Kiltti ja tyhmä

Edellisen Saddam-keskustelun pahuuden sivujuonteena versoi heikko kiltteyden itu. Puhuin ekstrovertista rohkelikosta ja introvertistä kilttimyksestä, ja joku kyseenalaisti kuvioni, että noinko se on. - No kyllä se käytännössä noin menee, eikä ole edes kummoinenkaan yleistys.

Sisäänpäinkääntynyttä lasta pidetään kilttinä ja vähän tyhmänä, kun se ei uskalla puhua, ja rohkeaa taas pidetään jopa älykkäämpänä kuin tämä oikeasti on, koska se näkyy ja puhuu ja voi potkaista heikomman sivuun tieltään. Oikeastihan se kiltti ja hiljainen voi hautoa vaikka joukkomurhaa mielessään, niin kuin nähty on. Tyhmä ei vissiin osaisi laatia tarvittavaa strategiaa.

Opetussuunnitelmien visiot ja missiotkin ovat täynnä sisäänpäinkääntyneen lapsen ilmaisukyvyn ulosvetoa, jotta lapsesta kasvaisi ehjä ja rohkea persoona, joka pärjää yhteiskunnassa. Onko tämä välttämättä oikein tai edes tarpeen?

Itse olin niin hiljainen kouluun mennessäni, että salasin kaiken, jopa sen että osasin lukea, ja niinpä tavasin lukuvuorollani, kun arvelin sen kuuluvan asiaan. Ensimmäiseltä välitunnilta karkasin peloissani kotiin, mutta opettaja sai minut kiinni ulko-ovissa. Sisareni taas oli ulospäinsuuntaunut, mutta minua osaamattomampi ja tietomäärältään vähäisempi. Kuitenkin kautta lapsuuteni minua verrattiin siskoon ja tuupittiin eteenpäin, ota mallia siskosta, katso nyt miten sisko tekee. Kuitenkin se olin minä joka luin siskolle satuja ja katsoin kellosta ajan, kun tämä ei osannut. Minä olin viallinen, sisko ei. Ja kelpo ihmisiä meistä kummastakin tuli. Minua vaan jäi kaivelemaan se, ettei minua hyväksytty kilttinä ja hiljaisena, siis omimpana itsenäni.

Minusta kiltteys ja hiljaisuus on nimittäin persoonallisuudenpiirre, joka tulee kenties älykkyyden sivutuotteena.Tällä en nyt tarkoita sitä, että olisin erikoisen älykäs, pikemmin ehkä pohdiskelevainen ja älyä käyttävä. Esimerkiksi BB-talon Esa, Mensan puheenjohtaja, on hyvin kiltti muita kohtaan ja hyvin hiljainen. En usko että hän löisi takaisin, jos häntä lyötäisiin. Hän vetäytyisi pois piiristä. Ja Giuseppe Tornatoren juuri nähdyssä elokuvassakin Tuntematon nainen entinen huora kouluttaa pientä tyttöä kovaksi pärjääjäksi väkivaltaisin tuuppimismenetelmin, niin että tyttö on lopulta verillä. Viesti on se, että ihminen ei pärjää maailmassa ilman rohkeaa kovuutta. Minua nämä kaikki rohkeuteen kasvattamiset ja usuttamiset tympivät tavattomasti.

Olenkin sitä mieltä, että kilttejä ja hiljaisia ei tule vetää kuorestaan, koska ei ole mitään kuorta. Rohkeus sen sijaan se kuori onkin, sillä ihmisen perustila ei ole syöksyä estoitta tapahtumiin mukaan, vaan varoa ja vetäytyä - näin tekevät kaikki muutkin luodut, nisäkkäät ja nisättömät, joissa henkeä on. Miksi siis kodeissa ja kouluissakin lapsista tehdään väkisin ulospäinsuuntautuneita ja jopa röyhkeitä pärjääjiä, ja introvertteja hiljaisia painetaan selkeästi alas ja tuhotaan heidän persoonallisuuttaan koettamalla vaihtaa heidän omin omansa ulkokohtaiseen rohkeuden kuoreen?

(Maalaus Hugo Simberg)