosiskele lukijoita alleviivatulla sarkasmilla, ts. näytä selvästi, että hei, tämä on sarkasmia.
Mitä Kuros-Ruususeen tulee, ymmärrän paremmin hänen tunteellisia petetyn rakastuneen naisen ensireaktioita kuin myöhempää prosessia, jossa esiteltiin tyhjän kirjan kannet. Sehän on vuosisadan hupaisin kirjallinen tapahtuma.
Mitä taas Vanhaseen tuolloin tulee, en kuullut kenenkään vaatineen hänen eroaan, vaikka hänet saatiin kiinni mitä laskelmoiduimmasta valheesta.
Avatar,
VastaaPoistasaan nyt jotakin selvää osviittaa omasta kirjoittamisestani tästä palautteesta, joten kiitos!
Nimittäin kun sanot, että tämä päre on suoraa puhetta, ja edellinen jotenkin lammasmaista ellei katso kuvaa (ja ehkä joitain sanakäänteitä), niin oivallan yksinkertaisen totuuden: suoruus on minun tyylilajini, ei asian verhoaminen muuhun kuin korkeintaan sarkastisiin kielikuviin.
En pysty puremaan ivallisen älykkäästi ja osuvasti kaiken aikaa kuin Erno Paasilinna tai olemaan purevan hauska kuten Jari Tervo - en pysty verhoutumaan, piiloutumaan, kätkemään, olen liian paljas ja avoin.
Tai sitten on vaan niin, että näitä ihailemiani piirteitä voisi kehittää? Vai versoavatko ne ihmisen luonteenlaadusta?
Ihmettelen Hieronymus Boschia! Miten tuollainen surrealistinen ja symbolinen taiteilija on voinut elää jo 1400-luvulla, ja miten hän on pystynyt näkemään ja piirtämään noin moniulotteisesti asiat?
Kirjoitettu satiiri/sarkasmi/ironia/parodia on vaikeasti ymmärrettävä laji. Jos aloittaakin uskottavasti, kannattaa vetää lopussa reilusti överiksi. Minä halusin uskoa tekstiisi, vaikka vanhasantipatiasi tiedänkin.
VastaaPoistaKekkosen aikana hallitusten keski-ikä oli vajaan vuoden ja vähän väliä oli virkamieshallituksia. Koivisto halusi poliittisten enemmsitöhallitusten elävän täyspitkän vaalikauden ja niin on vuodesta 1983 alkaen tapahtunutkin. Media innostui onnistuneesta pääministeri Jäätteenmäen erottamisoperaatiosta niin paljon, että haluaisi tehdä siitä maan tavan. Toimittajien kiukku Vanhasta kohtaan johtuu paljolti siitä, että päätösvalta taitaa jäädä puheenjohtajuuden osalta keskustan puoluekokoukselle kesäkuussa 2010 ja pääministeriyden osalta äänestäjille maaliskuussa 2011.
Hyvä niin.
Sanot, että hyvässä satiiri/sarkasmi/ironia/parodia -jutussa kannattaa lopussa vetää reilusti överiksi, Bu Jinrui.
VastaaPoistaVarmaan noin onkin, ja juuri siksi vedinkin tekstini loppuun sen kiitollinen köyhä ~ parempi rikas ihminen -rinnastuksen. Ehkä se ei ollut kuitenkaan tarpeeksi överiä, vaikka niin luulin. (Hymiö)
Jotenkin ajattelen, että tuommoista reilua överiksi vetämistä ei kukaan ota sitten tosissaan, siis asiaa siellä pohjalla, että se aliarvioi lukijaa.
Toisaalta on sitten kuitenkin niin, että esimerkiksi Lehti-blogi harrastaa juuri tätä överehtimistä mm. henkilöiden ja paikkojen nimissä, ja se on kyllä ihan naurettavaa. Samoin jokin blogin nimi antaa jo viitteen sarkasmiin - PÄIVÄN PANNU, yön ryypänny..
Ja vielä: mikä olikaan sarkasmin ja parodian ero?
Ollin sarkasmi= Sallin ...
VastaaPoistaVäinö Nuorteva alias Nimimerkki Olli, kirjoitteli selkeän sarkasmin sävyttämiä pakinoita, mutta parodia toimii ehkä parhaiten laulujen sanoituksissa?
http://www.youtube.com/watch?v=xIz1wJ9KJJA
...vaikk kun kuuntelin uudelleen, löytyy "froikkarien" lauluista molempia...
VastaaPoistaIines,
VastaaPoistatuo "lammasmaisuus" tarkoitti, että kirjoitit tyylillesi oudon kiltisti, myötäilevästi.
Sarkasmi on Suomen kielen perussanakirjan mukaan purevan ivallinen tapa kertoa asioita.
Satiiri on pilkkaruno- tai esitys.
Parodialla tehdään asia naurunalaiseksi.
Kaikki siis aika lähellä toisiaan. Näennäistieto nosti taas minussa päätään. En olisi tiennyt näiden eroa, mutta kiinnosti sen verran, että tarkastin, mitä sanakirja sanoo asiasta. :)
Tuntuisi, että asia, josta kerrotaan, pitäisi olla kaikille hyvin tuttu, muuten on vaikea erottaa näitä tyylejä siinä. Tai sitten, niin kuin Bu Jinrui sanoi, pitää viedä asia överiksi. Se jää muuten helposti tuntumaan liian todelta.
Olen huomannut, että ihan tavallinen tyyli tuntuu taas välillä liian tosikkomaiselta. Sen takia käytän mielelläni hymiöitä, sillä tosikkomaisuus on ikävää, se tuntuu tärkeilevältä. Tähänkin on pakko panna hymiö, sillä en minä tarkoita tätä vakavasti otettavaksi. :)
Kiitos Bu Jinruille ja Valto Ensiolle esimerkeistä! (Käynkin katsomassa onko viimeksi mainitun blogiin tullut uusia postauksia, ja jatkan sitten vasta töitäni. Minulla oli tässä "kahvitunti". Käytin sen hyödyllisesti. :)
Lähellä toisiaan ovat sarkasmit, satiirit, parodiat ja ironiat, enkä tiedä, onko edes tarpeen erottaa niitä toisistaan. Monestihan ne limittyvät, ovat yhtaikaa läsnä.
VastaaPoistaItse liittäisin sanakirjojen ulkopuolelta noihin lajeihin aina läsnäolevana mukaan yhden ulottuvuuden, jota ilman ne ovat mielestäni vain kasa kuolleita tai töykeitä kirjaimia: huumorin. Jos ihmistä ymmärtävä ja rakastava lämpö puuttuu purevuudesta, puraisu ei ole kyllin syvä eikä hyvä.
Avatar, olen asettanut itselleni haasteen harjoitella ilmaisua: pitää saada sen hymiön sisältö sanoihin. Tämä etenkin siksi, että olen maailmanmenossa sen verran kyynistynyt, että luotan vähiten hymyileviin kasvoihin.
Blogimaailmassakin pahimmat puukoniskut olen saanut ystäviltä ja ystävällisiltä, hienoilta ihmisiltä. Samoin reaalin puolella: hymynaamat hymyilevät puukottaessaankin, ja se jos mikä, on julmaa. Pidän perusilmeestä sekä kirjoituksessa että real lifessa.
Valto, joskus mietin, että voisiko parodiaa tehdä ilman että mies pukeutuu naiseksi? Sinänsä hauska tuo Marx, Engels jne. Nauroin kyllä makeasti. Kiitos!
En malta olla toteamatta: uusimpien uutisten mukaan rikospoliisi ei aloita esitutkintaa nostaaksen syytteen Vanhasta vastaan. Kuten edellisessä päreessä epäiltiin, mahdollinen rikos on vanhentunut.
VastaaPoistaMutta: eikös nyt voitaisi vetää pääministeri hirteen valehtelusta Kuros-Ruusus-tapauksessa? Tästähän on alle viisi vuottta. Ai ei vai?
Ei sinusta ole satiirikoksi. Ei vain ole. Eikä humoristiksi, ei naisesta ole.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistaei se testosteronista ole kiinni, sillä haistan testosteronisi tänne asti ja näen, ettei sinustakaan ole satiirikoksi, sillä sinulta puuttuu ymmärrys. Ja huumori. Olet samaa sukua kuin minä.
Älä ota Iinukka turhan vakavasti sitä, millaisia kommentteja kirjoituksesi aina kirvoittavat - minä ainakin käytän niitä usein vain ponnahduslautana kertoakseni mitä itse sivuamastasi asiasta ajattelen. Kyllä ihminen niin itsekeskeinen on.
VastaaPoistaVarmaan monikin tajuaa, ainakin alitajuisesti, kirjoititko pilke, malka vai kiilto silmässä. Emme siis esitä kommenttia Iineksen kirjoituksen puolesta tai vastaan - vaan Iineksen käsittelemän asian puolesta tai vastaan.
Ei siinä huomaa mainita, että ymmärsin kyllä että käsittelit asiaa kepeästi tai sarkastisesti, etkä itse asiassa kai edes tarkoittanut mitä sanoit, vaan siinä käy peitsi tanassa vääryyksiä vastaan.
Sinun pitääkin olla ylpeä siitä, että niin moni haluaa kertoa käsityksiään juuri sinun blogissasi. Ja puhutaanhan me sinustakin aika usein, joten olet meille olemassa, älä huoli.
Mutta nyt olet siis tosissasi siinä, että Vanhanen valehteli Kuros-jutussa ja olisi pitänyt erottaa jo silloin tai ainakin moraalisen tuomion olisi pitänyt olla raskaampi?
Vanhanen valehteli kohtauspaikan. Mitä muuta hän valehteli? Sitä ei kai sentään lasketa, jos hän ehkä valehteli lemmenleikin tuoksinnassa Susanilleen luvaten esim. ikuista rakkautta?
Onhan tuollainen valkoinen valhekin valehtelua, okei, mutta peräisin tässä nyt hieman suhteellisuuden tajua. Hän valehteli asiassa, joka ei kuulu meille muille pätkääkään. Niin hänen olisi pitänyt sanoakin, mutta yritti onneton rakentaa imagoaan ja pieleen meni.
Lahjuksen otto on ihan toisen luokan asia. Se on rikos.
Jos Vanhanen ei haasta Yleä oikeuteen, ainoa tulkinta minkä siitä voi tehdä, on se, että asiassa on jotain hämärää.
Kuros-asia osoitti jo, ettei hänellä ole kovin korkaa kynnystä perätä kunniaansa oikeudessa.
Olen siis sitä mieltä, että valheissakin on eroa. Ja saa ollakin.
Satiiri on tosiaan vaikea taiteenlaji eikä sen hallinta riipu sukupuolesta. Olen pannut merkille, että naiset harrastavat sitä lähinnä suullisessa viestinnässä ja miehet kirjallisessa. Voi tosin olla niinkin, että otantani on turhan suppea.
VastaaPoista"Suoraan sanominen" kai kuuluu meikäläiseen ikimuistoiseen kulttuuriin. Siinä kun näkee heti sanojen vaikutuksen. Satiirikoilla on vaikeampaa: pilapuheen kohde ehkä huomaa vasta kotona mistä on kysymys ja tulee illemmalla kirves kädessä kysymään, että mitäs sinä oikeastaan äsken sanoitkaan.
Nähdäkseni Esko Kiesi kaatui juuri tuohon ilmiöön. Hän yritti harrastaa huumoria, mutta eräät tädit käsittivät sen suoraksi puheeksi. Niinpä siinä kävi niin kuin kävi.
Suomalainen satiirikko kyllä huomaa hyvin äkkiä, että terveydelle parasta on pitää hauskat lohkaisut vain omana tietona. Niitä joko ei ymmärretä ollenkaan tai sitten ne ymmärretään väärin.
Tästähän on vanha vitsi, kun Hitleriltä kysyttiin hänen harrastuksistaan. Hän sanoi keräävänsä itseään koskevia vitsejä.
-No, paljonko niitä on kertynyt?
-Voi, voi, kokonainen leirillinen.
Samaa vitsiä on kerrottu myös Stalinista ja Kekkosesta. Nykysuomessa kai listaan voidaan lisätä vielä feministien keskuskomitea. Se tosin ei tyrkkää vitsinikkareita leiriin vaan kortistoon.
No, minähän kiemurtelen, jos minusta puhutaan, hyvää tai pahaa, Tapsa. Asiaa itsekin haluan, ja siksi kirjoitan.
VastaaPoistaTuo edellinen päre vaan luettiin niin yksyhteen sanojen kanssa, eikä huomattu sanojen piilomerkityksiä, että huolestuin kyvystäni kirjoittaa muuta kuin jumalansanaa. Ja siksi ehkä oma kirjoittamiseni ja persoonani nousi esiin. Siis kun minä sen nostatin kuin hiivataikinan. Mutta se siitä.
Pääministerin valhetta ei kai voi sanoa pieneksi, vaikka se koskee henkilön intiimeintä aluetta, yksityiselämää. Minusta laskelmoiden esitetty valhe on aina yhtä raskauttava, koska se kertoo henkilön menetelmistä konfliktitilanteissa.
Aivan erikseen nousee pääministerin tapa kohdella naista. Kurosen tapauksessa se on narsistinen. Tottakai rakkaudessaan raskaasti pettynyt tai jopa petetty nainen on suunniltaan, ja tekee typeriäkin tekoja. Italiassahan esimerkiksi rakkausmurhasta saa lievennystä tuomioon, sai ainakin jokin aika sitten.
Vaari,
VastaaPoistaminulla on jämptisti samanlainen käsitys Kiesin tapauksesta. Miesressu, toki sovinistinen perusvireeltään mutta kuitenkin, pani parastaan ja yritti olla leiskuvan hauska varmaan älykkäänä pitämänsä naistoimittajan edessä antaessaan vastauksiaan naistenlehteen. Tyylitaju vain petti, överiksi meni niin kuin liikaa yrittävältä monesti. Seuraukset vaan
olivat ylimitoitetut.
Kai se niin on, että satiirinen vire ei oikein suomalaiseen kulttuuriin istu. Siinä on ensinnäkin tuo jälkijättöinen tajuaminen, jonka mainitsit ja sitten se kirveen haku ja kosto illansuussa.
Juuri tästä kertoo tämä uusi television ohjelmaformaattikin, joku totuusleikki, jossa kilpailijalle esitetään hänen elämäänsä koskevia usein satiirisen irvailevia kysymyksiä, joihin tulee vastata totuudellisesti. Jos vastaa kaikkiin totta, voi voittaa huomattavan rahasumman.
Jo kaksi kilpailijaa on saanut näitten satiiristen totuuksien ansiosta potkut työpaikaltaan, kun työantaja ei olekaan jälkikäteen hyväksynyt jotakin vastausta. (Mm. joku oli kertonut varastaneensa työpaikaltaan ja olevansa rasisti.)
Totta näkyy olevan, että totta ei aina siedä puhua! Uskomatonta!
VastaaPoistaKatsoin ylen areenalta sen ohjelman, jossa nuorehko pastori/suuhygienisti yritti punnertaa itsestään totuutta isän istuessa uuden vaimonsa, siis pastorin äitipuolen, kanssa samassa tilassa.
Kysymykset oli laadittu niin, että kaikkiin kuka tahansa olisi vastannut väärin oikein, sillä kaikilla on ainakin alitajunnan alueella mustia läikkiä ja ikäviäkin ajatuksia, joita ei kuitenkaan ole oikeasti edes aikomusta toteuttaa. Pastori raukka. Rahan uhri. Ja ohjelman uhri. Ehkä hänellä oli rahapula ja yritti saada vaivattomasti, pelkästään kysymyksiin vastaamalla taloutensa tasapainoon. Sitä en tiedä, miten vastausten oikea /väärä testattiin, vai onko valheenpaljastuslaite jo keksitty.
Minusta hänen vastauksensa eivät missään tapauksessa olleet sellaisia, joihin työnantajan olisi pitänyt puuttua. Nehän olivat ilmiselvästi rehellisiä.
Toista on Vanhasen valeet, ne ovat muunneltua totuutta. Jotenkin viime ajan tapahtumat poliitikkojen osalta yleensä on vienyt vähäisetkin äänestyshalut. Sellaista pelleporukkaa! Vihreätkin. "Luotan sataprosenttisesti Vanhaseen", sanoi Sinnemäki. Ja sen ymmärtää, onhan ehkä mageeta olla ministeri. Paras onkin luottaa siihen, ettei hallitus kaadu!
(mietin, onkohan tämä nyt ironiaa vai ivailua, vai mitä tämä on, en tiedä)
Minusta tuntuu, etteivät kaikkein fiksuimmat ihmiset hakeudu mielellään eduskuntaan, he eivät hamua statusta, eivätkä tyydy siihen, että heidän on siellä toimittava ryhmäpäätösten mukaan. Ja eikö se ole niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy? Ja valta turmelee?
Vaikka asia on vanhentunut ei sitä tekemättömäksi saa, sillä puutavara on vaihtanut omistajaa ja laskun on maksanut rakennusfirma. Tämän Vanhanen kieltää, mutta tässä on vale joka on tuore ja joka ei vanhene. Saako pääministeri valehdella?
VastaaPoistaAvatar,
VastaaPoistanäin itse sen ensimmäisen totuusohjelman, jossa atk-alalla työskentelevä mies myönsi pitkän harkinnan jälkeen olevansa rasisti. Aiemmin oli ilmennyt, että hän oli sanonut jotakin sellaista, ettei halua naapurikseen maahanmuuttajaa tms.
Nostan miehelle hattua rehellisyydestä, en lausunnon sisällöstä. Lisäksi hän myönsi varasteensa työpaikaltaan jotakin - vrt. kommenttini siitä, miten opettajat varastavat kyniä tai teippejä tai saksia työpaikaltaan, jolla "kukaan ei tietenkään varasta". No, näiden lausuntojen vuoksi työpaikka irtisanoi miehen välittömästi.
Huh huh. Jotenkin tuntuu siltä, että Suomessa ei työntekijällä ole enää mielipiteen vapautta. Mitään rehellistä ei saa sanoa ääneen, jos se ei mene kaavan mukaan. Työnantaja omistaa työntekijän vapaa-aikanakin!
Ja ei kai se ihmisestä pahaa tee, jos hän ei tahdo seinänsä taakse maahanmuuttajaa? En minäkään tahdo seinäni taakse vaikkapa nuorperhettä, jolla on villi kakaralauma. Tai nuorta paria, joka pitää asunnossaan bileitä. Olenko siis lapsikielteinen tai hankala ihminen?
Anonyymi,
VastaaPoistajos minulta kysyt saako priimusmoottori valehdella, vastaan ei, ei milloinkaan kysyttäessä jotakin asiaa julkista levitystä varten.
Ja tuo on terävä havainto, että valhe oli tuore, vaikka rikos on vanhentunut. Valhetta vain ei ole juridisesti kai missään muodossa sanktioitu? (Paitsi virkavallalle valehtelua.. eli medialle kai saa valehdella)
Suomessahan on sellainen oikeuskäytäntö, että tuomioistuimessa syytetyn ei tarvitse puhua totta. Hän saa siis ihan laillisesti valehdella!
VastaaPoistaTämä siis valehtelun rangaistavuudesta lain mukaan. Valehdella saa tietyissä tilanteissa.
Suoraan sanoen minusta onkin aikamoista typeryyttä puhua kaikessa totta. Joskun on totuudellisempaa valehdella.
Vanhasen lautavalehtelua ei muuten ole vielä mitenkään todistettu. On esitetty vain nimetön syytös.
Vanhasella on ainakin hyvät hermot. Valtiomiestasoa.
Poliittisten toimien kriminalisointi on samaa tasoa kuin kilpaurheilussa. Oman, sisäisen sanktiokäytännön oletetaan pitävän väärinkäyttäjät kurissa. Dobingin käyttö on lainsäädännöllisesti aika väljästi kahlittu.
VastaaPoistaViimekädessä poliitikko on valmis valehtelemaan säilyttääkseen 'uskottavuutensa'.
Kulman takaa
Eipä tässä lautajutussa tosiaan tiedä, mikä on pohjimmainen totuus. Niin kauan kuin mitään ei ole näytetty toteen, mitään ei tietenkään ole.
VastaaPoistaTuossa Kiesi-jutussa on muuten nyt tuorein uutistieto se, että Audien myynti onkin kääntynyt syyskuussa merkittävään nousuun, ts. Audin brändi on vain vahvistunut Kiesin ansiosta:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1736382
Tätä jaarittelua...
VastaaPoistaÄlä nyt, RR,
VastaaPoistaeivät kaikki osaa laatia niin filosofisia ja hienoja päreitä kuin sinä. Jaarittelu on sitäpaitsi elämän suola, sillä on vahva sosiaalinen kontribuutio.
Arvaa vaan, kadehdinko sinua, kun osaat käsitellä asioita abstraktisesti ja miettiä tällä tasolla lainalaisuuksia ja kytkentöjä.
Ironiaa älä Iines haikaile, Iines kulta, siinä on enemmän ilkeyttä kuin tellinkisi kestää. (Ellei joku sitä sinuun pumppaa.)
VastaaPoistaPs. Wikipedian määritelmiä en viitsi katsoa. Ne varmaan pitää paikkansa.
Juu, tämän lupaan. Jätän kaikki yrittämiset ja heilutan vain sulkakynää ja koetan pysyä sen perässä. Tämä on tytön tie: http://www.youtube.com/watch?v=ScWq-QfjCjs
VastaaPoistaPss. Formanin "Palaa, palaa!" (Hori, ma panenko) tulee tänään Teemalta. Se on hauska (satiiria, parodiaa, sarkasmia?) juttu. Ei tietenkää sinällään sen tärkeämpi.
VastaaPoistaJa sopivasti ennen sitä tulee Kun itäblokki murtui, osa 5. Siis tuo Hori, ma panenko on ihan kielenkin takia naurettavaa katsottavaa. Muistelen nauraneeni tuota filmiä jossain pienessä elokuvakerhon kerhohuoneistossa joskus kauan sitten, hippiseppele päässäni, noin kuvaannollisesti.
VastaaPoistaEdellinen kommenttini, ettet käsittäisi väärin, tarkoitti sitä että on turhaa olla ilkeä. Melkein aina on turha olla ilkeä. Esim. jos kriitikolla ei ole mitään muuta sanottavaa jostain kirjasta, kuin ilkeyksiä, hän arvostelee väärää opusta. Ja on älyllisesti sangen rajoittunut priha.
VastaaPoistaToisessa salongissa käsitellään toisella tavalla toisenlaisia aiheita. - - Ne eivät ole sen mielenkiintoisempia kuin täällä/RR.
VastaaPoistaMikis,
VastaaPoistaon mahdollista että kestän minuun kohdistuvan ironian paremmin kuin moni luulee. Olen nimittäin herkkä vain selkeästi väärille syytöksille tai ilkeyksille, kuten että pyydystän miehiä korvallani. Ironia taas vaatii älykkyyttä ja perusteluja, joten jos jollakulla on perusteluja ironialleen, luen ne uteliaana, sillä nautin älyn ja ironian yhdistelmästä.
Pelkkä ilkeys on kamalaa ja matalamielistä. Kriitikko jos haukkuu, on itse se miksi toista sanoo.
(En tiedä ymmärsinkö sitä mitä halusit sanoa, mutta tämän minä halusin sanoa + hymiö ja pikkuhymy päälle.)
Mitähän Rauno nyt tahtoo sanoa? Toisessa salongissa?
VastaaPoistaKetkuksi Vanhanen paljastui morsiokohunsa myötä. Ei siis ihme, että hän osoittautui ketkuksi myös raha-asioissa.
VastaaPoistaMuistan, kun alle parikymppisenä keskustelin erään kaverini kanssa naisista. Halusimme löytää tien heidän... no, sydämeensä. Kun tuli puhe naisten ruumiinrakenteesta, niin ystäväni sanoi "mitäs niistä tellingeistä"...
VastaaPoistaMikis, minä sanoin kerran vähän mustiksena eräälle miehelle joka kehui jotain toista naista kuin minua, että sillähän on väärät sääret. Mies sanoi sitten, että ei se haittaa, sivuunhan ne heitetään. Että se niistä tellingeistä ja teistä miehistä.
VastaaPoistaKuunkuiske, samaa mieltä, jos mies on ketku rakkaudessa, on hän sitä myös bisneksessä ja muussa sen kaltaisessa.
Lahnasen lautajuttu pitäisi jättää lautamiesten hoitoon.
VastaaPoistaMeinasiko syyttäjäsi, Iines, että me miehet katsomme korvaasi sillä silmällä? Kaunis korvahan se on, mutta itse asiassa niskan ja tukan raja on kiihottavampi.
Vaikka tärkeintähän on, mitä on tukan alla.
Myönnän, etten vieläkään ymmärrä tätä "Kuronen on UHRI" -juttua. Ei nainen, joka suhteen _aikana_ antaa haastatteluja iltapäivälehtiin kertoen suhteen intiimiasioista, ole mikään uhri. Jos Kuronen olisi rahastanut vasta suhteen jälkeen, ero näyttäytyisi ehkä minullekin ikävänä yksinhuoltajaäidin hyväksikäyttönä ja Kurosen rahastusyritys lähinnä epätoivoiselta yritykseltä saada yksinhuoltajaäidin talous kuntoon. Mutta koska Kuronen lauloi jatkuvasti suhteen saloja julki sen aikana, en osaa pitää Kurosta uhrina vaan hyväksikäyttäjänä; hän nappasi itselleen kovan luojan miehen ja hyväksikäytti tätä rahasampona. Sellainen on vastenmielistä. Arvostan parisuhteen yksityisyyden HYVIN korkealle ja minusta sen yksipuolinen rikkominen on törkeä rikos.
VastaaPoistaVanhasen kohdalla typerintä minusta oli se oikeusjuttu. En jaksa kunnioittaa kumpaakaan näistä tahoista kovin korkealle.
Tapsa,
VastaaPoistano, jos Gogolilla oli nenä fallossymbolina, niin ehkä Iineksellä on sitten korva vastaavana feminiinisenä kuvana, jonkun mielestä. Ei se haittaa, ja tuo korvarysittely naurattaa vaan nykyään. Siitä olen muuten kyllä iloinen, että nimittely on kuitenkin nyt jäänyt, kuten kaikkinainen kiusiminenkin.
Ja Vanhanen taisi kyllä nyt kuitenkin kerätä pisteet ja Jungner menettää pallinsa.
Arawn,
VastaaPoistaaiemmin jossain näistä lähikeskusteluista sanoinkin jo, että ymmärrän parhaiten sitä Kurosta, joka oli rakkaudessaan juuri pettynyt ja petetty, vereslihalla unelmiensa kanssa - kuin sitä Kuros-Ruususta, joka esitteli tyhjän kirjan kansia yleisölle. Se oli bluffia, jota en hyväksy.
Käsittääkseni Kuronen oli alkuun saanut Vanhaselta jopa luvan puhua suhteestaan lehdistölle, mutta tämä suivaantui sitten, kun Kuronen puhui hänen mielestään liikaa, niinsanotusti vuosi.
Tässä on se avainkohta, jossa Vanhanen olisi vielä voinut pelastaa tilanteen kunnioittamalla rakastettuaan, rakastajatartaan, ja puhua hänen kanssaan kasvoista kasvoihin asiat halki sen sijaan, että hän lopetti suhteen seinään tylysti lähettämällä tekstiviestin ja valehtelemalla suhteesta lehdistölle. Kuronen sen sijaan oli kaikessa puhunut totta, hyväuskoisuttaan ja rakastuneen naisen äänellä. Voiko tästä ihmistä syyttää?
Kyllä uhrikin voi siis käyttäytyä huonosti, varsinkin jos ryhtyy kostamaan. En siis pidä Kuros-Ruususen jatkotoimia asiallisina.
Jotenkin on ehkä dekkari-analyysiä mukana joka ei ekä sittenkään ole vielä taso, missä elämme vaikka sitä joku tekee. Uhrius on aina virhe sillä se vetää monenlaista prosessia mukanaan ja tässä poliittisessa pelissä on niin monta osapuolta etten usko. Samalla on kyse siitä, että oppi tulee jostain eli esim. minun elämästäni joka ei ole mikään leikki (se, joka näkee sen läheltä tajuaa ja se, ettei ole saanut mitenkään elää viimeiset 11v kertoo, ettei ole leikki koska kukaan ei tee itselleen parhaimmista vuosista helvetin vain siksi, että joku saisi jotain funtsittavaa.
VastaaPoistaElämä on monimutkaisempi kuin se. Paljon.
Kuronenhan luuli aluksi että kyseessä on Niinistö, mutta kelpasi se Vanhanenkin sitten totuuden paljastuttua.
VastaaPoistaNiin luuli, Tiina, enkä oikeastaan ihmettele sitä.
VastaaPoistaTämä oli käsittääkseni suhteen alkuvaiheessa, jolloin Kuronen ja Vanhanen chattailivat anonyymisti suomi24:n chat-huoneessa. Vanhanen vihjaili olevansa tunnettu poliitikko huipulta. Olikos siellä terävimmän kärjen huipulla montakaan sinkkumiestä? Niinistö nyt ensimmäisenä olisi tuolloin taitanut tulla kenen tahansa mieleen?
(En puolustele tässä kohdassa Kurosta, ja itse olisin tuossa miehen uhoamisvaiheessa jättänyt tyypin siihen paikkaan.)
Iines: "Tässä on se avainkohta, jossa Vanhanen olisi vielä voinut pelastaa tilanteen kunnioittamalla rakastettuaan, rakastajatartaan, ja puhua hänen kanssaan kasvoista kasvoihin asiat halki sen sijaan, että hän lopetti suhteen seinään tylysti lähettämällä tekstiviestin ja valehtelemalla suhteesta lehdistölle. Kuronen sen sijaan oli kaikessa puhunut totta, hyväuskoisuttaan ja rakastuneen naisen äänellä. Voiko tästä ihmistä syyttää?"
VastaaPoistaVoi. Ihminen, joka juoruaa suhteestaan keltaiselle lehdistölle, on minun silmissäni pohjasakkaa. Tapahtui se luvalla eli ei. Minun näkökulmastani Kuronen oli hyväksikäyttäjä siinä, missä Vanhanenkin eikä Kuronen saa synninpäästöä sen vuoksi, että on nainen ja yksinhuoltaja.
Siksi toisekseen, mistä olet saanut käsityksen, että Kurosella olisi ollut Vanhasen lupa? Ei niin, etteikö se olisi mahdollista, olen vain utelias asian suhteen.
Kuunkuiske: "Ketkuksi Vanhanen paljastui morsiokohunsa myötä. Ei siis ihme, että hän osoittautui ketkuksi myös raha-asioissa."
Minä en ole tästä aivan samaa mieltä. Mies saattaa olla hyvin lojaali ja reilu kavereitaan ja työkavereitaan kohtaan, vaikka olisi ketku puolisoaan kohtaan.
Siksi toisekseen, mistä olet saanut käsityksen, että Kurosella olisi ollut Vanhasen lupa? Ei niin, etteikö se olisi mahdollista, olen vain utelias asian suhteen.
VastaaPoistaArawn, kyllä silloisista lehtiuutisista ilmenee, että Kurosella oli Vanhasen lupa antaa jokin tietty haastattelu, josta Vanhanen sitten nimenomaan veti herneet nenäänsä ja suivaantuneena rakkauden ja avioliiton julkisesta väläyttelystä lopetti suhteen. Käytös ei tietenkään ollut fiksua Kuroselta, ja ymmärrän hyvin, että nykyisen kylmänä ja tehokkaan laskelmoitavana aikana hänet haluttiin lynkata. Minusta kun nyt vaan oli huomattavastikin törkeämpää jättää rakastettu varoituksetta kuin seinään kuin höperehtiä rakkaudessaan. Olisi luullut pääministeritasolla olevan enemmän arvostelukykyä jo naisen valintavaiheessa! Ennen Kurostahan sensaatiolehdissä esiteltiin Vanhasen tekstiviesteilyjä erään kampaajaneitosen kanssa.
Asiasta on kuitenkin jo keskusteltu tässäkin blogissa niin moneen otteeseen ja tulisesti, että viittaan vain noihin keskusteluihin, joita en ryhdy kaivamaan uudelleen esille.
Iines, kyselit blogia, josta löytyisi kelpo satiiria.
VastaaPoistaEn olen vielä blogistaniasta sellaista löytänyt, mutta uusimmassa Hesarin kuukausiliitteessä voi ihailla satiiria potenssiin kolme.
Satiirin tarkka osoite on lehden "Pääkaupunki"-sarjakuva.
Mielestäni poliitikkojen venkoilu vaalirahojensa kanssa oli jo sinänsä satiiria "he tekevät sen itse"-tyyliin. Sitten tuli Jari Tervo Koljatti-kirjansa kanssa ja teki satiirikoista lisää satiiria. Ja nyt sitten sarjakuvataiteilija (mielestäni Suomen kaikkien aikojen paras) Tarmo Koivisto teki vielä Tervostakin satiiria.
Niin että kylä meilläkin osataan satiirisia olla, kunhan vain toimeen tartutaan. Mutta satiirin taito on vain aniharvojen hyppysissä. Meidän vakavikkojen kannattaa olla varovaisia ja vaikka merkitä sarkasmimme erikseen tyyliin:Sarkasmi alkaa -"Kaikki naiset himoavat Audi-miestä. - Sarkasmi päättyy.
Niin, Audien kauppa sen kun vain kiihtyy. Milloinkahan nämä tuomiopäivän tädit tajuavat, että syyttömänä ammutun muisto aina kirkastuu ja väärien tuomareiden muisto himmenee. Toivottavasti T.P.Tädit julistavat vielä Audi-autojen ostoboikotin, silloin vasta kauppa alkaisi käydä.
Juuri eilen muuten laulaja Maria Lund kehaisi Kiesiä Radio Novassa ja näki asian niin, että naisen vertaaminen autoon oli kohteliaisuus naiselle: mies kun arvostaa monesti autoaan yli kaiken. Lund tuntui yllätttävänkin järkevältä eikä alistuvaiselta naiselta: hän sanoi myös, että sellaista asiaa ei olekaan, etteikö nainen pärjää myös yksin.
VastaaPoistaVaari, Pääkaupunki on mainio sarjakuva! Miten sen sanoisi, no tietenkin se satiirinen ote sisältöpuolessa, mutta ennen kaikkea se, että piirtäjän viivankäyttökin on satiirista ja tavoittaa jotain muutakin kuin näköisyyden ja kulloisenkin hetken, ilmeen ja eleen. Herkullinen. Ja kohtahan tuota söpöä pallinaamaa saa katsella Uutisvuodosta. (Ja huh, taas tulee Hannibal Lecterkin olohuoneisiimme..)
arawn - vertasin miehen naisketkuilua rahaketkuiluun. Kavereilleen lienevät lojaaleja.
VastaaPoistaHuono vitsi; kun Jungner sai muutama vuosi sitten pitää pallinsa, niin nyt se sitten menee. (Ei kai eturauhassyövässä bruukatakaan palleja poistaa...)
Iines; erottaisikohan satiirin tai sarkasmin normikirjoituksesta vaikka sillä, että muutakin eroa olisi käsinkosketeltavasti. Vaikka sanajärjestyksessä, lauserakenteessa tms.?
Jungner on Don Quijote. Huitoo hurjasti sananvapauden puolesta, ja hyvä niin. Kyllä minä ymmärrän häntä, kovastikin enkä lähde arvostelemaan, kun en tiedä, mitä paukkuja Vanhas-jutussa vielä on. Päinvastoin, kunnioitan ihmistä, joka riskeeraa uransa aatteen palon vuoksi, oli aate sitten mikä tahansa, humaani kuitenkin.
VastaaPoistaKuunkuiske, kyllä varmaankin, sanavalinnalla ja sanajärjestyksellä, painotuksilla ja rakenteellisilla seikoilla voidaan tekstiä sävyttää melkein miksi vaan, miksi ei siis myös satiiriseksi tai parodiseksi - nämähän tyylithän ovat tavallaan teatteriasuja, verhoja ja kätkentöjä johonkin, jollakin.
Mielessäni on kyllä nyt ihanteena jokin sellainen teksti, joka olisi kirjoitettu niin tavallisesti ja arkisesti, että siinä ei olisi mitään ulkoisia tehokeinoja, vaan se olisi silti huikea satiiri, jokin kuvaus, joka toimisi peilin tavoin, olisi vallan muuta kuin sanojensa summa. Minusta sellainen olisi paras satiiri. Ei yhtään överehtimistä eikä alleviivausta.
Kunpa osaisin nyt sanoa sellaisesta esimerkin - minulla oli jotakin mielessä, mutta en nyt tavoita sitä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIines, tuli mieleen eräs, joka päästelee pokalla ihan hervotonta tarinaa - Torgny Lindgren! Vaikka tämä (viimeinen?) Akvaviitti ja Pylssy. Voi poijaat, kun tuolla lailla osaisi kynää käytellä!
VastaaPoistaKyllä, Kuunkuiske,
VastaaPoistaolen lukenut viimeksi tuon Akvaviitin ja pidin sen ironiasta ja siitä, että tarina alkoi perin humoristisin sävyin ja sai sitten matkan varrella satiirisiakin sävyjä. Nimenomaan tuo pinnan alla kuplivan huumorin läsnäolo antoi tässä tarinalle sen syvyyden ja inhimillisyyden. Eikä mitään alleviivattu. Loistava teos!
Jungner on sattumakessu, jos muistatte. Se edellinen poliitikkojen suursähläilyhän koski juuri Ylen pääjohtajan valintaa. Hänen 5 v kautensa on muutenkin katkolla, joten ehkäpä hän älymiehenä vain yrittää profiloitua.
VastaaPoistaTapsa, jotenkin huomaan Jungnerin vasta nyt, kun hän on riskeerannut miljoonan dollarin työpaikkansa. Miehessähän on munaa.
VastaaPoista