28.5.2010

Lythria rotaria

Perhosonni jatkuu. Löysin uuden lajin! En ollut koskaan ennen nähnyt sellaista perhosta, joka kallion huipulla asettui näkökenttäni oikeaan äärilaitaan. Kuvitelkaa, näin jotakin elollista, jonka olemassaolosta minulla ei ollut aavistustakaan! Useinko sitä ihmiselle näin tässä elämässä käy?

On eri asia nähdä ensi kertaa omin silmin leijona - koska sen olemassaolon on kuitenkin tiennyt - kuin Lythria rotaria, jonka olemassaolosta ei ole ollut tietoinen. On vain ajatellut niittyjen ylistä liihottelua katsellessaan nokkos- ja sitruunaperhosia, korkeintaan suruvaippoja ja ehkä neitoperhosia. Ja sitten yhtäkkiä, katseen alla lepää kauneimmista kaunein, olio, eliö, eläin, joka on kaikinpuolinen ihme.

Perhonen siis kiihdytti mieltäni, ja mietin josko poikkeuksellisen lämmin kaakkoinen ilmavirtaus toi sen mukanaan jostakin slaavilaisista stratosfääreistä. Kenenkään kuvablogissa en ollut nähnyt tästä kaunottaresta kuvaa, enkä muistanut sitä omista kirjoistanikaan. Jonkin hyönteis- tai kasviopaskirjani perässä on muuten luku, jonka nimi on jotakin sellaista kuin Harvinaiset ja uudet lajit. Muistan katselleeni outoja lajeja miettien, että joku ne on ensin havainnut. Hakenut ehkä lajinimeä ja kiihtynyt valtavasti, kun on huomannut, että sitä ei löydy mistään Suomen lajistosta. Tapahtumaa voisi verrata ehkä sattumanvaraiseen vanhan esineen löytöön omasta pellosta tai kasvimaasta.

Minulla on vähän huono omatunto, että muinoin vein lastani liian vähän huvipuistoihin, eläintarhoihin ja puuhamaihin, jonne kaikki muut lapset vietiin. Luontoon minä häntä vein, niityille ja metsiin aarteita keräämään, pois desibeleistä. Lapsella oli kädessä pussi ja hän keräsi sinne kaarnanpalasia, polulle tippuneita höyheniä tai palan ketunturkkia kannon päältä, mitä nyt milloinkin eteemme osui. Jokaisesta tehtiin omat tarinat.

Tänään tämä puuhamaista osattomaksi jäänyt soitti ja hihkaisi että mä sain sen! Siis toivomansa työpaikan pääkaupunkiseudulta. Hakijoita oli ollut kolmekymmentäneljä. Ensi riemun haihduttua hän sanoi, ettei uskalla sanoa itseään irti hanttityöpaikasta, ennen kuin työsopimus on allekirjoitettu. Jospa rehtori on tulkinnut hänen papereitaan väärin, kun se kehui niin kovasti? Jospa se luulee enemmän ja myöhemmin paljastuukin, että voi kauheata, luulin sinun suorittaneen tämän ja tämänkin valmiiksi. Lapselta nimittäin puuttuu eräästä sivuaineesta seminaarityön laajennus, kun hänen mummunsa kuoli juuri silloin, ja työ jäi. Nyt hän lähetti jo tiedustelun amanuenssille, voisiko hän laajentaa samantien tuon työn. Voi meitä. Kun onni joskus potkaisee kunnolla, emme osaa ottaa sitä vastaan, vaan epäilemme vikaa itsessämme!

PS Edellisen keskustelun täysin anonyymina kirjoittaminen onnistui hyvin, jopa niin hyvin, että tekisi mieli jatkaa leikkiä, sillä se oli vapaata ja iloista kuin perhosen liihottelu kesäniityn yllä. Kymmeniä neitoperhoja yhtaikaa, ja oikeastaan ihan sama, ketä heistä hetken katsoo, kuka katsoo hetken sinua. Kun kirjoittaa tutulla vanhalla nikillään, loksahtaa samalla rooliin, joka on vankila - näin sen nyt koen. Toisaalta kaipaan teitä, tutut nikit, minulla on ikävä teitä ja sanojanne. Puhukaa siis mitä tahdotte ja miten tahdotte, anonyymeina tai nimillänne, kunhan sanotte jotain, sillä lopulta vain sana jää, vaikka siinä todettaisiin vain, että kaksi komeakroppaista ja uljasta pääministeriä, varsinkin Putin, istui eilen yhdessä savusaunan lauteilla. Ja on se niinkin, että anonyyminakin huomasi puhuvansa samoin äänenpainoin kuin vakiintuneella nimimerkillään.

(Valokuva Iines, 26.5., Punemittari Lythria rotaria)

222 kommenttia:

  1. Onnea tyttären onnesta! Kaikki menee varmasti hyvin, eikä takapakkeja tule. Toki on inhimillistä olla varpaillaan.

    Ei tosiaankaan tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa, että on lapselleen tarjonnut luonnon ihmeitä huvipuistojen ja puuhamaiden kstannuksella. Kun lapsena löytää iloa luonnosta, se tarjoaa sitä läpi elämän.

    VastaaPoista
  2. Käytiin me kyllä muutaman kerran jokin pakollinen lapsiriemu. Kun ystävätär vei omia lapsiaan Linnanmäelle ja Korkeasaaren, pyysi hän meidät mukaan. Samoin käytiin Ähtärin eläinpuistossa ja Särkänniemessä oltiin päiväkodin retkellä, lapset ja vanhemmat ja opettajat yhdessä.

    Itse vein lasta kyllä seudulla kiertäviin sirkuksiin ja teattereihin, ja teatteriharrastukseen hän itse meni mukaan murkkuiässä.

    Useinhan se, Delilah, menee kai niin, että vanhemmistaan huolimatta lapset porskuttavat eteenpäin elämässään.

    Itse olen nyt vanhemmiten alkanut pohtia sitä, mikä oikeus meillä on edes olettaa, että lapsi valitsee samantapaisen ajattelutavan maailmasta kuin me vanhemmat.

    Minusta on nimenomaan hienoa, jos uskovaisen lapsesta kasvaa ateisti tai ateistin lapsesta uskovainen, sillä se jos mikä on osoitus siitä, että lapsesta on kehittynyt itseensä luottava ja vanhemmistaan vapaa ajattelija. Minua huolestuttavat nimenomaan lapset, jotka jatkavat vanhempiensa ajatusmalleja ja elämäntyyliä.

    VastaaPoista
  3. Vaan enpä tiedä enää, onko sittenkään omalle lapselle onnenkantamoinen toimia pääkaupunkiseudulla opettajana.

    Juuri selailin Ilta-Sanomien nettilehteä ja luin jutun siitä, miten kaksi vähän vanhempaa tyttöä pahoinpitelivät kahdeksanvuotiaan pikku koululaisen juuri sillä seudulla, jossa tytär työnsä syksyllä aloittaa. Pikkutyttö ei nimittäin antanut pyytäjille heti kaulakoruaan ja kännykkäänsä ja sai halosta päähänsä!

    VastaaPoista
  4. Lapsista kasvaa ihan omanlaisiaan, vaikka tietyt arvot siirtyvät vanhemmilta lapsiin noin yleisesti ottaen. Esimerkiksi toisen ihmisen kunnioittaminen on sellainen, niin uskon.

    Kun omat lapset olivat pieniä, veimme heitä sekä luontoon että huvipuistoon, molempia yhtä lailla. Toisesta tuli luontoihminen, toinen löytää iloa ensisijaisesti muualta. Mutta mukavaa on ollut seurata, että omaa lastaan myös tämä toinen vie luontoon, ja luontokirjoja perheessä luetaan.

    Vahvimmin mielestäni lapsiin siirtyvät vanhempien poliittiset arvot ja mielipiteet. Harvoin kokoomuslaisten vanhempien lapset kannattavat aikuisena vasemmistopuolueita tai päinvastoin vasemmistoa edustavien vanhempien lapset kokoomusta, vaikka yhteiskunnallisen aseman perusteella niin voisi olla. Vanhempien arvot ovat ainakin alitajunnassa vaikuttamassa.

    VastaaPoista
  5. Surullinen tapaus, tuo nettilehden uutisoima! Vaikea käsittää, että tuon ikäiset käyvät puolta nuoremman kimppuun.
    Jotenkin lipsahti teini-ikäisten huumetaustan mahdollisuus mieleen. Toivottavasti joutuvat kiinni!

    VastaaPoista
  6. Ooh, tosi hieno perhonen! Nuo on tuollaisia valokuvaajan (tai ylipäänsä ihmisen) onnenpotkuja.

    Uskon, että anonyymikeskustelu oli varsinkin sinulle vapauttavaa, kun ei ollut sitä Iineksen leimaa otsassa, mutta sivulliselle sen seuraaminen oli tosi tylsää. Yleensä jaksan jossain määrin silmäillä noita kommentteja läpi, mutta viimeksi en ollenkaan. Sadan anonyymin kanssa keskustelu on vähän kuin pimeässä keskustelisi eikä näkisi ketään ja kaikkien äänikin kuulostaisi melkein samalta.

    VastaaPoista
  7. Minua vaan jotenkin riemastuttavat tuollaiset Niklas Herlinit, jotka tulevat tietyllä tapaa kaapista tai lasikuvusta ulos, ja ruttaavat menneen maailman loiston julkeasti alas. Usein se loisto on ollut vain muiden silmissä.

    Minua riemastutti ja edelleenkin riemastuttaa oppilaissa myös sellainen elämisen ja ajattelun malli, että kommunistisin opiskelija näkee kritisoitavaa myös venäläisessä taiteessa ja porvarillisin heistä vaikka Sibeliuksen säveljuoksutusten mahtipontisuudessa tai Edelfeltin siveltimen jäljessä. Aivan liikaa näkee puistattavaa yksisilmäisyyttä, jossa maailma on staattisesti mallillaan ja oivallettu, miten tulee suhtautua.

    Valtavasti riemastun myös, kun papin poika tuo julki pakanalliset ajatuksensa tai joku kriittinen rationalisti-Kemppinen Jumalansa.

    Kaiken kaikkiaan kuvat ovat kuvia, ja ne tulee mielestäni aina kaataa tai keikauttaa nurinpäin. Tulee ottaa kivi maasta ja katsoa kuoppaa sen alla. (Tämä minun pikku tyttöni siirteli kerran pihalla mukulakiviä ja tuli vihainen täti sanomaan, ettei kiviä saa siirrellä, johon tyttö sanoi iloisesti, että mä katson vaan, mitä tän kiven alla oikein on.)

    VastaaPoista
  8. Tiina,

    olet oikeassa - tuo anonyymikeskustelu oli juuri minulle hauskaa, mutta oletettavasti monille sekavaa vyyhteä, josta ei löytynyt punaista lankaa.

    VastaaPoista
  9. "Kun kirjoittaa tutulla vanhalla nikillään, loksahtaa samalla rooliin, joka on vankila - näin sen nyt koen."

    Ja tätä vankilassa olevaa nikkiä on helpompi mätkiäkin ja olla tuohtunut hänelle.

    On helpompi fokusoida kun on yksilöllinen nimimerkki, anonyyminä on massassa ja tavalalan suojassa. En se minä ollut....

    VastaaPoista
  10. "Piru, että potkaisi polveen, vaikka on nahkatakki", sanoi Niklas, kun roolien merkitys alkoi hänelle valjeta.

    Kiven keikauttaminen ei kannata, sanoi Aleksis arvostelijoilleen. Kiven alta löytyy vain lieroja ja öttimötiäisiä.

    VastaaPoista
  11. Kiven keikauttaminen kannattaa aina, Riku, sillä silloin näkee itse, että kas, lierojahan siellä on, ja pari öttimötiäistä.

    Mitä Niklakseen tulee, en olisi uskonut, että ökyrikas porvarispoju on noin ajattelevainen ja tiedostava tyyppi. Olin kauhean harhan vallassa, ja Niklas vei mennessään ökykauhuni.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi,

    on tosiaan varmaan helpompi fokusoida - hm - patoumansa tuttuun kuin epämääräiseen anonyymiin. Ihan kuin anonyymin riepottaminen ei olisi täsmäisku, kun anonyymin merkityskenttä on niin epärajainen.

    Itse huomasin hassun uuden asian. En tuntenut tarvetta puolustautua, kun joku muksi minä-anonyymia, vaikka hän siis selvästi tunnisti minut Iinekseksi muksimastaan hahmosta. Enkä osannut tykätä muuta kuin hyvää, kun joku parodioi minua ja herkkää nenuani, josta olen oikeasti ylpeä.

    Sen sijaan, jos muksinta ja isku olisi kohdistunut Iinekseen, olisi isku ollut satuttavampi. Jotenkin mietti, että anonyymina ei tarvitse reagoida kaiken maailman ilkkuihin, vaikkei niitä siis paljoakaan ollut.

    Summa summarum: en siis pidä Iinestä anonyymina.

    VastaaPoista
  13. Viisissäkymmenissä olevia ei yleensä pruukata sanomaan pojuiksi.

    Ei paha oo kenkään ihminen, vaan kepulaisellakin voi olla nuorekas nahkatakki.

    VastaaPoista
  14. Jotenkin en ole ajatellut Niklas Herlinin ikää, vaan hän fokusoituu minulla roolin kautta: isänsä poika.

    (Enkö vaikutakin älykkäältä nyt? Jos vastatte myöntävästi, voin ottaa käyttöön myös diskurssit. Voin koettaa myös siirtyä viittauslinjalle.)

    VastaaPoista
  15. Saattaa olla Uudelle Suomelle myös ongelma, että hän on omistamansa lehden lähes ainoa mielenkiintoisesti kirjoittava henkilö. No, onhan siellä niitä blogisteja ja näkökulmaisia.

    Jopa Herlinin urheilujutut Iltasanomissa olivat lukemisen väärtejä.Ei sillä väliä mitä kirjoittaa, kunhan siinä on särmää.

    Kysymykseesi diskurssien älyllistävästä vaikutuksesta, vai miten se meni, minulla ei ole kompetenssia opponeerata.

    VastaaPoista
  16. Tykkään Herlinin murjotunsinisestä katseesta, kun se on yhtä aikaa uhmakas ja kiltti, röyhkeä ja alistuva.

    En minäkään niistä diskursseista niin tiedä. On vissiin älyllisesti haasteellisempaa puhua kaikkien kieltä.

    VastaaPoista
  17. Onnea tyttärellesi! Niin se ura urkenee ja latu avautuu ihmisen kulkea.

    Tuosta "isänsä poika" -kommentista tuli mieleeni se, että poika (vaikka jo keski-ikäinen) ei ole vielä päässyt irti isästään - ei hänen muuten olisi tarvinnut kirjoittaa uhmakasta kirjaa. Ehkä tuon kirja sitten on se viimeinen niitti matkalla itsenäiseksi ihmiseksi?

    Tavallaan jokainen ihminen, johon tutustuu, on kuin kuvaamasi värikäs, uusi perhonen, jonka olemassaolosta ei ole tiennytkään. On nukkunut yönsä hyvin tietämättä mitä kaunista on tietämättä!

    VastaaPoista
  18. Kas, Harlekiini-Hellu on herännyt :)

    VastaaPoista
  19. Minulla tosiaan on historiaa Harlekiinien kanssa! Luin yhden tai kaksi hamassa nuoruudessani (mistä lie käteeni osuivat) ja se oli sitten siinä. Ööluokan kirjoittelua, hyvän paperin tuhlausta, siirappisia rakkauden irvikuvia.

    Vanhapiika historianopettaja (kaukaa menneisyydestä) kuulemma nosti niitä ostoskärrystään, useamman kappaleen. Kertoivat he, jotka osuivat yhtä aikaa marketin kassahihnalle.

    Voi.

    VastaaPoista
  20. Miten perhosonni eroaa tavallisesta sonnista?

    VastaaPoista
  21. Kiitos, Kuiske!

    Siis tuo elämäkerta Pekka Herlinistähän ei ole Niklas Herlinin kirjoittama, vaan John Simonin haastattelujen ja muun materiaalin pohjalta kirjoittama ja kokoama teos - näin olen käsittänyt.

    Tuo uuden perhosen löytäminen kuvaa juuri niitä ovia, joita ihmisellä koko elämänsä ajan on vielä avaamatta. Näin yhteen aikaan usein ja joskus vieläkin unta talosta, jossa asuin ja josta löytyi aina uusia ja uusia vain vähän käyttämiäni huoneita. Huoneita oli eri kerroksissa ja eri tasoilla. Unessa ihmettelin, miksi käytän näitä kauniita ja ihania huoneita niin vähän, miksi unohdan ne aina.

    VastaaPoista
  22. Anonyymi, eikös vaan olekin niin, että perhosonni voi olla sitten vaikka se lentävä lehmäsonni?

    VastaaPoista
  23. Iines

    Ihana on perhonen, ja iloinen uutinen tyttärestäsi. Onnea, joka jatkukoon, jatkukoon!

    VastaaPoista
  24. Kenties kirjaa ei ole kirjoitettu edes N. H:n aloitteesta?

    Jossakin mielen pohjalla on kuva lähiaikojen kirjasta, jossa jonkun tunnetun henkilön lapsi lyttää tämän maanrakoon.

    Jos niin tekee, niin olisipa sitten sen verran pokkaa, että kirjoittaisi kirjan silloin kun ko. henkilö on vielä elävien kirjoissa.

    VastaaPoista
  25. Kiitos, Leonoora, hauskaa kesää sinne mökillesi!

    Kuiske, en tunne nyt ollenkaan tätä Herlinin kirjaa, sen vain, mitä esittelyistä luin. Niiden mukaan kirja on lasten puheenvuoro isästä, ja Antti Herlinin tilaustyö.

    Joskus asiat ovat niin vaikeita, että on varmaan helpompaa olla sanomatta niitä henkilön eläessä, etenkin jos tietää, ettei sanominen auta tai muuta mitään. Jokin sitten vaan ajaa sanomaan totuuksia tai etsimään oikeutta tai puhdistamaan vanhat haavat - miten vain - vainajan jälkeen. En pidä tätä kyllä pahana, sillä aina on selvää, että tämäkin on vain yhden osapuolen näkemys.

    VastaaPoista
  26. Taa metsien
    kerä auringon vaipui kuin etsien
    saturantoja oudomman maan
    saturantoja oudomman maan.
    Vanamoiden ja mataran tuoksu
    suven raikas nyt yllä on haan
    suven raikas nyt yllä on haan.

    Yön ruskojen
    hämy tietä käyn lempeesi uskoen
    tutun hiljaisen ikkunas taa
    tutun hiljaisen ikkunas taa.
    Sinut löytäen, lauluni hellä
    yli koivikon kaikua saa
    yli koivikon kaikua saa.

    Taa lehvien
    tämä kutsu soi luoksesi ehtien
    univerhossa silmästöjien
    univerhossa silmästöjien.
    Tänä yönä jos naurusi helkkää
    minut pilviin se riemulla vie
    minut pilviin se riemulla vie.

    Persoonaton (?)

    VastaaPoista
  27. Kuunkuiskeen puheenvuoro toi mieleen muita kirjamaailman ihmeellisyyksiä. Aivan hiljattain TV:ssä puhuttiin Vesa-Matti Loirista tehdystä kirjasta, johon häneltä ei ollut kysytty lupaa, ja jonka tekemisessä hän ei itse ole ollut mukana. Loiri ei tosin ollut kovastikaan siitä harmistunut, koska kirja käsittelee hänen uraansa,eikä yksityiselämäänsä.

    Toinen erikoisuus oli Leena Landerin 20 vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaan tehty uusi pokkariversio, johon Lander ei ole antanut lupaa. Käsittämätöntä?

    Luulisi, että kirjailijaltakin kysyttäisiin.

    VastaaPoista
  28. Seuraavalla kuvausmatkalla koivikko raikaaa ja silmut väräjää, vanamoiden yllä kannat kipunoita leiskuaa . . .

    http://www.youtube.com/watch?v=daOw7rz2yyo

    Pär Soonaton

    VastaaPoista
  29. Onnea tyttärellesi. Työteliäät mutta antoisat ja onnelliset opettajanvuodet odottavat.

    Tuollainen perhoskuva on aarre! Ja mielenaarre on se kokemus ja elämys, kun sen sai nähdä.

    VastaaPoista
  30. Persoonattomalle tattista vaan laulun sanoista ja Pär Soonattomalle vinkistä tuubiannokseen.

    Kauko Käyhkön laulannan voittaa korkeintaan Georg Ots, suuri suosikkini kaihossa ja melankoliassa. Sanat näyttivät olevan Aune Haarlan - eikös hän ole entinen Aune Alatuuhonen? Vai oliko Aune Haarla jonkun miessanoittajan peitenimi?

    Hilma, tytär on kyllä innoissaan. Kun hän oli hiljakkoin kotona käymässä, hän esitteli minulle sijaiskoulunsa sivuilta oppilaitaan vanhojen tansseissa, ja tunnistin hänessä täysiverisen opettajasielun: ihminen siellä oppilaan takana kiinnosti enemmän kuin puhtaat oppimistulokset. Ei opettajan työtä jaksa tehdä, ellei rakasta ihmisiä, oppilaita, väitän.

    VastaaPoista
  31. Aune Ala-Tuuhosen nimeä,jotenkin luonnostaan, ajattelin pitkään olevaksi hieman "sopimatonta" huumoria samaan tapaan kuin "Kankkulan kaivolla"-kuunnelmasarjassa.

    Käykö Keuhkoja selailin juutuupista myös muita, monta hienoa löysin, en sitä yhtä, oliko Topparoikka nimeltään. ("me resiinalla töihin tultiin...") Laulaa sen niin hyväntuulisesti, että tarttuu väkisin.

    Kalastaja-Eemelin valssia olen monta kertaa veneessä itsekseni hyräillyt.

    Ja kaikki oli ihanasti rempallaan.

    VastaaPoista
  32. No siis Alatuuhonen uranaisen nimenä voisi olla tuhoisaa, tai ainakin haastavaa. Mutta käsittääkseni nimi siis oli mainitun naissanoittajan tyttönimi radion varhaishistoriasta. (Vai milloin radio Suomeen tulikaan - ei jaksa tarkistaa. Sota-aikana se ainakin jo oli.)

    Höpsöjä nimiähän on viljalti, ja joskus nauroin itseni kipeäksi netissä olevaa hassujen nimien listaa. Epäilen, että osa nimistä oli keksittyjä, niin sikamaisen hauskoja ne olivat. Vaan tiedän minäkin yhden Paski-suvun.

    VastaaPoista
  33. Luin, Delilah, jostakin lehdestä Vesku Loirin "jyrisevän" elämäkerrasta, jolle hän ei ole antanut "siunaustaan".

    Sama ihminenhän kirjoittaa myös Sauli Niinistöstä omin lupinensa.

    Rahastustahan tuo, mitäpä muuta.

    VastaaPoista
  34. Elämäkerran kirjoittaminen elävästä ihmisestä on erikoista ilman asianomaisen kanssa tehtävää yhteistyötä. Tämä tarkoittaa tietenkin käytännössä lupaa kirjoittaa ja saada taustatietoja. Mieleen tulee lähinnä kirjoittajan itselleen ajama taloudellinen hyöty tai julkisuus ja sitä kautta tunnettuus.

    Aika halpaa touhua monessakin mielessä.

    VastaaPoista
  35. Halpamaista suorastaan!

    Jos kirjoittajalla olisi puhtaat jauhot pussissaan, hän kirjoittaisi kohteen luvalla ja ehdoilla.

    Vaan ei. Todnäk esiin kaivetaan kaikki vähänkin makoisat käänteet henkilön (yksityis)elämästä, liekö todenperäisyydenkään kanssa niin tarkkaa.

    Vastenmielistä seiskapäivä"journalismia".

    VastaaPoista
  36. Tierän minäkin Paskin Auliksen Nurmoosta.

    Limattius oli etunimeltään joku opettajani joskus; miksiköhän me koululaiset - zombien ja terminaattoreiden risteytykset-häntä kutsuimme?

    En näe mitään halpamaista, noissa ei-auktorisoiduissa elämänkerroissa, mutta laihaksi niiden annin täytyy jäädä, kun lienevät kokoelmia vanhoista lehtijutuista, mahdollisesti jonkun serkun kummin kaiman haastattelun kera.

    Pelko ei-auktorisoiduissa lienee se, ettei kohdehenkilö pääse valehtelemaan kaikkea parhain päin. Herlin-kirjan merkitys oli siinä, että se kaiketi oli ensimmäisiä aidosti rehellisiä auktorisoituja elämäkertoja(?)

    VastaaPoista
  37. Paskeja on useampia, samoin Naskeja. Jostain syystä minua hihityttää hillittömästi ihan tämmöinen kuin Sikiö sukunimenä, en tiedä miksi.

    Tykkään elämäkerroista, koska ne useimmiten tahtovat mennä lähelle kohdetta ja valaista pimeitäkin puolia, tai syvempiäkin, miten vaan. Elämäkerta, josta tämä efekti puuttuu, on vissiin ihan vaan mediatasoa, joka ehkä jättää tyhjän olon, kuin vähän lukijaa nyt petettäisiin.

    Vaikka jokainen opus on tietenkin omansalainen, etukäteen ei passaa tuomita mitään - siinä olet varmaan oikeassa, Riku.

    VastaaPoista
  38. Edelliseseen tarkennus: ei sellainen kirja mitenkään houkuttele lukemiseen; jos jostain käteen osuisi, saattaisin vilkaista.

    Tuskin näissä tähänastisissa on kuitenkaan sitä maailmalla yleistä suoranaista skandaalitykitystä, valehtelua, tai vääristelyä.

    Matti Vanhanen on minulle se nimi, joka saa hirnumaan hevosen lailla. Silkkaa crazy-komediaa. Niinkuin se laulukin: "pikku-Matilta on kumi puhjennut!" - Tarkoitan, että äijähän on jotain kaksi metriä pitkä.

    Toisaalta sanotaan, että se mikä on komediaa kauempaa, on tragediaa läheltä katsottuna.

    "Masa, onks tää sun lautakasa"?

    VastaaPoista
  39. Huomaan pudonneeni kelkasta, vaikka olen ollut vain kolme viikkoa poissa Suomesta. En tiedä ollenkaan, mistä puhutte.

    Perhonen on kuitenkin kaunis.

    Paljon onnea tyttäresi uuden työpaikan johdosta! Helsingissä on omat hyvät puolensa.

    VastaaPoista
  40. Kiitos, Anna! Minä yritän pudota kelkasta kesällä mökkimaisemissa, en katso edes televisiota, ja jätän lehtien lukemisenkin vähemmälle. Luen mieluummin kirjoja riippukeinussa koivujen keskellä ja iltaisin niin kauan, että uni tulee silmään.

    Matti Vanhanen onkin komediallinen hahmo, Riku. Olen varma, että hänellä on salattuja perversioita, ja jos hän antaisi mennä, hän rokkaisi aika kovaa mutta hupaisasti.

    VastaaPoista
  41. Moe! Panin minäkin pottua mökillä muahan, ja samalla suimin porkkanaa ja sipuliakin muutamia penkkejä. Reunoille ruikin kehäkukan siementä kun ne sannoovat, että ne karkottaisi vähän näitä ötököitä luonnonmukaisesti.

    Valokuvasin risukoissa kaikenlaista. Metsäautotiellä rymisteli semmoinen ruskea perhonen vastaani hiekkakivien päälle röyhistelemään. Silloli "silimät" selässäkin, eli tarkoitan pyöreitä, värikkäitä kuvioita kuin horneteissa tappajahullujen taivaassa.

    En löytänyt perhoselle nimeä. Ihan hyvän kuvan sain. Kun kehtaisin ja olisi aikaa ruveta tuota valokuvablogiakin värkkäämään laittelisin otoksiani enemmältikin näkysälle.

    Kyykäärmeelle oli käynyt rapakon kohdalla huonosti, se oli hukkunna. Oli varmaan syöksynyt sammakon perään ja kun vesi on kylymää, niin tietäähän tuon miten käärmeelle käy; kylmä kangistaa. Sen otuksen nostin sille samaiselle metsäautotielle jossa perhosenkin kanssa treffattiin, otin kuvia ja hautasin keskelle tietä. Olisin laittanut jonkun kukan kasvamaan jos olisi sattunut silmiini. Hautajaispuheenkin olisin pitänyt lukemalla jonkun puoluepäivien julistuksen ääneen, mutta kun en tiennyt siellä politiikattomassa metsässä ajantuulista mitään niin jäi nämä "politiikan korpien" kuiskeet kuiskailematta.

    VastaaPoista
  42. Näkemäsi perhonen saattoi Valto olla päivänvaloon harhautunut kiitäjä, yöperhonen, tämänkaltainen, Niitä on muitakin tällaisia, joilla on silmät selässään, yökkösiä. Kuvablogia vaan pystyyn, kun ehdit! Savolaisluonto on rikas!

    Nythän on sipulin- ja perunanistutuaika parhaimmillaan. Minullakin oli joskus muutama rivi mökillä, ja se perunoitten mullitus oli hauskaa puuhaa. Ja kukinnan seuraaminen. Itse muutan juuri kohta mökille, jossa saa kohta pian jo raparperipiirakkaa omasta maasta, siis raparperia. Tuore ruohosipuli on jo komeaa.

    VastaaPoista
  43. Iines, perhoseni ei ollut yökköjä, ne minä tunnistan joskaan en yksilöllisesti tai nimeltä, saatika että latinaksi.

    Se kuvaamani perhonen oli ruskea ja kun parissa kuvassa salama välähti, sen "silmät" näkyvät ruudulla tarkasteltuna kuin olisivat jotain heijastinainetta. Niitä siipien silmiä oli 8 kpl.

    Ei se varmaan mikään erikoinen liitelijä ollut. Muistelen näitä nähneeni, mutta lapsena varsinkin kaikki luonnonötökät olivat ja kuuluivat niin arkielämään, ettei niistä tullut koskaan kiinnostuneeksi niin, että olisi ruvennut harrastamaan. Kaikki kuitenkin käänneltiin vähintään tikunnokkaan ja tutkittiin mahanaluksia myöten.

    Laitoin 2 kuvaa perhosesta sinne valokuvablogiini "Kivaniemen fotot".

    VastaaPoista
  44. Tuota Iineksen perhosta katsoessa ei voi olla panematta merkille, että luonto osaa vaatettaa asukkaansa. Siipien värit ovat upean kauniit ja hehkuvat. Siinä värikarttaa tekstiilitaiteilijoillekin.

    VastaaPoista
  45. Valto, kävinkin jo kuvablogissasi esittelemässä arveluni perhosesta!

    Delilah, hyvä muistutus. Joskus itsekin unohdan, että luonnossa on myös iloisia ja heleitä värejä.

    Yleensä kun puhutaan luonnonmukaisista väreistä, tarkoitetaan hieman kyllästyttävästi ruskean ja vihreän maanläheisiä sävyjä. Kauniita ne toki ovat, ehkä kauneimpia kaikista löytyy ruska-aikaan maanpinnasta, mutta eivät siis ainoita.

    Kuvaamantaidonopettajani, jota ihailin kovasti, istutti minuun puna-keltayhdistelmän inhon. Muistan vieläkin, miten tämä kaunis nuori nainen sanoi ääni värjyen, miten kammottava yhdistelmä punainen ja keltainen samassa taulussa tai piirroksessa on. (Jotenkin nyt minusta ihmiset, jotka vihaavat ja inhoavat hirveästi jotakin ja tuovat tämän julki, ovat pelottavia ihmisiä. Heidän lähellään palelee.)

    VastaaPoista
  46. Persoonaton,

    On hyvä tapa referoida itse omin sanoin mitä linkin takaa löytyy. Koen irrallisen linkin hyökkäykseksi ja muutenkin sopimattomaksi. Ei taida liittyä edes asiaan?

    VastaaPoista
  47. "Jos kirjoittajalla olisi puhtaat jauhot pussissaan, hän kirjoittaisi kohteen luvalla ja ehdoilla."

    Ei näin! Jos aina kirjoitetaan kohteen luvalla ja ehdoilla, niin tuloksena ei ole kuin hymistelyä ja selkään taputtelua.
    Kaikki mielenkiintoiset, kriittiset, kirjoitukset jäisivät tekemättä.

    VastaaPoista
  48. Anonyymi, nuorempana, kun saavuin töihin, silloinen pomoni ja hyvä ystäväni katsoi naamatauluani ja sanoi mahdollisimman paheksuen: "Riku Riemu on taas riittinen ja naama norsunvitulla!"

    Jotenkin ei vain enää voinut.

    VastaaPoista
  49. Anonyymi lakkaa vaahtoamasta pääppö punaisena noista linkeistä. Linkit ovat tietenkin hyviä ja valaisevia, jos niillä ei korvata puhetta asiakeskusteluissa. Tuubilinkit ovat välipaloja, kuten makoisa Perhe-keksi.

    VastaaPoista
  50. Siinä olen samaa mieltä Anonyymin ja varmaan riittisen Riku Riemukkaankin kanssa, että lupia ei aina tarvita kun kirjoitetaan totuuksia kansalle.

    Elämäkerta elävästä persoonasta on kuitenkin vähän eri juttu.

    VastaaPoista
  51. Valto, tuo perhonen on Metsäpapurikko (Pararge petropolitana). Melko yleinen, mutta aika jännä. Heinäperhosia.

    Ps. Latinankielisten nimien käyttäminen (kun puhe on ötököistä) ei ole "brassailua". Se vain on niin että nuo suomenkieliset nimet ovat (pl. yleiset vakiintuneet nimet) ihan sekahedelmäsoppasoopaa. Sitä paitsi hyvin monelle hyönteiselle ei edes ole suomenkielistä nimeä; kukapa sitä tarvitsisi? Ei ainakaan "insecta" itse...

    Pss. Mistä sitä tietää että mikä tai kuka on hyönteinen? Minäpä paljastan. Kaikilla, toistan... kaikilla hyönteisillä on kolme raajaparia, eli kuusi jalkaa. Kaikki joilla on enemmän tai vähemmän jalkoja (käsistä nyt puhumattakaan) eivät ole hyönteisiä. Esim. hämähäkeillä on 4 raajaparia eli 8 jalkaa, he ovatkin hämähäkkieläimiä - ei hyönteisiä! (Ei, vaikka niiltä olisi 2 jalkaa katkennut! Silloin ne olisivat hämähäkki-invalideja.)

    VastaaPoista
  52. "Anonyymi lakkaa vaahtoamasta pääppö punaisena noista linkeistä. "

    Kukahan niistä on vaahdonnut, ellei Iinukka itse. Lyhyt on muisti, vai linkaanko näytteitä?

    "Tuubilinkit ovat välipaloja, kuten makoisa Perhe-keksi."

    Kiva, että olet nykyisin tuolta mieltä.

    http://www.youtube.com/watch?v=bNMJ_qKTo2c

    VastaaPoista
  53. "Elämäkerta elävästä persoonasta on kuitenkin vähän eri juttu."

    Miksi olisi eri juttu? Ei ollenkaan. Totuus pitää voida kirjoittaa julki, mitään peittelemättä, myös elävästä henkilöstä, mikäli henkilöä kohtaan on yleistä kiinnostusta, eikä ole mistään taviksesta kysymys.

    Se elävä persoonahan voi sitten oikaista, jos kirjassa on jotain väärää...
    Kuolleen on vaikeampi vaatia oikaisua.

    VastaaPoista
  54. Mikis,

    metsäpapurikoksi minäkin Valton perhosta arvelin aamuvarhaisella hänen blogissaan - et tainnut huomata?

    Tuo hyönteismäärittelysi on hieno, siis hyvä tietää - minä en tiennyt, että hämähäkit eivät olekaan hyönteisiä. Vain kuusijalkaiset ovat hyönteisiä, nyt tämänkin tiedän. Tulee uusi ulottuvuus luonnontarkkailuun.

    Mikjä olisi sitten yhteinen nimittäjä pienille luontokappaleille? Ötökät?

    PS Mikä muurahainen muuten on? Silläkin on jalkapareja enemmän kuin kolme.

    VastaaPoista
  55. "Kivaniemen fotot" kuvablogissa oli muuten, ylimpänä, varjokuva äärimmäisen harvinaisesta KingFunk (Potessis latissumus)♂ yksilöstä. Näitä ei ole ennen Suomessa tavattu kuin yksi (1) Käkisalmen markkinoilla ja kaksi (2) Viipurin pyöreässä tornissa. (Kumpikin oli humalassa.) Aivan uskomatonta että laji olisi levinnyt Kainuuseen?

    Ps. Ilmoitan tämän tässä kun en päässyt kommentoimaan Valtoa itseään. Ehkä hän oli käymässä Siwassa?

    VastaaPoista
  56. Korjaan heti muurahaistietämystäni: onhan sillä kolme jalkaparia, eli murkku on hyönteinen.

    Anonyymi, puhuin elämäkerrasta, en mistään ns. totuuksien paljastelukirjoista iltapäivälehtien tyyliin. Tottakai tosiasioita voi ja pitääkin kirjoittaa, mutta vielä elävästä henkilöstä ilman lupia ja yhteistyötä kirjoitettava elämäkerta ei tunnu oikein katu-uskottavalta.

    VastaaPoista
  57. Mokkulallani minäkään en muuten sitten kesällä pääse kommentoimaan Valtoa enkä Riemua enkä ketään muutakaan, joilla on samanlainen mokkulaa hylkivä Bloggerin komenttilaatikkosysteemi, joka kysyy ihmeellisiä varmistuksia. Vain tällaiseen avoimeen malliin kuin omani pääsen. Sinullakin mikis taitaa olla alla jokin mokkula tai nettitikkusysteemi.

    VastaaPoista
  58. Iines, jos sinä näet muurahaisilla enemmän kuin 3-jalkaparia, sinun pitää ostaa uudet silmälasit. Tai pyyhkiä vanhat...

    Hyönteisillä on kuusi jalkaa.

    Ps. Älä minulta kysy mitä ns. tuhatjakaiset ovat... Niillä on muuten noin 36-42 jalkaa. Olisi kamalaa jos pitäisi 1-2 kertaa vuodessa vaihtaa nille lenkkarit. Tai ajattele ite, jos ne alkais harrastaa jääkiekkoa...

    VastaaPoista
  59. En näe siis enää, kun tarkensin prillejäni. Laskin varmaan tuntosarvet ja hännän mukaan.

    VastaaPoista
  60. "Mikjä olisi sitten yhteinen nimittäjä pienille luontokappaleille? Ötökät?"

    Inescta. Hyönteiset.


    Pienimmille yksiköille nimitys on mikrobit. (Niitä on vaikea kuvata kun niitä ei näe, paitsi mikroskoopilla - jos on puhtaat silmälasit.) Pieninkin hyönteinen, siis sellainen jonka juuri ja juuri näkee, on dinosaurus verrattuna bakteeriin. Joka sekin on eläin, eli elukka. Virukset taas ovat niin pieniä (nehän eivät ole eläimiä koska heiltä puuttuu aineenvaihdunta), että he voivat iät'kaiket kävellä bakteerin sisällä - avata ovia ja sulkea niitä, ennenkuin ehtivät perille. Ennen kuin siis kuolevat. Entäs sitten? Ei mitään. Lapiollisessa multaa on enemmän mikrobeja kuin ihmisiä maailmankaikkeudessa. Kun sanotaan että ihminen hallitsee Tellusta... se huvittaa minua. (Ja montaa, montaa muuta amatööribiologiaa). Koska ei ihminen pysty tuhoamaan kuin omat elinehtonsa + muut kehittyneet elämän muodot, ei enempää.

    VastaaPoista
  61. "Inescta."

    Mitähän ne on? Joku uus brändy?

    VastaaPoista
  62. Ymmärrän kyllä, mutta kun juuri todettiin, että hämähäkit eivät ole hyönteisiä, niin ei hyönteinen voi olla pienin yhteinen nimittäjä pikkuisille öttiäisille kansan puheessa. Eihän ole järkevää sanoa, että hyönteiset ja hämähäkit ja tuhatjalkaiset + nivelmadot ja nilviäiset jne. Pikkuväki? Ötökät?

    Noh, jako on tieteellinen ja se on hyvä toki, ja hyvä kun tuli puheeksi, sillä uutta on kiva oppia. Minulla on muuten kaksikin luontokirjaa, joiden nimenä on ötökät ja joissa on myös hämähäkkejä, joten eiköhän tuo ötökät ole hyvä kansanomainen nimitys kaikille pikkumönkiäisille maassa ja ilmassa.

    PS Minulla on muuten keittiön alakaappi täynnä korkkaamatonta brandyä, kun kerran valehtelin siskolle, että tykkään konjakista. Siitä lähtien (jo 10 vuotta) on joka paketissa ollut konjakkipullo, ja samaten tuliaisiksi, kun sisko tulee lomille. Yksi on vajaa, ollut jo monta vuotta, muut täysiä.

    VastaaPoista
  63. Brändyjä olisi kiva määritellä myös. Ja juoda. Ehkä olisin siinä innovoimampi. Ihmiset maistelee viinejä - ja ampuu pianisteja - ja sanovat mielipiteitään: "Tämä on hyvä mutta maistuu vähän väljän tanniiniselle." Eli, on kuin söisi kärpässientä. Ei niin saa sanoa. Minä sanoisin että tämä maistuu siltä että joku lehmä on tässä kävellyt ja potkaissut (vahingossa) ton sienen kumoon... ihan muuten... yäk... standartia tavaraa.

    VastaaPoista
  64. "Päivä päivältä enemmän alan tykätä sinusta" ... no, olkoon.

    VastaaPoista
  65. Tahtoo sellaisen kasvimaan, missä kasvaa kypsää raparperipiirakkaa vaniljakastikkeen kera! :)

    Elämäkerrat ovat pieni siivu ihmisen elämästä, yleensä sellainen viipale, jonka hän tahtoo jakaa. (Vaikka kyse ei olisikaan omaelämäkerrasta.)

    Luin joskus kirjan nimeltä Rakkaus on tarina. Sen tiimoilta pohdin, että "totuutta" ihmisen elämästä ei ole olemassakaan - jokainen tulkitsee elämänsä tapahtumia niiden lasien kautta mitkä on päähänsä halunnut asettaa.

    VastaaPoista
  66. Iineksellä on paljon huonoja piirteitä. Jos ne olisivat esim. jugurttipurkkeja, ja niitä pistäisi päällekkäin, niistä syntyisi 1,24 kilometriä korkea pino. Joka olisi aika kummallista.

    Minä tykkää Iineksestä.

    VastaaPoista
  67. No nyt sinä, mikis, vedit minun hyvät fiilikseni alas tuolla puskasta ampumisellasi. Kyllä minä sinun sanomistyylisi tunnen ja tiedän, että minussa on huonoja piirteitä, muttei ehkä sen enempää kuin muissakaan. Surullista, jos näet minussa 1,24 sisääntaittuvaa kilometriä huonoja piirteitä.

    Jos tahdot, että opin tästä jotain, sinun pitäisi varmaan eritellä noita piirteitä, sillä kuka nyt omiansa tuntee. Jään vain miettimään, mitä mahdat tarkoittaa.

    VastaaPoista
  68. Lainaus Iineksen sivupalkista:

    "Ihmiset on kivoja.
    Mikis"

    Otan osaa mikis :)
    (soitan täällä surumarssia tuubista samalla.)

    http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg

    Nyt Iines otti sinut tähtäimeensä. Varo Iineksen moukaria, lyönee vielä vyön alle, sinne missä tuntuu.

    VastaaPoista
  69. Se oli vitsi! Voi hyvänen aika, luin tänään Hesarista jutun jossa pantiin jugurttipurkkeja päällekkäin... koin sen jotenkin hauskaksi?

    Äh, käsitin väärin. Ja käsittelin asian väärin. (Enkä pyydä anteeksi.) Sitä en käsitä että sinä käsitit väärin - olen pitänyt sinua itseäni fiksumapana?

    VastaaPoista
  70. Mikis, ei tuo anonyymikään ottanut sitä vitsinä, vaan voimaantui siitä haukkumaan minua, taas. Juuri tuota pelkään - kun joku sanoo minusta pahasti, toinen saa siitä voimaa, ja on myös ilkeä.

    Minä en taida pärjätä täällä virtuaalissa, missä sanotaan rumasti, mutta ei se mitään rumaa ollutkaan, ja vika onkin siinä, josta ne sanat sanotaan. Kaikki onkin vitsiä.

    VastaaPoista
  71. Jotkut ihmiset puhuvat enemmän ja kovaäänisemmin paskaa kuin toiset, toiset taas vähemmän, mutta hellittämättömämmin. Tätä, minun mielestäni, pitäisi tutkia, että löytäisimme mediaanin.

    (Jolla emme tekisi vittuakaan.)

    VastaaPoista
  72. Höpö höpö Iines. Sinä olet täällä virtuaalimaailmassa juuri itsesi kokoinen, olet sen tilan itsellesi raivannut, ja pärjäät. Älä tee itsestäsi martyyria, se ei sovi sinulle. Sinulla on paljon paljon paljon ihailijoita (myös minä), älä kerjää sääliä! Olet rakastettava ihminen, välillä väärässä - kukapa meistä ei olisi, paitsi RR? Olet todella sympaattinen ihminen - siis mun mielestä, en minä muista tiedä. Mutta älä väitä ettei Sinua ymmärrettäisi, kyllä Sinua ymmärretään. - Mikko.

    VastaaPoista
  73. Ei minua paskan puhuminen haittaa, minä vaan en kestä ilkeyksiä, jotka ovat aiheettomia. Niin kuin nyt tuo anonyymin nousu voimaantuneena.

    Tuo maininta sivupalkkipoiminnastakin on ihmeellinen. Minähän rakastan tuota lausahdusta "Ihmiset on kivoja", ja nimenomaan tuossa inkongruenssimuodossa. Se on elämäniloinen, suloisen naivi, tärkeilemätön. Se on jyvä. Sitä ei kielipuoli pystyisi sanomaan, vaan nimenomaan tuo muoto kertoo kielellä leikkimisestä - tätä Anonyymi ei nähtävästi kykene ymmärtämään. Eikä sitä, että minä en moukaroi ketään, kaikkein vähiten mikistä, joka on minulle kielellä leikkijöistä tärkein. Kai niitä moukarointeja tulisi löytää, jos niitä blogissa on?

    VastaaPoista
  74. Mikis, minä en ole marttyyri, jos minun maljani vuotaa yli. Joskus se vuotaa, ja minä en mene vessaan itkemään, vaan itken tässä ja sanon, mitä tunnen. Minä saan hermoromahduksen, jos joku vielä moittii minua aiheetta - ilman syyn mainintaa - ja Anonyymi voimaantuu siitä ja alkaa taas sen ilkeyksien pommittelunsa. En yksinkertaisesti jaksa sitä, eikä se ole heikkoutta eikä marttyyriutta, vaan se on tunnetilani. On ollut pari kertaa aivan hilkulla, etten ole yhdellä klikkauksella lopettanut blogiani tuhoamalla sen taivaan tuuliin. Ja se voi tapahtua seuraavalla kerralla, kun anonyymi alkaa voimaantua. Minun mittani tämän anonyymin kanssa on täynnä.

    VastaaPoista
  75. Älä, älä.
    Anonyymihan haluaa että lopettaisit, miksi siis sen takia lopettaisit?
    Älä.
    Ainahan on näitä kateellisia/sairaita/ties mitä jotka ovat aina eri mieltä. Se on sama mitä itse sanot, he ovat eri mieltä silti; senkö takia he ovat oikeassa?

    Minusta Sinun kanssa on kiva väitellä kun hellittämättömästi olet välillä väärässä - vai mitä Jape?

    Ps. Ja sitten, aika usein, olet oikeassa.

    Maailma on täynnä pölyä joka hakee paikkaansa, ei sinua.

    VastaaPoista
  76. Katsos, mikismussukka, minä olen sitä surkeaa ihmistyyppiä, joka eliminoi tilanteet tuhoamalla itsensä, ei vihollista. En koskaan käy oma-aloitteisesti avoimeen hyökkäykseen, harvoin edes puolustaudun kunnolla, niin kuin pitäisi. Kaikki omat älähdykseni virtuaalissa - muualla en edes ole älähtänyt - ovat olleet räpellyksiä, kun joku on ollut perässäni tökkimässä tikulla.

    Huomaan, että tarvitsen enää vain viivanohuen muistutuksen ilkeydestä, kun menen tolaltani täällä virtuaalimaailmassa. Minulle on jotenkin tullut kiintiö täyteen tätä nimetöntä ja pinnanalaista ilkeyttä, joka ei kumpua omista toimistani. Jos kohtaan sitä vielä, eliminoin itseni täältä muualle.

    VastaaPoista
  77. "Se oli vitsi! Voi hyvänen aika"

    No niin, mikis. Katso nyt mitä sait aikaiseksi. Seiso kuin mies omilla jaloillasi, äläkä luimistele piilossa. Kanna vastuusi.

    Sinun tulee, mikis, ymmärtää, että Iineksen tunnetilat menee kuunkierron mukaan. Hänen herkyytensä taso vaihtelee siis kuunkierron mukaan ja on tilanteita, jossa viaton sana "halinalle" kuullostaa Iineksestä ilkeydeltä. Tätä on normijaakon vaikea ymmärtää, mutta tästä ei saa mainita, vaan sekin on ilkeyttä Iinestä kohtaan, hänen mielestään. Toki muut tietävät ja ymmärtävät, että kyse on silkasta ylireaktiosta ja nimenomaan Iineksen, ei muiden taholta.

    Tänään herkkyys tuntuu olevan maksiimissaan, joten on oltava hyvin varovainen, mitä sanoo. Tämä varovaisuus tekee tietysti dialogista vaikeaa, ellei mahdotonta. Normaalit kanssakäymisen lait eivät päde, kun pitää mennä yhden mielen mukaan, ettei vain sano jotain "väärin" tai tuo keskuteluun mukaan vinoa näkökulmaa.

    Nyt pitää muistaa siis vain kehua ja taputtaa selkään kunnes tilanne rauhoittuu, aktvoituakseen taas uuden kuunkierron alussa.

    Muita kohtaan toki tulee sitä normaalia, aiheetonta syytöstä ja tunteenpurkausta, mutta se on vain nieltävä, koska muuten taas eräs loukkantuu. Eräs lukee turhaan rivien välejä löytäkseen merkityksiä, joita ei siellä ole piilossa.

    Huumori ja sen taju on vaikea laji, kuten on nähty, mikis. Joillakin se istuu pirtaan lähtemättömästi. Toisilla se on taas kuin kuiva korppu saharassa: se on kuivaa ja väkinäistä, ei helppoa nieltävää.

    Manööverisi mikis oli taitava ja talletan se avanneen lauseen aarteena.

    VastaaPoista
  78. Pidä, Iines, mielessä, että stalkkerillasi ei ole ns. kaikki kotona. (Niin kuin se yksi vanhempi herrasmies, blogisi lukija, jo kauan sitten totesi.) Älä lotkauta korvaasikaan.

    VastaaPoista
  79. Minä talletan kaikki mikä minun Pandoran lippaaseeni on tullut, siis takaisin. (Täältähän lähti, se täytyy myöntää, vaikka mitä!) Takaisin ei toistaiseksi oo tullut kuin kaksi jakoavainta, joista toinen on aika kehnossa kunnossa, toinen ei. Ja yks nuppineula on kans tullut, plus kenkälusikka (?). Ja tyhjä jaloviinapullo (0,10 €).

    Pakko kohta lotkauttaa korvaläppiä.

    VastaaPoista
  80. Siis kiitos Iines and Mikis perhosmäärittelystä. Nyt se oli helpompi löytää muualtakin, esim. Googlen kuvahausta. Ja Mikikselle erityispapurikkomerkki myös sen varjokuvan tieteellisestä laseroinnista tontilleen.

    En ole kyllä koko pänä joutanut edes Siwassa käymään. Netti on vitusti... visusti kiinni päivällä, mutta kyllä pitäis toimia muuten. Minä en uusinut mokkulasopimusta kahden vuoden koeajon jälkeen: En ollut Elisaan tyytyväinen. Ja kun olen mökilläni Savossa, käyn vain tyttären luona jotain tarkistamassa, jos käyn. Osaan olla ilmankin...

    Tällä hetkellä täyspäiväisesti kakarat ja kotona vieraissa kylissä (en tunne Kainuuta kodikseni) pihamaakiveyksen asennus sekä n. 1000 muuta askarta.

    Sitten nuista ötököiden yleisnimityksistä savolaisittain murjaistuna: "Ne oovat vuan jonniinlaesia LOTUKOITA laejasta laeteen, vuan usseimmiten hyövyllisempiä kuin mitä immeinen -esmerkiks paskahuussin alla..."

    VastaaPoista
  81. "Tahtoo sellaisen kasvimaan, missä kasvaa kypsää raparperipiirakkaa vaniljakastikkeen kera!"

    Oletpas sinä lapsellinen. Harlekiinien lisäksi luet näemmä Liisa Ihmemaata ja kaltaisia satuja ja kuvittelet niiden olevan tosikertomuksia. Ilmankos muutkin lausuntosi ovat ihan hölynpölyä.

    VastaaPoista
  82. Minä talletan kaikki mikä minun Pandoran lippaaseeni on tullut, siis takaisin. (Täältähän lähti, se täytyy myöntää, vaikka mitä!)

    Aivan! Seiso suorassa ja ota vastuu, äläkä vieritä omia sananäppäryyksiäsi ja niiden seurauksia muiden syyksi.

    Ihmiset on kivoja! Jokin elukat ja nilviäiset eivät niinkään.

    VastaaPoista
  83. Pakko yhtyä, Kuiske, lausuntoosi, kun tavaa näitä yllä oleviakin. Kalvu näyttää kohdistuvan kaikkeen ja kaikkialle.

    Vai ei Elisan mokkula ole sitten ilmeisesti Dna:n mokkulaa parempi, Valto, kun lopetat sen? Itselläni on sama operaatio heinäkuussa, jolloin kaksivuotiskauteni Dna:n kanssa täyttyy. Olisikohan Saunalahden mokkula hyvä ja toimiikohan se kaikkialla Suomessa? Dna:n on varmatoiminen, mutta muuten hidas, eikä avaa kaikkia sivuja esim. Bloggerin kommentiosiossa. Jokin langaton asema voisi olla hyvä.

    VastaaPoista
  84. Anonyymi, onks sulla ongelmia? Ai, että ei. Voi vittu, olisipa niin voitaisiin jakaa niitä keskenämme. Esimerkiksi, että ota Sinä tuo... niin Minä otan tämän.

    Tämähän olisi, eiks jee, kohdullisen kyrpämäistä?

    VastaaPoista
  85. Saunalahden mokkula on hyvä, mutta se käyttää Elisan verkkoa. Elisan verkon tosin sanotaan olevan laajin ja kuuluvin...
    Soneran mokkulaverkon kuuluvuus on huonompi, kokeilin "täysnopeuksista" nyt keväällä vajaa 2 viikkoa, palautin, kun se ei päässyt edes 1 megan keskimääräisiin nopeuksiin vaan mateli kuin etana. Lisäksi yhteys katkeili kokoajan, joka on ärsyttävämpää kuin itse hidas nopeus...

    VastaaPoista
  86. "Anonyymi, onks sulla ongelmia?"

    Ei, mutta sinulla, mikis on ja hankit ne ihan itse. Mitäs menit loukkaamaan Iinestä. Olen sinulle vihainen nyt.

    En jaa ongelmiasi kanssasi, saat pitää ne ihan itse. En lämpene sanailullesi nyt, vaan totean vain sinulle, että seiso suorassa ja kanna vastuusi äläkä letkuile.

    Kyllä TAKO:n kommunistinkin pitää kantaa vastuu, sinunkin.

    VastaaPoista
  87. Siinä, ano, saatat olla oikeassa, että Iines on liikaherkällä päällä, now. Mutta, mehän ollaan täällä kylässä, eikö totta? Siis mikä oikeus meillä on pyyhkiä kengänpohjat toisen ikkunaverhoihin, tä?

    VastaaPoista
  88. Ano,

    Minä seison niin suorassa kun osaan.

    Ps. Lähettäisitkö - tilaamatta ja minulle yllätyksenä - lisää faksia noista TAKOn kommunisteista? Aihe kiinnostaa!

    VastaaPoista
  89. Öisin ajoin Takon kerrosten väliä tavarahissillä hylkyvintille ja luin Leniniä (tai muutakin), opettelin marxilaisuuden alkeita. Camus, Marx, Sartre, Engels. Alakerran leikkurit raksutti, kartonki purkautui tambuurilta ja paukahteli formin taskuihin tilausmittaisiksi arkeiksi LAPS LAPS LAPS LAPS, kuin leikattaisiin kurkkuviipaleita terävällä veitsellä kovaa puuta vasten. Ähellystä ja kiroilua, trukkienjurinaa, huutoa, reunanauhaimurien ujellusta. Ihmisiä töissä. Taustana tasainen humina - paperikoneen koteloitu sydämenääni...


    Tako teki pahvin johon (mm.) Diorin pullot tai SashkaKaska mäti käärittiin. D’ce le ele’gentc. Ylivoimaista laatua. Johon en osannut samaistua enempää kuin niihin mannekiiniperseisiin jotka kekkuloitsi tuotantolinjoilla kuvauksen ajan; ”enempää kuin he minuun”; kaviaaria söin SKP:n Lenskinmatkalla. Etc

    VastaaPoista
  90. Iines, monella ystävälläni on mokkulaiset ympäri maata toiminnassa ja toisilla suunnilla ne toimivat, toisilla eivät. Ihan siis paikasta kii. Ja kuten tuossa jo mainittiin, Saunalahti käyttää Elisan katiskaa eli niiden "pitäisi" toimia samantasoisesti -niin mulle väitettiin Elisan liikkeessä (3G-verkko).

    Mutta luulen, että mokkuloissa kuluttaja maksaa mainoksista jotka eivät pidä paikkaansa, ehkä jopa vain puolikkaat luvatuista.

    Tarkistutin koordinaattien mukaan Elisalta mökkini kohdan metrilleen, että toimiiko Saunalahti ja Elisa siellä, niin ne väittivät, että toimii, mutta ee pijä paikkaansa.

    Tytär kävi myös oman DNA:nsa kanssa niin se toimi ulkona aitanrappusilla, mutta uunin vieressä sisällä vaikeni kuin muuri. Sama on joskus kännyköiden kanssa.

    Hinnan pitää tippua puoleen, vähintään, että minä mokkuloita (omien lisäksi) hankin taskuihini muljahtelemaan.

    Anonyymien kalvajien mokkulat ja mykkylät saisivat kyllä tyystin hiljetä. Miettisivät jotain tärkeämpää edes joskus, vaikka hirveitä öljytuhoja ja Israelin toimia avuttomia kohtaan niin eivät tuntuisi pikku kiusaamisen tekohalut yhtään miltään. Molluskaiset mokomat!

    VastaaPoista
  91. Verhoihin ei täällä voi pyyhkiä, sillä en käytä huushollissani verhoja, arvon herrat.

    Minusta ikkuna on kaunein paljaana, ja verhot ovat usein tunkkaisia ja syövät huoneen ilmaa ja avaruutta ja mahdollista luonnonmaisemaa. Aurinkoa vastaan voi laskea kaihtimen, tai käyttää sälekaihtimia. Minulla on kumpiakin, mutta ei ainuttakaan verhoa edes mökin kymmenessä eri ikkunassa, joissa on valkeat puuluukut.

    Minua viehättää kovasti se, jos jollain on historiaa TAKOn kommunistina. Se vasta on jotain, vähän toista kuin kepun tai persujen jäsenkirja takataskussa.

    VastaaPoista
  92. Minäpä olen kerran ihan oikeasti pyyhkinyt verhoihin (en jalkoja): Tampereen Pispalassa vanhassa huussissa koska siellä ei ollut paperia, ei edes Kansan Tahtoa. Vanhat, resuiset verhot roikkuivat puoliksi irti pikkuikkunan sivunauloista...

    Onko sitten yksi laulu olemassa, jossa "...tyttö jäi itkeä turajamaan kun kundi kyllä tuli, kävi takaapäin tavaraan, mut kullinsa verhoihin pyyhki lähteissään..."

    Ei trimmaa, mutta kun en muista sanoja. Saattaa olla joku vitsikin? Tai sitten "niitä Lassiollikais-vaenoon rallatuksia"?

    VastaaPoista
  93. Myyjät eivät ole muuten aina itsekään tietoisia mokkuloiden kuuluvuusalueesta, Valto, eikä ihme, sillä meidän kesämäessä Dna toimii, mäen alapuolisessa huushollissa sitten taas ei. Myyjä tosin väitti, ettei Dna voi toimia minunkaan mökilläni, mutta se toimii siis moitteetta ja katkeilematta, mitä nyt vähän hidastelee joskus. On mahdollista, että jatkan Dna:ta siis kuitenkin.

    VastaaPoista
  94. Jumaleisson. Itselleni tulee juurikin Tieteen Kuvalehti, tilasin hiljattain heikkouksissaani ja taitavan naismyyjän mainipuloimana. Minunhan piti alunperina lukea yliopistossa historiaa ja tulla sistorian opettaja, mutta tulikin inssi 8-S. Sikäli kerron vielä historiaa että minäkin olen Padasjoen Maakeskestä kuten Hännikäinenkin jonka vanhemman veljen kanssa oltiin kavereita. Myöhemmin kyllä muutin sitten Hämeenlinnaan.

    Heh heh hee - kaikki ötökät, joita en suoralta kädeltä tunne / tunnista ovat minulle "elukoita". Mutta tämä on siis perhonen, OK, ehkä tästä elukkapuoleltakin jotain tarttuu mieleeni pikku hiljaa :) Mä vaaan olen tämmöinen vanha jäärä ja vapaaehtoista selibaattia en ainakaan rupea harrastamaa oska en halua kiusata itseäni. Muissakin riittää hommia ihan tarpeeksi.

    Perusanonyymi

    VastaaPoista
  95. Valto, en kerro kuka on pyyhkinyt klapilla enkä sitä, missä tilanteessa.

    Verhot ja klapi - onkohan muilla vielä erikoisempia pyyhkimisvälineitä?

    VastaaPoista
  96. "Anonyymien kalvajien mokkulat ja mykkylät saisivat kyllä tyystin hiljetä."

    Kiitos itsellesi. Sinulta saisi se kommunikaatiopiuha katketa myös, kun ei muuta sanomista ole kuin "muljauttelu". Lähempänäkin on reikiä tukittavana, kun yhteiskunnan varat valuu ties minne huntin perseeseen, mutta sinä mietit jotain Amerikan öljyongelmia tai Israelin epäreilua kamppailua Allahin lapsien kanssa. Prioirisoi sinäkin, vatukka, tänne kotimaahan, äläkä muljauttele kokoajan.

    VastaaPoista
  97. "Siinä, ano, saatat olla oikeassa, että Iines on liikaherkällä päällä, now."

    Kyllä kyllä, totta kai olen oikeassa, näin on. Olen samaa mieltä, tässä. En vain helly sille, kun koitat vaihtaa aihetta, vaikka olet suututtanut blogiemännän ja samalla minutkin ajattelemattomuudellasi.

    "mehän ollaan täällä kylässä, eikö totta?"

    Ihan totta!

    "Siis mikä oikeus meillä on pyyhkiä kengänpohjat toisen ikkunaverhoihin, tä?"

    Meillä? Tässä eroamme hyvin selkeästi, minulla ei ole tuollaista vulgääriä tapaa, todellakaan.
    Minä kävelen sisällä ihan kengissä ja pyyhkimättä, kuten herasmiehillä on tapana.

    En osaa sen enempää TAKOn kommunisteista kertoa, kun en ole työväenosaston jäsenkirjan omaavia miehiä. Sinullahan se paras tuntemus on, joten voinet valottaa tavoitteitanne enemmän. Älä kuitenkaan koita sumuttaaa, sen huomaa heti.

    VastaaPoista
  98. Minä olen pyyhkinyt menneisyyteeni. Ja kääntänyt takkini; tänään ostin uuden (59,90;-). Vaihdan (silloin tällöin) myös alushousuni. Öisin juttelen Nöpönasujen kanssa... mutta nyt ne, näämmä, ovat menneet nukkumaaan. Harmi, tai ei se mikään harmi, ole.

    VastaaPoista
  99. Minäkö yrittäisin sumuttaa? Voi olla että ymmärrät sen niin. Oikeasti yritän olla mahdollisimman kansanomainen, että sinäkin ymmärtäisit.

    En mahda mitään sille että siis epäonnistun tässä(kin). En osaa olla tämän epä-älyllisempi.

    VastaaPoista
  100. Jumaleisson että minua risoo kaikenlainen muljauttelu blogissa. Joskus joku muljautti isyyskeskustelussa minulle että jos ei tiedä missä heppinsä kanssa heiluu kannattaisi mennä kirurgille ja napsaista piuhat poikki. Jumaleisson, viimeinenkin miehisyyteni toivo tuhota, pikkuisen järkeä kehiin.

    Kameran kanssa puuhailu on kyllä jäänyt sivuun aika pahasti. Homma on mennyt vähän ponnettomaksi vaikka useat blogit ovat lopettaneet joita seurailin aika aktiivisesti. Ymmärrän kyllä Iinestä jos koko ajan joku on kimpussa ahdistelemassa. Itsekin uhkasin lopettaa blogini koska kimppuuni hyökättiin.

    En pystynyt sitä kuitenkaan lopettamaan koska se on jonkinlainen henkireikä itselleni. Sieltä kuitenkin saan selkääntaputtelua enimmäkseen. Jostain syystä porukat hiilestyy aika helposti jos vähän heittää faktaa pöytään ja kertoo totuuksia. Joskus sitä joutuu poistumaan vähin äänin. Olo on kuin norsulla lasikaapissa, aina meinaa tulla sirpaleita.

    Onneksi minulla on yrittäjänä mahiksia käyttää aikaani netissä aika paljon. Tosin en pysty niistä tietenkään laskuttamaan ketään. Hah hah haa, menevät "auringon laskuun". Ilmaisen työn osuus on muuten aika suuri joten ansiotaso uhkaa jäädä aika pieneksi. Pienyrittäjyys on mukavaa mutta kun se on niin s-- tanan pientä mutta pystyyhän sitä kuitenkin tekemään jonkinlaista hajurakoa haalariporukkaan.

    Vieläkin puistattaa tuo "piuhojen napsaisu". Eunukiksi en halua koska vehkeetkin on lähes käyttämättömät, hädintuskin sisäänajettu. Hah hah hahhaaa. Vitsi . . .vitsi.

    Perusanonyymi

    VastaaPoista
  101. Perusanonyymin tarinassa on asennetta ja oivalluksia. Ellei minulla olisi juuri niin hillitön nokkoskutka solisluun päällä ja niskakuopassa - sain liudan hyttysenpistoja metsässä, nauraisin ääneen, nyt vain hymyilen ja irvistän. Lisää tarinoita!

    Arvon yöllisille kommenttivieraille, varsinkin Anonyymille sanoisin, että voi voi kun te miehet sotkette tunteet keskenään. On väärin sanoa, että Iines on suuttunut. Kuultaako sanoistani puuskuttava viha ja suuttumus? Ei kuulla. Harvoin suutun kenellekään, mieleni pahoitan vähän useammin ja se on puhdistavaa surua ja itkua.

    Suru ja suuttumus ovat siis eri asteikossa, pojat, suru on passiivista ja väsynyttä pettymystä tai toivottomuutta, tyyntä murhetta; suuttumus on aktiivista raivoa, tahtotilaa, jota en edes osaa.

    Minua siis murehdutti, että ystäväni sanoo yhtäkkiä, että minussa on paljon huonoja piirteitä. Ei se järkytä, että minussa on huonoja piirteitä, tottakai on, vaan se, että ystäväni sanoo niin kuin yleisesti hyväksyttynä aksioomana m.o.t., erittelemättä, mitä piirteitä hän tarkoittaa.

    Tämä on asian ydin, eikä tähän tilaan pidä sekoittaa suuttumusta tai vihaa, olen tyyni kuin vesileili. Minä pidän mikiksestä kovasti, ja ilahdun aina kun näen hänen kommenttinsa. Ihan kuin joku kutsuisi minut leikkimään ja nauramaan, vaikkakin se olisi klovnin naurua. Sehän siinä parasta ja kauneinta onkin.

    VastaaPoista
  102. Jumaleisson (että mä jankutan). Jos jollakulla anonyymillä ei ole muuta kuin negatiivista mieltä, niin mene muualle, blogeja löytyy kyllä. Toisaalta voit kirjoittaa vaikka omaa blogia, niin voimme tulla sinne sitten toteamaan, että ketä kiinnostaa... Hiukan ryhtiä ja asiaa nyt.

    Nuo junttimaiset sanonnat minä olen kyllä oppinut maaseudulla sillä olenhan "syntyperäinen hesalainen". Helsingin puistojakaan en tunne juuri ollenkaan, tai no Esplanadin puiston tiedän, mutta siinä se. Olisiko stadilaista perua sekin että diggaan AC/DC:tä. Viiteryhmäni onkin enemmän kaupunkilainen vaikka perusjamppa olenkin. Joskus itseänikin naurattaa tuo AMK ja ATM-statukseni. Hah hah hah hoh hoijaa . . .

    Insinööri -ammatin arvostus on pohjamudissa kun insinöörejä koulutetaan aivan tolkuttomasti liikaa. Joka toinen jamppa onkin jo insinööri, ainakin siltä vaikuttaa. Se kyllä harmituttaa. Olen muutaman kerran kuullut kun insinööri sönkkää tönkköenglantia ruotsalaiselle Asiakkaalle ja arvatkaa syntyikö kauppoja? Jotta edes pääsisi korkeamman luokan myynti-/kaupalliseen koulutukseen, tulisi elättää itsensä oveltaovelle kirjamyyjänä, pölyimurikauppiaana tms. parin vuoden ajan.

    Voi helevata, kun on taas tullut kirjoituvirheitä tuota edellistä viestiä kirjoittaessani. jotkut puhuu verkkobrändistä, no voi hyvää päivää sentään. Itse olen tehnyt ja teen kaikkeni ettei varmasti mistään höpöhöpö-yhteisöstä löydy sanakaan henkilöstäni. On täyttä ja siis sataprosenttisen potaskaa väittää, että huoraaminen nettiyhteisöissä parantaisi henkilön menestymistä työmarkkinoilla. Totuus on ihan jotain muuta.

    Niin, en ole tainnut kertoa että pikkunassikkana tuli tosiaan painittua ja siksi tulee tarvetta yrittää saada vastapuolen hartiat kastumaan tai ainakin pitää heitä sillassa mahdollisimman pitkään. Olen joskus kyllä leikitellyt ajatuksella miten noita painitaitoja ja otteita voisi käyttää neitokaisen kanssa sylipainissa. Tuo sillassa olo varsinkin tuntuu totaalisen "pihtauksen" vastakohdalta. Saattaisi siinä omat hartiat kyllä "kastua". Huh, alkaa jo itseäkin kangistuttaa.

    Voi helevatan helevatan . . . Lateksi-Liisat!

    Perusanonyymi

    VastaaPoista
  103. Minä mietin niitä loppumattomia lapsukaisjonoja jotka raahaavat koulukassejaan lämmittämättömien luokkahuoneiden viiltävänkylmän yksinäisyyden läpi tullakseen ulos tänne pompat puhkovaan ilmastoituun painajaiseen, todellisuuteemme...

    Tätä mietin, kun dokaan, tai kun juttelen, esim. Anonyymin kanssa, jonka kanssa on kiva jutella, koska voi vaihtaa ajatuksia, ja saada sellaisia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan, koska ihminen tietää, loppujen lopuksi, aika vähän, edes mistään.

    VastaaPoista
  104. "Minä olen pyyhkinyt menneisyyteeni."

    Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

    -vanha viidakon sanonta

    "Oikeasti yritän olla mahdollisimman kansanomainen, että sinäkin ymmärtäisit."

    Sinun "kansanomaisuutesi" aiheutti nyt sen, että pahoitit Iineksen mielen. Pitää hiukan ymmärtää mitä laukoo milloinkin ja mistä, aina ei voi liruttaa jalkovälistä, vaikka mieli tekisi. Tämä tässä teppoittaa, että yrität kokoajan kammeta aihetta omasta mokastasi pois, et halua kohdata virhettäsi ja kantaa vastuuta. Kaltaisiasi rutjakkeita onkin ihan liikaa suomessa.

    "En mahda mitään sille että siis epäonnistun tässä(kin). En osaa olla tämän epä-älyllisempi."

    Itsesäälisi ei nyt hellytä minua. Toisaalta en nyt jaksa kannatella sinua ja antaa virikettä sinulle, kun pitää valmistautua illan rokkikonserttiin. Sen voin tehdä, että piipahdan matkalla siinä Kehräsaaressa TAKOn portin luona, lasken viirin puoleen tankoon ja juon maljan TAKOn kommunistien muistolle. Painimme ihan eri sarjassa, mikis. Sinä olet kuin kevyttä kesäheinää. Taivut, kuin hiukan antaa painetta. Toisaalta kun australian suuruus tänään antaa jämäkän alkuriffin, niin älä ole ihan ämyrien lähettyvillä. Pellavapörröösi voisi saada uuden tyttömäisen frisyyrin, kun tulisi hiukan pehmennystä ja lainetta ääniaaltojen föönauksen muovaamana.

    "Tätä mietin, kun dokaan, tai kun juttelen, esim. Anonyymin kanssa, jonka kanssa on kiva jutella, koska voi vaihtaa ajatuksia"

    Kuten todettua, en nyt tänään ehdi sinua stimuloida älyllisesti enempää, kun on menoja.

    Juttele väliajalla tämän kanssa:

    http://www.youtube.com/watch?v=RNZaylz1UNk

    Kiitos yhteistyöstä!

    Ihmiset on kivoja.
    ...mutta ei ihan kaikki!

    -Anonyymi

    VastaaPoista
  105. "Ja kääntänyt takkini; tänään ostin uuden (59,90;-)"

    PS. Noita takkeja heitetään kirpputorilta perään, ilmaiseksi.

    Tosin onhan käännetytkin takit ilmaisia hankkijalleen.

    VastaaPoista
  106. Kuule, nyt järkytyin niin että puolet pullasta jota olin juuri syömäs... ohoh, tuli muruja (täytyy imuroida) meni maahan. Etkös sinä anonyymi tiedä, kun kerran kaiken muunkin tiedät, että mikis = iines? Itsellenihän minä kirjoittelen. Ja huomenna ostan kirpputorilta ilmakiväärin ja ammun sillä itseäni varpaaseen.

    VastaaPoista
  107. En tiennyt, mutta kiitos kun kerroit. Nyt osaan suhtauua sinuun oiken.

    Tämä paljastuksesi mikis/iines ei nyt järkytä tämän päivän juhlahumua: tuli iso tilaus, joka varmistaa työt 2 vuodeksi eteenpäin. Täytyy vetää kooma tänään.
    Sen jälkeen täytyy tilata vain verosuunittelijalta sen verran apuja, että voi maksimoida omat tulot ja toisalta minimoida verot, jotka valuvat kumminkin mamujen hyysäykseen pääasiassa.

    VastaaPoista
  108. Tajuatko - et välttämättä? - että keskustelusi on tällaista (annan esimerkin):

    "Itsesäälisi ei nyt hellytä minua."
    Ei minuakaan.
    "Toisaalta en nyt jaksa kannatella sinua"
    En minäkään.
    "ja antaa virikettä sinulle"
    Se nyt tästä vielä puuttuisi!
    "kun pitää valmistautua illan rokkikonserttiin"
    Niin munkin.
    "Sen voin tehdä"
    Sepä kivaa.
    "että piipahdan matkalla siinä Kehräsaaressa TAKOn portin luona"
    Osaat sä sinne?
    "lasken viirin..."
    Laske vaan. Laske välillä yhteenkin.

    VastaaPoista
  109. Vahingoniloitta olen onnellinen, oi anonyymi, tuosta tilauksestasi. Nythän mahdollisesti seuraavat kaksi vuotta - jos olet laskenut kustannukset oikein - olet vähemmän kärttyisä. (Tai "rääseiköllä", kuten metsäinsinöörit sanovat villiksi kasvaneesta metsästä.)

    VastaaPoista
  110. "Tajuatko - et välttämättä? - että keskustelusi on tällaista"

    Keskusteluni? Älä nyt hyvä "mies" sekoile. Kuvailet omaa "keskutelutyyliäsi" ja tekopirteää hehhettely -tyyliäsi, joka ei keskustelarvonimeä ansaitse.

    Sinun "keskustelu" on irtonaista kun kierteestään korkannut ruuvi mutta sitkeää kun mummon yskä.

    VastaaPoista
  111. Sinulta ilmeisesti on lähtenyt alapäästä pruuvi irti? No, jos olisin sinä, niin mieluummin piereskelisin kuin puhuisin. Totta.

    VastaaPoista
  112. Sinulta, mikis, on vissiin ns. kuningaspultti pettänyt kun tulee ihan kokoajan p*skaa ja valtoimenaan. Tuohon ei Tena enään auta.

    Tenu voi auttaa. Nimittäin sitä kun ottaa, niin unohtuu kaikki pienet ja isommatkin sotkut...

    VastaaPoista
  113. Hölmöä, että me täällä kahdestaan keskustellaan, ikään kuin meillä olisi asiaakin.

    "Ja seuraava"... sanoo lääkäri.

    VastaaPoista
  114. Ihan totta(vaihteeksi) turiset, mikis.

    No minä tästä lähden ihan justiinsa kohden TAKOa ja sitten Ratinan rätinään.

    Pistä päivänkakkara rintaan napinläpeen ja Mao-lippis päähän, niin tunnistan sinut.

    Näkemisiin...

    VastaaPoista
  115. Minä putosin nyt kyydistänne, mikis ja muut, mutta ei se varmaan haittaa. Ehkä on hyväkin.

    Osaan sanoa jutteluunne vain sen, että kun olin lapsi, yhdellä Mariannella oli kääntötakki, joka oli kadehdittavan hieno. Se oli nimittäin toiselta puolelta sininen ja toiselta punainen, ja voi pitää päällä kumpaa puolta tahtoi, siinä oli kääntövetoketju.

    Minullakin oli joskus kääntötakki, mutta ei siis kaksipuolista. Äiti oli tehnyt sen vanhasta trenssistään kääntämällä takin sisäpuolen päällipuolelle, ja leikkaamalla ja ompelemalla sen lasten takin kaavojen mukaan. Kun katson nyt valokuvaa, jossa seison tuo käännetty pikkutrenssi päällä, huomaan, että sen hihat ovat selvästi eriväriset kuin muu takki, tummemmat.

    Minusta takinkäännössä ei siis ole mitään pahaa. Päinvastoin, kierrätys aatteissakin tekisi itse kullekin eetvarttia.

    VastaaPoista
  116. Tunnen kutsumusta lisätä tähän perään aiheeseenkin sopivan uutisen: peruskoulussa tahdotaan lisätä etiikan ja draaman opetusta.

    Loistavaa! Nämä aineet tai aihekokonaisuudet voivat mielestäni pelastaa nuoren a) syrjäytymiseltä ja b) pilaamasta eläämäänsä kiusaamalla ja sortamalla muita.

    Molemmat aihealueet ovat olleet esim. äidinkielen osa-alueita, varsinkin draamaopetus, mutta keskustelujen ja pohdintojen kautta myös etiikka, jota mielestäni ei saisi yhdistää uskonnonopetukseen eikä yksin elämänkatsomustietoonkaan, koska muuten on vaarana, että se karkaa samanlaiseen eliittimaineeseen kuin filosofian opiskelukin.

    Tämä on juuri oikea tie päästä nuorta lähelle ja kuulla häntä.

    VastaaPoista
  117. Minä en ole koskaan kääntänyt nahkatakkiani. Olen aina ollut itseni sisäpuolella ja sen puolen ovat minulle kutoneet laiseni laillani sauhuavat ihmispolot.

    Nykyään opetan pienille lapsille käytännöllistä filosofiaa: Kyselemme mikä on varmaa, mihin voi luottaa, mikä ei muutu. Kevät, kesä, syksy, talvi, ilmasto?

    VastaaPoista
  118. Kysyminen on tärkeää, vastaaminen ei niinkään.

    Ja ainoa mikä ei muutu, on muutos. Se pysyy. Voi luottaa siis vain muutokseen.

    VastaaPoista
  119. Viisas se, joka pystyy elämään muutoksen varassa, nojaamatta mihinkään. Ei se aivan amatööriltä luonnistu.

    Eräs rouva sanoi kerran, että ei ihminen tarvitse elämässään mitään erityistä; kunhan perusasiat ovat kunnossa, ihminen voi olla onnellinen.

    Perusasioiksi hän luetteli terveyden, muutamat läheiset ihmissuhteet sekä työn.

    En viitsinyt alkaa järkyttää vanhemman ihmisen maailmankuvaa kysymällä, että millä perusteella on taattua, että
    - terveyden säilymiseen voi luottaa
    - hyvät ihmissuhteet kestävät
    - työ pysyy niin kauan kuin itse haluaa.

    Osatapa olla kiinnittymättä ja takertumatta! Sen uskon olevan onnellisuuden avain - arvostaisi silloin sydämestään sitä mitä on ja olisi avoin vastaanottamaan sen mitä elämä tuo nurkan takaa.

    VastaaPoista
  120. Poikien syrjäytymisestä Hankamäki kirjoittaa hyvin (ja varmaan erittäin kerettiläisesti valtavirran mielestä):

    http://hankamaki.blogit.uusisuomi.fi/2010/06/01/ylioppilaiden-alennusmyynti/

    VastaaPoista
  121. Kuiske,

    ei muutoksen varassa ja siihen luottaen kukaan varmaan pystykään elämään, mutta kun pohjamutiin mennään, se on mielestäni ainoa mikä on varmaa. Toivon etten vaikuta kyyniseltä, sillä mielestäni muutos on ainoita perimmäisiä totuuksia elämästä. Kaikki virtaa, kaikki muuttuu, ennen pitkää, mikään ei kestä sellaisenaan. Vähän jopa kummastuttavat laulun sanat: älä koskaan ikinä muutu, tai, koskaan et muuttua saa.

    Jostain muualta ihmisen on toivo ja usko löydettävä, jotta elämä tuntuu hyvältä, jaksoittain tai hetkittäin.

    VastaaPoista
  122. Jaaha,

    Hankamäen - tämän kansallismielisen arvoliberaalin - retoriikka vaikuttaa perin eltaantuneelta. Yllätyin vanhakantaisesta paatoksesta.

    Hankamäki vetää väinämöisenaikaisia johtopäätöksiä poikien huonommasta koulumenestyksestä, kun sanoo että koulutusjärjestelmä tulkitsee poikien luontaiset ominaisuudet kielteisesti ja tyttöjen ominaisuudet myönteisesti. Pojille tyypitellyistä piirteistä, kuten reippaudesta ja kovaäänisyydestä, rangaistaan ja tytöille tyypitellyistä ominaisuuksista, kuten ahkeruudesta ja nöyryydestä, palkitaan.

    Ei se näin mene, ei ole mennyt enää aikoihin. Aktiivisuus ja suun avaaminen, reippaus, velmumaisuus ja asioiden kyseenalaistaminen ja ylipäänsä kysyminen ja kritisointi ovat päivän sana kouluissa ja opetussuunnitelmissa. Hiljaisuus ja passiivinen kiltteys ovat turn off, siitä menettää pisteitä ja saa alemman arvosanan. On tunnettu fakta, että hiljaiset tytöt jäävät jalkoihin tässä menossa, he eivät suinkaan ole opettajien suosikkeja edes arvostelussa - numerot ovat ansaittuja, jos ne ovat hyviä. Jos joitakuita lellitään, ne ovat kyllä nimenoman nämä velmut pojat. Heidät huomataan, heille hymyillään, mutta eivät he tietenkään voi saada kiitettäviä, jos eivät pysty osoittamaan kykyjään tenteissä.

    Tämän aktiivisuuden ja oma-aloitteisuuden arvostamisen luulisi olevan nyt niiden "alistettujen" poikien etu, etenkin kun opetusmenetelmätkin ovat elävämpiä kuin ennen. Monessa aineessa on mahdollista työskennellä tietokoneilla ja tehdä ryhmätyönä filmejä ja käydä hakemassa opintomateriaaleja koulun ulkopuoleltakin. Opetus on hauskaa, tunneilla viihdytään vaikka tietysti valitetaan ja hälistäänkin, opettajat ovat Suomessa erinomaisen päteviä ja tulevat hyvin juttuun nuorten kanssa. Jos pojat nyt tässäkään kyydissä eivät ole pärjänneet, niin jo on ihme.

    VastaaPoista
  123. Ei, Iines, elämän perimmäisen luonteen ääneen ilmaiseminen ole kyynisyyttä!

    Mietin, että mikäköhän altistaa kyynisyydelle...Osittain juuri se, että yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni siitä mikä on ohikiitävää ja juuri siksi niin kaunista ja arvokasta.

    Yksi lempilausahduksistani, en muista kenen kynästä: "Kyynikko on ihminen, joka tietää kaiken hinnan muttei minkään arvoa."

    Kaunista päivää, olen kuulolla taas loppuviikosta!

    VastaaPoista
  124. " Pojille tyypitellyistä piirteistä, kuten reippaudesta ja kovaäänisyydestä, rangaistaan ja tytöille tyypitellyistä ominaisuuksista, kuten ahkeruudesta ja nöyryydestä, palkitaan. "

    Jos koko ajan hölöttää ja on "vireessä", ei ehdi lukea tai ajatella, mikä on oppimisen edellytys. Jos on hiljaa ja ahkera, totta helvetissä sitä oppii. Mikä tässä on Hankamäen tai Jaahanin niin vaikea ymmärtää? Mikä on se poikien biologinen piirre, joka estää tällaisen?

    VastaaPoista
  125. Niin, jos pojat saavat lähtökohtaisesti huonompia numeroita kuin tytöt, varsinkin murrosiässä, niin mistä tämä sitten johtuu? Joku syyhän siihen täytyy olla. Ja miksi ne hiljaiset tytöt saavat kuitenkin paremmat arvosanat?

    Näin niin kuin ihan maalaisjärjellä ajatellen jossain täytyy olla feelua - eikä Hankamäki suinkaan ole ainut joka on asiaan kiinnittänyt huomiota. Muistanpa eräänkin kasvatustieteen proffan (nainen) tutkimuksen viime vuodelta, jossa todettiin täysin sama asia kuin Hankamäki.

    Mutta siis: mistä poikien huonompi koulumenestys suomalaisessa koululaitoksessa siis johtuu?

    VastaaPoista
  126. " Pojille tyypitellyistä piirteistä, kuten reippaudesta ja kovaäänisyydestä, rangaistaan ja tytöille tyypitellyistä ominaisuuksista, kuten ahkeruudesta ja nöyryydestä, palkitaan. "

    Tyyppioikaisu, ideologisesti kestämätön perusteeksi.

    Jos koko ajan hölöttää, on "vireessä" ja häiriköi muita, totta helvetissä opettajan tulee elininoida tyypin älämölöt. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
    Jos lukee ja on ahkera, vähemmänkin älykäs oppii. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

    VastaaPoista
  127. Jaa, no pistänpä minäkin sitten tekstini uudelleen:

    Niin, jos pojat saavat lähtökohtaisesti huonompia numeroita kuin tytöt, varsinkin murrosiässä, niin mistä tämä sitten johtuu? Joku syyhän siihen täytyy olla. Ja miksi ne hiljaiset tytöt saavat kuitenkin paremmat arvosanat?

    Näin niin kuin ihan maalaisjärjellä ajatellen jossain täytyy olla feelua - eikä Hankamäki suinkaan ole ainut joka on asiaan kiinnittänyt huomiota. Muistanpa eräänkin kasvatustieteen proffan (nainen) tutkimuksen viime vuodelta, jossa todettiin täysin sama asia kuin Hankamäki.

    Mutta siis: mistä poikien huonompi koulumenestys suomalaisessa koululaitoksessa johtuu?

    VastaaPoista
  128. " Jos lukee ja on ahkera, vähemmänkin älykäs oppii. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? "

    VastaaPoista
  129. ...eli suomalaiset pojat eivät lue ja ovat vähemmän ahkeria kuin suomalaiset tytöt, näinkö väite menee?

    Ja tämä on siis suomalaisten poikien, ei koululaitoksen, vika?

    VastaaPoista
  130. Toi on kyllä ihan kätevää ulkoistaa syy yhteiskuntaan, toimii aina. Siellähän se.

    VastaaPoista
  131. Kaikki muut (vanhemmat, yhteiskunta jne.) ovat vastuussa siitä miten mun elämä menee!

    En mää itte vaan! Minkäs sille mahtaa, että olen laiska, tyhmä, saamaton ja kova syyttelemään muita.

    VastaaPoista
  132. Mistä lie johtuu, mutta näyttäisi siltä, että poikien kiinnostus koulua kohtaan herää myöhemmin kuin tyttöjen. Tuskin se on koululaitoksen syy, eikä välttämättä kotikasvatuksenkaan. Pojat vaan kehittyvät eri tavalla. Älylliset edellytykset oppimiselle olisivat kyllä olemassa.

    Jos yläasteen viimeisillä luokilla vasta herää ymmärrys opiskelun tärkeyteen ja on käynyt tunneilla vain kuluttamassa housun persumustaan (oman rakkaan, edesmenneen luokanvalvojani lempisanonta), on ahkerammilla,eli yleensä tytöillä, vankka etumatka, ja heitä on enää vaikea tavoittaa.
    Tämä on yleistys, johon toki löytyy poikkeuksia.

    VastaaPoista
  133. Molto bene, no näinhän se sitten menee. Ihan totuttuun Iines-malliin.

    Vaihdetaanpa puheenaihetta iiihan toiseen suuntaan. Luin tässä päivänä muutamana naiskolumnistien tekstejä, joissa kerrottiin nuorten tyttöjen ujoudesta ja epävarmuudesta, sekä vaikeuksista pärjätä näiden takia elämässä. Tämän vuoksi ei työelämässäkään johtotehtäviin nousta.

    Virkistävää oli se, etteivät kirjoittajat lähteneet etsimään syytä ilmiöön yhteiskunnasta, joka muka asettaisi ulkonäkö- ja muita paineita, vaan kylmästi totesivat asian olevan _täysin_ tyttöjen oma vika. "Turha vikistä, ota itseäsi nistakasta kiinni ja tee jotain elämällesi, dorka", näin kirjoitti eräskin tiukka naiskolumnisti.

    Yhteiskunnan toiminnassa ei nähty mitään vikaa, vaan syy esim. huonoon työtehtävään ja palkkaukseen nähtiin vain ja ainoastaan tytöissä itsessään. Varsinkaan mitään toimenpiteitä ei yhteiskunnalta vaadittu.

    Eikun hetkinen... Mites se nyt menikään, muistanko ihan väärin... :D

    VastaaPoista
  134. "Mikä on se poikien biologinen piirre, joka estää tällaisen?"

    Pippeli

    VastaaPoista
  135. Varsinkin pieni pippeli.

    VastaaPoista
  136. Pippeli kun pippeli.

    Ei väliä millainen.

    Miesten syrjintä ja eriarvoinen (huonompi) kohtelu johtuu pippelistä ja kohdistuu sen kantajaan koko elinkaaren ajan.

    Kääntäen asiaa voi ilamista pillulisä-termillä, tarkoittaen, että pillullist ssavat aina "hyvää" ja etumatkaa joka asiaan ja (oikeat) vaatimukset ovat vähäisemmät pillukompensaation takia.

    Tuossa on tasa-arvon sokeapiste, joka on kyllä yleisesti tunnistettu mutta ei tunnustettu, varsinkaan naisten toimesta.

    VastaaPoista
  137. Minkälaista symbaalia teille, arvon kansallismieliset arvoliberaalit anonyymimiehet, tulee oikein soittaa, että havaitsette analogioiden paradokseja mm. seuraavankaltaisssa päätelmissä:

    iso kulli -> hieno asia
    iso pillu -> huono asia

    Poikien huonot arvosanat -> johtuvat poikien syrjinnästä

    Tyttöjen hyvät arvosanat -> johtuvat tyttöjen suosimisesta.


    Sekään ei tunnu menevän perille, että kun opettajista suurin osa on naisia, heidän suosikkejaan ovat juuri pojat, eivät suinkaan tytöt. Jos joku suosii tyttöjä, se on koulun ainoa miesopettaja. Miehiä kun huonosti palkatut open duunit eivät juuri kiinnosta - ja maisteristason opettajamies tahtoo nopeasti kunnnon tienesteihin, ei akkojen työhön.

    Kouluissa ei numeroja muutoinkaan pysty antamaan suosimisen perusteella, vaan ainoastaan näyttöjen perusteella. Ovatko anonyymit ja jokuset muut nyt niin pihalla koulujen arviointisysteemeistä, etteivät yksinkertaisesti tiedä sitä, miten tarkkaan säädeltyä numeroiden antaminen on, oppilaan oikeusturvankin kannalta?

    Numeron määräytymisperusteet ja osaamistasot, jotka oppilaan tulee saavuttaa saadakseen tietyn numeron, selvitetään oppilaalle etukäteen, kurssin esittelytilanteessa. Jos jotakuta suosittaisiin ansiottomasti, se tulisi kyllä muiden tietoon.

    Muuten sivuhaara tähän keskusteluun: oman kouluni vähemmistöläiset eli miesopet tienasivat ja tienaavat kuulemma edelleenkin kaikilla asteikoilla meitä naisopettajia enemmän, joka aineessa. Syy: he haalivat hirveän määrän ylitunteja, ottavat röyhkeästi parhaat ja rahakkaimmat tunnit ja tekevät myös kallispalkkaisia iltatunteja hyvinkin mielellään. Näillä miehillä oli kotirouvavaimot. - Mm. näin syntyy se ero ja hajurako näennäiseen palkkatasa-arvoon opetusalalla. Mies on edelleen vapaampi tekemään paljon töitä, naista sitovat lapset ja kotityöt ansiossakin ollessa enemmän.

    VastaaPoista
  138. Lisään vielä, että tuokin on täyttä puppua, että opetussisällöt ja -metodit suosisivat kilttejä ja ahkeria tyttöjä.

    Eivät suosi, sillä pedagogiassa ei ole ollut aikoihin kiltteyttä tai ahkeruutta edes läpäisyteemana. Lukeminen ei ole ainoa metodi, sillä oppiminen ei tule kirjoista, eikä tottelemista tunneta kouluissa edes sanana - kotona se tuntuu olevan harmillisen tuttu oppilaille.

    Oppilaita kasvatetaan kriittisiksi ja aktiivisiksi, reippaiksi mutta ajatteleviksi ihmisiksi, jotka hakevat itseohjautuvasti tietoa ja kyseenalaistavat kaikkea kaiken aikaa. Miten tähän kuvioon edes sopisi kiltteys tai ahkeruus?

    Luovuus ja rohkeus, eloisuus ja uteliaisuus ovat pedagogian tuulia, olleet jo pitkään. Tulisivat nyt vaan pojatkin mukaan ja jättäisivät sen potkupallon kentälle, formulat telkkariin, ja peliohjaimen löhötuoliinsa.

    VastaaPoista
  139. Niin, Iines, vastaisitko kysymykseen. Jos siis suomalainen koululaitos suosii reippautta, vilkkautta, aloitekykyä ym. poikiin liittämiäsi ominaisuuksia, ja naisopettajat vielä tämän päälle lellivät moisia vekkuleita, niin:

    Miksi poikien arvosanat ovat merkittävästi tyttöjen arvosanoja heikompia? Vastaisitko kyssäriin, kiitos kiltti opettajatäti. :)




    P.S. Nuo "analogian paradoksisi" ovat oman mielikuvituksesti tuotetta, en oikein tiedä mitä niihin pitäisi kommentoida. Varsinkaan, kun femut eivät tunnu mitään paradoksia näkevän siinä, että poikia kehotetaan vaan lopettamaan lusmuilu, jotta pärjäisivät, mutta työelämässä pärjäämättömiä tyttöjä tuetaan itkuisesti ja marttyyrinviittaa jaellen jo lainsäädännölläkin.

    P.P.S. "Kouluissa ei numeroja muutoinkaan pysty antamaan suosimisen perusteella, vaan ainoastaan näyttöjen perusteella." No voi hitsin hitsi, kun se y.m. naisprofessori nimenomaan kertoi, kuinka pojat saavat huonompia numeroita mitä koetuloksensa edellyttäisivät, kun taas tytöillä päin vastoin. Mutta kaippa se on Iinestä parempana asiantuntijana uskottava... ;)

    VastaaPoista
  140. oman kouluni vähemmistöläiset eli miesopet tienasivat ja tienaavat kuulemma edelleenkin kaikilla asteikoilla meitä naisopettajia enemmän, joka aineessa. Syy: he haalivat hirveän määrän ylitunteja, ottavat röyhkeästi parhaat ja rahakkaimmat tunnit ja tekevät myös kallispalkkaisia iltatunteja hyvinkin mielellään.

    Tämä tällainen puhe on joain niin röykeää, vanhakantaista ja vastenmielistä ja osoittaa hyvin miksi moistanaita ei tule yhtän mitään.

    Miehet muka haalii, ja ottaa...

    Miten helvetissä haalitan ja otetaan systeemissä, joka on naisten kyllästämä? Onko naiset ihan munattomia hiiriä? Kuka estää nasopettajia haalimasta ja pitämästä "rahakkaita" tunteja? Ei niin kukaan, mutta kun eivät viitsi. Ovat mukavuuden haluisia.

    Ei, ei hitto, ei tällaisiin taantumuksellisiin ajatuksiin, mitä blogiemäntä taas kerran esittää, kannata reagoida. Ihan puppua ja selvästi miesvihamielistä, tuota nyt on ihan turha kiistää enään. Selvä kuin pläkki. Siis vastenmielistä!

    VastaaPoista
  141. Sori, tuli tuplana. Tuon 12.05 viestin voi poistaa. Siinä on enemmän virheitä kirjoituksessa.

    VastaaPoista
  142. siis 21.05 viestin, tarkoitan.

    VastaaPoista
  143. Jaaha,

    nyt lähestytään ydintä.

    Miksi pojat eivät pärjää, vaikka koululaitos on muuttunut merkittävästi vapaammaksi ja monipuolisia opetusmetodeja ja opetussisältöjä käyttäväksi oppilaitokseksi, jossa henkilökunta on valioluokkaa, maailman korkeimmin ja parhaiten koulutettua, osaavaa kasvatusalan ja oman tieteenalansa erikoisasiantuntija-ainesta, jolla on myös eettistä, psykologista ja kulttuurista osaamista huomattavasti enemmän kuin monien muiden maiden opettajilla?

    Olisikohan jokin muu seikka vielä, joka vaikuttaa lasten käytökseen, ja oppimisasenteisiin kuin koulu? Tätä kannataa miettiä ja ennen kaikkea sitä, kuka ne pienet kouluuntulijat on kasvattanut ja minkälaisessa henkisessä ilmastossa lapsi on kasvanut, minkälaisia virikkeitä ja asenteita imenyt.

    Olen tähän niin usein vastannut, että tyydyn toteamaan tässä jälleen kerran ajatuskokeeni siitä, että vaihdetaan tytöt ja pojat kehdossa ja kasvatetaan heidät uusiin sukupuolirooleihin, tytöt poikina ja pojat tyttöinä, kaikessa, aivan kaikessa. Puhutaan sitten uudelleen kympin tytöistä ja syrjityistä pojista, jos vielä aihetta ilmenee.

    Tuo mitä sanoin numeroiden antamisesta näyttöjen perusteella, on kyllä yleinen käytäntö monen alan kouluissa, alimpia asteita lukuunottamatta.

    Arvostelun tulee pohjautua näyttöihin oppilaan oikeusturvan vuoksi - meillä kun on tämä numeraalinen arviointisysteemi mittarina, vaikka suuri osa opettajista sen tahtoisikin poistaa. Itsekin tahtoisin, sillä en näe oppilaan numeraalisessa arvioinnissa mitään järkeä.

    On vielä niin, että mitä vähemmän numeroarvostelussa on tilaa opettajan subjektiivisille mieltymyksille, sen parempi oppilaalle, koska se vähentää mielivallan käyttöä arvostelussa.

    Oppilailla on oikeus tietää kriteerit ja se, mikä numero kuuluu mistäkin, kun meillä kerran on numeroarvostelu. Esimerkiksi tuntityöskentelyn osuus nostaa koearvosanojen keskiarvoa, tai laskee, mutta se ei saa pohjautua opettajan tykkäämiseen tai sympatioihin, vaan oppilaan tekemisiin. Ja tämän tulee koskea kaikkia poikia ja tyttöjä, muita paitsi erityisoppijoita, joilla on omat mukautetut arviointikriteerinsä.

    VastaaPoista
  144. Anonyymi,

    hengitä ja rauhoitu, niin kerron, miksi miehet voivat valita päältä kouluissakin.

    Ensinnäkin - oletko koskaan kysynyt itseltäsi, miksi rehtorit niin usein edelleenkin ovat miehiä, vaikka opettajien valtava enemmistö on naisia?

    Rehtorit ovat nimittäin mukana uusien opettajien valintaprosesseissa. Muita valitsijoita ovat mm. kaupungin koulutuslautakunnan jäsenet ja opetustoimen johtaja. Näistäkin valtaosa on miehiä.

    Meillä tämä miesvaltainen päättäjistö on poikkeuksetta valinnut esimerkiksi jopa kielten lehtoreiksi miehet ja saman aineen tuntiopettajiksi naiset.

    Mieslehtorit ottavat esimerkiksi vieraiden kielten tunneista ensin kaikki pakolliset tuntinsa 20 t/vk, ja sen lisäksi rohmuavat kallishintaisia ylitunteja jopa 14 t/vk päälle, niin että tuntiopettajanaisille jää hädin tuskin yhteensä 17 viikkotuntia, päätoimisuuden raja. Eli mieslehtorilla on 34 tuntia palkanmaksun perusteena, ja naisella 17. Ero on palkassa pitkälle yli 2 000 euroa, samasta työstä.

    Tällaisia tapauksia on useita, ja vastaavanlaista käytäntöä on pilvin pimein Suomen kouluissa. Miesopettajat yksinkertaisesti keräävät tunteja enemmän kuin naiset, miesrehtorit suosivat miesopettajia - tästä on tilasto ollut muutama vuosi sitten jossakin lehdesä. Kyse ei ole yksin siitä, että naiset eivät tahtoisi tunteja lisää.

    Vaan nyt on trendi se, että yhä useampi nainen on rehtori, ja tulevaisuudessakin.

    VastaaPoista
  145. "Olisikohan jokin muu seikka vielä, joka vaikuttaa lasten käytökseen, ja oppimisasenteisiin kuin koulu?"

    Koitetaan nyt oikein ymmärtää. Sanot, että kotona hemmotellaan pojat piloille? Koulussa ovat sitten itsevarmoja, aktiivisia, vilkkaita, joita ominaisuuksia nykyään arvostetaan. Kaikki opettajatkin hemmottelevat, samoin koko järjestelmä on oikeastaan rakennettu poikien ehdoilla.

    Jos kerran joka taho poikia näin tavattomasti hemmottelee, niin miksi heidän koulumenestyksensä on tyttöjä heikompi? Ei oikein mahdu päähän tämä yhtälö...


    "Esimerkiksi tuntityöskentelyn osuus nostaa koearvosanojen keskiarvoa, tai laskee, mutta se ei saa pohjautua opettajan tykkäämiseen tai sympatioihin, vaan oppilaan tekemisiin."

    No mutta kun tämä proffa nimenomaan sanoi, että pojilla ominainen tuntikäyttäytyminen (vilkkaus, aktiivisuus, kyseenalaistaminen) ei vaikuttanut arvosanoihin nostavasti, kun taas tytöille ominainen käyttäytyminen (hiljaa istuminen) nosti arvosanoja. Tytöt saivat siis parempia arvosanoja samoilla tai huonommilla koetuloksilla, kun istuivat hiljaa.

    Mutta sinä nyt ilmeisesti väität jotain päinvastaista?

    P.S.

    Aiemminkin olen tätä kysynyt, mutta miksemme voisi palata vanhaan kunnon poika-tyttökoulukäytäntöön? Poikia se ainakin tutkitusti tuntuisi auttavan, eli mitä syytä asiaa on vastustaa? Heikommin pärjääviähän pitää aina auttaa, niin kuin naisia työelämässä, vai kuinka?

    P.P.S. Miksi muuten työelämässä tytöt stressaantuvat, sairastuvat, jäävät eläkkeelle miehiä vuosikausia aiemmiin? Eikö koulu valmistanutkaan pärjäämiseen?

    VastaaPoista
  146. Mitenkään asiaan liittymättä muuten, Iines: mitä mieltä olet naiskiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksissa?

    VastaaPoista
  147. Jaaha,

    luepas uudelleen vastaukseni, sillä panet suuhuni sanoja, joita en ole sanonut. En ole puhunut hemmottelusta halaistua sanaakaan, saati siitä, että pojat olisivat piloilla.

    Minusta pojat ovat mukavia velmuja. Samoin kuin monet tytötkin. Minulla on edelleen ikävä oppilaita, etenkin näin keväisin.

    VastaaPoista
  148. Naiskiintiöistä pörssiyhtiöitten hallituksissa?

    Evvk

    VastaaPoista
  149. Iines, kirjoitan nyt sulle noiden muutamien anonyymitussauttelijoiden päiden ylitse. Heidän keskustelukulttuurinsa on mitä on ja siitä tulee aina yhtä vaivaantunut olo; kuin maitoon kasteltua tiskirättiä haistelisi...

    Niin, kuten tiedät, minulla on kokemusta sekä tyttö- että poikalasten kasvattamisesta aika paljon, jos saan yhtään suurennella egoani tällä tavalla. Tähän kokemukseen kuuluu väistämättä myös aikaa myötäilevän kouluopetuksen seuraaminen.

    Kokemukseni on, että opetusta on lasteni kohdalta pääsääntöisesti hoidettu erinomaisesti.

    Kiitän esimerkiksi kovasti menneen lukuvuoden opettajatarta tokaluokkalaisen poikani osalta. Kuten myös kolmasluokkalaisen tyttäreni opettajatarta toisessa koulussa. Opettajien arvosanaksi on helppo muotoilla 10+.

    Vanhimpien tyttärieni osalta koulujen alku sijoittui 1980-luvulla Tampereelle ja Iisalmeen.

    Tampereen Koivistonkylän Ala-asteen naisopettajasta on oikein lämpimät muistot kuten myös Iisalmesta (Keke Rosbergin ex vaimo).

    Mutta kun muutimme lasteni äidin sairastumisen jälkeen pienemmälle paikkakunnalle, siellä oli (ihan oikeasti) ongelmana vanhat opettajanjäärät, sekä mies- että naisopettajia, mutta heitä oli onneksi vain muutama. Siellä kuitenkin kouluarkea helpotti usein eräs nuorempi opettajatar joka ymmärsi yksinhuoltajaisän lapsien -äitinsä mielisairaudelle menettäneiden tyttärien- vaikeuksista jotakin.

    Tähän päivään palatakseni: Eilen järjestettiin "vohvelikestit" kotipihallamme tokaluokkalaisemme koulukavereille ja opettajalle ihan vain sen vuoksi, että viranomaisten omapäisyyden, piittaamattomuuden ja typeryyden vuoksi Normaalikoulu täällä on lakkautukseen tuomittu ja luokka jo nyt jonkun verran hajoaa.

    Kun seurasin sitä mahtavaa hulinaa vohveleita paistellessani ja kuinka yksi sun toinen lapsista käväisi vähän väliä halaamassa opettajaansa, niin jotenkin minulle tuli tunne, että siinä ainakin on opettaja, joka on opetettavilleen jotain muutakin kuin vain pakkopullataikinaa kulhossa vaivaava leipätyöläinen.

    Tässä siis vähän koulumaailman tuntemuksia (rajoitettu lähetystila) kokemuspohjalta.

    VastaaPoista
  150. Valto,

    tuntuu, että olet nähnyt opettajien nykytilan läheltä ja selkeästi. Valtaosa on avoimesti lapsiin suhtautuvia opettajia, jotka ottavat pienimpiä syliinsäkin istumaan ja halaavat heitä.

    Sitten on noita jumalisia pelottavia vanhoja jääriä, joille merkitsevät paljon sanat "totteleminen" ja "auktoriteetti" ja "kiltteys".

    Itse luin juuri paikallislehdestä, kun tuttu vanha opettaja, äitini ystävä, oli tavannut oppilaitaan 40 vuoden takaa. "Oppilaat olivat kilttejä ja hyvätapaisia", luki opettajan kommenttina kuvan alla. Haluaisin sanoa tuolle Kirstille, että ovat ne vieläkin, ajat vaan ovat toiset, mutta suurin osa oppilaista on edelleen vanhanaikaisittain jopa kilttejä. Terveesti kilttejä.

    VastaaPoista
  151. Iines: "Jos joitakuita lellitään, ne ovat kyllä nimenoman nämä velmut pojat."

    Juu, ethän sinä hemmottelusta mitään puhunutkaan, se olikin lellimistä.

    Mutta niin: ihmettelin vaan tätä asiaa. Kun kerran mitä ilmeisimmin on olemassa jonkinlainen salaliitto, jonka tarkoituksena on poikien paapominen, ja johon kuuluu kaikki kodista, opettajista, rehtoreista ja opetuslautakunnista lähtien, niin minkäköhän ihmeen takia poikien arvosanat eivät sitten ole sen parempia? Jos minä olisin organisoinut tällaisen salaliiton, niin johonkin tuollaiseen meinaan tähtäisin.

    Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Iineksen mielestä kaikki paukut ovat pojilla, heidän arvosanansa vaan "jostain syystä" ovat heikompia (vaikka nyt kokeissa pärjäävätkin).

    Voisiko kuitenkin olla niin, että nimenomaan tytöt ovat niitä naisopettajien lellikkejä (niin kuin tutkimukset tuntuvat todistavan) ja suomalaisessa opetuksessa olisi tasa-arvon hakemisen paikka?

    Naiskiintiöistä kysyin, kun aiemmin olet muistaakseni kannattanut niitä kiivaasti, mutta vastustanut opettajiin mieskiintiöitä, jotenkin sillä perusteella että osaamisen perusteella ne paikat pitää antaa. Muistan tämän, kun se vähän nauratti: ilmeisesti pörssiyhtiöiden hallituksissa osaamisella ei olekaan niin väliä?

    VastaaPoista
  152. Jaaha,

    ja siinä lellimisessäkin on varaus jos.

    Joku muu toi koko hemmottelutermin keskusteluun, minä kommentoin sitä, en ottanut itse esille.

    Ja kun kerran paapomisesta puhut, niin jospa se vika onkin siinä, ettei pojilta edellytetä samaa vakavuutta ja vastuuta kuin tytöiltä? Pojat ovat poikia!

    Pojat myös kasvatetaan aktiivisesti toiminnallisiksi, kun tytöillä korostetaan henkistä puolta, eettistä hoivaamista ja toisten huomioonottoamista. Tällainen vakavoittaa ja kypsyttää lasta.

    Kannatan edelleen tieteellistä ajatuskoettani: vaihdetaan tytöt ja pojat kehdoissa ja kasvatetaan heidät sukupuolivaihdokkaina.

    Jos jaksat ajatella tämän ajatusleikkikokeen loppuun, et voine välttyä kuvitelmalta, että tytöt olisivat niitä velmuja ja pojat kympin oppilaita.

    VastaaPoista
  153. Suoraan sanoen en näe sukupuolenvaihtofantasiassasi paljoa pointtia. Vaikka pojat kasvatettaisiinkin tyttöinä, he olisivat silti poikia, s.o. tytöt saisivat silti kympit.

    "jospa se vika onkin siinä, ettei pojilta edellytetä samaa vakavuutta ja vastuuta kuin tytöiltä?"

    No huoh, mikseivät pojat sitten saa yhtä hyviä numeroita kuin tytöt, jos heiltä kerran odotetaankin vähemmän? Eikö nyt päähäsi millään mahdu, että tutkimukset todellakin osoittavat nimenomaan tyttöjä suosittavan?

    VastaaPoista
  154. On vastenmielistä ja moukkamaista puhua toisten pään yli (tästähän mm. blogiemäntä on joskus pillastunut). Tuolla joku onneton koittaa vain korostaa omaa erinomaisuuttaan, mutta ei tuo ketään hämää.

    Jos puhutaan mitattavista ja tilastoiduista suureista kuten palkoista ja sitten joku lähtee argumentoimaan tasolla: "miesopet tienasivat ja tienaavat kuulemma edelleenkin kaikilla asteikoilla meitä naisopettajia enemmän"

    Siis KUULEMMA? Eikö tämällisempää tietoa ole kuin hevosnaisten tietotoimiston KUULEMMA?

    Kun samainen henkilö, kuulemma, kertoo kuitenkin itse, että miehet tekevät ylitöitä runsaasti ja aktiivisesti pyrkivat saamaan - ovat siis aloitteellisia, aloitteellisuus tulee palkita - paremmin rahallisesti korvattavia tunteja, niin sitten naisopet, jotka eivät näitä viitsi tehdä, rutisevat. Käsittämätöntä.

    Koulutus ei takaa mitään, palkaakaan.

    VastaaPoista
  155. Et voi mitenkään sanoa ajatuskokeeni tulosta noin varmasti: mitään muutosta ei tapahdu, etenkään kun et havainnollista sitä, miksi päädyit tulokseen.

    Minä uskon siihen, että lapsi imee kaiken ympäristöstään. Tänäkin päivä näkee edelleen, että tyttöjä ja poikia ei kasvateta ja ohjasteta samalla tavoin, vaan hyvinkin sukupuolittuneesti rooleihin ohjaten. Tämä nimenomaan muokkaa ihmistä käyttäytymään sukupuoliroolinsa tavoin, eri määrin tietenkin eri yksilöillä. Poikien rooli on toiminnallinen, tyttöjen hoivaava ja vakavampi.

    Jos siis roolit vaihdetaan, niin toki se näkyy eri tavoin ihmisen kehityksessä. Tulos ei voi sama.

    VastaaPoista
  156. Anonyymi,

    sanoin kuulemma siksi, että keskustelen lähes viikoittain entisten kollegoitten kanssa kouluasioista, ja siteerasin nyt heiltä kuulemiani tuoreita asioita. Kuulemma on siis tässä tapauksessa konkreettista faktaa.

    Nimiä ja kouluja en intimiteettisyistä aio mainita, koska et sinäkään omaa nimeäsi ja kotipaikkaasi kertoisi. Mutta sinullekin lie selvää, että opettajan esittämä tuore tieto kentältä on validimpaa kuin stat.fi:n kolmen vuoden takainen linkki.

    Se, että miesopettajilla on paljon tunteja palkkausperusteena, ei johdu siitä, etteivät naiset tahtoisi lisää tunteja itselleen. Monessa koulussa se tuntiopenainen ottaa mitä jää, kun mies on ensin ottanut.

    Miehillä kouluissa on kovasti valtaa, vaikka kyseessä on naisala - ja tästä minä kyllä syyllistän myös itse naisia, jos rutisevat tunneistaan.

    VastaaPoista
  157. Iines, lisäisin vielä, että jos olenkin itse muutamien opettajien taholta kaltoin kohdeltu aikalainen hamassa lapsuudessani, niin olen ne asiat ilmeisesti osannut kuutioida sen kokoiseksi mielessäni, etten kaikkia maailman opettajia, tai jotakin ammatti-, tai ihmisryhmää -kansalaisuutta kokonaisuudessaan ja yleensäkään ole mustaamassa muutaman pölkkypään tähden.

    Kyse on terapiasta, jonka osaa itse itsensä kanssa elämän mittaan käydä, tai sitten ei osaa. Raskas se tie on, mutta jos jaksaa sen kulkea ymmärryksen suuntaan, niin sitten ehkä helpottaa. Ainakin siinä hetkessä, kun huoahtaa viimeisen kerran.

    Ja sieltä, kaukaa 45 vuoden takaa muistuu mieleen aivan ensimmäinen opettajani, harmaahiuksinen lempeä Maija jonka kuvaa hänen jälkeensä seuraavaa toista luokkaani mustaamaan saapunut Pär Olle L. ei ole saanut mielestäni pois.

    Ymmärrän siis, että lapsen maailmassa pienet asiat ovat suunnattoman tärkeitä, lempeät katseet ja hymyt, pienet huomionosoitukset tärkeissä asioissa: "Kas, pikku Valto, miten sinun äitisi tänään jaksaa?" (Olin kova huolehtimaan äidin jaksamisesta.)

    Opettajalla pitää ymmärtääkseni olla juuri tällainen taito luontaisesti olemassa, että hän huomaa kunkin oppilaansa ihan pienetkin "tärkeydet".

    En tiedä, osasinko sanoa sen, mitä halusin.

    VastaaPoista
  158. "koska et sinäkään omaa nimeäsi ja kotipaikkaasi kertoisi."

    En toki kertoisi. Tosin täällä eräs perusanonyymi on ottanut omaksi asiakseen postailla tuota kotipaikani nimeä esiin (ihmettelen, että et ole puuttunut asiaan Iines) ja varmaan hän tuon nimenikin postaisi jos sen tietäisi. Nyt hän on keskittynyt tuon "historiani" postaamiseen tänne ja sekös sinua nokkosrokkoisesta (vai mitä se nyt oli) niskastasi huolimatta vain naurattaa. Melko erikoista.

    VastaaPoista
  159. Valto, minä olin kyllä opettajan lellikki tai ehkä suojatti, kun olin niin pieni ja arka rääpäle.

    Meinasin peloissani lähteä ensimäiseltä välitunniltakin kotiin laukkuni kanssa, mutta opettaja sai minut ovissa kiinni. Siitä pitäen hän luotsasi minua, etenkin kun huomasi, että olin aika tietäväinen, vaikken koskaan alkuun viitannut, salasin jouluun saakka jopa sen, että osasin lukea sujuvasti.

    Opettaja pani minut istumaan nenänsä alle etupulpettiin ja antoi kaikenlaisia pieniä kunniatehtäviä, ja usein kun kukaan muu ei tiennnyt, hän antoi minun loistaa kysymällä minulta suoraan. Laulukuoroonkin hän minut valitsi, vaikken laulanut laulukokeessa, ja kun sitten lauloin, en ollut musikaalinen.

    Oppikoulussa sitten matematiikanopettaja oli päinvastaista sorttia. Kun olin hyvä muissa aineissa mutta matematiikassa huono, hän kävi kimppuuni ja arveli osaamattomuuttani uhmaksi ja pakotti minua taululle, vaikkei minulla ollut hajuakaan jonkin yhtälön laskemisesta. Aloin saada häneltä nelosia ja löin laimin sitten koko matematiikan ja sain ehtoja ja olin jäädä luokalleni, vaikka koko alakoulun vetelin siinäkin kymppejä ja tajusin laskujen logiikkaa.

    Opettaja voi siis myös sammuttaa oppilaan liekin, vaikka tämä olisi pieni ja kiltti ja hiljainen tyttökin.

    VastaaPoista
  160. Anonyymi, ei minulla ollut tietoa, että se paikka oli kotipaikkasi. Jos olet sen maininnut, se on mennyt minulta ohi.

    Minulla on siis hyttysenpistoista alkanutta nokkosrokkoa nyt niskassa ja solisluun päällä, edelleen, ja kutisee vietävästi, eikä oikein voi pitää sormiaan kurissa. Niska on myös vähän kipeä, ja imusolmukkeet suurentuneet, että ei tässä ole paras mahdollinen olo. Ole sinäkin nyt kiltti poika.

    VastaaPoista
  161. "Anonyymi, ei minulla ollut tietoa, että se paikka oli kotipaikkasi. Jos olet sen maininnut, se on mennyt minulta ohi. "

    Meinaatko, että perusanonyymi omasta päästään keksimällä hiukan vain "parodioi"? Olen aiheesta sinulle aiemminkin maininnut, mutta ei aiheuttanut hersyvää naurua kummempaa reaktiota puoleltasi.
    Itse en ole täällä asumisestani maininnut, mutta tuo perusanonyymi (tod.näk. katkera ex-Kulman takaa ja Tuntema Ton) keräilee "historiatietoja" ympäriinsä ja postaa niitä tänne sitten. Ilmeisesti hänellä on jokin ongelma ja terapiamuotonaan hän oman elonsa köyhyyden vuoksi sitten koittaa elävöittää arkeaan tuollaisella taktiikalla. Aika naurattavaa on, sinuakin nauratti.

    "Ole sinäkin nyt kiltti poika."

    Minä olen reilu ja asiallinen (tämän toki jo tiesit), kun saan reilua ja asiallista kohtelua osakseni. Minulla on tasa-arvoinen ja tasapuolinen lähestymistapa asioihin.

    V-tyyliin vastaan asianmukaisesti.

    VastaaPoista
  162. Anonyymi,

    ei tarinoita lueta yksyhteen, vaan kaks- tai kolmyhteen.

    Ellet itse olisi maininnut, kukaan ei olisi huomannut koko paikkakunta-asiaa, ja minäkin luin tarinan tarinana, joka on luistavalla sulkakynällä vuoltu.

    Mainittakoon, että joskus luulin, että itse parodioit itseäsi perusanonyymina - olethan taitava kirjoittaja ja hyvä sanomaan.

    Sitten huomasin, että sinulta taitaa puuttua tyystin itsellesi nauramisen kyky, jonka toinen nimi on huumorintaju. Meikäläinenkin on oppinut nauramaan varmaan saman henkilön kirjoittamille itkuisille Iines-parodioille, joissa Iinestä ei suinkaan pidelty silkkihansikkain vaan rusikoitiin hyvinkin hartaasti.

    Minusta juuri parodia on pehmeä keino näyttää rakastettavasti vikoja, ilkeää pilkkaamista ei tarvita, jos osaa tämän taidon. Harva osaa. Ilkeitä on enemmän.

    On tietenkin niin, että parodiakin voi satuttaa, minkä ymmärrän hyvin.

    VastaaPoista
  163. Missä siinä oli parodiaa?

    Ei siinä ollut luistavaa sulkakynää vaan copy/paste -tekniikalla koostetta mitä olen mahdollisesti joskus sanonut nimimerkilläni eri yhteyksissä IHAN MUILLA FOORUMEILLA kuin sinun blogissasi. Koostaja itse on vain lymyillyt tai tai esiintynyt tunnistautumattomana.

    Se että olen itsestäni avoimesti kertonut muualla eri yhteyksissä (tähänhän kannustetaan, kuten itsekin olet tehnyt) ja sitten joku perusanonyymi väärinkäyttää avoimmuttani ja koostaa näistä jotain stooria tänne, on vastenmielistä ja kertoo, että ko. lymyjannu on surullisen köyhä kaikilla tasoilla.

    Henki ja ivallinen sävy kirjoituksissa oli sellainen, että ne eivät kirvoita huumoritunnetta esiin. Siihen vaaditaan jotain muuta.

    VastaaPoista
  164. Anonyymi,

    olen pahoillani siitä, että mielesi on pahoittunut toisen anonyymin kirjoituksista. On varmaan turha sanoa enää mitään muuta tuosta aiheesta, kunhan totean vain sen, että osaat sinä itsekin sanoa! Oletko miettinyt, mikä on oma osuutesi parodian syntyyn?

    Ja olemme sitä paitsi nähtävästi toisillemme täällä netissä vapaata riistaa, minä monille, sinä samaten, kuka tahansa meistä voi olla väliin riistaa, väliin itse kalvaja. Toisen on ilmeisen turha tulla sanomaan, että se oli leikkiä hei, älä suutu. Olen itse pahoittanut tuhannesti mieleni, ja pahoitan vastakin. On helppo nähdä muita parodioitavan, itseä ei. Minulle tämä opettaa sen, että vakavimmin irvaileviin kirjoituksiin suhtautuu asianomainen itse, muut eivät välttämättä huomaa koko juttua.

    Sen kuitenkin jokainen varmaan voisi tehdä, että menisi itseensä ja miettisi, ketä itse kalvaa, ketä painaa alas, kenen sanoja asettelee paremmin ja voiteleeko itse vain kumartajiaan.

    VastaaPoista
  165. Eiköhän Iines tiedä mistä kukin on, Sitemeterin avulla.

    VastaaPoista
  166. Tottakai tiedän, jokaikisen teistä. Pidän tarkkaa kirjanpitoa liikkeistänne blogissani.

    Minulla on mustavahakantinen punareunainen vihko, jonka sivut ovat lovetut ja varustetut aakkosilla nimen mukaan. Vihon vieressä on Kohinoorin lyijykynä, kovuusaste 2, pystyssä teroittimessa ja siten alati kirjoitusvalmiudessa - lyijykynä koska Site Meter -työskentelyssä tulee hitosti virheitä - ymmärtänette erehtymisen mahdollisuuden ja ihmismielen horjuvuuden. Kynän päässä olevalla kumilla voi kuitenkin kätevästi hingata virheet ja korjata merkinnän siististi, joten erehtyminen ei ole haitta, vaan vain pieni hidaste.

    VastaaPoista
  167. Parodioi? Edelleen missä se parodia on? Siinä, että postailee toisten kotipaikkakuntia tänne? Eikö se ollut blogiemäntä tässä männä talvena suunniltaan, kun joku "blogiemännän hyvin tuntema ja luotettavana pitämänsä henkilö" postitti blogiemännän kotipaikan tänne? Ja poistiko blogiemäntä ko. parodioivan viestin? Poisti.
    Entäpä märkä villapusero ja siihen aikaan littyvät kysymykset ja mahdolliset kotipaikan selvitelyt?

    Tämä toinen anonyymi on "irtolainen", hänellä ei ole mitään kiinnekohtaa netissä, eikä varmaan muuallakaan. Hän on nobody. On outoa, että pidetään parodiana sitä, että tämä selvästi häiriintynyt nobody-henkilö keräille eri blogeista (ei täältä) irrallisia asiayhteyteen liitymättömiä asioita ja esittää "parodian" täällä. Mistä tämän blogin lukija tunnistaa "parodian" henkilöstä joka koostuu muualla kerrotuista asioista ja vielä kotipaikkakunnan kertoen? Ei mistään, mutta jonkin se heläytti hersyvään nauruun.

    Se tässä ihmetyttää eniten, että et reagoinut, vaikka sinulle erikseen asiasta sanottiin jo aiemmin. Ei mitään reaktiota...

    Sen voin paljastaa, että minä en parodioinut ketään, kuten jo taisin tuolla toisessa ketjussa paljastaa. Minus osuuteni parodian syntyyn on siis mitätön.

    Toisalta jonkilainen "hyvä" havainto tästä on se että tästä lähtien on ilmeisen sallittua postailla irrallisia pläjäyksiä tai historiakatsauksia tänne milloin mistäkin asista. Niistä ei sovi sitten rutista - OK?

    VastaaPoista
  168. Tiedoksi vaan varmuuden vuoksi, jos nyt kukaan sitä epäileekään, että minä en ole kirjoitellut täällä anonyymina mitään. Enkä siis nimellänikään. Ollut muita kiireitä.

    VastaaPoista
  169. Tapani, sinua on kaivattu, mutta en usko, että sinua epäilee kukaan esimerkiksi taannoiseksi Perusanonyymiksi. Itselleni ainakin on selvää, etteivät kirjoitukset olleet sinun kynästäsi. Site Meteristä ei kirjoittajia voi mitenkään tunnistaa isoissa keskusteluissa, joissa on vilkas liikenne, eikä minulla ole aavistustakaan Anonyymin tai Perusanonyymin henkilöydestä tai kotipaikasta vieläkään - ja oikeastaan, asia ei edes kiinnosta.

    Toivon, Anonyymi, että lopetat nyt jankkauksen tästä Perusanonyymiasiasta. Uskotaan jo, että olet pahoittanut mielesi, ja minä ainakin olen siitä pahoillani. En lähde kuitenkaan paimentamaan ketään keskustelussa, jossa itse usutin teitä kirjoittamaan anonyymeinä. Siinä oli lupa iloitella ja irvailla, mutta ei tietenkään ilkeillä.

    Muistuttaisin lopuksi Anonyymia siitä, että osaat sinä itsekin halutessasi sanoa muille kovasti. Ehkä juuri tuolla taidollasi ja aggressiivisella jankkaamisella olet provosoinut asioita pintaan. Minuakin sinä olet kiusannut perkeleellisesti, joten annahan jo olla.

    VastaaPoista
  170. Siis oliko tämäkin ketju parodialle omistettu? Luulin, että edellinen.

    VastaaPoista
  171. "eikä minulla ole aavistustakaan Anonyymin tai Perusanonyymin henkilöydestä tai kotipaikasta vieläkään - ja oikeastaan, asia ei edes kiinnosta."

    Älä viitsi valehdella sentään. Totta kai sinulla on.

    "Siinä oli lupa iloitella ja irvailla, mutta ei tietenkään ilkeillä."

    ilkeilyskihän se kuitenkin meni ja jatkui tässä ketjussa, esteettä.

    Pitää ymmärtää ero, parodioidaanko sitä mitä on kerrottu täällä vai keräilläänkö asioita pitkin nettiä eri asia yhteyksistä ja postataan tänne toistuvasti. Tätähän on tapahtunut jo ennen sinun parodia juttujasikin. Tuohan on jo sairasta touhua.

    "Muistuttaisin lopuksi Anonyymia siitä, että osaat sinä itsekin halutessasi sanoa muille kovasti."

    Tämä ei ole mikään ongelma minulle, kun pysytään asiassa ja siinä mitä on itse kerrottu täällä. En ole kotipaikkaani ja koko historiaani täällä valottanut, mutta tuo yksi copy/paste -taiteilija näemmä pyörii perskärpäsenä ja keräilee juttuja sieltä täältä. Asiat asioina ja siellä foorumilla mistä niistä on kerrottu. Helvettiäkö niitä tänne pulinaboksiin eri asiayhteyteen kopioi, varsinkin kun ei laita linkkiä älkuperäiseen lähteeseen, josta asian voi tarkistaa.

    "Ehkä juuri tuolla taidollasi ja aggressiivisella jankkaamisella olet provosoinut asioita pintaan."

    Ihan kukkua. Kyse on vain kaunaisten "irtolaisten" nobody henkilöiden jäämisestä alakynteen ja alhaisten taktiikoiden käyttämisestä kun ei muuhun pystytä.

    "Minuakin sinä olet kiusannut perkeleellisesti"

    Vale. Kyse on herkkyydestäsi jonka laukeamisen projisoit aina minun syyksi. Tämähän nähtiin juuri taannoin, kun mikis laukoi sinulle hiukan huumoria, niin pistit senkin minun syyksi "että nyt tuokin sai taas tästä voimaa". Täysin kohtuutonta käytöstä puoleltasi minua kohtaan. Joku raja!

    Tolkku ja asiassa pysymunen kunniaan.

    VastaaPoista
  172. Kenen kanssa Iines juttelee tuttavallisesti, jos hän ei tiedä kenen kanssa hän juttelee tuttavallisesti?

    VastaaPoista
  173. Sellainen tieto kantautui, että perusanonyymi = Iines itse.

    Vanha ei mennyt halpaan.

    VastaaPoista
  174. Tuo yksi mylykyttäjä anonymous on ihan kuin suoraan Markku Salon kirjasta "Varo narsistia!"

    Onneksi et, Iines, ole naimisissa sen kanssa.

    M.Salon kirja perustuu kokonaan hänen asianajajana näkemiinsä tapauksiin ja on siis jotain muuta, kuin tilastot ja tilastojen takuset joita jotkut linkittelevät jankuttaessaan yhtä ja samaa paskaa postauksesta toiseen.

    VastaaPoista
  175. Kas ET (=Extra Terrestrial) savannien mies saapui muljauttelemaan.

    Pummi työssä:
    http://www.youtube.com/watch?v=hzw8pH7oNB0&feature=related

    Olisipa Esko Hukkanen täällä, pistettäisiin asiat luistamahan...

    VastaaPoista
  176. Anonyymit, joilla ihan selvästi on paha olla; toisten kiusaaminen ja nyppiminen ei lisää yhtään hyvää oloanne. Luultavasti olette murkkuja, joilla on yhtä ja toista opittavaa. Riidellä osaa kuka vaan. Kokeilkaapa vaihteeksi olla ystävällisiä ja asiallisia.Ihan oman itsenne vuoksi kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista
  177. Olen oikeasti sitä mieltä että jos joku ihminen, Jape esimerkiksi, on (vaikka kärjekkäälläkin tavalla!) eri mieltä kuin enemmistö muista kommentoijista - niin ei häntä sen takia pidä diskriminoida?

    Mun mielestä ihmisellä pitää olla oikeus olla myös väärässä!
    (Koska ihmiset ovat turhan usein oikeassa! Heko heko.)

    VastaaPoista
  178. Ihmisellä pitää olla oikeus olla oikeassa. Ainakin joskus.

    VastaaPoista
  179. Entä jos kiusaaja ja riivaaja on nimimerkki?

    VastaaPoista
  180. Tämän voi lyhentää: ihmisillä pitää olla oikeus olla.

    VastaaPoista
  181. Se niin surullista onkin - tiedän - että ne, takimmaisissa pulpeteissa istuvat... harvoin koskaan ovat sen kummemmin ees olemassa. (Paitsi kirkon portailla otetussa rippikuvassa; siellä he ovat - ilman kukkia - kaikkein kauimpana vasemmalla, tai oikealla. Muitten päitten peittämänä.)

    VastaaPoista
  182. Muuten, olin vastaavassa oikeudenkäynnissä kuin mitä Niklas Herliin nyt äskettäin. Minua ei pahoinpidelty mutta minulta varastettiin 9.600;- markkaa. Kaksi romaania, eli mustalaista sen teki. Oikeudessa tuomari kysyi minulta mitä rangaistusta heiltä vaadin. Vastasin, että "toivon saavani rahani takaisin, en muuta. Heillä on varmaan elämässään tarpeeksi ongelmia muutenkin, miksi minä niitä lisäisin..?".

    Syyttäjä, joka oli nainen, katsoi minua hyvin hyvin pitkään... En minä ollut aikaisemmin oikeudessa ollut, mistä minä tiedä miten sillä pitää käyttäytyä. Sanoin mitä ajattelin. (Eihän mulla asianajaa ollut.)

    VastaaPoista
  183. Minulle kävi vähän samoin mikis, kun minun pahoinpitelijääni ja raiskausyrittäjääni tuomittiin. Poliisi kysyi, mitä minä vaadin tältä tuntemattomalta raiskausyrittäjältä, joka raahasi minut lähiön bussipysäkiltä metsänreunaan. Sanoin poliisille, että jos 50 markkaa särkyneistä silmälaseista ja revityistä vaatteista. Se tuli puolen vuoden kuluttua postitse.

    VastaaPoista
  184. Tiedät (minäkin tiedän), että vankilahierarkiassa raiskaajat ovat pahnanpohjimmaisia. Heitä voi vain halveksia.

    Voi hyvänen aika, järkytyit kai, minäkin järkytyn kun kerrot että sinua alettiin raahata...

    Voin vain kuvitella että "tuntui epämiellyttävältä"..?

    VastaaPoista
  185. Järkytyin tietenkin, vaikka raiskaus jäi yritykseksi. Muuan mies viereisestä kerrostalosta kuuli ja näki tapahtuman, ja hän juoksi paikalle pelastamaan minua. Mies pääsi karkuun, mutta poliisi tunnisti hänet haastateltuaan pelastajamiestä ja sai kiinni seuraavana päivänä.

    Loukkasin itseni, sukkahousut olivat riekaleina ja hame rikki, poskessa oli iso verinaarmu ja ranne nyrjähtänyt tai sijoiltaan. Muutin viikon kuluttua pois sieltä lähiöstä, koska en uskaltanut asua siellä enää enkä käyttää sitä bussipysäkkiä.

    VastaaPoista
  186. Tuommoista en haluaisi kokea. (Ja vaikea sitä miehenä olisi kai kokeakaan?) On mulle sanottu että "ai kiljuu juu", ja lyöty pullolla päähän, monta kertaa turpiin - ja kerran huitaistiin heinäseipäälläkin niin että notkahdin kahtia... ynnä muuta sellaista. (Mutta ei sen intiimimpää.)

    VastaaPoista
  187. Jesh, Mikis. Olen ihan samaa mieltä, että ihminen saa olla mitä on, virheellinenkin, ja kun sitä enimmäkseen ollaan -itse olen sieltä monivirheellisemmästä päästä.

    Mutta että ymmärtäisi jokainen itse sen, niin se olisi alku ehkä sosiaalisempaan suuntaan.

    Toisten ahdistelu omien virheidensä ymmärtämättömyyden vuoksi on todella ahdistavaa seurattavaa tapahtuipa se millä egendalla ja millaisin asein tahansa.

    Minut on muuten yhden kerran tahdonvastaisesti houkuteltu sukupuoliyhteyteen -naisen taholta. Se oli jotenkin kuin olisi ... ei saakeli, ei sitä voi edes kuvata sitä tunnetta kun siitä tilanteesta lähdin... Ei hän mikään epämiellyttävä ollut ulkomuodoltaan tms, mutta psykoottisuuteen viittaava ilme ja uhkaava käyttäytyminen olivat hyvin, hyvin epämiellyttäviä. Mutta vaikka tilanne oli mikä oli, naisen lämmin käsi kalunvarressa saa useimmiten aikaan reaktion, jolloin järki sumentuu. Eli väitän, että kyllä miehenkin voi "raiskata".

    Lapsena koettiin muutaman kerran koko sisaruslauma ehkä yhden talven ajan metsämökkimme ohitse rientävien savottalaisten kiveksistä repimistä ja kourimista, ehkä yksi kehitysvammainen veljeni navetan takana raaemmankin jutun, mutta olen painanut nämä asiat jonnekin takaraivoni puolelle ja vain kirjaani yrittänyt siitä yhtä jaksoa vääntää.

    Kaikki, mikä ihmisen oman koskemattomuuden kehän "tälle" puolelle tulee vastentahtoisesti, on, luonteesta riippuen aina järkyttävä kokemus. (Kirjoitin itsni suunnasta)

    Kirjoitin lisäksi kiireen vallassa, sillä täytyy tästä lähteä pojan todistustenjakoon koko lpsilauman kanssa ja sitten vielä ajaa Maaningalle veljentytön ylioppilasjuhliin. Vaimolla sattui olemaan opiskelujakso Vaasassa ja itteksein tässä yritän tuhrata.., perkule, paidatkin silittämättä!!!

    Näkemiin!

    VastaaPoista
  188. Valto,

    antaisin mitä tahansa jos voisin hetkeksi vaihtaa osia kanssasi - päästä kiireisen lapsilauman keskelle varustamaan heitä kevätjuhliin ja todistusten hakuun. Sitten menisin vielä omaan kouluuni, jossa olisi minun ja draamakurssilaisten valmistama suuri kevät-show! Lopuksi juotaisiin kaikki yhdessä koko koulun, vanhempien ja vieraitten kanssa täytekakkukahvit. Vasta sitten alkaisi kesä ja pääsisi mökille.

    Nyt minä vaan kasaan kaikki kukkaseni autoon - niitä on leegio, myös purkissa odottavia taimia - ja päätän, että aloitan mökkkikauden ja kesäloman. Onhan sekin hienoa. Tänään vienkin kaikki kukkaset ja kiinnitän postilaatikon kahden muun väliin tienhaaraan. Maanantaina muutan sitten pariksi kuukaudeksi.

    Minun tytölläni on tänään myös ensimmäiset kevätjuhlat opena, ja kun on nyt se toiveiden paikka odottamassa elokuussa koulussa, jossa on pieniä luokkia ja kirkassilmäisiä lapsia, tuntuu valoisalta, ihan kuin minäkin voisin aloittaa jotakin.

    Ja Valto, onnea kirjallesi. Ihminen joka tuhertaa sulkakynällä, on toivoa herättävä luomus.

    VastaaPoista
  189. Ihminen kaipaa sitä mitä ei ole. Eikä sellainen juhlahössötys niin mukavaakaan olisi, hirveää pingottamista ja hermoilua: "mitenhän nyt kaikki sujuu."

    Saat kuitenkin viettää kauniin kesän meren rannalla, sellainen on sentään aika kivaa!

    VastaaPoista
  190. Tällaiset etappipäivät tuovat mieleen muistoja vuosikymmenten takaa. Lapsen ilon uudesta sinisestä, valkopallollisesta satiinimekosta, jonka kummitäti ompeli muotilehden mukaan. Siinä on valkoinen kaulus, sievät pussihihat, vyötäröllä leveät nauhat sidottaviksi taakse rusetille ja kellohelma. Tukan on isä letittänyt kahdelle saparolle, sitonut vaaleansinisin lettinauhoin. Suurten kuusten ympäröimän, punaiseksi maalatun koulun pihalla juoksentelee paljon lapsia, kaikki parhaimmissaan. Kello kutsuu sisään ja jonossa mennään luokkaan, istuudutaan omille paikoille. Iloinen odotus täyttää mielen. Suvivirsi lauletaan kovalla äänellä. Vielä eivät lapset ole tietoisia, että laulunlahja on vain harvoilla. Opettaja jakaa todistukset ja toivottaa hyvää kesälomaa. Lapsilla ei ole huolen häivää tulevasta. Osataan vielä elää päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
  191. Oho, varsinainen löytö perhoseksi! Toivottelin edellisen postauksesi kommenteissa hyvää perhoskesää ja komeasti näköjään alkoikin! Ja hieno homma, että ymmärsi esittäytyä nimenomaan sinun kamerallesi - pääsi tässä itsekin näkemään perhoskaunottaren edes kuvassa.

    Nimim. Omilla siivillään lentävien eläinten ystävä

    VastaaPoista
  192. "Nimim. Omilla siivillään lentävien eläinten ystävä"

    Koi?

    VastaaPoista
  193. Koi ja hyttynen - ihaltavia ja kadehdittavia tyyppejä, jotka hallitsevat elementin, jota ihminen ei. Paitsi jos insinööritkin lasketaan.
    Ystävyydessä kaikkiin noihin kolmeen on kyllä viha-rakkaus -piirteitä, myönnetään.

    Nimim. Omilla siivillään lentävien eläinten ystävä

    VastaaPoista
  194. Insinöörit on kivoja!

    VastaaPoista
  195. En ole varma, josko Iines valokuvailet ja nauttit luonnosta kaksi kuukautta kirjoittelematta blogiisi, joten toivotan Sinulle mukavia ja virkistäviä suvipäiviä. Samoin kaikille muille hyvää kesää.

    VastaaPoista
  196. Itselläni on ollut viime päivinä hektistä mutta samaan aikaan rentoa (suorastaan hemmottelua); jätetään avoimeksi millaisista asioista on kyse! :)

    Hyvän mielen kirjavinkki: uutukainen Siilin eleganssi. Vaikka olen toisaalta hyvin sosiaalinen, minun on myös helppo samaistua ihmisiin, jotka kokevat joissakin tilanteissa olevansa kuin toiselta planeetalta. (Onneksi hyvin pitkälti saa valita ne tilanteet, joissa on läsnä!)

    Hyvää alkanutta kesää kaikille!

    VastaaPoista
  197. Veikkaan, että Kuunkuiske on syönyt espanjalaisia mansikoita kotimaisina :)

    VastaaPoista
  198. Delilah, en minä mitään taukoja pidä, lopetan kertarysäyksellä, kun se aika on. Nyt on ollut vain kiirettä, kun olen varustanut kahta huushollia, toista lähtöä, toista tuloa varten. Jotenkin olen lisäksi ollut surullinen, en ole pystynyt puhumaan, siis antamaan mitään itsestäni kirjallisesti. Tämä lukuvuoden kääntyminen kesään on edelleen herkkä paikka.

    Ajattelin aloittaa kuitenkin mökillä kesäpäiväkirjan. Nyt suljen tämän pöytäkoneen, irrotan johdot seinästä ja alan kantaa laukkuja autoon. Sitten nenä kohti merta ja perillä ovi auki linnunlauluun.

    VastaaPoista
  199. Linnanmäellä tämän maan toivot ja kulttuurinrikastajat, somalit ja irakilaiset, ovat muljautelleet jopa vain 7 vuotiaita lapsia.

    Onpa ihanaa tämä erilaisten kulttuurien rikkaus.

    VastaaPoista
  200. Etninen tausta ei määritä rikoksia, vaan sosiaalinen asema, syrjäytyneisyys, köyhyys, mielenterveys. Tutkimuksen mukaan sosiaalisesti syrjäytyneet ja köyhät tekevät eniten rikoksia, oli heidän etninen taustansa sitten vaikka suomalainen.

    VastaaPoista