2.9.2010

Syyspäiväkirja 2. - 3. sivu

1.9. Kirpputorilta tarttui ostoskoriin pehmeäkantinen vanha kirja, jonka
kansikuvana on naisen silhuetti. Naisella on hulmuava hame ja korkokengät. Hän kohottaa kätensä ylös ja riuhtaisee kahleensa katki.

Sama se, kuka on kirjailija ja mikä kirjan nimi, kun ostin vain kauniin vanhan esineen. Lehdet ovat osittain paperiveitsen avaamattomia, siis umpinaisia, kiinni, viime vuosisadan alun kirjapainotavan mukaan. On mahdollista, että en raatsi viiltää kirjan sivuja auki katsoakseni, mistä nainen vapautui. Tosin minulla on jopa kaksi paperiveistä, joita voisin käyttää kirjan avaamiseen oikeaoppisella tavalla, joka takaa kauniin ja hieman rosoisen sivun reunan.

Kirjan takakansi on hupaisa, suorastaan naurettava. Siinä on mainosesittely: Uusinta kotimaista kaunokirjallisuutta Jouluksi 1919. Tarjolla on Nuoren leskivaimon lankeemus, Rappiolla, Dilta Hiltunen antautuu elämänpyörteeseen, Arvolan kauhea lapsi, Takaliston lauluja, Irti sortajista ja monta muuta. Eniten tahtoisin lukea Arvolan kauhean lapsen. Tahtoisin myös tarkistaa, mitä Takaliston laulut ovat. Ovatko ne saloseutujen asukkien vai muiden köyhien kurjuuslauluja, tulevia partisaanimarsseja vai mitä.


2.9. Tänään kävin vuorella ja yritin hakea iloa. Ilo on nimittäin aiheena Valokuvatorstain kuvakisassa. Ilo löytyikin lähes heti, kun kiersin vuoren takakautta tuulettomalle suvantopuolelle. Kaksi sinisiipeä lämmitteli ruskeissa käppyrälehdissä, juuri niin kuin minä ilon näen, surun vastakohtana, tilapäisenä vieraana ihmisen jokseenkin tasaisessa elämässä.

Kuulin, että Habibilta oli evätty pääsy muutamille tunneille. Häntä rangaistaan niin, että jos hän riehuu jollain tunnilla silmittömästi, hän ei saa tulla sen aineen seuraavalle tunnille, vaan vasta sitä seuraavalle. Hän on vasta nyt myös päässyt ensi kertaa psykologille, vaikka hänet on potkittu useasta peruskoulusta pois.

Katson usein kakkoselta ohjelmaa Lapsityrannit. Ohjelmassa näytetään, miten kiljuvista, seinille hyppivistä ja hakkaavista kakaroista tulee yhteisökelpoisia pieniä kansalaisia. Olenkin tämän ohjelman myötä havainnut, että vastapäiseen taloon on muuttanut perhe, jossa on lapsityranni. Hän on pieni poika, jonka huuto ja marina kuuluu sisältäkin ulos, taukoamatta, useita kertoja päivässä, jos oma ikkuna on auki tai istuu pihalla. Senkin kuulee, kun perhe lähtee ulos. Ensin tulee pojan huuto, sitten perhettä alkaa valua ovesta, äiti, mummo ja lapsityrannin lisäksi isoveli. Lapsityranni ei suostu kävelemään, vaan hoikka äiti tai vielä hoikempi mummo kantaa häntä selkä vääränä. Lapsityranni huutaa ja ojentelee käsiään, kiemurtelee ja päästyään maahan makaa itkupotkuraivarissa ja päästyään takaisin syliin kiemurtelee niin että naiset ovat helisemässä. Minun tekisi mieleni soittaa televisio-ohjelman nanny paikalle, sillä naisia tulee sääli, niin uupuneilta he näyttävät. On selvää, että perhe tarvitsisi jäähypenkin lapsityrannille, ja jääkaapin oveen teipatut säännöt. Lelujen määrääkin voisi varmaan säännöstellä ja antaa aluksi vain viisi lelua.

Paikallislehdestä luin, että Pikkukaupungissa on eilen nähty susi, metsikössä, jossa käyn kuvaamassa luontokuviani. Sudesta oli kuva, ja asiantuntija oli vahvistanut jäljet. Pitääköhän pelätä kuvausreissuilla? Miten suden voi karkottaa, jos sellainen tulisi metsätiellä vastaan?

(Valokuvat Iines, perhoskuva kannattaa katsoa isompana täältä.)

257 kommenttia:

  1. Ei sutta kannata pelätä ja paeta, tulee vielä karhu vastaan.

    Meidänkin mökkijärvellemme ilmaantui tänä kesänä uusi ääni kuikkien, lokkien, kaulushaikaroiden ja huuhkajien lisäksi - kakaran kiljunta vastarannalta.

    Säännöllisin väliajoin kuin tehtaan pilli se vinkuna alkaa ja kestää kunnes tahtoon on taivuttu. Hyvä puoli asiassa on se, ettei niillä tienoilla nyt tehty jokakesäisiä karhuhavaintoja. Paenneet raukat Pernajaan?

    VastaaPoista
  2. Vai on uusi kakarahavainto tehty Tapsan järvellä. Nostan kyllä hattua vanhemmille, että kestävät sen tunnin.

    Toisaalta sitä miettii, miksi ei käytetä hyväksi keskustelukanavaa, jos lapsi on jo puhetaitoinen. Koliikkivauvat ovat erikseen.

    Kyllä minä pelkään sutta, kun liikun aika paljon luonnossa, ja aina yksin, muita ei näy missään. Joskus pidin valokuvarepussa pitkiä tulitikkuja, sillä eläimet pelkäävät tulta.

    VastaaPoista
  3. Minähän olen viettänyt lapsuuteni Kainuussa, jossa korpea, suota ja vaaraa riittää, mutta vakaista pyrkimyksistäni huolimatta en ole koskaan nähnyt hirveä vaarallisempaa metsän petoa - ja sen ensi hirvenikin näin vasta aikuisena täällä etelässä.

    Suhtaudun jo näihin karhuihin ja susiin samalla tavalla kuin menninkäisiin, ufoihin ja kummituksiin: voi kun saisi sellaisen kerran elämässään nähdä!

    Ymmärrän hyvin näitä karhubongareita, jotka lähtevät joukolla katsomaan, kun viranomaisvaroitukset humisevat eetterissä. Minäkin lähtisin.

    VastaaPoista
  4. Karhu ja susi eivät käyttäydy enää kuin ennen Kainuussa, Tapsa. Urbaanit citypedot eivät välttämättä väistä takaisin metsiin, ne eivät pelkää ihmistä samassa määrin kuin ennen.

    Ja kivahan petoa on katsella, kun selusta on turvattuna, vaikka mökkinsä pihalla. Asia on kuitenkin eri, kun on yksin vaelluksella kolmen kilometrin päässä lähimmästä talosta. Kyllä se panee ainakin minulla puntit tutisemaan ja toivomaan, ettei olisi kohdattu.

    En muuten oikein välitä edes kuvata petoa, sillä harva pääsee tosiaan niiden omille reviireille kuvailemaan. Muussa tapauksessa kuvaamisessa on hyväksikäytön makua.

    VastaaPoista
  5. Minusta kouluille on sälytetty liian suuri kasvatusvastuu. Ollaan jo tilanteessa, jossa vanhempien oma kasvatusvastuu tuntuu ihan olemattomalta ja lapset vain lykätään kouluun hoitoon.

    Nyky-yhteiskunta koostuu erilaisista tasoista ja vaatimuksista. Oppilaille pitäisi olla myös tietyt tasovaatimukset peruskäyttäytymisen ja vastaavan suhteen. Ei oppivelvollisuuden ja -oikeuden perusteella voida ottaa luokkaan terroristia, joka sabotoi koko luokkaa ja häiritsee sen oppimista. Tälläiset häiriöyksilöt, kuten Habib, tulee eristää omiin erikoisluokkiin, jossa on samanlaisia muita oppilaita.
    Yhteiskunnan kannalta tämä tulee kalliksi, joten vanhemmat on otettava mukaan maksamaan näiden erikistapausten koulutusta, koska vanhemmat ovat laiminlyöneet lapsen peruskasvatuksen. Ei voi olla oikein, että jotkin voivat laistaa näistä perusvelvotteista ja tätä kautta tuottaa muille opiskelijoille kohtuutonta haittaa.

    Vanhempien vastuuta ja velvoitteita pitää korostaa ja he myös maksakoon reilummin "yksityskoulutuksesta" jos siihen joudutaan kurittoman oppilaan kohdalla.

    VastaaPoista
  6. Minun mielestä opetus pitää siirtää katseensa tuhannesta detalista suurempiin kokonaisuuksiin niin älykkäätkin jaksavat istua hiljaa.

    Nyt mennään kaikista ahtaimpien mukaan mielestäni eli sanoisin Japelle, ettei kannata siirtää älykkyyttä pikkutarkan nipertäjän tieltä vaan hankkia opettajia, joille maailma on suurempi kuin lastenkamari.

    VastaaPoista
  7. Aikuiskasvatuslehdessä viime numerossa on artikkeli, jossa kerrotaan, että koulu valmistaa tätä nykyä pelkästään systeemiin eli valmistaa ihmisiä sopimaan koneistoon, virkamiehiksi jne mutta ei valmista ajattelemaan.

    Olen täysin samaa mieltä ja tämä syndrooma on vielä lisääntymässä jolloin suomalaisten PISA-teknisyys paranee ja valta lisääntyy huumehörhömyyjien ja trafficin iloksi ja siitä annetaan sitten rahaa maailmanpankista jotta jotkut lastenkodin holhoajat saavat voida hyvin.

    VastaaPoista
  8. Venäjällä lastenkodit pitävät veivät tuotokset, lahjoitukset ja tavarat ja lapset saivat rikkinäisiä patjaita ja ruoan murusia. Lastenhoitajat itse kävivät hummeri-illallisilla eivätkä pohtineet, että rahat olivat tarkoitettu lapsille eikä niiden ns. auttajille (joiden auttamisen kyky heikkeni tilastollisesti mutta sitä ei osoitettu koska siinä aika oli liian pitkä yhden ihmisen tajuttavaksi ja nämä seurasivat edeltäjiensä tapoja.

    Tapa on vaarallinen renki ja tyhmyys vaarallinen isäntä.

    VastaaPoista
  9. Vastuu kasvatuksesta on tietenkin vanhempien, koulun ensisijainen tehtävä on opettaa ja ohjata.

    On totta, että on vanhempia, jotka laiminlyövät lapsiaan, ja erikoisen ongelmallista on, että asia on yhteiskunnassamme tabu, josta ei voi edes keskustella saamatta syyllistäjän leimaa. Meillä kuuluu ymmärtää ja selittää asia parhain päin.

    Opettaessaan opettaja tietenkin myös kasvattaa. Erikoisen haasteellista työ on sen vuoksi, että kohteena on ryhmä, ei yksilö niin kuin kotona. Jos opettaja ottaa ryhmästä yksilön, jonka ohjaamiseen joutuu käyttämään paljon aikaa, hän automaattisesti kääntää selän muulle ryhmälle, mikä on ristiriitaista opetus- ja kasvatustyötä.

    Minusta hankalat oppilaat ovat vaikeita ennen kaikkea siksi, että he ovat energiasyöppöjä. Opettaja uupuu ohjatessaan yhtä villinä teutaroivaa, ja se on automaattisesti pois muulta ryhmältä. Ei ole mitään ulkoisia keinoja, vaan opettaja käyttää tässä kasvatustyössä omaa persoonaansa, ja juuri se vie energiaa.

    Kuitenkin tilanteisiin pitäisi puuttua rivakasti, koska se on oppilaitten toivomus - jos heitä kuullaan. Oppilaat itsekään eivät pidä loputonta ymmärtämistä oikeana linjana, vaan heillä on hyvinkin kirkas henkilökohtaisen vastuunkannon ideaali sisällään - jos heitä kuullaan.

    VastaaPoista
  10. HG,

    koulusta ja opetussisällöistä ei taida olla paljon tietoa, vaan enemmän ennakkoluuloja, joita hoetaan mantroina.

    Esimerkiksi olen itse ollut mukana laatimassa opetusohjelmiin kaipaamiasi suuria opetuskokonaisuuksia eri aineista - tuo trendi oli vallalla jo kymmenen vuotta sitten ainakin meidän koulussamme. Sirpaleisesta nippelitiedosta onkin jo kauan pyritty pois. Ja opettajissakin on paljon laajakatseisia ihmisiä, joilla on lastenkamaria suuremmat sfäärit osaamisessaan ja tajunnassaan.

    Opettajia on toki erilaisia, kuten minkä tahansa ammatinharjoittajia, mutta nimenomaan tuo itsenäiseen ajatteluun ohjaaminen on vallalla nähdäkseni kaikissa oppiaineissa. Eri asia tietenkin, miten kukin sitä noudattaa, mutta itseni on vaikea kuvitella opettajaa, joka tahtoo opettaa oppilaat vain tottelemaan käskyjä. Juuri siitä nykyään ohjataan pois - käsitykseni mukaan.

    VastaaPoista
  11. HG: "koulu valmistaa tätä nykyä pelkästään systeemiin eli valmistaa ihmisiä sopimaan koneistoon, virkamiehiksi jne mutta ei valmista ajattelemaan."

    Tämä on ihan totta. Kaikista pyritään kouluttamaan, mikäli mahdollista, maistereita, vaikka heillä ei ole mitään virkaa. Puute on niistä jotka osaavat tehdä muutakin käsillä kuin osoittaa kerttakepillä tai nykyään niin trendikkäällä laserosoittimella.
    Toisaalta opettajatkin voivat olla ihan kädettömiä. Olen itse nähnyt muutaman ihan hiljan.

    Sitä kysyy itseltään hiljaa, että miksi tuon nimi on "opettaja", vaikka hän on se, joka on tiedon vastaanottavana puolena, pääasiassa.

    VastaaPoista
  12. Ei tuo ole totta. Koska olette viimeksi käyneet koulussa tutustumassa opettajiin ja opetussuunnitelmiin, Jape tai HG?

    Peruskoulun tavoite ei ole valmistaa ihmisiä ammattiin, vaan kasvattaa heistä ennen kaikkea itseensä luottavia ja yhteistyökykyisiä persoonia, jotka ennen kaikkea pärjäävät yhteiskunnassa omina persoonallisuuksinaan.

    Vieläpä ammatillisessa keskiasteen koulutuksessa on opetuksen yksi päämäärä kasvattaa nuorista omaan persoonaansa myonteisesti suhtautuvia ihmisiä.

    Se miten näissä missioissa onnistutaan, ei johdu yksistään opettajista ja koulusta, vaan myös ympäröivästä yhteiskunnasta ja oppilaiden kotitaustoista.

    VastaaPoista
  13. Iines: "Koska olette viimeksi käyneet koulussa tutustumassa opettajiin ja opetussuunnitelmiin, Jape tai HG?"

    Viikko sitten, eli aika tuore kokemus. ;)
    Lyökö tuoreudessa ja konkreettisuudessaan Iineksen kokemuksen? Taitaa lyödä.

    VastaaPoista
  14. Jape, oman kertomasi mukan käyt korkeakoulua, ammattikorkeassa.

    Ei niissä ole minkäänlaisia kasvatuksellisia missioita.

    Tässä lienee käsittääkseni kyse lapsista ja heidän kasvatuksestaan kouluissa.

    VastaaPoista
  15. Ei sinun kokemuksesi lyö minun elämänuran mittaista työkokemustani kasvavien parissa. Minulla on lisäksi tuoretta tietoa, jota vaihdan päivittäin vastavalmistuneen opettajan kanssa.

    VastaaPoista
  16. Yksinäisen naisihmisen onkin aihetta pelätä metsässä kulkeissaan mahdollisesti kohdalle osuvia susia.
    Pelästyttäisiköhän suden tiehensä jänisräikkä? Siitä lähtee aika komea ääni.
    Mökkimme vaiheilla on tehty karhuhavainto takavuosina erään mehiläistarhan pesällä, ja sudet ovat lehtien mukaan käyneet sieppaamassa koiran maatalon pihalta pimeän aikaan viime talvena. Sudella on iso metsästysalue, joten marjaan ja sieneen en yksinäni ole uskaltanut kovin pitkälle mökistämme lähteä.
    Vastineeksi petojen läheisyydestä saamme nauttia luonnonrauhasta keskellä suuria metsiä.

    VastaaPoista
  17. Tuli vaan mieleen, että eikö tässä Habibin tapauksessa olisi aika hyvä keino ottaa hänen vanhempansa kouluun seuraamaan poikansa käytöstä?

    Tätä ehdotustahan Iines muistaakseni vastusti ja ihan perustullusti kyllä.

    Jos Habsu on niin patologinen tapaus kuin kerroit ja kuvittelen, niin tuskin hän viikkoakaan osaisi näytellä normaalia?

    Ja jos teen hyvin asenteellisen päätelmän, niin hänen vanhemmillaan on kyllä aikaa tulla päivisin kouluun?

    VastaaPoista
  18. Vakavasti puhuen ymmärrän kyllä karhukauhun, sillä yksikin uhri vuodessa on liikaa.

    Mutta sudethan eivät meillä ole hyökänneet ihmisen kimppuun sitten 1800-luvun ja siitäkin epäillään koirasusia.

    En osaa siis metsässä kulkiessani oikeasti pelätä susia, mutta karhuja kyllä viheltelen kauemmaksi. (Ehkä se ei ole niin hyvä keino kuin kuvittelen, sillä viimeksi siihen tuli supikoira katsomaan, että kuka siellä viheltelee...)

    VastaaPoista
  19. On totta, Iines, että käyn YAMK:ta. Kun oli puhe kouluista, oletin, että tarkoitit yleisellä tasolla kouluja etkä peruskoulua nimenomaisesti...

    ...mutta OK, tarkoitit siis peruskoulua.

    "Elämänuran mittainen työkokemus" on häilyvä ja epätäsmällinen käsite ja se ei takaa mitään tiettyä vuosimääriin sidottua vakioitua ajanjaksoa. Jos en ole vallan väärässä on sinun aktiiviopetusajoista jo kohtalainen tovi vierähtänyt, eli et ole itse konkreettisesti kiinni aiheessa kokemusperäisesti enää. On totta, että saat tietoa ja tunnelmia tyttäresi kautta mutta se on "kuulopuhetta" ja tyttäresi kokemus värittää tietoa, josta tulee hänen subjektiivinen kokemus, ei sinun Iines. En sano silti, että et hyvin pystyisi olemaan kiinni ja ajantasalla tuotakin kautta. Omakohtaista kokemista se ei kuitenkaan vastaa.

    VastaaPoista
  20. PS. Montako kuvaa nappasit tuosta sinisiivestä?

    VastaaPoista
  21. Tapsa,

    ensinnäkin, ei vanhempia niin vaan oteta kouluun seuraamaan opetusta, etenkin, jos he eivät ole kiinnostuneita lapsestaan tai eivät näe tämän käytöksessä mitään vikaa.

    Toiseksi, on turha tehdä koko luokalle hauskaa ohjelmanumeroa siitä, että yhden vaikean oppilaan vanhemmat kiidätetään kouluun reagoimaan kaikkien nähden.

    Kolmanneksi, kyllä se riittää, että vanhemmat hoitavat oman kasvatusvastuunsa kotioloissa. Muu yhteydenpito koulun kanssa on tietenkin toivottavaa, mutta se puuttuu useimmiten juuri niiltä vanhemmilta, joilta sitä pyydetään ja toivotaan. Tähän varataan aikaa kyllä tarpeeksi, jos vaan vanhempiin saadaan yhteys.

    Ja periaatteessa, oppitunnithan ovat avoimia kenen tahansa vanhemman tulla seuraamaan opetusta, vaan eipä heitä ole siellä näkynyt. Velvoittaa heitä ei voi, niin kuin nyt on esitetty. Paikalle tulisivat kuitenkin juuri ne vahemmat, joiden lapsilla koulu sujuu murheitta. Näin jako hyviin ja huonoihin koteihin saattaisi vain vahvistua.

    Ei voi lisäksi olettaa, että näillä hyvinvoivilla vanhemmilla on riittävästi empatiaa ja kykyjä apua tarvitsevia oppilaita kohtaan. Joukossa olisi kenties päällepäsmäreitä, jotka kohtelisivat oppilaita sotilaallisesti kuria vaatien. Näinhän kouluissa ei menetellä.

    VastaaPoista
  22. En muista enää, montako kuvaa otin, mutta niin monta kuin ehdin ennen kuin se lehahti lentoon. Sittenkin vielä juoksin perhosen perään, koska se siinä lepatteli.

    Otin myös töyhtötiaisista monta kuvaa, mutta vain kaksi kelpuutin julkaistavaksi.

    (Älä suotta anna Kuunkuiskeelle satikutia valokuva-asiassa.)

    VastaaPoista
  23. "Ei oppivelvollisuuden ja -oikeuden perusteella voida ottaa luokkaan terroristia, joka sabotoi koko luokkaa ja häiritsee sen oppimista. Tälläiset häiriöyksilöt, kuten Habib, tulee eristää omiin erikoisluokkiin, jossa on samanlaisia muita oppilaita."

    Jossain tapauksissa lukihäiriökin riittää (oikeuttaa) oppilaan siirtämiseksi erityisopetukseen.

    Vuonna 2006 kokoaikaisessa erityisopetuksessa oli 44 700 (7,7 %) peruskoululaisista. Kasvu on jatkunut 10 vuotta joten "mamujen" yksinomainen ansio tuo ei ole. Suurin kasvu on ollut tunne-elämähäiriöisten ja sosiaalisesti sopeutumattomien oppimisvaikeuksissa. Erityisoppilaista kaksi kolmasosaa on poikia, miesten kasvavasta vastuunotosta huolimatta.

    Ongelma näyttäisi olevan tukitoimien, erityisluokat, kouluavustajat ja oppilas- ja terveydenhuollon alasajo yksityistämisen paineissa. Järjestelmän rukkaaminen "inklusiiviseen" ja "integroivaan" opetukseen ei ole pystynyt vastaamaan tähän tukivajeeseen.

    Yksityiskoulut tai muu maksullisuus ei ole mikään vaste tälle puutteelle. Vajaan kuudentuhannen euron vuosikustannukset oppilasta kohden eivät ole varakkaille suurikaan kustannuserä mutta yhteiskuntarauhan ja tasavertaisuusperiaatteen menettäminen sensijaan ovat.

    Sovellettua "vahvemman oikeutta" on kokeiltu aivan riittämiin.

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  24. Minun aktiiviopetusajastani on tismalleen viisi vuotta, Jape, ja olen koko ajan ollut yhteydessä oppilaitokseni käytäntöihin kanssani samassa talossa asuvan apulaisrehtorin kautta.

    Kerran sitoutunut opettaja on varmaan aina sitoutunut opettaja, Jape. Keskustelen lähes päivittäin myös tyttäreni kanssa, viimeksi puoli tuntia sitten, kun hän pääsi kotiin. Soitti minulle metroa odotellessaan. Hän kertoi, että muuan opettaja oli hermostunut häliseviin oppilaisiin ruokalassa, joukossa oli ollut tämä Habib. Opettaja oli iskenyt nyrkin pöytään ja räjähtänyt. Koko ryhmä oli mennyt hiljaiseksi Habibia myöten ja syönyt lopun aikaa rauhallisesti ja nätisti.

    Minua vaan kummastuttaa, onko tämä huutamisen ja pamauttelun kieli ainoa, joka antaa jonkinlaisen rauhan ja hiljaisuuden riehunnan sijaan? Kotonaanko he sen oppivat?

    VastaaPoista
  25. jape 1: "Minusta kouluille on sälytetty liian suuri kasvatusvastuu. Ollaan jo tilanteessa, jossa vanhempien oma kasvatusvastuu tuntuu ihan olemattomalta ja lapset vain lykätään kouluun hoitoon."

    jape 2: "... En sano silti, että et hyvin pystyisi olemaan kiinni ja ajantasalla tuotakin kautta. Omakohtaista kokemista se ei kuitenkaan vastaa."

    ekassa kommentissa jape siis valistaa kasvonsa perheiden puoleen heristellen sormeaan lastenkasvatuksen lykkäämisestä koulujen vastuulle. toisessa vaatii muille kokemusperäistä tietoa ennen kuin esittää mielipiteitä.

    onko japella itsellään kokemusta lastenkasvatuksesta millään tasolla?

    eikö olisi parempi, että jape pitäiti turpansa edes tästä aiheesta soukemmalla kun ei ilmiselvästikään tiedä niistä mitään kuin muutamia ulkoa opittuja mielipiteiden pätkiä sieltä täältä.

    m. l. k.

    VastaaPoista
  26. eikö olisi parempi, että jape pitäiti turpansa edes tästä aiheesta soukemmalla kun ei ilmiselvästikään tiedä niistä mitään

    Minä en antaudu keskusteluun tuollaisen anonyymin räyhääjän kanssa, joka kaiken lisäksi käyttää vielä karkeaa kieltä. Sinulla on varmaan hyvin yksinäiset illat ja sosiaalinen elämä tuolla menolla, anonyymi? Ne jotka ovat kovaäänisimpiä ovat yleensä myös niitä onnettomampia. Ei käy kateeksi sinunkaan elosi, anonyymi. Hankkisit vaikka LEGOt tai jotain muuta kehittävää. Tui tui!

    VastaaPoista
  27. Iines: "(Älä suotta anna Kuunkuiskeelle satikutia valokuva-asiassa.)"

    En toki, hän on jotenkin niin herttainen, loppujen lopuksi. Halusin vain selvittää, että oletko sinä Iines asiantuntija ja ammattilainen valokuvauksen saralla. Vaikuttaisi siltä, että et ole, vaan olet samanlainen "näppäilijä" ja "näpertelijä" kuin me muutkin harrastajat Kuunkuiskeen mielestä.

    VastaaPoista
  28. Tiivistän tähänastisen opetuksen: kiltit karhut ja kiltit koululaiset eivät aiheuta ongelmia, vaan niitä aiheuttavat häirikkökarhut ja häirikköoppilaat.

    En kehtaa laajentaa tätä opetusta nettiin ja blogeihin, koska silloin se voisi kapsahtaa omaankin nilkkaan.

    VastaaPoista
  29. Iines: "Minua vaan kummastuttaa, onko tämä huutamisen ja pamauttelun kieli ainoa, joka antaa jonkinlaisen rauhan ja hiljaisuuden riehunnan sijaan? Kotonaanko he sen oppivat?"

    Ei tuossa mitään kummasteltavaa ole. Kyse on suomeen muovautuneesta lällykkä kasvatuskulttuurista, joka lienee seurausta siitä, että miesopettajia on vähän ja että päiväkodeissa ja lastentarhoissa ei ole miespuolisille opettajille ja ohjaajille tilaa tietyistä hyvin tunnetuista syistä. Koko pikkutenavan lapsuus on naisten kyllästämä, halittelua ja pusuttelua tarjotaan lääkkeeksi kurin sijaan ja tässä nähdään tulokset. Kun pitäisi pitää jöötä niin annetaan tuttia ja nunnuriepua. Miehenmalli puuttuu.

    Tässä linkki erääseen tuoreeseen artikkeliin joka käsittelee aihetta. En referoi, jokainen katsokoon ihan itse jos kiinnostaa. Minä katsoin.

    Suomessa lapset saavat tehdä mitä tahansa

    VastaaPoista
  30. Kun puhutaan ammattilaisuudesta esim. valokuvauksen saralla, joukkoon kelpaavat ne, joilla on a) alan tutkinto ja / tai b) pitkä työkokemus ja näin ollen jopa tutkinnosta huolimatta kassaan kilahtaa kuvaamisesta rahaa ihan elannoksi asti.

    Se ei tarkoita sitä etteikö taitavia harrastelijoitakin ole olemassa. (Eivät siis sellaiset, joista Tapsa mainitsi.)

    En minäkään ollut opettaja sanan varsinaisessa merkityksessä - ammattilainen - vaikka heiluttelinkin karttakeppiä yhden puoli vuotta. Uupui sekä koulutuksesta että työkokemuksesta.

    Olisi ollut loukkaus "oikeita" opettajia kohtaan puhua itsestään opettajana.

    VastaaPoista
  31. Kyse on suomeen muovautuneesta lällykkä kasvatuskulttuurista, joka lienee seurausta siitä, että miesopettajia on vähän ja että päiväkodeissa ja lastentarhoissa ei ole miespuolisille opettajille ja ohjaajille tilaa tietyistä hyvin tunnetuista syistä.

    Koulutettuna ja kokeneena ammatissa toimivana lastentarhanopettajana tohdin kysyä, että mitä nämä hyvin tunnetut syyt ovat, kun en tunne niitä? Omalla urallani ainokaisena olen kokenut varhaiskasvattajien enemmistön lasten kurin ja karaisun sekä perheen pompottamisen suhteen hyvinkin yksituumaiseksi.

    Iinekseltä taas kysyisin, että eivätkö ne peruskoulun ongelmat, oppilaiden syrjäytyminen, alisuoriutuminen ja kiusaaminen, ole juuri sosiaalisia? Siksi niistä ei voi syyttääkkään yksin kotikasvatusta, vaan mieluummin opettajien kasvatushaluttomuutta. Kun opettajan suusta sanotaan, että vastuu on vanhemmilla, niin samalla väitetään, että opettajat eivät ole vanhempia (aikuisia) koulussa.

    VastaaPoista
  32. Rakkaat nöpönussakkani !

    En ota kantaa siihen Kuka on Kuka, tai kenties ei olekaan. Mitä pan-huilun väliä sillä on? Kaikki te minuakin, mikistä, luette väärin. Koska kirjoitan väärin. Tunnusta sen (erittäin) nöyrästi.

    Symppis Teille silti, Mehikseni !

    Ps. Katselen telkkaria noin 10 h per viikko. Silti koko ajan annan vinkkejä että kahtelkaa nyt ihmeessä... tänään alkaa Monty Pythonin historiikki. Se voi olla surkea dokumentti, mistäs minä sen tietäisin mitä se sisällään pitää, mutta Monty Python oli kaikki (kuin metrin mitta Pariisissa) johon kaikki "huumori" verrattiin. (Pee Pee Pee, silloin kun hän vielä teki hyviä sketsejä, ja Hardwick, sanoivat, että he häpeilemättä varastivat... no, ei kaikkea, mutta 96 % Pythoneilta.)

    Pss. Jos Montyt olisivat päässeet tekemään showta Marx-veljeksien kanssa, niin... ainakin Japelta olisi loppuneet faktat. Ikään kuin kesken.

    VastaaPoista
  33. JA,

    mutta eihän se, että ongelma näkyy sosiaalisessa kentässä, tarkoita sitä, että se on siinä kentässä syntynyt, että se on sen kentän aiheuttama. Varhain syntyneillä psyykkisillä ongelmilla on nimenomaan tapana ilmetä myöhemmin sosiaalisessa kentässä sillä tavalla, että ne haittaavat yksilön ihmissuhteita ja pärjäämistä sosiaalisesti. Tämän opetti meille aikanaan jo Sigmund Freud, hänen jälkeensäkin tätä ajatusta on vain vahvistettu.

    Opettajat eivät ole kasvatushaluttomia, korkeintaan voimattomia niitten vähäisten resurssien kanssa, joita heillä yksilöä varten on. Opettajan tulee samaan aikaan huolehtia koko ryhmästä, kun yksi huutaa apua käytöksellään. On siis kohtuutonta ja jopa asiantuntematonta syyttää opettajaa kasvatushaluttomaksi. Suurin osa on lämpimästi oppilaisiin suhtautuvia, päteviä kasvattajia, jotka paitsi tuntevat vastuunsa myös todella välittävät oppilaista ja haluavat auttaa heitä. Silti opettaja ei voi vaikuttaa enää lapseen samoin kuin vanhemmat kotona: lapseen on jo piirtynyt melko valmis persoonallisuus, kuten ammattilaisena tiedät. Vastuu on eittämättä vanhemmilla. Opettaja tekee silti kaikkensa lapsen hyväksi, ja nimenomaan on aikuinen, ei kaveri.

    VastaaPoista
  34. Ennen, kun menen kahtelemaan Ville Haapasaloa, niin totean että susia ei Suomessa tarvitse pelätä. (Ellei niillä ole Anttilan paitaa päällä jossa lukee "ich bin ein Wolf".) Et Kuunkuiste tai Delilah tai Tapsa, niitä ikinä nää - paitsi Ähtärissä. Kyllä ne osaa pelätä Teitä! (Ja siihen on syynsä.) Sudet, kun koiraeläimiä ovat, haistavat teitit kaukaa - menevät suurinpiirtein shokkiin. Eli ryntäävät muualle.

    Ps. Tapsa, niin kuin aina, puhuu totta. Nämä "sudet" jotka Turun seudulla 1800-luvun lopulla popsivat lapsia suihinsa, eivät olleet susia. Vaan Koirasusia. Pss. Ja jokainen me tiedämme, tai ainakin joka toinen meistä tietää, millaisia tappajia KOIRISTA voi kasvattaa. Vrt. esim näitä Kaukaalaisia Paimenkoiria (jotka käy karhunkin päälle, edestä päin - tosin heille itselleen tuhoisin seurauksin), tai nämä tappajaksi viritetyt buldogit... Susi pelkää ihmistä, paljo paljon enemmän kuin Sinä häntä, oi Delilah.

    Karhut on eri juttu. Ne eivät ole samalla lailla laumaeläimiä, voi olla että joku niistä häiriintyy ns. city-karhuksi. (Oletko koskaan muuten kuullut puhuttavan city-sudesta? et, koska mahdotanta se on.)

    Mun mielestä Suomen luonnossa (oi fauna et fakta) on yksi vaarallinen elukka. Se on punkki.

    VastaaPoista
  35. Mikis, tai ehkä Tapsa,

    kylläpäs susi on hyökännyt miehen kimppuun Muhoksella ja Pyhäjärven seudulla (googlettakaa) ihan viime vuoden aikana.

    Ja sitä paitsi, pelot ovat irrationaaleja, ei niihin järkipuhe auta. Kyllä minä silti metsään menen, mutta kieltämättä mieleen tulee, että susi tai karhu voi tulla vastaan, ja mitenkäs sitten suu pannaan.

    Minustakin on ihan sama kuka kukin on, ellei ketään kiusata tai ilkeillä pukinparta kasvoilla.

    VastaaPoista
  36. Mun mielestä Suomen luonnossa (oi fauna et fakta) on yksi vaarallinen elukka. Se on punkki.

    Tuossa on varmaankin kirjoitusvirhe? Tarkoitit varmaan punikkia? Ne on melkein pahimpia...

    VastaaPoista
  37. Edellisen Iineksen bloggauksen kommenteissa Kuunkuiske kirjoitti:

    Valokuvaus on mennyt väline- ja photoshoppausurheiluksi.

    Ymmärrän ja en ymmärrä tätä väitettä. Olen vähän samaa mieltä, mutta myös jyrkästi erimieltä. Yhteensä ajatellen esitän kritiikkini omassa kännykuvablogissani.

    VastaaPoista
  38. Ruutukärpänen: "Edellisen Iineksen bloggauksen kommenteissa Kuunkuiske kirjoitti:

    Valokuvaus on mennyt väline- ja photoshoppausurheiluksi."

    Itse tulkitsisin niin, että kyse oli mainitun kirjoittajan kateudesta valokuvaajia kohtaan. Taitamattomilla ihmisillä on tapana koittaa vetää luovia ihmisiä alas, omalle tasolleen. On näet liian raskasta, ilmeisesti, yrittää kiivetä omin avuin ylös...

    Kyseisen kirjoittajan aina sopivassa kohden esittämä lentävä lause "mahdollisuuksien tasa-arvosta" saa jännän sävyn, kun sovittaa sitä tähän valokuvaukseen. Mainitulla kirjoittajalla on ihan kaikki samat mahdollisuudet ja välinerepertuaari ulottuvillaan. Siitä vaan luomaan. Voi kuitenkin olla, että tämä nyt kyseessä oleva nautiskeija keskittyy vain viisasteluun ja jättää aidon tekemisen ns. tekijämiehille. Viisas päätös!

    VastaaPoista
  39. On siis kohtuutonta ja jopa asiantuntematonta syyttää opettajaa kasvatushaluttomaksi.

    Tässä olet kyllä oikeassa! Kovastihan opettajat haluavat vanhempia kasvattaa. Mitä Sigismund Freudiin tulee, niin dynaamiseen teoriaan ei juuri yliopistojen psykologianlaitoksillakaan enää uskota. Pahamaineinen evoluutiopsykologia kun väittää, että lajityypillisesti me ihmiset olemme valmiita kasvaman/kasvattamaan vain sosiaalisissa suhteissa vertaisiimme.

    No tietysti tässä nyt sitten pitää pohtia sukupolvien suhteita keskenään ja toisiinsa, ennen kuin päästään yhteiskuntaan. Täysin naurettava on Opettaja-lehden artikkelin viimeviikkoinen väite, että siirtelemällä yhteiskunnallista varhaiskasvatusta hallintokunnasta toiseen vaikutettaisiin lapsen etuun.

    VastaaPoista
  40. En ole havainnut tällaista ilmiötä, että opettajat pyrkisivät niskan päälle - niin kuin lauseesi tulkitsen, JA.

    Kyllä kouluissa ollaan enemmän kuuntelulinjalla kuin sormi pystyssä opastamassa tyhmiä vanhempia. Eihän aikuisia ihmisiä käskytetä eikä komenneta, ja uskoisin että tämä asia on pedagogien selkärangassa. Opettajat ovat nöyrää poikaa vanhempien edessä. Tavoitehan on yhteinen: lapsen etu, eikä sitä saavuteta vanhempia neuvomalla, vaan hienovaraista yhteistyötä tehden.

    Minua hieman ihmetyttää, että varhaiskasvatuksessa ei näytä olevan tietoa opettajien työskentelytavoista ja siitä hengestä, joka kouluissa vallitsee. Onhan sitä paitsi varhaiskasvatuksessakin korjattavaa: moni koulukiusaaminen on lukemani mukaan saanut alkunsa päiväkotikiusaamisesta.

    VastaaPoista
  41. Minä en googlaa mitään mutta minä tiedän että sudet eivät uhkaile ihmisiä. Piste. (Paitsi jos ne sairastavat rabiesia. Se on aivan eri asia.)

    Ps. Suomessa eniten suomalaisia on tappaneet lahtarit, ei punikit. (Tämä vain faktana.)

    VastaaPoista
  42. Onhan sitä paitsi varhaiskasvatuksessakin korjattavaa: moni koulukiusaaminen on lukemani mukaan saanut alkunsa päiväkotikiusaamisesta.

    Olisi kiva kuulla lukemisistasi. Leikki-ikäiset kun eivät kiusaa toisiaan muuten kuin olemalla olemassa toisilleen.

    VastaaPoista
  43. Mikis, toivottavasti olet oikeassa susien suhteen. Mutta entäs, jos kyseessä on mainitsemasi koirasusi tai muuten vaan poikkeava yksilö?! Mielelläni uskoisin Sinua, mutta pelko ei aina usko järjen ääntä.

    VastaaPoista
  44. Mikis, muruseni,

    eihän ihminenkään uhkaa lajitoveriaan eikä käy tämän kimppuun, ellei hän sairasta raivotautia tai ole muutoin sairas. Väkivaltaan on aina syy terveyspuolella, joko lihallisella tai mentaalisella, mutta on. Terve yksilö ei käy kimppuun.

    Mutta se susi siis hyökkäsi kaivinkoneenkuljettajan kimppuun jossain Muhoksella ja toinen hukka Pyhäjärvellä, sanoo Google.

    Lahtareista ja punikeista en sano nyt mitään, kun en asiaa ottanut puheeksi. Olisin kuitenkin mieluummin punikki kuin lahtari, noin kielitieteellisesti. Punikki on kauniimpi sana.

    VastaaPoista
  45. En ole havainnut tällaista ilmiötä, että opettajat pyrkisivät niskan päälle - niin kuin lauseesi tulkitsen, JA.

    Minä taas olen ymmärtänyt, että sinä, opettajat yleensä ja OAJ sekä Kepu että Kokoomus, te ette halua vanhempia kouluun. Te haluatte, että lapset valmistetaan kouluun kotona. Meillä päivähoidon piirissä toimivilla pedagogeilla on nykyään tapana haalia perheet yhteistoimintaan ja kasvatuskumppanuuteen heti yhteistyön alussa. Vanhemmat saavat viettää päiväkodissa aikaa omaa lastaan hoitaen siinä ryhmässä ja niiden lastenhoitajien sekä varhaiskasvattajien kanssa, joiden parissa heidän lapsensa päivähoitonsa aloittaa, jotta päivähoitoympäristö tulisi heille tutuksi, jotta he voisivat olla siinä osallisia ja jotta he voisivat kokea sen olevan osa heidän perheensä elämää.

    VastaaPoista
  46. JA,

    päiväkodeissa harjoitetaan ihan samaa kiusaamista kuin kodeissa ja pihoilla ja koulussakin: haukutaan ja nimitellään, ollaan rasistisia, jos kotona ollaan, lyödään ja tönitään, jätetään leikin ulkopuolelle jne.

    Päiväkodeissa voi esiintyä myös opettajien harjoittamaa kaltoinkohtelua. Älkäämme sulkeko silmiämme tässäkään kohdin, jos kerran opettajiakin saa arvostella haluttomiksi kasvattajiksi. Päiväkodissa kaikki kasvattajat eivät kai ole pedagogeja?

    VastaaPoista
  47. ainahan on sairaita yksilöitä, se on totta. Elämä sinällään (an sich) ei ole demokraattista, mutta lajin sisällä kelvottomimmat yksilöt todetaan kelvottomimmiksi, eli he putoavat pois. Eli, eivät lisäänny. (Vai mitä Jape?) Ei tässä sen kummesta ole kyse.

    Ps. Koirasudet ovat hirvittäviä petoja, lähinnä siksi, kun ne ei pelkää ihmistä. (Jääkarhut ovat yhtä kammottavia veitikoita; ne ei pelkää edes Jutta Urpilaista. Vaikka niitä olisi lee-gio-oittain.) Hmhn.

    VastaaPoista
  48. JA,

    kirjoitat yllättävän asiantuntematonta puhetta ollaksesi kasvattaja itsekin - anteeksi vain.

    Kyse ei ole tietenkään siitä, ettei vanhempia haluta kouluun tai ettei yhteistyötä haluta. Vanhempien tuleminen luokkiin eräänlaiseksi apuopettajiksi tai järjestyksenpitoa valvomaan ei kuitenkaan ole hyvä ajatus eikä se ole edes mahdollista. Esteeksi tulevat monet vastuukysymykset ja opettajan työhön liittyvät määräykset.

    Vanhempien tehtävistä tärkein kodin ja koulun yhteistyön muoto on se, että vanhemmat kannustavat lapsiaan hoitamaan koulunkäyntinsä, läksynsä ja muut velvollisuutensa kunnolla.

    Lue lisää täältä.

    VastaaPoista
  49. Susi hyökännyt miehen kimppuun Muhoksella?

    Minä olen syntynyt Muhoksella. Tämä ei voi olla sattuma.

    VastaaPoista
  50. Olen hyvin järkyttynyt tästä suden hyökkäyksestä.

    Siis siitä, etten tiennyt sitä. Minä kuitenkin seuraan etelän valtamedioita hyvin säännöllisesti ja tarkasti, lähes pedantisti.

    Olen jo oppinut, että valtamedia pimittää kaikki mamurikokset, mutta että se pimittää myös nämä viherturmat...

    Eikö tässä enää voi luottaa muihin kuin Japeen?

    VastaaPoista
  51. Kyllä, Tapsa, näin tapahtui Muhoksella vuonna 2007.

    VastaaPoista
  52. Tässä ainakin pitävää faktaa vapaussodassa kuolleista:

    - punaisia 27 038
    - valkoisia 5179
    - muita 4423

    Yhteensä 36 640.

    Punaisista kaatui 5199, teloitettiin 7370 ja kuoli vankileirillä tauteihin ja nälkään 11 652. .

    Mutta Iines... ellei ihminen hyökkää lajitoverinsa kimppuun kuin sairaana, niin miten selität tappelut, kapinat, mellakat, rähinät ja kauneimpana kaikista sodat?

    VastaaPoista
  53. Joo, minä googlasin sen jo... enhän olisi sitä muuten uskonut.

    VastaaPoista
  54. Kiitos Iines linkistäsi. Se näytti johtavan googlehaun sivulle, jossa minun näyttöni viimeisimpänä vihjeenä oli MLL:n ja Folkhälsanin julkaisema juttu: Kiusaavatko pienetkin lapset? (Laura Kirves | Maria Stoor-Grenner) Abstraktista saamme lukea, että: "Yleinen kiusaamisen muoto on ryhmästä ja/tai leikeistä
    poissulkeminen."

    No huoh! Keke ja Kake eivät leiki Pellen kanssa, koska Pelle potkii junaratapalikat käytävälle. Nyt on Pelleä kiusattu! Leenu ja Liinu eivät leiki Pirjon kanssa, koska Pirjo työntää nuket ikkunasta pihalle. Nyt on Pirjoa kiusattu!

    Haastatelkaa lisää lapsia!

    VastaaPoista
  55. mikis: "Eli, eivät lisäänny. (Vai mitä Jape?) Ei tässä sen kummesta ole kyse."

    Jaa-a, en minä tiedä. En ole tämän alan paras asiantuntija. Sinä mikis kaksineuvoisena varmaan tiedät?

    Palatakseni vain hetkeksi punikkeihin, niin heille pitää antaa kukkavihko, jonka voimalla voivat suunnata itärajalle ottamaan "ystäviä" vastaaan.

    VastaaPoista
  56. Niin, siis tarkoitin hyökkäyksellä tässä vain kahden välisiä väkivallantekoja, tai en siis suuria kahakoita. Niitä sitten taas tehdään aatteiden puolesta tai jotakin toista aatetta vastaan, mikä ei kai ole sairaudesta johtuvaa.

    VastaaPoista
  57. JA,

    kirjoitat yllättävän asiantuntematonta puhetta ollaksesi kasvattaja itsekin - anteeksi vain.


    Tämmöisiä me ikuisesti opiskelevat omaa työtämme tutkivat huithapelit olemme.

    VastaaPoista
  58. Tapsa: "Eikö tässä enää voi luottaa muihin kuin Japeen?"

    Aina kannattaa luottaa Japeen, mikäli haluaa olla faktisesti oikeassa. Myöskin moraalisesti Jape on yleensä oikeassa.

    Iines on ihan hauska ja kiva, vaikka hän on usein väärällä ladulla ja menossa vieläpä vastakkaiseen suuntaan.

    VastaaPoista
  59. Kuinka monta olisi kuollut, jos punaiset olisivat saaneet tehdä Suomesta kommunistivaltion?

    VastaaPoista
  60. JA,

    sinulta taisi jäädä linkistäni tämän äidin kertomus huomaamatta, kun puhut vain nukeista:

    "Mitä tehdä jos lapsi (5v) joutuu kohtaamaan väkivaltaa päiväkodissa! Päivittäistä tönimistä, päällä makaamista, käden vääntöä (aiheuttanut kipua ranneniveleen vielä illallakin). Kiusaajana yksi ja sama poika. Asiasta puhuttu jo viitisen kertaa päiväkodin työntekijöiden kanssa. Lapsi iltaisin itkuinen, pelkää päiväkotiin menemistä.
    Toimenpiteet pk:ssa: Yritetään seurata!!!

    Ranneväännön ja päällämakaamisen jälkeen vain oma mitta täyttyi! Hei HALOOOOO!!! Joudunko opettamaan 5-v tytön puolustamaan itse itseään fyysisesti, pk:n henkilökunta kun siihen ei näköjään pysty/kykene.

    Miten voin aamulla jättää lapseni päiväkotiin? Miten voin olla töissä kun ajattelen koko ajan lasta? Miten selittää lapselle "MIKSI", kun illalla edessä taas samat itkut ja kysymykset."

    VastaaPoista
  61. kirjoitat yllättävän asiantuntematonta puhetta ollaksesi kasvattaja itsekin - anteeksi vain.

    Katselin jo aiemmin, että tuo tyyppi on ihan puhdas riitelijä. Kamalaa ajaella että hän olisi kasvattaja. Kieroja puita tulee noilla opeilla vaikka "lannoitetta" tuntuu tulevan ihan yllättäen ja pyytämättä.

    VastaaPoista
  62. Älä Iines hyvä copypastea noin pitkiä tekstejä tänne. Referoi ja laita linkki, niin säilyy luettavuus. Tämä palvelee lukijoita!

    VastaaPoista
  63. Iines: "ja olen koko ajan ollut yhteydessä oppilaitokseni käytäntöihin kanssani samassa talossa asuvan apulaisrehtorin kautta."

    Iines, puhe oli peruskoulusta, jos muistat. Näin sanoit itse. Olitko sinä muka peruskoulun ope? Täällä olet kertonut muuta.

    VastaaPoista
  64. Kieroja puita tulee noilla opeilla...

    Japehan on varsinainen dendrologi! Näillä minun opeillani tulee sellaisia lapsia, joista heidän vanhempansa tykkäävät ja sitten jopa alkavat ihan oikeasti rakastamaan.

    VastaaPoista
  65. Minä en epäile sinun oppejasi, JA, tiedän että ne ovat hyviä.

    Se mitä en ymmärrä, on sinun asenteesi koulua ja opettajia kohtaan. Ikään kuin he olisivat lapset särkeneet. Minusta he tekevät kaikkensa paikatakseen lapset, ihan niin kuin sinäkin.

    VastaaPoista
  66. Muuten:

    Poliisiammattikorkeakoulun Lapsiuhri-tutkimuksen (2008) mukaan jopa joka kymmenes koululainen on vuosittain kokenut opettajan henkistä väkivaltaa.

    Kuinka kotona muka voitaisiin tai päiväkotiryhmissä sitten lapsia pakottaa tykkäämään toisistaan, jos kerran opettajatkaan eivät tykkää lapsista eivätkä heidän perheistään (kasvissyöjiä, kommunisteja, somaleja, työläisiä, maalaisia, jne.)

    VastaaPoista
  67. Jape,

    minä olen ollut peruskoulun uskontotiedon opettajana. Muutoin olen ollut keskiasteen ja amk:n suomen kielen ja viestinnän opettajana. Minun lapseni on lisäksi käynyt peruskoulun ja olen ollut yhteistyössä peruskoulun opettajien kanssa, erilaisissa projekteissa.

    VastaaPoista
  68. Niin, JA,

    opettajat pitäisi vissiin poistaa kaikista päiväkodeista ja muista kouluista, kun niissä teipataan kiinni tuoliin ja muutoinkin kohdellaan osaamattomasti. Vanhemmat kouluttakoot itse lapsensa, kun siellä kotonahan ei väkivaltaa ja lällättelyä ole.

    VastaaPoista
  69. Aika suuri säästö valtion menoissa syntyisikin, jos yhteiskunnallisesta varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta valtiollisina velvollisuuksina luovuttaisiin ja opettajat siinä kuin varhaiskasvattajat ja lastenhoitajat joutuisivat etsimään elatustaan vapailta markkinoilta.

    VastaaPoista
  70. Katselin jo aiemmin, että tuo tyyppi on ihan puhdas riitelijä.

    Olet Jape taas ihan ytimessä! Teeveessäkin olen kantojani puolustellut kansanedustajia Vahasalo ja Krohn vastaan. Lätkäkaverit sanoivat, että voitin kuusi-nolla. Tosin ne olivat miehiä.

    VastaaPoista
  71. Ohhoh, Iines, yllätit tuolla uskontotiedon opettajuudella. No kai ateisti voi opettaa uskontoa pelkällä ammattitaidolla?

    Minun nuoruudessani peruskoulun uskonnonopettaja oli "puhdasverinen" vanhoillislestadiolainen.
    Silloin oppitunneilla puhuttiin ihan sitä itseään. No, jos ei kokeissa muistanut jotain, niin kannatti kirjoitella uskonnollisiä värssyjä ja ylistystä niin sai ainakin jokusen pisteen, vaikka ei kysymykseen varsinaisesti vastannutkaan...

    VastaaPoista
  72. Tyttöjen lätkästä ja poikien baletistakin olen sanani sanonut Kasvatusvartissa tjsp silloin kun vielä asioista puhuttiin. Media piti minua asiantuntijana vaikka en dosentti ollutkaan. Eihän se paljoa kyllä tässä maahanmuuttokritiikistä vaikenevassa Suomen yhteiskunnallisessa viestintäilmapiirissä kyllä ole.

    VastaaPoista
  73. (Minusta jotenkin tuntuu, että Iines alkaa hiukan hermostua tuon JA:n jankutukseen. Ollaan näet ihan ydinalueella, opettajuuden ja kasvatuksen asioiden keskiössä.)

    VastaaPoista
  74. Meillä oli uskonnon opettajana pitäjän kirkkoherra, jonkin sortin herännäinen hänkin, mutta ihan mukava äijä.

    Tarpeetonta lienee mainitakaan, että menestyin uskonnossa loistavasti. Yhdenkin koevastaukseni hän luki koko luokalle ja vakuutti, ettei olisi itsekään osannut vastata niin hyvin.

    Silloin arvelin, että sananjulistaja minustakin tulee. Tulikin. Mammonan pappi.

    VastaaPoista
  75. Siis olin uskonnonopettajan sijainen, sillä olen suorittanut uskontotieteestä perusopinnot, eikä kunnon teologia vissiin saatu siihen hätään. Tykkäsin työstä, ja olisin tehnyt sitä kauemminkin, mutta se oikea teologi palasikin sitten töihin.

    Hoidin työn puhtaasti uskontotiedon opetuksena, opetin maailmanuskontoja ja jonkinlaista varhaista elämänkatsomustietoa aikana, jolloin sitä ei vielä ollut. Hoidin uskontunneilla myös talon sukupuoliopetuksen, kun liikunnanmaikat eivät halunneet. Voi olla, että korostin odottamisen, tunteen ja rakkauden merkitystä siinä, sillä en silloin vielä tiennyt, että eihän siinä hommassa rakkautta tai mitään sieluhommaa tarvita

    VastaaPoista
  76. No kai ateisti voi opettaa uskontoa pelkällä ammattitaidolla?

    Lastentarhanopettaja on velvollinen antamaan tunnustuksellista uskonnonopetusta kaikille lapsille. Oli sitten ateisti kuin minä tahi ei.

    Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973/36
    ...
    2 a § (25.3.1983/304)
    Päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä.

    Päivähoidon tulee omalta osaltaan tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö.

    Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta.

    Edistäessään lapsen kehitystä päivähoidon tulee tukea lapsen kasvua yhteisvastuuseen ja rauhaan sekä elinympäristön vaalimiseen.
    ...

    Meitsi pärjää aika hyvin!

    VastaaPoista
  77. PS Muistan sen, kun jouduin pitämään aamunavauksen koulun kovaääniseen. Ajattelin, että minulta odotetaan harrasta puhetta. Valitsin Beatlesien Yesterdayn ja luin valmiin aamunavauksen Opettaja-lehdestä, mahdollisimman maallisesta aiheesta, silloin vielä julkaistiin näitä valmiita avauksia.

    En minä kehenkään hermostu. Juttelen mielelläni opetusasioista. Tuntuu vain turhauttavalta, että aina saa opettajana olla puolustusasemissa koko opettajakunnan puolesta. Minä kun en osaa hypätä yhteisestä kelkasta haukkumaan kollegoitani ja korostamaan omaa erinomaisuuttani, vaikka jossain poikkeankin valtavirrasta. Sellainen ei ole eduksi opettajuudelle.

    VastaaPoista
  78. Minä kun en osaa hypätä yhteisestä kelkasta haukkumaan kollegoitani ja korostamaan omaa erinomaisuuttani, vaikka jossain poikkeankin valtavirrasta.

    Sulla on ammatti-identiteettiongelma! Puolustat mieluummin 'opettajaa' (ja ikävä kyllä myös koulua) kuin itseäsi.

    VastaaPoista
  79. Muutoin, en minä tiedä, olenko ateisti, kun minulla on tapana rukoilla pulmapaikoissa tai kun tahdon jotain.

    Eilenkin kun olin vuorella huomasin rukoilevani ylhäältäpäin jotain kivaa kuvattavaa: Eikö nyt edes yhtä lintua saisi tuohon puunoksalle, juuri tuohon koloon, johon paistaa aurinko?

    Sen huomaan, että olen lopettanut iltarukoukset. Pitkään rukoilin, kun pelkäsin etten herää aamulla, jos en rukoile.

    En siis tiedä, olenko vaikka agnostikko. Mutta en minä jumaluutta voi kieltääkään, kun en tiedä.

    VastaaPoista
  80. Iines: "Siis olin uskonnonopettajan sijainen, sillä olen suorittanut uskontotieteestä perusopinnot, eikä kunnon teologia vissiin saatu siihen hätään. "

    Siis hemmetti, Iines, miksi et kerro heti koko totuutta? Näitä täsmennyksiä tulee aina näin tipoittain ja jälkikäteen.

    Kun katsellaan asioita nyt, tätä taustaa vasten, niin voinetko myöntää, että sinun käytännön kokemuksesi peruskouluopetuksesta, omakohtaisesti, on vähäinen?

    Ja tuosta opetuksestasi peruskoulussa lienee melkoisesti aikaa?
    Tässä päästäänkin nyt siihen, että se sinun tämän päivän tietosi peruskoulusta on kuulopuhetta, ei välttämättä yhtään parempaa kuin meillä muilla "tavallisilla pulliaisilla"?
    Tämän vain halusin täsmentään kun kiiruhdit kertomaan miulle tuoss aiemmin, että puhe oli peruskoulusta, vaikka tätä ei missään varsinaisesti oltukaan näin määritelty. Ainkaan sovitusti niin, että kaikilla olisi ollut tämä sama tieto.

    Lisäisin vielä tuohon minun peruskoulun uskonnopettajan yhteyteen sellaisen tiedon, että vanhoillislesadiolaisuuden lisäksi hänen miehensäkin oli vanhoillislestadiolainen mutta myös paikkakunnnan kirkkoherra. Tuo parivaljakko oli luokkaretkemme valvojina Ahvenanmaalla. Mahtavaa!

    VastaaPoista
  81. Elin lapsuuteni kodissa, jossa mummo kiroili kovasti. Ei helvetti, hän sanoi, perkele tätä teepussia! Opin siitä kai, ettei sadattele auta elämässä. Ebenesserissä nuoremmat opiskelijatoveritytöt jo kiinnittivät huomionsa siihen, että meitsi kovassakaan ahdingossa ei langennut kiroilemaan, vaan sanoin jotain sen suuntaista, että nyt kohta alan hermostua. Vanhemmiten minusta kai on tullut enempi uskonnollinen, koska koen helpotusta vastoinkäymisten kohdalla sanomalla ääneen, että: "Kiitos Jeesus!"

    VastaaPoista
  82. Minä olin kai siinä 16 ikäinen, kun luunappi vielä napsahti otsaani sanoessani kotona, että vitun posket. Kiroilin kyllä hyvin harvoin, meillä kukaan ei kiroillut, ei edes isä kännipäissäkään.

    Kokemukseni peruskoulusta ei ole vähäinen, sillä meille oppilaat tulivat suoraan peruskoulusta, ts. he toivat aina alkuun peruskoulun mukanaan sinne. Tiesin tarkkaan, mitä he ovat oppineet, miten heitä on opetettu, kuka opetti ja miten opetti. Minulle kerrottiin näitä, kirjoitettiin aineissa, peruskoulun opettajien kanssa oli yhteisyötä. En siis pysty sanomaan, että tietämykseni peruskoulusta olisi vähäinen - paitsi toki aivan muutamalta viime vuodelta. Se tietämys on selkäytimessä, muutokset eivät ole järisyttäviä.

    VastaaPoista
  83. Japelle ja Iinekselle:

    http://youtu.be/f2gOA1UZPSQ

    Paitsi että terästä ei valeta, se taotaan!

    VastaaPoista
  84. Sulla on ammatti-identiteettiongelma! Puolustat mieluummin 'opettajaa' (ja ikävä kyllä myös koulua) kuin itseäsi.

    Sanoisin niin, että puolustan oppilasta. En ole puolustanut opettajaa, joka toimii oppilasta vastaan. Taitamatonta tai huonoa opettajaa olen kyllä puolustanut, koska parhaansa opettajat yleensä yrittävät. Eihän ihmisenäkään tarvitse olla aina hyvä ja erinomainen, kuten ei missään ammatissa. Ihminen saa olla myös huono ja heikko, ja silti hän voi olla työkykyinen.

    On siis ikävä lukea sellaisia kirjoituksia, joissa opettajat haukkuvat toisiaan ja korostavat omaa erinomaisuuttaan sanomatta sitä ääneen. Tämä vertautuu mielestäni tilanteeseen, jossa vanhemmat vetävät eri köyttä lapsensa kasvatuksessa, sättivät toisiaan lapsen kuullen. Tämä nimenomaan luo turvattomuutta ja epäluottamusta kumpaakin vanhempaa kohtaan, ja sama pätee koulussa.

    Minusta opettajan pahin virhe kasvatuksellisesti onkin mennä mukaan siihen, kun luokka haukkuu jotakuta opettajaa. Oppilaat kyllä huomaavat, jos opettaja ei puolusta haukuttua, vaan kenties nauttii siitä, että hänelle puhutaan ("olen siis hyvä"!).

    Itse olen tavannut sanoa oppilaille, että opettajat ovat erilaisia kuten vanhempannekin ja muut ihmiset, ja että huononkin opettajan tunneilla oppii kun pitää suunsa kiinni turhasta kälätyksestä, ja seuraa opetusta, tekee tehtävät ja lukee kirjat. Omalla käytöksellään voi parantaa tunnin kulkua! Oppilaat arvostavat sitä, että opettaja puolustaa haukuttua ja saavat uutta ajateltavaa. Tämä nimenomaan on lapsen etu, koska ei työntekijää voi irtisanoa siksi, että hän ei ole yhtä hyvä kuin muut.

    Opettajien keskinäinen solidaarisuus kohentaisi muutenkin koulujen ilmapiiriä viihtyisämmäksi, ja se heijastuisi kyllä oppilaisin asti, kun kyräilyt ja oman egon nostot jäisivät vähemmälle.

    VastaaPoista
  85. Iines: "On siis ikävä lukea sellaisia kirjoituksia, joissa opettajat haukkuvat toisiaan ja korostavat omaa erinomaisuuttaan sanomatta sitä ääneen."

    Ihan totta! itseäni on myös hämmästytänyt mutta myös ärsyttänyt opettajat jotka korostavat omaa erinomaisuutta. Useimmat tekevät sen "äänettömästi" mutta röyhkeimmät sanovat sen äänen. Näin he tekeät, vaikka kuulijat/lukijat tietävät miten asia oikeasti on.

    Iines: "huononkin opettajan tunneilla oppii kun pitää suunsa kiinni turhasta kälätyksestä, ja seuraa opetusta, tekee tehtävät ja lukee kirjat."

    Huonoa opettajaa ei pidä hyväksyä! Mikä opettaja se sellainen on? Kyllä opetuksellekin joku taso on voitava vaatia, vaikka lailla.
    Huonosta opettajasta ilmoitus koulun rehtorille ja pitemmällekin jos tarve vaatii.

    Itse ehdottaisin sellaista rekisteriä opettajille - samaan tapaan kuin nyt on tehty terveydenhoitohenkilöstölle - että sinne listattaisiin kaikki opettajat nimineen, joilla on pätevyys ja tunnisttu ja tunnustettu opetustaito. Sieltä jokainen voisi, netin kautta, tarkistaa onko tuo minun "opettajani" pätevä vai epäpätevä (ei siis löydy listalta) ja mikä on hänen taitotasonsa. Tämä olisi nimenomaan oppilaan (myös lapsen) etu.

    VastaaPoista
  86. Tuosta JA:stä Iines sai stallaritoverin itselleen. Tämä varmistui noista JA:n inhottavista videoista.

    Minä pitän vastikkeeksi ja Teille malliksi todellisen kasvattajan videon. Kyse on kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja Timo Rautiaisen videosta. Ottakaa oppia!

    Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Rajaton Rakkaus

    (Iineksen kannattaa tarkkailla hienoa sanoitusta, voit oppia miehistä ja suomalaisesta melankoliasta)

    VastaaPoista
  87. Minäkin kannatan, Jape, opettajarekisteriä, ja sellainen onkin suunnitteilla, uutistietojen mukaan. Se kertoisi kyllä karua kieltään siitä, miten paljon Suomessa edelleen on epäpäteviä opettajia, vaikka päteviä opettajia on työttöminä ja lyhyissä sijaisuuksissa. Tämä olisi kuitenkin oppilaiden etu, tämä kortisto.

    Me tarkoitamme nyt huonolla opettajalla ilmeisesti vähän eri asiaa. Itse ajattelen tässä vaikkapa sellaista opettajaa, joka ei saa kuria, mutta joka on muuten pätevä ja ihan mukavakin, tykkää oppilaista. Koulussamme oli tällainen miesopettaja.

    Tällä opettajalla oli lehtoraatti, siis vakituinen virka, ja hän täydensi silti tietojaan kaiken aikaa ja oli innostunut alastaan. Hän oli myös hyvin sosiaalinen ja mukava luonne, kiltti, mutta vähän reppana, ei saanut aina villeihin luokkiin kuria, ja saattoi sitten joskus hermostua oppilaitten kiusaamisesta ja pilkanteosta ja ärähtää. Hän ei kuitenkaan ollut koskaan ilkeä, muttei saanut siis luokkia niin rauhallisiksi kuin olisi tahtonut.

    Oppilaat haukkuivat häntä takanapäin huonoksi opettajaksi, vaikka tämä ihminen tiesi monin verroin enemmän kuin oppilaat yhteensä, ja pystyi kyllä opettamaan kunhan vaan sai jämäköityä hiukan.

    Minä sanoin eräälle valittavalle luokalle juuri nuo sanat, jotka edellä kerroin, ja se sai kyllä luokan miettimään asiaa ja myöntämään, että on Jouni (nimi muut.) sentään mukava opettaja.

    Tällaisia reppanatyyppejä on opettajissa samoin kuin muissa ammateissa, ja he tekevät kyllä työnsä tunnollisesti, ehkä tunnollisemmin kuin joku räväkämpi ja rohkeampi persoona.

    Mainittakoon, että tuo huono opettaja Jouni suoritti juuri hiljan eläköidyttyään tohtorintutkinnon omalta alaltaan. Hänellä on ulkomailta löydetty viehättävä opetajavaimo, ja yhdessä he ovat kerrassaan kohtelias ja hurmaava pari, jolla on euroopalaiset ystävälliset tavat, ei nämä perisuomalaiset selkäänpuukotustavat. Oppilailla olisi heidänkaltaisiltaan paljon opittavaa, jos he ymmärtäisivät sietää edes hieman erilaisuutta, ei menevää ihmistyyppiä.

    VastaaPoista
  88. Hyvä puheenvuoro, Iines, erilaisesta, mutta ihan pätevästä ihmistyypistä. Näitähän on paljon ja jäävät usein huomaamatta millään lailla.

    Oikeastaan ainut, mikä puheenvuorossasi oli ärsyttävää ja asiatonta (taas kerran) on jonkin henkilön luonnehdinta reppanaksi. Miten tuo sana joillakin (samilla tyypeillä) niin kätevästi aina löytyy sinne ajatuksiin ja välittyy näppäimistön kautta eetteriin? Tätä pitäisi tutkia.

    VastaaPoista
  89. Olet kyllä oikeassa, sana on tavallaan turha kategorisointi.

    Tässä käytin oikaisun vuoksi, koska kyseessä on kommentti. Jossakin novellissa en käyttäisi reppanaa, vaan kuvaisin ihmisen muulla tavoin.

    VastaaPoista
  90. Iines, perhoskuvasi välittää hyvin syksyn tunnun varjoilla ja maan ruskeansävyillä kontra just tämän lajin perhosen värit.., jotenkin surumielinen, samalla talven ylitsekin kurkottava: ensi kesänäkin lajitoverini lentävät jos en minä.

    Minusta, kun nyt ajattelen, perhoskuvat ovatkin kauniimpia kun vastinparina on jotain muuta kuin keväisesti kukkiva, auringossa kylpevä piennar. Tämmöisestä ottaisi suurennoksen mielellään seinätaulukseen.

    Minä itse en ole perehtynyt makrokuvakseen, ei ole siihen oikeanlaisia välineitäkään, eikä ole koskaan varoja hankkia, mutta on se varmaan hieno tunne kun itse saa tällaisia kuvia otetuksi.

    VastaaPoista
  91. Tässä jälleen sitä kehuttua kultturin rikastumista, josta pääsemme nauttimaan yhä enenevässä määrin:

    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2246444

    18-vuotias nainen kertoi poliisille, että kolme yli 20-vuotiasta ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi hänet pukukopin takana Kaisaniemessä.

    VastaaPoista
  92. Niin, ja Japen kantsii lukea tämä teksti puumaseksistä:

    http://www.tiede.fi/blog/2010/09/03/puumaseksi-on-jakojaannosten-juhlaa/

    VastaaPoista
  93. Tässä on eräs uutinen puumanaisesta (3kymppinen nainen joka näyttää yli 5kymppiseltä), joka tuomittiin juuri käräjilla 3 pahoinpitelystä (mm. ex-miehen puukotus) vain neljän kuukauden ehdolliseen. Melkoinen puuma...

    http://www.seiska.fi/seiskatv/_a119166/johanna+tukiainen+tuomittiin+veitsikarajilla+mieheni+ajoi+minut+siihen/

    VastaaPoista
  94. Valto,

    mukavaa kun huomasit kuvan, ja kiinnitit huomiota sen tummaan taustaan, joka oikeastaan pyrkii olemaan kuvassa se jokin. Idea vain ehkä näy, jos ei suurenna kuvaa tai käy kuvablogista katsomassa vastaavaa isompaa kuvaa.

    Makrokuvaus on antavaa, olet oikeassa. En ole ennen elämässäni nähnyt esimerkiksi hyönteisten rakennetta, perhosen verkkosilmää tai kukkasen emiä ja luotteja ennen kuin makrolla kuvatessani. Se vaan, että kalliitahan nämä objektiivit ovat, kaliimpia kuin kamera itsessään. Kun en itse polta enkä tuhlaa baareihin enkä vaatteisiin enkä punaiseen lihaan, voin ostaa sen objektiivin, ja ehkä joskus toisenkin.

    VastaaPoista
  95. Googletin "Takaliston lauluja", tulokseksi sain tämän Iineksen kirjoituksen ja tiedon, että luonnonmaantieteen tohtori Aaro Hellakoski on kyseisen runoteoksen joskus arvostellut.

    Sanan "takalisto" muinainen käyttö merkityksessä "syrjäinen" tms, on hauskaa.

    Kansallisarkiston historiallisista lehdistä, ajalta ennen Matti Nummelinin kirjoittamaa Takaliston lauluja, löytyi snana käytöstä useampi esimerkki

    27.02.1886 Waasan Lehti nro. 17 sivu 2
    "Niinpä meidänkään takalistoinen kuntamme ei enää saa huoletonna uinailla tuota rauhallista, unimoittoista, ammon-ajoista totuttua..."

    Ei tarkoittanut, kai, että kaupunki takapuolesta olisi ollut.

    VastaaPoista
  96. "Pihamaa ja takalisto" oli nimeltään koulun lukukirja 1930-luvulla.

    Takaliston laulut kajahtavat tuhdin kalakukkoaterian jälkeen.

    VastaaPoista
  97. Poikani päiväkodissa hänen vuotta vanhempi "kollega" rääkkäsi kahta tyttöä tavalla, jota voi kutsua kiusaamiseksi. Ajoittain muutkin lapset saivat osansa.
    Fyysisen kiusan lisäksi poika mm. uhkaili toista tyttöä tämän kodin polttamisella yms., mikä aiheutti tytölle voimakkaita pelkotiloja.

    Silloin 5v. poikani oli oivaltanut, että välttyäkseen itse kiusaamiselta, pitää liittyä kiusaajan klaaniin. Tämä tuli ilmi kun kysyin pojalta miksi hän on yht`äkkiä alkanut leikkiä juuri tuon kiusaajan kanssa.

    Lopulta kiusaaminen meni niin vakavaksi, että päiväkotiin kutsuttiin psykologi selvittämään tilannetta.
    Kiusaajan äiti, joka kiisti kiusaamisen, oli tullut sellaiseen virheelliseen käsitykseen, että vaimoni oli vaatinut tätä psykologia apuun, mistä seurasi kiivas sananvaihto päiväkodin pihalla.

    Ymmärtääkseni edellä kertomani ei ole mitenkään ainutlaatuista päiväkodeissa. Eivätkä kiusaajan vanhemmat olleet kokoomuslaisia tai keskustalaisia.

    VastaaPoista
  98. Minäkin innostuin googlaamaan takalistoa, ja eniten se tuotti tietenkin moderneja takamus - takapuoliversioita.

    Google ilmeisesti muuten näyttää hakuaineiston joko selkeässä tärkeys- tai sitten, ellei sellaista ole, ajankohtaisjärjestyksessä, ja minä olen kai viimeksi takalistoa käyttänyt.

    Tuo Rikun kommentissa oleva Historiallisen kansallisarkiston linkki on vallan ihana, ja omissakin kirjanmerkeissäni, kun hain lehtitietoja esi-isistäni toissa keväänä.

    Löysin tiedon siitä, miten yksi esi-isäni oli hyväksytty Hämeenlinnan opettajaseminaariin, kun siellä oli luettelo kaikista seminaariin päässeistä. Löysin myös myynti-ilmoituksen yhden esi-isäni ratsutilan myynnistä - vaimo kuoli, mies myi tilan. Löysin myös siis tämän vaimon kuolinilmoituksen, ja sain uutta tietoa sukututkimukseeni. Hieno linkki, ja aivan ihania vanhoja lehtijuttuja löytää sivuilta.

    (Kun kirjoittaa vaikkapa sukunimen tuohon hakukenttään ja rajaa haluamansa lehdet, saa kaikki sitä nimeä koskevat uutiset.)

    VastaaPoista
  99. Aikoinaan oppi-/peruskoulussa minulla oli historian opettaja, joka suhtautui historiallisiin kertomuksiin(sa) parhaaseen Angelica-sarjan henkeen.

    Monin tavoin hieno ja arvostamani opettaja, mutta muistan ensi kerran särähtäneen, kun kertoi yhden debiilin poikkaisseen Gordionin solmun miekalla.

    Julmuuksista suurin on lasten julmuus. Lapset eivät jätä sormella osoittamatta sitä, joka ei ole kuten vanhemmat ja koulukaverit ovat hänen pieneen päähänsä standardin asettanneet. Opportunismi on myös lasten keksintöä. Pikkuperkeleet.

    VastaaPoista
  100. Iines,

    Historiallisissa lehdissä minua nauratti paikkakunnaltani lukemani, lehden etusivulla ollut ilmoitus, jossa rouva ilmoitti, ettei vastaa missään tapauksessa miehensä tekemistä veloista. Tottakai nimet olivat mukana toista ristimäsellaista myöten.

    VastaaPoista
  101. Samuli,

    kun nyt muistelen oman tyttöni päiväkotiaikaa, niin olihan sielläkin poika, joka kiusasi muita ja jopa löi muita lapsia. Hän varasti mm. viisivuotiaan tyttäreni pikku pyörän päiväkodin telineestä, ja päiväkodin työntekijät sanoivat minulle vain, että sen vei varmaan Teemu, joka siis oli hoidossa tyttären ryhmässä ja asui päiväkodin viereisessä kerrostalossa. Kukaan ei sanonut mitään muuta, ja niinpä me kävelimme tyttären kanssa sen lähitalon pihaan, ja siellähän se pyörä oli, pihalla oven edessä. Muistan vain, että poikaa ei puhuteltu, kukaan ei kummastellut asiaa, minä vaan tunsin itseni hölmöksi, kun jouduin etsimään lapseni pyörää kenenkään auttamatta. Näin miten muuan nainen katseli ikkunasta ulos erikoinen ilme naamallaan, kun talutin pyörää. Ehkä pojan äiti, joka taisi tietää, mitä on tapahtunut.

    Hankalinta näillä kiusaajilla ovatkin nähtävästi omat vanhemmat, jotka eivät näe lapsensa käytöksessä mitään vikaa ja jotka jopa syyllistävät lasten uhrit ja heidän vanhempansa.

    VastaaPoista
  102. Esimerkki vielä Historiallisen kansalliskirjaston lehtiuutisesta, Aamulehdestä 7.3.1907:

    Miesten kymmenen kilometrin hiihdon voittoaika tuolloin oli 39 minuuttia.

    Juuri tarkistin, että Aino Kaisa Saarinen on hiihtänyt 10 kilometriä 28 minuutissa. Pientä edistystä sadassa vuodessa.

    VastaaPoista
  103. Edistys kehittyy ja kehitys edistyy.

    Toista kuitenkin oli ennen, vain hieman lylyn ja kalhun jälkeen, kun hiihtokilpailuiden päätteeksi sahamies Pesoselle annettiin kunniakirja "hyvästä ennätyksestä" ja konttoristi Waritselle "kauniista hiihdosta"!

    (31.03.1896 Mikkelin Sanomat nro. 38 sivu 3)

    VastaaPoista
  104. Hah hah haa. Meikäpoika lukee naista kuin avointa kirjaa vaikkei kaikkia sivuja olisikaan leikattu auki. Jos arkkimerkit ovat paikallaan sivujärjestyskin menee automaattisesti oikein. Sisäarkkeihin jää tietysti pienemmät vierukset jos sitä ei ole osattu ottaa huomioon. Sisältö on sitten kokonaan eri juttu. Mutta ymmärtääkö naiset sitä. Ei vissiin...

    Jumaleisson sentään. Koulussa pamahteli muikkareita milloin mistäkin. Jos pikkusen pisti auktoriteettejä ahtaalle niin jo oltiin antamassa muikkaria äitille vietäväksi. Kotona oli kyllä helpompi totella mutta ei saakuri koulussa enään. Se olis ollu jo liikaa. Likat varsinkin oli välillä aika lällyköitä. Kiessus että vieläkin puistattaa se makeus.

    Oispa silloin ollut photoshopit ja piirtpöydät ja paineentunnistyskynät. Vaikka eipä silti, ei silläkään "kirkkovene" onnistu yhtään paremmin jos ei sitä osaa käyttää. Kynää meinaan! hah hah haa . . . Sitäpaitsi kun kavereiden kanssa hengailtiin baareissa niin minä keskityin poimimaan niiden "rebaundeja" niinkuin Hexi Riihiranta konsanaan.

    Kyllä kieltä ollaan näyttelemässä, mutta yrittäjäksi ei riitä riskinottokykyä. Sairaanhoitajaksi tai opettajaksi rittää halua jos virka varsinkin saadaan taskuun. Sitten valitetaan pienestä palkasta vaikka yrittäjänä voisi saada parempaa vaurautta ja muuta statusta. Ei ihme vaikka alvit menee yli hilseen. Tisseistään ne vaan tohottaa vaikka pylly on tärkempi elementti. Tilu lilu, näin on.

    VastaaPoista
  105. Tuo ylläoleva kommentti on vissiin Yrittäjän päivän riemulaulu.

    Jumaleisson sentään, että on ollut hauska aamu, kun luin ensin sadan vuoden takaisesta Hesarista (5.9.1909) Helsingin Uimaseuran Uimanäytöksen juhlaohjelman. Torvisoiton lisäksi oli mm. poliisikonstaapeleitten uimaopetusta, näennäisesti hukkuneen pitelemistä, kuviokelluntaa (naiset) ja riisuuntumista vedessä (naiset) ym.

    Ja sitten vielä tämä tässä, ja tuo Rikun mainitsema konttoristi W:n kaunis hiihto. Voittaa mennen tullen television sarjajohjelmat tällainen huumorianti. Ketoselta ja Myllyrinteeltä sentään odotan kohtuullista panostusta tänä iltana.

    VastaaPoista
  106. Jumaleisson kyllä korventaa kun täällä reppanaksi haukutaan opettajamiestä. (Korventaa muutenkin kun rasvaisen pitsan söin aamupalaksi, minullahan on niitä happovaivoja ollut jo parikymmentä vuotta.) Itse kyllä puhun pöllöistä ja tyhmistä mutta minun sanani on fakta.

    Näin on! Linkkiä kehiin jos on vastaansanomista. Vaadin perusteluja! Selkeitä sanamuotoja jumaleisson eikä mitään ympäripyöreää naistenkieltä.

    Persanonyymi

    VastaaPoista
  107. Hulvatonta Ketosta ja Myllyrinnettä.

    "Me haluttaisiin kertoa sulle Luciferista."

    VastaaPoista
  108. Kiessus . . .
    Jos lapsityranneista ihan oikeasti puhutaan niin naiset ajaa niistä kirkkaasti ohi. Ne vekslaa asioita edes takas niin että itekin menevät solmuun. Harva on se jäpikkä jolle ei naikkariämmä pakota vetämään vaikkapa sukkiksia jalkaan. Itse kyllä vedän kaiken uhallakin bokserit pitkien kalsareiden alle kylmällä. Repikää siitä.

    Ite ne tykkäisi pyöriä korkokengissä ja stringit jalassa kaiken aikaa. Mies pitäisi saada puettua samanlaisiin epämukaviin vetimiin. Kivahan siinä on käyskennellä tyoksukynttelien palaessa tai istuskella kauneushoitoloissa ties missä kivi- ja aromaterapiassa. Voi helevate, manikyyrit ja pedikyyrit vielä päälle.

    Tilipussit (paino sanalla tili) pitää raahata mammalle joka tyhjentää ne surutta kaikenmaailman hömppään. "Nyrkkikyllikit" taitaa olla ainoat jotka suht'koht hyvin toimivat yhteisymmärryksessä miehen kanssa. Lämmin käsi riittää usein. Että silleen.

    Kuvauksesta sanon vielä senverran että vaikka perhoset on hankalia kuvata niin kyllä niissäkin pitää joku roti olla. Ei ole puhettakaan ettei kultainen leikkaus ja oikean alakulman vaikuttavuus ole tärkeä myös siinä, rajaamisesta puhumattakaan. Katseen tai valon suunta on ensiarvoisia valöörien kannalta. Joku "cocacola" kuvaa sattaa luulla että optinen ja matemaattinen keskipiste on yksi sama asia.

    Amatöörit on amatöörejä vaikka toisia on tietty mukava syytellä.

    VastaaPoista
  109. Ja minähän en siis ole reppana. En ja en ja EN!

    Jos muuta väittää niin perustelut! Linkit kehiin! Faktat laulamaan! Jumaleisson!

    Äiti on aina sanonut, että meidän poika on hyvä poika ja siitä lähdetään.

    Persanonyymi

    VastaaPoista
  110. Iines
    Olipa mielenkiintoinen kirja-löytö!
    Täällä on muutenkin kommentteja, jotka nostavat suupieliä lattiasta kattoon.

    Toissapäivänä minäkin ostin kirpparilta kolme kirjaa eurolla - satsin. Alberonin: Ystävyys, Moravian: Kaksi naista, ja herkkuna: Juhani Konkka: Elämän antimet: Kirjeitä Koskenpesästä, Wsoy 1950.Takakansi määrittää kirjaa elämisentaidon oppaaksi ja tunnustuskirjaksi.
    Tämän Konkan kirjan sivuja ei oltu myöskään avattu. Otsikkoja/lukuja on monesta aiheesta arkisista, mutta myös vähemmän: "Ihminen tavoittelevana olentona", "Musta eros", "Innoittava eros", "Luopuminen nautinnoista", "Kuolemanjälkeinen onnelisuus"...jne

    Perhosia ei täällä kaupungissa juurikaan joka paikasssa näe.

    Omena-aika on parhaimmillaan, ja hilloa on tehty monta litraa. Syksyssä ilahduttavaa on nähdä ympärillä maisemassa satoaan kantavat omenapuut. Omenoiden tuoksukin on niitä ilon aiheita syksyllä varsinkin...

    VastaaPoista
  111. ...samaan syssyyn vielä muutama ajatus noista onnettomista, levottomista ja agressiivisista lapsista.
    Ellei lapsen aivoissa tai vaikkapa hermostossa ole löydetty fysiologista tms. sairautta, kyllä silloin käytöshäiriöiden syynä on koti ja siellä lapsen kanssa elävät ihmiset.
    Syyllisiä ovat useimmiten siis vanhemmat, tai yksi niistä.
    Minä siis syyllistän. Onhan luonnollista, ja tervettä tuntea syyllisyyttä aiheuttaessaan pahaa oloa lapselleen/lapsilleen.
    Mutta osaako niin monikaan edes tuntea syyllisyyttä. Äärimmäistapauksissa.

    Joo. Tiedän, ettei kauhalla voi vaatia, jos lusikalla vain on annettu. Jokainenhan meistä on lapsuudessamme aivopesty jollakin tapaa. Kasvatuksen esimerkithän saamme ensisijaisesti omilta vanhemmiltamme.

    VastaaPoista
  112. ...Tiivistettynä :):
    Karmivinta on, että ainoastaan lapsia aina syytetään, syyllistetään käytöshäiriöistä, vaikka esim. levottomuutta, agressiivisuutta, aiheuttavat syyt ovat aivan muualla.
    Rakkautta ja välittämistä, levollista, turvallista yhdessäoloa vanhempiensa kanssa nämä lapset ensisijaisesti tarvitsisivat. Ja lempeästi asetettuja rajoja turvallisuutta luomaan...

    VastaaPoista
  113. Lasten kasvatuksesta tuli mieleeni keväinen kiertely Englannin maaseudulla. Silmiinpistävää oli yleinen välinpitämättömyys yleistä roskaamista kohtaan. Sama ristiriita ilmeni myös rakentamisessa; vanhan ja uuden rakentamisen joskus räikeäkin vastakohtaisuus. Tuosta näkemyksestä kanssa tuntui olevan ristiriidassa se kuva minkä sain alle kouluikäisistä lapsista . He olivat esimerkillisen kuuliaisia ja "hyvän kasvatuksen" saaneen oloisia.

    Ajatuskulkuni on että tämä enlantilaisten "sanoinkuvaamaton" vanhoillisuus ja perinteissä kiinni roikkuminen on "traumaattisuudessaan" johtanut teininuorison ja vähän vanhempienkin välillä hallitsemattomaan kapinointiin ja ylilyönteihin. Niin kasvatuksessa kuin muussakin "kulttuurissa". Jos meilla suomalaisilla on traumamme protestanttisessa työkulttuurissa ja auktoriteettiuskossa niin enlantilaisilla on "kana kynittävänä" oman sosiaalispoliitisen hierarkiansa kanssa.

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  114. Ai jai... ehdin jo ilahtua, että kerrankin kunnon räävitöntä huumoria, mutta tuo saatanana Lucifer-pilahan oli pilattu opetuksella lopussa!?

    Sama opetushan sopisi uskovaisillekin. Vielä paremmin jopa. Sitä paitsi me kristitythän verenjuojia olemme.

    VastaaPoista
  115. Loppu oli pilattu, mutta kyllä se räävittömyyskin siinä oli,kun noudattivat aika tarkkaan samasta aineistosta ammentavien ovikellon pimputtelijoiden kaavaa.

    VastaaPoista
  116. Nimenomaan, Riku. Ilman tuota moraliteettia sketsi olisi ollut huikea. Sillä millä helvetin tavalla uskovaisten oma soopa on muka fiksumpaa kuin noiden satanistien - nyt sille kuitenkin annettiin synninpäästö.

    VastaaPoista
  117. Kun täällä on ennenkin Hännikäistä kehuttu, niin liitän tähän pätkän hänen "Siperia opettaa" tarinastaan, jossa kerrotaan Neuvostoliiton työleireistä kirjoittaneesta Salamovista.

    Aihe ja etenkin opetus on hyvin ajankohtainen:

    "Voi Siperiassa toki oppia muutakin. Solženitsyn kirjoitti Vankileirien saaristossa todenneensa leiriaikanaan, ettei mikään kansainvälisyydelle perustuva ideologia voi koskaan toimia. Leireillä ja vankiloissa ukrainalaiset, gruusialaiset, kiinalaiset, uzbekit ja lukemattomat muut jengiytyivät etnisyytensä mukaisesti."

    "Solženitsynin havaintoa tukee Anne Applebaumin Gulag -historia, jossa kuvataan leirivankien - myös suomalaisten - muodostamia kansallispohjaisia yhteisöjä, jotka antoivat turvaa rikollisvankien väki- ja mielivallalta. Tässä voi nähdä pienoiskuvana sen nationalismin, joka..."

    Jatkan itse hieman eri tavalla kuin Hännikäinen: joka on takana myös tämän päivän monikulttuurisuuden kritiikissä.

    VastaaPoista
  118. Elinkeinoelämän Keskuskusliiton (EK) Mikko Pukkinen sanoi muutama päivä sitten, olisko ollut eilen, että eläkeikää pitää nostaa "tavalla tai toisella".

    Kuulosti jotenkin siltä että porkkanan ja kepin sijaan on vain yksi vaihtoehto – kuten vankileireillä.

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  119. Minusta tuo Ketonen & Myllyrinne sketsi oli aivan huikea moraliteetteineenkin, sillä ihmismieli seuraa tuonkaltaista puhe-mimiikkaesitystä reaaliaikaisena tilannekomiikkana, joka toteutuu ja täyttyy samantien, aivan yksyhteen reaalaiajassa. Katsoja sai siis tyydytyksen jo ennen naisen moraalisaarnaa, jonka toki olisi voinut leikata pois ja päättää sketsin vaikka naisen äänettömään mehunjuontiin. Pelkällä mehunjuonnilla olisi vältetty liian irreaali ja absurdi tunnelma ilman moraalista sanomaa.

    VastaaPoista
  120. Leonoora, tuo Juhani Konkan elämäntaidon opas tuntuu houkuttavalta, etenkin luku Musta eros. Minä avaisin paperiveitsellä sen sivut ja lukisin.

    Totta mitä sanot lapsista. Lapset ovat sen kuva, miten heitä varhaisvuosina on kohdattu ja kohdeltu, millainen yhteys heillä on lähimpiin ollut. Minulle ainakin on turha sanoa muuta ilman vakavia perusteluja.

    Kauko Putki, puhut lasten kuuliaisuudesta. Minua lapsen "kuuliaisuus" vähän säälittää. Sanoisin mieluummin, että lapsen olisi hyvä olla iloinen, kohtelias ja rohkea, muita ihmisiä havainnoiva ja heidän tarpeensa huomaava.

    (En ymmärrä, mitä vikaa kohteliaisuudessa on. En tarkoita pokkurointia, vaan sydämestä tulevaa toisille osoitettua ystävällisyyttä.)

    VastaaPoista
  121. Iines: Ei tuo ole totta. Koska olette viimeksi käyneet koulussa tutustumassa opettajiin ja opetussuunnitelmiin, Jape tai HG?

    En ole lukenut kaikkia kommentteja. Kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta kuin vain se, että onko lukenut ops:in tai tutustunut luokkakohtaiseen opetukseen. Olen kylläkin lukenut niitäkin, tosin vuonna 2003 tai jotain.

    - minä sanon aina, että pedagogia ei ole yhtä kuin opetusta teoreettisesti (koska se on didaktiikka) ja opetustapahtumien hanskaaminen on jotain jota voitaisiin verrata timpuriin (ja pedagogi arkkitehtuuriin) mutta tänä päivänä eivät edes teoreettisella puolella tajua tai miellä tai keskity eroihin ja siksi kaikki joka haisee koulutukselta tai opettamiselta on jotain opettajuutta useimman mieleen. Mutta ei arkkitehti välttämättä tee mitään käsillään muuta kuin selvitä miten asiat sekä ovat että näyttävät - ja silti joku penää pedagogiikasta aina sitä käsityötä....(väsyttää tämä jatkuva visailu).

    - opettajuus, jos siitä halutaan jotain sanoa, on hyvässä mallissa Suomessa mutta pedagogia ei.
    Voidaan siis hyvällä rintaäänellä mennä ulos opettamaan miten Suomessa opetetaan (eli miten timpuri hanskaa duunit täällä kotimaassa)
    mutta heti kun joku haluaa ymmärtää miksi narkkareita ja stockingeita ja niitä ja näitä esiintyy meillä eikä heillä, miksi koulumurhaajat riehuvat juuri kouluissa, miksi tekniikka on yliedustettua juuri Suomessa vaikka jäämme laadussa perään...
    jne
    jne jne jne
    niin siihen antaa vastaus, EI ENÄÄ OPETTAJA JOKA EI SITÄ VOI YMMÄRTÄÄ KOSKA ON KESKEN SITÄ - vaan ne, jotka näkevät myös suuremmat kuviot ns. opetustilanteissa, niiden alla ja päällä, niiden historiasta ja etenkin niiden poliittisesta vaikutuspiiristä.

    Nämä ovat siis vastaukseni. Opettajuus kaikessa työmiesasemassa on ok, ihan kivoja opeja, ihan kivat jutskat ja hyvät draamat jeees jeees mutta päin peppua kotimaan osalta, eli mitä täältä odotetaan esim. tulevien poliittisten ajattelutaitojen osalta.

    Då räcker det inte till.

    VastaaPoista
  122. Ei tarvitse olla valokuvauksen harrastaja arvostaakseen taitavaa kuvaajaa! Taitavaksi - on sitten ammattilainen tai amatööri - lasken sellaisen, joka näppää suunnilleen kerralla napakymppiin enkä sellaista, joka napsii samasta kohteesta kymmenittäin (ellei jopa sadoittain) kuvia, korjailee ja muokkaa, fiksaa jne. saadakseen haluamansa lopputuloksen. Ensin mainittu on taiteilija, jälkimmäinen teknikko.

    Toinen valokuvaajaystäväni on erikoistunut ihmisten kuvaamiseen ja hän on siinä todella taitava. (Palkittukin, mikä ei ole pointti sinänsä.) Studion seinällä on hyvin erityylisiä kuvia; ne kertovat kohteesta eivätkä kuvaajasta.

    Luulen hänen salaisuutensa olevan se, että hän saa omalla rennolla ja ihmisläheisellä luonteellaan kuvattavan rentoutumaan ja "antamaan itsestään". Sen lisäksi hän on ilmeisen hyvä ihmistuntija ja osaa poimia ihmisestä sen mikä haluaa tulla nähdyksi. Sinut itsensä kanssa = sinut muiden kanssa.

    Lapsista. Kovin kuuliainen lapsi = alistettu lapsi. Jos lapsi ei saa kotona kokeilla rajojaan ja kokea tunteita laidasta laitaan, niin missä sitten?

    VastaaPoista
  123. Iines on teknikko - hihihii.

    En lue sellaista henkilöä taitavaksi, joka tarvitsee steriilin studion kaikkine teknisine vempeleineen ja valoinee kuvien ottamiseen. Siinä on välineurheilun tuntua, enemmän kuin kuvien rajaamisessa ja horisontin oikaisussa tietsikalla.

    Luovuus puuttuu studiokuvaajilta. Kuvista tulee mekaanisia ja näperellyn oloisia.

    Jos ei itsellä ole kokemusta valokuvauksesta, millä ilveellä voi toista kutsua taitavaksi?

    VastaaPoista
  124. Luin viikonloppuna kirjoituksia tateilijoista. Taitelijoiden yhteisenä nimittäjänä usein oli boheemius, joka oli peitenimi rapajuoppoudelle. He vain hakivat alkosta inspiraatiota, jota ei usein sitten ikinä tullut. Ainoa näkyvä merkki taiteilijuudesta oli veteen piirretty viiva, joka sekin häipyi yhtä nopeasti kun se oli piirretty.

    Ihmettelen ihmisiä, jotka katselevat kirkkain silmin ihaillen taiteilijoita ja heidän rypemistään.

    VastaaPoista
  125. joka näppää suunnilleen kerralla napakymppiin

    Montako laukausta on "suunnilleen kerralla"?

    Minä haluasin muuten nähdä kuinka nämä sinun ammattilaiset ottavat luontokohteesta "suunnileen kerralla napakymppiin" olevan kuvan. Kyse ei nyt ole studiossa ja studiovaloissa 1,5 metrin päässä kuvaajasta tekopirteänä hymyilevästä mallista, jonka hymy muistuttaa ennemmin irvistystä kuin rentoutuntutta ja nättiä hymyä. Kyse on kymmenien metrien päässä olevasta luontokohteesta, vaikkapa pienestä linnusta, jonka lähelle pitäisi päästä, jotta siitä saisi kuvan. Valokin on pilven takana, latteaa ja vähäistä. Ja katso pirskattia tuossa välissä on liejukkoa, jonne ei korkkareilla oikein voi mennä, eikä lintu pysyttele aloillan, jotta siihen voisi suunnata studiovalon johon ei ole sähköä. Mitä "ammattlainen" studiokuvaaja tekee? Ei ainkaan "näppää suunnilleen kerralla napakymppiin", se on varma. Luulen (tiedän), että studiokuvajan nätit valkoiset housut on ihan "savessa" takapuolelta ;)
    Niistä voi ottaa sitten ikimuistoisen kuvan studiossa.

    VastaaPoista
  126. Miksi Jape kirjoittelet taas anonyyminä?

    Juopottelu ei tee kenestäkään taiteilijaa. Taiteilija on ihminen, joka luo jotakin ainutkertaista, hetken tai ikuisuuden kestävää.

    Jotkut sanovat, että ei voi olla taiteilija ellei sielussa ole säröä, josta luovuus pulppuaa. Hevonkukkua! Ilosta ja riemusta irtoaa yhtä lailla kuin kurjuudessa rypemisestä.

    Niin, sellaisella joka kuvaa esim. perhosia, on tietenkin tilanteenmukaiset varusteet. Korkkarit kuuluvat meillä päin kaupunkikäyttöön, eivät luontoon.

    Se on sitten toinen juttu, että miksi kuvata lintuja / perhosia. Henkkoht katselen ja kuuntelen niitä mieluummin luonnossa, samoin kuin kukkien väriloistoa ja tuoksua. Hetkeä ja tilannetta ei saa purkkiin, vaikka kulkisi koko ajan linssi silmien peittona tyyliin japanilainen turisti.

    Menee luontoon sitten mihin vuodenaikaan tahansa, niin aina siellä on nähtävää! Milloin karumpaa, milloin vehreämpää. Mitään ei tarvitse dokumentoida - sen kuin nauttii siitä mitä luonto milläkin hetkellä tarjoaa.

    VastaaPoista
  127. Kuunkuiske,

    tunnen halua kommentoida esittämääsi näkökulmaa valokuvaamiseen, koska kuvaan itse innokkaasti luonnon mikrokosmoksia makrotasolla. Minulla on tiedostoja, joissa yhdessä voi olla sata kuvaa yhdestä ja samasta perhosesta.

    Kyse ei ole vain omasta nautinnosta. Kyse on halusta välittää elämyksiä muillekin.

    Lisäksi kyse on samasta kuin missä tahansa taiteessa, jossa taiteen välittäjä näkee jonkin sellaisen asian, jota muut eivät välttämättä näe. Hyvällä kuvalla onkin minusta aina jokin viesti, tarina, kun taas itseäni ei kiinnosta kuva, joka vain jäljentää kohteen vailla näkökulmaa, laajempaa taustaa, siis vailla merkitystä. Esimerkiksi heinäsirkka on varsin kujeellinen kaveri, ja sen leikillisyyden saaminen kuvaan on houkuttavaa.

    Jokainen nähty perhonen on kuvaajalle ilon ja innostuksen lähde, ja jos on kamera mukana ja valaistussuhteet hyvät, ilo on suorastaan euforista, kun perhoskuvasta tulee taideteos, pieni taulu. Kameralla voi maalailla kuin sudilla, jopa värejä voi säätää valaistuksella ja kameran aukkoasetuksilla.,

    VastaaPoista
  128. Uskon Iines, että valokuvaamiseen voi upota sellaisella intohimolla ja antaumuksella että oksat pois!

    Samalla tavalla kuin minkä tahansa muun asian kanssa - siitä voi saada tasan niin paljon kuin siihen antaa itsestään.

    Voisiko puhua jopa elämänjanosta; jos ei ole mitään mistä haltioituu, varsin on laimeaa.

    Kaikki mikä saa veren virtaamaan suonissa ja posket punoittamaan positiivisesta innosta, on hyväksi ihmiselle! :)

    Mitä se kenellekin sitten on.

    VastaaPoista
  129. Istuin äsken parvekkeella leppeässä auringonpaisteessa, linnut lauloivat taas kuin kesän korkeimpina hetkinä.

    Ajattelin, että osatapa nauttia hetkestä täysin rinnoin niin että sitä ei tarvitse jäädä kaipaamaan.

    Miten niin kohta koittava pimeys, lehdettömät puut ja hiljenevät linnut olisi vähemmän arvokasta?

    VastaaPoista
  130. Lintujen hiljenemisen huomaa jo. Kun kulkee metsässä, voi olla, ettei kuule ainuttakaan sirkutusta tai huilumaista puhallusta.

    Eilen vuorella kuulin kaukaa kurkien kutsuhuutoja ja pääni päällä lenteli raakkuva varis tai korppi, jota hieman pienempi lintu hääti poispäin reviiriltään(tai saman lajin naaras?).

    Minua ahdistaa hieman se, kun taivaankansi laskeutuu ilta illalta aiemmin alemmas. Lopulta se laskeutuu jo päivällä, niin että maankuoren ja taivaan välissä on vain kapea valorako. Ihan kuin olisimme isossa astiassa, johon joku panee kuvun päälle.

    Toisaalta tykkään pimenevistä illoista, kun saa alkaa sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä sisällä johonkin pehmeään katsomaan elokuvia tai lukemaan.

    VastaaPoista
  131. Mutta nyt kesä taitaa hetkeksi tulla takaisin! On kirkasta ja lämpenee.

    Minäkin lähden nyt lenkille!

    VastaaPoista
  132. On jännä nähdä kuinka Kuunkuiskeen vihamielinen vänkääminen valokuvausasiassa heilahtaa toiseen laitaan, kun Iines sanoo kuinka asia on omaan kokemukseensa pohjaten. Jos joku muu selostaa asian laidan, niin sama naputus jatkuu Kuunkuiskeella...

    Hetkeä ja tilannetta ei saa purkkiin, vaikka kulkisi koko ajan linssi silmien peittona tyyliin japanilainen turisti.

    Täysin päin vastoin. Hetki ja tilanne on mahdollisita tallentaa kuvaan. Se on paljon enemmän kuin se, että sinä vain sanallisesti kerrot mitä näit. Mitä siitä saa irti?
    Kuva on enemmän kuin tuhat sanaa ja se mahdollistaa kunkin oman näkmyksen ja tulkinnan - mitä näkee kuvassa. Sanallinen kuvau on vain sen kirjoittajan näkemys asiasta...
    Kuvissa on kyse jakamisesta. Nimeomaan hetken ja tilanteen tallennuksesta ja mahdollisuudesta näyttää ja jakaa se muiden kanssa.

    VastaaPoista
  133. Onpas taas, Jape, munatonta touhua kirjoitella anona!

    Nuo kirjoitusvirheethän ovat tavaramerkkisi.

    Jos sinä saat kicksejä jonkun toisen kokemuksista, fine.

    Jotkut elävät hetkissä, toiset tallettavat hetkiä ja missaavat läsnäolevan hetken.

    VastaaPoista
  134. Kävimme Viisivuotiaan kanssa lauantaina sieniretkellä. Metsä oli todella hiljainen. Ei kuulunut linnunlaulua, vain tuulen suhinaa aukeammilla paikoilla. Jotain elämää sentään oli: hirvikärpäsiä. Viisivuotiaan sienikori oli palatessa kukkuroillaan kanttarellejä, punahaperoita, kehnäsieniä ja yksi leppärouskukin. Seuraavana päivänä syötiin herkullista sienikastiketta, jonka valmistamiseen Viisivuotias innokkaasti osallistui. Syöminen jäi etupäässä aikuisille.

    VastaaPoista
  135. Kuunkuiske, noita kirjoitusvirheitä on minunkin teksteissäni, kun en muista tarkistella.

    Monesta ihmisestä on hauska katsella myös muiden kuvia. Omiakin kuvia vuosien päästä katsellessa muistuu monia tapahtumia, paikkoja ja asioita mieleen, joita ei enää muista.
    Siskoni on ollut innokas valokuvaaja vuosikymmeniä. Hänellä on toistakymmentä valokuva-albumia, joiden katselu on aina ilo.
    Ei hetkeä menetä, vaikka sen ikuistaa kameraan.

    VastaaPoista
  136. Iines
    ..." taivaankansi laskeutuu ilta illalta aiemmin alemmas. Lopulta se laskeutuu jo päivällä, niin että maankuoren ja taivaan välissä on vain kapea valorako. Ihan kuin olisimme isossa astiassa, johon joku panee kuvun päälle."

    Vaikuttavia kuvia myös tekstissäsi!

    VastaaPoista
  137. Valokuvat ovat toki myös dokumentteja, ja tärkeitä sellaisia. Joskus mietin, miten käy digikuvien koneen streikatessa, kun ne ovat monesti vain "koneella". Minä ainakaan en koskaan tulosta kuvia enkä ota varmuuskopioita.

    Minulla vanhempi läppäri juuri pimeni, ja siellä on varmaan tuhat kuvaa, joita ei ole muualla. Jos en maksa noin sataa euroa Windowsin palauttamisesta, en saa kuvia takaisin. Kun en tahtoisi enää korjata konetta, joka on saman vian takia ollut jo kahdesti vuoden aikana korjattavana. Ensimmäinen korjaus maksoi 80 euroa, toinen korjaus + johto 150 euroa. Kalliiksi tulee läppärin korjaus.

    VastaaPoista
  138. Tattista vaan Leonoora!

    Tuo maanrakotunnelma vain paranee, kun lisätään kuvaan mukaan vaikka jättiläinen Atlas, joka polvistuneena pitelee taivaankantta niskoillaan ja koettaa estää sitä painumasta maankuorta vasten.

    Näin minusta tuntuu, kun pimeä ottaa valtaa. Taidan olla enemmän valon lapsi, menen kasaan pimeästä.

    VastaaPoista
  139. Iines, jos sijoitat rahaa kameroihin ja tietsikoihin, laita jokunen kymppi, satanen tai 2 myös ulkoiseen kiintolevyyn ja muutamaan muistitikkuun niin eivät nyt aivan taivaantuuliin kuvasi mene.

    Minä en säilytä koneella yhtään mitään tiedostoja vaan siirrän kaiken pois.

    VastaaPoista
  140. Huomaan olevani hieman ajattelematon. Minulla on nimittäin vain yksi muistitikku, ja siinä on kirjallisia viritelmiä ja muutamia kuvia siirtoa varten.

    Mikä tosiaan estää minua ostamasta vaikka kymmentä muistitikkua ja siirtämästä pienin väliajoin kuviani niille, tai vaikka bloginikin. En ole vain ajatellut kunnolla asiaa. Jotenkin vain luottaa, että esimerkiksi kuvablogi ei voisi hävitä. Minulla pitäisi oikeasti olla järkevä mies, joka sanoisi, mitä kannattaa tehdä ja mitä pitää tehdä. Ja joka pistäisi minut tekemään. Tottelisin kyllä ennen pitkää.

    VastaaPoista
  141. Iines, vaimo minullekin sanoi, että minun pitää hankkia ulkoinen kiintolevy, en olisi muuten hoksannut. Ja sitten tuli yksi ystävä kylään ja nakkasi ilmatteeksi tuon, jossa on varmaan jo kymmenentuhatta kuvaa, kirjoituksia ja muuta tavaraa eikä sen tallennuskapasiteetista ole kulunut kuin pieni siivu.

    Itse pääkonekin toimii sujuvammin.

    Muistitikut ovat sitten reissussa käteviä, ja kun lähtee jonnekin kyläileen.

    VastaaPoista
  142. No, siinäs näet, Valto, on ihmistyyppejä, joille pitää sanoa kädestä pitäen joitain käytännön asioita, ja sinäkin taidat olla semmoinen, kuten minäkin. Jokuset ovat sitten taas kauhean järjestelmällisiä itsestään.

    VastaaPoista
  143. Esimerkiksi netanttilasta saa Buffalo Lite 320Gt USB-kiintolevyn alle 70 € punaisena, valkoisena tahi mustana.

    VastaaPoista
  144. Kiitos vinkistä, minäpä tutustun asiaan ja koetan hahmottaa mielessäni, miten mittaamattomasti sinne mahtuu tavaraa. Sitähän voisi käyttää yksistään kuvien varastointiin, jolloin itse tietokonetta ei tarvitsisi rasittaa paljollakaan tallentamisella.

    VastaaPoista
  145. Hiukan kannattaa olla tarkkana sellaisen materiaalin suhteen, mikä on itselle merkityksellistä. Ettei käy niin kuin eräälle, joka menetti valtaosan väitöskirjamateriaalistaan taivaan tuuliin...Sanomattakin lienee selvää, että kyseessä humanistinainen :)

    Tuli puhetta erään ystäväni kanssa siitä, että mitä pelastaisi palavasta talosta. Tiedä sitten onko hyvä vai huono asia, mutta en koe että minulla on mitään sellaista materiaa, minkä menettäminen olisi murskaavaa.

    Paitsi muistot, mutta niitä ei tulipalokaan voisi viedä.

    Dementia kentie sitten aikanaan hoitaa homman :)

    VastaaPoista
  146. Jos sinä saat kicksejä jonkun toisen kokemuksista, fine.

    Nyt on pakko sanoa, että sinä olet harvinaisen typerä nainen. Sinulla on jo hartiat ns. kastuneet, mutta silti rimpuilet vastaan vain sen takia, että et siedä joitakin erilaisia, luovia ja osaavia, ihmisiä. Sinulle on kädestä pitäen selitetty, että valokuvat ovat muistoja, joita voi jakaa toisten kanssa ja sinä naurettavasti puhut jostain kickseistä. Sinullehan nauraa naurismaan aidatkin.

    Jotkut elävät hetkissä, toiset tallettavat hetkiä ja missaavat läsnäolevan hetken.

    Typeryyden ylistyslaulu! Sinä todellakin elät vain - nautiskellen - hetkessä, eikä sinulle jää muuta perimätietoa kuin hatara muistisi, jota värität sopivasti. Muut ELÄVÄT JA OVAT LÄSNÄ HETKESSÄ, tallentavat sen ja jakavat sen muiden kanssa, myös vuosin päästä, kun kuvat on muistin tukena. Eikä tarvitse värittää ja kääntää asiaa paremmin päin, kun sanoo, että katso itse tuosta kuvasta.

    Tunnustaisit ja tunnistaisit sinäkin, Kuunkuiske, tosiasiat, niin voit välttyä tekemästä itsestäsi yhtään suurempaa narria kuin nyt olet.

    Sinun touhusi, Kuunkuiske, on todistetusti munatonta touhua, vai väitätkö vastaan?

    VastaaPoista
  147. Paitsi muistot, mutta niitä ei tulipalokaan voisi viedä.

    Kannattaa pakastaa päänsä, jos ei ymmärrä ottaa "backuppia"

    VastaaPoista
  148. "Sinun touhusi, Kuunkuiske, on todistetusti munatonta touhua, vai väitätkö vastaan?"

    Nyt on teoreettisesti mahdollista, että Kuunkuiskeeella on sama ilmiö kuin neuvostoliittolaisilla naishiihtäjillä. Heillähän kävi niin, että Raisa Smetanina nauroi Galina Kulakovan partaa. Tästä suivaantuneena Galina potkaisi Raisaa munille. Siitäs sai!

    VastaaPoista
  149. Jaa... eihän asia minulle tietenkään kuulu, mutta kun satun nyt olemaan ypöyksin mökillä, ja istuin juuri äsken laiturilla katselemassa upeaa, mahtavaa, ikuista tähtitaivasta, toisessa kädessä sikari ja toisessa viskimoukku, niin ajattelin että tämän blogin naiset, etenkin Iines, Delilah ja Kuunkuiske, ovat äärettömän ihania ihmisolentoja.

    Omistan teille tämän Koskenniemen runon:

    Hän lupasi sun viedä pois maahan lumottuun,
    pois kauas kohti unelmainsa rantaa,
    ja Saturnuksen renkaan ja Jupiterin kuun
    hän lupas sinun lippaaseesi antaa.

    Ah, syysöistä unta hän oli, muuta ei,
    et koskaan häntä tapaa elos tieltä,
    mut syysyössä, unessa hän sydämesi vei.
    Hän yksin puhui rakkauden kieltä.

    VastaaPoista
  150. Yksi äärettömän ihana kiittää yöllisestä runosta. Emme pane tätä nyt viskimoukun harteille, emme edes viehkon sikarintuoksun, joka tähtikirkkaassa yössä leijui vetten päällä.

    Näissä koskenniemeläisten runoissa on ehkä parasta se camp-huumori, jonka nykyaika näihin asettaa? Vai mitä? Uppoavatko nämä muka karvoineen päivineen nykylukijaan, etenkin nykynuorisoon?

    VastaaPoista
  151. Tähdet saavat tunteellisiksi, se on inhimillistä ja pieni osuus viskilläkin lienee. Yhtä kaikki; kauniita sanoja ei kuule koskaan liikaa. Kiitos tähtienkatsojalle!

    VastaaPoista
  152. On toki totta, että viimeistään modernismi teki Koskenniemen runokielestä menneen kesän melankoliaa. Mutta toisaalta modernismi teki runokielestä vaan eri tavalla naurettavaa ja karkoitti kansan pois runouden ääreltä. Näin väittäisin.

    Perinteinenkin runous elää edelleen vahvana, myös nykynuorison mielessä, ja etenkin sen: laululyriikassa. Siellähän menee täydestä mikä tahansa kömpelyys ja korukielinen kommervinkki, ihan ilman häivähdystäkään campista.

    Ajat muuttuvat, mutta nuoriso pysyy yhtä tolvanana kuin ennenkin. (Samoin tietysti vanhemmatkin, mutta sitähän ei kukaan epäilekään.)

    Kun Viidan Pohjan satakieli kosketti monia, niin mitenkäs tämä Koskenniemen tunnelmointi uppoaa - Satakielen laulu:

    Kaikk' keskustelu kuoli verannalla
    kuin jäänyt jokainen ois yksikseen:
    yön pimennosta, jossain puiden alla,
    soi satakielen laulu pimeyteen.

    Kuin soinut ois se yksin hälle, hälle,
    niin kukin laulun kuuli mielessään.
    He joutuivat toisistansa etäämmälle,
    he tuli likemmäksi itseään.

    VastaaPoista
  153. Tuo tupluus on huonon mokkulayhteyden vika. Takuulla painoin lähetä-nappia vain kerran. Viski on haihtunut kuin vierivä virta.

    VastaaPoista
  154. Kaikk' keskustelu kuoli verannalla
    kuin jäänyt jokainen ois yksikseen:
    yön pimennosta, jossain puiden alla,
    soi satakielen laulu pimeyteen.

    Kuin soinut ois se yksin hälle, hälle,
    niin kukin laulun kuuli mielessään.
    He joutuivat toisistansa etäämmälle,
    he tuli likemmäksi itseään
    .

    Siis minuunhan tuo Satakielen laulu uppoaa kuin kuuma veitsi voihin, kun sen sijaan harva moderni runo tai rappiruno saa minut samanlaiseen auvoon. (Minusta runon kuuluu tuottaa auvoa.)

    Eihän nuorille saa siis puhua koskenniemeläisittäin, vaan se pitää sanoa vaikka näin:

    Voi vittu mikä fiilis mein verannalla viime yönä,
    kun sähköt meni veke, musa seis kuin seinään,
    siis se hiljaisuus yhtäkkii - vähänks karmeeta
    ja joku kottarainen rääkyi pusikossa,

    mun nervi meni, joku helvetin kuhankeittäjä nauroi,
    mun korvat soi ja soi ja soi ja soi,
    mä olin yksin vaik siin siis oli jengii,
    voi tätä tyhjää hiljaisuutta
    mä hajoon camoon mun body vajoo
    -- -

    VastaaPoista
  155. En malta olla perustelematta lyhyesti tuota, että runon kuuluu tuottaa auvoa - vaikkei ketään kiinnostaisikaan. Minua kiinnostaa!

    Nimittäin minä tiedostan jo kurjuuden ja maailman hädän ja ihmispolon tuskan ja kurjan kuolemaan johtavan osan. Ei minua tarvitse siihen herätellä, vaan siitä pois, edes hetkeksi. Pieni pisara autuutta, kiitos, runoilijat!

    VastaaPoista
  156. Auvoiseksi runonnauttijaksi minäkin tunnustaudun. Siksihän niitä olen koko ikäni lukenutkin. Miksikä muuksi?

    Tehdäänpä Koskenniemen satakielestä moderni runo:

    Keskustella tai ei. Siis kyllä. Kuolla.
    Kuolla verannalla.
    Yön synkkyydestä, puitten alta,
    lävitse mieleni. Mikä ääni?

    Kenelle? Hälle? Minulle.
    Minä kuulin sen,
    kuoli muut minulle.
    Tulin etäältä liki itseäni.
    Minä satakieli. Sinä tuhatkorva.

    (Omistettu kaikille rokkokorville.)

    VastaaPoista
  157. Hiljaista on täällä. Sekin hiljainen ääni, joka vaivihkaa rikkoo hiljaisuuden, on imelyydellä kuorrutettua. Lapsikin tietää, että liiasta makeasta tulee vatsanväänteitä. Nyt ollaan siinä pisteessä.

    VastaaPoista
  158. Tapsa, kauniit sanat ilman taka-ajatuksia kertovat paljon sanojastaan! (Kiitosta vaan.)

    Minuun uppoaa välillä modernimpikin tyyli runorintamalla. Esim. tämä:

    "Siinä ne ruusut olivat, sateessa.
    Jätä ne siihen, pyysin, älä leikkaa niitä.
    Eivät ne siinäkään kestä, hän sanoi.
    Mutta ne ovat niin kauniit juuri tuossa.
    Voivoi, kauniita me olimme kerran kaikki
    hän sanoi
    leikkasi ne ja antoi
    minulle käteen."

    VastaaPoista
  159. Jos haluatte vedota nuorisoon, ajakaa Viitaa ja Koskenniemeä korsoraatorin läpi. Teksti tulee "selkokieliseksi" nykynuorisolle.

    Auvo on hapanta. Perussuomalaisia arvoja kunnioittava kansalainen voisi tykätä, jos mainitut Viita & Koskenniemi mankeloidaan "realisaattorin" läpi.

    VastaaPoista
  160. Anonyymi - vatsanväänteistä viis, sillä nämä jutut eivät olekaan tarkoitettu lapsille.

    VastaaPoista
  161. Runoja ei ole suunnattu myöskään yksisilmäisille, kapeakatseisille % nuiville. Ei helmiä sioille.

    VastaaPoista
  162. Anonyymi - hiljaisempaa on muualla. ;-)

    - Tarkkailija

    VastaaPoista
  163. Yksi kiittää rokkokorvien puolesta runosta. Sanoisin niin, että kaikki muu on turhaa, vaan runoilu ei, ei edes pieni runoilu.

    Runoile sinäkin anonyymi, ja poista rinnastasi katkeruus. Hiljaisuus on kaunista, mutta en minä tätä hiljaisuudeksi kutsuisi. Iloinen edelleen olen kaikesta tästä keskustelusta, jota täällä harrastetaan, väliin ihan ilman minuakin. Kiihkeät keskustelut ovat sitten taas eri aiheesta, ajallaan.

    VastaaPoista
  164. Ei ole kyse siitä, onko kyse lapsille tarkoitetuista asioista. Hieman tarkkavaisuutta voisi joku harrastaa...
    Kyse oli siitä, että lapsikin tietää kuinka imelyys on turmiollista. Comprende? Ja kuka muuten vapaaehtoisesti vetelee hapanta napaansa?

    Lipevyys on vastenmielistä.

    VastaaPoista
  165. Runot ovat "sianruokaa"; tekotaiteellisen kultturipopulan itsetyydytyksen omainen performanssi, jossa runo on fetissi, jonka kritiikittömällä ihastuksella ja kehunnalla koitetaan osoittaa oma paremmuus. Ketä tuolla pyritään hämäämään, siis muita kuin itseä?

    Aika harvoin itse itsensä jalustalle nostanut on kauaa siellä jalustalla keikkunut.

    Toivon, että ensi eduskuntavaaleissa PoVa on jälleen kova!

    VastaaPoista
  166. Anonyymi Runouden Vastustaja - lapsen tieto on lapsen tietoa ja aikuisen tieto on...

    Mitäpä minä tätä selittämään, kun Anonyymi Paavali tekee sen 1. korinttolaiskirjeensä 13. jakeessa paljon paremmin.

    Kas näin:

    "Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset makean syömisen vaarallisuudesta. Nyt, kun olen mies, tiedän paremmin ja syön makeaa mahan täydeltä ja kiskon kaljaa kaksin käsin päälle."

    Runoudesta Anonyymi Paavali julistaa näin:

    "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi runous, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali."

    "Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki faktat kaikesta ja osaisin ulkoa Persujen Nuivan Vaalimanifestin, mutta minulta puuttuisi runous, en olisi mitään."

    "Runous on kärsivällinen, runous on lempeä. Runous ei Iineksen blogissakaan kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

    "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, runous. Mutta suurin niistä on runous."

    Anonyymi Paavali oli viisas mies. Olisinpa hänen kaltaisensa!

    VastaaPoista
  167. Mily dryk, ja znaju

    Näkemiin, ystäväni, näkemiin.
    Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
    Ero joka ennalta jo arvattiin
    lupailee että vielä tapaamme.

    Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta
    äläkä sure, turha tuskitella mokomaa
    ei tässä elämässä ole uutta kuolla
    eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.


    (Sergei Jeseninin jäähyväisruno rakastetulleen ennen itsemurhaa.)

    Ps. Sopinee myös ihmisille jotka pitävät runoja "siankorvina".

    VastaaPoista
  168. Jumaleisson miten naiivia! – Voihan vinetto.

    Miten tekotaiteelista.

    Runoutta . . . hohhoijaa.
    Ennen vanhaan, vuonna miekka ja kivi kaikki oli sentään selvää, reaaliaikaista ja selvää ilman turhaa hölötystä ja hömppää.
    Comprende? Väännän rautalangasta kerran vielä että kaikki ymmärtävät; tunteellisuus on ja staä kautta runollisuus täyttä tuubaa ja itsetehostusta.

    Mutta toisaalta?

    Hännikäinen, saman kylän poikia, oli ihme hiihtelijä, anarkisti ja ties mitä. Olihan se herkkä poika mutta sillä aina sana hallussa. Kaverista kasvoi kova yhteiskunnallinen vaikuttaja ka ihanne. Kirjallisesti Timppa oli jo nuorena lahjakas runoilija -tyyppi, oikein boheemi. Minustakin tuli "Timin" fanittaja.

    Eipä silti, kuka meista uskaltaa heittää ensimmäisen kiven?

    Minä uskallan!

    Nimittäin pari kolme potentiaalista naisehdokasta olisi. Yksi niistä on hitto vie, Iines. Vaikka se tunnustautuu feministiksi (?) niin se on mulle jonkinlainen äitihahmo kuitenkin ku se on niinn ihanasti naisellinen feministi. ja vähän vanhakin mulle, mutta. . . . Aika ihku kuitenkin!

    Onhan tää välillä aika vaikeeta kun rakkkautta pitäis saada ja enenkaikkea antaa, se kun on hitsin tärkeää. Suomi poika on kuitenkin herkkä ja tunteellinen ja ja antaa kaikkensa hyvän parisuhteen eteen.

    VastaaPoista
  169. Mun pitäis korjata typoja, mutta ataa olla, asia kai tulee esille.

    VastaaPoista
  170. Ikävintä miehen kannalta on se kun nainen on illalla erinomaisen halukas, mutta aamulla toteaakin että tulipa holmöiltyä ja joutuneensa raiskauksen uhriksi.
    No, aamulla on on olo kuin punasilmä kanilla, vai miten se menikään?

    Peräkamarinpoika

    VastaaPoista
  171. Ihanaa naiset ihanaa!!

    Miten miehillakin voisi olla ihanaa?

    Himskatti. Täässähän täytyy ihan oikeasti ruveta löytämään miehisyydestäkin jotain munaa. Ämmäthän vetää koko aika vasemmalta ohi, kuten homot konsanaan, Vittu (sorry) täytyy kai ryveta olemaan vastuullinen kuten miehen kuuluukin. Naistahan me kuitenkin kaipaamme ja hänen rakkauttaan, jos sitä ei ole on minuutekin rakastajana vajavaista.

    Hö! miten yksinkertaista.

    VastaaPoista
  172. Jos joku ei käsitä mitä runous on, ei hänen sitä tarvitse käsittää. Monet vetävät silti luunsa kasaan, tai käden lippaan, kun pamahtaa soimaan Maammelaulu/Horst-Wessel/Sylvian Joululaulu... kysehän on tekotaiteellisesta dunteellisuudesta. Totta kai.

    Laulu on runo joka on sävelletty. Eli on siinä jotain muutakin kuin vain että paskantaisi bassotorveen?
    Tai en tiedä.
    Ps. Sinulle ehkä madot laulavat (alta maan) että "oi jospa ma kohta, mato maan, sut matkamies nähdä saan..."
    Tai vitustako sitäkään tiedän.

    VastaaPoista
  173. Se mua harmittaa kun nuoriso kaahailee ja hölmöilee liikenteessä niin poskettomasti. Esim. minum faijalle ei ollut ollut ajökorttia laisikaan ja mistään hurjastelusta ei ollut puhrttakaan koska äitillä oli kuskausvelvollisuus meidän perheessä. Elikäs ei minulla aianakaan sekuvia perhepiirissä ole. Ei se faija mikään tossukka ollut mutta ei mikään esikuvakaan miehelle. Harmittaa vävän mutta yritän panna paremmaksi. . . . ja panenkin.

    Tää menee vähän hempeäkski Iines mutta ei kai se haittaa. . . .

    VastaaPoista
  174. Vittu!

    Mikis!

    Meillä on sama ongelma, paitsi että mulla ei ole yhtä huonoa tuuria naisten suhteen kuin sulla.

    Mulla selibaatti on on arvaamaton, sulla sentään on arvattava; eli saat antautua joskus jos haluat.
    Minä en koskaan, halua. Siis antautua.

    Voihan v**tu, se on hankalaa. Joskus haluaa mutta ei saa, useimmin saa muttei halua.

    Kyllähän tuo syö miestä, vaikka tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.

    Sitäpaitsi jokapoika "sen" nuolee vaikka harva sen uskaltaa tunnustaa,

    VastaaPoista
  175. "Sitäpaitsi jokapoika "sen" nuolee vaikka harva sen uskaltaa tunnustaa"

    Minähän aamuisin, ellei korppuja löytynyt kaapista, popsin tampoonitkin. (Ps. Käytetyt maistuivat paremmilta, etenkin vihreän teen kanssa.)

    VastaaPoista
  176. Anonyymi sanoi...

    Mun pitäis korjata typoja, mutta ataa olla, asia kai tulee esille.

    Toisaalta taas Kuunkuiske sanoi...

    Onpas taas, Jape, munatonta touhua kirjoitella anona!

    Nuo kirjoitusvirheethän ovat tavaramerkkisi.


    Nyt on selvästi tilanne, jossa Kumpi ja Kampi tappeli, mutta kumpikin hävisi. Reppanat...

    VastaaPoista
  177. Hahaa, täällähän on ryhmä itsesaastuttajia liikkeellä. Näpit käy jo kiivaasti ties missä. Kukin vetelee komeasti omaan tahtiin, silmät tiukasti kiinni, antaen mielikuvitukselle kaivattua tilaa. Peukalo jarruttaa.

    Ai anonyymi 0.28 tuli jo? Ei se mitään. Parannat sitten ensi kerralla.

    VastaaPoista
  178. Täällähän on öinen runosuoni pulpunnut pidäkkeettä. Ilohan näitä tamppooninsyöntejä ja punasilmäkaneja on lukea. Ihan totta, hymiön piirtäisin, jos osaisin.

    Se vaan, että miksi kummassa anonyymi, joka taitaa esittää yhtä, käyttää sanaa typo, ikään kuin virhe siitä pienenisi. Miksei paremmin nupo, kun siinä olisi vokaalisointukin kohdallaan?

    VastaaPoista
  179. Se vaan, että miksi kummassa anonyymi, joka taitaa esittää yhtä, käyttää sanaa typo, ikään kuin virhe siitä pienenisi.

    No on vain yksi aito, muut ovat halpoja kopioita. Varo halpoja kopioita!

    Monet haluasivat olla tuo yksi, mutta vain yksi voi olla. Sekös muita kismittää.

    VastaaPoista
  180. requlatium Q
    ja "kunnes musiikki loppui" on Antonio Damasion kirjasta ja viittaa elämään; elämää on niin kauan kun on musiikkia.

    Eikä siis Citibankin johtajan suusta tai Erkki Liikasen kirjasta sitaatti yksinomaan: nämä asiat eivät enää mene tai tule sitaatteina oikeina mistään; miten voidaan elää orkesterissa, jossa ohjaaja on narkomaani tai kaksivuotias lapsi, puolet orkesterista soittaa omaa jazzia, toinen yrittää olla kuin Chopin ja keksiä synestesiaa ja kolmas rivi soittaa jumalauta klassista. Pillit ja paukut, rummut ja viulut vinkuvat täysin epävireessä ja ainoa, joka nauttii on tuo kaksivuotias, joka tykkää kun ääntä on paljon ja ryminä käy.

    Koska sellainen sielu ei vielä ole avautunut.
    Sellaista me muut joudumme seuraamaan?
    Laittavat tämänkin ainakin Esa Pekka Salosen suuhun, ellei nyt suoraan jonnekin amerikkaan.

    Voi meitä kun luovuus ei ole mitään mutta synkronisointi apinoiden kaa sitä jotain.

    VastaaPoista
  181. Tilu lilu! Onko täällä ketään?

    Taidan lähteä karaokeen.

    "Lähden maailmalle etsimään itseäni
    syvältä itsestäni
    kun sen löydän tuon sen sulle lahjaksi
    ehkä ainiaaksi
    ei ole oikein lähteä
    mut on seurattava tähteä
    aallot on jossain kuuskyt metriä korkeat
    kun tuulet suuttuvat
    kuu on kuulemma ruosteenpunainen
    ja niin surullinen
    mä en usko mitään
    ennen kuin näen omilla silmilläin"

    VastaaPoista
  182. Ei täällä ketään ole. Kaikki neekeritkin on varmaan nukkumassa.

    VastaaPoista
  183. Jumaleisson! Täällähän on elämää.

    Enpä lähdekkään karaokeen vaan verenluovutukseen. Rupeaa veri nimittäin sakenemaan senverran pahasti että on syytä iskeä suonta välillä. Polkasen fillarilla, näetsen vaikka luovutuksen jälkeen pitäisi välttää fyysistä rasitusta. Täytyy ajella hissukseen. Kerran nimittäin hyppäsi ketjut pois päältä ja polkasin pahasti tyhjää, pallit sattui jäämään reiden ja satulan väliin. Kyllä teki nannaa.

    Muutenkin täytyy vanhemmiten olla tarkenpana tällaisten holkkipolvien kanssa ettei pamahda ristisiteet. Hah hah haa, elikkäs ei mitkään yyt eikä rotanloukut. Pikku natinat ja pauke kuuluvat kyllä asiaan. Salibandyssä eikä jalkapallossakaan eivät ole menneet remonttiin. Se nyt tästä vielä puuttuisi kun ei muutenkaan tule liikuttua tarpeeksi.

    Olen kyllä notkeutta ja elastisuutta treenannut äitin kanssa tanssien juhannuskokolla pikkunassikasta lähtien. Kyllä se vieläkin josku yrittää saada minua mukaansa mutta ei helvatissa enään. Onneksi se ei enään tuputa niin pahasti muutenhan siihen voi tulla vastareaktio. Vaikka kyllä se pieni kädenvääntö on aina paikallaan.

    Nyt olisi kyllä mukava hölistä enemmänkin mutta täytyy mennä . . .



    . . . jos sais kerran reissullansa nättiä tyttöä halata . . . hmmm mmm . . . . nättiä tyttöä halata . . .

    VastaaPoista
  184. Hei vaan holkkipolvet ja muut,

    anteeksi etten ole hoitanut blogivelvollisuuksiani saati kirjoittanut uutta juttua.

    Olen ollut töissä mökillä, ajanut nurmikot ja kärrännyt klapeja liiteriin ja koettanut tehdä sortumattomat puurivit seinustalle. Vielä jäi paljon tekemistä.

    Lehdestä luin, että Jutta Urpilainen oli mokannut Tommy Tabermanin hiljaisessa hetkessä pukeutumalla vaaleaan jakkuun. Huomaa, että eduskunnan kausi on pyörähtänyt vauhtiin, ja kohta päästään lukemaan suuremmistakin mokista.

    VastaaPoista
  185. Jouduinkin heti tositoimiin. Poistin, arvoisa anonyymi, tuon Irwinin lakupellelaulun, ihan vaan siitä syystä, että olet sen jo aimemmin kopsannut tänne. Kyllä yksi kerta riittää.

    VastaaPoista
  186. Kannattaisi keskittyä tuon yhden kopiointiin. Muista, että sinua on varoitettu, Iines.

    On erikoista, että pamautat liikkelle heti herjaamalla ja harjaat sensuurilla päälle. Täällä ei kantasuomalaiset miehet, eli valkoiset neekerit, tunne oloaan kotoisaksi.

    VastaaPoista
  187. Täh?

    Varoitettu? Herjaan ketä, kun poistin lakupellelaulun sen vuoksi, että se juuri hiljakkoin on tänne kirjoitettu? Pyyhin minä koulussakin oppilaiden toistot hemmettiin.

    Olen nyt vähän ulalla.

    En ole vielä päättänyt, pidänkö tyylistäsi, anonyymi. Olen enemmän ystävällismielisen ja avoimen leikinlaskun kannalla. Se, että joku tule huppu päässä parodioimaan monen tutun kesken, tuntuu vähän kierolta. Ikään kuin suojaisi oman selustansa.

    VastaaPoista
  188. Hmmm...kuka parodioi ja ketä? Kenellä on huppu? Keitä ovat monet tutut? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

    Rasssisti on rasssisti vaikka voissa mökillä paistaisi.

    VastaaPoista
  189. Vaikka nurmikkoa leikkasi kuinka kauheesti, se tuppaa kasvamaan, ja äkkiä puutarhasta tulee viidakko. Siinä ei tekstiviestit auta. Mutta...
    Klubiemäntä on hyvä vaan ja rentoutuu. Aikansa kuluksi sitä voi heilutella vaikka käsiään, niin kuin esimerkiksi linnut. Jotka kohta muuten lähtelevät lentelee Etelään. "Ma siivetonna en voi lentaa, siira maan maoon, ja tanne... tanne kahlittu!" (Kuin puolalainen Prometheus.)

    VastaaPoista
  190. Sehän siinä kamalaa onkin, mikis, että nurmikkoa pitää leikata, kun sen kerran aloittanut on. Meidän pihalla on leikattava jo yksin käärmeidenkin vuoksi, ja toisekseen, jotta siinä voi oleskella.

    VastaaPoista
  191. Pidätkö "puutarhaasi" hyvässä kunnossa Iines?

    Toisaalta tulee tunne, kuin suojaisit omaa pers...eikun selustaasi...

    VastaaPoista
  192. Tuskaton tuokio pieni.

    Ilo löytyy vuoren huipulta, joskus vuoren juureltakin.

    Vuorelle kavutessa, korkealle noustessa joskus huimaa, kuten itseäni taannoin, kun katselin katolta Helsingin keskustaa.

    Ihmiset olivat alhaalla hyvin pieniä, mieleni olis tehnyt huutaa niille: Saatanan muurahaiset, näytätte niin mitättömiltä!

    VastaaPoista
  193. Rasistin ääni on se kirkkain ja helein.

    -Mitätön muurahainen

    VastaaPoista
  194. Rasismilla monet itseään nostavat, mutta eivät kuitenkaan pärjää sille entiselle miehelle, joka vihasi tasapuolisesti kaikkia. Se oli sellainen superrasisti, todellinen mulkku, eikä mikään nuolija.

    VastaaPoista
  195. Kuka tämä entinen mies oikein oli? Tuntuu olleen vaikuttava henkilö.

    VastaaPoista
  196. Aivan varma en ole siitä, kuka oli. Saattoi olla Soini tai jopa liikuttavan hentoinen Halla-aho.

    Ihan noin arveluina, en voi tietää.

    VastaaPoista
  197. Katselen joskus vuorelta alhaalla pelloillaan muurahaisina häärääviä maanviljelijöitä. Korkealta on helppo antaa heidän kepulaisuutensa anteeksi, vaikka näkeekin ne julmetun pitkät peltosarat, jotka ympäröivät heidän isoja talojaan ja vielä isompia tuotantorakennuksiaan. Näkee kuitenkin, miten pieni kepulainenkin on lintuperspektiivistä.

    Muuten, tämäkin näköalapaikka on pilattu vuoren kyljessä olevalla linkkitornilla ja sen leveillä vaijereilla joka ilmansuuntaan, satojen metrien päähän itse tornista. Jos vuorenhuipulta ottaa valokuvan, vaijerit rikkovat kuvan keskeltä poikki.

    VastaaPoista
  198. Rasismin siemen on kylvetty kepulaiseen vakoon, kun Hankkijan-lippikseen sonnustautunut mies, voimansa tunnossa, puhuu nimeltä mainiten henkilöistä superrasisteina ja sitten uho hiipuikin arveluksi. Häpeällistä kepulointi touhua.

    VastaaPoista
  199. No mutta kah, mie on kahessajas kommentaattori ja nyt lähen yösyännä laittamaan perunat seipäiltä kuivaamoon.

    Katukaa te persut, meijän aitojen kepulaisten alempiosainen tytärpuolue. Me ollaan sentään kepulitis, te vain hepulitis.

    VastaaPoista